Christer Lybäck, selviämistarina ILMAN lastensuojelua

"Enimmällä osalla" ja tukku muitakin yleistyksiä toisessa ketjussa, joita ei pysty pahemmin todeksi perustelemaan.

Siinä oikein pessimistinen oikeistolainen turpaan vetäjä,
jonka surkea oma itsetunto tarvitsee epäonnistujansa, siis ne,
eivät jaksa selviytyä yhteiskunnassa.

Vaikka ympäröivä yhteiskunta ei sitä tee, niin ihmisiin on valettava uskoa tulevaisuuteen ja omiin voimavaroihinsa! Sitä myös Lybäck korostaa, että niin huonoa tilannetta ei olekaan, etteikö siitä voi nousta, jokaisella on mahdollisuus löytää itsestään voimavaroja, vaikka kuinka alistettaisiin.

Mutta heti kun ketjun näin tiesin myös, että eihän tämä tietysti kaikille sovellu ollenkaan. Oletin, että joku nostaa hirveän huudon, että nämä ovat vain yksittäisiä esimerkkejä, vaikka eivät todellisuudessa olekaan. Huonoista oloista selvinneitä on lopulta uskomattoman paljon, mutta kaikkien selviytymistarinoita ei julkaista kirjoja, eikä kerrota julkisuudessa.

Tulihan se sieltä kirjoitti:

"Enimmällä osalla" ja tukku muitakin yleistyksiä toisessa ketjussa, joita ei pysty pahemmin todeksi perustelemaan.

Siinä oikein pessimistinen oikeistolainen turpaan vetäjä,
jonka surkea oma itsetunto tarvitsee epäonnistujansa, siis ne,
eivät jaksa selviytyä yhteiskunnassa.

Vaikka ympäröivä yhteiskunta ei sitä tee, niin ihmisiin on valettava uskoa tulevaisuuteen ja omiin voimavaroihinsa! Sitä myös Lybäck korostaa, että niin huonoa tilannetta ei olekaan, etteikö siitä voi nousta, jokaisella on mahdollisuus löytää itsestään voimavaroja, vaikka kuinka alistettaisiin.

Mutta heti kun ketjun näin tiesin myös, että eihän tämä tietysti kaikille sovellu ollenkaan. Oletin, että joku nostaa hirveän huudon, että nämä ovat vain yksittäisiä esimerkkejä, vaikka eivät todellisuudessa olekaan. Huonoista oloista selvinneitä on lopulta uskomattoman paljon, mutta kaikkien selviytymistarinoita ei julkaista kirjoja, eikä kerrota julkisuudessa.

Lue lisää

Häh?

Tämä olikin jo uutta.

Olen ajatuksiltani kyllä enemmän vasemmalla kuin oikealla, jos politiikasta puhutaan. Sääli ei ole sairautta. Olen itse myös kotoisin vaatimattomista oloista ja lapsena tuli kaikenmoista nähtyä ja koettua. Kenenkään asiatonta leipäläven soittamista ei huvita kuunnella - tai täällä lukea.

Ymmärrän hyvin Lybäckin ajatusmallin. Hän on epäilemättä ilmeisen lahjakas ihminen ja joutui nuorena ongelmiin monista syistä. Siitä seurasi jenkkityyppinen onnistuminen ja hyvä niin. Suon onnistumisen niin hänelle kuin kaikille muillekin.

Ongelma on enemmänkin se, että Suomi EI OLE pullollaan samanlaisia tarinoita. Jo koulumaailmasa näkee sen, miten jotkut ongelmat periytyvät. Työttömyys, syrjäytyminen, päihteet... Sukupolvelta toiselle. Kun lähtötilanne on huono, onnistumista ei ikävä kyllä aina tule.

Kaikella on kääntöpuolensa. Turvajärjestelmämme mahdollistavat siipeilyn ja kouluissakin näkee tapauksia, jotka osaavat repiä irti hyödyn järjestelmästämme. Jo kouluissa näkee vanhempia jopa lapsia (!)., jotka näkevät tilanteessa kuin tilanteessa oikeutensa, mutta eivät velvollisuuksiaan. Mitään mielenkiintoa itsensä ja perheensä elättämiseeen ei tunnu olevan. Ensimmäiset merkit näkee jo alakoulussa. Mikään ei kiinnosta ja tekipä ulkopuolinen mitä tahansa, syy on juuri ulkopuolisissa. Omia toilailuja ei ikinä nähdä.

Lasken tavallaan itsenikin tuohon "selvinneiden" joukkoon. En kuitenkaan usko pätkääkään siihen, että kaikki selviäisivät. Meillä ON yhteiskunnassamme yhä kasvava joukko ihmisiä, joista ei esim. työhön ole. Jo nuoret jäävät eläkkeelle, kun eivät kestä tofdellisuutta. Opettajanhuoneissa läpi Suomen alan ammattilaiset ihmettelevät ongelmien määrän kasvua. Oppilashuoltoryhmissä monialaiset työryhmät yrittävät auttaa lapsia ja nuoria, kun vanhemmat eivät siihen pysty.

Ja sinä sitten KEHTAAT aukoa päätäsi. Kiitos vain.

Ammattikasvattaja kirjoitti:

Häh?

Tämä olikin jo uutta.

Olen ajatuksiltani kyllä enemmän vasemmalla kuin oikealla, jos politiikasta puhutaan. Sääli ei ole sairautta. Olen itse myös kotoisin vaatimattomista oloista ja lapsena tuli kaikenmoista nähtyä ja koettua. Kenenkään asiatonta leipäläven soittamista ei huvita kuunnella - tai täällä lukea.

Ymmärrän hyvin Lybäckin ajatusmallin. Hän on epäilemättä ilmeisen lahjakas ihminen ja joutui nuorena ongelmiin monista syistä. Siitä seurasi jenkkityyppinen onnistuminen ja hyvä niin. Suon onnistumisen niin hänelle kuin kaikille muillekin.

Ongelma on enemmänkin se, että Suomi EI OLE pullollaan samanlaisia tarinoita. Jo koulumaailmasa näkee sen, miten jotkut ongelmat periytyvät. Työttömyys, syrjäytyminen, päihteet... Sukupolvelta toiselle. Kun lähtötilanne on huono, onnistumista ei ikävä kyllä aina tule.

Kaikella on kääntöpuolensa. Turvajärjestelmämme mahdollistavat siipeilyn ja kouluissakin näkee tapauksia, jotka osaavat repiä irti hyödyn järjestelmästämme. Jo kouluissa näkee vanhempia jopa lapsia (!)., jotka näkevät tilanteessa kuin tilanteessa oikeutensa, mutta eivät velvollisuuksiaan. Mitään mielenkiintoa itsensä ja perheensä elättämiseeen ei tunnu olevan. Ensimmäiset merkit näkee jo alakoulussa. Mikään ei kiinnosta ja tekipä ulkopuolinen mitä tahansa, syy on juuri ulkopuolisissa. Omia toilailuja ei ikinä nähdä.

Lasken tavallaan itsenikin tuohon "selvinneiden" joukkoon. En kuitenkaan usko pätkääkään siihen, että kaikki selviäisivät. Meillä ON yhteiskunnassamme yhä kasvava joukko ihmisiä, joista ei esim. työhön ole. Jo nuoret jäävät eläkkeelle, kun eivät kestä tofdellisuutta. Opettajanhuoneissa läpi Suomen alan ammattilaiset ihmettelevät ongelmien määrän kasvua. Oppilashuoltoryhmissä monialaiset työryhmät yrittävät auttaa lapsia ja nuoria, kun vanhemmat eivät siihen pysty.

Ja sinä sitten KEHTAAT aukoa päätäsi. Kiitos vain.

Lue lisää

Mistä ne syrjäytyneet sitten mielestäsi tulevat kun kerran Te alan ammattilaiset olette puikoissa työryhmissänne?
Ei ne kotoa tule koska juuri Tehän olette sanasi mukaisesti ja palkan edestä valmiina sieppaamassa merkitsemistänne lapsista ja nuorista kopin räpyläänne.

Pystytkö ammattikasvattaja vähimmässäkään määrin myöntämään, että istunnoissanne keskittyisitten muuhun kuin istunnon aiheeseen. Juomassa kahvia ja kadehtimassa toistenne etelänmatkoja tai vaikka kollegan uutta taulutelevisiota. Tai vaikka kollegan tarjoman mustikkapiirakan täydellistä makua.

Teille käy luennoimassa alan asiantuntijoita, mutta meneekö anti asiakkaille vai Teille itsellenne.
Silloin tällöin silmään osuu koulujen ja lastensuojelun henkilökunnalle tarkoitettuja luentojen aiheita, jotka saattavat olla parisuhteen hoitamista perheiden voimavaroiksi. Ja pääosan kuulijoista olevan vaihdevuosi-iän ylittäneitä sosiaalityöntekijöitä, opettajia, päiväkodin tätejä.

Opettajan huoneissa on myöskin tehtäväänsä kykenemättömiä henkilöitä. Muiden kuin omasta mielestään. Ammattikasvattaja saatat ehkä etsiä vielä itseäsi, kuin että olisit voimaantunut muita auttamaan. Tuntisitko olosi turvalliseksi niissä oppilastyöryhmissä rohkaisten itsesi ottamaan kahvia kahvikuppineuroosisi selättämiseksi tullen sitten uhkuen tänne määrittelemään, ettei vääriä huostaanottoja kertakaikkiaan tehdä.

Tiedoksesi, että Sinun totuutesi ei ole ainoa totuus.

Kielenkäyttösi on aika agressiivista. On hieman huolta herättävää pystytkö hillitsemään itsesi luokan edesssä.

Ammattikasvattajalle kirjoitti:

Mistä ne syrjäytyneet sitten mielestäsi tulevat kun kerran Te alan ammattilaiset olette puikoissa työryhmissänne?
Ei ne kotoa tule koska juuri Tehän olette sanasi mukaisesti ja palkan edestä valmiina sieppaamassa merkitsemistänne lapsista ja nuorista kopin räpyläänne.

Pystytkö ammattikasvattaja vähimmässäkään määrin myöntämään, että istunnoissanne keskittyisitten muuhun kuin istunnon aiheeseen. Juomassa kahvia ja kadehtimassa toistenne etelänmatkoja tai vaikka kollegan uutta taulutelevisiota. Tai vaikka kollegan tarjoman mustikkapiirakan täydellistä makua.

Teille käy luennoimassa alan asiantuntijoita, mutta meneekö anti asiakkaille vai Teille itsellenne.
Silloin tällöin silmään osuu koulujen ja lastensuojelun henkilökunnalle tarkoitettuja luentojen aiheita, jotka saattavat olla parisuhteen hoitamista perheiden voimavaroiksi. Ja pääosan kuulijoista olevan vaihdevuosi-iän ylittäneitä sosiaalityöntekijöitä, opettajia, päiväkodin tätejä.

Opettajan huoneissa on myöskin tehtäväänsä kykenemättömiä henkilöitä. Muiden kuin omasta mielestään. Ammattikasvattaja saatat ehkä etsiä vielä itseäsi, kuin että olisit voimaantunut muita auttamaan. Tuntisitko olosi turvalliseksi niissä oppilastyöryhmissä rohkaisten itsesi ottamaan kahvia kahvikuppineuroosisi selättämiseksi tullen sitten uhkuen tänne määrittelemään, ettei vääriä huostaanottoja kertakaikkiaan tehdä.

Tiedoksesi, että Sinun totuutesi ei ole ainoa totuus.

Kielenkäyttösi on aika agressiivista. On hieman huolta herättävää pystytkö hillitsemään itsesi luokan edesssä.

Lue lisää

Onneksi olkoon vain. Kykyksi keskustella ASIASTA ylittää omani.

"Mistä ne syrjäytyneet sitten mielestäsi tulevat kun kerran Te alan ammattilaiset olette puikoissa työryhmissänne?
Ei ne kotoa tule koska juuri Tehän olette sanasi mukaisesti ja palkan edestä valmiina sieppaamassa merkitsemistänne lapsista ja nuorista kopin räpyläänne. "

Osa nuorista ei kykene suoriutumaan koulusta kunnialla. Kotiolot todellakin ovat usein syy. Jos kotitausta on kunnossa ja kasvatyötä tehdään, ongelmia useimmiten ei ole tai ne saadaan hoidettua.

"Pystytkö ammattikasvattaja vähimmässäkään määrin myöntämään, että istunnoissanne keskittyisitten muuhun kuin istunnon aiheeseen. Juomassa kahvia ja kadehtimassa toistenne etelänmatkoja tai vaikka kollegan uutta taulutelevisiota. Tai vaikka kollegan tarjoman mustikkapiirakan täydellistä makua."

Hmm. Oppilashuoltoryhmät ovat ikäviä paikkoja. Kuinka monissa olet ollut mukana? Jonkun pullan voi saada, mutta matkoja ei ole tullut käsiteltyä. Jo oppilaasta puhumiseen pitää olla vanhemman lupa. Tiesitkö sen? Opettajilla ja muilla ammattilaisilla alkaa olla palavereja liikaakin. Byrokratia lisääntyy koko ajan. Sitä eivät halua opettajat - vihjeeksi vain.

"Silloin tällöin silmään osuu koulujen ja lastensuojelun henkilökunnalle tarkoitettuja luentojen aiheita, jotka saattavat olla parisuhteen hoitamista perheiden voimavaroiksi. Ja pääosan kuulijoista olevan vaihdevuosi-iän ylittäneitä sosiaalityöntekijöitä, opettajia, päiväkodin tätejä."

En osallistu luentoihin, joista ei ole hyötyä työssäni. Ajoittain työnantaja tosin VELVOITTAA minut siihen.

"Opettajan huoneissa on myöskin tehtäväänsä kykenemättömiä henkilöitä. Muiden kuin omasta mielestään. Ammattikasvattaja saatat ehkä etsiä vielä itseäsi, kuin että olisit voimaantunut muita auttamaan. Tuntisitko olosi turvalliseksi niissä oppilastyöryhmissä rohkaisten itsesi ottamaan kahvia kahvikuppineuroosisi selättämiseksi tullen sitten uhkuen tänne määrittelemään, ettei vääriä huostaanottoja kertakaikkiaan tehdä."

Monessako koulussa olet ollut työssä? Sinäkö määrittelet jonkun opettajan taidot?

Kahvia en juo.

EN ole myöskään sanonut, että vääriä huostaanottoja ei tehtäisi. Väitänpä vain, että suuri enemmistö ei ole vääriä. Jotta tapaukset voisi määritellä, pitäisi tuntea joka yksityiskohta jokaisesta jutusta. Minä en niin tee. Sen TIEDÄN; että monissa kodeissa lapselle tehdään selvää vahinkoa. Ja sen myöskin tiedän, että edes loputon määrä tukea ei näytä kaikille riittävän.

"Tiedoksesi, että Sinun totuutesi ei ole ainoa totuus."

Ei tietenkään. Pyrin kuitenkin perustelemaan omat mielipiteeni työkokemuksellani. Entä sinä?

"Kielenkäyttösi on aika agressiivista. On hieman huolta herättävää pystytkö hillitsemään itsesi luokan edesssä."

Enimmäkseen kyllä. Ymmärtänet, että tämä on vain anonyymiä nettikeskustelua ja mielipiteiden vaihtoa. Ymmärrätkö sen?

Ammattikasvattaja kirjoitti:

Onneksi olkoon vain. Kykyksi keskustella ASIASTA ylittää omani.

"Mistä ne syrjäytyneet sitten mielestäsi tulevat kun kerran Te alan ammattilaiset olette puikoissa työryhmissänne?
Ei ne kotoa tule koska juuri Tehän olette sanasi mukaisesti ja palkan edestä valmiina sieppaamassa merkitsemistänne lapsista ja nuorista kopin räpyläänne. "

Osa nuorista ei kykene suoriutumaan koulusta kunnialla. Kotiolot todellakin ovat usein syy. Jos kotitausta on kunnossa ja kasvatyötä tehdään, ongelmia useimmiten ei ole tai ne saadaan hoidettua.

"Pystytkö ammattikasvattaja vähimmässäkään määrin myöntämään, että istunnoissanne keskittyisitten muuhun kuin istunnon aiheeseen. Juomassa kahvia ja kadehtimassa toistenne etelänmatkoja tai vaikka kollegan uutta taulutelevisiota. Tai vaikka kollegan tarjoman mustikkapiirakan täydellistä makua."

Hmm. Oppilashuoltoryhmät ovat ikäviä paikkoja. Kuinka monissa olet ollut mukana? Jonkun pullan voi saada, mutta matkoja ei ole tullut käsiteltyä. Jo oppilaasta puhumiseen pitää olla vanhemman lupa. Tiesitkö sen? Opettajilla ja muilla ammattilaisilla alkaa olla palavereja liikaakin. Byrokratia lisääntyy koko ajan. Sitä eivät halua opettajat - vihjeeksi vain.

"Silloin tällöin silmään osuu koulujen ja lastensuojelun henkilökunnalle tarkoitettuja luentojen aiheita, jotka saattavat olla parisuhteen hoitamista perheiden voimavaroiksi. Ja pääosan kuulijoista olevan vaihdevuosi-iän ylittäneitä sosiaalityöntekijöitä, opettajia, päiväkodin tätejä."

En osallistu luentoihin, joista ei ole hyötyä työssäni. Ajoittain työnantaja tosin VELVOITTAA minut siihen.

"Opettajan huoneissa on myöskin tehtäväänsä kykenemättömiä henkilöitä. Muiden kuin omasta mielestään. Ammattikasvattaja saatat ehkä etsiä vielä itseäsi, kuin että olisit voimaantunut muita auttamaan. Tuntisitko olosi turvalliseksi niissä oppilastyöryhmissä rohkaisten itsesi ottamaan kahvia kahvikuppineuroosisi selättämiseksi tullen sitten uhkuen tänne määrittelemään, ettei vääriä huostaanottoja kertakaikkiaan tehdä."

Monessako koulussa olet ollut työssä? Sinäkö määrittelet jonkun opettajan taidot?

Kahvia en juo.

EN ole myöskään sanonut, että vääriä huostaanottoja ei tehtäisi. Väitänpä vain, että suuri enemmistö ei ole vääriä. Jotta tapaukset voisi määritellä, pitäisi tuntea joka yksityiskohta jokaisesta jutusta. Minä en niin tee. Sen TIEDÄN; että monissa kodeissa lapselle tehdään selvää vahinkoa. Ja sen myöskin tiedän, että edes loputon määrä tukea ei näytä kaikille riittävän.

"Tiedoksesi, että Sinun totuutesi ei ole ainoa totuus."

Ei tietenkään. Pyrin kuitenkin perustelemaan omat mielipiteeni työkokemuksellani. Entä sinä?

"Kielenkäyttösi on aika agressiivista. On hieman huolta herättävää pystytkö hillitsemään itsesi luokan edesssä."

Enimmäkseen kyllä. Ymmärtänet, että tämä on vain anonyymiä nettikeskustelua ja mielipiteiden vaihtoa. Ymmärrätkö sen?

Lue lisää

"Osa nuorista ei kykene suoriutumaan koulusta kunnialla. Kotiolot todellakin ovat usein syy. Jos kotitausta on kunnossa ja kasvatyötä tehdään, ongelmia useimmiten ei ole tai ne saadaan hoidettua. "

En tiedä teetkö jollain tapaan sen tahallaan vai johtuuko tietämättömyydestäsi? Kun usein mainitset tai vetoat aina kotiolojen syihin. Oletko koskaan ajatellut asiaa siltäkin kantilta että syy ei aina ole biologisten kotiolojen syitä, vaan syyt voi löytyä myös sijaishuollon kotioloista.

Jonka vuoksi lapsen/ nuoren koulunkäynti kärsii eritavoin. Sijaishuollossa olevat huostaanotetut yhä useimmin, kuin biologisten kotona asuvat keskeyttävät koulunkäynnin kokonaan ja eivät jatka ammattikouluun,lukioon,ym.Tästähän on tehty tutkimus ja jos joku muistaa tahi löytää jutun voisi vaikka sen esille tuoda.

Sijasiperheissäkin on alkoholi-, huume-,väkivalta-, mielenterveys, seksuaalista hyväksikäyttö-, ongelmia. Joten et voi vain ja ainoastaan aina yleistää ja syylistää biologisten kotioloja. Eli on sitten aiheellinen tai ei aiheellinen huostaanotto, niin monesti on ihmetelty että miksi näitä lapsia sitten sijoitetaan vielä huonoimpiin oloihin kuin mistä on otettu pois?

"Jos kotitausta on kunnossa ja kasvatyötä tehdään, ongelmia useimmiten ei ole tai ne saadaan hoidettua. "

Tuo sinun väittämäsi ei täysin pidä paikkansa, ainakaan tuon viimeisten sanan kohdalla "tai ne saadaan hoidettua. " Useimmat vanhemmat ovat hakeneet apua saadakseen hoidettua, vaan kun ei muuta apua ole vanhemmille näinkään pieneen asiaan tarjottu muutakuin lastensuojelu asiakkuutta ja sen kautta huostaanottoa. Joka ei sitten yhtään sen paremmin ole asiaa korjannut tai hoitanut päin vastoin, ongelmat ovat vain kasvaneet lisää sijaishuollossa. Sen kautta myös sitten eivät ole nämä koulunkäynti ongelmatkaan korjaantuneet vaan pahentuneet (joista esim.sinä syytät ja yleistät biologisten kotioloja), jopa niinkin paljon että useat huostaanotetut keskeyttävät kokonaan suorittamasta peruskoulun loppuun.

Ammattikasvattaja kirjoitti:

Onneksi olkoon vain. Kykyksi keskustella ASIASTA ylittää omani.

"Mistä ne syrjäytyneet sitten mielestäsi tulevat kun kerran Te alan ammattilaiset olette puikoissa työryhmissänne?
Ei ne kotoa tule koska juuri Tehän olette sanasi mukaisesti ja palkan edestä valmiina sieppaamassa merkitsemistänne lapsista ja nuorista kopin räpyläänne. "

Osa nuorista ei kykene suoriutumaan koulusta kunnialla. Kotiolot todellakin ovat usein syy. Jos kotitausta on kunnossa ja kasvatyötä tehdään, ongelmia useimmiten ei ole tai ne saadaan hoidettua.

"Pystytkö ammattikasvattaja vähimmässäkään määrin myöntämään, että istunnoissanne keskittyisitten muuhun kuin istunnon aiheeseen. Juomassa kahvia ja kadehtimassa toistenne etelänmatkoja tai vaikka kollegan uutta taulutelevisiota. Tai vaikka kollegan tarjoman mustikkapiirakan täydellistä makua."

Hmm. Oppilashuoltoryhmät ovat ikäviä paikkoja. Kuinka monissa olet ollut mukana? Jonkun pullan voi saada, mutta matkoja ei ole tullut käsiteltyä. Jo oppilaasta puhumiseen pitää olla vanhemman lupa. Tiesitkö sen? Opettajilla ja muilla ammattilaisilla alkaa olla palavereja liikaakin. Byrokratia lisääntyy koko ajan. Sitä eivät halua opettajat - vihjeeksi vain.

"Silloin tällöin silmään osuu koulujen ja lastensuojelun henkilökunnalle tarkoitettuja luentojen aiheita, jotka saattavat olla parisuhteen hoitamista perheiden voimavaroiksi. Ja pääosan kuulijoista olevan vaihdevuosi-iän ylittäneitä sosiaalityöntekijöitä, opettajia, päiväkodin tätejä."

En osallistu luentoihin, joista ei ole hyötyä työssäni. Ajoittain työnantaja tosin VELVOITTAA minut siihen.

"Opettajan huoneissa on myöskin tehtäväänsä kykenemättömiä henkilöitä. Muiden kuin omasta mielestään. Ammattikasvattaja saatat ehkä etsiä vielä itseäsi, kuin että olisit voimaantunut muita auttamaan. Tuntisitko olosi turvalliseksi niissä oppilastyöryhmissä rohkaisten itsesi ottamaan kahvia kahvikuppineuroosisi selättämiseksi tullen sitten uhkuen tänne määrittelemään, ettei vääriä huostaanottoja kertakaikkiaan tehdä."

Monessako koulussa olet ollut työssä? Sinäkö määrittelet jonkun opettajan taidot?

Kahvia en juo.

EN ole myöskään sanonut, että vääriä huostaanottoja ei tehtäisi. Väitänpä vain, että suuri enemmistö ei ole vääriä. Jotta tapaukset voisi määritellä, pitäisi tuntea joka yksityiskohta jokaisesta jutusta. Minä en niin tee. Sen TIEDÄN; että monissa kodeissa lapselle tehdään selvää vahinkoa. Ja sen myöskin tiedän, että edes loputon määrä tukea ei näytä kaikille riittävän.

"Tiedoksesi, että Sinun totuutesi ei ole ainoa totuus."

Ei tietenkään. Pyrin kuitenkin perustelemaan omat mielipiteeni työkokemuksellani. Entä sinä?

"Kielenkäyttösi on aika agressiivista. On hieman huolta herättävää pystytkö hillitsemään itsesi luokan edesssä."

Enimmäkseen kyllä. Ymmärtänet, että tämä on vain anonyymiä nettikeskustelua ja mielipiteiden vaihtoa. Ymmärrätkö sen?

Lue lisää

"EN ole myöskään sanonut, että vääriä huostaanottoja ei tehtäisi. Väitänpä vain, että suuri enemmistö ei ole vääriä"

Jollain tapaan en ymmärrä ajatuksen juoksuasi, kun painokkaasti mainostat ettei suuri enemmistö ole vääriä... niin mitä sitten? Vaan oletko lainkaan ajatellut sitä seikkaa että on huostaanotto sitten oikein tai väärin tehty niin, millaisiin oloihin huostaanotetut sijoitetaan? Mitä hyötyä tai apua huostaanotosta yleisesti mielestäsi on jos lapsi sijoitetaan huonompaan paikkaan, kuin mistä hänet on otettu pois??Kuiten tuolla jo aikaisemmin mainitsinkin.

"Sijasiperheissäkin on alkoholi-, huume-,väkivalta-, mielenterveys, seksuaalista hyväksikäyttö-, ongelmia. Joten et voi vain ja ainoastaan aina yleistää ja syylistää biologisten kotioloja. Eli on sitten aiheellinen tai ei aiheellinen huostaanotto, niin monesti on ihmetelty että miksi näitä lapsia sitten sijoitetaan vielä huonoimpiin oloihin kuin mistä on otettu pois?"

"Sen TIEDÄN; että monissa kodeissa lapselle tehdään selvää vahinkoa."

Tarkoitat kai MYÖS sijaishuollon koteja joissa huostaanotetut lapset/ nuoret ovat/asuvat?

Katsoin myös tuon ohjelman kun sitä niin kovasti kehuttiin ja olihan selviytymistarina upeaa kuultavaa ja antoi toivoa -toivottavasti monelle.
Olen myös yksi "selviytyjä". Olen selviytynyt alkoholistiperheen kurjaakin kurjemmasta elämästä, ilman lastensuojelua. Tänä päivänä kaikki on hyvin, vanhemmat kuolleet ja taphatumat annettu anteeksi.
Sitten tuleekin se kuuluisa MUTTA... Selviytyminen oli helvetin vaikeaa!!! Kesti kotoa lähtemisestä (mikä tietenkin tapahtui heti kun olin täyttänyt 18v) yli 20 vuotta ennen kuin olin mitenkään sinut menneisyyteni kanssa. Vaikka elämäni päällisin puolin oli läheisilleni myös varsinainen "seliytymistarina", suru, murhe, ahdistus ja erillaisuuden tunne asuivat sisälläni nimenomaan turvattoman lapsuuteni vuoksi. Ammatillisesti olen menestynyt, minulla on myös perhe, hyvä puoliso ja lapsia... nyt jo lapsenlapsiakin. Silti se lapsi, joka kotona oli aivan pienestä asti oppinut kuulostelemaan äänenpainoja, askeleiden vakautta, katseita, ja koskettamisen tapaa, hallitsi elämääni tosi pitkään ja eheytyminen oli pitkä ja työläs prosessi. Jo ennen kuin olin oppinut sanojen merkityksen, olin "selkäytimelläni" oppinut elämään vaistolla - vaistoamaan milloin on parasta piiloutua, vaistoamaan milloin voin mennä lähelle, vaistoamaan milloin on haettava apua, vaistoamaan ja vaistoamaan ja aina olemaan luottamatta kehenkään. Ei se sisäinen tunne katoa sillä että päällisin puolin SELVIYTYY. Minulle selviytymisessä oli hienoa se, että aloitin koulun, siellä oli kivaa kun olin turvassa ja sai ruokaa. Vielä kun keskittyi kuuntelemaan mistä puhutaan, unohti kotiasiat ja hups, keikkaa sai opettajalta osaamisesta myös kehuja!!! Se oli jotain uutta. Samaa rataa suorittaminen jatkuikin sitten vuodesta toiseen ja minähän SELVIYDYIN! Opettelin vaistolla kuulostelemaan myös sitä millaista elämä oli ns. "tavallisissa perheissä". Minun ympärilläni koulussa tai läheisilläni ei kenelläkään ollut epäselvää se, että elin alkoholistikodissa ja että elämäni oli kurjaa ja hurjaa. Muistan ihmetelleeni alakoulussa, miksi kukaan ei auta minua. Muistan jopa itse kysyneeni luokkakaveriltani oliko hänen äitinsä lastenvalvoja (sellaisen sanan olin kuullut ja kyllä meillä joskus sosiaalityöntekijä on kotonakin käynyt) koska ajattelin voivani saada apua, päästä pois kotoa... mutta se ei onnistunut.
Selviytyminen! Se on kovin suhteellista. Ulkoisesti voi selviytyä monikin todella hyvin, mutta miksi on niin paljon muita ongelmia kun aikuiseksi kasvetaan. Olisiko pitänyt sittenkin lastensuojelun olla mukana ja antaa apuaan, ottaa sitten vaikka huostaan. Muistan lapsena unelmoineeni todella siitä että olen erehdyksessä joutunut väärään kotiin, jonain päivänä "oikeat" vanhemmat hakevat minut pois ja pitävät minusta huolta. Niin paljon ja pitkään olen joutunut omia haavojani hoitamaan, että siitä on kärsinyt myös perheeni. Vasta aikauiseksi tultuani olen saanut hakemaani apua ja olen sitä kyllä sitten itseni lisäksi hakenut urakalla koko perheelle ja olen sitä luojan onneksi lopulta myös saanut! Olen siis selviytynyt ja tänään kaikki on hyvin. Sille en voi mitään, että paha mieli on edelleen siitä, miksi lastensuojelu ei aikanaan puuttunut asiaan. Sitä olisi ehdottomasti tarvittu.

Selviyty(j)ä kirjoitti:

Katsoin myös tuon ohjelman kun sitä niin kovasti kehuttiin ja olihan selviytymistarina upeaa kuultavaa ja antoi toivoa -toivottavasti monelle.
Olen myös yksi "selviytyjä". Olen selviytynyt alkoholistiperheen kurjaakin kurjemmasta elämästä, ilman lastensuojelua. Tänä päivänä kaikki on hyvin, vanhemmat kuolleet ja taphatumat annettu anteeksi.
Sitten tuleekin se kuuluisa MUTTA... Selviytyminen oli helvetin vaikeaa!!! Kesti kotoa lähtemisestä (mikä tietenkin tapahtui heti kun olin täyttänyt 18v) yli 20 vuotta ennen kuin olin mitenkään sinut menneisyyteni kanssa. Vaikka elämäni päällisin puolin oli läheisilleni myös varsinainen "seliytymistarina", suru, murhe, ahdistus ja erillaisuuden tunne asuivat sisälläni nimenomaan turvattoman lapsuuteni vuoksi. Ammatillisesti olen menestynyt, minulla on myös perhe, hyvä puoliso ja lapsia... nyt jo lapsenlapsiakin. Silti se lapsi, joka kotona oli aivan pienestä asti oppinut kuulostelemaan äänenpainoja, askeleiden vakautta, katseita, ja koskettamisen tapaa, hallitsi elämääni tosi pitkään ja eheytyminen oli pitkä ja työläs prosessi. Jo ennen kuin olin oppinut sanojen merkityksen, olin "selkäytimelläni" oppinut elämään vaistolla - vaistoamaan milloin on parasta piiloutua, vaistoamaan milloin voin mennä lähelle, vaistoamaan milloin on haettava apua, vaistoamaan ja vaistoamaan ja aina olemaan luottamatta kehenkään. Ei se sisäinen tunne katoa sillä että päällisin puolin SELVIYTYY. Minulle selviytymisessä oli hienoa se, että aloitin koulun, siellä oli kivaa kun olin turvassa ja sai ruokaa. Vielä kun keskittyi kuuntelemaan mistä puhutaan, unohti kotiasiat ja hups, keikkaa sai opettajalta osaamisesta myös kehuja!!! Se oli jotain uutta. Samaa rataa suorittaminen jatkuikin sitten vuodesta toiseen ja minähän SELVIYDYIN! Opettelin vaistolla kuulostelemaan myös sitä millaista elämä oli ns. "tavallisissa perheissä". Minun ympärilläni koulussa tai läheisilläni ei kenelläkään ollut epäselvää se, että elin alkoholistikodissa ja että elämäni oli kurjaa ja hurjaa. Muistan ihmetelleeni alakoulussa, miksi kukaan ei auta minua. Muistan jopa itse kysyneeni luokkakaveriltani oliko hänen äitinsä lastenvalvoja (sellaisen sanan olin kuullut ja kyllä meillä joskus sosiaalityöntekijä on kotonakin käynyt) koska ajattelin voivani saada apua, päästä pois kotoa... mutta se ei onnistunut.
Selviytyminen! Se on kovin suhteellista. Ulkoisesti voi selviytyä monikin todella hyvin, mutta miksi on niin paljon muita ongelmia kun aikuiseksi kasvetaan. Olisiko pitänyt sittenkin lastensuojelun olla mukana ja antaa apuaan, ottaa sitten vaikka huostaan. Muistan lapsena unelmoineeni todella siitä että olen erehdyksessä joutunut väärään kotiin, jonain päivänä "oikeat" vanhemmat hakevat minut pois ja pitävät minusta huolta. Niin paljon ja pitkään olen joutunut omia haavojani hoitamaan, että siitä on kärsinyt myös perheeni. Vasta aikauiseksi tultuani olen saanut hakemaani apua ja olen sitä kyllä sitten itseni lisäksi hakenut urakalla koko perheelle ja olen sitä luojan onneksi lopulta myös saanut! Olen siis selviytynyt ja tänään kaikki on hyvin. Sille en voi mitään, että paha mieli on edelleen siitä, miksi lastensuojelu ei aikanaan puuttunut asiaan. Sitä olisi ehdottomasti tarvittu.

Lue lisää

Miksihän niitä ongelmia tuppaa olemaan myös ihan tavallisissa perheissä kasvaneilla?

Ihan tavallista aikuistumiskehitystä sinä tuossa mielestäni kuvasit, teit sen vain alkoholistiperheen taustalla ja kokemuksella.

Ihan samojen asioiden kanssa kamppailee moni aikuisuudessakin vielä, joilla ei ole ollut alkoholisti- eikä väkivaltaista perhettä lapsuudessa.

Olenkin sitä mieltä, että tietynlaiset "traumat" nyt vain kuuluvat lapsuuteen ja ihmiseksi kasvamiseen, ei niiltä voi välttyä, ei silloinkaan, vaikka kaikki lapset otettaisiin Suomessa huostaan heti syntymähetken jälkeen.

Tosi realisti kirjoitti:

Miksihän niitä ongelmia tuppaa olemaan myös ihan tavallisissa perheissä kasvaneilla?

Ihan tavallista aikuistumiskehitystä sinä tuossa mielestäni kuvasit, teit sen vain alkoholistiperheen taustalla ja kokemuksella.

Ihan samojen asioiden kanssa kamppailee moni aikuisuudessakin vielä, joilla ei ole ollut alkoholisti- eikä väkivaltaista perhettä lapsuudessa.

Olenkin sitä mieltä, että tietynlaiset "traumat" nyt vain kuuluvat lapsuuteen ja ihmiseksi kasvamiseen, ei niiltä voi välttyä, ei silloinkaan, vaikka kaikki lapset otettaisiin Suomessa huostaan heti syntymähetken jälkeen.

Lue lisää

Jos lapsen " normeeliin aikusitumiskehitykseen " kuuluu jäädä ilman ruokaa, kunnon vaatteita, puhtautta, saada selkäänsä, joutua valvomaan öisin aikuisten huutamisen ja juomisen vuoksi, saatikka että joku osallistuisi joulujuhlaan, saisi puhtaat vaatteet edes sinne, ei tarvitsisi hävetä humalassa kotiin rämpivää vanhempaansa... kai se sitten menee niin että "tietynlaiset traumat" vain kuuluvat kasvamiseen. OK ! Tai NO....
Jokaisella olkoon mielipiteensä, mutta Herra minua tuollaiselta kyynisyydeltä varjelkoon!

Kakolasta huippukirurgiksi.

Huikea suomalainen selviytymistarina.

Vhrister Lybäck kirja Veitsen terällä keskustelu.

http://blogit.ess.fi/lukupiiri/tag/christer-lyback/
------------

Oletko kenties kateellinen ?

Odotapas kun lapseni pääsee lasten suojeluun voittamaan jäbän saavutusta. Vastassa on ilkeitä ja pahoja aikuisia ja lapsi on avian yksin. Vastassa on muuttuva maailmaa ja sairas kuri. Vastassa on lääkärikunta, joka haluaa tehdä ihmiskokeita. Vastassa on ylitsevuotava yksinäisyys ja eristyshuone, jossa lapsi oppii olemaan jo pienestä iästä alkaen. Odotas kun tästä lapsesta kasvaa uusi Hitler, niin maailma saa kuulla kunniansa. Eikä edes viisi miljoona ole paljon vastusta tälle lapselle, kun hän katselee liekkeja. Hänestä tehdään suuri dokkari, jota pyöritetään kaikissa elokuvateattereissa ympäri maailman. Odottakaapas tätä.

Lapsi on vihainen ja jokainen joka teki hänelle pahaa, niin häneltä ensin irrotetaan pikku hiljaa kädet ja sitten jalat, kun lapsi kasvaa ja ne hoitajat jotka eivät harrastaneet riittävästi seksiä lapsen murrosiässä, koska lapsi oli ikuisesti vangina heillä, niin ne hoitajat tulevat ikuisesti imemään lapsen mu....

RealVastus99 kirjoitti:

Lapsi on vihainen ja jokainen joka teki hänelle pahaa, niin häneltä ensin irrotetaan pikku hiljaa kädet ja sitten jalat, kun lapsi kasvaa ja ne hoitajat jotka eivät harrastaneet riittävästi seksiä lapsen murrosiässä, koska lapsi oli ikuisesti vangina heillä, niin ne hoitajat tulevat ikuisesti imemään lapsen mu....

Lue lisää

Olet sinä sairas.