Onko minulla 50 kriisi?

Tuo oli hauska kirjoitusvirhe tuo kaaduttanut :)
Eihän sitä enää ole virkaa sillä tavalla että lapsia tekisi, jo olevien taustavoimana olemisella on kyllä merkitystä vaikka 50 raja ylittyykin, läheisiä kun ei ole koskaan liikaa ja tietoisuus heistä lämmittää mieltä. Lapsettomilla taas oikeastaan ei hirveästi muutukaan mikään asia, vuodet vain lisääntyvät.
Nythän olisi hyvää aikaa paneutua maailmanmenoon miettien voiko sen kulkuun jotenkin positiivisesti vaikuttaa, eri asia jaksaako ja onko halua sellaiseen, haastettahan tuli oikein presidentiltä asti näihin hyviin tekoihin.
Toivottavasti ajattelu kasvaa, sellainen syvällisempi pohdiskelu ihan jo arkistenkin asioiden tiimoilta että mitkä kokee hyvinä ja eteenpäinvievinä ja mitä taas itsekin aikoo vältellä.Kyllä minullakin on ikäharmeja kun kunto ei ole enää sellainen kuin sen soisi olevan, se on se suurin harmi.

Olin lähes 60, kun villitys iski.
Onneksi kesti vain 15 min.

Ikävuodet ovat pelkkiä numeroita.

Eivätköhän tuntemukset liity enemmänkin elämäntilanteisiin, olosuhteisiin ja niissä tapahtuviin muutoksiin?

Aloin itse enemmänkin 53:na huolestumaan alkaneiden eläkepäivien laadusta ja määrästä.
Kiinnitin enemmän huomiota syömiseeni, vähensin radikaalisti alkoholin käyttöäni, ryhdyin kuntoilemaan säännöllisesti.
Ilman tekosyitä vähintään 10h / viikko.

Tuo kaikki kannatti.
Elämisen laatu koheni kaikilta osin.

Tuossa oli minun "kriisini" joka jatkuu edelleen.

Onko se kriisi jos vihdoin uskallat elää vähän vaarallisemmin :))) Ehkä se on vähän miltä kantilta asioita katsoo... Jos ei pysty näkemään missään positiivisuutta, sitten se on hälyyttävää.

Kriisi on ainakin se, jos saa tilaisuuden juhlia eikä jaksa eikä viitsi :)) Elämässä on liian vähän juhlaa jotta on varaa heittää ne noin vain pois. Onhan ne myös työläät, mutta siinäkin on se kultapuoli, että taas arvostaa arkea.

Onnea muuten synttäreiden johdosta! :)

Onnea sulle.
Ite en kanssa viettänyt viiskymppisiä mutta kun nyt viimeksi täytin 54 niin kutsuin muutaman ihmisen syömään täytekakkua.
Piti kokeille että vieläkö osaan tehdä kun niin harvoin tulee tehtyä.
En ole koskaan ollut mikään synttäreiden juhlija. Enkä koe mitään menettäneeni.
Voihan sitä sitten juhlia ihan mitä vaan jos siltä tuntuu.

Noi kriisit meille isketään jostain kun väitetään että olisi oltava.
En ole mitään ikäkausi kriisiä kokenut mutta kyllä sitten elämän kautta. Kriisejä tulee ja niitä menee....

Mulle itelle on nautinto ollut elää tätä ikää, hyvä on ihmisen olla jos on ollakseen.
Ei elämäntapaa tartte muuttaa missään iässä, pidä vaan kiinni kaikesta hyvätä itä sulla on ollut ennen tuota maagista ikävuotta, kaikki se on sulle ittelles.

Vasta 50 se elämä alkaa - ainakin tällaiselle kiltille naapurin tytölle. Nuorempana vain mietti, että pitäisi ja pitäisi - nyt sitten toimii ja tekee, ettei tarvitse myöhemmin katua. Vietin 50-vuotispäiviä noin puolitoista vuotta sitten. Koska ikä on vain numero, en ollut ajatellut päivää mitenkään erityisesti juhlistaa. Onneksi äitini ja sisarukseni perheineen tuntevat minut ja tiesivät, että katuisin juhlimattomuutta jälkikäteen. Siksi he tulla tupsahtivat kotiini ja järjestivät juhlan!

Oma sisarusparveni on sen verran suuri, että on empiiristä kokemuspohjaa monenlaisesta, hyvinkin erilaisesta suhtautumisesta ikään. Siinä missä toinen kokee kriisin jokaisella täydellä kymmenellä, toinen ei ole iästä moksiskaan ja yksi oireilee ihan milloin sattuu ilman mitään logiikkaa. Meillä on taustalla yhteinen koti, samat geenilähteet ja aika samanlainen kasvatuskin. Taitaa siis olla persoonista ja hormooneista kiinni tuo reagointi.

Jo valmiita sanoja lainatakseni: puolillaan olevaa lasia katsoessaan toinen näkee sen puoliksi tyhjänä ja toinen puoliksi täytenä.

Isäni jäi aikanaan sairauseläkkeelle 43-vuotiaana. Hänen elämänsä täyttyi aluksi kotitöistä, koska osa meistä lapsista oli silloin vasta vähän matkaa toisella kymmenellä. Myöhemmin hän löysi selkäänsä kuntouttavien ryhmien ja harrastusten myötä samanhenkistä ystäväseuraa ja innostui kerho- yms. toiminnasta. Heräsi noin 50-vuotiaana tavallaan uudestaan "henkiin" sen myötä, kun tunsi itsensä tarpeelliseksi.

Ehkä kriisi onkin sinulle mahdollisuus saada aikaan muutosta ja uutta suuntaa elämääsi!

Hyvää uutta vuotta sinulle toivoo SeijaSini

Onnittelut! Olet parantunut taudista nimeltä nuoruus. Onneksi se tauti paranee itsestään, nyt jaksat terveenä bailata täysillä. Niin minullakin on vauhti kiihtynyt, nuoren vaimoni kanssa, tuosta vakavasta taudista parannuttuani. Tsemppiä!

jokaisella om atilanne elämässä ja ei voi verrata, esm.itse olen työtön työnhakija vaikka jo kuuskymppinen...

Kohti auringonlaskua. Tsemppiä.