Osituksen ja elatusavun muuttaminen jälkikäteen

Masentunut

Tämä kuuluisi ehkä lakipalstalle mutta arvelin täältä löytyvän enemmän tämän alan experttejä.

Erosimme vaimoni kanssa reilut kolme vuotta sitten hänen aloitteestaan (vaimollani oli jo tällöin uusi mies vaikka en tätä vielä tiennytkään). Olin ennen eroa ollut useasti lomautettuna ja jonkin aikaa ennen eroa työttömänä. Jo tämä kaikki otti henkisesti erittäin koville. Vaimoni eroaikeet katkaisivat selkärankani täysin. Ainoa mitä voin ajatella oli miten saisin pidettyä vaimoni ja tyttäreni. Vaimoni tiesi varmasti heikkouteni ja käytti sitä mielestäni törkeästi hyväkseen. "Sovimme" kaikki asiat niin nopeasti kuin mahdollista jo ensimmäisen vaiheen aikani. Käytännössä vaimoni saneli osituksen, lapsen huoltajuuden, tapaamisoikeuteni ja elatusmaksut sekä hoiti sopimuksien laatimisen/laadittamisen. Minä suostuin vastaanpanematta kaikkiin vaimoni ehdotuksiin koska olin henkisesti aivan liian loppu edes välittääkseni mitään raha-asioista, en myöskään halunnut pilata mahdollisuuksiani saada vaimoni takaisin riitelemällä.

Reilu vuosi löysin töitä ja kai tämän avulla pääsin pahimman masennuksen yli. Nyt nämä "muinaiset" raha-asiat ovat alkaneet kummittelemaan. Kysynkin onko mahdollista muuttaa mielestäni tuloihini nähden aivan liian suureksi määrättyä elatusapua ? Entä onko vanhaan ositukseen mahdollista palata ? Vaimoni kanssa sopiminen ei tule kyseeseen, tiedän tämän koska yritin ottaa asiaa esille noin puoli vuotta sitten hakiessani tytärtäni viikonlopuksi. Vaimoni vastaus oli erittäin jäätävä ja tyly. Tytär jäi sillä kertaa tapaamatta koska vaimoni heitti minut ulos kodistaan ja varoitti enää palaamasta tähän aiheeseen. Sopimus on kuulemma sopimus ja saan syyttää vain itseäni mikäli tein huonon sopimuksen. Tyhmyys on vaimoni mukaan tauti josta joutuu kärsimään koko elämänsä ja johon ainoa parannus on yleensä kuolema. Hän totesi että valitettavasti häneltä kesti kahdeksan vuotta tajuta millainen looseri, saamaton vätys ja taivaanrannan maalari minä pohjimmiltani olin. Ennen ulos heittämistäni vaimoni totesi vielä ironisesti että saisin kiitollinen hänelle sillä oikeastaan hän teki minulle palveluksen opettamalla että sopimukset kannattaa harkita ennen allekirjoittamista ei sen jälkeen. Vaimoni mukaan saisin kiittää häntä saamastani oppitunnista ja ainoa syy miksi hän ei lähetä minulle laskua antamastaan koulutuksesta on että hän epäilee etten ole viisastunut yhtään edes tästä. Siinä että saan syyttää tästä kaikesta vain itseäni ja että sopimukset pitäisi lukea ennen kuin allekirjoittaa ne vaimoni on tietysti täysin oikeassa ja tämä onkin yksi syy miksi annoin asian tämän jälkeen toistaiseksi olla. Tänään miettiessäni taas kerran tätä asiaa jokin kipukynnys ylittyi ja päätin ainakin kysyä neuvoa täältä.

Ositus oli epäreilu sillä käytännössä vaimoni sai kaiken omaisuutemme. Sovimme siinä, että kumpikin sai pitää tileillään olevat rahat (uskon vaimoni tilillä olleen enemmän kuin omalla tililläni muta en ole varma), kumpikin piti nimissään olleet autot (minulla 9v vanha opel ja vaimolla puoli vuotta vanha farmari-Golf) ja vaimoni sai talon irtaimistoineen, hän tosin otti samalla vastatakseen myös asuntovelastamme. Tätä hän perusteli sillä että koska tytär jäi hänen luokseen tarvitsee hän talomme. Minun oli yksinäisenä helpompi etsiä uusi asunto ja tilanne oli tyttärellemme tarpeeksi vaikea ilman muuttoakin. Kuten sanottua hyväksyin tällöin hänen perustelunsa mutta olen nyt katunut tätä. Erityisesti asunto on piikki lihassani. Ostimme talon aikoinaan reilulla puolella miljoonalla markalla, lisäksi remontteihin ja kalusteisiin meni melkoisesti rahaa, velkaa oli erotessamme jäljellä noin 200.000 markkaa. Vaimoni meni noin vuosi eromme jälkeen naimisiin ja muutti uuden miehensä asuntoon. Entinen asuntomme myytiin. Myynti-ilmoituksessa sunnostamme pyydettiin 172.000 euroa. Vaimoni teki siis melkoisen voiton asunnolla jota hän ei lopulta tarvinnutkaan vaikka oli minulle niin väittänyt.

Erityisen epäreiluksi tilanteen tekee se, että vaimoni uusi aviomies on erittäin hyvin toimeentuleva ja heillä ei todellakaan ole puutetta rahasta. Itse sen sijaan jouduin vaikeimpina aikoina ottamaan lainaa selvitäkseni perusmenoistani ja elatusmaksuista, joiden maksamista olen pitänyt kunnia-asianani. Tätä lainaa makselen vieläkin.

Haluankin tietää onko vaimoni oikeassa vai onko minulla muuta mahdollisuutta kuin tyytyä tilanteeseen ? Miten voin edetä asiassa ja onko odotettavissa pitkä ja kallis prosessi? Pidän lähes varmana että vaimoni pitkittää ja vaikeuttaa asiaa kaikin mahdollisin tavoin. Hänellä on myös aivan erilaiset taloudelliset resurssit hakea asiantuntija-apua kuin minulla. Minkälaiset kulut lankeavat minulle jos häviän/voitan? Kuten sanottua en voi ryhtyä mihinkään rahaa vaativaan, koska sitä minulla ei ole. Voiko elatusapua vielä muuttaa ? Tiedän että se on mahdollista alentuneiden tulojen perusteella mutta omat tuloni ovat nousseet nyt kun olen löytänyt töitä eli tämä tuskin käy perusteeksi. Olen kuitenkin selvittänyt asiaa ja elatusapu on mielestäni huomattavasti yläkanttiin jopa nykyisillä tuloillani.

Tässä tämä melkoisen pitkä ja ehkä epäselväkin pohdintani. En ole varma mitä tulen lopulta tekemään, epäilen tosin ettei vieläkin hauras mielenterveyteni kestä vanhojen haavojen auki repimistä mutta haluisin edes tietää mitkä ovat vaihtoehtoni. Ehdotin aiemmin vaimolleni edes muodollista korvausta asunnostamme (puolet ostohinnan ja eron aikaisen velan erotuksesta eli noin 150.000 markkaa) mutta kuten sanottua vaimoni ei tähän suostunut. Mikäli laki on puolellani on minun ehkä helpompi taivuttaa hänet edes tähän. Olisin tähänkin erittäin tyytyväinen sillä kokisin näin myönnetyksi ja edes osittain korvatuksi kärsimäni vääryys. Yleensähän laihakin sopu on lihavaa riitaa parempi.

28

4191

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • jane

      Tämä kysymys kiinnostaa itseänikin. Moni asia meni toisin kuin tässä mutta ositus jäi kaivelemaan. Onko korjausmahdollisuuksia ?

    • masa

      Lakipuolesta en tiedä mutta sen voin sanoa että olen käyttäytynyt todella naismaisesti. Ex-vaimosi on aivan oikeassa, kun sopimus on kerran tehty pidetään siitä kiinni oli sopimus sitten miten huono tahansa. Ryhdistäydy ja ole mies tai osta itsellesi hamekangas.

      • Osa-aika-iskä

        Jos leikkisit vaikka sinäkin miestä ja alottaisit aivotoiminnan.


    • Gentleman

      Olet käytännössä kusipäisen ex-vaimosi ORJA!

      Rahoitat hänen ja uuden miehen elämää, et lapsesi.

      Sinuna jättäisin elatusmaksut maksamatta jos et saa asiaan muutosta, ja lähtisin sitten vaikka linnaan. Lapsen etu ei siinä mitenkään kärsisi, kun kerran naisella on jo varakas uusi mies. Luultavasti et tietenkään näkisi lastasi enää koskaan, mikä olisi hirveätä, mutta oletko mieluummin naisen jaloissa mateleva koira?

    • janne

      Varaa itsellesi oikeusaputoimistosta aika. Se on erittäin halpa. Käyt avustajan kanssa koko prosessin läpi. Eiköhän sieltä ala rahoja tippumaan.TAISTELE!

    • kaarina

      Kuulostaa aikas tutulta jutulta..
      tosin olen nainen, siinä ero.
      Lähdin aikoinani lapsen kanssa miestä pakoon ja kaikki omaisuus jäi miehelleni. Hän oli pyynnöstäni käynyt sopimassa elatusmaksunsa ja tapaamiset. Elatusmaksut jätti kokonaan maksamatta, olen ne nyttemmin saanut valtiolta, hän hoitaa valtiolle kun "haluaa", rahasta ei kuulemma ole kiinni. Tapaamiset jäivät lapsen kanssa yhteen kertaan.. silloinkin muutamaan tuntiin.
      Ole vain onnellinen kun on hyvät välit lapsesi kanssa, edestäsi löydät lojaaliuden.
      Oikeusaputoimisto on hyvä vaihtoehto ja tietolähde. Kuluiksi katsovat tietääkseni myös elatusmaksusi, hyvässä lykyssä pääset ilmaiseksi
      varattomana asiakkaana, en tiedä. Elatusmaksusi kannattaa tarkistuttaa kaikkine oheistietoineen aina silloin tällöin.
      Kyllä sinä pärjäät, apua aina saa kun uskaltaa suunsa aukaista.

    • jakomäki

      Huono tilanne, koska pääsääntöisesti sovittua saa harvoin muutettua jälkikäteen. Sopimuksia kyllä kohtuullistetaan, tärkeintä olisi olla mahdollisimman skarppi silloin kun sopimuksia laaditaan ja nimiä laitetaan papereihin. Tämä on tietenkin sinun tilanteessasi laiha lohtu.

      Tuossa talonmyyntiasiassa EHKÄ voisi ajatella, että hakisi jälkikäteen oikeustoimilain perusteella ositussopimuksen kohtuullistamista ( sopimus tehty erehdyttäen, toisen osapuoli uskoi, että taloa ei myydä, vaan että se jää vaimon ja lapsen asunnoksi). Ota yhteys kuntasi oikeusaputoimistoon ja ota tämä asia puheeksi siellä.

      Osituksethan ovat sopimuksia, joita voivat tehdä joko puolisot keskenään (sopimusositus, teillä lienee ollut tämä?) tai tuomioistuimen määräämän pesänjakajan(toimitusositus) toimesta. Toimitusositusta voidaan moittia ja sopimusositustakin ehkä voitaisiin jälkikäteen sovitella, mikäli voisit vedota johonkin oikeustoimilain §:ään. Näytön pitäisi olla aika vahva. Näistä saat tarkemmin tietoa sieltä oik.aputoimistosta.

      Saat maksuttoman oikeudenkäynnin mikäli a)tulosi ovat pienet ja b) sinulla ei ole kotivakuutusta, jossa on oikeusturvaosio.

      Jos haluat, voit laittaa minulle meiliä osoitteeseen claudia31fi@yahoo.com

    • M36

      ... että olisi syytä pohtia mihin nimensä raapaisee... JA käyttää niitä juristin palveluja kun toinen tuo ositussopimuksen allekirjoitettavaksi (hän todennäköisesti on)...

      Itse olen paljon skeptisempi sen suhteen, että ositusta enää saa kohtuullistettua ... etenkin kun voisin vaikka lyödä vetoa, että lopussa lukee "molemmat osapuolet sitoutuvat olemaan moittimatta tätä sopimusta". Eikä ainakaan lue etteikö asuntoa voisi tai saisi myydä...

      Käy kuitenkin ao. sopimuksen kanssa oikeusaputoimistossa, ei se anna jos ei otakkaan. Henkisesti varaudu "kaatunutta maitoa ei kannata itkeä"- kansanviisauteen.

      Elatusapusopimus sitten ... ei helppo, mutta helpompi saada oikaisua. Käy kurkkimassa muutamia keskusteluja alaspäin (noin 2 viikon ajalta, max.), niin pitäisi löytyä laskentakaavoja elareiden laskentaan ... jos sulla kohtuuttomat, niin voi käynnistää prosessin, ja hyvinkin voi saada korjausta. Jotta voin tarkemmin kertoa millaiset elarit olisivat nykykäytännön mukaiset, tarvis tietää sun ja exäs nettotulot sekä onko lapsellanne erityisesti korkemmat elinkustannukset (esim. krooninen sairaus, johon tarvitaan lääkitystä). Niin, ja elareihinhan ei exäsi nykyisen puolison varallisuus vaikuta yhtään, eikä pidäkään.

      m35-1968@suomi24.fi

      • yh-isä

        Erityisesti aviopuolison ja myös käytännössä avopuolisonkin tulot vaikuttavat elatusmaksuihin, koska aviopuoliso on avioliittolain mukaan velvollinen osallistumaan perheensä kustannuksiin, vaikkei suoraan ole velvollinen elättämään toisen lasta. Tässä tapauksessa vaikutus, joka voi olla varsin huomattava, tuleekin lapsen äidin selvästi parantuneen oman elatuskyvyn kautta epäsuorasti. Ei pidä vastailla, kun ei kerran tunne asioita! Varsinainen riski asiassa liittyy selvästi lapsen tapaamisten vaikeutumiseen ja mahdollisesti niiden estymisiin kokonaan sekä kostoksi tekaistuihin isää vastaan esitettyihin perättömiin syytöksiin.


      • M36
        yh-isä kirjoitti:

        Erityisesti aviopuolison ja myös käytännössä avopuolisonkin tulot vaikuttavat elatusmaksuihin, koska aviopuoliso on avioliittolain mukaan velvollinen osallistumaan perheensä kustannuksiin, vaikkei suoraan ole velvollinen elättämään toisen lasta. Tässä tapauksessa vaikutus, joka voi olla varsin huomattava, tuleekin lapsen äidin selvästi parantuneen oman elatuskyvyn kautta epäsuorasti. Ei pidä vastailla, kun ei kerran tunne asioita! Varsinainen riski asiassa liittyy selvästi lapsen tapaamisten vaikeutumiseen ja mahdollisesti niiden estymisiin kokonaan sekä kostoksi tekaistuihin isää vastaan esitettyihin perättömiin syytöksiin.

        ... riskeistä juuri lapsen tapaamisen vaikeutumista on jäljempänä keskusteltu (mielestäni asian oli hyvin alkuperäinen pohtinut) ja kuten alkuperäinenkin, näin myös sen riskin taloudellista MAHDOLLISTA korjausta suurempana.


    • Masentunut

      Kiitos vastanneille vaikka "uutiset" eivät kovin hyviä olleetkaan.

      Maksan elatusmaksua vaimolleni hiukan alle 350 euroa. Olen sitä mieltä että tämä on selvästi liikaa, näin olen lukemani ja kuulemani perusteella ymmärtänyt. Kertokaapa oma mielipiteenne tähän. Itse ansaitsen nykyisin noin 2600/kk (käteen jää vajaa 2000). Vaimoni ansaitsi erotessamme hiukan tätä enemmän, en osaa sanoa miten hän tulonsa ovat eron jälkeen muuttuneet. Muistelen hänen "erohässäkässä" puhuneen ylennyksestä (ja siten kai suuremmasta palkastakin). Toisaalta hän on uuden miehensä kanssa saanut jo yhden lapsen ja odottaa parhaillaan toista eli äitiyslomien aikana hänen tulonsa eivät välttämättä tule olemaan/ole olleet kovin suuret. En todellakaan tiedä miten vaimoni tulee valitsemaan töissäolon/lasten kotonahoidon väliltä. Kai kannaltani pahimmassa tapauksessa vaimoni päättäisi jäädä muutamaksi vuodeksi kotiin lapsia hoitamaan jolloin nykyinen elatusapukin taitaa olla perusteltu ? En pidä tätä vaihtoehtoa mitenkään epätodennäköisenä olihan vaimoni tyttäremmekin kanssa kotona 1,5 vuotta vaikka taloutemme oli tällöin aivan eri pohjalla kuin vaimollani nykyään. Lapsemme on aivan normaali eli mitään korotetun elatusavun tarvetta ei ole.

      Vastausten mukaan ex-vaimoni on osituksen osalta oikeassa ja mahdollisuuteni muuttaa sitä ovat huonot. Vaimoni totesikin puoli vuotta sitten "keskustellessamme" asiasta nykyisen miehensä veljen (tämä on vaimoni mukaan on erittäin pätevä asianajaja) aikoinaan laatineen sopimuksen siten, ettei sen muuttaminen onnistu. Tyttäremme asunnon tarpeella "harhauttaminenkin" tapahtui kahden kesken keskustellessamme, joten siihenkään en kai voi mitenkään vedota. Vaimoni myös (ainakin epäsuorasti) "keskustellessamme" myönsi ettei ositussopimuksemme ollut tasapuolinen mutta tätäkin oli kuulemassa vain vaimoni nykyinen mies ja häneltä voin tuskin odottaa mitään apua.

      Ihmetyttää kyllä että laki antaa mahdollisuuden toisen ihmisen heikkoutta hyväksikäyttäen viedä täysin laillisesti koko hänen omaisuutensa...vielä henkisen terveyden lisäksi, eron jälkeen olin kuten jo edellisessä viestissä totesin aivan maissa mutta romahdin täysin kun sain vaimoltani muutama kuukausi eromme jälkeen (osituksen ja muiden sopimusten ollessa selvät) kuulla hänen tutustuneen nykyiseen aviomieheensä jo puoli vuotta ennen eroamme. Tuntui ja tuntuu vieläkin todella pahalta tajuta että vaimoni (todennäköisesti yhdessä uuden miehensä kanssa) oli rauhassa valmistellut kaiken selkäni takana...ja että minä sinisilmäisyyttäni ja heikkouttani olin täysin hänen talutusnuorassaan.

      Vaimoni sanoi kyllä osituksen olleen moraalisestikin oikein, olihan hän pääosin vastannut perheemme elättämisestä muutamat viimeiset vuotemme minun ollessani lomautettuna/työttömänä. Tämä on totta mutta hän "unohti" että ensimmäiset viisi vuotta me kuitenkin ansaitsimme lähes saman verran ja että hän itse tuli avioliittomme lähes tyhjin käsin kun minulla taas oli jo jonkinlainen pesämuna (auto, kodinkoneita, sievoinen summa ASP-tililläni). Tätä en kyllä uskaltanut tällöin vaimolleni mainita niin raivoissaan hän oli vaikka olin mielestäni ollut aivan asiallinen. Kaiken kaikkiaan tämä puolen vuoden takainen tilanne on mielessäni melko kipeänä. Olin ennen tätä kuvitellut että olimme eronneet jos ei ystävinä niin kuitenkin puheväleissä. Se että vaimoni petti minua viimeiset puoli vuotta ja kylmästi "huijasi" omaisuudenjaossa kyllä masensi ja satutti mutta muuten meillä ei ollut mitään ongelmia vaan pystyimme sopimaan ja keskustelemaan esimerkiksi tytärtämme koskevista asioista. Erityisesti vaimoni loppukommentti satuttaa vieläkin (omaisuutemme on pieni korvaus minun kanssa vietetyistä kahdeksasta vuodesta). Olin todella yllättynyt kun sain kuulla mitä vaimoni todella ajattelee minusta (uskon ex-vaimoni tuntien hänen ainakin valtaosin todella tarkoittaneen mitä tällöin kiukkuisena sanoi). No, tällä millään ei kai ole lain edessä mitään arvoa. Ainoa joka siis lopulta ainakin saamieni vastausten ja vaimonikin mukaan merkitsee on että olemme molemmat sopimuksen aikoinaan hyväksyneet.

      Taidanpa kuitenkin vielä tässä kesälomallani pistäytyä siellä oikeusaputoimistossakin kuten ehdotettiin. Toisaalta voisi olla ehkä sittenkin paras vain unohtaa koko asia, tuntuu ettei tämän asian vatvominen ole henkiselle tasapainolleni kovin hyväksi. Vanhat kummitukset tuntuvat nostavat päätään. Kun lauantaina kirjoittelin tänne ajatuksena oli nyt ollessani pääsemässä pahimman yli saada vielä jokinlainen hyvitys kärsimälleni vääryydelle ja sitten toivottavasti hyvillä mielin unohtaa koko asian ja pikku hiljaa päästä jatkamaan elämää puhtaalta pöydältä. Taisi ex-vaimoni valitettavasti olla oikeassa siinäkin kun kielsi palaamasta enää omaisuuden jakoasiaan ja sanoi että on kaikille ja erityisesti minulle itselleni parasta että unohdan koko asian. No saa nähdä nyt miten tässä lopulta käy ja miten etenen vai annanko asian olla. Loppujen lopuksi raha ei tunnu minulle tärkeimmältä tässä asiassa, mielenrauhan ja itsekunnioituksen saavuttaminen tavalla tai toisella on kuitenkin paljon tärkeämpää (vaikka eihän se rahakaan tietysti pahaa tekisi)... Kiitoksia vielä kerran asiallisesti vastanneille !

      • M36

        Eipä kestä kiittää, ja toivotaan tästä kirjoituksest jotkut ottavat opiksi siitä, miten EI PIDÄ erotilanteessa menetellä. Ellei omat voimat riitä, joka hyvin ymmärrettävää, palkatkaa juristi hoitamaan asiaanne ... loppupelissä tulee kaikkein edullisimmaksi.

        Käy aluksi oikeusaputoimistossa, jos sieltä tulee minkäänlaista "ehkäpä" kommenttia ... niin seuraavaksi asiaa tuntevan juristin puheille ja toimeksiantoa tekemään. Edelleen, melkoisen epäilevä olen että muutosta ositukseen saa ... mutta oikeusaputoimistossa kannataa ensin käydä, jottei loppuja rahojaan polta mahdottomaan taisteluun.

        Elarit sitten ... AIVAN tolkuttomat. Noihin kannattaa hakea muutosta oikeusteitse, ja melko varmasti saatkin.... mutta, juristia tähänkin suositan. Tällä hetkellä käytännössä maksa 100% lapsesi elatuksesta. Melko yleinen oikeuskäytäntö yhden lapsen elatuksen tarpeesta 420 euroa/kk, josta vähennetään lapsilisä 100 euroa. Eli, vanhemmat jakavat nettotulojensa suhteessa 320 euroa/kk ... ja sun osuus nyt 350 ekee !!! Jos tulonne noin 50/50, olisi oikeampi maksuosuus sulle 160 euroa/kk ... että silleen. Kun vaimosi saneli sulle elatuksen määrän, ei sulle tullut mieleenkään, mihin lapsi voisi tarvita sinulta 2700 mummon markkaa puhtaana käteen (350 100), minkä lisäksi äiti osallistuu vielä omalla osuudellaan elatukseen ... nythän on niin, että sinä maksat elareita käytännössä myös exällesi...

        Poikkea www.elatusvelvolliset.net sivuilla, ja siellä keskustelu foorumi ... sieltä saa neuvoja muutoksen hakuun ja perusteluihin.


      • masentunut
        M36 kirjoitti:

        Eipä kestä kiittää, ja toivotaan tästä kirjoituksest jotkut ottavat opiksi siitä, miten EI PIDÄ erotilanteessa menetellä. Ellei omat voimat riitä, joka hyvin ymmärrettävää, palkatkaa juristi hoitamaan asiaanne ... loppupelissä tulee kaikkein edullisimmaksi.

        Käy aluksi oikeusaputoimistossa, jos sieltä tulee minkäänlaista "ehkäpä" kommenttia ... niin seuraavaksi asiaa tuntevan juristin puheille ja toimeksiantoa tekemään. Edelleen, melkoisen epäilevä olen että muutosta ositukseen saa ... mutta oikeusaputoimistossa kannataa ensin käydä, jottei loppuja rahojaan polta mahdottomaan taisteluun.

        Elarit sitten ... AIVAN tolkuttomat. Noihin kannattaa hakea muutosta oikeusteitse, ja melko varmasti saatkin.... mutta, juristia tähänkin suositan. Tällä hetkellä käytännössä maksa 100% lapsesi elatuksesta. Melko yleinen oikeuskäytäntö yhden lapsen elatuksen tarpeesta 420 euroa/kk, josta vähennetään lapsilisä 100 euroa. Eli, vanhemmat jakavat nettotulojensa suhteessa 320 euroa/kk ... ja sun osuus nyt 350 ekee !!! Jos tulonne noin 50/50, olisi oikeampi maksuosuus sulle 160 euroa/kk ... että silleen. Kun vaimosi saneli sulle elatuksen määrän, ei sulle tullut mieleenkään, mihin lapsi voisi tarvita sinulta 2700 mummon markkaa puhtaana käteen (350 100), minkä lisäksi äiti osallistuu vielä omalla osuudellaan elatukseen ... nythän on niin, että sinä maksat elareita käytännössä myös exällesi...

        Poikkea www.elatusvelvolliset.net sivuilla, ja siellä keskustelu foorumi ... sieltä saa neuvoja muutoksen hakuun ja perusteluihin.

        Voiko jo maksettuja elatusmaksuja vaatia takaisin mikäli ne todetaan liian suuriksi, ilmeisesti tämä ei ole mahdollista ?

        Olin myös itse tullut käsitykseen että maksan liian suurta elatusmaksua (vaikka tuloni siis ovatkin nousseet huomattavasti erostamme). Täytyy tutustua M36:n antamaan linkkiin. Sanottakoon vielä etten aikoinaan näitä maksuja ja ositusta sovittaessa olisi välittänyt vaikka päältäni olisi viety kalsaritkin ja elatusmaksuksi määrätty 100.000 markkaa kuussa, sen verran mitättömiltä raha-asiat ja omaisuuden menettäminen silloin tuntuivat kaiken muun menettämäni rinnalla. Päällimmäisenä tunteena oli tyrmistys ja valitsevaa mielialaani kuvaisi ehkä parhaiten apaattinen masennus, ruuanlaittokin oli välillä ylivoimaista ja monta päivää meni niin etten tehnyt käytännössä mitään. Itse asiassa asunnon etsiminenkin ja muutto sujuivat vain koska vaimoni "ystävällisesti" auttoi tässä asiassa. Vasta nyt myöhemmin kai muun tuskan hellittäessä nämä rahajutut ovat alkaneet tuntua sittenkin tärkeämmiltä ja olen tajunnut että vaimoni käytti heikkouttani mielestäni melko törkeästi omaksi edukseen. En tiedä onko tämä mikään puolustus tai selitys mutta en todellakaan osannut ajatella aikoinaan mikä on kohtuullinen elatusmaksu tai paljonko lapseni elämiseen kuluu ja mitä siitä minun maksettavakseni kuuluisi, hyväksyin vaimoni perustelut sellaisinaan. Hän muistaakseni sanoi selvittäneensä elatusmaksun (en muista missä ja kenen kanssa) ja hänen ehdottamansa summa oli kuulemma tälläisessa tapauksessa normaali käytäntö.

        Tämä juristin kanssa, joka useasti mainitaan ja jota minulle suositellaan tosin hiukan huolestuttaa. Olen kuullut kauhutarinoita juristien ahneudesta. Myös se että tiedän vastapuolen ex-vaimoni miehen veljen avulla löytävän varmasti hyvän asianajajan (ja vielä todennäköisesti ilmaiseksi/puoli-ilmaiseksi) arveluttaa. Itse joudun selaamaan keltaisia sivuja kun en yhtään tämän alan ihmistä tunne. Pelkään myös sitä että joudun pahimmassa tapauksessa maksamaan vastapuolen kuluja, tällöin heidän ilmainen/puoli-ilmainen juristinsa varmasti muuttuu kultaakin kalliimmaksi. Tämäkin on kai täysin mahdollista ? Tämän kaltaiseen taloudelliseen riskiin minulla ei kertakaikkiaan ole varaa nyt kun olen juuri saamassa raha-asioitani edes auttavaan jamaan.


      • M36
        masentunut kirjoitti:

        Voiko jo maksettuja elatusmaksuja vaatia takaisin mikäli ne todetaan liian suuriksi, ilmeisesti tämä ei ole mahdollista ?

        Olin myös itse tullut käsitykseen että maksan liian suurta elatusmaksua (vaikka tuloni siis ovatkin nousseet huomattavasti erostamme). Täytyy tutustua M36:n antamaan linkkiin. Sanottakoon vielä etten aikoinaan näitä maksuja ja ositusta sovittaessa olisi välittänyt vaikka päältäni olisi viety kalsaritkin ja elatusmaksuksi määrätty 100.000 markkaa kuussa, sen verran mitättömiltä raha-asiat ja omaisuuden menettäminen silloin tuntuivat kaiken muun menettämäni rinnalla. Päällimmäisenä tunteena oli tyrmistys ja valitsevaa mielialaani kuvaisi ehkä parhaiten apaattinen masennus, ruuanlaittokin oli välillä ylivoimaista ja monta päivää meni niin etten tehnyt käytännössä mitään. Itse asiassa asunnon etsiminenkin ja muutto sujuivat vain koska vaimoni "ystävällisesti" auttoi tässä asiassa. Vasta nyt myöhemmin kai muun tuskan hellittäessä nämä rahajutut ovat alkaneet tuntua sittenkin tärkeämmiltä ja olen tajunnut että vaimoni käytti heikkouttani mielestäni melko törkeästi omaksi edukseen. En tiedä onko tämä mikään puolustus tai selitys mutta en todellakaan osannut ajatella aikoinaan mikä on kohtuullinen elatusmaksu tai paljonko lapseni elämiseen kuluu ja mitä siitä minun maksettavakseni kuuluisi, hyväksyin vaimoni perustelut sellaisinaan. Hän muistaakseni sanoi selvittäneensä elatusmaksun (en muista missä ja kenen kanssa) ja hänen ehdottamansa summa oli kuulemma tälläisessa tapauksessa normaali käytäntö.

        Tämä juristin kanssa, joka useasti mainitaan ja jota minulle suositellaan tosin hiukan huolestuttaa. Olen kuullut kauhutarinoita juristien ahneudesta. Myös se että tiedän vastapuolen ex-vaimoni miehen veljen avulla löytävän varmasti hyvän asianajajan (ja vielä todennäköisesti ilmaiseksi/puoli-ilmaiseksi) arveluttaa. Itse joudun selaamaan keltaisia sivuja kun en yhtään tämän alan ihmistä tunne. Pelkään myös sitä että joudun pahimmassa tapauksessa maksamaan vastapuolen kuluja, tällöin heidän ilmainen/puoli-ilmainen juristinsa varmasti muuttuu kultaakin kalliimmaksi. Tämäkin on kai täysin mahdollista ? Tämän kaltaiseen taloudelliseen riskiin minulla ei kertakaikkiaan ole varaa nyt kun olen juuri saamassa raha-asioitani edes auttavaan jamaan.

        Luulen ymmärtäväni tilanteesi kun ero oli käsillä, eikä "kärkevyyteni" tarkoitus ole ollut hieroa suolaa haavoihin ... vaan lähinnä varoittaa muita vastaavaa tilannetta eläviä ymmärtämän tilanne ja joidenkin ihmisten raadollisuus.

        Elareihin liittyen ei välttämättä viisasta olekaan ensimmäiseksi rynnätä käräjäoikeuden kansliaan haastetta väsäämään, vaan olla lastenvalvojaan yhteydessä ja ehdottaa exällesi siellä tapaamista elareiden kohtuullistamisesta, mitä ne nyt eivät ole. Takautuvaa hyvitystä et saa, miksi saisit ... allekirjoittamasi sopimus (johon voit hakea muutosta kyllä)

        Kannattaa sieltä elatusvelvollisten sivuilta kysyä, josko jotain juristia osaavat suosittaa lähialueeltasi ... tai kokemuksia siitä, kannattaako elareiden alentamisprosessiin ryhtyä (mitä maksoi, miten meni). Varsinainen käsittely ymmärtääkseni (en tiedä) ei ole suuren suuri kuululeminen, eivätkä juristin palkkiot huimiksi pääse nousemaan .... molemmat esittävät asiansa ja laskelmat .... tuomari korjaa tai ei. Mutta, aivan ilmaiseksi voit asiasta keskustella kunnan oikeusaputoimistossa, ja jos toimiin ryhdytte... voit saada edukkaan ja ehkä hyvän juristin sieltäkin (joskaan tuskin perheoikeuteen erikoistunut ole).


      • Jurist
        masentunut kirjoitti:

        Voiko jo maksettuja elatusmaksuja vaatia takaisin mikäli ne todetaan liian suuriksi, ilmeisesti tämä ei ole mahdollista ?

        Olin myös itse tullut käsitykseen että maksan liian suurta elatusmaksua (vaikka tuloni siis ovatkin nousseet huomattavasti erostamme). Täytyy tutustua M36:n antamaan linkkiin. Sanottakoon vielä etten aikoinaan näitä maksuja ja ositusta sovittaessa olisi välittänyt vaikka päältäni olisi viety kalsaritkin ja elatusmaksuksi määrätty 100.000 markkaa kuussa, sen verran mitättömiltä raha-asiat ja omaisuuden menettäminen silloin tuntuivat kaiken muun menettämäni rinnalla. Päällimmäisenä tunteena oli tyrmistys ja valitsevaa mielialaani kuvaisi ehkä parhaiten apaattinen masennus, ruuanlaittokin oli välillä ylivoimaista ja monta päivää meni niin etten tehnyt käytännössä mitään. Itse asiassa asunnon etsiminenkin ja muutto sujuivat vain koska vaimoni "ystävällisesti" auttoi tässä asiassa. Vasta nyt myöhemmin kai muun tuskan hellittäessä nämä rahajutut ovat alkaneet tuntua sittenkin tärkeämmiltä ja olen tajunnut että vaimoni käytti heikkouttani mielestäni melko törkeästi omaksi edukseen. En tiedä onko tämä mikään puolustus tai selitys mutta en todellakaan osannut ajatella aikoinaan mikä on kohtuullinen elatusmaksu tai paljonko lapseni elämiseen kuluu ja mitä siitä minun maksettavakseni kuuluisi, hyväksyin vaimoni perustelut sellaisinaan. Hän muistaakseni sanoi selvittäneensä elatusmaksun (en muista missä ja kenen kanssa) ja hänen ehdottamansa summa oli kuulemma tälläisessa tapauksessa normaali käytäntö.

        Tämä juristin kanssa, joka useasti mainitaan ja jota minulle suositellaan tosin hiukan huolestuttaa. Olen kuullut kauhutarinoita juristien ahneudesta. Myös se että tiedän vastapuolen ex-vaimoni miehen veljen avulla löytävän varmasti hyvän asianajajan (ja vielä todennäköisesti ilmaiseksi/puoli-ilmaiseksi) arveluttaa. Itse joudun selaamaan keltaisia sivuja kun en yhtään tämän alan ihmistä tunne. Pelkään myös sitä että joudun pahimmassa tapauksessa maksamaan vastapuolen kuluja, tällöin heidän ilmainen/puoli-ilmainen juristinsa varmasti muuttuu kultaakin kalliimmaksi. Tämäkin on kai täysin mahdollista ? Tämän kaltaiseen taloudelliseen riskiin minulla ei kertakaikkiaan ole varaa nyt kun olen juuri saamassa raha-asioitani edes auttavaan jamaan.

        >>Olin myös itse tullut käsitykseen että maksan liian suurta elatusmaksua (vaikka tuloni siis ovatkin nousseet huomattavasti erostamme).>>

        Vaikka ilmeisesti maksatkin liian suurta elatusmaksua "normaaliin" elatusapuun verrattuna, suluissa kirjoittamasi omien tulojesi huomattava kasvu eron jälkeen on huonoin mahdollinen lähtökohta saada elatusmaksua alennetuksi.

        Elatusavun muuttaminen edellyttää olennaista muutosta niissä olosuhteissa, joka sopimusta tehtäessä vallitsi. Nyt tilanteesi on se, että olosuhteet ovat kyllä muuttuneet, mutta sinun elatuskyky on vain kasvanut. Sopimuksen alentamiselle ei ole siis mitään perusteita.

        Toinen vaihtoehto elatussopimuksen muuttamiseksi on sen alkuperäinen kohtuuttomuus. Vaikka elatusmaksusi korkeat ovatkin, alkuperäisen kohtuuttomuuden kynnys on erittäin korkealla. Oma elantosi olisi tullut olla vaarassa. 350 euroa ei ihan kuulosta (tarkemmin tietämättä tilannettasi) että olisit sen vuoksi ollut täysin pulassa.


      • Masentunut
        Jurist kirjoitti:

        >>Olin myös itse tullut käsitykseen että maksan liian suurta elatusmaksua (vaikka tuloni siis ovatkin nousseet huomattavasti erostamme).>>

        Vaikka ilmeisesti maksatkin liian suurta elatusmaksua "normaaliin" elatusapuun verrattuna, suluissa kirjoittamasi omien tulojesi huomattava kasvu eron jälkeen on huonoin mahdollinen lähtökohta saada elatusmaksua alennetuksi.

        Elatusavun muuttaminen edellyttää olennaista muutosta niissä olosuhteissa, joka sopimusta tehtäessä vallitsi. Nyt tilanteesi on se, että olosuhteet ovat kyllä muuttuneet, mutta sinun elatuskyky on vain kasvanut. Sopimuksen alentamiselle ei ole siis mitään perusteita.

        Toinen vaihtoehto elatussopimuksen muuttamiseksi on sen alkuperäinen kohtuuttomuus. Vaikka elatusmaksusi korkeat ovatkin, alkuperäisen kohtuuttomuuden kynnys on erittäin korkealla. Oma elantosi olisi tullut olla vaarassa. 350 euroa ei ihan kuulosta (tarkemmin tietämättä tilannettasi) että olisit sen vuoksi ollut täysin pulassa.

        Näyttää siis siltä että ex-vaimoni oli oikeassa elatusmaksunkin suhteen. Sopimuksen muuttaminen ei siis siltäkään osin onnistune. Vaikka pahalta tuntuukin niin kai minun on hyväksyttävä että ex-vaimoni oli lopulta oikeassa kaikessa mitä puoli vuotta sitten sanoi (lukuunottamatta ehkä henkilökohtaisia solvauksia vaikka juuri nyt tuntuu että ainakin osa niistäkin oli täysin paikallaan).

        Soitin tänään aamupäivänä kuitenkin vielä oikeusaputoimistoon mutta jono olisi ollut niin pitkä että katsoin parhaaksi antaa olla. Olisi turhaan pyörinyt tämä asia mielessä ja kalvanut koko ajan. Lopputulos olisi saamien vastausten mukaan kuitenkin todennäköisesti kannaltani huono. Päätin antaa asian olla kuten ex-vaimoni kehoitti jo puoli vuotta sitten tekemään. "Alistun" siihen että hän on hoitanut asian omalta kannaltaan todella taitavasti ja lain kirjaimen (vaikka ei varmasti hengen) mukaan enkä minä enää asialle mitään voi kun tyhmyyttäni olen jo hänen kaivamaansa kuoppaan pudonnut. Mielenterveydelleni on varmasti parasta että en enää edes ajattele tätä asiaa tämän kirjoituksen jälkeen. Tulin myös eilen ajattelleeksi mitä asian mahdollinen lakituvassa käsittely saattaisi vaikuttaa tyttäremme ja minun suhteeseen. Tuntien ex-vaimoni hän ei varmasti antaisi anteeksi mikäli vastoin hänen nimenomaista kieltoaan olla koskaan enää palaamatta asiaan veisin asiaa eteenpäin. Ex-vaimoni varmasti pyrkisi tavalla tai toisella "tasaamaan tilit" (varsinkin jos vastoin odotuksia sattuisin voittamaan). En todellakaan halua vaarantaa suhteita tyttäreeni varsinkaan kun mahdollisuuteni muuttaa sopimuksia tuntuu huonolta.

        En kuitenkaan voi olla tekemättä viimeistä yhteenvetoa siitä paljonko minulle kuuluvaa omaisuutta ex-vaimoni siis ilmeisen laillisesti siirsi itselleen. Toivottavasti tämä on kuten M36 totesi edes opiksi jollekin siitä miten asioitaan ei kannata hoitaa.

        Ositus (jätän pankkitilit pois laskuista kun en tarkasti tiedä ex-vaimoni silloista saldoa mutta epäilen että hävisin tässäkin)

        Vaimolleni:

        - Lähes uusi Golf, arvo euroissa laskettuna vähintään 20.000
        - Talo, Myyntihinta-kulut vähintään 160.000 vähennttynä velka noin 33.000 = 127.000
        - Irtaimisto, huonekalut ja kodinkoneet, vähintään 5.000

        Yhteensä: 152.000

        Minulle:

        - Vanha Opel, arvo korkeintaan 5.000

        Vaimoni sai noin 150.000 euroa enemmän omaisuutta kuin minä eli hävisin osituksessa noin 75.000 euroa.

        Elatusmaksut ovat noin 200 euroa kuussa normaalia käytäntöä korkeammat eli maksan ex-vaimolleni 2400 euroa vuodessa liikaa. Tyttäremme oli erotessamma hiukan yli 4 eli tulen 14 vuoden aikana maksamaan kaiken kaikkiaan vajaat 34.000 euroa ylimääräistä vaimolleni.

        Yhteensä hävisin siis omaa heikkouttani (ja ilmeisesti siis suomen lain siunauksella) reilusti yli satatuhatta euroa. Vaikea on välttää katkeruutta hiipistä mieleen mutta kuten sanottua yritän nyt pyyhkiä koko asian mielestäni ja pyrin jatkamaan elämääni puhtaalta pöydältä. Lopetan nyt tämänkin palstan seuraamisen tähän ja kiitän vielä kerran vastauksista vaikka ne eivät olleetkaan sellaisia kuin olisin toivonut. Hyvää kesän jatkoa kaikesta huolimatta kaikille.


      • osa-aika-iskä
        Masentunut kirjoitti:

        Näyttää siis siltä että ex-vaimoni oli oikeassa elatusmaksunkin suhteen. Sopimuksen muuttaminen ei siis siltäkään osin onnistune. Vaikka pahalta tuntuukin niin kai minun on hyväksyttävä että ex-vaimoni oli lopulta oikeassa kaikessa mitä puoli vuotta sitten sanoi (lukuunottamatta ehkä henkilökohtaisia solvauksia vaikka juuri nyt tuntuu että ainakin osa niistäkin oli täysin paikallaan).

        Soitin tänään aamupäivänä kuitenkin vielä oikeusaputoimistoon mutta jono olisi ollut niin pitkä että katsoin parhaaksi antaa olla. Olisi turhaan pyörinyt tämä asia mielessä ja kalvanut koko ajan. Lopputulos olisi saamien vastausten mukaan kuitenkin todennäköisesti kannaltani huono. Päätin antaa asian olla kuten ex-vaimoni kehoitti jo puoli vuotta sitten tekemään. "Alistun" siihen että hän on hoitanut asian omalta kannaltaan todella taitavasti ja lain kirjaimen (vaikka ei varmasti hengen) mukaan enkä minä enää asialle mitään voi kun tyhmyyttäni olen jo hänen kaivamaansa kuoppaan pudonnut. Mielenterveydelleni on varmasti parasta että en enää edes ajattele tätä asiaa tämän kirjoituksen jälkeen. Tulin myös eilen ajattelleeksi mitä asian mahdollinen lakituvassa käsittely saattaisi vaikuttaa tyttäremme ja minun suhteeseen. Tuntien ex-vaimoni hän ei varmasti antaisi anteeksi mikäli vastoin hänen nimenomaista kieltoaan olla koskaan enää palaamatta asiaan veisin asiaa eteenpäin. Ex-vaimoni varmasti pyrkisi tavalla tai toisella "tasaamaan tilit" (varsinkin jos vastoin odotuksia sattuisin voittamaan). En todellakaan halua vaarantaa suhteita tyttäreeni varsinkaan kun mahdollisuuteni muuttaa sopimuksia tuntuu huonolta.

        En kuitenkaan voi olla tekemättä viimeistä yhteenvetoa siitä paljonko minulle kuuluvaa omaisuutta ex-vaimoni siis ilmeisen laillisesti siirsi itselleen. Toivottavasti tämä on kuten M36 totesi edes opiksi jollekin siitä miten asioitaan ei kannata hoitaa.

        Ositus (jätän pankkitilit pois laskuista kun en tarkasti tiedä ex-vaimoni silloista saldoa mutta epäilen että hävisin tässäkin)

        Vaimolleni:

        - Lähes uusi Golf, arvo euroissa laskettuna vähintään 20.000
        - Talo, Myyntihinta-kulut vähintään 160.000 vähennttynä velka noin 33.000 = 127.000
        - Irtaimisto, huonekalut ja kodinkoneet, vähintään 5.000

        Yhteensä: 152.000

        Minulle:

        - Vanha Opel, arvo korkeintaan 5.000

        Vaimoni sai noin 150.000 euroa enemmän omaisuutta kuin minä eli hävisin osituksessa noin 75.000 euroa.

        Elatusmaksut ovat noin 200 euroa kuussa normaalia käytäntöä korkeammat eli maksan ex-vaimolleni 2400 euroa vuodessa liikaa. Tyttäremme oli erotessamma hiukan yli 4 eli tulen 14 vuoden aikana maksamaan kaiken kaikkiaan vajaat 34.000 euroa ylimääräistä vaimolleni.

        Yhteensä hävisin siis omaa heikkouttani (ja ilmeisesti siis suomen lain siunauksella) reilusti yli satatuhatta euroa. Vaikea on välttää katkeruutta hiipistä mieleen mutta kuten sanottua yritän nyt pyyhkiä koko asian mielestäni ja pyrin jatkamaan elämääni puhtaalta pöydältä. Lopetan nyt tämänkin palstan seuraamisen tähän ja kiitän vielä kerran vastauksista vaikka ne eivät olleetkaan sellaisia kuin olisin toivonut. Hyvää kesän jatkoa kaikesta huolimatta kaikille.

        Itse ainakin kinaisin vaikka periaatteesta. Älä hellitä viellä sen oikeusaputoimiston kanssa. Soita sitkeesti vaan. Sieltä saat ainakin oikeaa infoa. Kysy joltain asian ajajalta vaikka puhelimitse ens alkuun mitä mahkuja olisi käräjöidä asiasta. Kyllä niillä tuntuma on asiasata. Puhelinneuvonta jopa joskus ilmaistakin. Älä hyvä mies lannistu exäsi vaatimuksiin ja kieltoihin


      • M36
        Masentunut kirjoitti:

        Näyttää siis siltä että ex-vaimoni oli oikeassa elatusmaksunkin suhteen. Sopimuksen muuttaminen ei siis siltäkään osin onnistune. Vaikka pahalta tuntuukin niin kai minun on hyväksyttävä että ex-vaimoni oli lopulta oikeassa kaikessa mitä puoli vuotta sitten sanoi (lukuunottamatta ehkä henkilökohtaisia solvauksia vaikka juuri nyt tuntuu että ainakin osa niistäkin oli täysin paikallaan).

        Soitin tänään aamupäivänä kuitenkin vielä oikeusaputoimistoon mutta jono olisi ollut niin pitkä että katsoin parhaaksi antaa olla. Olisi turhaan pyörinyt tämä asia mielessä ja kalvanut koko ajan. Lopputulos olisi saamien vastausten mukaan kuitenkin todennäköisesti kannaltani huono. Päätin antaa asian olla kuten ex-vaimoni kehoitti jo puoli vuotta sitten tekemään. "Alistun" siihen että hän on hoitanut asian omalta kannaltaan todella taitavasti ja lain kirjaimen (vaikka ei varmasti hengen) mukaan enkä minä enää asialle mitään voi kun tyhmyyttäni olen jo hänen kaivamaansa kuoppaan pudonnut. Mielenterveydelleni on varmasti parasta että en enää edes ajattele tätä asiaa tämän kirjoituksen jälkeen. Tulin myös eilen ajattelleeksi mitä asian mahdollinen lakituvassa käsittely saattaisi vaikuttaa tyttäremme ja minun suhteeseen. Tuntien ex-vaimoni hän ei varmasti antaisi anteeksi mikäli vastoin hänen nimenomaista kieltoaan olla koskaan enää palaamatta asiaan veisin asiaa eteenpäin. Ex-vaimoni varmasti pyrkisi tavalla tai toisella "tasaamaan tilit" (varsinkin jos vastoin odotuksia sattuisin voittamaan). En todellakaan halua vaarantaa suhteita tyttäreeni varsinkaan kun mahdollisuuteni muuttaa sopimuksia tuntuu huonolta.

        En kuitenkaan voi olla tekemättä viimeistä yhteenvetoa siitä paljonko minulle kuuluvaa omaisuutta ex-vaimoni siis ilmeisen laillisesti siirsi itselleen. Toivottavasti tämä on kuten M36 totesi edes opiksi jollekin siitä miten asioitaan ei kannata hoitaa.

        Ositus (jätän pankkitilit pois laskuista kun en tarkasti tiedä ex-vaimoni silloista saldoa mutta epäilen että hävisin tässäkin)

        Vaimolleni:

        - Lähes uusi Golf, arvo euroissa laskettuna vähintään 20.000
        - Talo, Myyntihinta-kulut vähintään 160.000 vähennttynä velka noin 33.000 = 127.000
        - Irtaimisto, huonekalut ja kodinkoneet, vähintään 5.000

        Yhteensä: 152.000

        Minulle:

        - Vanha Opel, arvo korkeintaan 5.000

        Vaimoni sai noin 150.000 euroa enemmän omaisuutta kuin minä eli hävisin osituksessa noin 75.000 euroa.

        Elatusmaksut ovat noin 200 euroa kuussa normaalia käytäntöä korkeammat eli maksan ex-vaimolleni 2400 euroa vuodessa liikaa. Tyttäremme oli erotessamma hiukan yli 4 eli tulen 14 vuoden aikana maksamaan kaiken kaikkiaan vajaat 34.000 euroa ylimääräistä vaimolleni.

        Yhteensä hävisin siis omaa heikkouttani (ja ilmeisesti siis suomen lain siunauksella) reilusti yli satatuhatta euroa. Vaikea on välttää katkeruutta hiipistä mieleen mutta kuten sanottua yritän nyt pyyhkiä koko asian mielestäni ja pyrin jatkamaan elämääni puhtaalta pöydältä. Lopetan nyt tämänkin palstan seuraamisen tähän ja kiitän vielä kerran vastauksista vaikka ne eivät olleetkaan sellaisia kuin olisin toivonut. Hyvää kesän jatkoa kaikesta huolimatta kaikille.

        Oikeusaputoimistoissa usein on isot jonot ... vaikka toivottomalta vaikuttakin, niin 30 minuuttia ihan maksullisella juristilla ei ketään perikatoon vie ... tosin pitkä taistelu jossa ei ollenkaan olla varmoja voitosta voi sen tehdä. Aivan hyvä pointti oli myös suhteesi lapseesi, jonka äiti halutessaan onnistuu tehokkaasti myrkyttämään.

        Elareiden kohdalla alennuksen saaminen todennäköisempää, mutta ei ollenkaan varmaa ... jos olet kerran suostunut kohtuuttomuuteen, niin sen muuttaminen ei todellakaan helppoa vaan ei mahdotonta. Lastenvalvojan kanssa voisi töstä keskustella ja kuulla hänen näkemystään.

        Niin, ja se taisteleminen sitten ... jokainen itse päättää jaksaako ja tahtooko taistella kohdannutta epäoikeudenmukaisuutta vastaan, vaikka se sitten johtuisikin omista virheistään tai siitä että tilaasi on aikanaan käytetty hyväksi ... taistelun hintaa syytä miettiä myös jottei "soitellen sotaan" lähde.

        "Suomen lain siunauksella" kirjoitit ... niin, harvan maan laki kieltää ihmistä luopumasta omaisuudestaan ja oikeuksistaan, tai tekemästä huonoja sopimuksia. Se, onko ihminen ollut oikeustoimikelvoton sopimusta tehdessään on sitten vaikeampi enää osoittaa...


      • Jurist
        Masentunut kirjoitti:

        Näyttää siis siltä että ex-vaimoni oli oikeassa elatusmaksunkin suhteen. Sopimuksen muuttaminen ei siis siltäkään osin onnistune. Vaikka pahalta tuntuukin niin kai minun on hyväksyttävä että ex-vaimoni oli lopulta oikeassa kaikessa mitä puoli vuotta sitten sanoi (lukuunottamatta ehkä henkilökohtaisia solvauksia vaikka juuri nyt tuntuu että ainakin osa niistäkin oli täysin paikallaan).

        Soitin tänään aamupäivänä kuitenkin vielä oikeusaputoimistoon mutta jono olisi ollut niin pitkä että katsoin parhaaksi antaa olla. Olisi turhaan pyörinyt tämä asia mielessä ja kalvanut koko ajan. Lopputulos olisi saamien vastausten mukaan kuitenkin todennäköisesti kannaltani huono. Päätin antaa asian olla kuten ex-vaimoni kehoitti jo puoli vuotta sitten tekemään. "Alistun" siihen että hän on hoitanut asian omalta kannaltaan todella taitavasti ja lain kirjaimen (vaikka ei varmasti hengen) mukaan enkä minä enää asialle mitään voi kun tyhmyyttäni olen jo hänen kaivamaansa kuoppaan pudonnut. Mielenterveydelleni on varmasti parasta että en enää edes ajattele tätä asiaa tämän kirjoituksen jälkeen. Tulin myös eilen ajattelleeksi mitä asian mahdollinen lakituvassa käsittely saattaisi vaikuttaa tyttäremme ja minun suhteeseen. Tuntien ex-vaimoni hän ei varmasti antaisi anteeksi mikäli vastoin hänen nimenomaista kieltoaan olla koskaan enää palaamatta asiaan veisin asiaa eteenpäin. Ex-vaimoni varmasti pyrkisi tavalla tai toisella "tasaamaan tilit" (varsinkin jos vastoin odotuksia sattuisin voittamaan). En todellakaan halua vaarantaa suhteita tyttäreeni varsinkaan kun mahdollisuuteni muuttaa sopimuksia tuntuu huonolta.

        En kuitenkaan voi olla tekemättä viimeistä yhteenvetoa siitä paljonko minulle kuuluvaa omaisuutta ex-vaimoni siis ilmeisen laillisesti siirsi itselleen. Toivottavasti tämä on kuten M36 totesi edes opiksi jollekin siitä miten asioitaan ei kannata hoitaa.

        Ositus (jätän pankkitilit pois laskuista kun en tarkasti tiedä ex-vaimoni silloista saldoa mutta epäilen että hävisin tässäkin)

        Vaimolleni:

        - Lähes uusi Golf, arvo euroissa laskettuna vähintään 20.000
        - Talo, Myyntihinta-kulut vähintään 160.000 vähennttynä velka noin 33.000 = 127.000
        - Irtaimisto, huonekalut ja kodinkoneet, vähintään 5.000

        Yhteensä: 152.000

        Minulle:

        - Vanha Opel, arvo korkeintaan 5.000

        Vaimoni sai noin 150.000 euroa enemmän omaisuutta kuin minä eli hävisin osituksessa noin 75.000 euroa.

        Elatusmaksut ovat noin 200 euroa kuussa normaalia käytäntöä korkeammat eli maksan ex-vaimolleni 2400 euroa vuodessa liikaa. Tyttäremme oli erotessamma hiukan yli 4 eli tulen 14 vuoden aikana maksamaan kaiken kaikkiaan vajaat 34.000 euroa ylimääräistä vaimolleni.

        Yhteensä hävisin siis omaa heikkouttani (ja ilmeisesti siis suomen lain siunauksella) reilusti yli satatuhatta euroa. Vaikea on välttää katkeruutta hiipistä mieleen mutta kuten sanottua yritän nyt pyyhkiä koko asian mielestäni ja pyrin jatkamaan elämääni puhtaalta pöydältä. Lopetan nyt tämänkin palstan seuraamisen tähän ja kiitän vielä kerran vastauksista vaikka ne eivät olleetkaan sellaisia kuin olisin toivonut. Hyvää kesän jatkoa kaikesta huolimatta kaikille.

        "Vaimolleni:

        - Lähes uusi Golf, arvo euroissa laskettuna vähintään 20.000
        - Talo, Myyntihinta-kulut vähintään 160.000 vähennttynä velka noin 33.000 = 127.000
        - Irtaimisto, huonekalut ja kodinkoneet, vähintään 5.000

        Yhteensä: 152.000

        Minulle:

        - Vanha Opel, arvo korkeintaan 5.000"

        Voi sanoa, että luovuit lähes kaikesta. Tilanteessasi olisi mahdollista puuttua sopimukseen jälkeenpäin sopimuksen kohtuullistamisen kautta (laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 36 §).

        Paljon muuta asiasta ei voi palstalla sanoa, koska kohtuullistaminen on kiinni niin monesta seikasta.


      • M36
        Jurist kirjoitti:

        "Vaimolleni:

        - Lähes uusi Golf, arvo euroissa laskettuna vähintään 20.000
        - Talo, Myyntihinta-kulut vähintään 160.000 vähennttynä velka noin 33.000 = 127.000
        - Irtaimisto, huonekalut ja kodinkoneet, vähintään 5.000

        Yhteensä: 152.000

        Minulle:

        - Vanha Opel, arvo korkeintaan 5.000"

        Voi sanoa, että luovuit lähes kaikesta. Tilanteessasi olisi mahdollista puuttua sopimukseen jälkeenpäin sopimuksen kohtuullistamisen kautta (laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 36 §).

        Paljon muuta asiasta ei voi palstalla sanoa, koska kohtuullistaminen on kiinni niin monesta seikasta.

        ... kannattaa asia selvittä juristin kanssa, ja mahdollisesti antaa toimeksianto ... mutta, useinko menevät läpi taitavasti laaditun ja asiallisesti allekirjoitetun osituksen osalta (omaisuudesta siis luovuttu)... hieman skeptinen olen, vaikka mielestäni kohtuullinen ositus ei ole ollutkaan.

        Ilmeisesti käsitykseni on väärä siitä, että kohtuullistaminen koskee ositusriitoja ennen kuin ositusta on toimitettu (lyhyt avioliitto, tai kohtuuton avioehto).

        Näetkö riskiä, että harjoituksen tulemana mikään ei muutu, mutta pääsee maksamaan oman juistin palkkioiden lisäksi toisenkin...

        Vaikka niinhän se on, mitään ei saa ellei yritä...


      • Jurist
        M36 kirjoitti:

        ... kannattaa asia selvittä juristin kanssa, ja mahdollisesti antaa toimeksianto ... mutta, useinko menevät läpi taitavasti laaditun ja asiallisesti allekirjoitetun osituksen osalta (omaisuudesta siis luovuttu)... hieman skeptinen olen, vaikka mielestäni kohtuullinen ositus ei ole ollutkaan.

        Ilmeisesti käsitykseni on väärä siitä, että kohtuullistaminen koskee ositusriitoja ennen kuin ositusta on toimitettu (lyhyt avioliitto, tai kohtuuton avioehto).

        Näetkö riskiä, että harjoituksen tulemana mikään ei muutu, mutta pääsee maksamaan oman juistin palkkioiden lisäksi toisenkin...

        Vaikka niinhän se on, mitään ei saa ellei yritä...

        Asian on juristien kielellä ns. in casu eli täysin tapauskohtaista, josta ei voi antaa mitään yleistä ohjetta. Jokainen kohtuullistamistapaus arvioidaan yksittäisenä asiana juuri kyseisten olosuhteiden perusteella.

        >>Ilmeisesti käsitykseni on väärä siitä, että kohtuullistaminen koskee ositusriitoja ennen kuin ositusta on toimitettu (lyhyt avioliitto, tai kohtuuton avioehto).>>

        Käsityksesi ei ole sikäli väärä, että puhuttaessa avioliittolain mukaisesta osituksen kohtuullistamisesta sitä on vaadittava viimeistään ennen kuin ko. ositus tulee lainvoimaiseksi (6 kk kuluttua osituksen laatimisesta, ellei sopimuksessa ole sitouduttu olemaan sitä moittimatta, jolloin on heti lainvoimainen).

        Lainvoimaistakin ositusta voidaan vaatia kohtuullistettavaksi oikeustoimilain nojalla (laki varallisuusoikeudellsista oikeustoimista).

        >>Näetkö riskiä, että harjoituksen tulemana mikään ei muutu, mutta pääsee maksamaan oman juistin palkkioiden lisäksi toisenkin...>>

        Kohtuullistaminen on aina tulkinnavaraista ja se ratkaistaan kuten sanoin in casu.


    • tiedetään, tiedetää

      hei,
      sulla on ongelma johon on varmasti ratkaisu.
      monet ovat jo varmaan vastanneet mutta elatussopimusta voit muuttaa kun menet sossuun.
      niin minä tein ja onnistui.

      ilmoitat virkailijalle että haluat hänen päätöksen ja suosituksen ja sit oot yhteistyö kykyinen ja siitä se lähtee. SE HOITAA asian
      viran puolesta.

      ositussopimuksesi viet esim kunnan lakimiehelle jos sul ei oo varaa muuhun tms
      tai ilmoitat suoraan ex vaimollesi että aiot nostaa kanteen jos ei suostu keskustelee. ja ole tosissas. sitten selitä mitä haluat ja vaadit
      mieti se valmiiks etukäteen. eli ilmanmuuta PUOLET.
      hakekoon vaikka rahaa pankista maksaakseen sut ulos...

      oikeus ratkaisee viimekädessä sitten jos eukkosi ei suostu keskustelemaan.

      ALA PAHVI TOIMIA JA HETI!!!!
      se on kuiteki loppuviimeks sun lapsenkin parhaaks.

      yst tiedetään tilanne ja hyvin....

      • M36

        No siinä se oli kaikkien vastausten äiti !!!

        Eikun sossun virkailijan pakeille (nimi löytyy puhelinluetteloasta) kerrot että "Mä haluun muutoksen", ja hän pumpsauttaa kumileimasimellaan 50% rabatin.

        Ja tehtyyn ositukseen, jonka osallinen on allekirjoittanut, saadaan muutos kun uhataan haateella... missä vaaditaan puolet siitä mistä on kertaalleen luopunut.

        Ei asiat nyt aivan noin yksinkertaisia ole.


    • Masentunut (mutta toivottav...

      En saanut vielä tätä asiaa pois mielestäni vaikka jo eilen päätin pyyhkiä koko asian mielestäni, pyöri se vain kummasti illalla ja yöllä mielessä. Katsoinpa vielä kerran tännekin ja huomasin saaneeni vielä useita vastauksia. Ihan ensin täytyy sanoa että olen todella positiivisesti yllättynyt siitä miten paljon asiallisia ja asiapitoisia vastauksia sain. Vielä kerran kiitos näistä.

      Tämä olkoon nyt lopultakin vihoviimeinen kirjoitukseni ainakin tämän asian tiimoilta.

      Monissa vastauksissa kehoitettiin taistelemaan mutta mitä enemmän olen asiaa pohtinut sitä varmempi olen siitä ettei tämä ole oikea ratkaisu. Yritän vielä kerran perustella miksi näin koska monille voi olla vaikea ymmärtää miten olen tähän ratkaisuun tullut. Sanottakoon aluksi että olen aina uskonut (ja uskon vieläkin) periaatteeseen parempi laiha sopu kuin lihava riita. Puoli vuotta sitten ajattelin että nämä asiat oli tehty alun perin niin väärin että pääsen varmasti ex-vaimoni kanssa neuvotteluratkaisuun. Hänen todella tiukka ja jyrkkä asenteensa yrittäessäni ottaa asiaa esille kuitenkin sekä pelästytti että sai minut tajuamaan ettei hän ole valmis minkäänlaiseen neuvotteluratkaisuun vaan pitää kiinni siitä mitä on sovittu. Tavallaan voin ymmärtää ja jopa osin hyväksyäkin hänen kantansa. Hänelle kyse on mitä ilmeisimmin ”saavutetusta edusta” ja yhteisestä sopimuksesta josta ei tingitä. Se että hän päästäkseen tähän lopputulokseen käytti heikkouttani mielestäni erittäin kyseenalaisesti hyväkseen ei hänelle mitä ilmeisimmin ole lainkaan oleellista vaan hänen mielestään saan itse syyttä koko asiantilasta omaa tyhmyyttäni. Itse en asiaa aivan näe. Alla yritän vielä perustella miksi kuitenkin asian ”hyväksyminen” on mielestäni kuitenkin kaikille asianosaisille (minä, ex-vaimoni & tyttäremme) selvästi paras ratkaisu.

      Kun ensin kirjoitin tänne kuvittelin vieläkin että pohjimmiltaan kyseessä on selvä asia. Halusin vain saada tälle uskolleni vahvistusta jonka jälkeen ajattelin avata uudelleen keskustelun ex-vaimoni kanssa. Uskoin että hän taipuisi sopuratkaisuun mikäli pystyisin esittämään faktat siitä että hän tulee mahdollisen oikeuskäsittelyn varmasti häviämään. Oikeuteen en rehellisesti sanoen olen koskaan halunnut mennä. Osoittautui että olin väärässä ja asia on kaikkea muuta kuin selvä. Ex-vaimoni on epäilemättä tiennyt tämän kaiken aikaa ja varmasti osittain tämän takia kieltäytyi aikanaan edes keskustelemasta asiasta sekä jyrkästi kielsi minuakaan koskaan enää edes mainitsemasta koko asiaa. Ensinnäkin muutoksen saaminen siis vaatisi käräjöintiä ja tämän tulos olisi täysin hämärän peitossa. On kai selvää mitä hävitessäni käräjöinnin todella häviäisin; nykyiset asialliset suhteeni ex-vaimooni olisivat varmasti täysin pilalla, ex-vaimoni varmasti osaisi tavalla tai toisella kääntää tyttärenikin minua vastaan, taloudellisesti olisin taas raunioina (juuri kun olen saamassa tämän puolen kuntoon). Olen varma etten henkisestikään kestäisi tätä kaikkea riitelyä ja sen seurauksia eli uhraisin myös mielenterveyteni. Entä sitten voittaessani; saisin rahallisen hyvityksen mutta edelleen suhteeni ex-vaimoon ja sitä kautta varmasti välillisesti myös tyttäreeni olisivat pilalla (ne jotka tuntevat ex-vaimoni tietävät ettei hän varmasti painaisi tämän kaltaista asiaa villasella).

      Yhteenvetona voin todeta että en todellakaan pidä edes voittoa hintansa arvoisena (häviöstä puhumattakaan). Kun asiaa ajattelee tyttäreni kannalta olisi hän suurin häviäjä voittaisi jutun sitten kumpi tahansa. Niinpä minun ei todellakaan auta muuta kuin hyväksyä tilanne ja yrittää nähdä se mahdollisimman positiivisessa valossa. Suhteeni tyttäreen ovat kunnossa mistä saan olla iloinen kuten joku kirjoittikin. Ja loppujen lopuksi eivät rahatkaan aivan hukkaan mene, saahan myös tyttäreni nauttia ex-vaimoni uuden perheen elintasosta jota itse ”lahjoituksellani” olen osaltani ylläpitämässä. Tuntuu kyllä katkeralta tilanne jossa itselläni on lähinnä pelkästään velkaa kun ex-vaimollani ja hänen miehellään on uusi, varmasti kallis ja velaton talo (näin vaimoni selvästi ylpeänä kertoi esitellessään lyhyesti taloa) eikä muutenkaan puutetta rahasta. Katkeruudella ei kyllä mitään voita eli sen yli on vain päästävä ja mahdollisimman nopeasti.

      Tuntien itseni ja taipumukseni vatvoa asioita liiankin kanssa, aion pistää pisteen tälle asialle mahdollisimman nopeasti ja kertakaikkiaan estää itseäni palaamasta tähän aiheeseen enää koskaan. Olen huomenna menossa hakemaan tytärtäni ”pitkän” viikonlopun viettoon. Tällöin aion ottaa asian ex-vaimoni kiellosta huolimatta vielä kerran esille ja kertoa että pohtineeni asiaa (korostamatta vääryytenä pitämiäni seikkoja) ja sen mihin lopputulokseen olen tullut ja samalla luvata (haluttaessa vaikka todistajien läsnä ollessa) että tulen kunniottamaan tehtyjä sopimuksia enkä aio niihin enää koskaan palata. Tämän pitäisi sinetöidä asia ja varmistaa etten enää myöhemmin ala hautomaan näitä samoja ajatuksia. Näiden asioiden pyörittely viimeisten päivien aikana ei ole todellakaan ollut mitään hauskaa (eikä varmasti terveellistäkään). Tässä se miten asian näen, en pyydä teitä ymmärtämään (enkä hyväksymään) ajatuksiani. Halusin kuitenkin yrittää kertoa kaikille jotka ovat minua auttaneet miksi kuitenkin toimin vastoin useimpien kehoituksia.

      • n30

        että olet saamassa mielenrauhan. Olen samaa mieltä. Itsekin osituksessa hiukan hävinneenä ja harhaanjohdettuna en ole kuitenkaan jaksanut ottaa asiaa enää esille. Tärkeintä minulle on lapseni!


      • M36

        Hyvin analyyttisesti kirjoitit ... eikä tuossa järkeilyssäsi (panos-riskit-tuotos pohdinta) mielestäni epäloogisuutta ollut. Kaatunutta maitoa turha itkeä, asiat olisi aikanaan pitänyt tehdä toisin ... mutta oletpa nyt edes hieman viisaampi (ja toivottavasti tätä lukeneet myös).

        Kukaan tuskin väittää etteikö kertomasi mukaisessa tapauksessa epäoikeudenmukaisuutta olisi tapahtunut, mutta kuten itsekin sanoit puolustustaistelun tuloksena voisi olla Pyrroksen voitto mistä ilo kaukana. Minusta on viisautta tunnustaa tosiasiat, eikä periaatteen vuoksi pilata mitä vielä on ... vaikka kuinka oikeassa olisikin (menttaliteetilla "Karjala takaisin vaikka asein"). On aika ja paikka taistella, ja on hetki milloin viisainta perääntyä.... omalle kohdalleni jos olisi sattunut en ole varma löytyisikö tuota viisautta.

        Toivon lapsellesi ja sinulle oikein lämmintä ja mukavaa viikonloppua yhdessä !


      • maippi

        Luin vasta nyt tämän säikeen. Jos vielä luet näitä niin ihan oikeasti kiinnostaisi tietää miten vaimosi reagoi kun kerroit ettet tule ositukseen tai elareihin enää palaamaan. Ihan vaan kotipsykologina kyselen.


    • yh-isä

      Sopimusten muuttaminen on aina erittäin vaikeaa, mutta ei suinkaan mahdotonta. Tuollaisen osituksen, mikä on todella täysin kohtuuton saa purettua käräjäoikeudessa milloin vain. Lähtökohtana osituksessa on tavallisesti omaisuuden jakaminen tasan puolisoiden kesken. Tästä on todella paljon poikkeuksia, mutta ne ovat erikseen selvästi perusteltuja ja järkeen käypiä. Teidän tapauksessa uskoisin sinun saavan ainakin puolet siitä summasta, mitä asunnon myynnistä jää vähennettynä ositushetken veloilla. Samoin saisit aikamoisella varmuudella puolet autojenne käyvästä hintaerosta. Elatusmaksukin saattaisi kohtuullistua kertomasi perusteella ehkäpä merkittävästikin, mutta muuten asiat voisivat saada todella kummallisia piirteitä. Luultavasti lapsesi tapaamiset vaikeutuisivat ja/tai estyisivät kokonaan ainakin joksikin aikaa. Siihen taas ei ole kunnollisia laillisia lääkkeitä, vaikka Suomi onkin useiden ihmisoikeustuomioiden vuoksi joutunut säätämään ns. täytäntöönpanolain. Käytännössä lain soveltaminen ontuu todella pahasti. Siinä siis todennäköisin ja pahin riski. Sukupuolten epätasa-arvoisen kohtelun vuoksi erityisesti perheoikeuden kysymyksissä, saisit todennäköisesti niskaasi kaikki mahdolliset synnit, mitä ajatella voi ja sitä olisi vaikea kestää. Tässä pyhän äitimyytin maassa sinua painaisi vielä erikoinen syyllisyysolettama, koska olet mies. Tavallisestihan syyllisyys tulee osoittaa, mutta näissä lasten asioissa miehen tulisi kyetä osoittamaan syyttömyytensä ja sehän ei käytännössä ole mahdollista, mikäli sinulla ei sattumalta ole esimerkiksi koko elämäsi mittaista videonauhaa, johon on taltioitu koko tähänastinen elämäsi. No, Etelä-Suomessa asia saattaisi joten kuten lopulta onnistuakin, mutta varsinkin Pohjois-Suomessa ja Pohjanmaalla jo (ja erityisesti) Vaasan korkeudella vallitsee Lapin kaamosta vastaava keskiaikainen pimeys. Toivottavasti asut Etelä-Suomessa tai Jyväskylän korkeudella!
      Siinä siis mahdollisuudet ja riskit lyhyesti.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9198
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      373
      8004
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      162
      5761
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2378
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2103
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1752
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      20
      1695
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1455
    9. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      440
      1382
    10. Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista

      Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt
      Kotimaiset julkkisjuorut
      7
      1380
    Aihe