Elias & Lari

Iida ja Janne eivät tulleetkaan, joten Lari ja Elias joutuivat jäämään kahden tekemään koulunsa ryhmätyötä. Heitä harmitti. Miettivät onnistuuko työskentely. Eikä Jannea tai Iidaa kumpaakaan saanut puhelimella kiinni. Ryhmätyön tekeminen täytyi siirtää. Ei. Miksi suotta? Kyllähän pojat saisivat tehtyä kahdestaankin – ainakin osan ryhmätyöstä. Eliasta harmitti ja pelotti tilanne. Olihan poikien välillä ollut kihelmöintiä ja jännitystä jo jonkin aikaa. Kaikki alkoi siitä kun Elias tuli Larin kanssa samaan kouluun, ja heti kättelyssä sai Larista vihamiehen. Larista paljastui ilkeä ja häikäilemätön koulukiusaaja, mutta onneksi Eliaksella oli pokkaa antaa Larille samalla mitalla takaisin. Larihan ei tätä sietänyt ja sai ajatuksen, että eräiden naamiaisten jälkeen hän kaveriporukalla hakkaisi Eliaksen. Elias pääsi karkuun, muttei Larilta. Larin aikomus lyödä Eliasta muuttuikin, ja poika suuteli tätä. Tilanne oli Eliakselle shokki, mutta niin se oli shokki myös Larille. Jännite kasvoi siitä illasta aivan erilaiseksi mitä se oli aiemmin ollut. Lari yritti suudella Eliasta myöhemminkin, ja paljasti myös pojalle olevansa homo, mutta jääkiekkouransa ja vaikean isäsuhteensa vuoksi ei voi tätä milloinkaan paljastaa. Tilannetta pahentaa vielä se, että Lari seurustelee tätä nykyä Eliaksen parhaan ystävän Iidan kanssa.

Mutta nyt pojat ovat tässä, Eliaksen perheen keittiöpöydän ääressä tekemässä ryhmätyötä – ryhmätyötä, jota heidän ei pitäisi tehdä kahdestaan. Aikansa pojat jaksoivatkin, mutta kun uskonto alkoi enemmän ja enemmän tympiä – eikä ryhmätyön kahta osapuolta kuulunut paikalle, eikä heihin saanut yhteyttä, päättivät pojat pitää tauon.

- Voiko olla turhempaa oppiainetta kuin uskonto?

Elias päivitteli ja avasi huoneensa oven heittäytyen sängylleen makaamaan.

- Joo no ei tuu ihan heti mieleen.

Lari sanoi ja heitti koulukirjansa ja raapustuksensa Eliaksen sänkyyn ja istuutui sängyn vierelle.

- Ois pitänyt puhuu ittensä Talen ja Matleenan ryhmään. Ne ois jopa saattaneet saapuu paikalle. Toisin ku Iida ja Janne!

Elias jatkoi turhautumisensa purkamista.
- Niinno Matleena osaakin varmaan koko Raamatun ulkoo.

- Mä luen mieluummin jotain hyödyllistä.

- Laitetaan toi meidän ryhmätyöhön ni saadaan joku tosi hyvä numero.

Lari heitti ja sai Eliaksen nauramaan. Ja juuri sillä samalla hetkellä Larin kännykkä piippasi tämän taskussa. Lari kaivoi puhelimensa ja huomasi saaneensa tekstiviestin tyttöystävältään Iidalta, joka ei saapunut paikalle tekemään ryhmätyötään eikä tästä aiemmin mitään ilmoittanut.

- Iidalta. ”Sori en pääse tulee. Tuli muut menoo.”

- No kiva! Kahestaanko me tää nyt tehään?

- No tehään vaan! Tai siis… Voidaan me jatkaa huomennakin. Ois kaikki muutkin paikalla?

- No me päästiin aika hyvään alkuun, ja tässä on sen verran hommaa et… Jos jatketaan vähän aikaa?

- Jatketaan vaan!

Lari myöntyi ja hymyili Eliakselle. Elias hymyili Larille takaisin. Hän nautti tilanteesta, mutta tunsi kuitenkin ettei hänen ajatuksensa tänä iltana riittäisi uskonnon ryhmätyön tekemiseen.

Elias avasi tietokoneensa, ja pojat alkoivat raapustaa ja työskennellä sen minkä jaksoivat. Vuorotellen he kirjoittivat, kun toinen etsi kirjoista tietoa. Elias huomasi kuinka sai ajatuksen pidettyä poissa Larista ja onnistui keskittymään täysin ryhmätyön tekemiseen. Larille tilanne tuntui hankalammalta, mutta suoriutui tehtävästään kuitenkin kiitettävästi. Pian pojat alkoivat oikolukea saamansa tuotosta ja Eliasta alkoi naurattaa.

- Tässä on pieni kirjoitusvirhe: Se on sakramentti ei sarkamentti.

Lari kurottautui katsomaan läppärin näyttöä ja naurahti nolostuen virhettään.

- Joo, no meitsi mokas.

- Joo, no eiköhän tää ollu tältä päivätä tässä.

Elias sanoi ja nousi ylös makaamasta tietokoneensa äärestä jääden kuitenkin vielä istumaan sängylleen tietokoneensa ääreen.

- Mä tulostan tän kaikille niin muokataan sit huomenna lisää.

- Mmm… Joo! No mä taidan lähteä himaan!

Ja niin Lari nousi Eliaksen viereltä sängystä ja alkoi pakata penaaliaan ja koulutarvikkeitaan kokoon. Elias tunsi heti pienen haikeuden Larin noustessa hänen viereltään – mitään ei tapahtunut. Elias olisi ehkä sittenkin halunnut että jotain olisi tapahtunut. Mutta ei. Hän ei saa ajatella tällaista nyt. Lari veti penaalinsa kiinni, ja Elias tunsi tämän tuoksun ja lämmön lähellään. Nyt hän lähtee, Elias ajatteli. Nyt hän lähtee, eikä hän voi tehdä mitään. Voi kuinka voisi halata Laria. Voi kuinka voisi suudella tuota suloista ja lihaksikasta poikaa. Mutta ei. Hän ei saa ajatella tällaista. Ei saa, koska Lari on hänen parhaan ystävänsä poikakaveri. Elias tunsi kuitenkin kiihkon. Tunsi halun joka nousi. Tunsi kuinka hänen munansa alkoi kovettua farkuissa. Elias katsoi Laria, ja juuri silloin Lari katsoi Eliasta, mutta vain hetken. Vain hetken sanoakseen:

- No niin! Moikka!