A Klinikan peliriippuvaisten kokous? kokemuksia

Hei
Miten kokous meni? Hienoa että sielläkin pidetään noita kokouksia. Ite olen selvinny GA:n avulla nyt 4 vuotta ilman pelejä. Hienoa että vanhemmat on mukana tukemassa, siitä ei enää yksin selviä kun pääsee riippuvuudeksi asti.

Tänään en pelaa.

Moikka.
Olen myös miettinyt, että menisin johonkin peliriippuvaisten ryhmään, mutta pelottaa ja hävettää. Olen pelannut n. 10 vuotta enemmän ja vähemmän, olin kuukauden tossa pelaamatta, mut nyt taas riistäyty käsistä...
Oletteko soittanut peluuriin? Saako sieltä apua?

Tuntuu jotenkin uskomattomalta, kun olen kuitenkin jo 29-vuotias ja nainen, että miten sitä onkin tällaisessa tilanteessa nyt. Tarviin kuitenkin apua, mutta sinne peluuriinkin on kauhea kynnys, että soitanko vai en.....

Kävin kerran ja jäi positiivinen vaikutelma. Saa itse päättää kuinka paljon haluaa kertoa asioistaan. Minuakin hävetti mutta olin enimmäkseen jännittynyt siksi kun minulla on sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Siksi en voinut jatkaa ryhmässä. Sainkin A-klinikalta työntekijän jonka luo pääsin kerran viikossa juttelemaan. Tämä on auttanut valtavasti vaikka alussa en ollut itse täysillä mukana ja halusin pelata.

Olin ylättynyt kuinka tavallisia ihmisiä nämä muut ryhmäläiset oli. Meitä nuoria oli kaksi ja loput olivat hieman vanhempia 35-55 varmaan oikea ikähaitari. Pidin itseäni aina friikkinä ja tyhmänä kun olin ottanut varmaan kymppitonnin velkaa ja hakannut ne peleihin. Kun menin ryhmään sain tunteen että en ole ainut ja noistakaan ihmisistä ei olisi ikinä uskonut että he ovat pelureita jos kadulla olisi vastaan tullut. Eli vaikka kävin vain kerran ryhmässä sain siitä apua.

Paljon juteltiin esim. syistä miksi pelaa, kuinka paljon on pelannut, mitä pelejä (esim. netti, ray, pokeri jne.), pelaako yksin vai seurassa,millaisissa tilanteissa pelaa ja kuinka pelit on vaikuttanut lähipiiriin.

Kannattaa ajatella jos on kynnystä soittaa/hakea apua että sitä vartenhan nämä palvelut on että niistä saisi apua. Ei kukaan sua tuomitse. Niille soittaa päivittäin valtava määrä muita joilla on aivan samanlaisia ongelmia.


Omasta kokemuksesta voin sanoa että mitä nopeammin haet apua sen parempi. Mä vakuuttelin itelle aina et kaikki on kunnossa en tarvitse apua eikä kukaan voi auttaa. Näkisin tuon jollain tapana osana addiktiota että se "ääni" siellä takaraivossa sanoo että et tarvitse apua. Tarpeeksi alas jos on vajonnut peliriippuvuuden kanssa siitä on vaikea ellei mahdoton nousta ylös ilman tukea tai näin se itselläni oli kun olin muutenkin niin yksinäinen.

Älä ota tätä minkäänlaisena saarnana.

Ottakaa ihmeessä yhteyttä peluuriin ja muutenkin, jos on mahdollista käydä A-klinikan/GA-ryhmän kokouksissa niin menkää.
Kyllä niistä on apua. Itse käynyt jo viime kesästä asti GA-ryhmässä ja kyllä se vertaistuki vaan helpottaa omaa oloa ja auttaa muutenkin järjestelemään omaa pääkoppaa tuon peliongelman suhteen->helpompi tapella sitä "pelipirua" vastaan.
Eikä sitä tarvitse tosiaankaan hävetä, jos vaikka siltä tuntuukin. Itse olen 33v mies, jolla "pitäisi" olla asiat reilassa ja näin, mutta eipä vaan ole..
Ja muutenkin, mitä aikaisemmin kohtaat ongelman, sitä paremmat mahdollisuudet on sen selvittämiseen.
Eli tosiaan, rohkeasti vaan yhteyttä ja osallistumista näihin auttaviin paikkoihin. Tuokin on jo iso edistysaskel, että haluaa päästä ongelmasta eroon:)

Moi,
Oon ensi viikolla menossa tähän kokomukseen ja se on ensimäinen kerta elämässäni ja jännittää paljon. En usko että saisin apua sieltä ,mutta olisin yrittänyt ainakin.