Opetatko koirasi agressiiviseksi?

Entäpä jos se vastaantuleva koirakko on aiemmin samalla tai eri lenkillä ärissyt jollekin vielä enemmän? Ja nyt oli kanssanne ensimmäinen vähän siedettävämpi ohitus. Eikö tällöin kuitenkin olisi oikein kehua koiraa? Joka tällöin alkaa askel askeleelta käyttäytyä paremmin.

En tiedä oliko heidän kanssaan asia juuri noin, mutta aikanaan kun omaa kodinvaihtajaani opetin pois tuosta tavasta, niin aina kun merkittävää edistystä verrattuna edelliseen, niin kehuin koiraa. Huolimatta siitä että toivomisen varaa vielä oli. Tämän seurauksena nyt koira kulkenut jo monta vuotta melkoisen asiallisesti. Poikkeuksiakin vielä tietysti aina joskus tulee vastaan. Kaikkien kanssa kun kemiat eivät kerta kaikkiaan voi pelata.

Joten ehkä kyse oli samankaltaisesta tapauksesta ja koulutustyylistä. Tuskin se sitä kuitenkaan tarkoitti kannustamaan ärisemiseen jokaiselle. Tai mistä sen tietää.....

nimenomaan mistä sen tietää.....

70 prosenttia koirista on vääränlaisilla omistajilla.

miks te ette tajuu!

Kurjaa kun oma asiallinen aloite pilataan "minttuliisanen" ja "mitä vittuu" kaltaisten idioottien toimesta. Jollei ole mitään aloitukseen liittyvää järkevää sanomista, niin ole hiljaa.

Kiitos näkökulmasta ja myös "suomutaa" nimimerkille asiallisista vastauksista. Ihan kyllä mahdollista, että kyseessä ollut mäyriksen ulkoiluttaja yritti kehua jos se oli edes vähän rauhallisempi kuin tavallisesti. En kuitenkaan oikein usko että tässä tapauksessa olisi ollut kyse siitä. Kehuminen oli enempikin yllyttävää kuin rauhallista tai iloista. Sääli sitä koiraa, kun omistaja haluaa sen ärisevän ohikulkeville isoille koirille. Mitä jos joskus tulee vastaan agressiivinen iso koira, joka ei yhtään tykkää ärinöistä. Siinä voi käydä huonosti.
Omani vain katseli kummastuneena ja käveli rauhallisesti ohi. Se onkin kiltti ja rauhallinen, sillä on tarpeeksi virikkeita ja se luottaa minuun eikä pelkää ohitustilanteita. Toivon sille pikku mäyrikselle yhtä onnellista loppuelämää.

Olen myös törmännyt joskus samanlaiseen käytökseen sakemannien omistajien taholta. Menin collie-pentuni kanssa koulutuskentälle ja siinä odottelimme koulutuksen alkamista. Ohi käveli mies sakunsa kanssa. Sakemanni nosti jumalattoman rähinän mun pennulle ja omistaja kehui sitä ja kertoi kuinka siitä löytyy luonnetta. Joopa - luonnetta äristä pennulle!

Onneksi näitä tolloja ei nyt kuitenkaan joka välissä tule vastaan. Ystäväni on kasvattanut mäyriksiä jo toistakymmentä vuotta ja hän ainakin jättää jalostamatta ärhentelevät ja arat yksilöt, vaikka se kuulemma joskus harmittaa, kun muuten komealla koiralla on huono luonne. Onneksi vastuuta rodun tulevaisuudesta kuitenkin löytyy.

Itse olen tullut siihen tulokseen, että ihmisillä, jotka haluavat vihaisen koiran, on omassa psyykkeessään jotain vikaa...

Vastaantulija ehkä oli ihminen, joka ei koiran koulutuksesta älyä hölkäsen pöläystä. Kuvitteli hokemisellaan rauhoittavansa koiraa. Monellä rähisijän omistajalla on vankka usko, että rähinä johtuu pelosta, vaikka koiran elekieli selvästi kertoo, että uhotaan vastaantulijalle. Sitten yritetään rauhoitella ja rohkaista koiraa, joka kyllä kaipaisi ihan muunlaisia otteita.

Eikö se ole itsestäänselvää, ettei jokainen tapaus johdu omistajasta. Suurin osa saattaa johtua, mutta selväähän se on, että jotkut yksilöt voivat olla synnynnäisesti niin aggressiivisia, ettei koulutuskaan niihin tehoa, vaan ne ovat todella kovapäisiä. Aggressiota on aina vaadittu luonnossa, jotta pystyttäisiin kilpailemaan reviiristä, parikumppanista, ravinnosta ym. Koira on koulutettavissa, jos se luonnostaan riittävän sosiaalinen ja kuuliainen on. Samoin kun on herkkähermoisia ja itsekkäitä ihmisiä, niin on myös sellaisia koiria.

Vastaavasti liikalihavuudestakaan ei voida aina ihmistä itseään syyttää, vaan se saattaa olla jostakin luonnollisesta sairaudesta johtuvaa. Samaten joidenkin koirien aggressio voi johtua niiden synnynnäisestä hallitsemattomuudesta, joten älä syytä koiran omistajaa ennen kuin olet tietoinen siitä millainen koira on syntymästään asti ollut. On synnynnäisiä piirteitä, joita ei voi elämässä hallita. Koiria ja ihmisiä on paljon, jotka osaavat vain itse päättää miten käyttäytyvät. Ja en tarkoita sitä, että itse syyttäisin koiraa, kun enhän minä sitä ja omistajiaan tunne.

Aivan: Kaikki eläimet ovat koulutettavissa; sen esteenä on vain ihmisten omat asenteet, ennakkoluulot, tietämättömyys ja laiskuus.

Jos eläimellä on diagnosoitu käytöshäiriö, keskittymiskyvyn puute, arkuus tms, eikä koulutusta ja ohjausta mukauteta diagnoosiin perustuen, on syy jälleen ihmisen. Synnynnäiset käytöshäiriöt ovat äärimmäisen harvinaisia, suurin aiheuttaja sellaisiksi luettaviin oireisiin on ihmisen oma käytös.

Koira osaa juuri sen verran kuin hihnan toisessa päässä ymmärretään, ja jos se ymmärrys on miinuksen puolella, se ei ole koiran vika: perimmäinen vastuu on aina ihmisen.

mulla 4v rottweiler.On ollut hyvin dominoiva pennusta asti.Nykyisin jääräpää mutta juuri sopivalla tavalla.Mutta jos se lenkkipolulla alkaa muille koirille tai ihmisille äriseen,kiellän,mutten ikinä huuda.ja kun ohitus tapahtuu hyvin eli ei saa edes kiskoa vastaantulevan suuntaan niin kehun hyvä tyttö.En ikinä alkaisi minkäänrotuista koiraa kehumaan jos haukkuu tai ärhentelee.Ja se mitä monet tekee kun oma koira hihnassa alkaa kiskoon ja räyhäämään niin huutavat koiralle.Koira kokee asian niin että kun emäntä/isäntäkin huutaa kiihdyksissään niin tottakai tässä on aihettakin mylviä.Mun rotikka tekee vieläkin sitä että menee ikkunaan mylviin.Ennen juoksin kattoon ja sanoin ei siellä ketään oo tuus tänne,ja se rauhottui.Nyt teenkin niin et annan sen haukkua niin kauan ku haukkuu,jos se tajuis että mä en oo siinä vieressä heti ku hän suunsa aukaisee.Tuntuu että se on alkanut tehoon.

omat koirat jos rähisee, en sano mitään. jos ne ehtii aloittaa rähinän ennen kuin saan kontaktin (näkevät vastaantulevan koiran ennen mua) ei niihin saa enää kontaktia. hyvissä ohitustilanteissa kehun tietysti ja palkitsen. tämä tapa on tuottanut tulosta, aiemmat tavat ei. haasteena on vielä todella suuret koirat, sakemannit ja rotikat. kauempana osataan jo olla hiljaa ja ottaa kontakti.
tämäkin saatetaan joskus tulkita minun välinpitämättömyydeksi, ettei mua kiinnosta jos koirat rähisee toiselle koiralle, mutta asiahan ei ole niin..

Oma uros saattaa ärähdellä muille uroksille joskus, mutta tivakka "Shhs!" lopettaa sen alkuunsa. Huutamaan ja remuamaan ei itse kannata alkaa, se vaan saa koiran lisää kiihdyksiin, kuten edellä jo kerrottiinkin. En suosi hiljaa olemista koulutusmuotona, koira ei tulkitse sitä kielloksi tai muutenkaan ymmärrä sen merkitsevän jotain erityistä. Kannattaa olla jokin tehokas kieltosana tai äännähdys. Myös murahtelen koiralle hiljaa, jos se tekee jotain sopimatonta. Voi kuulostaa hassulta, mutta koira ymmärtää sen vaistomaisesti ja ei-toivotut touhut loppuu kuin seinään. Koskaan ei ole tarvinnut kouluttaa kovin keinoin, vaikka koira oli murrosiässä oikea puupää, haastamassa muita uroksia minkä kerkesi, mutta se vaihe meni onneksi muutamassa kuukaudessa ohi. Koskaan se ei päässyt aiheuttamaan mitään häiriötä, sillä lenkeillä se oli hihnassa ja koirapuistoissa oltiin vain narttujen seurassa. Urosten tullessa vein koirani suosiolla pois sieltä.

Aloitukseen sen verran, että jotkut eivät todellakaan ymmärrä koiran päälle yhtään. Heillä ei ole mitään käsitystä koirasta eläimenä eikä heitä kiinnosta ottaa selvää. Noita hölmöläisiä tulee vastaan aina silloin tällöin. Voit vain vaikuttaa omaan koiraasi, et sen toisen koirakon käytökseen, ikävä kyllä. Mutta voit olla ylpeä omasta rauhallisesta ja ilmeisesti koulutetusta koirastasi.