Elämäni käännekohta

Ei rikkinäinen elämä, vaa ehjäsellainenkokonaisuus

Mistä johtuu jatkuva asiakkuus niin sosiaalitoimessa kuin jatkuva asiakkuus aikuispsykiatrian puolella? Oma elämäntilanteeni lähti kunnolla käyntiin noin 10 vuotta sitten. Tuolloin olin raskaana ja ja ehkä suurimmalta osin sen vuoksi lopetin asiakkuuden psykiatriseen avohoitoon. Minun psykiatrisen asiakkuuden lopettamisesta tehtiin ( lääkäri/sairaanhoitaja) lastensuojeluilmoitus. Nyt tapahtuneesta on jo kulunut noin kymmenen vuotta. Olen jälleen raskaana, odotan toista lastani, ja minulle on käynyt ilmi että perheeni parissa oleva sosiaalityöntekijä, on nyt lähiaikkoina tehnyt raskaudestani, lastensuojeluilmoituksen. Luulin jo, että melkein jo vuoden kestänyt perheen asiakkuus sosiaalitoimen asiakkaana, lähinnä perhetyönparissa, alkaisi olla ohi. Tilanteeni aikuispsykiatrian puolella hieman eri näkökulmasta tarkasteltava. Siinä, missä minulla on terveet elämäntavat, eli en polta, en käytä alkoholia saatika huumeita, niillä ei ole ollut kauheasti merkitystä, siltä minusta ainakin tuntuu. Tajuavatko viranomaiset, miltä se mahtaa tuntua, kun pitkään jatkuneen asiakkuuden takia, tänäkin päivänä joudun menemään sellaiseen odotustilaan , jossa lukee "mielenterveys sekä päihdekuntoutujat"? Voin nyt valaista omia tuntemuksiani: "Hyi hyvä elämä!" Olen optimistinen kuitenkin tulevaisuutta ajatellen. Sen minkä aika on kerran rikkonut (mieli), sen aika myös korjaa. (Kaiketi omalla ajallaan! :-)

Terapeutin tällön töitä

Ihmettelenpä suuresti => ammattihenkilö haluaa alkaa suhteeseen hetkellisesti heikoilla olevan varatun ihmisen kanssa hyödyntäen osaamistaan kouluttamalla heikoilla olevan itseensä juttelemalla " mukawia" HYI!