Mikään ei kiinnosta, eikä mikään johda mihinkään.

Joo, Kundera väärin kirjoiteltuna ja vähän tyhmiä, englanninkielisiä ilmauksia sekaan on sivistystä, muu on vaan narsismia. Oletko sä muuten itse lukenut muuta kuin sen yhden kirjan tiivistelmän, narsistinen Ak-jamppa?

Ei kestä.

Tiedän tunteen..
Olen pahoillani olin niin kofeiini övereissä, että
saatoin saada aikaan kirjoitusvirheen.
Kokeilaan siis uudestaan väittäsiin,
että itse kärsin tästä osin:

Eksistentiaalinen ahdistus.. Kokeiles ny uudestaan googlea =)

Ei sun tarvi sitä lukea..se käsittelee vaan kohtalaisen hyvin
tätä aihe aluetta.Olen puhtaasti sitä mieltä, että jos ihminen
ei lue ja näin käytä suurinta lahjaa minkä hän on
saanut hän iskee itseään kirveellä nilkkaa.
Satojen ukupolvien tietämys vuorokaudessa (eli noin 300 sivua)

Perhe ja sen tuottamisen haluttomuus kuuluu tähän samaan vaivaan,
tosin jos selviät tästä sinusta tulee super isä/äiti..Siis ahdistuksesta.
Huomaa, että 30 ikä ja lapset lähtevät kotoota niin silloin lapset
ovat olleet noin 10 ja alle kun suhde alkoi =)
Omista tiedä mitään..Muiden lapsista vaan ja paljon.
Tuosta mainitsemastasi syystä ne ovat jääneet tekemättä..Toistaseksi.

Parisuhteeseen en nyt ala samasta syytä kuin,
et sinä synnyttämiseen. Se olisi uskomatonta julmuutta,
en tiedä seksistä..Se on varmaan ainut asia mitä jaksan vielä
tehdä..Tosin yksin, mutta lasketaanahn sekin?
Kohta saat tuoretta näkökantaa kun sain ton ahditus
homman kirjoitettua paremmin/oikein =)

Sattuma? Menee melkein fatalismin puolelle tosin
vähän niikuin toinen ääripää.Valinnan vapaus..Ai hitsi sun pitää joskus
lukea:Raamattu,Koraani ja Kalevalakin.

Valinna vapaus ja onko sitä?

Uskon sattumaan vain sikäli kun matematiikka antaa siihen makhdollisuuden.
Valitettavasti se mahdollistaa paljon.
Esim:Niin no joo ,sen sielunkumppanin (joo joo) löytämisessä.
Kuin muussakin, mutta valinnoillasi on väliä.Jos ei muuta,
niin jokaisella teollasi muutat kaavaa jolla elämäsi
kulkee eteenpäin, kutsun sitä x tekijäksi.

Minä taas näkisin, että ihminen on tullut alas puusta noin
muutaman tuhat vuotta sitten ja laji on pahasti kesken.
En laita koiralle/sudelle ja ihmiselle kovin suurta
eroa arvoissa. Tuppaan joskus sanomaan, että susi on ihmisen
sisällä..joskin se on parempi kuin jos ihminen olisi suden sisällä.

Ok..Kuolema on lopullista, tosin juuri näin kuinka sekin kohdataan
yksin peloissaan, mutta nauraen..Morfiini

warhammer kirjoitti:

Ei kestä.

Tiedän tunteen..
Olen pahoillani olin niin kofeiini övereissä, että
saatoin saada aikaan kirjoitusvirheen.
Kokeilaan siis uudestaan väittäsiin,
että itse kärsin tästä osin:

Eksistentiaalinen ahdistus.. Kokeiles ny uudestaan googlea =)

Ei sun tarvi sitä lukea..se käsittelee vaan kohtalaisen hyvin
tätä aihe aluetta.Olen puhtaasti sitä mieltä, että jos ihminen
ei lue ja näin käytä suurinta lahjaa minkä hän on
saanut hän iskee itseään kirveellä nilkkaa.
Satojen ukupolvien tietämys vuorokaudessa (eli noin 300 sivua)

Perhe ja sen tuottamisen haluttomuus kuuluu tähän samaan vaivaan,
tosin jos selviät tästä sinusta tulee super isä/äiti..Siis ahdistuksesta.
Huomaa, että 30 ikä ja lapset lähtevät kotoota niin silloin lapset
ovat olleet noin 10 ja alle kun suhde alkoi =)
Omista tiedä mitään..Muiden lapsista vaan ja paljon.
Tuosta mainitsemastasi syystä ne ovat jääneet tekemättä..Toistaseksi.

Parisuhteeseen en nyt ala samasta syytä kuin,
et sinä synnyttämiseen. Se olisi uskomatonta julmuutta,
en tiedä seksistä..Se on varmaan ainut asia mitä jaksan vielä
tehdä..Tosin yksin, mutta lasketaanahn sekin?
Kohta saat tuoretta näkökantaa kun sain ton ahditus
homman kirjoitettua paremmin/oikein =)

Sattuma? Menee melkein fatalismin puolelle tosin
vähän niikuin toinen ääripää.Valinnan vapaus..Ai hitsi sun pitää joskus
lukea:Raamattu,Koraani ja Kalevalakin.

Valinna vapaus ja onko sitä?

Uskon sattumaan vain sikäli kun matematiikka antaa siihen makhdollisuuden.
Valitettavasti se mahdollistaa paljon.
Esim:Niin no joo ,sen sielunkumppanin (joo joo) löytämisessä.
Kuin muussakin, mutta valinnoillasi on väliä.Jos ei muuta,
niin jokaisella teollasi muutat kaavaa jolla elämäsi
kulkee eteenpäin, kutsun sitä x tekijäksi.

Minä taas näkisin, että ihminen on tullut alas puusta noin
muutaman tuhat vuotta sitten ja laji on pahasti kesken.
En laita koiralle/sudelle ja ihmiselle kovin suurta
eroa arvoissa. Tuppaan joskus sanomaan, että susi on ihmisen
sisällä..joskin se on parempi kuin jos ihminen olisi suden sisällä.

Ok..Kuolema on lopullista, tosin juuri näin kuinka sekin kohdataan
yksin peloissaan, mutta nauraen..Morfiini

Lue lisää

Kiitos jälleen vastauskestasi!

En ehkä ole tyypillisin suomi24 käyttäjä, mutta kirjoitin tänne lähinnä koska en jaksanut pitää näitä asioita sisälläni enää ja tänne sai 'avautua' anonyymisti.

Tuosta ak47 testitstä tuli mieleen, että olen vastaanlaisen kokemuksen kokenut. Olen käynyt lähellä kuolemaani. Eksyin hyytävässä pakkasessa ja askeleeni ei meinannut enää jaksaa kantaa. Siinä tajuaa oman voimattomuutensa suuressa maailmassa, toisaalta myös miten mitätön on tälle mahtavalle maailmalle. Pelkäsin mitä tapahtuu kun katsoin hangesta itselleni paikkaa mihin laskeutua viimeiseen lepooni. Koin myös elämäni olleen täysin mitätön, en ollut saanut mitään aikaan eikä kukaan muistaisi minua. Koin myös tunteen että on paljon asioita joita 'jäi tekemättä'. No mutta pelastuin pienen ihmeen avulla ja näin tarina saa onnellisen lopun :)

Heitit hyviä kirjasuosituksia. Oma must read lista on venynyt kilometrien mittaiseksi toinen toistaan tärkeämmistä teoksista, mutta koetan lukea myös suosituksesi. Voisin heittää vastapainoksi omia suosituksia. Ikään kuin kirjoja joita toivoisin kaikkien meidän ihmisten olleen lukenut
Anthony DeMello - Havahtuminen
Yrjö Kallinen - Elämmekö unessa ja ko herran muitakin tuotoksia.
Myös kaikkea tiede kirjallisuutta voin suositella kuten Esko Valtaojan ja Stephen Hawkinginin teoksia. Jos et ole nähnyt kymatica dokumenttia nyt kipin kapin katselemaan, olen täysin varma, että nautit siitä. :)

Koen että elämäni on tarkoituksetonta, näinollen mikään materia perusasioiden jälkeen ei tuo mitään todellista onnea. Koen tuskaa kun kinaamme toisiamme vastaan emmekä kehity yhdessä eteenpäin. Harmittelen myös maailan nurinkurisuutta, kuten sitä kuinka kunnioitamme juuri niitä ihmisiä joita pitäisi halveksua ja toisinpäin. Esim tositv tähti saa enemmän arvostusta kuin tieteen parissa toimivat ihmiset. Ihailemme ulkokuorta ja pinnallisia arvoja vähät välittämättä mistään syvällisemmästä.

Mielestäni maailma on paska paikka olla vaikka miten sen selittäisi. Elämä on eräänlaista jatkuvaa kipua, mutta emme vain tajua sitä koska olemme sen alaisena jatkuvasti. Uskon että hetkeä ennen kuolemaa tunnet olosi todella hyväksi kuin tämä tuska poistuu, mutta olet vielä hetken elossa. Meni ehkä vähän liian diipiksi...

Pelkään että olen todella siinä vaiheessa että ainoa keino on miten elämä voi tuntua yhtään miltään on tehdä kaikkea outoa. Voisi hypätä jostain korkealta huvikseen alas kännissä ihan siksi että tuntisi olevansa elossa ja muut huomaisi etten ole mikään harmaa hahmo vaan oikea ihminen. Ehkä kerrankin saisi nähdä ihmiseltä jonkin muun reagtion kuin se autopilotin omainen vailla läsnäoloa oleva pinnallinen keskustelu. Vaikka murtaisin jalkani se ei haittaisi, saisi vain vapauden olla tekemättä asioita joita nyt tekee hammasta purren.

Mutta toki olen etuoikeutetussa asemassa monilta osin eikä minulla tulisi olla oikeutta valittaa. Suomessa syntyminen on mielestäni lottovoitto. Katso vaikka meinikiä kiinnassa, pohjois koreassa tai afrikassa. Minulla on kaikki, minulla on lähes täydellinen elämä silti elämä maistuu täysin mauttomalle. Ja loppuviimein palkinnoksi saa sen ettei kukaan muista ja tämä minulle tärkeä tarina vain yksinkertaisesti katoaa maailmankaikkeudesta. Mielestäni on surullista se, että kaikilla ihmisillä on oma tarinansa mutta nämä tarinat vain katoavat.

Toivon oikeasti jotain suurta muutosta jotain mikä muuttaisi aivan kaiken. Jotain tyyliin ufojen laskeutumista tms. mutta odottaminen on varmasti turhaa. Pientä toivoa on antanut teknologinen singaluriteetti, mutta pahoin pelkään, että senkin odottaminen taitaa olla ajan hukkaa. Ehkä tämä toive johtuu halusta kuulla, että tässä olisi jotain järkeä tai saada jotain uutta ennenkuulumatonta tietoa.

alkuperäinen kirj kirjoitti:

Kiitos jälleen vastauskestasi!

En ehkä ole tyypillisin suomi24 käyttäjä, mutta kirjoitin tänne lähinnä koska en jaksanut pitää näitä asioita sisälläni enää ja tänne sai 'avautua' anonyymisti.

Tuosta ak47 testitstä tuli mieleen, että olen vastaanlaisen kokemuksen kokenut. Olen käynyt lähellä kuolemaani. Eksyin hyytävässä pakkasessa ja askeleeni ei meinannut enää jaksaa kantaa. Siinä tajuaa oman voimattomuutensa suuressa maailmassa, toisaalta myös miten mitätön on tälle mahtavalle maailmalle. Pelkäsin mitä tapahtuu kun katsoin hangesta itselleni paikkaa mihin laskeutua viimeiseen lepooni. Koin myös elämäni olleen täysin mitätön, en ollut saanut mitään aikaan eikä kukaan muistaisi minua. Koin myös tunteen että on paljon asioita joita 'jäi tekemättä'. No mutta pelastuin pienen ihmeen avulla ja näin tarina saa onnellisen lopun :)

Heitit hyviä kirjasuosituksia. Oma must read lista on venynyt kilometrien mittaiseksi toinen toistaan tärkeämmistä teoksista, mutta koetan lukea myös suosituksesi. Voisin heittää vastapainoksi omia suosituksia. Ikään kuin kirjoja joita toivoisin kaikkien meidän ihmisten olleen lukenut
Anthony DeMello - Havahtuminen
Yrjö Kallinen - Elämmekö unessa ja ko herran muitakin tuotoksia.
Myös kaikkea tiede kirjallisuutta voin suositella kuten Esko Valtaojan ja Stephen Hawkinginin teoksia. Jos et ole nähnyt kymatica dokumenttia nyt kipin kapin katselemaan, olen täysin varma, että nautit siitä. :)

Koen että elämäni on tarkoituksetonta, näinollen mikään materia perusasioiden jälkeen ei tuo mitään todellista onnea. Koen tuskaa kun kinaamme toisiamme vastaan emmekä kehity yhdessä eteenpäin. Harmittelen myös maailan nurinkurisuutta, kuten sitä kuinka kunnioitamme juuri niitä ihmisiä joita pitäisi halveksua ja toisinpäin. Esim tositv tähti saa enemmän arvostusta kuin tieteen parissa toimivat ihmiset. Ihailemme ulkokuorta ja pinnallisia arvoja vähät välittämättä mistään syvällisemmästä.

Mielestäni maailma on paska paikka olla vaikka miten sen selittäisi. Elämä on eräänlaista jatkuvaa kipua, mutta emme vain tajua sitä koska olemme sen alaisena jatkuvasti. Uskon että hetkeä ennen kuolemaa tunnet olosi todella hyväksi kuin tämä tuska poistuu, mutta olet vielä hetken elossa. Meni ehkä vähän liian diipiksi...

Pelkään että olen todella siinä vaiheessa että ainoa keino on miten elämä voi tuntua yhtään miltään on tehdä kaikkea outoa. Voisi hypätä jostain korkealta huvikseen alas kännissä ihan siksi että tuntisi olevansa elossa ja muut huomaisi etten ole mikään harmaa hahmo vaan oikea ihminen. Ehkä kerrankin saisi nähdä ihmiseltä jonkin muun reagtion kuin se autopilotin omainen vailla läsnäoloa oleva pinnallinen keskustelu. Vaikka murtaisin jalkani se ei haittaisi, saisi vain vapauden olla tekemättä asioita joita nyt tekee hammasta purren.

Mutta toki olen etuoikeutetussa asemassa monilta osin eikä minulla tulisi olla oikeutta valittaa. Suomessa syntyminen on mielestäni lottovoitto. Katso vaikka meinikiä kiinnassa, pohjois koreassa tai afrikassa. Minulla on kaikki, minulla on lähes täydellinen elämä silti elämä maistuu täysin mauttomalle. Ja loppuviimein palkinnoksi saa sen ettei kukaan muista ja tämä minulle tärkeä tarina vain yksinkertaisesti katoaa maailmankaikkeudesta. Mielestäni on surullista se, että kaikilla ihmisillä on oma tarinansa mutta nämä tarinat vain katoavat.

Toivon oikeasti jotain suurta muutosta jotain mikä muuttaisi aivan kaiken. Jotain tyyliin ufojen laskeutumista tms. mutta odottaminen on varmasti turhaa. Pientä toivoa on antanut teknologinen singaluriteetti, mutta pahoin pelkään, että senkin odottaminen taitaa olla ajan hukkaa. Ehkä tämä toive johtuu halusta kuulla, että tässä olisi jotain järkeä tai saada jotain uutta ennenkuulumatonta tietoa.

Lue lisää

Pakko vielä lisätä, että evoluutiokin on loppupeleissä turha vaikka se onkin ainoa tarkoitus yhtään millekkään olemassaololle. Syy miksi se on turhaa selittyy thermodynamiikan toisesta pääsäännöstä. Järjestys luo enemmän epäjärjestystä kuin järjesystä. Emme voi kehittyä loputtomiin tämän takia. Seinä tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin, eli tuhoudumme halusimme tai emme. Tämä tuhoutuminen voi jo tapahtua nyt vaikka olemme lähes apinan tasolla tai se voi tapahtua vasta kun ihmiskunta on yksi möykky joka tietää kaiken, mutta ennemmin tai myöhemmin se tapahtuu. Ja kun se tapahtuu mitä merkitystä yhtään millään on ollut?

Minusta olemme alkuräjähdys ja tämä kaikki on jo tapahtunut sillä hetkellä kuin tuo räjähdys on tapahtunut. Näen kaikkeuden tietynlaisena hengityksenä jossa universumi laajenee ja luhistuu. Me vain satuimme lähteä kehittymään monimuotoisimmiksi.

Mutta nyt viimeistään menee jo niin syvälliseksi että voisin palata 'maan pinnalle'. Anteeksi tämä diippeily :D

alkuperäinen kirj kirjoitti:

Kiitos jälleen vastauskestasi!

En ehkä ole tyypillisin suomi24 käyttäjä, mutta kirjoitin tänne lähinnä koska en jaksanut pitää näitä asioita sisälläni enää ja tänne sai 'avautua' anonyymisti.

Tuosta ak47 testitstä tuli mieleen, että olen vastaanlaisen kokemuksen kokenut. Olen käynyt lähellä kuolemaani. Eksyin hyytävässä pakkasessa ja askeleeni ei meinannut enää jaksaa kantaa. Siinä tajuaa oman voimattomuutensa suuressa maailmassa, toisaalta myös miten mitätön on tälle mahtavalle maailmalle. Pelkäsin mitä tapahtuu kun katsoin hangesta itselleni paikkaa mihin laskeutua viimeiseen lepooni. Koin myös elämäni olleen täysin mitätön, en ollut saanut mitään aikaan eikä kukaan muistaisi minua. Koin myös tunteen että on paljon asioita joita 'jäi tekemättä'. No mutta pelastuin pienen ihmeen avulla ja näin tarina saa onnellisen lopun :)

Heitit hyviä kirjasuosituksia. Oma must read lista on venynyt kilometrien mittaiseksi toinen toistaan tärkeämmistä teoksista, mutta koetan lukea myös suosituksesi. Voisin heittää vastapainoksi omia suosituksia. Ikään kuin kirjoja joita toivoisin kaikkien meidän ihmisten olleen lukenut
Anthony DeMello - Havahtuminen
Yrjö Kallinen - Elämmekö unessa ja ko herran muitakin tuotoksia.
Myös kaikkea tiede kirjallisuutta voin suositella kuten Esko Valtaojan ja Stephen Hawkinginin teoksia. Jos et ole nähnyt kymatica dokumenttia nyt kipin kapin katselemaan, olen täysin varma, että nautit siitä. :)

Koen että elämäni on tarkoituksetonta, näinollen mikään materia perusasioiden jälkeen ei tuo mitään todellista onnea. Koen tuskaa kun kinaamme toisiamme vastaan emmekä kehity yhdessä eteenpäin. Harmittelen myös maailan nurinkurisuutta, kuten sitä kuinka kunnioitamme juuri niitä ihmisiä joita pitäisi halveksua ja toisinpäin. Esim tositv tähti saa enemmän arvostusta kuin tieteen parissa toimivat ihmiset. Ihailemme ulkokuorta ja pinnallisia arvoja vähät välittämättä mistään syvällisemmästä.

Mielestäni maailma on paska paikka olla vaikka miten sen selittäisi. Elämä on eräänlaista jatkuvaa kipua, mutta emme vain tajua sitä koska olemme sen alaisena jatkuvasti. Uskon että hetkeä ennen kuolemaa tunnet olosi todella hyväksi kuin tämä tuska poistuu, mutta olet vielä hetken elossa. Meni ehkä vähän liian diipiksi...

Pelkään että olen todella siinä vaiheessa että ainoa keino on miten elämä voi tuntua yhtään miltään on tehdä kaikkea outoa. Voisi hypätä jostain korkealta huvikseen alas kännissä ihan siksi että tuntisi olevansa elossa ja muut huomaisi etten ole mikään harmaa hahmo vaan oikea ihminen. Ehkä kerrankin saisi nähdä ihmiseltä jonkin muun reagtion kuin se autopilotin omainen vailla läsnäoloa oleva pinnallinen keskustelu. Vaikka murtaisin jalkani se ei haittaisi, saisi vain vapauden olla tekemättä asioita joita nyt tekee hammasta purren.

Mutta toki olen etuoikeutetussa asemassa monilta osin eikä minulla tulisi olla oikeutta valittaa. Suomessa syntyminen on mielestäni lottovoitto. Katso vaikka meinikiä kiinnassa, pohjois koreassa tai afrikassa. Minulla on kaikki, minulla on lähes täydellinen elämä silti elämä maistuu täysin mauttomalle. Ja loppuviimein palkinnoksi saa sen ettei kukaan muista ja tämä minulle tärkeä tarina vain yksinkertaisesti katoaa maailmankaikkeudesta. Mielestäni on surullista se, että kaikilla ihmisillä on oma tarinansa mutta nämä tarinat vain katoavat.

Toivon oikeasti jotain suurta muutosta jotain mikä muuttaisi aivan kaiken. Jotain tyyliin ufojen laskeutumista tms. mutta odottaminen on varmasti turhaa. Pientä toivoa on antanut teknologinen singaluriteetti, mutta pahoin pelkään, että senkin odottaminen taitaa olla ajan hukkaa. Ehkä tämä toive johtuu halusta kuulla, että tässä olisi jotain järkeä tai saada jotain uutta ennenkuulumatonta tietoa.

Lue lisää

Ei vaan kiitos sinulle (meiansin jo teititellä) =D
On ihana tavata toinen ihminen, joka on älykäs.
Se saa olon vähän vähemmän yksinäiseksi siksi
aikaa ainakin kun kirjoittaa =)

No et taatusti ole. Näkökantahan se on tuokin,
joskin täällä on muitakin palstoja, jonne
tuo olis sopinut vielä
paremmin. Tai sanotaanko, että kirjoituksesi
saattaiusivat sopia niihin vielä paremmin.

Eiköhän noita kokemuksia ole jokaiselle kun jos vaan on ovesta
lähtenyt ulos ja elänyt vähänkin. Se on hauskanen mikä näissä
tapauksissa on, on tahdonvoima.
Tosin kieltää en voi, ettei ole tuntenut itseään myös pieneksi
näinä hetkinä. Nyt ne ovat toivotatavasti jo lämpimiä muistoja =)
Jos ei sota niin tuskin maailmakaan yhtä ihmistä kaipaa..
Vaan sitä emme tiedä, joku sinuakin saattaa kaivata.
Joku sanoo ihme, joku toinen sanoo matemaattinen todennäköisyys =D
Asiani ovat sinällään paremmin, että sairastuin kauan sitten,
ja olin pitkään sairas..Kovin sairas ja nyt olen paranemaan päin,
joka tosin aiheuttaa käsittämätöntä ahdistusta koska
nyt minulta ryöstettiin kerralla koko identiteetti.
Mutta minulla on paljon uutta opeteltavaa..tai vanhaa. =)

Kyllähän noita kirjoja löytyy tosin osa pitää lukea vasta
noin 30-40 ppisenä, että niistä saa jotain irti. mm.Olen vieläkin
järkyttynyt tuon pohjantähden alla trilogian lukemisesta.
Se aiheutti loputonta Googlaamista vaikka fiktiivinen osin onkin,
niin vieläkin menee sen verta kylmiä väreitä, ettei hetkeen oo pystynyt
lukemaan. No tällä hetkellä noita kirjoja on pisin poikin
kesken noin neljä, mutta koskevat kovasti samaa aihetta eikä niistä sen enempää.
Kiitos suosituksista..Eikä tämä jää kiitokseen.
Perjantaina tohon keskustaan lainastoon kattomaan noi kirjat ja katotaan jos iskee.
Olen aina valmis kehittämään itseni ja haastamaan
luomani käsityksen maailmasta.

Katon sen huomenna, kyl hyvä dokkari aina linnanjuhlat voittaa.
Tietenkin koet...Ei nykypäivänä voi kaupungissa elävä
olla ahdistumatta,jos onenlisuuskin on jo kaivettava
jostain muusta, onko elämällä tarkoitus? =)
Se selviää vain elämällä..Elämää on, kuin tuollainen kodin kuntokeskus..
Siinä istuminen joka päivä tuntuu älyttömältä, mutta puolen vuoden päästä
huomaat, että teoillasi oli sittenki merkitys.
Samaa kaavaa toistaa elämä, mitään ei tapahdu heti.Tietty kausaliteetti tässä on
kuitenkin nähtävissä.Se, että oletko kuuden kuukauden päästä
(tässä metaforassa) teräskunnos vai oletko saanut
välilevynpullistuman, niin se selviää vain kokeilemalla =D

Sen takia..Mitä enemmän maailma puristaa minua, sen pienemmäksi
minä menen.Se on syy vetäytyä ihmisistä, järki käskee pakenemaan
kivusta vaikka se voisi olla puhdistava kokemus.
Maailma nurinkurisuuden voi todeta niinkin, että monet jotka ovat
kuolleet olisivat ansainneet elää ja monet jotka elävät olisiavat
ansainneet kuolla..Kuolemassa on jotain söpöä =)

Höpö höpö..Et saa yleistää. Ihailen aika harvoja ihmisiä
yleensä niitä jotka saavuttavat jotain kuinka pientä tahansa
minun maailmassani, niin suurta heidän maailmassaan.
Ihailen niitä ihmisiä jotka ovat pudonneet pahiten
ja nousseet. Ihmisten ulkonäkö on kovin toissijaista,
vaikka jo senkin vuoksi ,että sen menetämme ekana..No jonkun
pitää myös olla hyvännäköinen mutta kanann ristini.

Voisin kertoa jatkuvasta kivusta =D Mutta niin vain nekin
alkavat olla takana päin. Maailma on todella paskainen
paikka siitä olemme yhtämieltä taas kerran,
mutta elämällä on...Elämä on kovin kaunis välillä =)
Mutta sitä on vaikea havaita kun antaa sydämensä kovettua.
Ei mennyt, siitä juuri puhuin..Pidin kuolevaa kädestä viimeksi
Huhtikuussa ja niin lähti hymy huulilla, viimeset sanat oli myös kauniit

warhammer kirjoitti:

Ei vaan kiitos sinulle (meiansin jo teititellä) =D
On ihana tavata toinen ihminen, joka on älykäs.
Se saa olon vähän vähemmän yksinäiseksi siksi
aikaa ainakin kun kirjoittaa =)

No et taatusti ole. Näkökantahan se on tuokin,
joskin täällä on muitakin palstoja, jonne
tuo olis sopinut vielä
paremmin. Tai sanotaanko, että kirjoituksesi
saattaiusivat sopia niihin vielä paremmin.

Eiköhän noita kokemuksia ole jokaiselle kun jos vaan on ovesta
lähtenyt ulos ja elänyt vähänkin. Se on hauskanen mikä näissä
tapauksissa on, on tahdonvoima.
Tosin kieltää en voi, ettei ole tuntenut itseään myös pieneksi
näinä hetkinä. Nyt ne ovat toivotatavasti jo lämpimiä muistoja =)
Jos ei sota niin tuskin maailmakaan yhtä ihmistä kaipaa..
Vaan sitä emme tiedä, joku sinuakin saattaa kaivata.
Joku sanoo ihme, joku toinen sanoo matemaattinen todennäköisyys =D
Asiani ovat sinällään paremmin, että sairastuin kauan sitten,
ja olin pitkään sairas..Kovin sairas ja nyt olen paranemaan päin,
joka tosin aiheuttaa käsittämätöntä ahdistusta koska
nyt minulta ryöstettiin kerralla koko identiteetti.
Mutta minulla on paljon uutta opeteltavaa..tai vanhaa. =)

Kyllähän noita kirjoja löytyy tosin osa pitää lukea vasta
noin 30-40 ppisenä, että niistä saa jotain irti. mm.Olen vieläkin
järkyttynyt tuon pohjantähden alla trilogian lukemisesta.
Se aiheutti loputonta Googlaamista vaikka fiktiivinen osin onkin,
niin vieläkin menee sen verta kylmiä väreitä, ettei hetkeen oo pystynyt
lukemaan. No tällä hetkellä noita kirjoja on pisin poikin
kesken noin neljä, mutta koskevat kovasti samaa aihetta eikä niistä sen enempää.
Kiitos suosituksista..Eikä tämä jää kiitokseen.
Perjantaina tohon keskustaan lainastoon kattomaan noi kirjat ja katotaan jos iskee.
Olen aina valmis kehittämään itseni ja haastamaan
luomani käsityksen maailmasta.

Katon sen huomenna, kyl hyvä dokkari aina linnanjuhlat voittaa.
Tietenkin koet...Ei nykypäivänä voi kaupungissa elävä
olla ahdistumatta,jos onenlisuuskin on jo kaivettava
jostain muusta, onko elämällä tarkoitus? =)
Se selviää vain elämällä..Elämää on, kuin tuollainen kodin kuntokeskus..
Siinä istuminen joka päivä tuntuu älyttömältä, mutta puolen vuoden päästä
huomaat, että teoillasi oli sittenki merkitys.
Samaa kaavaa toistaa elämä, mitään ei tapahdu heti.Tietty kausaliteetti tässä on
kuitenkin nähtävissä.Se, että oletko kuuden kuukauden päästä
(tässä metaforassa) teräskunnos vai oletko saanut
välilevynpullistuman, niin se selviää vain kokeilemalla =D

Sen takia..Mitä enemmän maailma puristaa minua, sen pienemmäksi
minä menen.Se on syy vetäytyä ihmisistä, järki käskee pakenemaan
kivusta vaikka se voisi olla puhdistava kokemus.
Maailma nurinkurisuuden voi todeta niinkin, että monet jotka ovat
kuolleet olisivat ansainneet elää ja monet jotka elävät olisiavat
ansainneet kuolla..Kuolemassa on jotain söpöä =)

Höpö höpö..Et saa yleistää. Ihailen aika harvoja ihmisiä
yleensä niitä jotka saavuttavat jotain kuinka pientä tahansa
minun maailmassani, niin suurta heidän maailmassaan.
Ihailen niitä ihmisiä jotka ovat pudonneet pahiten
ja nousseet. Ihmisten ulkonäkö on kovin toissijaista,
vaikka jo senkin vuoksi ,että sen menetämme ekana..No jonkun
pitää myös olla hyvännäköinen mutta kanann ristini.

Voisin kertoa jatkuvasta kivusta =D Mutta niin vain nekin
alkavat olla takana päin. Maailma on todella paskainen
paikka siitä olemme yhtämieltä taas kerran,
mutta elämällä on...Elämä on kovin kaunis välillä =)
Mutta sitä on vaikea havaita kun antaa sydämensä kovettua.
Ei mennyt, siitä juuri puhuin..Pidin kuolevaa kädestä viimeksi
Huhtikuussa ja niin lähti hymy huulilla, viimeset sanat oli myös kauniit

Lue lisää

Jatkoa edelliseen:

Fail..Sinulla juuri on oikeus valittaa!Suorastaan vaadin sitä sinulta.
Jaa a kuule tää ei aina tunnu ihan tolta lottovoitolta,
tässä maassa oleminen. Tai sit moni on jättänyt lunastamatta ton voiton..
Olen muutamassa "paska maassa" käynyt, mutta oli siellä ainakin
lämmin =D Kyllä sitä venee alla nukkuu 32 asteessa jos ei sitten
arvosta materiaa enemmän..Ei sekään vika ihmisessä ole jos rahasta tykkää.
Kun vaan tietää rajansa.En oo noissa maissa käynyt, mutta kaikki on
kovin suhteellista. Se, että jossain maassa on asiat toisella
tavalla ei tarkoita, että omassa maassasi olisi
asiat paremmin..Tai siellä huonommin. Sitä ei oikein pysty
veranollistamaan.Toki Somaliassa olis ollut kurjaa viime vuodet..
Vuoskymmenet,mut ainakin siel ois ollut oma rynnäkkökivääri ja lämmintä..
Tässä lottovoiton maassa ei oo kumpaakaan..Sen takia sen maaseudun
otin puheeksi, siellä oppii äkkiä arvostamaan todellisia asioita
jotka täällä ovat niin itsestään selviä.

Tietenkin maistuu =) noin minäkin joskus totesin kunnes törmäsin tuohon edellä
mainiottuun theoreemaan, mutta jos sinulla on unelmiesi
:auto,mies/nainen,asunto.
Niin ymmärrän, että on vaikeaa,ja on
lähes mahdotonta löytää haastetta jos ei niitä
A)etsi B)kehittele jostain.
Eli jos taas tungetaan tähän väliin metaforaa niin elämäsi
tarvitsee vähän voimakaampaa Chiliä =)

Hmm..Eivät kaikki tarinat katoa..Siksi meillä on kirjat,
ja tuohon katoavaisuuteen on toinenkin ratkaisu..
Eli hillitön/holtiton lisääntyminen, sitä voi joko selittää
kuten darwin tai sitten vain "avata sakset"(pahoittelen karkeutta)
ja katsoa mitä syntyy..Julmaako?..Elämä on, mutta ei sentään niin rajua
kuten esim.minkeillä jotka syövät poikasensa kun niitä harmittaa tarpeeksi.


Jos sinulla on huumorin tajua niin tuo euron rysähdys on
vähän kuten ufojen laskeutuminen,mutta ymmärsin pointin.
Tosin niin moni muukin jopa mahdollinen asia on
suurta, mutta jos ei avaa ovea ja mene katsomaan ei
saa koskaan tietää.
Pientä toivoa on antanut teknologinen
singaluriteetti..Albert kääntyis haudassaan =)
Haluat uutta tietoa, maailma on täynnä uutta tietoa
Enemmän täällä on tietoa jaossa kun mitä ihmisellä on aikaa
sääli vaan, että liian paljon halunneet ovat tossa
pitkässäniemessä, nääs huluuden ja nerouden raja on
äärimmäisen häilyvä.
Enemmän uskoisin sun kaipaavan onnistumista..sitä tunettaa kun
saa konkreettisesta onnistumisesta.

Sori ei sais hymyillä/nauraa =D Mutta et voi yksin kantaa
koko maailmanpainoa harteillasi. Maailmanjärjestys jos
uskoo historiaan kulkee sykleissä ylä ja ala-mäessä,
okei jäätiköt voi sulaa, aurinko sammua
ja maailma yksinkertaisesti räjähtää. Mutta et voi
kantaa sellaista mukanasi..Jos niin käy, niin se käy
etkä voi sille mitään.Elämässä ei aina kaikki ole sinun halussasi/kädessäsi.
Sun täytyy kokeilla jotain tyhjentävää tarkoituksetonta harjoitetta
rentoutua! En itse murehdi koskaan sellaisista asioista kuin
esim. syöpä tai sota..Ne ovat asioita mitkä eivät ole
minun päätettävissäni tässä ja nyt,
vasta kun ne tapahtuvat otan niihin teoillani kantaa.
Sitä enne en uhraa niille mielelläni ajatusta,
muuten olisin lataamossa.


Sanoisin tuohon enemmin loistavan sananlaskun jonka joltain
joskus luin:"tie helvettiin on silattu hyvillä aikomuksilla",
taisi itte asiassa olla Neil Gaimannin ja Terry Pratchett
kirjassa (good omens).Mutta se tuhoutuminen ei tapahdu vielä
tänään..ei edes huomenna.ylihuomisesta en voi vannoa ;)
Pöpilä kutsuu jos liikaa järkeistää =)
Ei sillä mitä teit tai jätit tekemättä ole merkitystä enää silloin,
onko sukuasi silloin jäljellä tai minun? Kukaan ei tiedä,
vai toteutuuko kauhu scenaario elokuvasta Children of Men(2006)
Koko elämän hienous on siinä, että emme tiedä.

Sattuma ja onko sitä?
Darwin oli sitä mieltä, että oli.
Itse uskon siihen myös osin, toisaalta junan alle ei voi jäädä
jos makaa sohvalla himassa.U sein toisaalta mieluiten totean,
että olen liian vanha uskoakseni sattumiin.
Omilla päätöksilläsi on merkitys siihen minkä sattuman
uhriksi joudut..vai onko?

Älä pyydä anteeksi..Olet paitsi tarjonnut minulle loistavan
luku ja kirjoitus nautinnon mikä
taatusti voittaa huonojn seksin (anteeksi karkeus),
Niin antanut myös ajattelemisen aihetta.
On etuoikeus löytää kaltaisesi ihminen edes hetkeksi.

warhammer kirjoitti:

Jatkoa edelliseen:

Fail..Sinulla juuri on oikeus valittaa!Suorastaan vaadin sitä sinulta.
Jaa a kuule tää ei aina tunnu ihan tolta lottovoitolta,
tässä maassa oleminen. Tai sit moni on jättänyt lunastamatta ton voiton..
Olen muutamassa "paska maassa" käynyt, mutta oli siellä ainakin
lämmin =D Kyllä sitä venee alla nukkuu 32 asteessa jos ei sitten
arvosta materiaa enemmän..Ei sekään vika ihmisessä ole jos rahasta tykkää.
Kun vaan tietää rajansa.En oo noissa maissa käynyt, mutta kaikki on
kovin suhteellista. Se, että jossain maassa on asiat toisella
tavalla ei tarkoita, että omassa maassasi olisi
asiat paremmin..Tai siellä huonommin. Sitä ei oikein pysty
veranollistamaan.Toki Somaliassa olis ollut kurjaa viime vuodet..
Vuoskymmenet,mut ainakin siel ois ollut oma rynnäkkökivääri ja lämmintä..
Tässä lottovoiton maassa ei oo kumpaakaan..Sen takia sen maaseudun
otin puheeksi, siellä oppii äkkiä arvostamaan todellisia asioita
jotka täällä ovat niin itsestään selviä.

Tietenkin maistuu =) noin minäkin joskus totesin kunnes törmäsin tuohon edellä
mainiottuun theoreemaan, mutta jos sinulla on unelmiesi
:auto,mies/nainen,asunto.
Niin ymmärrän, että on vaikeaa,ja on
lähes mahdotonta löytää haastetta jos ei niitä
A)etsi B)kehittele jostain.
Eli jos taas tungetaan tähän väliin metaforaa niin elämäsi
tarvitsee vähän voimakaampaa Chiliä =)

Hmm..Eivät kaikki tarinat katoa..Siksi meillä on kirjat,
ja tuohon katoavaisuuteen on toinenkin ratkaisu..
Eli hillitön/holtiton lisääntyminen, sitä voi joko selittää
kuten darwin tai sitten vain "avata sakset"(pahoittelen karkeutta)
ja katsoa mitä syntyy..Julmaako?..Elämä on, mutta ei sentään niin rajua
kuten esim.minkeillä jotka syövät poikasensa kun niitä harmittaa tarpeeksi.


Jos sinulla on huumorin tajua niin tuo euron rysähdys on
vähän kuten ufojen laskeutuminen,mutta ymmärsin pointin.
Tosin niin moni muukin jopa mahdollinen asia on
suurta, mutta jos ei avaa ovea ja mene katsomaan ei
saa koskaan tietää.
Pientä toivoa on antanut teknologinen
singaluriteetti..Albert kääntyis haudassaan =)
Haluat uutta tietoa, maailma on täynnä uutta tietoa
Enemmän täällä on tietoa jaossa kun mitä ihmisellä on aikaa
sääli vaan, että liian paljon halunneet ovat tossa
pitkässäniemessä, nääs huluuden ja nerouden raja on
äärimmäisen häilyvä.
Enemmän uskoisin sun kaipaavan onnistumista..sitä tunettaa kun
saa konkreettisesta onnistumisesta.

Sori ei sais hymyillä/nauraa =D Mutta et voi yksin kantaa
koko maailmanpainoa harteillasi. Maailmanjärjestys jos
uskoo historiaan kulkee sykleissä ylä ja ala-mäessä,
okei jäätiköt voi sulaa, aurinko sammua
ja maailma yksinkertaisesti räjähtää. Mutta et voi
kantaa sellaista mukanasi..Jos niin käy, niin se käy
etkä voi sille mitään.Elämässä ei aina kaikki ole sinun halussasi/kädessäsi.
Sun täytyy kokeilla jotain tyhjentävää tarkoituksetonta harjoitetta
rentoutua! En itse murehdi koskaan sellaisista asioista kuin
esim. syöpä tai sota..Ne ovat asioita mitkä eivät ole
minun päätettävissäni tässä ja nyt,
vasta kun ne tapahtuvat otan niihin teoillani kantaa.
Sitä enne en uhraa niille mielelläni ajatusta,
muuten olisin lataamossa.


Sanoisin tuohon enemmin loistavan sananlaskun jonka joltain
joskus luin:"tie helvettiin on silattu hyvillä aikomuksilla",
taisi itte asiassa olla Neil Gaimannin ja Terry Pratchett
kirjassa (good omens).Mutta se tuhoutuminen ei tapahdu vielä
tänään..ei edes huomenna.ylihuomisesta en voi vannoa ;)
Pöpilä kutsuu jos liikaa järkeistää =)
Ei sillä mitä teit tai jätit tekemättä ole merkitystä enää silloin,
onko sukuasi silloin jäljellä tai minun? Kukaan ei tiedä,
vai toteutuuko kauhu scenaario elokuvasta Children of Men(2006)
Koko elämän hienous on siinä, että emme tiedä.

Sattuma ja onko sitä?
Darwin oli sitä mieltä, että oli.
Itse uskon siihen myös osin, toisaalta junan alle ei voi jäädä
jos makaa sohvalla himassa.U sein toisaalta mieluiten totean,
että olen liian vanha uskoakseni sattumiin.
Omilla päätöksilläsi on merkitys siihen minkä sattuman
uhriksi joudut..vai onko?

Älä pyydä anteeksi..Olet paitsi tarjonnut minulle loistavan
luku ja kirjoitus nautinnon mikä
taatusti voittaa huonojn seksin (anteeksi karkeus),
Niin antanut myös ajattelemisen aihetta.
On etuoikeus löytää kaltaisesi ihminen edes hetkeksi.

Lue lisää

Hmmm. Paljon ajateltavaa ja paljon asioita järjesteltävänä. Hyvä niin!

Mainitsit että tarvitsisin jonkin sortin onnistumista, tässä olet oikeassa. Tahtoisin oikeasti hyväksyntää tai pitäisikö sanoa kunnioitusta. Olisi hienoa jos saisi puhua niin, että lauseeni kuunneltaisiin loppuun ja että kuulia aidosti haluaisi kuulla eikä vain voittaa väittelyä. Ehkä tässä on myös taustalla kyynisen introvertin kaipuu tulla huomatuksi.

Hyvä konsti on taaksepäin katsominen. Poistin vanhoja facebook julkaisuja tässä taannoin ja sain silminnähden huomata kuinka olin muuttunut ihmisenä. Väitän, että jos ihminen ei muutu hän ei ole kehittynyt. Ehkä huumori ja tämä 'fu*k it filosofia' voisi auttaa pitämään pään kasassa.

Mutta sitäkö tämä elämä on? Ainaista tyytymistä. Elämässä pitää alati taistella ja työskennellä jotta täällä olisi edes siedettävää olla. Onneksi elämässäni on löytynyt tuo pieni valo tunnelin päähän. Tosin jos vanhat merkit paikkansa pitää tuo valo on juna. Olen yhdessä asiassa mielestäni lahjakas ja näin ollen etuoikeutettu ja mikä parasta pidän siitä. En tarkoita että olisin siinä nyt mitenkään loistava, mutta minulla olisi mahdollisuus siihen. Niin moneen asiaan olen jo liian vanha alottaakseni.

Mutta vaikka olisin siinä paras ja saavuttaisin kaiken, mitä sitten? Nämä ajatukset eivät ole riippuvaisia ulkomaailmasta, vaan ne ovat oman pääni sisällä. Jos keksisin kuinka voisin ratkaista tuon turhuuen dilemman voisin ehkä vapautua tästä. Yritämme ikään kuin selviytyä ja etsiä onnea tuhlaten elämämme siihen. Tahdon tietää mistä se onni voisi tulla jos se edes on olemassa.

Totta ettei maailman ongelmia voi kantaa harteilla. Olen ajatellut aina siten, että tyydyn kunhan olen sellainen ihminen mikäli kaikki olisivat kuten itse maailma olisi kestävällä pohjalla. En ehkä täysin täytä tuota määritelmää vielä kaikessa, mutta monilta osin olen osani tehnyt.

Olen oppinut sinulta paljon ja saanut tonnittain kirjoja joista olen kiinnostunut. Löysin kokonaisia teemoja ja useita suuria mieliä joista kiinnostuin. Mitä enemmän oppii sitä enemmän janoaa lisää :)

En tiedä tälle termille suomenkielistä nimeä enkä oikein keksi mitään järkevää lyhyttä termiä joten pahoittelen englannin kielen termi. Minulta puuttuu 'sence of purpose'. Sellainen järki kaikkeen, syy elää ja syy miksi tehdä näin. En koe mitään syytä tehdä mitään. Jos olisin ihminen joka vain voisi tehdä koska nauttii jostain tässä ei olisi mitään ongelmaa, mutta kyllästyn kaikkeen nopeasti. Ja kun kyllästyy miettii miksi kammeta väkisin tekemään jotain, mitä sillä saavuttaa jos et nauti siitä? Heitin esimerkiksi kitara naulaan koska en kertakaikkiaan pitänyt harjoittelusta enkä keksinyt mitä edes teen soittotaidolla.

Tämä nykyinen kiinnostukseni on ehkä hivenen toinen. Se alkaa kyllästymisen jälkeen uudestaan kiinnostamaan ja se on jotenkin osa minua. Olen ollut lapsesta lähtien tässä yhdessa asiassa muita 'parempi', muissa olenkin ollut sitten huonompi :)

Puhuin nyt paljon vain itsestäni vaikka tarkoitus oli kirjoittaa yleisemmällä tasolla. Jotenkin mieleni on nyt aivan tyhjä enkä saa mitään ajatuksia ulos.

Alkuperäinen kirj kirjoitti:

Hmmm. Paljon ajateltavaa ja paljon asioita järjesteltävänä. Hyvä niin!

Mainitsit että tarvitsisin jonkin sortin onnistumista, tässä olet oikeassa. Tahtoisin oikeasti hyväksyntää tai pitäisikö sanoa kunnioitusta. Olisi hienoa jos saisi puhua niin, että lauseeni kuunneltaisiin loppuun ja että kuulia aidosti haluaisi kuulla eikä vain voittaa väittelyä. Ehkä tässä on myös taustalla kyynisen introvertin kaipuu tulla huomatuksi.

Hyvä konsti on taaksepäin katsominen. Poistin vanhoja facebook julkaisuja tässä taannoin ja sain silminnähden huomata kuinka olin muuttunut ihmisenä. Väitän, että jos ihminen ei muutu hän ei ole kehittynyt. Ehkä huumori ja tämä 'fu*k it filosofia' voisi auttaa pitämään pään kasassa.

Mutta sitäkö tämä elämä on? Ainaista tyytymistä. Elämässä pitää alati taistella ja työskennellä jotta täällä olisi edes siedettävää olla. Onneksi elämässäni on löytynyt tuo pieni valo tunnelin päähän. Tosin jos vanhat merkit paikkansa pitää tuo valo on juna. Olen yhdessä asiassa mielestäni lahjakas ja näin ollen etuoikeutettu ja mikä parasta pidän siitä. En tarkoita että olisin siinä nyt mitenkään loistava, mutta minulla olisi mahdollisuus siihen. Niin moneen asiaan olen jo liian vanha alottaakseni.

Mutta vaikka olisin siinä paras ja saavuttaisin kaiken, mitä sitten? Nämä ajatukset eivät ole riippuvaisia ulkomaailmasta, vaan ne ovat oman pääni sisällä. Jos keksisin kuinka voisin ratkaista tuon turhuuen dilemman voisin ehkä vapautua tästä. Yritämme ikään kuin selviytyä ja etsiä onnea tuhlaten elämämme siihen. Tahdon tietää mistä se onni voisi tulla jos se edes on olemassa.

Totta ettei maailman ongelmia voi kantaa harteilla. Olen ajatellut aina siten, että tyydyn kunhan olen sellainen ihminen mikäli kaikki olisivat kuten itse maailma olisi kestävällä pohjalla. En ehkä täysin täytä tuota määritelmää vielä kaikessa, mutta monilta osin olen osani tehnyt.

Olen oppinut sinulta paljon ja saanut tonnittain kirjoja joista olen kiinnostunut. Löysin kokonaisia teemoja ja useita suuria mieliä joista kiinnostuin. Mitä enemmän oppii sitä enemmän janoaa lisää :)

En tiedä tälle termille suomenkielistä nimeä enkä oikein keksi mitään järkevää lyhyttä termiä joten pahoittelen englannin kielen termi. Minulta puuttuu 'sence of purpose'. Sellainen järki kaikkeen, syy elää ja syy miksi tehdä näin. En koe mitään syytä tehdä mitään. Jos olisin ihminen joka vain voisi tehdä koska nauttii jostain tässä ei olisi mitään ongelmaa, mutta kyllästyn kaikkeen nopeasti. Ja kun kyllästyy miettii miksi kammeta väkisin tekemään jotain, mitä sillä saavuttaa jos et nauti siitä? Heitin esimerkiksi kitara naulaan koska en kertakaikkiaan pitänyt harjoittelusta enkä keksinyt mitä edes teen soittotaidolla.

Tämä nykyinen kiinnostukseni on ehkä hivenen toinen. Se alkaa kyllästymisen jälkeen uudestaan kiinnostamaan ja se on jotenkin osa minua. Olen ollut lapsesta lähtien tässä yhdessa asiassa muita 'parempi', muissa olenkin ollut sitten huonompi :)

Puhuin nyt paljon vain itsestäni vaikka tarkoitus oli kirjoittaa yleisemmällä tasolla. Jotenkin mieleni on nyt aivan tyhjä enkä saa mitään ajatuksia ulos.

Lue lisää

Kamala määrä typoja. Pahoittelen, olen liian väsynyt :)

Alkuperäinen kirj kirjoitti:

Hmmm. Paljon ajateltavaa ja paljon asioita järjesteltävänä. Hyvä niin!

Mainitsit että tarvitsisin jonkin sortin onnistumista, tässä olet oikeassa. Tahtoisin oikeasti hyväksyntää tai pitäisikö sanoa kunnioitusta. Olisi hienoa jos saisi puhua niin, että lauseeni kuunneltaisiin loppuun ja että kuulia aidosti haluaisi kuulla eikä vain voittaa väittelyä. Ehkä tässä on myös taustalla kyynisen introvertin kaipuu tulla huomatuksi.

Hyvä konsti on taaksepäin katsominen. Poistin vanhoja facebook julkaisuja tässä taannoin ja sain silminnähden huomata kuinka olin muuttunut ihmisenä. Väitän, että jos ihminen ei muutu hän ei ole kehittynyt. Ehkä huumori ja tämä 'fu*k it filosofia' voisi auttaa pitämään pään kasassa.

Mutta sitäkö tämä elämä on? Ainaista tyytymistä. Elämässä pitää alati taistella ja työskennellä jotta täällä olisi edes siedettävää olla. Onneksi elämässäni on löytynyt tuo pieni valo tunnelin päähän. Tosin jos vanhat merkit paikkansa pitää tuo valo on juna. Olen yhdessä asiassa mielestäni lahjakas ja näin ollen etuoikeutettu ja mikä parasta pidän siitä. En tarkoita että olisin siinä nyt mitenkään loistava, mutta minulla olisi mahdollisuus siihen. Niin moneen asiaan olen jo liian vanha alottaakseni.

Mutta vaikka olisin siinä paras ja saavuttaisin kaiken, mitä sitten? Nämä ajatukset eivät ole riippuvaisia ulkomaailmasta, vaan ne ovat oman pääni sisällä. Jos keksisin kuinka voisin ratkaista tuon turhuuen dilemman voisin ehkä vapautua tästä. Yritämme ikään kuin selviytyä ja etsiä onnea tuhlaten elämämme siihen. Tahdon tietää mistä se onni voisi tulla jos se edes on olemassa.

Totta ettei maailman ongelmia voi kantaa harteilla. Olen ajatellut aina siten, että tyydyn kunhan olen sellainen ihminen mikäli kaikki olisivat kuten itse maailma olisi kestävällä pohjalla. En ehkä täysin täytä tuota määritelmää vielä kaikessa, mutta monilta osin olen osani tehnyt.

Olen oppinut sinulta paljon ja saanut tonnittain kirjoja joista olen kiinnostunut. Löysin kokonaisia teemoja ja useita suuria mieliä joista kiinnostuin. Mitä enemmän oppii sitä enemmän janoaa lisää :)

En tiedä tälle termille suomenkielistä nimeä enkä oikein keksi mitään järkevää lyhyttä termiä joten pahoittelen englannin kielen termi. Minulta puuttuu 'sence of purpose'. Sellainen järki kaikkeen, syy elää ja syy miksi tehdä näin. En koe mitään syytä tehdä mitään. Jos olisin ihminen joka vain voisi tehdä koska nauttii jostain tässä ei olisi mitään ongelmaa, mutta kyllästyn kaikkeen nopeasti. Ja kun kyllästyy miettii miksi kammeta väkisin tekemään jotain, mitä sillä saavuttaa jos et nauti siitä? Heitin esimerkiksi kitara naulaan koska en kertakaikkiaan pitänyt harjoittelusta enkä keksinyt mitä edes teen soittotaidolla.

Tämä nykyinen kiinnostukseni on ehkä hivenen toinen. Se alkaa kyllästymisen jälkeen uudestaan kiinnostamaan ja se on jotenkin osa minua. Olen ollut lapsesta lähtien tässä yhdessa asiassa muita 'parempi', muissa olenkin ollut sitten huonompi :)

Puhuin nyt paljon vain itsestäni vaikka tarkoitus oli kirjoittaa yleisemmällä tasolla. Jotenkin mieleni on nyt aivan tyhjä enkä saa mitään ajatuksia ulos.

Lue lisää

Mukava kuulla, että lasisi on tyhjä =)

Eikö meistä jokainen tarvitse,ei se yksin sinua koske =)
Samalla tavalla olen sen määrännyt lääkkeeksi itselleni,
jokainen meistä tarvitsee hyväksyntää. Oli se laumamme tai
maailmamme kuinka pieni tahansa..Tunnustusta tehdystä työstä
ja lausutusta ajatuksesta. Halusimme sitä tai emme, olmme
tavalla tai toisella vuorovaikutussuhteessa muiden ihmisten kanssa.
En tiedä toistaiseksi mitään muuta keinoa tuon mainitsemasi
hyväksynnän tavoittamiseen kuin teot.
Monesti ihmisellä on toimintamallit valmiina itse asiassa kaikilla
meillä reppanoilla, mutta puuttuu vain halua toimia.
Joskus sellaisen tahdon voi löytää keskellä yötä kuten itselläni kävi
pari vuotta sitten. Heräsin 23 aikaa ehtoolla ja minut
valtasi halua matkata, tasan 7 tunnin päästä istuin koneessa ja
myöhemmin alkaneen vuorokauden puolella olin jo yli 3500 km päässä himasta =)
Sääli vain, että tämä kirkas ja selväjärkinen tahto
valtaa meidät tai minut vain hetkeksi kerrallaan
kun se saisi olla olemassa kokoajan. Joskin tuossakin vain teolla oli merkitys.

Saat varmasti vielä puhua niin, että sinua kuunellaan
uskon, että saattaisit päästä mm:Mensaan ja jos
et pääsisikään (mikä olisi huutava vääryys), voit aina löytää
toisen ammatin tai paikan missä sinua kuunellaan,
mutta tajusin pointin.
Tuohon minulla ei ole muuta lääkettä =)
Pään kasassa pitämiseen kuin aikaisemmin mainitsemasi
musiikki ja hyvin kieroutunut ja sairas huumori.
Mikä ikävästi ehkä ala-tyylinen, mutta koko sukuani
(uskomattoman kokoinen) on siunattu samalla sairaalla huumorilla.
Hirtehistä sitten jos ei muu auta, tämä edesmennytkin jatkoi huumorilla
viimeiseen asti.

Filosofiassa ei ole ongelmani.. teot puuttuvat.
Mietin liikaa, enkä osaa pysäyttää ajatuksen virtaa.
Toki harrastan lajia mikä nyt on ahdistettu niin seinää vasten,
että tuskin uskaltaa mainita mutta se on ainut mikä toistaiseksi onnistuu
tyhjentämään pään kokonaan. Tulen yrittämään ja olen yrittänyt torpata
ylimääräisen ajattelun työllä, mutta siitäkään mitään tule kun kädet
tekevät mutta pää miettii jotain ihan muuta.
Ihminen voi siis filosofoida liikaa =P

Riippuu niin paljon ihmisestä mitä hän haluaa?
Haluaako hän olla: keskiverto,rikas,köyhä,saita,ahne,kiltti,hempeä etc.
Jokainen voi olla mitä haluaa.Unelmien vaaliminen ei enää riitä,
pitää myös tehdä kauhea määrä fyysistä ja psyykkistä työtä niiden unelmien
savuttamiseen.Unelmaa pitää tavoitella mutta ei koskaan elämän kustannuksella.
Mun tunnelissani on vieläkin mustaa ja pimeää, mutta jotain toivonpilkahduksia
siellä on koska jokainen päivä olen vähemmän sairaampi ja enemmän terveempi..Ja ehkä,
kun keho on kunnossa niin ehkä se mielikin siitä paranee..(Ja v*tut).
Olet varmasti monessakin asiassa lahjakas älä lyö itseäsi..Anna
muiden ihmisten tehdä se =) Tosin olisin otettu kuulemaan mikä
se juttusi on??

warhammer kirjoitti:

Mukava kuulla, että lasisi on tyhjä =)

Eikö meistä jokainen tarvitse,ei se yksin sinua koske =)
Samalla tavalla olen sen määrännyt lääkkeeksi itselleni,
jokainen meistä tarvitsee hyväksyntää. Oli se laumamme tai
maailmamme kuinka pieni tahansa..Tunnustusta tehdystä työstä
ja lausutusta ajatuksesta. Halusimme sitä tai emme, olmme
tavalla tai toisella vuorovaikutussuhteessa muiden ihmisten kanssa.
En tiedä toistaiseksi mitään muuta keinoa tuon mainitsemasi
hyväksynnän tavoittamiseen kuin teot.
Monesti ihmisellä on toimintamallit valmiina itse asiassa kaikilla
meillä reppanoilla, mutta puuttuu vain halua toimia.
Joskus sellaisen tahdon voi löytää keskellä yötä kuten itselläni kävi
pari vuotta sitten. Heräsin 23 aikaa ehtoolla ja minut
valtasi halua matkata, tasan 7 tunnin päästä istuin koneessa ja
myöhemmin alkaneen vuorokauden puolella olin jo yli 3500 km päässä himasta =)
Sääli vain, että tämä kirkas ja selväjärkinen tahto
valtaa meidät tai minut vain hetkeksi kerrallaan
kun se saisi olla olemassa kokoajan. Joskin tuossakin vain teolla oli merkitys.

Saat varmasti vielä puhua niin, että sinua kuunellaan
uskon, että saattaisit päästä mm:Mensaan ja jos
et pääsisikään (mikä olisi huutava vääryys), voit aina löytää
toisen ammatin tai paikan missä sinua kuunellaan,
mutta tajusin pointin.
Tuohon minulla ei ole muuta lääkettä =)
Pään kasassa pitämiseen kuin aikaisemmin mainitsemasi
musiikki ja hyvin kieroutunut ja sairas huumori.
Mikä ikävästi ehkä ala-tyylinen, mutta koko sukuani
(uskomattoman kokoinen) on siunattu samalla sairaalla huumorilla.
Hirtehistä sitten jos ei muu auta, tämä edesmennytkin jatkoi huumorilla
viimeiseen asti.

Filosofiassa ei ole ongelmani.. teot puuttuvat.
Mietin liikaa, enkä osaa pysäyttää ajatuksen virtaa.
Toki harrastan lajia mikä nyt on ahdistettu niin seinää vasten,
että tuskin uskaltaa mainita mutta se on ainut mikä toistaiseksi onnistuu
tyhjentämään pään kokonaan. Tulen yrittämään ja olen yrittänyt torpata
ylimääräisen ajattelun työllä, mutta siitäkään mitään tule kun kädet
tekevät mutta pää miettii jotain ihan muuta.
Ihminen voi siis filosofoida liikaa =P

Riippuu niin paljon ihmisestä mitä hän haluaa?
Haluaako hän olla: keskiverto,rikas,köyhä,saita,ahne,kiltti,hempeä etc.
Jokainen voi olla mitä haluaa.Unelmien vaaliminen ei enää riitä,
pitää myös tehdä kauhea määrä fyysistä ja psyykkistä työtä niiden unelmien
savuttamiseen.Unelmaa pitää tavoitella mutta ei koskaan elämän kustannuksella.
Mun tunnelissani on vieläkin mustaa ja pimeää, mutta jotain toivonpilkahduksia
siellä on koska jokainen päivä olen vähemmän sairaampi ja enemmän terveempi..Ja ehkä,
kun keho on kunnossa niin ehkä se mielikin siitä paranee..(Ja v*tut).
Olet varmasti monessakin asiassa lahjakas älä lyö itseäsi..Anna
muiden ihmisten tehdä se =) Tosin olisin otettu kuulemaan mikä
se juttusi on??

Lue lisää

Kohta tulee mittariin 32 ja olen vasta nuori,joskin tunnen itseni wanhaksi,
Uskon äärimmäisen naiivilla tavalla siihen, että koskaan ei oel liian vanha voinhan kävellä vaikka tuohon viereiseen poliisikouluun
jos ideat loppuu.

Ensin sun täytyy olla siinä absoluuttisesti paras..
Sen jälkeen täytyy miettiä mitä sitten? Menestyminen pelottaa lähes
kaikkia ja monet äärimmäisen lahjakkaat ihmiset jättävät elämättä,
mutta suosittelen sinua hyökkäämään koska sääliä ei elämässä jaeta =)

Tiedän mitä tarkoitat, siksi käskin sinun mitä suuremmissa määrin
järkkäämään unelmia, tuhansia ja taas tuhansia unelmia.
En oikein usko, että mitään mitä teet koko sydämelläsi olisi turhaa.
Jokainen tekosi, olkoon se niinkin vähäinen kuin..Lumipallon heittäminen,
on suorassa syy-yhteydessä aina seuraavaan tapahtumaan, mutta ei se
turhaa ole...Se, että et saa siitä tyydytyksen tunnetta on eri asia.
Eli summa summarum, olemme taas saman kysymyksen äärellä, mistä
se onni löytyy?? Sen verran voin paljastaa, ettei se ole raha..
Älä ymmärrä väärin raha on ihan söpöä kun sitä on, mutta se ei ole sen
perässä juokseminen..Mistä se onni löytyy.
Suurimmat ja viimeiset onnen hetkeni olen löytänyt parisuhteista.
Mutta tämää nyt ei ollut sinun juttusi, se on paikannut myös tuon ihmisen tarpeen olla
tarpeellinen ja olla haluttu ja hyväksytty. Parisuhde vastaa kovin
moniin esittiisi pulmiin.Mutta ei se tietenkään nyt tapauksessasi käy,
enkä usko, että kissaakaan olet valmis ottamaan.
Mutta jossain joku tarvitsee myös sinua kohtalo? (no ei tod)..teko ja seuraus mielumin. =)

Hmm..Tiedäkkö mietin tuota samaa joka ikinen päivä,
eikä se..Tiedän miten tulen osin onneliseksi ja tiedän
miten tulen varmasti onneliseksi, mutta en ovat omia juttujani
eikä ne toimi välttämättä toisilla.
Mutta päästäkseni tähän unelmaa ja onneen kiinni on taas tehtävä
töitä kelaamisen sijaan =(
Teen omaa osaani joka päivä "kasaan syntikumpua" niin kauan, että
jotain nerokaampaa ilmaantuu jostain. Huonoinkin meistä saa kerran
elämässään sen ilmestykensä/master-ideansa.
Ja uskoa minua..Silloin kaikki turha lähtee mielestä.
Mielen ongelma on aina se, että siellä on tuhat ajatusta.
Käytin käytänössä koko omaisuuteni lääkäreissä ravaamiseen,
mutta lopulta se oli sen arvoista. Sama koskee sinua,
jos sinulla on kaksi kättä, kaksi jalkaa ja pää, niin
kaikki menee lopulta parhain päin jos sen verran viitsii,
että tarttuu ojennettuun käteen, eikä
sylkäise siihen.

Hyvä, ettei lukeminen lopu. Minä puolestani katsoin
dokumettisi. Se oli tietenkin kovin amerikkalaiseen tyyliin tehty ja
olisi toiminut paremmin hapoissa.No uutta asiaa ei siinä kauheesti ollut,
mutta kyllä sen 1,25 istuin perseelläni se eteni aika nopeasti,
ja kieltämättä se herätti paljon tuntemuksia. Jostain olin eri mieltä
jostain samaa, mutta mukavasti hermoja tökkien se avasi myös mieleni
kuten varmaan kävi snullakin, lähinnä näkemys soluihin ja biologiaan
sekä lääketieteeseen oli minulle tuore,
tai no paljolti tuore, mutta selitti sellaisia asioita tai avasi
mitä olen vasta alkanut miettimään.

Tiedän sen olen lukenut näitä juttuja ja siitä tuo ahdistuneisuus
ajattelen ..olen siis olemassa.. ;)
Tuota kysyn usein miksi näin? Miksi noin?
Sen vuoksi tai jälki-istunto olla aina se mun paikka, ikuinen miksi ikä =)
Olen vielä liian ..heikko mieletäni tekemään..Toivottavasti en elä
loppuelämääni täällä ehkä maailmassa, vaan voitan pelkoni.
En aivan tarkalleen tiedä tarkoitatko nyt samaa vikaa kuin minulla,
että olen kova aloittamaan, mutta projekti tyssää ei osaamattomuuteen vaan siihen,
että tulee jossain kohdassa sellainen olo, että miksi?
Tätä juuri tarkkoitin ja sama ongelma näyttää olevan sinullakin,
sen verran adhd / add olen, että teen vähintää 5 asiaa
nytkin samaan aikaaan kun kirjoitan.
Sais ton ajatuksen jotenkin katkeemaan, täytyy varmaan joskus
viinalla koittaa jos se toimis, kun en kerran käytä sitä laisinkaan.

Ihmisenä jolla on vain kaksi lahjaa missä se on uskomattoman
hyvä kuten minulla (joista molemmista saisi ammatin [ja joista vain toista laki rajoittaa]),
olen jokseenkin utelias kuulemaan mikä tämä sinun lahjasi on? =)

Hyvä, että puhuit. Oli tarkoitus saada sinut auki,
sitä vastavuoroisuus merkitsee, kehitellään tässä näitä
sosiaalisia taitoja samalla. Kunpa munkin mieli ois ihan
tyhjä =D Mutta siellä käy sellainen vilinä ja vilke kuin
olla ja voi =D

Jos ihmisellä on yhtään älyä niin ei se
välitä toisen typoista, niitä on jokaisella. Vitosen äikällä tässä
mennään joten typojen lisäksi osaan luoda myös ihan aitoja
kirjoitusvirheitä. Kun mielesi on oikein hajalla
katso sellainen vähän kevyempi (ei niin erikoinen varmaan mieletäsi)
elokuva, kuin Limitless(2011). Olet vähän kuin se tyyppi siinä älysi
puolesta..Ja tee hei se Mensan netti testi edes
luulen, että tässä valuu muuten helmiä sioille =)
Ja jos sen verran joskus maltat avata, niin kerro ihmeessä
mikä se sun juttus on..Missä oot paras/hyvä..Kuulisin sen mielelläni.


Hups tuli vähän rönsyiltyä =)

warhammer kirjoitti:

Kohta tulee mittariin 32 ja olen vasta nuori,joskin tunnen itseni wanhaksi,
Uskon äärimmäisen naiivilla tavalla siihen, että koskaan ei oel liian vanha voinhan kävellä vaikka tuohon viereiseen poliisikouluun
jos ideat loppuu.

Ensin sun täytyy olla siinä absoluuttisesti paras..
Sen jälkeen täytyy miettiä mitä sitten? Menestyminen pelottaa lähes
kaikkia ja monet äärimmäisen lahjakkaat ihmiset jättävät elämättä,
mutta suosittelen sinua hyökkäämään koska sääliä ei elämässä jaeta =)

Tiedän mitä tarkoitat, siksi käskin sinun mitä suuremmissa määrin
järkkäämään unelmia, tuhansia ja taas tuhansia unelmia.
En oikein usko, että mitään mitä teet koko sydämelläsi olisi turhaa.
Jokainen tekosi, olkoon se niinkin vähäinen kuin..Lumipallon heittäminen,
on suorassa syy-yhteydessä aina seuraavaan tapahtumaan, mutta ei se
turhaa ole...Se, että et saa siitä tyydytyksen tunnetta on eri asia.
Eli summa summarum, olemme taas saman kysymyksen äärellä, mistä
se onni löytyy?? Sen verran voin paljastaa, ettei se ole raha..
Älä ymmärrä väärin raha on ihan söpöä kun sitä on, mutta se ei ole sen
perässä juokseminen..Mistä se onni löytyy.
Suurimmat ja viimeiset onnen hetkeni olen löytänyt parisuhteista.
Mutta tämää nyt ei ollut sinun juttusi, se on paikannut myös tuon ihmisen tarpeen olla
tarpeellinen ja olla haluttu ja hyväksytty. Parisuhde vastaa kovin
moniin esittiisi pulmiin.Mutta ei se tietenkään nyt tapauksessasi käy,
enkä usko, että kissaakaan olet valmis ottamaan.
Mutta jossain joku tarvitsee myös sinua kohtalo? (no ei tod)..teko ja seuraus mielumin. =)

Hmm..Tiedäkkö mietin tuota samaa joka ikinen päivä,
eikä se..Tiedän miten tulen osin onneliseksi ja tiedän
miten tulen varmasti onneliseksi, mutta en ovat omia juttujani
eikä ne toimi välttämättä toisilla.
Mutta päästäkseni tähän unelmaa ja onneen kiinni on taas tehtävä
töitä kelaamisen sijaan =(
Teen omaa osaani joka päivä "kasaan syntikumpua" niin kauan, että
jotain nerokaampaa ilmaantuu jostain. Huonoinkin meistä saa kerran
elämässään sen ilmestykensä/master-ideansa.
Ja uskoa minua..Silloin kaikki turha lähtee mielestä.
Mielen ongelma on aina se, että siellä on tuhat ajatusta.
Käytin käytänössä koko omaisuuteni lääkäreissä ravaamiseen,
mutta lopulta se oli sen arvoista. Sama koskee sinua,
jos sinulla on kaksi kättä, kaksi jalkaa ja pää, niin
kaikki menee lopulta parhain päin jos sen verran viitsii,
että tarttuu ojennettuun käteen, eikä
sylkäise siihen.

Hyvä, ettei lukeminen lopu. Minä puolestani katsoin
dokumettisi. Se oli tietenkin kovin amerikkalaiseen tyyliin tehty ja
olisi toiminut paremmin hapoissa.No uutta asiaa ei siinä kauheesti ollut,
mutta kyllä sen 1,25 istuin perseelläni se eteni aika nopeasti,
ja kieltämättä se herätti paljon tuntemuksia. Jostain olin eri mieltä
jostain samaa, mutta mukavasti hermoja tökkien se avasi myös mieleni
kuten varmaan kävi snullakin, lähinnä näkemys soluihin ja biologiaan
sekä lääketieteeseen oli minulle tuore,
tai no paljolti tuore, mutta selitti sellaisia asioita tai avasi
mitä olen vasta alkanut miettimään.

Tiedän sen olen lukenut näitä juttuja ja siitä tuo ahdistuneisuus
ajattelen ..olen siis olemassa.. ;)
Tuota kysyn usein miksi näin? Miksi noin?
Sen vuoksi tai jälki-istunto olla aina se mun paikka, ikuinen miksi ikä =)
Olen vielä liian ..heikko mieletäni tekemään..Toivottavasti en elä
loppuelämääni täällä ehkä maailmassa, vaan voitan pelkoni.
En aivan tarkalleen tiedä tarkoitatko nyt samaa vikaa kuin minulla,
että olen kova aloittamaan, mutta projekti tyssää ei osaamattomuuteen vaan siihen,
että tulee jossain kohdassa sellainen olo, että miksi?
Tätä juuri tarkkoitin ja sama ongelma näyttää olevan sinullakin,
sen verran adhd / add olen, että teen vähintää 5 asiaa
nytkin samaan aikaaan kun kirjoitan.
Sais ton ajatuksen jotenkin katkeemaan, täytyy varmaan joskus
viinalla koittaa jos se toimis, kun en kerran käytä sitä laisinkaan.

Ihmisenä jolla on vain kaksi lahjaa missä se on uskomattoman
hyvä kuten minulla (joista molemmista saisi ammatin [ja joista vain toista laki rajoittaa]),
olen jokseenkin utelias kuulemaan mikä tämä sinun lahjasi on? =)

Hyvä, että puhuit. Oli tarkoitus saada sinut auki,
sitä vastavuoroisuus merkitsee, kehitellään tässä näitä
sosiaalisia taitoja samalla. Kunpa munkin mieli ois ihan
tyhjä =D Mutta siellä käy sellainen vilinä ja vilke kuin
olla ja voi =D

Jos ihmisellä on yhtään älyä niin ei se
välitä toisen typoista, niitä on jokaisella. Vitosen äikällä tässä
mennään joten typojen lisäksi osaan luoda myös ihan aitoja
kirjoitusvirheitä. Kun mielesi on oikein hajalla
katso sellainen vähän kevyempi (ei niin erikoinen varmaan mieletäsi)
elokuva, kuin Limitless(2011). Olet vähän kuin se tyyppi siinä älysi
puolesta..Ja tee hei se Mensan netti testi edes
luulen, että tässä valuu muuten helmiä sioille =)
Ja jos sen verran joskus maltat avata, niin kerro ihmeessä
mikä se sun juttus on..Missä oot paras/hyvä..Kuulisin sen mielelläni.


Hups tuli vähän rönsyiltyä =)

Lue lisää

Joo pitää tsekata tuo leffa :) Mainitsit että raha ei tuo onnea, mikä on täysin totta. Tietyn perus elintason jälkeen raha ei tuo onnea, ehkä tarkemmin sanottuna. Moni menestynyt ja rikas sortuu mielestäni juuri tästä syystä huumeisiin ja itsetuhoon. He ovat luulleet, että ovat maalissa ja onnellisia kun saavuttavat sen mitä ovat saavuttaneet, mutta havahtuvat ettei mikään ole muuttunut.

Minusta viisautta on ajatuslaatikoista riisuuntuminen. Sitä että voit nähdä itsesi itsesi ulkopuolelta. Et tee ajatteluasi tiettyjen kaavojen kautta vaan ikään kuin katselisit tilannetta ulkopuolisena tarkkailijana jolla ei ole mitään kytköstä asiaan. Kun taas se on tyhmyyttä että käyttää ajatuslaatikoita valintoja tehdessään. Mielestäni tällainen ihminen ei edes ohjaa itseään vaan hän on asettanut ohjelman joka käynnistyy tietyssä tilanteessa ja autopilotti tekee päätöksen kun todellinen pilotti on unessa. Olen kyllästynyt kun tällaiset unissakävelijät kinastelevat keskenään ja kilpailevat kenellä on mahtavampi ego.

Maailma jossa elämme on niin monella tapaa kuin idioluutio elokuvasta. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Välinpitämättömyys on hyve josta yhteisö palkitsee hyväksynnällä.

En allekirjoita monia kymatican teesejä, mutta siinä kiteytyy hyvin se kuinka häilyvä on ihmisen raja. Mikä on ihminen? Missä menee raja mikä on ihminen mikä ei? Atomit ovat 99,9999999999999% tyhjää tilaa, tarkoittaen sitä, että koko ihmiskunta mahtuisi yhteen sokeripalaan. Silti hämmästyttää kun lyön käteni pöytään se pysätyy siihen vaikka kaikki on lähes täyttä tyhjyyttä. Lisäksi kehossamme elää kilokaupalla bakteereita jotka eivät edes kuulu kehoomme, mutta ilman niitä emme säilyisi elossa. Olemme käytännössä bakteerien kasvualusta. Missä menee ihmisen ja muunmaailman raja jos atomit ovat noin ilmavia?

Mitä enemmän näitä ajattelen sitä enemmän järkevältä tuntuu jotkut aivot purkissa teesit tai matrixista tutut filosofiset dilemmat loogisilta. Tähän soppaan kun sekoitammme vielä kvanttimekaniikkaa niin mielenterveys sanoo buckle up your seatbelt, Dorothy, cause Kansas is going bye bye :D

Joten ei sukelleta altaan diippiin päähän tämän enempää. Ymmärsit nyt pointin miksi suosittelin kymaticaa.

Tahtoisin vähän avautua. Sen teen. Tunnen suurta ahdistusta ihmisen seassa. Kaunis ihminen sekä etoaa että vetää minua puoleensa. Inhoan sitä tunnetta kuinka minua kohdellaan kuin olisin ilmaa. Mitä korkeammalla sosiaalisessa hierarkiassa ihminen on sitä ylimielisempi kohtelu tulee. En osaa olla itse sellainen pöyhkeä ja määrätietoinen 'tahdon sen saan sen' ihminen. Joku ihminen joka on siunattu hyvällä fyysisellä ulkomuodolla leijailee minunkin yläpuolellani ja on oikeutettu kohtelemaan minua kuin ilmaa vain koska hän on perinyt jotain lähes mitätöntä. Ja ihmiset kuuntelevat häntä ja tekevät mitä hän ikinä tahtoo. Hän elää korkemman luokan elämää.

Vaikka olisin itse sellaisessa tilassa jossa voisin toimia näin en silti saisi siitä mitään irti. Minua ei edes kiinnosta tuoda esille mitään ominaisuuksiani vaikka niillä saisinkin etuuksia. Ainoa mikä minua häiritsee on se että minua aina vähätellään ja olen aina vain ilmaa. En ole vihattu enkä rakastettu vaan vielä pahempaa, minua ei huomata laisinkaan.

Olen myös tuomittu olemaan seksuaalisesti syrjäytynyt. En siksi etten saisi seksiä sitä haltessani, vaan siksi että en jaksa sitä peliä ja teatteria mitä siihen kuuluu. Olen jotenkin kurkkuani myöten täynnä kaikkia sosiaalisia pelejä jotka ovat osa yhteiskuntaa. Ehkä nämä ovat juuri niitä ajatuslaatikoita jossa ihmiset elävät nukkuvina.

Olin hetkittäin luennolla joka käsitteli vuorovaikutusta ja esiintymitä ja sitä veti näyttelijä joka on näytellyt neljä vuotiaasta lähtien. Mikäli en olisi ollut näin ujo kuin olen olisin noussut ylös ja kysynyt mitä sinä tiedät esiintymisen vaikeudesta kun olet itse ulospäin suuntautunut, esiintynyt aina ja nautit siitä. Tuli jotenkin sama mantra mieleen mitä kokoomuslaiset huutavat, että menestyt kun vain teet työtä. Kaikki vaatii tietyt ominaisuudet ja jos et sovi ominaisuuksiltasi tähän maailmaan syrjäydyt.

Et voi olla onnellinen jos et ole sitä mitä olet etkä voi olla onnellinen jos olet kaiken ulkopuolella. Tästä syystä en tahdo mennä lääkäriin puhumaan enkä syödä masennuslääkkeitä. En tahdo turruttaa itseäni sopimaan tähän maailmaan. Suoraan sanottuna usein inhoan tätä maailmaa, tätä nurinkurista maailmaa.

lukea :D

alkuperäinen kirj kirjoitti:

Joo pitää tsekata tuo leffa :) Mainitsit että raha ei tuo onnea, mikä on täysin totta. Tietyn perus elintason jälkeen raha ei tuo onnea, ehkä tarkemmin sanottuna. Moni menestynyt ja rikas sortuu mielestäni juuri tästä syystä huumeisiin ja itsetuhoon. He ovat luulleet, että ovat maalissa ja onnellisia kun saavuttavat sen mitä ovat saavuttaneet, mutta havahtuvat ettei mikään ole muuttunut.

Minusta viisautta on ajatuslaatikoista riisuuntuminen. Sitä että voit nähdä itsesi itsesi ulkopuolelta. Et tee ajatteluasi tiettyjen kaavojen kautta vaan ikään kuin katselisit tilannetta ulkopuolisena tarkkailijana jolla ei ole mitään kytköstä asiaan. Kun taas se on tyhmyyttä että käyttää ajatuslaatikoita valintoja tehdessään. Mielestäni tällainen ihminen ei edes ohjaa itseään vaan hän on asettanut ohjelman joka käynnistyy tietyssä tilanteessa ja autopilotti tekee päätöksen kun todellinen pilotti on unessa. Olen kyllästynyt kun tällaiset unissakävelijät kinastelevat keskenään ja kilpailevat kenellä on mahtavampi ego.

Maailma jossa elämme on niin monella tapaa kuin idioluutio elokuvasta. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Välinpitämättömyys on hyve josta yhteisö palkitsee hyväksynnällä.

En allekirjoita monia kymatican teesejä, mutta siinä kiteytyy hyvin se kuinka häilyvä on ihmisen raja. Mikä on ihminen? Missä menee raja mikä on ihminen mikä ei? Atomit ovat 99,9999999999999% tyhjää tilaa, tarkoittaen sitä, että koko ihmiskunta mahtuisi yhteen sokeripalaan. Silti hämmästyttää kun lyön käteni pöytään se pysätyy siihen vaikka kaikki on lähes täyttä tyhjyyttä. Lisäksi kehossamme elää kilokaupalla bakteereita jotka eivät edes kuulu kehoomme, mutta ilman niitä emme säilyisi elossa. Olemme käytännössä bakteerien kasvualusta. Missä menee ihmisen ja muunmaailman raja jos atomit ovat noin ilmavia?

Mitä enemmän näitä ajattelen sitä enemmän järkevältä tuntuu jotkut aivot purkissa teesit tai matrixista tutut filosofiset dilemmat loogisilta. Tähän soppaan kun sekoitammme vielä kvanttimekaniikkaa niin mielenterveys sanoo buckle up your seatbelt, Dorothy, cause Kansas is going bye bye :D

Joten ei sukelleta altaan diippiin päähän tämän enempää. Ymmärsit nyt pointin miksi suosittelin kymaticaa.

Tahtoisin vähän avautua. Sen teen. Tunnen suurta ahdistusta ihmisen seassa. Kaunis ihminen sekä etoaa että vetää minua puoleensa. Inhoan sitä tunnetta kuinka minua kohdellaan kuin olisin ilmaa. Mitä korkeammalla sosiaalisessa hierarkiassa ihminen on sitä ylimielisempi kohtelu tulee. En osaa olla itse sellainen pöyhkeä ja määrätietoinen 'tahdon sen saan sen' ihminen. Joku ihminen joka on siunattu hyvällä fyysisellä ulkomuodolla leijailee minunkin yläpuolellani ja on oikeutettu kohtelemaan minua kuin ilmaa vain koska hän on perinyt jotain lähes mitätöntä. Ja ihmiset kuuntelevat häntä ja tekevät mitä hän ikinä tahtoo. Hän elää korkemman luokan elämää.

Vaikka olisin itse sellaisessa tilassa jossa voisin toimia näin en silti saisi siitä mitään irti. Minua ei edes kiinnosta tuoda esille mitään ominaisuuksiani vaikka niillä saisinkin etuuksia. Ainoa mikä minua häiritsee on se että minua aina vähätellään ja olen aina vain ilmaa. En ole vihattu enkä rakastettu vaan vielä pahempaa, minua ei huomata laisinkaan.

Olen myös tuomittu olemaan seksuaalisesti syrjäytynyt. En siksi etten saisi seksiä sitä haltessani, vaan siksi että en jaksa sitä peliä ja teatteria mitä siihen kuuluu. Olen jotenkin kurkkuani myöten täynnä kaikkia sosiaalisia pelejä jotka ovat osa yhteiskuntaa. Ehkä nämä ovat juuri niitä ajatuslaatikoita jossa ihmiset elävät nukkuvina.

Olin hetkittäin luennolla joka käsitteli vuorovaikutusta ja esiintymitä ja sitä veti näyttelijä joka on näytellyt neljä vuotiaasta lähtien. Mikäli en olisi ollut näin ujo kuin olen olisin noussut ylös ja kysynyt mitä sinä tiedät esiintymisen vaikeudesta kun olet itse ulospäin suuntautunut, esiintynyt aina ja nautit siitä. Tuli jotenkin sama mantra mieleen mitä kokoomuslaiset huutavat, että menestyt kun vain teet työtä. Kaikki vaatii tietyt ominaisuudet ja jos et sovi ominaisuuksiltasi tähän maailmaan syrjäydyt.

Et voi olla onnellinen jos et ole sitä mitä olet etkä voi olla onnellinen jos olet kaiken ulkopuolella. Tästä syystä en tahdo mennä lääkäriin puhumaan enkä syödä masennuslääkkeitä. En tahdo turruttaa itseäni sopimaan tähän maailmaan. Suoraan sanottuna usein inhoan tätä maailmaa, tätä nurinkurista maailmaa.

lukea :D

Lue lisää

^^ tuo 'lukea :D' tuli vahingossa

En ole viisas tai ainakaan kuten tämä maailma sen määrittelee. Minulla oli vaikeuksia päästä edes kouluja läpi. En osaa vieläkään laskea edes helppoja yhteenlaskuja ilman sormia enkä ikinä oppinut kertotauluja. En ikinä oppinut mitään ulkoa. Numerot ja nimet eivät pysy päässäni. Mutta yksi aine oli jossa olin kympin oppilas se oli kuvaamataide (nyt sen kuulit). Olen visuaalinen ihminen näen kaiken kuvina. Koko ikäni minua on yritetty muovata joksikin mitä en ole ja koko ikäni olen siitä kärsinyt. Kouluissa tunnit olivat piinaa ja jälki-istunnot normaalia. Aloin syrjäytymään jo lapsena. En sovi tähän maailmaan. Olen kaiken kukkuraksi vielä vasenkätinen, mikä on tässä yhteydessä jopa hieman huvittavaa :) *angst vyöry*

Pystyn ymmärtämään suuria kokonaisuuksia hyvin. Ja olen utelias keräämään palasia jotta voin muodostaa käsityksen asioista. En koe olevani mitenkään älykäs tai viisas piirrän vain kuvan opitusta asiasta mieleeni enkä kirjoita numerona. En edes tiedä onko tässä mitään ihmeellistä ehkä koulu järjestelmänä vain palvelee todella pientä vähemmistöä jotka tallenta tiedon nippelinä päähänsä.

Nyt tuli pitkä paatos joka hairahti sivupoluille. Tuntuu vain että olen kärsin tuomiota nimeltä elämä ja mitään riemua tämä ei tule tarjoamaan. Vain joku suuri mullistus kuten toivo siitä, että joskus pääsisi pois tai ympäristö muuttuisi paikaksi missä olisi hyvä olla voisi toimia, mutta pitää olla realisti.

Pakko vielä loppuun todeta, että ihmiset eivät ole kyenneet rakentamaan supertietokonetta joka olisi lähelläkään ihmisen aivojen veroinen. Vaikka aivot ovat melko pienet ne ovat uskomaton laitos! Edes kerrostalon kokoinen supertietokone ei voita aivojamme. Olemme kaikki viisaita! Kyse on vain miten ajattelemme ja käytämme niitä aivoja. Minusta matematiikka on jotenkin hölmöä. Se ei ole aivojen luontainen tapa toimia. Taskulaskinkin on tehokkaampi kuin aivomme jotka ovat oma lukunsa. Ihminen kamppailemassa yksinkertaisten yhtälöiden kanssa on minusta jotenkin outoa. Ehkä menetelmämme on vääriä. Noh en tiedä.

Nyt on pakko lopettaa... tekstiä tulisi ja tulisi, mutta kukaan tuskin jaksaa enää lukea :D

alkuperäinen kirj kirjoitti:

^^ tuo 'lukea :D' tuli vahingossa

En ole viisas tai ainakaan kuten tämä maailma sen määrittelee. Minulla oli vaikeuksia päästä edes kouluja läpi. En osaa vieläkään laskea edes helppoja yhteenlaskuja ilman sormia enkä ikinä oppinut kertotauluja. En ikinä oppinut mitään ulkoa. Numerot ja nimet eivät pysy päässäni. Mutta yksi aine oli jossa olin kympin oppilas se oli kuvaamataide (nyt sen kuulit). Olen visuaalinen ihminen näen kaiken kuvina. Koko ikäni minua on yritetty muovata joksikin mitä en ole ja koko ikäni olen siitä kärsinyt. Kouluissa tunnit olivat piinaa ja jälki-istunnot normaalia. Aloin syrjäytymään jo lapsena. En sovi tähän maailmaan. Olen kaiken kukkuraksi vielä vasenkätinen, mikä on tässä yhteydessä jopa hieman huvittavaa :) *angst vyöry*

Pystyn ymmärtämään suuria kokonaisuuksia hyvin. Ja olen utelias keräämään palasia jotta voin muodostaa käsityksen asioista. En koe olevani mitenkään älykäs tai viisas piirrän vain kuvan opitusta asiasta mieleeni enkä kirjoita numerona. En edes tiedä onko tässä mitään ihmeellistä ehkä koulu järjestelmänä vain palvelee todella pientä vähemmistöä jotka tallenta tiedon nippelinä päähänsä.

Nyt tuli pitkä paatos joka hairahti sivupoluille. Tuntuu vain että olen kärsin tuomiota nimeltä elämä ja mitään riemua tämä ei tule tarjoamaan. Vain joku suuri mullistus kuten toivo siitä, että joskus pääsisi pois tai ympäristö muuttuisi paikaksi missä olisi hyvä olla voisi toimia, mutta pitää olla realisti.

Pakko vielä loppuun todeta, että ihmiset eivät ole kyenneet rakentamaan supertietokonetta joka olisi lähelläkään ihmisen aivojen veroinen. Vaikka aivot ovat melko pienet ne ovat uskomaton laitos! Edes kerrostalon kokoinen supertietokone ei voita aivojamme. Olemme kaikki viisaita! Kyse on vain miten ajattelemme ja käytämme niitä aivoja. Minusta matematiikka on jotenkin hölmöä. Se ei ole aivojen luontainen tapa toimia. Taskulaskinkin on tehokkaampi kuin aivomme jotka ovat oma lukunsa. Ihminen kamppailemassa yksinkertaisten yhtälöiden kanssa on minusta jotenkin outoa. Ehkä menetelmämme on vääriä. Noh en tiedä.

Nyt on pakko lopettaa... tekstiä tulisi ja tulisi, mutta kukaan tuskin jaksaa enää lukea :D

Lue lisää

Ihmiset juoksevat Rahan perässä ja tekevät mitä tahansa sen eteen. Voisin yhtyä mielipiteeseesi, että rahaa on hyvä olla sen verran, että ei tarvitse
mennä kunnalliseen lääkäriin angiinan takia hakemaan mygoblasmaa.
Sellaiseen maailmaan hukkaa itsensä niin kovin helposti.
Siitä huolimatta nämä rikkaisiin: sukuihin, perheisiin tai itse rikkautensa luonneet, eivät olesen vapaampia ongelmista kuin sinä tai minäkään. Milloin on mitäkin mihin tarvitsee toista ihmistä, jos ei mitään muuta niin luodaan
parisuhdeongelma. Ihminen tuntuu jotenkin kaipaavan ongelmia.
Tunnen loputtoman , laatikoissa olevia jotka toistavat joko elämässään sitä peruskaavaa. Kuten nyt esimerkiksi yhteiskunnan asettamat odotukset.Josta seuraa se, että ihminen ei ole koskaan onnelinen.

Moni lahjakas ihminen ei koskaan halua ottaa aivoja narikasta ja tehdä jotain muuta, kuin mitä häneltä odotetaan.
Välinpitämättömyys on paitsi hyve, myös yleisin reagointimalli nykyään.
Sain seurata Turussa asuessani välinpitämättömyyttä koko rahalla,
maassa makaavan ja vertavuotavan ihmisen huomaa vasta kun siihen
kompastuu...jos silloinkaan.Joo en kans ihmisen ongelmat nykypäivänä tulee siitä kun yritetään niin olla ..Olla sitä mitä ympäristö vaatii/käskee. Eikä voida hyväksyä sitä, että asuimme luolassa vielä hetki sitten ja sitä enne puussa.
Olemme apinoita vaatteissa ja kun tähän sotkee vielä kirkon, sekä etiikan
ja moraalin alkaa ihminen kuin ihminen sekoamaan. Välistä miettii kuinka tämä laji ei ole kuollut sukupuuttoon,vaikka alkaahan se määrä vähentyä
kun yhteikunta lyö menestymisen paineita ja niihin koitetaan vastata.
Oman biologiansa kieltäminen (sanon taas kerran) on hävitty sota.

Joko kätesi pysähtyy pöytää, tai jos ei niin karate voisi olla
sinulle mieluinen harrastus =P
Evoluutio..En sanoisi että bakteerien ei kuulu olla kehossamme
olen huomannut lukuisissa muissakin eläilajeissa vastaavia symbiooseja.
Ylipäätään ihmisen keho on uskomatonta sattuman kauppaa,
kyllä siihen soppaa nyt muutama bakteeri mahtuu =D
Lopetan kehon miettimisen, olen joskus sen miettinyt
kuinka täydellinen tuuri saattaa käydä jolekkin lajille evoluutiossa,
vaikka kyllä tämä kiroukselta välistä tuntuu,
ehkä evoluutio käyttää ihmistä omana petrimaljanaan =)

Enne kuin vedän Matrixin tähän, niin kaikki se mitä voimme koskea on todellista
tai jos ei nyt todellista (emme voi koskea järkeäkään).
Mutta sanotaan nyt näin,että se mitä voimme koskettaa se on merkityksellisempää
kuin se mitä emme..Yleensä.
Ai..No nyt se Matrix tuli tähän =D
Liiallisen miettimisen ja suljetunosaston ero on edelleen veteen piiretty viiva,
ymmärrän kyllä mutta suostun mielihyvin ehdotukseesi pysytään matalassa päässä =D

warhammer kirjoitti:

Ihmiset juoksevat Rahan perässä ja tekevät mitä tahansa sen eteen. Voisin yhtyä mielipiteeseesi, että rahaa on hyvä olla sen verran, että ei tarvitse
mennä kunnalliseen lääkäriin angiinan takia hakemaan mygoblasmaa.
Sellaiseen maailmaan hukkaa itsensä niin kovin helposti.
Siitä huolimatta nämä rikkaisiin: sukuihin, perheisiin tai itse rikkautensa luonneet, eivät olesen vapaampia ongelmista kuin sinä tai minäkään. Milloin on mitäkin mihin tarvitsee toista ihmistä, jos ei mitään muuta niin luodaan
parisuhdeongelma. Ihminen tuntuu jotenkin kaipaavan ongelmia.
Tunnen loputtoman , laatikoissa olevia jotka toistavat joko elämässään sitä peruskaavaa. Kuten nyt esimerkiksi yhteiskunnan asettamat odotukset.Josta seuraa se, että ihminen ei ole koskaan onnelinen.

Moni lahjakas ihminen ei koskaan halua ottaa aivoja narikasta ja tehdä jotain muuta, kuin mitä häneltä odotetaan.
Välinpitämättömyys on paitsi hyve, myös yleisin reagointimalli nykyään.
Sain seurata Turussa asuessani välinpitämättömyyttä koko rahalla,
maassa makaavan ja vertavuotavan ihmisen huomaa vasta kun siihen
kompastuu...jos silloinkaan.Joo en kans ihmisen ongelmat nykypäivänä tulee siitä kun yritetään niin olla ..Olla sitä mitä ympäristö vaatii/käskee. Eikä voida hyväksyä sitä, että asuimme luolassa vielä hetki sitten ja sitä enne puussa.
Olemme apinoita vaatteissa ja kun tähän sotkee vielä kirkon, sekä etiikan
ja moraalin alkaa ihminen kuin ihminen sekoamaan. Välistä miettii kuinka tämä laji ei ole kuollut sukupuuttoon,vaikka alkaahan se määrä vähentyä
kun yhteikunta lyö menestymisen paineita ja niihin koitetaan vastata.
Oman biologiansa kieltäminen (sanon taas kerran) on hävitty sota.

Joko kätesi pysähtyy pöytää, tai jos ei niin karate voisi olla
sinulle mieluinen harrastus =P
Evoluutio..En sanoisi että bakteerien ei kuulu olla kehossamme
olen huomannut lukuisissa muissakin eläilajeissa vastaavia symbiooseja.
Ylipäätään ihmisen keho on uskomatonta sattuman kauppaa,
kyllä siihen soppaa nyt muutama bakteeri mahtuu =D
Lopetan kehon miettimisen, olen joskus sen miettinyt
kuinka täydellinen tuuri saattaa käydä jolekkin lajille evoluutiossa,
vaikka kyllä tämä kiroukselta välistä tuntuu,
ehkä evoluutio käyttää ihmistä omana petrimaljanaan =)

Enne kuin vedän Matrixin tähän, niin kaikki se mitä voimme koskea on todellista
tai jos ei nyt todellista (emme voi koskea järkeäkään).
Mutta sanotaan nyt näin,että se mitä voimme koskettaa se on merkityksellisempää
kuin se mitä emme..Yleensä.
Ai..No nyt se Matrix tuli tähän =D
Liiallisen miettimisen ja suljetunosaston ero on edelleen veteen piiretty viiva,
ymmärrän kyllä mutta suostun mielihyvin ehdotukseesi pysytään matalassa päässä =D

Lue lisää

Kauniit ihmiset monesti säälittävät minua,en tunne heihin noin puhumatta mitään vetoa.Jos tulisin sokeaksi,niin mitä toisen ulkonäöstä jäisi jäljelle?
Vielä hullummaksi ylenkatseen tekee (ja siksi sitä koitan välttää)..On se, että kuten jo totesimme on keho vähän kuin nerokkaan
hullun tekemä taideteos. Ja jos se pettää, niin tarvitset vielä pian sen heikomman aineksen apua mitä katsoit juuri nenänvarttasi pitkin.

Tuota fyysistä ulkomuotoani muutan par aikaa,
en muiden vuoksi vaan sen vuoksi, että pystyn. Oli hiljattain
aika etten pystynyt, haluan ottaa tästä uudesta ajasta kaiken irti.
Siedän tyhmää ihmistä, siedän ilkeää ihmistä..Mutta näitten kombo on kestämätön.Kirjoitin tuosta vuosi sitten blogi merkinnnänä "Olen näkymätön" koskien juuri sitä,että välistä tuntuu, että ihmiset eivät tiedosta sinun olevan olemassa, vaikka seisos niiden edessä.

No siis kun olemme syrjäytyneitä olemme sitä myös seksuaalisesti,
tai no minä en niin pahasti kuin monet muut, nyt paranemisen myötä
otan menetetyn ajan takaisin.Ai..Raivostuttaako? toi on mun bravuuri niinä kertoina (noin yhtenä kertana vuodessa) kun juon, menen baariin istumaan sinne pimeimpään nurkkaan ja katson teatteria,
joka on samalla maailman vanhin seuraleikki.
Siihen uhrata niin kohtuuton aika? Molemmat tietävät lopputuloksen.

Et vaikuta järin ujolta. On niin paljon helpompaa opettaa kun ei tiedä mistään
mitää. Kertoa kuinka tulisi elää kuin elää kertomansa mukaan.
Syrjäydyt muutenkin jos et mene polvillesi ja kumarra
kun ihmiset kävelevät ylitsesi.
Masennuslääkkeet on loistava busines,
varmaan nerokkain euron jälkeen. Niin siis sairaassa maailmassa
terveet oirehtivat ensin..näin minulla on tapana sanoa,
Meidän pitäisi olla tuolla lähihoitajina ja hitsareina
(yhtään näitä ammatteja väheksymättä).

Etkö?..Ehkä olet sen takia muottiin ahtaminen ja aivopesu saavatkin sinut
voimaan pahoin henkisesti,viisaus.Puhutaanpa älystä ja järjestä..
Olen ennen kaikkea vankkuamton järjen kannattaja.
Äly kertoo sinulle, että hei täällä sataamutta järki saa sinut
menemään luolaan, että et vilustu. Äly ilman järkeä ja äly ilman
kykyä tai halua toimia on aika tyhjä arpa.

Kertomataulut ja muut menivät vielä ihan hyvin,mutta ylipäätään matematiikka turhauttisanoin pentuna, etten tarvitse tätä elämässä mihinkään, enkä vielä toistaiseksi ole tarvinnut. Olen selvinnyt niillä perus laskutoimituksilla.
Matematiikka on vain tylsää oppiaineena se on uskomattoman turha siinä toistetaan jonkun jo ratkaisemaa laskua ilman, että se lopputulos toisi sinulle mitään käteen, siksi piirsin kaikki matematiikan tunnit.

Kiitos.Suhteeni kuvaamataitoon on ristiriitainen,mutta osin se sivuaa toista
lahjaani.Ei en mielestäni osaa maalata tai piirtää mitään niin, että sitä voisi muille esitellä mutta sitä kulkee perheessä
tuota taitoa. Ehkä et sopinut tähän maailmaan koska, et suostunut kumartamaan myöskään opettajaa (joka taas edusti Sdp:tä). Erään opettajani argumentti oli heikoin ikinä "olen oikeassa, koska olen opettaja". Kunnon keskustelu puuttui ja opetetut asiat olivat hyvin suppeita monesti jonku muun kuin opettajan itsensä tarjoamian näkökantoja asiaan. Koko peruskoulu järjästelmänä on äärimmäisen ristiriitainen.
Syy ja seuraus suhteilla ei ole merkitystä vain sillä mitä on ennalta sovittu,
että lapsen on hyvä tietää kaikki mitä kerrotaan ja kyseenalaistaminen vie suoraan jälkiistuntoon.

Koulu on yhteiskunta kaikkine loistavine lieveilmiöineen
mikä selittää halauni päästä tarkkikselle tai tenttiä sen kotona.
Tottele, alistu ja jos et niin sinua rangaistaa.
Noin lyhykäisyydessään, sen päälle lapsien oma nokkimisjärjestys.
Mennään vaan sivupoluille kyllä me tielle takasin löydetään..Ehkä.
Vaikka onni tuntuu nyt olevan todella vaikea kaivaa esiin,
lähes mahdottomalta niin olen fatalistisessa uskossa,
että se löytyy jostain sellaisesta mistä sitä en huomannut
vain etsiä.Onni on liian lähellä ja siksi en kait sitä näe.
Ympäristö olet sinä ja sinä olet ympäristö. Auto on miehen ja miksi ei
myös naisen sielunpeili,
samoin ympäristö. Ympäristö aidosti määrittää minuutesi osan,
siksi rakennan mielellään bunkkerin maalle jonnekkin navetan
taaksen ja asun siellä.Ei missään nimessä pidä olla realisti,
realismi on suurimpia virheitä mitä
ihminen on koskaan kehitellyt. Juuri realismi seisoo menestymisesi tiellä,
syö haaveitasi. "Ihminen joka sanoo pystyvänsä on aivan yhtä oikeassa,
kuin se joka sanoo ettei pysty" (Will Smithin viisaus, ei oma)

No höh puolet tekstistä pitää poistaa eli noin 10-15 000 merkkiä
Meillä ei oo tilaa täällä =(

warhammer kirjoitti:

Kauniit ihmiset monesti säälittävät minua,en tunne heihin noin puhumatta mitään vetoa.Jos tulisin sokeaksi,niin mitä toisen ulkonäöstä jäisi jäljelle?
Vielä hullummaksi ylenkatseen tekee (ja siksi sitä koitan välttää)..On se, että kuten jo totesimme on keho vähän kuin nerokkaan
hullun tekemä taideteos. Ja jos se pettää, niin tarvitset vielä pian sen heikomman aineksen apua mitä katsoit juuri nenänvarttasi pitkin.

Tuota fyysistä ulkomuotoani muutan par aikaa,
en muiden vuoksi vaan sen vuoksi, että pystyn. Oli hiljattain
aika etten pystynyt, haluan ottaa tästä uudesta ajasta kaiken irti.
Siedän tyhmää ihmistä, siedän ilkeää ihmistä..Mutta näitten kombo on kestämätön.Kirjoitin tuosta vuosi sitten blogi merkinnnänä "Olen näkymätön" koskien juuri sitä,että välistä tuntuu, että ihmiset eivät tiedosta sinun olevan olemassa, vaikka seisos niiden edessä.

No siis kun olemme syrjäytyneitä olemme sitä myös seksuaalisesti,
tai no minä en niin pahasti kuin monet muut, nyt paranemisen myötä
otan menetetyn ajan takaisin.Ai..Raivostuttaako? toi on mun bravuuri niinä kertoina (noin yhtenä kertana vuodessa) kun juon, menen baariin istumaan sinne pimeimpään nurkkaan ja katson teatteria,
joka on samalla maailman vanhin seuraleikki.
Siihen uhrata niin kohtuuton aika? Molemmat tietävät lopputuloksen.

Et vaikuta järin ujolta. On niin paljon helpompaa opettaa kun ei tiedä mistään
mitää. Kertoa kuinka tulisi elää kuin elää kertomansa mukaan.
Syrjäydyt muutenkin jos et mene polvillesi ja kumarra
kun ihmiset kävelevät ylitsesi.
Masennuslääkkeet on loistava busines,
varmaan nerokkain euron jälkeen. Niin siis sairaassa maailmassa
terveet oirehtivat ensin..näin minulla on tapana sanoa,
Meidän pitäisi olla tuolla lähihoitajina ja hitsareina
(yhtään näitä ammatteja väheksymättä).

Etkö?..Ehkä olet sen takia muottiin ahtaminen ja aivopesu saavatkin sinut
voimaan pahoin henkisesti,viisaus.Puhutaanpa älystä ja järjestä..
Olen ennen kaikkea vankkuamton järjen kannattaja.
Äly kertoo sinulle, että hei täällä sataamutta järki saa sinut
menemään luolaan, että et vilustu. Äly ilman järkeä ja äly ilman
kykyä tai halua toimia on aika tyhjä arpa.

Kertomataulut ja muut menivät vielä ihan hyvin,mutta ylipäätään matematiikka turhauttisanoin pentuna, etten tarvitse tätä elämässä mihinkään, enkä vielä toistaiseksi ole tarvinnut. Olen selvinnyt niillä perus laskutoimituksilla.
Matematiikka on vain tylsää oppiaineena se on uskomattoman turha siinä toistetaan jonkun jo ratkaisemaa laskua ilman, että se lopputulos toisi sinulle mitään käteen, siksi piirsin kaikki matematiikan tunnit.

Kiitos.Suhteeni kuvaamataitoon on ristiriitainen,mutta osin se sivuaa toista
lahjaani.Ei en mielestäni osaa maalata tai piirtää mitään niin, että sitä voisi muille esitellä mutta sitä kulkee perheessä
tuota taitoa. Ehkä et sopinut tähän maailmaan koska, et suostunut kumartamaan myöskään opettajaa (joka taas edusti Sdp:tä). Erään opettajani argumentti oli heikoin ikinä "olen oikeassa, koska olen opettaja". Kunnon keskustelu puuttui ja opetetut asiat olivat hyvin suppeita monesti jonku muun kuin opettajan itsensä tarjoamian näkökantoja asiaan. Koko peruskoulu järjästelmänä on äärimmäisen ristiriitainen.
Syy ja seuraus suhteilla ei ole merkitystä vain sillä mitä on ennalta sovittu,
että lapsen on hyvä tietää kaikki mitä kerrotaan ja kyseenalaistaminen vie suoraan jälkiistuntoon.

Koulu on yhteiskunta kaikkine loistavine lieveilmiöineen
mikä selittää halauni päästä tarkkikselle tai tenttiä sen kotona.
Tottele, alistu ja jos et niin sinua rangaistaa.
Noin lyhykäisyydessään, sen päälle lapsien oma nokkimisjärjestys.
Mennään vaan sivupoluille kyllä me tielle takasin löydetään..Ehkä.
Vaikka onni tuntuu nyt olevan todella vaikea kaivaa esiin,
lähes mahdottomalta niin olen fatalistisessa uskossa,
että se löytyy jostain sellaisesta mistä sitä en huomannut
vain etsiä.Onni on liian lähellä ja siksi en kait sitä näe.
Ympäristö olet sinä ja sinä olet ympäristö. Auto on miehen ja miksi ei
myös naisen sielunpeili,
samoin ympäristö. Ympäristö aidosti määrittää minuutesi osan,
siksi rakennan mielellään bunkkerin maalle jonnekkin navetan
taaksen ja asun siellä.Ei missään nimessä pidä olla realisti,
realismi on suurimpia virheitä mitä
ihminen on koskaan kehitellyt. Juuri realismi seisoo menestymisesi tiellä,
syö haaveitasi. "Ihminen joka sanoo pystyvänsä on aivan yhtä oikeassa,
kuin se joka sanoo ettei pysty" (Will Smithin viisaus, ei oma)

No höh puolet tekstistä pitää poistaa eli noin 10-15 000 merkkiä
Meillä ei oo tilaa täällä =(

Lue lisää

“He Who Says He Can And He Who Says He Can’t Are Both Usually Right” Joo toi on hyvä :) Kyseisellä kaverilla on paljon muitakin viisauksia kuten. The things that have been most valuable to me I did not learn in school.

Ajattele miten paljon ihmisten resursseja käytetään kouluissa turhan opiskeluun. Kuinka paljon kokeilla sressataan turhaan oppilasta. Koko ihmisen arviointi on mielestäni ihan turhaa. Itse poistasin koulusta turhat asiat ja arvostelun ja pyrkisin herättämään ihmisten ominaisen halun oppia asioita. Koulu pikemminkin tappaa tämän halun. Ehkä siksi itse olen niin utelias koska koulu ei toiminut minulle. En oppinut siellä mitään. Se tapa miten koulu opettaa ei yksinkertaisesti toimi kohdallani.

En voi sietää ryhmiä enkä ryhmätöitä. Olen yksin opiskelia. Luen monta tuntia päivässä ja melko haastavia asioita. Tunnen mm talouden mekanismit todella paljon keskivertoa paremmin. Silti olen 6 keskiarvon oppilas. Olen siis paperilla tyhmä, mutta en ole oikeasti tyhmä. Kutonen vain kertoo sen miten hyvin opetustekniikka toimi kohdallani.

Kouluissa tulisi opettaa ainakin seuraavat ja huolella: kriittinen ajattelu, argumentointi ja keskustelu säännöt sekä tieteellinen menetelmä. Myös joku poliittiset järjestelmät ja talousjärjestelmien peruskäsitys olisi hyvä olla kaikilla jotenkin hanskassa, elämmehän kuitenkin demokratiassa.

Ihmisten sivistymättömyys on mielestäni kaikkien ongelmien lähtökohta ja jumiutunut koulutustapa sen aiheuttaja. Toki suomessa on maailman paras koulutus, mutta se ei tarkoita, että meidän pitäisi pysähtyä ja lakata kehittämästä sitä.

Harmittaa kun itselle tuo piirtäminen ja maalaaminen ym on kuin työtä. Kadehdin niitä ketkä voivat tehdä jotain nauttien siitä. En alkuinnostuksen jälkeen nauti mistään. Kyllästyn aivan kaikkeen. Tahdon vain olla yksin ja katsoa telkkaria ja syödä. Ja tämä kierre aiheuttaa suunnattoman itseinhon. En työstä unelmiani eikä niiden työstäminen tee minua onnelliseksi. En ikinä pääse onneen. Kaikki on turhaa.

Voisitko linkata sen blogitekstin? Tuohon ujouteen sen verran, että olen oppinut hallitsemaan sen monilta osin. On toki tilanteita joita en vielä hallitse kuten julkinen puhuminen. Viihdyn pienissä porukoissa. En myöskään osaa (selvinpäin) puhua porukassa. En jotenkin saa suunvuoroa enkä kerkeä puheiden väliin. Sitten kun saisin tilaa avata suuni aihe on jo vaihtunut ja en saanut asiaa sanottua. Usein sitä vain keskittyy ihmisiin eikä edes yritä osallistua vuorovaikutkseen.

It is no measure of health to be well adjusted to a profoundly sick society. Jiddu Krishnamurti.

Ja pari Yrjö Kallisen sitaattia:

"Vapautuminen aikakausien ajatusvirroista ja ympäristön ajatustottumuksista on vaikein ponnistus, mikä ihmisen osalle voi tulla. Sekä pelottavassa että meitä nöyryyttävässä määrin pitää paikkansa sana: Ihminen ei ajattele, vaan hänen ympäristönsä ajattelee hänessä."

"Ihmiset voisivat elää rauhaa - mutta eivät voi, koska heidät lapsesta saakka kasvatetaan kilpailemaan ja taistelemaan, voittamaan, kukistamaan, alistamaan ja tappamaan toisiaan. Tämä kasvatus ja siihen pohjaava elämänkäsitys todellistaa itsensä: Syntyy ja säilyy asiaintila, jossa on kilpailtava, taisteltava ja tapettava."

"On aloitettava tästä tietoisuudesta: minä nukun. Minun täytyy tiedostaa tämä tila, olla koko ajan tietoinen ja katsoa kriittisesti itseäni, omia varmuuksiani."

alkuperäinen kirj kirjoitti:

“He Who Says He Can And He Who Says He Can’t Are Both Usually Right” Joo toi on hyvä :) Kyseisellä kaverilla on paljon muitakin viisauksia kuten. The things that have been most valuable to me I did not learn in school.

Ajattele miten paljon ihmisten resursseja käytetään kouluissa turhan opiskeluun. Kuinka paljon kokeilla sressataan turhaan oppilasta. Koko ihmisen arviointi on mielestäni ihan turhaa. Itse poistasin koulusta turhat asiat ja arvostelun ja pyrkisin herättämään ihmisten ominaisen halun oppia asioita. Koulu pikemminkin tappaa tämän halun. Ehkä siksi itse olen niin utelias koska koulu ei toiminut minulle. En oppinut siellä mitään. Se tapa miten koulu opettaa ei yksinkertaisesti toimi kohdallani.

En voi sietää ryhmiä enkä ryhmätöitä. Olen yksin opiskelia. Luen monta tuntia päivässä ja melko haastavia asioita. Tunnen mm talouden mekanismit todella paljon keskivertoa paremmin. Silti olen 6 keskiarvon oppilas. Olen siis paperilla tyhmä, mutta en ole oikeasti tyhmä. Kutonen vain kertoo sen miten hyvin opetustekniikka toimi kohdallani.

Kouluissa tulisi opettaa ainakin seuraavat ja huolella: kriittinen ajattelu, argumentointi ja keskustelu säännöt sekä tieteellinen menetelmä. Myös joku poliittiset järjestelmät ja talousjärjestelmien peruskäsitys olisi hyvä olla kaikilla jotenkin hanskassa, elämmehän kuitenkin demokratiassa.

Ihmisten sivistymättömyys on mielestäni kaikkien ongelmien lähtökohta ja jumiutunut koulutustapa sen aiheuttaja. Toki suomessa on maailman paras koulutus, mutta se ei tarkoita, että meidän pitäisi pysähtyä ja lakata kehittämästä sitä.

Harmittaa kun itselle tuo piirtäminen ja maalaaminen ym on kuin työtä. Kadehdin niitä ketkä voivat tehdä jotain nauttien siitä. En alkuinnostuksen jälkeen nauti mistään. Kyllästyn aivan kaikkeen. Tahdon vain olla yksin ja katsoa telkkaria ja syödä. Ja tämä kierre aiheuttaa suunnattoman itseinhon. En työstä unelmiani eikä niiden työstäminen tee minua onnelliseksi. En ikinä pääse onneen. Kaikki on turhaa.

Voisitko linkata sen blogitekstin? Tuohon ujouteen sen verran, että olen oppinut hallitsemaan sen monilta osin. On toki tilanteita joita en vielä hallitse kuten julkinen puhuminen. Viihdyn pienissä porukoissa. En myöskään osaa (selvinpäin) puhua porukassa. En jotenkin saa suunvuoroa enkä kerkeä puheiden väliin. Sitten kun saisin tilaa avata suuni aihe on jo vaihtunut ja en saanut asiaa sanottua. Usein sitä vain keskittyy ihmisiin eikä edes yritä osallistua vuorovaikutkseen.

It is no measure of health to be well adjusted to a profoundly sick society. Jiddu Krishnamurti.

Ja pari Yrjö Kallisen sitaattia:

"Vapautuminen aikakausien ajatusvirroista ja ympäristön ajatustottumuksista on vaikein ponnistus, mikä ihmisen osalle voi tulla. Sekä pelottavassa että meitä nöyryyttävässä määrin pitää paikkansa sana: Ihminen ei ajattele, vaan hänen ympäristönsä ajattelee hänessä."

"Ihmiset voisivat elää rauhaa - mutta eivät voi, koska heidät lapsesta saakka kasvatetaan kilpailemaan ja taistelemaan, voittamaan, kukistamaan, alistamaan ja tappamaan toisiaan. Tämä kasvatus ja siihen pohjaava elämänkäsitys todellistaa itsensä: Syntyy ja säilyy asiaintila, jossa on kilpailtava, taisteltava ja tapettava."

"On aloitettava tästä tietoisuudesta: minä nukun. Minun täytyy tiedostaa tämä tila, olla koko ajan tietoinen ja katsoa kriittisesti itseäni, omia varmuuksiani."

Lue lisää

Niinpä, ehkä noista eeppisin on:Pursuit of happiness, elokuvaankin
osunut heitto unelmasta ja sen vaalimisesta.

Suurin piirtein koko aika koulusta käytetään yhteiskunnan toimintamallien
opettamiseen ja hiomiseen kuinka aletaan kiltiksi pieneksi proletaariksi.
Puhkotaan jo lapsena silmät niin osaa sitten olla vanhempana sokea.
On se kun sen oikein miettii aika julmaa lekkkiä, jos koulusta poistaisi turhat asiat koulu jäisi laskelmieni mukaan noin 4 vuotiseksi nykyisen 9 sijaan. Liikunta on myös loistava aine, se ei auta yhtään mihinkään kahdella tuntia viikossa,mutta nöyryyttä mukavasti sitä paksua mukulaa ja siitä tietenkin numero jolla kerrotaaan kuinka huono olet tässäkin lajissa.
Ensin epäilin ja sitten otin selvää..Mitä tulee nyt vaikka historiaan ja sotiin, niin kovin on suppea ja yksipuolinen näkökanta kerrottu koulussa..Siinä sitä oppi kyseenalaistamaan opettajia.Opin laskemaan ja sain englantiin ihan ok pohjan mitä sitten myöhemmin kehitin eteenpäin. Siinä kaikki.. )=/

Taloudesta tiedän juuri sen verran, että ollaan kohta ongelmissa maana,
mutta vaikken tietäisi niin sen pystyy melkein maistamaan.
Olen suht.koht luova mitä tulee henkilökohtiaseen talouteen,
taloustiede on lajina hieman vieras, mutta silti tiedän koska valtio
saa takkiin summalla ei ole väliä, koska se on aina enemmän kuin olis varaa menettää.
Keskiarvoni taisi olla vitosen ja rapiat. Meillä kotona luettiin
aina, niin kauan kuin muistan.Joten oli hyvin ymmärettävää, että me lapset aloimme myös
lukemaan, koska halusimme ymmärtää.. Ja päästä myös samaa salaisuuteen kiinni
mihin aikuiset oli päässeet.Myöhemmin ymmärsin, että kirjoihin on koottu sellainen
määrä viisauksia, että oksat pois ja jokaisen viisauden takana
on kantoon lyöty varvas, näitä sudenkuoppia halusin myös välttää.

Keskiarvosi on arvosi kansalaisena, se kertoo kuinka hyvin sopeudut
yhteiskuntaan ilman, että esität turhia kysymyksiä =)
En olisi todellkaan pahoillani jos koulussa lähdettäisiin
käytöstavoista noin, 32% nyrkkitappeluista kouluissa vältettäisiin
jos ihmisiä olisi viitsitty opettaa argumentoimaan..Paremmin.
Muutenkin mainitsemasi opetusaineet olisivat hyviä,
tosin sillä luotaisiin yhteiskunnalle vaarallisia yksilöitä.
En voi taas kuin olla samaa mieltä välillä tuntuu, että osa ei oppinut koskaan
edes lukemaan,saatikka olisi siirtynyt Aku Ankasta pidemmälle =(
Ei kaikkien tarvitse mitään himo lukijoita olla, mutta itseään voisi edes sen verran sivistää,
että tietäisi suurinpiirtein ettei pitäisi Afrikkaa valtiona etc.
Suomen koulujärjestelmä on jotakuinkin vanhentunut ja pahasti, siitä ei päästä mihinkään.

ymmärrän tuon olon. Ymmärrän myös, että tv ja syöminen houkuttaa
välillä tuntuu siltä kun kaikki toivo olisi varastettu ja onnelisuus
ei tulisikaan niistä asioista mistä oletimme/toivoimme sen tulevan,
jolloin nämäkin tuntuvat arvottomilta. Edes yrittää saavuttaa kaikki se mitä olemme
saavuttaneet, mitkä enne toivat onnen tunteen, mutta siitä huolimatta mikään
ei tunnu enään miltään.Alan pikkuhiljaa epäilemään, että aivoissa on jotain vialla
kun kaikki muutkin tunteet on enempi tai vähempi solmussa =)

En voi ja syitä on kaksi, kirjoitin foorumille blogitekstin
näkymättömyydestä, ja en ole enää tietääkseni sillä foorumilla.
Teksti saattaa olla silti jollain kovalevyllä tallessa,
halusin tallentaa silloin kaikkia blogitesktini,
että näkisin kuinka syvissä vesissä seilasin silloin joskus.

Ujoudestakin saisi puhua puoli-vuosisataa olen aina ollut nurkkaan vetäytyvä.
Edes käänniin juominen ei tuonut minulle sitä iloa,
että olisin roheka ja äänekäs. tulin sitä raukeammaksi mitä enemmän
join..ja se kait on se alkoholin päämäärä monilla =)
En halua, enkä koskaan halunnut missään juhlissa olla se keskipiste ja olen halunnut
säilyttää sen luonteenpiirteen itsessäni. Vaikka olen oma itseni niin silläkin
saa jo riittävästi omanlaisiaan ihmisiä ympärilleen..Eli olen yksin =D
On vaikea samaistua ihmisen maailmaan joka haluaa olla jokaisen kaveri
vuorovaikutus suhteet kahden ihmisen kanssa ovat helpompia.
Jos ei puhu, niin aina voi olla hyvä kuuntelija =)

Kallisen on miettinyt näitä jo valmiiksi.Itse mietin, että onko elämässäsi
mitään mitä haluat? Muuta kuin kyky tuntea onnelisuutta?
Havaitsin tosiaan kauhukseni, ettei se irtoa mistään mistä
se enne irtosi,onko huiput joille kiipeän liian pieniä?
Vai olenko jo käynyt jokaisella? Ja on aika vaihtaa lajia?
Eräällä tutun tutulla oli tapana liimata aina tavoite
(täysin naurettava/mahdoton)jääkaapin oveen ja joka ainoa päivä hän
näki tavoitteensa,näin hän teki aina kun halusi saavuttaa uuden huipun.
Aluksi sille naurettiin, kunnes hän alkoi tekemään sitä mitä väitti,
ja lopulta aina saavutti haluamansa...Tietäs vaan mitä itse haluaa se
auttais kummasti olis joku tavote mihin suunnata..Kun tuntuu välistä,
että omistaa jo kaiken mitä haluaa vaikka kait se on sitä itsepetosta.

Sun täytyy kattoo toi Pursuit of happiness, katon sen
itekkin ny uudestaan..Sopii teemaan =D

alkuperäinen kirj kirjoitti:

Pakko vielä lisätä, että evoluutiokin on loppupeleissä turha vaikka se onkin ainoa tarkoitus yhtään millekkään olemassaololle. Syy miksi se on turhaa selittyy thermodynamiikan toisesta pääsäännöstä. Järjestys luo enemmän epäjärjestystä kuin järjesystä. Emme voi kehittyä loputtomiin tämän takia. Seinä tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin, eli tuhoudumme halusimme tai emme. Tämä tuhoutuminen voi jo tapahtua nyt vaikka olemme lähes apinan tasolla tai se voi tapahtua vasta kun ihmiskunta on yksi möykky joka tietää kaiken, mutta ennemmin tai myöhemmin se tapahtuu. Ja kun se tapahtuu mitä merkitystä yhtään millään on ollut?

Minusta olemme alkuräjähdys ja tämä kaikki on jo tapahtunut sillä hetkellä kuin tuo räjähdys on tapahtunut. Näen kaikkeuden tietynlaisena hengityksenä jossa universumi laajenee ja luhistuu. Me vain satuimme lähteä kehittymään monimuotoisimmiksi.

Mutta nyt viimeistään menee jo niin syvälliseksi että voisin palata 'maan pinnalle'. Anteeksi tämä diippeily :D

Lue lisää

Onko edes Lukion fysiikka käytynä?

Väität, että tuhoudumme joka tapauksessa halusimme tai emme.
Perustelet sitä termodynamiikan toisella pääsäännöllä.
Järjestys luo enemmän epäjärjestystä.

Kukaan eikä mikään saa maailmankaikkeudessa lämpötilaa absoluuttiseen nollapisteeseen. Vaikka saisi niin silti energia ei häviä eli jotain liikettä olisi siitä huolimatta.

Mikä olikaan energiaperiaate?
Energiaa ei häviä eikä synny tyhjästä. Siinäpä sulle ajateltavaa.
Väitän, ettemme tuhoudu koskaan. Elämää on aina jossain muodossa jossain paikassa jossain ajassa...ad infinitum.

Toi sun yleisasenne kaikkeen on, että elämä on paskaa.
Se ei kerro kovin korkeasta älystä, sillä tietynlaisesta päästä kärsii koko ruumis.
Mieti miksi esim.Selänne menestyy?
Se on henkisesti niin positiivinen ja kova jätkä.

Tee jotain asiaa oikeesti ja paneudu siihen.
Sulla on ehkä adhd kun et pysty keskittymään.

warhammer kirjoitti:

Mukava kuulla, että lasisi on tyhjä =)

Eikö meistä jokainen tarvitse,ei se yksin sinua koske =)
Samalla tavalla olen sen määrännyt lääkkeeksi itselleni,
jokainen meistä tarvitsee hyväksyntää. Oli se laumamme tai
maailmamme kuinka pieni tahansa..Tunnustusta tehdystä työstä
ja lausutusta ajatuksesta. Halusimme sitä tai emme, olmme
tavalla tai toisella vuorovaikutussuhteessa muiden ihmisten kanssa.
En tiedä toistaiseksi mitään muuta keinoa tuon mainitsemasi
hyväksynnän tavoittamiseen kuin teot.
Monesti ihmisellä on toimintamallit valmiina itse asiassa kaikilla
meillä reppanoilla, mutta puuttuu vain halua toimia.
Joskus sellaisen tahdon voi löytää keskellä yötä kuten itselläni kävi
pari vuotta sitten. Heräsin 23 aikaa ehtoolla ja minut
valtasi halua matkata, tasan 7 tunnin päästä istuin koneessa ja
myöhemmin alkaneen vuorokauden puolella olin jo yli 3500 km päässä himasta =)
Sääli vain, että tämä kirkas ja selväjärkinen tahto
valtaa meidät tai minut vain hetkeksi kerrallaan
kun se saisi olla olemassa kokoajan. Joskin tuossakin vain teolla oli merkitys.

Saat varmasti vielä puhua niin, että sinua kuunellaan
uskon, että saattaisit päästä mm:Mensaan ja jos
et pääsisikään (mikä olisi huutava vääryys), voit aina löytää
toisen ammatin tai paikan missä sinua kuunellaan,
mutta tajusin pointin.
Tuohon minulla ei ole muuta lääkettä =)
Pään kasassa pitämiseen kuin aikaisemmin mainitsemasi
musiikki ja hyvin kieroutunut ja sairas huumori.
Mikä ikävästi ehkä ala-tyylinen, mutta koko sukuani
(uskomattoman kokoinen) on siunattu samalla sairaalla huumorilla.
Hirtehistä sitten jos ei muu auta, tämä edesmennytkin jatkoi huumorilla
viimeiseen asti.

Filosofiassa ei ole ongelmani.. teot puuttuvat.
Mietin liikaa, enkä osaa pysäyttää ajatuksen virtaa.
Toki harrastan lajia mikä nyt on ahdistettu niin seinää vasten,
että tuskin uskaltaa mainita mutta se on ainut mikä toistaiseksi onnistuu
tyhjentämään pään kokonaan. Tulen yrittämään ja olen yrittänyt torpata
ylimääräisen ajattelun työllä, mutta siitäkään mitään tule kun kädet
tekevät mutta pää miettii jotain ihan muuta.
Ihminen voi siis filosofoida liikaa =P

Riippuu niin paljon ihmisestä mitä hän haluaa?
Haluaako hän olla: keskiverto,rikas,köyhä,saita,ahne,kiltti,hempeä etc.
Jokainen voi olla mitä haluaa.Unelmien vaaliminen ei enää riitä,
pitää myös tehdä kauhea määrä fyysistä ja psyykkistä työtä niiden unelmien
savuttamiseen.Unelmaa pitää tavoitella mutta ei koskaan elämän kustannuksella.
Mun tunnelissani on vieläkin mustaa ja pimeää, mutta jotain toivonpilkahduksia
siellä on koska jokainen päivä olen vähemmän sairaampi ja enemmän terveempi..Ja ehkä,
kun keho on kunnossa niin ehkä se mielikin siitä paranee..(Ja v*tut).
Olet varmasti monessakin asiassa lahjakas älä lyö itseäsi..Anna
muiden ihmisten tehdä se =) Tosin olisin otettu kuulemaan mikä
se juttusi on??

Lue lisää

Olen uskossa ja olen onnellinen.

Olen antanut itselleni koko elämäni aikaa. En usko että tämä korjaantuu vain odottelulla. Väitän että en voi olla onnellinen koska mitään onnea ei edes ole. Minusta ihmiset ovat kuin jäniksiä jotka pitävät päätään pensaikossa ja ovat onnellisia vaikka takana lähestyy pyörremyrsky. Todellisuus ei ole onnea eikä onnellinen ihminen elä todellisuudessa. Onni on utopiaa ja onnellinen ihminen elää harhaluulossa.

En mitenkään suostu laittaman päätäni pensaikkoon. Aivan kuin kissa joka on tyytyväinen pienessä asunnossa elämiseen mikäli on tietämätön ulkopuolisesta maailmasta. Päästä kissa kerran ulos niin se ei ole ikinä tyytyväinen enää pieneen asuntoon.

Ihmiset jotka hokeava jotain kyllä se siitä tai aika parantaa tai löydät rakkauden tai jotain muuta, eivät todellisuudessa ymmärrä mitä yritän kertoa. En usko että tähän on mitään apua mitä minä voisin tehdä. Uskon, että mikäli riittävä määrä ihmisiä kokisi tämän saman voisi maailma muuttua niin paljon, että se muuttaisi asioita.

Mutta ei pelkoa tämä idioluutio pitää kyllä huolta siitä ettei näin tapahdu.

"...Hänen avoin teesinsä oli että "tekemällä helppoja asioita ihminen ei tule onnelliseksi."

Kirjassa Hannele Niemi kirjoittaa: Viktor E. Frankl korostaa sitä, että ihmisen tärkein perustarve on löytää tarkoitus elämälleen.

Elämäntarkoitus voi olla jotain sellaista, jossa me voimme olla antamassa itsestämme jotain toisillemme kuten palvelu, työ rakkaus, elämäntehtävä. Se on jotain sellaista, jota emme etsi vain itseämme varten ja tavoitellaksemme onneamme.

Tavoittelemme jotain itseämme suurempaa. Onni tulee sivutuotteena. Elämään kuuluu jännite, ei niinkään harmonia ja tasapaino. Joudumme jatkuvasti tilanteisiin, jotka haastavat meitä ponnisteluun, kasvuun ja muutokseen.

Yksi osa elämän tarkoituksen löytämistä on sen ymmärtäminen, että elämään kuuluu aina kärsimystä. Me joudumme kohtaamaan sen monissa muodoissa, ja myös luomaan sen edessä omat selviytymiskeinomme. Se ei ole alistumista, vaan asenteen luomista, joka antaa voimaa tehdä se, mikä kulloisessakin tilanteessa on mahdollista. ...Mitä annan elämälle?... "En odota enää elämältä, vaan elämä odottaa minulta." (Niemi 2011)

Edellä mainittu jonkinlaisen sisäisen kamppailun hyväksyminen pitää sisällään myös sen, että tavoittelun kautta saavutetut asiat maistuvat paremmilta. Itse koen, että toiminta voi olla tällöin lähes mitä vain. Kunhan toiminnan kautta antaa jotain itsestään. Itsensä haastaminen ja ponnistelu (henkinen tai fyysinen) saavat aikaan iloa. Em. kirjassa Ulla Solasaari kirjoittaa: Ilo on hyvinvoinnista ja elinvoimaisuudesta seuraava tunnetila. (Solasaari 2011) Ilo siis ilmentää elinvoimaisuutta.

Jos ilo on kadoksissa niin sen tulkitsisi silloin olevan oire konkreettisen elinvoimaisuuden kokemusta tukevan toiminnan puutteesta.

Itse tiedän, että minulla on hyvin selkeä tarve tuntea elinvoimaisuuden kautta toimintakykyä ja pystyvyyttä. Ehkä se on jokin maskuliinisuuteen tai yleisesti miehenä olemiseen sisältyvä asia (tai sitten sillä ei ole mitään tekemistä sukupuolen tai maskuliinisuuden kanssa), mutta haluan kokea elinvoimaisuutta konkreettisen tekemisen ja kädentaidon kautta. Tuossa pari viikkoa sitten olin venehommissa tekemässä veneeseeni uutta pressukatosta talven varrelle ja voin sanoa, että sen sahaamisen ja naulaamisen kautta sain juuri elinvoimaa ja puhdasta ILOA.

Samalla tulee mieleen, miksi tuo elinvoimaisuuden ja konkreettisen kehon hallinnan tuoma onnistumisen kokemus ovat tässä teoreettisessa kynänpyörittelyssä ja virkamiestyössä niin kaukaisia ja harvinaisia asioita.

En tiedä kuuluuko työn kautta toteuttaa omia vitaalisia arvoja, pystyvyyttä, toimintakykyä ja elinvoimaisuutta ilmentäviä tekoja, mutta itse koen, että mikseivät työntekemisen keskiössä olisi juuri nuo iloa tuottavat konkreettiset teot, joiden kautta saada onnistumisen kokemuksia. Tällä hetkellä työpäiväni konkreettisin toiminta on oppilaan siirtäminen sähköisessä ryhmähallintajärjestelmässä ryhmästä toiseen. Hiirenklikkaus. Naurettavaa. :D

...Mukavuusalueesta luopuminen on meidän velvollisuutemme. Oman onnemme tähden.

Posted by Rajankävijä at 10:09 AM 3 comments:
Labels: elämänkatsomus, elämänlaatu, epävarmuus, sitoutuminen, tavoitteellisuus (suolaisia pisaroita -blogi)

Ei kait kukaan sen suurempaa halua.

Yhtä hyvin voisi kysyä lisääkö tuolilla istuminen lainkaan onnellisuutta kusiaispesässä istumiseen verrattuna.

Samaistun sinun, aloittajan tekstiin täysin. Tosin en ole mielestäni mitenkään arvostettu ja pidetty ihminen. Ei kukaan minua inhoa, mutta olen ihan kamalan yksinäinen, koska olen huono luomaan ihmissuhteita. Se on vaikeaa, koska suurin osa ihmisiä on niitä pinnallisia mulkkuja, joiden kanssa ei ole mitään keskusteltavaa.

Luulin, että elämäni muuttuisi hyväksi, kun pääsin muuttamaan ylioppilastutkinnon jälkeen vanhempieni helmoista pääkaupunkiin. Ei, masennus seurasi perässä. Löysin miehen ja muutin hänen kanssaan yhteen, elämä ei tuntunut edelleenkään miltään ja rakkaus loppui. Nyt puolen vuoden soluasumiskärvistelyn jälkeen sain oman yksiön ja luulin tulevani onnelliseksi. Mitä vielä! Elämä tuntuu entistäkin paskemmalta. Opiskelu ja elämä puuduttaa ja kaikki tuntuu vastenmieliseltä.

Tavallaan olen valinnut yksinäisyyden, koska en löydä ihmisiä, jotka samaistuisivat minuun. Sen lisäksi ihmisiin tutustuminen on rankkaa. En vaan jaksa koko ajan olla iloinen ja pirteä. Minuun kyllästyy nopeasti. Ujo, hiljaista ja masentunutta tyttöä ei kukaan jaksa. Ihme, etten ole jo hukuttanut itseäni alkoholiin, mutta kai minulla sen verran järkeä vielä päässä on.

Kyllä elämässä on edelleen asioita, jotka ilahduttavat minua, mutta joka hetki takaraivossa kolkuttaa joku, joka sanoo, että ET SAA NAUTTIA ELÄMÄSTÄ, KAIKKI ON PÄIN PERSETTÄ, USKO NYT. Kun yhdestä ongelmasta pääsee eroon, syntyy heti seuraava vitutuksen aihe. Oon miettinyt, mikä tekisi minut onnelliseksi. Varmaan riittävät ystävyysuhteet, ihana mies, vakituinen asunto, opiskelumotivaatio/työpaikka... Mutta jaksan silti epäillä. Luultavasti masennus seuraisi mua, vaikka elämä muuttuisi miten. Vähän pelottaa, etten enää koskaan pysty nauttimaan elämästä täysin.

Olin onnellinen viimeksi lapsena. Onko aikuisuus oikeasti vain tätä? Pitääkö meidän hyväksyä se, että loppuelämä tulee olemaan tällaista, vai voiko tästä sairaudesta parantua? Onko se sitten sairaus vaiko vain kylmää realismia.

lila_doll kirjoitti:

Samaistun sinun, aloittajan tekstiin täysin. Tosin en ole mielestäni mitenkään arvostettu ja pidetty ihminen. Ei kukaan minua inhoa, mutta olen ihan kamalan yksinäinen, koska olen huono luomaan ihmissuhteita. Se on vaikeaa, koska suurin osa ihmisiä on niitä pinnallisia mulkkuja, joiden kanssa ei ole mitään keskusteltavaa.

Luulin, että elämäni muuttuisi hyväksi, kun pääsin muuttamaan ylioppilastutkinnon jälkeen vanhempieni helmoista pääkaupunkiin. Ei, masennus seurasi perässä. Löysin miehen ja muutin hänen kanssaan yhteen, elämä ei tuntunut edelleenkään miltään ja rakkaus loppui. Nyt puolen vuoden soluasumiskärvistelyn jälkeen sain oman yksiön ja luulin tulevani onnelliseksi. Mitä vielä! Elämä tuntuu entistäkin paskemmalta. Opiskelu ja elämä puuduttaa ja kaikki tuntuu vastenmieliseltä.

Tavallaan olen valinnut yksinäisyyden, koska en löydä ihmisiä, jotka samaistuisivat minuun. Sen lisäksi ihmisiin tutustuminen on rankkaa. En vaan jaksa koko ajan olla iloinen ja pirteä. Minuun kyllästyy nopeasti. Ujo, hiljaista ja masentunutta tyttöä ei kukaan jaksa. Ihme, etten ole jo hukuttanut itseäni alkoholiin, mutta kai minulla sen verran järkeä vielä päässä on.

Kyllä elämässä on edelleen asioita, jotka ilahduttavat minua, mutta joka hetki takaraivossa kolkuttaa joku, joka sanoo, että ET SAA NAUTTIA ELÄMÄSTÄ, KAIKKI ON PÄIN PERSETTÄ, USKO NYT. Kun yhdestä ongelmasta pääsee eroon, syntyy heti seuraava vitutuksen aihe. Oon miettinyt, mikä tekisi minut onnelliseksi. Varmaan riittävät ystävyysuhteet, ihana mies, vakituinen asunto, opiskelumotivaatio/työpaikka... Mutta jaksan silti epäillä. Luultavasti masennus seuraisi mua, vaikka elämä muuttuisi miten. Vähän pelottaa, etten enää koskaan pysty nauttimaan elämästä täysin.

Olin onnellinen viimeksi lapsena. Onko aikuisuus oikeasti vain tätä? Pitääkö meidän hyväksyä se, että loppuelämä tulee olemaan tällaista, vai voiko tästä sairaudesta parantua? Onko se sitten sairaus vaiko vain kylmää realismia.

Lue lisää

Oot lapsi vielä,ja tuota angstia riittää.
Kyllä se siitä kun vähän tulee ikää lisää.
Ja oppii kirjoittamaan vähän nätimmin.

jaana.m2 kirjoitti:

Oot lapsi vielä,ja tuota angstia riittää.
Kyllä se siitä kun vähän tulee ikää lisää.
Ja oppii kirjoittamaan vähän nätimmin.

Elämä on ollut henkistä helvettiä viimeiset 8 vuotta ja sä tulet sanomaat, että "kyllä se siitä.." !!! En tajua miksi ihmiset tulee tänne vähättelemään mun ongelmia, kun eivät mua tunne. Sairastuin 14-vuotiaana ja kohta olen 22-vuotias...mutta sun mielestä olen vain angstinen lapsi, jolle tämä on täysin normaali vaihe.Varmaan se, että käytin kirosanoja keskustelupalstalla, todisti kai sulle sen. Tää paikka on kyl niin täynnä kylmiä ihmisiä...tukea kun luulee saavansa ja tuon tyylisiä alentavia kommentteja satelee. Sen takia monet nuoret satuttaa itseään ja tekee itsemurhan, koska sun kaltaiset aikuiset ei ota niitä vakavissaan.

lila_doll kirjoitti:

Elämä on ollut henkistä helvettiä viimeiset 8 vuotta ja sä tulet sanomaat, että "kyllä se siitä.." !!! En tajua miksi ihmiset tulee tänne vähättelemään mun ongelmia, kun eivät mua tunne. Sairastuin 14-vuotiaana ja kohta olen 22-vuotias...mutta sun mielestä olen vain angstinen lapsi, jolle tämä on täysin normaali vaihe.Varmaan se, että käytin kirosanoja keskustelupalstalla, todisti kai sulle sen. Tää paikka on kyl niin täynnä kylmiä ihmisiä...tukea kun luulee saavansa ja tuon tyylisiä alentavia kommentteja satelee. Sen takia monet nuoret satuttaa itseään ja tekee itsemurhan, koska sun kaltaiset aikuiset ei ota niitä vakavissaan.

Lue lisää

Olet oikeassa, elämme välin pitämättömien ihmisten kansoittamassa maailmassa jossa toisen pahoinvoinnista ei välitetä. Toisen ihmisen kärsimystä ollaan valmiita katsomaan läpi sormien, kuten sinulle tuossa tehtiin. Tuntuuko sinusta Lila koskaan että elät ajassa johon et kuulu. Itselläni tuollainen olo on ollut jo vuosia.

Kaikesta huolimatta älä anna periksi. Minä ymmärrän tuskasi ja tahdon lievittää tuskaasi jakamalla sen.

lila_doll kirjoitti:

Elämä on ollut henkistä helvettiä viimeiset 8 vuotta ja sä tulet sanomaat, että "kyllä se siitä.." !!! En tajua miksi ihmiset tulee tänne vähättelemään mun ongelmia, kun eivät mua tunne. Sairastuin 14-vuotiaana ja kohta olen 22-vuotias...mutta sun mielestä olen vain angstinen lapsi, jolle tämä on täysin normaali vaihe.Varmaan se, että käytin kirosanoja keskustelupalstalla, todisti kai sulle sen. Tää paikka on kyl niin täynnä kylmiä ihmisiä...tukea kun luulee saavansa ja tuon tyylisiä alentavia kommentteja satelee. Sen takia monet nuoret satuttaa itseään ja tekee itsemurhan, koska sun kaltaiset aikuiset ei ota niitä vakavissaan.

Lue lisää

Hei

Sanoin sinulle Lila jo aikaisemmin ettei kannata välittää noista kusipäistä.
Kaikki ihmiset täällä suomi24 eivät ole kylmiä ihmisiä vaan todella haluavat auttaa sinua pääsemään eroon pahasta olostasi esim minä olen yrittänyt koska tiedän tilanteesi(olen ollut yksinäinen yläasteen lopusta ja ujo lapsuudessa) niin tiedän mitä olet käynyt läpi.

Älä luovuta nyt kun olet jo päässyt tänne suomi24 missä voi oikeasti saada apua esim Yksinäiseltä mieheltä tulee hyviä viestejä mihin itse en kykene niin hyvin.

Tsemppii viellä

lila_doll kirjoitti:

Elämä on ollut henkistä helvettiä viimeiset 8 vuotta ja sä tulet sanomaat, että "kyllä se siitä.." !!! En tajua miksi ihmiset tulee tänne vähättelemään mun ongelmia, kun eivät mua tunne. Sairastuin 14-vuotiaana ja kohta olen 22-vuotias...mutta sun mielestä olen vain angstinen lapsi, jolle tämä on täysin normaali vaihe.Varmaan se, että käytin kirosanoja keskustelupalstalla, todisti kai sulle sen. Tää paikka on kyl niin täynnä kylmiä ihmisiä...tukea kun luulee saavansa ja tuon tyylisiä alentavia kommentteja satelee. Sen takia monet nuoret satuttaa itseään ja tekee itsemurhan, koska sun kaltaiset aikuiset ei ota niitä vakavissaan.

Lue lisää

Varmasti on ollut ja siitä huolimatta olet vieläkin siinä.

Näytät kuitenkin tuntevan kaikki muut ..Rauhallisesti se on otettava.
Ei elämää saa ottaa liian vakavasti, tästä ei kuitenkaan selvitä hengissä.
Mitä muuta tuo on kuin angstia? Käytöstavat..Ei luulisi olevan yli-voimaista
jos ne voivatkin olla suorassa syy yhteydessä sairasteluusi.

Ei heikkolaatuisella käyöksellä saada tahtoaan läpi, edes täällä.
Maailma on nykyään kylmä,kylmä ja paha. Ja se on saanut sinut kokonaan,
et ole yrittänyt muuttaa maailmaa vaan annoit maailman muuttaa itsesi.

Ehkä vanhempana sitten ymmärrät.Ehkä et. Jotkut jäävät lopuiäkseen kulmikkaiksi.Eikä kaikkien ole tarkoitus hioutuakkaan. Joka suuntaaan ei voi
hyökätä, viha syö sut tyttö hengiltä. Se on sairauksista pahin.

Paljon en voi synnikseni laskea, mutta tulihan siihen nyt kaikkien nuorten itsemurhat ei huonosti sekään. Oman itsesi takia rauhoitu, ja kokoa niistä palasista elämäsi uudelleen mitä sinulla vielä on. Viha lisää vihaa.

Näin kahden ihmisen kesken voin myös lisätä, että ehkä tämä ei ole
se tuen haku paikka, täällä on paljon rosoisia yksilöitä lisäksesi.
Meillä jokaisella on sairautemme.Emme muuten täällä olisi.
Mutta elämä on kaunis..Vaikka olisi sokea.

jaana.m2 kirjoitti:

Varmasti on ollut ja siitä huolimatta olet vieläkin siinä.

Näytät kuitenkin tuntevan kaikki muut ..Rauhallisesti se on otettava.
Ei elämää saa ottaa liian vakavasti, tästä ei kuitenkaan selvitä hengissä.
Mitä muuta tuo on kuin angstia? Käytöstavat..Ei luulisi olevan yli-voimaista
jos ne voivatkin olla suorassa syy yhteydessä sairasteluusi.

Ei heikkolaatuisella käyöksellä saada tahtoaan läpi, edes täällä.
Maailma on nykyään kylmä,kylmä ja paha. Ja se on saanut sinut kokonaan,
et ole yrittänyt muuttaa maailmaa vaan annoit maailman muuttaa itsesi.

Ehkä vanhempana sitten ymmärrät.Ehkä et. Jotkut jäävät lopuiäkseen kulmikkaiksi.Eikä kaikkien ole tarkoitus hioutuakkaan. Joka suuntaaan ei voi
hyökätä, viha syö sut tyttö hengiltä. Se on sairauksista pahin.

Paljon en voi synnikseni laskea, mutta tulihan siihen nyt kaikkien nuorten itsemurhat ei huonosti sekään. Oman itsesi takia rauhoitu, ja kokoa niistä palasista elämäsi uudelleen mitä sinulla vielä on. Viha lisää vihaa.

Näin kahden ihmisen kesken voin myös lisätä, että ehkä tämä ei ole
se tuen haku paikka, täällä on paljon rosoisia yksilöitä lisäksesi.
Meillä jokaisella on sairautemme.Emme muuten täällä olisi.
Mutta elämä on kaunis..Vaikka olisi sokea.

Lue lisää

En ymmärrä, miksi tulet jauhamaan mulle käytöstavoista. Netti on ainoa paikka, jossa voin purkaa tunteitani voimakkaammin, kuin missään muualla. Enkä minä silloinkaan ketään loukkaa. Varmasti kiukkuunnun, kun joku vähättelee ongelmiani. Ja se on väärin vai? Ja kilttiä tyttöäkö siinäkin tapauksessa pitäisi olla ja hiljaa kuunnella vähättelyä ja hyväksyä se? Oon ihan tarpeeksi hiljaa muutenkin. En oo tosielämässä ilkeä kellekään ja minulla on mielestäni hyvät käytöstavat. Kiitän ja tervehdin kassalla, tervehdin aina bussikuskia, vaikka suurin osa ei niin tee, leimaa vain korttinsa. En halua olla ilkeä kellekään, koska kohteliaisuus tekee itselle ja toisille vaan paremman mielen.

Jos minulle tulisi tuntematon tosielämässä vittuilemaan, en osaisi varmaan puolustautua. Parille kiusaajalle yläasteella en pystynyt puolustautumaan, kuuntelin vain pilkkaa. Myöhemmin kotona tietenkin keksin jotain vastalauseita, mutta se oli jo myöhäistä sitten. Ja nämä tyypit haukkuivat minua MYKÄKSI, koska olin ujo ja yksinäinen. Mykkä sitä ja mykkä tätä. Netissä pystyn sanomaan sentään jotain.

Yksinäinen mies kirjoitti:

Olet oikeassa, elämme välin pitämättömien ihmisten kansoittamassa maailmassa jossa toisen pahoinvoinnista ei välitetä. Toisen ihmisen kärsimystä ollaan valmiita katsomaan läpi sormien, kuten sinulle tuossa tehtiin. Tuntuuko sinusta Lila koskaan että elät ajassa johon et kuulu. Itselläni tuollainen olo on ollut jo vuosia.

Kaikesta huolimatta älä anna periksi. Minä ymmärrän tuskasi ja tahdon lievittää tuskaasi jakamalla sen.

Lue lisää

Kiitos, kun ymmärrät mua.
Oon samaa mieltä kanssasi, että tässä ajassa on paljon sellaista, mihin en pysty samaistumaan. Eläisin mielummin menneisyydessä. Tuskin ihmiset olivat silloin niin sairaita kuin nyt. Silloin oli moni juttu paremmin, paitsi lääketiede ja teknologia. Oon kyllä kiitollinen internetistä, sen loistavasta mahdollisuudesta keskustella toisten kanssa. Mutta netistä on ollut minulle myös ihan valtavasti haittaa.

juha260 kirjoitti:

Hei

Sanoin sinulle Lila jo aikaisemmin ettei kannata välittää noista kusipäistä.
Kaikki ihmiset täällä suomi24 eivät ole kylmiä ihmisiä vaan todella haluavat auttaa sinua pääsemään eroon pahasta olostasi esim minä olen yrittänyt koska tiedän tilanteesi(olen ollut yksinäinen yläasteen lopusta ja ujo lapsuudessa) niin tiedän mitä olet käynyt läpi.

Älä luovuta nyt kun olet jo päässyt tänne suomi24 missä voi oikeasti saada apua esim Yksinäiseltä mieheltä tulee hyviä viestejä mihin itse en kykene niin hyvin.

Tsemppii viellä

Lue lisää

Kiitti :) Yritän olla välittämättä, mutta pakko sanoa välillä vastaan. Miksi ihmiset viitsivät edes tuhlata täällä netissä aikaa muiden kiusaamiseen? Onneksi vähättelijöiden vatsapainona on myös teitä välittäviä ihmisiä.

lila_doll kirjoitti:

En ymmärrä, miksi tulet jauhamaan mulle käytöstavoista. Netti on ainoa paikka, jossa voin purkaa tunteitani voimakkaammin, kuin missään muualla. Enkä minä silloinkaan ketään loukkaa. Varmasti kiukkuunnun, kun joku vähättelee ongelmiani. Ja se on väärin vai? Ja kilttiä tyttöäkö siinäkin tapauksessa pitäisi olla ja hiljaa kuunnella vähättelyä ja hyväksyä se? Oon ihan tarpeeksi hiljaa muutenkin. En oo tosielämässä ilkeä kellekään ja minulla on mielestäni hyvät käytöstavat. Kiitän ja tervehdin kassalla, tervehdin aina bussikuskia, vaikka suurin osa ei niin tee, leimaa vain korttinsa. En halua olla ilkeä kellekään, koska kohteliaisuus tekee itselle ja toisille vaan paremman mielen.

Jos minulle tulisi tuntematon tosielämässä vittuilemaan, en osaisi varmaan puolustautua. Parille kiusaajalle yläasteella en pystynyt puolustautumaan, kuuntelin vain pilkkaa. Myöhemmin kotona tietenkin keksin jotain vastalauseita, mutta se oli jo myöhäistä sitten. Ja nämä tyypit haukkuivat minua MYKÄKSI, koska olin ujo ja yksinäinen. Mykkä sitä ja mykkä tätä. Netissä pystyn sanomaan sentään jotain.

Lue lisää

Lila, sinun ei tarvitse pyydellä anteeksi keneltäkään saati nöyristellä. Sinulla on yhtäläinen oikeus ilmaista tunteesi täällä kuin kaikilla muillakin. Itsekin koulukiusattuna tiedän mitä tuo tekee itsetunnolle.

Juha jokainen tekee itse tiensä älä saarnaa Lilalle vaan anna hänen purkaa tuntojaan. Tämä paikka on hänen henkireikänsä.

lila_doll kirjoitti:

Kiitos, kun ymmärrät mua.
Oon samaa mieltä kanssasi, että tässä ajassa on paljon sellaista, mihin en pysty samaistumaan. Eläisin mielummin menneisyydessä. Tuskin ihmiset olivat silloin niin sairaita kuin nyt. Silloin oli moni juttu paremmin, paitsi lääketiede ja teknologia. Oon kyllä kiitollinen internetistä, sen loistavasta mahdollisuudesta keskustella toisten kanssa. Mutta netistä on ollut minulle myös ihan valtavasti haittaa.

Lue lisää

Menneisyydessä ihmiset elivät valitettavasti lyhyemmän elämän mutta toisaalta kumpi on parempi vaihto ehto?

Elä lyhyt mutta onnellinen elämä vai elä pitkä mutta tylsä elämä?

juha260 kirjoitti:

Menneisyydessä ihmiset elivät valitettavasti lyhyemmän elämän mutta toisaalta kumpi on parempi vaihto ehto?

Elä lyhyt mutta onnellinen elämä vai elä pitkä mutta tylsä elämä?

Lue lisää

Ei se nyt ihan noinkaan ole. Kyllä ihmiset ennenkin elivät pitkään. Ja nykyisin se on kiinni enemmän omista valinnoista. Itse ainakin näen asian niin. Silti haluan noudattaa niitä arvoja joihin uskon ja pysymään kaukana kaiken maailman facebookeista yms höpöhöpö asioista.

lila_doll kirjoitti:

En ymmärrä, miksi tulet jauhamaan mulle käytöstavoista. Netti on ainoa paikka, jossa voin purkaa tunteitani voimakkaammin, kuin missään muualla. Enkä minä silloinkaan ketään loukkaa. Varmasti kiukkuunnun, kun joku vähättelee ongelmiani. Ja se on väärin vai? Ja kilttiä tyttöäkö siinäkin tapauksessa pitäisi olla ja hiljaa kuunnella vähättelyä ja hyväksyä se? Oon ihan tarpeeksi hiljaa muutenkin. En oo tosielämässä ilkeä kellekään ja minulla on mielestäni hyvät käytöstavat. Kiitän ja tervehdin kassalla, tervehdin aina bussikuskia, vaikka suurin osa ei niin tee, leimaa vain korttinsa. En halua olla ilkeä kellekään, koska kohteliaisuus tekee itselle ja toisille vaan paremman mielen.

Jos minulle tulisi tuntematon tosielämässä vittuilemaan, en osaisi varmaan puolustautua. Parille kiusaajalle yläasteella en pystynyt puolustautumaan, kuuntelin vain pilkkaa. Myöhemmin kotona tietenkin keksin jotain vastalauseita, mutta se oli jo myöhäistä sitten. Ja nämä tyypit haukkuivat minua MYKÄKSI, koska olin ujo ja yksinäinen. Mykkä sitä ja mykkä tätä. Netissä pystyn sanomaan sentään jotain.

Lue lisää

En suoraan sanoen usko, että tämä johtaa mihinkään. =)

Netti ei ole ainut paikka, netti on ainut paikka missä voit päästää
irti todellisen minäsi.. Valitettavasti.
Olen nähnyt kaltaisiasi tarpeeksi,kiukuttele rauhassa,
huuda, reuhoa kirjoile ja päästä pahaa ulos,solvaa kaikkia.
Mutta, et sinä siitä sen terveemmäksi lapsi tule.
Sinun käytöstavoista voi nyt olla montaa mieltä, mutta hyvä jos itseäsi
tyydyttävät.Mainitsemasi asiat vesittyvät jos ne eivät riitä kauppaa tai bussia kauemmaksi.Jos olet kohtelias vain siitä syystä ,että kuvittelet luovasi hyvää olisi varmaan aika tarkentaa nälkökantoja.

Se on kuin kävisi sotaa syistä, jotka ovat omia syitään, "minun syyni ovat ne ainoat oikeat"...Sinä ,sinä, sinä..Maailmasi vaikuttaa melko ahtaalta
paikalta kun sinne ei mahdu kun sinä ja tekemisesi,
kuinka loistava ja paras olet =)

Et taatusti siksi koetat kaataa surkeaa itsetuntoasi niskaani täällä =)
Sekin vielä.. Ja nyt maksatat ylä-ala ja kaikki muutkin traumat
vieraalla... Tai yrität kovin. =)

Näyttää siltä,että joidenkin ihmisten olisi hyvä täällä netissäkin
pysyä mykkinä? Mutta oli niin tai näin niin olemme hieman eri tasaoilla,
sinun maailmasi on oman napasi ympärillä ja näet universaalin totuuden
noin neulasilmän kokoisen reiän läpi. Tiedät kaiken,
olet kaikkea ja niin pois päin.. Elämäsi oli rankkaa joten voit tehdä
mitä haluat =) Kuten sanoin olen tämän nähnyt ennekin.

Toivotaan, että siperia opettaa koska ihan kokemuksesta voin kertoa,
että se ei tule tästä helpommaksi. Jos nyt kuvittelet saavuttaneesi jotain
niin kovemmaksi vaan menee ja saavutuksesi eivät tunnu
enää miltään kun todelliset ongelmat alkavat..Ja niitä sinulla tulee riittämään.
Toivottavasti aikuistut edes sen verran, että teet oikeat valinnat ja
oikeita asioita oikeista tarkoitusperistä.

Ehkä jonkin päivänä vihasi polttaa sinut loppuun,
tai ehkä jonakin päivänä vapaudut siiä, aika näyttää.
Onnea ja menestystä tähän ja seuraavaan elämään,
tarvitsemme sitä jokainen.. Jotkut enemmän kuin toiset.

jaana.m2 kirjoitti:

En suoraan sanoen usko, että tämä johtaa mihinkään. =)

Netti ei ole ainut paikka, netti on ainut paikka missä voit päästää
irti todellisen minäsi.. Valitettavasti.
Olen nähnyt kaltaisiasi tarpeeksi,kiukuttele rauhassa,
huuda, reuhoa kirjoile ja päästä pahaa ulos,solvaa kaikkia.
Mutta, et sinä siitä sen terveemmäksi lapsi tule.
Sinun käytöstavoista voi nyt olla montaa mieltä, mutta hyvä jos itseäsi
tyydyttävät.Mainitsemasi asiat vesittyvät jos ne eivät riitä kauppaa tai bussia kauemmaksi.Jos olet kohtelias vain siitä syystä ,että kuvittelet luovasi hyvää olisi varmaan aika tarkentaa nälkökantoja.

Se on kuin kävisi sotaa syistä, jotka ovat omia syitään, "minun syyni ovat ne ainoat oikeat"...Sinä ,sinä, sinä..Maailmasi vaikuttaa melko ahtaalta
paikalta kun sinne ei mahdu kun sinä ja tekemisesi,
kuinka loistava ja paras olet =)

Et taatusti siksi koetat kaataa surkeaa itsetuntoasi niskaani täällä =)
Sekin vielä.. Ja nyt maksatat ylä-ala ja kaikki muutkin traumat
vieraalla... Tai yrität kovin. =)

Näyttää siltä,että joidenkin ihmisten olisi hyvä täällä netissäkin
pysyä mykkinä? Mutta oli niin tai näin niin olemme hieman eri tasaoilla,
sinun maailmasi on oman napasi ympärillä ja näet universaalin totuuden
noin neulasilmän kokoisen reiän läpi. Tiedät kaiken,
olet kaikkea ja niin pois päin.. Elämäsi oli rankkaa joten voit tehdä
mitä haluat =) Kuten sanoin olen tämän nähnyt ennekin.

Toivotaan, että siperia opettaa koska ihan kokemuksesta voin kertoa,
että se ei tule tästä helpommaksi. Jos nyt kuvittelet saavuttaneesi jotain
niin kovemmaksi vaan menee ja saavutuksesi eivät tunnu
enää miltään kun todelliset ongelmat alkavat..Ja niitä sinulla tulee riittämään.
Toivottavasti aikuistut edes sen verran, että teet oikeat valinnat ja
oikeita asioita oikeista tarkoitusperistä.

Ehkä jonkin päivänä vihasi polttaa sinut loppuun,
tai ehkä jonakin päivänä vapaudut siiä, aika näyttää.
Onnea ja menestystä tähän ja seuraavaan elämään,
tarvitsemme sitä jokainen.. Jotkut enemmän kuin toiset.

Lue lisää

"Näyttää siltä,että joidenkin ihmisten olisi hyvä täällä netissäkin
pysyä mykkinä?"

Jep, katso peiliin ja mieti miksi kylvät kirjoitusvirheitä täynnä olevia kommenttejasi nurkkaan ajetulle yksinäiselle nuorelle naiselle.

lila_doll kirjoitti:

Kiitos, kun ymmärrät mua.
Oon samaa mieltä kanssasi, että tässä ajassa on paljon sellaista, mihin en pysty samaistumaan. Eläisin mielummin menneisyydessä. Tuskin ihmiset olivat silloin niin sairaita kuin nyt. Silloin oli moni juttu paremmin, paitsi lääketiede ja teknologia. Oon kyllä kiitollinen internetistä, sen loistavasta mahdollisuudesta keskustella toisten kanssa. Mutta netistä on ollut minulle myös ihan valtavasti haittaa.

Lue lisää

Yllätys et 14 veenä alkaa elämä tuntua peeltä kun just siinä vaiheessa jätetään se tarunhohtoinen viaton elämä ja mennään aikuiseen maailmaan jossa taistellaan "elintilasta" ja panokumppaneista.

Ajattele elämää pelinä niin voit yrittää aina uudestaan joutumatta häpeään.
Pelimiesten nerokas kikka jolla he saavat pesää harjoituksen avulla.
Elämän tarkoitushan se vaan on. Selviytyä lisääntymiskykyiseksi ja harrastaa seksiä ja hoitaa mukulat ja sitten voi jo periaatteessa kuolla. Ymmärrät varmaan että kun sama toive on kaikilla jotkut joutuvat tallatuiksi.

No aina voi vetää pameja tai alkoholia mutta ei auta.
Pitää kohdata se muu maailma ja mennä rohkeasti lisääntymään. Kyllä lapset sutkin rauhoittais. Ei uranaisen osa ole kivaa.

Näin narsistit käyttävät kliinisestä depressiosta kärsiviä hyväkseen.

Et toi nyt vielä masennuksesta mene =D
Sit vasta kun teet bunkkerin tänne kotiisi
ja ainoa matka ulkomaailmaan on kauppamatka
niin teitää olevansa masentunut.

Vielä kun jaksaa kouluja käydä ja suorittaa ja pystyy menemään
ostoskeskuksiin niin hätääkö tuossa. Olin jo sun iässä siinä
kunnossa et olin jäänyt neljän seinän sisälle =D

No sää et silti saa sitä,vaikka kuinka koitat =)

Ei toisen puikottaminen anonyymisti tee susta yhtään
mitään muuta kuin samanlaisen arvottoman pelkurin
mitä toikin toinenkin puukko.
Tue sitä, vonkaa siltä.. mutta älä muiden kustannuksella..
Siinä alatte sitten yhdessä anorekstikoiksi.
Osaa enää ees sanoa kumpi teistä on säälittävämpi =D

just light kirjoitti:

No sää et silti saa sitä,vaikka kuinka koitat =)

Ei toisen puikottaminen anonyymisti tee susta yhtään
mitään muuta kuin samanlaisen arvottoman pelkurin
mitä toikin toinenkin puukko.
Tue sitä, vonkaa siltä.. mutta älä muiden kustannuksella..
Siinä alatte sitten yhdessä anorekstikoiksi.
Osaa enää ees sanoa kumpi teistä on säälittävämpi =D

Lue lisää

Missä vaiheessa tässä ei ole seuranhausta ollut kyse.

Jos sitä kaipaisin olisin varmaankin treffi-sivustolla. Pyysin ylläpitoa poistamaan alatyyliset kirjoituksesi. Sinä loukkasit lilaa todella henkilökohtaisessa asiassa ja tavalla joka on todella tuomittavaa ja väärin. Kanna vastuusi ja pyydä anteeksi käytöstäsi.

Plaplaplaplapla ja voisi jatkaa loputtomiin puhetta joka loppujenlopuks on vaan ihmisten välistä kitkan tuulettamista. Olisko aika kattoa totuutta suoraan omaan sisimpään. Kuka olet, mikä olet? Mielipidekimppu? Mielipiteidenjakaja/puolustaja? Suorittaja? "Jotain erilaista ja suurempaa"? Vai samanlainen kuin kaikki muutkin sisimmästäsi? Läsnäolon henkäys, tämä hetki, kaikkeus, jumaluus, ykseys. Jokasella on valtava näkymätön tai näkyvä voima vaikuttaa kaikkeen ja kaikkiin mitä kohtaa ja jopa mitä ei edes kohtaa. Sanat ei riitä siihen mitä kaikki todellisuudessa on. Siihen mihin pelkkä mieli yltää, on pelkkä pinta todellisuudesta. Etsikää sisintänne ja kuunnelkaa sitä. Olkaa läsnä joka hetki, tedostakaa oleminen ja siitä seuraa ihmeitä.

Minun vereni on vetänyt taiteelliselle alalle myös koko ikäni ja nyt viimein päätin hakeutua alalle ja opiskelun lomassa olen menettänyt riemun luovuuteenkin. Luovuusikin on täysin tarkoituksetonta. Senkin tekeminen muuttuu rasittavaksi velvollisuudeksi ja raatamiseksi. Mikään silläkään saralla ei ole saavuttamisen arvoista.

Mitkä laittomuudet? En ole seurannut ketjua.