Joo eli sain ihan pakottavan tarpeen avautua jonnekin ja en oikein tiennyt minne. Tuntuu että huomiohuoraan/kerjään sääliä jos alan jollekin kaverille selittämään.
Samalla ois kiva kuulla myös teidän tarinoita, eli millaisia teidän fiiliksenne on ym.
Mä en oikein osaa sanoa itseäni bulimikoksi. Ongelmia mulla on ollu ruuan kanssa aina, oon tosi nirso ja oon aina ollut hoikka niin että välillä äiti on saanut olla huolissaan mun painosta ja syömisistä. Ikinä se ei oo mua haitannut, aina oon ollu ns. ylpeä että oon pysyny laihana vaikka mitä paskaa söis. Joskus on kyllä tullu semmosia "paastopäiviä" että oon ollu iltaan asti syömättä koska siitä tuli hyvä fiilis mutta emmä ikinä jaksanut sitä sen kummemmin analysoida.
Nyt kesällä mä kuitenkin aloin lihoa, varmaan vihdoin aineenvaihduntakin aikustunu ja muutenkin syön ehkä enemmän kun ennen. Oon aina rakastanu hyvien ruokien syömistä, herkut kyllä menee aina. Yhtäkkiä olinkin kuus kiloa painavampi kun ennen ja en tiiä miksi, mutta se oli ihan hirveä järkytys. Koitin jutella mun vanhempien ja kavereiden kanssa kuinka mua ahdistaa se että oon lihonut. Kaikki vaan luuli että huomiohoroilen (perkele nyt oikeasti kaikki laihat ketkä huomiohuoraa sanomalla olevansa läskejä) ja sano että ei se missään näy ja kun sä oot niin laiha yms.
Mä kuitenkin koin sen ihan hirveäksi kriisiksi. Nykyään mulla on maha- ja kylkimakkaroita mistä ottaa kiinni ja mä tunnen ne aina kun mä istun alas. Mun on pakko vetää housunvyötäröä siihen päälle koska en haluu että kukaan esim. mun sukulainen huomaa että oon lihonut sitten viime vuoden ja puhuu siitä sitten mun selän takana. Meidän suvussa kaikki tommonen huomataan ja sitten sitä kommentoidaan enemmän tai vähemmän ilkeämielisesti tyyliin "Olipas se Anna lihonut reippaasti sitten viime näkemältä"
Aluksi mä vaan lisäsin liikuntaa koska en ole sitä aiemmin pahemmin harrastanut. Se yö kun mä havahduin siihen kuinka paljon olin lihonut, mä aloin treenaamaan kolmelta yöllä koska mua ahdisti niin paljon. Lisäksi mä otin paniikissa laksatiiveja, mutta emmä huomannut että ne olisi auttaneet.
Myöhemmin mä kokeilin niitä laksatiiveja uudestaan mutta ei mun mielestä mitään vaikutusta.
Nyt mä sitten oon alkanut oksentamaan. Oon tehnyt sen vasta pari kertaa, kai neljä. Pahinta on että mä teen sen tarkoituksella. Tai että mä tiedän ettei mun tarvitsisi ja että voisin vaan treenata enemmän ja että en mä vielä ole lihavan, vaan normipainoisen rajoissa, mutta kun nyt on ollut kiire ja oon ollut kipeänä enkä viitsi treenata ennen kun on kunnolla aikaa ja oon terve. Stressi painaa hirveänä päälle ja mä vaan syön enemmän niin tää tuntuu helpoimmalta ratkaisulta.
Tänään mä menin tarkoituksella kauppaan ostamaan ison pussin ranskiksia ja irtokarkkeja ja mä vedin ne kaikki. Sitten vaan tarkoituksella oksentamaan. Tavallaan mulla on siitä ylpeä olo, että mä teen jotain sen eteen että mä pysyisin laihana. Mä tykkään syödä, kuten aikasemmin sanoinkin, ja nyt kesällä mun ahmiminen on alkanu menemään yli mun aikasempien rajojen yhä useammin.
Musta tuntuu että mulla on nälkä jatkuvasti ja leipääkin menee nykyään paljon enemmän. Oksentaminen saa mulle laihan olon. Musta tuntuu paremmalta, tuntuu hyvältä olla tyhjä ja musta tuntuu kevyemmältä välittömästi. Mun reidetkin näyttää hoikemmilta aina kun oon oksentanut, ja vaikka tiiän että se ei voi pitää paikkansa, niin se tuntuu siltä.
Mä kans tiedän kaikki terveyshaitat koska mä oon opiskellut aika paljon kaikkea terveystietoon liittyvää, se kiinnostaa mua aiheena. Mä tiedän että bulimiasta seuraa hampaiden ja hiusten huononemista, ja se huolestuttaa mua. Entä jos musta tulee "kunnon bulimikko" ja mun hiukset ja hampaat menee entistä huonompaan kuntoon. Tai iho. Ne näyttää tarpeeksi hirveiltä jo nyt ja mua ahdistaa ajatus että ne näyttäisi vielä pahemmilta.
Okei, emmä tiedä jaksaako kukaan lukea tätä mutta mua ahdisti vaan ihan hirveästi ja oli pakko kirjottaa tää jonnekin. Haluisin kai vaan että joku lukis tän ja sanois jotain, ihan mitä vaan. Vaikka että mä oon paska ihminen. Se vaan et joku tietäis miltä musta tuntuu ja reagois jotenkin.
Hyi kun tuli angstinen olo.
Lukisin kans oikeesti tosi mielellään muitten bulimiasta/vastaavista ajatuksista, ois kiva tietää jos jonkun muun ajatukset menee samoja ratoja etten tunne oloani ihan ulkopuoliseks koska musta ei yhtään tunnu bulimikolta. Tai emmä tiedä miltä sellaisen kuuluis tuntua, mutta mulla vaan on semmonen olo että tää menee ohi kunhan vaan pääsen treenaamaan kunnolla.
Haluaisin kuulla teidän tarinoitanne
8
497
Vastaukset
- Bulimia takana 10v.
Kannattaa puhua kavereille, vanhemmille ja lääkärille esimerkiksi. Itse sairastuin 13 vuotiaana, aloin oksentamaan tietoisesti kun tahdoin laihtua. Nyt 10 vuoden jälkeen olen onnistunut parantumaan, olen ollut 5kk oksentamatta. Bulimia kuitenkin jättää jälkensä, minun ennen nin pitkät ja paksut, kauniit hiukseni ovat enää noin 1/3 siitä mitä ne silloin olivat, hammaskiille on kärsinyt, hampaat reikiintyvät helposti ja niissä on kariesta. En puhunut ongelmastani silloin kenellekään ja en tahtonut parantua.
Nyt rakkaus yksin pelasti minut ja oksentelu vain loppui, omin avuin. Perheeni on joutunut olemaan huolissaan minusta ja olen aiheuttanut heille paljon harmia ja murheita. Laihtunut toki olen, laihduin 76kg:stä 46:een kg:hen vuosien saatossa, nyt olen normaalipainossa, noin 52kg. Hiukset tuskin koskaan kasvavat ennelleen, hampaat eivät palaudu ennalleen. Rahaa olen uuhtonut viemäristä vuosien aikana noin 50-60 000€. Kaikki raha meni ruokaan. Jopa varastelin kaupoista jos ei rahaa ollut ja muutaman kerran jäin kiinni, josta tuli sakkoja. Mummoltani otin myös rahaa ilman lupaa. Opiskelin ravintolakokiksi ja koulussa ja työpaikoissa otin salaa ruokaa ja herkkuja ja oksensin niitä, sekin on varastamista, varastin myös ruokaa koulusta ja sukulaisiltani. Oksensin vanhempieni ostamia ruokia vuosien ajan, tuhlaten heidän rahojaan. Varastin myös heiltä rahaa. Ystäväni joutui kestämään oksentamistani, kun asuin hänen kanssaan. Söin myös hänen ruokiaan ilman lupaa. Ruoansulatukseni ja suoleni ei toimi enää normaalisti. Usein on turvotusta ja vatsa on löysänä, voi olla että on ärtyvä suoli. Suhde ruokaan on vinoutunut. Olen ollut 5 vuoden sisällä 6-7 kertaa sairaalassa noin viikon jaksoja. Kaliumit putosivat pahimmillaan 1.9:ään ja pyörtyilin usein ja menin tajuttomaksi, kouristelin ja minulla oli pahoja rytmihäiriöitä kun menin tajuttomaksi ja en hengittänyt, olisin voinut kuolla. Olen kiitollinen että olen tässä nyt. Ainut elämä jonka olemme saaneet on liian arvokas hukkaan heitettäväksi. Vanhemmat ja sukulaiset ovat olleet huolesta sekaisin ja olen masentanut heidät sairaudellani.
Nyt se on takana ja olen siitä äärimmäisen kiitollinen. Jos vain mitenkään pystyt sanomiseni jälkeen hakemaan apua, se kannattaa, jos minäkin olisin saanut/halunnut apua heti aikaisessa vaiheessa, olisin parantunut jo aiemmin.. Laihuus ei ole syy pilata elämäänsä, on terveellisiäkin tapoja pudottaa painoa, kunhan on vain kärsivällinen. Pyydän sinua, kuuntele mitä olen sanonut, niin säästyt paljolta. Tsemppiä kaikille!- Bulimiaa takana 10v
Pahimpina päivinä tuhalasin useita satoja euroja ruokaan. Suljin puhelimeni ja kävin 2 kassillista kaikkea suolaista ja makeaa ruokaa kotiin, sitten menein buffet ravintolaan ja monta kertaa siellä ruokailun välissä oksentaneena siirryin toiseen buffet paikkaan, kävin kahviloisa ahtamassa erilaisia kakkuja ja ostin niitä mukaan vielä kotiin ja sitten vielä tilasin ruokaa kotiini tai kävin ostamassa noutoruokaa, söin koko päivän, ilman hetken taukoa syömiseltä tai oksentamiselta, en kyennyt läghtemään mihinkään ja lopulta itkin pää pöntöllä kun en voinut lopettaa vaan oli syötävä koko ajan ja oksennettava. Aamulla oli oli sitten aivan uupunut ja huono, heikko olo. Tätä se voi olla pahimmillaan. Kauheaa elämää.
- emily2012
Jos n.100kiloinen ihminen pääsee laihdutukseen kiinni ja alkaa kuntoilla ja syödä säännölisesti, onnistuu tiputtaan 20kg niin varmasti tuntee itsensä voittajaksi ja tuntee uudistuneensa, uusii vaatevarantonsa ja suorastaan säteilee! Ei hän silti ole laiha tai välttämättä muutosta ei kaikki edes huomaa.
Sama pätee toisinpäin, Muistan kun kävin paljon pumpissa ja lihasmassa kasvoi, paita päällä näytin lihonneen ja isoäitini kommentoi että olen pyöristynyt/saanut minäkin painoa. Otin sen suurena loukkauksena ja sanat jäivät pyörimään mieleeni. Eli se on se tunne, miltä itsestä tuntuu kun kehossa tapahtuu muutoksia.
Bulimia on jotain sanoin kuvaamattoman hirveää, se johtaa pahoihin mielenterveyshäiriöihin. Itselläni itsemurhayritykseenkin(ei ainoana tekijänä mutta niinkin voisi olla).
Minkä ikäinen mahdat olla? Voisitko vielä ajatella innostuvasi jostain lajista, harva saa salista tai lenkkeilystä muuta sisältöä kun suorittamisen tunteen. Itse en voisi elää ilman tanssia ja joogaa. Nyk. nyrkkeily/combat on liian raskas laji mutta ennen se auttoi todella purkaamaan agressioita.
Sain tekstistäsi ajatuksen että nukutkohan tarpeeksi? Mulla se ei ole koskaan onnistunut vaikka kuinka väsyttäisi. Jotenkin "rankaisen" itseäni ja lopulta nukahdan valot päällä sohvalle koneen ääreen. Univaje aiheuttaa (nyt sen huomaan, olen 27v.) muistioireita,jotka muuten on kiusallisia koska ei kukaan ota vakavissaan kun tän ikäsenä sanoo että on muisti huono...
ja myös nälättää, elimistö huutaa energiaa kun ei ole palautunut tarpeeksi levossa.
Anna itsellesi lahja ja nuku.
Olisiko jokin ideologia joka auttaisi karsimaan vaihtoehtoja? mulla kasvissyönti ja eettisyys on auttanut jo siinä että runsauden pula helpottuu nykypäivän kerskakulutuksen ja vaihtoehtojen viidakossa.
Joku ei osta lisäaineita sisältäviä ruoka-aineita ja mulla joskus oli max.1e/tuote budjettina kun oli tosi tiukkaa enkä sallinut itselleni mitään.
Tässä nyt muutamia ideoita. Toivottavasti löydät kontrollin ja balancen koska varmasti energia-tarpeesi lisääntyminen tasaantuu, joten yritä pysyä erossa bulimisesta käyttäytymisestä siiheksi. Mitä tahansa muuta, menetät niin helposti lopullisesti kaiken elämästä nauttimisen arvoisen. - totalbulshit
Mun purkautuminen löytyy tuosta alapuolelta (tän keskustelun).
Tiedän tasan tarkkaan miten tästä pääsISI eroon, mutta ei vaan jumalauta onnistu. Tai no onnistuu, kunhan vaan lakkaa oksentamasta. Mutta HITTO kun se on vaikeeta.
Koska muita on niin paljon helpompi neuvoa, tässä ohjeeni sulle: LOPETA ennen kuin on liian myöhäistä. Silloin kun tekee mieli ahmia, niin tee jotain muuta. Mene vaikka päiväunille! Se on yleensä pelastaja mulla ainakin, kunhan vaan saisi toteutettua sen joka kerta.. Juo vettä iso lasi ja sitten nukkumaan. Tai ihmisten ilmoille, kävelylle tmv..
Parasta olisi, että saisit kerrottua asiasta jollekin läheisellesi, etteivät he vaan vahingossa pahenna alkavaa bulimiaasi kommentoimalla ulkonäköäsi. Ei sitä ole pakko läväyttää päin naamaa, mutta näytät vaikka jonkun nettisivun tmv. joka paljastaisi nykytilanteen.
Itselläni bulimia helpottaa/loppuu aina, kun pääsen vanhaan rytmiini takaisin. Eli herään kohtuu ajoissa, liikun päivän aikana melko paljon ja käyn jossain jumpassa/lenkillä tai vastaavaa. Kunnon hikiliikunta motivoi myös syömään oikein ja silloin ei tee enää mieli mässäilläkään. Harmi vaan, olen taas pari viikkoa elänyt tässä v*tun suossa ja enkä ole KEHDANNUT mennä ihmisten sekaan jumppasalille. Hävettää vaan liikaa, ihan varmasti kaikki ajattelee (ei varmasti..), että "ompas tuokin lihonut!" jne.. Tämän päivän aion saada onnistumaana, sitä kautta huominenkin menee hyvin ja sunnuntaina olen kerännyt tarpeeksi itsevarmuutta ja kehtaan mennä jumpalle.
Mutta nojuu, tässäpä tätä. Suurin purkaus tuli jo tuohon ed. aiheeseen sen saa lukea jos jaksaa.. - dksiofjidofjiogfojgi
Älä oksenna, älä aloita sitä.
Se ei auta laihdutukseen tippaakaan, päinvastoin. Se turvottaa, tekee olon inhottavaksi, tuhoaa hampaat, aiheuttaa rytmihäiriöitä, ääni käheytyy, hiukset ohenevat, jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Minä sain nuo kaikki, viisi vuotta teki tehtävänsä. Minulla on ollut siinä ns. ''bulimia-kausia'', joskus olen ollut pitkiäkin aikoja oksentamatta ja laihduttamatta jopa kuukausia. Kuitenkin pahimmillaan 5-8 krt päivässä oksentamassa.
Mutta aion lopettaa sen. En halua tuhota itseäni enää yhtään enempää. - Eitarpeeksivahva
Hei. Olen 24v nainen ja minulla on bulimia. En ensin osannut nähdä tätä ongelmana, söin ihan normaalisti ja suht. terveellisesti. Mutta aina syömisen jälkeen olo on ihan kamala. Jotenkin aina tuntuu etten ole ansainnut sitä hyvää oloa mikä tulee, kun maha on täynnä ja minun on pakko oksentaa kaikki ulos. Ahdistus helpottuu hieman hetkeksi, kunnes iskee morkkis siitä että oksensin taas. Pahimmillaan päivässä tulee oksennettua n. 8-12 kertaa, kunnes tunnen olevani aivan tyhjä, ja sitten yleensä nukahdan.
Pyörtyily on minulle jo aivan liian tuttua. Ennen sain heti paniikkikohtauksen kun heräsin lattialta, nykyään en edes hätkähdä. Pyörtyilyä tapahtuu varsinkin silloin kun rankaisen itseäni syömälakolla. Syömälakot saattavat kestää jopa viikon.
Kaikki mitä ihmiset ovat sanoneet painostani, jäävät pyörimään päähäni. Kerran joku aivan tuntematon tyttö tuli kertomaan minulle ettei minun kannattaisi pitää mekkoja kun olen niin lihava. Kaveriporukassa esitin että olen ihan okei, mutta pian poistuin vessaan itkemään ja oksentamaan. Olen linnoittautunut kämpälleni, koska en halua nähdä kavereitani. En halua purskahtaa itkuun yhtäkkiä ja sitten pitäisi kertoa mikä on vialla.
Olen kertonut oksentelusta parille ystävälleni ja poikaystävälleni. Poikaystävälläni on todella hankalaa ymmärtää mitä käyn läpi, mutta hän koittaa tukea minua kaikilla mahdollisilla keinoilla. Hän myös yrittää saada minua menemään lääkäriin, mutta ei myöskään suutu tai syyllistä kun lähtöä tehdessäni lyyhistyn eteisen lattialle ja itkien päätän etten mene tällä kertaa. Ovesta ulos lähteminen on muutenkin uskomattoman haastavaa.
Tunnen kauheaa syyllisyyttä, että läheiseni joutuvat kärsimään minun takiani. Vaikka poikaystäväni pyytää minua kertomaan rehellisesti olenko syönyt ja onko ruoka pysynyt sisällä, valehtelen silmät päästäni hymyillen. Kaikkihan on ihan hyvin, kun vain esitän että niin on. Hampaani ovat tummentuneet, ientulehdus on jatkuvaa. Kun en enää pysty oksentamaan, tyhjennän mahani ulostuslääkkeillä. Pidän huolen, ettei mitään jää sisälle. Ja silti peilistä katsoo sama, lihava, epäviehättävä läskikasa.
Anteeksi tekstin sekavuus, kirjoitan vain ajatusvirtaa joka helpottaa kovasti, kun en ole uskaltanut puhua tästä asiasta rehellisesti kenellekkään. Vaikka ympärilläni on ihmisiä, tunnen olevani aivan yksin. Ja minusta tuntuu, etten ole tarpeeksi vahva voittaakseni tätä taistelua. - bulimikko19vee
Bulimiaa takana kohta jo kuusi vuotta. Pahentunut vain, kun puoltoista vuotta sitten muutin omilleni, saa oksentaa rauhassa, eikä kukaan ole ihmettelemässä kaikkia karkki- ja sipsipussikasoja.
Kaikkein hirveintä on käydä "oksuruokaostoksilla". Tuntuu, kuin koko kauppa tietäisi bulimiastani lappaessani muffinsseja, leipää ja suklaata ostoskärryyni. Kassallakin ihmettelevät varmaan jo, että tuolla on varmaan monena päivänä viikossa synttärit, kun ostaa tuommoiset määrät herkkuja. Tämän takia saatan käydä kolmessakin eri ruokakaupassa ennen sessioiden alkua. Hävettää!
Monille lääkäreille, isälleni ja kavereille olen kertonut oksentavani, kun tulee paha olo. Vastaus on aina sama: "sun pitää löytää joku muu keino purkaa ahdistunutta oloa". Ei se mee niin! Auttakaa joku jo! Mä en pysty lopettamaan!
Ääni on matala ku murrosikäsellä pojalla, saattaa tosin johtua tupakastakin. Iho kuin kuolleella kalalla, harmaa ja eloton. Pyörryttää monta kertaa viikossa, tavallisemmin oksuillan jälkeen. Suolisto sekaisin, monta kertaa kuussa ripulointia, joka hankaloittaa esim. luennolla oloa, kun pitää steppailla vessan ja oman paikan välillä.
Kaikki ne illat (WC-pöntön halailua tapahtuu mulla lähinnä iltaisin, jos joku ei vielä teksistä sitä huomannut), olisin voinut viettää kavereiden kanssa, lukien hyvää kirjaa, lenkillä ollessa, perheen luona vieraillessa tai opiskelessa, muttakun eeeiejeiejiwonfzscn
Anteeksi angstinovelli. Tää on raskasta. En jaksa.- veteraani
Helpottaa se edes vähän,purkaa täällä,tietäen että moni lukee,jotkut vastaa,mutta varsin että yksin et oo. Mä oon pitemmän linjan syömishäirikkö,takana jo yli 20 vuotta,ja tuloansa valmisteli ihan juniorivuosilta. "Kirjaa" kirjottanut viimesten 10 vuoden aikana,lyhyitä päiväkirjamaisia stooreja hetkistä ja tilanteista,ja hyvin musta huumori sävynä. Haaveilin jopa julkasevani,mut realistisemmin aattelen saatuani neuvoja kirjailijanalut-palstalta. Blogin meinaisin joskus,ihan vaikka pointitta. Jakaakseni vaan,ja jos jollekin vertaistukee tai jopa apua,edes ihan vähäsen,niin hukkaan ei oo kaikki menny. Ovat kuitenkin tarkotuksensa jo löytäneet,auttaneet mua jaksaan vielä iltaan asti. Itseterapointiväline,mulle niin tehokas,että parempina päivinä naurattanukin(osin itkun läpi) se sekoilu mitä ruokansa eteen,sen poistamiseks tai sen takia tehnyt. Ja sen tekstinhän ei tietenkään tarvii olla viimestä pilkkua myöten täydelliseks hiottua,ei kliinistä ja kuivaa,eikä itteensä piiskaavaa ryöpytystä paatoksella maustettuna. Tajunnanvirtaa!!! Jos vähänkin tuntuu omalta jutulta ni suosittelen. Parempia vointeja teille,kaikki niin ystävän tuntuset kanssasairastajat. :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1656911- 364087
Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak262065Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O181999Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.271849Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta771666Armi Aavikko Malmin hautausmaa
Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?281591Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt171583Haluisin suudella ja huokailla
ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni201564Miksi näin?
Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi361408