Koira puree

Rankaisuna ei pitäisi käydä koiraan käsiksi. Suoraan sanottuna ei mikään ihme, jos hampaiden käyttöä alkaa ilmaantua noissa tilanteissa. Nyt asiaan pitää äkkiä saada muutos, on meinaan aina huolestuttavaa jos koira ylittää sen kynnyksen missä päättää käyttää hampaitaan ihmiseen. Tosin tuossa iässä sekin tapahtuu yllättävän helposti.

Monet opettavat pennusta asti erikseen ihan klassisesti ehdollistamalla, että pannasta/niskasta kiinni ottaminen on hyvä juttu. Käden lähestyminen / niskasta kiinni pitäminen -> nami; paljon toistoja. Askel askeleelta. Tämä siis ajatellen tilanteita, joissa hätätapauksessa on pakko napata kiinni hyvinkin äkillisesti (tai vaikka lapsi tarttuu turkista); nopea ja yllättävä lähestyminen kun on monelle koiralle hankala paikka. Teidän koiranne on lisäksi tottunut siihen, että ihmiskäden lähestyminen tietyissä tilanteissa meinaa niskasta riepottelua, ja tästä voi tulevaisuudessa seurata isompiakin ongelmia.

Opeta pennulle järjestelmällisesti "ei"-sana. Eli "lopeta mitä ikinä oletkaan tekemästä". Tämän opettamiseen ilman fyysistä rankaisua löytyy varmasti paljon ohjeita netistä. Noin lähtökohtaisesti väärintekemisiin ratkaisuna on negatiivinen rangaistus, eli se, että koira ei saa haluamaansa asiaa tai vaikkapa joutuu jäähylle. Erityisesti hampaiden käytön kanssa olisi äärettömän tärkeää, että kun siitä on tullut laajamittainen tapa niin pennun ei enää anneta saavuttaa tavoitettaan (esim. poispääsy) puremalla. Näin saadaan poistettua motivaatio tälle käytökselle. Rauhallisesta käytöksestä vastaavasti aina palkkio.

Mutta ennen kuin tuota edellistä kappaletta lähtee toteuttamaan, tärkein asia! Murina ja pureminen ovat aina ennen kaikkea koiran tapa kommunikoida, ja kertoo siitä että mitä todennäköisimmin ette ole ottaneet pennun aiemmin antamia lievempiä signaaleja huomioon. Pureminen on usein seurausta siitä, että koira ei yksinkertaisesti näe enää muuta vaihtoehtoa tilanteessa jossa se kokee että lievemmät viestit eivät olet menneet perille. Pahimmillaan tästä seuraa ajan mittaan se, että puremisesta tulee koiran ensisijainen ratkaisu kaikkiin tilanteisiin kun vähäisemmät signaalit eivät ole koskaan rititäneet. Koulutuksessa on siis tarkoituksenmukaista edetä askel askeleelta niitä tilanteita kohti joissa koira reagoisi puremalla; ei koskaan puremisreaktiota tavoitellen, vaan sitä ehdottomasti välttäen.

Yrittäkää lukea pentuanne paremmin (hyviä kirjoja koirien elekielestä on paljon) tilanteissa jotka se kokee tukaliksi, ja opettakaa näissä vaikeissa tilanteissa sille toimimista vähä vähältä. Koskaan pakottamatta sitä tilanteisiin, joissa toimimiseen sillä ei ole valmiuksia. Määrätietoisesti, mutta ystävällisesti ja palkiten.

Mitä noin tulee tuohon "mitä tehdä että ymmärtää tekevänsä väärin"-juttuun yleisemmällä tasolla, niin olennaisinta tilanteissa joissa pentu toimii väärin on aina opettaa sille kuinka toimia oikein. Tämän pitäisi olla lähtökohta kaikelle kasvatukselle. Tuire Kaimion "Pennun kasvatus" voisi olla hyvää luettavaa, suosittelen.

Suosittelen tätä koulutuskirjaa: http://www.suomalainen.com/fi/Onnistu-koirasi-koulutuksessa-sku-P9789510386835 eli Onnistu koirasi koulutuksessa. Siinä on selkeät ja helpot neuvot, miten koira koulutetaan.

Älä ota koiraa kiinni vaan kouluta kehumalla ja namilla.

"Jos koira tekee jotain mitä ei saisi, niin miten korvata niskasta kiinni ottaminen niin että ymmärtää tekevänsä väärin? "

Parhaiten ehkä korvaat sen sillä että pidät huolta että koira ei pääse tekemään mitään luvatonta ja ei-niin-toivottua. Esimerkkinä mainitsemasi muovijuttu; oletan että tämä tapahtui lenkkeillessänne ja sinun katsoessa jonnekin muualle tai hölöttäessäsi puhelimeen? Sen tilanteen syntymisen olisi voinut ehkäistä seuraamalla mitä koira touhuaa siellä puskikossa ja nyppäistä pois tai ohjeistaa jättämään se hetkeä ennen suuhun ottamista, Kun tilanteen ennakoi, sen voi myös ennaltaehkäistä. Sen laiminlyönnistähän tuo tilanne pääsi syntymään.

Esimerkki toiminnasta oman koirani kanssa: Koiraa harvoin kiinnostaa toisten paskakasat, mutta jolloinkin kohdalle osuu jokin niin kiehtova kikkare jota tekisi sen mieli maistaa sitä. Tällöin sanon "annahan olla, se ei ole tryffeliä vaikka siltä näyttää". Rauhallinen kehotus jättää ja sitten jatkaa matkaa.

Tämä esimerkki toivottavasti valottaa asiaa. Eli ole aina askeleen edellä koiraasi, niin vältyt välikohtauksilta.

Nuo kaikki asiat olisi pitänyt opetella heti pennun tultua taloon. Kyllä minäkin purisin jos niskasta otetaan kiinni. Ota makupala tai lelu mukaan ja tee vaihtokauppaa, älä käy kiinni koiraasi, väkivaltaa synnyttää väkivaltaa.

Koirasi puolustautuu.

Jos et pysty koiralle viestittämään muulla tavoin, että väärin meni, suosittelen lämpimästi menemään johonkin pentukurssille. Et sä varmaan (toivottavasti) aina lapsiakaan rankaise tukkapöllyllä...?

Vähän korjausta että ei tule väärinymmäryksiä.. Emme siis ota niskasta kiinni aina kun koira tekee väärin, ainoastaan silloin olemme ottaneet kiinni kun koira on hyppinyt sukulaisen luona ikkunaa vasten koska toisella puolella usein on ollut toisen sukulaisen koira (koiria ei voi pitää samassa tilassa koska sukulaisen koira ei tule toisten koirien kanssa toimeen) ja siitä jotenkin jäänyt päähän että toinen koira on aina ikkunan toisella puolella.
Koiramme ulisee hermostuksissaan ja hyppii melkein ikkunaa pitkin ylös, tällöin olemme niskasta ottaneet kiinni ja siirtäneet ikkunan luota pois koska ei puhetta silloin usko. Muuten emme koskaan ota niskasta kiinni, olen itsekin samaa mieltä siitä että käskyllä pitäisi saada uskomaan, tässä tilanteessa ei kuitenkaan ole tullut edistystä.
Nyt olemme jättäneet huomiotta jos on tätä tehnyt, ei ole enää niin paljon hyppinyt ikkunaa vasten, mutta on kuitenkin jonkun verran.

Muovinpalasen oli vessan roskiksesta saanut sillä välin kun tein tietokoneella töitä ja meni sitä syömään sohvapöydän alle. Aina ennen on saanut ottaa esim. ruuan, luun tai lelun pois. Tämä oli ensimmäinen kerta kun ei olisi saanut ottaa. Koiramme on todella ihmisrakas ja paras palkinto onkin aina ollut käsi joka lähestyy rapsuttamaan vaikka mitä kiellettyä suussa olisikin, tuli siis yllätyksenä että meinasi napata kiinni.

Normaalisti ei/hyi-sanasta ymmärtää kun tekee väärin ja lopettaa, ''ikkunahyppiminen'' vain on tuottanut ongelmia.

Ok. Sun pitää komentaa koiraa jo ennen kuin se pääsee tuohon tilaan, että se ulisee ja hyppii ikkunaa vasten. Pidä koiraa remmissä ja tarkkaile sitä. Saalista sitä tilannetta, että koira meinaa lähteä ikkunalle ja heti kun sen kulmakarva osoittaa ikkunaan päin -> KIELTO! Jos vielä meinaa mennä, nyppäisy ja kielto. Hihnalla varmistat, ettei koira pääse karkaamaan sinne ikkunalle vahingossa. Se on sitten koirasta kiinni kuinka pian se oppii tämän olevan kiellettyä lopullisesti. Riippuu vähän siitäkin, kuinka kauan se on sitä saanut tehdä. Jokainen kerta on tästä lähin estettävä. Se ei saa kertaakaan päästä ikkunalle ulisemaan. Jokainen kerta vahvistaa toimintaa ja joudut alkuunpäin.

Mitä muovinpalaan tulee, niin koira on vähän sellainen "löytäjä saa pitää" mentaliteetilla elävä otus. Se oli aarre, jonka se oli löytänyt ihan itse. Niitä tulee löytymään vielä paljon. Muista, ettet saa näissä tilanteissa hyökätä koiran kimppuun vaatien sitä antamaan aarretta! Se romuttaa koiran luottoa sinuun. Tee mieluummin vaihtokauppa esim lihapullalla tai ainakin anna koiralle aikaa luovuttaa esine sinulle. Pahimmassa tapauksessa koira puolustaa aarrettaan puremalla sinua, ja jos se silloin saa pitää aarteen, tulet vahvistaneeksi tätä käyttäytymistä. "Kun puren, saan pitää". Ei mikään kovin kiva juttu. Joskus joudut väkivalloin tunkeutumaan koirasi kurkkuun, ettei se niele ulkoota löytämäänsä makkaraa, joten on hyvä, jos taistelut on säästetty näitä tilanteita varten, eikä koira osaa odottaa sitä. Muista aina kehua vuolaasti ja palkata, kun koira luovuttaa aarteensa sinulle.

Kiitos neuvoista, eiköhän näillä päästä vähän eteenpäin.

Poistin edellisen, koska eräässä kohdassa sanomani olisi voitu tulkita aivan väärin enkä halunnut asiasta muodostuvan kiistaa. Huomasin mokani vasta lähetettyäni viestin enkä voinut sitä enää muokata. Tässä selvennetty versio.

Olen pitkälti samaa mieltä Joobaxin kanssa. Mutta koska itse inhoan makupalojen syöttämistä koirille edes koulutustarkoituksissa, käyttäisin vaihtokaupassa mieluummin leluja. Tosin kaikki koirat eivät leluista suuremmin välitä joten joskus makupala on parempi vaihtoehto, mutta ensisijaisesti suosisin enemmän lelun tarjoamista.

Samoin olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos koira ottaa suuhunsa muovin, pienen esineen mikä voi juuttua sen kurkkuun, löytää maasta jotakin syötävää tms, on tärkeää saada luvaton juttu siltä pois mahdollisimman nopeasti ettei se nielaise mitään haitallista, ja se on voitava tehdä ilman että koira puree! Niissä tilanteissa, jos koira ei oitis luovu aarteestaan käskystä, sitä voi ottaa kylmästi niskasta kiinni ja kaivaa aarteen sen suusta. Kyseessä voi kuitenkin olla koiran henki ja nopea toiminta voi olla ensiarvoisen tärkeää. Silloin ei tosiaankaan ole viisasta ruveta hyssyttelemään ja houkuttelemaan aarretta koiralta.

Mutta jos koira alkaa vaikka kaluta tohvelia tai jotain muuta luvatonta, niin silloin tuo vaihtokauppa on hyvä keino. Siinä koira oppii mikä on luvallista ja mikä ei. Kun koiran huomion saa kinnitettyä luvalliseen juttuun, luvaton on helppo ottaa pois. Mutta jos koira ei suostu vaihtokauppaan, niin sitten ihminen tekee vaihdon itse, ottaa luvattoman pois ja antaa luvallisen tilalle. Silloin koira saa aarteensa tilalle jotakin muuta, ja oppii ettei siltä ainoastaan oteta aarretta pois ja jätetä sitä tyhjin käsin, eikä pistä luopumista niin pahakseen.

Mitä taas harjaamiseen ym käsittelyyn tulee, ellei terävä "ei!" tai muu kieltokäsky tehoa koiran rauhoittamiseen, niin itse ottaisin kyllä kylmästi niskasta kiinni. Kahdesta syystä. Ensiksikin, emokoirat opettavat pentujaan tavoille samalla tavalla. Olen monta kertaa nähnyt, miten emo tarttuu kurittomia pentuja niskasta niitä rauhoittaakseen, joten ele on koiralle luonnollinen (tästäkin voidaan toki olla montaa mieltä). Toinen syy on se, että jos koira on nyt 8kk, sillä on luultavasti alkanut tai alkamassa uhmaikä, jolloin tuollainen käytös on melko tyypillistä. Mitä pidempään huonon käytöksen antaa jatkua, sen enemmän se helposti vahvistuu, joten on tärkeää tehdä koiralle nopeasti selväksi kuka määrää.

Uhmaikäistä koiraa voi toki yrittää kouluttaa tavoille nameillakin, mutta joidenkin kohdalla se voi johtaa siihen, ettei niitä myöhemmin voikaan käsitellä, ellei niille jatkuvasti syötä jotakin. Senkin takia olemme turvautuneet suorempaan toimintaan. Jos koira toimii huonosti pelkän kapinoinnin vuoksi, sitä rangaistaan, mutta kun se toimii oikein missä tahansa tilanteessa, sitä kehutaan ja palkitaan.

En väitä, että tämä meidän tapamme olisi ainoa oikea, mutta se on jokaisen koiran kohdalla hyväksi havaittu. Yksikään ei ole alkanut kavahtaa käden lähestymistä tai yllättävää kosketusta niskassa, vaan ihan ovat täysipäisinä pysyneet. Vaikka koiraa ottaisikin niskasta, sitä ei tarvitse eikä saa tehdä väkivaltaisesti. Ainoastaan sen verran tiukasti, että koira ymmärtää että on aika rauhoittua.

Taisinpa jäädä kiinni huolimattomasta lukemisesta... Jäi nimittäin huomaamatta aloittajan vististä se, että se puree nimenomaan siinä vaiheessa kun sitä ottaa niskasta. Käsitin, että se puree kun siltä yrittää ottaa jotakin pois, ja oma mielipiteeni perustui siihen. Anteeksi. Pitäisi kai palata koulun penkille ja opetella lukemaan!

Saatat olla oikeassa makupalojen suhteen. Niitä voi käyttää oikein ja väärin... Kyllähän koirat oppivat niiden avulla, en kiellä sitä tosiasiaa, mutta henkilökohtaisesti inhoan namien käyttämistä sen takia, että olen nähnyt liian monen koiran oppivan kerjäämään namien käytön yhteydessä. Toisaalta olen myös huomannut, että ne myös helpommin ottavat nameja keneltä tahansa vieraalta(kin) ihmiseltä joka sellaista sattuu tarjoamaan. Samoin kun olen katsellut koiria jotka on koulutettu namien avulla, ne pääsääntöisesti näyttävät siltä, että tottelevat enemmänkin namin saadakseen kuin varsinaisesta tekemisen ilosta. Oikein inhottaa joskus nähdä, miten koira melkein kuolaa namia odottaessaan sen jälkeen kun se on komennettu sivulle tai mikä ikinä käsky onkaan ollut.

En silti väitä, että leikin avulla koulutetut koirat eivät koskaan kerjäisi. Koira kuin koira oppii helposti kerjäämisen jalon taidon riippumatta koulutusmetodeista, jos se niille sallitaan, mutta tuntuu kuin nameilla koulutetut koirat oppisivat sen vielä helpommin.

Sen sijaan leikin avulla koulutetut koirat tuntuvat tottelevan siksi, että siitä on tehty niille toiminnallisesti hauskaa. Ne eivät odota makupalaa kiitokseksi, vaan odottavat kiinnostuksella seuraavaa siirtoa saadakseen tehdä jotakin. Makupaloilla koulutetut koirat odottavat syötävää, mutta leikillä koulutetut odottavat tekemistä. Ja pidän jälkimmäistä parempana asianlaitana.

(Älkääkä nyt ihmiset, te jotka tätä luette, vetäkö hernettä nenään sen takia mitä olen tässä sanonut. En millään muotoa väitä, että asia olisi juuri näin, vaan puhun ainoastaan siitä millainen vaikutelma asioista on minulle muodostunut. Kyse on siis pelkästä henkilökohtaisesta mielipiteestä, ja niitähän mahtuu maailmaan.)

Olen joka tapauksessa kanssasi samaa mieltä siitä, että tuo irti-käsky on oleellista opettaa pennulle alusta asti. Aivan sama miten, kunhan viesti menee perille. Kuten missä tahansa asiassa, kukin tyylillään tässäkin.

Meillä tuo vaihtokauppa koirien kanssa on aina toiminut hienosti, vaikka sitä onkin harrastettu lähinnä luvattomien juttujen yhteydessä. Olet kuitenkin oikeassa siinä ettei se välttämättä toimi yhtä hyvin kaikkien kohdalla, ja silloin on keksittävä jotakin muuta.

Minä taas en ollenkaan tykkää leikillä palkkaamisesta, kun siinä koira on jännittyneenä kuin viulunkieli tai hösöttää, eikä jaksa keskittyä.
Sellainen koira josta näkee "heitä jo! heitä jo!" ei oikein sovi minun tarkoituksiin, kun haluan rauhallisempaa menoa.
Paljon riippuu, mitä haluaa opettaa ja miltä sen haluaa näyttävän.