Uskottomuus ja perhesurmat

"En usko tuohon": mies menettää erossa lähes aina sekä vaimon että lapsensa, oli pettäjänä kumpi tahansa. Mies heitetään tyhjän päälle. Naista tuetaan ja hänestä huolehditaan lasten huoltajana. Siinä selitystä. Lisäksi: naiset pettävät lähes yhtä usein kuin miehet, erot ovat pienet.

Usko pois kirjoitti:

"En usko tuohon": mies menettää erossa lähes aina sekä vaimon että lapsensa, oli pettäjänä kumpi tahansa. Mies heitetään tyhjän päälle. Naista tuetaan ja hänestä huolehditaan lasten huoltajana. Siinä selitystä. Lisäksi: naiset pettävät lähes yhtä usein kuin miehet, erot ovat pienet.

Lue lisää

Just näin. Sen sijaan, että aletaan vatuloida, kuka petti ja ketä ja kuinka - vai pettikö kukaan - pitäisi miettiä sitä, miten soosista nimeltä ero selvitään eteenpäin niin, ettei ketään syrjäytetä. Ei etävanhenpaa eikä etenkään lapsia!

Jos jätetään pettäminen sivuun tästä, niin sitä olen itsekin eronneena ihmetellyt, että miksi eron jälkeen siitä itse aikoinaan valitsemastaan kumppanista tulee sarvia vaille piru? Kannattaisiko "asiaan kuuluvan" vihaamisen sijaan myöntää omatkin virhearvioinnit ja yrittää tehdä tilanteesta edes jollain tavalla siedettävä?

Itse aloitusta kommentoin sen verran, että tulin petetyksi aiemmassa parisuhteessani. Olihan se melkoinen märkä rätti päin naamaa ja tunteet myllersivät raivosta itsesääliin ja itsensä syyllistämiseen - mutta kyllä itselle oli huomattaasti suurempi järkytys, kun äitini muutamaa vuotta myöhemmin kuoli.

"Kaikkien tilastojen mukaan miehet pettävät enempi kuin naiset."

Tarkoitat kai hatustasi vetämien tilastojen mukaan? Miehet ja naiset pettää nykyään tasan yhtä paljon.

Vanhat miehet pettää enemmän kuin vanhat naiset ja nuoret naiset enemmän kuin nuoret miehet, keskimääräiseksi tulee suunnilleen yhtä paljon.

"Niinpä näissä väkivallanteossa pitäisi olla tuon päätelmän mukaan
tekiänä useampi nainen kuin mies. Miksi näin ei ole? "

Ensinnäkin tilastosi olivat harhaisia. Toiseksi, naiset eivät ole niin vihaisia, vaan antavat useammin anteeksi.

Syyt on siihen käyty tälläkin palstalla jo sata kertaa läpi.

89oiuluk kirjoitti:

Just näin. Sen sijaan, että aletaan vatuloida, kuka petti ja ketä ja kuinka - vai pettikö kukaan - pitäisi miettiä sitä, miten soosista nimeltä ero selvitään eteenpäin niin, ettei ketään syrjäytetä. Ei etävanhenpaa eikä etenkään lapsia!

Jos jätetään pettäminen sivuun tästä, niin sitä olen itsekin eronneena ihmetellyt, että miksi eron jälkeen siitä itse aikoinaan valitsemastaan kumppanista tulee sarvia vaille piru? Kannattaisiko "asiaan kuuluvan" vihaamisen sijaan myöntää omatkin virhearvioinnit ja yrittää tehdä tilanteesta edes jollain tavalla siedettävä?

Itse aloitusta kommentoin sen verran, että tulin petetyksi aiemmassa parisuhteessani. Olihan se melkoinen märkä rätti päin naamaa ja tunteet myllersivät raivosta itsesääliin ja itsensä syyllistämiseen - mutta kyllä itselle oli huomattaasti suurempi järkytys, kun äitini muutamaa vuotta myöhemmin kuoli.

Lue lisää

Sen verran kommentoisin itsekin petetyksi tulleena, että jokainen tarina on yksilöllinen. Ja petetylle ja jätetylle tulee luonnostaan erilaisia vaiheita eroprosessissaan. Ei voida vaatia, että heti osataan myöntää omat virheet parisuhteessa, kun koko maailma romahtaa. Sen aika tulee myöhemmin. Ja osasiko pettäjä käyttäytyä sitten aikuismaisesti ja suoraselkäisesti? Viha kuuluu kriisiin pitkään jatkuneen uskottomuuden paljastuttua. Pitää vaan yrittää tulla toimeen sen kanssa, ettei tule tehneeksi mitään älytöntä. Minulle auttoi puhuminen ammattiauttajalle, ystäville jne. Ja annoin synkkien mielikuvien tulla ja mennä. Ajanoloon helpottaa.
Oman osuuteni vaikeuksiin puolitoista vuotta eron jälkeen olen ymmärtänyt. Ex-puolisostani en tiedä. Emme ole puheväleissä.

"Tuhansien murheellisten laulujen maa" - sitähän tämä on.
Lähipiirissä on ollut pari vastaavaa tapausta eikä näiden kylmien ihmisten, jotka käyttävät lapsia pelinappuloina kostaessaan osaltaan omaa epäonnistumistaan parisuhteessa, ns järjen juoksua ymmärrä sitten millään!
Totta kai on inhimillistä ja ymmärrettävää, että tunne-elämä on eron jälkeen ylösalaisin, mutta oikeuttaako se tuollaiseen käytökseen? Ei minusta, ei edes pettämiseroissa.

Lasten etu unohdetaan, kun aletaan kostaa "vääryyksiä" estämällä lasten ja etävanhemman tapaamiset ja yhteydenpito. Samoin se unohdetaan, kun aletaan kaataa lokaa exän niskaan mustaamaalaamalla tätä lapsille asioissa, joita lasten ei ole edes hyvä kuulla. Lapset saavat täysin yksipuolista ja väritettyä "tietoa", joka on usein kaukana totuudesta. Ja sitten, kun välit on saatu ruvelle, aletaan syyttää etävanhempaa siitä, kun tämä ei halua edes nähdä lapsiaan...

Kuvailet niin tarkasti tuota asiaa, että sydäntä puristaa. Millään tavoin hylätty ei saa hyvitystä, sillä henkiseen väkivalta ja välinpitämättömyys ei ole rangaistava teko.

Lisäksi naisilta tunnutaan odottavan, että asia viedään läpi hillitysti. Minä en ainakaan suostu sellaiseen. Eron pitää kuulua ja tuntua, eikä sellaisesta pidä päästää vähällä.


Poikani tunsi vihaa ja totesi, miksen mene ja tapa sitä huoraa. Onneksi ajatus siitä oli minulle täysin nou nou, ja siksi säikähdin poikani vihan ilmausta.

kohtalon oma kirjoitti:

Kuvailet niin tarkasti tuota asiaa, että sydäntä puristaa. Millään tavoin hylätty ei saa hyvitystä, sillä henkiseen väkivalta ja välinpitämättömyys ei ole rangaistava teko.

Lisäksi naisilta tunnutaan odottavan, että asia viedään läpi hillitysti. Minä en ainakaan suostu sellaiseen. Eron pitää kuulua ja tuntua, eikä sellaisesta pidä päästää vähällä.


Poikani tunsi vihaa ja totesi, miksen mene ja tapa sitä huoraa. Onneksi ajatus siitä oli minulle täysin nou nou, ja siksi säikähdin poikani vihan ilmausta.

Lue lisää

Tuttuja tuntemuksia nuo rinnanpuristukset ja ensin tuntuu että kuolee ja sitten toivookin kuolevansa. Siinä sitten yrittää saada taloudellisetkin asiat kuntoon ja elämän kasaan. Minulla kävi myös niin, että tuttavat ja ystävät tiesivät salasuhteesta ja kun kaikki tuli ilmi kukaan ei tullut edes juttelemaan, saati olisi ollut ystävänä. Siinä ystävyys todella punnitaan. Onneksi yksi ystävä jäi ja sain uusia. Ilmeisesti asia on niin vaikea, että ihmiset eivät osaa kohdata sitä. Valitettavasti uteliaisuus säilyy. Äidiltäni udeltiin asioita, kun kukaan ei uskaltanut minulta kysyä! Minä olisin voinut vastata kyllä ja puhua, en minä ollut tehnyt mitään hävettävää. Ihmisiä ei saisi jättää yksin.

Taa se sieltä tuli.

"Yksi asia on hyvin täekeä tietää, että nainen on uskoton monesti syystä, että mies on hänet niin täydellisesti hylännyt"

"Mies etsii aina panopuuta, "

Kun nainen on uskoton, se on miehen vika. Kun mies on uskoton, se on miehen vika.

Sama kuvio toistuu muuten noissa perhesurmissa. Kun mies tappaa kaikki, ihmetellään mikä hirviö se oikein on, elinkautinen, munat pois, teloitusseinälle. Kun nainen tappaa kaikki, mietitään, mikä sai ihan tavallisen naisen tuollaiseen tekoon, miksei kukaan auttanut, hän oli varmaan väsynyt...?

Jos mies tappaa lapsen, se on aina elinkautinen. Nainen taas voi hyvinkin selvitä vauvansurmasta ehdollisella.
http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/2012/10/1640640/suomen-vauvasurmahistoria-on-surullinen

"Rautjärvellä 18-vuotias äiti hukutti vastasyntyneen poikansa viime vuonna. Etelä-Karjalan käräjäoikeus tuomitsi naisen lapsensurmasta vuodeksi ja kuudeksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen. "

Eihän nyt lapsensa tappanutta naista pidä laittaa vankilaan!!

Arvoisa "Lääketiede", kirjoituksellasi ei ole mitään todellisuuspohjaa. Yleistät kaikki miehet alimman tason kieroilijoiksi, ja se ei ole totta. Myöskään kaikkien naisten pettäminen ei sovi kirjoittamasi. Sinulla voi olla noita kokemuksia, mutta Sinun maailmasi on vain osa jostakin suuremmasta.

Minua on jäänyt harmittamaan, ettei ole isoveljeä tai kahta tuttua sikaniskaa, jotka olisivat käyneet lätistämässä ukkoa oikein kunnolla turpiin, kuinka omaa perhettä kohtaan käyttäydytään. Mies senkun porskuttaa yhteisön arvostettuna jäsenenä, vaikka on läheisille ihmisille täyttä sontaa. Vain kakkonen ymmärtää...

En kirjoittanut, että perhesurma olisi uhrin syy.

Näin on. Tuli melko karmiva olo aloittajan ja parin muun omakohtaisista tunnoista..! Pettäminen ei ole pikkujuttu - sen tiedän omasta kokemuksesta, kun mies vaihtoi minut uuteen 15 v liiton jälkeen- mutta ei se anna oikeutusta siihen, että menetetään täysin kontrolli oman käyttäytymisen suhteen. Ei negatiivisia tunteita tukahduttaa saa, mutta aikuisen ihmisen pitää osata käsitellä niitä ilman tuollaista draamaa. En ymmärrä ihmisiä, jotka laskevat kaiken elämässään niin toisen ihmisen varaan, että kun tämä ihminen pettää, romahdus on täydellinen. Parisuhde on kahden ihmisen suhde, ei mikään symbioosi.

Mitä tulee perhesurmiin, mistäpä ne kaikki taustat tiedetään. Erojen syyt ovat moninaiset ja siinä, missä pettämien saa tunteet kuohumaan, ne saa kuohumaan esim lapsistaan erilleen joutuminen.

Ap vastaa kirjoitti:

En kirjoittanut, että perhesurma olisi uhrin syy.

Et niin kirjoittanut suoraan, mutta teet selväksi että täysin terve tasapainoinen ihminen saa trauman ja sekoaa siksi että puoliso on pettänyt häntä.
Kenen syy siis tämä sekoaminen on?
Sen uhrin joka on pettämisellään saanut toisen sekoamaan?

Edelleen sanon että huh huh.

Jos oma minuus ja elämä on niin sidottu toiseen ihmiseen ja hänen tekemisiinsä, että pettämisen vuoksi romahtaa täysin, pitäisikohän hiukan katsoa peiliin ja miettiä katsooko sieltä normaali tasapainoinen ihminen takaisin?

64258252 kirjoitti:

Et niin kirjoittanut suoraan, mutta teet selväksi että täysin terve tasapainoinen ihminen saa trauman ja sekoaa siksi että puoliso on pettänyt häntä.
Kenen syy siis tämä sekoaminen on?
Sen uhrin joka on pettämisellään saanut toisen sekoamaan?

Edelleen sanon että huh huh.

Jos oma minuus ja elämä on niin sidottu toiseen ihmiseen ja hänen tekemisiinsä, että pettämisen vuoksi romahtaa täysin, pitäisikohän hiukan katsoa peiliin ja miettiä katsooko sieltä normaali tasapainoinen ihminen takaisin?

Lue lisää

Ihan yhtälailla voisi kysyä pettääkö normaali tasapainoinen ihminen tai onko minuus ja elämä niin sidottu omaan himoon, ettei pysty hillitsemään seksuaalisia halujaan? Tai sivistyneesti ottamaan eroa entisestä puolisosta ennenkuin alkaa vehtaamaan uuden kanssa?

6ätehäl6 kirjoitti:

Näin on. Tuli melko karmiva olo aloittajan ja parin muun omakohtaisista tunnoista..! Pettäminen ei ole pikkujuttu - sen tiedän omasta kokemuksesta, kun mies vaihtoi minut uuteen 15 v liiton jälkeen- mutta ei se anna oikeutusta siihen, että menetetään täysin kontrolli oman käyttäytymisen suhteen. Ei negatiivisia tunteita tukahduttaa saa, mutta aikuisen ihmisen pitää osata käsitellä niitä ilman tuollaista draamaa. En ymmärrä ihmisiä, jotka laskevat kaiken elämässään niin toisen ihmisen varaan, että kun tämä ihminen pettää, romahdus on täydellinen. Parisuhde on kahden ihmisen suhde, ei mikään symbioosi.

Mitä tulee perhesurmiin, mistäpä ne kaikki taustat tiedetään. Erojen syyt ovat moninaiset ja siinä, missä pettämien saa tunteet kuohumaan, ne saa kuohumaan esim lapsistaan erilleen joutuminen.

Lue lisää

"- mutta ei se anna oikeutusta siihen, että menetetään täysin kontrolli oman käyttäytymisen suhteen."

Ei annakaan, mutta "sitä saa mitä tilaa" ja varmaan siinä vaiheessa kun tuijottelee haulikon piippua väärästä päästä, tulee mieleen että ei ehkä sittenkään olis kannattanut pettää.

Ei saa pettää, ei saa ampua, mutta silti kumpaakin tapahtuu.

Elämä on.

"Mitä tulee perhesurmiin, mistäpä ne kaikki taustat tiedetään. Erojen syyt ovat moninaiset "

Totta, mutta pettäminen tai toisen mukaan lähteminen lienee se eron äärimmäisin muoto, joten veikkaisin että perhesurmissa on suhteettoman paljon noita tapauksia.

Kyllä sitä aika pystyynkuolleeksi itsensä tuntee.
Kysymys ei ole murhaan vertaamisesta vaan voimakkaiden tunteiden kuvailemisesta.

Juuri noin vähättelevästi minäkin suhtauduin ihmisiin, jotka petetyksi tai jätetyksi tultuaan menettivät mielenterveytensä hetkeksi tai loppuelämäkseen, kunnes tulin itse petetyksi. Olin mielestäni vahva ja itsenäinen ihminen. Olikin yllätys ja ennenkaikkea järkytys kuinka totaalisesti romahdin.

Me ihmiset olemme kaikki erilaisia ja kenenkään on turha tulla sanomaan miten tai kuinka pitkään jonkun toisen on lupa murheitansa käsitellä. Tappaminen ja väkivalta on tietenkin väärin, mutta näissähän on vain kuvailtu tunnemyrskyä ihmisen sisällä.

Luottamus on pohja kirjoitti:

Kyllä sitä aika pystyynkuolleeksi itsensä tuntee.
Kysymys ei ole murhaan vertaamisesta vaan voimakkaiden tunteiden kuvailemisesta.

Juuri noin vähättelevästi minäkin suhtauduin ihmisiin, jotka petetyksi tai jätetyksi tultuaan menettivät mielenterveytensä hetkeksi tai loppuelämäkseen, kunnes tulin itse petetyksi. Olin mielestäni vahva ja itsenäinen ihminen. Olikin yllätys ja ennenkaikkea järkytys kuinka totaalisesti romahdin.

Me ihmiset olemme kaikki erilaisia ja kenenkään on turha tulla sanomaan miten tai kuinka pitkään jonkun toisen on lupa murheitansa käsitellä. Tappaminen ja väkivalta on tietenkin väärin, mutta näissähän on vain kuvailtu tunnemyrskyä ihmisen sisällä.

Lue lisää

Ilmeisesti tämä pettäminen on sinun elämässäsi se pahin kokemasi tragedia. Jos olisit joutunut miettimään elämää ja kuolemaa konkreettisella tasolla, varmaankin osaisit suhteuttaa kokemasi. Tarkoitukseni ei ole vähätellä kenenkään kokemuksia, mutta kyllä toisen elämän ottaminen on eri asia kuin luottamuksen pettäminen. Toinen näistä aiheuttaa elämän lopullisen päättymisen.

jeppuliiiii kirjoitti:

Ilmeisesti tämä pettäminen on sinun elämässäsi se pahin kokemasi tragedia. Jos olisit joutunut miettimään elämää ja kuolemaa konkreettisella tasolla, varmaankin osaisit suhteuttaa kokemasi. Tarkoitukseni ei ole vähätellä kenenkään kokemuksia, mutta kyllä toisen elämän ottaminen on eri asia kuin luottamuksen pettäminen. Toinen näistä aiheuttaa elämän lopullisen päättymisen.

Lue lisää

Olet aivan oikeassa, pettäminen on ollut elämäni suurin tragedia. Olen kyllä kokenut paljon, mutta silti.
Eikä täällä kai kukaan ole niitä samaksi asiaksi väittänytkään?

jeppuliiiii kirjoitti:

Ilmeisesti tämä pettäminen on sinun elämässäsi se pahin kokemasi tragedia. Jos olisit joutunut miettimään elämää ja kuolemaa konkreettisella tasolla, varmaankin osaisit suhteuttaa kokemasi. Tarkoitukseni ei ole vähätellä kenenkään kokemuksia, mutta kyllä toisen elämän ottaminen on eri asia kuin luottamuksen pettäminen. Toinen näistä aiheuttaa elämän lopullisen päättymisen.

Lue lisää

Kokemus on aina yksilölle henkilökohtainen, sen syvyyttä on ulkopuolelta vaikea tietää. Alan tietokirjallisuudessa pettämiskokemusta on verrattu puolison kuoleman aiheuttamaan traumaan.

jeppuliiiii kirjoitti:

Ilmeisesti tämä pettäminen on sinun elämässäsi se pahin kokemasi tragedia. Jos olisit joutunut miettimään elämää ja kuolemaa konkreettisella tasolla, varmaankin osaisit suhteuttaa kokemasi. Tarkoitukseni ei ole vähätellä kenenkään kokemuksia, mutta kyllä toisen elämän ottaminen on eri asia kuin luottamuksen pettäminen. Toinen näistä aiheuttaa elämän lopullisen päättymisen.

Lue lisää

"Ilmeisesti tämä pettäminen on sinun elämässäsi se pahin kokemasi tragedia. Jos olisit joutunut miettimään elämää ja kuolemaa konkreettisella tasolla, varmaankin osaisit suhteuttaa kokemasi. "

Jos miettii ihan konkreettisesti, niin puolison kuolema on helpompi kuin pettäminen, koska toisin kuin petos, se ei pilaa niitä kaikkia hyviä yhteisiä muistoja.

"kyllä toisen elämän ottaminen "

Joo tappaminen on sitten eri asia. Mutta jos ajatellaan tosiaan kuolemaan johtava onnettomuus vs. petos, niin mielummin sitä näkisi vaimon auton kuin toisen miehen alla.

Ei kukaan ole oikeuttamassa pettämistä syytä murhaan. Ap puhui lähinnä ymmärtävänsä miksi.

Jos ihminen on muuten elämässä tasapainossa henkisesti tuskin lähtee tappamaan tai hakkaamaan, mutta kaikki ketä on petetty tietävät, että ne tunteet mitä käy sisällään läpi heijastaa halua tappaa se pettävä sika/narttu. Tunteilleen ihminen ei voi mitään, teoilleen voi.

Hiukan sama on se, että kyllä sitä moni mies tuntee kovaa himoa kesäisin lyhyissä hameissa käveleviin persjalkaisiin kauniisiin naisiin, mutta harva (onneksi) lähtee väkisin toteuttamaan sitä himoa.

Terve ei todellakaan tee kauheita vääryyksiä. Mutta, oman kokemukseni, en tiedon, perusteella arvioin että petetyksijoutumisen kokemus on niin iso trauma, että se voi sairastuttaa aiemmin terveen ihmisen, ja sen kautta johtaa näihin tragedioihin.

Ap pohtii kirjoitti:

Terve ei todellakaan tee kauheita vääryyksiä. Mutta, oman kokemukseni, en tiedon, perusteella arvioin että petetyksijoutumisen kokemus on niin iso trauma, että se voi sairastuttaa aiemmin terveen ihmisen, ja sen kautta johtaa näihin tragedioihin.

Lue lisää

Niin totta.
Minä hakeuduin lääkärille, kun vielä 7 kk:n jälkeen kärystä tuskailin asian kanssa lähes päivittäin. Harmittelin, kuinka en ollut asiasta nopeammin selvinnyt ja oliko elämäni ollut liian helppoa kun otin asian niin raskaasti.
Lääkäri oli todella upea; ystävällinen, ymmärtäväinen, rohkaiseva ja todella asiallinen. En tuntenut itseäni lainkaan mielisairaaksi, riippuvaiseksi, tai mitenkään huonoksi ja heikoksi, miten tälläkin palstalla petettyjä arvostellaan.
Pelkästään se helpotti, että joku sanoi reaktioitani normaaleiksi, eikä niitä tarvi hävetä. Totesi vielä, että hänen kokemustensa mukaan uskottomuudesta toipuminen vie 1-4 vuotta.

Ap pohtii kirjoitti:

Terve ei todellakaan tee kauheita vääryyksiä. Mutta, oman kokemukseni, en tiedon, perusteella arvioin että petetyksijoutumisen kokemus on niin iso trauma, että se voi sairastuttaa aiemmin terveen ihmisen, ja sen kautta johtaa näihin tragedioihin.

Lue lisää

Petetyksi joutuminen eikä mikään muukaan yksittäinen juttu tee terveestä ihmisestä sairasta. Itsellänikin oli erittäin aggressiivisia tunteita erotessani exästä, vaikka hän ei pettänyt naisen kanssa minua, vaan petti minut ja lapset kaikilla muilla tavoin. Oli pirullinen, hankala, lypsäsi rahaa minulta, sukulaisiltani, hyväksikäytti kaikkia. Teki elämästämme helvetin.

tunteet-ei-murhaa kirjoitti:

Petetyksi joutuminen eikä mikään muukaan yksittäinen juttu tee terveestä ihmisestä sairasta. Itsellänikin oli erittäin aggressiivisia tunteita erotessani exästä, vaikka hän ei pettänyt naisen kanssa minua, vaan petti minut ja lapset kaikilla muilla tavoin. Oli pirullinen, hankala, lypsäsi rahaa minulta, sukulaisiltani, hyväksikäytti kaikkia. Teki elämästämme helvetin.

Lue lisää

"tunteet-ei-murhaa", sinulla ei ole oikeaa tietoa henkisistä sairauksista, sinun väitteesi ei ole totta. Yksittäiset traumaattiset tapahtumat, kuten pettäminen, todellakin sairastuttavat henkisesti aiemmin terveen ihmisen.

Lue tietoa vaikka täältä:
http://www.traumaterapiakeskus.com/18

petetty sairastuu kirjoitti:

"tunteet-ei-murhaa", sinulla ei ole oikeaa tietoa henkisistä sairauksista, sinun väitteesi ei ole totta. Yksittäiset traumaattiset tapahtumat, kuten pettäminen, todellakin sairastuttavat henkisesti aiemmin terveen ihmisen.

Lue tietoa vaikka täältä:
http://www.traumaterapiakeskus.com/18

Lue lisää

Niinpä...

Nyt vaan on niin, että tuolla sivustolla käsitellään OIKEITA traumatisoivia tilanteita kuten omaisen kuolema, väkivallan uhriksi joutuminen, aseellinen ryöstö, onnettomuus, käheisen itsemurha tai suuronnettomuus jne.

Pettäminen on tietenkin väärin, mutta turhaa dramaqueen touhua suurimmalta osalta tällä palstalla.
Mikä on se valtava trauman aiheuttaja siinä puolison uskottomuudessa?
Se, että itsetuntonne saa kolauksen?
Se, että puoliso valehteli?
Mikä siinä aiheuttaa nyt sen valtavan trauman?
Selittäkää nyt ihmeessä mikä siinä on niin kauheaa että ihminen muka sekoaa?

Terve ihminen tuntee surua, pettymystä, jonkinasteista vihaakin petetyksi tullessaan.
Epätasapainoinen ihminen jonka stressinsietokyky on lähes olematon, sairastuu henkisesti.

hjfsdkgfsdjkf kirjoitti:

Niinpä...

Nyt vaan on niin, että tuolla sivustolla käsitellään OIKEITA traumatisoivia tilanteita kuten omaisen kuolema, väkivallan uhriksi joutuminen, aseellinen ryöstö, onnettomuus, käheisen itsemurha tai suuronnettomuus jne.

Pettäminen on tietenkin väärin, mutta turhaa dramaqueen touhua suurimmalta osalta tällä palstalla.
Mikä on se valtava trauman aiheuttaja siinä puolison uskottomuudessa?
Se, että itsetuntonne saa kolauksen?
Se, että puoliso valehteli?
Mikä siinä aiheuttaa nyt sen valtavan trauman?
Selittäkää nyt ihmeessä mikä siinä on niin kauheaa että ihminen muka sekoaa?

Terve ihminen tuntee surua, pettymystä, jonkinasteista vihaakin petetyksi tullessaan.
Epätasapainoinen ihminen jonka stressinsietokyky on lähes olematon, sairastuu henkisesti.

Lue lisää

Minäpä selitän: se mikä oli ennen totta, ei enää olekaan totta. Luulit että puolisosi rakasti sinua, halusi tehdä yhteisiä juttuja kanssasi, jakaa surut ja murheet kanssasi jne..
Sen sijaan hän olikin mieluummin toisen henkilön seurassa, rakasteli toisen kanssa, suunnitteli yhteistä tulvaisuutta tämän kanssa, kertoi syvimmät tunteensa ja ajatuksensa tälle toiselle, mahdollisesti vietti perhe-elämää tämän toisen kanssa. Koko ajan hän valehteli sinulle että kaikki on suunnilleen ok.

Kaikki se mikä eilen oli totta ja hyvin, ei tänään olekaan totta. Hyivinä hetkinäkin puolisosi oli vain puolittain läsnä kanssasi. Menetät lisäksi mahdollisesti yhteisesti rakennetun kodin, osan ystävistä, mahdollisesti miehen puoleiset sukulaiset, vaikka teillä on ollut hyvät välit.

Mikä tässä ei ole traumatisoivaa?

draamaqueen kirjoitti:

Minäpä selitän: se mikä oli ennen totta, ei enää olekaan totta. Luulit että puolisosi rakasti sinua, halusi tehdä yhteisiä juttuja kanssasi, jakaa surut ja murheet kanssasi jne..
Sen sijaan hän olikin mieluummin toisen henkilön seurassa, rakasteli toisen kanssa, suunnitteli yhteistä tulvaisuutta tämän kanssa, kertoi syvimmät tunteensa ja ajatuksensa tälle toiselle, mahdollisesti vietti perhe-elämää tämän toisen kanssa. Koko ajan hän valehteli sinulle että kaikki on suunnilleen ok.

Kaikki se mikä eilen oli totta ja hyvin, ei tänään olekaan totta. Hyivinä hetkinäkin puolisosi oli vain puolittain läsnä kanssasi. Menetät lisäksi mahdollisesti yhteisesti rakennetun kodin, osan ystävistä, mahdollisesti miehen puoleiset sukulaiset, vaikka teillä on ollut hyvät välit.

Mikä tässä ei ole traumatisoivaa?

Lue lisää

Näinhän se on, mutta näinhän se menee myös erotilanteessa jossa vain toinen puolisoista hakee avioeroa vaikka tilanteeseen ei liittyisikään ketään kolmatta osapuolta.

Luulit että puolisosi rakasti sinua ja luulit että kaikki oli hyvin. Luulit että hän halusi jakaa kanssasi surut ja ilot elämänne loppuun asti. Näin ei vain ollut, vaan hän ei enää halunnutkaan elää kanssasi.

Kaikki mikä eilen oli totta ja hyvin, tänään ei olekaan. Menetät lisäksi puolet ystävistänne ja hänen puolensa suvusta.

Ainoa eroavaisuus tässä on se, että pettämistapauksissa puolisosi haluaa eron koska on rakastunut toiseen. Jos taas ei kolmatta osapuolta ole kuvioissa, eikö ole paljon raastavampi ajatus että on vain yksinkertaisesti kyllästynyt sinuun eikä halua enää jatkaa yhteistä taivalta vaikka sitten jäisi kokonaan yksin?

Mikä siis traumatisoi, se että maailmassa on joku toinen haluttavampi ihminen vai se että et ollutkaan se maailman napa puolisosi elämässä?

123123123 kirjoitti:

Näinhän se on, mutta näinhän se menee myös erotilanteessa jossa vain toinen puolisoista hakee avioeroa vaikka tilanteeseen ei liittyisikään ketään kolmatta osapuolta.

Luulit että puolisosi rakasti sinua ja luulit että kaikki oli hyvin. Luulit että hän halusi jakaa kanssasi surut ja ilot elämänne loppuun asti. Näin ei vain ollut, vaan hän ei enää halunnutkaan elää kanssasi.

Kaikki mikä eilen oli totta ja hyvin, tänään ei olekaan. Menetät lisäksi puolet ystävistänne ja hänen puolensa suvusta.

Ainoa eroavaisuus tässä on se, että pettämistapauksissa puolisosi haluaa eron koska on rakastunut toiseen. Jos taas ei kolmatta osapuolta ole kuvioissa, eikö ole paljon raastavampi ajatus että on vain yksinkertaisesti kyllästynyt sinuun eikä halua enää jatkaa yhteistä taivalta vaikka sitten jäisi kokonaan yksin?

Mikä siis traumatisoi, se että maailmassa on joku toinen haluttavampi ihminen vai se että et ollutkaan se maailman napa puolisosi elämässä?

Lue lisää

En ole toivonut että olisin maailman napa puolison elämässä. Meillä oli myös omaa elämää. Mutta meillä oli yhteistä elämää parikymmentä vuotta, josta puoliso salaa vietti sitten useita vuosia kolmannen osapuolen kanssa. Kyllähän siinä tekee johtopäätöksen että toinen on ollut kyllästynyt minuun jo vuosia sitten, mutta jatkoi yhdessä näyttelemällä!

Ainakin minun erossa muuttui monta asiaa elämässä ja muutos on kriisi. En ole väittänyt, ettei kriisin kautta voi tulla parempi elämä, mutta sillä hetkellä kun ero tulee ns "puun takaa" on shokissa ja sen jälkeen tulee surua, pettymystä, vihaa jne. Joku on täällä kirjoittanutkin että monesti uskottomuuskriisistä selviäminen vie 1-4 vuotta.

Mutta kaikki on yksilöllistä. Jokainen kokee asiat tavallaan. Kerroin vain omista tunteistani.

123123123 kirjoitti:

Näinhän se on, mutta näinhän se menee myös erotilanteessa jossa vain toinen puolisoista hakee avioeroa vaikka tilanteeseen ei liittyisikään ketään kolmatta osapuolta.

Luulit että puolisosi rakasti sinua ja luulit että kaikki oli hyvin. Luulit että hän halusi jakaa kanssasi surut ja ilot elämänne loppuun asti. Näin ei vain ollut, vaan hän ei enää halunnutkaan elää kanssasi.

Kaikki mikä eilen oli totta ja hyvin, tänään ei olekaan. Menetät lisäksi puolet ystävistänne ja hänen puolensa suvusta.

Ainoa eroavaisuus tässä on se, että pettämistapauksissa puolisosi haluaa eron koska on rakastunut toiseen. Jos taas ei kolmatta osapuolta ole kuvioissa, eikö ole paljon raastavampi ajatus että on vain yksinkertaisesti kyllästynyt sinuun eikä halua enää jatkaa yhteistä taivalta vaikka sitten jäisi kokonaan yksin?

Mikä siis traumatisoi, se että maailmassa on joku toinen haluttavampi ihminen vai se että et ollutkaan se maailman napa puolisosi elämässä?

Lue lisää

Psyykkinen trauma on lääketieteellinen termi.

Keskustelun taso laskee ala-arvoiseksi, jos huudatte suurina totuuksina asioita joita ette lainkaan ymmärrä.

Täältä voitte lukea psykologian tohtorin kertoman uskottomuuden aiheuttamasta traumasta:

http://www.avatv.fi/kauneusjahyvinvointi/artikkeli.shtml/asiantuntija-neuvoo-nain-selviat-traumasta-ja-traumaperaisesta-stressihairiosta/2012/05/1547241

draamaqueen kirjoitti:

En ole toivonut että olisin maailman napa puolison elämässä. Meillä oli myös omaa elämää. Mutta meillä oli yhteistä elämää parikymmentä vuotta, josta puoliso salaa vietti sitten useita vuosia kolmannen osapuolen kanssa. Kyllähän siinä tekee johtopäätöksen että toinen on ollut kyllästynyt minuun jo vuosia sitten, mutta jatkoi yhdessä näyttelemällä!

Ainakin minun erossa muuttui monta asiaa elämässä ja muutos on kriisi. En ole väittänyt, ettei kriisin kautta voi tulla parempi elämä, mutta sillä hetkellä kun ero tulee ns "puun takaa" on shokissa ja sen jälkeen tulee surua, pettymystä, vihaa jne. Joku on täällä kirjoittanutkin että monesti uskottomuuskriisistä selviäminen vie 1-4 vuotta.

Mutta kaikki on yksilöllistä. Jokainen kokee asiat tavallaan. Kerroin vain omista tunteistani.

Lue lisää

Tuo on mulle ikuinen ihmetyksen aihe, että miten ero voi tulla puun takaa? Onko noin väittävä ihminen elänyt vain keskittyen itseensä, ei ole nähnyt, miten puoliso rinnalla voi? Väitätkö ihan tosissaan, ettet huomannut mitään merkkejä siitä, että puolisosi oli kyllästynyt sinuun? Ihmisillä on taipumusta uskotella itselleen, että kun mä olen onnellinen, niin toinenkin on. Noinko sulle kävi?

ero puun takaa? kirjoitti:

Tuo on mulle ikuinen ihmetyksen aihe, että miten ero voi tulla puun takaa? Onko noin väittävä ihminen elänyt vain keskittyen itseensä, ei ole nähnyt, miten puoliso rinnalla voi? Väitätkö ihan tosissaan, ettet huomannut mitään merkkejä siitä, että puolisosi oli kyllästynyt sinuun? Ihmisillä on taipumusta uskotella itselleen, että kun mä olen onnellinen, niin toinenkin on. Noinko sulle kävi?

Lue lisää

Tätä olen myös minä aina ihmetellyt. Usein petetty sanoo että meillä oli kaikki niin hyvin. Herää kysymys eikö hän tunne puolisoaan vai eikö välitä, kunhan vaan itse on onnellinen niin se velvoittaa myös puolison olemaan onnellinen?
En usko että kenellekään ero tulee täydellisesti puun takaa, tai jos näin on, täytyy olla umpisokea toisen tarpeille ja mielialoille.
Onhan tietenkin mahdollista että tämä maa on täynnä Oscarin arvoisia näyttelijäsuorituksia, epäilen kuitenkin suuresti.
Onko niin että petetty luulee, että kun en halua huomata puolison kyllästymistä tai huonoa oloa, se lakkaa olemasta. Eli se mitä en suostu huomaamaan, sitä ei ole?

mietintäpipo kirjoitti:

Tätä olen myös minä aina ihmetellyt. Usein petetty sanoo että meillä oli kaikki niin hyvin. Herää kysymys eikö hän tunne puolisoaan vai eikö välitä, kunhan vaan itse on onnellinen niin se velvoittaa myös puolison olemaan onnellinen?
En usko että kenellekään ero tulee täydellisesti puun takaa, tai jos näin on, täytyy olla umpisokea toisen tarpeille ja mielialoille.
Onhan tietenkin mahdollista että tämä maa on täynnä Oscarin arvoisia näyttelijäsuorituksia, epäilen kuitenkin suuresti.
Onko niin että petetty luulee, että kun en halua huomata puolison kyllästymistä tai huonoa oloa, se lakkaa olemasta. Eli se mitä en suostu huomaamaan, sitä ei ole?

Lue lisää

Puolison pahan olon huomaa aina. Mutta sitä, että sen seurauksena tai syynä (huono omatunto aiheuttaa pahaa puolison läsnäollessa) on pettäminen, sitä ei voi tietää ilman todisteita tai tunnustamista.

Jos kysyy syytä pahaan oloon, tai yrittää sitä selvittää, vastauksesi saa työpaikan ongelmat, rahahuolet, lasten ongelmat tms. Pettäjä ei kerro, että huono olo johtuu sivusuhteen olemassaolosta eikä halustaan erota. Joten pahan olon korjaamiseen eteen tulee tehtyä aivan vääriä asioita ja siitä tulee keskustelua ja autettua väärästä näkökulmasta, sellaisesta, joka ei oikeasti ole pahan olon syynä.

Pettäjä ei kerro että olisi kyllästynyt. Sen sijaan hän sanoo puolisolleen, että rakastan sinua, mutta elän henkilökohtaista kriisiä ja haluan olla vähän aikaa yksin.

Pettäjän puolisona, tein kaikkeni mieheni pahan olon auttamiseksi. Jälkiviisaana, en tietenkään osannut auttaa, kyse oli minulta salatun suhteen aiheuttamasta ahdistuksesta.

ero puun takaa? kirjoitti:

Tuo on mulle ikuinen ihmetyksen aihe, että miten ero voi tulla puun takaa? Onko noin väittävä ihminen elänyt vain keskittyen itseensä, ei ole nähnyt, miten puoliso rinnalla voi? Väitätkö ihan tosissaan, ettet huomannut mitään merkkejä siitä, että puolisosi oli kyllästynyt sinuun? Ihmisillä on taipumusta uskotella itselleen, että kun mä olen onnellinen, niin toinenkin on. Noinko sulle kävi?

Lue lisää

Tuo "puun takaa" tarkoittaa sitä tunnetta, sinä päivänä kun kaikki pajastuu. Sitten sitä alkaa kelaamaan että nyt minä tiedän mistä mikäkin asia johtui. Tämä on kuulemma yleistä petetyksi tulleilla, terapeuttini sanoo. Kyllä huomasin joitakin irrallisia merkkejä että toisella on jotain meneillään, mutta en osannut sitten laskea niitä yhteen.
Yritin puhua meidän asioista, häiritseekö tämä tai tuo häntä minussa; ei häirinnyt. Toinen selitti asioita valehtelemalla. Oli muka työstressiä, muista asioista johtuvaa uupumista jne. Hän piti itsensä kiireisenä, oli aina jokin projekti päällä, vaikka esim. remontti. Hyvitteli kun oli ollut juoksuillaan ("työmatkoilla") Halusi keskittää aikaa juuri minulle. Lähteä pienelle reissulle jne. Selvennykseksi, että työmatkat eivät tulleet yllättäin kuvaan mukaan, eikä ylityöt. Niitä oli hänellä työhistoriassaan ollut vähän aina.
Tuttavalleni kävi vähän samoin ja hänkin sanoi että loppuaikoina mies oli kumman paljon kotona ja hyvitteli häntä. Mistä voi sitten todella tietää mitä toisen päässä liikkuu, kun toinen näyttelee?

Ja en mielestäni keskittynyt vain itseeni, mutta jokaisella on elämässä muutakin kuin puoliso. Minulla oli opiskelu ja työ ja viimeiseksi läheisen terveysongelmat. Ei silloin jaksa ruveta selvittämään sen enempää, mitä kuvailin, asioita. Minulla olisi ollut tahtoa yrittää, mutta toinen oli jo päätöksensä tehnyt aikaa sitten.Minkäs teet?
Elämä jatkuu näin.

Trauma oikein kirjoitti:

Psyykkinen trauma on lääketieteellinen termi.

Keskustelun taso laskee ala-arvoiseksi, jos huudatte suurina totuuksina asioita joita ette lainkaan ymmärrä.

Täältä voitte lukea psykologian tohtorin kertoman uskottomuuden aiheuttamasta traumasta:

http://www.avatv.fi/kauneusjahyvinvointi/artikkeli.shtml/asiantuntija-neuvoo-nain-selviat-traumasta-ja-traumaperaisesta-stressihairiosta/2012/05/1547241

Lue lisää

Juuri noista artikkelissa kuvatuista oireista uskottomuuskriisin läpikäynyt voi kärsiä. Niin kävi minullekin. Sain ammattiapua. Eipä vähätellä toisten kokemuksia.

hjfsdkgfsdjkf kirjoitti:

Niinpä...

Nyt vaan on niin, että tuolla sivustolla käsitellään OIKEITA traumatisoivia tilanteita kuten omaisen kuolema, väkivallan uhriksi joutuminen, aseellinen ryöstö, onnettomuus, käheisen itsemurha tai suuronnettomuus jne.

Pettäminen on tietenkin väärin, mutta turhaa dramaqueen touhua suurimmalta osalta tällä palstalla.
Mikä on se valtava trauman aiheuttaja siinä puolison uskottomuudessa?
Se, että itsetuntonne saa kolauksen?
Se, että puoliso valehteli?
Mikä siinä aiheuttaa nyt sen valtavan trauman?
Selittäkää nyt ihmeessä mikä siinä on niin kauheaa että ihminen muka sekoaa?

Terve ihminen tuntee surua, pettymystä, jonkinasteista vihaakin petetyksi tullessaan.
Epätasapainoinen ihminen jonka stressinsietokyky on lähes olematon, sairastuu henkisesti.

Lue lisää

"OIKEITA traumatisoivia tilanteita kuten omaisen kuolema, väkivallan uhriksi joutuminen, aseellinen ryöstö, onnettomuus, käheisen itsemurha tai suuronnettomuus jne."

Millä ihmeen perusteella sinä kerrot, mikä on oikeasti traumatisoiva tilanne?

Minulle on sattunut seuraava:
satunnainen vastaantulija on pahoinpidellyt minut kaupungilla (kunnolla turpaan)
vanhempani ja isovanhempani ovat kuolleet (tämä on vastassa melkein kaikilla)
minut on irtisanottu
minut on petetty

Noista aivan ylivoimaisesti pahin paikka on ollut tuo petos.

"Mikä on se valtava trauman aiheuttaja siinä puolison uskottomuudessa?"

NO mikä siinä muka aiheuttaa trauman, jos joku lyö kerran nyrkillä silmäkkulmaan? Onko musta siläm muka paha? Sehän menee viikossa ohi.

"Epätasapainoinen ihminen jonka stressinsietokyky on lähes olematon, sairastuu henkisesti. "

Toki määritelmän mukaan henkisesti sairaat ovat henkisesti sairaita.

sdflkjsd fsfs fsdf kirjoitti:

"OIKEITA traumatisoivia tilanteita kuten omaisen kuolema, väkivallan uhriksi joutuminen, aseellinen ryöstö, onnettomuus, käheisen itsemurha tai suuronnettomuus jne."

Millä ihmeen perusteella sinä kerrot, mikä on oikeasti traumatisoiva tilanne?

Minulle on sattunut seuraava:
satunnainen vastaantulija on pahoinpidellyt minut kaupungilla (kunnolla turpaan)
vanhempani ja isovanhempani ovat kuolleet (tämä on vastassa melkein kaikilla)
minut on irtisanottu
minut on petetty

Noista aivan ylivoimaisesti pahin paikka on ollut tuo petos.

"Mikä on se valtava trauman aiheuttaja siinä puolison uskottomuudessa?"

NO mikä siinä muka aiheuttaa trauman, jos joku lyö kerran nyrkillä silmäkkulmaan? Onko musta siläm muka paha? Sehän menee viikossa ohi.

"Epätasapainoinen ihminen jonka stressinsietokyky on lähes olematon, sairastuu henkisesti. "

Toki määritelmän mukaan henkisesti sairaat ovat henkisesti sairaita.

Lue lisää

Sinä et saanut KUNNOLLA turpaasi, jos seurauksena oli musta silmä joka parani viikossa. KUNNOLLA turpaansa saanut henkilö ja varsinkin jos väkivallantekijä on satunnainen tuntematon henkilö, pelkää ja kavahtaa jokaista vastaantulijaa, jokainen kädenliike vastaantulijalta koetaan uhkaksi. Ihmisen elämä muuttuu radikaalisti pelon takia, jotkut jopa sulkeutuvat neljän seinän sisään jos eivät saa traumaansa apua.

Yleensä aikuisten ihmisten isovanhemmat ja vanhemmat kuolevat jossain vaiheessa, tämä tuskin tulee yllätyksenä kenellekään. Sitävastoin läheisen ihmisen YLLÄTTÄVÄ poismeno esim onnettomuuden, väkivallan tai itsemurhan kautta on hyvinkin traumatisoivaa. Oletko ikinä kuullut että petetty saa henkisestä kärsimyksestä korvauksia oikeudessa? Sitä vastoin väkivallan uhri tai väkivallan kautta kuolleen henkilön omaiset yleensä korvauksia saavat.

Irtisanomista tuskin kukaan katsoo traumaattiseksi tapahtumaksi, irtisanomiset ovat arkipäivää ja niistä pitää vaan selvitä kuten tuhannet muutkin selviävät. Toki irtisanominen aiheuttaa taloudellisia ongelmia ja huolta tulevaisuudesta, mutta se on elämää.

Mikä siinä traumatisoi jos puoliso hyppää toisen sänkyyn?
Kuluiko värkki käyttökelvottomaksi?
Pelkäätkö joka kerta puolison lähtiessä ovesta ulos, että menee toisen sänkyyn?
Huomasitko ettet olekaan puolisollesi se ainoa vaihtoehto ja jouduit toteamaan ettei se puoliso olekaan itsestäänselvyys.
Luottamus siihen meni, että puoliso on ikuisesti siinä vain sinua varten, vaikka itsekin joudut myöntämään ettet tee suhteen ylläpitämiseksi kaikkeasi?

miettimispipo kirjoitti:

Sinä et saanut KUNNOLLA turpaasi, jos seurauksena oli musta silmä joka parani viikossa. KUNNOLLA turpaansa saanut henkilö ja varsinkin jos väkivallantekijä on satunnainen tuntematon henkilö, pelkää ja kavahtaa jokaista vastaantulijaa, jokainen kädenliike vastaantulijalta koetaan uhkaksi. Ihmisen elämä muuttuu radikaalisti pelon takia, jotkut jopa sulkeutuvat neljän seinän sisään jos eivät saa traumaansa apua.

Yleensä aikuisten ihmisten isovanhemmat ja vanhemmat kuolevat jossain vaiheessa, tämä tuskin tulee yllätyksenä kenellekään. Sitävastoin läheisen ihmisen YLLÄTTÄVÄ poismeno esim onnettomuuden, väkivallan tai itsemurhan kautta on hyvinkin traumatisoivaa. Oletko ikinä kuullut että petetty saa henkisestä kärsimyksestä korvauksia oikeudessa? Sitä vastoin väkivallan uhri tai väkivallan kautta kuolleen henkilön omaiset yleensä korvauksia saavat.

Irtisanomista tuskin kukaan katsoo traumaattiseksi tapahtumaksi, irtisanomiset ovat arkipäivää ja niistä pitää vaan selvitä kuten tuhannet muutkin selviävät. Toki irtisanominen aiheuttaa taloudellisia ongelmia ja huolta tulevaisuudesta, mutta se on elämää.

Mikä siinä traumatisoi jos puoliso hyppää toisen sänkyyn?
Kuluiko värkki käyttökelvottomaksi?
Pelkäätkö joka kerta puolison lähtiessä ovesta ulos, että menee toisen sänkyyn?
Huomasitko ettet olekaan puolisollesi se ainoa vaihtoehto ja jouduit toteamaan ettei se puoliso olekaan itsestäänselvyys.
Luottamus siihen meni, että puoliso on ikuisesti siinä vain sinua varten, vaikka itsekin joudut myöntämään ettet tee suhteen ylläpitämiseksi kaikkeasi?

Lue lisää

Vaikuttaa että et ole itse kokenut pitkään jatkunutta pettämistä parisuhteessa, joka on kestänyt kestänyt ehkä vuosikymmenen, pari. Siksi et osaa samaistua. Miksi sitten väitellä, jos et ymmärrä?

Puolison petos voi saada aikaan myös pelkotiloja kannattaa katsoa tuo linkki. Ei ole kyse pelkästä seksuaalisesta petoksesta vaan siitä että ihminen, jonka luulit tuntevasi, muuttuu sinulle aivan vieraan tuntuiseksi. Hänellä on salainen elämä josta et tiennyt, etkä tule ehkä paljon tietämäänkään. Hänen käytöksensä voi yllättäin muuttua aivan toisenlaiseksi kuin ennen, kun petos paljastuu.

Täällä ei mielestäni kirjoiteta yhden kerran syrjähypystä, vaan jostain paljon vakavammasta. Yhden kerran syrjähypyn olisin kyllä kestänyt ihan eri tavalla.

Sitä paitsi, jos ei ole elämässään kokenut väkivaltaa tai läheisen yllättävää kuolemaa, niin eikö uskotomuuskriisi ole sitten se vaikea paikka. Jokaisella on jotain vaikeaa elämässä, miksi vähätellä toisten tunteita. Jokainen tuntee ne tavallaan.

Voin kuvitella että jollekin irtisanominenkin on paha paikka, jos on omistautunut työlleen, kenties vuosikymmenien ajan. Tai vähemmänkin. Ei se ole niille irtisanotuille arkipäivää.

JA petoksesta ihmissuhteissa harvemmin saa oikeudessa korvausta (tosin asianajaja Markku Salon mukaan joskus on saanut) Se ei sllti tee asiasta kevyempää. Ainakin kun siihen yhdistyy kodin menettäminen ja huoltajuussotkut, niin kuvittelisin että se epäoikeudenmukaisuuden tunne voi joissain laukaista kostoreaktion. Sitä ei toki pidä hyväksyä, vaan hakea apua.

miettimispipo kirjoitti:

Sinä et saanut KUNNOLLA turpaasi, jos seurauksena oli musta silmä joka parani viikossa. KUNNOLLA turpaansa saanut henkilö ja varsinkin jos väkivallantekijä on satunnainen tuntematon henkilö, pelkää ja kavahtaa jokaista vastaantulijaa, jokainen kädenliike vastaantulijalta koetaan uhkaksi. Ihmisen elämä muuttuu radikaalisti pelon takia, jotkut jopa sulkeutuvat neljän seinän sisään jos eivät saa traumaansa apua.

Yleensä aikuisten ihmisten isovanhemmat ja vanhemmat kuolevat jossain vaiheessa, tämä tuskin tulee yllätyksenä kenellekään. Sitävastoin läheisen ihmisen YLLÄTTÄVÄ poismeno esim onnettomuuden, väkivallan tai itsemurhan kautta on hyvinkin traumatisoivaa. Oletko ikinä kuullut että petetty saa henkisestä kärsimyksestä korvauksia oikeudessa? Sitä vastoin väkivallan uhri tai väkivallan kautta kuolleen henkilön omaiset yleensä korvauksia saavat.

Irtisanomista tuskin kukaan katsoo traumaattiseksi tapahtumaksi, irtisanomiset ovat arkipäivää ja niistä pitää vaan selvitä kuten tuhannet muutkin selviävät. Toki irtisanominen aiheuttaa taloudellisia ongelmia ja huolta tulevaisuudesta, mutta se on elämää.

Mikä siinä traumatisoi jos puoliso hyppää toisen sänkyyn?
Kuluiko värkki käyttökelvottomaksi?
Pelkäätkö joka kerta puolison lähtiessä ovesta ulos, että menee toisen sänkyyn?
Huomasitko ettet olekaan puolisollesi se ainoa vaihtoehto ja jouduit toteamaan ettei se puoliso olekaan itsestäänselvyys.
Luottamus siihen meni, että puoliso on ikuisesti siinä vain sinua varten, vaikka itsekin joudut myöntämään ettet tee suhteen ylläpitämiseksi kaikkeasi?

Lue lisää

Tässä linkki väitöskirjaa koskevaan artikkeliin.

http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2012102616253240_lz.shtml

dramaqueen kirjoitti:

Vaikuttaa että et ole itse kokenut pitkään jatkunutta pettämistä parisuhteessa, joka on kestänyt kestänyt ehkä vuosikymmenen, pari. Siksi et osaa samaistua. Miksi sitten väitellä, jos et ymmärrä?

Puolison petos voi saada aikaan myös pelkotiloja kannattaa katsoa tuo linkki. Ei ole kyse pelkästä seksuaalisesta petoksesta vaan siitä että ihminen, jonka luulit tuntevasi, muuttuu sinulle aivan vieraan tuntuiseksi. Hänellä on salainen elämä josta et tiennyt, etkä tule ehkä paljon tietämäänkään. Hänen käytöksensä voi yllättäin muuttua aivan toisenlaiseksi kuin ennen, kun petos paljastuu.

Täällä ei mielestäni kirjoiteta yhden kerran syrjähypystä, vaan jostain paljon vakavammasta. Yhden kerran syrjähypyn olisin kyllä kestänyt ihan eri tavalla.

Sitä paitsi, jos ei ole elämässään kokenut väkivaltaa tai läheisen yllättävää kuolemaa, niin eikö uskotomuuskriisi ole sitten se vaikea paikka. Jokaisella on jotain vaikeaa elämässä, miksi vähätellä toisten tunteita. Jokainen tuntee ne tavallaan.

Voin kuvitella että jollekin irtisanominenkin on paha paikka, jos on omistautunut työlleen, kenties vuosikymmenien ajan. Tai vähemmänkin. Ei se ole niille irtisanotuille arkipäivää.

JA petoksesta ihmissuhteissa harvemmin saa oikeudessa korvausta (tosin asianajaja Markku Salon mukaan joskus on saanut) Se ei sllti tee asiasta kevyempää. Ainakin kun siihen yhdistyy kodin menettäminen ja huoltajuussotkut, niin kuvittelisin että se epäoikeudenmukaisuuden tunne voi joissain laukaista kostoreaktion. Sitä ei toki pidä hyväksyä, vaan hakea apua.

Lue lisää

"Vaikuttaa että et ole itse kokenut pitkään jatkunutta pettämistä parisuhteessa, joka on kestänyt kestänyt ehkä vuosikymmenen, pari. Siksi et osaa samaistua. Miksi sitten väitellä, jos et ymmärrä?"

Olet oikeassa, en ole kokenut puolison uskottomuutta, mutta olen kokenut puolison vuosikausia jatkuneen "petoksen", jonka johdosta minulta meni työ, asunto, muu varallisuus sekä ajauduin ns henkilökohtaiseen konkurssiin. Lapset ja mielenterveys jäivät, enkä kokenut traumatisoituneeni. Olin helvetin vihainen, pettynyt, surullinen ja katkerakin. Siksipä ihmettelenkin kun täällä tuntuu nyt suhteellisuudentaju kaikonneen ja jopa ymmärretään uskottomuuden voineen aiheuttaa perhesurman.

Avioero on aina hankala asia, josta toinen selviää paremmin, toinen huonommin. Ihmettelen vain, miksi petetyt kuvailevat uskottomuuden (ei avioeroa) suistaneen mielenterveyden raiteiltaan ja kertovat uskottomuuden olevan pahinta mahdollista jota ihmiselle voi tehdä?
Jos uskottomuuden vuoksi parisuhde ei hajoa, mitä uskottomuudesta seuraa?
Itsetunnon huononeminen ja luottamuksen menetys? Mitä muuta?

Suhteellisuudentajua hyvät ystävät.

väitän kirjoitti:

Tässä linkki väitöskirjaa koskevaan artikkeliin.

http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2012102616253240_lz.shtml

Lue lisää

Tässähän on kyse uskottomuudesta aiheutuneen avioeron kokeneista.
Nyt kuitenkin tilannehan on se, että SUURI osa tänne kirjoittajista ainakin omien sanojensa mukaan ei ole eronnut, eikä eroamassa parisuhteestaan uskottomuuden vuoksi.

Avioero on aina rankka asia käsiteltäväksi, johtuupa ero sitten mistä tahansa.

Melkein terve kirjoitti:

Niin totta.
Minä hakeuduin lääkärille, kun vielä 7 kk:n jälkeen kärystä tuskailin asian kanssa lähes päivittäin. Harmittelin, kuinka en ollut asiasta nopeammin selvinnyt ja oliko elämäni ollut liian helppoa kun otin asian niin raskaasti.
Lääkäri oli todella upea; ystävällinen, ymmärtäväinen, rohkaiseva ja todella asiallinen. En tuntenut itseäni lainkaan mielisairaaksi, riippuvaiseksi, tai mitenkään huonoksi ja heikoksi, miten tälläkin palstalla petettyjä arvostellaan.
Pelkästään se helpotti, että joku sanoi reaktioitani normaaleiksi, eikä niitä tarvi hävetä. Totesi vielä, että hänen kokemustensa mukaan uskottomuudesta toipuminen vie 1-4 vuotta.

Lue lisää

Just, kohta 6v takana petoksesta ja vieläkin se on kuin olis tapahtunu eilen. Ja niille jotka luulee että tunteitaan voi hallita tommosen jälkeen, sanon että ei tuu kesää. Sai nimittäin pettäjät tuntea tuskan nahoissaan kun sotkivat minun elämäni. Meinas äijä päästä tosiaan siitä ainoostaan. Jälkeen päin ajateltuna teki myös mulla gutaa. Oon sitä mieltä että sitä saa mitä tilaa. Näin sano myös yks lääkäri kun meinas tulla niitä ruumiita.

miettimispipo kirjoitti:

Sinä et saanut KUNNOLLA turpaasi, jos seurauksena oli musta silmä joka parani viikossa. KUNNOLLA turpaansa saanut henkilö ja varsinkin jos väkivallantekijä on satunnainen tuntematon henkilö, pelkää ja kavahtaa jokaista vastaantulijaa, jokainen kädenliike vastaantulijalta koetaan uhkaksi. Ihmisen elämä muuttuu radikaalisti pelon takia, jotkut jopa sulkeutuvat neljän seinän sisään jos eivät saa traumaansa apua.

Yleensä aikuisten ihmisten isovanhemmat ja vanhemmat kuolevat jossain vaiheessa, tämä tuskin tulee yllätyksenä kenellekään. Sitävastoin läheisen ihmisen YLLÄTTÄVÄ poismeno esim onnettomuuden, väkivallan tai itsemurhan kautta on hyvinkin traumatisoivaa. Oletko ikinä kuullut että petetty saa henkisestä kärsimyksestä korvauksia oikeudessa? Sitä vastoin väkivallan uhri tai väkivallan kautta kuolleen henkilön omaiset yleensä korvauksia saavat.

Irtisanomista tuskin kukaan katsoo traumaattiseksi tapahtumaksi, irtisanomiset ovat arkipäivää ja niistä pitää vaan selvitä kuten tuhannet muutkin selviävät. Toki irtisanominen aiheuttaa taloudellisia ongelmia ja huolta tulevaisuudesta, mutta se on elämää.

Mikä siinä traumatisoi jos puoliso hyppää toisen sänkyyn?
Kuluiko värkki käyttökelvottomaksi?
Pelkäätkö joka kerta puolison lähtiessä ovesta ulos, että menee toisen sänkyyn?
Huomasitko ettet olekaan puolisollesi se ainoa vaihtoehto ja jouduit toteamaan ettei se puoliso olekaan itsestäänselvyys.
Luottamus siihen meni, että puoliso on ikuisesti siinä vain sinua varten, vaikka itsekin joudut myöntämään ettet tee suhteen ylläpitämiseksi kaikkeasi?

Lue lisää

"Sinä et saanut KUNNOLLA turpaasi"

Lasketaanko se kunnolla turpaan saamiseksi, jos makaa maassa sikiöasennossa kun toiset potkivat?

"jos seurauksena oli musta silmä joka parani viikossa."

Oli muuten helvetin hyvä tuuri ettei tullut kuin ruhjeita.

"KUNNOLLA turpaansa saanut henkilö ja varsinkin jos väkivallantekijä on satunnainen tuntematon henkilö, pelkää ja kavahtaa jokaista vastaantulijaa, jokainen kädenliike vastaantulijalta koetaan uhkaksi."

Älä nyt viitsi jauhaa pas***kaa, tuo on ihan täyttä puppua.

Ei minulle tullut tuosta minkäänlaisia pelkotiloja, mutta olenkin henkisesti aika helvetin kova luu. Tottakai ne turpakäräjät pyörivät varmaan kuukauden kokoajan päässä.

Ei minulle tullut tuosta sitten minkäänlaisia traumoja.

"Ihmisen elämä muuttuu radikaalisti pelon takia"

Meinaatko että kun petos paljastuu ja parisuhteen perusturvallisuus murtuu, niin se ei sitten vaikuta mitenkään? Hahhahah.

"Sitävastoin läheisen ihmisen YLLÄTTÄVÄ poismeno esim onnettomuuden, väkivallan tai itsemurhan kautta on hyvinkin traumatisoivaa. "

Isäni kuoleman syy oli onnettomuus. Olihan sekin ikävää, mutta en traumatisoitunut siitäkään.

"Oletko ikinä kuullut että petetty saa henkisestä kärsimyksestä korvauksia oikeudessa? Sitä vastoin väkivallan uhri tai väkivallan kautta kuolleen henkilön omaiset yleensä korvauksia saavat."

Suomen oikeuskäytäntö nyt ei minun mielestäni oikein kelpaa näissä asioissa perusteluksi mihinkään.

"Mikä siinä traumatisoi jos puoliso hyppää toisen sänkyyn?"

En minä siitä traumatisoitunut, mutta se oli huomattavasti isompi paukku kuin yksikään luettelemistani asioista.

"Kuluiko värkki käyttökelvottomaksi?"

No meneekö silmät pilalle jos ne vähän mustuu? Ei mene.

"Luottamus siihen meni"

KAtos kun alat olla asian ytimessä.

Ihmisen elämä ei ole mitään ilman semmoista perusturvallisuutta. Jos kumppani voi milloin tahansa kadota niin ei semmoisessa suhteessa kyllä ole minkäänlaista turvallisuudentunnetta.

Olet niin pihalla kuin olla ja voi.

mietintäpipo kirjoitti:

"Vaikuttaa että et ole itse kokenut pitkään jatkunutta pettämistä parisuhteessa, joka on kestänyt kestänyt ehkä vuosikymmenen, pari. Siksi et osaa samaistua. Miksi sitten väitellä, jos et ymmärrä?"

Olet oikeassa, en ole kokenut puolison uskottomuutta, mutta olen kokenut puolison vuosikausia jatkuneen "petoksen", jonka johdosta minulta meni työ, asunto, muu varallisuus sekä ajauduin ns henkilökohtaiseen konkurssiin. Lapset ja mielenterveys jäivät, enkä kokenut traumatisoituneeni. Olin helvetin vihainen, pettynyt, surullinen ja katkerakin. Siksipä ihmettelenkin kun täällä tuntuu nyt suhteellisuudentaju kaikonneen ja jopa ymmärretään uskottomuuden voineen aiheuttaa perhesurman.

Avioero on aina hankala asia, josta toinen selviää paremmin, toinen huonommin. Ihmettelen vain, miksi petetyt kuvailevat uskottomuuden (ei avioeroa) suistaneen mielenterveyden raiteiltaan ja kertovat uskottomuuden olevan pahinta mahdollista jota ihmiselle voi tehdä?
Jos uskottomuuden vuoksi parisuhde ei hajoa, mitä uskottomuudesta seuraa?
Itsetunnon huononeminen ja luottamuksen menetys? Mitä muuta?

Suhteellisuudentajua hyvät ystävät.

Lue lisää

" mielenterveys jäivät,"

Katsos kun kaikille ei käy noin.

Minun kaverilta meni mielenterveys ihan tuosta vain, naks. Ilman mitään traumoja. Se vain sekosi.

edellinen vastaa kirjoitti:

"Sinä et saanut KUNNOLLA turpaasi"

Lasketaanko se kunnolla turpaan saamiseksi, jos makaa maassa sikiöasennossa kun toiset potkivat?

"jos seurauksena oli musta silmä joka parani viikossa."

Oli muuten helvetin hyvä tuuri ettei tullut kuin ruhjeita.

"KUNNOLLA turpaansa saanut henkilö ja varsinkin jos väkivallantekijä on satunnainen tuntematon henkilö, pelkää ja kavahtaa jokaista vastaantulijaa, jokainen kädenliike vastaantulijalta koetaan uhkaksi."

Älä nyt viitsi jauhaa pas***kaa, tuo on ihan täyttä puppua.

Ei minulle tullut tuosta minkäänlaisia pelkotiloja, mutta olenkin henkisesti aika helvetin kova luu. Tottakai ne turpakäräjät pyörivät varmaan kuukauden kokoajan päässä.

Ei minulle tullut tuosta sitten minkäänlaisia traumoja.

"Ihmisen elämä muuttuu radikaalisti pelon takia"

Meinaatko että kun petos paljastuu ja parisuhteen perusturvallisuus murtuu, niin se ei sitten vaikuta mitenkään? Hahhahah.

"Sitävastoin läheisen ihmisen YLLÄTTÄVÄ poismeno esim onnettomuuden, väkivallan tai itsemurhan kautta on hyvinkin traumatisoivaa. "

Isäni kuoleman syy oli onnettomuus. Olihan sekin ikävää, mutta en traumatisoitunut siitäkään.

"Oletko ikinä kuullut että petetty saa henkisestä kärsimyksestä korvauksia oikeudessa? Sitä vastoin väkivallan uhri tai väkivallan kautta kuolleen henkilön omaiset yleensä korvauksia saavat."

Suomen oikeuskäytäntö nyt ei minun mielestäni oikein kelpaa näissä asioissa perusteluksi mihinkään.

"Mikä siinä traumatisoi jos puoliso hyppää toisen sänkyyn?"

En minä siitä traumatisoitunut, mutta se oli huomattavasti isompi paukku kuin yksikään luettelemistani asioista.

"Kuluiko värkki käyttökelvottomaksi?"

No meneekö silmät pilalle jos ne vähän mustuu? Ei mene.

"Luottamus siihen meni"

KAtos kun alat olla asian ytimessä.

Ihmisen elämä ei ole mitään ilman semmoista perusturvallisuutta. Jos kumppani voi milloin tahansa kadota niin ei semmoisessa suhteessa kyllä ole minkäänlaista turvallisuudentunnetta.

Olet niin pihalla kuin olla ja voi.

Lue lisää

Ei herrantähden...

Kuvailemasi pahoinpitely ja kuvailemasi vammat kuuluvat tuonne lievän pahoinpitelyn ja pahoinpitelyn välimaastoon. Ilmeisesti et tiedä mitä kunnolla turpaansa saaminen tarkoittaa, koska vertaat pieniä ruhjeita ja niistä aiheutunutta kuukauden jaksoa (jolloin ei muu kuin selkäsauna pyörinyt mielessä) ihmisten, jotka todella ovat saaneet kunnolla turpaansa, traumoihin ja pelkotiloihin.

En ikinä tässä elämässä olisi kuvitellut lukevani ihmiseltä, joka väittää jonkun toisen olevan pihalla, tekstiä joka kielii täydellisestä tietämättömyydestä ja jopa tyhmyydestä.

"No meneekö silmät pilalle jos ne vähän mustuu? Ei mene."

Toivon ettet koskaan joudu potilaan ominaisuudessa kasvokirurgian poliklinikalle, jossa hoidetaan trauman aiheuttamia kasvovammoja (pahoinpitely, auto-onnettomuus jne). Toisaaltaan olisi sinulle terveellistä nähdä vaikkapa silmänpohjan murtuma jossa silmänpohja painuu poskionteloon ja silmä valahtaa alas. Joillakin potilailla on silmämunan takana verenvuotoa joka aiheuttaa retrobulbaarihematooman jonka operatiivisella hoidolla on kiire jotta näkö voidaan pelastaa.

En pysty edes sanoinkuvailemaan, miten järkyttynyt olen sinun mielipiteistäsi...jopa teini-ikäiset ymmärtävät väkivallan seuraukset paremmin kuin sinä.

Kun minä hakeuduin lääkärin pakeille ja se anto rauhottavia mitä ois pitäny syödä ainaskii vuoden, ja vielä siihen pariterapia päälle, niin tajusin että minusta tehdään syntipukkia kaikkeen tapahtuneeseen. Ei helvata. Pitäskö niellä kaikki mitä "pöytään" kannetaan??? Ei mun kohdalla. Ei ihmisen oo pakko niellä kaikkee paskaa. Pitäskö vaan kattoo läpi sormien kun maailma ympärillä romahtaa??? Minä ainaskin nousen ylös ja annan samalla mitalla ja vähän enemmän. Onko se sitten väärin??? Ihme kun ollaan hengissä kaikki viellä!!!!!!!

Aika kauheita juttuja.
Mä uskon, että media myy seksillä ja heikkotahtoiset nahjukset menevät lankaan yliseksualisoituneessa maailmassa.Toisekseen narsismiin taipuvainen luonnekuva rulettaa, mikä ei todellakaan ainakaan vanhemmilla ole lainkaan hyvä piirre.
Oikein surullista, että maksumiehinä ovat lapset.Kuolinvuoteellaan jokainen on varmasti tyytyväisempi siitä, että lapset ovat saaneet kasvaa hyvässä kodissa kuin siitä että on saanut käydä naimassa vierasta.

Jos toinen puolisoista on mielenterveysongelmainen naristinen ilkimys niin perhe ei varmasti voi hyvin.

Kaikki ymmärrämme, että murhaaja on päästään vialla, että teko on hirvittävä rikos.

Halusin avata keskustelun siitä, mikä on laukaissut sen että aiemmin terve, tavallinen perheenisä sairastuu mieleltään/sekoaa. Omien traumaattisten kokemusteni, oman henkisen sairastumiseni, perusteella, toin esiin ajatukseni, että taustalla voisi olla uskottomuus:
- pettämisen aiheuttama petetyn henkinen sairaus, hallitsematon tunnekaaos, johon petetty ei hae apua
- se, että petetyllä ei ole oikeusturvaa/mahdollisuutta saada hyvitystä virallista tietä henkisessä väkivallassa, joksi petetty kokee tapahtuneen.

Vastaajissa näyttää olevan kahdenlaisia mielipiteitä:
-petettyjä, jotka minun laillani ovat kokeneet suuren henkisen trauman/epätasapainontilan, ja ymmärtävät tilansa voivan johtaa epätasapainoiseen, aggressiiviseen käyttäytymiseen, jopa hirvittäviin rikoksiin
-niitä, jotka eivät ole toimineet aggressiivisesti, eivätkä ymmärrä miten sellainen olisi mahdollista uskottomuuskriisissä. Tässä ryhmässä on sekä petettyjä että kaikki sellaiset, jotka eivät itse ole kokeneet uskottomuutta.

Kukaan ei ole sanonut, että pettäminen on pahempi kuin kuolema.

Kuka sanoi? kirjoitti:

Kukaan ei ole sanonut, että pettäminen on pahempi kuin kuolema.

Kannattaisiko lukea huolella kaikki viestit alustalähtien, ennen kuin torppaa toisten näkemykset?

Ote ketjun aloituksesta:

"Tulin itse petetyksi, koin itse ja luin kirjallisuutta petettyjen suuresta traumasta.
Koskaan aiemmin ei mikään, ei edes vanhempien kuolema, ole järkyttänyt mieltäni näin suuresti."

Miksi sanoi? kirjoitti:

Kannattaisiko lukea huolella kaikki viestit alustalähtien, ennen kuin torppaa toisten näkemykset?

Ote ketjun aloituksesta:

"Tulin itse petetyksi, koin itse ja luin kirjallisuutta petettyjen suuresta traumasta.
Koskaan aiemmin ei mikään, ei edes vanhempien kuolema, ole järkyttänyt mieltäni näin suuresti."

Lue lisää

Yhden henkilökohtainen kokema ei ole totuus siitä mikä rikos on toistaan pahempi. esim. jos vanhemmat eivät olleet läsnä elämässä, ei kuolemakaan ole sama kokemus kuin läheisen ihmisen kuolema.

Tuo on tunnekokemus kirjoitti:

Yhden henkilökohtainen kokema ei ole totuus siitä mikä rikos on toistaan pahempi. esim. jos vanhemmat eivät olleet läsnä elämässä, ei kuolemakaan ole sama kokemus kuin läheisen ihmisen kuolema.

Lue lisää

Suurimmalla osalla ihmisistä on edessä vanhempien kuolema. Aikuiselle ihmiselle, joka on ehkä jo osannut varautua vanhempien kuolemaan, mikäli loppu ei tule yllätyksenä, se ei aiheuta mitään henkisiä ongelmia vaikka tottakai suru tuntuu alussa aika suurelta.

Omat vanhempani ovat jo kuolleet, mutta vaikka se tottakai suretti paljon, niin harva siitä hulluksi tulee.

Petetyksi tuleminen on ihan eri asia, se ei ole mikään normaaliin elämän kiertokulkuun tuleva väistämätön asia.

Vanhemman kuolema on katastrofi lähinnä lapsille.

"Olen kohdanut läheisen kuoleman, melko äkkinäisen ja sitten tämän eron aiheuttaman tuskan, josta en tiedä edes syytä.
Voin sano, että tuo eron tuoma myrsky on pahempi,"

Samaa mieltä.

Ainoastaan oman lapsen kuolema on pahempi kuin petos. Ja sitäpaitsi sehän on tutkittukin, että kaikkein pahin tekijä elämässä on tosiaan lapsen kuolema, toiseksi pahin puolison kuolema ja oliko se kolmantena avioero. Veikkaan että avioero petoksen kautta kiilaa tuon puolison kuoleman ohi.

"Monissa kulttuureissa lapsen kuolemaa ei pidetty niin suurena katastrofina kuin Suomessa vaan aivan hyväksyttävänä. Lapsen kuolema ei siis ole automaattisesti mikään pahin asia maailmassa vaan se on kulttuurisesti opittua ja lisäksi yksilöllistä."

Lienee selvää että alueilla, joista puolet lapsista kuolee (kuten suomessakin 1800-luvulla!), lapsen kuolemaa ei pidetä niin pahana asiana.

Silti et voi mennä sanomaan että turha itkeä, eihä tuossa mitään.

Veikkaa että muuten noissa alihkehittyneissä maissa raiskaustakaan ei pidetä minään maakaatojuttuna.

Vähän omakohtaista kokemusta ja lähipiiristäkin seuranneena miehenä voin todeta, että pohjalle sitä tippuu jos on koko elämänsä rakentanut yhteisen tulevaisuuden varaan. Elämältä viedään uskottomuuden kautta ikään kuin pohja pois. Ne jotka vähättelevät tilannetta eivät ehkä ole koskaan oikeasti rakastaneetkaan tai luottaneet täysin puolisoonsa? Kyllä minä ainakin haluan uskoa ja ajatella, että minä ja vaimoni olemme yhdessä ikuisesti, sekä että molemmilla on samanlaiset periaatteet ja arvomaailma. Jotenkin tuota yhteistä tulevaisuutta olisi vaikea rakentaa jos näin ei uskoisi.. Sitten noista ajatuksista: olen aika kiivas mies ja "sytyn" aika helposti... Voisin kuvitella, että olisin todella vihainen ja tämä kolmas osapuoli saisi tavalla tai toisella tuta nahoissansa mihin on nokkansa tunkenut...Mutta murhamies en ole. Kaikille niille jotka ovat oikeasti kriisissä:
Pitäkää lapsista hyvää huolta!!Se vaimo tai ukko joka petti ei vaan ole teidän arvoinen, mutta lapset tarvitsevat teitä. Hakeutukaa ihmisten ilmoille. Jutelkaa kavereiden kanssa. Erossa voi olla kaikkien mahdollisten tunteiden jälkeen hyviäkin puolia.

Tuo on vain yksi traaginen tapaus. Sitä, vaikuttaako uskottomuus perhesurmissa ei ole tutkittu tieteellisesti. Joten ei kannata mainita tyhmyyttä, kun itse luo omasta yksittäismielipiteestään kaikkia asioita koskevan totuuden, ilman asiallista tietoa.

Just, tyhmää kirjoitti:

Tuo on vain yksi traaginen tapaus. Sitä, vaikuttaako uskottomuus perhesurmissa ei ole tutkittu tieteellisesti. Joten ei kannata mainita tyhmyyttä, kun itse luo omasta yksittäismielipiteestään kaikkia asioita koskevan totuuden, ilman asiallista tietoa.

Lue lisää

Suoraan suomeksi sanottuna ettekö te kana-aivot ajattele lainkaan mitä paskaa jauhatte täällä. Ihan kuin perhesurmissa menehtyneiden omaisilla ei olisi riittävästi surua ja murhetta, te omiin pieniin murheisiinne ja omaan erinomaiseen itseenne käpertyneet oman navan tuijottajat syyllistätte uhrit vielä täälläkin.
Teidän ainoa murheenne on se miten oma kumppaninne jakaa vehjettään jossain vieraissa. Menkää itseenne ja miettikää hiukan ennen kuin alatte avautumaan asioista joista teillä ei ole mitään tietoa.

paskiaiset kirjoitti:

Suoraan suomeksi sanottuna ettekö te kana-aivot ajattele lainkaan mitä paskaa jauhatte täällä. Ihan kuin perhesurmissa menehtyneiden omaisilla ei olisi riittävästi surua ja murhetta, te omiin pieniin murheisiinne ja omaan erinomaiseen itseenne käpertyneet oman navan tuijottajat syyllistätte uhrit vielä täälläkin.
Teidän ainoa murheenne on se miten oma kumppaninne jakaa vehjettään jossain vieraissa. Menkää itseenne ja miettikää hiukan ennen kuin alatte avautumaan asioista joista teillä ei ole mitään tietoa.

Lue lisää

Jokainen ymmärtää perhesurman olevan raskas rikos, ei täällä kukaan syyllistä uhria. Myötätunto tuollaisen tragedian kokeneille ja uhreille on yksiselitteistä. Mutta siitä, miksi näitä tapahtuu, on hyvä avoimesti keskustella. Keskustelussa ei ole syytä piilottaa mitään asiaa tabuksi, ei uskottomuuttakaan. Vinkki:opettele kirjalliseen hyvän käytökseen.

Tabuja ei tarvita kirjoitti:

Jokainen ymmärtää perhesurman olevan raskas rikos, ei täällä kukaan syyllistä uhria. Myötätunto tuollaisen tragedian kokeneille ja uhreille on yksiselitteistä. Mutta siitä, miksi näitä tapahtuu, on hyvä avoimesti keskustella. Keskustelussa ei ole syytä piilottaa mitään asiaa tabuksi, ei uskottomuuttakaan. Vinkki:opettele kirjalliseen hyvän käytökseen.

Lue lisää

Tuota, tuliko mieleesi, että kyseinen henkilö saattaa olla osallinen (omainen tms) tällaiseen tragediaan?
Minulle tuli ensimmäisenä tämä mieleen, sillä tuskin kukaan hiiltyy totaalisesti näin yleismaailmallisesta asiasta, jollei asiassa ole jotain josta loukkaantuu sydänjuuria myöten tai järkyttyy lukemistaan mielipiteistä.

Oma näkemykseni on tämä:

Ap ehdottaa, että näihin perhesurmiin saattaisi olla syynä uskottomuus ja jopa ymmärtää tappajaa jossainmäärin, sillä katsoo että uskottomuus on niin raju "rikos" puolisoa kohtaan että tappajan mielenterveys on järkkynyt tästä syystä

Suurin osa myötäilee häntä ja on yhtä mieltä siitä että traumanhan uskottomuus aiheuttaa.

Eikö tässä selvästi anneta ymmärtää, että tragedia tavallaan on uhrin oma vika sillä jos hän ei olisi ollut uskoton, puoliso ei olisi seonnut ja kaikki olisi hyvin?
Vähän kuin sanotaan kolarista jossa kuskina rattijuoppo ja kyydissä olija kuolee, että oma vika, mitä meni rattijuopon kyytiin.

Miltä tuntuisi jos oma läheisesi olisi uhrin asemassa, ja ihmiset pohtisivat että varmaan petti miestään, eihän se kunnon mies olisi muuten seonnut?
Tietääkseni ei ole yhdessäkään näistä perhesurmista motiiviksi löydetty uskottomuutta. Taloudellisia vaikeuksia, harhaisuutta ja muita mielenterveysongelmia, parisuhteen muita ongelmia (avioero tulossa) jne kyllä on motiiveiksi "selvinnyt".

Ymmärrän kyllä, että petetyt ihmiset haluavat aina ja aina keksiä uusia syitä miksi ei pidä pettää ja miksi pettäminen on tuhoisaa. Tuntuu pahalta vaan ajatella, että näinkin vakavista ja omaisille tuskaa, ja sen loppuelämän trauman aiheuttavista asioista puhutaan kovin kevyesti ja hiukan ohimennen kuitenkin osoitetaan syyttävällä sormella uhria.



Ymmärrän kyllä, että on hyvä puhua asioista, mutta kun tätä asiaa veivataan täällä pelkästään mututuntumalta,

ihme säätöä kirjoitti:

Tuota, tuliko mieleesi, että kyseinen henkilö saattaa olla osallinen (omainen tms) tällaiseen tragediaan?
Minulle tuli ensimmäisenä tämä mieleen, sillä tuskin kukaan hiiltyy totaalisesti näin yleismaailmallisesta asiasta, jollei asiassa ole jotain josta loukkaantuu sydänjuuria myöten tai järkyttyy lukemistaan mielipiteistä.

Oma näkemykseni on tämä:

Ap ehdottaa, että näihin perhesurmiin saattaisi olla syynä uskottomuus ja jopa ymmärtää tappajaa jossainmäärin, sillä katsoo että uskottomuus on niin raju "rikos" puolisoa kohtaan että tappajan mielenterveys on järkkynyt tästä syystä

Suurin osa myötäilee häntä ja on yhtä mieltä siitä että traumanhan uskottomuus aiheuttaa.

Eikö tässä selvästi anneta ymmärtää, että tragedia tavallaan on uhrin oma vika sillä jos hän ei olisi ollut uskoton, puoliso ei olisi seonnut ja kaikki olisi hyvin?
Vähän kuin sanotaan kolarista jossa kuskina rattijuoppo ja kyydissä olija kuolee, että oma vika, mitä meni rattijuopon kyytiin.

Miltä tuntuisi jos oma läheisesi olisi uhrin asemassa, ja ihmiset pohtisivat että varmaan petti miestään, eihän se kunnon mies olisi muuten seonnut?
Tietääkseni ei ole yhdessäkään näistä perhesurmista motiiviksi löydetty uskottomuutta. Taloudellisia vaikeuksia, harhaisuutta ja muita mielenterveysongelmia, parisuhteen muita ongelmia (avioero tulossa) jne kyllä on motiiveiksi "selvinnyt".

Ymmärrän kyllä, että petetyt ihmiset haluavat aina ja aina keksiä uusia syitä miksi ei pidä pettää ja miksi pettäminen on tuhoisaa. Tuntuu pahalta vaan ajatella, että näinkin vakavista ja omaisille tuskaa, ja sen loppuelämän trauman aiheuttavista asioista puhutaan kovin kevyesti ja hiukan ohimennen kuitenkin osoitetaan syyttävällä sormella uhria.



Ymmärrän kyllä, että on hyvä puhua asioista, mutta kun tätä asiaa veivataan täällä pelkästään mututuntumalta,

Lue lisää

Rattijuopon kyytiin meno on kielletty, ei saa esim vakuutuskorvauksia, jos vammautuisi. Mutta se ei muuta rattijuopon rikosta.

Mikään syy ei oikeuta väkivaltaan eikä tappamaan. Uhri on aina syytön, vaikka hän olisi tehnyt mitä tahansa. Silti, on olemassa syyt ja tapahtumaketju, miksi rikos tapahtui. Miksi näistä ei saa keskustella?

Avoimu

Samaa olen sanonut koko ajan. Mies tuli taas kerran työreissusta, joilla "kurssikavereita" on riittänyt. Jossain lehtijutussahan oli heti aluksi, että uhri oli "naisiinmenevä". Vaimo sai tenttauksen yhteydessä jälleen kerran raivarin, joka meni tällä kertaa liian pitkälle. Homma olisi ratkennut aikaa sitten, mutta kakkonen on joku naimisissa oleva nainen, joka ei kerro mitään, ettei paljastu omalle puolisolleen.
Syytetty on taas niin narsisti tai psykopaatti, ettei kulisseja kaadeta, vaikka mikä olisi. Ennen vaikka vie asian hautaan, kuin myöntää tulleensa petetyksi.
Olisi voinut saada jopa sympatiaa aikanaan, jos olisi kertonut heti motiivin.

Yksi raivopää kirjoitti:

Samaa olen sanonut koko ajan. Mies tuli taas kerran työreissusta, joilla "kurssikavereita" on riittänyt. Jossain lehtijutussahan oli heti aluksi, että uhri oli "naisiinmenevä". Vaimo sai tenttauksen yhteydessä jälleen kerran raivarin, joka meni tällä kertaa liian pitkälle. Homma olisi ratkennut aikaa sitten, mutta kakkonen on joku naimisissa oleva nainen, joka ei kerro mitään, ettei paljastu omalle puolisolleen.
Syytetty on taas niin narsisti tai psykopaatti, ettei kulisseja kaadeta, vaikka mikä olisi. Ennen vaikka vie asian hautaan, kuin myöntää tulleensa petetyksi.
Olisi voinut saada jopa sympatiaa aikanaan, jos olisi kertonut heti motiivin.

Lue lisää

Pettäminen ja salasuhteet tuntuvat liittyvän useimmiten näihin perhesurmiin ja itsekin olen Ulvilan jutussa yhdistänyt näitä asioita.
Auerhan on itse ykköstynyt kakkonen ja sehän on huonoin yhtälö, kun pettäminen paljastuu! Ja taas sama toistuu, pettäjä helpommin pettää uudestaan.

Herättää todella ihmettelyä, että miksi tämä nainen astuu vasta nyt todistamaan?

Tuoreessa perhesurmassa on myös epäilyttävät piirteensä! Reilusti vanhempi perheenisä siirtyy uuden naisen hoteisiin suoraan entisestä suhteesta ja menee avioon. Nainen asunut Suomessa kolme vuotta, joka on myös hänen tyttärensä ikä.

Mikähän pettäjä-huiputtaja sattui tuonkin onnettoman miehen eteen. Kaiken selvittyä hän sekosi täydellisesti...

raharaharaha hei. Uskottomuudestahan juuri seuraa ne eroaikeet. 30% avioeroista johtuu uskottomuudesta. Joten älä selitä uskottomuutta pois perhesurmien taustoist. Uskottomuus voi olla jopa se alkuongelma, johon kumpikaan ei ole hakenut apua. Petetyn on turha edes hakea apua, tai ainakaan oikeutta, hän ei saa, ei mistään, sillä uskottomuus poistettiin aviorikoksena, kokonaan olemasta

Lisäksi, mm. kongo-suomitragediassa kukaan ei ole puhunut parin eroaikeista, parihan asui yhdessä, vastanaineina.

"Pariskuntasurmia on melkein aina edeltänyt eroaikeet. Eroaikeet taas useimmiten johtuen ongelmista, joihin ei ole haettu apua. Alkoholiongelmat, mielenterveys, väkivaltaisuus, talousvaikeudet, riittämättömyys, tyytymättömtyys, liian suuret vaatimukset itseltä ja perheeltä, jaksamattomuus, loputon velkakierre, työttömyys, ihmissuhdeongelmat...

Pettäminen ja mustasukkaisuus tulevat vasta kakkosena. "

Väärin. Eroaikeita edeltää useinmiten uskottomuus, silä avioerojen suurin syy on uskottomuus!

"On niitä monenlaisia miehiä, ehkä psykoosialttiita ahdistuksessa ja masennuksessa."

Varttihullu lienee vanhanaikainen mutta oikea sana.

Brittitutkimus ei vaikuta soveltuvan Suomen perhesurmiin. Siinä ei ole mukana naissurmaajia, joita on Suomessa. Suomen tapauksissa surmajamiehellä on usein jopa monikymmenvuotinen aseenkantolupa, joka tarkoittaa, että hänet tunnetaan kunniallisena ja nuhteettomana kansalaisena. Sillä lupa evättäisiin, jos haltijalla olisi epäilyttävää käytöshistoriaa. Nykyään, koulusurmien jälkeen, luvan menettää hyvin pienestä, jo siitä, että räyhää humalassa julkisesti, vaikka ase ei ole mukana.

Tiedoksi, paljon useammin kuin aiheetonta esiiintyy aiheellista mustasukkaisuutta.

Pilkkaajat taas täällä avoimta keskustelua hiljentämässä.