Oletteko alkaneet seurustella ystävänne kanssa ja miten kävi?

Mä ajattelen niin, että mun kumppani on mun paras ystävä. Sen kanssa mä haluan jakaa kaiken - ne parisuhdekiemuratkin. Mä en oikein ymmärrä, miten ne parisuhdekiemurat vois pilata meidän ystävyyttä. Ehkä ihmiset yleensä tuntuu ajattelevan, että sille rakkaimmalle tyypille saa olla ihan kusipää. Että parisuhdekiemuroihin kuuluu jotkut ihmeen pelit ja pelleilyt, epäkunnioitus ja toisen pitäminen itsestäänselvänä. Silloin ne parisuhdekiemurat kyllä varmasti tuhoaa sen ystävyyssuhteen. Mun parisuhteessa, elämäni tärkeimmässä ystävyyssuhteessa, rakastetaan toista ja jaetaan kaikki mahdollinen toisen kanssa. Toisen kunnioittaminen ja ehdoton rakastaminen tarkottaa mun mielestä sitä, että vaikka sit joskus erottaiskin, niin ystävyys säilyy. Miksi parisuhteen pitäisi tappaa rakkaus teidän ystävyyssuhteesta?

Mulla semmonen tilanne,että huomattiin parhaan ystäväni kanssa olevamme ihastuneet toisiimme ja nyt seurusteltu pari vuotta. Tottakai riitoja tulee mut ne kuuluu rakkauteen. Hassuinta on se,että tää nykyinen tyttöystäväni oli mielestään täysin hetero ennen mua ja samoten tajusin itse olevani enemmän naisiin päin vasta ihastuttuani ystävääni. Enää.ei miehet mua kiinnosta romanttisessa mielessä yhtään.

Itse rupesin seurustelemaan parhaan ystäväni kanssa muutamia vuosia sitten. Ei se kestänyt kauhean kauaa, kun molemmista rupesi paljastumaan vähän erillaisia piirteitä. Yritimme tämän seutustelun jälkeen olla edelleen hyviä ystäviä tavallaan se onnistuikin, mutta silti mielessä kokoajan paistoi, että hän on mun ex-tyttöystävä ja toisen jotkut piirteet ärsyttivät vaan entistä enemmän, josta tietenkin seurasi ylimmääräistä riitaa. Loppujen lopuksi rupesimme enää pitämään yhteyttä facebookin kautta, emme nähneet tai soitellee, silloin asiat pysyivät mormaalina.
Kuitenkin molemmilla oli ikävä parasta ystäväänsä ja näimme useammin muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen, mutta uudet kumppanimme eivät siitä pitäneet koska olimme kuitenkin toisiemme ex-tyttöystäviä, he eivät ymmärtäneet, että olimme joskus olleet parhaita kavereita. ja humalassa kun tuli läheisyyden kaipuuta niin mikäns sen kivempaa kuin parhaan kaverin/ex-tyttöystävän lähelle meno, mutta se on myös maailman huonoin idea.
Loppujne lopuksi palasimme taas takaisin pelkiksi facebook kavereiksi.

Ei se silti tarkoita etteikö joillakin voisi onnistua. Itse kadun, koska minulla voisi vielä olla paras kaveri

Tulevaa on vaikea ennustaa... Itse olen päätynyt seurustelemaan ystäväni kanssa kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta tapahtui ensimmäisen rakkauteni kanssa. Olin hyvin nuori rakastuessani häneen ja lopulta vuosien jälkeen päädyimme yhteen. Siinä suhteessa ei oikeastaan tullut esille mitään sellaista toisesta, mitä ei olisi tiennyt jo etukäteen, sillä olimme olleet niin läheisiä. Suhde päättyi omanlaisiinsa kiemuroihin, mutta olemme pysyneet ystävinä. Voin kuitenkin sanoa, että olemme molemmat tehneet hartiavoimin töitä ystävyyssuhteemme eteen etenkin parisuhteen päättymisen jälkeen. Ystävyyden voi mielestäni säilyttää, mutta se voi vaatia kovaa työtä ja asioiden perinpohjaista käsittelyä. Molempien tahto säilyttää ystävyys pitää olla kova silloin, kun on oltu parhaita ystäviä, seurusteltu ja palattu taas ystävyyteen. Näin ainakin ajattelen oman kokemukseni perusteella. Kaveruuden tai tuttavuuden säilyttäminen on mielestäni eri asia kuin tiivis ystävyyssuhde, joka vaatii enemmän töitä.

Toisen kerran päädyin yhteen naisen kanssa, jonka olin tuntenut tuttuna ja kaverina muutaman vuoden ja varsinaisena ystävänä reilun vuoden. Tiesin, että suhteeseen liittyi omat riskinsä, mutta otin tietoisen riskin. Pelkoni kuitenkin toteutuivat ja suhde oli kaukana tasapainoisesta. Eron jälkeen olen halunnut ottaa etäisyyttä, enkä usko, että haluan kyseistä naista elämääni enää koskaan. En oikeastaan myöskään ajattele asiaa siltä kannalta, että menetin ystävän. Halusin katsoa kaikki kortit, tein sen tietoisesti ja petyin. Sellaista on elämä.

Mina kaet voen, muutaman kerran kuksaatettiinnii.
No savolaesen juttuja eevat kaekki usko, mutta naen on..

Ota riski.kerran vain eletään.et menetä mitään.ystäviä tulee aina uusia.
parisuhde ehdokkaita rajallisesti.

Ystävyys muuttuu rakkaudeksi,parisuhde arjeksi. Ei voi tietää makua ennen kuin nuolaisee,se voi olla miten vain.Olisko sopimus koe ajasta? Mulla ex-kaverina lopun elämäni,liitto ei sopinut meille mutta teillä tilanne päinvastoin,PUHUKAA!!

On kokemusta.
Itse aloin seurustelemaan 4 vuotta sitten todella hyvän ystävän kanssa. Minua myös mietitytti silloin, että miten ystävyyden käy jos tuleekin ero.. Seurustelun jälkeen, kun ei kuitenkaan voi olla samanlaista ystävyyttä.
Päätin kuitenkin katsoa kortista senkin puolen, enkä kyllä kadu yhtään päivää!
Me ollaan edelleenkin älyttömän onnellinen tuore kihlapari, joka odottaa ja seuraa innolla masun kasvamista ;)
Teet niin kuin sinusta tuntuu. Joskus on vain seurattava sydämmen ääntä ;)
Kaikkea hyvää teille

voi todellakin

Aloin seurustelemaan hyvän ystäväni kanssa jonka olin tuntenut jo lapsesta, kavereita oltiin oltu 10 vuotta. Nyt ollaan oltu 5 vuotta naimisissa ja meillä on aivan ihana tytär.

Oikeastaan ainoa mikä hieman kaduttaa on kaveri aikoina jaetut asiat. Olisi silloin pitänyt laittaa sormet korviin ja laulaa lalalalalala jos vain olisin tiennyt että nyt ollaan naimisissa. ;p

Miksi ei lällälää?

Naisen lasten isä kyllä laittaa kaltaisesi pyrkyrit ojoon aika nopeasti kun vain kohdalle satut. Ei käy kateeksi.

kyllähä ystävät voivat vaikka paneskella,,,suomi on vapaa maa

Kaikkea kans.

Minä en lähtisi sotkemaan ystävyyttä rakastumiseen. Pidän hyvän miespuolisen ystäväni kanssa suhteeni platonisella tasolla kuten naispuolistenkin, eli ovat rinnastettavissa toisiinsa. En missään tapauksessa haluaisi että vakavat ja vähemmän vakavat juttutuokiot loppuisi tai hassuttelut ja hauskanpito.
Tunnemme molemmat voimakasta kiintymystä toisiamme kohtaan mutta siinä ei ole minkäälaista erotiikan ainesta.

Diana ja Charles draamaa. :o
Jos hänkin kerta tietää olevansa sinulle tärkeä niin, luuletko ettei häneen satu nähdä sinut taas uuden miehen kainalossa, ja silti yrittää väittää että se ihan OK??
Jos siis ollenkaan välität hänestä niin, ei sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin kokeilla sitä suhdetta ja toivoa että, jos ei tomi niin ystävyytenne kestää senkin.

yleensä olen pyrkinyt painamaan myös naispuolisia ystäviäni joskus se onnistuu joidenkin kanssa ei ollenkaan. jos esim on lukkoperä tai sit puutteita suullisessa taidoissa nin jätän väliin

Joku on joskus sanonut "Satutat elämäsi aikana eniten juuri niitä, jotka sinua eniten rakastavat."

te olette jo pari, eli toteuta unelmasi, kun kerrn ystäväsikin sinua haluaa, ja jos vielö pitkität, saatat todella menettää ystäväsi...

Ystävyys voi muuttua rakkaudeksi,mutta rakkaus ei koskaan muutu ystävyydeksi!Se on muuten tosi koettu on ja köykäiseksi havaittu!Ei kannata kinnata ilman hinnata,vanha sanonta kuuluu!!

Vaikea sanoa.

ei muutaku panemaan vaan ;)

Kyllä se varmaan onnistuu.

Lievästi outo tilanne,
olen heteronainen, ystävinä miehistä, naisista, ihmisistä pitäviä ihmisiä.
Tiedän, että varsinkin lesbosuhteissa parisuhteet voivat olla hyvinkin melskeisiä, sitä ehkä pelkäät? Pienissä piireissä kaikki tuntevat toisensa, ollaan mustasukkaisia. Usein lesboilla on omituinen alistamissysteemi,ehkä kuvittelevat mies/nais-parisuhteen toimivan näin (tai ehkä lesbojen lapsuudenkodeissa vanhempien parisuhde toimi juuri näin?)Tästä voisitte keskustella etukäteen,kavereita täytyy saada tavata, ketään ei voi vangita (paitsi tänne tuotuja lapsi- ja naisorjia, mikä on jo toinen juttu).
Miten hyvän ystävyyden voisi pilata? Miten hyvää ystävyyttä voisi jatkaa yhteiselolla? Mitkä olisivat yhteiset pelisäännöt? Miettikää yhdessä, en osaa vastata puolestanne.

Minulla on kokemusta ja yksi lapsikin kaikkien aikojan parhaan ystäväni kanssa. Valitettavasti pilasimme kaiken menemällä naimisiin :( Avioliitto oli todella tylsä ja väritön sillä olimme liian samanlaiset, mikä ystävyydessä on hyvä asia,mutta rakkaudessa huono. Koskaan ei tarvinnut keskustella mistään kun aina oltiin samaa mieltä ja muutenkin elo oli turhan tasaista. Liitto kesti neljä vuotta ja sitten päätimme että molemmilla on oikeus parempaan ja erosimme, nyt olemme jälleen ystäviä, hyviä sellaisia, sillä lisällä että meillä on yhteinen tytär.

Minulla oli nuorena ystävä, jonka kanssa puhuttiin, kirjoiteltiin ja pohdittiin ihan kaikkea. Kerran yhteisellä reissulla ajauduttiin sänkyyn ja suhde muutti luonnettaan. Sen jälkeen se ei koskaan enää palautunut ennalleen. Ei kannata pilata hyvää ystävyyttä seksisuhteella.

Älä kokeile. Itse aikanaan olin samassa tilanteessa oltiin yhet parrhaista kavereista noin 13 vuotta ja päätettiin sitten yhdessä että mehän todella kuulutaan yhteen. Ja ajan mittaan toisin kävi. Sitten kun tulee ero niin siinä menee myös kaveruus suhde päin sitä paikkaa mistä me kaikki ollaan pienenä tultu eikä sitä saa sitten enään millään korjattua. Koskaan kun ei voi olla etukäteen varma siitä kuka on se oikea ja onko sitä olemassakaan.

en ole lalaknut seurustela ystävänne kansa

Älkää seurustelko vaan olkaa kavereita. Harrastakaa vaikka sexiä, jos tuntuu olevan joku yhteen vetävä kemia ja himo toiseen. Mutta sopikaa sexistä pelisäännöt, " mitä sen jälkeen". Eli että suhtautuminen ja olemus toiseen ei muutu kun olette normaalisti tapaamassa / kaveeraamassa.

Kannaattaa punnita riskit ja ystävyyden ärvo keskenään. Kuitenkin jos todellinen ystävä ja sielunkumppani kyseessä ja ero tulee, niin mikä voi olla niin paha asia että välit ja ystävyys menevät?

On kokemusta mutta minä ainakin olen sitä mieltä että hyvä ystävä on parempi kuin ystävä joka on menettety sen takia että on ensin seurusteltu ja sitten jos on erottu niin hyvä että puhe väleissä ees ollaan. Toivottavasti tajusitte eli ei kannata menettää hyvää ystävää sen takia että alottaa seurustelun, mutta toisaalta se on niin kinkkinstä ja yksityiskohtasta, koskaan ei voi etukäteen tietää miten käy

Itselläni on kaksi entistä, toisen olin tuntenut reilun vuoden ennen seurustelua ja toisen kaksi vuotta. Todella hyviä ystäviä olemme olleet aina, keskenämmekin, ja sama jatkui erojen jälkeen. Kumpikaan suhteista ei kestänyt vuotta pidempään, olimme nuoria ja ihastumisia sattui puolin ja toisin.

Nämä kaksi ystävääni ovat minulle hirvittävän tärkeitä, enkä voisi kuvitella elämääni ilman heitä siinä mukana. Onneksi he nähtävästi tuntevat samoin ja ystävyyssuhteet eron jälkeisen alun kömpelöyden jälkeen palasivat samoiksi kuin ennen seurustelua. Toki nyt osaamme olla paljon avoimempia toisillemme ja siten ystävyydet ovat jopa syventyneet. Tietyllä tasolla minua inhottaa ja harmittaa se, kun ihmiset erottuaan heti alkavat haukkua entisiä kumppaneitaan ja vaikka mitä muuta sheisseä - miksei kaikille voisi käydä hyvin jopa erossa? Sattumaako se vain on?

Näistä seurustelusuhteista on jo vuosia aikaa ja tällä hetkellä olen avosuhteessa, eksäni - en kylläkään tykkää kutsua heitä tuolla nimityksellä - ovat myös avokkini ystäviä.

Minä ja avokkini aloitimme myös vain ystävinä mutta toisin kävi, viitisen vuotta olemme nyt olleet yhdessä ja rakkautta tuntuisi riittävän vielä moniksi vuosiksi eteenpäin. :)

ei ole kokemusta