Vaikka tämä ei ehkä kuulu tälle palstalle uskallan silti kirjoittaa koska täällä sitä ainakin luetaan: Onko sinulla kokemuksia asumisesta Turkkilaisen miehen kanssa Turkissa/Suomessa? Onko kaikki kauhutarinat totta?Onko olemassa yhtään sellaista paria jotka olisivat onnellisia?Onko mies ja miehen suku vienyt vaan rahasi? Onko totta että Turkkilainen mies ei voi vilpittömästi rakastua Suomalaisen naiseen onko siinä aina kyse rahasta tai pääsystä Suomeen? Olisin halukas kuulemaan sinun tarinasi? Haluaisin itse muuttaa Turkkiin ja pelottaa kaikki kauhutarinat?En halua luxus elämää ihan pehekeskeinen tavallinen elämä riittää minulle.Olen rakastunut Turkkiin korviani myöten ja ajattelin josko muuttaisin sinne "rakkaani" luo. USKALLANKO?
Asuminen Turkissa/Suomessa Turkkilaisen kanssa?
Uskaltaako?
39
10263
Vastaukset
- Rubiini
Harmi vain että se kokeilu saattaa jäädä viimeiseksesi, jos hän on sitä, mitä tukkilaismiehillä on tapana olla. Vaan kerran sitä vain eletään. Jos olette tunteneet peräti yhden loman verran, tai useammankin tyyliin kerran-kolme kertaa vuodessa, niin en todella suosittele menemään.
- Reetta
on/on, ei, on, ei, ei/ei, en kerro, en tiedä
Käytä nyt ihan omaa järkeäsi. Ota itse selvää asioista äläkä täällä kysele. Elämäsi on sinun ja valinnoistasi vastaat itse. Kaikkea hyvää sinulle teetpä niin tai näin. - Uskaltaako?
Tiesin että täältä saa vain haukut mutta silti odotan fiksuja vastauksia joilla Todella on kokemusksia asiasta!!
- Reetta
minä mielestäni sinulle vastasin. Jos et vastausta ymmärtänyt tai fiksuna pidä, en sille mitään voi. Vastasin kuitenkin ihan vakavissani ilman minkäänlaista ilkeilyä mielessä. Enkä edes haukkunut sinua
- Uskallano?
Reetta kirjoitti:
minä mielestäni sinulle vastasin. Jos et vastausta ymmärtänyt tai fiksuna pidä, en sille mitään voi. Vastasin kuitenkin ihan vakavissani ilman minkäänlaista ilkeilyä mielessä. Enkä edes haukkunut sinua
Käsititkö kysymyksen oikein...Kysyin onko kokemuksia.Ja halusin niistä kuulla kommentteja en vain on ei on ei minusta tuo ei kyllä ole asiallinen vastaus.Eli asiallisia kokemuksia asumisesta Turkkilaisen kanssa Turkissa/Suomessa kaivataan. Vastaus on ei ei auta minua yhtään.
- Reetta
Uskallano? kirjoitti:
Käsititkö kysymyksen oikein...Kysyin onko kokemuksia.Ja halusin niistä kuulla kommentteja en vain on ei on ei minusta tuo ei kyllä ole asiallinen vastaus.Eli asiallisia kokemuksia asumisesta Turkkilaisen kanssa Turkissa/Suomessa kaivataan. Vastaus on ei ei auta minua yhtään.
ettei sinua auta täältä saamasi minkäänlainen vastaus enempää kuin mitä jo sinulle antamastani vastauksesta voit apua saada. Ymmärsin mitä kysyt, mutta kun niihin kysymyksiin pitäis hakea vastausta ihan muualta, jos vakavissaan on. Minä en ainakaan halua täällä alkaa selvittää elämääni. Kokemusta on ja voin vakuuttaa, että ei se avioliitto ole sen kummempaa kuin kenenkään muunkaan kanssa, joskus onnistuu joskus ei. Kyllä siitä katoaa eksotiikka ja arki alkaa ihan kuin jokaisessa liitossa. Sinun on vaan itse selvitettävä mitä mahdollisesti tuleman pitää. Kestätkö sen arjen? Onko teillä yhteistä kieltä? Onko koulupohja suunnilleen sama? Minkälaisesta perheestä kaveri on lähtöisin ja kuinka paljon se eroaa omastasi jne. jne. Valinta ja vastuu seurauksista on sinun. Väkisin sinua ei edes turkkilainen vaimokseen ota. Minulla on ollut aikoinaan järkeä (vaikka sitäkin on joskus epäilty;))valintoja tehdessäni, mutta tiedän myös olevani harvinaisen onnekas. Sitä toivon sinullekin teet mitä hyvänsä.
- Siskoni
Oma siskoni teki sen ISON virheen. Kaikki oli niin ruusuista,kunnes viikko hääkellojen kalkatuksen jälkeen se SIKA alkoi riekkua muiden valloitusten perässä.Siskoni joutui luopumaan meikkaamisen lisäksi ystävistään ja ylipäätään kaikesta ennen niin aurinkoisesta elämästään. Minustakin,siskoni tärkeimmästä tukijasta muodostui sille äijälle vihollinen,joka ei saanut edes soittaa heille lman,että HÄN vastaa puhelimeen,mikäli HÄN oli edes kotona?. Jos siskoni häähuuman jälkeen jutteli edes pihallakaan pitkäaikaisen naapurinsa kanssa,raivostui se äijä tosi pahasti,jopa kuukausi häiden jälkeen siinä määrin,että paukkasi siskoni silmän ja etuhampaat paskaksi. Silmä parani,nastahampaita tuli 2 kpl. Kun kävin kylässä,alkoi ukko epäilemään minuakin jostain salaliitosta toisten miesten hyväksi. Pitkän prosessin jälkeen sain siskoni jättämään avioerohakemuksen,eikä hän ole sitä todellakaan katunut. Nyt hän on onnelisesti (HUOM!!! O N N E L L I S E S T I ) naimisissa Suomalaisen kanssa, mutta jutut ja kulttuuri ovat kohdallaan,ei tarvitse jännittää kyläänmenoa eikä mahdollisesti (siskoni) omistusasunnossa majailevien "sukulaisten" paskamaisen inhottavaa käytöstä. Onneksi pystyin säilyttämään malttini. Ukko oli pieni, mutta ristiriitatilanteissa sain aina ymmärtää,että "sukulaiset" saattavat olla arvaamattomia,jos ryhdyn tekemään ylipäänsä mitään. Mietipä tätä ja ole rakastunut..
- Kamu
Tyttökaverini asui aikoinaan (n. 3-vuotta taanne) Turkkilaisen miehen kanssa kimpassa. Mies (28-v.) oli tullut suomeen siten, että se oli Turkissa huijannut yhden noin 50-vuotiaan Turkulaisnaisen menemään kanssaan naimisiin. Noin vuoden päästä siitä (suomessa) hän otti eron ja tapasi kaverini. Ensin kaikki meni tosi hyvin, mutta alle puolen vuoden jälkeen alkoi mulla soimaan öisin puhelin. Tämä mies soitteli kapakasta ja yritti päästä jos millä verukkeella mun luo "yöksi". Kotona odotti likkakaveri avokkiaan kotiin. En tiedä, montako yötä tämä muualla vietti (poikakavereiden kanssa...muka).En koskaan jälkeen päinkään uskaltanut kertoa ystävättärelleni, että hänen avokki pyrki kiihkeästi myös minun lakanoita lämmittämään. Voit tästä vetää ainakin jotain johtopätöstä siitä, kuinka Turkkilainen mies kohtelee naisia.
- Leena
kuin sen kuinka kertomasi henkilö kohtelee naisia. Noita tarinoita kuulee myös suomalaista ihan samalla tapaa.
- Kokemuksia on!
kahdeksan vuotta sitten kävin esikerran Turkissa, Ankarassa. Olin liikkeellä ystävättärieni kanssa. Olin silloin 25-vuotias. Jo ensireissullani tapasin aivan uskomattoman, ihanan miehen Antonion. Hän oli minua 5 vuotta vanhempi. Rakastuin heti. Kävin sen jälkeen useita kertoja hänen luonaan ja puhuimme jo seurustelusta ja sitten vielä kihlautumisesta. Toin hänet mukanani suomeen ja kaikki sukulaiseni ihastuivat häneen. Osti kaikkea ruusuista mattoihin. Lähdin hänen mukanaan asumaan Ankaraan. Puolivuotta elin kuin seitsemännessä taivaassa, kunnes kaikki muuttui.
Ensimmäinen takaisku oli se kun aloin puhua töihin menosta. Olimme keskustelleet siitä aikaisemmin suomessa ja hän oli kertonut että on hyvä jos taloudessa on useampi rahasambo. Sinä iltana riitamme aikana hän kuitenkin kielsi minua hakemasta töitä. Luulin sen olevan jotain "suojelua" koska eihän turkki mikään suomi ollut. Seuraava riita syntyi minun miespuolisista ystävistäni Ankarassa. Hän ei hyväksynyt että olin tekemisissä muiden miespuolistenhenkilöiden kanssa. Tottakai hermostuin tällaisesta komentelusta ja reviirini rajoittamisesta. Se oli ensimmäinen riita joka päätyi pahoinpitelyyn. Mieheni kuristi minua ja löi päätäni lattiaan niin kauan että olin tajuton. Sitten hän kantoi minut kuitenkin sänkyyn ja lähti töihin.
Meni aikaa ennen kuin pystyin antamaan hänelle anteeksi. Uskoin että se jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi. Kuten arvata saattaa se kerta ei kuitenkaan ollut viimeinen, sitä jatkui pitkään. Tulevia riidan syitä olivat: en saanut pitää yhteyttä perheeseeni tai muutenkaan suomeen, yritti pakottaa lapsenhankkimiseen, sulki komeroon jne...
Moni miettii miksen lähtenyt pois mutta se ei ollut niin yksinkertaista. Mieheni otti kotipuhelimen pois ja rikkoi matkapuhelimeni, Kävin virastossa mutta he eivät voineet auttaa koska mieheni ei ollut mukana ja siihenaikaan heillä papereissa täytyi olla molempien allekirjoitus. Tätähän jatkui lähes viisivuotta kunnes yhtenäpäivänä ovemme taakse saapui joukko suomalaisia ystäviä ja sukulaisiani jotka olivat huolissaan koska eivät olleet kuulleet minusta mitään. Pääsin pois Antonion luolta mutta kun menin lähes vuoden kuluttua hakemaan tavaroitani sieltä (en ollut suostunut ottamaan asianajajaa mukaan) keräilin tavaroitani pahvilaatikkoon, antonio tuli takaani ja kysyi turkiksi: otatko nämäkin? ja piti käsissään leipäveitsiäni. Tottakai säikähdin ensin ja vastasin en, hän otti minut kiinni ja viilteli kasvojani veitsellä jotten koskaan enää saisi ketään miestä. Sitten hän lähti ulos talosta ja jätti minut lattialle makaamaan. Kaupungilla odottava ystäväni oli huolestunut koska kello oli jo paljon ja lähtenyt minua vastaan. Hän löysi minut lattialta veressä ja soitti ambulanssin. Pääsin turkista pois ja eroon antoniosta mutta muistoksi entisestä liitosta sain kasvoihini arvet. Silloisessa turkissa yhteiskunta oli viallinen ja antonioa ei tuomittu teostaan.
En halua yleistää että kaikki Turkkilaiset mihet olisivat samanlaisia mutta mieti mitä teet.- Elisa
voi jumala.. hirveää!! tuskin tollasen jälkee otan miestä turkista, vaikka kaikki ei oo samanlaisii mut..
kyhä niit mielipuolii löytyy suomestakin - Uskallanko?
Kiitos että uskaltauduit kirjottamaan kokemuksistasi.Kyllä tämän luettuani pisti miettimään...Ja huomio en ole menossa heti naimisiin vaikka Turkkiin muuttaisinkin vähäksi aikaa.Ja tietysti teen itse päätökseni ja joistakin on hölmöä sitä täältä etsiä mutta eihän toisten kokemuksien kuuleminen ainakaan haitaksi ole...Ehkä sitä tulee järkiin ajoissa....
- Antonio
edes siitä oliko miehesi turkkilainen kun nimi ei ainakaan ole?
- Leena
olet jutun kopioinut?
- Minä vaan
Leena kirjoitti:
olet jutun kopioinut?
Kuinka sä saatana kehtaat edes heittää tollasta!!!
Mene sinä vaan hässimään niitä rantapoikias...jokainen joka oikeesti on Turkissa asustellut tietää että toi on aivan varmasti tapahtunut..häpeä..
- Elisa
Mulla ei itellää oo kokemusta mutta voin kertoa yhestä mun todella hyvästä ystävästä joka asuu turkissa..hän on kolmen kanssa kihloissa (suomalainen ja kaks ruotsalaista) ja yksi niistä ruotsalaisista tytöistä on vuokrannu niille kämpän alanyassa 3 kuukaudeksi ja tää mun kaveri käy kahessa eri töissä ettei vaa näkis sen tyttöystävää.. siis kylhän sitä aina iltaisin kiinnostaa nähä sitä, tyttö ei vieläkää tajuu mitää vaikka tää kyseinen kaveri pitää kolme sormusta päällekkäin.. ainoo mikä häntä kiinnostaa on tämän tytön rahat.. se on iha suoraan mulle sen sanonu, me ollaan tunnettu jo vuosien ajan.. ja kaikki ne vuodet se on varoittanu mua sanomalla et täällä (eli turkissa) on kaikki sellasii kun minä.. kyseinen poika viettää aikaa tytön kanssa vaa iltaisin koska he lähtevät yhdessä ulos ja tyttö aina maksaa ja sen jälkeen te tiedätte kyllä mitä.. mutta vois täs kertoo mun toisestakin kaverista joka on nyt vuoden ollut kihloissa turkkilaisen kanssa, ja ollut asunuki sen luona kolme kuukautta... pojan vanhemmat ei tietenkään hyväksy tyttöä koska haluu pojalleen hyvän turkkilaisen muslimi tytön.. ei se kyl niiden suhdetta näytä häiritsevän, ovat menossa ens kesänä naimisiin.. Jos susta tuntuu et se mies on se oikea ni miks sä kysyt muiden mielipiteitä.. sitäpaitsi täällä on vaa negatiivisiin ihmisii jotka ei ymmärrä et turkkilaisen kanssa suhde voi toimia.. katso ihmistä, älä kotimaata.
- Leena
ääliöitä te oikein tapaatte? Eikö teillä ole mitään kontrollia kenen kanssa alatte seurustella ja elämäänne miettiä? Tottahan se on, että kerrottujen kaltaisia tyyppejä löytyy, mutta mikä se saa seurustelemaan niiden kanssa kun muunlaisiakin löytyy? Ei pidä olla sinisilmäinen. Ottakaa itse selvää ihmisistä älkääkä täällä jauhako asiaa. Edellä joku Reetta antoi hyviä vinkkejä aloittajalle. Uskoisit niihin ja ittees.
- Mitäs ite täällä teet?
Leena kirjoitti:
ääliöitä te oikein tapaatte? Eikö teillä ole mitään kontrollia kenen kanssa alatte seurustella ja elämäänne miettiä? Tottahan se on, että kerrottujen kaltaisia tyyppejä löytyy, mutta mikä se saa seurustelemaan niiden kanssa kun muunlaisiakin löytyy? Ei pidä olla sinisilmäinen. Ottakaa itse selvää ihmisistä älkääkä täällä jauhako asiaa. Edellä joku Reetta antoi hyviä vinkkejä aloittajalle. Uskoisit niihin ja ittees.
Mitä ihmettä täällä paasaat häivy ite lukemasta täältä juutuja jos ei kiinnosta tämä on aivan vapaaehtoista ei kukaan sinua pakota lukemaan näitä juttuja.Ja jos joku kaipaa tukea ja neuvoja mitää pahaa siinä on?Kysyn vaan???
- Leena
Mitäs ite täällä teet? kirjoitti:
Mitä ihmettä täällä paasaat häivy ite lukemasta täältä juutuja jos ei kiinnosta tämä on aivan vapaaehtoista ei kukaan sinua pakota lukemaan näitä juttuja.Ja jos joku kaipaa tukea ja neuvoja mitää pahaa siinä on?Kysyn vaan???
mielipiteen esittäminen paasaamista? Asia on kiinnostanut, siksi kirjoitan. Neuvoja on kysytty ja niitä annettu, jos ei ne miellytä, on turha alkaa räksyttää. Mitä pahaa on siinä, että vastaa? Eihän näitä neuvoja ole pakko kuunnella. En ymmärrä miten te näitä viestejä oikein luette. Valmiiksi vihaisena ja puolustus kannallako? Miksi?
- Reetta
Leena kirjoitti:
mielipiteen esittäminen paasaamista? Asia on kiinnostanut, siksi kirjoitan. Neuvoja on kysytty ja niitä annettu, jos ei ne miellytä, on turha alkaa räksyttää. Mitä pahaa on siinä, että vastaa? Eihän näitä neuvoja ole pakko kuunnella. En ymmärrä miten te näitä viestejä oikein luette. Valmiiksi vihaisena ja puolustus kannallako? Miksi?
Siinä mielessä ymmärrän näitä "vihaisia" ihmisiä, että ovat varmaan saaneet aika paljonkin kuulla kaikenlaisia kommentteja turkkilaisista ystävistään ja itsestään. Ne eivät useinkaan ole mitenkään mairittelevia. On kuitenkin ihan ns. perusjuttu, että niitä ilkeitä kommentteja saa kuulla loputtomiin ja jos ei niitä jaksa/kestä kuulla/osaa jättää omaan arvoonsa, ei siitä liitosta mitään voi tulla. Olet Leena ilmeisestio jo hiukka vanhempaa vuosikertaa, niin minäkin? Oikeasti tukea ja ymmärrystä löytyy vähän, mutta vahingon iloa ja "sitähän mä sanoin" kommentteja kyllä riittää. Nähty ja koettu on.
- asiallinen
Mulla Turkkilainen mies. Asutaan Suomessa. Mulla kans ollu ennakkoluuloja mutta oma mies aivan toista luokkaa ku nää kauhutarinat. Mutta kaverilla taas ei... Sen mies ei varmaan sit oo sopeutunu tänne tai sit löytäny aivan väärän kaveripiirin... Mutta se kannattaa vaan luottaa omaan vaistoon,mitä tekee... Ehkä parempi jos asutte Suomessa mutta muista pitää alusta asti oma pää! Tsemppii =)
- DEMET
meillä meni turkissa päin persettä, asuttiin ankarassa, ja suku oli ihan kauhea. Meillä oli lapsia jo.sanoin että otan lapset ja muutan suomeen, tee sinä mitä lystäät, ja johan ukkokin otti ja lähti suomeen, nyt menee tosi hyvin, ukko hoitaa lapsia ja kotia, itse olen töissä ja määrään kaampin paikan, tai se on ukolla lento äkäseen takas turkkiin.Se on suku ja ystävät joka kääntää miehen pään aina sua vastaan. Nyt sukulaiset kaukana ja mies on ihana lepsakka ukkeli.-
- karvapää
muista että kerran täällä vaan eletään!
- Sanna
On varmasti totta, että osa siellä olevista miehistä on rahan ja suomeen pääsyn perään, mutta oman kokemukseni pohjalta uskallan sanoa ettei kaikki ole sellaisia. Itse olen seurustellut kolme vuotta, minä suomessa ja hän turkissa, eikä kertaakaan ole pyydetty lainaamaan rahaa. Pikemminkin toisinpäin, huolehtii että meneekö minulla täällä hyvin. Hän ei myöskään halua varmistaa suomeen pääsyään menemällä naimisiin kanssani, vaan ollaan yhä edelleen seurustelupohjalla. Tulevaisuudessa molemmat halutaan olla yhdessä, mutta tällä hetkellä ei ole mahdollista että hän tulisi suomeen, koska armeija on käymättä.
Eräs suomalainen ystäväni on naimisissa turkkilaisen miehen kanssa täällä suomessa ja mies ei todellakaan ole siivellä eläjä, pettäjä tms. Häntä hienompaa miestä saa hakea! Joten ei kaikki ole naisten ja rahan perässä juoksijoita. Tottakai järjellä täytyy ajatella, kaikki eivät ole vilpittömin mielin liikkeellä.- glumps
Missähän päin tämä sinun kultasi mahtaa asustella?
Tahtoo tietää? - Sanna
glumps kirjoitti:
Missähän päin tämä sinun kultasi mahtaa asustella?
Tahtoo tietää?Asustelee tällä hetkellä Marmariksessa...
- minä
Turkissa on n. 70 miljoonaa ihmistä, joten voit varmasti kuvitella että kyllä tähän mahtuu jos jonkinmoista persoonaa kuten mahtuu myös jo Suomen viisimiljoonaiseen kansaankin. Suurin osa turkkilaisista miehistä on ihan kunnon ihmisiä, mutta joukkoon mahtuu myös sellaisia joiden kohdalla varmasti kaikki nuo kauhutarinat ovat totta. Ymmärrettävistä syistä aika suuri osa suomalaiseen naiseen "rakastuvista" ja Suomeen tulevista turkkilaisista miehistä ei valitettavasti ole liikkeellä kovin vilpittömin mielin. Poikkeuksiakin toki löytyy. Kokeilemalla selviää mikä miehesi on miehiään. Jotain toki mielestäni jo kertoo se, miten nopeasti tapaamisesta mies on halukas tulemaan Suomeen.
Itse olen nyt toista vuotta naimisissa turkkilaisen miehen kanssa ja hyvin on mennyt. Olemme tavanneet Suomessa nelisen vuotta sitten. Mies on tullut Suomeen opiskelemaan. Olemme molemmat korkeasti koulutettuja, eikä mies tai miehen suku ole koskaan pyytänyt minulta tai perheeltäni mitään, päinvastoin mieheni ansaitsee täällä Suomessa jopa minua enemmän. Elämme kuten mikä tahansa muukin suomalainen pari tiskivuoroineen jne. Toki erilaiset kulttuurit ja tavat ovat välillä yhtenä kiistakapulana suhteessamme, mutta ei mitään suurempaa mistä ei olisi keskustelulla selvitty.
Paljon riippuu Turkissa juuri siitä, minkälaisesta perheestä ihminen on peräisin ja minkälaisen kasvatuksen/koulutuksen hän on saanut. Tässä siis jotain ohjenuoria, mutta tietusti olet varmasti itse paras henkilö sanomaan, minkälainen ihminen rakkaasi ja hänen perheensä on. Et kerro paljon taustoistasi, mutta itse en kyllä uskaltaisi ainakaan ihan heti pienen lomaromanssin perusteella alkaa luottamaan turkkilaiseen mieheen niin paljon että elämääni hänen kanssaan uskaltaisin alkaa sen pidemmälle suunnittelemaan. Poikkeuksiakin toki löytyy ja tässä suhteessa olet itse paras tietämään oman tilanteenne. Kaikkia kauhutarinoita ei aina kannata uskoa tai ainakaan kuunnella, sillä kyllä Turkista tosiaan kunnollisiakin miehiä löytyy. Se niiden löytäminen ja tunnistaminen vain on se vaikeampi juttu :) Tsemppiä teille mitä ikinä sitten päätätkin.- Anni
"mutta itse en kyllä uskaltaisi ainakaan ihan heti pienen lomaromanssin perusteella alkaa luottamaan turkkilaiseen mieheen niin paljon että elämääni hänen kanssaan uskaltaisin alkaa sen pidemmälle suunnittelemaan. Poikkeuksiakin toki löytyy ja tässä suhteessa olet itse paras tietämään oman tilanteenne. Kaikkia kauhutarinoita ei aina kannata uskoa tai ainakaan kuunnella, sillä kyllä Turkista tosiaan kunnollisiakin miehiä löytyy. Se niiden löytäminen ja tunnistaminen vain on se vaikeampi juttu :)" Niinpä, ja tämä kaikki pätee mieheen kuin mieheen kansallisuuteen katsomatta.
- deee
Anni kirjoitti:
"mutta itse en kyllä uskaltaisi ainakaan ihan heti pienen lomaromanssin perusteella alkaa luottamaan turkkilaiseen mieheen niin paljon että elämääni hänen kanssaan uskaltaisin alkaa sen pidemmälle suunnittelemaan. Poikkeuksiakin toki löytyy ja tässä suhteessa olet itse paras tietämään oman tilanteenne. Kaikkia kauhutarinoita ei aina kannata uskoa tai ainakaan kuunnella, sillä kyllä Turkista tosiaan kunnollisiakin miehiä löytyy. Se niiden löytäminen ja tunnistaminen vain on se vaikeampi juttu :)" Niinpä, ja tämä kaikki pätee mieheen kuin mieheen kansallisuuteen katsomatta.
Ainahan näistä miehistä puhutaan mitä vaan, mutta entäs jos haluaa Turkkilaisen naisen? Siitä ei puhu ketään.. Itse mietin asumista Turkissa. Työtä ja sen semmoista. Keskustelupalstaa tälle aiheelle ei ole löytynyt..
- kebabpila
Kannattaisi kysyä tällä palstalla esimerkiksi ssr:ltä, JokaKesältä, taralta, sibeliltä tai joltain muulta "turkkitädiltä" olisikohan heillä vaikkapa vuokrattavana huoneistoa käyttöönne. Saisitte harjoitella perhe-elämää turvallisesti täällä Suomessa ennen Turkkiin lähtöä.
Varmasti löytyy joku ystävällinen Suomalainen joka majoittaisi teidät vaikka ilmaiseksi.- Uskallanko?
Ajattelin kyllä ihan Alanyaa ekax.Ja olisi sesongit aina siellä rakkaani luona ja talvet täällä niillä rahoilla mitä sesonkiaikana ravintolasta jää sitten ylimääräistä.Eli sellainen oli tarkoitus.Ei kukaan joudu elättämään rakastani.Hän säästää sesongin palkasta talveksi käyttörahat jolla elää sitten..joko täällä Suomessa minun kanssa tai sitten me asumme Alanyassa!
- mhjk
Uskallanko? kirjoitti:
Ajattelin kyllä ihan Alanyaa ekax.Ja olisi sesongit aina siellä rakkaani luona ja talvet täällä niillä rahoilla mitä sesonkiaikana ravintolasta jää sitten ylimääräistä.Eli sellainen oli tarkoitus.Ei kukaan joudu elättämään rakastani.Hän säästää sesongin palkasta talveksi käyttörahat jolla elää sitten..joko täällä Suomessa minun kanssa tai sitten me asumme Alanyassa!
uskallatko?
- kebabpila
Uskallanko? kirjoitti:
Ajattelin kyllä ihan Alanyaa ekax.Ja olisi sesongit aina siellä rakkaani luona ja talvet täällä niillä rahoilla mitä sesonkiaikana ravintolasta jää sitten ylimääräistä.Eli sellainen oli tarkoitus.Ei kukaan joudu elättämään rakastani.Hän säästää sesongin palkasta talveksi käyttörahat jolla elää sitten..joko täällä Suomessa minun kanssa tai sitten me asumme Alanyassa!
että muutatte Suomeen. Alanyan sesonkiajan "ylimääräisillä" ei elä Suomessa ja enpä ole kuullut että turkkilaisille tarjoilijoille jäisi "ylimääräistä". Kyllä ravintoloitsijat ovat niin härskejä että pitävät väkensä melkein ruokapalkalla.
Saatte täällä sossusta rahaa elääksenne tai voihan rakkaasi vaikka työskennellä pimeänä pizzeriassa. - Uskallanko?
mhjk kirjoitti:
uskallatko?
Menen nyt Alanyaan aluksi vähäksi aikaa eli loppu sesongiksi..Ja katson miten meillä menee...Aika näyttää.Ikinä en sano että lopullisesti uskallan..Olemme tunteneet vain vasta vuoden ajan.Koska olen niin epävarma halusin kysellä muiden kokemuksia elämisestä Turkkilaisen kanssa.Ei kai siinä mitään pahaa ole jos kysyy.Alanyahan on ihana paikka!!Kuka siellä ei haluaisi asua vähän aikaa jos annetaan mahdollisuus?
- Anni
Uskallanko? kirjoitti:
Menen nyt Alanyaan aluksi vähäksi aikaa eli loppu sesongiksi..Ja katson miten meillä menee...Aika näyttää.Ikinä en sano että lopullisesti uskallan..Olemme tunteneet vain vasta vuoden ajan.Koska olen niin epävarma halusin kysellä muiden kokemuksia elämisestä Turkkilaisen kanssa.Ei kai siinä mitään pahaa ole jos kysyy.Alanyahan on ihana paikka!!Kuka siellä ei haluaisi asua vähän aikaa jos annetaan mahdollisuus?
pahaa. Ei kannata kuitenkaan loukkaantua vastauksista vaikka ne ei miellyttäisi. Päätöksen teet tietysti sinä ja kannat vastuun seuraamuksista. Toivoisin vain, että kun täällä olet tosi hyviäkin neuvoja saanut, osaisit ne joukosta erottaa. Jos asiat sitten meneekin vituralleen, ei se "syyllinen" kaikkeen ole se mies. Vaikutat vaan kovin epävarmalta ja herkkäuskoiselta. En halua sinua näin sanoessani loukata, kerronpa vain mitä mieleen on tullut näitä lukiessani. Toivottavasti elämäsi järjestyy hyvällä tavalla.
- mä myös
Uskallanko? kirjoitti:
Menen nyt Alanyaan aluksi vähäksi aikaa eli loppu sesongiksi..Ja katson miten meillä menee...Aika näyttää.Ikinä en sano että lopullisesti uskallan..Olemme tunteneet vain vasta vuoden ajan.Koska olen niin epävarma halusin kysellä muiden kokemuksia elämisestä Turkkilaisen kanssa.Ei kai siinä mitään pahaa ole jos kysyy.Alanyahan on ihana paikka!!Kuka siellä ei haluaisi asua vähän aikaa jos annetaan mahdollisuus?
menossa kohti Alanyaa, muutan kolmen kuukauden kuluttua oman rakkaani luokse. Kihloissa jo ollaan ja häitä suunnitellaan :) Joten eiku vaan tsemppiä. Nähdään Alanyassa :)
- sibel
Harmi, kun kebabpila oli niin hidas, että juuri viime viikolla ehdin vuokrata kakkosasuntoni pois. Olisinhan saattanut sen heille vuokratakin, että saavat kokeilla ensin täällä Suomessa yhdessä asumista... Tälle tulevalle parille toivotan tsemppiä, ja pitäkää jalat maassa:) Ja kebabpilalle toivon vähän enemmän suvaitsevaisuutta:)
- uskalsin
Uskallanko? kirjoitti:
Menen nyt Alanyaan aluksi vähäksi aikaa eli loppu sesongiksi..Ja katson miten meillä menee...Aika näyttää.Ikinä en sano että lopullisesti uskallan..Olemme tunteneet vain vasta vuoden ajan.Koska olen niin epävarma halusin kysellä muiden kokemuksia elämisestä Turkkilaisen kanssa.Ei kai siinä mitään pahaa ole jos kysyy.Alanyahan on ihana paikka!!Kuka siellä ei haluaisi asua vähän aikaa jos annetaan mahdollisuus?
Jos sinulla on mahdollisuus kokeilla asumista Alanyassa, niin tee se. Itse tapasin aikoinaan turkkilaista miestäni useita kertoja Alanyassa lyhyitä aikoja (1-2 vko) ja lopulta muutin joksikin aikaa sinne. Minua kiinnosti tutustua arkipäivän asumiseen siellä ja olin utelias näkemään miten tulisimme toimeen. Kaikki sujui todella hyvin, miehestäni ei ilmaantunut mitään "kummallisuuksia" (joita valitettavasti olen saanut täällä muista vastauksista lukea) Hän oli juuri se ystävällinen, lämmin ihminen johon olin ihastunut. Se oli tosi mielenkiintoista aikaa ja opin uskomattoman paljon asioita sikäläisestä kulttuurista, osa asioista oli sellaisia joita en voinut ymmärtää tai hyväksyä, osa asioista oli taas paljon paremmin kuin täällä kotimaassa. Menimme Alanyassa naimisiin. Tutustuin tietenkin myös hänen perheeseensä ja sukuunsa. Minulla ei ollut mahdollisuutta muuttaa pysyvästi Turkkiin, joten mieheni muutti tänne. Olimme muutaman vuoden naimisissa, saimme lapsen ja erosimme jokin aika sitten. Olemme edelleen ystäviä, hoidamme yhteistä lastamme yhdessä. Eromme ei johtunut mistään kulttuuri- yms. seikoista. Huomasin vain, että emme olleet kuitenkaan oikeat toisillemme. Ex-miehelläni on oma yritys ja hän osallistuu lapsemme kuluihin ja tapaa häntä säännöllisesti. Lapsellemme haluan näyttää sekä turkkilaista että suomalaista kulttuuria, hän puhuu kumpaakin kieltä ja on aina innoissaan kun matkaamme Turkkiin (usein koko perhe yhdessä). Tarinani pointti on se, että oli kumppani mistä maasta tahansa hän on ihminen niin kuin sinäkin ja joidenkin ihmisten kanssa sitä tulee toimeen, joidenkin ei. Olisin voinut erota suomalaisesta miehestä samoista syistä. Ei tässä elämässä ole mitään takeita mistään. Jos sinulla on mahdollisuus matkustaa ja tutustua turkkilaiseen kulttuuriin, niin tee se!
- esmeralda
moikka. en tiia kaytko taalla naita enaan lukemassa mutta halusin vaan itekin kirjottaa sulle ja kertoo mun kokemuksesta jotka on hyvat!
maa oon tuntenu mun nykyisen miehen jo yli 7 vuotta ja naimisissa ollaan oltu 3. me asutaan englanissa ja ollaan erittain onnellisia.: )
kyllahan niita kauhu tarinoita aina kuule on ne sitten ihan taysin totta tai ei ,mutta ei sellaisten juttujen pia antaa vaikuttaa. missa vaan uudessa suhteessa pitaa olla enisiksi varuillaan ja luottamuksen taytyy aina molemman osapuolen ite ansaita.
kyllahan niita ns.pahoja tapauksia turkkilais miehissa on mutta eikos niita oo joka maassa?
ja melkeimpa kaikki turkkilaiset miehet joihin oon tutustunu on niin ajattelevaisia ja tunteellisia kun voi vaan olla ja kunnioittavat naista paljon enemman kuin monissa muissa maissa.
itse aattelisin niin etta niita omituisempia tapauksia yleensa osuis tielleen just joko niissa turisti paikoista tai sitten idasta ,niilla miehille on ehka vahan muut mielessa mutta kylla nyt pitaisi naisilla olla sen verran jarkee olla etta ei heidan leikkiin lahde mukaan: )
onnea kuitenkin teidan suhteelle ...
ja viela turkkilaisista perheista sanoisin viela etta he ei todellakaan ole rahan peraan vaan aina ovat enemmankkin antamassa. suurin osa turkkilaisista perheista ovat hyvin avoimia ja lampoisia ihmisia ja mina en ole ainakaan koskaan kuullut mistaan etta kukaan olisi koskaan valitttanut jos morsian ei ole samaa uskontoa .sita enemmankin kuulee suomen paassa...
minun mieheni perhe ja suku ovat aivan ihania ja moderneja ihmisia ja varsinkin kun olen oppinut puhumaan turkkia niin heidan kanssaan olo on viela mukavampaa. alussa muutto mihin vaan uuteen maahan on hankalaa ja varsinkin jos ei osaa kielta mutta kylla se pian oppii ja turkissa tuskin aika tulee kovin pitkaksi ainakaan kesalla...ainut huono puoli minka mina tiedan on liikenne. siella mina en koskaan tykkaa matkustaa busilla tai autolla mutta hiljaa hyvaa tulee. ja toisen asian sanoisin niinkun ehka jo tiedat etta turkkilaiset voivat olla joskus vahan tulipaisia etta sita ei kannata saikahtaa, heilla on vaan eri tapa purkaa suuttumusta kuin esim meilla suomalaisilla mutta kylla munkin mies on jo aikalailla multa oppinut itsehillintaa ja kuulemma mahavaivatkin on helpottanut kun huomaa etttei tarvii niin stressata;0 etta kumpikin osapuoli voi oppia uutta toiselta ja se on mun mielesta hienointa sellasessa suhteessa missa on 2 eri maalaista yhdessa!
onnea mita vaan paatattekin tehda...;)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta445239Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä243440Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2992830Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui562643- 1702312
- 242119
Aku Hirviniemi tekee paluun televisioon Aiemmin hyllytetty ohjelma nähdään nyt tv:ssä.
Hmmm.....Miksi? Onko asiaton käytös nyt yht´äkkiä painettu villaisella ja unohdettu? Kaiken sitä nykyään saakin anteeksi1261881Vielä kerran.
Muista että olet ihan itse aloittanut tämän. En ei silti sinua syyllistä tai muutenkaan koskaan tule mainitsemaan tästä3661845Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu881761M nainen tiedätkö mitä
Rovaniemellä sataa nyt lunta, just nyt kun lähden pohjoiseen. Älä ota mitään paineita tästä mun ihastumisesta sinuun, ti161391