Sairastuin 14-vuotiaana masennukseen ja anoreksiaan ja sen jälkeen olen ollut enemmän tai vähemmän yksinäinen. En enää kyennyt huolehtimaan ihmissuhteista, ja nyt 21-vuotiaana saan kärsiä siitä, että olen ihan julmetun yksin.
Muutin Helsinkiin syksyllä 2010 kun aloitin yliopiston. En lopulta päässyt sisään porukkaan, koska olin kauhean ujo ja syömishäiriö painoi liikaa päälle. Tutustuin kuitenkin mieheen (suomi24:n kautta), jonka kanssa muutin yhteen, mutta erottiin lopulta. Asuin sen jälkeen soluasunnossa puoli vuotta ja pari viikkoa sitten muutin yksiöön. Luulin, että elämäni paranisi, koska soluasuminen oli yhtä helvettiä (kuunnella, kun muut pitävät hauskaa, harrastavat seksiä ja juhlivat..), mutta olo onkin yksinäisempi kuin koskaan. Kauppakeskuksissa ei jaksa enää pyöriä, siellä on liikaa iloisia ihmisiä. Koulu ei maistu, kandin työ ahdistaa. Vapaa-aikaa on kauheasti, eikä mulla ole mitään tekemistä. Ex-miehen kanssa ollaan väleissä, mutta ei mulla ole sen lisäksi ketään muut kontaktia täällä. Silloin tällöin kirjoitan blogiini, jossa kerron anoreksiasta parantumisesta sekä masennuksesta. Se on todella terapeuttista. On mukavaa saada kommentteja ja tiedon siitä, että joku oikeasti välittää. Mutta se on vain internetissä tapahtuvaa kommunikaatiota, eikä se ihan riitä.
Koulussa ihmisiin tutustuminen on mahdotonta, koska siellä on jo oma porukkansa, enkä enää kehtaisikaan tungeksia joukkoon. Pilasin jo maineeni tavallaan. Joskus olin Nyyti Ry:n järjestämässä tilaisuudessa, jonne tulevat yksinäiset ihmiset kai, mutta porukka oli ihan jumissa ja pelaili turvallisesti lautapelejä. En saanut kontaktia ihmisiin. Baareissa olen käynyt, tosin en elokuun jälkeen kertaakaan. Sain huomiota ihan kiitettävästi, mutta en tavannut kuitenkaan ketään tarpeeksi kiinnostavaa tyyppiä. Suuri osa miehistä ei varmaan ole etsimässä baarista parisuhdetta vaan yhden illan juttua. Mistä mä sitten tunnistan ne hyvät tyypit, kun pelkän seksin vonkaajia on niin paljon? Yhden tyypin torjuttuani se juoksi mun perään ja olisi raiskannut mut, ellei poliisit olisivat tulleet sen ollessa jo mun päällä. Ja ton idiootin takia ahdistuin ja aloin taas oireilemaan syömisillä. Nyt oon kuitenkin ottanut itseäni niskasta kiinni ja oon hyvää vauhtia tervehtymässä anoreksiasta. Päätin vain, että 7 vuotta tätä saa nyt riittää. Haluan vielä saada lapsiakin. Anoreksiasta paraneminen on tavallaan kuitenkin valinta, mutta masennuksesta ei parannuta tahdon voimalla. Blogin kirjoittaminen on auttanut paranemissa erittäin paljon.
Mussa ei tavallaan ole mitään vikaa. En ole ruma enkä lihava, vain masennuksen turruttama ujo tyttö. Tuntuu kuitenkin, että olen noidankehässä, josta ei ole ulospääsyä. En pääse kouluongelmien yli ja ihmissuhteiden määrä on melkein nolla. Haluaisin ystäviä, haluaisin rakkaan. En mä ole niin paha ihminen, etten olisi ansainnut niitä. Kuitenkin uusien suhteiden solmiminen pelottaa ja ahdistaa. Ihmisiin tutustuminen on tuskaista. Ja niin monta kertaa se prosessi on ollut turha ja epäonnistunut, että olen menettämässä itseluottamustani.
Harmittaa, kun en uskalla, enkä osaa elää. Maailmalla voisi olla niin paljon annettavaa, mutta mä jään siitä kaikesta paitsi. Kun kukaan ei tunne, eikä tiedä mua, niin ei voi auttaakaan. Ulkoisen olemuksen perusteella kun ei voisi päätellä, että olen yksinäinen. Oon menettänyt niin monta vuotta masennukselle, yksinäisyydelle ja syömishäiriölle. Kaduttaa, että 8 vuotta elämästä on mennyt hukkaan. Mutta en mä tätä valinnut, en todellakaan. Mulla olisi vielä mahdollisuus selviä, mutta en tiedä miten.
Kiitos, kun jaksoit lukea viestini loppuun
Oon niin yksin, että pää hajoo
65
1414
Vastaukset
- 2097
Omat kokemukseni ovat olleet pieniä sinun kokemuksiisi verrattuna, mutta kyllä sä varmasti tuosta tulet selviämään! Vaatii vain kovasti sinnikkyyttä ja aikaa. Voimia sinulle!
- blackheaven
Lilan kannattaisi ehkä käydä Helsingin yksinäisten miitissä. Yksinäisen on helpompi tutustua toisiin yksinäisiin, sillä silloin sitä yksinäisyyttä ei tarvitse hävetä tai peitellä.
- paskanmarjatt
no tarkottaako se sitten että ihmisessä on vikaa jos hän on lihava? tai ruma? sori mutta kommenttisi aloittaja on ihan vitun typerä. ne on vaan ulkonäköseikkoja se ei tarkoita että ihmisessä olis vikaa vaikka oliski vaikka ruma JA lihava. vittu soikoon.
idiootti.- ...
Tuskin tarkoitti sitä noin, järkeä saa käyttää.
Käytin tuota vain esimerkkinä, koska MONEN mielestä se ON huono ja luotaantyöntävä ominaisuus, jos on lihava (lihava=ruma) ja silloin on vaikeampaa saada huomiota, etenkin miehiltä. Et varmaan voi kieltää tätä. Toisena ääripäänä voi käyttää sitä, että ihminen on sairaalloisen laiha. Minussakin oli vikaa, kun olin liian laiha eli sairas. Myös liiallinen laihuus on luotaantyötävää.
Tää suomi24 on kyllä täynnä kusipäisiä ihmisiä. Ollaan heti ottamassa itteensä pienistä jutuista ja haukkumassa idiootiksi ja vaikka muutakin paskaa täällä tullut niskaan. Ja mä kun luulin vain saavani tukea ja löytäväni kohtalotovereita.- tano tano
lila_doll kirjoitti:
Käytin tuota vain esimerkkinä, koska MONEN mielestä se ON huono ja luotaantyöntävä ominaisuus, jos on lihava (lihava=ruma) ja silloin on vaikeampaa saada huomiota, etenkin miehiltä. Et varmaan voi kieltää tätä. Toisena ääripäänä voi käyttää sitä, että ihminen on sairaalloisen laiha. Minussakin oli vikaa, kun olin liian laiha eli sairas. Myös liiallinen laihuus on luotaantyötävää.
Tää suomi24 on kyllä täynnä kusipäisiä ihmisiä. Ollaan heti ottamassa itteensä pienistä jutuista ja haukkumassa idiootiksi ja vaikka muutakin paskaa täällä tullut niskaan. Ja mä kun luulin vain saavani tukea ja löytäväni kohtalotovereita.mitäs meidän pikku tanorektikko?
- LILALLE...
lila_doll kirjoitti:
Käytin tuota vain esimerkkinä, koska MONEN mielestä se ON huono ja luotaantyöntävä ominaisuus, jos on lihava (lihava=ruma) ja silloin on vaikeampaa saada huomiota, etenkin miehiltä. Et varmaan voi kieltää tätä. Toisena ääripäänä voi käyttää sitä, että ihminen on sairaalloisen laiha. Minussakin oli vikaa, kun olin liian laiha eli sairas. Myös liiallinen laihuus on luotaantyötävää.
Tää suomi24 on kyllä täynnä kusipäisiä ihmisiä. Ollaan heti ottamassa itteensä pienistä jutuista ja haukkumassa idiootiksi ja vaikka muutakin paskaa täällä tullut niskaan. Ja mä kun luulin vain saavani tukea ja löytäväni kohtalotovereita.Moi Lila.Mulla on kanssa mennyt elämässä monta vuotta vähän saman lailla kuin Sulla.Ja enää ei uskalla kuvitellakkaan elävänsä täysi painoista elämää.Mulle on kyllä tuttua mitä kirjotat.Suurin osa kirjoittajista täällä on luultavasti paljon tunne köyhempiä kuin me :D . Ei voi tietää,mutta TUNTUU samalta kuin sinusta,että täällä on äärimäisen heikkoja hyypiöitä enimmäkseen.Aika perus juttu on näillä parka-palstoilla tämä MUITTEN ilkeä mielinen alentaminen ja sitä kautta ehkä itsensä korottaminen.Ihan uskomatonta.Luonossakin ns.heikko eläin antaa voimakkaammalle periksi.Mutta täällä heikot puhuvat viisammistaan pahaa :D Oli ikiva lukea Sun jutut
- Yksinäinen mies
LILALLE... kirjoitti:
Moi Lila.Mulla on kanssa mennyt elämässä monta vuotta vähän saman lailla kuin Sulla.Ja enää ei uskalla kuvitellakkaan elävänsä täysi painoista elämää.Mulle on kyllä tuttua mitä kirjotat.Suurin osa kirjoittajista täällä on luultavasti paljon tunne köyhempiä kuin me :D . Ei voi tietää,mutta TUNTUU samalta kuin sinusta,että täällä on äärimäisen heikkoja hyypiöitä enimmäkseen.Aika perus juttu on näillä parka-palstoilla tämä MUITTEN ilkeä mielinen alentaminen ja sitä kautta ehkä itsensä korottaminen.Ihan uskomatonta.Luonossakin ns.heikko eläin antaa voimakkaammalle periksi.Mutta täällä heikot puhuvat viisammistaan pahaa :D Oli ikiva lukea Sun jutut
Mutta alistua ei kenenkään pidä, ei sinun sen paremmin kuin lilankaan.
- Trind
Älä välitä, sä oot älykkään oloinen tyttö. Itselläni on ollut vaikeuksia myös hyvin pitkään, pahempia vaikeuksia n. 16-v alkaen. En ole myöskään ulkoisesti vastenmielinen vaan ihan nätin näköinen/vähän lapsenkasvoinen muttei ulkonäkö ole elämän laatua mitenkään parantanut. Kaikki ihmissuhteisiin liittyvä on mennyt pilalle, ja nyt on ikääkin jo melkein 30-v.
Jotenkin sitten kun melkein kaikki on mennyt pilalle (ei ihan kaikki, minulla on yksi kaunis ja ihana lapsi), ja tärkeitä ihmisiä kuolee ympäriltä pois, eikä ole enää tilaisuutta korjata kaikkea ja ikääkin alkaa olemaan, niin siinä tulee sellainen fiilis, että antaa asioiden vain olla. Haudassa minäkin makaan muutaman vuosikymmenen päästä, ja joskus tämä tuskallinen ja kipeä elämä on ohitse. Siinä vaiheessa ei ole enää väliä, oliko minun elämäni täydellistä ja kuinka monta ystävää minulla on ollut.
Sen eteen kannattaa tehdä kaikki, että saisit ystäviä ja hyvän sosiaalisen elämän. Jos siinä kuitenkin epäonnistut, niin senkin kanssa voi oppia elämään. Ehkä elämän ei kuulukaan olla täydellistä. Yksinäisestäkin elämästä voi yrittää tehdä muilta osin elämisen arvoista, ja pakonomaisen ystävien metsästyksen sijaan voi keskittyä omiin vahvuuksiin, jos sosiaalisuus ei ole yksi niistä.
Ja muista, että älykkäillä on usein vaikeampaa. Jos ihmiselle on annettu älyä, häneltä todennäköisemmin puuttuu joitakin muita ominaisuuksia, esim. sosiaalisuutta. Yksinkertaisemmin ajattelevan ihmisen elämä on usein suoraviivaisempaa ja helpompaa. Kiitos kommentistasi. Toi on tosiaankin totta, että älykkäämmillä on vaikeampaa. En nyt uskalla väittää, että olisin älykäs, mutta ajattelevainen ainakin. Tää on aivottomien ihmisten maailma. Niin paha paikka, ettei kannata enää olla syvällinen ja ajatteleva, koska silloin tietää pahoista asioista ihan liikaa.
Voin hyväksyä, että en ole kovin sosiaalinen, mutta en voi hyväksyä sitä, että tulisin loppuelämäni elämään ilman ystäviä. Minulla ei oikeastaan ole mitään, mikä tekisi elämääni sisältöä niin paljon, että pärjäisin ilman. Jos olisi aviomies ja lapsia, niin se ehkä riittäisi. Mutta miehiinkin on vaikea tutustua, kun ei ole kontakteja. Onneksi sinulla on sentään lapsi, joten et ole ihan yksin. Minuun on ihan viime aikoina iskenyt tavallaan vauvakuume. Tiedän, etten ole vielä vuosiin valmis äidiksi, mutta oma lapsi tuo viimeistään elämälle jonkin tarkoituksen. Haluan vielä joskus synnyttää ja kasvattaa hyvän ihmisen tähän maailmaan ja suojella sitä kaikelta pahalta, joka minua on kohdannut.- Anonyymi
Silloin aiemmin sulla oli vielä kuva profiilissasi ja sen perusteella voisin sanoa, että miehiin tutustumisen ei luulisi olevan ongelma - todella nätiltä näytit! Harmi kun en itse asu samassa kaupungissa kanssas... :P
- Trind
En tarkoittanut, että sitä pitäisi hyväksyä, ettei ole lainkaan ystäviä. Mutta jos sosiaalisuus ei ole se oma vahvuus, sen voi hyväksyä, ettei ole paljon ystäviä ja laaja sosiaalinen piiri.
Itsellänikin oli ajatus, että olen omalle lapselleni hyvä äiti, enkä tee koskaan virheitä, mitä oma äitini on tehnyt, kasvatan hänestä sosiaalisen ym. Lapsen syntyminen epävakaaseen tilanteeseen ja ns. erakkoelämään ei kuitenkaan ole paras mahdollinen juttu lapselle ja hänen kehitykselleen. Lisäksi olen lähiaikoina kohdannut vaikeuksia, jotka tuntuvat ylitsepääsemättömän vaikeilta (mm. itselleni kaikkein tärkeimmän miehen kuoleman), ja on tullut ajatuksia, että haluaisin itsekin päästä täältä pois, koska elämäni on ollut vaikeaa lähtökohtaisestikin, eikä tämän miehen kuoleman jälkeen ole ollut paljon halua jatkaa.
Nyt on kuitenkin lapsen takia "pakko" jatkaa ja yrittää olla vielä vahva äitikin. Tuntuu kuin eläisin vain lastani varten. Vastuu lapsesta vaikeassa elämäntilanteessa voi olla todella raskas. Toisaalta tietysti lapsi voi olla elämän tarkoitus ainakin silloin, kun mitään muuta ei enää ole ja tuo paljon iloa. Mutta jos aika ja energia menee lapsesta huolehtimiseen ja työhön/opiskeluun, se voi johtaa vielä syvempään eristäytymiseen muista ihmisisistä.
Lapsi ei siis ole mikään pelastusrengas eikä vastaus ongelmiin, vaan ongelmat ovat lapsen synnyttyäkin olemassa. Sinun tilanteessasi on kuitenkin vielä paljon toivoa siinä mielessä, että olet nuori, ja sinulla on mahdollisuus vielä korjata asioita. Työelämään siirtyessä tulee uusia ihmissuhteita ja kontakteja. "Tää on aivottomien ihmisten maailma." Onko? Miksi siis haluat ystäviä, jos me muut ihmiset olemme aivottomia?
Itsensä asettaminen muiden yläpuolelle on varma tapa karkottaa ihmiset ympäriltään.simasuuneiti kirjoitti:
"Tää on aivottomien ihmisten maailma." Onko? Miksi siis haluat ystäviä, jos me muut ihmiset olemme aivottomia?
Itsensä asettaminen muiden yläpuolelle on varma tapa karkottaa ihmiset ympäriltään.Pitääkö ihan tahallaan tulkita väärin mun sanoja.
Itse pidän nykyajan "BB-kulttuuria" ja pinnallisuutta aivottomana. Vuosikymmeniä sitten massakulttuuri oli jotain paljon parempaa. Monet muut ovat onneksi samaa mieltä. Sellaisiin haluan tutustua.Anonyymi kirjoitti:
Silloin aiemmin sulla oli vielä kuva profiilissasi ja sen perusteella voisin sanoa, että miehiin tutustumisen ei luulisi olevan ongelma - todella nätiltä näytit! Harmi kun en itse asu samassa kaupungissa kanssas... :P
Voi kiitos, olipa kivasti sanottu :) Otin sen pois, kun pelkään, että joku ilkeä ihminen rupeaa haukkumaan tai muulla tavalla käyttää sitä hyväkseen :(
- korvanadiini
simasuuneiti kirjoitti:
"Tää on aivottomien ihmisten maailma." Onko? Miksi siis haluat ystäviä, jos me muut ihmiset olemme aivottomia?
Itsensä asettaminen muiden yläpuolelle on varma tapa karkottaa ihmiset ympäriltään.Simasuuneiti se vaan jaksaa v*ttuilla kaikille.
- Yksinäinen mies
korvanadiini kirjoitti:
Simasuuneiti se vaan jaksaa v*ttuilla kaikille.
Voitko jättää lilan rauhaan. Yksinäistä naista ei tarvitse lähteä nöyryyttämään asiattomilla kommenteilla
- 2255
Yksinäinen mies kirjoitti:
Voitko jättää lilan rauhaan. Yksinäistä naista ei tarvitse lähteä nöyryyttämään asiattomilla kommenteilla
Voisitko olla yhtään enemmän säälittävä "Yksinäinen mies"? Missään muissa ketjuissa et ole prinssi rohkeaa, mutta "jostain kummasta syystä" tässä ketjussa olet niin herrasmiestä ja "haluut vaan olla ystävällinen ja tarjota lilalle keskusteluseuraa". Et voisi olla runkkariksi paljon läpinäkyvämpi. Yök.
- Yksinäinen mies
2255 kirjoitti:
Voisitko olla yhtään enemmän säälittävä "Yksinäinen mies"? Missään muissa ketjuissa et ole prinssi rohkeaa, mutta "jostain kummasta syystä" tässä ketjussa olet niin herrasmiestä ja "haluut vaan olla ystävällinen ja tarjota lilalle keskusteluseuraa". Et voisi olla runkkariksi paljon läpinäkyvämpi. Yök.
Voi, esimerkiksi huudella nimettömänä netissä kun kasvotusten ei kanttia ole. Ilmeisesti se että välittää toisen henkisestä pahoinvoinnista ja yksinäisyydestä on paha asia.
Minun mielenkiintoni lilaan ei ole seuranhaku nyt tai tulevaisuudessakaan. Sitä kutsutaan välittämiseksi, kokeile joskus mikäli siihen ylipäänsä kykenet. - nutipää
2255 kirjoitti:
Voisitko olla yhtään enemmän säälittävä "Yksinäinen mies"? Missään muissa ketjuissa et ole prinssi rohkeaa, mutta "jostain kummasta syystä" tässä ketjussa olet niin herrasmiestä ja "haluut vaan olla ystävällinen ja tarjota lilalle keskusteluseuraa". Et voisi olla runkkariksi paljon läpinäkyvämpi. Yök.
Tottaikai olen runkkari. Eihän mulla naista ole.
- Yksinäinen mies
Lila millaiset asiat sinua kiinnostavat, onko sinulla harrastuksia joissa sosiaalisia kontakteja voisi tulla ihmisiin joilla on samankaltaisia mielenkiinnonkohteita?
Ei se ihmisiin tutustuminen miehillä ole yhtään sen helpompaa kuin naisillakaan. Ehkä ihmissuhteiden solmiminen onnistuu paremmin jossakin ihan muualla kuin baareissa. Niissä ihmisillä on hieman erilaiset odotukset eikä alkoholi masentuneelle tyypillisesti saa aikaan kuin lisää ongelmia. Itsestäni on ainakin paljon helpompi olla ilman alkoholia ja välttää kaiken maailman baareja kuin ruttoa.
Enkä koe että ne pois jättämälle olisi menettänyt mitään merkityksellistä.Kävin syksyllä itämaisessa tanssissa. Se oli todella piristävää ja kivaa :) Jotain pientä tuli juteltua joskus. Olisin mennyt jatkokurssille, mutta sitä ei pidetä enää samassa paikassa, vaan liian kaukana mun kotoa. Ehkä ensi syksynä sitten olisi lähempänä. Kävin myös koulun järjestämillä ryhmäliikuntatunneilla, pääasiassa bodypumpissa, mutta ei sielläkään ihmiset tutustu toisiinsa. Jumpataan vain ja lähdetään. Nyt tosin kiinnostukseni vähän lopahti..varmaan siksi, että kävin niil tunneil ihan liikaa. Ja nyt muutenkin masennus on vähän pahentunut , nii ei oikein ole voimia mihinkään tuollaiseen :/
En ole käynyt elokuun jälkeen baarissa. Tapasin kesällä ihan kivojakin ihmisiä ja join ihan liikaa, koska muuten en olisi uskaltanut puhua ihmisille. Se ei lopulta ollut enää kivaa. Masennuin vaan lisää, mutta nyt olen ainakin oppinut, että kohtuus kaikessa. Viime kesä oli vain ihan hirveä,enkä kestänyt itseäni enkä yksinäisyyttä. Nyt tekisi taas pitkästä aikaa mieli mennä baariin, mutta ottaisin tietysti hillitymmin. Sen jälkeen kun muutin yksiöön, oon ruvennut juomaan yksikseni, muutaman lasillisen silloin tällöin, ihan vain rentoutuakseni. Minusta se on ihan mukavaa, mutta harmillistahan se on, että ilon kokeminen ilman päihdyttäviä aineita on vaikeaa.
Ujous on vaan hyvä ominaisuus eikä sitä kannata ainakaan hävetä
itse esimerkiksi tykkään ujoista ihmisistä joita voi auttaa siitä eroon tai ainakin yrittää itse kun en ole pinnallinen ollut ikinä jonka takia olen yksinäinen noin 4 vuotta joten jos haluat juttuseuraa lähetä vaan yksityis viesti nii katotaan miten pääsis yksinäisyydestä
mutta voimia joka tapauksessaJatkoa edelliseen viestiin
on hyvä että mietit tulevaisuutta jo noin nuorena ja tiedän että kauan yksin olleilla on vaikeampaa saada uusia ihmissuhteita ja kun menee ja tutustuu uusiin ihmisiin niin kannaattaa kertoa asiat niin kuin ne ovat eikä yrittää valehdella koska totuus tulee jossain vaiheessa kuitenkin julki ja jos ihminen ei hyväksy toista sellaisena kun se on niin painukoon ......n.
olen saanut kuva n että olet alykäs ja mukava ihminen jolla on viellä hyvä tulevaisuus kunhan nyt pääsee pienistä ´´esteistä´´ yli
PS:sori huono teksti johtuu lievästä lukivaikeudestakiitos sanoistasi. onneksi kuitenkin me samankaltaisten ongelmien kanssa painivat ihmiset voimme ymmärtää toisiamme ja jakaa tukea :)
ujous ei oo hyvä ominaisuus. siitä ei ole koskaan ollut mitään hyötyä tai iloa mulle. ei uusiin ihmisiin tutustuttaessa, ihmissuhteiden solmimisessa, eikä opiskelupaikan saamisessa ja työnhaussa. rempseät ja räjähtävät persoonat ne vaan porskuttaa eteenpäin.
- surunveri
Ujous on kyllä juurikin sellainen ominaisuus. Naisilla kyseinen ominaisuus ei kuitenka estä kumppanin löytämistä, kun taas miehillä se voi yksistäänkin pienentää mahdollisuudet lähes nollaan. Sinä taas olet vielä poikkeuksellisen kaunis nainen, niin luulisi ettet oikeasti ole joutunut kamppailemaan yksinäisyyden kanssa - vain itsesi. En tarkoita, etteikö se olisi voinut tuntua samalta, mutta ainakin sulla on huomattavasti enemmän toivoa kuin tämän meidän karvaisten köntysten sukupuolta edistavilla on samassa tilanteessa.
Hienoa että olet selvinnyt anoreksiasta. Toivottavasti masennuskin väistyy ja elämä voittaa. Kertomuksesi perusteella vaikutat tosi sympaattiselta, aidolta ja hyvältä ihmiseltä ja toivon sulle kaikkea hyvää ja yksinäisyyden päättymistä! :) surunveri kirjoitti:
Ujous on kyllä juurikin sellainen ominaisuus. Naisilla kyseinen ominaisuus ei kuitenka estä kumppanin löytämistä, kun taas miehillä se voi yksistäänkin pienentää mahdollisuudet lähes nollaan. Sinä taas olet vielä poikkeuksellisen kaunis nainen, niin luulisi ettet oikeasti ole joutunut kamppailemaan yksinäisyyden kanssa - vain itsesi. En tarkoita, etteikö se olisi voinut tuntua samalta, mutta ainakin sulla on huomattavasti enemmän toivoa kuin tämän meidän karvaisten köntysten sukupuolta edistavilla on samassa tilanteessa.
Hienoa että olet selvinnyt anoreksiasta. Toivottavasti masennuskin väistyy ja elämä voittaa. Kertomuksesi perusteella vaikutat tosi sympaattiselta, aidolta ja hyvältä ihmiseltä ja toivon sulle kaikkea hyvää ja yksinäisyyden päättymistä! :)vaikka se olisi 0,0000001 mahdollisuus niin aina on toivoa
surunveri kirjoitti:
Ujous on kyllä juurikin sellainen ominaisuus. Naisilla kyseinen ominaisuus ei kuitenka estä kumppanin löytämistä, kun taas miehillä se voi yksistäänkin pienentää mahdollisuudet lähes nollaan. Sinä taas olet vielä poikkeuksellisen kaunis nainen, niin luulisi ettet oikeasti ole joutunut kamppailemaan yksinäisyyden kanssa - vain itsesi. En tarkoita, etteikö se olisi voinut tuntua samalta, mutta ainakin sulla on huomattavasti enemmän toivoa kuin tämän meidän karvaisten köntysten sukupuolta edistavilla on samassa tilanteessa.
Hienoa että olet selvinnyt anoreksiasta. Toivottavasti masennuskin väistyy ja elämä voittaa. Kertomuksesi perusteella vaikutat tosi sympaattiselta, aidolta ja hyvältä ihmiseltä ja toivon sulle kaikkea hyvää ja yksinäisyyden päättymistä! :)Miehillä on varmasti vaikeampaa, eikä se reilua ole. Minunkin yksinäisyys on ollut kuitenkin aitoa, ei kuviteltua. Toki se on riippunut itsestäni. Sairauksieni, luonteeni ja pelokkuuden takia olen eristäytynyt. Ala-asteella olin terve, mutta mulla oli kavereita. Ujo olen kuitenkin aina ollut, tuskin mulla suurta kaveripiiriä edelleenkään olisi, vaikka en olisi koskaan sairastunut, mutta varmasti joitain ihmisiä olisi.
Kiitos sanoistasi. Kaikkea hyvää myös sinulle!lila_doll kirjoitti:
Miehillä on varmasti vaikeampaa, eikä se reilua ole. Minunkin yksinäisyys on ollut kuitenkin aitoa, ei kuviteltua. Toki se on riippunut itsestäni. Sairauksieni, luonteeni ja pelokkuuden takia olen eristäytynyt. Ala-asteella olin terve, mutta mulla oli kavereita. Ujo olen kuitenkin aina ollut, tuskin mulla suurta kaveripiiriä edelleenkään olisi, vaikka en olisi koskaan sairastunut, mutta varmasti joitain ihmisiä olisi.
Kiitos sanoistasi. Kaikkea hyvää myös sinulle!Se on totta että miesten maailma on raaempi kuin naisten mutta sitä pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja liittyä joukkoon niin kuin itsekkin tein. Minulla ei vielläkään ole sellaisia kavereita kenen kanssa käydä tekemässä jotain vapaa aikana vaan pari kaveria Facebookissa ja pari tuttua joiden kanssa käydään koiria ulkoiluttamassa jossa tunnen itseni jotenkin ulkopuoliseksi.
Nään itseni juuri lilan tilanteessa ilman anoreksiaa ja ujous on lieventynyt. Yksin asuminen pahentaa vähän ehkä tilannetta mutta kaikki toivottavasti kääntyy hyväksi jossain vaiheessa ;)- shtyutr8657
surunveri kirjoitti:
Ujous on kyllä juurikin sellainen ominaisuus. Naisilla kyseinen ominaisuus ei kuitenka estä kumppanin löytämistä, kun taas miehillä se voi yksistäänkin pienentää mahdollisuudet lähes nollaan. Sinä taas olet vielä poikkeuksellisen kaunis nainen, niin luulisi ettet oikeasti ole joutunut kamppailemaan yksinäisyyden kanssa - vain itsesi. En tarkoita, etteikö se olisi voinut tuntua samalta, mutta ainakin sulla on huomattavasti enemmän toivoa kuin tämän meidän karvaisten köntysten sukupuolta edistavilla on samassa tilanteessa.
Hienoa että olet selvinnyt anoreksiasta. Toivottavasti masennuskin väistyy ja elämä voittaa. Kertomuksesi perusteella vaikutat tosi sympaattiselta, aidolta ja hyvältä ihmiseltä ja toivon sulle kaikkea hyvää ja yksinäisyyden päättymistä! :)Ihan kivan näköinen poika sä oot! Sivuprofiilista tosin ei näe vielä kokonaisuutta...
Hei
itse entisenä ujona vain sanoa että ei siitä haittaakaa ole vaikka välillä se voi vituttaa ja huomasin että kommettisi ovat juuri sopivan pituisia että pystyisit keskustelemaan tuntemattomien ihmisten kanssa, sinun pitää vaan ´´unohtaa´´ ujous ja mennä keskustelemaan muiden kanssa se on toiminut itselläni niin miksei myös muilla =))
lopuksi viellä toivottavasti piristävää musiikkia
http://www.youtube.com/watch?v=ZZWNf9bHMZE
omaa kohtaloaan pystyy muuttamaan peukkuja!- merchi
Niin on muutkin ihmiset mitäs sairastuit?Olisit syönyt jotain seuraksi.
Olisit itsekkin juhlinut ja harrastanut seksiä..Ryhmässä on voimaa.
Eli kaikki mitä sulle tapahtuu/tapahtui on/oli jonkun muun vika, ei sun?
Anoreksian,muuton,hiljasuuden, yksinäisyyden etc etc...
Vikaa on mutta korkeintaan luonteessa,
jos yrittäisit olla kiltimpi ihmisille niin voisit onnsitua luomaan
helpommin ihmissuhteita kukaan ei halua kuulla
valitusta ja ilkeilyä, sun pitää muuttaa itsesi koska muita
ei voi muuttaa.- tuossa on itua
On totta, että jos tahtoo solmia ihmissuhteita, on mentävä mukaan sinne missä heitä on ja tutustua heidän "maailmaansa" jossa on menoa ja vilskettä. Juurikin ruokala on hyvä paikka aloittaa. Sekaan vaan. Mitään ei voi tapahtua jos ei tee mitään.
Eri asia one erakkotyypit, jotka ahdistuu ruuhkasta. Ihmiset on aikuisina vielä niin perhanan toimeliaita ja innostuneita kuten lapset konsanaan. "Vanhalle sielulle" se on vähän liian rajua menoa jo ;) - Trind
"sun pitää muuttaa itsesi koska muita
ei voi muuttaa."
Ei itseäänkään voi muuttaa muiden kaltaiseksi. Mielestäni on parempi yrittää etsiä itsensä kaltaista seuraa, ihmisiä joiden kanssa on helppo tulla toimeen ja jotka hyväksyvät sellaisena kuin on ja panostaa ihmissuhteiden luomiseen tällaisten ihmisten kanssa.
Ja ei nyt millään pahalla, mutta sellaisia hevosen lailla hirnuvia aina iloisia bimbotyttöjä/naisia voi olla vähän vaikea sietää, jos on itse hiljaisempi ja älyllisempi tyyppi. Jostain syystä vain tästä naistyypistä on tehty ihanne, jonka kaltaisia kaikkien muiden pitäisi olla.
Erilaisia itselle sopivia ihmisiä löytyy kyllä, ja heistä kannattaa pitää kiinni. Mainittiinko tuossa alkuperäisessä viestissä että vika on muissa, koska se ei ole kenenkään vika
jos et osaa lukea niin kannattaako tänne tulla huutelemaan?juha260 kirjoitti:
Mainittiinko tuossa alkuperäisessä viestissä että vika on muissa, koska se ei ole kenenkään vika
jos et osaa lukea niin kannattaako tänne tulla huutelemaan?No en tosiaan oo syyttäny tässä muita kuin itteäni, mutta kun nää on tääs näitä ihmisiä, jotka yrittää kääntää mun sanoja väärinpäin.
lila_doll kirjoitti:
No en tosiaan oo syyttäny tässä muita kuin itteäni, mutta kun nää on tääs näitä ihmisiä, jotka yrittää kääntää mun sanoja väärinpäin.
Olen huomannut että täällä on paljon ilkeitä ihmisiä mutta sinun ei tarvitse syyttää itseäsi koska et ole tehnyt mitään väärää
- Yksinäinen mies
lila_doll kirjoitti:
No en tosiaan oo syyttäny tässä muita kuin itteäni, mutta kun nää on tääs näitä ihmisiä, jotka yrittää kääntää mun sanoja väärinpäin.
Älä välitä tuollaisista kommenteista. Näyttää siltä että empatia on kuollut tästä katajaisesta maasta lähes täydellisesti.
Ne jotka ovat käyneet läpi masennuksen jossakin muodossa osaavat asettua paremmin asemaasi ja ymmärtävät minkä kanssa kamppailet. Oletko hakenut apua masennukseesi? Ensimmäinen askel yksinäisyyden ja toivottumuuden poistamiseksi on sen saaminen hallintaan ja tuon jälkeen voi riittää energiaa paremmin myös sosiaaliseen kanssa käymiseen. Yksinäinen mies kirjoitti:
Älä välitä tuollaisista kommenteista. Näyttää siltä että empatia on kuollut tästä katajaisesta maasta lähes täydellisesti.
Ne jotka ovat käyneet läpi masennuksen jossakin muodossa osaavat asettua paremmin asemaasi ja ymmärtävät minkä kanssa kamppailet. Oletko hakenut apua masennukseesi? Ensimmäinen askel yksinäisyyden ja toivottumuuden poistamiseksi on sen saaminen hallintaan ja tuon jälkeen voi riittää energiaa paremmin myös sosiaaliseen kanssa käymiseen.Kävin 5 vuotta psykoterapiassa, yläasteen ja lukion aikana. Olin todella kauan hoitoa vastaan, teiniangsti kun olin. Anoreksia on pahimmillaan sellainen, että haluaa vain laihduttaa rauhassa ja vihaa kaikkia auttajiaan. Olin todella sairas, mutta vasta hoidon viimeisinä vuosina otin avun vastaan avoimin mielin. Helsinkiin muutettuani ei ole ollut mitään. Oon lähinnä totuttautunut ajatukseen, että kyllä mä tästä itse selviän. Pari kertaa kävin lääkärissä muiden syiden takia, ja sitten tuli puheeksi anoreksia ja masennus, koska se välittyi olemuksestani. Sain masennuslääkkeitä, jotka kuitenkin lopetin, koska ne aiheuttivat inhottavan sivuoireen. Ja muutenkin ne lääkkeet ovat epämiellyttävän luonnottomia. En ottanut hoitoa sitten vastaan kuitenkaan, koska oli mulla avomies tukemassa. Nyt tosin asun yksin, nii se on vähän erilaista, ku kukaan ei oo lohduttamassa.
Tiedän syyt, jotka vahvistavat masennusta. Ne ovat ainakin yksinäisyys ja epävarmuus tulevaisuudesta sekä opiskelumotivaation puute. Näiden asioiden pitäisi muuttua. Mutta kuitenkin, vaikka nää kaikki korjautuisivat, ei masennus kokonaan katoa. Mulle on tapahtunut paljon hyviäkin asioita, ja elämä on päällisin puolin ollut ihan kunnossa, mutta masennus on aina huutanut takaraivossa...jo 8 vuotta...eikä se sieltä koskaan lähde. En usko terapian auttavan...ei se ongelmiani poista. Voin vain yrittää muuttaa asioita parempaan suuntaan ja hyväksyä masennuksen, jonka kanssa tulen kulkeman elämäni loppuun asti. Se on jo voitto, että sen saa pidettyä lievänä ja hallinnassa.
Vain toinen masentunut voi ymmärtää mistä puhun.- Yksinäinen mies
lila_doll kirjoitti:
Kävin 5 vuotta psykoterapiassa, yläasteen ja lukion aikana. Olin todella kauan hoitoa vastaan, teiniangsti kun olin. Anoreksia on pahimmillaan sellainen, että haluaa vain laihduttaa rauhassa ja vihaa kaikkia auttajiaan. Olin todella sairas, mutta vasta hoidon viimeisinä vuosina otin avun vastaan avoimin mielin. Helsinkiin muutettuani ei ole ollut mitään. Oon lähinnä totuttautunut ajatukseen, että kyllä mä tästä itse selviän. Pari kertaa kävin lääkärissä muiden syiden takia, ja sitten tuli puheeksi anoreksia ja masennus, koska se välittyi olemuksestani. Sain masennuslääkkeitä, jotka kuitenkin lopetin, koska ne aiheuttivat inhottavan sivuoireen. Ja muutenkin ne lääkkeet ovat epämiellyttävän luonnottomia. En ottanut hoitoa sitten vastaan kuitenkaan, koska oli mulla avomies tukemassa. Nyt tosin asun yksin, nii se on vähän erilaista, ku kukaan ei oo lohduttamassa.
Tiedän syyt, jotka vahvistavat masennusta. Ne ovat ainakin yksinäisyys ja epävarmuus tulevaisuudesta sekä opiskelumotivaation puute. Näiden asioiden pitäisi muuttua. Mutta kuitenkin, vaikka nää kaikki korjautuisivat, ei masennus kokonaan katoa. Mulle on tapahtunut paljon hyviäkin asioita, ja elämä on päällisin puolin ollut ihan kunnossa, mutta masennus on aina huutanut takaraivossa...jo 8 vuotta...eikä se sieltä koskaan lähde. En usko terapian auttavan...ei se ongelmiani poista. Voin vain yrittää muuttaa asioita parempaan suuntaan ja hyväksyä masennuksen, jonka kanssa tulen kulkeman elämäni loppuun asti. Se on jo voitto, että sen saa pidettyä lievänä ja hallinnassa.
Vain toinen masentunut voi ymmärtää mistä puhun.Ja juuri siksi että otat YTHS:n yhteyttä ja käyt juttelemassa tuosta masennuksesta lääkärin kanssa. Se kietoo ihmisen synkkyyteen ja epätoivoon niin huomaamatta ettei mihinkään muuhun energiaa riitä. Ja kerro mikä lääke sinulle tuolloin aiheutti sivuoireita. Olen aivan varma että se kannattaa ja auttaa varmasti tuon opiskelumotivaatioonkin positiivisesti. Hoidetaan se kandin työ alta ;) niin voit alkaa miettimään gradun tekoa ja valmistumista. Masennuksesta voi parantua - tiedän että se on vaikea ja pitkällinen prosessi, mutta sen eteen kannattaa tehdä töitä niin tuskalliselta kuin se tuntuukin. Mutta anna parantumiselle mahdollisuus älä jää kiinni synkkyyden syöksykierteeseen, se vie mukanaan jos et pyristele siitä irti.
Sinulla ei ehkä ole avomiestä, mutta tukea sinulla on aivan varmasti - kaveria ei jätetä tiukan paikan tullen. Itse olen taittanut matkaa masennuksen kanssa huomattavasti pidempään kuin sinä mutta periksi en anna, en vaikka mikä olisi. lila_doll kirjoitti:
Kävin 5 vuotta psykoterapiassa, yläasteen ja lukion aikana. Olin todella kauan hoitoa vastaan, teiniangsti kun olin. Anoreksia on pahimmillaan sellainen, että haluaa vain laihduttaa rauhassa ja vihaa kaikkia auttajiaan. Olin todella sairas, mutta vasta hoidon viimeisinä vuosina otin avun vastaan avoimin mielin. Helsinkiin muutettuani ei ole ollut mitään. Oon lähinnä totuttautunut ajatukseen, että kyllä mä tästä itse selviän. Pari kertaa kävin lääkärissä muiden syiden takia, ja sitten tuli puheeksi anoreksia ja masennus, koska se välittyi olemuksestani. Sain masennuslääkkeitä, jotka kuitenkin lopetin, koska ne aiheuttivat inhottavan sivuoireen. Ja muutenkin ne lääkkeet ovat epämiellyttävän luonnottomia. En ottanut hoitoa sitten vastaan kuitenkaan, koska oli mulla avomies tukemassa. Nyt tosin asun yksin, nii se on vähän erilaista, ku kukaan ei oo lohduttamassa.
Tiedän syyt, jotka vahvistavat masennusta. Ne ovat ainakin yksinäisyys ja epävarmuus tulevaisuudesta sekä opiskelumotivaation puute. Näiden asioiden pitäisi muuttua. Mutta kuitenkin, vaikka nää kaikki korjautuisivat, ei masennus kokonaan katoa. Mulle on tapahtunut paljon hyviäkin asioita, ja elämä on päällisin puolin ollut ihan kunnossa, mutta masennus on aina huutanut takaraivossa...jo 8 vuotta...eikä se sieltä koskaan lähde. En usko terapian auttavan...ei se ongelmiani poista. Voin vain yrittää muuttaa asioita parempaan suuntaan ja hyväksyä masennuksen, jonka kanssa tulen kulkeman elämäni loppuun asti. Se on jo voitto, että sen saa pidettyä lievänä ja hallinnassa.
Vain toinen masentunut voi ymmärtää mistä puhun.Hei
Omalla kohddallani tuo masennus oli sellaista että halusin vaan olla omissa oloissani ja pelkäsin sosiaalisia tilanteita minkä takia koulussa porukka sano aina et muka angstaan ja ainoa opettaja oli äidinkielen opettaja joka huomasi ongelmani kirjoituksistani(synkkiä) sanoi että kannattaisi miettiä että pitääkö mennä puhumaan terkkarille mutta se ei johtanut mihinkään koska siihen aikaan en viellä kiinnittänyt huomiota omiin ongelmiini vaan ajattelin että mitä muut ajattelivat minusta sama jatkui viellä 22v ikään asti jolloin päätin että nyt saa riittää ja menin työpaikan Psykologille joka sanoi että yritä häätää ne pahat ajatukset päästäsi ja mieti positiivisesti mikä on auttanut jonkin verran mutta ei ole poistanut yksinäisyyden tunnetta.
Mutta nyt palataan taas aiheeseen
Joten Lila sinulla on hyvä alku tuossa että uskot että selviät.
Kaikilla ihmisillä on huonot aikansa mutta kyllä niistä pääse yli kunhan jaksaa uskoa itseensä jonka sinä jos selvästi jo osaat. Viellä pitää päästä eroon menneestä. Ujous ja anoreksia ajoi sinut masennukseen joten eroon ujoudesta ja anoreksiasta niin masennus toivottavasti lähtee samalla;)
Kysyisin viellä että missä olet mielestäsi hyvä?
Kädentaidot, Empatia kiltteys tai joku muu?Yksinäinen mies kirjoitti:
Ja juuri siksi että otat YTHS:n yhteyttä ja käyt juttelemassa tuosta masennuksesta lääkärin kanssa. Se kietoo ihmisen synkkyyteen ja epätoivoon niin huomaamatta ettei mihinkään muuhun energiaa riitä. Ja kerro mikä lääke sinulle tuolloin aiheutti sivuoireita. Olen aivan varma että se kannattaa ja auttaa varmasti tuon opiskelumotivaatioonkin positiivisesti. Hoidetaan se kandin työ alta ;) niin voit alkaa miettimään gradun tekoa ja valmistumista. Masennuksesta voi parantua - tiedän että se on vaikea ja pitkällinen prosessi, mutta sen eteen kannattaa tehdä töitä niin tuskalliselta kuin se tuntuukin. Mutta anna parantumiselle mahdollisuus älä jää kiinni synkkyyden syöksykierteeseen, se vie mukanaan jos et pyristele siitä irti.
Sinulla ei ehkä ole avomiestä, mutta tukea sinulla on aivan varmasti - kaveria ei jätetä tiukan paikan tullen. Itse olen taittanut matkaa masennuksen kanssa huomattavasti pidempään kuin sinä mutta periksi en anna, en vaikka mikä olisi.Hyvii ohjeita:)
Ps:niistä lääkkeistä kannattaa yrittää pysyä erossa mahdollisimman kauan koska ne voi vaan pahentaa tilannettajuha260 kirjoitti:
Hei
Omalla kohddallani tuo masennus oli sellaista että halusin vaan olla omissa oloissani ja pelkäsin sosiaalisia tilanteita minkä takia koulussa porukka sano aina et muka angstaan ja ainoa opettaja oli äidinkielen opettaja joka huomasi ongelmani kirjoituksistani(synkkiä) sanoi että kannattaisi miettiä että pitääkö mennä puhumaan terkkarille mutta se ei johtanut mihinkään koska siihen aikaan en viellä kiinnittänyt huomiota omiin ongelmiini vaan ajattelin että mitä muut ajattelivat minusta sama jatkui viellä 22v ikään asti jolloin päätin että nyt saa riittää ja menin työpaikan Psykologille joka sanoi että yritä häätää ne pahat ajatukset päästäsi ja mieti positiivisesti mikä on auttanut jonkin verran mutta ei ole poistanut yksinäisyyden tunnetta.
Mutta nyt palataan taas aiheeseen
Joten Lila sinulla on hyvä alku tuossa että uskot että selviät.
Kaikilla ihmisillä on huonot aikansa mutta kyllä niistä pääse yli kunhan jaksaa uskoa itseensä jonka sinä jos selvästi jo osaat. Viellä pitää päästä eroon menneestä. Ujous ja anoreksia ajoi sinut masennukseen joten eroon ujoudesta ja anoreksiasta niin masennus toivottavasti lähtee samalla;)
Kysyisin viellä että missä olet mielestäsi hyvä?
Kädentaidot, Empatia kiltteys tai joku muu?Korjaan vielä, että masennus ajoi minut anoreksiaan. Ujo olen ollut aina. Anoreksiasta olen melkein päässyt ja se on helpottanut elämääni paljon. Ujous on kuitenkin luonteenpiirre. Toki sitäkin voi helpottaa sosiaalisten kontaktien avulla. Pienenä olin toki paljon ujompi ja se on jonkin verran helpottunut.
Missäköhän olisin hyvä. Piirtämisessä,jota en jaksa enää harrastaa. Itämaisessa tanssissa. Minulla on taiteellista silmää, olen sellainen esteetikko. Osaan kirjoittaa tekstejä. Siis jos aihe kiinnostaa.
Luonteenpiirteet...ymmärtäväisyys ja syvällisyys. En siis oo mikään filosofinen pohtija, eikä mieti yhteiskunnallisia asioita, mutta puhun mielummin mielen asioita kuin jostain pinnallisesta. Sekin on mielipidekysymys kai, onko se hyvä piirre..en osaa jauhaa paskaa. Toisinaan tykkään kuunnella paskanjauhamista, ei siinä mitään. Kunhan on muutakin sanottavaa.
Ei keksi kauheasti hyviä ominaisuuksia ole, tai sitten ne on sellaisia, että toiset pitää toiset ei :/lila_doll kirjoitti:
Korjaan vielä, että masennus ajoi minut anoreksiaan. Ujo olen ollut aina. Anoreksiasta olen melkein päässyt ja se on helpottanut elämääni paljon. Ujous on kuitenkin luonteenpiirre. Toki sitäkin voi helpottaa sosiaalisten kontaktien avulla. Pienenä olin toki paljon ujompi ja se on jonkin verran helpottunut.
Missäköhän olisin hyvä. Piirtämisessä,jota en jaksa enää harrastaa. Itämaisessa tanssissa. Minulla on taiteellista silmää, olen sellainen esteetikko. Osaan kirjoittaa tekstejä. Siis jos aihe kiinnostaa.
Luonteenpiirteet...ymmärtäväisyys ja syvällisyys. En siis oo mikään filosofinen pohtija, eikä mieti yhteiskunnallisia asioita, mutta puhun mielummin mielen asioita kuin jostain pinnallisesta. Sekin on mielipidekysymys kai, onko se hyvä piirre..en osaa jauhaa paskaa. Toisinaan tykkään kuunnella paskanjauhamista, ei siinä mitään. Kunhan on muutakin sanottavaa.
Ei keksi kauheasti hyviä ominaisuuksia ole, tai sitten ne on sellaisia, että toiset pitää toiset ei :/Sitä minä yritin kertoa toulla aikaisemmin että noi ujous anoreksia ja masennus liittyy toisiinsa ja onneksi olkoon anoreksian selättämisestä=)). myönnä että ujous lieventyy sosiaalisten kontaktien avulla jonkin verran mutta siitä ei ikinä pääse eroon kokonan se on niinkuin valuvirhe tai lahja miten sen nyt jokainen tulkitsee;).
ja olet selvästikkin lahjakas ihminen koska osaat piirtää ja todennäköisesti myös maalata niin kannattaa miettiä miten niitä voisi käyttää hyväksi esim yrittäisitkö taiteilijan uraa vai kenties kirjailijan?. Tuossahan on jo paljon hyviä ominaisuuksia ja kaikki onhyviä piirteitä niitä ei kannata hävetä ja viellä tuosta paskanjauhamisesta sen verran että itsekkään en ole ikinä osannut tuota eikä hävetä yhtään mieluummin on hiljaa kuin nolaa itsensä puhumalla itsensä pussiin tai haukkumalla muita ihmisiä
PS:melkein tulen kateelliseksi noista taiteellisista lahjoista koska en osaa piirtää kuin tikku ukkoja niitäkin heikostilila_doll kirjoitti:
Korjaan vielä, että masennus ajoi minut anoreksiaan. Ujo olen ollut aina. Anoreksiasta olen melkein päässyt ja se on helpottanut elämääni paljon. Ujous on kuitenkin luonteenpiirre. Toki sitäkin voi helpottaa sosiaalisten kontaktien avulla. Pienenä olin toki paljon ujompi ja se on jonkin verran helpottunut.
Missäköhän olisin hyvä. Piirtämisessä,jota en jaksa enää harrastaa. Itämaisessa tanssissa. Minulla on taiteellista silmää, olen sellainen esteetikko. Osaan kirjoittaa tekstejä. Siis jos aihe kiinnostaa.
Luonteenpiirteet...ymmärtäväisyys ja syvällisyys. En siis oo mikään filosofinen pohtija, eikä mieti yhteiskunnallisia asioita, mutta puhun mielummin mielen asioita kuin jostain pinnallisesta. Sekin on mielipidekysymys kai, onko se hyvä piirre..en osaa jauhaa paskaa. Toisinaan tykkään kuunnella paskanjauhamista, ei siinä mitään. Kunhan on muutakin sanottavaa.
Ei keksi kauheasti hyviä ominaisuuksia ole, tai sitten ne on sellaisia, että toiset pitää toiset ei :/unohtu mainita sellainen että kannattaa alkaa pitämään esim päiväkirjaa johon kirjoittaa mikä meni päivässä hyvin ja mikä huonosti ja miettiä mitä voisi tehdä paremmin;)
- a18plus6
Nuorihan sinä vielä olet, joten ei mitään hätää. Et ole sinänsä tuhlannut kahdeksaa vuotta elämästäsi, vaikka ainahan sitä voi toki jossitella "olisi pitänyt tehdä näin tai noin". Väittäisin, että minäkin olen hukannut 15 viimeistä vuotta elämästäni, mutta toisten kestää kauemmin löytää oma paikkansa maailmasta kuin toisten.
Ystävien (tai rakkaan) löytämisen todennäköisyys kasvaa, kun on sellaisissa paikoissa missä ihmisiäkin on (yllätys yllätys). Normaalisti neuvoisin kokeilemaan erilaisia harrastuksia, mutta en tiedä miten ne tilanteeseesi soveltuisivat.
Tällä palstalla on viestien perusteella aika paljon kanssasi suunnilleen samanikäisiä, pk-seudulla asuvia, nuoria naisia. Ehkä voisit rekisteröidä nimimerkkisi jolloin voisitte yrittää ottaa yhteyksiä? Siinäkin voisi olla pieni siemenenpoikanen, josta ystävyyssuhteita voisi sitten versoa. Se kestää toisinaan tuskallisen kauan..
Olen huono tällaisissa sosiaalisissa tilanteissa, missa on paljon ihmisiä. Sellainen "pinnallinen" tutustuminen on aika vaikeaa minulle. Puheliaimmat ihmiset yleensä vievät huomion ja muodostavat porukoitaan...oon oikeasti ihan vitun täynnä sitä, että olen olen aina porukan hiljaisin ja sit se jää aina siihe se ihmisii tutustuminen. Ujolla ja masentuneella se vie ihan kamalasti energiaa. Myönnän, että olisi voinut esim. yliopiston alkaessa yrittää kovemmin. Mutta silloin mun päässä pyöri ihan liikaa ruoka, olin kauhean väsynyt ja heikko. Vieläkin mulle tuottee ongelmia nopea väsyminen. Keho on ollut vuosia niin kovilla, että kunto on kaikin puolin huono.
Minusta olisi kiva pitää esim. masentuneiden tai syömishäiriöisten /siitä parantuneiden pieni miitti, jossa kaikki tietäisivät olevansa samanhenkisiä :) Olisi jotenkin helpompaa.
Oon jo saanut pari yhteydenottoa täältä, mikä oli mukava yllätys :)Taas lässyttelen omiani=(
Omalla kohdallani yritin muuttua silloin kun menin armeijaan. Suunnittelin jo monta kuukautta etukäteen että mitä puhuisin ja että yrittäisin päästä muiden kanssa samaan porukkaan.
todellisuus olikin sitten ihan eri asia. Saavuin armijan porteille ja siellä odotti kyyti varuskunnan aluueelle jossa meidät passitettiin auditorioon jossa odoteltiin kauan puhuttiin siinä vierustoverin kanssa vähän mm arvomerkeistä ja mihin komppaniaan aikoo hakea. sitten meidät jaettiin ryhmiin kaikkia tietenkin jännitti liikaa ettei pystynyt puhumaan mikä oli odotettavissa. Sitten kun päästiin tupaan niin ihmiset alko tutustuu toisiinsa ja minäkin yritin mutta aina joku muu varasti kaiken huomion ja stressi vei voimat joten jäin melko yksin sielläkin sitten
joten tiedän liian hyvin tuon tunteen että jää vähän ulkopuoliseksi.
Tuo miitti on hyvä idea mutta miten toteuttaa?- Yksinäinen mies
Niinhän se kestää ja on täyttä takaiskuja, mutta siitä huolimatta tuo on voitettavissa.
Eikä tuo sosiaalinen puoli varmaankaan ihan hetkessä muutu, mutta ajankanssa saat itseluottamuksen palautettua ja mietittyä mikä on sinulle sopiva sosiaalisen kanssakäynnin muoto.
Ja jos tuntuu että se onnistuu helpommin niiden parissa jotka ovat samaisten asioiden kanssa taistelleen niin tiedät miten tavoittaa. - a18plus6
Olet tullut tänne omiesi pariin, täältä löydät ihmisiä, joiden kanssa tulet toimeen. Siksi ei ole ihme, että olet saanut jo yhteydenottoja :) Minäkin olen saanut, siksi nimimerkki kannattaa rekisteröidä! Eihän nimimerkin tarvitse mitään kirjallisuuden Nobeliakaan voittaa, katsokaa nyt vaikka tätä minun neronleimaustani!
Meillähän on täällä tuo miitinjärjestely-ketju, joten sinne vain miittiä järjestämään! Ei se itsekseen tapahdu :)
missä on miittiketju? yritin etsii mut ei löytyny
Maailmassa asuu miljoonittain ihmisiä
ja jokainen heistä on erilainen.
Juhli omaa ainutlaatuisuuttasi,
nosta malja joka päivä
sille että olet niin omanlaisesi, ainutkertainen.
Etsi tuota ainutlaatuisuutta sisimmästäsi,
tee siitä näkyvää ja kaunista,
anna sen loistaa ja johdattaa kulkuasi.
ps. Toivottavasti ymmärrät tuon:)- zx czx czx czx cz xc
Luuletko ihan oikeasti, että aloittaja käy enää tätä ketjua lukemassa? Hölmö.
zx czx czx czx cz xc kirjoitti:
Luuletko ihan oikeasti, että aloittaja käy enää tätä ketjua lukemassa? Hölmö.
Todennäköisesti ei enään lue mutta toivotaan että kaikki on alkuperäisellä kirjoittajalla paremmin nyt kuin ennen
- 123321
Oisiko sinulla kikkiä kännykässä voisin jutella sinulle jos juttelu seura kelpaisi :) olen tosin vain 14 täytän joulukuussa 15
- Yksinäinen mies
Lila-doll jos näet tämän kerro mitä sinulle kuuluu. Kirjoituksesi koskettivat ja olen ajatellut sinua.
- dftgyhujikol
Yksinäinen mies kirjoitti:
Lila-doll jos näet tämän kerro mitä sinulle kuuluu. Kirjoituksesi koskettivat ja olen ajatellut sinua.
Nii varmaa.....
Jos oikeesti kiinnostaa tietää, nii menkää lukemaan mun blogia
http://ineedmorecookies.blogspot.fi/- Yksinäinen mies
Kiitos, että vastasit Lila. Kyllä kiinnostaa.
- Shonda1
Yksinäinen mies kirjoitti:
Kiitos, että vastasit Lila. Kyllä kiinnostaa.
Lopetappa se nuoleskelu. kun ei muut palstan naisista innostu sun jutuista niin kannattaisiko mennä etsimään sitä tyttöystävää ihan muualta kuin täältä
- Yksinäinen mies
Kun en tyttöystävää etsi niin paha lopettaa.
- Shonda1
Ei toisen henkistä tilaa saa käyttää hyväksi. Sairas pervo
Hei antakaapas nyt olla. Kukaa tässä ei oo käyttäny mua hyväksi. Eikä sellanen onnistuisikaan, koska osaan ajatella ihan omilla aivoillani.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2133181
Tiedäthän että
Pohdin paljon siirtymistä. Tulen surulliseksi tietyistä tai monistakin asioista. Siksi parempi kun saat elää vapaasti il172941Suomella TUNTI ELIN AIKAA jos/ kun SOTA Syttyy NAAPURIN KANSSA!
Sitten kaikki tärkeät paikat, Komentokeskukset, poliittiset päätöksentekijät, Sotilastukikohdat, Varuskunnat, Liikentee3961746Klaukkalan onnettomuus
Kun kuulin onnettomuudesta,jossa auto oli suistunut sillalta jokeen,en kyllä missään vaiheessa uskonutkaan että kyseess321569- 961372
Sinulla on kauniit kasvot ja erityisesti kulmakarvat
Ne yhdistettynä luonteeseen, katseeseen ja ilmeisiin saa pääni pyörälle kyllä. En kestä. Usein päivisin nämä tulevat mie531289- 991267
Martinan uudet tuulet
Alkaa vahvasti vaikuttaa siltä, että ollaan tosiaan palattu sinkkumarkkinoille. Joulu ja uusivuosi ilman kihlattua, vaik1891190Afrikan tähti -lautapelit kerätään pois Turun päiväkodeista Pelin poistuminen ei ole kaikkien mielee
Afrikan tähti -lautapelit kerätään pois Turun päiväkodeista Pelin poistuminen ei ole kaikkien mieleen. Turku VOISI LO1911181Nurmijärven Tulvatie jätetty hoitamatta jonka ansiosta turma sattui?
Käykö nyt niin että tienhoidosta vastaavat tahot laitetaan maksamaan turma? Miksi tietä ei ollut hoidettu, onko syy pihe1461029