Ei polku tää vie mihinkään, nyt sen nään

Olen alkanut miettiä tämän hetkistä elämäntyyliäni, sekä tulevaisuuttani. Olen 18-vuotias tyttö, ja pudonnut täysin "yhteiskunnan raiteilta", syrjäytynyt.
Koulu jäi kesken ajat sitten, ja töissäkään en ole ollut enää pitkään aikaan, laiskuuteni takia. Mätänen vaan kotona, menen myöhään nukkumaan ja herään silloin kun huvittaa, elämässäni ei ole minkäänlaista rytmiä. En hallitse edes asuntoani, tiskit tiskaamatta jo toista kuukautta, roskat viemättä, tavaroita sikin sokin. Itsestänikään en ole pahemmin huolehtinut..
Huomasin myös, että elämäni menee jotenkin haaskuun. Tajusin, että kaikki päiväni ovat ihan samanlaisia, viikko toisensa jälkeen. herään, syön, katson tv:tä/olen koneella, nään kavereita ja lopulta nukkumaan ehkä kello 5 aamusta. Viikonloput menee juodessa, saman porukan kanssa ja kierretään aina ne samat baarit.
Muutama viikko sitten "heräsin" ja aloin miettiä elämääni kymmenen vuoden päästä ja muutenkin tulevaisuuttani. asuisinko edelleen tällä paikkakunnalla, tässä samassa asunnossa, sotkun keskellä ja sossun rahoilla?? Olisivatko päiväni samanlaisia vielä silloinkin?
Olen täysin masentunut tätä asiaa miettiessäni, en ole pitänyt kavereihini yhteyttä, ollut vaan kotona ja pohdiskellut tilannettani. Tulin siihen tulokseen että nykyinen tyylini ei johda mihinkään. Tuntuu ettei elämälläni ole mitään tarkoitusta, että olisi helpompi vaan antaa periksi.

tarpeeksi miettinyt tätä asiaa, olen tullut siihen tulokseen, että on ison korjauksen paikka. olihan se selvää jo alusta asti että jotain täytyy tehdä, mutta nyt aion todellakin TEHDÄ jotain, enkä vaan miettiä ja voivotella.
Yhdessä vaiheessa tuli mietittyä vakavasti jopa itsemurhaa "mitä järkeä mun on olla täällä, jossei sillä ole mitään tarkoitusta?", mutta tajusin, että olen vielä nuori, elämä vasta edessä ja niin paljon kokematta, eikä asioitakaan ole vielä myöhäistä korjata.
Suunnitelmani on jo ihan selvä, aion muuttaa toiselle paikkakunnalle ja aloittaa puhtaalta pöydältä, tehä elämässäni käännekohdan. Hankkia jonkun tutkinnon, töitä ja pistää elämän kuntoon, eikä mikään voi estää mua :) ! Nyt tuntuu jotenkin levolliselta ja kämppiäkin olen jo netistä selaillut. Vielä en ole saanut mitään muuta kuin suunnitelman aikaiseksi, mutta tuntuu jotenkin siltä, että kerrankin minä: laiska, saamaton työn pakoilija ja siivellä eläjä saa jotain _järkevää_ elämässään aikaiseksi.

Oli vaan pakko purkaa ajatuksia johonkin, ja kiinnostaa tietää, että onko kellään muulla ollut samanlaisia tuntemuksia?