Vetohirmu

Tuota pysähtelyäkin pitää melko pitkään tehdä, riippuu tietysti koirasta :) Entäs jos kävisitte ensin vaikka hölkkälenkillä, eli menisitte sen koiran vauhtia, ja sen jälkeen harjoittelisitte tuota kävelyä. Eli kun enimmät energiat olisi päästelty.
Itelläkin huomaa selkeen eron lenkille lähtiessä ton vetämisen suhteen, jos ei oo esim. flunssan takia pariin päivään käyty kun ihan lyhyillä lenkeillä. Siinä se lenkillä tasottuu kuitenkin. Ison koiran kanssa tietenkin paljon ikävämpi toi vetäminen..
Niin ja ootteko käyttäny kieltosanaa myös samalla? 'Ei vedä' -> seis. Kannattaa pitää koira ihan vieressä, kun harjoittelette. Vaihdelkaa nopeuksia. Menkää ihan hitaasti -> kun koira tajuaa sen, voitte nopeuttaa vauhtia.

Kaikille koirille toi pysähtyminen ei myöskään meinaa mennä kovin hyvin perille. Itse mieluiten opettaisin myös hihnakävelyn ennen kaikkea positiivisesti vahvistaen, mutta viimeisin tapaus joka piti opettaa vetämättä oli sellainen että saattoi mennä viikkoja näkemättä koko koiraa ja sitten puoli viikkoa hoidinkin koiran kaikki ulkoilutukset. Ei siis mahdollisuutta opettaa mitään käytöstä alkeista asti. 7-vuotias koira, vetänyt koko ikänsä kuin pieni höyryjuna ja yksinkertaisesti valtava tarve päästä eteenpäin. Pysähtyminen ei vaikuttanut koiraan mitenkään, lisäksi sille ei koskaan oltu koskaan opetettu yhtään mitään (kontaktia, luoksetuloa tmv.) eli mitään pohjaa asioiden opettamiselle ei myöskään ollut.

Ympärikääntyminen oli meillä se taikasana. Eli heti kun hihna kiristyy, niin suunnanvaihdos ja vasta kun tulee hihna löysällä perässä niin koira pääsee takaisin alkuperäiseen suuntaan. (Ehdottomasti sitten valjaat päälle.) Tämä koira tosin alkuun sinkosi usein suoraan sinne uuteen suuntaan, mutta ei kovin kauaa tarvinnut ravata samaa 10 metrin pätkää eestaas ennen kuin koira hoksasi jutun jujun. Ekalla lenkillä vetäminen vähentyi noin kolmannekseen, toisella loppui lähes kokonaan. Vetäminen jäi ainoastaan niihin tilanteisiin, joissa en itse jaksanut siihen puuttua.
Koira muuten muistaa asian todella hyvin viikkojenkin tauon (=vetämisen) jälkeen.

Tämän mainitun koiran vetäminen ei tosin ollut pelkkä tapa, vaan sen luontainen tahti oli paljon kävelyä nopeampi ja lisäksi oireili aktivoinnin puutetta. 7 kk pennun ollessa kyseessä aktivoinnin määrää voi hyvinkin olla syytä tarkistaa.

Ja siis itsellä em. tapauksessa tämä ei ollut mahdollista, mutta kunnon palkkaamisella alkuvaiheessa välttää monet ongelmat (esim. tuo esimerkkitapaus oppi kävelemään sinänsä vetämättä, mutta ihan siinä ääripäässä missä juuri ja juuri välttää kääntymisen mutta hihna edelleen melkein kireällä). Opeta koiralle erikseen, että nameja saa vasta kun on kaikki jalat tukevasti maassa – veikkaan että kun koira oppii sen muissa tilanteissa, niin yleistää asian lenkeillekin. Tai sitten saman tien vaan harjoittelette sitä siellä lenkeillä.

havainto. Edellä jo muutama idis, mutta yhtä tärkeätä on ne lenkille lähdön alkuvalmistelut:

- Älä koskaan lähde lenkille koiran aloitteesta(mieluiten kun unilta herännyt).
- Älä innosta koiraa lähtiessä(pukeudu rauhallisesti ja kuin olisit menossa yksin, vasta viime tipassa ilmoita koiralle että tule nyt sitten mukaan).
- Kun lähdette, istuta ja näin rauhoita koiraa jokaisessa paikassa kun mahdollista(oven molemmin puolin, joka rapputasanteella, portilla, suojatien edessä jne.)
- Puhu koiralle rauhallisesti lenkin aikana - älä innosta, ja seuraa koiran kiinnostuksen kohteita - äläkä hölise puhelimessa joutavia.
- Pidä huoli että lenkkeilette vähintään 10 kilsaa päivässä(se on nuorelle koiralle tärkeätä)
- Jos koira on uros, niin anna sen pysähtyä välillä haistelemaan nartunpisuja, mutta älä missään tapauksessa anna nuolla(se jos mikä aiheuttaa intoilua kun hetken nuolee).
- Ennen talven tuloa hanki hyvät kengät ja niihin nastapohjat

Tuota vetointoilua voit joutua kestämään vielä reilun vuoden, ennenkuin koira tulee aikuiseksi jonka ei tarvitse joka paikkaan ehtiä ensin.

Kiitos hyvistä neuvoista. Nyt alamme niitä kokeilemaan. Olen sitä mieltä, että koiralla ei ole tarpeeksi aktiviteettia. Kun on töissäkin käytävä ja joutuu olemaan yksin sen aikaa. Tavattoman viisas ja oppivainen koira on muuten kyllä, mutta tuo veto asia saatava kuntoon. toinen on hyppiminen kun innostuu. On niin iso, että tassut ovat olkapäillä suurinpiirtein 160cm:lla ihmisellä!

Jätä ne namipalat pois vallan. Samoin mahdolliset naksuttimet ym. typeryydet.

Tee koiralle luonnetesti. Saat selville, onko koira kova vai pehmeä vai siltä väliltä.

Jos koira on kova, ei ole muuta mahdollisuutta, kuin opettaa ja assosioida sille voimakkaasti EI-sana. Luontevinta on assosioida Ei-sana ikävään tapahtumaan, kuten esim. pieneen terävään nykäisyyn kuristuspannasta. Sen on oltava johdonmukaista, eli heti kun koira ALKAA vetämään, sanotaan tiukka EI ja nykäistään hihnasta, jonka päässä koira siis on kuristuspannassa. Kun koira on oppinut tämän, riittää enää pelkkä tiukka EI -sana, koira lopettaa heti vetämisen. Jos kuitenkin käy niin että se jatkaa vetämistä, sitten teet taas sen EI-sanan vahvistamisen sillä ikävällä nykäyksellä.

Jos koira on pehmeä tai keskivertotapaus, paras menetelmä on johdonmukainen pysähtyminen kun vetäminen ALKAA. Kun vetäminen loppuu, matkanne taas jatkuu. Alussa voi olla turhauttavaa kun lenkkiin menee tunti, ja joudut pysähtymään luokkaa 50 kertaa / lenkki.

Mutta kun olet kärsivällinen ja johdonmukaisesti pysähdyt, pehmeä koira oppii, että matka jatkuu VAIN jos se ei vedä.

Huom. Muista että tässä on tärkeää se, että et saa alussa unohtaa pysähtymistä!! Jos kerrankin unohdat pysähtyä, kun koiran vetäminen alkaa, joudut 10 kertaa pysähtymään ylimääräisiä kertoja korvataksesi/paikataksesi unohduksen, jotta koira taas tajuaa, että vetämisen aloittamista seuraa pysähdys.

Edellisellä oli hyviä neuvoja, mutta tuon kilometrimäärän olisin maininnut yhden lenkin yhteydessä mieluummin kuin yhden päivän, siitäkin huolimatta, että matka oli määritelty vähimmäismääräksi. Se väh. 10km yhdellä lenkillä toimisi luultavasti paremmin.

Jos ajattelisin sitä omakohtaisena päivämatkana (lenkitän koirani kolmesti päivässä), tuo 10km kutistuisi muutamaan kilometriin kerrallaan eli noin 15-20 minuuttiin vauhdista riippuen. Minä olen 163cm pitkä ja minulta menee tunnin verran tuollaiseen 10km lenkkiin kävelyvauhdilla. Ja jos koirasi on noin metrin korkuinen kuten arvelen, sillä on luultavasti pidemmät jalat kuin minulla (noloa...).

Jos sinulla on pitkät jalat, aikaa kuluu vielä vähemmän, minkä lisäksi, jos kuljet kävellen, koira joutuu luultavasti matelemaan pysyäkseen tahdissasi, koska pienikin koira jolkottaa normaalilla "kuljeskeluvauhdillaan" ihmistä nopeammin.

Olisiko sinulla mitään paikkaa missä voisit antaa koiran juosta täydellä vauhdilla pidempään? Jotakin syrjäistä tietä jossa ei ole liikennettä tms, ja vaikka rullaluistimia joilla pysyisit koiran vauhdissa mukana? Omaani liikutan fillarilla, mutta meillä päin on hyvät mastot koirille, ja koska se on koulutettu, voin huoletta päästää sen irti niin että se juoksee ruohikolla kun minä poljen pyörätiellä.

Tulikin kouluttamisesta mieleeni, että onko koiraasi koulutettu? Tuli vaikutelma että ei ole, ja siinä tapauksessa sanoisin, että aloita oitis sen kouluttaminen. Luoksetulo ja paikalla pysyminen ovat minusta ehdottomasti kaksi tärkeintä käskyä, mutta on ihmisiä jotka ovat eri mieltä. Nämä kaksi ovat oleellisia turvallisuudelle ja sen takia minusta tärkeimmät. Niiden jälkeen tulevat istuminen, seuraaminen, maahanmeno yms, ei välttämättä tässä järjestyksessä.

Koulutus joka tapauksessa yleensä rauhoittaa koiraa, koska sen myötä se oppii kärsivällisyyttä ja itsehillintää ja oppii miten missäkin tilanteessa tulee toimia.

No, enpä tässä enempää luennoi koulutuksen eduista, kun en tiedä vaikka koirasi olisikin koulutettu. :) Mutta onpahan nyt jotain ajatuksia asiasta. :)

Liikunta on kaksipiippuinen juttu rauhoittaa kovin energistä koiraa. Kun kunto nousee... hillumiseen on vain vielä enemmän energiaa. Mutta toki riittävä lenkki haisteluineen, leikkeineen, ja ennenmuuta koulutuksineen on välttämätöntä. Aivotemppuja koiralle, siinä kuluu mukavasti aikaa, ja väsyttääkin kivasti.
olen ylläkirjoittajan kanssa täsmälleen samaa mieltä, kun ollaan lenkillä, kaksi ehdotonta käskyä ovat Seis ( paikka ) ja Tänne.

Tähän taas, että koira käyttäytyy miten sen annetaan käyttäytyä..
Miten voi koiraa kouluttaa tai sen opittuihin tapoihin vaikuttaa, jos tarvittavaa kontaktia ei ole?

Siis kontakti harjoituksia, ja eteneminen vain kontaktissa..määrätietoisuutta harjoiteisiin.

Opetat sille alkuun oikean tavan kulkea ja se opetus lähtee kontaktista. Aina kun koira katsoo sinua silmiin, se saa palkkaa. Kun onnistuu pitämään sinuun katseyhteyden, haet saman liikkeeseen, eli liikut ja koira katsoo sinua silmiin ja saa palkaa.

On oleellista että koira tietää mitä siltä odotetaan. Eli kun kaikki ei mene kuin strömsössä, pysähdyt ja odotat että koira pysähtyy, tajuaa, että nyt tuli vissiin mokattua ja vaihtaa käytöksensä taas oikeaan. Jos koira ei teidä tuota oikeaa tapaa liikkua kanssasi se alkaa soveltamaan ja syntyy esimerkiksi kaikenmaailman jojoja ja heilureita sinne hihnan toiseen päähän: koira tietää, että vetäminen ei onnistunut, koska pysähdyit, mutta ei tiedä mitäs sitten pitäisi tehdä ja alkaa helposti kimpoilla.

Joku hihnasta nykiminen on epäreilua, koska siinä ei ole koiralle annettu edes mahdollisuutta tehdä oikein, koska sille ei ole koskaan oikeaa opetettu.