Suomen surkeat antiikkikaupat

Tässä mielipiteeni Suomen antiikkikulttuurin tasosta.

Mistä johtuu, että Suomessa antiikkibisnes on aivan ruohonjuuritasolla? Liikkeet myyvät lähinnä rihkamaa antiikkina, ja mistään oikeista, hyväkuntoisista arvohuonekaluista ei ole puhettakaan.
Huuto.netissä kauppiaat myy ruosteisia nauloja "wanhana antiikkina" ja ostajat ovat persaukisia kaduntallaajia jotka eivät halua maksaa mistään 100 euroa enempää oli tuote mikä hyvänsä..
Kaikki järkevä antiikkikauppa pitää käydä jenkkien kanssa. Sieltä löytää oikeita antiikkikauppoja kuten Ms Rau Antiques (rauantiques.com), mistä itse tilaan silloin tällöin huonekaluja ja koruja. Tällaista Suomeen pitäis saada.

Samoin naurattaa nämä ohjelmat kuten "Antiikkia, antiikkia", mihin viedään parin kympin arvoisia väärennettyjä tauluja ja niitä ihmetellään siellä sitten ihan eksperttien toimesta koko kansan kera.
Miksi tämä on mielestäni paha asia?
Suomalaisilla on väärä kuva antiikista näiden epäedustavien liikkeiden ja tv-sarjojen myötä. Monet luulevat tämän takia, että antiikki on pohjimmiltaan sitä, että kerätään vanhoja, homeisia ullakkolöytöjä. Totuus ei voisi olla kauempana tuosta. Rappioromantiikka tunnutaan Suomessa liitettävän suoraan antiikkiharrastukseen, vaikka nämä ovat toistensa vastakohtia. Minulle antiikkiharrastus on museotason arvoesineisiin sijoittamista ja kulttuuriaarteiden vaalimista.
Ilmianna
Jaa

16 Vastausta



Helppoa olla samaa mieltä. Kun itse on ikäihminen, niin ymmärtää, että 100 v.ja nuoremmat esineet eivät todellakaan ole antiikkia. Tehdastekoinen tusinaesine ei muutu sen ihmeellisemmäksi, vaikka on pysynyt ehjänä vuosikymmenet.

Suomessa heitettiin aikoinaan juhannuskokkoon vanhat talonpoikashuonekalut ja loput pestiin lipeällä.
Jokaisen tulisi nyt huolehtia niistä harvoista jäjellä olevista huonekaluistaan. Jos niitä pitää korjata ja varsinkin maalata, niin itse ei pidä mennä erikiipperillä ja lateksilla restauroimaan arvoesinettä!

Vintin tavarat saattavat olla museoon kelpaavia harvinaisuuksia, mutta eihän niillä välttämättä ole rahallista arvoa.
Moni arvelee, että antiikki ja korkea hinta kuuluvat aina yhteen.
Ilmianna
Jaa
Suomessa ei kerta kaikkiaan ole paljoa vanhoja, arvokkaita esineitä. Maamme on ollut köyhä ja samalla kaikkea uutta ihannoiva. Kiertävät sohvakauppiaat ottivat 70-luvulla vaihdossa vanhoja "arvottomia" kalusteita. Silloin hankitut keinonahkasohvat on noiden perintöhuonekalujen tapaan heitetty jo aikoja sitten roskiin.

Suomessa on, lähinnä Helsingissä, joitain oikeita antiikkiliikkeitä. Niiden kansainvälinen hintataso ampuu useimpien suomalaisten maksuhalujen yli. Niinpä useimmat keräilijät tyytyvät uusiin muumimukeihin, joista voi pahimmillaan joutua pulittamaan yli satasen!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
"Suomessa on, lähinnä Helsingissä, joitain oikeita antiikkiliikkeitä. Niiden kansainvälinen hintataso ampuu useimpien suomalaisten maksuhalujen yli."

Tottahan tämä on.. Helsingin design-alueella olevat antiikkikaupat myyvät korkeatasoista antiikkia, mutta huonekalujen hinnat ovat tuhansia euroja kappale. Se ei silti ole tavatonta, ja laatu tunnetusti maksaa.
Nimittäin ulkomailla tilanne on hurjempi. Itsehän olen nähnyt Amerikassa ihan tavallisen Louis XVI -tuoliparin, josta pyydettiin 13 000 dollaria. Suomessa vastaava pari on n. 6000 euroa. Hämmästyttävää, mutta verrattuna kansainvälisiin hintoihin, Suomessa pääsee jopa vähän halvemmalla, sillä täällä antiikista ei uskalleta pyytää nimenomaan kansan ostohaluttomuudesta johtuen. Täällä parin tonnin huonekalut löytävät vain kourallisen potentiaalisia ostajia. Parhaiten kaupaksi menee parin sadan antiikit ja kopioantiikki.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
MUISTAKAA etenkin huuto.netissä varoa kun ostatte "antiikkia"..

"Yli 100v vanhat" osastolla on tavaraa, joka on 50-luvulla tehtyä ja yleisestiottaen silloin tehtiin paljon massatuotantokopioita 1800-luvun hyvin rakennetuista huonekaluista.

"Yli 50v vanhat" osastolla taas on paljon 2000-luvulla rakennettuja, kiinalaisia halpis tyylihuonekaluja. Ne voivat olla päällisin puolin ihan hyviä ja tyylikkäitä, mutta antiikkia ne eivät ole. Eniten touhussa harmittaa, että niitä myydään ihmisille "wanhoina" ja "antiikkina". Myyjän pitäisi aina ilmoittaa jos huonekalu on UUSI tyylihuonekalu, ja ostajan pitää tämän takia olla varuillaan..
Itsehän harrastukseni alkupuolella erehdyin ostamaan tällaisia hienoksi vahattuja kiinalaisia mahonkihuonekaluja, jotka sitten halkeilivat pilalle parin vuoden sisällä ostosta.

Myös halpahintaiset antiikkiliikkeet tuppaavat joko tietoisesti / tietämättään myymään lähes uutta tavaraa "wanhana antiikkina". Suosittelen itse liikkeitä, jotka myyvät pelkästään oikeaa antiikkia, eivätkä ole sekoittaneet sekaan paljon tyylihuonekaluja. Tiedän paljon antiikkikauppoja, jotka kulkevat nimellä "antiikkiliike", mutta 90% tavarasta siellä on uutta massatuotantohuonekalua, jota tuodaan Suomeen rekkalasteittain joka vuosi.
Ilmianna
Jaa
Suomessa on juuri sellaiset antiikkiliikkeet ja tarjonta jota kysyntä edellyttää. Pääosa "oikean" antiikin (=korkealaatuinen, ennen 1830-lukua käsityönä valmistetun tavaran) kysyntä on Helsingissä. Samoin lähes kaikki ko. tavaran tarjonta on myös Helsingissä, jotain myös Turussa.

Talonpoikaisantiikkia kysytään ja tarjotaan myös muualla Suomessa, tarjonta ja ehkä kysyntäkin on suurinta länsirannikolla. Sieltä löytyy vielä muutakin, kuin lipeäpestyä.

Ne harvat muulla asuvat ja siitä oikeasta antiikista kiinnostuneet kartanon sisustajat voivat mainiosti hakea tarvitsemansa Helsingistä. Meille maaseudun kauppiaille riittää myytäväksi se vanhimmillaan 1800-luvun lopun kertaustyylien kalustot ja 1900-luvun alun jugend- ja funkkiskalusteet.

Lisäksi tosiasia on, että nyt parhaiten myy ns. huomisen antiikki, eli tunnettujen muotoilijoiden 1940-60 -lukujen kalusteet, valaisimet, taidelasi, taidekeramiikka, hopea ja korut. Varsinkin Aallon varhaisimmat kalusteet ja valasimet ja Tynelliin Taito-valaisimet ovat sellaisia, että niitä myydään nykyisessä haastavassa markkinatilanteessa, myös ulkomaille.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
4 VASTAUSTA:
Tiedon taso lisääntyy ja hyvä niin. Olet ihan oikeassa, että nyt kannataa seurata huomisen antiikkia. Monella ikäihmisellä on normaalissa käytössä Franckin ja Wirkkalan esineistöä, koska heillä oli nuoruudessaan ajatuksena tehdä jokakotiin sopivaa tyylikästä käyttöesineistöä.
Pienipalkkaiset kotinsa perustajat ostivat edullisia suomalaisia astioita ja laseja, joista nyt joutuu maksamaan kalliit rahat, jos haluaa rikkoutuneen tilalle uuden.

Käytyäni Habitaren vanhojen esineiden osastolla huomasin käyttäväni arkiastiastioina useaa esinettä, jotka näyttelyssä olivat vitriineissään nimen ja vuosiluvun kanssa. Ehjänä ovat pysyneet yli 50 v. ja käytän niitä edelleenkin. Ei ole syytä panna omia astioita piiloon.

Huonekalujeni kanssa on tapahtunut, että itse ostamani halvat mööpelit ovat saaneet häipyä eri perikuntien jäämistöjen tieltä. Kotini on kuin wanhain tavarain kauppa, koska lähes jokainen huonekalu on 70 v. ja siitä vanhempi. Mutta en voi muuta, sillä kokopuusta valmistettu lipasto voittaa lastulevyhökötykset, ja pitäjän puusepän muotoilema tuoli, joka on kestänyt istumista 120 v. saa kunniapaikan olohuoneessa.Tosiasia on myös, että vanhaa huonekalua ei oteta mihinkään myyntiin, jos se on "vain" 100 v. vanha.
Murheenani on vuosisadan vaihteen rokokootyylinen sohva, jota en pysty hävittämäänkään. Tuon ajan huoneet olivat isommat kuin nykyiset pikkuruiset kolmiot. Kenellekään ei mahdu tilaa vaativa huonekalu, on se sitten kuinka linjakas hyvänsä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Maailmalla suosittu, elegantti tyyli nimeltään Louis XVI loistaa poissaolollaan myös niissä kuuluisissa Helsingin antiikkikaupoissa.
Miksei hyvää ranskalaista antiikkia löydä Suomesta, vaikka se on paljon näyttävämpää ja halutumpaa kuin suomalainen antiikki? No, voi tietty olla, että Suomessa talonpoikaistavara kiinnostaa enemmän, mitä itse en ymmärrä lainkaan.
Itseäni kiinnostaa nimenomaan näyttävä ja edustava palatsityyli, mutta tätähän ei Suomesta löydy.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Napoleon3Boulle kirjoitti:
Maailmalla suosittu, elegantti tyyli nimeltään Louis XVI loistaa poissaolollaan myös niissä kuuluisissa Helsingin antiikkikaupoissa.
Miksei hyvää ranskalaista antiikkia löydä Suomesta, vaikka se on paljon näyttävämpää ja halutumpaa kuin suomalainen antiikki? No, voi tietty olla, että Suomessa talonpoikaistavara kiinnostaa enemmän, mitä itse en ymmärrä lainkaan.
Itseäni kiinnostaa nimenomaan näyttävä ja edustava palatsityyli, mutta tätähän ei Suomesta löydy.
Ei täältä löydy kiinlaistakaan antiikkia, ei afrikkalaisten käsityötä.
On myös vaikea löytää antiikin
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Napoleon3Boulle kirjoitti:
Maailmalla suosittu, elegantti tyyli nimeltään Louis XVI loistaa poissaolollaan myös niissä kuuluisissa Helsingin antiikkikaupoissa.
Miksei hyvää ranskalaista antiikkia löydä Suomesta, vaikka se on paljon näyttävämpää ja halutumpaa kuin suomalainen antiikki? No, voi tietty olla, että Suomessa talonpoikaistavara kiinnostaa enemmän, mitä itse en ymmärrä lainkaan.
Itseäni kiinnostaa nimenomaan näyttävä ja edustava palatsityyli, mutta tätähän ei Suomesta löydy.
Koska Suomi on periferia. Lähdeppäs jostain Keski-Euroopasta rahtaamaan tuon tason antiikkia tänne pohjolanperille, hintaa tulee ja jos meinaat omasi saada (arvonlisävero 25%), plus pienet markkinat. Ei kannata.
Todella harmittaa miten kaukana olemme.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Suomessa "savuja 100v ja euroopassa 1000v(aina enemmän)"!
Eipä Suomessa voi ollakaan muuta kuin talonpoikaa...
...metsänpoikia "kaikki tyynni"!

Moniko ostaa antiikkia / %??
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Mitä sinulla on talonpoikaisantiikkia vastaan? Se on tietenkin aivan eri asia kuin 1700-luvun rokokoo, mutta monet vanhat esineet ovat uskomattoman hienosti tehty ja kestävät yhä käyttöä.
Valitettavasti niille ei ole annettu ajoissa arvostusta, joten monet löylyt on lyöty 100 v. ikäisen kaapin lämmöllä.
Eräskin isäntä paiskasi isoisänsä tekemän klaffikaapin pihalle ja sanoi rikkovansa sen kirveellä, jollei sukulaispoika vie sitä silmänräpäyksessä pois.

Nyt se on ollut vuosikymmenet parhaalla paikalla pojan kaupunkikodissa.

Suomalainen kansallisromantiikka onn aivan oma lukunsa. Anna sille se arvo, joka sille kuuluu.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Muutaman keskieurooppalaisen restauroijan mielestä Suomen antiikkimarkkinoiden tarjonta vastaa heidän kirpparitarjontaa. Mutta kun ei meillä ole sitä antiikkia! Ja ne joilla on, eivät tavaroistaan luovu, ellei kuolo korjaa ja perijöitä ei ole. Täälläkin joku kirjoitti, ettei voi luopua rokokootyylisestä sohvastaan.
Uusrokokootyylisiä kalusteita muuten valmistetaan Suomessa, mutta ne ovat sitten erittäin hillittyä uusrokokoota. Krumeluuri ei käy kaupaksi Suomessa eikä sitä kannata tehdä. Joten ei sitä ranskalaista antiikkiakaan kannata tänne kuskata parin ostajan takia.

Seuraan välillä facebookissa joidenkin vanhan tavaran kauppiaiden päivityksiä ja tykkäyksiä. Se menee niin, että ne mööpelit, jotka on maalattu valkoisiksi, saavat eniten kommentteja ja peukutusta. Seassa on yleensä aina joku, joka kritisoi valkoiseksi maalausta "pitäisi säilyttää alkupeärisenä ja blaa blaa..." MUTTA eipä nuo sitten itsekään peukuta niitä punaruskeita ja alkuperäisen näköisiä mööpeleitä. Eivätkä myöskään osta. Joten hulluhan sellainen kauppias olisi, joka ei tarjoaisi sitä, mitä eniten kysytään. Sitä paitsi suurin osa vanhoista mööpeleistä on vain vanhoja eikä niillä ole sen kummenpaa arvoa.

Eikä ne kaikki vanhat mööpelit ole niin hyvin tehtyjä kuin monet kuvittelevat. Kyllähän ne saattavat kestää, mutta eivät kaikki ole mitään suunnittelun kukkasia. Puusepän taidot ovat kehittyneet huimasti 1900-luvun aikana.

Olen siis samaa mieltä kuin ketjun aloittanut kirjoittajakin, että pienet ovat Suomen antiikkikuviot.
Kirpparitouhua meiltä löytyy sitäkin enemmän ;)
Ilmianna
Jaa
Hei aloittaja, ole mies äläkä hiiri ja aloita oikea antiikkikauppatoiminta. Sillä siitä valittamastasi ankeudesta päästään!
Ilmianna
Jaa
Aloittaja voisi myös antaa kuvia eteenpäin omasta hienosta palatsistaan joka on täynnä oikeita museotason aarteita.
Ilmianna
Jaa
Suomalainen "antiikki" on vitsi, sitä ei ole täällä, koska Suomi oli lähes koko uuden ajan persaukinen Ruotsin takapiha, josta kupattiin sotaväkeä ja veroja. Taidekulttuuri voi kehittyä vain riittävässä vauraudessa ja rauhan oloissa, jotta voi syntyä taideperinteitä ja mestarillisia käsityöläisiä.

Jo tästä johtuen suomalaisten estetiikan maku on barbaarinen (kuten pohjoismaisilla kansoilla muutenkin). Periferia on periferia. Jos haluaa kunnon antiikkia, sitä on hankittava taiteiden kehdoista Ranskasta ja Italiasta.

Selatkaa esim. Ranskan, Saksan ja Italian ebaysta niin jopa rupeaa löytymään. Valikoimat tuhat kertaa suuremmat. Samalla hintaa mitä Suomessa kiskotaan jostain ruosteisesta kattokruunusta
löytää Saksasta jo ihan toisenlaista loistoa. Toimituskulut Suomeen eivät ole niin pahoja kuin luulisi. Monet myyjät ovat joustavia ja kaikki on neuvoteltavissa. Kyllä ne noissa isoissa maissakin uusia asiakkaita kaipaavat.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Suomalainen antiikki on nyt vasta syntymässä. Meillä on maailmankuluja suunnittelijoita, erinomaisia tekijöitä, joiden tuotteet ovat 1900-luvun aikana syntyneet. Nyt ne ovat keräilijöiden tavoiteltavissa. Kirpputorit ja antiikkimessut opettavat suomalaiset tutustumaan vanhoihin esineisiin, opettavat etsimään leimat, tutustumaan tekijöihin, arvostamaan työn jälkeä.
Nyt on syytä pitää silmät auki. Antiikkiharrastus ei ole nopeaa toimintaa. Nyt ostamamme tuotteet saattavat nousta hinnassa vasta lastenlastemme aikana, mutta emmehän me kerää antiikkia rahan takia, vaan säilyttääksemme menneiden sukupolvien esineistöä. Myös esineisiin liittyvät tarinat ovat tärkeitä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Suomen surkeat antiikkikaupat

Tässä mielipiteeni Suomen antiikkikulttuurin tasosta.

Mistä johtuu, että Suomessa antiikkibisnes on aivan ruohonjuuritasolla? Liikkeet myyvät lähinnä rihkamaa antiikkina, ja mistään oikeista, hyväkuntoisista arvohuonekaluista ei ole puhettakaan.
Huuto.netissä kauppiaat myy ruosteisia nauloja "wanhana antiikkina" ja ostajat ovat persaukisia kaduntallaajia jotka eivät halua maksaa mistään 100 euroa enempää oli tuote mikä hyvänsä..
Kaikki järkevä antiikkikauppa pitää käydä jenkkien kanssa. Sieltä löytää oikeita antiikkikauppoja kuten Ms Rau Antiques (rauantiques.com), mistä itse tilaan silloin tällöin huonekaluja ja koruja. Tällaista Suomeen pitäis saada.

Samoin naurattaa nämä ohjelmat kuten "Antiikkia, antiikkia", mihin viedään parin kympin arvoisia väärennettyjä tauluja ja niitä ihmetellään siellä sitten ihan eksperttien toimesta koko kansan kera.
Miksi tämä on mielestäni paha asia?
Suomalaisilla on väärä kuva antiikista näiden epäedustavien liikkeiden ja tv-sarjojen myötä. Monet luulevat tämän takia, että antiikki on pohjimmiltaan sitä, että kerätään vanhoja, homeisia ullakkolöytöjä. Totuus ei voisi olla kauempana tuosta. Rappioromantiikka tunnutaan Suomessa liitettävän suoraan antiikkiharrastukseen, vaikka nämä ovat toistensa vastakohtia. Minulle antiikkiharrastus on museotason arvoesineisiin sijoittamista ja kulttuuriaarteiden vaalimista.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta