Onnistuuko kypsän iän parisuhde?

Rakkaus ja intohimo kuuluu nuorille eli lapsentekoiässä oleville. Vanhenpana on vaan kiva olla ihmisen kanssa jolla on suht koht samanlainen mailmankuva.

M55 kirjoitti:

Rakkaus ja intohimo kuuluu nuorille eli lapsentekoiässä oleville. Vanhenpana on vaan kiva olla ihmisen kanssa jolla on suht koht samanlainen mailmankuva.

Kyllä rakkaus kuuluu vauvasta vaariin. Sama maailmankuva on tietenkin tärkeä juttu, mutta kyllä sitä intohimoakin hieman tarvii olla, se erottaa kumppanin ystävästä tai kämppiksestä:). Vanhemmallla iällä on vaan ehkä vaikeampaa löytää sellaista kumppania "joka vie jalat alta" tai sitten tunne on yksipuolinen.

M55 kirjoitti:

Rakkaus ja intohimo kuuluu nuorille eli lapsentekoiässä oleville. Vanhenpana on vaan kiva olla ihmisen kanssa jolla on suht koht samanlainen mailmankuva.

SItä rakkautta ja intohimoa meidän suhteessamme kyllä on riittämiin vaikka ikää onkin kertynyt, vaan kun tuo henkinen yhteys johon pitkän avioliittoni aikana totuin, tuntuu nyt tästä suhteesta puuttuvan. Sitä tässä nyt aprikoin että mitä jos ei sitä koskaan tulekaan...toisaalta yksin jääminenkään ei enää houkuta, ja sehän on - varsinkin naiselle - erittäin todennäköistä, jos vielä tässä vaiheessa pistää suhteen poikki.

Kypsäniänrakkaus kirjoitti:

SItä rakkautta ja intohimoa meidän suhteessamme kyllä on riittämiin vaikka ikää onkin kertynyt, vaan kun tuo henkinen yhteys johon pitkän avioliittoni aikana totuin, tuntuu nyt tästä suhteesta puuttuvan. Sitä tässä nyt aprikoin että mitä jos ei sitä koskaan tulekaan...toisaalta yksin jääminenkään ei enää houkuta, ja sehän on - varsinkin naiselle - erittäin todennäköistä, jos vielä tässä vaiheessa pistää suhteen poikki.

Lue lisää

Voiko rakkautta olla ilman henkistä yhteyttä?

Enkelin kosketus kirjoitti:

Voiko rakkautta olla ilman henkistä yhteyttä?

Pelkkä seksisuhdehan tuo näyttää olevan. Kypsymätön kaiken lisäksi sekä aloittaja tunttuu olevan sairaaloisen läheisriippuvainen.

Miehelle tuo kuvio passaa erittäin hyvin. Seksiä saa sen kuin menee ja ottaa.
Ihanne tilanne, miehen kannalta ja sen mies on havainnut. Varma pesä.

Hauska tavallaan. kirjoitti:

Pelkkä seksisuhdehan tuo näyttää olevan. Kypsymätön kaiken lisäksi sekä aloittaja tunttuu olevan sairaaloisen läheisriippuvainen.

Miehelle tuo kuvio passaa erittäin hyvin. Seksiä saa sen kuin menee ja ottaa.
Ihanne tilanne, miehen kannalta ja sen mies on havainnut. Varma pesä.

Lue lisää

Valitan, mutta olet ymmärtänyt suhteemme laadun täysin väärin. Olemme olleet yhdessä jo vuosia ja kokeneet paljon muutakin kuin pelkkää seksiä yhdessä, niin elämän huippuhetkiä kuin aallonpohjiakin. Olemme kihloissa, ja avioituminen häämöttää näköpiirissä muutaman vuoden kuluttua.

Kypsymättömyydestä sen verran, että olemme jo liki eläkeiässä, kummallakin pitkät liitot ja raskaita elämänkokemuksia takana.

Ja sitä paitsi minä olen meistä kahdesta se seksuaalisesti aktiivisempi, joten jos tässä jollain "varma pesä" on niin minulla.

Läheisriippuvainen? No, työskentelen itse ns. ammattiauttajana, joten tuollaiset lonkalta heitetyt diagnoosit on tullut nähtyä muodossa jos toisessakin - onko niissä perää onkin sitten toinen asia.

Mutta olisin todellakin kaivannut niitä elävän elämän kokemuksia muilta, jotka ovat solmineet uuden liiton ns. kypsässä iässä, koska tuttavapiirissäni minulla ei ole ainuttakaan - eli että jääkö luonteva henkinen läheisyys kumppanin kanssa jonnekin sinne nuoruuteen ja on siten mahdotonta tavoittaa myöhemmällä iällä, uuden kumppanin kanssa? Tämä oli kysymykseni villakoiran ydin.

Kypsäniänrakkaus kirjoitti:

Valitan, mutta olet ymmärtänyt suhteemme laadun täysin väärin. Olemme olleet yhdessä jo vuosia ja kokeneet paljon muutakin kuin pelkkää seksiä yhdessä, niin elämän huippuhetkiä kuin aallonpohjiakin. Olemme kihloissa, ja avioituminen häämöttää näköpiirissä muutaman vuoden kuluttua.

Kypsymättömyydestä sen verran, että olemme jo liki eläkeiässä, kummallakin pitkät liitot ja raskaita elämänkokemuksia takana.

Ja sitä paitsi minä olen meistä kahdesta se seksuaalisesti aktiivisempi, joten jos tässä jollain "varma pesä" on niin minulla.

Läheisriippuvainen? No, työskentelen itse ns. ammattiauttajana, joten tuollaiset lonkalta heitetyt diagnoosit on tullut nähtyä muodossa jos toisessakin - onko niissä perää onkin sitten toinen asia.

Mutta olisin todellakin kaivannut niitä elävän elämän kokemuksia muilta, jotka ovat solmineet uuden liiton ns. kypsässä iässä, koska tuttavapiirissäni minulla ei ole ainuttakaan - eli että jääkö luonteva henkinen läheisyys kumppanin kanssa jonnekin sinne nuoruuteen ja on siten mahdotonta tavoittaa myöhemmällä iällä, uuden kumppanin kanssa? Tämä oli kysymykseni villakoiran ydin.

Lue lisää

Voi käydä niinkin että "luontevan henkisen läheisyyden " löytää vasta ns. kypsässä iässä vasta :). Minun mielestäni ei voi olla rakkautta ilman henkistä läheisyyttä, rakastumista sen sijaan voi.

Kypsäniänrakkaus kirjoitti:

Valitan, mutta olet ymmärtänyt suhteemme laadun täysin väärin. Olemme olleet yhdessä jo vuosia ja kokeneet paljon muutakin kuin pelkkää seksiä yhdessä, niin elämän huippuhetkiä kuin aallonpohjiakin. Olemme kihloissa, ja avioituminen häämöttää näköpiirissä muutaman vuoden kuluttua.

Kypsymättömyydestä sen verran, että olemme jo liki eläkeiässä, kummallakin pitkät liitot ja raskaita elämänkokemuksia takana.

Ja sitä paitsi minä olen meistä kahdesta se seksuaalisesti aktiivisempi, joten jos tässä jollain "varma pesä" on niin minulla.

Läheisriippuvainen? No, työskentelen itse ns. ammattiauttajana, joten tuollaiset lonkalta heitetyt diagnoosit on tullut nähtyä muodossa jos toisessakin - onko niissä perää onkin sitten toinen asia.

Mutta olisin todellakin kaivannut niitä elävän elämän kokemuksia muilta, jotka ovat solmineet uuden liiton ns. kypsässä iässä, koska tuttavapiirissäni minulla ei ole ainuttakaan - eli että jääkö luonteva henkinen läheisyys kumppanin kanssa jonnekin sinne nuoruuteen ja on siten mahdotonta tavoittaa myöhemmällä iällä, uuden kumppanin kanssa? Tämä oli kysymykseni villakoiran ydin.

Lue lisää

kypsäsä iässä, mutta se tässä onkin outoa että et huomannut miehessä näitä piirteitä silloin suhteenne alkutaipaleella, vai olitko kenties ihastuksesta sokeana silloin kun seurustelunne alkoi.
Tuo ammatti-auttaja ei tee sinusta muita parempaa Sinun itsensä arviojaa, koska sanonta, "kukaan ei ole profeetta omalla maallaan" pätee myös sinun tapauksessasi. Omalle kohdalleni sattui terv.hoitaja jolla on psylogian koulutus ja pitkä-aikainen työkokemus.
Leskeksi jäätyän hänen elämä meni ihan sekaisin moniksi vuosiksi ja hän alkoi ripustautua miehiin jotka yritti käyttää häntä aina hyväkseen, ja seuraus oli se, että häneltä meni luottamus kaikkiin miehiin. Minulle hän kertoi kaikki mahdolliset elämänkokemuksensa, ja vaikka meillä ei ollut muuta fyysistä yhteyttä kuin halailua aina tapaamisien yhteydessä, silti ajatuksemme kulki aina samaa rataa kaikissa keskusteluissamme ja heti aavistin että hän on henkisesti ihan pois tolaltaan. Kaipasimme kumpikin sitä toistemme henkistä läheisyyttä, mutta hänellä on edelleenkin ylipääsemätön epävarmuus siitä, onko hän koskaan valmis sitoutumaan kenenkään kanssa, mutta kaipaa suunnattomasti kuitenkin sitä miehen ...ei siis seksuaalista...vaan, henkistä yhteyttä ja hellyyttä tarkoittavaa kanssakäymistä.

Nyt täsä on puolivuotta pähkäilty, ja tämä pattitilanne on ollut päällä jo monta kk., itsekään en enää ole varma jaksanko uskoa että tästä mitään kestävää suhdetta voisi kehittyä näi häilyvätunteisen ihmisen kanssa, mutta aika näyttää.

Ihan päinvastoin. Nuorena kuvitteli että kun vain on tarpeeksi suuri tunne niin muulla ei väliä. Ei luonteella, ei tavoilla, ei taipumuksilla, ei sillä miten toista kohtelee. Sitä kuvitteli että rakkaus ja rakkaus ja rakkaus. Tunnekuohuissa rypeminen oli itse asiassa koko jutun ydin, ei edes sen toisen persoona. Kun rakastaa rakkautta, rakastaa omaa tunnettaan, siis itseään.

Kun sitä tunnekuohua oli, niin suostui ihan mihin vain ettei tulisi jätetyksi.

Nyt tyydyn vain parhaaseen. Vaadin luonteiden ja ajattelutavan samankaltaisuutta, keskutelutaitoa, huomaavaisutta, ystävällisyyttä, samantapaista huumorintajua. Ennen kaikkea en enää ikinä suostu huonoon kohteluun, johon hölmönä nuorena nättinä rakastuneena alistuin.

Jos suhde ei ole ihan priimaa, saa mennä. Puolivillainen ei kiinnosta, huonosta puhumattakaan. Mitä minä paskalla kun en omista peltoa. .

Enkelin kosketus kirjoitti:

Kyllä rakkaus kuuluu vauvasta vaariin. Sama maailmankuva on tietenkin tärkeä juttu, mutta kyllä sitä intohimoakin hieman tarvii olla, se erottaa kumppanin ystävästä tai kämppiksestä:). Vanhemmallla iällä on vaan ehkä vaikeampaa löytää sellaista kumppania "joka vie jalat alta" tai sitten tunne on yksipuolinen.

Lue lisää

Olen samaa mieltä kanssasi,
Rakkaus kuuluu joka elämän vaiheeseen...vauvasta vaariin.
Itse löysin " sen oikean" vasta 50 ja mies vei minulta jalat alta.
Hitaasti hyvää tulee.
Meillä molemmilla on eletty elämä takana,mm.lapset mukaan lukien.
Erilaisia tapoja ja tottumuksia. Niistä selvitään juttelemalla.
Päivä kerrallaan ja tsemppiä :)

Enkelin kosketus kirjoitti:

Kyllä rakkaus kuuluu vauvasta vaariin. Sama maailmankuva on tietenkin tärkeä juttu, mutta kyllä sitä intohimoakin hieman tarvii olla, se erottaa kumppanin ystävästä tai kämppiksestä:). Vanhemmallla iällä on vaan ehkä vaikeampaa löytää sellaista kumppania "joka vie jalat alta" tai sitten tunne on yksipuolinen.

Lue lisää

Mummojen ja pappojen intohimo kuuluu ehkä käytännössä niihin IrWinin riimeihin "Pirtti on ainoa vijelyssarka"? ja jonkun muun "puujalka katkesi polvesta poikki"? Ei näinnollen voi ihmetellä että väkevämpääkin tarvittiin?

koskaan ei liian... kirjoitti:

kypsäsä iässä, mutta se tässä onkin outoa että et huomannut miehessä näitä piirteitä silloin suhteenne alkutaipaleella, vai olitko kenties ihastuksesta sokeana silloin kun seurustelunne alkoi.
Tuo ammatti-auttaja ei tee sinusta muita parempaa Sinun itsensä arviojaa, koska sanonta, "kukaan ei ole profeetta omalla maallaan" pätee myös sinun tapauksessasi. Omalle kohdalleni sattui terv.hoitaja jolla on psylogian koulutus ja pitkä-aikainen työkokemus.
Leskeksi jäätyän hänen elämä meni ihan sekaisin moniksi vuosiksi ja hän alkoi ripustautua miehiin jotka yritti käyttää häntä aina hyväkseen, ja seuraus oli se, että häneltä meni luottamus kaikkiin miehiin. Minulle hän kertoi kaikki mahdolliset elämänkokemuksensa, ja vaikka meillä ei ollut muuta fyysistä yhteyttä kuin halailua aina tapaamisien yhteydessä, silti ajatuksemme kulki aina samaa rataa kaikissa keskusteluissamme ja heti aavistin että hän on henkisesti ihan pois tolaltaan. Kaipasimme kumpikin sitä toistemme henkistä läheisyyttä, mutta hänellä on edelleenkin ylipääsemätön epävarmuus siitä, onko hän koskaan valmis sitoutumaan kenenkään kanssa, mutta kaipaa suunnattomasti kuitenkin sitä miehen ...ei siis seksuaalista...vaan, henkistä yhteyttä ja hellyyttä tarkoittavaa kanssakäymistä.

Nyt täsä on puolivuotta pähkäilty, ja tämä pattitilanne on ollut päällä jo monta kk., itsekään en enää ole varma jaksanko uskoa että tästä mitään kestävää suhdetta voisi kehittyä näi häilyvätunteisen ihmisen kanssa, mutta aika näyttää.

Lue lisää

Oletkos kysynyt tältä naiseltä suoraan jotta oliskos mahdollista jotta teistä..........

Nainen voi pitää sinua läheisenä ystävänään mutta välttämättä et ole kuitenkaan sellainen jonka hän elämänkumppanikseen kuitenkaan sitten valitsisi. Jos kipinä väliltänne puuttuu niin sitä ei voi vängällä puhaltaa liekkiin.

Kypsäniänrakkaus kirjoitti:

Valitan, mutta olet ymmärtänyt suhteemme laadun täysin väärin. Olemme olleet yhdessä jo vuosia ja kokeneet paljon muutakin kuin pelkkää seksiä yhdessä, niin elämän huippuhetkiä kuin aallonpohjiakin. Olemme kihloissa, ja avioituminen häämöttää näköpiirissä muutaman vuoden kuluttua.

Kypsymättömyydestä sen verran, että olemme jo liki eläkeiässä, kummallakin pitkät liitot ja raskaita elämänkokemuksia takana.

Ja sitä paitsi minä olen meistä kahdesta se seksuaalisesti aktiivisempi, joten jos tässä jollain "varma pesä" on niin minulla.

Läheisriippuvainen? No, työskentelen itse ns. ammattiauttajana, joten tuollaiset lonkalta heitetyt diagnoosit on tullut nähtyä muodossa jos toisessakin - onko niissä perää onkin sitten toinen asia.

Mutta olisin todellakin kaivannut niitä elävän elämän kokemuksia muilta, jotka ovat solmineet uuden liiton ns. kypsässä iässä, koska tuttavapiirissäni minulla ei ole ainuttakaan - eli että jääkö luonteva henkinen läheisyys kumppanin kanssa jonnekin sinne nuoruuteen ja on siten mahdotonta tavoittaa myöhemmällä iällä, uuden kumppanin kanssa? Tämä oli kysymykseni villakoiran ydin.

Lue lisää

Muutaman vuoden kihlaus on kyllä nimenomaan pissiskihlaus. (ei käy kateeksi)

Ei näköjään auta vaikka olis ammattiauttaja. Läheisriippuvainen minunkin mielestäni silti.

Oletkin tekemässä elämäsi isoa virhettä, mutta toki -siitä vaan. Oma on pääsi. Onhan se kätevää kun voit jo nyt lisätä oman nimesi oman listasi hännille, autettavaksi sitten kun kolahtaa.

54 vuotta kirjoitti:

Ihan päinvastoin. Nuorena kuvitteli että kun vain on tarpeeksi suuri tunne niin muulla ei väliä. Ei luonteella, ei tavoilla, ei taipumuksilla, ei sillä miten toista kohtelee. Sitä kuvitteli että rakkaus ja rakkaus ja rakkaus. Tunnekuohuissa rypeminen oli itse asiassa koko jutun ydin, ei edes sen toisen persoona. Kun rakastaa rakkautta, rakastaa omaa tunnettaan, siis itseään.

Kun sitä tunnekuohua oli, niin suostui ihan mihin vain ettei tulisi jätetyksi.

Nyt tyydyn vain parhaaseen. Vaadin luonteiden ja ajattelutavan samankaltaisuutta, keskutelutaitoa, huomaavaisutta, ystävällisyyttä, samantapaista huumorintajua. Ennen kaikkea en enää ikinä suostu huonoon kohteluun, johon hölmönä nuorena nättinä rakastuneena alistuin.

Jos suhde ei ole ihan priimaa, saa mennä. Puolivillainen ei kiinnosta, huonosta puhumattakaan. Mitä minä paskalla kun en omista peltoa. .

Lue lisää

ja nyt kommentistasi 2 kk kuluneena olet edelleen yksin ja pysyt koko elämäsi loppuun, veikkaan.

M55 kirjoitti:

Rakkaus ja intohimo kuuluu nuorille eli lapsentekoiässä oleville. Vanhenpana on vaan kiva olla ihmisen kanssa jolla on suht koht samanlainen mailmankuva.

HÖPÖ HÖPÖ M55 !!!

Epäluontevuuden kuvauksesi on tuttu, minäkin elin joskus tuollaisessa suhteessa. Nuorempana. Eikä se kestänyt. Mielikuvissani kerroin asioita ihmiselle, jollainen toivoin toisen olevan. Tosielämässä hän ei ollut toiveideni kaltainen, eikä siksi jakanut asioita kanssani.

Sinua ahdistaa suhteessa ja varmasti myös ilman sitä. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Jatka suhteessa, mutta lopeta itsesi kiusaaminen ja keskusteleminen kumppanisi kanssa omissa mielikuvissasi. Hyväksy hänet sellaisena kuin hän on ja hyväksy suhteenne kaikkine sen hyvine puolineen, äläkä haikaile sellaisen perään, mitä ei ole.

Toinen vaihtoehto on, että lähdet suhteesta - ja menetät kaiken sen, mikä siinä toimii.

t. SeijaSini

P.S. Keskutelua ja keskusteluataitoa voi opettaa pala palalta. Toinen oppii kyllä, jos haluaa. Ja voi halutakin, jos kerrot, kuinka tärkeää se olisi sinulle.

SeijaSini-ex kirjoitti:

Epäluontevuuden kuvauksesi on tuttu, minäkin elin joskus tuollaisessa suhteessa. Nuorempana. Eikä se kestänyt. Mielikuvissani kerroin asioita ihmiselle, jollainen toivoin toisen olevan. Tosielämässä hän ei ollut toiveideni kaltainen, eikä siksi jakanut asioita kanssani.

Sinua ahdistaa suhteessa ja varmasti myös ilman sitä. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Jatka suhteessa, mutta lopeta itsesi kiusaaminen ja keskusteleminen kumppanisi kanssa omissa mielikuvissasi. Hyväksy hänet sellaisena kuin hän on ja hyväksy suhteenne kaikkine sen hyvine puolineen, äläkä haikaile sellaisen perään, mitä ei ole.

Toinen vaihtoehto on, että lähdet suhteesta - ja menetät kaiken sen, mikä siinä toimii.

t. SeijaSini

P.S. Keskutelua ja keskusteluataitoa voi opettaa pala palalta. Toinen oppii kyllä, jos haluaa. Ja voi halutakin, jos kerrot, kuinka tärkeää se olisi sinulle.

Lue lisää

Loistava kirjoitus, SeijaSini. Joten paan kompaten tänne perään.

Näin yleisesti kaikille, ja tietty varsinkin aloittajalle. Nää on niin vaikeita asioita, kun miettii mitä suhde antaa ja mitä siitä toivoo. Täydellistä suhdetta ei taida löytyä ihan helpolla. Pitäiskö se hoitaa kuin firmaa? Katsoa mitä toimintoja tarvitsee, mitä pystyy itse hankkimaan ja minkä pitää ulkoistaa. Mitä enemmän joutuu hankkimaan muualta, sitä pienempi mahdollisuus firmalla saada voittoa tai katetta tai rakkautta tässä tapauksessa. Vaiko mielihyvää.

Puhumisen voisi ulkoistaa. Voi hankkia itselleen ystäviä joiden kanssa se puoli toimii. Kunhan ei vie sitten bisnestä liikaa sinne tontille...

Hei Kypsäniänrakkaus!
Minulla on hyvin samantapaisia kokemuksia liitoistani. Ensimmäinen, lyhyt nuoruuden avioliitto oli toisaalta liian vaikea toisaalta olimme enemmän yhtä kuin toisessa avioliitossani, jota voi sanoa kypsän iän rakkaudeksi. Nyt tämä toinen puoliso on kuollut jo vuosia sitten.

Tässä toisessa liitossa mietin usein juuri sitä, että jokin yhdistävä tekijä puuttui, vaikka kaikki oli hyvin ja elämä hänen kanssaan helppoa. Rakastelukin sujui. Ehkä kaikki oli liiankin helppoa.

Jälkeenpäin ajatellen kaikin puolin täydellistä ei ole. On oikein hyvä arvostaa sitä hyvää, mitä on, ja jättää vähemmälle pohtimiselle se, mitä vielä voisi olla. Vertauskuvallisesti: joulupipari maistuu ihan hyvälle vaikka yksi sakara puuttuu. Ei kannata heittää pois puuttuvan sakaran takia.

Minä koen:
Ensin täytyy henkisen puolen pelata, voida kunnioittaa toista, koea olevansa rakastettu ja hyväksytty omana itsenään. Voiko "fyysinen puoli" toimia jos henkinen ei ole kunnossa? Minulla ei, ehkä jollain toisella voi?Eli alapään lämmittely lähtee sieltä yläpäästä jos voisi brutaalisti ilmaista :).

Enkelin kosketus kirjoitti:

Minä koen:
Ensin täytyy henkisen puolen pelata, voida kunnioittaa toista, koea olevansa rakastettu ja hyväksytty omana itsenään. Voiko "fyysinen puoli" toimia jos henkinen ei ole kunnossa? Minulla ei, ehkä jollain toisella voi?Eli alapään lämmittely lähtee sieltä yläpäästä jos voisi brutaalisti ilmaista :).

Lue lisää

Niin, en tarkoita etteikö meillä henkinen puoli lainkaan pelaisi - tottakai se monessa asiassa ihan arkipäivän tasolla pelaa. En olisi tässä suhteessa enää, jos siihen liittyisi esim. jonkinlaista alistamista taikka välinpitämättömyyttä kumppanini taholta. Kyse on jonkinlaisesta syvemmästä toisen ihmisen ymmärtämisestä, jota tähän juttuun kaipaan. Muuten voisin jo kuvitella että haaveilen turhia, mutta kun olen aikoinaan sen kokenut niin tiedän, että sellaista ymmärtämystä voi pariskunnan välillä todella olla - ainakin nuorena.

En vain tunne viihtyväni hänen seurassaan niin hyvin kuin haluaisin viihtyä, joskus jopa tunnen vastenmielisyyttä häntä kohtaan - ja se tuntuu todella väärältä, hän kun ei ole antanut mitään aihetta siihen.

m.miina kirjoitti:

Loistava kirjoitus, SeijaSini. Joten paan kompaten tänne perään.

Näin yleisesti kaikille, ja tietty varsinkin aloittajalle. Nää on niin vaikeita asioita, kun miettii mitä suhde antaa ja mitä siitä toivoo. Täydellistä suhdetta ei taida löytyä ihan helpolla. Pitäiskö se hoitaa kuin firmaa? Katsoa mitä toimintoja tarvitsee, mitä pystyy itse hankkimaan ja minkä pitää ulkoistaa. Mitä enemmän joutuu hankkimaan muualta, sitä pienempi mahdollisuus firmalla saada voittoa tai katetta tai rakkautta tässä tapauksessa. Vaiko mielihyvää.

Puhumisen voisi ulkoistaa. Voi hankkia itselleen ystäviä joiden kanssa se puoli toimii. Kunhan ei vie sitten bisnestä liikaa sinne tontille...

Lue lisää

täydellisyyden etsijät jää valitettavasti yksin, ihan ymmärrettävästä syystä, ja itseään täydellisenä pitävät ei löydä koskaan samanlaista kumppania...eikä kaksi narsistia voi sietää toisiaan koskaan.

Kypsäniänrakkaus kirjoitti:

Niin, en tarkoita etteikö meillä henkinen puoli lainkaan pelaisi - tottakai se monessa asiassa ihan arkipäivän tasolla pelaa. En olisi tässä suhteessa enää, jos siihen liittyisi esim. jonkinlaista alistamista taikka välinpitämättömyyttä kumppanini taholta. Kyse on jonkinlaisesta syvemmästä toisen ihmisen ymmärtämisestä, jota tähän juttuun kaipaan. Muuten voisin jo kuvitella että haaveilen turhia, mutta kun olen aikoinaan sen kokenut niin tiedän, että sellaista ymmärtämystä voi pariskunnan välillä todella olla - ainakin nuorena.

En vain tunne viihtyväni hänen seurassaan niin hyvin kuin haluaisin viihtyä, joskus jopa tunnen vastenmielisyyttä häntä kohtaan - ja se tuntuu todella väärältä, hän kun ei ole antanut mitään aihetta siihen.

Lue lisää

Miksi ajattelet "syvemmän ymmärtämisen" liittyvän nuoruuteen tai olevan helpompaa nuorena? Miten tarkalleen perustelisit tämän ajatuksen itsellesi?

Jos ymmärrän oikein sen mitä tarkoitat, niin haluaisit varmaan kokea suhteessasi toimivaa vuorovaikutuksellisuutta. Haluaisit jakaa luontevasti kokemusmaailmaasi ja saada vastineeksi tunteen siitä, että hän ymmärtää kokemuksesi - myös silloin vaikkei olisikaan samaa mieltä kanssasi. Ehkä koet, ettei toinen ymmärrä asioiden ja kokemusten merkitystä sinulle tai tunne sinua, kun hän ei osaa reagoida sinuun toivomallasi tavalla. Hän jättää sinut jollain tapaa emotionaalisesti kylmäksi, kun hän ei ilmaise itseään vastaavalla tavalla tai osoita toivomaasi kiinnostusta asioihin.

On täysin ymmärrettävää, että haluat tulla kuulluksi ja ymmärretyksi parisuhteessasi. Kaikkihan me haluamme.

En usko, että kyse on ollenkaan iästä. Ikä on ehkä hieman helppo selitys asialle. En myöskään usko, että sisimmässäsi oikeasti pidät asiaa ikään liittyvänä ongelmana. Haluaisit sen ehkä olevan sitä, jotta voisit kuitata omat toiveesi turhana haihatteluna, johon sinulla ei ole mahdollisuutta. Tällä tavoin voisit vain opetella tyytymään tilanteeseesi ilman, että haastaisit itseäsi tai suhdettasi. Pohjimmiltäsi varmaan kuitenkin tiedät, että maailmassa on kypsiä ja aikuisia parisuhteita, joissa suhteen kumpikin osapuoli kokee aitoa tyytyväisyyttä.

Väitän jopa, että kypsyys on päin vastoin eduksi syvemmän ymmärryksen saavuttamisessa. Elämänkokemus, tehdyt virheet ja opitut taidot yleensä kasvattavat kykyä käsitellä ja ottaa vastaan erilaisia tunteita, kokea empatiaa muiden ihmisten puutteita kohtaan ja myös varmuutta ilmaista itseään. Se, mitä eletystä elämästä jää käteen, on varmasti ennen kaikkea persoonallisuuskysymys.

Uskon, että teidänkin tilanteessa kyse on ennen kaikkea persoonallisuuden eroista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tilanne olisi toivoton, päin vastoin. Jos suhteessanne todella on rakkautta, niin silloin siitä pitäisi löytyä myös halua ja pyrkimystä toisen ymmärtämiseen, vaikkei se olisikaan lähtökohtaisesti aina helppoa. Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että yrität ilmaista itseäsi ja tarpeitasi rehellisesti ja avoimesti kumppanillesi. Hän ei voi edes yrittää muuttaa toimintaansa, jos et anna hänelle mahdollisuutta tiedostaa tilannetta. On myös sinun puoleltasi väärin toimittu, jos oletat, että toisen on automaattisesti luettava ajatuksesi ja tulkittava sinua oikein. Jos et kerro rehellisesti omista tunteistasi, olet itse edesauttamassa emotionaalisen etäisyyden säilymistä suhteessasi. Vastuu ei ole koskaan vain toisen osapuolen harteilla.

Nuorena ihmisenä voin myös omakohtaisesti sanoa, että ei se ymmärryksen saavuttaminen todellakaan ole mikään automaatio tässäkään vaiheessa elämää ;)

Jos rakastat kumppaniasi, niin osoita se ottamalla vastuuta omista tarpeistasi ja ilmaisemalla ne!

En tulkitse sitä välinpitämättömyydeksi, koska välittämisensä hän kyllä on osoittanut monin tavoin. Pikemminkin pidän sitä osoituksena meidän puhe- ja reagointitapojemme perustavanlaatuisesta erilaisuudesta.

Eivät ne rakkaus ja vastenmielisyys kovin hyvin yhteen sovi minunkaan ajatusmaailmassani, mutta näin vain on, että välillä hän on minulle hyvinkin rakas, välistä taas vastenmielinen. Miksi näin on, sitä en osaa selittää, koska minkään hänen käytöksessään ei pitäisi antaa vastenmielisyyteen aihetta.

Entisessä suhteessani en todellakaan voi enää olla kiinni, koska se päättyi jo viime vuosituhannella, enkä häntä enää kaipaa. Se mitä kaipaan on yhtä hyvä suhde, koska sen kerran koettuani tiedän, etten suinkaan haaveile mistään mahdottomasta.

Olen lukenut mielenkiinnolla kaikki nämä kommentit, ja joskaan ne eivät sinänsä tuoneet tietoisuuteeni mitään sellaista mitä en olisi jo itsekin moneen kertaan pohtinut, antoivat ne kieltämättä lisäsysäyksiä tiettyyn suuntaan. Ehkäpä olen todellakin läheisyyden kaipuussani tyytynyt liian vähään, ja minun on vastaisuudessa syytä pyytää maailmankaikkeudelta juuri sitä, joka on minulle sopivin.

Kiitokset kaikille teille, jotka olette kysymystäni asiallisesti kommentoineet - ja toivottavasti te muutamat asiattomasti kommentoineetkin saitte täyden tyydytyksen. Hyvää uutta vuotta molempiin leireihin ;) !

Kypsäniänrakkaus kirjoitti:

En tulkitse sitä välinpitämättömyydeksi, koska välittämisensä hän kyllä on osoittanut monin tavoin. Pikemminkin pidän sitä osoituksena meidän puhe- ja reagointitapojemme perustavanlaatuisesta erilaisuudesta.

Eivät ne rakkaus ja vastenmielisyys kovin hyvin yhteen sovi minunkaan ajatusmaailmassani, mutta näin vain on, että välillä hän on minulle hyvinkin rakas, välistä taas vastenmielinen. Miksi näin on, sitä en osaa selittää, koska minkään hänen käytöksessään ei pitäisi antaa vastenmielisyyteen aihetta.

Entisessä suhteessani en todellakaan voi enää olla kiinni, koska se päättyi jo viime vuosituhannella, enkä häntä enää kaipaa. Se mitä kaipaan on yhtä hyvä suhde, koska sen kerran koettuani tiedän, etten suinkaan haaveile mistään mahdottomasta.

Olen lukenut mielenkiinnolla kaikki nämä kommentit, ja joskaan ne eivät sinänsä tuoneet tietoisuuteeni mitään sellaista mitä en olisi jo itsekin moneen kertaan pohtinut, antoivat ne kieltämättä lisäsysäyksiä tiettyyn suuntaan. Ehkäpä olen todellakin läheisyyden kaipuussani tyytynyt liian vähään, ja minun on vastaisuudessa syytä pyytää maailmankaikkeudelta juuri sitä, joka on minulle sopivin.

Kiitokset kaikille teille, jotka olette kysymystäni asiallisesti kommentoineet - ja toivottavasti te muutamat asiattomasti kommentoineetkin saitte täyden tyydytyksen. Hyvää uutta vuotta molempiin leireihin ;) !

Lue lisää

Veikkaan tunteiden kumppaniasi kohtaan olleen ihastumista, ehkä rakastumistakin, muuttumatta kuitenkaan rakkaudeksi. Nyt Ihastus ia kakastumisen tunne rapisee vähitellen ja siksi jo hetkittäinen inhokin nostaa päätään.

voisiko olla? kirjoitti:

Veikkaan tunteiden kumppaniasi kohtaan olleen ihastumista, ehkä rakastumistakin, muuttumatta kuitenkaan rakkaudeksi. Nyt Ihastus ia kakastumisen tunne rapisee vähitellen ja siksi jo hetkittäinen inhokin nostaa päätään.

Lue lisää

hauska kirotuvire, kakastumisen piti tietenkin olla rakastumisen

Kypsäniänrakkaus kirjoitti:

En tulkitse sitä välinpitämättömyydeksi, koska välittämisensä hän kyllä on osoittanut monin tavoin. Pikemminkin pidän sitä osoituksena meidän puhe- ja reagointitapojemme perustavanlaatuisesta erilaisuudesta.

Eivät ne rakkaus ja vastenmielisyys kovin hyvin yhteen sovi minunkaan ajatusmaailmassani, mutta näin vain on, että välillä hän on minulle hyvinkin rakas, välistä taas vastenmielinen. Miksi näin on, sitä en osaa selittää, koska minkään hänen käytöksessään ei pitäisi antaa vastenmielisyyteen aihetta.

Entisessä suhteessani en todellakaan voi enää olla kiinni, koska se päättyi jo viime vuosituhannella, enkä häntä enää kaipaa. Se mitä kaipaan on yhtä hyvä suhde, koska sen kerran koettuani tiedän, etten suinkaan haaveile mistään mahdottomasta.

Olen lukenut mielenkiinnolla kaikki nämä kommentit, ja joskaan ne eivät sinänsä tuoneet tietoisuuteeni mitään sellaista mitä en olisi jo itsekin moneen kertaan pohtinut, antoivat ne kieltämättä lisäsysäyksiä tiettyyn suuntaan. Ehkäpä olen todellakin läheisyyden kaipuussani tyytynyt liian vähään, ja minun on vastaisuudessa syytä pyytää maailmankaikkeudelta juuri sitä, joka on minulle sopivin.

Kiitokset kaikille teille, jotka olette kysymystäni asiallisesti kommentoineet - ja toivottavasti te muutamat asiattomasti kommentoineetkin saitte täyden tyydytyksen. Hyvää uutta vuotta molempiin leireihin ;) !

Lue lisää

Onnea matkaan. Toivottavasti löydät etsimäsi. Tai maailmankaikkeus antaa sinulle sen sopivimman :).Kylmä totuus kuitenkin taitaa olla että täydellistä ei löydy milloinkaan. Täytyy osata tehdä komproimisseja tai sitten etsiä ja etsiä aina vaan. Ja sehän sitten tarkoittaa yksin olemista. Kumppanisi ei voi olla sinulle ainoa merkitsevä ihminen maailmassa. Kuten jo täällä joku muistaakseni sanoikin: sinun täytyy tyydyttää puhumisen tarve jossain ystävyyssuhteessa vaikka :).

Mutta mitä ikinä teetkin, onnea valinnoillesi.

Kypsäniänrakkaus kirjoitti:

En tulkitse sitä välinpitämättömyydeksi, koska välittämisensä hän kyllä on osoittanut monin tavoin. Pikemminkin pidän sitä osoituksena meidän puhe- ja reagointitapojemme perustavanlaatuisesta erilaisuudesta.

Eivät ne rakkaus ja vastenmielisyys kovin hyvin yhteen sovi minunkaan ajatusmaailmassani, mutta näin vain on, että välillä hän on minulle hyvinkin rakas, välistä taas vastenmielinen. Miksi näin on, sitä en osaa selittää, koska minkään hänen käytöksessään ei pitäisi antaa vastenmielisyyteen aihetta.

Entisessä suhteessani en todellakaan voi enää olla kiinni, koska se päättyi jo viime vuosituhannella, enkä häntä enää kaipaa. Se mitä kaipaan on yhtä hyvä suhde, koska sen kerran koettuani tiedän, etten suinkaan haaveile mistään mahdottomasta.

Olen lukenut mielenkiinnolla kaikki nämä kommentit, ja joskaan ne eivät sinänsä tuoneet tietoisuuteeni mitään sellaista mitä en olisi jo itsekin moneen kertaan pohtinut, antoivat ne kieltämättä lisäsysäyksiä tiettyyn suuntaan. Ehkäpä olen todellakin läheisyyden kaipuussani tyytynyt liian vähään, ja minun on vastaisuudessa syytä pyytää maailmankaikkeudelta juuri sitä, joka on minulle sopivin.

Kiitokset kaikille teille, jotka olette kysymystäni asiallisesti kommentoineet - ja toivottavasti te muutamat asiattomasti kommentoineetkin saitte täyden tyydytyksen. Hyvää uutta vuotta molempiin leireihin ;) !

Lue lisää

Kypsäniänrakkaudelle (kuulostaa ihan maljapuheelle kun aloitan noin.. otetaan sille! :))

Monesti se onkin kirjoittamisen voima, eikä saa asiat nostettu pöydälle, ruodittua mikä on missäkin ja näkee tavallaan heti paremmin. Sitten voi tulla joku lyhyt kommentti, tyyliin "elät ihan paskasuhteessa" ja mielessäs naksahtaa, niin elänkin! :)) Magic! :)) Tai ihan mitä tahansa joku sanoo. Noin kävi aikoinaan mullekin.

Olen iloinen sun puolesta että sait päätöksesi tehtyä, koska sen tekeminen on se pahin työ. Mutta voit toteuttaa monella tavalla. Yksi tapa on vain ottaa askeleen taaksepäin, olla erillään vähän aikaa ja katsoa tuleeko yhtään ikävää toista.

Mutta sun elämähän se on :) Toivotan sulle onnea.

m.miina kirjoitti:

Kypsäniänrakkaudelle (kuulostaa ihan maljapuheelle kun aloitan noin.. otetaan sille! :))

Monesti se onkin kirjoittamisen voima, eikä saa asiat nostettu pöydälle, ruodittua mikä on missäkin ja näkee tavallaan heti paremmin. Sitten voi tulla joku lyhyt kommentti, tyyliin "elät ihan paskasuhteessa" ja mielessäs naksahtaa, niin elänkin! :)) Magic! :)) Tai ihan mitä tahansa joku sanoo. Noin kävi aikoinaan mullekin.

Olen iloinen sun puolesta että sait päätöksesi tehtyä, koska sen tekeminen on se pahin työ. Mutta voit toteuttaa monella tavalla. Yksi tapa on vain ottaa askeleen taaksepäin, olla erillään vähän aikaa ja katsoa tuleeko yhtään ikävää toista.

Mutta sun elämähän se on :) Toivotan sulle onnea.

Lue lisää

Kauniisti sanottu ja omassa tilanteessa tuntuu niin osuvalta sanasi vaikka en ollutkaan alkuperäinen kysyjä
Kiitos ja erittäin hyvää Uutta Vuotta!

Rakastunut höpsö kirjoitti:

Kauniisti sanottu ja omassa tilanteessa tuntuu niin osuvalta sanasi vaikka en ollutkaan alkuperäinen kysyjä
Kiitos ja erittäin hyvää Uutta Vuotta!

Se on toinen voimavara tässä kirjoittelussa, moni on saattaa olla samassa tilanteessa, ja saa inspistä siinä sivussa. Olen usein "kuullut" että tänne on turhaa tuoda ongelmiaan, ei täällä kukaan voi auttaa. Puoliksi totta, eihän toinen koskaan voi ratkoa toisen ongelmia. Se juju onkin siinä itse kirjoittelussa.

Sinulle myös hyvää vuotta :) Nikkisi päätellen vuosi on alkanut hyvin, toivon että teillä jatkuu noin loppu elämänne :))

Luettuani tämän ketjun jossa hyviä kirjoituksia. ja vastauksia aloittajalle. En voi kyllä antaa itse minkäänlaista yleispätevää ohjetta;)) koska, Voin vain yhtyä tähän näkemykseesi, nim. ehkä lähellä. Todella hyvin kokeena ja elämää nähneenä;)) ajatellut usein nyt vanhemiten että, saisin kyllä aika mukavan romaanin aikaiseksi näistä elämäni miessuhteista itse tosin voisin kirjoittaa sen pilke silmäkulmassa vailla minkäänlaista katkeruutta;)) aika kultaa muistot muistan vain hyvät puolet kaikista;))... itselläni neljäs pitkä-aikainen suhde 10v.yhdessä oloa. ja todella avioidumme keski-ikäisenä;)) Olen ollut sitä ennenkin pitkissä suhteissa..2x-avoliitossa, 2x-avioliitossa useamman kerran kihloissa;)) yhteensä kaikkea 30vuotta yhteen pötköön.. Loppupäätelmä on todella tämä:Toista ihmistä et voi koskaan oppia tuntemaan täysin...mutta, ehkä hiukan ymmärtämään ja hyväksymäään toisen erilaiset piirteet..aika hioo myös särmiä ymmärtää vihdoin jotenkin miten ihanaa on kun toinen ei olekaan kopio sinusta vaan täysin erilainen yksilö ja persoona. Teidän on määrä taivaltaa tietty hetki yhteistä matkaa..ehkä palata myös toistenne tykö uudestaan. Elämässähän mikää ei koskaan ole täysin varmaa hyväksyttävä sekin on..... Aika. on paras tekijä voit oppia hiukan ymmärtämään varsinkin jälkeenpäin kun suhde on fyysisesti ja henkisesti ohitse..koska silloinkin aika on paras tekijä se antaa sinulle asioihin tiettyä välimatkaa.. mutta täysin tuntemaan toista ihmistä joka rakas elämänkumppanisi siinä et koskaan täysin, et koskaan...Kysymys ei ole iästä. Lyhytaikaisia tai mittaisia suhteita tässä ei ole laskettu;)). mukaan koska niillä ei ole suurtakaan merkitystä lopputuloksen kannalta....sen sijaan opettelen tässä tuntemaan kyllä nuoruuden suurta rakkauttani uudestaan 30v takaa se on vallan mielenkiintoista...En vieläkään ole päässyt täysin perille siitä miksi kummassa aikanaan ihastuin tähän ah niin komeaan mieheen ja sydäntäni särkevään ei kovin järkevään rakkaaseen idioottiin...pahinta olen ihastunut uudestaan olen aina ollut. en ole vain tunnustanut että, hänen karismansa on todella vastutamaton vieläkin.;))) ja sen tenho puree vieläkin...En siis ole oppinut mitään....uutta.

Olen myös vanha ja kokenut;)))

Tsau:Friidu

Tsau kirjoitti:

Luettuani tämän ketjun jossa hyviä kirjoituksia. ja vastauksia aloittajalle. En voi kyllä antaa itse minkäänlaista yleispätevää ohjetta;)) koska, Voin vain yhtyä tähän näkemykseesi, nim. ehkä lähellä. Todella hyvin kokeena ja elämää nähneenä;)) ajatellut usein nyt vanhemiten että, saisin kyllä aika mukavan romaanin aikaiseksi näistä elämäni miessuhteista itse tosin voisin kirjoittaa sen pilke silmäkulmassa vailla minkäänlaista katkeruutta;)) aika kultaa muistot muistan vain hyvät puolet kaikista;))... itselläni neljäs pitkä-aikainen suhde 10v.yhdessä oloa. ja todella avioidumme keski-ikäisenä;)) Olen ollut sitä ennenkin pitkissä suhteissa..2x-avoliitossa, 2x-avioliitossa useamman kerran kihloissa;)) yhteensä kaikkea 30vuotta yhteen pötköön.. Loppupäätelmä on todella tämä:Toista ihmistä et voi koskaan oppia tuntemaan täysin...mutta, ehkä hiukan ymmärtämään ja hyväksymäään toisen erilaiset piirteet..aika hioo myös särmiä ymmärtää vihdoin jotenkin miten ihanaa on kun toinen ei olekaan kopio sinusta vaan täysin erilainen yksilö ja persoona. Teidän on määrä taivaltaa tietty hetki yhteistä matkaa..ehkä palata myös toistenne tykö uudestaan. Elämässähän mikää ei koskaan ole täysin varmaa hyväksyttävä sekin on..... Aika. on paras tekijä voit oppia hiukan ymmärtämään varsinkin jälkeenpäin kun suhde on fyysisesti ja henkisesti ohitse..koska silloinkin aika on paras tekijä se antaa sinulle asioihin tiettyä välimatkaa.. mutta täysin tuntemaan toista ihmistä joka rakas elämänkumppanisi siinä et koskaan täysin, et koskaan...Kysymys ei ole iästä. Lyhytaikaisia tai mittaisia suhteita tässä ei ole laskettu;)). mukaan koska niillä ei ole suurtakaan merkitystä lopputuloksen kannalta....sen sijaan opettelen tässä tuntemaan kyllä nuoruuden suurta rakkauttani uudestaan 30v takaa se on vallan mielenkiintoista...En vieläkään ole päässyt täysin perille siitä miksi kummassa aikanaan ihastuin tähän ah niin komeaan mieheen ja sydäntäni särkevään ei kovin järkevään rakkaaseen idioottiin...pahinta olen ihastunut uudestaan olen aina ollut. en ole vain tunnustanut että, hänen karismansa on todella vastutamaton vieläkin.;))) ja sen tenho puree vieläkin...En siis ole oppinut mitään....uutta.

Olen myös vanha ja kokenut;)))

Tsau:Friidu

Lue lisää

."2x-avoliitossa, 2x-avioliitossa useamman kerran kihloissa;))"

Ohhoh, joku voisi sanoa jotta "et pärjää kenekäään kanssa ja missä vika;)? Olet vaihtanut miestä kuin paitaa, mikä on mennyt pieleen?

Kaikki eivät ole kiinnostuneita omaishoitajuudesta vaikka parisuhteessa ollaankin. Ja toisakseen kaikista ei edes siihen ole.

Enkelin kosketus kirjoitti:

Kaikki eivät ole kiinnostuneita omaishoitajuudesta vaikka parisuhteessa ollaankin. Ja toisakseen kaikista ei edes siihen ole.

Ajattelin kyllä asiaa ihan molemmin päin. Että kumpikin hoitaa toista. Enkä mennyt niin pitkälle, että jompikumpi tarvitsee jatkuvaa hoitoa.

En aio ainakana itse jäädä niin avuttomaksi, että sitä tarvitsen enkä haluaisi hoitaa toistakaan.

Minusta ihmisillä on ihan turhan krantut kriteerit, ollaanpa minkä ikäisiä tahansa. On otettava se, joka huolii. Varsinkin miehet ovat kovin kranttuja naisten suhteen - eikä kyseessä ole ulkonäkö, vaan ihan muut asiat. Jos ei ole perinteistä koti-perhetyyppiä, niin et saa miestä itsellesi. Mutta jos olet, voit olla vaikka King Kongin näköinen naisihminen ja miehet juoksevat perässäsi.

Olen realisti kirjoitti:

Ajattelin kyllä asiaa ihan molemmin päin. Että kumpikin hoitaa toista. Enkä mennyt niin pitkälle, että jompikumpi tarvitsee jatkuvaa hoitoa.

En aio ainakana itse jäädä niin avuttomaksi, että sitä tarvitsen enkä haluaisi hoitaa toistakaan.

Minusta ihmisillä on ihan turhan krantut kriteerit, ollaanpa minkä ikäisiä tahansa. On otettava se, joka huolii. Varsinkin miehet ovat kovin kranttuja naisten suhteen - eikä kyseessä ole ulkonäkö, vaan ihan muut asiat. Jos ei ole perinteistä koti-perhetyyppiä, niin et saa miestä itsellesi. Mutta jos olet, voit olla vaikka King Kongin näköinen naisihminen ja miehet juoksevat perässäsi.

Lue lisää

"On otettava se, joka huolii."

Ei kai. Jos ei hyvää löydä, on mieluummin ilman :). Mutta täydellistä ei ole olemassakaan. Täytyy löytää se jonka tärkeimmät ominaisuudet natsaavat yhteen omiesi kanssa.

Enkelin kosketus kirjoitti:

"On otettava se, joka huolii."

Ei kai. Jos ei hyvää löydä, on mieluummin ilman :). Mutta täydellistä ei ole olemassakaan. Täytyy löytää se jonka tärkeimmät ominaisuudet natsaavat yhteen omiesi kanssa.

Lue lisää

Periaatteessa olen kanssasi samaa mieltä siitä, että mieluummin yksin ja sitä olen noudattanutkin ison osan elämästäni. Mutta välillä on ollut aikoja, jolloin olen toivonut kumppania/ seuralaista. Ihan sama juttu nuorena ja vanhempana: oli otettava se, jolle kelpasin. Ikinä en saanut ketään joka minua kiinnosti kiinnostumaan itsestäni.

Parisuhde ihan kaveripohjalta ei tosin ole huono sekään. Varsinkaan vanhemmalla iällä, jolloin siihen tulee mukaan noita aiemmin mainitsemiani tekijöitä.

Olen realisti kirjoitti:

Periaatteessa olen kanssasi samaa mieltä siitä, että mieluummin yksin ja sitä olen noudattanutkin ison osan elämästäni. Mutta välillä on ollut aikoja, jolloin olen toivonut kumppania/ seuralaista. Ihan sama juttu nuorena ja vanhempana: oli otettava se, jolle kelpasin. Ikinä en saanut ketään joka minua kiinnosti kiinnostumaan itsestäni.

Parisuhde ihan kaveripohjalta ei tosin ole huono sekään. Varsinkaan vanhemmalla iällä, jolloin siihen tulee mukaan noita aiemmin mainitsemiani tekijöitä.

Lue lisää

Niinpä. Kumppanin valinta on aina salatiedettä :). Mikä johtaa mihinkin ja mikä ei ja miksi. Kaipa siihen vaikuttaa oma ja toisen tausta.

Onhan kaveripohjalle perustuva suhde kuitenkin siinä mielessä parempi, jos ei viihdy yksin. Ja toisaalta onko rakkautta olemassakaan muuta kuin äidin ja lapsen välillä? Rakastua voi mutta arki se tulee jokaiseen suhteeseen kuitenkin niin miksi ei oikaista ja mennä siihen arkeen suoraan, jos se sujuu :) ?

Enkelin kosketus kirjoitti:

Niinpä. Kumppanin valinta on aina salatiedettä :). Mikä johtaa mihinkin ja mikä ei ja miksi. Kaipa siihen vaikuttaa oma ja toisen tausta.

Onhan kaveripohjalle perustuva suhde kuitenkin siinä mielessä parempi, jos ei viihdy yksin. Ja toisaalta onko rakkautta olemassakaan muuta kuin äidin ja lapsen välillä? Rakastua voi mutta arki se tulee jokaiseen suhteeseen kuitenkin niin miksi ei oikaista ja mennä siihen arkeen suoraan, jos se sujuu :) ?

Lue lisää

Ei äidin ja lapsen välillä välttämättä ole rakkautta.

Kyllä sitä rakkautta ja muuta välittämistä on parempi etsiä ihan jostain muualta.

Äpärälapsi kirjoitti:

Ei äidin ja lapsen välillä välttämättä ole rakkautta.

Kyllä sitä rakkautta ja muuta välittämistä on parempi etsiä ihan jostain muualta.

Äidin j lapsen välistä rakkautta ei tarvitse aina etsiä, se vaan tulee luonnostaan

Olen realisti kirjoitti:

Periaatteessa olen kanssasi samaa mieltä siitä, että mieluummin yksin ja sitä olen noudattanutkin ison osan elämästäni. Mutta välillä on ollut aikoja, jolloin olen toivonut kumppania/ seuralaista. Ihan sama juttu nuorena ja vanhempana: oli otettava se, jolle kelpasin. Ikinä en saanut ketään joka minua kiinnosti kiinnostumaan itsestäni.

Parisuhde ihan kaveripohjalta ei tosin ole huono sekään. Varsinkaan vanhemmalla iällä, jolloin siihen tulee mukaan noita aiemmin mainitsemiani tekijöitä.

Lue lisää

Omia vaatimuksia naiselta;rehellinen,raitis,sisäsiisti ,tasapainoinen ja turtahermoinen sen verta itsetuntoa,ettei tarvi koko ajan pönkätä,ei addikti seksiasioissa,sitä harvempi mies kahtelee ja tulee omillaan toimeen,omia aikuisia lapsia on,miksei kaverillakin.Tuo häilyvyys askarruttaa,joteski tuntuu että oisko vaihtari?En ole ruunattu enkä kunnollinen mutta aika vähillä vaateilla.Pääsin toimimattomasta srk yhteydestä pois.Nyt voi olla itsekäs kuin pahkasika.Motto:Kun tarpeeksi monelta kysyy niin ei ole ilman...

Olen samoilla linjoilla Yleismiehen kanssa. Luottamus syntyy kohtuullisen nopeasti, jos on syntyäkseen.

Lähtökohtaisestihan luottamusta ei tarvitse ansaita, mutta sen voi menettää. Ja kun sen kerran on menettänyt, rakentaminen on vaikeaa, joskus jopa mahdotonta.
Tutkimusten mukaan ihmiset suhtautuvat toisiinsa myönteisesti, perusluottavaisesti, elleivät ennakkotiedot tai toisen käytös herätä epäluottamusta. Esim. sanat ja eleet ovat ristiriidassa. Syvemmän luottamuksen saavuttaminen vie aikaa joskus kauemmin, mutta toisinaan 5 minuuttiakin riittää. Aivotutkijoiden mukaan tiedostamaton puolemme tekee päätöksen ja tietoiselle minälle jää päätöksen selittely...

Omalla kohdalla tuo viisi minuuttiakin on joskus yläkanttiin... Kerrankin luottamuksen tunne nousi voimakkaasti pintaan heti tervehdyksen hetkellä ja on reilun viiden vuoden aikana kasvanut niin lujaksi, että saattaisi kestää jopa pienen kolhun ihan naarmuuntumatta.

Mukavaa perjantaita toivotellen
SeijaSini

SeijaSini-ex kirjoitti:

Olen samoilla linjoilla Yleismiehen kanssa. Luottamus syntyy kohtuullisen nopeasti, jos on syntyäkseen.

Lähtökohtaisestihan luottamusta ei tarvitse ansaita, mutta sen voi menettää. Ja kun sen kerran on menettänyt, rakentaminen on vaikeaa, joskus jopa mahdotonta.
Tutkimusten mukaan ihmiset suhtautuvat toisiinsa myönteisesti, perusluottavaisesti, elleivät ennakkotiedot tai toisen käytös herätä epäluottamusta. Esim. sanat ja eleet ovat ristiriidassa. Syvemmän luottamuksen saavuttaminen vie aikaa joskus kauemmin, mutta toisinaan 5 minuuttiakin riittää. Aivotutkijoiden mukaan tiedostamaton puolemme tekee päätöksen ja tietoiselle minälle jää päätöksen selittely...

Omalla kohdalla tuo viisi minuuttiakin on joskus yläkanttiin... Kerrankin luottamuksen tunne nousi voimakkaasti pintaan heti tervehdyksen hetkellä ja on reilun viiden vuoden aikana kasvanut niin lujaksi, että saattaisi kestää jopa pienen kolhun ihan naarmuuntumatta.

Mukavaa perjantaita toivotellen
SeijaSini

Lue lisää

Minun tietoinen minäni ei ainakaan purematta niele tiedostamattoman minäni valintoja. Tiedostamaton minä saattaa olla tosi nopea valinnoissaan, ne voivat käydä silmänräpäyksessä. En nimittäisi sitä kuitenkaan luottamukseksi, että jollain lapsellisella tavalla ihastuessani kuvittelen, että vastapuoli tuntee samoin ja jakaa kanssani saman tunteen. Niin ei ole käynyt vielä kertaakaan koko elämäni aikana.

Minun luottamukseni on oman eletyn elämäni pohjalta ansaittava. Minä en ainakaan luota keneenkään, ellei hän teoilla ansaitse luottamustani. Puhumalla voidaan toki kasvattaa ihastustani, mutta luottamusta ei ansaita sanoin, se on ansaittava teoin.

Olemme erilaisia, elämänhistoriamme ovat erilaisia. Yhden yksilön kokemusta ei voi yleistää ja näissä asioissa ei liene oikeaa tai väärää. Itse en ihastuessani osaa olla lainkaan luonteva, päinvastoin. Valmistaudun jo heti kättelyssä odottamaan, millä tavoin tällä kertaa joudun pettymään ja järkeni selaa koko historiani kauhukokemukset samantein läpi varoittavina esimerkkeinä.

Ihmisillä on kai nykyään kovin kiire joka asiassa. Rakkaudessakin pitäisi päästä heti valmiiseen pöytään.

Pitää vielä sen verran omaa kirjoitustani selventää, että perusluottamus tai tunne, että toinen on tavallista luotettavamman oloinen oli alkutilanne. Sellainen tuntuma, että kannattaa tavata uudestaan. Ja kuten kirjoitin, luottamus on vahvistunut ajan myötä. Eihän sitä toki kaikkea, tai ylipäätään paljon mitään erityistä viiden minuutin tuttavuuden jälkeen toiselle uskota tai kerrota.

Kuvasin siis tuntemusta, en toimintaa :-)

SeijaSini-ex kirjoitti:

Pitää vielä sen verran omaa kirjoitustani selventää, että perusluottamus tai tunne, että toinen on tavallista luotettavamman oloinen oli alkutilanne. Sellainen tuntuma, että kannattaa tavata uudestaan. Ja kuten kirjoitin, luottamus on vahvistunut ajan myötä. Eihän sitä toki kaikkea, tai ylipäätään paljon mitään erityistä viiden minuutin tuttavuuden jälkeen toiselle uskota tai kerrota.

Kuvasin siis tuntemusta, en toimintaa :-)

Lue lisää

Aivan, onhan sitä toisilla toimintaa ilman tuntemustakin :))

Lupauksia, liioittelua, niitä saa ikämiehiltä.
Viriiliyttään mainostavat he, jotka saavat seisokin aikaan vain apukonstein.
Jos peli pelittää, niin ei sitä tarvitse mainostaa, teot puhuvat puolestaan.
Seksi on yksi tärkeä osa-alue suhteessa, tällä iällä kun lisääntymisen aika on ohi niin itse aktin merkitys kuitenkin alkaa vähitellen vähentyä ja hellyys ja huomavaisuus on kasvussa.
Nainti kuuluu nuoruuteen, rakastelu keski-ikään ja hellyys vanhuuteen.

ps. liukuvoiteita on ollut niin kauan kuin muistan

Täällä yksi keski-ikäinen naisenkäsi viittaa- olen löytänyt, kolmenlaista sorttii kypsissä kymmenissä (keskustelupalstalta löytyi 46 ollessani). Hän vaan ei halua virallista liittoa eikä yhdessäasumista muutamaa päivää pidempään. Tämä piparkakku maistuu vaikka pari sakaraa on poiskin, aiempaa kirjoittajaa lainaten.
Ehkä liiankin kanssa olemme omat vajavaiset itsemme tunteinemme ja mielipiteinemme. Kiistaa syntyy tuontuostakin, mutta todentotta luontevia ollaan.

Aloittaja on ollut onnekas aiemmassa liitossaan. Nuoruuden liittoni oli loppua kohti kamala, olin itsekin tietysti kypsymätön osaltani.

Totta puhut, ei onnistu sen kanssa joka ei irti ole eksästään päässyt-päästänyt

Mistä niistä saa selvyyden, jos kysyy asiaa vain toiselta osapuolelta?

........ kirjoitti:

Mistä niistä saa selvyyden, jos kysyy asiaa vain toiselta osapuolelta?

Kannattaa kysyä myös ex kumppanilta.

Väkivallantekijöistä olen kanssasi samaa mieltä, mutta kategoriaan "pettäjät" mahtuu monenlaista - esim. niitä, jotka pettävät, koska kumppani yksiselitteisesti kieltäytyy seksistä. Ei sillä, että se tekisi pettämisestä sen hyväksyttävämpää, mutta ainakin ymmärrettävämpää. Ja jos uudessa liitossa ei seksin suhteen isompia ongelmia ole, ei välttämättä ole tarvis pettääkään.

Kokenut kaiken ties kirjoitti:

Väkivallantekijöistä olen kanssasi samaa mieltä, mutta kategoriaan "pettäjät" mahtuu monenlaista - esim. niitä, jotka pettävät, koska kumppani yksiselitteisesti kieltäytyy seksistä. Ei sillä, että se tekisi pettämisestä sen hyväksyttävämpää, mutta ainakin ymmärrettävämpää. Ja jos uudessa liitossa ei seksin suhteen isompia ongelmia ole, ei välttämättä ole tarvis pettääkään.

Lue lisää

Seksistä kieltäytymiselläkin on syynsä. Jos ei avioelämä tyydytä niin silloin tulee erota, eikä juosta vieraiden hameen helmojen tai housun punttien perässä.
Pettäjä halveksii petettyä ja petoskaveria, ei rakasta muita kuin itseään, eikä pääse koskaan karvoistaan.

ei muutu kirjoitti:

Seksistä kieltäytymiselläkin on syynsä. Jos ei avioelämä tyydytä niin silloin tulee erota, eikä juosta vieraiden hameen helmojen tai housun punttien perässä.
Pettäjä halveksii petettyä ja petoskaveria, ei rakasta muita kuin itseään, eikä pääse koskaan karvoistaan.

Lue lisää

Samaa mieltä puoleenväliin asti. Seksittömyys on vain oire jostain, eikä se parane siitä että sotkee vielä muita siihen ongelmaan. Siitä en ole varma, onko pettäjä automaattisesti noin itsekeskeinen kuin väität, mutta väärä ratkaisu se pettäminen on joka tapauksessa. Se on kuin oikotie suon poikki. Upottaa viimeiset rippeet suhteesta, ja vetää yleensä sen kolmannen pyörän mukaansa.

se kolmas: Kyllähän sinä sokeudesta pääset eroon, nyt olen jo paljon viisaampi. Sinä valitset!

Onpa yksisilmäinen asenne. Jos ihminen on tehnyt eron jälkeen uuden elämäntapavalinnan ja lakannut juomasta eli ryyppäämästä, niin kyllä hän on raitis uuden kohdatessaan.

Se on ihan eri asia, jos luulee, että joku uusi ja 'ihana' ihminen voisi vaikuttaa siihen, että alkolla läträäminen loppuisi. Näinhän ei juurikaan koskaan ole, juomisen voi lopettaa vain juoja ja juojan päätös.

Tämä murheellisten molliveisujen kansa tykkää rypeä yksinäisyydessä ja ikävässä ja ikävät asiat onkin ehkä helpompi kantaa yksikseen. Mutta kun harvakseltaan kohtaa ilo, onni ja menestys elämässä, niin silloin olisi mukavaa ja elähdyttävää jakaa se jonkun kanssa.