Kirjoittelumme tarkoitus

Se nyt on vaan niin vaikea tunnustaa,
että epäonnistuminen omassa elä-
mässä johtuukin vääristä valinnoista.

Miten sitä vois olla varma valintojen vääryydestä? Itse olen aina ajatellut, että tämä oli minun tieni, ainoa minkä tiedän, ja sen ansiosta olen oppinutkin jotakin.
Tuntuis liian helpolta syyttää virheratkaisujaan, miten ihmeessä olis voinut etukäteen arvata huomisen? Tai olisiko mikään olennaisesti muuttunut, jos olis ollut jokin muu vaihtoehto.

Tärkeimmät valinnathan sitä tekee jo ihan nuorena,, ja samoinahan ne on pysyneet.
Vaelluksella on kompuroimistakin riittänyt :D reppua penkoessa löytää sieltä elämänsä kirjon.
Mutta selvittämättömiä asioita en reppuuni kyllä ole sullonut!

Ettäkö et surujasi kerro palstalla. Tulit näyttävästi surevana leskenä ja vähän aikaa sitten kerroit siskon vakavasta sairaudesta ja syntymättömien vauvojen kuolemasta. Eihän siinä mitään pahaa sait paljon myötätuntoa mutta tuo aloitus antaa kyllä nyt monenlaista aihetta ihmetellä.

Tänä aamuna en ole kovin miettimistuulella ja kun sen tunnen, en asiaan väkisin ryhdykään. No, se kai kuvaakin sitä, miksi kirjoitan. Silloin ja siksi, jos on virettä päällä, milloin milläkin "tuulella", joskus ei ole tuulta lainkaan, ja silloin on parempi olla sanomatta mitään. Aikamoinen "skaala" onkin kirjoituksissani, johtuen tuulen suunnasta, enkä häpeä sitä lainkaan.
Tyhjän toistamiselta nyt sanani tuntuvat, mutta ehkäpä jonain aamuna inspiratsiooni yllättää, jolloin taas voi repustaan löytää jonkinmoisen hyvät eväät.

Mikäpä estää myös murheistaan täällä kertomaan, ilot ja surut ovat arkipäivää.
Jos joku vastoinkäyminen kohtaa, voi olla hyväkin siitä kertoa, purkaa mieltään, kummasti se keventää ja voipa olla lohtu jollekin toiselle, jolla samoja murheita.

Ilojen jakaminen toimii samassa suhteessa, ilon esiin tuominen, voi piritää murheissaan olevaa.
Ihmiset niin eritavalla toimivat, toisille ei mitään harmia kertoesaan avoimesti tapahtumisistaan, toisille se varuillaan olo ja oman elämän salassa pito ehdoton.
Mikä sitten onkaan parasta ja sopivaa.

Uskon että ei kukaan sisintään tänne tyhjennä, vaan se elämä mitä eletään, sattumineen ja kommelluksineen voi olla hyvin helppoa täällä kertoa.
Tuntemattomina täällä kirjoittelemme, toiset avoimmin, toiset salaillen, silti en ymmärrä miksi loukkauksiin pitäisi ryhtyä.
Annetaan jokaisen kertoa haluamansa, jätetään se piikki lähettämättä, emme voi tietää missä olosuhteissa kukin elää, voi olla hyvinkin pistävä se pistos.

Olen osani piikeistäkin saanut, mutta pyrin jättämään ne omaan arvoonsa, tai ehkä ajattelen, että tällä ilkeyksien kirjoittajalla on tällä tavalla halu purkaa itseään.
Tämä kirjoitusten takana oleva elämä on se minkä me tiedämme ja mitä elämme.

Palsta toimii hyvin, kai sija kaikenlaisille kirjoituksille on oltava, joskin ylilyöntejä joskus tapahtuu.

Kirjoittamisen tarkoitus? Siinäpähän sitä voipi mietiskellä, vaikka huvin vuoksi. Tottahan se onttä hupia ja ajankulua tämä monellekin on, niin usein myös minulle. Kuitenkin olemme siinämäärin erilaisia, että hupia ei voi yleistää kaikkien puuhan vaikuttimiksi. Voi se joilllekin olla totista totta, ihan pateettiseen julistamiseen saakka. Jossain vaiheessa asia voikin pyörähtää komiikaksi itseään kirjoittelijaa vastaan.
Eihän kai EU" koko maailmaa kaada", mutta pahasti se kyllä riepottelee. Vieläpä eri ihmisryhmiä eri tavalla. Joillekin se loppuselvittelyiden uujaossa jakaa mammonaakin. Kyllä EU:n kritisoijillakin on asiaa, siitä tavasta voi olla monta mieltä, jankutus ilman uutta ja ilman perusteluja ...noo, mutta luonnon"kaikkien kukkienhan" pitää sallia kasvaa, vaikka väri tai piikikkyys rasittaisi, jos nyt ei ihan kodin kukkaruukkuun kaivaudu.
Minulla on kyllä se vaara olemassa, että karahdan joskus, ehkä useinkin tosikoksi ja voihan siinä yksisilmäisyyttäkin olla. Siksipä joskus yritän edes väliin käyttää satiiria välineenä. Sillähän on tarkoitus esittää vakaviakin asioita hilpeämmässä muodossa. Satiiri on - ymmärrykseni mukaan - melkein aina yhteiskunnallista ja myös moraaliin tarttuvaa. Enpä väitä tätäkään muotoa hallitsisin, mutta mikäs kokeillessa "kirjoittamisen tarkoitusta."
Kyllä "reppuuni" on jäänyt painolastiksi sellaistakin, joka yhä muistojen myötä mukana raahaa. Tärkeätä myös se , minkä vanhemmilta ja tietävämmiltä olen apuna ja neuvoina kiperissä tilanteissa saanut. Sitä kai voisi nimittää moraaliseksi velvollisuudekseni. Ehkä jotakin olen nuorempana tehnytkin tai ainakin yrittänyt. Nyt nuoremmille toivoisin parempaa kuin "ennen" ja ikäisilleni tarpeeseen apua. Siitä tinkimättä.
Näillä täällä käydyillä "jantteluilla" hyvin vähän maailmaa parennetaan. En nyt niin tomppeli ole, että ihan "sydänverellä" kirjoittamiskisoihin kävisin. Aloitteitahan näyttää olevan ihan vallilla ottaa, mutta harvoin se rytmeihini sopii ja valintaakin teen. Enpä eilenkään läppärini kantta edes avannut. Jokaisella tapansa ja erikoisuudensa. Eikös se ole näin hyvä?
Tulikohan tässä edes mitään texsin tarkoittamasta kirjoittamisen tarkoituksesta. Olet hyvä "väriläikkä"täällä kirjoittajien joukossa, texanell. Hyvää jatkoa! Jos nyt en kaikesta ole samaa mieltä, haitanneeko tuo. Tai kyllähän se....vähäsen.)

https://www.youtube.com/watch?v=HyiJ89O0jvc

Tuo tapio Rautavaaran kaunis laulu: "En päivääkään vaihtaisi pois" jäi hänen viimeiseksi levytykseksekseen.

Ihan mukava konkkaronkka onkin kertonut mielipiteitään, Ihan ilostuin nähdessäni:) Ei minulle ole jäänyt vähääkään haittaa Ynnämuun kirjoituksista koskaan. Ymmärrän vallan hyvin hänen motivaationsa, saatan varmaan omilla kirjoituksillani raivostuttaakin olen ymmärtänyt, mutta en tiedä miksi? Menenkö sitten omalla reippaalla tyylilläni vain eteenpäin astuen ehkä jonkun varpaille,...en tiedä, kun oma sietokykyni on melko hyvä, toipuminen ainakin.

Siinä onkin eräs asia joka on helpottanut elämää paljon, unohtaa ja antaa anteeksikin., eikä kanna niitä, tai vihaa sydämessään.
Mielihän siinä puhdistuu, ja ilo saa vallan. Uskaltaa sitten uusin innoin luottaa ja uskoa elämään ja ihmisiin.

Kiitos teille osallistuneille ajatuksistanne!

Laskupinkka on nyt selvitetty taas, joten piipahdan vielä täälläkin.
Jätin tuohon ekaan viestiini sen ylimääräisen -sek-tavun,
ajattelin jonkun siitä jutun juurta saavan, mutta ehkäpä ei sitten huomattu. Minusta kirjoitusvirheitä saa ollakin. Kukaanhan ei ole täydellinen, eikä tarvitsekaan olla! - Moi!

Noo...tex, turhan vahvasti , että kirjoituksesi olisi "raivostuttanut" , vain erilaisia näkökulmia, joita yrirän myös ymmärtää.
Raivostunut olen vain muutaman kerran elämässäni, jotka kyllä muistan. Eihän täällä tuntemattomien ihmisten kesken sellaista. Aivan hyvin viimeinen lyhyt lauseeni olisi voinut jäädä poiskin, en edes lievennyksenä takonut DDDDD, vaikka kyllä mielessäni kävi. Nythän se siinä on. Hyvää päivän jatkoa!

raivostunut, miksi hänen niskaan kaadat ???
Hienoa kun ynnämuu oppinut hirnumaan DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD

Ihmettelenpä vaan, kuka täällä, ainakaan omalla nimimerkillään, käy tosi murheitansa kertomaan. Kyllä tämä kanava on paremminkin sellaisten kepeitten asioitten väylä.

Onhan niitä elämänvarrella tapahtumia, joissa olisi toiminut toisin. Yön pimeinä hetkinä tällaisia asioita tulvahtaa mieleen hyvin usein, mutta niitä on vaikea enää tässä vaiheessa korjata. Ne lienevät sitä reppuun kertynyttä painolastia.

Siellä repussa ne ovat ja sinne jäävät. Niitä on hyvin vaikea enää tässä elämän vaiheessa pois pudotella, mutta syrjään voi sysätä ja koettaa olla kantamatta
niitä niitä mukanaan.

Nyt vain on yritettävä elää niin, ettei enää reppuun lisää kerry tavaraa.

Atolfia ihmettrelee, no on kyllä avaajakin, jostain syystä ei vaan halua muistaa vaikka mitä pahaa siinä.

Joku yrittää ehkä purkaa sinuun kehnoa oloaan päivän kuluessa, mutta koeta säilyttää rauhallisuutesi.
Hänen kehnolla olollaan ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi ja riittää kun sinä tiedät sen.