Olen 36 vuotias nainen. Olen ollut mieheni kanssa reilut 5 vuotta, joista olemme yhdessä asuneet lähes neljä vuotta. Emme ole kihloissa, emmekä naimisissa. Suhteen alkuvuosina naimiisin meneminen tuntui tärkeältä asialta, mutta nyt tunteeni ovat vaihtelevat asian suhteen..
Kysynkin teiltä, jotka olette naimisisa, että muuttuiko suhde naimisiin menemisen jälkeen jollain tavalla paremmaksi tai huonommaksi? Omassa perhe ja suvussani on vahvat perinteet, että naimisiin kuuluu mennä.
Suhteemme on hyvä ja mieheni on elämäni tärkein ihminen, mutta siltikin naimisiin meneminen kuulostaa niin suurelta ja lopulliselta asialta. En halua mennä naimisiin sen takia, että muutkin menevät ja että niin vain kuuluu tehdä. Jos menen naimisiin, niin haluan olla aivan varma, että se tuntuu sydämessäni oikealta päätökseltä.
Muuttaako naimisiin meneminen jotakin?
134
7029
Vastaukset
- 15 + 4
Naimisiin meno ei muuttanut mitään, mutta häät olivat "lahja" vaimolle, joka oli hyvillään seremoniasta ja sukulaisten kutsumisesta. Olin kuitenkin sitoutunut häneen jo paljon aikaisemmin.
Oikeasti suhde muuttuu sitten lapsista. Se sitten on lopullista, jos mikä.- avoliitossa 36
Tosi kauniisti ajaltu toi, että häät olivat lahja vaimollesi! Noinhan se varmasti on, että häät ovat naiselle se isompi juttu!
- EI KOSKAAN NAIMISIIN
avoliitossa 36 kirjoitti:
Tosi kauniisti ajaltu toi, että häät olivat lahja vaimollesi! Noinhan se varmasti on, että häät ovat naiselle se isompi juttu!
Aloittajalle ! Älä vaan mene naimisiin ! Jos menet naimisiin niin sinun mies omistaa sinut ja rahasi sekä omaisuutesi ! Voi sitä naida ja tehdä lapsia ilman papin siunaustakin !
- Tarmolla on asiaa.
EI KOSKAAN NAIMISIIN kirjoitti:
Aloittajalle ! Älä vaan mene naimisiin ! Jos menet naimisiin niin sinun mies omistaa sinut ja rahasi sekä omaisuutesi ! Voi sitä naida ja tehdä lapsia ilman papin siunaustakin !
Työkaluja onnellisiin parisuhteisiin ja ennen kaikkea niiden muodostamiseen:
http://pelimieskerho.foorumi.biz/ - Nii tai alat
EI KOSKAAN NAIMISIIN kirjoitti:
Aloittajalle ! Älä vaan mene naimisiin ! Jos menet naimisiin niin sinun mies omistaa sinut ja rahasi sekä omaisuutesi ! Voi sitä naida ja tehdä lapsia ilman papin siunaustakin !
kaapista ulostauduttuasi lepakoksi.
Mistäs kylttyyrista teikäläinen on karannut? "..sinun mies omistaa sinut ja rahasi sekä omaisuutesi!". Käsitystenne pohjalta teillä päin naimakauppa ja pastorille valehtelu on näemmä ihmiskauppaan rinnastettavaa päivittäistavarakauppaa.
Keskittysit siihen rakkauteen, etkä varjelemaan taloudellisia saavutuksiasi. Jutta & thö bänd ne vie sinulta veroluonteisesti kuitenkin ja se mikä säästyy tuskin tuonpuoleiseen mukanas tulee,,,,ellet sitten ole faraoiden sukua.
Siis täh? Voiko ilman papin siunausta naida ja thedä lapsia? Ihan uutta infoo:) - rakasmakaskakas
EI KOSKAAN NAIMISIIN kirjoitti:
Aloittajalle ! Älä vaan mene naimisiin ! Jos menet naimisiin niin sinun mies omistaa sinut ja rahasi sekä omaisuutesi ! Voi sitä naida ja tehdä lapsia ilman papin siunaustakin !
Naamiaisiin on aina kiva mennä, mutta ei koskaan vihille.
- Mixaaja
EI KOSKAAN NAIMISIIN kirjoitti:
Aloittajalle ! Älä vaan mene naimisiin ! Jos menet naimisiin niin sinun mies omistaa sinut ja rahasi sekä omaisuutesi ! Voi sitä naida ja tehdä lapsia ilman papin siunaustakin !
Mix miehiä aina haukutaan????
Naiset ne vasta osaa pirullisia ollakin!!!! - varmuus huomisesta
kyllä se muuttaa.me olimme 4 vuotta yhdessä ja naimisiin ja lapsi alulle nyt on siitä aikaa jo 39 vuotta.avioliitto luo varmuutta yhteis eloon ja on se mukava vieläkin vaimon kainaloon kellahtaa illalla nukkumaan.
- tiivistäisin näin
Tarmolla on asiaa. kirjoitti:
Työkaluja onnellisiin parisuhteisiin ja ennen kaikkea niiden muodostamiseen:
http://pelimieskerho.foorumi.biz/Hmm,itse ajattelen avioliiton rakkauden osoituksena toiselle.Osoituksena,siitä että haluaa elää toisen kanssa loppuelämän yhdessä koska kokee niin suurta yhteenkuuluvuutta.
Näin ollen,sitä ei todellakaan pidä tehdä koska suku odottaa sitä taii koska että se olisi jotenkin must juttu kaikille. - Kyseenalaistaja
varmuus huomisesta kirjoitti:
kyllä se muuttaa.me olimme 4 vuotta yhdessä ja naimisiin ja lapsi alulle nyt on siitä aikaa jo 39 vuotta.avioliitto luo varmuutta yhteis eloon ja on se mukava vieläkin vaimon kainaloon kellahtaa illalla nukkumaan.
Tuota kaikkea voi tehdä ilman virallista vihkimistäkin.
Avioliitto on ennen kaikkea juridinen sopimus, niin kuin työehtosopimus, ja yhteiskuntaa varten. Ennen vanhaan sen tehtävä oli määritellä kaikki omaisuuteen ja työnjakoon liittyvä. On ihan yhtä mahdollista harrastaa paikallista sopimistakin eli keskinäistä sopimista.
Avioliitto instituutiona on jäännettä niiltä ajoilta, kun ei ollut laillista harrastaa seksiä ilman vihkimistä eikä muiden kanssa kuin vihityn puolison kanssa. Nykyään siltä on laillisuuden kannalta se pohja pois. Sillä on myös kirkollisia jäänteitä, kun varsinkin katolinen kirkko on aina pyrkinyt säännösteemään ja säätelemään ihmisten elämää.
Nykyihminen ei tarvitse yhteiskuntaa tai kirkkoa mukaan seksielämäänsä tai muuhun yhteiselämäänsä.
Ainoa ongelma muodostuu lähinnä omaisuudesta, varsinkin siinä yhteydessä kun avioliitto loppuu eron tai kuoleman vuoksi. Kannattaa olla naimisissa jos kuolee eikä ole lapsia. Ei kannata olla naimisissa jos tulee ero eikä ole avioehtoa. - Eli sulle
Kyseenalaistaja kirjoitti:
Tuota kaikkea voi tehdä ilman virallista vihkimistäkin.
Avioliitto on ennen kaikkea juridinen sopimus, niin kuin työehtosopimus, ja yhteiskuntaa varten. Ennen vanhaan sen tehtävä oli määritellä kaikki omaisuuteen ja työnjakoon liittyvä. On ihan yhtä mahdollista harrastaa paikallista sopimistakin eli keskinäistä sopimista.
Avioliitto instituutiona on jäännettä niiltä ajoilta, kun ei ollut laillista harrastaa seksiä ilman vihkimistä eikä muiden kanssa kuin vihityn puolison kanssa. Nykyään siltä on laillisuuden kannalta se pohja pois. Sillä on myös kirkollisia jäänteitä, kun varsinkin katolinen kirkko on aina pyrkinyt säännösteemään ja säätelemään ihmisten elämää.
Nykyihminen ei tarvitse yhteiskuntaa tai kirkkoa mukaan seksielämäänsä tai muuhun yhteiselämäänsä.
Ainoa ongelma muodostuu lähinnä omaisuudesta, varsinkin siinä yhteydessä kun avioliitto loppuu eron tai kuoleman vuoksi. Kannattaa olla naimisissa jos kuolee eikä ole lapsia. Ei kannata olla naimisissa jos tulee ero eikä ole avioehtoa.parisuhde on businesta tuon viimeisen osion mukaan. Mahottomasti onnee taloselämän sille sektorille.
- Häly covenent
Kyseenalaistaja kirjoitti:
Tuota kaikkea voi tehdä ilman virallista vihkimistäkin.
Avioliitto on ennen kaikkea juridinen sopimus, niin kuin työehtosopimus, ja yhteiskuntaa varten. Ennen vanhaan sen tehtävä oli määritellä kaikki omaisuuteen ja työnjakoon liittyvä. On ihan yhtä mahdollista harrastaa paikallista sopimistakin eli keskinäistä sopimista.
Avioliitto instituutiona on jäännettä niiltä ajoilta, kun ei ollut laillista harrastaa seksiä ilman vihkimistä eikä muiden kanssa kuin vihityn puolison kanssa. Nykyään siltä on laillisuuden kannalta se pohja pois. Sillä on myös kirkollisia jäänteitä, kun varsinkin katolinen kirkko on aina pyrkinyt säännösteemään ja säätelemään ihmisten elämää.
Nykyihminen ei tarvitse yhteiskuntaa tai kirkkoa mukaan seksielämäänsä tai muuhun yhteiselämäänsä.
Ainoa ongelma muodostuu lähinnä omaisuudesta, varsinkin siinä yhteydessä kun avioliitto loppuu eron tai kuoleman vuoksi. Kannattaa olla naimisissa jos kuolee eikä ole lapsia. Ei kannata olla naimisissa jos tulee ero eikä ole avioehtoa.Noin voi ajatella maalliset ihmiset, mutta uskovalle avioliitto tuo Jumalan siunauksen. Mies ja nainen tulevat kokonaiseksi avioliitossa, Jumalan yhdistäessä heidät yhdeksi lihaksi. Ilman avioliittoa ihminen on puolikas. Naimisiin mentyäni, koin tämän eron konkreettisesti.
Avioerot ja onnettomat liitot johtuvat siitä, että toisilleen väärät ihmiset ovat avioituneet, tai Jumalan siunaus liitoista puuttuu, sekä myös siitä että avioliitto ei ole pysynyt pyhänä. Itse uskon Raamatun sanaan, avioliiton olevan koko elämän kestävä, -kunnes kuolema erottaa, vain Jumalan siunaamana. - herraasiallinen
Mixaaja kirjoitti:
Mix miehiä aina haukutaan????
Naiset ne vasta osaa pirullisia ollakin!!!!Se on muodikasta! Ja saapa omsta paskasta elämästä syyttää miehiä. Helpottaa heikkoa mieltä.
Itseäkin pelottaisi olla ap:n tilanteessa. Avioliitto jostakin syystä pilaa parisuhteita. Itsekään en varmaan koskaan menisi, mutta kyllä jos (se tuleva) toinen puolisko haluaa niin kyllähän minä menen. Ja voihan sitä avioehdon liittää avioliittoon. Itse en ymmärrä sitä että rikkaampi ei saisi sitä vaatia. Tienaamaan ei itsekunnioituksella oleva ihminen lähde avioeroilla. - Kyseenalaistaja
Eli sulle kirjoitti:
parisuhde on businesta tuon viimeisen osion mukaan. Mahottomasti onnee taloselämän sille sektorille.
Parisuhe on täysin eri asia kuin avioliitto. Parisuhteeseen ei tarvita avioliittoa. Avioliitto on ennen kaikkea yhteiskuntaa varten, juridinen juttu ja instituutio.
Ennen nykyistä rakkausaviolitto-käsitettä avioliitto on nykyistä selvemmin sitä mitä se varsinaisesti on: kauppa ja sopimus. Suvut ja perheet tekivät sopimuksia, myivät tyttärensä - tai usein myös poikansa - tietystä hinnasta ja tietyillä ehdoilla. Kysymys saattoi olla myös politiikasta ja sotastrategiasta, avioliittojen avulla "liittouduttiin" samalle puolelle ja pyrittiin estämään toisen osapuolen liittoutuminen "vihollisen" kanssa.
Tunteet on asia ihan erikseen. Myös nykyään, lähinnä Keski-Euroopassa, ihmisillä on seksi- ja rakkaussuhteita avioliittojen ulkopuolella. Perhejulkisivu säilytetään, sekä vaimolla että miehellä on omat ystävänsä ja ystävättärensä jossain taustalla, kaikki tietävät sen, mutta niistä ei puhuta ääneen. Voisi olla ihan hyvä järjestely täälläkin.
Aina on tietysti ihmisiä, jotka haluavat osoittaa sitoutumishalukkuutensa menemällä naimisiin. Toisaalta myös naimisiin menemättömyydellä voidaan perustella rakkauden suuruutta ja kestävyyttä: olisi täysin mahdollista lähteä koska tahansa, mutta haluaa olla toisen kanssa.
Jokainen tehköön niin kuin haluaa - elä ja anna toisten elää - ja uskokoon mihin haluaa. Kerroin vain oman näkemykseni ja juridisen näkökulman. Mutta pahan paikan tullen avioliitto ei estä ihmisiä tekemästä niin kuin haluavat. Jos joku haluaa lähteä, hän lähtee joka tapauksessa. - Kyseenalaistaja
Eli sulle kirjoitti:
parisuhde on businesta tuon viimeisen osion mukaan. Mahottomasti onnee taloselämän sille sektorille.
Kyllähän se tuo juristeille kivasti pientä lisäansiota, kun ihmiset menevät naimisiin ja mahdollisimman moni tekee avioehdon.
- selkiyttää asioita
EI KOSKAAN NAIMISIIN kirjoitti:
Aloittajalle ! Älä vaan mene naimisiin ! Jos menet naimisiin niin sinun mies omistaa sinut ja rahasi sekä omaisuutesi ! Voi sitä naida ja tehdä lapsia ilman papin siunaustakin !
"Voi sitä naida ja tehdä lapsia ilman papin siunaustakin "
Kuka sitä pappia kaipaa kaveriksi naimaan? Suunnileen puolet avioliitoista enää vihitään kirkossa ja luku pienenee kovaa kyytiä joka vuosi.
Avioliitossa vain sitoudutaan toiseen myös juridisella tasolla. Selkiyttää paljon asioita mahdollisissa ongelmatilanteissa. Saa jatkaa asumista yhteisessä kodissa jos toinen vaikka kuolee tai saa päättä hänen hoidostaan hän ei siihen itse kykene yms. Avoliitossa tämä päätösvalta on jollain lähisukulaisella, ei avopuolisolla. - merkki sitoutumisest
varmuus huomisesta kirjoitti:
kyllä se muuttaa.me olimme 4 vuotta yhdessä ja naimisiin ja lapsi alulle nyt on siitä aikaa jo 39 vuotta.avioliitto luo varmuutta yhteis eloon ja on se mukava vieläkin vaimon kainaloon kellahtaa illalla nukkumaan.
"avioliitto luo varmuutta yhteis eloon"
Niin kyllähän se on kummaltakin ele siihen suuntaa että suhteeseen ollaan sitoutuneita
Minusta kysymys tulisi asettaa niin päin että jos on tarkoitus olla pitkään yhdessä, niin miksi ei menisi naimisiin? - 7+20
selkiyttää asioita kirjoitti:
"Voi sitä naida ja tehdä lapsia ilman papin siunaustakin "
Kuka sitä pappia kaipaa kaveriksi naimaan? Suunnileen puolet avioliitoista enää vihitään kirkossa ja luku pienenee kovaa kyytiä joka vuosi.
Avioliitossa vain sitoudutaan toiseen myös juridisella tasolla. Selkiyttää paljon asioita mahdollisissa ongelmatilanteissa. Saa jatkaa asumista yhteisessä kodissa jos toinen vaikka kuolee tai saa päättä hänen hoidostaan hän ei siihen itse kykene yms. Avoliitossa tämä päätösvalta on jollain lähisukulaisella, ei avopuolisolla.Olemme asuneet yhdessä pian 27 vuotta. Meitä ajatellaan pariskuntana, mutta emme ole koskaan sitoutuneet mihinkään liittoihin. Materiaalinen omaisuus on molemmilla omissa nimissään, aikuiset lapset ovat yhteisiä.
Tiedän, että toisen sairastuessa tai kuollessa voi tulla ongelmia, mutta lapset ovat onneksi molempien lähimpiä omaisia. Leskeneläkkeet tms. sossutuet jäävät ehkä saamatta, mutta jätettäköön ne ahneemmille ja laiskemmille ihmisille. - avoliitossa 36
EI KOSKAAN NAIMISIIN kirjoitti:
Aloittajalle ! Älä vaan mene naimisiin ! Jos menet naimisiin niin sinun mies omistaa sinut ja rahasi sekä omaisuutesi ! Voi sitä naida ja tehdä lapsia ilman papin siunaustakin !
Ei mulla ole mitään rahoja! :D *naurua* Mutta miehelläni onkin melkoinen omaisuus! Toki olen sanonut itse, että jos joskus mennään naimisiin ymmärrän ilman muuta avioehdon. MIes sanoi tähän, että jos elämme koko elämän yhdessä, niin hän haluaa minun saavan kohtuullisen osuuden kaikesta.. No omaisuus asia on hänen päätöksensä, koska se on hänen.
MIksi sinä pelkäät niin kovasti avioliittoa? Senkö takia, että joku vie omaisuuden? - King Corvax
avoliitossa 36 kirjoitti:
Ei mulla ole mitään rahoja! :D *naurua* Mutta miehelläni onkin melkoinen omaisuus! Toki olen sanonut itse, että jos joskus mennään naimisiin ymmärrän ilman muuta avioehdon. MIes sanoi tähän, että jos elämme koko elämän yhdessä, niin hän haluaa minun saavan kohtuullisen osuuden kaikesta.. No omaisuus asia on hänen päätöksensä, koska se on hänen.
MIksi sinä pelkäät niin kovasti avioliittoa? Senkö takia, että joku vie omaisuuden?Omaisuus on hänen päätöksensä? Avioehto ei ole vain hänen päätöksensä. Sinulla on myös juridinen valta ehdottaa avioehtoa ja sen ehtoja.
Jos todella rakastat miestäsi niin voitte tehdä avioehdon, jossa sinä saat miehen kuollessa jotakin mutta erotilanteessa et.
Anteeksi vain mutta minua aina epäilyttää suuresti, kun rahaton nainen menee varakkaan miehen kanssa naimisiin.
Tuossa joku ylempänä sanoi, että "mies omistaa sinut". Ja marjat! Kyllä se on niin, että naimisiin mennessä nainen on se, joka omistaa miehen omaisuuden jos ei ole avioehtoa ja omistaa myös paljon säätelyvaltaa miehen elämässä. Avioliitto on ihan eri juttu nykyisin. Mies ei saa mitään avioliitosta ellei ole uskonnollinen tai naista köyhempi. - King Corvax
varmuus huomisesta kirjoitti:
kyllä se muuttaa.me olimme 4 vuotta yhdessä ja naimisiin ja lapsi alulle nyt on siitä aikaa jo 39 vuotta.avioliitto luo varmuutta yhteis eloon ja on se mukava vieläkin vaimon kainaloon kellahtaa illalla nukkumaan.
Avoliitto tuo sen varmuuden, että jos vaimo päättää lähteä, niin hän saa puolet teidän yhteisestä omaisuudestanne.
Avioliitto siis helpottaa naisen eroamista miehestään. Niinpä yleensä eron virillepanija onkin Suomessa nainen.
Avioero palstaa lukiessa taas huomaa, miten moni vaimo pohtii eroa mutta kertoo eromattomuuden syyksi sen, että se romuttaisi vaimon elintason ja taloudellisen tilanteen (LUKEKAA ITSE). Näissä on usein kyseessä avioehdon solminut pari taikka vaimo joka tienaa enemmän. - Ei omista
EI KOSKAAN NAIMISIIN kirjoitti:
Aloittajalle ! Älä vaan mene naimisiin ! Jos menet naimisiin niin sinun mies omistaa sinut ja rahasi sekä omaisuutesi ! Voi sitä naida ja tehdä lapsia ilman papin siunaustakin !
Mitähän nyt höpäjät? Kyllä kumpaisenkin omaisuus on edelleen sen jonka nimillä se on? Ei toisen omaisuudesta tule sinun omaisuuttasi vaikka menisit naimisiin? Tietysti yhteistä kotia ei esim. voi myydä ihan tuosta noin vaan, mutta avio-oikeus toisen omaisuuteen tulee vasta kun jompi kumpi kuolee tai avioeron yhteydessä. Ja sitä vartenkin voi tehdä avioehdon. Edelleen voi pitää omat tilit/omat rahat. Ei meillä ainakaan päivittäisiin raha-asioihin avioliitto vaikuttanut mitenkään.
- avoliitossa 36
King Corvax kirjoitti:
Omaisuus on hänen päätöksensä? Avioehto ei ole vain hänen päätöksensä. Sinulla on myös juridinen valta ehdottaa avioehtoa ja sen ehtoja.
Jos todella rakastat miestäsi niin voitte tehdä avioehdon, jossa sinä saat miehen kuollessa jotakin mutta erotilanteessa et.
Anteeksi vain mutta minua aina epäilyttää suuresti, kun rahaton nainen menee varakkaan miehen kanssa naimisiin.
Tuossa joku ylempänä sanoi, että "mies omistaa sinut". Ja marjat! Kyllä se on niin, että naimisiin mennessä nainen on se, joka omistaa miehen omaisuuden jos ei ole avioehtoa ja omistaa myös paljon säätelyvaltaa miehen elämässä. Avioliitto on ihan eri juttu nykyisin. Mies ei saa mitään avioliitosta ellei ole uskonnollinen tai naista köyhempi.Vastaus King Corvax nimimerkille. Kirjoitit" Anteeksi vain mutta minua aina epäilyttää suuresti, kun rahaton nainen menee varakkaan miehen kanssa naimisiin." Tutustuin mieheen suomi24 treffi sivuston kautta. Hän vaikuttui minun syvällisestä ilmoituksestani. Kun puhuimme ekan kerran puhelimessa, hän vaikuttui syvästi arvoistani ja henkisestä pääomastani. Ekalla tapaamisella puhuimme 9 tuntia. Meidän välillä oleva yhteys oli jotain mitä en ollut koskaan aiemimin kokenut.
Mieheni varallisuus paljastui vasta pitkän ajan kuluttua. Itse hän sen minulle kertoi.. en kyllä tiedä miksi. Itse en ole koskaan ollut kiinnostunut kumppaneitteni omaisuudesta. Mieheni kertoi rakastuneensa ensisijaisesti minun uskomattomaan syvällisyyteen, aitouteen ja erilaisuuteen. Hän ei kuulemma koskaan ollut tavannut ketään likimainkaan minunkaltaistani. Henkisen pääomani lisäksi olin myös ulkoisesti hänen mieleensä.
Varallisuus ei ole syy miksi olemme yhdessä, mutta varallisuus tuo varmasti vakautta ja turvallisuutta elämään. Raha tuo riippumattomuutta ja vapautta. Jos ihminen on onnellinen, niin ei raha varmasti mitenkään heikennä sitä. Olen elänyt omilla rahoillani 33 ikävuoteen asti ja minulla on hyvä ammatti, joten seison varmasti omilla jaloillani. Jos mieheni haluaa maksaa elämisen kulut, niin miksi en antaisi hänen niin tehdä?? Se on hänen rakkauden osoituksensa. Minä puolestani hoidan kodin, teen ruuat ja pidän miehestäni hyvää huolta monella tapaa.
Ps. MIkä on rahaton nainen? Onko se nainen, jolla tilillä ei ole kuin muutama sata euroa vai onko nainen varaton, jos hänellä on esim 20 000 euroa tilillä? Mieheeni verrattuna olen rahaton, mutta moneen muuhun verratuna en ole rahaton. - Anonyymi
EI KOSKAAN NAIMISIIN kirjoitti:
Aloittajalle ! Älä vaan mene naimisiin ! Jos menet naimisiin niin sinun mies omistaa sinut ja rahasi sekä omaisuutesi ! Voi sitä naida ja tehdä lapsia ilman papin siunaustakin !
Ja sullahan sitä rahaa ilmeisesti löytyy liikaakin. ei kiitos.
- rakkausonlumituisku
Suhde ei ehkä muutu naimalla mutta suhteesta kertoo jotain se, että jompi kumpi tai molemmat eivät ole valmia naimisiin menemään. Siis keskenään. Jos pitkä avoliitto päättyisi siihen, että jompi kumpi rakastuisi tulisesti uuteen henkilöön, niin menisikö se rakastunut uuden tuon ihmisen kanssa naimisiin? Siis rakkauden huumassa? Ehkä. Eli onko kyse siitä, että sisimmässäsi tiedät, ettei avopuolisosi ole "se oikea". Sitä voi pohtia.
- avoliitossa 36
Hyvä näkökulma sinulla! Olen itsekin tota miettinyt, että voisinko rakastua johonkin toiseen tulisesti ja haluta mennä saman tien naimisiin. Mieheni tuntuu niin monella tapaa oikealta, mutta tunteeni ovat vaihtelevia.. välillä olen todella läheinen hänen kanssaan ja sitten tulee hetkiä, että mietin, että olenko lainkaan oikean ihmisen kanssa.
Miten koskaan voi löytää varmuutta, että on oikean ihmisen kanssa? Mietin, että voiko siihen tunteeseen kasvaa ajan myöt? Jospa minua estääkin jokin pelko, joka pitää käsitellä.. Vanhempieni avioliitto oli jotain, joka saa avioliiton kuulostamaan tosi ahdistavalta.
Haluaisin löytää varmuuden. En halua elää näin lopun elämääni. En vain tiedä miten varmuuden voisin löytää. - Muuttaa ja ei...
avoliitossa 36 kirjoitti:
Hyvä näkökulma sinulla! Olen itsekin tota miettinyt, että voisinko rakastua johonkin toiseen tulisesti ja haluta mennä saman tien naimisiin. Mieheni tuntuu niin monella tapaa oikealta, mutta tunteeni ovat vaihtelevia.. välillä olen todella läheinen hänen kanssaan ja sitten tulee hetkiä, että mietin, että olenko lainkaan oikean ihmisen kanssa.
Miten koskaan voi löytää varmuutta, että on oikean ihmisen kanssa? Mietin, että voiko siihen tunteeseen kasvaa ajan myöt? Jospa minua estääkin jokin pelko, joka pitää käsitellä.. Vanhempieni avioliitto oli jotain, joka saa avioliiton kuulostamaan tosi ahdistavalta.
Haluaisin löytää varmuuden. En halua elää näin lopun elämääni. En vain tiedä miten varmuuden voisin löytää.Mikään ei valitettavasti ole koskaan 100% varmaa eikä takuita voi antaa. Moni on tuntenut "varmaksi", että tämä kestää lopunelämän ja toinen on se oikea. Mutta niin vaan on ero tullut. Toiset menee naimisiin vuoden seurustelun jälkeen ja toiset 15 vuoden ja yhtälailla avioliitto voi kestää tai tulla ero.Olisin sitä mieltä, että sellainen kohtalainen varmuus riittää. Jos kovasti epäröi tai suhteessa on paljon ongelmia niin en menisi naimisiin.
- 7+20
Muuttaa ja ei... kirjoitti:
Mikään ei valitettavasti ole koskaan 100% varmaa eikä takuita voi antaa. Moni on tuntenut "varmaksi", että tämä kestää lopunelämän ja toinen on se oikea. Mutta niin vaan on ero tullut. Toiset menee naimisiin vuoden seurustelun jälkeen ja toiset 15 vuoden ja yhtälailla avioliitto voi kestää tai tulla ero.Olisin sitä mieltä, että sellainen kohtalainen varmuus riittää. Jos kovasti epäröi tai suhteessa on paljon ongelmia niin en menisi naimisiin.
Edelleen lähes puolet avioliitoista päättyy eroon, miksi siis mennä naimisiin? Syinä ehkä ihmisen tarve hakea jotain varmaa ja pysyvää(?) oman epävarmuuden keskelle, ympäristön/ suvun painostus, sosiaaliset pelot (uskottomuus, yksinäisyys,lapsettomuus), naisten muotivillitys prinsessahäihin?
Yhtä onnellisesti, väittäisin onnellisemminkin, voi elää yhdessä sitoutumatta parisuhteeseen. Rakkaus ei lue lakikirjoja eikä raamattuja.
(erotilastoissa lähde:väestökeskus) - Vuodesta 1995
7+20 kirjoitti:
Edelleen lähes puolet avioliitoista päättyy eroon, miksi siis mennä naimisiin? Syinä ehkä ihmisen tarve hakea jotain varmaa ja pysyvää(?) oman epävarmuuden keskelle, ympäristön/ suvun painostus, sosiaaliset pelot (uskottomuus, yksinäisyys,lapsettomuus), naisten muotivillitys prinsessahäihin?
Yhtä onnellisesti, väittäisin onnellisemminkin, voi elää yhdessä sitoutumatta parisuhteeseen. Rakkaus ei lue lakikirjoja eikä raamattuja.
(erotilastoissa lähde:väestökeskus)Miten niin lähes puolet avioliitoista päättyy eroon? Tilastojen mukaan esimerkiksi vuonna 1995 naimisiin menneistä on yhä naimisissa 65%. He ovat olleet naimisissa 17 vuotta. Vuonna 1985 naimisiin menneistä on yhä naimisissa 60%. He ovat ehtineet olla naimisissa 27 vuotta. Vaikka osa on eronnut, suurin osa ei ole. Saman tilaston mukaan alle viidessä vuodessa eroaa hieman yli 10%.
Avioliitto on ennen kaikkea taloudellinen sopimus puolisoiden kesken. Ei sitä rakastamiseen tarvita, vaan siksi, että se on helppo tapa järjestää pariskunnan keskinäiset taloudelliset ja oikeudelliset siteet. Suunnilleen saman voi saavuttaa erikseen solmittavilla sopimuksilla, mutta avioliitto on kätevä vakiosopimus, jonka ehdot on valmiiksi neuvoteltu.
- oikea päätös
Laillistaa yhteinen elämämme oli (meille) hyvin kaunis tapa päätöksellemme olla yksiavioisia. Ts. tiesimme että me parina tulemme olemaan lopun elämämme yhdessä. Pikkiriikkiset häämme, vain muutama läheisin ystävä pastorin kanssa kappelissa siunasi ja juhlisti toimituksen.
Muuttiko se elämäämme puoleen tai toiseen? Kenties ei, aheratessamme jokapäiväisissä arjen työntohinassa, mutta se toi tietyn turvallisuuden tunteen ja korkeamman tason ulottuvuuden yheteiselle elämällemme. - gjdkjgkjk
Kun päätös naimisiinmenosta tehtiin, tuli molemmille rauha. Läheiset ihmiset ihmettelivät mitä meille on tapahtunut, kun ollemme jotenkin niin rentoja ja meistä säteilee onnea.... Itse emme sitä niinkään huomanneet. Mutta nyt naimisissa ollessa on hyvä ja levollinen olo. Henkisesti se oli kyllä meille molemmille oikea ratkaisu.
- naimisissa.....
"Suhteemme on hyvä ja mieheni on elämäni tärkein ihminen, mutta siltikin naimisiin meneminen kuulostaa niin suurelta ja lopulliselta asialta. "
Naimisiin menemisen ideahan ainakin omasta mielestäni ilmoittaa kaikille, että tämä on nyt lopullista.
"En halua mennä naimisiin sen takia, että muutkin menevät ja että niin vain kuuluu tehdä. "
Mitäpä jos myöntäisit että et halua naimisiin koska se tuntuu niin lopullisesta? Tuon se on niin lopullista-lauseen jälkeen väitteesi "en halua naimisiin koska se on vaan tapa" kuulostaa enemmänkin tekosyyltä.
"Kysynkin teiltä, jotka olette naimisisa, että muuttuiko suhde naimisiin menemisen jälkeen jollain tavalla paremmaksi tai huonommaksi?"
Ei muuttunut mitenkään. Naimisiin meno oli ainakin itselleni samaan aikaan sekä merkittävä signaali että julkinen lupaus sekä puolisolle, että kaikille muillekin siitä, että aiotaan olla yhdessä loppuelämä.
Tutkitusti ihmiset tuppaavat pitämään julkiset lupauksensa paremmin kuin yksityisesti tehdyt. - Muuttaa ja ei...
Ei juurikaan. Mutta toisaalta jollain tavalla muuttui, ei sitä osaa selittää. Se on vaan jotain "pään sisällä olevaa", ei mitään konkreettista.
Mun mies halusi mennä joskus naimisiin ja tottakai se sitten mietitytti, että miksi ei halua sitten jo mennä vaikka olemme olleet jo kauan yhdessä, jos joskus kuitenkin haluaa naimisiin. Ja avioitumisen jälkeen olen huomannut avioliiton merkitsevän hänelle paljon.
Itselleni se antoi varmuutta. Toisaalta meillä on avioitumisen jälkeen ollut pari pahaa riitaa, jossa mies uhkasi avioerolla. Ja se taas sai jo vähän katumaan naimisiin menoa. Tai pelästymään jotenkin, että oliko tämä virhe, kun en halua mennä kuin kerran naimisiin. Jos eroaisimme en menisi koskaan enää naimisiin. Koska jotenkin se usko avioliittoon menisi. Itse koen, että avioliitto solmitaan koko loppuelämäksi. - ei ikinä
Naimisiin menemällä suhde muuttuu arkisemmaksi,ei kannata mennä naimisiin.
Siitä on vain todella huonoja puolia erotessa.
Toisistaan tykkäävät eivät tarvitse siihen avioliittoa,se ei "pönkitä" mitään.- Kulttuurin vastike
Hai ei pönkitä mutta suuntaa rahoitusvirrat naisellisuuden hegemoniaa ja hänen perikuntaansa kohti.
- avoliitossa 36
MItenkä se naimisiin meneminen muuttaa suhteen arkisemmaksi? Eikö se nyt avoliitossakin arkiseksi muutu?
- ukko444
Avioliitto on liito, joka on Jumalan asettamana myös tie Hänen tarkoittamiinsa ja varaamiinsa Siunauksiin. Naimisissa ollaan meillä oltu toistakymmentä vuotta ja aina vaan tuntuu paremmalta tämä yhdessä eläminen. Lökäpöksyjä, jotka eivät tohdi sitoutua aidosti.
- omassa vallassa
Kyseessä on kahden ihmisen liitto. Mitäs se kolmas siinä tekee, olipa se sitten jumala. postimies tai putkimies.
- iahanrakas
Yhhteiselämä ei takaa yhtään mitään.
Avioero voi tulla puolen vuoden, vuoden, kolmen vuoden tai kymmen vuoden suhteesta.
Jos mietit näi, olet huonossa suhteess. - Blessed
Kihloista naimisiin menoon 6kk.tta ja hyvältä päätökseltä on tuntunut, vaikka tuore ukkomies olenkin. Seurustelua kesti vajaat 2 vuotta, alusta lähtien tuntu oikealta molemmista ja hyvin tultiin juttuun alusta lähtien, joten mitä sitä sitten enempiä miettimään, kun haluttiin samaa. Molemmat samaa mieltä, että kerran naimisiin elämässä, että vakavasti ajateltiin, vaikka nopeasti toimittiinkin. On tuntunut, että jokin on loksahtanut kohdilleen, jokin puuttunut tekijä. Tuntuu kuin olisi nyt jotenkin kokonainen vihdoinkin! Paljon on saanut onnittelujakin, joista aiemmin, esim. syntymäpäivillä tai kilpailuiden voitoista ei välittänyt tai ainakaan ei yhtä lailla. Molemmat olleet hyvin onnellisia häiden jälkeen, kiitos Jumalalle! Et, näin meillä kävi. :)
- minkä v'itun
takia joka palstalla pedofiiliuskovaiset ovat ääntään korottamassa?!
- Laatuelämää
Voihan sitä naida ja tehdä lapsia ja mahdollisimman monelle naiselle, yhtäaikaa, eikä tarvi menna avioliittoon kun kuitenkin siitä erotaan vähänpäästä.
Vapaa TOSI-mies viettää aikaansa siellä missä parhaana pidetään..
Aviloiitto vaan saattaa rajoittaa elämänlaatua,= laadukasta elämää.?- Fabulous!
Tuollainen vastuuton elämäntyyli onkin todella upeeta. Samalla ajatusmallilla toimii eduskuntakin maksaessaan tukipaketteja veronmaksajien rahoilla. Todella ihailtavaa huolettomuutta. Sen minkä taakseen jättää, edestään löytää.
- Tosi.nainen
Samaa voisin sanoa naisena. Voi pitää useampaa miestä ja tehdä yhden kanssa yhtä, toisen kanssa toista, miksi pitäisi sitoutua palvelijaksi ja passaajaksi yhdelle? Sitä se kuitenkin alkaa odottaa, jos naimisiin erehtyy. Kokemusta on.
Vapaa TOSI-nainen viettää aikaansa siellä missä parhaana pidetään. - Terve vaan sullekin!
Tosi.nainen kirjoitti:
Samaa voisin sanoa naisena. Voi pitää useampaa miestä ja tehdä yhden kanssa yhtä, toisen kanssa toista, miksi pitäisi sitoutua palvelijaksi ja passaajaksi yhdelle? Sitä se kuitenkin alkaa odottaa, jos naimisiin erehtyy. Kokemusta on.
Vapaa TOSI-nainen viettää aikaansa siellä missä parhaana pidetään.Nää on hyviä nämä TOSI-nainen ja mies. Niin ihanan keinotekoisesti ja itsepetomamaisesti kerrotaan, mitä tosimiehisyys tai -naiseus on eli muka sitä, että lennellään kukasta kukkaan ja vastakkainen sukupuoli on vähintäänkin vihollinen..Hoh hoijaa, näin puhuu ne luuserit, joista ei ole avioliittoon ja joilla ei ole niitä valmiuksia, mitä oikeassa parisuhteessa vaaditaan.
- alahan ladella
Ja kerrotko vielä syyn miksi sun laises kaappihomo(?) ansaitsee yhtään lasta saati naista?en usko että nautit yhdenkään naisen tai miehen kunnioitusta..
- einaimisiinkoskaan
Miksi naimisiin pitää mennä?
Heti papin aamenen jälkeen akasta tulee riippakivi,motkottava ja pihtaava pirttihirmu.
Kaikki rahat ja omaisuuden tämä ämmä yrittää viedä katalin konstein,eron sattuessa!
Muista tehdä avioehto mies,ettei tämä katala käärmeakka vie sulta omaisuuttasi löysin perustein.- ?????
Vaikuttaa sille, että et ole aviomatskua ja et oo kokenu rakkautta vanhempies tai kenenkään muunkaan toimesta,,,ikävempi juttu.
- kyssakaali
????? kirjoitti:
Vaikuttaa sille, että et ole aviomatskua ja et oo kokenu rakkautta vanhempies tai kenenkään muunkaan toimesta,,,ikävempi juttu.
nyt palaa nyt homohuora maan pinnalle
- Totuusvapauttaa
En aio valehdella. Ei se naimisiin meno muuta mitään muuta kuin sun oikeuksia Suomen lain silmässä. Avioliitto on todellisuudessa virallinen rekisteröintiseremonia kahdella todistajalla.
- Voi surku
Kun näitä kirjoituksia kattelee tulee mieleen nämä profeetalliset sanat avioliitosta ja kun katsoo aikaa, ei niiden toteutumiseen varmaan kovin montaa vuotta/vuosikymmentä mene.
"Pyhä Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja alkavat seurata eksyttäviä henkiä ja pahojen henkien opetuksia. He luottavat tekopyhiin valehtelijoihin, joiden omassatunnossa on polttomerkki.
Nämä kieltävät menemästä naimisiin ja syömästä ruokia, jotka Jumala on luonut sitä varten, että ne, jotka tuntevat ja uskovat totuuden, nauttisivat niitä ja kiittäisivät Jumalaa. Kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä siitä tarvitse hylätä mitään, kun se otetaan kiittäen vastaan. Jumalan sana ja rukous pyhittävät sen. 1kirj. tim. 4- avoliitossa 36
Ihminen niinkuin koko luomakunta on loputtomassa muutoksen prosessissa. Parisuhde on se suhde, jossa ihminen kasvaa henkisesti kaikkein eniten. Amerikkalainen terapeutti Harville Hendrix sanoo, että me vedämme alitajuisesti puoleemme sellaisen kumppanin, jonka kanssa saamme työstää omaa keskeneräisyyttämme. RAkkauden pohjimmainen tarkoitus on siis antaa meille mahdollisuus kohdata kaikki meissä oleva keskeneräisyys, tukahdutetut tunteet ja täyttymättömät tarpeet (joita emme saaneet vanhemmiltamme). Tämän tunteiden kohtaamisen ja käsittelyn kautta saamme mahdollisuuden kasvaa eheämmiksi ihmiseksi.
Itse uskon, että asia on näin. Tämän valossa siis jokainen parisuhde heijastaa meille sen missä meidän pitäisi kasvaa ja kehittyä. Kun kasvu on täytetty, niin parisuhde voi kehittyä yhä rakkaudellisemmaksi ja paremmaksi tai sitten käy niin, että suhde on täyttänyt tehtävänsä ja se loppuu. Totuus on se, ettei koskaan voi tietää kauanko parisuhde kestää.. voi vain elää tässä hetkessä ollen kiitollinen siitä mitä nyt on.
Ihanteellista olisi se, että voisimme kasvaa saman valitsemamme kumppanin kanssa koko loppuelämän. Suuri osa ihmisistä toivoo ja kaipaa rinnalleen elämän mittaista parisuhdetta. SE on kaunis ajatus ja toive, mutta usein käy vain toisin. Hyvissä ajatuksissa perustettu parisuhde tai avioliitto päätyy eroon.. joskus hyvin perustein ja joskus liian kevyin perustein.
Raamatussa on paljon totuutta, mutta myös paljon tulkinnan varaisia kohtia. Uskontoja on maailma täynnä. Eri uskontoryhmän ihmiset poimivat raamatusta kohtia, jotka tukevat heidän omaa näkemystään jumalasta ja maailmasta. Raamatussa on paljon myös täysin vastakkaisia näkemyksiä asioista. Raamattu on myös isolta osalta hyvin vaikeaselkoinen.. vertauksia ja ihmeellisiä tarinoita joita voi olla nykyajan ihmisen vaikea ymmärtää.
- avo-akka
Jos on yhteisiä lapsia on viisainta mennä naimisiin. Ehkä yhteinen omaisuuskin on syy mennä naimisiin, elei ole valmis tekemään testamenntia ja avoliitossa on hyvä säilyttää kaikki kuitit mitä on itse ostanut ja hankkinut. Ihan vain sen vuoksi jos vaikka tuli avoero. Suomen lakihan ei tunne avoliittoa. Avoliitossa ei toinen peri toista eikä mitään avio-oikeuden tapaista oikeutta ole.
Itse asun avoliitosssa ja olemme tehneet testamentin, mitenkä haluamme omaisuuden käyvän toisen kuoleman tapauksen varalta. Mutta ehkä vielä käymme joskus vihillä, en tiedä. Olemme jo yli 60 v joten yhteisiä lapsia meillä ei tule olemaan. - ei vielä
Elä mene jos tuntuu siltä, vasta sitten kun tunteet muutuvat.
- Ei kannata vihkiä
Ei muuta,piaria nainen antaa vähempi kun vihitään .
- maybe someday
Täällä tulikin jo niin paljon samanhenkistä kommenttia, ettei mun tarvi kovin pitkää näkemystäni antaa.
Haluan itse naimisiin tulevaisuudessa lähinnä tulevien lasten takia, jotta kaikki ovat samassa sukupuussa, lapsilla on oikeus perintöön ja jotta olemme suvun vanhemman (ja vähän uskonnollisemman) väen mielestä täysin yhdenvertaisia. Taidan itse haluta avioehdon, meillä kun on molemmilla eräänlainen harrastus, enkä haluaisi katkerassa tilanteessa tapella siitä että annanko omaisuuttani miehelle vai en. Eikä tulisi mieleenikään ottaa/myydä miehen autoja vaikka hällä niitä on vaikka kuinka monta, ei ne ole mun. Piste.
Nykyään ei oikein uskota avioliittoon enää, eikä siihen ehkä kannata astua jos edelläolevat asiat eivät huoleta. Naimisiin meneminen yksiavioisuuden vuoksi on höpön löpöä. Miltei joka pari odottaakin yksiavioisuutta jos herätään samasta sängystä joka aamu tai on lapsia. Se rengas sormessa ei fyysisesti estä miestä käymästä vieraissa jos tilaisuus/halu tulee....- Tekeekö se
rengas sitten teitistä naisista vierasta paisuvaiskudosta hyljeksiviä? Voin paljastaa, ihan kaikkea muuta.
- As Berger
Muuttaa. Naimisiin meneminen tappaa seksin suhteesta, koska kaikki on sen jälkeen itsestään selvää. Seksuaalisuuteen kuuluu - niin naisilla, kuin miehilläkin - jännitys (jännite), joka katoaa hääkakkua syödessä.
- Mamma, tuo tujottaa
Jännitettä voidaan myös kutsua kemiaksi ja se ei häviä yhtään minnekkään olipa naimisissa tai ei. Olet täysin väärässä myös siinä, että naimisiin menon jälkeen kaikki olisi itsestään selvää. Ajattelet hyvin stereotyyppisesti; kukahan liene opettanut?
- Muuttaa se
Miehen käyttäytymisen. Voi jättää kotityöt vaimolle, alkaa harrastamaan ja lapsen syntymisen jälkeen voi paeta töihin ja alkaa juoksemaan vieraissa.
- Erehdyt sisko hyvä.
Kyllä sen naisen pohje nousee vieraan olalle siinä kuin mieskin kaatuu vieraaseen mättääseen. Jos luonne on yhtä suora kuin kyykäärmeen selkä kesähelteellä niin pettää se puoliso sukupuoleen katsomatta. Vaikka oma puolisosi juokseekin vieraissa, ei se ole synonyymi kaikkien toimintamallille. Esittämäsi mies on henkisesti lapsosen asteella, oman napansa ja sen alusen tyydyttäjä joka ei tunnusta eikä tiedosta sanoja lupaus, sitoutuminen ja vastuunkanto.
- King Corvax
Erehdyt sisko hyvä. kirjoitti:
Kyllä sen naisen pohje nousee vieraan olalle siinä kuin mieskin kaatuu vieraaseen mättääseen. Jos luonne on yhtä suora kuin kyykäärmeen selkä kesähelteellä niin pettää se puoliso sukupuoleen katsomatta. Vaikka oma puolisosi juokseekin vieraissa, ei se ole synonyymi kaikkien toimintamallille. Esittämäsi mies on henkisesti lapsosen asteella, oman napansa ja sen alusen tyydyttäjä joka ei tunnusta eikä tiedosta sanoja lupaus, sitoutuminen ja vastuunkanto.
Miksi orjautuminen kiittämättömälle kumppanille, joka ei välitä sinusta, olisi jotenkin hienoa, aikuisen tasolla olemista ja jotenkin hienon epäitsekästä ja vastuullista?
Minusta on ihan ookoo, että miehet ja naiset tekevät sitä, mikä heidät tekee onnelliseksi. Ei kukaan voi koskaan kasvaa siltä "lapsen asteelta" mihinkään jos ei ota selvää mitä oikeasti haluaa. Jollekin se voi olla sitä, että on naimisissa ja sitoutunut mutta silti käy vieraissa.
Lapset ei käy vieraissa ja ovat kovin sitoutuneita vanhempiinsa.
- onnellinenex-avovaim
Et ole aivan varma suhteestasi kun epäröit naimisiinmenoa,mutta on siinä varmuutta jos teet lapsia ja teillä on omaisuutta jos olette avoparina hankkimassa esim. yhteisen kodin laita kuitit talteen jossa on maksajan nimi niin eron sattuessa saat sen pitää mutta avioliiton kautta vaikka olisi miehesi nimi niin saisit puolet.Minä tiedän omasta kohdastani olin niin itepäinen en lähtenyt alttarille, talo tehtiin autot hankittiin kuin aviopari elettiin yksi lapsi tehtiin, sille annettiin isän sukunimi.Mutta nyt kävi niin huonosti mieheni kuoli jos ei olisi ollut ihania appivanhempia niin minä olisin jäännyt aivan tyhjän päälle,lapsi kyllä saa eläkkeen isstään mutta minä en saa leskeneläkettä, ja paljon menetin kun en avioon mennyt.Mutta lapsen kanssa menemme eteenpäin appivanhemmat auttavat minua saan pitää kodin jonka heidän poikansa kanssa hankimme,kaikilla ei käy näin tiedän että ex-minijä saa lähteä kodista jos tulee ero tai kuolema kohtaa.kiitän joka päivä ukkia ja mummoa miten he ymmärtävät minua ja ainutta lapsenlasta.Olen käynnyt jo ulkona ja ovat hoitaneet lasta,ja sanovat että jatka elämää.
- mek
Ei sinua voi talosta pois ajaa ja oletko sen verran hölmö ollut ettei talo ole molempien nimissä ja jos vain miehen nimissä niin yhteinen lapsi omistaa talon koknaan ja sinä hänen holhoojanaan päätät siitä talon pidosta kun olet yhteisen lapsen äiti. Itsekkin miehenä olev avoliitossa ja asunto molempien nimissä ja yksi lapsi. Sen verran fiksu on ettei perttävää asuntoa jakoon laita jos aika jättää toisesta että silleen. Nämä asiat voi tehdä paperille kun ei naimisissa ole niin ei tule yllätyksiä.
Sinä voit ostaa lapseltasi puolet talosta jos se ei ollut molempien vanhempien nimissä. eihän miehesi vanhemmilla ole osaa eikä arpaa siihen taloon kun on rintaperillisiä. - onnellinenx-vaimo
mek kirjoitti:
Ei sinua voi talosta pois ajaa ja oletko sen verran hölmö ollut ettei talo ole molempien nimissä ja jos vain miehen nimissä niin yhteinen lapsi omistaa talon koknaan ja sinä hänen holhoojanaan päätät siitä talon pidosta kun olet yhteisen lapsen äiti. Itsekkin miehenä olev avoliitossa ja asunto molempien nimissä ja yksi lapsi. Sen verran fiksu on ettei perttävää asuntoa jakoon laita jos aika jättää toisesta että silleen. Nämä asiat voi tehdä paperille kun ei naimisissa ole niin ei tule yllätyksiä.
Sinä voit ostaa lapseltasi puolet talosta jos se ei ollut molempien vanhempien nimissä. eihän miehesi vanhemmilla ole osaa eikä arpaa siihen taloon kun on rintaperillisiä.Kyllä olin niin hölmö kun on rakastunut niin ei ajattele järkevästi.Kyllä on talo vaan miehen nimissä kun on palatonttia lohkaistu vanhempiensa maasta.Mutta kun lapseni on 18v. hän omistaa tämän talon minulla on hallinto-oikeus vaan olen ottanut selvää.Ja nyt mitä tehdään talossa kaikki kuitit säilytän kun eihän sitä tiedä miksi lapseni muuttuu .voi vaikka myydä talon silloin minä saan omani pois.Lapsi on jo 12v ei voi viellä myydä täytyy olla täysi-ikäinen että ymmärtää mitä on tekemässä.Kyllä miehen vanhemmilla on sanan valtaa talo on heidän maallaan josta ei olla makettu mitään.Mutta jos käy niin että otan tai saan uuden miehen niin sitten asiaa täytyy harkita kuinka on paras tehdä.
- mek
onnellinenx-vaimo kirjoitti:
Kyllä olin niin hölmö kun on rakastunut niin ei ajattele järkevästi.Kyllä on talo vaan miehen nimissä kun on palatonttia lohkaistu vanhempiensa maasta.Mutta kun lapseni on 18v. hän omistaa tämän talon minulla on hallinto-oikeus vaan olen ottanut selvää.Ja nyt mitä tehdään talossa kaikki kuitit säilytän kun eihän sitä tiedä miksi lapseni muuttuu .voi vaikka myydä talon silloin minä saan omani pois.Lapsi on jo 12v ei voi viellä myydä täytyy olla täysi-ikäinen että ymmärtää mitä on tekemässä.Kyllä miehen vanhemmilla on sanan valtaa talo on heidän maallaan josta ei olla makettu mitään.Mutta jos käy niin että otan tai saan uuden miehen niin sitten asiaa täytyy harkita kuinka on paras tehdä.
Siitä maapalstasta on jonkin paperi että miehesi on saanut rakennuluvan ja siinä on joko omistuoikeus tai vuokrasopimus koska ilman niitä ei saa rakennuslupaa vai onko miehesi vanhemmat rakennusluvan hakenut ja se onkin kinkkisempi juttu .Lapsesi saa orvoneläkettä ja niistä rahoista voit maksaa talon lammitykset ja muutkin juoksevat kulut ja kuitit talteen niin pystyt selvittämään mihin raha on mennyt
- esa18
Naimisiin meneminen ei muuta mitään, tai hetkinen nainen muuttuu hirviöksi,terrosistiksi jne
Nyky nainen ei lupaa mitään hyvää. - naituneito
Ei ole muuttanut mitään, naimisiin mentiin vain koska se oli "järkevää". Suhde oli loistava ennen avioliittoa ja on edelleen, sitoutuminen tulee ihan muusta kuin naimisiinmenosta. Me ei kutsuttu vieraita, ei pidetty juhlia, ei vaihdettu nimiä eikä sormuksia eikä elämä muuttunut ulkoisesti mitenkään.
- hyvä tapa
Kun huomista emme tiedä....kun kuolema voi kulkea vaikka tiellä jokaista kohti.Jos olet naimisissa virallisesti,niin saat lain mukaan leskeneläkkeen ja näin turvan tulevaisuuteen,jos on vaikka lapsi.
Avo-puolison edut ovat tosi mitättömät - jos niitä on laisinkaan jos vaikka jompi kumpi kuolee.Nykyään on nuoria silloin tällöin joutunut yllätystilanteen eteen ja henki pois. - aitoatunnetta
Naimisiin meno on iso juttu ja jos vähänkään mietityttää kannattaa katsoa vielä muutama vuosi ettei käy niin että huomaa että on itse kasvanut erilleen tai ei tunne samoin kuin toinen osapuoli--> satuttaa enemmän ja vaikeampaa erota sitten kun on sanottu tahdon. Naimisiinmeno on lupaus rakastaa läpi elämän ja sen pitäisi käsittää että ihmiset muuttuu iän myötä, naimisiinmeno ei itsessään ole kuin rakkauden ja sitoumuksen kohokohta, ja yksi elämän kauneimmista hetkistä. Elämä on valintoja ja aina pitää ajatella positiivisesti. Avioliitto on sitoumus siitä että yhdessä rakennetaan elämää/suhdetta tai perhettä sekä hyväksytään yhdessä ne muutokset ja vaikeudet ja hyvät hetket. Ei se ruoho aidan toisella puolella vihreämpää ole ja nykypäivänä erotaan useimmiten kun luullaan niin. Suhdetta tai avioliittoa tulee hoitaa koko ajan--> muistele niitä hyviä asioita miksi olen yhdessä toisen kanssa ja haluanko nähdä vaivaa ja haluanko sitoutua juuri häneen kunnes kuolema erottaa niin myötä kuin vastamäissä. :) Ihmiset on erilaisia itselle avioliitto on kaunis ja pyhä asia ja tahdon asia. Itse olen eronnut mutta en kadu päivääkään siihen asti kun toinenkin oli valmis sitoutumaan ja hoitamaan suhdetta. Ja seksiin/rakasteluun se ei vaikuta millään lailla jos kemiat on muutenkin kohdillaan.
- Herrasmies5
Nyt on keksitty melkoinen metamorfoosimetodi. Kissa pystytään muuttamaan lehmäksi kertaheitolla! Ai että mitenkö? Menet sen kanssa naimisiin!
- NAimisissa
Ei muutu. Nimi paperiin on vain piste i:n päälle suhteen vakinaistamisessa. Se muuttaa ainoastaan, jos annatte naimisiin menon "tulla väliin".
- tyytyväinen näin
Mitä enemmän olen elänyt ja mitä enemmän olen aviopareja nähnyt, sitä vakuuttuneempi olen siitä että jos avioon menee niin kyllä päässä joku vippaa. En menisi ikinä naimisiin muusta syystä kuin siitä, että yhteiset jälkeläiset saavat vanhemmiltaan ne edut kuin mitä heille kuuluu, ja piste. Mitään romantiikkoja välillämme en tod. rupea vihkivalmisteluilla tappamaan, huh huijaa. Ihmisille vaan ei kertakaikkiaan tee hyvää saada "yksinoikeutta" toiseen ihmiseen missään nimessä.
- ,,,,,,,,,,
Lapset saavat ihan samat edut, olivat vanhemmat naimisissa tai eivät. Pariskunnan kannalta on eroa olla naimisissa tai ei, näistä löytyy vaikka googlettelemalla.
- tyytyväinen näin
,,,,,,,,,, kirjoitti:
Lapset saavat ihan samat edut, olivat vanhemmat naimisissa tai eivät. Pariskunnan kannalta on eroa olla naimisissa tai ei, näistä löytyy vaikka googlettelemalla.
Nähdäkseni esim. hyvin pienten lasten isän kuoltua ei lasten äiti ja vainajan avovaimo silloin peri yhtään mitään vaan miehen omaisuudet siirtyy lapsille vasta sitten kun he ovat tarpeeksi vanhoja perimään. Siihen asti äiti joutuu pitämään yhteisistä lapsista huolta, myy yhteiset ja ottaa niistä puolet yms. hankkii siis uuden kodin ja tavarat, eli voi joutua hyvin tiukoille. Lasten tulevaisuuden vuoksi olisi silloin tarpeen että avovaimolle jää mieheltä jotain, eikö? Jos tätä päätöstä ei voi miehen sukusotkujen tai aiempien perheiden kanssa tehdä kovin selkeästi, on voimassa todennäköisesi hyvä olla yhteiskunnan tarvitsema avio, ettei tule epäselvyyksiä.
- ,,,,,,,,,,
tyytyväinen näin kirjoitti:
Nähdäkseni esim. hyvin pienten lasten isän kuoltua ei lasten äiti ja vainajan avovaimo silloin peri yhtään mitään vaan miehen omaisuudet siirtyy lapsille vasta sitten kun he ovat tarpeeksi vanhoja perimään. Siihen asti äiti joutuu pitämään yhteisistä lapsista huolta, myy yhteiset ja ottaa niistä puolet yms. hankkii siis uuden kodin ja tavarat, eli voi joutua hyvin tiukoille. Lasten tulevaisuuden vuoksi olisi silloin tarpeen että avovaimolle jää mieheltä jotain, eikö? Jos tätä päätöstä ei voi miehen sukusotkujen tai aiempien perheiden kanssa tehdä kovin selkeästi, on voimassa todennäköisesi hyvä olla yhteiskunnan tarvitsema avio, ettei tule epäselvyyksiä.
Lapset perivät aina vanhempansa, olivat nämä naimisissa tai eivät. Aika harvinaista on että isä kuolee ennen kuin isyys tunnustetaan, ja senkin voi todeta dna-tutkimuksilla nykyisin. Vaimo ei peri miestään, tasinkoa saattaa saada, mutta tämähän olikin sitä sanomaani "pariskunnan kannalta on ero, lasten kannalta ei".
- 7+20
,,,,,,,,,, kirjoitti:
Lapset perivät aina vanhempansa, olivat nämä naimisissa tai eivät. Aika harvinaista on että isä kuolee ennen kuin isyys tunnustetaan, ja senkin voi todeta dna-tutkimuksilla nykyisin. Vaimo ei peri miestään, tasinkoa saattaa saada, mutta tämähän olikin sitä sanomaani "pariskunnan kannalta on ero, lasten kannalta ei".
Nykyinen isyyslaki on vanhentunut (v.1975?), mutta takaa kyllä lapsille vastaavat perintöoikeudet, kuin aviolapsille.
Itseäni aikoinaan neuvolan vanha kätilö ystävällisesti varoitteli tulevasta isyystutkinnasta, etten järkyttyisi liikaa synnytyksen jälkeen. En järkyttynyt, täyteltiin vain papereita, kenen kanssa on oltu sukupuolisuhteessa lapsen siittämisajankohtana, päätettiin huoltajuudesta ja sukunimestä ihan yhdessä.
Tietysti olisi voinut vähän provosoida, heittää muutaman ns. isäehdokkaan kehiin, en tiedä, mitä sitten olisi tapahtunut...
- Ei pakkopullaa
Olisi hienoa mennä naimisiin. Mutta ainoa varmuus tässä elämässä on se, että haluan olla sinkku. Kaikki ei kykene parisuhteeseen. Ja väkisin vääntämällä mistään ei tule mitään. Turha siis huijata ketään -itseä tai vastapuolta.
- Terveisiä täältä
Naimisiinmenon ei kuulukaan muuttaa mitään. Sen tarkoitus on lähinnä juridinen nykyään kun nainen on vapaa tekemään omat valintansa.
Ei naimisiin ole pakko mennä, mutta muista että mikäli toinen teistä kuolee, jäljelle jäävä osapuoli ei ole oikeutettu perintöön (ellei hän erikseen testamentilla määrää, jolloin tulee kova perintövero).
Avoliitossa on yleensä samat velvollisuudet mm. elatuksen suhteen (ainakin Kelan mukaan), mutta ei samoja etuja. Et ole oikeutettu perimään, päättämään toisen elämästä (sairasvuoteella)... ja jos olet huonoissa väleissä puoliskon sukuun saattaa olla että joudut oikeusteitse taistelemaan esimerkiksi omaisuudesta, jota et voi kuitein todistaa itse ostamaksesi.
Yhdessä ostamisesta tulee avoliitossa painajaista, ainakin jos päädytte eroon. Siinä kun kaikki on sovittava. Luepa avoero -palstaa ja katso kuinka moni siellä yrittää saada apua asunnon kanssa, kun ero onkin tullut.
Avioliitossa joko laki tai avioehto määrää tuollaiset asiat.
Minä ainakin menen naimisiin, viimeistään siinä vaiheessa kun aiotaan ruveta jälkikasvua pykäämään. Jos ei mies älyä kysyä, niin kysyn itse. - just_asking_
Jos naimisiin meneminen miehesi kanssa ei tuntuisi "sydämessäsi oikealta päätökseltä", oletkohan Oikean miehen kanssa?
- avoliitossa 36
Mistä sen tietää, että onko oikean miehen kanssa?! Ihmisen mieli muuttuu ja ailahtelee.. Ihminen on loputtomassa kasvun prosessissa. Sillloin kun olen itse onnellinen ja iloinen ja yhteydessä sisälläni olevaan rakkauden voimaan, niin silloin voin kokea rakkautta kaikkia ihmisiä ja olentoja kohtaan. Silloin kun käyn olen negatiivisuuden vallassa, niin koko maailma tuntuu paskalta paikalta elää. Silloin en tunne rakkautta ketään, enkä mitään kohtaan.
MInusta parisuhde on parhaimmillaan kuin kaksi vahvaa puuta, jotka kasvavat rinnakkain toisiaan tukien ja ymmärtäen, mutta kuitenkin vahvoina omina yksilöinään. Rakkaus voi hyvin saadessaan olla vapaana. Vapaus on sitä, että kumpikin saa olla oma itsensä, toteuttaa omia lahjoja ja kykyjään. Suhde perustuu luottamukseen ja rehellisyyteen, jonka vuoksi toista ei kytätä ja vahdita. Kumpikin saa elää ja hengittää. Parisuhteen liima on yhteiset arvot ja periaatteet.
MItä se rakkaus on? Tämä on kysymys, johon voisi tulla hyvin monenlaisia vastauksia. Ihmismielen rakkaus perustuu antamisen ja saamisen vastavuoroisuuteen eli se on hyvin ehdollista rakkautta. Meissä oleva jumalallinen rakkaus taas on pyyteetöntä. Se antaa, palvelee ja rakastaa toivomatta mitään takaisin. Jumalallinen rakkaus palkitsee antajansa tehden hänelle onnellisen ja hyvän olon. Raamatussa sanotaan, että jumala on rakkaus ja me olemme jumalan kuvia. Jumala on siis meidän sisällämme oleva elävä rakkaus. Tämän rakkauden kautta voimme yhdistyä jumalaan ja suurempaan olemassaolon ykseyteen.
Mieheni on todella hyvä mies. Hän on rehellinen, luotettava, hyvä keskustelija, päihteetön, huumorintajuinen, elämänmyönteinen, antelias, avulias, puolensa pitävä, varakas, komea, rakastava, aito, älykäs.. ja jne.. Toki suhteessamma on kehittämisen varaa. Toivoisin suhteeseen romantiikkaa ja seksuaalista kipinää lisää. Toki voin sanoa, että minä olen tässä asiassa ainakin yhtä syyllinen kuin mieheni. En tiedä miten tällaista asiaa korjata.. elän vain jonkinlaisessa toiveessa, että aika kyllä korjaa tilanteen.
Elämäni aikana olen tavannut todella paljon miehiä. Treffeillä olen käynyt niin monen kanssa, etten kehtaa sitä edes sanoa, vaikka suurin piirtein sen tiedänkin. Olen ollut suhteessa noin viiden miehen kanssa. Kenenkään kanssa en halunnut yhteen muuttaa, koska pelkäsin menettäväni "vapauden".
Nykyisin mieheni tapasin 31 vuotiaana. Tähän mennessä olin ehtinyt käydä läpi melkoisen määrän miehiä (seksuaalisia suhteita tosin vain kymmenisen). Olin myös ehtinyt käydä läpi melkoista kasvua oman itseni kanssa. Valtava kaipuu ja tarve oli löytää täydellinen mies. Kaikista heistä löysin aina vikoja, kunnes lopulta kumivasara iski otsaan 27 vuotiaana ja tajusin, että ongelma olikin MINUSSA!! Minä olin täydellisen kyvytön rakastamaan. Minun sisälläni oli valtavat rakkauden esteet... paljon padottuja tunteita.. vihaa, pettymystä, hylätyksi tulemisen pelkoja ja jne.
Nykyinen mieheni on ollut parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Tämä suhde on ollut molemmin puolin hyvin eheyttävä. Olen löytänyt itseni ja voimaantunt. Minun ei enää tarvitse hakea arvostusta ja hyväksyntää itseni ulkopuolelta. Tämän suhteen myötä minusta on tullut suvaitsevaisempi, rakastavampi, palvelualttiimpi, joustavampi, vahvempi, aidompi, anteeksiantavampi.. - 9 + 18
avoliitossa 36 kirjoitti:
Mistä sen tietää, että onko oikean miehen kanssa?! Ihmisen mieli muuttuu ja ailahtelee.. Ihminen on loputtomassa kasvun prosessissa. Sillloin kun olen itse onnellinen ja iloinen ja yhteydessä sisälläni olevaan rakkauden voimaan, niin silloin voin kokea rakkautta kaikkia ihmisiä ja olentoja kohtaan. Silloin kun käyn olen negatiivisuuden vallassa, niin koko maailma tuntuu paskalta paikalta elää. Silloin en tunne rakkautta ketään, enkä mitään kohtaan.
MInusta parisuhde on parhaimmillaan kuin kaksi vahvaa puuta, jotka kasvavat rinnakkain toisiaan tukien ja ymmärtäen, mutta kuitenkin vahvoina omina yksilöinään. Rakkaus voi hyvin saadessaan olla vapaana. Vapaus on sitä, että kumpikin saa olla oma itsensä, toteuttaa omia lahjoja ja kykyjään. Suhde perustuu luottamukseen ja rehellisyyteen, jonka vuoksi toista ei kytätä ja vahdita. Kumpikin saa elää ja hengittää. Parisuhteen liima on yhteiset arvot ja periaatteet.
MItä se rakkaus on? Tämä on kysymys, johon voisi tulla hyvin monenlaisia vastauksia. Ihmismielen rakkaus perustuu antamisen ja saamisen vastavuoroisuuteen eli se on hyvin ehdollista rakkautta. Meissä oleva jumalallinen rakkaus taas on pyyteetöntä. Se antaa, palvelee ja rakastaa toivomatta mitään takaisin. Jumalallinen rakkaus palkitsee antajansa tehden hänelle onnellisen ja hyvän olon. Raamatussa sanotaan, että jumala on rakkaus ja me olemme jumalan kuvia. Jumala on siis meidän sisällämme oleva elävä rakkaus. Tämän rakkauden kautta voimme yhdistyä jumalaan ja suurempaan olemassaolon ykseyteen.
Mieheni on todella hyvä mies. Hän on rehellinen, luotettava, hyvä keskustelija, päihteetön, huumorintajuinen, elämänmyönteinen, antelias, avulias, puolensa pitävä, varakas, komea, rakastava, aito, älykäs.. ja jne.. Toki suhteessamma on kehittämisen varaa. Toivoisin suhteeseen romantiikkaa ja seksuaalista kipinää lisää. Toki voin sanoa, että minä olen tässä asiassa ainakin yhtä syyllinen kuin mieheni. En tiedä miten tällaista asiaa korjata.. elän vain jonkinlaisessa toiveessa, että aika kyllä korjaa tilanteen.
Elämäni aikana olen tavannut todella paljon miehiä. Treffeillä olen käynyt niin monen kanssa, etten kehtaa sitä edes sanoa, vaikka suurin piirtein sen tiedänkin. Olen ollut suhteessa noin viiden miehen kanssa. Kenenkään kanssa en halunnut yhteen muuttaa, koska pelkäsin menettäväni "vapauden".
Nykyisin mieheni tapasin 31 vuotiaana. Tähän mennessä olin ehtinyt käydä läpi melkoisen määrän miehiä (seksuaalisia suhteita tosin vain kymmenisen). Olin myös ehtinyt käydä läpi melkoista kasvua oman itseni kanssa. Valtava kaipuu ja tarve oli löytää täydellinen mies. Kaikista heistä löysin aina vikoja, kunnes lopulta kumivasara iski otsaan 27 vuotiaana ja tajusin, että ongelma olikin MINUSSA!! Minä olin täydellisen kyvytön rakastamaan. Minun sisälläni oli valtavat rakkauden esteet... paljon padottuja tunteita.. vihaa, pettymystä, hylätyksi tulemisen pelkoja ja jne.
Nykyinen mieheni on ollut parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Tämä suhde on ollut molemmin puolin hyvin eheyttävä. Olen löytänyt itseni ja voimaantunt. Minun ei enää tarvitse hakea arvostusta ja hyväksyntää itseni ulkopuolelta. Tämän suhteen myötä minusta on tullut suvaitsevaisempi, rakastavampi, palvelualttiimpi, joustavampi, vahvempi, aidompi, anteeksiantavampi..Minusta asia on aika yksinkertainen: jos olet parisuhteessa (vaikka sitten avioliitossa), pysytte yhdessä niin kauan, kuin se molemmille osapuolille on edullista. Mutta jos päätätte hankkia lapsia, teidät on hitsattu yhteen vuosikymmeniksi, vaikka eroaisitte.
Eli ennen lapsia voi filosofoida padotuista tunteista ja rakkauden esteistä. Lasten tultua sellaiset pintaliitelyt jätetään taka-alalle ja ruvetaan töihin. Silloin kumppani onkin työpari ja parisuhteesta tulee eräänlainen perheyritys. Silloin uupuu, ottaa päähän, on masennusta, seksittömyyttä jne, mutta perheellisen on pakko yrittää. Tässä vaiheessa puolet porukasta heittää pyyhkeen kehään ja eroaa tai ratkeaa ryyppäämään tai pettämään.
- Naimisiin
Minä olen ehdottomasti avioliiton kannalla! Menin 19-vuotiaana naimisiin unelmieni miehen kanssa, enkä ole katunut päivääkään. Se vain tuntui ainoalta oikealta vaihtoehdolta, ja uskon todella, että olemme yhdessä kuolemaan saakka. Nykyaikanahan niin nuorena naimisiin meneminen kuin naimisissa pysyminen on ikävä kyllä harvinaista...
Naimisiinmeno sinällään ei muuta mitään kahden toisiaan rakastavan ihmisen välillä, ei ainakaan pitäisi, jos suhde toimii oikein. Itselläni avioliitto toimii, koska molemmat uskomme liittoomme ja teemme töitä sen eteen. 100% luottamus on avainasemassa, samoin muistaa lupaustaan rakastaa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Meillä on ollut todella vaikeitakin aikoja, mm. sairautta, mutta olemme niistä selvinneet yhdessä. Ja uskon, että avioliitossa kuitenkin on se siunaus. Jumalan kasvojen edessä kerran vannoimme uskollisuutta ja rakkautta, ja sen tahdomme pitää. Luottamus, rakkaus ja kunnioitus pitäisi aina olla toimivan liiton perustana. Jos yrittää muuttaa toista tai on mustasukkainen, liitto ei voi kestää. - bhps
just joo.kyllä noi naimisissa olevat miehet tiedetään.kokoajan yrittävät pokailla varattujakin eukkoja.kokemusta on.yleisestikin miehistä voi todeta vaikka oisi kuinka ihana kotona,niin onko sitten muualla yhtä ihana.mua on tälläkin hetkellä yrittänyt pokailla parikin naimissa olevaa miestä-millon kahville,millon saunomaan jne.perheelisiä,vaimo,lapset,oma talo ja se naimisissa.ikinä en itte mee erehtymään naimisiin.jos muullakeinon ei pysytä yhdessä niin olkoon.mitä se yks rinkula sormessa merkkaa.päinvastoin tulee tarvetta enemmän ruohoon vihreään.
- Marjakimara
Ystäväni kirjoitti häissäni vieraskirjaan jokseenkin näin:
Tänään on varmasti ollut helppo sanoa että "Minä rakastan sinua"
Joskus eteen voi tulla päiviä, jolloin täytyy sanoa vain "Minä tahdon rakastaa sinua" Ja ehkä joskus on päiviä, jolloin voi sanoa vain " Minä tahdon tahtoa" - AVIOLIITO
Minun kohdallani ei naimisiin meno ei muutanut millään tavlla suhdetta Mutta raskaus aika ja synnytyksen yhteydessä suhde muutui jollain tavalla kylmemmäksi Minä kaipsin silloin enemmän turvallisuutta ja rakkautta Te nuoret miehet jotka luette tämän viestin Auttakaa ja rakastakaa vaimojanne juuri silloin kun vaimonne on teistä riippuvisia Teitä odottaa onnellinen ja lämmin avioliitto jota varmaa toivotte eniten KAIKEN SE KESTÄÄ KAIKEN SE KÄRSII KAIKEN SE VOITAA .Nainen on voimakas Vaimonne muistaa tämän aikojen loppuun asti Kunnollinen aviovaimo tulee aina sen muistamaan sen rakastaa miestään ikuisesti Näin yksinkertaista se on Mielestäni mies voisi käydä jonkun psygologian kurssin ennen ,kuin menevät naimisiin Miehet ovat yleisesi sitä mieltä että naisit tosi mysteerisinä ei se sen kummallisempaa ole Naisille tämä koulutus tulee automaatisesti laste neuvolassa Näin oli asat 1973 jälkeen en tiedä mikä on nykyään käytäntö
- timote'''
Ei kait se muuta normaaliasioita mitenkään, jos olette jo ollut yhdessä. Se muuttaa ainostaan suhteenne laillista perustetta. Avioliitto on säädelty, mutta avoliitossa olevat ovat lain mukaan täysin vieraat ihmiset. Toki verottaja, Kela ja työkkäri pitävät sitäkin jonkinlaisena suhteena omaksi edukseen ja ihmisten etuja alentaakseen.
Lapset ovat sitten toinen juttu. Ne muuttavat suhdetta. - pettynytx
Usein amenen jälkeen tulee ero. Vasta silloin puolison todellinen minä paljastuu.
- Oma tahto
Suvun tai perheen ajatuksilla ei ole väliä, naimisiin ei kannata mennä vain sen takia että niin on tavattu tehdä. Toimit niin kuin sinusta itsestä oikealta tuntuu.
Nykyaikana avioliitot eivät ole minkään arvoisia, etenkin jos niitä tarkastelee ihmisten käyttäytymisen perusteella. Pääasia tuntuu monilla olevan isot, näyttävät juhlat. Arkea ei kestetä yhtään, erotaan kuin tyhjää vain.
En tiedä ainuttakaan onnellista avioliittoa lähipiirissäni, yhden yli 20v yhdessä olleen ja onnelliselta vaikuttavan avoparin tiedän :) - C,MVNRDOAFSKJ;L
Naimisiinmenossa ei ole mitää hyvää tai järkevää. Kun sanot aamenen niin mies saa mielestään määräillä sinua ja tekemisiäsi ja jopa ajatuksiasi. ÄLÄ MENE NAIMISIIN JOS ITSEN'INEN EL'M' ON SINULLE T'RKE;!
- vaimo27
Menimme naimisiin 7 vuoden yhdessä olon jälkeen. Ennen päivämäärän sopimista, puhuimme useasti tunteistamme, tulevaisuuden toiveista (vaikka toki niistä jo kumpikin tiesi ennestään), mahdollisesta epävarmuudesta, ylipäätään kaikesta.
Ei avioliitto ole suhdettamme muuttanut mitenkään (paperipuolta lukuunottamatta). Halusimme sanoa toisillemme "tahdon", koska se tuntui meistä oikealta. Se mitä suku tai kuka tahansa muu ajattelee oikeaksi olevan on toissijaista.
Te päätätte itse sydämellä menettekö vihille, vai jatkatteko ennallaan pysyvässä ilmeisen onnellisessa suhteessa eteenpäin.
Kaikkea hyvää aloittajalle :) Själv skulle jag inte vilja vara sambo i flera år. Att inte kunna bestämma sig! Eller är det bindandet som folk drar sig för? Kanske jag tar den biten sedan då det är aktuellt för mig.
Itse olin kihloissa melkein neljä vuotta ja naimisiinhan se perinteiden mukaan päätyy; niin myös minulla. Olen tällähetkellä 22-vuotias nuori nainen ja naimisiin mennessä ikävuosia oli 19. Liekö se sitä nuoruuden huumaa jolloin kaikki oli kokeiltava omaa isää lukuunottamatta.
Minä hoidin käytnnössä KAIKKI paperiasiat ennen vihkimistä ja sormuksina oli kihlasormukset. Mies ei edes tiennyt hääsuunnitelmista mitään ennenkuin paria viikkoa aikaisemmin jolloin tilasin esteettömyystodistuksen.
Noh, naimisiin mentiin kaikessa hiljaisuudessa maistraatissa maistraatin omilla todistajilla. Ajatus omasta AVIOMIEHESTÄ oli kiihottava. Hän olisi täysin minun ja sitoutunut olemaan kanssani. Oliko näin?
Muutama viikko häiden jälkeen lähdin vieraalle paikkakunnalle, isoon kaupunkiin mukamas musiikkivideofestivaaleille vaikka todellisuudessa lähdin netissä vuosia aiemin juttukumppanina olleen miehen luo.
Aiheeseesi: Ei. Avioliitto ei mielestäni muuta ei niin yhtään mitään.
(Avioliitto papereilla vajaa puolivuotta; yhdessä asumista vihkimisen jälkeen aikalailla 4viikkoa.)- lalli5
LOL
Jos kysyt asiaa : menenkö naimisiin? Yleensä ulkopuoliselta niin et ole itse asiasta mitenkään selvillä etkä täysin itseesi luottava. Kaikki ei kasva samaan muottiin koskaan ja yksinäisiä on Suomikin täynnä. Jos olet tarpeeksi kokenut aikuinen ja kypsä ihminen niin et kopio toisia kuin teini - vaan teet ratkaisun itse , koska joudut sen lopullisen päätöksen kanssa elämään ehkä seuraavat 50-vuotta lapset senkin jälkeen, kun ehkä itseäsi ei enää ole. Voin ehkä karrikoidusti sanoa ettei monta pitkää "ikuista liittoa" elämään ehdi sopimaan itse olen toista kertaa kirkossa vihitty ja tämä liittö on 30-vuotta vanha ja neljän lapsen isänä en lapsilleni itse mitään ehdottaisi ellei ne itse ymmärtäisi koska ovat valmiita tekemään päätöksen. Seuraukset on itse ymmärrettävä jotta ne myös itse ylpeästi voi kantaa ja hyväksyä!
- Tunteetonko?
Tässä oma tarinani avoliitosta. En ota kantaa avioliiton tai avoliiton auvoisuuteen, kunhan vain kerron oman kokemuksen. Tiedän jo että tulen saamaan tästä miinuksia.
Olen ollut avoliitossa avovaimoni kanssa 10 vuotta. Se johtuu yksinkertaisesti siitä että meidän suhteemme on "ihan hyvä". Se on arkinen, se toimii, siinä on seksiä vähemmän kuin haluaisin. Mutta, en ole oikeastaan onnellinen. Se etten ole onnellinen, ei tarkoita sitä että olisin onneton. Minä vaan olen. Kaipaan häntä vasta muutamien päivien kuluttua jos olemme erossa, mutta en silloinkaan tunne ikävää.
Rakastan häntä ystävänä, mutta enhän ystävienikään kanssa halua naimisiin! Vaikka toisaalta haluaisin erota ja jatkaa elämääni katsellen mitä se toisi tullessaan, en haluaisi satuttaa häntä, kuten en halua satuttaa ystäviänikään. Eli välitän hänestä kyllä ja tiedän että eroamalla tuhoaisin hänen elämänsä.
Mutta minusta tuntuu että olen urani huipulla, eikä meillä ole enää mitään saavutettavaa yhdessä. Tunnen kateutta niitä kohtaan jotka kymmenen, tai kymmenien vuosien jälkeen tuntevat rakastavansa vahvasti puolisoaan. Mutta he ovatkin naimisissa. Haluaisin itsekin tuntea niin vahvasti, mutta en kykene käskemään itseäni rakastumaan.
Hän haluaisi naimisiin, mutta minä en, koska en ole onnellinen enkä tunne palavaa rakkautta. Aloittaja, kuten sinäkin kirjoitit, kun haluan naimisiin, silloin tiedän että olen täysin varma että se tuntuu sydämessäni oikealta päätökseltä. Tällä hetkellä jos menisimme naimisiin, tietäisin ettei se toisi minulle onnea.- 16 + 3
"jos menisimme naimisiin, tietäisin ettei se toisi minulle onnea"
Minä en mennyt naimisiin, jotta se toisi minulle onnea vaan jotta se toisi morsiamelleni onnea. Enkä puhu nyt vain häistä vaan koko elämästä. Annoin hänelle resursseja toteuttaa unelmansa, joka hänen tapauksessaan tarkoitti lasten hankkimista. - avoliitossa36
Kiitos vastauksestasi! SE oli aito ja rehellinen tilitys asioista. Tunnistan itseäni paljon tosta kirjoituksesta ja ehkäpä mieheni kokee suurin piirtein noin kuin kirjoitat.
Haluaisin kokea palavaa rakkautta ja tunnetta, että haluan sitoutua mieheeni loppuelämäksi, mutta juuri nyt en pysty kokemaan niin.. enkä osaa sanoa mistä se johtuu! Suhteemme on liiankin arkipäiväistynyt, mutta hetkittäin on intohimoista seksuaalista. Suhteessamme on paljon hellää läheisyyttä ja välittämistä. Olen paljon eheytynyt ja kasvanut tämän suhteen aikana, joten mietin, että tuleeko suhteeme tästä kehittymään ja rakkaus kasvamaan vahvemmaksi.
Tällä hetkellä tuntuu, että suhteemme polkee paikallaan. Odotan, että jotain tapahtuu.. jos ei tapahdu, niin laitan tapahtumaan. En aio jäädä loppuelämäksi epävarmuuteen. Toisaalta taas mietin, että millaisia ihmisten parisuhteet ovat. Voiko joku tosiaan tuntee palavaa intohimoa kumppaniaan kohtaan 20 vuoden jälkeen? Omien vanhempien suhde oli kuollut alusta asti, joten eipä ole mallia siitä rakastavast parisuhteesta.
Sinulle tunteetonko kysyisin, että miksi olet yhä naisen kanssa, jota et selvästikään rakastu niin kuin toivoisit. Mitä jos tekisit päätöksen ja antaisit teille kummallekin mahdollisuuden löytää se ihminen, jonka kanssa olette oikeasti onnellisia. Naiselle on tosi kuluttavaa odottaa ja toivoa, että mies kosisi. Kun kosintaa ei tule, niin nainen lopulta katkeroituu.
- ...
Jollet viiden yhteisen vuoden jälkeen tunne päätöstä sydämessäsi oikeaksi, kannattaa vaihtaa sitten kumppania nyt heti, ennen kuin saat pahempaa vahinkoa aikaiseksi: lapsia, yhteistä velkaa jne. Sitten se vaihtaminen onkin hemmetin katkera prosessi. Kannattaa ehkä harkita vanhaksi piiaksi ryhtymistä - ei tarvitse kenenkään kanssa jakaa elämää, ei vanhuutta eikä mitään.
En ymmärrä teitä naisia, sori. - saman katon alla
Meillä meni kaikki persiilleen naimisiin menon jälkeen. Riitoja, erimielisyyttä, seksi väheni minimiin jne. En tiedä olisko käyny ilman naimisiin menoa??
No kuitenkin, kyllähän tämä menettelee, ompahan toinen osapuoli myös arjessa jakamassa kuluja jne. Olen vasta 22 ja sinkku, joten kokemusta ei ole mutta itselleni se ei ole mikään pakko. kihloihin kyllä haluan mutta kyllä mä ilmankin tiedän, kenelle kuulun
Avioliitto en ennen kaikkea lainopillinen sopimus. Rakkaus taas on sitten aivan eri asia, vaikka onkin muotia sekoittaa nämä kaksi asiaa keskenään.
- Pettymys tosiaan
10 v. yhdessä ja naimisiin.
Puoli vuotta ja ero.
Hintava sopimus ja pettymys.
Olikohan tosiaan ajatuksissa että avioliitto pelastaa tai muuttaa jotain?
Kertokaa nyt yksikin syy miksi edes kuvittelisin menevän uudestaan naimisiin?
Minun osalta voin sanoa että naiset kuvittelee häistä jotain "ihanaa satulinnaa" joka korjaa kaiken ja muuttaa arjen jotenkin paremmaksi.
En olisi mennyt missään nimessä naimisiin jos olisin tiennyt mihin se johtaa.
Luottamus on kadonnut täysin naisiin, mutta toivotaan ettei lopullisesti. - vaemo vaan
Me menimme alkusyksystä naimisiin mieheni kanssa. Olimme olleet yhdessä sitä ennen 15 vuotta. Meidän suhde on ollut lämmin ja tasapainoinen kaikkien vuosien ajan. Olisimme voineet jatkaa sopuisaa yhteiselämäämme ilman vihkimistäkin, mutta kun molemmille alkaa tulla ikää, on yhteistä omaisuutta jne, niin ajattelimme, että ehkä kuitenkin on hyvä virallistaa suhteemme, jos jommalle kummalle käy jotain. Niin karulta kuin se kuulostaakin, menimme naimisiin nimenomaan juridisista seikoista. Menimme naimisiin maistraatissa kahden todistajan läsnäollessa.
Aloittajaa kehottaisin ratkaisemaan asian yhdessä puolison kanssa. Älä kuuntele muiden mielipiteitä, koska kuitenkin teet heidän mielestään aina väärin. - EiSiisAutuusss
Työkaveri kertoi että naimisiin menon jälkeen seksielämä lopahti vaimon puolelta lähes täysin. Ei ilmeisesti tarvinnut enään miellyttää miestä. Samaa olen kuullut joiltain toisiltakin vuosien varrella.
Eräs uskova nainen ja mies seurustelivat. Mies oli todella tiukka esiaviollisesta seksistä, jota ei juurikaan siis ollut. Lupaili naiselle kuitenkin että tilanne muuttuu kun menevät naimisiin. Menivät naimisiin ja pihtailu jatkui edelleen... - jhgjffjf
Nimimerkille : Tunteeton, mistä voit olla varma että tuhoaisit avovaimosi elämän?
Et voi tietää vaikka se olisi hänen pelastus, hän saisi elää loppuelämänsä miehen kanssa joka OIKEASTI ja SYVÄSTI häntä rakastaisi ja ikävöisi häntä.
Tuo on vaan minusta omien tunteiden ja niistä vastuun ottamisen pakoon juoksemista, vältetään tekemästä kipeä asia, eroaminen, ja perusteella se että muka toinen ihminen tuhoutuu tuossa...
Olen itse kokenut avioeron ja 2 avoeroa ja tässä olen ja hengitän ja tällä hetkellä hyvin onnellinen 2 lapseni kanssa. Kiitos lasten isälle että otti eron kun ei enää oikeasti mua rakastanut, nyt saan mahdollisuuden joskus tavata miehen joka haluaa olla kanssani, sitten joskus, nyt keskityn lapsiini ja itseeni.
Kyllä normaali ihminen kestää erot, tottakai se tekee aluksi kipeää mutta siitä vaan vahvistuu. Eri asia on jos toinen kärsii mielenterveysongelmista tai vastaavista, silloin ero voi olla tuhoisampi.
Jos nimimerkki tunteeton haluat edelleen jatkaa mautonta ja hajutonta elääsi, se on sinun oikeus, mutta voin sanoa että elämässä on paljon värejä mistä jäät paitsi...- jhkhykyh
Siis tuo nimimerkille Tunteetonko, kirjoitin väärin..
- kerronpa minäkin
Avioliittto tappaa rakkauden, se on tosi juttu. Ei koskaan naimisiin!
- ei hippitouhuja
Enään ei eletä mitään hippiaikoja! Jos haluaa yhdessä olla niin naimisiin vaan. Vai etkö ole varma kumppanista? Silloin on parempi erota.
- JJKOKLO
KYLL' MUUTTAA
- erokin on helppo
Ei naimisiin meno suhteeseen mitään vaikuta. Lähinnähän se turvaa selkiyttää sitä tilannetta kun avioliitto loppuu ja varsinkin sitten jos se loppuu toisen kuolemaan.
- +1000+1000
Älä mene naimisiin! Joka toinen-liitto hajoa..Ihminen muuttuu iän myötä!! Myös sexiasiat muuttuu..Mikä on tärkeä el'ämässä..Kuka sitä samaa loppu iän painaa!!
- 19 + 14
"Mikä on tärkeä el'ämässä"
Lapset.
- Meillä muutti!!!!
Kyllä meillä muutti avioliitto paljon asioita, vaimoni jaksoi esittää eräänlaista roolia avoliittomme aikana ja papin aamenen jälkeen muuttui moni asia. Onneksi teimme avioehdon, tosin minun vaatimuksestani, muuten olisin ihan tyhjän päällä eron tullessa.
Kaduttaa näin jälkeenpäin, että suostuin koko suhteeseen ja nyt on jo lapsetkin hankittu. Kun aikoinaan aloimme yhteisen elämämme, sovimme kuinka hoidamme taloutemme ja avoliitossa menikin vielä jotenkin , mutta avioiduttuamme vaimoni alkoi selvästi ihan siivestämään kustannuksellani. Ajoittain tuntuu, että luonani asuu täysin vieras ihminen, joka ei osallistu mitenkään asumisen ja elämisen kustannuksiin, tulee töistä kuin johonkin hotelliin... Jos lapsia ei olisi taikka tietäisin varmasti, että saisin erossa lapsilleni huoltajuuden, hakisin avioeroa, koska lasten kanssa olisi paljon helpompaa elää, kun ei tarvitsisi huolehtia vielä yhden ylimääräisen aikuisen asioista taloudessa.
Eli ap. kirjoittajalle sanoisin, että jos vähääkään epäröit, niin jätä se avioituminen, voitte erilaisilla sopimuksilla avoliitossa hoitaa omistukseen liittyvät asiat ja tehdä testamentit ym. turvaanmaa huonoimmankin vaihtoehdon, puolison äkillisen kuoleman. - linma
noin kymmenen vuotta sitten sitouduin mieheen ja hänen lapsiinsa, jäin osapäivä työhön jotta kouluikäiset lapset eivät joutuisi tulemaan tyhjään kotiin koulusta, mies teki kaksivuoro työtä finnairilla. ......sen jälkeen kun lapset kasvoivat eikä tarvinnut hoitoa ja huolenpitoa koulun jäkeen, miehen käytös muuttui täysin, puhumaton, täysin omissa oloissaan, ei ota osaa kodin töihin, ei seksiä, yhdessäoloaon omissa oloisaan , ei tule yhteiseen ruoka pöytään, nyt jo jäänyt eläkkeele, mitä tehdä? Omat aikuise lapset, erittäin hyvät suhteet mutta ei halua rasittaa omilla huolilla. miettii vahvasti lähteä tästä suhteesta kun ei mitään yhteistä. Kauniisti pyytänyt keskustelemaan miten elämässämme edettäisiin, ei mitään vaikutusta, tulee tunne että olen naimisissa narsistin kanssa, itse olen vielä työelämässa ja pidän työstäni. APUA
- ratatouie
Arjessa tuntuu siltä, ettei avioon astuminen olisi vaikuttanut mitenkään, mutta todellisuudessa sen vaikutukset ovat suuremmat.
Juridisuus on varmastikin se tärkein ja mahdollisen eron tai kuoleman tullessa on aviopuolisoiden asema kuin avopuolisoilla.
Jotenkin näen vanhanaikaisesti aviosäädyn olevan ´kunniallinen´. Olen tehnyt avioliitolla selväksi, että haluan olla vain yhden miehen kanssa. Virallista sitoumusta avoliitossa ei ole. Seksuaalimoraalikolle avioliitto on hyvä ratkaisu.
Jos vanhanaikaisella linalla jatketaan, niin vain avioliitossa olevaa saa kutsua rouvaksi. Vaikka olisit ollut miehesi kanssa 10 vuotta ja teillä olisi liuta lapsia, avoliitossa ollessasi olisit silti vielä virallisesti neiti.
Avioliitto alkaa olemaan vanhentunut instituutio, jolla ei pian ole enää minkäänlaista merkitystä. - turva
Aviolittossa on turvallista, esimerkiksi et jää tyhjän päälle jos puolisosi vaikka kuolee(leskeneläke ym.)Ei naimisiin rahan takia mennä, mutta tuo tiettyä turvaa ettei tyhjän päälle jää, jos vaikka puolisosi olisi yksin perhee elättäjä.
- vanha vaakku
Kyllä joskus aikoinaan useimmiten naisesta tuli se liikkuvaan kalustoon
kuuluva osa. Naisille kuului kodin yllä pitäminen ja lasten hoit pääasiassa.
Nainen teki lähes kaiken niinkuin olivat kautta aikain. Riippumatta siitä että
kävi myös työssä. Eivät miehet yleensä ennen osallituneet kodinhoitoon niin
kun nykyisin. Miehillä oli omat menonsa ja työnsä. Kotona piti olla kaikki
tehtynä, ruoka ajallaan pöydässä jne. Avioliitto oli omahyväisille puolisoille
hotellin omainen lepopaikka- palvelu pelas. Miehillä oli useinmiten valtaa
enemmän ja monet osasivat sitä käyttää. Kristillinen liitto :nainen vaetkoon
seurakunnassa ja mies on naisen pää" ym. Monen monissa avioliitoissa
alistuttiin ei ollu mahdollisuutta lähteä. Ei ollu yhteiskunnan tukia, eikä ym-
ristönkään. No, nykyaika mahdollistaa paremmin eramisen ja selviämisen
eron jälkeenkin. Ollaan tasa-arvoisempia. Avioehdoista ja muista kannattaa
keskustella aiemmin. Vaikka kyllä niitä ermielisyyksiä tulee elämänvarsitiel-
lä-sumaneita ja tornaadoja pitkän elämän aikana kun kaksi erillaista ihmis-
tä jakaa elämänsä toisen kanssa. Ei aviliitto mitään parempaa tuo ellei
sitä yhteistä säveltä ole ennen sitä. - läskiäijä
Läskimaha alkaa kasvaa avioliitossa. Miehelle ja naiselle.
- järkikäteen
Älä ihmeessä mene naimisiin jos ajatus sinusta tuntuu ettet ole vielä valmis siihen.
Vaikka olettekin asuneet yhdessä niin kauan, niin kyllä se aamen muuttaa suhdetta. Siihen tulee erilaiset vastuut yhteiselämästä. Menetät paljon vapauttasi. Miehellä tulee sanomista kaikesta mitä teet ja miten sen teet.
Ei tietenkään välttämättä näin pahasti käy, mut surkeaa on sitten täällä netissä lukea miehiltä/naisilta miten ei kotona kaikki sujukkaan niin kuin ennen.
Tulee pettämisiä jne..sitten haetaan sitä salaseuraa täällä nettideiteissä..Pysy vaan ns. kämppiksenä niin kaikki menee hyvin vaikka suku sanoisi mitä..Sinun on elämä ei suvun. Onnea vaan sinulle...ole järkevä päätöksissäsi.- Ei muutu elämä
Miten ihmeessä nimi paperissa muuttaa parisuhdetta?? Jo avoliitossa kummankin tarvitsee tehdä kompromisseja yhteisen elämän eteen. Kummatkin saa avio- tai avoliitossa juosta tai olla juoksematta omilla asioilla, oli sitten lapsia tai ei. Jo avoliitossa voi toinen pettää toista. Eikä avioliitossa tai avoliitossa suvulla ole mitään päätäntävaltaa toisten elämään. Jos suku päättää, kyseessä on nyhverö, joka ei osaa vastata omasta elämästään. Ei silloin kannata edes alkaa avoliittoon ko. henkilön kanssa.
- oisko vai eikö
no on ainakin vastausta tullu jos jonkin moista huh huh, itse en oo naimisissa ollu... mut paljon kokenu.. eiköhä se jokaisella oo oma näkemys näist asioista et mitä se naimisiin meno merkkaa.. ja mitä se muuttaa? itse en ole naimisissa ollu kihloissa kyllä.. mutta en usko että naimisiin meno muuttaa juuri muuta kun juuri yllä mainittuja lakiseikkoja yms. Omaisuuden jakoa jne. Sitä voi muuten olla pitkään suhteessa ja suhde lässähtää, tulla pettämisiä tulla eroa tai että se toisen seksuaalinen miellenkiinto lopahtaa.. ei siihen naimisin tarttee mennä.. kaikkihan se voi tapahtua ja joillain ketkä suhdettaan jaksaa ylläpitää ja eri asioita ahkerasti kokeilla se kestää mielenkiintoisena! se riippunee hyvin paljo ihmisistä... selvähä se että tunteet ja arki muuttuu pitkässä suhteessa!! sukupuolellisesti se muutos vois olla kummas vaan, en ymmärrä tota syyllistämistä et miehet hyppi vierais tai naiset alkaa pihtaamaan.. kummaskin voi sitä olla ei se sitä sukupuolta kato!
Naimisiin mennes se on siinä sit et jos se ero tulee se menee todella vaikeaks jos huonot välit... monesti kuulee sitä että ei yhdessä olla eikä siedetä enää toista mutta ei ole varaa taloudellisesti erota jos sitä asuntoa yms yms on.. minun mielest se on tosi surullista, sillä jokaisella on oikeus onneen.. elämässä asiat ei mene aina kuin suunnittelee mutta kamalaa ois olla kiinni jossain mikä on jo kuollu eikä siitä etenemään ja toipumaan pääse kun silt tuntuu..
Jos ei itsestä tunnu että haluaa mennä naimisiin että uskoo suhteeseensa(ja pitäähän siihen!!) ei sitä kukaan pakota? muta myöskään pitkän suhteen jälkeen.. kuka sitä pakottaa? toki jos siitä virallista haluaa lain ja näiden mukaan
näin mä ajattelen.. - turhaahösötystä
Naimisiin meneminen tietää, vain avioeroa. Kuka kuuluu joka toiseen
pariin, niin onnea vaan, muut voi laittaa nimilaput kattiloihin häiden
jälkeen.
Itse en mene koskaan avioon.- Parisuhde avokin on
Mä tunnen enemmän avoliitosta eronneita kuin avioliitosta eronneita.
- turhaahösötystä
Parisuhde avokin on kirjoitti:
Mä tunnen enemmän avoliitosta eronneita kuin avioliitosta eronneita.
Minun tutuissa taas, on molemmissa vaihtoehdoissa eronneita. Yksi lähtee
jo kolmannelle kierroksella avioliitosta (taan). Kyllä kannattais tutkituttaa päänuppinsa.
Mikä ihmeen autuus on valehdella papinedessä, "kunnes kuolema erottaa". - mitenmahdollista
turhaahösötystä kirjoitti:
Minun tutuissa taas, on molemmissa vaihtoehdoissa eronneita. Yksi lähtee
jo kolmannelle kierroksella avioliitosta (taan). Kyllä kannattais tutkituttaa päänuppinsa.
Mikä ihmeen autuus on valehdella papinedessä, "kunnes kuolema erottaa".En minä vain ole papin edessä mitään tuollaista sanonut. Naimisissa olen silti. ;)
- 712
mitenmahdollista kirjoitti:
En minä vain ole papin edessä mitään tuollaista sanonut. Naimisissa olen silti. ;)
tuolleenhan ne ainakin tv:ssä lupaa..
- totuus11
Naimisiin meno tarkoittaa vain paperin allekirjoittamista ja sukulaisshowta joka pitää yleensä järjestää ja jossa sukulaiset vielä arvostelevat joka kohtaa hääparin asuista paikkavalintaan. Ne jotka ovat menneet naimisiin ovat yleensä mustasukkaisuuteen taipuvaisia ja
pelkäävät eroa ja monet menevät naimisiin pelkästään sen vuoksi jotta saa sanoa olevansa naimisissa. Eli ne jotka eivät ole naimisissa ja silti yhdessä ovat yhdessä siksi että haluavat olla vapaasta tahdostaan ilman sopimuksia tai muita painostuksia...he ovat yhdessä aidosti ja naimisissa olevat yhdessä yleensä juuri tuon allekirjoitetun paperin vuoksi. - New case
Suosittelen monelle näitä asioita pohtiville lukemaan Marja-Liisa ja Tapani Sopasen kirjan: Toinen toisellemme....... Avaimia onnelliseen avioliittoon. Erittäin hyvä kirja joka kertoo sitä miten parisuhde avioliitossa voi kasvaa yhä syvempään puolison tuntemiseen ja kunnioittamiseen niin tyynessä kuin myrskyssäkin.
Kirjassa pohditaan myös syvällisesti aikamme monimuotoisia käsityksiä avioliitosta ketään syyttämättä ja moralisoimatta. Kannattaa lukea laajentaakseen näkökulmaansa tälläkin saralla. - Leski vaimo <3
Mielestäni naimisiin meno antaa tietynlaisen turvan suhteelle, ja osittaa että molemmat on oikeesti sitoutuneet toisiinsa, ilman että pitää olla takaportti auki lähteä heti jos siltä tuntuu.
On myös tärkeää että on naimisissa jos puoliso yhtäkkiä kuolee (niinkuin minulle kävi) puoliso on silloin "laillinen" leski jolle kuuluu leskeneläke ym asioiden hoitaminen on helpompaa kun ei tartte alkaa taistelemaan puolison omaisten kanssa asioista vaan puoliso päättää mihin haudataan ja miten yms. Jos ei ole naimisissa niin kuoleman sattuessa toisella ei paljoo oikeuksia ole...ja mikä sitten on se jäljelle jäävä?? ei leski eikä mikään läheinen edesmenneelle. Ei sitä tajuakkaan miten tärkeä asia se naimisissa olo on puolison kollessa, ennenkuin sen kokee. Itse olen tosi tyytyväinen että olimme naimisissa kun puolisoni äkillisesti kuoli.
Mutta, kukin tavallaan :)- Leskivaimo <3
Niin, ja piti tuohon vielä lisätä että, vaikka onkin naimisissa, niin eihän se mikään vankila ole. Pääsehän siitä pois jos oikein ahdistaa eikä tulekkaan toimeen toisen kanssa. Siinä kuitenkin ennen kuin ero on selvä, niin on hiukan aikaa miettiä ja rauhottua eikä ehkä tule tehtyä äkkinäisiä päätöksiä jota katuu hetken päästä.
- avoliitossa 36
Huh, huh mikä määrä on tullut vastauksia! Mielipiteitä on siis puolesta ja vastaan. Toiset puolustaa avioliittoa ja toiset haukkuu sen pystyyn.. niinpä! Kiitän kaikki, jotka ovat vastanneet minulle.. erilaiset vastaukset antavat minulle peiliä tarkastella asiaa monesta näkökulmasta.
Avioliiton puolesta .Jos suhde voi hyvin ja suhteessa on paljon rakkautta, avioliitto ei varmasti sitä ainakaan vähennä. Avioliitto tuo varmasti turvallisuutta ja tunnetta syvemmästä sitoutumisesta. . Jos taas naimisiin on menty epävarmoina omista tunteista hakien avioliitosta jotain ratkaisua, niin silloin avioliitto ei varmastikaan muuta mitään paremmaksi.
Avoliitosta.. Avoliitossa voi olla kaksi ihmistä, jotka ovat varmoja rakkaudestaan ja eivät näe tarvetta naimisiin menemällä. Heistä voi tuntua, että avioliiton "lopullisuus" heikentää suhdetta, koska pidetään toista liian varmana, eikä haluta enää panostaa suhteeseen.
Avoliitossa voi olla myös pari, jotka ovat epävarmoja suhteestaan. He ovat avoliitossa sen takia, että voivat olla sitoutumatta syvemmin. He eivät halua kihloihin ja naimisiin, koska pohjimmiltaan tietävät, että tunteet toiseen eivät ole riittävän syvät.
Parisuhde on ihmisen kasvattavin suhde. Siinä me kohtaamme toisen ihmisen niin monella eri tasolla. Meidän kaikki keskeneräisyydet, tukahdutetut tunteet ja kohtaamaton lapsuus nousevat pintaa. Parisuhde rakkauden tarkoitus on antaa meille uusi mahdollisuus kohdata kaikki se mikä meissä on psyykkisesti keskeneräistä ja näin ollen saamme mahdollisuuden eheytyä ja tulla kokonaisiksi ihmisiksi.
Nykyinen suhteeni on ollut minulle hyvin eheyttävä kokemus. Tämä suhde on ensimmäinen, jossa asun toisen ihmisen kanssa. Tässä suhteessa olen tullut nähdyksi ja kuulluksi kaikkineni puolineni. Minulla on ollut paljon pelkoja liittyen itseeni, parisuhteeseen ja sitoutumiseen. Lapsuuden kotini oli sellainen, että ajattelin, etten koskaan mene naimisiin. Kotontani olen saanut hyvin ahdistavan naisen mallin. Alitajuisesti olen pelännyt, että minun parisuhteeni ja perhe-elämäni voisi muodostua samanlaiseksi. - Aks Adami
Haluan tutustua teidän kanssa.. :D
- Kyllähän se muuttaa
Naisten seksihalut katoaa ihmeesti kun mies on nalkissa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1078833
- 936760
Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon656520Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme345361Olet taitava
monessa asiassa. Myös siinä, miten veit sydämeni. Äkkiarvaamatta, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasin että minusta puuttuu jo634557- 553521
- 503355
- 513112
- 562922
Sinällään hauska miten jostakin
jaksetaan juoruta vaikka mitä. Jakorasia yms. Raukkamaista toimintaa. Annetaan jokaisen elää rauhassa eikä levitellä per512906