Vanhuusvuosien arvojen yhteydessä nousi esille myös yhteisöllisyys. Nykyisin ihmetellään usein mihin yhteisöllisyys on kadonnut Suomessa. Onko se kadonnut vai elätkö itse edelleen yhteisöllisessä ympäristössä?
Miten se ilmenee?
Mitä olet itse tehnyt tai suunnitellut tekeväsi oman lähiympäristösi hyväksi?
Sanotaan, että elintason nousun myötä ihmisten omassa lähiympäristössä elämisen laatu on heikentynyt.
Pitääkö se paikkansa?
Tarvittaanko me kehitysmaista opettajia, jotka auttaisivat meitä parantamaan oman elämämme laatua?
Yhteisöllisyydestä
Yhteisössä Yksilönä?
27
135
Vastaukset
Me vakikirjoittajat kuulumme suomi24 yhteisöön. Eli ei ainakaan meillä aktiiveilla vakikirjoittajilta ole yhteisöllisyys kadonnut minnee. Pidämme yhtä tyypillisellä yhteisöjen säännöillä kehumme ja nokimme toisiamme.
Elintason nousu on saanut aikaan, että meillä vanhuksilla on "kompuuttorit" joilla pidämme yhteyttä milloin facebookissa lastemme kanssa, millon täällä suomi24:ssä.
Kehitysmaista emme saa apua elämisenlaatuumme, sillä jos näin haluaisimme, meidän olisi palattava viime vuosisadalle ja opeteltava kantamaan risukasoja päämme päällä yhteisömme uunikiville.- ... ....
Virtuaali-yhteisöllisyys virtuaali-maailmassa on .... virtuaalista.
... .... kirjoitti:
Virtuaali-yhteisöllisyys virtuaali-maailmassa on .... virtuaalista.
Virtuaalisessa maailmassa on virtuaaliyhteisö, jonka surut ja ilot kerätään samaan pöytään puntaroitavaksi, täältä päätteeltä, oikeasta elämästä.
- ... ....
korpikirjailija kirjoitti:
Virtuaalisessa maailmassa on virtuaaliyhteisö, jonka surut ja ilot kerätään samaan pöytään puntaroitavaksi, täältä päätteeltä, oikeasta elämästä.
Ihan hieno teoria.
Kaipa yhteisöllisyys kukkii vain kurjuudessa ja köyhyydessä, kuten vaikkapa Afrikassa. Hyvä antaa vähästään, jakaa, vaikka oma maha ei täyttyisikään.
Kun ei olla riippuvaisia toisista, ei olla avustamassa muitakaan.
Ennen olivat ovet avoinna, nyt eivät. Siihenkin kätkeytynee monen moista, kellä mitäkin. Tuntuu, että ennen lukitus esti pahan sisäänpääsyn, nyt sillä usein estetään sen ulospääsy, muitten tietoisuuteen.
Tosin, lukossa ovat ovet meilläkin.
Yhteisöllisyyden itse ymmärrän suhteina ja välittämisenä lähipiiriin, muihinkin kuin omiin.
Tosin ainakin pyytäminen on monille vaikeata, se koetaan heikkoutena, ja sen näyttäminen nykyisin tuntuu olevan yksi suurimpia kardinaalivirheitä.
Kelloa ei voi kääntää taaksepäin. Mitä tuo tuleva?- k/k
Sä jo sanoitkin sen mitä olen aina hokenut,kaks köyhää pärjää paremmin porukassa.
Kaikilla vähäosasilla sama juttu,aina joku löytää jotain kun isolla porukalla haetaan.
Meillä on liikaa kaikkea.
Musta suurin kirosana on nykyään toi luuseri,miten ollaan luusereita ja kenen normeilla se mitataan.
Tämmösillä ihme arvoilla kun pelataan niin muuttuuhan porukka ihan sairaaksi ja välinpitämättömäksi.
Tosin monikin menee nii limitillä et yhrenkin tilin saamatta jääminen kaataa ne kulissit.
Jotenki ounastelen et tää höttöpäitten mailma kaatuu ,ei voi olla jatkuvaa kasvua ilman paussia ja sitten ehkä opitaan pyytämäänkin apua. k/k kirjoitti:
Sä jo sanoitkin sen mitä olen aina hokenut,kaks köyhää pärjää paremmin porukassa.
Kaikilla vähäosasilla sama juttu,aina joku löytää jotain kun isolla porukalla haetaan.
Meillä on liikaa kaikkea.
Musta suurin kirosana on nykyään toi luuseri,miten ollaan luusereita ja kenen normeilla se mitataan.
Tämmösillä ihme arvoilla kun pelataan niin muuttuuhan porukka ihan sairaaksi ja välinpitämättömäksi.
Tosin monikin menee nii limitillä et yhrenkin tilin saamatta jääminen kaataa ne kulissit.
Jotenki ounastelen et tää höttöpäitten mailma kaatuu ,ei voi olla jatkuvaa kasvua ilman paussia ja sitten ehkä opitaan pyytämäänkin apua.Lesken viimeinen hiljaisuudessa annnettu ropo on varmasti ollut monesti hyväntekeväisyytensä kohteelle tärkeämpi, kuin rikkaan mahtipontisesti jakamat miljoonat.
Meillä on tosiaan useimmilla liikaa kaikkea, rahaa, mahaa, omaisuutta, ulottuvuutta, kovuutta. Välitämisen laita on niin ja näin. Itkeä voi salassakin, eivät kaikki vuodata krokotiilin kyyneleitä, useimmat tuntevat.
Silti kyyneleet ovat merkki surusta, surutta ei kukaan kai saa elämäänsä elää?
Välittää voi muistakin, kuin omistaan.
Luuseri, kuka hän on, ja kenen mielestä?
Luuseri, lie kovinkin tärkeä heille, joille nimittely tuo itseltään puuttuvaa itsetuntoa?
Nykyisin tuntuu, että maapallo on ilmapallo. Tyhjää täynnä.- O - O
k/k kirjoitti:
Sä jo sanoitkin sen mitä olen aina hokenut,kaks köyhää pärjää paremmin porukassa.
Kaikilla vähäosasilla sama juttu,aina joku löytää jotain kun isolla porukalla haetaan.
Meillä on liikaa kaikkea.
Musta suurin kirosana on nykyään toi luuseri,miten ollaan luusereita ja kenen normeilla se mitataan.
Tämmösillä ihme arvoilla kun pelataan niin muuttuuhan porukka ihan sairaaksi ja välinpitämättömäksi.
Tosin monikin menee nii limitillä et yhrenkin tilin saamatta jääminen kaataa ne kulissit.
Jotenki ounastelen et tää höttöpäitten mailma kaatuu ,ei voi olla jatkuvaa kasvua ilman paussia ja sitten ehkä opitaan pyytämäänkin apua.Yhtälö ei todellakaan voi toimia, jos kaikki haluavat saada aina vaan lisää ja haluavat samaan aikaan pienentää omaa panostaan.
Pitäisiköhän jokaisen alkaa käydä arvokeskustelua ihan itsensä kanssa, ja jatkaa sitten sitä lähipiirissä? - Ketkä ovat luusereita? - Mitä haluamme jättää perinnöksi seuraaville sukupolville? - Olemmeko kiinnostuneempia vahingoittuneesta pikkulinnusta kuin naapurin hädästä tai nälästä?
Toisaalta mediakin näyttää jo havahtuneen pohtimaan yhteisöllisyyttä ja toisenlaisia arvoja.
Itse sain vanhemmilta joitain hyviä malleja, joita olen yrittänyt toteuttaa myös omassa elämässäni. Olen myös opetellut sivuuttamaan joitain asioita niihin puuttumatta, tai olen tyytynyt joskus oman turvallisuuteni vuoksi vain soittamaan hätänumeroon. - Ihmiset ovat mielestäni enimmäkseen ihan ystävällisiä ja auttavaisia, mutta apua pitää tosiaankin pyytää. Luultavasti moni epäröi ryhtyä auttamaan vierasta ilman avunpyyntöä monistakin erilaisista syistä. - #%#
paupalipaula
Kirjoitat Afrikan köyhyydestä, mutta tiedätkö, että siellä on paljon rikkauttakin.
Siellä on metropoleja, hyviä yliopistoja ja nobelisteja.
Euroopassa on myös köyhyyttä kuten Aasiassa, Australiassa tai Amerikoissakin.
Ei kannattaisi yleistää. Afrikka on mielenkiintoinen maanosa, monipuolinen, värikäs
ja rakastettava.
Risukasoja pään päällään kantavista-- kirjoittajan katsanto ei yllä korven risukkoa pidemmälle. #%# kirjoitti:
paupalipaula
Kirjoitat Afrikan köyhyydestä, mutta tiedätkö, että siellä on paljon rikkauttakin.
Siellä on metropoleja, hyviä yliopistoja ja nobelisteja.
Euroopassa on myös köyhyyttä kuten Aasiassa, Australiassa tai Amerikoissakin.
Ei kannattaisi yleistää. Afrikka on mielenkiintoinen maanosa, monipuolinen, värikäs
ja rakastettava.
Risukasoja pään päällään kantavista-- kirjoittajan katsanto ei yllä korven risukkoa pidemmälle.Jeps, taitaisiko olla maanosa, jossa äärimmäinen rikkaus ja köyhyys kättelevät toisiaan? Buurien Etelä-Afrikka?
Siellä kannetaan kymmeniä kilometreja pään päällä risukasoja heinänjuurien avulla, täällä tau'otta huolisäkkejä, näkymättömiä.
Täällä halutaan omia, kun siellä osataan antaa, vähästäänkin.
Kaipa itsekin olen ottaja? Itsekäs.
Ei Afrikka ole ainoastaan nälkään kuolevia lapsia kärpäset silmillään, eikä jokainen amerikkalainen asu palatsissa.
Ei yhteisöllisyys ole kadonnut, vaan se on nykyisin kai entistä harvempien aktiivisten aikuisten käsissä. Omassa asuinympäristössä yhteisöllisyys on ollut vaihtelevasti esillä.
Nuorina aikuisina muutimme 12 perheen rivitaloyhtiöön ja osallistuimme kaikki talkootöihin, harrastimme yhdessä ja järjestimme yhteisiä juhlia yms. Omassa 6 asunnon talossa asuvien kanssa ystävystyimme ja olemme pitäneet yhteyttä, vaikka osa naapureista on muuttanut kauemmaksikin. Kahden pariskunnan kanssa, yhden iäkkään ja yhden saman ikäluokan edustajien kanssa ystävyys on päättynyt kuolemaan.
Kerrostaloyhtiöissä talkoisiin osallistumisen aktiivisuus on vaihdellut vuosien varrella. Joskus naapurit ovat osallistuneet suurella joukolla ja välillä aktiivisia osallistujia on ollut vähemmän. Yhdessä tekeminen on hyvä tapa tutustua, ja joskus on säästetty myös suuria summia muutamien aktiivisten "remonttimiesten, puutarhureiden, pihasuunnittelijoiden ja maalareiden" ansiosta. Talkoiden jälkeisissä saunailloissa ja niiden jatkoilla sekä pihan hiekkalaatikolla ja grillapaikalla on käynnistynyt myös ystävyyssuhteita. Naapurit juhlivat, harrastavat pienemmissä ryhmissä, ja kokoavat välillä isompia ryhmiä yhteen jonkin aktiviteetin ympärille.
Yhteisiä alueellisia tapahtumia järjestetään muutaman kerran vuodessa. Alueellinen asukasyhdistys on aktiivinen ja joskus tapahtumat käynnistyvät jonkin pienen ryhmän innostuttua jostain erityisestä aiheesta.
Uskon, että jokainen voi halutessaan käynnistää mieleistään yhteisöllistä toimintaa omassa ympäristössään - jos oikeasti haluaa ja on valmis uhraamaan vähän omaa aikaansa.
PS: On ollut ilo huomata, miten paljon voi vaikuttaa itse vaikkapa vain roskia keräämällä. - Joku kaatopaikaksi muuttumassa oleva ympäristö voi siistiytyä pysyvästi jo yhden siivouskerran jälkeen. - Roskillakin näyttää olevan taipumus kutsua kavereita ympärilleen.;)- ...
Yhteisöllisyys, katoava luonnonvara.
Tuumaillut asiaa joskus aika paljonkin. Noin käytännön esimerkkinä, asunut tässä tsadilaisessa rivarissa lähes 20 vuotta. Tunnen lähinaapurit noin ulkonäöltä. Meillä ei ole oikeastaan muuta yhteisöllistä, kun vaan riiteleminen yhtiökokouksessa vuosittain.
Siis kun ei ole mitään yhteistä, eli se siitä yhteisöllisyydesta. Ainoat, joilla on muka yhteisöllisyyttä on noi pari kakaraperhettä, jotka juoruaa muista asukkaista päivät pitkät. Ja muut asukkaat tulleet tulokseen, että noit juoruakat ei kuulu tänne ADHD- kakaroineen.
Nykyään on pirstaloitunut yhteiskunta. johtuu monestakin asiasta. Kaupungillistuminen muuttanut elintapoja paljon. Jossain pöndellä vielä on jotain porukoita, naapuriapua saatavilla. Jossain tsadissa ei edes tiedä ketään, keltä apua pyytäisi.
Sukulaisuussuhteista mainittava. Aikanaan joku suku oli yhteisö. Joopajoo, mulle joka toinen Pulavetinen sukua, mutta tunnen niistä ulkonäöltä jotain kymmenkunta tyyppiä. ei olla tekemisissä keskenämme- Aikanaan suku oli voimavara yksilölle, nyt sillä ei ole muuta merekitystä, että pitää ajoittain rampata raatovainiolla kantamassa arkkuja, kun ei oikein ketään sekään enää kiinnosta.
=DW=Ihminen ei voi muuttaa maailmaa, mutta jokainen voi halutessaan muuttaa omaa asennettaan. Jotkut haluavat vain puhua pahaa, valittaa ja riidellä, jotkut viihtyvät toisenlaisessa ilmapiirissä ja ovat valmiita tekemään myös itse jotain muutoksen hyväksi.
Jos tunnet naapurit vain ulkonäöltä ja käyt pari kertaa vuodessa riitelemässä yhtiökokouksessa (omien sanojesi mukaan), mistä ihmeestä tiedät, että juoruakat puhuvat pahaa muista naapureista ja lapsillansa on ADHD?
Voisiko juoruakkoihin ja heidän lapsiinsa yrittää tutustua ystävällisissä merkeissä ja tehdä yhteisiä sopimuksia, asioista jotka häiritsevät itseäsi?
n n n n
Minulla on aina ollut tapana vaihtaa silloin tällöin sopivassa tilanteessa muutama ystävällinen sana erityisesti pienten naapureiden kanssa, ja ainakin pysähtyä vastaamaan heidän kysymyksiinsä.
Äskettäin näin kotiin tullessani naapurissa isänsä luona vierailevan 5-vuotiaan pienen ihmisen istuvan ison kiven päällä itku kurkussa. - Poikkesin kysymään, mikä oli hätänä. Isänsä oli kuulemma kateissa, eikä autokaan ollut paikalla.
(Olimme tutustuneet ja esittäytyneetkin vasta edellisellä viikolla porraskäytävässä, kun pieni ihminen jutteli tullessaan isänsä luo vierailulle. Isä antoi tilaa lapsensa jutustelulle ja naureskeli sivussa, kun kuljimme pätkän samaa matkaa parkkipaikalta.)
Muistutin pientä ihmistä edellisestä tapaamisestamme, ja lupasin olla hänen luonaan kunnes isänsä ilmestyy paikalle. Kyyneleet kuivuivat ja ehdittiin jutella hetken aikaa. Pieni ihminen tarkkaili lähestyviä autoja, ja jutusteli samaan aikaan muutakin. Ei kestänyt kauaan, kun isänsä jo ilmestyi kavereiden kanssa autollaan parkkipaikalle. Pieni ihminen hyppäsi riemukkaasti kiveltä ja alkoi pulputtaa kuin pieni papupata. Lähetin hänet isänsä luo ja nostin kassini maasta. Pieni Ihminen heitti minulle vielä huikkauksen: "Miksi sulla on noin paljon tavaraa mukana?" - Sitä jäin itsekin mietiimään.
- 1943
Täällä nykyisellä asuinpaikkakunnallani on sillai sopivasti yhteisöllisyyttä. Lähinaapuri on hyvä ystävä, vaikka emme kahvittelekaan usein yhdessä. Tilaamme yhdessä päivälehden ja huolehdimme toistemme postista yms tarvittaessa. Kuulun yhden yhdistyksen hallitukseen ja yritän aktivoida jäseniä. Tarjoan kuljetusta, jos olen menossa mm. iltarasteille. Omaispiiri on laajentunut. On omat, miehen ja miesystävän lähiomaiset. Omilleni olen enemmän antava osapuoli, muille olen saamapuolella. Ja ystäviä on lähellä ja kauempana, harvakseltaan tosin.
- ...
Päivälehti?
Opettele uimaan.
=DW=
Yhteisöllisyys on kauan sitten keksitty asia.
Silloin se oli pakollinen elämismuoto, irtolaisuus johti vankilaan.
Asia ei ole muuttunut vieläkään.
Samanlaisen kansan ahtaminen samaan lähiöön on osallisille edelleen vastenmielistä.
Irtolaisuus on vieläkin kuin vankila, kuten täällä monet mummot ovatkin kertoneet.
Mutta onnellinen voi olla, maaseutu kuihdutetaan ja kaupunkeihin muodostuvat uudet kyläyhteisöt, kuten täällä monet jo ovatkin kertoneet.
Kirjoittaja taitaa olla Soininvaaralainen vihreä.
Haluaa Stadin keskustan eläväksi, poppanan ja savikippojen ostajilla.
Siksihän metroakin ajetaan kuin Käärmettä pyssyyn.
Luullaan että sillä saadaan lisää kansaa Steissille, noh, Vuosaaresta sitä onkin alkanyt tulla, Itäkeskukseen eivät kaikki enää pysähdy.
H.- apuri.
Kun elintaso paranee, häipyvät ilo
ja yhteisöllisyys elämästä.
Meille tärkeät asiat sijoittuvat hyvin
kapealle sektorille. Meistä tulee o-
man onnemme seppiä. Yhteisöllisyys vanhanaikaisena kyyläys- ja kontrollikulttuurina on häviämässä emmekä tarvitse sellaista enää. Perheidenkin ohi on aika ajanut, ja parisuhteisiin tai lasten kasvatukseen on runsaasti muita, vähintään yhtä toimivia vaihtoehtoja.
Nykyisin vahvasti leviävät naamakirjat ja muut virtuaaliyhteisöt ovat tulleet tilalle, niiden etu on, että osallistuminen on osallistujan omassa kontrollissa. Voi olla yksin jos haluaa, ja osallistua juuri niihin toimintoihin joita pitää tärkeänä. Niitä vanhemmat yhdistykset ja vastaavat ovat kai nykyisin myös menettämässä suosiotaan. Virtuaaliyhteisöt järjestävät nykyisin paljon henkilökohtaisia tapaamisia ja ne rakentuvat usein jonkun selkeästi 'yhteisen asian' pohjalle, olkoon se sitten vaikka urheiluseuran fanitus tai kodittomien koirien pelastaminen.
Jos ihmisellä on rahaa riittävästi (viittasit elintason nousuun), hän pystyy valitsemaan naapurinsa ja sen, pitääkö hän niihin yhteyttä vai ei. Työssä samoin, jos varaa on, voi etsiä vapaasti sellaista työyhteisöä, missä viihtyy.
Kehitysmaista tulevat opettavat meille menneiden aikojen yhteisöllisyyttä, sillä ei ole enää kysyntää.- ...
Pikaisesti.
Noista työyhteisöistä. Olemassa erilaisia ammatteja. Mulla typerä sisar, lähinnä riidellään parinkymmenen vuodein välein jostain perinnönjaoista tms. Mutta meillä yhteiset vanhemmat(oletan), elikkäs kokolailla samanlaiset geenit. Met ei vaan yksinkertaisesti tulla millään toimeen keskenämme.
Niinsiis. Meillä erilaiset elämät. typerä sisareni aina ollut asiakaspalveluhommissa jauhamassa pashaa ihmisten kanssa. Mä taas ikäni yhdenmiehen hommissa, jotain duunikavereita ehkä satunnaisesti nähnyt kahvitauolla tms.
Nojoo mulla menee suunnilleen, kuin mennyt ennenkin, elelen hiljaiseloa ja teen mitä teen. Virtuaalimaailma riittää pitkälle, aika harvoin tekemisissä livenä yhtään kenenkään kanssa. Sopii mulle, ei ongelmia.
Mutta typerä sisareni meni täysin päästään sekaisin kun joutui eläkkeelle. Se hokas sellasen jutun, ei se olekkaan niin suosittu, kuin oli kuvitellut. Se oli pitkään kaupassa duunissa, näki paljon ihmisiä ja kuulumiset vaihdettiiin päivittäin kaikkien kanssa. Sitten kun se eläköityi, epä se näekkään enää juuri ketään. Se oli jotenkin elänyt harhassa, että ihmiset tuli kauppaan sen persoonan taki. Noo, ne samat ihmiset käy kyllä edelleen kaupassa, se ja sama, kuka sitä kasakonetta käyttää :D
Suurin syy tähän yhteisöllisyys asiaan on maailman pirstaloituminen. Ihmisillä ei ole mitään yhteistä keskenään. Netti voi olla tiedon valtaväylä, mutta netti on yks suurimmista syistä, miksi yhteisöllisyys livessä häviää. Ennen kun oli tarve jutella jonkun kans, meni jonnekin kylään. Nyt kun on tällanen puheripuli, istuu koneelle ja kirjoittaa jotain pashaa täysin tuntemattomille ihmisille.
OK, onhan netti kätevä meileineen ja naamakirjoineen, siis yhteydenpitovälineenä. Mutta se syö livetaapaamiset minimiin. Sama asiahan oli kun puhelimet, etenkin kun kännykät yleistyivät. Ei tarvitse tavata ketään koskaan.
Hah, oli tossa yks pikkujuttu jokin aika sitten. Seinänaapurille asiaa. No mä sitten soitin sille. Osoittautui, kumpikin pihalla ja fyysinen välimatka ja näköyhteys noin kaksi metriä :DDD
=DW= ... kirjoitti:
Pikaisesti.
Noista työyhteisöistä. Olemassa erilaisia ammatteja. Mulla typerä sisar, lähinnä riidellään parinkymmenen vuodein välein jostain perinnönjaoista tms. Mutta meillä yhteiset vanhemmat(oletan), elikkäs kokolailla samanlaiset geenit. Met ei vaan yksinkertaisesti tulla millään toimeen keskenämme.
Niinsiis. Meillä erilaiset elämät. typerä sisareni aina ollut asiakaspalveluhommissa jauhamassa pashaa ihmisten kanssa. Mä taas ikäni yhdenmiehen hommissa, jotain duunikavereita ehkä satunnaisesti nähnyt kahvitauolla tms.
Nojoo mulla menee suunnilleen, kuin mennyt ennenkin, elelen hiljaiseloa ja teen mitä teen. Virtuaalimaailma riittää pitkälle, aika harvoin tekemisissä livenä yhtään kenenkään kanssa. Sopii mulle, ei ongelmia.
Mutta typerä sisareni meni täysin päästään sekaisin kun joutui eläkkeelle. Se hokas sellasen jutun, ei se olekkaan niin suosittu, kuin oli kuvitellut. Se oli pitkään kaupassa duunissa, näki paljon ihmisiä ja kuulumiset vaihdettiiin päivittäin kaikkien kanssa. Sitten kun se eläköityi, epä se näekkään enää juuri ketään. Se oli jotenkin elänyt harhassa, että ihmiset tuli kauppaan sen persoonan taki. Noo, ne samat ihmiset käy kyllä edelleen kaupassa, se ja sama, kuka sitä kasakonetta käyttää :D
Suurin syy tähän yhteisöllisyys asiaan on maailman pirstaloituminen. Ihmisillä ei ole mitään yhteistä keskenään. Netti voi olla tiedon valtaväylä, mutta netti on yks suurimmista syistä, miksi yhteisöllisyys livessä häviää. Ennen kun oli tarve jutella jonkun kans, meni jonnekin kylään. Nyt kun on tällanen puheripuli, istuu koneelle ja kirjoittaa jotain pashaa täysin tuntemattomille ihmisille.
OK, onhan netti kätevä meileineen ja naamakirjoineen, siis yhteydenpitovälineenä. Mutta se syö livetaapaamiset minimiin. Sama asiahan oli kun puhelimet, etenkin kun kännykät yleistyivät. Ei tarvitse tavata ketään koskaan.
Hah, oli tossa yks pikkujuttu jokin aika sitten. Seinänaapurille asiaa. No mä sitten soitin sille. Osoittautui, kumpikin pihalla ja fyysinen välimatka ja näköyhteys noin kaksi metriä :DDD
=DW=Nyt täytyy kiistää tuo pääväitteesi. Jos ihminen on seurallinen, hän pitää vaikka naamakirjan kautta yhteyttä ystäviinsä ja sopii tapaamiset yms juuri sitä kautta. Seuraan vaikka tytärtä tässä päivittäin. Toimii juuri noin. Kun raha ei riitä kaupungilla juhlimiseen, ystävät pidetään ajan tasalla naamakirjan kautta, tulee halvemmaksi kuin puhelin...
Ja tutustuu kaiken maailman ulkomaalaisiin joita sitten käy moikkaamassa kun tänne keikalle käymään sattuvat...- p-p.
... kirjoitti:
Pikaisesti.
Noista työyhteisöistä. Olemassa erilaisia ammatteja. Mulla typerä sisar, lähinnä riidellään parinkymmenen vuodein välein jostain perinnönjaoista tms. Mutta meillä yhteiset vanhemmat(oletan), elikkäs kokolailla samanlaiset geenit. Met ei vaan yksinkertaisesti tulla millään toimeen keskenämme.
Niinsiis. Meillä erilaiset elämät. typerä sisareni aina ollut asiakaspalveluhommissa jauhamassa pashaa ihmisten kanssa. Mä taas ikäni yhdenmiehen hommissa, jotain duunikavereita ehkä satunnaisesti nähnyt kahvitauolla tms.
Nojoo mulla menee suunnilleen, kuin mennyt ennenkin, elelen hiljaiseloa ja teen mitä teen. Virtuaalimaailma riittää pitkälle, aika harvoin tekemisissä livenä yhtään kenenkään kanssa. Sopii mulle, ei ongelmia.
Mutta typerä sisareni meni täysin päästään sekaisin kun joutui eläkkeelle. Se hokas sellasen jutun, ei se olekkaan niin suosittu, kuin oli kuvitellut. Se oli pitkään kaupassa duunissa, näki paljon ihmisiä ja kuulumiset vaihdettiiin päivittäin kaikkien kanssa. Sitten kun se eläköityi, epä se näekkään enää juuri ketään. Se oli jotenkin elänyt harhassa, että ihmiset tuli kauppaan sen persoonan taki. Noo, ne samat ihmiset käy kyllä edelleen kaupassa, se ja sama, kuka sitä kasakonetta käyttää :D
Suurin syy tähän yhteisöllisyys asiaan on maailman pirstaloituminen. Ihmisillä ei ole mitään yhteistä keskenään. Netti voi olla tiedon valtaväylä, mutta netti on yks suurimmista syistä, miksi yhteisöllisyys livessä häviää. Ennen kun oli tarve jutella jonkun kans, meni jonnekin kylään. Nyt kun on tällanen puheripuli, istuu koneelle ja kirjoittaa jotain pashaa täysin tuntemattomille ihmisille.
OK, onhan netti kätevä meileineen ja naamakirjoineen, siis yhteydenpitovälineenä. Mutta se syö livetaapaamiset minimiin. Sama asiahan oli kun puhelimet, etenkin kun kännykät yleistyivät. Ei tarvitse tavata ketään koskaan.
Hah, oli tossa yks pikkujuttu jokin aika sitten. Seinänaapurille asiaa. No mä sitten soitin sille. Osoittautui, kumpikin pihalla ja fyysinen välimatka ja näköyhteys noin kaksi metriä :DDD
=DW=Veit jalat suustani:
"Suurin syy tähän yhteisöllisyys asiaan on maailman pirstaloituminen. Ihmisillä ei ole mitään yhteistä keskenään. Netti voi olla tiedon valtaväylä, mutta netti on yks suurimmista syistä, miksi yhteisöllisyys livessä häviää. Ennen kun oli tarve jutella jonkun kans, meni jonnekin kylään. Nyt kun on tällanen puheripuli, istuu koneelle ja kirjoittaa jotain pashaa täysin tuntemattomille ihmisille."
Ihmisistä tulee toisilleen kaukaisia olentoja.
Jotka otetaan esiin haluttaessa.
Ihmisellä voi olla tuhat virtuaali"ystävää", eikä ole vuoteen tavannut heistä ketään.
Ihmisistä tulee aaveita toisilleen. - ...
yohuuhkaja kirjoitti:
Nyt täytyy kiistää tuo pääväitteesi. Jos ihminen on seurallinen, hän pitää vaikka naamakirjan kautta yhteyttä ystäviinsä ja sopii tapaamiset yms juuri sitä kautta. Seuraan vaikka tytärtä tässä päivittäin. Toimii juuri noin. Kun raha ei riitä kaupungilla juhlimiseen, ystävät pidetään ajan tasalla naamakirjan kautta, tulee halvemmaksi kuin puhelin...
Ja tutustuu kaiken maailman ulkomaalaisiin joita sitten käy moikkaamassa kun tänne keikalle käymään sattuvat...Tota.
Mä olen kai tavannut puolet suomalaisista ja asunut jokapuolella suomea ja ulkomailla. Tullut tulokseen tuttavia on älyttömästi, sellaisia enenpi porinakavereita jäänyt käteen vain muutama. Se niinkuin "hyväkin ystävä" työpaikalta muuttuu täysin merkityksettömäksi ihmiseksi parissa vuodessa.
Seurallisuus on mun mielestä jotain muuta, kuin jatkuvaa lässyttämistä ja yhteydenpitoa. Mä ite, silloin kun kaipaan seuraa ja haluan seurustella jonkun kanssa, takuuvarmasti otan yhteyttä, sama toisinkin päin. Mutta lähes kaikki ihmiset on minulle täysin merkityksettömiä. Ja sama ilmeisesti toisinkin päin.
Kuten itsekin mainitsit, sukulaisuussuhteet on pitäneet yhteisöjä yllä. No onhan noita sukulaisia vaikka kuinka paljon, mitään tekemistä keskenään tai yhteistä ei ole. Hah aikanaan menin pankkiin tekemään velkaa. Siinä oli muija, joka sanoi, että ollaan sukua. Utelin pikaisesti, joopajoo, syntyisin noin viiden kilometrin päästä mun syntymäpaikasta. Ikinä ei oltu tavattu, enkä edes ollut tiennyt, että siinä talossa edes tyttölapsia ollutkaan.
Juu on meillä sukuseurat ja sukukirjat, mutta kuka heevata on kiinnostunut lueskelemaan täysin tuntemattomien ihmisten asioista?
=DW= ... kirjoitti:
Tota.
Mä olen kai tavannut puolet suomalaisista ja asunut jokapuolella suomea ja ulkomailla. Tullut tulokseen tuttavia on älyttömästi, sellaisia enenpi porinakavereita jäänyt käteen vain muutama. Se niinkuin "hyväkin ystävä" työpaikalta muuttuu täysin merkityksettömäksi ihmiseksi parissa vuodessa.
Seurallisuus on mun mielestä jotain muuta, kuin jatkuvaa lässyttämistä ja yhteydenpitoa. Mä ite, silloin kun kaipaan seuraa ja haluan seurustella jonkun kanssa, takuuvarmasti otan yhteyttä, sama toisinkin päin. Mutta lähes kaikki ihmiset on minulle täysin merkityksettömiä. Ja sama ilmeisesti toisinkin päin.
Kuten itsekin mainitsit, sukulaisuussuhteet on pitäneet yhteisöjä yllä. No onhan noita sukulaisia vaikka kuinka paljon, mitään tekemistä keskenään tai yhteistä ei ole. Hah aikanaan menin pankkiin tekemään velkaa. Siinä oli muija, joka sanoi, että ollaan sukua. Utelin pikaisesti, joopajoo, syntyisin noin viiden kilometrin päästä mun syntymäpaikasta. Ikinä ei oltu tavattu, enkä edes ollut tiennyt, että siinä talossa edes tyttölapsia ollutkaan.
Juu on meillä sukuseurat ja sukukirjat, mutta kuka heevata on kiinnostunut lueskelemaan täysin tuntemattomien ihmisten asioista?
=DW=Heh, no, olemme vähän erilaisia jälkikasvun kanssa. Miulla ei ole naamakirjassa profiilia ollenkaan, sosiaalinen kiintiöni täyttyy hyvin ja ylikin työssä tai sitten kotona kun jälkikasvu täällä sattuu olemaan. Puolisen tusinaa hyvää vuosikymmenten aikana valikoitunutta kaveria harrastusten piiristä ja ties kuinka paljon satunnaisempaa tuttua jota joko haluaa nähdä tai tavallisimmin ei jaksa...
Jälkikasvu tykkää kavereista ja kun on vielä nuori, se on ihan ikään liittyvää, hänellä on vielä nelisen vuosikymmentä aikaa jalostaa oma kaveripiirinsä tähän malliin kuin se miullakin nyt on.
Sukulaiset, no, välit ovat korrektit mutta en ole mitenkään sukurakas.
Enkä ole naamakirjan profiilia laittanut koska tiedän että heti sieltä tunkisivat kavereiksi juuri nuo menneisyyden haamut. Kerran toki laitoin profiilin tekaistulla nimellä kun etsin tiettyä kontaktia, tunnistusavuksi laitoin kuvan (ei esittänyt itseäni vaan sellaista vinkkiä jonka just etsimäni kohde tunnistaa) ja tärppäsi. Sen jälkeen olen unohtanut koko jutun.- vanha soomi
p-p. kirjoitti:
Veit jalat suustani:
"Suurin syy tähän yhteisöllisyys asiaan on maailman pirstaloituminen. Ihmisillä ei ole mitään yhteistä keskenään. Netti voi olla tiedon valtaväylä, mutta netti on yks suurimmista syistä, miksi yhteisöllisyys livessä häviää. Ennen kun oli tarve jutella jonkun kans, meni jonnekin kylään. Nyt kun on tällanen puheripuli, istuu koneelle ja kirjoittaa jotain pashaa täysin tuntemattomille ihmisille."
Ihmisistä tulee toisilleen kaukaisia olentoja.
Jotka otetaan esiin haluttaessa.
Ihmisellä voi olla tuhat virtuaali"ystävää", eikä ole vuoteen tavannut heistä ketään.
Ihmisistä tulee aaveita toisilleen.Kyllä asia on hyvin paljon vanhempi kuin netti, ei 60 netti ole kaikilla.
Yleensä maailma muuttuu ja toisaalta palaa takaisin meidän sopivaan aikaan meille. - piikkiö1
p-p. kirjoitti:
Veit jalat suustani:
"Suurin syy tähän yhteisöllisyys asiaan on maailman pirstaloituminen. Ihmisillä ei ole mitään yhteistä keskenään. Netti voi olla tiedon valtaväylä, mutta netti on yks suurimmista syistä, miksi yhteisöllisyys livessä häviää. Ennen kun oli tarve jutella jonkun kans, meni jonnekin kylään. Nyt kun on tällanen puheripuli, istuu koneelle ja kirjoittaa jotain pashaa täysin tuntemattomille ihmisille."
Ihmisistä tulee toisilleen kaukaisia olentoja.
Jotka otetaan esiin haluttaessa.
Ihmisellä voi olla tuhat virtuaali"ystävää", eikä ole vuoteen tavannut heistä ketään.
Ihmisistä tulee aaveita toisilleen.Sinä kun tunnut fiksulta niin kerro miten voi vastata viestiin jossa ei ole ollenkaan vastaa viestiin kohtaa?
- ??
piikkiö1 kirjoitti:
Sinä kun tunnut fiksulta niin kerro miten voi vastata viestiin jossa ei ole ollenkaan vastaa viestiin kohtaa?
Nyt tuli huoli, kun minä näen vastaan-sanan jokaisen kommentin alla.
- vanha suomi.
Äitini monia vuosia sitten kertoi kuinka ihmiset ovat Suomessa muuttuneet.
Asiaa en oikein tiedä vain aavistan. Luultavasti kaikissa maissa on sama kehitys, koska elämä jotenkin kovenee ... en tiedä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 60814
Naisten top-5 red flagit
1. Feminismi: kertoo keskenkasvuisuudesta, välttää vastuuta tekemällä miehistä kestosyyllisen kaikkeen 2. Ylipaino: kiel111773- 46660
Medvedev: Suomi tuhoutuu ydinsodassa ensimmäisenä
Venäjän ydinaseilla on lyhyin matka Suomeen, joten ydinsodassa Suomi tuhoutuu heti sodan alkuminuuteilla, muilla mailla214598- 42553
- 52536
- 76523
- 22506
Onko se loukkaavaa
Kun joka kerta tuijotan sun peppua. En mahda sille mitään, että se vangitsee katseeni. Pohdin vain että ei minusta ole k82483Onko kaivattusi seinäruusu?
Kun hän saapuu paikalle, huomaako kukaan, vai kääntyvätkö päät? Onko se hyvä vai huono juttu? Oletko sinä huomattu vai37480