Elämäni on ollut vaikea, vaikka olen nuori. Haluaisin kirjoittaa siitä, mutta en tiedä miten. Kirjoittaisinko minä-muodossa ja kuvailisin vain tositapahtumia vai loisinko päähenkilön, jolle tapahtuu samantyyppisiä asioita muiden tapahtumien joukossa?
Pelkään, että liian totuudenmukaisesta kirjasta tulisi tylsä, mutta osittain keksitystä epäuskottava.
Esimerkkinä käytän Sofi (en muista, miten etunimi kirjoitetaan) Oksasen kirjaa, jossa hän oli käynyt läpi omaa elämäänsä, mutta värittänyt sitä fiktiolla. Minusta se vei kirjasta pohjan.
Olisiko tähän ongelmaan jotain hyviä neuvoja? Muitakin neuvoja tuollaisen realismipohjaisen kirjan kirjoittamiseen saa antaa:)
Elämänkerran kirjoittaminen
boltsi
21
3681
Vastaukset
- Minä vain ( nainen )
Ei. Minun mielestäni kirjoitat kaiken niin kuin sinulle on tapahtunut. Se on SINUN elämänkertasi. Kehotan sinua kirjoittamaan sen niinkuin se on eikä mitään ylimääräistä (fiktiota). JOs sattuu että se on tylsä, niin olkoon! Se on kuitenkin SINUN elämänkertasi ja arvostus on kova, ainakin minun kohdallani, jos uskallat kirjoittaa TOTTA omasta elämästäsi. *^_^*
- maiju
kirjoitetaan ilman ännää :)
- boltsi
Kiitos korjauksesta, täytynee oikoluetuttaa sen tulevan tekstinkin;) Tosin ulkomaalaisena saan ehkä anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet ja ehkäpä viljelen niitä ihan tahallanikin, jotta tarina olisi uskottavampi:)
- jaah
joo minäki oon tollasta kuullu, mutta huonolta kuulostaa... niinku siit jotain puuttuis. onko varma, että ännää ei SAA sinne rykästä, vaikka mikä olis...?
- dfgsdfgdfgh
jaah kirjoitti:
joo minäki oon tollasta kuullu, mutta huonolta kuulostaa... niinku siit jotain puuttuis. onko varma, että ännää ei SAA sinne rykästä, vaikka mikä olis...?
Ännä on vaikea kirjain suomessa. Joku tuppaa sen enää-sanan perään. Perukirjassa sitä ei ole, mutta perunkirjoituksessa on. Elämäkerta taitaa jäädä sitä vaille. Sitten on ylen määrin (vai onko se yhdyssana?), vaikka se sanotaan ylemmäärin. Ei suomea lausuta aivan täsmälleen samalla tavalla kuin se kirjoitetaan.
Kyllä suomen kielessä on joitakin sanoja, joista minäkään en osaa varmasti sanoa, mikä muoto on oikea, vaikka olen mieslestäni erittäin hyvä näissä asioissa. Meille luettiin paljon pikkulapsesta asti ja kielitaito kehittyi luontevasti. - kirjallisuudenopiskelija
jaah kirjoitti:
joo minäki oon tollasta kuullu, mutta huonolta kuulostaa... niinku siit jotain puuttuis. onko varma, että ännää ei SAA sinne rykästä, vaikka mikä olis...?
Elämäkerta eli siihen ei tule ännää, ei missään nimessä.
- Tampio 2.0 Pro
Minä-muodossa se on ehdottomasti kirjoitettava ja turhat satuilut täytyy jättää väliin. Eihän se muuten elämänkerta ole vaan pelkkää feikkaamista.
Tee siitä mielenkiintoinen jättämällä tylsät kohdat pois ja kuvaamalla erityisen tarkkaan ne tapahtumat, jotka hävettävät sinua, sillä juuri niistä keskivertolukija haluaa tietää. - keskeneräisyys
Olen miettinyt samaa itsestäni, mutta tuntuu vaikealta aloittaa.
- laivat2
Työväenopistoissa on elämäkertakursseja. Sinne vaan syksyllä.
- KirjaimetSuussa
Oho että 12v vanha viesti kaivettiin esiin. Mutta oikeasti, kyllä tositarina kannattaa kirjoittaa ylös tarkasti, niin kuin se oli. Sen jälkeen voi kysyä apua, miten se tulee editoida ja korjailla.
- aloittelevakirjailija
Omasta elämästä kannattaa kirjoittaa minä -muodossa, vaikka antaisikin päähenkilölle jonkun muun nimen kuin omansa.
Mielestäni suositeltavaa on pysytellä mahdollisimman pitkälle tosiasioissa, jos tarkoituksena on kirjoittaa nimenomaan elämäkerrallista tekstiä. Faktan sekaan lisätty fiktio saattaa vaikuttaa myyvältä idealta, mutta sekaan heitetty fiktio tuntuu lukijasta helposti ns. "päälle liimatulta". Jos haluaa kirjoittaa myös fiktiivisiä elementtejä sisältävän omaelämäkerrallisen tarinan, kannattaa lähteä heti alunalkaen siitä ajatuksesta, että kirjoittaa ensisijaisesti fiktiota, johon sisällyttää oman elämänkaarensa tapahtumia. Silloin ei myöskään joudu keskustelupalstojen saivartelijoiden silmätikuksi siinä vaiheessa, kun totuus joskus vääjäämättä tulee julki.
Pohjimmiltaan valtaosa jokaisen, jopa kaikkein mielenkiintoisimpienkin ihmisten, elämästä on niin tylsää, ettei sitä kukaan jaksa lukea. Tärkeää elämäkerran kirjoittamisessa onkin osata poimia ne kiinnostavat ja olennaiset hetket ja tapahtumat elämänsä varrelta ja keskittyä kirjoittamaan niistä ja uskaltaa rohkeasti karsia kaikki tarpeeton pois.- kirjallisuudenopiskelija
Sekoitat kaksi asiaa, omaelämäkerrallinen kirjallisuus ja elämäkerta. Elämäkertaan ei sekoiteta fiktiota koskaan, mutta omaelämäkerralliseen kirjallisuuteen kuuluvat fiktiiviset elementit. Elämäkerrat ovat kirjastossakin eri luokassa kuin fiktio.
- elämän.käsittelystä
Kannattaa mennä omaelämänkertakurssille tai terapiaan tai kumpaankin.
Omaelämänkerrat harvoin kiinnostavat muita kuin kirjoittajaa. Itse vierastan omaelämänkerrallista kirjoittamista syystä, että olen käsitellyt elämääni muilla foorumeilla kymmeniä vuosia. Kirjoittaminen on hauska asia, siihen en halua sotkea mitään henkilökohtaista. Toki omat arvot ja asenteet tulevat esiin, mutta kaikki henkilöt ja tapahtumat ovat mielikuvituksen tuotetta.- laivat2
Näin on. Ja jos elämä on ollut kovin vaikeaa ja haluaa kirjoittaa siitä, kukaan ei halua pilata päiväänsä sellaisen lukemisella. Rankkoja juttuja voi kertoa vain mukavien seassa, pieninä annoksina. Siihen fiktio on parempi. Mutta muuten olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi kirjoittaa omasta elämästään kirja. Lähimmät ihmiset lukevat sen mielellään, ja vuosikymmenten jälkeen tutkijat saavat siitä hyvää aineistoa. Silloin ihan arkisetkin asiat antavat faktatietoa aikakautensa ajatusmaailmasta. Ihan niin kuin vanhat suomalaiset mustavalkoelokuvat.
- elämän.käsittelystä
Ajan tuhlausta, ajan jonka voi käyttää paremmin. Nimittäin se, että jokaisen pitäisi kirjoittaa omasta elämästään kirja. "Läheiset lukevat niitä mielellään...." Entä, jos ei ole koskaan edes ollut mitään läheisiä, ei alun alkaenkaan?
Ihan vastaavaa kuin jos sanoisin, että jokaisen on käytävä vähintään viisi vuotta terapiassa ja maksettava siitä kerralta toistasataa euroa.
Vanhoihin ei kannata muutenkaan jäädä roikkumaan. Kun ne on käsitelty niin ei kun uutta asiaa kehiin. - muffejatopsi
elämän.käsittelystä kirjoitti:
Ajan tuhlausta, ajan jonka voi käyttää paremmin. Nimittäin se, että jokaisen pitäisi kirjoittaa omasta elämästään kirja. "Läheiset lukevat niitä mielellään...." Entä, jos ei ole koskaan edes ollut mitään läheisiä, ei alun alkaenkaan?
Ihan vastaavaa kuin jos sanoisin, että jokaisen on käytävä vähintään viisi vuotta terapiassa ja maksettava siitä kerralta toistasataa euroa.
Vanhoihin ei kannata muutenkaan jäädä roikkumaan. Kun ne on käsitelty niin ei kun uutta asiaa kehiin.Olen tutkijana lukenut ja tutkinut elämäkertoja, vanhojakin. Kyllä ne ovat kiinnostavia sekä ajankuvana että siltä kannalta, miten eri aikoina kerrotaan itsestä. 50-luvulla syntyneet kertovat ihan eri tavalla kuin 20-luvulla syntyneet tai 80-luvulla syntyneet. Kirjoittajan persoonallisuus myös tulee läpi, näkee, miten eri tavoin luonteen mukaisesti suhtautuu samoihin tapahtumiin kuten vaikkapa sotaan tai orpouteen. Samanaikaisesti näkyy kerrontaperinne, miten on soveliasta kertoa ja reagoida. Aivan uudenlaista on tämä nykyinen kerrontatapa, jossa menneisyys määrittää tulevaa (lapsuus) eli psykologisointi, jolla selitetään elämän kulkua.
- elämän.käsittelystä
Tutkijan kannalta varmaankin noin kuin kuvasit. Minä kirjoitinkin yksittäisen ihmisen kannalta. Ne kirjoittavat, joilla siihen on tarvetta. Muut elävät ja tekevät elämästään lähtökohdista ja elämänkokemuksista huolimatta parhaan mahdollisen tai ainakin siedettävän.
Menneisyys toki vaikuttaa meihin kaikkiin mutta ei se sanele elämämme kulkua. Sen enempää kuin joku partaäijä yläilmoista.
Luultavasti psykologisointi on yliedustettuna nykyelämänkerroissa siitä syystä, että elämän kulkua selittävät lapsuudella ne, jotka ovat jääneet siihen vellontavaiheeseen. Mielestäni vähintään yhtä paljon kuin lapsuudenkokemukset vaikuttavat elämään monet muut asiat. Esimerkiksi ihmiset, joita on elämän varrella tavattu ja työpaikat ja ammatit, jota on harjoitettu. Asuinpaikkakunnat, joilla on asuttu. Tarpeelliset tai turhat opinnot. Terveys tai sen puutteet.....mitkä kenelläkin. - KirjaimetSuussa
Siis hyvin kirjoitit, olen täysin samaa mieltä kanssasi! Jokaisella on yksi elämä ja jos jää kieriskelemään siihen kuka teki tai sanoi mitä, ei pääse koskaan eteenpäin. On täysin totta, että haasteita ja mahdollisuuksia tulee kaikkien eteen. Niistä saa sitten valita ja niistä voi matkia, jos ne tuntuvat hienoilta.
Kukaan ei jää elämässään luokalleen, jos ei itse niin valitse. Elämä on täynnä valintoja, eikä kukaan pääse helpolla pitkälle. Takaiskuja tulee paljon, ne voi päihittää tai ainakin niitä vastaan voi taistella. Sillä tavalla ihminen vahvistuu ja oppii uutta. Minusta kaikki oppiminen tekee kipeää siinä suhteessa, että joutuu kuoppaamaan jotakin vanhaa hyväksyessään uuden idean parempana.
Kannattaa elää niin, että voi aina katsoa itseään peilistä ja suoraan silmiin. Olen myös niin kyllästynyt kaikkiin psykologisiin tyhjänpäiväisiin selityksiin, kun pitäisi esim. kouluvaikeuksissa pyöriskelevän teinin vuoksi kysellä äidiltä, että millainen raskaus ja synnytys tällä oli. Eikö ole outoa???? Menee minulla jo yli ymmärryksen... muffejatopsi kirjoitti:
Olen tutkijana lukenut ja tutkinut elämäkertoja, vanhojakin. Kyllä ne ovat kiinnostavia sekä ajankuvana että siltä kannalta, miten eri aikoina kerrotaan itsestä. 50-luvulla syntyneet kertovat ihan eri tavalla kuin 20-luvulla syntyneet tai 80-luvulla syntyneet. Kirjoittajan persoonallisuus myös tulee läpi, näkee, miten eri tavoin luonteen mukaisesti suhtautuu samoihin tapahtumiin kuten vaikkapa sotaan tai orpouteen. Samanaikaisesti näkyy kerrontaperinne, miten on soveliasta kertoa ja reagoida. Aivan uudenlaista on tämä nykyinen kerrontatapa, jossa menneisyys määrittää tulevaa (lapsuus) eli psykologisointi, jolla selitetään elämän kulkua.
Olen samaa mieltä.
En ole tutkija, mutta kannatan elämäkerran kirjoittamista kaikille.
Useat kirjat ovat tavalla tai toisella elämäkertoja. Ihmisillä on paljon annettavaa muille, sitä voi kutsua vaikka vertaistueksi.
Ihmetyttää, että täällä on niin tylyjä kommentteja , niistä tuskin kannattaa välittää.
Kirjoittaminen on hyvää terapiaa.
- fdgsfgfh
Bryce Courtenay kirjoitti mahtavan omaan lapsuutensa perustuvan tarinan Power of One käyttäen muita nimiä ja antaen päähenkilölle piirteitä, jotka tekivät hänestä elämää suuremman. Suosittelen lukemaan. Hän oli keski-iässä ja tuo oli hänen ensimmäinen romaaninsa. Siitä tuli heti jymymenestys. Suosittelen. En tiedä, oppiiko toisen tarinasta mitään, mutta ei kai siitä haittaakaan ole. En nyt muista, käyttikö hän ensimmäistä vai kolmatta persoonaa.
Kirjoita ihmeessä!
Kirjoittaminen auttaa sinua ymmärtämään itseäsi.
Kirjoitatpa sitten millä tahansa nimellä ja muodolla, pysy totuudessa.
Tsemppiä!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nykynuoret puhuu nolosti englantia suomen sekaan, hävetkää!
Kamalan kuuloista touhua. Oltiin ravintolassa ja viereen tuli 4 semmosta 20-25v lasta. Kaikki puhui samaan tyyliin. Nolo199470057-vuotiads muka liian vanha töihin?
On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei2752777- 1341717
Luovutetaanko nainen?
En taida olla sinulle edes hyvän päivän tuttu. Nauratkin pilkallisesti jo selän takana.671411Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?
Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette2041380J-miehelle toivon
Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.841156Miten olette lähestyneet kiinnostuksen kohdettanne?
Keskusteluita seuranneena tilanne tuntuu usein olevan sellainen, että palstan anonyymit kaipaajat eivät ole koskaan suor641134By the way, olet
mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei751089- 591067
Onko kaivattunne suosittu?
Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(761061