intia

loppupään kysymyksistä. En tosin ole aikoihin matkannut kentältä Pahaganjiin, sillä majoitun lähes aina Karol Baghiin. Mutta sellainen valistunut arvaus on että se kustantaa about Rs 350-400. Kannattaa ottaa prepaid kyyti, selviät ilman hintavääntöä Siellä on selkeästi määritellyt taksat eri alueille, eli kerrot mihin olet menossa, maksat ja saat kuitin, jonka luovutat kuljettajalle vasta siinä vaiheessa kun olette perillä siellä minne olit alunpitäenkin menossa. Autot löytyvät ovensuusta, ja sitten vaan menoksi. Tähän asti kaikki onkin huolettoman helppoa. Kuski vakuuttaa tietävänsä missä hotellisi sijaitsee. Totuus on kuitenkin usein aika paljon karumpi. Varaa mukaan lappu, johon on kirjoitettu hotellin nimi ja osoite. Tulet todennäköisesti tarvitsemaan sitä monen monituista kertaa kysyessänne neuvoa ohikulkijoilta. Äläkä missän nimessä postu taksista, vaikka kuski rupeaisi kiukuttelemaan, jos ei löydä tietä perille. Me seikkailimme viimeksi tosi äkäisen kuskin kyydissä pyörien 1½ tuntia Karol Baghissa. Jossain vaiheessa kuski käski meidät ulos autosta. Hän sanoi, että matka päättyy just tähän, hän on tuonut meidät Karol Baghiin, eikä aio ajaa enää metriäkään. Sama mies vakuutti kentältä lähettäessä tietävänsä tasan tarkkaan, missä hotellimme sijaitsee. Aina voi uhata kutsuvansa poliisin paikalle selvittämään asiaa (kuski ei tiedä, että et tod.näk. edes tiedä poliisin numeroa, mutta hän ei missään nimessä halua tekemisiin virkavallan kanssa, sillä se tietää pahimmassa tapauksessa työpaikan menetystä!).

Niin Pahaganjissa kuin Karol Baghissa on valtaisa hotellitarjonta. Jos päädyt Pahaganjiin, niin vältä Rak Internationalia (öistä elämää hotellihuoneissa = tauteja levittäviä jyrsijöitä) ja Ajanta (kunnon silmäänpissimis-meininkiä). Ja Karol Baghissa taas suosittelen Hotel Kingston Parkia (n. Rs 1800/vrk). Siisti, uusi, hyvinvarusteltu hotelli ihan metroaseman vieressä. Henkilökunta on aivan superystävällistä porukkaa Keralan suunnalta. Edullisempi vaihtoehto on Apra Inn (n. Rs 1300/vrk) keskellä Karol Baghin parasta ostosaluetta. Vähän jo kulahtanut, mutta viime vuotisen omistajanvaihdoksen jälkeen paikkaa on rempattu. Metroasema on kivenheiton päässä.

Ruoka on Delhissä kuten muuallakin Intiassa tosi halpaa. Delhissä oikeastaan ainoastaan kala on kallista - se on sitten taas halpaa Keralassa. Paikasta riippuen vatsan saa täyteen Rs 200-1200.

Jos ootte menossa junalla Delhistä etelään, niin siinä on matkanvarrella Agra. Agra itsessään on aika tympeä kaupunki, mutta Taj Mahal on sellainen must-nähtävyys. Itse kyllä fanitan enemmän Fatehpur Sikrin autiokaupunkia, ja Khajurahossa on tullut pällisteltyä patsaita useammankin kerran. Nämä kyllä jo tietty vievät vähän harhaan reitiltä, mutta Intiassa reissatessa ei mielestäni koskaan kannata tehdä liian tarkkoja suunnitemia, ja tiukat aikataulut kannattaa unohtaa kokonaan.

Kuten sanoin, Goan skippaisin kokonaan. Intiassa on NIIN paljon muuta mielenkiintoisempaakin nähtävää. Jos on nähnyt yhden turistirysän, niin voi about kuvitella, mitä Goalta löytyy. Goan sijaan koluaisin vaikka pikkaisen Maharashtraa. Junalla Agrasta kohti Mumbaita, ulos vähän ennen Jalgaonia, Jalgaonista bussilla Fardapuriin ja katsastamaan Ajantan luolat. Sitten Aurangabadiin, josta voi käydä tsekkaamassa Elloran luolat, Dauladabadin linnakkeen, sikäläisen version Taj Mahalista = Bibi-ka- Maqbaran. Aurangabadista junalla Puneen, josta taasen löytyy niin juna- kuin bussiyhteyksiä etelänsuuntaan, mm. bussimatka yönyli Mapusaan, Goalle.

Ja Keralan näkemiset ja kokemiset vaatisivat tietty vielä ihan oman kirjoituksensa. Ootko enempi rannoillalevyttäjä, vai duracel-pupu, joka tahtoo mennä ja kokea sekä nähdä mahdollisimman paljon? Itselleni maistuu molemmat, joten kumpaakin on tullut harrastettua pitkin Intian niemimaata useamman vuoden ajan.

kovin tunneperäinen suhde nimenomaan Kochiin, sillä meidät on vihitty siellä n. 9 vuotta sitten. Kochihan on varsinainen multikulttuurilisen historian aarreaitta, eli historiallisesti arvokasta katseltavaa riittää yllin kyllin. Rantaelämää pääse viettämään parhaiten Cheraissa. Ja rauhallisempia rantoja löytyy kun pudottelee etelän suuntaan. Asustelimme esim. Allepyn etelälaidalla pienessä, idyllisessä merenrantahotelissa. Olimme usein ainoat ihmiset rannalla, muutamia satunnaisia kulkijoita lukuunottamatta.

Jos tanssi kiinnostaa, niin suosittelen Kathakali-esitystä. Ja mieluiten siten, että varaat kunnolla aikaa, jotta pääset seuraamaan myös maskeerausta. Osa esityksistä on myös tulkattu englanniksi, jotta pysyy paremmin mukana juonessa. Yöelämä Kochissa ei ole mitenkään järisyttävän vilkasta, mutta kyllä sieltä jonkin verran sitäkin puolta löytyy. Jos bilettämään mieii, niin silloin kannattaa mielummin hakeutua eteläisimmille rannoille, esim. Kovalamiin. Se on nykyään tosin melkoinen turistihelvetti, kiitos brittiläisten pakettimatkaajien. Varkala tarjoaa väljempää menoa.

Itse kävin Kochissa mm. seuraamassa kultakorujen valmistusta. Ei kuulosta kovinkaan eksoottiselta, mutta kun käytännössä näki siellä käytetyt menetelmät, niin homma oli tosi mielenkiintoista. Muutenkin tapanani on hakeutua seuraamaan mahdollisimman lähietäisyydeltä paikallisten elämää ja työtapoja. Aurangabadissa opettelin eräässä yksityiskodissa leipomaan chapateja - ja kotiin lähti tawa, ja tietty taito tehdä chapateja. Samaisessa kaupungissa kävin myös ekskursiolla paikallisessa silkkikutomossa. Intiassa on suhteellisen helppo järjestää kaikkea ylimääräistä aktiviteettia, sillä siellä ihmiset ovat varsin valmiita avaamaan ovet henk.kohtaiseen elämäänsä ja esittelemään taitojaan.

Houseboatilla backwaters-alueilla killuminen tulikin jo mainittua. Siellä on muuten reittien varsilla mukavia pikkuhotelleja, ja on ihan mahdollista jäädä sinne chillailemaan päiväksi tai pariksi.

Vaihetelevuutta rantaelämään ja historia-pläjäyksiin voi hakea vuoristosta. Eihän ne näkymät aivan yhtä huikaisevat ole kuin pohjoisessa, mutta näkemisen arvoista siitäkin huolimatta. Alarinteillä pääsee myös tutustumaan tee- ja mausteviljelmiin, joista Kerala on kuuluisa. Näitä riittää aina sellaisista turisteja varten räätälöidyistä 'elämyspuistoista' aina vähemmän kaupallisiin mestoihin.

Keralassa liikuttaessa kannattaa muistaa, että se on varmastikin Intian lakkoherkin osavaltio. Ammattiyhdistystoiminta on siellä kovasti aktiivista, ja väliin lakot pysäyttävät esim. kaiken julkisen liikenteen. Lakot eivät useimmiten kestä kuin päivän kerrallaan, joten mitään isompaa harmia niistä ei turistille koidu.

Jos aikaa on, niin käykää Trivandrumissa. Kaunis, mielenkiintoinen kaupunki, jota en itsekään ole vielä tarpeeksi kolunnut. Siellä on käymisenarvoisia museoita. Esim. Napier Museumissa järjestettiin erittäin mielenkiintoisia kierroksia paikallisten historianopiskelijoiden opastuksessa. Lotus-temppelissä en käynyt. Ihastelin sitä vain ulkopäin, sillä jäin siihen käsitykseen, että sinne pääsee sisään ainostaan hindut. Trivandrumissa olen myös käynyt ainossa säädyllisessä intialaisessa eläintarhassa. Ne ovat yleensä aika surullisia paikkoja, mutta täällä eläimillä oli isot aidatut alueet käytössään, eikä esim. norsuja ollut kahlehdittu niinkuin tapana on. Lähinnä tuli mieleen välillä, oliko kävijöiden turvallisuudesta huolehdittu tarpeeksi. Jäi tosiaan Trivandrum-kokemukset hiukka ohkaisiksi, sillä asustelimme Kovalamissa. Sieltä sitten köröttelin 'kylille' muutamana päivänä. Mutta siellähän tuo Trivandrum edelleenkin, joten mikään ei estä palaamasta sinne uudestaan. Ja ehkä sillä kerralla lähdetään levyttämään läheisille Maldiiveille.(n. 1h lento).

mitään pahaa ole, jos kertoo kokemuksistaan eri matkatoimistojen kanssa - niin hyvistä kuin huonoistakin kokemuksista.

Itse kaipaisin kuitenkin siihen sivuun esim. hintatietoja, mitä hinta on pitänyt sisällään yms. Helpottaa kovasti hintavertailuja tehdessä.

Toisaalta Intiassa on sen verran yksinkertaista säätää matkajärjestelyt ihan omatoimisesti, ettei matkatoimistojen puoleen välttämättä tarvitse edes kääntyä. Etenkin budjettimatkaajalle se merkitsee myös ihan selvää säästöä.

Olen myös kuullut sellaisista Kultaisen Kolmion-kierroksista, joilla on menty aika haipakkaa paikasta toiseen, eikä kyydittävät ole kokeneet saaneensa rahalleen vastinetta. Saman lenkin heittää helposti omatoimisestikin. Silloin voi esim. vähemmän mielenkiintoisen Agran kuitata 1-1½ päivällä, jatkaa matkaansa Jaipuriin, jossa (ja sen ympäristössä) voi helpostikin käyttää viikon eikä silti ennätä näkemään kaikkea näkemisen arvoista. Ja monikerroksinen Delhihän kestää vaikka kuinka monta visiittiä. Kun vähän kaivelee tietoa, niin Delhi on paljon, paljon muutakin kuin vain matkaoppaiden luettelemat nähtävyydet (jotka toki kannattaa käydä katsomassa). Mutta Delhissä kannattaa sen lisäksi tutustua kaupungin kulttuuritarjontaan. Siellä järjestetään jatkuvasti erilaisia mielenkiintoisia tapahtumia, konsertteja, näyttelyitä, teemallisia festivaaleja yms. yms. Tietoa tapahtumista voi hakea netistä, Delhi Today-läpykästä, turisti-infosta ja ihan vaikka hotellin respastakin.

Usein tuntuu siltä kuin Delhi olisi monille vain 'välttämätön paha', ja sieltä pitää päästä pois mahdollisimman pian jatkaamaan matkaa jonnekin muualle. Voin lämpimästi suositella kokeilemaan! Itse käyn Delhissä vähintään kaksi kertaa vuodessa, ja vaikka olen siellä parisenkymmentä kertaa käynyt, välillä muutaman päivän pikavisiiteillä ja väliin olen viipynyt siellä pari kuukauttakin, niin silti löydän joka kerta aina jotain uutta ihasteltavaa.

mielin matkaan! Se on hyvä evästys ihan mille matkalle hyvänsä. Onhan Intiassa likaista, eikä kurjuuden näkemiseltäkään voi välttyä, mutta niihin ei kannata jumittua. Sama asia koskee huijatuksitulemisen pelkoa. Lähes varmasti jokainen länkkäri altistuu huijauksille ja niiden yrityksille, ja aina sitä ei edes huomaa, sen verran taitavia pelureita vastapuolella on. Mutta tuskin niistä mitään suurempaa taloudellista tappiota koituu. Jos nämä ovat niitä Intiassa liikkumisen nurjia puolia, niin vastapainona on valtaisa määrä positiivisia asioita. Kurjuuden lisäksi Intiassa on paljon hyvää, eivät kaikki suinkaan ole kerjäläisiä tai vähempiosaisia, niinkuin dokkareita katsoessa hyvinkin saattaisi luulla. Eivätkä kaikkia sinua lähestyvät ihmiset tee sitä huijaus mielessään, tai hyötymistarkoituksessa. Siihen kannattaa varautua, että intialaiset tulevat mielellään juttelemaan kanssasi. Varsin aikaisessa vaiheessa keskustelua sinulta saatetaan kysyä, mitä teet työksesi ja paljonko saat palkkaa. Se tuntuu meistä kovin tungettelevalta, mutta intialaiselle se on aivan normaali kysymys. Kannattaa miettiä aina tapauskohtaisesti, mitä siihen vastaa. Sanon näin, sillä esim. hotellin siivoojalle ei kannata ruveta selittämään siinä vaiheessa kun hänen silmänsä ovat levinneet teevadin kokoisiksi, että eläminenkin Suomessa maksaa moninkerroin enemmän kuin Intiassa. Luin muuten joitakin aikoja sitten tutkimuksen, jossa vertailtiin elinkustannusia eri maiden pääkaupungeissa. Helsingin ja Delhin ero oli 75%. Keskustelin asiasta delhiläistuttavani kanssa (Huom! Kyseisellä henkilöllä on loppututkinto kaupalliselta-alalta), ja hän kysyi, että niin, kummassa siis on kalliimpaa. Hän on itse muuttanut muualta töiden takia Delhiin, ja pitää pääkaupunkia aivan törkeän kalliina.

Kysymykseesi, onko Keralassa paratiisirantoja, vastaus on kyllä siellä on. Ja jotta ne pysyvät sellaisina, niin niistä ei voi huudella keskustelupalstoilla, vaan jokaisen on löydettävä omansa. Goallakin oli niitä silloin kauan,kauan sitten kun hipit sen aikoinaan löysivät, vaan eipä ole enää.

Nyt en osaa sanoa Cherain tämän päivän tilanteesta. Siellä oli vielä 90-luvun lopussa hutteja. Itseasiassa ne olivat silloin ainoa tapa majoittua Cheraille. Sittemin saarelle on rakennettu hotelleja, ja saattaa olla että etenkin sillan rakentamisen jälkeen kun hotelleita on koko ajan tullut vain lisää, ovat hutit saaneet väistyä. Muutenkaan ei ole tullut tuohon huttipuoleen niin tullut tutustuttua, kun ei itse olla niissä kiinnostuneita majoittumaan. Mutta siltä näyttäisi, että huttitarjonta on Goalla yleisempää. Keralassa on muutamia paikkoja, joissa on tarjolla sikäläisiä 'de lux-hutteja', joiden hinnat ovat myös de lux, eli hotellihuoneenkin saa halvemmalla. Nää on suunnattu lähinnä Pohjois-Intian varakkaammalle väelle, jotka tulevat lomillaan hakemaan eksotiikkaa Etelä-Intiasta.

mikäpä siinä sitte

olhaan kuukausi. kotiapäin pitäs lähtiä 7.2.
no sen kolomisen viikkua köllöttelemä Goalla. vuokrasima sieltä flätin Benaulimilta. sit menhään junala Keralaan ja jäähään pois kochikodessa (son taas rautatiekielelä nimeltä Calikut). kiertelemä muutaman päivän sielä vuoristosa ja pari päivää sit Kochiissa ja takas Goalle junala. sit jääpii vielä muutama päivä aikaa nuolla haavoja Palolemilla.
"kauanko kestää junamatka Goalta Keralaan? Lähteekö junia yötä vasten että ei päivää pitäisi junassa istua?"
son vähin junasta riippuen 16 tiiman huitteila ja lähtee yötävasten.
son vähin oma maalimansa tuo Intian valtion rautatiet. osotehan on tämä:
http://www.indianrail.gov.in/
häätyy vähän perehtyä asihhaan mutta ko siihen tutustuu, nii kaikki pellaa ko kus.lautaa. vaikka tommosia junia kasselet Goalta Kochiin:
10215 MADGAON ERS EXP MADGAON 21:00 ERNAKULAM JN 12:15 15:15
12998 HAPA TEN SUP EX *MADGAON 22:25 ERNAKULAM JN 14:10 15:45
12618 MNGLA LKSDP EXP *MADGAON 20:40 ERNAKULAM JN 12:00 15:20
12484 ASR KCVL EXPRES *MADGAON 22:25 ERNAKULAM JN 14:10 15:45
16345 NETRAVATI EXP *MADGAON 23:40 ERNAKULAM JN 14:35 14:55
kyllä vaihtoehtoja löytyy. eikäse päivänkhään istuminen paha oo. non ihan mahottoman mukavia seuralaisia. ei taatusti tuu aika pitkäksi.

ilosela ja avvoimela mielelä Intihhaan:
perapappa

rupeasi syyttämään delhiläisiä ahneiksi. Ainakin kannattaa erottaa aidot delhiitit muualta tulleista. Delhissä, kuten Mumaissakin, on valtavat määrät muualta leveämmän leivän perässä, toiveikkaana kaupunkiin muuttaneita vähempiosaisia ihmisiä. Onnekkaimmat ovat löytäneet töitä kenties tarjoilijoina, siivoojina tai kantajina, mutta suuri on se joukko, jotka edelleenkin etsii töitä. Katsokaapa joskus esim. Delhin hotellien henkilökuntaa, harvemmin siellä on respaa lukuunottamatta aitoja delhiittejä töissä. Kyllä se raskaimmat työt tekevä porukka on useimmiten lähtöisin esim. Biharista tai naapurivaltio Nepalista. Näillä työllistyneillä kuin myös töitä edelleenkin etsivillä odottaa usein kotipuolessa suurperhe, joiden ainoa mahdollinen elättäjä koittaa pärjätä kylmässä kaupungissa. Nälkä tekee ihmisen ahneeksi.

Mutta se mitä ihana perapappa sanoi Etelän meinigistä, on aivan totta. Eipä siellä juuri kerjäläisiin törmää. Syykin on aika selvä. Keralassa on Intian korkein lukutaitoprosentti, elikä yleinen koulutustaso on hyvää luokkaa. Työllisyys on myös korkealla tasolla. Ja muutenkin elämä on kovasti chillimpää kuin hektisissä suurkaupungeissa. Saman ilmiön voi kokea myös pohjoisen vuoristoalueilla, vaikka siellä koulutustaso ei ole lähellekään sama kuin Keralassa, Jammu&Kashmirin ollessa poikkeus porukasta.

no en kauhiasti oo

molen ollu vain Palolemilla ja Colvalla (ja tieten vähän käppäilly siinä Colvan lähistölä), joten ossaan puhua vain niistä. ja vaikka Goa onki pieni osavaltio, on sieläki silti puolitoista milijoonaa asukasta. monenlaista löytyy.

"Rannasta Arambol millainen on nykypäivänä?"
en oo ikuna käyny

"Entä onko eri rannoilla suurta hintaeroa ruoan suhteen?"
on. Colva lienee edullisin ko sielä on pääasiasa Inkkareita ja nousee siittä siten ko kävelet kilsan suuntaan tahi toiseen, niin hinnat lähes tuplaantuu. mutta ehän net silti pahoja oo.

"Löytyykö rantaa jossa ei olisi liiaksi näitä pakettimatkaaja turisteja?"
no mikä son lliaksi, eihän nuot etelän rannat ylheensä oo oikein pakettilaisten rantoja mutta turisteja kyllä on.

"Entä löytyykö rantaa josa olisi nuoria matkaajia?"
ennen Palolem oli semmonen hippiranta. ehkä siittä hitunen on vielä jälijelä vaikka: nykysin palijo Venäläisiä pakeetilaisia ja huttien hinnat on noissu ihan järijettömiksi. mutta ehkä silti eniten tuttavuuksia löytys jostain pohojosen aluhheelta.

sori, etten oikeen ossaa auttaa mutta jos jotaki, niin paa terkkua:
salmenpertti at suomi24 dot fi
perapappa