Moikka kaikille! :) Minkälainen elämäntilanne teillä on ollut, kun olette saaneet esikoisenne tai haaveilette saavanne esikoisen? Onko samassa tilanteessa olevia kuin minä tai kertokaa nykyisestä tilanteestanne ja vauvahaaveistanne?
Olen 20-vuotias ja minulla on hirvittävä vauvakuume. Tällä hetkellä opiskelen yliopistossa ja aikeissani on valmistua keväällä 2015. Mutta sen jälkee olisi ihanaa ruveta yrittämään lasta aivan heti valmistumisen jälkeen, kun nyt jo haluaisi vauvan, mutta kehtaako/pystyykö käytännössä niin tekemään? Jos saisi vakkaripaikan niin tottakai kaikki olisi helpompaa, mutta entä väliaikainen työsuhde? Kehtaako silloin yrittää, onko huonommat mahdollisuudet päästä takaisin töihin jos ilmoittaa olevansa raskaana väliaikasessa työsuhteessa vai pitäisikö vaan etsiä työ ja tehdä sitä niin kauan että vakkaripaikan saa ja sitten vasta on ns. "lupa yrittää"?
Nämä seikat askarruttavat..
Vauvakuume ja elämäntilanne
42
765
Vastaukset
- fgyth
Haaveilen esikoisesta ja olen 22v osa-aikaisessa työssä tällä hetkellä. Mies on myös osaaikaisena.. Molemmat ollaan valmiita yrittämään ja omasta mielestäni elämäntilanteemme on juuri tällä hetkellä sopiva lapselle! Säästössä on rahaa ja parisuhde on hyvällä mallilla. Emme ole naimisissa tai kihloissa ja seurustelua on takana n. 5 vuotta :) Ollaan jo monta vuotta asuttu yhdessä ja juteltu siitä milloin vauvan hankkiminen olisi ajankohtaista ja nyt ollaan pikkuhiljaa molemmat alettu miettimään asiaa tarkemmin. Yritystä onkin takana jo muutamia kuukausia
- opiskelija
Moikka!
Minä olen 24v. ja opiskelen yliopistossa. Olen valmistumassa tämän vuoden aikana, ja töissä oon ollut opiskelujen ohella. Kun lopetan opiskeluni, aloitan nykyisessä työpaikassani kokopäiväisenä, mutta ainakin minun alani on sellainen, että vakipaikkaa on ihan turha odottaa ennen kuin alkaa olla eläkeikä hiukan lähempänä ja voi hakea vaikka professuuria tms :D Eli näillä mennään.
Lasta ollaan miehen kanssa yritetty jo reilusti vuoden verran. Oisin itse halunnut saada lapsen ennen valmistumista tai heti sen jälkeen, koska vierastan ajatusta, että haen työhön ja jäisin heti äippälomalle. Ja haluaisin lapseni myös kovasti vielä, kun olen edes jotenkin nuori :b Minulle siis ideaalinen tilanne olisi ollut kirjoittaa esim. gradu loppuun odotus ajalla/ jäädä koulusta heti kotiin. Työpaikan saamista en pelkää, koska paikkoja on ollut kokoajan avoinna.
Tilanne ei kuitenkaan mennyt näin, ja lasta yritetään kovasti edelleen! Liian pitkään ei minun kokemusteni pohjalta kannata odottaa, koska lapsen saaminen ei tapahdu sormia napsauttamalla eikä elämäntilanteen "järkevyys" paranna hedelmällisyyttä. Minullakin siis kaikki kohdallaan: terveys, ikä, paino jne., mutta ei nappaa.
Itsekin huolehdin, että ennen yrityksen aloittamista meillä oli kaikki ns. kunnossa: tulevaisuuden suunnitelmat, rahaa, oma asunto, avioliitto. Mutta nyt kun mietin asiaa täältä omalta paikaltani, niin voi kumpa voisin mennä ajassa takaisin ja aloittaa yrittämisen jo aikaisemmin. Kyllä me oltais saatu kaikki tämä kuitenkin!!
Tsemppiä vauvahaaveisiin, muistakaa miettiä ennen yritystä se tärkein: että pystytte vanhempina varmasti pitämään yhtä ja rakentamaan onnellisen perheen :)- vauvahömppä
Kiitos ihanasta ja tsemppaavasta vastauksesta! :) Pitääpä ottaa neuvoistasi vaari, ja ruveta sitten silloin yrittämään kun oikealta tuntuu ja nimenomaan suhteellisen aikaisin, ja ei turhia pelätä ja ajatella tulevaisuuden työasioita. Vauvahaaveet tuntuvat vaan niin isoilta, ja koska haaveenani on ainakin 3 lasta, haluaisin aloittaa perheenperustamisen ajoissa ja nauttia äitinä olosta nuorena kun vielä energiaa riittää. Minullakaan ei luulisi työttömyyttä olevan tiedossa, kun alastani on pula, mutta ajattelin vaan, että onko ollenkaan järkeä mennä vain "pyörähtämään töissä" ja heti jäädä äitiyslomalle. Täytynee jäädä asiaa puimaan sitten myöhemmällä mitä tekee :)
Ja tottakai eheä suhde ja sen pohjalle lapsia tekemään :) läppälapsia lienee jo muutenkin tarpeeksi:D
Tsemppiä ja onnea myös sinne vauvapuuhiin, toivottavasti saatte piakkoin haaveilemanne pienokaisen! :) - Adult
vauvahömppä kirjoitti:
Kiitos ihanasta ja tsemppaavasta vastauksesta! :) Pitääpä ottaa neuvoistasi vaari, ja ruveta sitten silloin yrittämään kun oikealta tuntuu ja nimenomaan suhteellisen aikaisin, ja ei turhia pelätä ja ajatella tulevaisuuden työasioita. Vauvahaaveet tuntuvat vaan niin isoilta, ja koska haaveenani on ainakin 3 lasta, haluaisin aloittaa perheenperustamisen ajoissa ja nauttia äitinä olosta nuorena kun vielä energiaa riittää. Minullakaan ei luulisi työttömyyttä olevan tiedossa, kun alastani on pula, mutta ajattelin vaan, että onko ollenkaan järkeä mennä vain "pyörähtämään töissä" ja heti jäädä äitiyslomalle. Täytynee jäädä asiaa puimaan sitten myöhemmällä mitä tekee :)
Ja tottakai eheä suhde ja sen pohjalle lapsia tekemään :) läppälapsia lienee jo muutenkin tarpeeksi:D
Tsemppiä ja onnea myös sinne vauvapuuhiin, toivottavasti saatte piakkoin haaveilemanne pienokaisen! :)Ei niitä lapsia todellakaan tehdä ihan vaan kun nyt on vauvakuume. -Tai siis tehdään, mutta siitä kertoo lasten huostaanottilastot ym. ikävät listat. 10 vuotta yhdessä ennen lasta on perysedellytys! Ikää päälle kolmekymmentä!
- Isäksi 35 vuotiaana
Kuule tyttö: Sinulla on vain vauvamkuume ja se tarttunut muista. Hoivavietti tvs.
Kova riski sortua lapsiin tai ottamaan joku raasu mieheksi parannusmielessä -sitä se hoivavietti ja identiteettikriisikin osaltaan teettää.
Nyt vaan haet elämääsi sisältöä muusta ja nuorelle naiselle tärkeämmästä asiasta. Ala harrastamaan jotain; biletä, katsele mies, harrasta suojattua seksiä, nauti, matkusta ja kehity aikuisena aikuiseksi jne.
Yksinkertaisesti tilanteessasi vauvakuume on tarttunut, sinulla hioivavietti ja elämä jotenkin niin nurkkaan ajettua että nyt ei muuta kuin lomamatkaa tlaamaan ja vapaudesta nauttimaan. Sinun aikasi hankkia lapsia tulee 10-20 vuoden päästä.
Nyt nauti parisuhteesta!
Liikaa näkee niais ajotka tehneet lapsia liian nuorina ja ei niiden kyllä olisi ilmeisesti kannattanut. - Veronkantaja
95% lapsista Suomessa syntyy tätänykyä todella huonoihin tilanteisiin. Siitä kertoo tilastot avioroista, huostaanotoista, perhesurmista ym. Tilanne siis tiedetään ja asoihin voisi vaikuttaa, mutta se olisi ilmeisesti kansantaloudellisesti epäkannattavaa ja siksi asioihin ei vaikuteta. Ensisynnyttäjien keski-ikää nostamalla saataisiin vaikutettua ja samaten sillä,että lapsia tehtäisiin vain kun suhdetta takana 10 vuotta vähintään silläkin riskillä, ettei tule ihan eka yrittämällä raskaaksi niin kuin nuorena voisi tulla.
Raha ratkaisee. Lapsethan siis ei ole se elämä, vaan kyllä elämänsä rakentaa jokainen itse! - Oulusta tsauggis...
Nyt kesällä 2012 on avioerotilastot räjähtäneet ainakin Oulussa päin. Ja täällä jos jossakin eletään "perheteatteria" muiden mieliksi ja imagosyistä.
- lady35
Työelämässäkään on harvoin tilannetta, jolloin olisi ideaalista jäädä äitiyslomalle. Opiskeluaikana tilanne on useimmilla huomattavasti joustavampi, paitsi ehkä rahallisesti... Mutta ei onni siitä rahastakaan ole kiinni. Mutta muista tehdä kuitenkin opinnot loppuun myöhemmin.
Itselleni ei olisi sopinut vanhemmuus noin nuorena, koska halusin nähdä ja kokea monenlaisia asioita ilman vastuuta toisesta henkilöstä (parisuhteessa et ole vastuussa toisesta...). Oletteko melko varmoja, että olette ehtineet seikkailla tarpeeksi, ettei se tule myöhemmin? Jos olette, niin siitä vaan. Onnea - fbhrsth
Itse olen 25-vuotias, mies kohta 30v. Minä vielä opiskelen ja mies on töissä. Esikoinen aiotaan tehdä minun opiskelujeni aikana. Ihan joustavuuden vuoksi, ja senkin etten heti töihin päästyäni joutuisi jäämään äitiyslomalle. Kaikkea ei aina tarvi tehdä normaalissa järjestyksessä :) Todennäköisesti lapsi tulee ennen omaa asuntoakin, aika näyttää.
Taloudellisen, ja ns. ulkoisten perusteiden sijaan, ennen lasta tulisi miettiä a)onko itse valmis vanhemmaksi b)onko puoliso valmis vanhemmaksi ja c)ollaanko pariskuntana valmiita tähän, ollaanko siis valmiita ottamaan kolmas yksilö tähän suhteeseen loppuelämäksi, ja luopumaan pitkälti kahdenkeskisestä elämästä. Nuo ovat miljoona kertaa tärkeämpiä kysymyksiä kuin se että onko molemmilla vakipaikat, ja onko talo jo ostettu jne.
Nuo minua mietityttävät edelleen jossain määrin, tai erityisesti se että olenko itse täysin valmis vielä. Ihan tervettä ja normaalia itsekritiikkiä ja itsensä kyseenalaistusta luulisin :) Emme siis ole vielä aloittaneet yritystä, mutta varmaan seuraavan vuoden-parin sisään aloitetaan. Iällä ei ole mielestäni merkitystä, olen nähnyt huonoja 30v äitejä, siinä missä loistavia 20v äitejä :) Henkinen kehitys kun ei aina kulje käsi kädessä fyysisen kehityksen kanssa.- vauvahömppä
Paljon kiitoksia vastauksestasi! :) Totta puhut! Ja nimenomaan henkinen kehitys ei kulje fyysisen kehityksen kanssa käsi kädessä :)
Luulen, että tulen käymään vielä samoja kyseenalaistamisia ennen lapsen saamista itseni kanssa ja puolisoni myös, ja pitäähän isot ja elämää mullistavat asiat kyseenalaistaakin. Vauva-asiaa joudutaan hartaasti miettimään, ja keskustelemaan yhdessä, milloin olemme valmiita, en nyt siis hatarin perustein ajatellutkaan lapsia tehdä, ns. " muuten vaan tekemällä".
Kunhan vain mietiskelin, onko edes oikeaa aikaa lapsen saamiselle. Tuotakin mietin, että koenko itseni epäonnistuneena, jos heti valmistumisen jälkeen tulen raskaaksi, pitäisikö oikeasti mennä töihin, koska se on ns. oikein ja "muut" niin olettavat? Onko sulla tämmösiä tuntemuksia? Vaikka oma päätöshän se silti on milloin alkaa lapsia tekemään, mutta tuntuu silti vain että syytetäänkö sitten, jos ei teekään saman kaavan mukaan. Vaikkakin itse ajattelen tämän niin, että töitä kyllä kerkeää tehdä lopun ikänsä (vielä jos eläkeikääkin nostavat :D)
Onnea sinne yritykselle! :) - Ilmainen neuvo
vauvahömppä kirjoitti:
Paljon kiitoksia vastauksestasi! :) Totta puhut! Ja nimenomaan henkinen kehitys ei kulje fyysisen kehityksen kanssa käsi kädessä :)
Luulen, että tulen käymään vielä samoja kyseenalaistamisia ennen lapsen saamista itseni kanssa ja puolisoni myös, ja pitäähän isot ja elämää mullistavat asiat kyseenalaistaakin. Vauva-asiaa joudutaan hartaasti miettimään, ja keskustelemaan yhdessä, milloin olemme valmiita, en nyt siis hatarin perustein ajatellutkaan lapsia tehdä, ns. " muuten vaan tekemällä".
Kunhan vain mietiskelin, onko edes oikeaa aikaa lapsen saamiselle. Tuotakin mietin, että koenko itseni epäonnistuneena, jos heti valmistumisen jälkeen tulen raskaaksi, pitäisikö oikeasti mennä töihin, koska se on ns. oikein ja "muut" niin olettavat? Onko sulla tämmösiä tuntemuksia? Vaikka oma päätöshän se silti on milloin alkaa lapsia tekemään, mutta tuntuu silti vain että syytetäänkö sitten, jos ei teekään saman kaavan mukaan. Vaikkakin itse ajattelen tämän niin, että töitä kyllä kerkeää tehdä lopun ikänsä (vielä jos eläkeikääkin nostavat :D)
Onnea sinne yritykselle! :)Nyrkkisääntö: 10 vuotta parisuhdetta ja > 30v ikää!
- Ilmainen neuvo
vauvahömppä kirjoitti:
Paljon kiitoksia vastauksestasi! :) Totta puhut! Ja nimenomaan henkinen kehitys ei kulje fyysisen kehityksen kanssa käsi kädessä :)
Luulen, että tulen käymään vielä samoja kyseenalaistamisia ennen lapsen saamista itseni kanssa ja puolisoni myös, ja pitäähän isot ja elämää mullistavat asiat kyseenalaistaakin. Vauva-asiaa joudutaan hartaasti miettimään, ja keskustelemaan yhdessä, milloin olemme valmiita, en nyt siis hatarin perustein ajatellutkaan lapsia tehdä, ns. " muuten vaan tekemällä".
Kunhan vain mietiskelin, onko edes oikeaa aikaa lapsen saamiselle. Tuotakin mietin, että koenko itseni epäonnistuneena, jos heti valmistumisen jälkeen tulen raskaaksi, pitäisikö oikeasti mennä töihin, koska se on ns. oikein ja "muut" niin olettavat? Onko sulla tämmösiä tuntemuksia? Vaikka oma päätöshän se silti on milloin alkaa lapsia tekemään, mutta tuntuu silti vain että syytetäänkö sitten, jos ei teekään saman kaavan mukaan. Vaikkakin itse ajattelen tämän niin, että töitä kyllä kerkeää tehdä lopun ikänsä (vielä jos eläkeikääkin nostavat :D)
Onnea sinne yritykselle! :)Nyrkkisääntö: 10 vuotta parisuhdetta ja > 30v ikää!
- ....
Ilmainen neuvo kirjoitti:
Nyrkkisääntö: 10 vuotta parisuhdetta ja > 30v ikää!
Tiedän kuule varsin hyvin sellaisia tapauksia missä pariskunta ovat olleet yli 10v yhdessä ja 3 lasta.. Mies päättikin lähteä,kun löysi toisen naisen työpaikaltansa.. Sääli käy niitä lapsia ja siitä kuinka vastuuton isä heillä oli..
- ammattilaisen näkemy
.... kirjoitti:
Tiedän kuule varsin hyvin sellaisia tapauksia missä pariskunta ovat olleet yli 10v yhdessä ja 3 lasta.. Mies päättikin lähteä,kun löysi toisen naisen työpaikaltansa.. Sääli käy niitä lapsia ja siitä kuinka vastuuton isä heillä oli..
MInä en tiedä, mutta niitä vasrmaan on. Tosin tiedän ihan jumalattoman monta nuorta hörhöporukkaa joilla lapsia piti tehdä nuorena, kun muutkin ja ne on eronneet ja tappelevat.
Eli sinä tiedät yhden tai kaksi ja minä tiedän ja näen satoja työssäni, vuosien varrella tuhansia, niin kumpihan on se totuus? - huvittunut
ammattilaisen näkemy kirjoitti:
MInä en tiedä, mutta niitä vasrmaan on. Tosin tiedän ihan jumalattoman monta nuorta hörhöporukkaa joilla lapsia piti tehdä nuorena, kun muutkin ja ne on eronneet ja tappelevat.
Eli sinä tiedät yhden tai kaksi ja minä tiedän ja näen satoja työssäni, vuosien varrella tuhansia, niin kumpihan on se totuus?Jooooo ja kaikki ketkä on ollu 10 vuotta yhessä ja ikää on 30 vuotta nii parisuhde on vallanmainio ja rakkautta riittää , koskaa ei tapella ja eikä varsinkaa erota. Lapset on onnellisempia taatusti.... heti ku noudattaa tuota vuosi -mottoa nii elämä on takuu varmasti ruusuilla tanssimista...:D
Yleensä tuossa vaiheessa on jo yhteinen koti , jopa menty naimisiin ja lapsi hankkeilla.. sit ku se mukula syntyy nii ei voikkaa enää erota.. muute lähtee jommalta kummalta talo, lapsi ja osa rahoista ja tavaroista... ja sit ei voi tehä muuta ku tapella ku ei voi lähteekkää...
oisko se syy että sillon kannattaa hankkia lapsi koska kukaan ei uskalla siinä vaiheessa enää lähteä (: eikun hyvää loppu elämää. Mielummin yh äiti nuorena kun pistää lapsi kärsimään huonosta suhteesta. Eli en oikein usko tuohon vuosi-mottoon.. lasten hankinta ja se että onko valmiina hankkimaan lapsi on hyvin ihmis kohtaista. Elämän varrella voi tapahtua mitä vaan (; - Et voi tajuta
huvittunut kirjoitti:
Jooooo ja kaikki ketkä on ollu 10 vuotta yhessä ja ikää on 30 vuotta nii parisuhde on vallanmainio ja rakkautta riittää , koskaa ei tapella ja eikä varsinkaa erota. Lapset on onnellisempia taatusti.... heti ku noudattaa tuota vuosi -mottoa nii elämä on takuu varmasti ruusuilla tanssimista...:D
Yleensä tuossa vaiheessa on jo yhteinen koti , jopa menty naimisiin ja lapsi hankkeilla.. sit ku se mukula syntyy nii ei voikkaa enää erota.. muute lähtee jommalta kummalta talo, lapsi ja osa rahoista ja tavaroista... ja sit ei voi tehä muuta ku tapella ku ei voi lähteekkää...
oisko se syy että sillon kannattaa hankkia lapsi koska kukaan ei uskalla siinä vaiheessa enää lähteä (: eikun hyvää loppu elämää. Mielummin yh äiti nuorena kun pistää lapsi kärsimään huonosta suhteesta. Eli en oikein usko tuohon vuosi-mottoon.. lasten hankinta ja se että onko valmiina hankkimaan lapsi on hyvin ihmis kohtaista. Elämän varrella voi tapahtua mitä vaan (;Voihan totuutta yrittää vääristää noinkin ja hakea oikeutusta selville virheilleen.
Tuolla tavalla vain ajateltuna ei kannata asuntolainaa ottaa, kun on sitten pakko elää riitaisassa suhteessa. -Asuntolainasta hei pääsee eroon ja avioliitosta, mutta lapsista ei, jos aikoo avioliitossa vastata muiden odotuksiin ja hankkii lapsetkin siihen leikkiin. Ei kun pääsee, kun antaa lapset huostaan.
Eiköhän 12 vuoden yhdessäolon jälkeen ole suhdekriisit tapeltu pois ja kolttoset näytetty. AI niin, mutta ne ikäkriisit; no se ratkeaa hankkimalla lapset 32 vuotiaana.
Lisäksi tuolloin on aivot kehittyneet vaikeisiin päätöksiin pysyviksi.
2000-luvulla onneksi alettu aivoja tutkia. Miksihän? Olisiko eräs syy epäonnistuneet perhekeikit? Toki on muitakin.
Elämänvarrellavoi tapahtua mittavan, mutta se ei etenkään aivojen kehitystä nopeuta, vaan päinvastoin hidastaa!!
- liiisi
Hohhoijaa näille ihanille 10 v 30v... Ja että lapsia tehdään liian nuorena, koska avioerotilastot nousevat. Eiköhän ensisynnyttäjien keski-ikä ole ennemminkin ollut nousussa? Kaiken järjen mukaan tilastojen pitäisi siis mennä toisin päin. Itsekeskeinen ja narsistinen elämäntapa, jossa ei osata asettua aloilleen tuottaa ongelmia parisuhteessa, kun siihen ilmestyy se kolmas. En viittaa mitenkään siihen, että aikaisemmat kommentoijat olisivat itsekeskeisiä tai narsistisia, vaan monien nuorten aikuisten yleiseen elämänasenteeseen nykyään (siihen että itse pitää tehdä sitä ja tätä ja tuota, eikä varsinaisesti ajatella muita ihmisiä). Joka haluaa perustaa perheen nuorena ja tuntee olevansa siihen valmis on yleensä itse valmis kantamaan vastuunsa ja tarvitsee ennemminkin tsemppiä kuin yleistä mollausta. :) Kaiken tämän sanon hyvällä, eikä tarkoitukseni ole ilkeillä. Tämä palsta on sentään vielä suht asiallinen, kiitos siitä!:)
Ja sit oikeaan asiaan... Olen itse miettinyt paljon tuota samaa. Olen 21-vuotias yliopisto-opiskelija kandivaiheeni loppuvaiheessa. Mieheni aloitti juuri omat opintonsa samaisessa yliopistossa, joskin eri alalla. Olemme olleet naimisissa kaksi vuotta ja perheenlisäystä toivoisimme ensi vuodelle. Päädyimme tähän ratkaisuun, koska meille molemmille on jo alusta asti ollut selvää, että olisi ihana perustaa perhe nuorena. Se on ollut suurin haaveemme ja uskomme voivamme toteuttaa sen opintojen lomassa.
Olen jo parin vuoden ajan pohdiskellut tuota samaa asiaa kuin ap. Vaikka vauvakuume iski jo aikaa sitten, on ollut järkevää odottaa tähän asti. Minulle on selvää, etten halua jäädä kotiäidiksi, vaan myös saavuttaa paljon muuta elämässäni. Sen vuoksi olen pohdiskellut, minkälainen vaikutus lasten saamisella on uralleni. Meilläkin on tuo kolme haaveissa, ja järkeilymme (ja tunteilumme:) lopputulos oli, että ensimmäinen lapsi saa tulla opiskeluaikanani ja toinen silloin kun olen itse jo työelämässä ja mieheni vielä opiskelee. Sitä pidemmälle on vaikeaa suunnitella, mutta eiköhän kaikki järjesty aikanaan. Työnantajan näkökulmia olisi mielenkiintoista tietää. Luulen kuitenkin, että useimmille on oikeastaan samantekevää, milloin lapsia tulee, koska fakta on, että useimmat naiset päätyvät jossain vaiheessa äitiyslomalle - joko opiskeluaikana tai työsuhteessaan. Silloin työnantajalle ei pitäisi olla varsinainen miinus, että lapset on hankittu opiskeluaikana, koska se toisaalta tarkoittaa myös vähempiä mammalomia organisaatiossa.
Joskus tuntuu, että odotus on mahdotonta! Miten ihmiskroppa voi olla näin sekaisin? :D Onneksi ollaan puhuttu miehen kanssa asiat selviksi jo ennen varsinaisia vauvakuumeiluja, jotteivät höyryt ole päässeet päätä liiaksi sotkemaan!;) Tekee toisaalta aina hyvää jutella toisten kanssa asioista ja pyöritellä asioita mielessä.
Tsemppiä opintoihisi ja onnea parisuhteellesi ja vauvahaaveiluillesi!- vauvahömppä
Kiitos viestistä! Onnea samaten opiskeluihin ja liitollenne! Noin ihanalle ihmiselle mielellään soisikin lapsia
- 10 ja 30 !!
Se fakta, että avioeroja tulee nuorille ja ensisynnyttäjien keski-ikä nousee on kaksi eri asiaa. Ensisynnyttäjien keski-iän nousu on vain hyvä ja terve piirre - otetaan vastuuta ja mietitään huomista päivääkin pidemmälle. Tokihan avioerokin on hyvä piirre, koska sekin voi joissakin ososuhteissa parantaa lapsen elämää. Kannattaa siis erota jos siltä tuntuu. Tokihan ideaali on se ehyt perhe lapselle kasvuympäristönä.
Aika ykspuolista keskustelua täällä tuntuu olevan, kun kritiikin vastaanottaminen on aika miten sen sanoisi -epäkypsää. Perusteet ovat luokkaa "no kun nuorena tulee biologisesti ajatellen paremmin raskaaksi" jne. Se, milloin tule parhaiten raskaaksi ei taas poista sitä tosiasiaa, ettei lapsia kannata nuorena hankkia jos meinaa että ei joudu eroamaan.
30v ja 10v -ohjeet on kyllä hyvät!
Kaikille tiedoksi: Näille mulle mulle kaikki heti nyt mulle -pentujen kanssa on turha yrittää keskustella, koska ovat niin itsekkäitä etteivät edes lapsensa parasta ajattele!
- uskallus
Täällä myös 23v yliopisto-opiskelija ja vauvakuumeilija. Olen valmistumassa myös näillä näkymin lv. 2014-15. Me olimme aiemmin mieheni (27v, vakityö) kanssa puhuneet, että ensimmäinen lapsi tulee, kun olen opintojeni kanssa loppusuoralla. Eli jäisin kotiin tekemään gradua / valmistumisen jälkeen pitämään "välivuotta" . Nyt vauvakuume on kuitenkin nostanut sen verran voimakkaasti päätään, että voi olla että vauvayrityksen aika onkin jo aiemmin! Juuri eilen mieheni sanoi, että haluaisi meillekin vauvan (katselimme tuttavapariskunnan pienokaisen kuvia) ja siihen samaan syssyyn seilattiin jo vauvanvaunusivustoilla :D
Omat opintoni tuskin kärsisivät ja viivästyisivät kovin suuresti lapsen syntymästä, sillä jäljellä ei ole tämän vuoden jälkeen paljoakaan kontaktiopetusta. Toisekseen meidän tiedekunnassamme suhtaudutaan vauvoihin suopeasti :)
Kannattanee miettiä asiaa siltä kantilta, onko olemassa oikeasti joku syy, jonka vuoksi ei voi vielä yrittää lasta? Vai onko se uskalluksesta kiinni? Lapsi ei piittaa siitä, opiskeleeko vanhemmat, minkä ikäisiä he ovat, ovatko he kihloissa/naimisissa, kauanko he ovat seurustelleet, onko asunto vuokralla jne. Eli joskus täytyy vain uskaltaa. Näin minä ajattelen, ja haluan uskaltaa. :) uskaltakaa tekin!
Onnea haaveisiin ja yrityksiin .. :) - ...
Täälä myös yksi esikoisesta haaveileva! :) Opiskelut on suoritettu ja nyt olen kokopäivätöissä yhdessä päiväkodin keittiöllä tämän kuun. Jatkosta en vielä tiedä. Olemme nyt 3 kuukautta yritetty saada esikoista alulle kihlattuni kanssa ja kovasti toivotaan,että nyt 4:llä kerralla tärppäisi! Ikää on 21v.
- dasffjtyj
Itse olen 21-vuotias äiti. Minulla ei ollut vakipaikkaa, mutta töitä sain äitiyslomaan asti työpaikasta jossa olin muutaman vuoden ollut yhtäjaksoisesti sijaisena. Sitten vain hain kesällä ennen äitiysloman loppua töitä ja nyt on työpaikka. :) Kaikki meni siis todella hyvin vaikka kauhea murhe olikin saako töitä... Onneksi tällä alalla niitä riittää :)
Nyt minulle on tullut taas hirmuinen vauvakuume - liiisi
Olipa iso kasa ihania viestejä! Jos totta puhutaan, en usko että oikeaa aikaa lapselle on koskaan. Tässä vaiheessa niskaan eivät ole kuitenkaan hengittämässä työelämän paineet tai asuntolaina. Pienellä elämiseen on totuttu ja on mahdollista hieman kerryttää sukanvarteenkin. Olen samaa mieltä kuin uskallus: jos mieli tekee ja vaihtoehdot on huolella punnittu, niin siitä vaan!
Oikeastaan ihmettelen, miksei yhteiskunta kannusta tekemään lapsia nuorena, esim. parantamalla hieman tukia opiskelijavanhemmille. Nuo rahat kun saisi todennäköisesti takaisin myöhemmin pienempinä hedelmöityshoitojen kustannuksina. Ajatusleikkiähän tämä kaikki on, meille toivottavasti lapsia tulee yhteiskunnan tuista huolimatta! On ihanaa asua Suomessa, jossa ketään ei jätetä yksin ja perheitä tuetaan. Kamala olo tulee kun katson jotain amerikkalaisia teiniäitejä, joista suuri osa jää täysin kouluttamattomaksi ja pienituloiseksi. Enkä tarkoita tällä sitä, että yhteiskunnan pitäisi olla nettomaksajana tapauksessani - tavoitteenani on hyvä tulotaso ja siten myös veronmaksukyky. Tuntuu, että ahneus yhteiskunnassa lisääntyy koko ajan ja itseäni on jo pitkän aikaa harmittanut verolinjauksen muuttuminen tasaveron suuntaan, pois progressiivisuudesta. Menipäs politikoinniksi! :P
...: Toivottavasti tärppää!:) - onnea
Uskallus:
"Eli jäisin kotiin tekemään gradua / valmistumisen jälkeen pitämään "välivuotta"
"Omat opintoni tuskin kärsisivät ja viivästyisivät kovin suuresti lapsen syntymästä..."
Jotenkin sinun kuvitelmasi raskaudesta ja vauvanhoidosta kuulostavat hieman ruusunpunaiset? Siis ihan oikeasti gradun kirjoittaminen ainakin voi olla aika haastavaa, kun tulee keskeytyksiä vähän väliä, ja yöunet on mitä on. Ei raskausaikakaan pelkkää unelmaa ole - riippuu paljon henkilöstä.
Mutta ei silti, opiskeluaikana on oikein hyvä tehdä lapset. - uskallus
Eipä ole minulla ruusunpunaisia kuvitelmia vauvoista, terveisin kuutta pikkusisarusta hoitanut isosisko :) eikä minua kyllä haittaisi opintojen viivästyminenkään - en ole niin uraorientoitunut kuin nykyään ehkä nuorten odotetaan olevan. Mulle on toki tärkeää valmistua tulevaan työhöni, mutta ensisijaisesti tärkeämpää on saada oma rakas perhe perustettua. Toisille se nykyään tuntuu vaan elämä olevan pelkkää uraa, itse en koe sitä niin tärkeäksi, kuten en myöskään esim. suuria tuloja. Enpä koskaan ammatissani kovin suurituloiseksi tai korkeaan asemaan voi päästäkkään :D
Varmasti on vaikeaa tehdä gradua / suorittaa opintoja vauvanhoidon ohessa, mutta paljolti on kyllä kiinni omasta asennoitumisesta elämän prioriteetteihin :) - liiisi
Mulla on aika samanlaiset ajatukset kuin sulla, Uskallus. Toisaalta hieman arveluttaa, kun on alkanut nousta tietynlainen kunnianhimo myös urankin suhteen. Opiskelen kaupallisella alalla ja varsinkin alkuun se oli varsinainen inhokki. Nyt kuitenkin tuntuu, et olis ihan kiva päästä asemaan, jossa vois vaikuttaa työyhteisöön jne. Itse palkkakehitys ei suuremmin kiinnosta, kunhan saa elää myöhemmin ilman suurempia rahahuolia. Vähän harmittaa se, et tää ala on niin kilpailuhenkinen. Tuntuu, et pitäis itsekin olla koko ajan tyrkyllä kaikkeen mahdolliseen ja et muutamat äitiyslomat veisivät etenemisen mahdollisuuksia. Tosin epäilenpä, että niiden ajoituksella on suurempaa merkitystä. Mut perhe tulee ykkösenä ja haluan et on aikaa olla ainakin sen vuoden verran kotona ihan ilman stressiä muista asioista. Toivottavasti meillä olis mahdollisuus myös toiseen lapseen muutaman vuoden sisällä. Nämä asiat tuntuvat niin mutkikkailta, kun kumpikaan ei ole vielä kokopäiväisessä vakityössä, vaan sekä minä että mieheni opiskelemme.
Lisäänpä vielä senkin, että ihan mietityttää sekin, miten työnhaussa oikein kehtaa menetellä. Onko kukaan perillä siitä, voinko hakea vakityötä tässä vaiheessa, jos tiedossa kuitenkin on, että opintoni jatkuvat syksyllä kokopäiväisesti (tai jos tärppää, jäisin vauvalomalle). Hirvittää hieman se, että jos antaa työnantajalle väärän kuvan siitä et aikoo käydä töissä, vaik suunnitelmissa olis vauvaloma. Pakkohan vakityötä on kuitenkin voida hakea, koska eihän kaikilla halukkailla edes tärppää! Argh. kyl on murheet! :P - Sosiaalityöntekijä--
Pistäkäähän asiat ja perisuhde kuntoon ennen lapsia...se ottaa sen 10 vuotta..
- vähintään 30v
Aivot kykenee aikaisintaan 30 vuotiaana tekemään järkeviä valintoja elämään. Eikä 30v ole mikään rajapyykki, siis aika jolloin kannattaa lapset tehdä vaikka parisuhde olisi ihan PIIIP, kun siinä on vielä monta monta riskitekijää ja kysymystä. Aikaisintaan 30 vuotiaana siis lapset, mutta ei sittenkään, vaan tapauskohtaisesti; suhde ja sen laatu tärkein! Ei meillä Suomessa turhaan 90% 40- vuotiaista naisista ole onnettomia teinien yksinhuoltajia. Tämä yksinhuoltajuushan heijastuu sitten lukuisiin muihinkin asioihin.
- glgköhh
En tosiaan kannata mitään 12/32 ideologiaa niinkuin joku täällä. Mutta ihan vinkkinä:
- käy koulut ja käy muutama vuosi töissä
- etsi hyvä parisuhde, lähemmän 30-vuotiaan solmittu kestää pidempään ja tiedät jo mitä etsit ja vaadit toiselta.
- seurustelkaa rauhassa ja lapset vasta kun olette asuneet muutaman vuoden yhdessä.
- tee lapsia vain jos kaikki asiat elämässäsi ovat kunnossa eli ei lasta jos parisuhteessa ongelmia, alkoholiongelmia, väkivaltaa tms.- Paljon nähnyt ja kok
Hyvä neuvo, mutta 12/32 on paras. 30v iässä kun puolison löytää, niin se on vähän sellaista pakonomaista vauvantekokaverin etsintää. Voihan se kestää, mutta aika hyppy tuntemattomaan. Meneekö kulissien pidoksi ja aito onni katoaa?
Parempi kuitenkin hyppy tuntemattomaan vähän kokeneemaäna kolmikymppisenä kuin nuorena alle 30 vuotiaana. Jos 30 vuotiaana löytää puolison, lapset ehtii nelikybösenä. - mhöj
Paljon nähnyt ja kok kirjoitti:
Hyvä neuvo, mutta 12/32 on paras. 30v iässä kun puolison löytää, niin se on vähän sellaista pakonomaista vauvantekokaverin etsintää. Voihan se kestää, mutta aika hyppy tuntemattomaan. Meneekö kulissien pidoksi ja aito onni katoaa?
Parempi kuitenkin hyppy tuntemattomaan vähän kokeneemaäna kolmikymppisenä kuin nuorena alle 30 vuotiaana. Jos 30 vuotiaana löytää puolison, lapset ehtii nelikybösenä.Höpö, höpö. Jos on alkanut suhteeseen kaksi kymppisenä usein kasvetaan erilleen, ollaan suhteessa vaan tavan vuoksi. Kun ollaan 30-vuotiaita tiedetään mitä halutaan siksi parsuhde etenee nopeammin avoliitto, avioliitto, talo, lapset ym.
Voin ihan suoraan sanoa että pidän sinua henkilökohtaisesti idioottina. - Oma lehmäkö ojassa;)
mhöj kirjoitti:
Höpö, höpö. Jos on alkanut suhteeseen kaksi kymppisenä usein kasvetaan erilleen, ollaan suhteessa vaan tavan vuoksi. Kun ollaan 30-vuotiaita tiedetään mitä halutaan siksi parsuhde etenee nopeammin avoliitto, avioliitto, talo, lapset ym.
Voin ihan suoraan sanoa että pidän sinua henkilökohtaisesti idioottina.Hah hah :) Ja vitut! Kolmikymppisenä tulee kiire hakea kaveria kotisleikikkiin ja sitten kelpaa kuka vain. Parikymppisenä taas on sosiaalinen paine ja silloinkin kelpaa kuka vain, jos kyseessä on ruma parikymppinen.
Kauniit ja komeat, viisaat, alkaa seulata siinä parikymppisenä, nauttivat toisistaan ja tekevät laadukkaita lapsia nautittuaan ja opittuaan tuntemaan toimista 15 vuotta.
Kyllä se kolmikymppisenä löydetty puoliso ja kolmivuotisen perustettu perhe on kuitenkin parempi ja vakaampi kuin näiden 20v pentujen eroon päättyvät leikit, joissa lapset kärsijöitä. - jhöhö
Oma lehmäkö ojassa;) kirjoitti:
Hah hah :) Ja vitut! Kolmikymppisenä tulee kiire hakea kaveria kotisleikikkiin ja sitten kelpaa kuka vain. Parikymppisenä taas on sosiaalinen paine ja silloinkin kelpaa kuka vain, jos kyseessä on ruma parikymppinen.
Kauniit ja komeat, viisaat, alkaa seulata siinä parikymppisenä, nauttivat toisistaan ja tekevät laadukkaita lapsia nautittuaan ja opittuaan tuntemaan toimista 15 vuotta.
Kyllä se kolmikymppisenä löydetty puoliso ja kolmivuotisen perustettu perhe on kuitenkin parempi ja vakaampi kuin näiden 20v pentujen eroon päättyvät leikit, joissa lapset kärsijöitä.Menestyvät ihmiset eivät sitoudu 20-vuotiaina, joten pötypuhetta.
Ainoastaan rumat saavat seurustella parikymppisenä rauhassa, muilla on vientiä niin paljon ettei suhde pysy kasassa. Ja mitä pahaa on siinä että kumppania vaihdetaan vähän väliä, elämänkokemus siinä karttuu. Tapaa eri tyyliäsiä ihmisiä, ihmistuntemus paranee.
Eli 30-vuotiaana on jo kokenut kaiken ja voi etsiä sen oikean kumppanin ja sitoutua. Tietää myös millainen kumppani sopii itselle parhaiten. Te jotka olette alkaneet suhteeseen 20-vuotiaina alatte itkemään kadotetun nuoruuden perään viimeistään 50-vuotiaana ja siitä seuraa avioero. - Muahahhaaaahha
jhöhö kirjoitti:
Menestyvät ihmiset eivät sitoudu 20-vuotiaina, joten pötypuhetta.
Ainoastaan rumat saavat seurustella parikymppisenä rauhassa, muilla on vientiä niin paljon ettei suhde pysy kasassa. Ja mitä pahaa on siinä että kumppania vaihdetaan vähän väliä, elämänkokemus siinä karttuu. Tapaa eri tyyliäsiä ihmisiä, ihmistuntemus paranee.
Eli 30-vuotiaana on jo kokenut kaiken ja voi etsiä sen oikean kumppanin ja sitoutua. Tietää myös millainen kumppani sopii itselle parhaiten. Te jotka olette alkaneet suhteeseen 20-vuotiaina alatte itkemään kadotetun nuoruuden perään viimeistään 50-vuotiaana ja siitä seuraa avioero.Hah hah. Siellä taas ruma ankanpoikanen kertoo tyhmän päänsä oletuksia. Vaikka kauniilla ja komeilla on vientiä, niin eiväthän he ole vietävissä, koska heillä on ollut mahdollisuus valita mieleinen kumppani. Ei tarvitse olla vietävissä.
Kyllähän kauniit ja viisaat katselee siinä 15 - 20 vuotiaana ne "eri tyyppiset ihmiset" ja löytää sitten mielituettynsä parikymppisenä. Harrastavat hyvää suhdetta ja seksiä 15 vuotta ja hankkivat pari lasta.
No rumat hankkiutuu paksuksi heti kun eka vastaantulija sanoo kättä päivää, jotta ei tule jätetyksi. Sitten elävät sitä onnetonta elämää ja eroavat 30 vuotiaana ja hankkivat jonkun toisen luuserin eronneen :)
Jos on 30v ja sinkku, niin ruma ja tyhmä on — ei sitä muu selitä!
Sulla on nyt psykologinen defenssi päällä :D - Vakaintuuminharkiten
Oma lehmäkö ojassa;) kirjoitti:
Hah hah :) Ja vitut! Kolmikymppisenä tulee kiire hakea kaveria kotisleikikkiin ja sitten kelpaa kuka vain. Parikymppisenä taas on sosiaalinen paine ja silloinkin kelpaa kuka vain, jos kyseessä on ruma parikymppinen.
Kauniit ja komeat, viisaat, alkaa seulata siinä parikymppisenä, nauttivat toisistaan ja tekevät laadukkaita lapsia nautittuaan ja opittuaan tuntemaan toimista 15 vuotta.
Kyllä se kolmikymppisenä löydetty puoliso ja kolmivuotisen perustettu perhe on kuitenkin parempi ja vakaampi kuin näiden 20v pentujen eroon päättyvät leikit, joissa lapset kärsijöitä.Hei, omalehmä ojassa. Minulla oli kaveri "katsottuna" ollut 10 vuotta, mutta lapsia hänen kanssaan aloin tekemään 28-vuotiaana. Silloin oli jo ehditty nähdä maailmaa, opiskella ja oltiin jo tietysti naimisissa. Oli vakituinen työ ollut molemmilla jo useita vuosia ja oma talo. Ei puhettakaan, että mitään paniikinpoikasta olisi ollut. Jos on ronkeli 3-kymppiseksi, niin ei todellakaan tulloinkaan kelpuuta ketä vaan kotileikkeihin. :)
- Kapakkahai-isä
Vakaintuuminharkiten kirjoitti:
Hei, omalehmä ojassa. Minulla oli kaveri "katsottuna" ollut 10 vuotta, mutta lapsia hänen kanssaan aloin tekemään 28-vuotiaana. Silloin oli jo ehditty nähdä maailmaa, opiskella ja oltiin jo tietysti naimisissa. Oli vakituinen työ ollut molemmilla jo useita vuosia ja oma talo. Ei puhettakaan, että mitään paniikinpoikasta olisi ollut. Jos on ronkeli 3-kymppiseksi, niin ei todellakaan tulloinkaan kelpuuta ketä vaan kotileikkeihin. :)
Kapakat on täynnä 20 - 30v rumia läskiperseitä joita sa panna heti paksummaksi jos haluaa.
- hkjhkjö
Kapakkahai-isä kirjoitti:
Kapakat on täynnä 20 - 30v rumia läskiperseitä joita sa panna heti paksummaksi jos haluaa.
Hanki lääkitys ja elämä!! Pilaat 12/32 jutuilla koko palstan.
- gjhlkhö
Muahahhaaaahha kirjoitti:
Hah hah. Siellä taas ruma ankanpoikanen kertoo tyhmän päänsä oletuksia. Vaikka kauniilla ja komeilla on vientiä, niin eiväthän he ole vietävissä, koska heillä on ollut mahdollisuus valita mieleinen kumppani. Ei tarvitse olla vietävissä.
Kyllähän kauniit ja viisaat katselee siinä 15 - 20 vuotiaana ne "eri tyyppiset ihmiset" ja löytää sitten mielituettynsä parikymppisenä. Harrastavat hyvää suhdetta ja seksiä 15 vuotta ja hankkivat pari lasta.
No rumat hankkiutuu paksuksi heti kun eka vastaantulija sanoo kättä päivää, jotta ei tule jätetyksi. Sitten elävät sitä onnetonta elämää ja eroavat 30 vuotiaana ja hankkivat jonkun toisen luuserin eronneen :)
Jos on 30v ja sinkku, niin ruma ja tyhmä on — ei sitä muu selitä!
Sulla on nyt psykologinen defenssi päällä :D"Harrastavat hyvää suhdetta ja seksiä 15 vuotta.."
= Vaimo joutuu vastentahtoisesti antamaan sinulle seksiä 15 vuoden ajan. Ällöttävää. Toivottavasti teillä ei ole seksiä joka päivä, vaimo parka.
- fjdkslöfja
Ollaan kolmekymppisiä yrittäjiä, ja ensimmäistä yritetään. Talous voisi olla paremmallakin tolalla, mutta ei haluta enää odottaa. Hätätapauksessa voidaan mennä palkallisiksi. Yhdellä puhelinsoitolla päästään muiden listoille.
Tuohon, kannattaako sun odottaa vakipaikkaa vai ei, vaikuttaa varmasti se, että mitä alaa opiskelet. Joiltakin aloilta on melkein mahdotonta saada vakipaikkaa, ja toisilta aloilta voit olettaa saavasi sen parissa vuodessa.
Kunnallisilla aloilla lasten saaminen ei vaikuta (ei ainakaan saisi) työllistymiseen. Jotkut kaverini ovat saaneet vakipaikat raskausaikana, kun ovat olleet väliaikaisina sitä ennen kyseisissä paikoissa.- Aikaa lapsille!
Yrittäjien ei kannata lapsia hankkia.
- dfgfghfh
Mulla alkoi kunnolla vauvakuume kun olin 20. Oli ainakin kaksi pitempää suhdetta ja paljon tylsää biletystä koska etsin vain isä ehdokasta lapsilleni. opiskelin ammatteja käsityö ja ruoanvalmistus alalla koska halusin itse tehdä lapsilleni hyvää ruokaa ja korjata kirpparivaatteita ym(rikkaasta miehestä en koskaan ole haaveillut mutta hyvästä kotielämästä kylläkin) elämä kului siinä kun rakensin pesää. Sitten tapasin netin kautta 25-vuotiaana mieheni. Kaksi kuukautta tutustuttiin ja huomattiin miten yhdensuuntaiset unelmat meillä oli. Ekana iltana puhuttiin jo vauvahaaveista. Sitten olinkin jo raskaana ja rakastuin enemmän. Joulun alla tulee kuusi vuotta täyteen ja meillä on kolme lasta. Viidestä lapsesta haaveiltiin mutta ne kaksi voi tulla vaikka sitten kymmenen vuoden päästä jos on tullakseen.. Kai se vauvakuume pysyy ja jos ei pysy niin eipä se haittaa. Itse uskon että vauva tulee silloin kun on tarkoitettu. Ja vauvalle kyllä aina pystyy tilaa tekemään.
- Voi tsiisus teitä
Tässä yllä esimerkki siitä miten rotat ja idiootit lisääntyy.
Tarkoitus oli vain lisääntyä ja siihen kelpasi eka kilautin plösön kelpuutti.
Nyt siellä uskotellaan itselleen rakastavansa, vaikka ihan suoritushan tuo "perhe" on. Sosiaalipummeja koko porukka! Ja rumia!
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 535228
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap233397Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei281532Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei1851399- 761056
MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna24968Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee49887Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel259816Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..35768Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.71759