Kokeillaanpa mielikuvistussimulaatiota:
Siirrytään ajassa yli 2000 vuotta taaksepäin. Maapallolta valitaan eri mantereilta aidattuja alueita, jotka steriloidaan poistaen kaikki nykyeliöt ja niihin siirretään hirmuliskoajan eliöstö toimivina ekosysteemeinä. Edelleen kuvittelemme, ettei nykyinen ilmakehä tai muu ympäristötekijä haittaa noita menneisyyden eliötä. Eräänä tällaisena koekasvastusalueena näkisin Floridan niemimaan. Alueiden tulisi olla noinkin suuria, että reviiriä riittäisi normaalisti kaikille isoillekin eliöille.
Kun koealueilla olisi saavutettu joltinenkin tasapaino, poistettaisiin aitaus (paremminkin ylipääsemätön muuri). Tämä voitaisiin ajatella tapahtuvan n. vuonna 500 jKr.
Kysymys kuuluu, miten nuo menneisyyden eliöt pärjäisivät? Voimme jakaa tarkastelun esim. Lihansyöjät, kasvissyöjät, kasvit, vesieläimet, mikrobit.
Itse veikkaisin, että tuonajan lihansyöjät karkottaisivat kaikilta lämpimiltä vyöhykkeiltä nykyeliöstön (sekä lihan- että kasvinsyöjät), menneisyyden kasvissyöjät pärjäisivät lihansyöjien "siivellä", nykykasvit olisivat menestyviä kilpailussa, mikrobit tasaväkisiä ja kalat yms vedenelävät samoin. Ihminenkin joutuisi peräytymään tuhannen vuoden takaisella teknologiallaan.
Ihan scifiä siis, mutta "kehitys" ei ole mitenkään niin ilmeisen edistyksellistä kuin ajatellaan, vai onko?
Jurasicsimulaatio
17
686
Vastaukset
- Kyllästetty
On erittäin hyvin tiedossa, ettei evoluutio ole "edistystä" tai kehitystä mihinkään tiettyyn suuntaan, saati kohti "täydellistä" oliota. Se on vain sopeutumista vallitseviin olosuhteisiin niistä lähtökohdista jotka eliöllä on. Tämä sopeutuminen voi johtaa myös muotoihin jotka sopivat vallitsevaan tilanteeseen erittäin hyvin, mutta jotka eivät enää kykene sopeutumaan ympäristönmuutoksiin muututtaan niin pitkälle vallitsevan tilanteen "mukaisiksi". Näennäiset edistysaskeleetkin ovat yleensä moniteräinen miekka. Esimerkiksi suuria määriä muniva ja poikasensa hylkäävä emo voi turvata lajin tulevaisuuden joissain oloissa paljon paremmin kuin muutaman poikasen kohdussa kantava ja imettävä. Jos olisi olemassa jokin maaginen täydellinen ratkaisu kuhunkin lisääntymisen ja hengissäselviämisen ongelmaan, eiköhän sen saavuttanut eliö valloittaisi kaikki mahdolliset ekologiset lokerot.
Maapallo ei ole mikään staattinen paikka, vaan ajoittain tätä planeettaa murjotaan jos jonkinlaisilla katastrofeilla avaruuskivistä maansisäisiin myllerryksiin, joiden seurauksena koko globaali ekosysteemi voi luhistua. Silloin pitkälle mennyt sopeuma ei olekaan kilpailukyvyn nostattaja vaan haitta. Jos tarvitsee tonnin tietyn kasvin lehtiä päivässä, kuinka selvitä äkillisestä talvesta, joka tappaa kaikki nuo kasvit? Yhtäkkiä kyky kaivautua pieneen koloon horrostamaan onkin parempi kuin massiivinen koko nopea aineenvaihdunta.
Ilman viimeisintä suurta katastrofia 65 miljoonaa vuotta sitten, planeettaamme asuttaisi epäilyksettä kirjava joukko dinosauruksia pikkulinnuista kymmenien tonnien kasvinsyöjäjärkäleisiin. Nisäkkäistä ei olisi kilpailemaan kuin korkeintaan kylmimmillä alueilla, jos sielläkään. Nisäkkäät hallitsevat nykytilanteessa vain siksi, että ne olivat vähäruokaisia, pieniä, suhteellisen sopeutumattomia ja kykeneviä piiloutumaan kun liitukauden lopun katastrofi iski pyyhkäisten kaikki suuret eläinlajit planeetalta, mukaanlukien melkein kaikki dinosaurukset. Muita selviytyjiä maalla olivat sammakkoeläimet, matelijat ja pieni osa lentokykyisistä dinosauruksista. Eivät siis suinkaan ne lajit, jotka kokoa ja voimaa arvostavan ihmisen mielestä näyttäisivät "edistyneimmiltä".- tuttu mies
Kyllästetty:[...Ilman viimeisintä suurta katastrofia 65 miljoonaa vuotta sitten, planeettaamme asuttaisi epäilyksettä kirjava joukko dinosauruksia ...]
Vaikka väitettäsi ei voinekaan mitenkään todentaan, siihen sisältyy kuitenkin _alkuperäisen_ darwinismin hylkääminen. Darwinismin opin mukaisesti muutokset ovat sekä asteettaisi että eteneviä.
Katastrofismi oli tuolloin (tai heti Darwinin jälkeen) epäsuosioissa niin geologiassa kuin biologiassakin.
Koska darwinismi on niin löyhä idea, ei siinä ole juuri mitään, mitä ei voisi vaihtaa päinvastaiseksi tarvittaessa. Niinpä nykygeologit ja ehkä evoluutiobiologitkin ovat joutuneet taipumaan katastrofismin suuntaan. Samalla ei kuitenkaan ole mitenkään avoimesti hylätty darwinismia, ehkä nyt nimetty neodarwinismiksi tai synteettiseksi evoluutioksi tms.
Hyvin mielenkiintoiseksi asia menee siltä osin, että jos evoluutio ei ole edistystä, voidaanko samalla hylätä myös ajatus kelpoisuuden kasvusta populaatiosukupolvesta toiseen? Toisinsanoen n 1 -sukupolvi olisikin kelvottomampi kuin n-sukupolvi ihan evoluutio-oletusten puitteissa?
Joka tapauksessa näyttäisimme olevan, Kyllästetty, sen suhteen samoilla linjoilla, että dinot (eli varhemmat elämän muodot) jyräisivät meitit (ilman nykyteknologiaamme). Igluissa ehkä olisi turvamme, vaan mikä meitä vaanisikaan meressä? - juu
tuttu mies kirjoitti:
Kyllästetty:[...Ilman viimeisintä suurta katastrofia 65 miljoonaa vuotta sitten, planeettaamme asuttaisi epäilyksettä kirjava joukko dinosauruksia ...]
Vaikka väitettäsi ei voinekaan mitenkään todentaan, siihen sisältyy kuitenkin _alkuperäisen_ darwinismin hylkääminen. Darwinismin opin mukaisesti muutokset ovat sekä asteettaisi että eteneviä.
Katastrofismi oli tuolloin (tai heti Darwinin jälkeen) epäsuosioissa niin geologiassa kuin biologiassakin.
Koska darwinismi on niin löyhä idea, ei siinä ole juuri mitään, mitä ei voisi vaihtaa päinvastaiseksi tarvittaessa. Niinpä nykygeologit ja ehkä evoluutiobiologitkin ovat joutuneet taipumaan katastrofismin suuntaan. Samalla ei kuitenkaan ole mitenkään avoimesti hylätty darwinismia, ehkä nyt nimetty neodarwinismiksi tai synteettiseksi evoluutioksi tms.
Hyvin mielenkiintoiseksi asia menee siltä osin, että jos evoluutio ei ole edistystä, voidaanko samalla hylätä myös ajatus kelpoisuuden kasvusta populaatiosukupolvesta toiseen? Toisinsanoen n 1 -sukupolvi olisikin kelvottomampi kuin n-sukupolvi ihan evoluutio-oletusten puitteissa?
Joka tapauksessa näyttäisimme olevan, Kyllästetty, sen suhteen samoilla linjoilla, että dinot (eli varhemmat elämän muodot) jyräisivät meitit (ilman nykyteknologiaamme). Igluissa ehkä olisi turvamme, vaan mikä meitä vaanisikaan meressä?kyllähän se 1800-luvun darwinismi on vanhentunutta kamaa. Nykyisin tiedetään ja ymmärretään sen verran tarkemmin ja laajemmin. Mutta kyllä darwinismissa enemmän toimivaa on kuin vaikka lamarckismissa, siinäkin määrin, että se kelpaa kyllä nykyisen evoluutioteorian perustukseksi.
- ei mitään
tuttu mies kirjoitti:
Kyllästetty:[...Ilman viimeisintä suurta katastrofia 65 miljoonaa vuotta sitten, planeettaamme asuttaisi epäilyksettä kirjava joukko dinosauruksia ...]
Vaikka väitettäsi ei voinekaan mitenkään todentaan, siihen sisältyy kuitenkin _alkuperäisen_ darwinismin hylkääminen. Darwinismin opin mukaisesti muutokset ovat sekä asteettaisi että eteneviä.
Katastrofismi oli tuolloin (tai heti Darwinin jälkeen) epäsuosioissa niin geologiassa kuin biologiassakin.
Koska darwinismi on niin löyhä idea, ei siinä ole juuri mitään, mitä ei voisi vaihtaa päinvastaiseksi tarvittaessa. Niinpä nykygeologit ja ehkä evoluutiobiologitkin ovat joutuneet taipumaan katastrofismin suuntaan. Samalla ei kuitenkaan ole mitenkään avoimesti hylätty darwinismia, ehkä nyt nimetty neodarwinismiksi tai synteettiseksi evoluutioksi tms.
Hyvin mielenkiintoiseksi asia menee siltä osin, että jos evoluutio ei ole edistystä, voidaanko samalla hylätä myös ajatus kelpoisuuden kasvusta populaatiosukupolvesta toiseen? Toisinsanoen n 1 -sukupolvi olisikin kelvottomampi kuin n-sukupolvi ihan evoluutio-oletusten puitteissa?
Joka tapauksessa näyttäisimme olevan, Kyllästetty, sen suhteen samoilla linjoilla, että dinot (eli varhemmat elämän muodot) jyräisivät meitit (ilman nykyteknologiaamme). Igluissa ehkä olisi turvamme, vaan mikä meitä vaanisikaan meressä?Uskovaisilla on helposti kaikki tai ei mitään-mentaliteetti. Tieteessä asioita voidaan tarkastella kylmän viileästi. Jos darvinismin alkuaikoina ei tiedetty tarpeeksi maapallon mullistuksista (mm. 65 miljoonan vuoden takainen meteori-isku), ei se todista darvinismia vääräksi!
Jos olet luterilainen, hylkäätkö uskosi, jos oletkin eri mieltä Lutherin kanssa siitä, kun hän väitti kehitysvammaisia Perkeleen tekemiksi lihamöykyiksi, jotka saa tappaa? Vai venyykö ymmärryksesi sille tasolle, että Lutherin ajatuksiin vaikuttivat hänen aikalaistensa käsitykset? - hmh
tuttu mies kirjoitti:
Kyllästetty:[...Ilman viimeisintä suurta katastrofia 65 miljoonaa vuotta sitten, planeettaamme asuttaisi epäilyksettä kirjava joukko dinosauruksia ...]
Vaikka väitettäsi ei voinekaan mitenkään todentaan, siihen sisältyy kuitenkin _alkuperäisen_ darwinismin hylkääminen. Darwinismin opin mukaisesti muutokset ovat sekä asteettaisi että eteneviä.
Katastrofismi oli tuolloin (tai heti Darwinin jälkeen) epäsuosioissa niin geologiassa kuin biologiassakin.
Koska darwinismi on niin löyhä idea, ei siinä ole juuri mitään, mitä ei voisi vaihtaa päinvastaiseksi tarvittaessa. Niinpä nykygeologit ja ehkä evoluutiobiologitkin ovat joutuneet taipumaan katastrofismin suuntaan. Samalla ei kuitenkaan ole mitenkään avoimesti hylätty darwinismia, ehkä nyt nimetty neodarwinismiksi tai synteettiseksi evoluutioksi tms.
Hyvin mielenkiintoiseksi asia menee siltä osin, että jos evoluutio ei ole edistystä, voidaanko samalla hylätä myös ajatus kelpoisuuden kasvusta populaatiosukupolvesta toiseen? Toisinsanoen n 1 -sukupolvi olisikin kelvottomampi kuin n-sukupolvi ihan evoluutio-oletusten puitteissa?
Joka tapauksessa näyttäisimme olevan, Kyllästetty, sen suhteen samoilla linjoilla, että dinot (eli varhemmat elämän muodot) jyräisivät meitit (ilman nykyteknologiaamme). Igluissa ehkä olisi turvamme, vaan mikä meitä vaanisikaan meressä?Eli että vanhojen teorioiden vääräksi osoittautuneet käsitykset hylätään, mutta toimiviksi osoittautuneista käsityksistä pidetään kiinni, ja näin luodaan teoriasta uusi, paremmin todellisuutta kuvaava versio.
- tuttu mies
hmh kirjoitti:
Eli että vanhojen teorioiden vääräksi osoittautuneet käsitykset hylätään, mutta toimiviksi osoittautuneista käsityksistä pidetään kiinni, ja näin luodaan teoriasta uusi, paremmin todellisuutta kuvaava versio.
Esittämäsi uusien teorioiden paremmuus voidaan mitata eksakteissa luonnontieteissä esim. siten, että uusi teoria ennustaa tarkemmin mitattavissa olevan ilmiön. Tämä voi tapahtua vaikka ottamalla malliin mukaan lisää vaikuttavia tekijöitä.
Mutta mikä on evoluutiotarinoiden paremmuuden mittari? Mitään mitattavaa suuretta kun ei taida edes olla. Siksi ei taida edes löytyä mitään varmahkoa taetta tarinoiden paranemisellekaan.
Kyse on siis lähinnä siitä, että uudessa tarinassa ehkä kierretään vanhan tarinan heikkous, mutta uuden tarinan heikkoudet voidaan todeta vasta viiveellä, koska vie aikansa, ennenkuin uusia havaintoja on tehty juuri uutta väitettä silmällä pitäen. Näin uuden tarinan heikkoudet voivat jopa olla lukuisemmat kuin vanhan.
Esimerkiksi punktuated equilibrium -evoluutiomalli (jaksotettujen? tasapainojen malli) kyllä ottaa huomioon sen, että lajit säilyvät pääsääntöisesti muuttumattomina fossiiliaineistossa ("lisääntyvät kukin lajinsa mukaan") mutta siihen voi sisältyä ongelmia esim. pienten populaatioiden kehityksen osalta. Vanhempi evoluutiomallihan olisi olettanut tasaista muutosta fosiilistossa.
Lisäksi on todettava sekin, että katastrofismi on vanhempi malli kuin darwinismi, joten kyseessä on (osittainen) paluu vanhaan malliin, ei siirtyminen uuteen. Tästä voidaan siis päätellä, että darwinismi on aikoinaan johtanut myös nykyään parempina pidettävien selitysmallien hylkäykseen, eli se on ollut tieteelle tässä suhteessa vahingollista.
Ehkä haluat kauniisti ajatella, että katastrofismi on lisätekijä, joka parantaa teoriaa. Tässä voisimme olla yhtä mieltä. Minusta kaikki darwinismin epämääräiset käsitteet (esim. luonnonvalinta) vain pitäsi korvata täsmällisillä (=mitattavilla) suureilla. Ja tässä taas varmaankin olemme eri mieltä. - Holmes
tuttu mies kirjoitti:
Esittämäsi uusien teorioiden paremmuus voidaan mitata eksakteissa luonnontieteissä esim. siten, että uusi teoria ennustaa tarkemmin mitattavissa olevan ilmiön. Tämä voi tapahtua vaikka ottamalla malliin mukaan lisää vaikuttavia tekijöitä.
Mutta mikä on evoluutiotarinoiden paremmuuden mittari? Mitään mitattavaa suuretta kun ei taida edes olla. Siksi ei taida edes löytyä mitään varmahkoa taetta tarinoiden paranemisellekaan.
Kyse on siis lähinnä siitä, että uudessa tarinassa ehkä kierretään vanhan tarinan heikkous, mutta uuden tarinan heikkoudet voidaan todeta vasta viiveellä, koska vie aikansa, ennenkuin uusia havaintoja on tehty juuri uutta väitettä silmällä pitäen. Näin uuden tarinan heikkoudet voivat jopa olla lukuisemmat kuin vanhan.
Esimerkiksi punktuated equilibrium -evoluutiomalli (jaksotettujen? tasapainojen malli) kyllä ottaa huomioon sen, että lajit säilyvät pääsääntöisesti muuttumattomina fossiiliaineistossa ("lisääntyvät kukin lajinsa mukaan") mutta siihen voi sisältyä ongelmia esim. pienten populaatioiden kehityksen osalta. Vanhempi evoluutiomallihan olisi olettanut tasaista muutosta fosiilistossa.
Lisäksi on todettava sekin, että katastrofismi on vanhempi malli kuin darwinismi, joten kyseessä on (osittainen) paluu vanhaan malliin, ei siirtyminen uuteen. Tästä voidaan siis päätellä, että darwinismi on aikoinaan johtanut myös nykyään parempina pidettävien selitysmallien hylkäykseen, eli se on ollut tieteelle tässä suhteessa vahingollista.
Ehkä haluat kauniisti ajatella, että katastrofismi on lisätekijä, joka parantaa teoriaa. Tässä voisimme olla yhtä mieltä. Minusta kaikki darwinismin epämääräiset käsitteet (esim. luonnonvalinta) vain pitäsi korvata täsmällisillä (=mitattavilla) suureilla. Ja tässä taas varmaankin olemme eri mieltä.Kun kaikki mahdottomat vaihtoehdot on suljettu pois, jäljelle jäävä on oikea. Yksinkertaista rakas Watson.
- tuttu mies
Holmes kirjoitti:
Kun kaikki mahdottomat vaihtoehdot on suljettu pois, jäljelle jäävä on oikea. Yksinkertaista rakas Watson.
Ongelmia lienee kaksi:
1. Vaihtoehtojen ääretön lukumäärä.
2. Tiede (ainakaan luonnontiede) ei anna eväitä minkään väitteen mahdottomaksi todistamiselle, korkeintaan sen osoittamiseen yliluonnolliseksi. Luonnonlaeissa kun kyse on äärellisestä havaintomäärästä tehdyistä yleistyksistä (induktiosta), ei niitä kumoavien havaintojen _mahdollisuutta_ voida koskaan poissulkea.
Muut viestisi sisältämät väitteet jätän kommentoimatta. - hmh
tuttu mies kirjoitti:
Esittämäsi uusien teorioiden paremmuus voidaan mitata eksakteissa luonnontieteissä esim. siten, että uusi teoria ennustaa tarkemmin mitattavissa olevan ilmiön. Tämä voi tapahtua vaikka ottamalla malliin mukaan lisää vaikuttavia tekijöitä.
Mutta mikä on evoluutiotarinoiden paremmuuden mittari? Mitään mitattavaa suuretta kun ei taida edes olla. Siksi ei taida edes löytyä mitään varmahkoa taetta tarinoiden paranemisellekaan.
Kyse on siis lähinnä siitä, että uudessa tarinassa ehkä kierretään vanhan tarinan heikkous, mutta uuden tarinan heikkoudet voidaan todeta vasta viiveellä, koska vie aikansa, ennenkuin uusia havaintoja on tehty juuri uutta väitettä silmällä pitäen. Näin uuden tarinan heikkoudet voivat jopa olla lukuisemmat kuin vanhan.
Esimerkiksi punktuated equilibrium -evoluutiomalli (jaksotettujen? tasapainojen malli) kyllä ottaa huomioon sen, että lajit säilyvät pääsääntöisesti muuttumattomina fossiiliaineistossa ("lisääntyvät kukin lajinsa mukaan") mutta siihen voi sisältyä ongelmia esim. pienten populaatioiden kehityksen osalta. Vanhempi evoluutiomallihan olisi olettanut tasaista muutosta fosiilistossa.
Lisäksi on todettava sekin, että katastrofismi on vanhempi malli kuin darwinismi, joten kyseessä on (osittainen) paluu vanhaan malliin, ei siirtyminen uuteen. Tästä voidaan siis päätellä, että darwinismi on aikoinaan johtanut myös nykyään parempina pidettävien selitysmallien hylkäykseen, eli se on ollut tieteelle tässä suhteessa vahingollista.
Ehkä haluat kauniisti ajatella, että katastrofismi on lisätekijä, joka parantaa teoriaa. Tässä voisimme olla yhtä mieltä. Minusta kaikki darwinismin epämääräiset käsitteet (esim. luonnonvalinta) vain pitäsi korvata täsmällisillä (=mitattavilla) suureilla. Ja tässä taas varmaankin olemme eri mieltä.Aviomies löydetään kuolleen vaimonsa vierestä, kädessään verinen veitsi. Päätelmä: aviomies on murhannut vaimonsa.
Asian ei anneta olla vaan rikospaikkaa tutkitaan ja kerätään todistusaineistoa. Löytyy merkkejä siitä että asuntoon on murtauduttu. Silminnäkijä todistaa, että asunnosta pakeni tuntematon mies ennen aviomiehen saapumista kotiin. Vaimon kuultiin kirkaisevan kovaan ääneen ennen murtomiehen pakoa. Päätelmä: aviomies ei murhannut vaimoaan vaan löysi hänet surmattuna, tappaja oli murtomies.
Miehen ja naisen asioita tutkitaan vielä lisää. Selviää, että aviomiehellä oli salainen suhde sekä motiivi murhata vaimonsa. Ruumiinavauksesta ja sormenjälkitutkimuksessa ei löydetä merkkejä että murha-asetta olisi käyttänyt joku aviomiehen lisäksi. Murtomies löydetään, vaimon verta ei löydetä murtomiehen tavaroista, murtomiehen sormenjälkiä tai DNA:ta ei löydetä vaimosta tai murha-aseesta, eikä myöskään merkkejä että vaimo ja murtomies olisivat ottaneet yhteen millään tavoin. Päätelmä: aviomies olikin itse asiassa murhaaja, joka luuli voivansa käyttää murtomiehen vierailua peitetarinana selvitäkseen murhasta.
Huomaatko, että tässäkin vain "kerrottiin tarinoita". Esittämilläsi perusteilla ensimmäinen "tarina" on selvästikin parempi viimeinen tarina, koska se päätyy samaan lopputulokseen, mutta viimeinen tarina sisältää aineksia keskimmäisestä tarinasta, joka olikin väärässä! Toisin sanoen, sinun perusteillasi meidän olisi kannattanut uskoa ensimmäistä tarinaa niillä puutteellisilla perusteilla, joiden pohjalta se oli tehty, vaikka kolmanteen tarinaan päästäessä olisikin todistusaineisto voinut todistaa ensimmäisen tarinan päätelmän vääräksi! - Historioitsija...
tuttu mies kirjoitti:
Kyllästetty:[...Ilman viimeisintä suurta katastrofia 65 miljoonaa vuotta sitten, planeettaamme asuttaisi epäilyksettä kirjava joukko dinosauruksia ...]
Vaikka väitettäsi ei voinekaan mitenkään todentaan, siihen sisältyy kuitenkin _alkuperäisen_ darwinismin hylkääminen. Darwinismin opin mukaisesti muutokset ovat sekä asteettaisi että eteneviä.
Katastrofismi oli tuolloin (tai heti Darwinin jälkeen) epäsuosioissa niin geologiassa kuin biologiassakin.
Koska darwinismi on niin löyhä idea, ei siinä ole juuri mitään, mitä ei voisi vaihtaa päinvastaiseksi tarvittaessa. Niinpä nykygeologit ja ehkä evoluutiobiologitkin ovat joutuneet taipumaan katastrofismin suuntaan. Samalla ei kuitenkaan ole mitenkään avoimesti hylätty darwinismia, ehkä nyt nimetty neodarwinismiksi tai synteettiseksi evoluutioksi tms.
Hyvin mielenkiintoiseksi asia menee siltä osin, että jos evoluutio ei ole edistystä, voidaanko samalla hylätä myös ajatus kelpoisuuden kasvusta populaatiosukupolvesta toiseen? Toisinsanoen n 1 -sukupolvi olisikin kelvottomampi kuin n-sukupolvi ihan evoluutio-oletusten puitteissa?
Joka tapauksessa näyttäisimme olevan, Kyllästetty, sen suhteen samoilla linjoilla, että dinot (eli varhemmat elämän muodot) jyräisivät meitit (ilman nykyteknologiaamme). Igluissa ehkä olisi turvamme, vaan mikä meitä vaanisikaan meressä?Olisikohan aika miettiä hieman mitä "hylkääminen" tarkoittaa...
Aikoinaan luultiin, että Maa on litteä, ja kaiken keskellä.... Mutta sitten nuo uskomukset KUMOTTIIN, eli hylättiin, ja omaksuttiin maailmankuva, jonka mukaan Aurinko on kaiken keskus, ja Maa on pyöreä, ja kiertää Aurinkoa ympyrän mallisella radalla...
Johann Keppler jatkoi Galileo Galilein aikoinaan aloittamaa avaruuden kartoitusta, ja tuli siihen tulokseen, että ympyrä-radat eivät selittäneet havaintoja, vaan jatkuvasti havainnoissa esiintyi poikkeamia.... Hän keksi myös selityksen havaitsemilleen poikkeamille, radat eivät olleetkaan ympyröitä, vaan ellipsejä...
Myös Newtonin mallinnukset perustuivat siihen oletukseen, että radat ovat elliptisiä, ja myöhemmät havainnot osoittavat asian todella olevan niin... Mutta siitäkin huolimatta Galileon päätelmiä ei ole kokonaan hylätty, vaan oikeampi sanamuoto olisi: täsmennetty...
Samoin suhteellisuus teoria TÄSMENSI maailmankuvaa siten, että maailmalla ei olekaan mitään keskusta... Mutta koska vapaasti valittavaa keskusta on vaikea käsittää, niin kouluissakin opetetaan edelleen Auringon olevan keskus... Tämä tosin hämärtyy viimeistään siinä vaiheessa kun kerrotaan Auringonkin kiertävän Linnunradan keskustaa... - tuttu mies
Historioitsija... kirjoitti:
Olisikohan aika miettiä hieman mitä "hylkääminen" tarkoittaa...
Aikoinaan luultiin, että Maa on litteä, ja kaiken keskellä.... Mutta sitten nuo uskomukset KUMOTTIIN, eli hylättiin, ja omaksuttiin maailmankuva, jonka mukaan Aurinko on kaiken keskus, ja Maa on pyöreä, ja kiertää Aurinkoa ympyrän mallisella radalla...
Johann Keppler jatkoi Galileo Galilein aikoinaan aloittamaa avaruuden kartoitusta, ja tuli siihen tulokseen, että ympyrä-radat eivät selittäneet havaintoja, vaan jatkuvasti havainnoissa esiintyi poikkeamia.... Hän keksi myös selityksen havaitsemilleen poikkeamille, radat eivät olleetkaan ympyröitä, vaan ellipsejä...
Myös Newtonin mallinnukset perustuivat siihen oletukseen, että radat ovat elliptisiä, ja myöhemmät havainnot osoittavat asian todella olevan niin... Mutta siitäkin huolimatta Galileon päätelmiä ei ole kokonaan hylätty, vaan oikeampi sanamuoto olisi: täsmennetty...
Samoin suhteellisuus teoria TÄSMENSI maailmankuvaa siten, että maailmalla ei olekaan mitään keskusta... Mutta koska vapaasti valittavaa keskusta on vaikea käsittää, niin kouluissakin opetetaan edelleen Auringon olevan keskus... Tämä tosin hämärtyy viimeistään siinä vaiheessa kun kerrotaan Auringonkin kiertävän Linnunradan keskustaa...Eihän Darwin täsmentänyt katastrofismia tai luonnonteologiaa? Tarinat tulevat ja menevät, eivät välttämättä täsmenny.
Eksakteissa luonnontieteissä kuvaamasi täsmentyminen näyttää olevan yleistä. - tuttu mies
hmh kirjoitti:
Aviomies löydetään kuolleen vaimonsa vierestä, kädessään verinen veitsi. Päätelmä: aviomies on murhannut vaimonsa.
Asian ei anneta olla vaan rikospaikkaa tutkitaan ja kerätään todistusaineistoa. Löytyy merkkejä siitä että asuntoon on murtauduttu. Silminnäkijä todistaa, että asunnosta pakeni tuntematon mies ennen aviomiehen saapumista kotiin. Vaimon kuultiin kirkaisevan kovaan ääneen ennen murtomiehen pakoa. Päätelmä: aviomies ei murhannut vaimoaan vaan löysi hänet surmattuna, tappaja oli murtomies.
Miehen ja naisen asioita tutkitaan vielä lisää. Selviää, että aviomiehellä oli salainen suhde sekä motiivi murhata vaimonsa. Ruumiinavauksesta ja sormenjälkitutkimuksessa ei löydetä merkkejä että murha-asetta olisi käyttänyt joku aviomiehen lisäksi. Murtomies löydetään, vaimon verta ei löydetä murtomiehen tavaroista, murtomiehen sormenjälkiä tai DNA:ta ei löydetä vaimosta tai murha-aseesta, eikä myöskään merkkejä että vaimo ja murtomies olisivat ottaneet yhteen millään tavoin. Päätelmä: aviomies olikin itse asiassa murhaaja, joka luuli voivansa käyttää murtomiehen vierailua peitetarinana selvitäkseen murhasta.
Huomaatko, että tässäkin vain "kerrottiin tarinoita". Esittämilläsi perusteilla ensimmäinen "tarina" on selvästikin parempi viimeinen tarina, koska se päätyy samaan lopputulokseen, mutta viimeinen tarina sisältää aineksia keskimmäisestä tarinasta, joka olikin väärässä! Toisin sanoen, sinun perusteillasi meidän olisi kannattanut uskoa ensimmäistä tarinaa niillä puutteellisilla perusteilla, joiden pohjalta se oli tehty, vaikka kolmanteen tarinaan päästäessä olisikin todistusaineisto voinut todistaa ensimmäisen tarinan päätelmän vääräksi!Onkohan esittämäsi tapahtumaketju oikeasti joskus tapahtunut?
Keksittyjen tarinoiden todennäköisyyttä on vaikea erottaa 0:sta, tosin niitä ehkä voi verrata toisiinsa.
Enkä kyllä oikein näe sitä yhteyttä, mitä sinä näet minun esittykseeni.
Lähtökohtana yleensä rikostutkinnassa lienee, että tekijä on ja voidaan löytää. Parhaimmillaan pyritään selvittämään, mitä on tapahtunut, jolloin uudet faktat tarkentavat kuvaa. Huonommissa tapauksissa pyritään todistamaan syylliseksi epäillyn syyllisyys.
Evoluutioselityksissä ja -tutkimuksessa taas pyritään todistamaan, ettei tekijää ole, eikä todisteet häneen viittaa. Tässä on selkeä ero rikostutkintaan. - Historioitsija...
tuttu mies kirjoitti:
Eihän Darwin täsmentänyt katastrofismia tai luonnonteologiaa? Tarinat tulevat ja menevät, eivät välttämättä täsmenny.
Eksakteissa luonnontieteissä kuvaamasi täsmentyminen näyttää olevan yleistä."Tarinat tulevat ja menevät, eivät välttämättä täsmenny."
Täsmälleen.
Kuten sanoinkin:
"Aikoinaan luultiin, että Maa on litteä, ja kaiken keskellä.... Mutta sitten nuo uskomukset KUMOTTIIN, eli hylättiin, ja omaksuttiin maailmankuva, jonka mukaan Aurinko on kaiken keskus, ja Maa on pyöreä, ja kiertää Aurinkoa ympyrän mallisella radalla..."
Eli litteän maan teoria todellakin hylättiin... Eikä se ole ainoa tapaus...
"Eihän Darwin täsmentänyt katastrofismia tai luonnonteologiaa?"
Minun ymmärtääkseni Darwinin teoria oli todellakin uusi... Siis ei täsmentänyt mitään olemassa olevaa, vaan tuli vanhojen teorioiden kilpailijaksi...
Mutta se täsmennys tulee siinä että myöhempi tieto on täsmentänyt myös evoluutiota...
Tietääkseni mikään ei ole (toistaiseksi) kumonnut evoluutiota.
"Eksakteissa luonnontieteissä kuvaamasi täsmentyminen näyttää olevan yleistä."
Ainakin minun tietääkseni täsmentyminen on enemmänkin sääntö kuin poikkeus... - Dogmatic Mammalogist
tuttu mies kirjoitti:
Kyllästetty:[...Ilman viimeisintä suurta katastrofia 65 miljoonaa vuotta sitten, planeettaamme asuttaisi epäilyksettä kirjava joukko dinosauruksia ...]
Vaikka väitettäsi ei voinekaan mitenkään todentaan, siihen sisältyy kuitenkin _alkuperäisen_ darwinismin hylkääminen. Darwinismin opin mukaisesti muutokset ovat sekä asteettaisi että eteneviä.
Katastrofismi oli tuolloin (tai heti Darwinin jälkeen) epäsuosioissa niin geologiassa kuin biologiassakin.
Koska darwinismi on niin löyhä idea, ei siinä ole juuri mitään, mitä ei voisi vaihtaa päinvastaiseksi tarvittaessa. Niinpä nykygeologit ja ehkä evoluutiobiologitkin ovat joutuneet taipumaan katastrofismin suuntaan. Samalla ei kuitenkaan ole mitenkään avoimesti hylätty darwinismia, ehkä nyt nimetty neodarwinismiksi tai synteettiseksi evoluutioksi tms.
Hyvin mielenkiintoiseksi asia menee siltä osin, että jos evoluutio ei ole edistystä, voidaanko samalla hylätä myös ajatus kelpoisuuden kasvusta populaatiosukupolvesta toiseen? Toisinsanoen n 1 -sukupolvi olisikin kelvottomampi kuin n-sukupolvi ihan evoluutio-oletusten puitteissa?
Joka tapauksessa näyttäisimme olevan, Kyllästetty, sen suhteen samoilla linjoilla, että dinot (eli varhemmat elämän muodot) jyräisivät meitit (ilman nykyteknologiaamme). Igluissa ehkä olisi turvamme, vaan mikä meitä vaanisikaan meressä?"Koska darwinismi on niin löyhä idea, ei siinä ole juuri mitään, mitä ei voisi vaihtaa päinvastaiseksi tarvittaessa."
Tarkasti se on siellä kirjassa (jota et liene lukenut) määritelty.Pöyristyttäviä letkautuksia.
" Niinpä nykygeologit ja ehkä evoluutiobiologitkin ovat joutuneet taipumaan katastrofismin suuntaan. Samalla ei kuitenkaan ole mitenkään avoimesti hylätty darwinismia, ehkä nyt nimetty neodarwinismiksi tai synteettiseksi evoluutioksi tms."
Michael Jackson taisi laulaa "I don´t care if you´re black or white".Mutta musta/valko ei saa olla.
Katastrofin tahi katastrofisen valinnan tunnustamiselle nyökätään mutta katastrofismin tai Lyellilaisen uniformitarianismin elättäminen ovat kaksi ääripäätä.
Älä sotke wanhaa geologiaa ja biologiaa.
"Hyvin mielenkiintoiseksi asia menee siltä osin, että jos evoluutio ei ole edistystä, voidaanko samalla hylätä myös ajatus kelpoisuuden kasvusta populaatiosukupolvesta toiseen? Toisinsanoen n 1 -sukupolvi olisikin kelvottomampi kuin n-sukupolvi ihan evoluutio-oletusten puitteissa?"
Kontekstista riippuu.Tähän tullaankin kohta...
"darwinismin epämääräiset käsitteet (esim. luonnonvalinta) vain pitäsi korvata täsmällisillä (=mitattavilla) suureilla."
Epäpätevät ovat luonnehtineet luonnonvalinnan teoriaa tautologiaksi.Darwinin aikana Darwinin kriitikot arvostelivat "spekulaatiosta" (kriitikot paljolti ei-biologeja).Darwinin aikaan tuohon tuoma lähestymistapa oli uusi lakeihin ja lainalaisuuksiin tottuneille fyysisten tieteitten elättäjille.Nyt on kuitenkin kyse biotieteestä,ja historialliset tekijät merkitsevät.
Luonnonvalinnan kohdalla,kun arvioidaan esim."kelpoisuutta",on syytä keskittyä yksityisiin tapauksiin.Tällöin "epämääräisyydeltä"/tautologisuudelta vältytään. - hmh
tuttu mies kirjoitti:
Onkohan esittämäsi tapahtumaketju oikeasti joskus tapahtunut?
Keksittyjen tarinoiden todennäköisyyttä on vaikea erottaa 0:sta, tosin niitä ehkä voi verrata toisiinsa.
Enkä kyllä oikein näe sitä yhteyttä, mitä sinä näet minun esittykseeni.
Lähtökohtana yleensä rikostutkinnassa lienee, että tekijä on ja voidaan löytää. Parhaimmillaan pyritään selvittämään, mitä on tapahtunut, jolloin uudet faktat tarkentavat kuvaa. Huonommissa tapauksissa pyritään todistamaan syylliseksi epäillyn syyllisyys.
Evoluutioselityksissä ja -tutkimuksessa taas pyritään todistamaan, ettei tekijää ole, eikä todisteet häneen viittaa. Tässä on selkeä ero rikostutkintaan.Et vaikuta mitenkään vähäjärkiseltä ihmiseltä, mutta jos ehdoin tahdoin kieltäydyt ajattelemasta ensimmäistä ennakkoasennettasi pidemmälle, niin sillehän en minä mitään voi. Olen täysin kyllästynyt keskustelutyyliin, jossa ensin pistät kätesi silmiesi eteen ja sitten valitat kun et näe eteenpäin. Minun osaltani nämä epäkeskustelut ovat loppu. Kiitos ja näkymättömiin.
- Gienah Ghurab
Juha Valsteen: Apinasta ihmiseksi (wsoy 2004)
J.W. on biologi ja koonnut tuoreimpia tietoja ja palasia teorioitten historioista.
Näytepaloja:
Esimerkiksi ranskalainen professori Georges Cuvier oli 1700/1800 -lukujen vaihteessa aikakautensa tunnetuin luonnontieteilijä, katastrofiteoreetikko (n. 30 katastrofia/massasukupuuttoa ja toisekseen Raamatun kirjaimellisen totuuden vahva puolustaja, siis kreationisti.
Charles Darwinin isoisä, lääketieteen tohtori Erasmus Darwin puolestaan julkaisi kirjassaan Zoonomia 1794 darwinismin perusajatuksen lajien muuttumisesta. Pojanpoika sitten keräili Beaglella todistusmateriaalia "suvun teorioille".
Nykykäsitys evoluutiosta ei ole puhdasta darwinismia, vaan jonkinlainen synteesikokoelma katastrofismista punktualismia, allopatrismia ja gradualismia:
-uusia lajeja syntyy, kun olemassaolevat kehityslinjat jakaantuvat
-uudet lajit kehittyvät mopeasti
-uudet lajit syntyvät kantalajin pienistä alapopulaatioista
-uusi laji syntyy yleensä kantalajin levinneisyysalueen pienessä ja eristyneessä osassa
-lajit eivät yleensä muutu suurimpana osana olemassaoloajastaan- Dogmatic Mammalogist
"Esimerkiksi ranskalainen professori Georges Cuvier oli 1700/1800 -lukujen vaihteessa aikakautensa tunnetuin luonnontieteilijä, katastrofiteoreetikko (n. 30 katastrofia/massasukupuuttoa ja toisekseen Raamatun kirjaimellisen totuuden vahva puolustaja, siis kreationisti."
Teki Darwinille tietä luokitusjärjestelmällään mm.
"Charles Darwinin isoisä, lääketieteen tohtori Erasmus Darwin puolestaan julkaisi kirjassaan Zoonomia 1794 darwinismin perusajatuksen lajien muuttumisesta. Pojanpoika sitten keräili Beaglella todistusmateriaalia "suvun teorioille"."
Noh,wanhaa Erasmusta luonnehdittiin "Englannin Lamarckiksi" joten hieman harhaanjohtavaa puhua darwinismista tuossa.
Charles Robert ei lähtenyt matkalle hypoteettiset "suvun teoriat" mielessään,vaan huomasi ilmiselvän kotiin tultuaan.C.R.Darwinin itsensä mukaan hänen isoisänsä ei häneen mainittavasti vaikuttanut.
"Nykykäsitys evoluutiosta ei ole puhdasta darwinismia, vaan jonkinlainen synteesikokoelma katastrofismista punktualismia, allopatrismia ja gradualismia"
Kunnioituksella kaikella,sinulla on termit ja käsitteet sekaisin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikka Purra leikkasi alimmalta tulodesiililtä 15 %
Muistaako kukaan Riikka Purran kovaäänisen vaalilupauksen ennen eduskuntavaaleja? https://yle.fi/a/74-20221152 "THL o3536475Muistele nainen niitä meidän yhteisiä hetkiä
Miltä ne tuntui? Enkö aina huokunut välittämistä, kiintymystä. Eikö sinulla aina ollut hyvä olo kanssani? Minulla ainaki483836Odottavan aika on pitkä, Lindtmanin hallitusta tule jo!
Eilisen perusteella nykyinen hallitus epäonnistui kaikissa vaalilupauksissaan, joten olemme ansainneet uudet eduskuntava11336Riikan vappumiljardin maksavat sairaat, vanhukset ja kuolleiden omaiset
Vappumiljardi, eli Riikan päätös laskea yhteisöveroa kaksi prosenttiyksikköä 18 prosenttiin, vie verotuloja noin miljard31102- 971035
- 52900
- 56866
Naiset ei halua kilttejä miehiä
Näin se vaan on..jos olet ilman tatskoja, et rähjää, sinulla ei ole rikosrekisteriä, olet liian kiltti, et sano pahasti,140862- 41830
Tämä kikka tekee lihapullista entistä maukkaampia - Tämä "ihmeaine" löytyy keittiön kaapista
Lihapullat ja ruskea kastike on arkiruokien kunkku! Paistatko itse lihapullat pannulla vai uunissa? Näin saat ruoasta v9827