TÄNNE KAIKKI VINKIT MITEN EROON UJOUDESTA!

"Tekeminen ja sitä kautta saatu kokemus on ainut tapa päästä eroon ujoudesta."

Jep,jep! Mutta on se turhauttavaa kun tuntuu että ihmiset ovat sinua suurinpiiretin vastaan! Mulla käy useimmiten ainakin niin kun yritän karttaa ujouttani. Ja kun yritän niin eihän se mitenkään luonnollisesti ikinä onnistu joten tottakai aina jotkut ilkeydet katsovat mua vähän oudoksuen että mitä mä nyt oikeen yritän säätää. :/ Kokemustahan sekin tietty on mutta ei siitä hirveesti rohkaistu ja opi mitään kun melkein aina tulee sama tilanne vastaan.

Tosin tuossakin tilanteessa löydän vain ne kaikki negatiivisimmat kohdat enkä ajattele ollenkaan esim. niitä jotka hyväksyvät minut vaikka olenkin hieman jämerä kun yritän jotain.

Mutta uskoisin että ujoudesta ei ikinä pääse eroon siinä mielessä että muuttuisikin yhtäkkiä täysin erilaiseksi ja yks kaks en olekaan enään ujo , se ujous piilee ikuisesti omassa luonteenpiirteessä. Mutta se olisi omalla kohdallani jo jotain että saisin ujouttani hieman syrjään eikä kaikki mielenkiintoiset asiat ja tapahtumat jäisi pois ujouteni takia!!

n19ujo kirjoitti:

"Tekeminen ja sitä kautta saatu kokemus on ainut tapa päästä eroon ujoudesta."

Jep,jep! Mutta on se turhauttavaa kun tuntuu että ihmiset ovat sinua suurinpiiretin vastaan! Mulla käy useimmiten ainakin niin kun yritän karttaa ujouttani. Ja kun yritän niin eihän se mitenkään luonnollisesti ikinä onnistu joten tottakai aina jotkut ilkeydet katsovat mua vähän oudoksuen että mitä mä nyt oikeen yritän säätää. :/ Kokemustahan sekin tietty on mutta ei siitä hirveesti rohkaistu ja opi mitään kun melkein aina tulee sama tilanne vastaan.

Tosin tuossakin tilanteessa löydän vain ne kaikki negatiivisimmat kohdat enkä ajattele ollenkaan esim. niitä jotka hyväksyvät minut vaikka olenkin hieman jämerä kun yritän jotain.

Mutta uskoisin että ujoudesta ei ikinä pääse eroon siinä mielessä että muuttuisikin yhtäkkiä täysin erilaiseksi ja yks kaks en olekaan enään ujo , se ujous piilee ikuisesti omassa luonteenpiirteessä. Mutta se olisi omalla kohdallani jo jotain että saisin ujouttani hieman syrjään eikä kaikki mielenkiintoiset asiat ja tapahtumat jäisi pois ujouteni takia!!

Lue lisää

"Mutta uskoisin että ujoudesta ei ikinä pääse eroon..."

Noin ajattelin itsekin pitkään, miksi en ainakaan päässyt ujoudesta eroon. Ujous on vain jotenkin koodattuna päässä ja sen koodauksen PYSTYY murtamaan. On uskottava, että pystyy jos haluu oikeasti elää tämän elämän aikana. Asia on myös todistettu: olen vieraillut monilla nettisivuilla, joilla on esitetty hienoa menestystarinoita.

Kaikki on aina alkuun vaikeaa. Pakotin itseni ensimmäisen kerran juttelemaan pienessä kaupassa myyjänä olevalle naiselle. Liikkeessä oli sisällä vain kolme nuorta naismyyjää, kun kävelin sinne sisään. Olin viettänyt varmaan melkein tunnin istuen läheissä kahvillassa, sillä yritin kerätä rohkeutta. Vatsani oli täysin sekaisin ja suurin piirtein tärisin, vaikka en ollut vielä edes astunut koko liikkeeseen. Niin vaikeaa se oli.

Olin hyvin lähellä jänistää - pääni alkoi keksiä kaikenmaailman tekosyitä välttää vieras sosiaalinen tilanne - mutta pakotin itseni tekemään sen. Kävelin sisään ja aloin juttelemaan yhdelle myyjistä. Olin totaalisen hermostunut ja jutteluni oli todella jäätävää. Myyjä ei suostunut vaihtamaan numeroita, mutta hän ei myöskään käskenyt minun suksia helvettiin tai ollut muutenkaan negatiivinen. Hän itseasiassa sanoi, että hänet löytää kyllä sieltä. En koskaan kehdannut mennä takaisin. Adrenaliini virtasi suonissani, kun poistuin liikkeestä. Aloin juhlimaan heti, kun olin päässyt pois näköetäisyydeltä. Juhlin sitä, että minä oikeasti tein sen mitä olin aina pitänyt mahdottomana.

fsdsg56 kirjoitti:

"Mutta uskoisin että ujoudesta ei ikinä pääse eroon..."

Noin ajattelin itsekin pitkään, miksi en ainakaan päässyt ujoudesta eroon. Ujous on vain jotenkin koodattuna päässä ja sen koodauksen PYSTYY murtamaan. On uskottava, että pystyy jos haluu oikeasti elää tämän elämän aikana. Asia on myös todistettu: olen vieraillut monilla nettisivuilla, joilla on esitetty hienoa menestystarinoita.

Kaikki on aina alkuun vaikeaa. Pakotin itseni ensimmäisen kerran juttelemaan pienessä kaupassa myyjänä olevalle naiselle. Liikkeessä oli sisällä vain kolme nuorta naismyyjää, kun kävelin sinne sisään. Olin viettänyt varmaan melkein tunnin istuen läheissä kahvillassa, sillä yritin kerätä rohkeutta. Vatsani oli täysin sekaisin ja suurin piirtein tärisin, vaikka en ollut vielä edes astunut koko liikkeeseen. Niin vaikeaa se oli.

Olin hyvin lähellä jänistää - pääni alkoi keksiä kaikenmaailman tekosyitä välttää vieras sosiaalinen tilanne - mutta pakotin itseni tekemään sen. Kävelin sisään ja aloin juttelemaan yhdelle myyjistä. Olin totaalisen hermostunut ja jutteluni oli todella jäätävää. Myyjä ei suostunut vaihtamaan numeroita, mutta hän ei myöskään käskenyt minun suksia helvettiin tai ollut muutenkaan negatiivinen. Hän itseasiassa sanoi, että hänet löytää kyllä sieltä. En koskaan kehdannut mennä takaisin. Adrenaliini virtasi suonissani, kun poistuin liikkeestä. Aloin juhlimaan heti, kun olin päässyt pois näköetäisyydeltä. Juhlin sitä, että minä oikeasti tein sen mitä olin aina pitänyt mahdottomana.

Lue lisää

Niin, mistäpä sitä tietää kun en itse ole edes yrittänyt.

Jos vain suinkin muistat tai tiedät niitä menestystarinoita sisältäviä nettisivuja niin voisitko kertoa? Voisi olla itselleni apua ja jos saisin enemmän toivoakin niistä :)

Mutta olen kyllä iloinen puolestasi että olet itse uskaltanut olla noinkin rohkea!

n19ujo kirjoitti:

Niin, mistäpä sitä tietää kun en itse ole edes yrittänyt.

Jos vain suinkin muistat tai tiedät niitä menestystarinoita sisältäviä nettisivuja niin voisitko kertoa? Voisi olla itselleni apua ja jos saisin enemmän toivoakin niistä :)

Mutta olen kyllä iloinen puolestasi että olet itse uskaltanut olla noinkin rohkea!

Lue lisää

Korjaan vielä että ei sun tarvitsekaan mitään nettisivuja mulle katsella, googlen avulla löydän itsekin jos jonkinmoista. (:

Mielenkiintosia vinkkejä! Mistä näitä subliminal hypnosis-äänitteitä voi kuunnella, ei taida olla suomenkielistä?

Itselläni on vähän auttanut se että yksinkertaisesti hyväksyy ujouden! Kannattaa lukea Ujoudesta, yksinäisyydestä-kirja. Siinä on paljon hyviä asioita ujoudesta. Sitä kautta oppinut paremmin hyväksymään ujouden!

Jepss553363 kirjoitti:

Mielenkiintosia vinkkejä! Mistä näitä subliminal hypnosis-äänitteitä voi kuunnella, ei taida olla suomenkielistä?

Itselläni on vähän auttanut se että yksinkertaisesti hyväksyy ujouden! Kannattaa lukea Ujoudesta, yksinäisyydestä-kirja. Siinä on paljon hyviä asioita ujoudesta. Sitä kautta oppinut paremmin hyväksymään ujouden!

Lue lisää

Kai niitä jostain saisi suomeksikin, mutta vaikeampaa. Netistä perinteisiltä tiedostojenjakosaiteilta saa ladattua englanninkielisiä. Suoraan sanottuna en usko kauheasti niiden tehoon, mutta ei siitä varmaan mitään haittaakaan ole kuunnella niitä silloin kuin sattuu istumaan koneella. Itseasiassa kuluttajamarkkinoinnin alalla on kyllä empiirisesti todistettu, että alitajuntaiset viestit vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen.

Mielestäni ujoutta ei kannata hyväksyä, koska se on elämää rajoittava ominaisuus, josta voi päästä eroon.

No, olen juuri päässyt siitä eroon. Se ei ollut helppoa, ja se vie aina aikaa, minulla monta vuotta.

-Ensinnäkin vaihdoin koulua. Kaikki kiusaajat olivat vanhassa koulussani, ja he alensivat minua aina. Tunsin olevani jokin outo hirviö. Nyt vaihdoin siis koulua, eikä minua kiusata (ainakaan niin paljoa).

- Jos minulla oli asiaa, niin pakotin itseni viittaamaan tunnilla ja sanomaan sen. En minä mitään menettänyt, jos sanoin jotakin.

- Kyllästyin niin paljon ujouteeni, että se vain loppui. Kuin seinään siis.

-Opettelin myönteistä ajattelua.

-Opettelin jonkun taidon ja kehitin itseäni.

Lääkkeet ja terapia eivät tee ihmeitä, ne voivat auttaa, mutta radikaali muutos täytyy aina lopulta tehdä itse.

Olen itsekin ollut aikaisemmin todella, todella ujo, mutta nyt on alkanut näkymään orastavaa valoa tunnelin päässä. Olen alkanut pikkuhiljaa kehittämään sosiaalisia taitoja parempaan suuntaan, enkä enää välitä niin paljoa siitä mitä muut minusta ajattelevat. Erityisesti jälkimmäisen ajattelutavan omaksuminen on helpottanut elämää huomattavasti, kun ei tarvitse esim. kaupassa tai lenkkipolulla keskittyä toisten ihmisten ajatuksiin. Kun puhuin aikaisemmin tästä asiasta psykologin kanssa, hän ilmaisi kantansa varsin järkevästi:

"Se on vaan yksinkertaisesti niin, että muut ihmiset, etenkään tuntemattomat, eivät voi nähdä sisimpääsi. Kukaan ei kiinnitä huomiota sinuun kaupassa tai kadulla, koska päälle päin ihmisestä ei huomaa ujoutta, ellei perehdy varta vasten kyttämään toisen elämää (mitä ei tietysti käytännössä koskaan tapahdu). Ja vaikka joku huomaisikin ujoutesi, niin mitä se haittaa?!?" .

Toisaalta aloin myös ajattelemaan niin, että koska olin aivan pohjalla ujouteni suhteen, ei minulla ollut yksinkertaisesti mitään menetettävää. Ts. vaikka olisin nolannut itseni kuinka pahasti, ei se olisi voinut pahentaa tilannetta. Olin siis tuolloin lähes 24/7 kotiin linnottautuneena.

Eli: elä omaa elämääsi, äläkä mieti sitä, mitä muut sinusta ajattelevat. Kukaan ei kiinnitä huomiota ujouteesi ja vaikka kiinnittäisikin, ei sillä ole mitään väliä. Tsemppiä.

muutoksen paikka kirjoitti:

Lääkkeet ja terapia eivät tee ihmeitä, ne voivat auttaa, mutta radikaali muutos täytyy aina lopulta tehdä itse.

Olen itsekin ollut aikaisemmin todella, todella ujo, mutta nyt on alkanut näkymään orastavaa valoa tunnelin päässä. Olen alkanut pikkuhiljaa kehittämään sosiaalisia taitoja parempaan suuntaan, enkä enää välitä niin paljoa siitä mitä muut minusta ajattelevat. Erityisesti jälkimmäisen ajattelutavan omaksuminen on helpottanut elämää huomattavasti, kun ei tarvitse esim. kaupassa tai lenkkipolulla keskittyä toisten ihmisten ajatuksiin. Kun puhuin aikaisemmin tästä asiasta psykologin kanssa, hän ilmaisi kantansa varsin järkevästi:

"Se on vaan yksinkertaisesti niin, että muut ihmiset, etenkään tuntemattomat, eivät voi nähdä sisimpääsi. Kukaan ei kiinnitä huomiota sinuun kaupassa tai kadulla, koska päälle päin ihmisestä ei huomaa ujoutta, ellei perehdy varta vasten kyttämään toisen elämää (mitä ei tietysti käytännössä koskaan tapahdu). Ja vaikka joku huomaisikin ujoutesi, niin mitä se haittaa?!?" .

Toisaalta aloin myös ajattelemaan niin, että koska olin aivan pohjalla ujouteni suhteen, ei minulla ollut yksinkertaisesti mitään menetettävää. Ts. vaikka olisin nolannut itseni kuinka pahasti, ei se olisi voinut pahentaa tilannetta. Olin siis tuolloin lähes 24/7 kotiin linnottautuneena.

Eli: elä omaa elämääsi, äläkä mieti sitä, mitä muut sinusta ajattelevat. Kukaan ei kiinnitä huomiota ujouteesi ja vaikka kiinnittäisikin, ei sillä ole mitään väliä. Tsemppiä.

Lue lisää

Tähän ketjuun on tullutkin yllättävän paljon hyvää asiaa! Odotin ennakkoon, että tämäkin ketju täyttyy samasta negatiivisesta paskasta kuin esim. Yksinäisyys-palstan kaikki ketjut.

Minulla on ollut vähän tuo sama juttu, että olen sosiaalisesti niin pohjalla, että ei ole käytännössä mitään vaikutusta mitä vaikka joku nainen ajattelee minusta jos menen juttelemaan hänelle kadulla. En ole linnoittautuneena kotiini koska käyn töissä ja koulussa, mutta minulla ei ole kavereita.

Kaikista tärkeintä on uskoa, että UJOUDESTA VOI PÄÄSTÄ EROON. Negatiiviset ajatukset hallitsivat minua. Keskityin ongelmiin sen sijaan, että olisin keskittynyt niiden ratkaisuihin. Ujous on sisäinen ilmiö. Sisäinen - toisin sanoen sinä - SINÄ - voit vaikuttaa siihen.

Toki, ujous on voinut kehittyä esim. kiusaamisesta, puheviasta, huonosta ihosta tai jostain muusta ikävästä syystä. Tärkeintä on ymmärtää, että mikä ikinä onkaan aiheuttanut ujoutesi, se kaikki on HISTORIAA. Seuraavan kerran kun menette laivalle, katsokaa laivan kannelta taaksenne. Onko laivan jättämällä aaltojäljellä vittuakaan tekemistä sen kanssa minne se laiva on menossa? Kaikki mitä sinulle on tapahtunut tähän hetkeen asti on SAMANTEKEVÄÄ. Se on historiaa, menneisyyttä.

Itsensäkehittämisalalla on paljon hevonpaskaa, mutta kaikki ovat yhtä mieltä yhdestä asiasta: me olemme mitä me ajattelemme. Ajattelijat Platonista alkaen ovat sanoneet niin. Kukaan ei kiistä sitä. Se on ikuinen totuus. Joten kun menet tänään nukkumaan, ajatteletko vielä ongelmiasi? Vai ajatteletko, että minä olen jumalauta onnekkain ihminen maailmassa, koska huomisesta alkaen kaikki - koko elämäni - tulee muuttumaan täydellisesti?

fsdsg56 kirjoitti:

Tähän ketjuun on tullutkin yllättävän paljon hyvää asiaa! Odotin ennakkoon, että tämäkin ketju täyttyy samasta negatiivisesta paskasta kuin esim. Yksinäisyys-palstan kaikki ketjut.

Minulla on ollut vähän tuo sama juttu, että olen sosiaalisesti niin pohjalla, että ei ole käytännössä mitään vaikutusta mitä vaikka joku nainen ajattelee minusta jos menen juttelemaan hänelle kadulla. En ole linnoittautuneena kotiini koska käyn töissä ja koulussa, mutta minulla ei ole kavereita.

Kaikista tärkeintä on uskoa, että UJOUDESTA VOI PÄÄSTÄ EROON. Negatiiviset ajatukset hallitsivat minua. Keskityin ongelmiin sen sijaan, että olisin keskittynyt niiden ratkaisuihin. Ujous on sisäinen ilmiö. Sisäinen - toisin sanoen sinä - SINÄ - voit vaikuttaa siihen.

Toki, ujous on voinut kehittyä esim. kiusaamisesta, puheviasta, huonosta ihosta tai jostain muusta ikävästä syystä. Tärkeintä on ymmärtää, että mikä ikinä onkaan aiheuttanut ujoutesi, se kaikki on HISTORIAA. Seuraavan kerran kun menette laivalle, katsokaa laivan kannelta taaksenne. Onko laivan jättämällä aaltojäljellä vittuakaan tekemistä sen kanssa minne se laiva on menossa? Kaikki mitä sinulle on tapahtunut tähän hetkeen asti on SAMANTEKEVÄÄ. Se on historiaa, menneisyyttä.

Itsensäkehittämisalalla on paljon hevonpaskaa, mutta kaikki ovat yhtä mieltä yhdestä asiasta: me olemme mitä me ajattelemme. Ajattelijat Platonista alkaen ovat sanoneet niin. Kukaan ei kiistä sitä. Se on ikuinen totuus. Joten kun menet tänään nukkumaan, ajatteletko vielä ongelmiasi? Vai ajatteletko, että minä olen jumalauta onnekkain ihminen maailmassa, koska huomisesta alkaen kaikki - koko elämäni - tulee muuttumaan täydellisesti?

Lue lisää

Kiitos, nämä ovat hyviä pointteja, joita ei tule kovin usein muistettua. Ongelma sosiaalisessa tilanteessa on, että vaikutan niissä idiootilta, vaikka tietääkseni olen ihan fiksu tyyppi.

Kaupan kassalla lasken katseeni kun en uskalla kohdata myyjän katsetta. Kirjastossa solkkaan hikoillen jotain, enkä saa sanottua yksinkertaistakaan asiaa oikein. Parturissa käyn harvoin, koska en kestä sitä small talk -höpinää, jota en osaa ja jos yritän puhua jotain parturille, puhun outoja ja kömpelöitä asioita, joko liian ylimalkaisia tai sitten liian henkilökohtaisia.

Tiedän, ettei myyjä tms. muista minua minuutin kuluttua. Silti se lyhytkin idioottina esiintyminen ahdistaa niin että mieluummin vältän koko tilannetta.

Ujo hautaan asti kirjoitti:

Kiitos, nämä ovat hyviä pointteja, joita ei tule kovin usein muistettua. Ongelma sosiaalisessa tilanteessa on, että vaikutan niissä idiootilta, vaikka tietääkseni olen ihan fiksu tyyppi.

Kaupan kassalla lasken katseeni kun en uskalla kohdata myyjän katsetta. Kirjastossa solkkaan hikoillen jotain, enkä saa sanottua yksinkertaistakaan asiaa oikein. Parturissa käyn harvoin, koska en kestä sitä small talk -höpinää, jota en osaa ja jos yritän puhua jotain parturille, puhun outoja ja kömpelöitä asioita, joko liian ylimalkaisia tai sitten liian henkilökohtaisia.

Tiedän, ettei myyjä tms. muista minua minuutin kuluttua. Silti se lyhytkin idioottina esiintyminen ahdistaa niin että mieluummin vältän koko tilannetta.

Lue lisää

Yleensä juuri ne ekstrovertit, jotka ovat aina äänessä ja mainostamassa elämäänsä lapsuudesta tähän päivään, ovat niitä idiootilta kuulostavia. Uskon vahvasti, että olet vain turhan itsekriittinen persoonallisuutesi suhteen; et varmasti kuulosta tai vaikuta idiootilta normaaleissa tilanteissa, etenkin kun olet fiksu kaveri. Esim. juurikin parturissa kuulee aina, kuinka vieressä istuvat ylisosiaaliset asiakkaat juttelevat parturin kanssa niitä näitä omasta elämästään, eli henkilökohtaisia asioita. "voi että kun se meidänkin poika on aina semmonen ja semmonen" "voi että ku tuli taas nukuttua viime yönäki huonosti" "voi että ku minä vihaan tuota mun nykyistä työpaikkaa" jnejne... tuossa vain muutama esimerkki, mitä olen kuullut parturireissuilla. On siis täysin normaalia jutella myös henkilökohtaisista asioista, ja miksi ei saisi joskus vetää keskustelua hieman raiteiltaan, niinhän muutkin tekevät.

Itsekin aina ajattelin (ja ajattelen toisiaan vieläkin) vaikuttavani idiootilta lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Mullakin on kokemusta noista kauppareissuista, joissa yritän olla luonnollisen ystävällinen kassaneidille. Lopulta on monesti sitten käynyt niin, että vilkaisen vain n. sekunnin ajan myyjää silmiin, minkä jälkeen lasken katseeni välittömästi :D Vaikuttaa varmasti todella idiootilta, mutta todellisuudessa luulen että myyjä on tilanteesta imarreltu: hänhän saattaa hyvinkin olettaa, että olen ihastunut häneen ja sokaistuin neidin ihanuudesta niin voimakkaasti, että pitää kääntää katse visusti lattiaa kohti. Nykyisin nämä tilanteet vain naurattavat itseä, vaikka ennen tuntuivatkin kiusallisilta. Vaikka saisi myyjältä käsilaukusta poskeen, olisi sekin parempi vaihtoehto kuin olla tekemättä mitään.

Lemmikit on kaikista parhaita kuuntelijoita ku ne ei huutele asioistasi kaikille tutuille ja tuntemattomille