Minkälainen on Jumaluus? - näkemyksiä

Heti kolahti kun mentiin katsomaan yhden frendin kanssa Matrixin ensi-ilta. Aikaa jokunen tovi, ehkä jo vuosia?? Aika menee niin nopeasti. On kuin olisi ollut eilen.
Joskus menee koko ilta kuin parissa minuutissa.

Nyt olen ostanut koko kokoelman 3 kpl Matrixeja. Kuvastaa sitä, minkälainen tsydeemi maailma on jumaluudessa. Tsydeemi kuvaa jumaluudessa olevaa tiedostamatonta unenkaltaista osiota.

Olemme siis virtuaalitodellisuudessa, ja meidän ns. ylisielut ovat valolabrassa olevia kasvussa olevia lapsosia. Tästä ylisielun tasosta lähtien vasta homma alkaa olla hallussa eli kärsimys alkaa olla poistettu. Alempaa katseltuna on kaikenlaista ehkä julmaakin, muttei se ole todellista labravahdin kannalta katsottuna. Vain ylisielut on todellisia, ne valolapsoset, puhtaat ja kasvussa olevat. Muu on kulissia.

Voihan sen niinkin sanoa, että ensi näkeminen korvaa kaikki matkan vaivat. Yksi näkeminen ja sitten oletkin loppuelämäsi autuaallinen höpöttäjä tai ehkäpä tiukkismaisempikin. Kukin syvemmän luonteensa mukaan.

Tuo "jokainen kutsuu omien mielikuviensa mukaisesti Jumalaksi, mutta josta jokaikinen sen kuvaus on vain kuvaus sen 'ominaisuuksista'." oli kyllä hyvä, sillä pitää yrittää tajuta ettei kyse ole ihmisestä, pallosta, kuutiosta tai mistään yksittäisestä, sillä ei ole ulkopuolella Yhden,,paitsi jos on muita samanlaisia ja itsenäisiä,,mahdollisesti?

Voi näitä olla kirjoissakin. Juttuja olen lukenut paljon energiavirroista, joita on kaikkialla. Ne ovat valmiiksi jonkun ajattelemia koostumia kollektiivisessa kentässä. Kirjoja lukenut vähän fyysisellä puolella, ja niistäkin lähinnä matematiikan ja fysiikan kirjoja.

Voi sanoa, että olen lukenut psykologista ei-olemassaolevaa tajuntaa. Se on ei-olemassaoleva, koska se ei ole itsevalaisevaa. Se on ehdoista riippuvainen, ja sitä täytyy valaista, jotta se saisi todellisuudentunnon.

Henkinen tietoisuus on itsevalaisevaa luonteeltaan, ja aktiivista. Psykologinen eli psyykkinen on passiivista. Ns. Kuun alaista.

Tämän taustalla on se, että jumaluus on ehdottomasti kaikessa olemassa olevassa. Psykologinen tajunta on ei-olemassaoleva. Joten siinä jumaluutta ei tarvitse olla eikä olekaan, koska sitä ei ole. Ei ole, koska sitä täytyy ylläpitää, jotta se olisi näennäisesti.

Psykologinen tajunta on tiedostamatonta, unenkaltaista, illusoorista. Se perustuu lähinnä muotojen harhalle ja erillisyyden harhalle. Kun muodot poistetaan ja erillisyys, tajunta ei ole tajunta enää vaan tietoisuus, ei-psykologinen.

Tässä on termejä uudelleenmääritelty. Ja kerrotaan niin suoraan kuin mahdollista, tässä tekstissä on kenties vähemmän sumutusta kuin muissa teksteissä. Sumutusta on, koska ihminen ei kestä totuutta. Teksti itsessään on vahva peite, joka estää näkemästä miten asiat on. Toimii kyllä viitteenä vähän matkaa.

Alkulähteestä en kerro mitään kun siitä ei mitään tietoa ole. Julkean kertoa vain siitä mistä on tietoisuutta. Tämä Jumaluus on suhteellinen, ja riippuu siitä tietoisuudesta, millä kulloinkin ollaan. Jumaluus vaihtelee ihan hetkittäin, tietoisuus ei ole vielä niin stabiili että olisi sama koko ajan.

Kiitos ystävällisestä kommentista.

Js aloitus viittaa kokemukseen 19-vuotiaana. Välillä toistuen.

Aloitus on kokemuksen kuvaus, missä kokija lakkaa.
( kokijalla tarkoitetaan tässä psykologista tajuntaa )

Jumaluuteen kurkottaessaan kokija lakkaa ihan konkreettisesti. Siitä voidaan silti kertoa, koska jotain jää, mistä ei ole tietoa. Ei ole tietoa tarkemmin kuka on se, joka jää jäljelle kokijan lakattua. Voi sitä sanoa vaikka suhteelliseksi jumaluudeksi. Kokijan jumalaksi.

olemmeko yksin? kirjoitti:

Tuo "jokainen kutsuu omien mielikuviensa mukaisesti Jumalaksi, mutta josta jokaikinen sen kuvaus on vain kuvaus sen 'ominaisuuksista'." oli kyllä hyvä, sillä pitää yrittää tajuta ettei kyse ole ihmisestä, pallosta, kuutiosta tai mistään yksittäisestä, sillä ei ole ulkopuolella Yhden,,paitsi jos on muita samanlaisia ja itsenäisiä,,mahdollisesti?

Lue lisää

Kun ei tule jumaluuksien kuvauksia, toitotetaan sitten tätä.

Tästä ei pääse yli eikä ympäri: jos maailmaa pidetään todellisena, niin Jumalaa täytyy pitää epätodellisena ja ulkopuolisena.

Vasta kun maailma koetaan illuusiona, Jumala voi alkaa pikkuhiljaa olemaan.

Te ette voi olla samaan aikaan Jumalan kanssa, vain Jumala yksin voi olla.

Ihminen ei voi saavuttaa Jumalaa, hän voi vain kuolla. Jolloin Jumala on.

kokija kirjoitti:

Js aloitus viittaa kokemukseen 19-vuotiaana. Välillä toistuen.

Aloitus on kokemuksen kuvaus, missä kokija lakkaa.
( kokijalla tarkoitetaan tässä psykologista tajuntaa )

Jumaluuteen kurkottaessaan kokija lakkaa ihan konkreettisesti. Siitä voidaan silti kertoa, koska jotain jää, mistä ei ole tietoa. Ei ole tietoa tarkemmin kuka on se, joka jää jäljelle kokijan lakattua. Voi sitä sanoa vaikka suhteelliseksi jumaluudeksi. Kokijan jumalaksi.

Lue lisää

Moro Kokija :)
Minkälaiseksi sinä loisit ihmisen jotta se kokisi itsensä äärilaidat?
Onko olemassa epätäydellisyyttä tai täydellisyyttä?
"Jumaluuteen kurkottaessaan kokija lakkaa ihan konkreettisesti" Eli ego kuolee ja jää vain nyt hetki. Ajatus joka on järjen tavoitettamattomissa on että Jumala ei ole rakkautta eikä Jumala ole pelkoa. jumalaa ei näin ollen ole olemassa, mutta kyllä Kokija joka kokee itseään kaikkien meidän kauttamme. Hyvä ja paha kuuluu maanpäälle, kuten jalat ja kädetkin, kuten Enkelillä ei voi olla siipiä eikä Arkki Enkeleillä ajantajua. Eikä 5. ja 6. ulottuvuuden aluksia ohjata mekaanisesti, vaan yhtenä tietoisuutene johon osallistuvat jokainen kyydissä oleva, sekä itse alus joka myös on tietoinen entiteetti. Ehdoton Rakkaus luo ja valo on polttoainetta. No eksyin hieman aiheesta. Kokija ei lakkaa olemasta, vaan yhdistyy Yli Minään todelliseen itseensä joka on matkalla ajattomassa sekä paikattomassa moniulottuvuudessa. Matkalla mihin? Ei minnekkään?
Mihin voi mennä ikuisuudessa jossa nyt hetki on?

Saagapolku kirjoitti:

Moro Kokija :)
Minkälaiseksi sinä loisit ihmisen jotta se kokisi itsensä äärilaidat?
Onko olemassa epätäydellisyyttä tai täydellisyyttä?
"Jumaluuteen kurkottaessaan kokija lakkaa ihan konkreettisesti" Eli ego kuolee ja jää vain nyt hetki. Ajatus joka on järjen tavoitettamattomissa on että Jumala ei ole rakkautta eikä Jumala ole pelkoa. jumalaa ei näin ollen ole olemassa, mutta kyllä Kokija joka kokee itseään kaikkien meidän kauttamme. Hyvä ja paha kuuluu maanpäälle, kuten jalat ja kädetkin, kuten Enkelillä ei voi olla siipiä eikä Arkki Enkeleillä ajantajua. Eikä 5. ja 6. ulottuvuuden aluksia ohjata mekaanisesti, vaan yhtenä tietoisuutene johon osallistuvat jokainen kyydissä oleva, sekä itse alus joka myös on tietoinen entiteetti. Ehdoton Rakkaus luo ja valo on polttoainetta. No eksyin hieman aiheesta. Kokija ei lakkaa olemasta, vaan yhdistyy Yli Minään todelliseen itseensä joka on matkalla ajattomassa sekä paikattomassa moniulottuvuudessa. Matkalla mihin? Ei minnekkään?
Mihin voi mennä ikuisuudessa jossa nyt hetki on?

Lue lisää

Moi. Kaikki on täydellistä. Niin sanottu epätäydellinenkin on täydellistä. Se on vain näennäisesti epätäydellistä :)

Nuo jotkut ajatusrakennelmat, mitä näennäisyyksien maailma on pullollaan, ovat vain suuntaviivoja jonnekin. Asian voi aina esittää muillakin sanoilla, ja lukemattomin vaihtelevin sanoin.

Kaikki on aina oikein, yhtä ja täydellistä.

Kaikki on jo pelastettua. :) Olet oikeassa että kokija / kokijat ei lakkaa tietisuutena, mutta niiden takertuminen näennäisyyksiin lakkaa, jolloin voiddaan sanoa, että kokija lakkaa. Uusi on aina tilalla, sitä sanomme vaikka hiljaisuudeksi, tai... voi olla sanomattakin.

Saagapolku kirjoitti:

Moro Kokija :)
Minkälaiseksi sinä loisit ihmisen jotta se kokisi itsensä äärilaidat?
Onko olemassa epätäydellisyyttä tai täydellisyyttä?
"Jumaluuteen kurkottaessaan kokija lakkaa ihan konkreettisesti" Eli ego kuolee ja jää vain nyt hetki. Ajatus joka on järjen tavoitettamattomissa on että Jumala ei ole rakkautta eikä Jumala ole pelkoa. jumalaa ei näin ollen ole olemassa, mutta kyllä Kokija joka kokee itseään kaikkien meidän kauttamme. Hyvä ja paha kuuluu maanpäälle, kuten jalat ja kädetkin, kuten Enkelillä ei voi olla siipiä eikä Arkki Enkeleillä ajantajua. Eikä 5. ja 6. ulottuvuuden aluksia ohjata mekaanisesti, vaan yhtenä tietoisuutene johon osallistuvat jokainen kyydissä oleva, sekä itse alus joka myös on tietoinen entiteetti. Ehdoton Rakkaus luo ja valo on polttoainetta. No eksyin hieman aiheesta. Kokija ei lakkaa olemasta, vaan yhdistyy Yli Minään todelliseen itseensä joka on matkalla ajattomassa sekä paikattomassa moniulottuvuudessa. Matkalla mihin? Ei minnekkään?
Mihin voi mennä ikuisuudessa jossa nyt hetki on?

Lue lisää

Tänään ymmärsin näennäisyyksien maailmasta, joka tietenkin on vain mielikuvituksessa, että joogit olivat alasti, koska kokivat jo olevansa puettuja.

He olivat jo puettuja näennäiseen lihakehoon, joten miksi panna vaatteita lisää päälle lämpimissä olosuhteissa? Kerrospukeutumista pukeutuminen lämpimissä olosuhteissa, kun ei tarvitsisi pukeutua enempiä. Hmm...auringon suojan vuoksi?

Pukeutumisesta on tullut paljolti kai etiketti, vaikka sen ei tarvitsisi olla moraalinen etiketti. Pohjoismaissa viileässä talvella (kerros)pukeutumisen tietty ymmärtää.

Kulkemisesta: tuleminen ja meneminen muuttuvat muuntumiseksi paikallaan ollen. Läsnäolossakin on muuntumista, siinä säteillään paikallaan ollen. Visuaalisesti ja mentaalisesti ottaen olemme ulospäin säteileviä valopalloja avaruudessa. Yhteydessä toisiimme. Mutta tämäkin on suuntaviite. Tämä on kai se totuus, mikä pitäisi kertoa mentaalisesti polarisoituneelle visualistille.

Yhteyden taju ilman kuvia on sitä henkistä, mihin ei älyä tarvita. Tämän voimme kaikki ymmärtää ja ymmärrämmekin sisällämme. Tehtävänämme on saada tämä ymmärrys tietoiseksi.