Moi! (:
Tämä tulee olemaan pitkä aloitus, mutta yritän tiivistää mahdollisimman lyhyeksi.
Törmäsin vuosi sitten netissä todella mukavan oloiseen mieheen. Ensin aloimme keskustelemaan facebookin kautta tiiviisti. Huomasin heti että onpas mielenkiintoinen tyyppi ja juttummekin luisti todella hyvin. Pian myöhemmin vaihdoimme myös puhelinnumeromme ja tekstiviestittelyäkin oli paljon. Myös puhelimessa puhuimme muutamaan otteeseen. Olihan se mielenkiintoista kuulla miltä toinen kuulostaa.
Sitten meillä oli suunnitelmissa että tapaisimme kasvotusten. Ja koska välimatkamme on 300km niin emme ihan heti pystyneet tavata. Lupasin kuitenkin miehelle että näkisimme kesällä.
Tähän asti kaikki oli hyvin, viestittelimme yhä ja odotimme molemmat täysillä kesää, mutta sitten pian jossakin vaiheessa minulle alkoi tulemaan "ongelmia" itseni kanssa ja epävarmuutta jne. Mies joutui pitkän aikaa ottamaan muhun yhteyttä viestillä, itse en oma-aloitteisesti juuri mitään enään tehnyt, koska en suoraansanottuna tavallaan "uskaltanut".
On ollut useita viikkoja jopa muutama kuukausi kun en ottanut yhteyttä mieheen, vaikka mieheltä tuli yhteydenottoa niin itse en silti vastannut :/ Tähän se meidän tapaamisemmekin sitten tyssäsi, omaan pelkuruuteeni ja tyhmyyteeni.
Sitten sen kesän jälkeen mies osoitti yhä kovasti mielenkiintoa mua kohtaan kauan aikaa, viestitteli kauniisti ja sanoi jopa haluavansa vielä tavata mut vinkkasi jotain että saattaisi haluta mun kanssa jotain vakavempaakin. Sitten taas pitkän ajan päästä rohkaistuin vihdoin kertomaan miehelle suoraan mitä mun ajatuksissani pyörii ja avauduin oikein kunnolla, kaiken sen hetkisestä epävarmuuden, ujouden, ahdistuksen ja lievän masennuksen keskeltä.
Pelkäsin että mies nauraisi mulle ja yhteydenpito jäisi siihen. Kuitenkin mies otti sen kaiken avosylin ihanasti vastaan ja yritti heti saada mut ajattelemaan asioita positiivisesti ja sai kuin saikin mut hyvälle tuulelle, niinkuin aina. Ihaninta oli se kun hän sanoi että riitän hänelle tasan sellaisena kuin olen.
Tuon kaiken jälkeen emme ole taas kunnolla keskustelleet. Siitä on nyt 2kk. Olemme silloin tällöin kuulumisiamme kysellyt. En enään kuitenkaan ole ihan 100% varma haluanko tavata miehen tai lähinnä mietityttää haluaako hän vielä tosissaan tavata minut kun hän ei pidä kovin enään mielenkiintoa yllä.
Kerrottuani mitä mun ajatuksissa liikkuu, ehkä mies ajattelee että ei halua "ahdistaa" minua enään liikaa tai haluaa odottaa että osoitan oma-aloitteisesti mielenkiintoa ja ottaisin häneen taas kunnon tiiviin yhteyden niinkuin ihan aluksi oli. Mutta nyt mua taas jollakin tapaa jännittää tämä kaikki :/
Tiedän että tämä kaikki "ongelmineen" kuulostaa aivan naurettavalta. Taidan ottaa tämän koko asian turhan vakavasti ja sen myötä olenkin itse tehnyt ongelmistani niin suuria ja vaikutusvaltaisia. Miten tälläisiä ongelmia voi edes syntyä vaikka pelkästään netin välityksellä mieheen tutustun :/
Tätä samaa on tapahtunut ennenkin mutta se tapaus ei ollut netistä. Sekin loppui ennenkuin oli ehtinyt mitään edes alkamaan, kun juoksin karkuun. :/
Tähän loppuun voin kertoa pari vaikuttavaa faktaa itsestäni;
- Itsetuntoni on tosi huono, mulla ei ole myöskään itsevarmuutta
- En uskalla rakastua..
Toivon että joku jaksoi lukea tämän ja mahdollisesti myös voisi rohkaista minua tai ihan jotain muuta viestiä asiaan koskien. (:
Kinkkinen tilanne
10
390
Vastaukset
- Vierailija 9
Tavallaan ymmärrän kirjoittamastasi osan, pelkosi ja epävarmuutesi. Mutta mitä oikeastaan pelkäät? Pelkäätkö enemmän, että asiat sujuvat miehen kanssa vai eivät suju? Olen joskus ollut itse lähes yhtä epävarma ja pelokas suhteen aloittamiseen, mutta niin siitä vaan kehkeytyi pitkä ja mielenkiintoinen parisuhde.
Itse olisin sinun sijassasi mahdollisimman avoin miestä kohtaan. Sitähän se parisuhdekin on parhaimmillaan, että kumpikin voi olla avoin ja oma itsensä ja siinä parisuhteessa voi kasvaa ihmisenä. Jos ei miehestä ole siihen, eipä ole sitten ehkä oikea sinulle. Rohkeutta vaan!- epävarma19
Taidan pelätä enemmän sitä että asiat eivät suju miehen kanssa niinkuin toivoisin. Mua myös pelottaa että miehellä on suuret odotukset mua kohtaan ja lopulta tulen torjutuksi eikä hän halua mua enään nähdä kun en ollutkaan sellainen kuin hän kovasti odotti. Ja mua pelottaa myös se että menen tilanteessa täysin lukkoon niin ettei minusta saa mitään selkoa ja en osaisi nauttia tilanteesta, ja näin ollen en olisi ollenkaan omaitseni ja antaisin lopulta urpon kuvan itsestäni.
Ja olisihan se sitten aika kiusallista viettää kokonainen viikonloppu hänen kanssaan. Koska jos tapaamme niin tuskin kumpikaan (ainakaan minä) lähde sieltä 300km päästä vain päivän tapaamiseen jonkun "nettideitin" takia ja vielä liki tuntemattomaan kaupunkiin.
Mutta niin..mistäs mä siitä mitään tiedä jos en ikinä tapaa tätä miestä :/ On tämä vaan niin vaikeaa. Onko ensitapaamiset aina näin hankalia?? Ei varmaan aina, mutta henkilökohtaisesti minun kohdallani on kyllä todella hankalaa. Jos tähän vain pystyisin niin mulla olisi täysin uudet ajatukset tästä kaikesta, eikä mahdollinen seuraava tapaaminenkaan olisi enään lähellekään näin vaikeaa. hyh :/
- Netttailija
Ehkä mies vaan on väsynyt siihen että se on yleensä aina hän joka joutuu ottamaan yhteyttä, kun sinä et jaksa tai halua. Hän varmaan tulkitsee asian niin että et lopulta ole kovin kiinnostunut.
- epävarma19
Tuokin voi aivan totta olla. Tuntuu vain jotenkin säälittävältä että alan taas yhtäkkiä osoittamaan miehelle että olen yhä kiinnostunut ja haluan tavata hänet, vaikka en nyt pitkään aikaan ole hänen kanssaan kunnolla edes keskustellut.
- Ympäriltätuolitvied
epävarma19 kirjoitti:
Tuokin voi aivan totta olla. Tuntuu vain jotenkin säälittävältä että alan taas yhtäkkiä osoittamaan miehelle että olen yhä kiinnostunut ja haluan tavata hänet, vaikka en nyt pitkään aikaan ole hänen kanssaan kunnolla edes keskustellut.
Kovinpa on tutunkuuloista tekstiä...kuin minun itseni kirjoittamaa...mulla sama ongelma.Olen tavannut netissä montakin mielenkiintoista ja hyvännäköistä miestä, mutta tapaamaan en ole heitä uskaltanut mennä....pelkään juuri sitä, että en ole sitä miehet minusta luulevat....että he pettyvät minuun.Minulla on siis huono itsetunto, en rakasta itseäni ja näin ollen luulen että kukaan ei voi pitää minusta.Olen mielestänimaailman rumin ihminen...vaikka peili ja kuvat ja muutin ihmiset snovat aivan muuta. En näe itsessäni muuta kuin parannettavaa...enkä ole enää nuori vaan yli 50 vuotias....olen tyytynyt kohtalooni, että elän yksin lopun elämäni. Olen tosin ollut kerran naimisissa ja lapsiain on, mutta se oli sillon nuorena...Voi sinua...ja voi minua...
- epävarma19
Ympäriltätuolitvied kirjoitti:
Kovinpa on tutunkuuloista tekstiä...kuin minun itseni kirjoittamaa...mulla sama ongelma.Olen tavannut netissä montakin mielenkiintoista ja hyvännäköistä miestä, mutta tapaamaan en ole heitä uskaltanut mennä....pelkään juuri sitä, että en ole sitä miehet minusta luulevat....että he pettyvät minuun.Minulla on siis huono itsetunto, en rakasta itseäni ja näin ollen luulen että kukaan ei voi pitää minusta.Olen mielestänimaailman rumin ihminen...vaikka peili ja kuvat ja muutin ihmiset snovat aivan muuta. En näe itsessäni muuta kuin parannettavaa...enkä ole enää nuori vaan yli 50 vuotias....olen tyytynyt kohtalooni, että elän yksin lopun elämäni. Olen tosin ollut kerran naimisissa ja lapsiain on, mutta se oli sillon nuorena...Voi sinua...ja voi minua...
Voi meitä :s
Kiva kuulla etten ole ainut samassa tilanteessa oleva "pelkuri".
Toivottavasti et kuitenkaan elä lopun elämääsi aivan yksin! ja joku ihana mies löytäisi sinut. (:
Samaa kovasti toivon itsellenikin vaikka elämä onkin vasta edessä...
- epävarma19
Tuntuu pahasti siltä että en enään kiinnosta miestä :( On vastaillut mulle kovin lyhyesti ja "kylmän" oloisesti. Hänellä ei edes ole enään mun puhelinnumeroa koska hänen numeronsa vaihtui jokin aika sitten.
En viitsi edes kysyä haluaako hän enään tavata.
Ehkä jätän hänet rauhaan...?
Mutta mua suoraan sanoen kyllä wituttaa että vain mun typerän pelkuruuteni takia olen tainnut kadottaa miehen mielenkiinnon!! :(- LiliMarleen
Älä sitä sure. Kaikella on oma tarkoituksensa ja ehkäpä säästyit monelta sydänsurulta, jos tuo mies ei olisikaan ollut Sinua varten. Ei muuten kannata lähteä naisena tapaamaan ketään miestä jonnekin 300 km:n päähän. Mieluummin sopia se tapaaminen päivätapaamisena johonkin puoleen väliin ja yleiseen paikkaan. Missään nimessä ei kannata tavata ekaa kertaa siten, että tulisi toiselle velvollisuus majoittaa toinen matkan takia. Kummallakin pitää olla se vapaus lähteä tilanteesta nopeallakin aikataululla, mikäli siltä tuntuu. Ainahan voi järjestää myöskin itselleen ihan oman yöpymispaikan, jos tuntuu ettei jaksa samana päivänä takaisin ajaa sieltä puolimatkastakaan. Kuitenkin olen hieman skeptinen tuosta yleensäkin, kannattaako sitä kumppania etsiä kovin pitkien matkojen takaa. Aiheuttaa vaan itselle liikaa sitä epävarmuutta ja mahdollisesti turhia odotuksia. Parempi kai olisi tavata joku ihan livenä vaikkapa harrastusten parissa tai muissa kiinnostavissa tapahtumissa. Luota vain itseesi. Itsekin olen aiemmin ollut hyvinkin epävarma ihminen, mutta elämä on ja se kouluttaa kyllä kaikkia. Olet arvokas, älä unohda sitä.
- Vierailija 9
Joskus käy noin :( tilaisuus ehtii mennä ohi... Oikeastaan, jos haluaa johonkin ihmiseen tutustua paremmin, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ylittää rohkeutensa tai sitten olla yksin. Voi kuitenkin olla niinkin, ettei mies ollut sittenkään sinulle sopiva ja teistä ei olisi tullut paria, vaikka olisitkin toiminut toisin. Ensi kerralla kuitenkin tiedät paremmin. Jos käyttäytyy välinpitämättömästi, toinen todennäköisesti ei jaksa olla kiinnostunut kovin kauaa... Mutta ensi kerta tulee ihan varmasti :)
- onni18
Minulla vastaava tilanne netin kautta tutustuttiin ja puhelimen kautta juteltiin.
Mies ehdotti tapaamista ja koin hänet tarpeeksi luotettavaksi,että suostuin yhteiseen tapaamiseen. Siitä on nyt jo puoli vuotta ja olemme sen jälkeen yhdessä viettäneet viikonloppuja, toistemme aikatauluja mukaillen. Minua mietitytti myös uskallanko tavata,mutta nyt en ainakaan jälkeenpäin ole katunut kohtaamistamme. Kaikella on aikans ja paikkans,ei muuta kun rohkeasti menoksi. Kyllä se vaisto yleensä kertoo oikeasti onko ihminen sinulle sopivaa seuraa. :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)866183Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu242576- 282083
- 631827
- 121631
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51428- 91337
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa141331"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla71269- 141223