Narsistinen vai muuten vain äärimmäisen itsekäs?

Eikenenkääntytär

Epäilen, että äitini on narsisti tai ainakin kärsii hyvin voimakkaasti narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Koska (mahdollisen) narsistin lapsena epäilen jatkuvasti omia tunteitani, haluisin kuulla muiden kommentteja tästä kirjeenvaihdosta, jonka kävin äitini kanssa kun ilmoitin hänelle eronneeni avopuolisostani. Mielestäni siinä summautuu hyvin hänen asenteensa minuun ja yleensäkin muihin ihmisiin. Tämän kanssa voisi melkein pelata "narsistin bullshit bingoa"! Pahoittelen pitkää tekstiä, lyhentelen kohtia joista ihmiset olisivat liian hyvin tunnistettavissa.

ÄITI:
Kyllä minä sen jo huomasin jokunen viikko sitten, että olit poistanut XXX:n tiedot fb:stä, ja tein siitä jo omat johtopäätökseni. Ajattelin että on parempi etten kysele mittää, enkä huomio koko asiaa jos et ite kerro sitten kun oot valmis keromaan.

Kiukkuni oon jo kiukutellut ja itkuni itkeny..mitä jäi jäljelle..surku kai..siitä että kaikista päätöksistä huolimatta kerkesin kiintyy XXXään niinkuin siun muihinkin entisiin.
Enpä siihen ossaa mitään muuta sannoo...ite ootte ratkasunne tehneet, olivat syyt sitte mitä tahansa.
No, onneks ette kuitenkaan vihassa oo eronneet, vaikka niin aattelin teijän tehneen, siun tiettyjen kommettien perusteella fb:ssä.

En halluu arvostella sinnuu.. mutta kai sen voin sanoo,ilman että suutut; mielestäni sinu nyt kannatas vähän männä itteesi ja yrittää aatella elämää vähän vakavammin. Siis ettet heti jonkun ihastuksen kanssa muuta ensimmäiseksi yhteen. Ei elämä tuu kuitenkaan IKINÄ olemaan mittää onnen auvoo ja ruusuilla tanssimista. Ois se ihminen sitten miten mukava tahansa, ja ihana ja fiksu ja huomaavainen ja kaikkee mutakin mukavaa. Arkielämä tuo kaikenlaisia murheita, riitoja, erimielisyyksiä ja muita kommenverkkejä suhteeseen. Molempien pitää osata joustaa asioissa, ja mikä tärkeintä, vaikka riitaa tulloo, ei toista pijä loukata hekilökohtasilla pahoilla sanoilla, sellasilla joita ei voi unohtaa vaikka haluaisikin.

Ei se yksin elämäkään aina herkkuu varmaankaan oo. Toivottavasti et vaan oo sortunu mihinkään semmoseen mieheen jolla on omia lapsia, siitä ei tulis hyvää seuraamaan, kun aattelee sinun mielipiteesi lapsista. Ne tulloo kuitenkin sille miehelle olemaan aina ja ikuisesti tärkeämpiä kuin sinä, usko pois. Tai sit se mies on täys mulkku ja tunnevammane jos niin ei ois. Ja lapsien äitiäkin pitäs sietää, onhan se ainakin jotenkin aina mukana miehen elämässä jos ei oo hirvee ero ollu. Ja jos ero on ollu niin vertahyytävä ettei lapset saa tavata jompaakumpaa vanhempaa, niin sitten on oltava pahempaa vikaa jo molemmissa. Yhtä paha, jos ei pahempi on joku juoppo tai narkkari tai väkivaltanen ym.ym.

No oot kuitenkin tähänasti valinnu ihan mukavia ukkoja, vaikka niistä ei oo ollukkaan sulle oikeeks.
Eli; toivon kaikesta huolimatta että teet oikeita päätöksiä elämässäs, oot jo kuitenkin aikuinen immeinen.

-- JATKUU--

26

1073

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Eikenenkääntytär

      OSA 2

      MINÄ:
      Kuulepa, kyllä on ihan muu henkilö nyt se joka voi mennä itseensä. Sinä et ilmeisesti ollenkaan tunne minua etkä etenkään ole tiennyt mitään minun ja XXX:n tilanteesta. Eihän sinulle voi kertoa ikinä mitään, koska lopputuloksen jo arvaa ennalta. Niinkuin nytkin, ja siksi vetkuttelinkin sulle kertomisessa yli kuukauden. Mietipä hetki milloin olen saanut sinulta tukea tällaisissa asioissa? En muistaakseni ikinä, aina se on tämä sama syyllistäminen. Arvasin taas että ajattelet kaiken olevan vain minun vika, ja ihan oikeassa olin. Ihan helvetin surullista, että oma äiti on se ihminen jolta varmimmin EI saa minkäänlaista tukea. Sinä et ikinä ole minun puolellani.

      Minun ongelma ei ole kuule se että luovutan liian helpolla, vaan päinvastoin. Yritän aina ymmärtää ja jaksaa ja antaa anteeksi ihan liian pitkään. XXX petti minua kevättalvella mun hyvän kaverin kanssa. Annoin sen anteeksi, molemmille. Koska pitäähän sitä, eihän sitä nyt voi heti luovuttaa. Olihan niillä varmaan hyvä syy. ...

      Ja tuokin, että puhut lapsellisista miehistä?! Mitä helvettiä? Kuvitteletko oikeasti että voisin olla missään määrin kiinnostunut jostakin ihmisestä joka joko on lapsirakas tai niin tossu että on taipunut tekemään penskoja naisen painostuksesta? Ihan oikeasti, kannattaisi todellakin mennä itseensä ja hieman miettiä miten huonosti tuntee oman lapsensa ja mistähän se johtuu? Joo, olen tapaillut nyt toista miestä. Hän ...

      XXX ei oo mun fb-kaveri, koska SE ITSE POISTI MINUT SIELTÄ. Se on tehnyt sen jo kahdesti, kun on alkanut raivoamaan. Viimeisimmällä kerralla se ensin pölli mun sähköpostin ja fb:n tunnukset ja kävi lukemassa kaikki mun viestit sieltä. Vaikka se jo tietää kaiken tarpeellisen niin silti piti tehdä se. Minä en ole IKINÄ sanonut sille pahasti enkä haukkunut, vaikka olisi ollut syytäkin. Se taas on haukkunut minua läskiksi, rumaksi, huonoksi sängyssä ja mitähän kaikkea muuta se keksikin, ihan vain loukatakseen koska oli vihainen. Ja minä en sanonut sille yhtä ainoaa sanaa pahasti edes silloin vaan kuuntelin vaan kiltisti, koska hei voi tulla yllätyksenä sinulle, en halua sitä silti loukata. Minä oon aina halunnut kuitenkin pitää sen minun elämässä ja vähintään ystävänä, silti vaikka se on tehnyt mulle pahasti, yrittänyt tarkoituksella loukata just niistä asioista minkä tietää olevan mulle herkkiä kohtia, ja vaikka se on jo useamman kerran huutanut päin naamaa ettei halua olla enää ikinä missään tekemisissä minun kanssa.

      ...
      ÄITI:
      Anna anteeks jos otit miun sanomiset arvosteluna. En mie tarkottanu että sinä nyt oisit liian helepola luovuttanu, vaan sitä ettet tekis samoja virheitä uuvestaan, tai siis samalaisilla vaikutteilla menis yhteen asumaan jonkun kanssa. SIIS sitä tarkotin että jos lyhyen seurustelun jälkeen muuttaa yhteen (TOIMHUOM: SEURUSTELIN XXX:N KANSSA LÄHES 2 VUOTTA ENNEN YHTEENMUUTTOA!), niin se toinen voi olla aivan joku muu kun aluksi antaa ymmärtää. Alussahan kaikki on niin auvoista ja ihanaa, mutta kun ensimmäiset, toiset jne. erimielisyydet tulloo kuvvaan, niin sillon toinen näyttää vasta oikeet karvasa.
      ...
      Siis ihan vilpittömästi toivon että löytäisit onnen, mutta koita kuitenkin pittää oma itsenäisyytes, niin ei pääse kukkaan solvaamaan ja haukkumaan, ainakaan omassa kodissa.
      Anna minulle kuitenkin anteeks etten ossaa sinua tukea silleen kuin pitäs. Tälläsella vanhanajan ankaran kasvatuksen saaneella akalla ei ole mitään käyttökeleposia neuvoja kuitenkaan antaa.
      [Uudesta miehestä], mutta varotuksen sana kuitenkin, monilla miehillä on kuitenkin tapana vaihtaa nuorempaan ennemmin tai myöhemmin.
      Suutut kai tästäkin mutta parempi kai varautua pahimpaan kaiken varalta. Vaikka onhan niitä pariskuntia...mutta siinä on nainen nimenomaan saanu joustaa ja antaa anteeks. Kenenkään kynnysmatoks ei pidä suostuu, ei millään tavalla, oon siitä aivan samaa mieltä.
      Vielä haluun sanoo että etkö jo oo kokemusesta huomannu, miehet eivät yleensä edes kysyttäessäkään sano todellista mielipidettään, sitten kun tulee riitaa antavat tulla täydeltä laidalta, niin se vain on ja ihan yleismaailmallinen asia, ainakin kun seuraa jotain valmiiks naurettua ohjelmaa, minkä maalaista tahansa. Niissä aina parisuhteen ristiriidat lyödään leikiksi just siinä kun mies yrittää miellyttää ja myönnellä, eikä ymmärrä että siitä valehtelusta vaimo just suuttuu,eikä siitä että on erilaiset mielipiteet.
      No nää neuvot on just niitä tökeröitä, joista sinä tietenkin loukkaannut, mutta kun en ossaa, niin en ossaa sen paremmin neuvoo.
      äitvuan

      • Eikenenkääntytär

        OSA 3

        MINÄ:
        Se minua loukkaa, että aina oletat minun olevan se "pahis", että nytkin oisin minä joka on XXXn poistanut kaverilistalta tai minä joka en oo ymmärtänyt yrittää tarpeeksi kun en ole sietänyt sellaista mitä "kaikki" miehet joka tapauksessa tekee. Jos tekevät, niin sitten oon ilman tai yritän alkaa lesboksi... Luulisi nimenomaan sinun ymmärtävän että jos ei oo hyvä suhde niin parempi lähteä kuin kärsiä vuositolkulla, kun ei ole kerran mikään pakko vaikka lasten takia olla yhdessä. Ja sitä en tosiaan ymmärrä, miksi aina automaattisesti oletat että minä oon se joka ei ole kestänyt riitoja tai erimielisyyksiä, kun nimenomaan on ihan toisinpäin. Ihan kuin pitäisit minua idioottina joka yksipuolisesti lemppaa ihan hyviä miehiä kun vaan kyllästyy niihin kun elämä ei ollutkaan prinsessasatua. Se on todella loukkaavaa.



        ...

        En minä niinkään oo sulle vihainen, mutta loukkaantunut kun pidät minua tyhmänä. Ja surullinen siitä kun sinulle ei voi asioista kertoa ilman että itse pahoittaa mielensä vielä pahemmin.

        ÄITI:
        Sie taijat ihan tahallas ymmärtää minun sanomiset väärin. En oo tyhmänä sinua pitäny, enkä oo sanonu että naisen tai sinun pittää aina joustaa. Enkä etenkään etä sinussa ois syy ja oisit se syyllinen. Mutta yleensä pitkissä suhteissa nainen on se joka joustaa.
        Koita nyt ymmärtää mitä oon tarkottanu. Sitä että KENENKÄÄN EI TARVII sietää toisen vähättelyä ja ilkeilyä eikä minkäänlaista väkivaltaa eikä valehtelua,ryyppäämisiä, pettämisiä eikä muutakaan vastaavaa.Ei puolin eikä toisin. Mutta hyvässä suhteessa molemmat joustaa joissakin asioissa.Ja tarkoitan tällä yleisesti, en sinua. Silloin suhde on huono jos näin ei oo, ja siitä onkin hyvä erota.
        Ja tämä on vain elämän tosiasia, miehet nyt vaan on vähemmän kehittyneitä tunne-elämältään, eiväkä ossaa ilmaista ainakaan nätisti eriävää mielipidettään ja sinä tiijät tämän tasantarkaan. Eli jos ei voi elää ilman miestä, pitää sietää joitakin vikoja niissäkin ainakin joskus, enkä tarkota tällä sinua nytkään,vaan yleensä.
        Ja "kunnon miehiä" onko niitä, tai naisiakaan. Kaikissa meissä on omat vikamme ja jotkut vaan saavat ne huonot puolet tulemaan pinalle puolin ja toisin, eli eivät vaan tuu toimeen keskenään,parempi erota ennenkuin tulloo ruumiita, sillä siisti.

        ÄITI:
        Hei, en tiijä ootko täysin kyrsiintynyt minuun, mutten haluaisi olla riidoissa sinun kanssasi. Toivon että sinulla on kaikki siellä hyvin.

        äitvuan

        MINÄ:
        En oo riidoissa, kaikki ok.

        ÄITI:
        [Aiheesta ei ole ikinä enää keskusteltu sanaakaan, vaan hän alkaa kertoilla omista harrastuksistaan ja säästä]
        -----
        Huomaatteko, kuinka äiti ei KERTAAKAAN ollut pahoillaan MINUN puolestani, ekassa kirjeessäkin hän vain suree sitä kuinka HÄN nyt joutuu kärsimään kun oli niin kiintynyt exääni (näki tätä ehkä 2-3 kertaa). Lisäksi hän olettaa minusta asioita täysin omavaltaisesti, pitää minua kaiken pahan alkuna ja juurena (tietysti mitätöiden tunteeni väittämällä, että puhuu vain yleisesti), martyyroi itsensä, jne jne jne... Tällä hetkellä välit poikki, en vain enää jaksa.


    • tttttttttttm

      jos elämä on mennyt noin vaikeeksi kannattanee pitää vähän väliä teidän kahden.
      enkä minä ainakaan kertoisi kummallekkaan vanhemmalle miesasioistani kovin tarkasti vaan ympäripyöreästi.
      ei minuakaan äiti oo koskaan kehunut ja kai sitten tuli vaan se mitta täyteen .
      isä on ollu utelias,kehunut vähän mutta asiasta.niin sen pitäisi ollakkin. eikä ole koskaan kaunaa kantanut jos pienenäkin kolttosia tein.mutta äiti tuntui muistavan jo 6-vuotiaana tekemäni tepposet niin hyvin että muistutti niistä vielä aikuisiässäni.
      hyvillä mielin meen isää kattoon vanhainkotiin nykyään kun tiedän ,että hän on ainakin ollu mulle reilu ja neuvonut miten eletään.äiti saa olla miten ..haluaa.

      • think twice

        En minäkään jaksanut lukea kuin ekat viestit ja kirjeet. Äitisi on empasttinen ja ajattelee parastasi, kuten vanhemman rooliin kuuluu.

        Olen ihmeissäni, miksi sanot äitiäsi nars.. Mikään ei viittaa tähän. Jos hän olisi, hän ei vaivautuisi kirjoittamaan sinua koskevista asioista eikä hän piittaisi antaa sinulle varsin järkeviä ja varteenotettavia elämänohjeita.

        Jos äitisi olisi hiukankin nars.. hän ei vaivautuisi eikä olisi noin empaattinen ja viisas.

        Ongelma taitaa olla sinun suunnassasi. Et ota vsstuuta omista eroratkaisuistasi, vaan kiukuttelet äidillesi ja laitat pahan olosi hänen syykseen. Kyllä tässä saa äitisi myötätuntoni, koska tytär on niin epäkypsä ja epäkunnioittava, vaikka äitinsä hoitaa vain vanhemman rooliaan. Ei äiti ole kaveri tai vastuussa ihmissuhdejutuistasi.


    • Tytär itsekin...

      "Narsistinen vai muuten vain äärimmäisen itsekäs?"
      Kumman epäilet tuota olevan, itsesi vai äitisi?

      En jaksanut lukea kuin tuon äitisi ensimmäisen viestin ja sinun viestistäsi alun. Äitisi viesti on minun mielestäni ihan mukava ja sympaattinen, hän ilmaisee huolensa sen suhteen, millaisia valintoja tulet tekemään. Aloitin lukemaan viestiäsi ja oikein hätkähdin sen hyökkäävää sävyä.
      Minun mielipiteeni on, että sinä kärjistit tilanteetn...

      • äitimyös

        Komppaan tätä. Jos joku on hyökkäävä niin tämän tarinan tytär, jolla on ilmeisesti tapana tehdä ääripään vetoja. Miksi ihmeessä käyttää vielä "narsisti"-sanaa, kun ei tuossa mitään narsismiin viittaavaa ole, ainakaan äidin puolelta.


      • reinopoika123

        Aivan. Äitee vaikuttaisi ihan normilta ja Sie ite sellaiselta sääliä itkevältä.


    • 4+4

      Sinulla taitaa nuorena ?ihmisenä olla menossa itsenäistyminen äidistä. Teillä on ilmeisesti ollut tiivis suhde, koska äitisi on noin hyvin perillä miesasioista, se on aika erikoista, mielestäni. Toivot äitisi hyväksyntää niin kuin pieni lapsi ja siitä syntyy kiukkua, kun hän näkee asiat aivan eri tavalla. Äiti puolestaan pitää sinua vielä lapsena ja neuvoo, mikä sinua ymmärrettävästi ärsyttää, harvalta ystävältäkään sietää suorasukaisia neuvoja rakkausasioista. Kirjeidesi sävy on aika hyökkäävä, äiti pahoittelee mielipiteitään, mutta eitule vastaan. Henkilö jolla on persoonallisuushäiriö ei pyydä anteeksi tai pahoittele tekojaan, muutenkaan tekstistä ei välity että äidilläsi olisi persoonallisuushäiriötä, mutta hän on ilmeisesti henkilö, joka mielellään jakelee neuvojaan. Sen sijaan että kiistelisit neuvoista niin voisit ehkä miettiä miten saada etäisyyttä suhteeseenne aikuismaisella tavalla? Kirjeistä tulee vaikutelma, että olisit hyvinkin nuori, murrosikäinen, joka kapinoi äitiä vastaan. Mitä jos koettaisit olla äitisi kanssa tekemisissä kiinnostumalla hänen asioistaan? Tutustumalla häneen paremmin.Siinäkin mielessä suhteenne muistuttaa äidin ja lapsen (ei äidin ja aikuisen lapsen) suhdetta, että pääasia ovat sinun kuulumisesi. Äitisi on ehkä saanut sen käsityksen että sinä kaipaat neuvoja, koska olet kertonut hänelle niin paljon yksityisasioistasi. Se on hänen ärsyttävä tapansa toimia, itsenäistymisvaihe kun herättää vanhemmissa huolia. Jotkut lapset ottavat tai joutuvat ottamaan itsenäistymisen kipakammin, sinulla ehkä sellainen tilanne.

    • Äitisi on hyvä ihmin

      En näe noissa äidin jutuissa mitään kovin väärin sanottua. toisaalta ymmärrän, että käyt omaa sotaasi asiodien käsittelyssä.
      Kun sanot "kuten huomaatte, äiti ei kertaakaan ollu pahoilaan minun puolsestani.
      Mielestäni äitiis on koko ajan pahoillaan puolestasi, joten kerropa nyt ihan itse mitä olisit äidiltäsi tuossa tilanteessa odottanut.

      Ymmärrän myös, että nämä tilanteet ovat vaikeita niin sinulle kuin äidillesekin.
      On asia joka saa minut ärsyyntymään on tuo fb:ssä eläminen, toivoisin teidän kaikkien sulkevan koneet ainakin usemmaksi viikoksi, kuten sähköpostitkin ja elävän ihan elävien ihmisten keskuudessa eikä tuolla viestien maailmassa.

      Tuossa viestien maailmassa eläminen vie ihmiseltä kaiken oman ajatuskyvyn ja omanarvon, koska siellä on niin helppo haavoittaa toisia, ei tarvitse silmästä silmään katso, syynä voi monesti olla kateus särkeä toisen elämä.

      • Ihmettelijä vain

        Oletko ihan oikeasti aikuinen?


    • 12+14

      Äitisi todennäköisesti tuntee sinut paremmin kuin luuletkaan.

      Hän ei vaikuta ihmiseltä, joka haluaisi sinulle pahaa. Narsisti hän ei ole noiden kirjeiden perusteella missään tapauksessa.

      Suhteessa äitiisi sinun kannattaisi hieman reflektoida omia tekemisiäsi. Aggressiivisuus paistaa kirjeistäsi.

    • Salla-Maaruska

      No,olet tämän jo lukenutkin...minäkään en näe että äitisi olisi mitenkään narsistinen,vaan huolehtiva ja sinun parastasi ajatteleva.Ehkä sinun pitäisi kasvaa ihmisenä hiukan että näkisit asiat eritavalla.

    • Eikenenkääntytär

      No, kun tausta on nimenomaan se, että äitini EI tiedä mitään asioistani, hän vain ARVAILEE ja nimenomaan niin päin että minä olen aina se pahantekijä! Ettekö ihan oikeasti näe kuinka hän ensin syyttää minua erosta, sitten jättää täysin huomioimatta kuinka mies oli se joka petti, olettaa että tapailen miestä jolla on lapsia (?) ja niin edelleen? Kertaakaan hän ei ole huolissaan minun jaksamisestani, vain siitä että HÄN suree kun joutui luopumaan exästäni (jonka siis ehti tavata vain pari kertaa).

      Ilmeisesti teksteistä ei siis paista läpi se lähtötilanne, että sen jälkeen kun muutin kotoa 15 vuotta sitten (kyllä, olen yli 3-kymppinen) ei nimenomaan MINUN asioihini ole ollut sieltä suunnalta mitään kiinnostusta, vaan kaikki käsittelee äidin asioita. Kun hän soittaa, hän ei kysy tai kuuntele minun kuulumisiani, vaan valittaa vain omista asioistaan. Jos yritän puhua omistani, hän vaihtaa puheenaihetta. Ainoat asiat jotka käsittelevät minua ovat hänen oletuksiaan, tyyliin vappupäivänä hän soittaa ja kysyy "no jokos siellä on selvitty", ja kun alan puhua että oltiin kyllä ilta rauhallisesti kotona eikä ryyppämässä niin puheenaihetta vaihdetaan äkkiä tuhahduksen kera hänen omiin asioihinsa.

      Se, minkä te tulkitsette "äitisi tuntee sinut" on täysin mahdotonta. Näiden 15 vuoden aikana ainoa mitä äiti minusta on tiennyt on tiivistettävissä muutamaan lauseeseen: opiskelin, valmistuin, pääsin töihin. Hän ei tiedä (=ole kysynyt eikä kuunnellut) miten opiskelut meni, miten ne rahoitin, mitä teen työkseni, mitä harrastan, kenen kanssa kaveeraan... Ainoa mitä hän on kommentoinut, on kun hän kerran kysyin joko olen mokannut töissä. Miten ihmeessä näistä lähtökohdista voisi päästä tilanteeseen "hän tuntee minut paremmin kuin itse"?!

      Ja kyllä, tottakai vastaukseni hänelle on hyökkäävä ja aggressiivinen, koska tämä ei ole ensimmäinen mainitunkaltainen keskustelu. Jossa hän täysin ignooraa minun tunteeni, käyttäytyy kaikkitietävästi ja olettaa minusta asioita edes kysymättä. Olen niiiin k yllästynyt ainaiseen vähättelyyn, syyttelyyn ja itsekkyyteen hänen taholtaan. Totta hitossa vastaan aggressiivisesti, kun hänen postinsa on sitä samaa paskaa mitä olen koko ikäni kuunnellut - kuinka vika on aina minussa, oli kyse sitten koulukiusaamisesta tai pettävästä puolisosta.

      Olen kyllä todella yllättynyt mielipiteistänne, onko tuo tyyli oikeasti se millä reagoisitte esim ystävänne erouutiseen?? "Olen niin pettynyt kun erosit, muista sitten että ei saa haukkua toista suhteessa, voisit kyllä hieman mennä itseesi ennen kuin ryntäät seuraavaan suhteeseen". Ihanko oikeasti vastaisitte ystävälle noin, saatika tyttärelle? Olettaisitte, että ystävä/tytär on haukkunut miestä ja käyttäytynyt häntä kohtaan niin huonosti, että on ymmärrettävää kun mies pettää? Jos todellakin käyttäytyisitte näin, niin en voi käsittää. Missä empatia tai toisen tukeminen vaikeassa elämäntilanteessa?

      Ps: käykääpä läpi nuo äitini anteeksipyynnöt. Ne ovat nimenomaan niitä, mitä narsisti käyttää:

      "Anna anteeks jos otit miun sanomiset arvosteluna." -> ei pyydä anteeksi omaa käytöstään, vaan sitä miten minä siihen reagoin. ts. ei ota vastuuta siitä miten asiat ilmaisi, vaan syy on kohteen reagoinnissa.

      "Anna minulle kuitenkin anteeks etten ossaa sinua tukea silleen kuin pitäs. Tälläsella vanhanajan ankaran kasvatuksen saaneella akalla ei ole mitään käyttökeleposia neuvoja kuitenkaan antaa." -> Marttyyri, ei ota vastuuta toiminnastaan vaan sysää sen muille eli omalle kasvatukselleen. Ei silti lopeta huonoa käytöstään, tai edes kysy kuinka voisi tukea paremmin.

      "Suutut kai tästäkin mutta parempi kai varautua pahimpaan kaiken varalta. " -> Tyypillinen narsistin "olet niin ylireagoiva ja herkkä", tällä mitätöidään jo etukäteen oma vastuu sanomisista ja toisen reagoinnista, "arvasinhan että suutut kun olet niin herkkä". Mutta silti ei voida jättää sanomatta sitä minkä jo tiedetään toista loukkaavan!

      "No nää neuvot on just niitä tökeröitä, joista sinä tietenkin loukkaannut, mutta kun en ossaa, niin en ossaa sen paremmin neuvoo." -> Marttyyri toisen reagoinnin etukäteismitätöinti, ja SILTI pitää neuvoa ja päästä sanomaan mitä haluaa. Viis siitä, että tietää loukkaavansa, koska vikahan on loukkaantujassa, ei loukkaajassa.

      Normaali ihminen lopettaa "neuvomisen" siihen kun huomaa sen loukkaavan toista, narsisti vain jatkaa silti, koska vika ei koskaan ole hänessä tai hänen toiminnassaan. Kun normaalille ihmiselle sanoo esim. "en saa sinulta tukea", normaali ihminen miettii kuinka voisi tukea paremmin, ja ehkä kysyykin sitä - narsisti vain jatkaa samaa (loukkaavaa) käytöstään, koska tottakai hän on oikeassa jatkaessaan, toinen vaan reagoi väärin!

      • Eikenenkääntytär

        Ja sen vielä lisään, että on myös hyvin tyypillistä että narsisti "tökkii pienillä neuloilla" kohdettaan vuosikausia, niin pienillä että jos joku näkee sitä hetken ei hän neuloja edes huomaa. Sitten lopulta kun kohde on jo täysin vereslihalla, ja reagoi lopultakin narsistin henkiseen väkivaltaan, näyttää ulkopuoliselle siltä että kohde tulistui ihan suotta, kun toinen vaan yritti hyväntahtoisesti neuvoa ja auttaa!

        Ja kas, niin narsistin päämäärä on saavutettu, hän on täydellinen ja auttava, kun taas kohde on hermoheikko lapsellinen tuittupää, joka menettää hermonsa ihan noin vaan... Ulkopuoliset eivät vain näe sitä vuosikymmeniä jatkunutta mitätöintiä, ignoorausta ja syyllistämistä joka lopulta sen kamelin selän katkaisi.


      • oasp¨SK SL¨Ss
        Eikenenkääntytär kirjoitti:

        Ja sen vielä lisään, että on myös hyvin tyypillistä että narsisti "tökkii pienillä neuloilla" kohdettaan vuosikausia, niin pienillä että jos joku näkee sitä hetken ei hän neuloja edes huomaa. Sitten lopulta kun kohde on jo täysin vereslihalla, ja reagoi lopultakin narsistin henkiseen väkivaltaan, näyttää ulkopuoliselle siltä että kohde tulistui ihan suotta, kun toinen vaan yritti hyväntahtoisesti neuvoa ja auttaa!

        Ja kas, niin narsistin päämäärä on saavutettu, hän on täydellinen ja auttava, kun taas kohde on hermoheikko lapsellinen tuittupää, joka menettää hermonsa ihan noin vaan... Ulkopuoliset eivät vain näe sitä vuosikymmeniä jatkunutta mitätöintiä, ignoorausta ja syyllistämistä joka lopulta sen kamelin selän katkaisi.

        Voi Jeesus sinua. Kannattaa panostaa psykologiaan oikeasti, ennenkuin lähtee tekemään arvioita. Ilmeisesti äitisi on kuitenkin kuunnellut sinua, kun tietää asioistasi noin paljon ja NEUVOO niiden perusteella sinua. Odotat ilmeisesti tukea tyyliin "ex on idiootti, voi sinua ressua, tule tänne niin äiti puhaltaa.." Ihan simppeli neuvo sinulle, hae apua jostain ja älä ole äitisi kanssa tekemisissä, jos se ottaa noin koville.


    • 15+18

      Tartuin tähän viestiketjuun siksi, että jossain vaiheessa itselläni oli samantapaisia ajatuksia isääni kohtaan. Isäni on aina oikeassa, neuvoo mielellään, muutenkin vaikuttaa kovin paksunahkaiselta ihmiseltä.

      Keskustelu, joka oli tähän esimerkiksi pantu, käsitteli sinun asioitasi, ei äidin. Siksi siitä tietenkin syntyi vaikutelma, että äitisi on niistä perillä. Tuossakin on yhtymä tilanteeseen, joka mulla vielä kymmenisen vuotta sitten oli. Isä neuvoi minua koko ajan esimerkiksi työelämän asioista, joista hän ei tajunnut yhtään mitään, se oli täysin absurdia ja loukkaavaa. Ymmärrän kyllä, että tuo tuollainen on hermoja raastavaa.

      Menin terapiaan oikeastaan toisesta syystä ja käsittelin näitäkin asioita. Tajusin, että olen kovasti kiinni siinä toiveessa, että isä jotenkin hyväksyisi minut eikä yrittäisi muuttaa minua toisenlaiseksi. Se oli tietysti hirvittävän surullista tajuta, että isä toivoo sellaista. Mutta toisaalta käsitin, että mun on luovuttava ajatuksesta, että isä tukisi ja hyväksyisi. Hän ei pysty siihen, tuo on ainoa jonka hän on oppinut, koettaa muuttaa minut ihmiseksi joka "pärjää" elämässä. Jotenkin nuo äitisi sanomiset tuovat saman asian mieleeni.

      Olisi liioittelua sanoa, että tuo asenne katosi häneltä, siis neuvominen, mutta on meidän suhde kuitenkin parantunut. Koska tuollainen itsepäinen ihminen saa vain lisää vettä myllynsä, jos väittää vastaan, hän haluaa olla oikeassa. Eli jankkaa niitä samoja juttuja sitä suuremmalla innolla mitä vihaisempi toinen on. Nykyisin sanon vain, että älä nyt taas aloita, väsyneesti, vaihdan puheenaiheen hänen omiin kuulumisiinsa. Voihan siinä tietysti neuvoa häntäkin, olen joskus kokeillut hänen omaa tyyliään, ei tykännyt :D Se ehkä sai jotain muutosta aikaan myös, kun sanoin, että just näinhän sä muakin neuvot, onko kivaa?

      • pagokjgrjgrjae

        Lisään vielä vuodatukseeni, että isällä oli aina se juju kaikessa, että teen väärin kaiken, en osaa mitään, hän esitti jopa ulkonäöstäni loukkaavia kommentteja jatkuvasti. Välillä tuntuu ja tuntui, että hän halusi tuhota juuri parhaan osan minusta kommenteillaan. Esimeriksi olen saanut aina ulkonäöstäni kehuja, hänen mielestään olen oudon ja ruman näköinen (näitä hän on toistellut vuosia, esimerkiksi lihavuutta, vaikka olen normaalipainoinen). Kiinnitin huomiota siihenkin, että kun minua koulussa kiusattiin, oli se minun vikani. Mitä tahansa tapahtuu, se on jotenkin minun syytäni, muut ovat oikeassa.

        Nyt kun kirjoitan sen paperille, onhan se outoa.Ja outoa on sekin, että jotkut eivät edes tajua, että vanhemmat eivät aina vain "tarkoita hyvää" heillä voi olla todella mustia motiiveja. Niillä on tuhoisat seuraukset, vaikka ne olisivatkin tiedostamattomia, koska lapsi aina koettaa hakea hyväksyntää. Olen koko elämäni kärsinyt huonosta itsetunnosta. JOten ennen kun sanotte, että vanhempasi tarkoittavat vain hyvää, kannattaa miettiä.


    • Ei Kuraattoria.

      En tekisi yleisiä diagnooseja kuten Narsisti ainakaan tuntematta paremmin koko ihmisiä?Et tidä edes silloin mitä toisella on takana.Yleisessä virassa oleva on yleensä joka asiassa sinua vastassa.Silloin myös omakin asenteesi muuttuu aikanaan kuin ulossottomiehen taikka piintyneen verovirkailijan.Riittää heitä muitakin.Meidän on oikeus elää täällä rauhassa,mutta byrgraateilla on myös oikeus päästää suustaan mitä hyvänsä.Näinnolle ei mielellään katso enää kuka mitäkin sanoi vaan kuiva kuitatattan kuivalla.Siinä ei tarvita silloin enää Narsismia eikä muutakaan.

    • Narsistien juhlaa

      Turha alkaa keskustelemaan yhtään mitään persoonallisuushäiriöisten kanssa. He eivät muuta KOSKAAN ajatuksiaan tai omista kykyä empaattiseen suhtautumiseen. Voi olla ja elää vain ja ainostaan yhdellä tavalla eli siten, kuten he itse. Ei mitenkään muuten. Piste.

      • Mustaa ja valkoista

        Äitini ei auttanut minua koskaan , ei kieltänyt tai neuvonut . Olisipa hyvälle , jos hän olisi minua noin neuvonut , kuin äiti ainakin. Tein kauhean virheen , menin 18v. naimisiin nynnyn kanssa , joka oli täysi lapsi henkiseltä puoleltaan , Hain turvaa , jota ei kotona ollut ja jouduin ojasta allikkoon , Kunpa äiti olisi neuvonut ja auttanut edes jossakin asiassa. Olisin voinut varjeltunua monestakin pahasta hänen ,vanhemman ja viisaamman avulla .Elin yksin pienestä asti , ruoka ja puhaus oli , ei muuta. Nyt asiani ovat hyvin kylläkin , on rakastava mies ja koti .


    • Älä oo liian raaka

      Sulla on tunteet kiehumassa nyt ja mitä vaan kukakin sanoo sinulle otat sen väärin. Äitisi tarkoittaa hyvää ja haluaa hyvää sinulle lukemastani päätellen ja ei me kaikki osata sanoa ajatuksiamme niin etteikö se jotenkin joskus loukkaa toista mutta sinuna en tekisi hänestä vihollista vaan anna hänen sinua tukea. Hän on vaan pettynyt ettei sinulle tullut sitä ihanaa loppuiän rakkaus tarinaa ja ehkä hän on semmoisesta ikä luokasta jossa jäätiin naimisiin vaikka miten vaikeata olis ja vaikka ei rakastettaisi ja nähtiin sota ajan karmeat puutteet niin silloin jos milloin jäätiin naimisiin koska sitä pysyttiin yhessä. Hän tulee eri paikasta kuin sinä ja vaikka sulla ei ole muitten ihmisten ymmärtämiseen voimia niin yritä kuitenki vähän. Älä tee äitistäs vihollista vaan todellakin yritä hänen kanssaan ja jos et anna perheen sua tueta niin keneltä sitä sit saat? Joskus ihmiset sanoo mitä et halua kuulla, sun pitää se lakasta maton alle ja mennä eteenpäin eikä jäädä sitä liikaa ajattelee. Kukaan meistä ei ole täydellinen vaan sanomme ja teemme virheitä vaikka olemme äitejä.

    • SoriNytVaan

      Jos tässä on diagnoosi jollekkin puolelle langetettava, kyllä se tulee tyttärelle.
      Melko lapsellinen, vaikka yli kolmekymppinen.
      Nuo äidin jutut kuulostaa ihan normaalin äidin jutuilta...joskin olet hänelle aika paljon tilittänyt kun kuitenkin asioistasi noin paljon tietää ja jaksaa vielä olla kiinnostunut..pyytelee jopa anteeksi.
      Mene ittees nainen.

    • Huhhuh

      Sinä itse väännät äitisi sanoista jotain ihan omaa ei helskutti mikä ihmishirviö olet. Toivon kaikkea parasta symppis äidillesi ja sinulle suosittelen psykiatria.

    • pahaäiti

      Hei eikenenkääntytär!
      Uskon äitisi tarkoittavan neuvoillaan parastasi. Loukkaantumisen sijaan kuuntele. Äitisi kenties ei hallitse nykyajan "smalltalkia", mutta sanoo muuten kauniisti asiansa. Minulla on kaltaisesi nirppanokka-tytär, joka loukkaantuu kun sanon hänelle hyvää päivää ja pitää minua asioihinsa puuttujana, jos sen perään kysyn että mitä kuuluu.
      Sinulla näyttää olevan hyvä ja rakastava äiti

    • turha tytär

      ♡ Aloittajalle: yritä kestää näitä kommentteja, tuntuu siltä, että useimmat sinua haukkuvat eivät ole edes vaivautuneet lukemaan viestejäsi. Valitettavaa, mutta tällaista tää nettikeskustelu tahtoo olla. ♡

      • kkkoooo1

        Jos tänne kirjoittaa, että kun koulussa kiusattiin, niin äidin mielestä se oli mun vika. Kun mies petti, se oli mun vika jne.jne...niin melko varmasti saa sellaisia vastauksia, joissa heitetään lisää suolaa haavoihin tyyliin, se on sun vika jos äitisuhteesi ei toimi. Ei kannata odottaa ymmärtämistä tai tukea, netti on monelle susi. Mieluiten oikein joukolla käydään lyttäämään tyyliin jos moni sanoo samaa niin se on totta. Ei kannata uskoa kaikkia, vaan pitää oma mielipide jos lyttääminen on vastausten tarkoitus.


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä sinä näet

      kun katsot peiliin?
      Ikävä
      112
      1441
    2. Se helpottaisi oloa jos

      Se toinen tietäisi että molemmat tykkäämme toisistamme. Se on asia mikä vaivaa ja ahdistaa minua vaikka tilanne olisikin
      Ikävä
      88
      1297
    3. Palsta kysely..

      Mikä on mielestäsi hyvä ikäero parisuhteessa? Tulevassa/kuvitteellisessa tulevaisuuden suhteessa, voisitko harkita ”ott
      Sinkut
      136
      1047
    4. Missä väleissä ollaan

      Jatkossa? Vai ollaanko missään? Koetko ikäväksi näkemisen)
      Ikävä
      68
      974
    5. aivan mieletön ikävä

      paha olo 😥🫣 kaipaan sua 😔💔
      Ikävä
      39
      897
    6. Riittääkö vielä

      Pelkät kuvat? 😉
      Ikävä
      69
      864
    7. Haluatko naimisiin kaivattusi kanssa?

      Alttarille astelette
      Ikävä
      97
      857
    8. Mitä toivot

      Välienne olevan?
      Ikävä
      75
      846
    9. Haluaisin nainen vain välillä heilutella peittoa sinun kanssa

      Mutta kuitenkin oltaisiin uskollisia toisillemme.
      Ikävä
      54
      832
    10. Ihmeellistä millaisissa tilanteissa ajatukset kulkuun sinuun

      Eilen seurasin kun ihmiset ajoivat kaupan parkkipaikalle ja menivät yhdessä kauppaan. Iski jotenkin ikävä. Mietin että
      Ikävä
      39
      774
    Aihe