Hullu koiranpentu!

Hih hih sä oot saanu riiviöpennun :D Aika perusterrieri, joka on saanut kaiken :D Leiki sen kanssa sallittuja leikkejä, sehän tykkää purra ja repiä, kuten oot päässy huomaamaan! Kun se puree, laita sille lelu suuhun. Jos se puree huonekalua, laita lelu/luu suuhun. Kun se puree keittiönpöytää, laita raaka porkkana suuhun. Se kaipaa paljon tekemistä ja tykkää käyttää suutaan ni laita sinne suuhun aina jotakin ja pidä lattioilla paljon kaikke mitä saa luvalla pureksia, siis PALJON! Ja sun pitäisi jaksaa nyt viihdyttää sitä monta tuntia päivässä. Ulkoilua paljon, leikkiä paljon. Älä niin kauheesti huseeraa sen puremisen estelyn ja kieltelyn kanssa, ohjaa se vain oikeaan ositteseen. Kaikki vinkumiset, kieltelyt, ulinat, vesisuihkut...ne ei vaan toimi ennen kuin oot opettanut pennulle mitä kieltäminen tarkoittaa.

Rauhoittamisyritykset oot jättänyt kesken...jos otat pennun syliin niin että sen pitäisi siihen rahuottua, niin otteen on oltava niin napakka, ettei se pääse siitä mihinkään. Noh, jotkut on niin riiviöitä, että kaikkein paras on jäähy, eli laitat sen yksinään vaikka kylpyhuoneeseen viilentymään hetkeksi. Pääasia on, että päätät nyt itse, millä tavoin alat kouluttaa koiraa ja teet sitä samaa johdonmukaisesti päivästä toiseen. Pentu on ollut sinulla nyt kuukauden? ja olet ehtinyt säheltää ja kokeilla kaikki mahdolliset kikkakolmoset läpi tekemättä mitään johdonmukaisesti.

Ruokaa ei saa ennen kuin istuu rauhallisesti ja hiljaa. Kai sä jaksat odottaa kauemmin kuin pentu? Jos ruoka ei nappaa, niin olkoon syömättä. Seuraava askel on, että kipolle saa mennä vasta luvan kanssa. Siihen saakka istutaan ja katsotaan silmiin. Jos yrittää omin luvin, kuppi pois lattialta. Ei mene kovin kauaa, kun pentu ymmärtää mistä on kyse ;)

Nyt vaan rauhallisuutta ja jämäkkyyttä kehiin. Et sä suuttumalla saa mitään aikaiseksi. Toinen on ihan pieni pentunen, eikä osaa vielä mitään.

Onks tää nyt se kääpiövillakoira/terrieri-mix pentutehtaasta?? :D

Oliskohan ollu aihetta miettiä ennen kuin sen koiran otit että mitä tehdä ja missä tilanteessa :). Hankkia tietoa. Vai meinasitko et suomi24 kasvattaa sun koirasi :))). Voihan se olla et tuo villis terkku on sulle liian "haastava" rotu :))).

Tuo oli kyllä paras letkautus et "pennut yleensä leikkinäykkii , mutta lopettaa kun niitä käsketään. " Mulla lens pullat ja teet suusta näppikselle :)))... Anna vielä loputkii kuulla...

Sana EI on opetettava pennulle heti. Samoin IRTI on hyvä opettaa heti. Kun sanot pennulle ei (kun se esim. puree sinua) ja se ei sanaa usko, ota niskasta kiinni, katso tiukasti pentua silmiin ja toista käsky EI. Silmiin tuijottaminen on koiralle todella epämiellyttävää. Se oppii hyvin nopeasti, että jos EI käskyn jättää tottelematta, siitä seuraa inhottava tuijotus omistajan kanssa. Samoin käsky IRTI toimii näin; kun pennulla on suussaan jotain mikä ei sinne kuulu, sanot NAPAKASTI irti. Usein jo pelkkä äänensävy riittää kiinnittämään koiran huomion niin, että se irrottaa otteensa. Jos kuitenkaan ei toimi, edelleen niskasta kiinni ja viimeistään tässä vaiheessa koira irrottaa otteensa. Muista palkita!!! Tärkeää IRTI -käskyn kanssa on myös se, että älä milloinkaan sorru kiskomaan mitään koiran suusta, sen se ottaa leikin kannalta! niin kauan kuin esine on koiralla suussa, älä koske siihen, vaan käsky ja tarvittaessa ote niskavilloista. Huomaa tässäkin, älä revi tai riuhdo koiraa, vaan napakka ja varma ote! Voin ainakin oman kokemukseni perusteella sanoa (olen kouluttanut kolme isoa koiraa) että tätä niskasta tarttumista ei tarvitse tehdä montaa kertaa, koira oppii käskyn merkityksen todella nopeasti.

En ymmärrä tätä vinkumista tai murahtelua koiralle? Aina muistetaan painottaa koulutuksessa ym. että koira on koira! Miksi emme muista, että ihminen on ihminen? Koira pystyy oppimaan lukemattoman määrän ihmisen sanoilla tuotettuja käskyjä ja niiden merkityksiä. Ei ihmisen kuulu leikkiä koiralle koiraa, vaan olla johdonmukainen ihminen, jota koira kunnioittaa.

Kysy neuvoja koirasi kasvattajalta. Ainiin, pentuhan olikin hommattu siltä virolaiselta trokarilta....

Kyllä koirat ovat niin yksilöitä. Meilläkin aiemmin labukan pentu ymmärsi aika pian mitä yritetään sille sanoa, mutta nyt on toinen rotu ja ihan toinen ääni kellossa. Vaikka tietää mikä on väärin, se tehdään silti. Näykkii myös ja kun komentaa, aletaan haukkumaan.
Kärsivällisyyttä todella tarvitaan pennun kanssa.

Nimenomaan kärsivällisyyttä se vaatii. Ja kärsivällisyys palkitaan! Se on vain onnistuttava tekemään koiralle selväksi alkumetreillä, kuka määrää. Koiran täytyy ymmärtää, että omistajan sana on laki, eikä siitä keskustella. Jos annat yhdenkin kerran koiran "voittaa" sinut se kokeilee sitä entistä hanakammin jatkossa. Ja toisilla koirilla se pää vaan on luisempi kuin toisilla! Silloin täytyy olla ns. kovemmat otteet, kun taas toisen kanssa voikin olla huomattavasti helpompaa.

Kun pentu tulee päälle ja alkaa pureksia, vaistomainen reaktio usein on alkaa töniä pentua kauemmas. Tämä on taas pennulle merkki siitä että haluat leikkiä ja se innostuu entisestään. Koulutusta, koulutusta ja vielä kerran koulutusta vain! Ja pentuhan tarvitsee virikkeitä. Kun pentu saa purkaa energiaa mahdollisimman paljon vaikkapa ulkona, se kyllä rauhoittuu sisällä. Pentuhan on lapsi, se väsyy äkkiä kun on oikeanlaista tekemistä :) Sitten päiväunet maittaa!

Vai että niskasta kiinni :))) ?? Okei. Just joo. Hohhotihoijakkaa. Tää ei ole tosi :) ??? Joku provoo nyt. Tuo ei voi olla totta.

Koira irrottaa otteensa mistä tahansa, sanomatta sanaakaan, taikka koskematta koiraan. Varsinkaan niskavillaan ! Näitä väkivaltailijoita riittää. Koiran voi fyysisesti joissain tilanteisssa "pölläyttää";lainaten kouluttajan sanoja; käydä fyysisesti kiinni koiraan, jolla tarkoitetaan välitöntä, onnistunutta selätystä. Jos koira ei jostain päästä irti, kannattaisko olla kärsivällisempi, kuin koira ?? SEN SIJAAN ETTÄ KÄY FYYSISESTI KÄSIKSI. Koira irrottaa kyllä otteensa, mistä tahansa jos haastat sen oikealla tavalla irottamaan otteensa. Eleilläsi. Niinkuin koira haastaa koiran.

Tämä on kyllä ihme palsta. Koiranomistaja kysyy neuvoja ja täällä besserwisserit tietää kaiken joka koirasta. Ymmärtäkään nyt herranjestas, jos teillä ollut joku flegmaattinen yksilö, joka ei uskalla vastutstaa mitään, niin kaikkien koirien kohdalla ei tod ole näin. Kaikki koirat ovat erilaisia, vaikka olisi samaa rotuakin.

aivan, joskus voi kohdalle tulla se riiviöpentu.

Kärsivällisyyttä ja toistoa ja toistoa; kyllähän siinä tuntee itsensä idiootiksi kun minuutin sisällä on jo 10 kertaa kieltänyt, mutta jos ei namit auta, niin tiukkaa kieltoa, kunnes menee perille. Kyllä se kastematokin oppii kun 200 kertaa toistetaan... ;)
Ei se niskasta-ottokaan tarkoita mitään päätöntä repimistä ja viskelyä, kun sen tekee oikein. Ja kun varaa kuution leluja ensimmäisenä ikävuotena niin säilyy huonekalutkin ehjinä.

t:entisen riiviöpennun omistaja

Ota selvää ns. positiivisesta vahvistamisesta ! Kysyppä neuvoa Tommi Vireniltä tai Tuire Kaimiolta.

Kun se puree sinua niin ylähuuli kiinni kulmahampaaseen purista niin et vähän vinkasee niin aika nopeasti lopettaa puremisen! Muuten et saa sitä lopettamaan jaksamisia!

Heh, olet onnistunut saamaan juuri sellaisen koiranpennun, kun pennun pitääkin olla. Sun tehtävänä on suunnata sen energia oikeaan osoitteeseen. Laita sille tehtäviä, että se joutuu käyttämään päätään. Palkkana riepu, jota repii. Terrieri tykkää taisteluleikeistä, se purkaa itseään siihen (mulle opettanut toko ja pk alan kouluttaja). Älä kuitenkaan säre sen maitohampaita. Viisaus tässäkin.

Tuollainen kapistus pitää viedä erilaisiin paikkoihin, töihin, siis oppimaan jotakin uutta. Agility on yksi hyvä paikka, jossa voi purkaa energiaansa.

Terrierillä voi myös olla vaikeuksia rauhoittua. Se pystyy rauhoittumaan, kun sitä rajataan, esim. opeta se nukkumaan yöt häkissä tai muussa rajatussa paikassa. Terrierin kanssa on suorastaan tyhmää lähteä kisaamaan siitä, kumpi on kovempi. Et saa aikaan muuta kuin aggression nousemisen. Kaikki luettelemasi katkaisukeinot ovat vain omiaan lisäämään uhmaa. Selättäminen on se viimeisin virhe. Sillä et saavuta mitään hyvää.

Koira ei kosta, jos se ei saa haluamaansa läpi. Lapset tekee niin, ei koira. Se vain keksii jotakin muuta tekemistä seuraavaksi.

Kun opetat yksinoloa, rajaa sille pieni tila, esim. yksi huone tai osa huoneesta. Häkkiin ei saa jättää. Jätä sille naudan potkaluita jyrsittäväksi, saa kaupan pakasteesta.

Loppujen lopuksi sun tämän hetkinen suhtautuminen koiraasi on aivan väärä. Sun pitää keksiä, miten käsitellä sitä, että voitte jatkaa yhteiseloa. Mene koirakouluun tai penturyhmään sen kanssa. Ota vinkkejä ja yritä toimia niiden mukaan. Näistä opeista voi olla hyötyä, mutta ensimm. 5-10 krt täytyy kokeilla, ennen kuin tietää toimiiko ne.

Kannatan koiran koulutuksessa ehdottomasti positivista vahvistamista. Niskasta kiinni otto riittää kerran-kaksi ja koira on ymmärtänyt asian. Ja niskasta tarttumisen ei missään nimessä tarvitse, eikä se saa olla väkivaltaa! Napakka ote, koiraa satuttamatta! Jos koira vinkaisee, olet ottanut kiinni väärin.Jopa pentujen emo tarttuu niitä niskasta eikä pentu tästä mitään traumoja saa. Yhden koirani olen selättänyt pentuna, kun se näytti hampaansa ottaessani siltä luuta pois. Täysin tasapainoinen aikuinen koira on nyt ja kuka tahansa ihminen tulee ottamaan siltä ruuan tai luun,saa ottaa. Aikuisiin koiriini minun ei ole tarvinnut "käydä käsiksi" ikinä. Ainoastaan penulle teen selväksi heti, että kun sanon EI tai IRTI se todellakin on käsky eikä pyyntö. Aina löytyy joku, joka on tästä eriäkin mieltä. Muistakaa kuitenkin se, että fyysinen ohjaus ei tarkoita väkivaltaa.

Koiranpentu on kiinnostunut kaikesta (toki aikuinenkin), se syö kaikkea, se kokeilee kaikkea. On erittäin tärkeää, että koira ymmärtää jo pienenä pentuna näiden käskyn merkityksen. Kolmas tärkeä on tietysti myös luoksetulo. Nämä kolme käskyä kun koira hallitsee, voi äärimmäisissä tapauksissa jopa pelastaa sen hengen. Voit tottakai komentaa koiraasi vaikka sen kymmenen kertaa ja toivoa, että se jossain vaiheessa tottelee. Mutta tällä opetat koirallesi nimenomaan sen, että ensimmäisellä kerralla ei ole pakko totella. Valtaosa ammatti koirankouluttajista neuvoo, että käskyä ei aleta jankata! Sanot sen kerran, jos ei mene perille, näytät mitä koiran tulee tehdä.

Koiran koulutusta voi verrata lapsen kasvatukseen. Koira ja lapsi ei ole sama asia, mutta kasvatusperiaate on hyvin pitkälti sama. Sitä on jokaisen ihan hyvä miettiä. Jos lapsi kaatuu opetellessaan kävelemään, tuskin kopsautat sitä nyrkillä ja haukut tyhmäksi. Vaan kannustat yrittämään uudelleen ja iloitset onnistumisesta (positiivista vahvistamista) Koiraakaan ei koskaan lyödä tai moitita, jos se ei onnistu heti. Kun taas lapsesi on juoksemassa autotielle, aika varmasti otat kiinni, etkä jää huutelemaan perään että et nyt menisi sinne! Eikä tämä fyysinen ohjaaminen ole väkivaltaa? Samoin koiraa on joskus ohjattava fyysisesti, jotta se ymmärtäisi mitä siltä halutaan. En tiedä ymmärrättekö ajatusta, mutta kuten sanoin, miettikää

Selvennykseksi vielä, tuo käskyn jankkaaminen. Eli siis kun näet ettei käskylläsi ole mitään tehoa, älä sorru toistelemaan sitä! Se aiheuttaa vain hallaa. Ei ole mitään hyötyä hokea "irti, irti, irti, irti...." tms. Vaan yhden kerran "irti" ja jos ei toimi niin sittet avustetaan päästämään irti. Se voi olla ote niskasta, jota edelleen itse suositan, mutta jos jollakin on jokin muu keino niin varmasti yhtä hyvä JOS se toimii.
Toisena hyvänä esimerkkinä luoksetulo. Kun kutsut koiraa luokse eikä se edes vilkaise sinua, ei kannata huudella "tänne,tänne, tänne, tänne...." vaan menet hakemaan koiran. Se luultavimmin jopa lähtee tulemaan vastaan kun huomaa sinun lähestyvän. Siinä vaiheessa, kun koira tulee sinua kohti, voit toistaa käskyä tänne ja kehua samalla niin mahdottomasti! Samoin jos koira nostaa päänsä heti "tänne" käskyn kuultuaan, on hyvä kehua heti ja toistaa käsky, eli innostaa koiraa tulemaan luokse; tässä tapauksessa käskyn toistaminen on hyödyllistä. Eli pointti on se, että älä jankkaa turhaan. Arvatenkin joku olisi tähän pian puuttunut, kun esitin asiani ensin epäselvästi ;)

Mun terrieri puri ja puri - ei totellut, pentu oli. Ei osannut säädellä hampaittensa puruvoimaa. Pyöri ja hyöri. Opetin istumaan paikallaan ja odottamaan. Oppi hirmu hyvin. Teimme joka päivä harjoituksia. Sitten yhtäkkiä alkoi jahtaamaan häntäänsä, sitten varjokuvia, valoja. Mikään ei auttanut. Lopulta eräänä yönä pyöri vimmatusti ja ulisi. Vein eläinlääkäriin - mitään ei ollut tehtävissä - aivojen synnynnäinen kehityshäiriö. Aimmin oli vain vilkas ja kova näykkimään. Seitsemän kuukauden iässä todettiin aivojen synnynnäinen kehityshäiriö - koiraa ei ollut hankittu pentutehtaasta - vaan hyvältä kasvattajalta. Kaikkea voi koirien kanssa sattua.

1. Koiranpennulla on lyhyt muisti, joten et todellakaan voi odottaa että heti muistaa mitä ei tai irti meinaa.
2. Meillä toimii helpoiten se, että kun tuo riiviö alkaa puremaan (naskalit käy kipeää) sanon irti ja odotan, en siis tee yhtään mitään vaan olen paikalla ja odotan, kun päästää irti, niin kehun heti.

Suomeksi, älä tee mitään kun alkaa puremaan, sano vain irti ja ole kuin ei mitään tapahtuisi, reikiä tulee, mutta jos vedät käsiä tai itseäsi pois, pentu innostuu entisestään. Ja jos olet lattialla niin, että pääsee niskasta puremaan nouse seisomaan ja jää siihen, niin pitkäksi aikaa että rauhoittuu, sitten kehut.

Kalusteiden jyrsiminen on loppunut! Jee :) ja muutenkin alkanut rauhottua huimasti :) mutta vielä osaa purra kovaa, varsinkin varpaita! :D

Aika turhaa tuo läyhääminen siitä mistä koira on hankittu, ei hyödytä kysyjän asiaan, eikä auta koiraa. Trokarit, pentutehtaat on syvältä, mutta tilanne on nyt päällä. Koira on hankittu, se on olemassa ja asuu perheessä ja kysytään neuvoja sen kouluttamiseen - hieno omistaja, hakee ratkaisua! Koiruus on hankala, pitäisikö avata ulko-ovi ja sanoa, että "pärjäile"? Koko perheen määrätietoisuus ja jämäkkyys, yhteiset pelisäännöt, koirakouluttajan konsultointi, jos tuntuu epävarmalta. Vaatii pinnaa ja on tuskallista, mutta on sen arvoista. Tsemppiä!!!

Mun rottweiler oli kauhee piru ja joskus toivoin sen kuolemaa.Se mun neljäs koira ,eka rotikka.Aivan käyttäytyi samalla tavalla ku aloittelija kertoi.Sitä kesti vuoden ja sit loppu lähes kokonaan.Tarkoitan että aina kun luulin et nyt menee paremmin se alkoi.Pikkuhiljaa tosiaan kokonaan loppui.Nyt 4v9kk ja on kiltti ku enkeli.Kova pää sillä on ja oma tahto,sehän siinä nyt ihanaa onkin.Täysin kotikeinoin opetin sille asioita,rakkaudella,en koskaan huutanut.Kärsivällisyyttä vaan ja myöhemmin voit hymyillen muistella vilkasta vauva aikaa...

Muutama Viikonloppu esimerkillisen vanhan irlanninsetteri rouvan seurassa teki ihmeitä! :) sisälle ei pissitä ja leikki aloitetaan ja lopetetaan mun toimesta, yöt saan nukkua rauhassa eikä löydy enää aamulla lattialta "vahinkopisuja". Ruuan antaminen on helompaa kun osaa jo "odottaa". Kyselin naapurilta onko kuulunut ulinaa kun olen töissä, joko ovat niin vanhoja ja kuuroja jo tai sitten tyttö osaa olla hiljaa! :) näin meillä, vaikka pennun tausta on mitä on...

Osta pentuaitaus, sen avulla opetatte sille yksinoloa ja itsenäistä puuhailua. Puremiseen en oikein osaa sanoa mitään, meillä on samanlaista.. ja meille sanottiin että, kyllä se pureminen loppuu kun hampaat vaihtuvat MUTTA eipä loppunut!