Puhkaistaan stereotypiat! :)

Totta!
Niin tavallinen ennakkoluulo ettei tullut edes mieleen. Itsekin kerään aina jos pääsen käsiksi (välillä koira tekee niin syvälle ojaan etten rämmi hakemaan) eikä tosiaan suvaita lirutteluja muiden postilaatikoille yms. Mutta valitettavasti meidänkin seudulla löytyy kakkapussi-vammaisia joiden koirien tarpeita omani joutuvat väistelemään :(

Tänään liukastuin koiranp*skaan, oman koirani kanssa lenkillä, pakko oli väistää nurmikon puolelle kun pyörätiellä oli auto. Ihan kiva, onneksi en nurin lentänyt. Ja joo, kerää oman koirani jätöksiä, tässä lähellä on metsikköä (täysin villiintynyttä) johon tekaisee sakeammat tuotokset, ei näet tykkää yhtään katselijoista.

Nyt olen huomannut, että täällä on paljon näitä jotka syöttävät koiransa ulkona tainnoksiin. Eräs nainen kehui omia koulutustapojaan, eli koira istuu vieressä ja tämä tunkee koko ajan jotain suuhun, haukkui tai ei. Ihmettelin sitä hommaa, kuulemma oppii olemaan hiljaa, miten niin ? Eikä ole ainut, näyttää olevan muotia joka vaiheessa koiraa istuttaa ja syöttää. Odotan päivää kun täällä kaikki koirat vain istuu ja syö lenkillä ja minä koirani kanssa olen ainut joka liikkuu.

Ja tästä seuraava murto: Koiralla ei voi olla (kiero) huumorintaju.

Kun vastaan tulee koululaisia pari tai jotain muita "epäilyksenalaisia" henkilöitä, ja pyydän koiraa ohittamaan vierellä ja hiljaa. Koira on aivan hipihiljaa, kunnes juuri ohitushetkellä rähähtää kerran, kuin tervehtiäkseen. Ja sen jälkeen alkaa tuijottamaan mua vaativasti että saiskos tuosta hyvästä jotain hyvää. Ei muuten saa, mutta kaitpa siinä mun mulkaisussa on sitten jotain niin palkitsevaa että sitä kannattaa jatkaa uudelleen ja uudelleen.

Niin paitsi että eikö se sananlaskukin jo mene että ei haukkuva koira pure! Joten kaipa ainakin osa ihmisistä ehkä tietää että myytti ei ole totta.

Vaikka kylläpä minäkin kuulin naapurin penskan sanovan äidilleen että tuolla menee tuo vihainen koira kun koirani erehtyi haukahtamaan heille parina kertana. Huikkasin perään että ei koira ole vihainen, se vain pelkää äitiäsi! :D

Jos oikeasti olisi totta että koiraihminen ei voi rakastaa ihmisiä niin aika huono tilanne olisi briteissä kun eikös heidän kuningattarensa ole intohimoinen koiraharrastaja! Ja eikö Obamallakin ole koira? Ja meidän omalla Niinistölläkin se bostoni? Kiva että maan johto inhoaa ihmisiä! :D

Tälleen taas kirjoitti:

Ja tästä seuraava murto: Koiralla ei voi olla (kiero) huumorintaju.

Kun vastaan tulee koululaisia pari tai jotain muita "epäilyksenalaisia" henkilöitä, ja pyydän koiraa ohittamaan vierellä ja hiljaa. Koira on aivan hipihiljaa, kunnes juuri ohitushetkellä rähähtää kerran, kuin tervehtiäkseen. Ja sen jälkeen alkaa tuijottamaan mua vaativasti että saiskos tuosta hyvästä jotain hyvää. Ei muuten saa, mutta kaitpa siinä mun mulkaisussa on sitten jotain niin palkitsevaa että sitä kannattaa jatkaa uudelleen ja uudelleen.

Lue lisää

tähän toinen esimerkki kierosta huumorista koiralla: Aamulla, siinä kuuden maissa koskettaa kylmä kirsu selkää. Kun kääntyy katsomaan, siinä se tosiaan on. Alkaa hillitön ravaaminen ulko-ovelle ja takaisin. No ylös vaan ja vaatteet niskaan mutta mitä tekee koira? Helvetti, sehän hyppää sänkyyn ja alkaa nukkua muina koirina. Täysin ilmaan on haihtuneet kiireet jotka sai pomppaamaan ylös. Ettei voi olla kieroutunut huumorintaju tuolla elukalla?

Lisätääs kirjoitti:

tähän toinen esimerkki kierosta huumorista koiralla: Aamulla, siinä kuuden maissa koskettaa kylmä kirsu selkää. Kun kääntyy katsomaan, siinä se tosiaan on. Alkaa hillitön ravaaminen ulko-ovelle ja takaisin. No ylös vaan ja vaatteet niskaan mutta mitä tekee koira? Helvetti, sehän hyppää sänkyyn ja alkaa nukkua muina koirina. Täysin ilmaan on haihtuneet kiireet jotka sai pomppaamaan ylös. Ettei voi olla kieroutunut huumorintaju tuolla elukalla?

Lue lisää

Meillä terrieri pelasi kuka ottaa pyyhekumin.
Piirtelin usein lattialla ja koiramme leikki harhauttajaa..siirsin kumin lattialle ja koira katseli sitä ja nukkui mukamas. Kun hetki oli kulunut ojenteli itseään kumia kohden ryömien hissukseen sitä lähemmäksi ja sitten taas nukkui mukamas jne. näin oli lopulta nenä kiinni kumissa. Kunnes siirsin kumin jälleen kauemmaksi ja taas sama peli alkoi. :)

Tälleen taas kirjoitti:

Ja tästä seuraava murto: Koiralla ei voi olla (kiero) huumorintaju.

Kun vastaan tulee koululaisia pari tai jotain muita "epäilyksenalaisia" henkilöitä, ja pyydän koiraa ohittamaan vierellä ja hiljaa. Koira on aivan hipihiljaa, kunnes juuri ohitushetkellä rähähtää kerran, kuin tervehtiäkseen. Ja sen jälkeen alkaa tuijottamaan mua vaativasti että saiskos tuosta hyvästä jotain hyvää. Ei muuten saa, mutta kaitpa siinä mun mulkaisussa on sitten jotain niin palkitsevaa että sitä kannattaa jatkaa uudelleen ja uudelleen.

Lue lisää

meillä kanssa koira tuo lelun tyrkylle ja kun sitä alkaa ottaa niin nappaa sen viime hetkellä itelleen. sama juttu jatkuu ja lopulta koira makaa lelun päällä, mutta kuitenkin tuo sitä tyrkylle. :D tuota samaa se vois jatkaa vaikka koko illan! välillä esittää ettei kiinnosta, mutta ootappa vaan kun joku yrittää lelulle niin johan on neiti mukana! kattelee muka muualle ja sivusilmällä kuitenkin koko ajan lelu tarkkailussa. on ne niin ihania

En myöskään ymmärrä miksi bullista ajatellaan että olisi automaattisesti vihainen. Yhtään kiukkusta en ole itse nähnyt ja kaikkia vastaantulleita bulleja olen voinut moikata. Mukavan luonteisia. :)

Korjaan myös kettuterriereiden ja yleensä terriereiden mainetta. Ne on avoimia ja ystävällisiä ja omat foksini olleet myös sosiaalisia muita koiria kohtaan ja pystyy pitämään vapaana riistavietistä huolimatta.
Inhottaa käsitys ärhäkkä joka liitetään kettuterriereihin..ja korjaan usein terhakka joka kuvaa oikeammin. Reippaita pikkukoiria moneen harrastukseen ei vain luolille

Ja fokseillakin toimii paremmin hyvä johtajuus ja motivoiva pehmeä koulutustyyli kuin kovatyyli. Peräänaantamaton rotu joka menettää siten luottamuksen omistajaan jos kovat otteet ja laittaa hanttiin kovemmin. Hyvällä koulutustyylillä suunta on sama niin omistajalla kuin koirallakin. Hyvällä saa hyvää ja pahalla pahaa..rotu ei myöskään alistu kuten noutaja ja tuolloin tulee väärä oletus jos sellaista odottaa. Rotu alistuu kyllä mutta pienemmin elein ja foksit vaatii hyvän eleiden tuntemuksen.

viiia34 kirjoitti:

En myöskään ymmärrä miksi bullista ajatellaan että olisi automaattisesti vihainen. Yhtään kiukkusta en ole itse nähnyt ja kaikkia vastaantulleita bulleja olen voinut moikata. Mukavan luonteisia. :)

Korjaan myös kettuterriereiden ja yleensä terriereiden mainetta. Ne on avoimia ja ystävällisiä ja omat foksini olleet myös sosiaalisia muita koiria kohtaan ja pystyy pitämään vapaana riistavietistä huolimatta.
Inhottaa käsitys ärhäkkä joka liitetään kettuterriereihin..ja korjaan usein terhakka joka kuvaa oikeammin. Reippaita pikkukoiria moneen harrastukseen ei vain luolille

Ja fokseillakin toimii paremmin hyvä johtajuus ja motivoiva pehmeä koulutustyyli kuin kovatyyli. Peräänaantamaton rotu joka menettää siten luottamuksen omistajaan jos kovat otteet ja laittaa hanttiin kovemmin. Hyvällä koulutustyylillä suunta on sama niin omistajalla kuin koirallakin. Hyvällä saa hyvää ja pahalla pahaa..rotu ei myöskään alistu kuten noutaja ja tuolloin tulee väärä oletus jos sellaista odottaa. Rotu alistuu kyllä mutta pienemmin elein ja foksit vaatii hyvän eleiden tuntemuksen.

Lue lisää

Terrierille pitää olla jämäkkä, rehellinen ja luotettava..Rotu/terrieri vastaa siten, miten sitä kohtelee ja kouluttaa. (aika tarkasti..=D)

canis.familiaris kirjoitti:

Terrierille pitää olla jämäkkä, rehellinen ja luotettava..Rotu/terrieri vastaa siten, miten sitä kohtelee ja kouluttaa. (aika tarkasti..=D)

Jep, tuo luotettavuus on todellakin tärkeä, itse opin kantapään kautta että jos luottamuksen menettää, sitä et helposti takaisin saa. Onneksi en kuitenkaan onnistunut niin pahasti pettämään luottamusta että asia oli vielä korjattavissa.

Lähinnä siksi itse olen katsonut sen stereotypiaksi kun kadulla joudun usein vastaanottamaan kommentteja kuten "älä vaan päästä noita räksyttäjiä iholle" tai "pidä pikkurakkisi lyhyellä", ihan aiheetta. Tavallisin ilmiö on että meidät nähdessään toisen koirakon omistaja saa silmiinsä jännittyneen paniikinomaisen ilmeen koska ennakoi pahaa ohitusta.
Onhan se erittäin tyydyttävää välillä kun leuka niiltä loksahtaa kun pienet tyttöni tulevat käskystä toiselle sivulle ja ohittavat edes katsomatta toista koiraa. Mutta eihän se ole mukavaa kun oletetaan että minunkin koirani olisivat riiviöitä ilman että näyttävät siitä merkkiäkään..
Täytyy sanoa etten ymmärrä miten pikkukoirien ohitusongelmat ovat yleistyneet. Omani eivät ole ikinä näyttäneet merkkiäkään siitä että haluaisivat toisille koirille haukkua, vaikka kääpiöpinseri ei todellakaan ole vähähaukkuinen rotu :) Ohitukseen liittyen olen vain opettanut käskyn joka tarkoittaa "kävele osoittamaani reunaa" ja toisen joka tarkoittaa "katse eteen". Ja nämä ovat ensimmäiset koirani, vaikka koulutuksen puolesta löytyy koulutusosaamista.
En tiedä... Mysteeri :)

minpin4ever kirjoitti:

Lähinnä siksi itse olen katsonut sen stereotypiaksi kun kadulla joudun usein vastaanottamaan kommentteja kuten "älä vaan päästä noita räksyttäjiä iholle" tai "pidä pikkurakkisi lyhyellä", ihan aiheetta. Tavallisin ilmiö on että meidät nähdessään toisen koirakon omistaja saa silmiinsä jännittyneen paniikinomaisen ilmeen koska ennakoi pahaa ohitusta.
Onhan se erittäin tyydyttävää välillä kun leuka niiltä loksahtaa kun pienet tyttöni tulevat käskystä toiselle sivulle ja ohittavat edes katsomatta toista koiraa. Mutta eihän se ole mukavaa kun oletetaan että minunkin koirani olisivat riiviöitä ilman että näyttävät siitä merkkiäkään..
Täytyy sanoa etten ymmärrä miten pikkukoirien ohitusongelmat ovat yleistyneet. Omani eivät ole ikinä näyttäneet merkkiäkään siitä että haluaisivat toisille koirille haukkua, vaikka kääpiöpinseri ei todellakaan ole vähähaukkuinen rotu :) Ohitukseen liittyen olen vain opettanut käskyn joka tarkoittaa "kävele osoittamaani reunaa" ja toisen joka tarkoittaa "katse eteen". Ja nämä ovat ensimmäiset koirani, vaikka koulutuksen puolesta löytyy koulutusosaamista.
En tiedä... Mysteeri :)

Lue lisää

Luulenpa että tuon pikkukoirien ohitusongelma ydin on siinä että kun ennen ihmiset tyytyivät yhteen koiraan, niin nykyisin niitä on pakko olla kaksi, kolme jopa neljä tai enemmän. Koira ei silloin kuuntele ensisijaisesti omistajaa vaan koirien keskinäisessä laumahierarkiassa korkeimmalla olevaa nk. johtajakoiraa. Sen reaktioihin reagoidaan ja sitten räksytetään yhdessä vieraat horisontin taakse. Tämän "johtajan" reaktioihin vaikuttamalla pystyy vaikuttamaan koko lauman käyttäytymiseen. Tässä monet menevät harhaan eivätkä tiedä miten lauma otetaan haltuun.

Yllättävän usein tähän vieraan lauman käyttäytymiseen pystyy myös vastapuoli vaikuttamaan rauhallisella puheella, mikäli omistaja ei tee itse elettäkään asian eteen. Meilläpäin on muutama tällainen neljän pikkuräksyn lauma, jotka periaatteessa ovat joka hetki valmiita puolustamaan omiaan. Kuitenkin kun varhaisessa vaiheessa ottaa aloitteen omiin käsiin ja "kertoo" että ohitetaan vain ihan rauhassa eikösjuu, niin muutaman kerran jälkeen se myös sujuu rauhallisesti. Eikä omistajien tarvitse enää paeta pitkälle pusikoihin laumansa kanssa.

Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa, eli olisi ihan järkevää myös näiden vastaantulijoiden suhtautua kaikkiin liikenteessä oleviin ystävällisesti ja turhaan arastelematta oman koiransa reaktioita.

Laumat hallintaan kirjoitti:

Luulenpa että tuon pikkukoirien ohitusongelma ydin on siinä että kun ennen ihmiset tyytyivät yhteen koiraan, niin nykyisin niitä on pakko olla kaksi, kolme jopa neljä tai enemmän. Koira ei silloin kuuntele ensisijaisesti omistajaa vaan koirien keskinäisessä laumahierarkiassa korkeimmalla olevaa nk. johtajakoiraa. Sen reaktioihin reagoidaan ja sitten räksytetään yhdessä vieraat horisontin taakse. Tämän "johtajan" reaktioihin vaikuttamalla pystyy vaikuttamaan koko lauman käyttäytymiseen. Tässä monet menevät harhaan eivätkä tiedä miten lauma otetaan haltuun.

Yllättävän usein tähän vieraan lauman käyttäytymiseen pystyy myös vastapuoli vaikuttamaan rauhallisella puheella, mikäli omistaja ei tee itse elettäkään asian eteen. Meilläpäin on muutama tällainen neljän pikkuräksyn lauma, jotka periaatteessa ovat joka hetki valmiita puolustamaan omiaan. Kuitenkin kun varhaisessa vaiheessa ottaa aloitteen omiin käsiin ja "kertoo" että ohitetaan vain ihan rauhassa eikösjuu, niin muutaman kerran jälkeen se myös sujuu rauhallisesti. Eikä omistajien tarvitse enää paeta pitkälle pusikoihin laumansa kanssa.

Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa, eli olisi ihan järkevää myös näiden vastaantulijoiden suhtautua kaikkiin liikenteessä oleviin ystävällisesti ja turhaan arastelematta oman koiransa reaktioita.

Lue lisää

Laumassahan juu yleensä tyhmyys tiivistyy :D
Meilläpäin olen nähnyt vain kaksi pienen koiran parivaljakkoa, muut ovat sooloräksyttäjiä. Epävarmuutta näyttää olevansa suurimmalla osalla mikä johtaa räksytykseen. Harmi kun tuollaiseltakin vältyttäisiin jos omistaja olisi luottohenkilö jotta epävarmakin pärjäisi paremmin lenkeillä..

minpin4ever kirjoitti:

Laumassahan juu yleensä tyhmyys tiivistyy :D
Meilläpäin olen nähnyt vain kaksi pienen koiran parivaljakkoa, muut ovat sooloräksyttäjiä. Epävarmuutta näyttää olevansa suurimmalla osalla mikä johtaa räksytykseen. Harmi kun tuollaiseltakin vältyttäisiin jos omistaja olisi luottohenkilö jotta epävarmakin pärjäisi paremmin lenkeillä..

Lue lisää

Tuo vastaantulevalle koiralle rauhoittavasti puhuminen tehoaa aika hyvin useimpiin sooloräkyihinkin. Mutta totta että lähes aina on epävarma ihminen langan päässä. Niin kovin haluaisi auttaa heitä, mutta ei siinä metelissä kyllä yleensä pysty toiselle mitään vihjeitä tai neuvoja antamaan. On itellä niin huono kasvomuisti että jos sattumalta kylällä nähdään ilman koiria, niin muistaa sen että jostain tuttu, muttei mistä yhteydestä. :(

Kyllä se on stereotypia isoissa ja keskisuurisassa varsinkin paljon kouluttamattomia. En yleistäisi pieniin koiriin kouluttamattomuutta.

Itselläni sekä iso että pieni koira ja isot meidän alueella todella huonosti koulutettuja. Ikävä kyllä. :(

Pienistä ei koskaan mitään hankaluutta..hienoimmin hihnassa täällä kulkee tipsu ja perhoskoira. Kun taas amerikanbuldoggi ja labbis vetää emäntäänsä yksi nolla.
Ja saksanpaimenkoira ja rotikka pilaa koirapuiston viihtyvyyden epäsosiaalisella luonteella ja huonolla sosiaalistamisella/koulutuksella.. :(

Isotkin pitää kouluttaa.

minpin4ever kirjoitti:

Lähinnä siksi itse olen katsonut sen stereotypiaksi kun kadulla joudun usein vastaanottamaan kommentteja kuten "älä vaan päästä noita räksyttäjiä iholle" tai "pidä pikkurakkisi lyhyellä", ihan aiheetta. Tavallisin ilmiö on että meidät nähdessään toisen koirakon omistaja saa silmiinsä jännittyneen paniikinomaisen ilmeen koska ennakoi pahaa ohitusta.
Onhan se erittäin tyydyttävää välillä kun leuka niiltä loksahtaa kun pienet tyttöni tulevat käskystä toiselle sivulle ja ohittavat edes katsomatta toista koiraa. Mutta eihän se ole mukavaa kun oletetaan että minunkin koirani olisivat riiviöitä ilman että näyttävät siitä merkkiäkään..
Täytyy sanoa etten ymmärrä miten pikkukoirien ohitusongelmat ovat yleistyneet. Omani eivät ole ikinä näyttäneet merkkiäkään siitä että haluaisivat toisille koirille haukkua, vaikka kääpiöpinseri ei todellakaan ole vähähaukkuinen rotu :) Ohitukseen liittyen olen vain opettanut käskyn joka tarkoittaa "kävele osoittamaani reunaa" ja toisen joka tarkoittaa "katse eteen". Ja nämä ovat ensimmäiset koirani, vaikka koulutuksen puolesta löytyy koulutusosaamista.
En tiedä... Mysteeri :)

Lue lisää

Stereotypiaa tuo on omanikin koiran ohitse meni nainen joka sanoi olipa kivaa ei räksyttänyt..ei niin miksi olisi.

Ja toinen käveltiin tuttuni kanssa pikkukoiran ohi ja sanoi noi onkin kovia räksyttämään. Kummastuin kommenttia koska kyseinen koira meni erittäin nätisti ja oli hiljaakin ja silti tuttuni moitti sen käytöstä.

Ja pikkukoirat jotenkin niputetaan yhteen..eli kaikki on muka samanlaisia.

ja luullaan ettei pikkukoirissa ole käyttörotuja myös.

ja isoissa luullaan että ne kaikki on käyttörotuja vaikka niissä on seurakoirarotujakin esim leonberg tai hyvin seurakoiramaistunut kuten collie ja kultsi.

Isojen käytösongelmia vähätellään enemmän samoin niiden räksytystä.

minpin4ever kirjoitti:

Lähinnä siksi itse olen katsonut sen stereotypiaksi kun kadulla joudun usein vastaanottamaan kommentteja kuten "älä vaan päästä noita räksyttäjiä iholle" tai "pidä pikkurakkisi lyhyellä", ihan aiheetta. Tavallisin ilmiö on että meidät nähdessään toisen koirakon omistaja saa silmiinsä jännittyneen paniikinomaisen ilmeen koska ennakoi pahaa ohitusta.
Onhan se erittäin tyydyttävää välillä kun leuka niiltä loksahtaa kun pienet tyttöni tulevat käskystä toiselle sivulle ja ohittavat edes katsomatta toista koiraa. Mutta eihän se ole mukavaa kun oletetaan että minunkin koirani olisivat riiviöitä ilman että näyttävät siitä merkkiäkään..
Täytyy sanoa etten ymmärrä miten pikkukoirien ohitusongelmat ovat yleistyneet. Omani eivät ole ikinä näyttäneet merkkiäkään siitä että haluaisivat toisille koirille haukkua, vaikka kääpiöpinseri ei todellakaan ole vähähaukkuinen rotu :) Ohitukseen liittyen olen vain opettanut käskyn joka tarkoittaa "kävele osoittamaani reunaa" ja toisen joka tarkoittaa "katse eteen". Ja nämä ovat ensimmäiset koirani, vaikka koulutuksen puolesta löytyy koulutusosaamista.
En tiedä... Mysteeri :)

Lue lisää

Meillä päin suhtautuminen pieniin koiriin on ihan päinvastaista. Kun lenkkeilen kahden kääpiöpinserini kanssa, niin aika usein on käynyt niin, että vastaantulija on tulossa koiransa kanssa hihna pitkällä moikkaamaan koiriani kysymättä, sopiiko se minulle.

Vanhempi koirani on kodinvaihtaja ja entinen remmirähjä eikä tykkää, että tuntemattomat koirat tulee haistelemaan. Se sietää ne nykyään vieressä, mutta ei halua tehdä lähempää tuttavuutta. Olenkin tosi tarkkana, ettei kukaan pääse sen iholle. Luottamus on kunnossa, niin en halua sitä pilata.

Kumpikaan koirani ei siis rähise, niin ihmiset ajattelevat, että ne haluavat ilman muuta moikata heidän koiriaan. Talvella varsinkin söpöissä vaatteissaan ne vetävät koirakoita puoleensa.

kääkkä x2 kirjoitti:

Meillä päin suhtautuminen pieniin koiriin on ihan päinvastaista. Kun lenkkeilen kahden kääpiöpinserini kanssa, niin aika usein on käynyt niin, että vastaantulija on tulossa koiransa kanssa hihna pitkällä moikkaamaan koiriani kysymättä, sopiiko se minulle.

Vanhempi koirani on kodinvaihtaja ja entinen remmirähjä eikä tykkää, että tuntemattomat koirat tulee haistelemaan. Se sietää ne nykyään vieressä, mutta ei halua tehdä lähempää tuttavuutta. Olenkin tosi tarkkana, ettei kukaan pääse sen iholle. Luottamus on kunnossa, niin en halua sitä pilata.

Kumpikaan koirani ei siis rähise, niin ihmiset ajattelevat, että ne haluavat ilman muuta moikata heidän koiriaan. Talvella varsinkin söpöissä vaatteissaan ne vetävät koirakoita puoleensa.

Lue lisää

Eilen eläinlääkärissä muistui mieleen, etteivät kaikki suhtaudukaan aina niin positiivisesti koiriini. Eläinlääkäri sanoi 2-vuotiaasta kääkkäuroksestani lopuksi, että sehän on mukavanoloinen koira eikä yhtään vihainenkaan. :D Tämä ei ollut edes ensimmäinen kerta, ku saatiin eläinlääkärissä tuollaista kommenttia. Harvoin varmaan esimerkiksi kultaisestanoutajasta sanotaan noin.

Tunnen aika monta kääkkä omieni lisäksi eikä niistä yksikään ole aggressiivinen. Mistähän lie tämä stereotypia on lähtöisin...

kääkkä X2 kirjoitti:

Eilen eläinlääkärissä muistui mieleen, etteivät kaikki suhtaudukaan aina niin positiivisesti koiriini. Eläinlääkäri sanoi 2-vuotiaasta kääkkäuroksestani lopuksi, että sehän on mukavanoloinen koira eikä yhtään vihainenkaan. :D Tämä ei ollut edes ensimmäinen kerta, ku saatiin eläinlääkärissä tuollaista kommenttia. Harvoin varmaan esimerkiksi kultaisestanoutajasta sanotaan noin.

Tunnen aika monta kääkkä omieni lisäksi eikä niistä yksikään ole aggressiivinen. Mistähän lie tämä stereotypia on lähtöisin...

Lue lisää

Heikkohermoisuus on yleistynyt kääpiöpinsereissä hirveästi parin vuoden takaisen buumin ansiosta.. Heikkohermoinen kääpiöpinseri kun ei kestä painetta tai stressiä ja on usein pelkopurija joten eläinlääkärikäynti on tällaiselle oikea painajainen.

Eli ei tarvitse olla aggressiota mutta tosiaan epämukava kokemus puolin toisin.

Onneksi tosin löytyy useampi kääpiöpinserikasvattaja joka on älynnyt ottaa hermorakenteen ja luonteen mukaan jalostus-suunnitelmaan :)
Toivottavasti tulevaisuudessa tämä rotu saisi paremman maineen niiden ansiosta!

Useamman kerran olen kuullut kauhutarinoita kääpiöpinsereistä ja enemmän kuin kerran on joku ihmetellyt miten minun koirani ovatkin niin kivoja eivätkä ollenkaan pure tai mitään. Rotuennakkoluulostahan on kyse, mutta olen itsekin tavannut pari huonohermoista yksilöä joten ymmärrän osin sen että luullaan kaikkia sellaisiksi, jättää todella vahvan muistikuvan valitettavasti.

Itsekin sain käännyttää eläinlääkärin kun olin ekan kääkkäni kanssa rokotuksissa, eläinlääkäri säpsähteli vähän väliä jos pentu liikahti yhtäkkiä vaikkei ollut kyse muusta kuin innostuksesta. Kyselin vähän ja ilmeni että kaikki tämän eläinlääkärin tapaamat kääpiöpinserit ovat yrittäneet purra häntä (toiminut ell n. 20 vuotta). Selitin asian hermorakenteesta ja annoin rauhassa tutustua koiraani käynnin ajan. Lopulta hän totesikin että hänellä on ollut ihan väärä kuva koko rodusta, ajatellut että ovat herkästi hermostuvia ja pelkopurijoita jotka eivät halua vieraita ihmisiä lähelle.

Isot taputukset ja kiitokset KAIKILLE kasvattajille jotka pyrkivät parantamaan myös koirien pääkopan sisältöä! :)

"Rottweiler-urokset eivät tule toimeen toisten uroksien kanssa - väärin, täällä porskuttaa ihan aikainen jätkä, eikä ole rähissyt/tapellut kertaakaan toisen uroksen kanssa."

Kyllä useammin kuitenkin tapaa noita rotikoita, jotka eivät tule toimeen muiden saman sukupuolen edustajien kanssa. Suurosa tapaamistani on tälläisiä. Ei sillä että se automaattisesti olisi negatiivinen ominaisuus tai tarkoittaisi sitä etteikö koira muuten tottelisi ja olisi koulutettu, eivät nuo yksilöt ihmisille aggressiivisia ole olleet, mutta osalla noista kieltämättä omistajalla on jäänyt se koulutuskin puolitiehen kun se muiden koirien kanssa toimeentulemattomuus esim. lenkeillä valitettavasti on osoitettu myös tempoilemalla vastaantulevaa koiraa kohti muristen ja joskus omistajilla ollut vaikeuksia pidellä suurta rotikkaurosta.

Mutta kuten jo sanoin, jos kouluttaa koiran ohittamaan lenkeillä nätisti ja sietämään muita koiria näköetäisyydellä, niin ei se toisten koirien kanssa toimeentulemattomuus automaattisesti negatiivinen piirre ole. Oma rotuni on myös sellainen, joka ei yleisesti tule toimeen muiden saman sukupuolen edustajien kanssa (oma lauma toki erikseen, sielläkin arvojärjestyksen tulee olla selvä), koska on dominoiva kuten rotikka.

Ja tämän dominoivan ominaisuuden vuoksi esim. koirapuistossa ne koirat, joiden kanssa se ei tullut toimeen olivat suurosaksi samaa sukupuolta edustavia ja suht samanikäisiä rotikoita: kumpikaan, sekä oma koirani että rotikka kun eivät halunneet antaa periksi valtataistelussa sille toiselle. Pehmeäluonteisempien saman sukupuolen edustajien kanssa sen sijaan koirani tuli suht hyvin toimeen, mutta koska rotu tosiaan yleensä ei tule enää aikuisiällä toimeen muiden koirien kanssa, loppui ne koirapuistokäynnit melko pian ekojen juoksujen jälkeen tyton rodunomaisen muita koiria haastavan käytöksen vain vahvistuttua. Esim. lapinkoiraurosten kanssa se kuitenkin tuli erityisen hyvin toimeen aikuisenakin.

On eri asia onko koira aggressiivinen vai eikö se vain tule muiden saman sukupuolen edustajien kanssa toimeen. Remmirähjäys pitää toki kouluttaa pois rodulla kuin rodulla, mutta se ettei koiraa voi viedä koirapuistoon koska se pyrkii hallitsemaan muita koiria, ei ole aina haitallinen piirre ja riippuu siitä millaista koiraa hakee (jos haluaa ehdottomasti koirapuistokoiran, esimerkiksi omaa rotuani eivät kasvattajat ja harrastajat yleiselläkään tasolla suosittele siihen juuri sen erittäin rodunomaisen dominanssitaipumuksen takia): ei kaikkien kanssa tarvitse tulla kasvokkain toimeen, riittää että sietää ja pystyy ihmisten ilmoilla ohittamaan esim. remmissä sopivan etäisyyden päästä reagoimatta siihen.

.................... kirjoitti:

"Rottweiler-urokset eivät tule toimeen toisten uroksien kanssa - väärin, täällä porskuttaa ihan aikainen jätkä, eikä ole rähissyt/tapellut kertaakaan toisen uroksen kanssa."

Kyllä useammin kuitenkin tapaa noita rotikoita, jotka eivät tule toimeen muiden saman sukupuolen edustajien kanssa. Suurosa tapaamistani on tälläisiä. Ei sillä että se automaattisesti olisi negatiivinen ominaisuus tai tarkoittaisi sitä etteikö koira muuten tottelisi ja olisi koulutettu, eivät nuo yksilöt ihmisille aggressiivisia ole olleet, mutta osalla noista kieltämättä omistajalla on jäänyt se koulutuskin puolitiehen kun se muiden koirien kanssa toimeentulemattomuus esim. lenkeillä valitettavasti on osoitettu myös tempoilemalla vastaantulevaa koiraa kohti muristen ja joskus omistajilla ollut vaikeuksia pidellä suurta rotikkaurosta.

Mutta kuten jo sanoin, jos kouluttaa koiran ohittamaan lenkeillä nätisti ja sietämään muita koiria näköetäisyydellä, niin ei se toisten koirien kanssa toimeentulemattomuus automaattisesti negatiivinen piirre ole. Oma rotuni on myös sellainen, joka ei yleisesti tule toimeen muiden saman sukupuolen edustajien kanssa (oma lauma toki erikseen, sielläkin arvojärjestyksen tulee olla selvä), koska on dominoiva kuten rotikka.

Ja tämän dominoivan ominaisuuden vuoksi esim. koirapuistossa ne koirat, joiden kanssa se ei tullut toimeen olivat suurosaksi samaa sukupuolta edustavia ja suht samanikäisiä rotikoita: kumpikaan, sekä oma koirani että rotikka kun eivät halunneet antaa periksi valtataistelussa sille toiselle. Pehmeäluonteisempien saman sukupuolen edustajien kanssa sen sijaan koirani tuli suht hyvin toimeen, mutta koska rotu tosiaan yleensä ei tule enää aikuisiällä toimeen muiden koirien kanssa, loppui ne koirapuistokäynnit melko pian ekojen juoksujen jälkeen tyton rodunomaisen muita koiria haastavan käytöksen vain vahvistuttua. Esim. lapinkoiraurosten kanssa se kuitenkin tuli erityisen hyvin toimeen aikuisenakin.

On eri asia onko koira aggressiivinen vai eikö se vain tule muiden saman sukupuolen edustajien kanssa toimeen. Remmirähjäys pitää toki kouluttaa pois rodulla kuin rodulla, mutta se ettei koiraa voi viedä koirapuistoon koska se pyrkii hallitsemaan muita koiria, ei ole aina haitallinen piirre ja riippuu siitä millaista koiraa hakee (jos haluaa ehdottomasti koirapuistokoiran, esimerkiksi omaa rotuani eivät kasvattajat ja harrastajat yleiselläkään tasolla suosittele siihen juuri sen erittäin rodunomaisen dominanssitaipumuksen takia): ei kaikkien kanssa tarvitse tulla kasvokkain toimeen, riittää että sietää ja pystyy ihmisten ilmoilla ohittamaan esim. remmissä sopivan etäisyyden päästä reagoimatta siihen.

Lue lisää

ja höpsis: Kaikki koirat ovat koulutettavissa ja vietävissä vaikka koirapuistoon, ne vahvaluonteisetkin -jos ne ovat osaavissa käsissä, riittävän koulutettuja, sosiaalistettuja ja oikein ohjattu koko ajan. Siitähän tässä keskustelussa kai alkujaan oli kyse että koiran kuin koiran kanssa voi tehdä mitä kunhan ei usko tuulesta temmattuja satuja tai ikiaikaisia uskomuksia ja työskentelee riittävästi karvakorvan kanssa.
Jos aletaan hokemaan ettei jotain muka voi tehdä koiran kanssa tai koiran käytös on tilanteeseen sopimatonta, niin ainahan se on loppujen lopuksi kyse siitä mitä siellä hihnan toisessa päässä osataan ja ymmärretään, ja syytetään viatonta eläintä joka ei vain osaa. Esimerkiksi valitettavan usein näkee roikuttavan hihnan jatkeena painona ja sitä kutsutaan jopa hallinnaksi vaikkei ole hajuakaan sellaisesta...

70% koirista on vääränlaisilla omistajilla.