Lastensuojelun edunvalvontahankkeen lukuisat ongelmat

mm.perheiden KASTE- rahoilla tuetaan erittäin kyseenalaista ja valtaisia oikeusturvaongelmia kuhisevaa lastensuojelun edunvalvonta- hanketta, jonka ongelmista hankejärjestöt eivät mainitse mitään:

Ongelma nro 1. Edunvalvontahankejärjestöt vahvasti mukana lapsibisneksessä.

Suurin osa edunvalvontahankkeen perustajista on tullut tunnetuksi huostaanottomyönteisinä lapsibisnestoimijoina ja lastensuojelun asiakasperheiden oikeusturvan romuttajina, jotka eivät nauti lastensuojeluperheiden luottamusta.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9153259
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8901295
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9797805

Ongelma nro 2. Edunvalvojan epäeettiset ja kaksinaismoralistiset määräytymisperusteet

Lapsen vanhempi voidaan syrjäyttää lastensa valvonnasta ja hänen puheoikeutensa voidaan viedä erittäin hatarin ja mitättömin perustein. Kasvatusvastuun ja puheoikeuden vientiin riittää sosiaalityöntekijän oletus tai epäily vanhemman" puolueellisuudesta" tai "lojaliteettiristiriidasta" Kumma kyllä, edunvalvojana toimiva lastensuojelun työntekijä tai yrittäjä katsotaan vapaaksi puolueellisuudesta ja lojaliteettiristiriidoista.

Ongelma nro 3. Edunvalvoja estona ja kostona sananvapaudelle.

Laki antaa yksiselitteisesti mahdollisuuden rangaista lastensuojeluperhettä, mikäli tämä tuo usein laittoman ( esim. hoidollisin perustein tehdyn) huostaanottotapauksensa julkisuuteen. Vanhemmilta, joilla ei ole lastensuojelun prosesseissa minkäänlaista oikeusturvaa ,puolueetonta tuomioistuinta eikä toimivia laillisia valitusteitä halutaan siis viedä ainoa vaikutusmahdollisuus eli tapauksestaan kertominen. Huomatkaa, että pelkästään EPÄILY mediajulkisuudesta on syy siirtää päätösvalta vanhemmilta edunvalvojalle. Lastensuojelukoneisto, joka on tukkinut perheiltä kaikki valitustiet ymmärtää julkisuuden kirot ja saa laillisesti viedä perheiltä ainoan toimivan vaikutuskanavan.

Ongelma nro 4. Edunvalvojiksi hakeutuvat vain koneiston edustajat

Edunvalvojiksi hakeutuvat pääasiassa lastensuojelun sosiaalityöntekijät, joita ei voi missään tapauksessa pitää riippumattomina henkilöinä vaan vahvasti puolueellisina toimijoina sekä suhteessa perheeseen, kollegoihin, sijaishuoltoon että hallinto-oikeuteen.

Ongelma nro 5. Edunvalvojien koulutus ja kouluttajien asennevammat ja psykomyytit

Kouluttajina Pelastakaa Lapset ry:n edunvalvoja- hankkeessa toimivat biologisia vanhempia halveksivista asenteistaan kuuluisa Päivi “ sinun lapsesti eivät ole sinun” Sinko Palmeniasta ja Paula Marjomaa Pelastakaa Lapset ry:stä.Ja RAY rahoittaa!"
On erittäin huolestuttavaa, suorastaan pöyristyttävää, että Päivi Sinko kouluttaa lastensuojelun edunvalvojia, joita todennäköisesti käytetään juuri AS-lasten tahdonvastaisissa ja liian usein myös ( enimmäkseen) laittomissa ja turhissa huostaanotoissa. Ei ole vaikea uskoa, että J.P. Roos on oikeassa varoittaessaan, että Pelastakaa Lapset ry:n edunvalvoja- hankkeen tarkoitus on eristää perheet lapsistaan pysyvästi.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9652900
Ilmoita


79 Vastausta

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.


Ongelma nro 6. Edunvalvojan selkiytymätön työnkuva puolueellisena lastensuojelukoneiston jatkeena

Pahimmillaan esim. AS- lapsen laittomassa huostaanottotapauksessa häärii muka puolueettomana edunvalvojana sama lastensuojelun työntekijä, joka on ajanut perheen ahdinkoon ja voi nyt edunvalvojan ominaisuudessa vaikuttaa esim. kuka lapselle tulee asianajajaksi ja sabotoida niin asiakasdokumentointia, tutkintaa kuin oikeudenkäyntiä rangaistuksetta mielin määrin.

Ongelma nro 7. Edunvalvojina toimivien puolueellisuus ja jääviys

Jääviys ja puolueellisuus jää edunvalvojana toimivan, yleensä entisen tai nykyisen lastensuojelun sosiaalityöntekijän oman harkinnan varaan. Samoin kuin työn eettisyyden, laillisuuden , tarpeellisuuden, tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden arviointi.

Ongelma nro 8. Edunvalvonta- hanke- ei puolueetonta arviontia tai seurantaa

Edunvalvojahankkeessa ei ole puolueetonta arviointia, seurantaa eikä valvontaa vaan edunvalvojat itse arvioivat oman työnsä laatua.
Ymmärtävä (itse)arviointi kyllä hyväksyy byrokratian byrokratian vuoksi ja rahaa saadaan hassattua mm. "tulosten tunnistamisen mahdollistamiseen".

Ongelma nro 9. Edunvalvonnan tutkimattomat hyödyt ja kulut

Dokumentointipakkoa tehdystä työstä ei ole ja edunvalvojina toimivat lastensuojelun sosiaalityöntekijät saavat itse arvioida miten heidän toimintansa lapsia hyödyttää!

Ongelma nro 10. Edunvalvoja ottaa syyttömältä oikeudet pois insestiepäilyissä

Lasta puolustavan vanhemman oikeudet ovat vaarassa perheen sisäisen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyissä.
Hallituksen esityksessä 222/2010 liittyen erityisesti perheen sisäisen lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyihin ei lainkaan oteta huomioon niitä tilanteita, joissa lapsen yksi vanhempi tai huoltaja on esittänyt viranomaisille epäilyn toisen vanhemman tai huoltajan syyllistymisestä lapseen kohdistuneeseen seksuaalirikokseen. Jos esitys tulee hyväksytyksi nykyisessä muodossaan, lastaan seksuaaliselta hyväksikäytöltä puolustava vanhempi menettää oikeuden puhua lapsensa puolensa. Hän voi vaikuttaa rikosasian tutkimiseen korkeintaan edunvalvojan kautta, jos edunvalvoja suostuu ottamaan huomioon hänen toiveensa.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9652900
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9386257
36 VASTAUSTA:
Hankkeen asiantuntijat eivät huomaa tai mainitse puutteita
Lainaukset siis kirjasta Paula Marjomaan ja Milja Laakson toimittamasta lastensuojelun edunvalvonnan käsikirjasta nimeltään Lastensuojelun edunvalvonta – lapsen oikeus osallisuuteen häntä koskevassa päätöksenteossa

lainaus kirjasta:

"Olemme koonneet tähän käsikirjaan kaiken sen ymmärryksen, tiedon ja kehittämisen tuloksen, jonka olemme vuosien 2005–2009 aikana toimineen hankkeen aikana keränneet. Jatkohanke (2010–2011) suuntautuu alueellisten ja valtakunnallisten toimintarakenteiden vahvistamiseen, tiedotus- ja koulutustehtäviin sekä vaikuttamistoimintaan. Käsikirja toimii jatkohankkeen levittämis- ja juurruttamistyön tukena."

"Käsikirja toimii jatkohankkeen levittämis- ja juurruttamistyön tukena."

Epäilemättä. Ainakaan kriittisenä tai edes analyyttisena tai tasapuolisuuteen pyrkivänä puheenvuorona kirja ei toimi.

Yllä luetellut vakavat ongelmat pistävät silmään jo kirjan ensimmäisellä selauksella. On käsittämätöntä miten ne ovat voineet jäädä huomaamatta hankkeen lukuisten työryhmien jäseniltä.

http://www.sosiaaliportti.fi/File/4b55e929-3787-4b0e-b4c8-70fca7c44d9b/Käsikirja lastensuojelun edunvalvonnasta.pdf

"Puolueettomuus" on mieletön peruste edunvalvontaan
Pelastakaa Lapset ry:n esite kertoo edunvalvonnasta näin:

"Lastensuojelun edunvalvonta perustuu lastensuojelulain 22 §:ään. Sosiaalitoimen velvollisuus on hakea lapselle edunvalvojaa, jos huoltaja ei voi PUOLUEETTOMASTI valvoa lapsen etua" [...]

Että ihan PUOLUEETTOMASTI! Minä en kyllä muista yhtään, en ensimmäistäkään asiaa, jossa olisin PUOLUEETTOMASTI valvonut lapseni etua. Sitä en tule koskaan tekemään. Sen lupaan. Se on mahdotonta, jo lapsen edun kannalta.

Minä joudun aina valvomaan lapsen etua tietyssä kontekstissa, rakenteissa, joka ei todellakaan ole sama asia kuin puolueettomuus!

Tuo "puolueettomuus" on muuten sellainen peruste edunvalvojan määräämiseksi lapselle, että joka lapsi tässä tulee takuulla saamaan edunvalvojan, jos sosiaalityöntekijä sattuu sellaista haluamaan.

Mistä lähtien alaikäisten vanhempien on pitänyt olla Suomessa PUOLUEETTOMIA?

JA missä on se kuuluisa naisellinen todellisuudentaju, jos vain vanhemmat katsotaan puolueellisiksi ja jääveiksi suhteessa lapseen mutta lastensuojelun virkamiehet ja lapsibisnesyrittäjät ei?
Oudot olettamat kirjoitti:
Hankkeen asiantuntijat eivät huomaa tai mainitse puutteita
Lainaukset siis kirjasta Paula Marjomaan ja Milja Laakson toimittamasta lastensuojelun edunvalvonnan käsikirjasta nimeltään Lastensuojelun edunvalvonta – lapsen oikeus osallisuuteen häntä koskevassa päätöksenteossa

lainaus kirjasta:

"Olemme koonneet tähän käsikirjaan kaiken sen ymmärryksen, tiedon ja kehittämisen tuloksen, jonka olemme vuosien 2005–2009 aikana toimineen hankkeen aikana keränneet. Jatkohanke (2010–2011) suuntautuu alueellisten ja valtakunnallisten toimintarakenteiden vahvistamiseen, tiedotus- ja koulutustehtäviin sekä vaikuttamistoimintaan. Käsikirja toimii jatkohankkeen levittämis- ja juurruttamistyön tukena."

"Käsikirja toimii jatkohankkeen levittämis- ja juurruttamistyön tukena."

Epäilemättä. Ainakaan kriittisenä tai edes analyyttisena tai tasapuolisuuteen pyrkivänä puheenvuorona kirja ei toimi.

Yllä luetellut vakavat ongelmat pistävät silmään jo kirjan ensimmäisellä selauksella. On käsittämätöntä miten ne ovat voineet jäädä huomaamatta hankkeen lukuisten työryhmien jäseniltä.

http://www.sosiaaliportti.fi/File/4b55e929-3787-4b0e-b4c8-70fca7c44d9b/Käsikirja lastensuojelun edunvalvonnasta.pdf

"Puolueettomuus" on mieletön peruste edunvalvontaan
Pelastakaa Lapset ry:n esite kertoo edunvalvonnasta näin:

"Lastensuojelun edunvalvonta perustuu lastensuojelulain 22 §:ään. Sosiaalitoimen velvollisuus on hakea lapselle edunvalvojaa, jos huoltaja ei voi PUOLUEETTOMASTI valvoa lapsen etua" [...]

Että ihan PUOLUEETTOMASTI! Minä en kyllä muista yhtään, en ensimmäistäkään asiaa, jossa olisin PUOLUEETTOMASTI valvonut lapseni etua. Sitä en tule koskaan tekemään. Sen lupaan. Se on mahdotonta, jo lapsen edun kannalta.

Minä joudun aina valvomaan lapsen etua tietyssä kontekstissa, rakenteissa, joka ei todellakaan ole sama asia kuin puolueettomuus!

Tuo "puolueettomuus" on muuten sellainen peruste edunvalvojan määräämiseksi lapselle, että joka lapsi tässä tulee takuulla saamaan edunvalvojan, jos sosiaalityöntekijä sattuu sellaista haluamaan.

Mistä lähtien alaikäisten vanhempien on pitänyt olla Suomessa PUOLUEETTOMIA?

JA missä on se kuuluisa naisellinen todellisuudentaju, jos vain vanhemmat katsotaan puolueellisiksi ja jääveiksi suhteessa lapseen mutta lastensuojelun virkamiehet ja lapsibisnesyrittäjät ei?
Edunvalvojat takaavat lapsikaupan jatkumisen
Pelastakaa Lapset mainostaa edunvalvoja hanketta, jonka tarkoituksena on mm.
- Tehdä lapsesta vanhemmistaan riippumaton oikeussubjekti
- Edunvalvojien kysynnän ja tarjonnan lisääminen
PeLa:n mukaan lapsella kuulema on lastensuojelussa aina oma oikeussubjektius riippumatta lapsen iästä!

Pelastakaa Lapset ry ajaa edunvalvojaa lapsen oikeuksiin liittyvänä mahdollisuutena, jota käytetään aina kun mahdollista ja jolla on oikeus lasta koskevaan tietoon (= valikoida lastensuojelun tarkistamattomista pelkkiä negatiivisia asioita ja vanhempien mustamaalausta sisältävistä kirjauksista pitkäaikaista sijoitusta halutussa laitoksessa tukevat “ tiedot”).

Eli koneiston mielestä lapsen etu taataan parhaiten kun vaikkapa puolivuotiaalla vauvalla on lastensuojelubisnestä edustava edunvalvoja, joka ajaa keskimäärin päättymätöntä sijoitusta, joka maksaa yli miljoona euroa ja tuottaa liian usein vain katkeroituneen yhteiskunnasta syrjäytyneen! Ja lisäksi edunvalvoja estää rikollisesta lastensuojeluprosessista kertomisen julkisuudessa tai mikäli vanhemmat ovat jo vieneet oman tapauksensa julkisuuteen, perhettä rangaistaan määräämällä lapselle edunvalvoja, joka estää vanhempien puheoikeuden ja kuulemisen lapsensa asioissa eli käytännössä syrjäyttää vanhemmat lapsen elämästä.

Viime aikoina vanhemmat ja muut kansalaiset ovat heränneet suomalaisen sijaishuollon etuja ajavan lastensuojelupolitiikan katastrofaalisiin tuloksiin ja alkaneet arvostella lapsikaupan tukemista verovaroin. Lastensuojelun liikenaisilla on siis kiire taata lapsikaupan häiriötön jatkuminen ajamalla läpi (oman)edunvalvontahankkeensa.
Älkää menkö halpaan, kansalaiset!
lapsibisneksen etu kirjoitti:
Edunvalvojat takaavat lapsikaupan jatkumisen
Pelastakaa Lapset mainostaa edunvalvoja hanketta, jonka tarkoituksena on mm.
- Tehdä lapsesta vanhemmistaan riippumaton oikeussubjekti
- Edunvalvojien kysynnän ja tarjonnan lisääminen
PeLa:n mukaan lapsella kuulema on lastensuojelussa aina oma oikeussubjektius riippumatta lapsen iästä!

Pelastakaa Lapset ry ajaa edunvalvojaa lapsen oikeuksiin liittyvänä mahdollisuutena, jota käytetään aina kun mahdollista ja jolla on oikeus lasta koskevaan tietoon (= valikoida lastensuojelun tarkistamattomista pelkkiä negatiivisia asioita ja vanhempien mustamaalausta sisältävistä kirjauksista pitkäaikaista sijoitusta halutussa laitoksessa tukevat “ tiedot”).

Eli koneiston mielestä lapsen etu taataan parhaiten kun vaikkapa puolivuotiaalla vauvalla on lastensuojelubisnestä edustava edunvalvoja, joka ajaa keskimäärin päättymätöntä sijoitusta, joka maksaa yli miljoona euroa ja tuottaa liian usein vain katkeroituneen yhteiskunnasta syrjäytyneen! Ja lisäksi edunvalvoja estää rikollisesta lastensuojeluprosessista kertomisen julkisuudessa tai mikäli vanhemmat ovat jo vieneet oman tapauksensa julkisuuteen, perhettä rangaistaan määräämällä lapselle edunvalvoja, joka estää vanhempien puheoikeuden ja kuulemisen lapsensa asioissa eli käytännössä syrjäyttää vanhemmat lapsen elämästä.

Viime aikoina vanhemmat ja muut kansalaiset ovat heränneet suomalaisen sijaishuollon etuja ajavan lastensuojelupolitiikan katastrofaalisiin tuloksiin ja alkaneet arvostella lapsikaupan tukemista verovaroin. Lastensuojelun liikenaisilla on siis kiire taata lapsikaupan häiriötön jatkuminen ajamalla läpi (oman)edunvalvontahankkeensa.
Älkää menkö halpaan, kansalaiset!
Näin edunvalvojaa on todellisuudessa käytetty
K&T vastaan Suomi

Kun vanhemmat olivat käyneet läpi koko prosessin Suomessa saamatta missään vaiheessa oikeutta, he veivät asiansa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Tämä antoi asiassa ratkaisun, jossa Suomen valtio tuomittiin yhdestä virheellisestä huostaanotosta ja siitä, ettei se ollut pyrkinyt yhdistämään perhettä niin kuin ihmisoikeussopimus edellyttäisi. Tuomio ei ole saanut aikaan muutoksia suomalaisessa käytännössä.
Tämän ratkaisun jälkeen viranomaiset pyrkivät vielä ”rankaisemaan” vanhempia ottamalta heiltä heidän viimeisetkin yhteytensä lasten kanssa, eli määräämällä heille edunvalvojan. Toinen merkillisyys on se, että tapausta on hoitanut ministeriössä eräs juristi, joka sittemmin on taas lastensuojelujärjestön juristina ollut aktiivisesti vaikuttamassa perheen ja lasten yhteyksien katkaisemiseen. Tällä juristilla on harvinaisen ongelmallinen kaksois- tai kolmoisrooli, aina lasten ja vanhempien haitaksi. Näitä lastensuojelukentällä toimivia innokkaita vapaapalokuntalaisia näyttää olevan enemmänkin (ks. Jussila 1998).

http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/vaaryyskirja.htm
Tapaus K & T kirjoitti:
Näin edunvalvojaa on todellisuudessa käytetty
K&T vastaan Suomi

Kun vanhemmat olivat käyneet läpi koko prosessin Suomessa saamatta missään vaiheessa oikeutta, he veivät asiansa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Tämä antoi asiassa ratkaisun, jossa Suomen valtio tuomittiin yhdestä virheellisestä huostaanotosta ja siitä, ettei se ollut pyrkinyt yhdistämään perhettä niin kuin ihmisoikeussopimus edellyttäisi. Tuomio ei ole saanut aikaan muutoksia suomalaisessa käytännössä.
Tämän ratkaisun jälkeen viranomaiset pyrkivät vielä ”rankaisemaan” vanhempia ottamalta heiltä heidän viimeisetkin yhteytensä lasten kanssa, eli määräämällä heille edunvalvojan. Toinen merkillisyys on se, että tapausta on hoitanut ministeriössä eräs juristi, joka sittemmin on taas lastensuojelujärjestön juristina ollut aktiivisesti vaikuttamassa perheen ja lasten yhteyksien katkaisemiseen. Tällä juristilla on harvinaisen ongelmallinen kaksois- tai kolmoisrooli, aina lasten ja vanhempien haitaksi. Näitä lastensuojelukentällä toimivia innokkaita vapaapalokuntalaisia näyttää olevan enemmänkin (ks. Jussila 1998).

http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/vaaryyskirja.htm
Ja tällaisiin tapauksiin edunvalvojaa tullaan käyttämään:

"Hyvin läpinäkyvä esimerkki Suomesta, jossa oli ilmeisesti haluttu palvella jotakin tuttua kotimaista adoptiota odottanutta pariskuntaa etukäteen, oli muutama vuosi sitten Dragsfjärdissä, nykyisellä Kemiönsaarella sattunut tapaus, jossa raskaaksi tullut 16-vuotias tyttö haluttiin siirtää perhekotiin 100 km päähän Turkuun erilleen poikaystävästään, eli odotettavan lapsen isästä, ja vanhemmistaan, vaikka mitään kovin erityistä syytä tähän ei ollut. Tarkoituksena lienee ollut tahallaan romahduttaa läheisten turvaverkko ympäriltä ja lapsen synnyttyä pyytää nimiä adoptiopapereihin käyttäen verukkeena myös sitä, että vauvasta luopuminen auttaisi pääsyä sijoituksesta takaisin kotiin. Ilmeisesti runsaan iltapäivälehtinäkyvyyden ja huonon julkisuuden vuoksi huostaanottoa ei kuitenkaan toteutettu, vaikka siitä oli jo tehty alustava päätös."
lainaus Mikko Nummelin

Lastensuojelun puolueellinen edunvalvoja yhdistettynä avoimen (pakko)adoption tai pysyvän huostaanoton mahdollistavaan lakiin takaa tietyille järjestöille häiriöttömät mahdollisuudet köyhien lasten kaappauksiin parempiin perheisiin ja tuottoisaan lapsikauppaan.
Tähän tarvitaan kirjoitti:
Ja tällaisiin tapauksiin edunvalvojaa tullaan käyttämään:

"Hyvin läpinäkyvä esimerkki Suomesta, jossa oli ilmeisesti haluttu palvella jotakin tuttua kotimaista adoptiota odottanutta pariskuntaa etukäteen, oli muutama vuosi sitten Dragsfjärdissä, nykyisellä Kemiönsaarella sattunut tapaus, jossa raskaaksi tullut 16-vuotias tyttö haluttiin siirtää perhekotiin 100 km päähän Turkuun erilleen poikaystävästään, eli odotettavan lapsen isästä, ja vanhemmistaan, vaikka mitään kovin erityistä syytä tähän ei ollut. Tarkoituksena lienee ollut tahallaan romahduttaa läheisten turvaverkko ympäriltä ja lapsen synnyttyä pyytää nimiä adoptiopapereihin käyttäen verukkeena myös sitä, että vauvasta luopuminen auttaisi pääsyä sijoituksesta takaisin kotiin. Ilmeisesti runsaan iltapäivälehtinäkyvyyden ja huonon julkisuuden vuoksi huostaanottoa ei kuitenkaan toteutettu, vaikka siitä oli jo tehty alustava päätös."
lainaus Mikko Nummelin

Lastensuojelun puolueellinen edunvalvoja yhdistettynä avoimen (pakko)adoption tai pysyvän huostaanoton mahdollistavaan lakiin takaa tietyille järjestöille häiriöttömät mahdollisuudet köyhien lasten kaappauksiin parempiin perheisiin ja tuottoisaan lapsikauppaan.
Edunvalvontakouluttajien psykomyytit ja asennevammat
Ongelma nro 6. Edunvalvojien koulutus

Kouluttajina Pelastakaa Lapset ry:n edunvalvoja- hankkeessa toimivat biologisia vanhempia halveksivista asenteistaan kuuluisa Päivi “ sinun lapsesti eivät ole sinun” Sinko Palmeniasta ja Paula Marjomaa Pelastakaa Lapset ry:stä.Ja RAY rahoittaa!"

Tahdonvastainen psykiatrinen hoito ja huostaanotot nivoutuvat läheisesti yhteen, siten että diagnoosiin tai hoitoon tyytymättömiä ( AS-lasten)vanhempia helposti uhataan huostaanotolla, jos kritiikin esittäminen ei lopu. Hoitoyksiköt, joissa uutta autismin kirjoa koskevaa tietoa ei millään oteta vastaan, ovat monien ammattilaisten ja vanhempien tiedossa, mutta niille ei mahdeta mitään. Lääkärit eivät voi julkisesti arvostella toistensa ammatillisia päätöksiä, korkeintaan salaa neuvoa pulaan joutunutta perhettä vaihtamaan asuinpaikkaa. Hoitovirheistäkin on vaikea valittaa. Vanhempien todellisuudentaju asetetaan kyseenalaiseksi, ja tapahtumien ainoa todistaja saattaa olla, yksikön työntekijöiden lisäksi, harhaiseksi epäilty lapsi.
Vammaisuuteen liitettävät psykomyytit heijastelevat varsin selkeästi psykodynaamista suhtautumistapaa, jonka mukaan perheilmastoon kuuluu aina syyllisyyttä, vihaa ja kaunantunteita.
Päivi Sinko viljelee tällaisia AS- lasten asiallisen hoidon estäviä ja koko perheen leimaavia ja traumatisoivia psykomyyttejä Huostaanottokirja –teoksessa:

"Useimmat sosiaalityöntekijät todennäköisesti tunnistavat Varilon ym. kuvaaman perheen. Juuri tällaisesta perheestä on usein kyse silloin, kun joudutaan turvautumaan tahdonvastaiseen huostaanottoon. Kyseessä ei todellakaan ole äkilliseen, ohimenevään kriisitilanteeseen ajautunut ”tavallinen” perhe, jota voidaan auttaa vaikkapa pelkästään taloudellisin tukitoimin, vaan erittäin rankka elämä jatkuvan kaaoksen keskellä.”
(lisää asennevammaisia psykomyyttejä:http://keskustelu.suomi24.fi/node/9459506 )

Tällaisen tyypittelyn eläessä voimakkaana kaaoksen alkusyitä ei ehkä edes yritetä hakea kovin monelta suunnalta. Jos ongelmat jatkuvat pitkään, niin kyseessä on oltava taas yksi näistä tapauksista, joissa vanhemmat eivät millään opi. Onhan heidän oltava vähintään vähän yksinkertaisia, jos eivät saa yhtä alaikäistä pukeutumaan säänmukaisesti, vai mitä? Jos vanhemmat sitten alkavat puhua jostakin mystisestä neurologisesta jutusta, jota sosiaalityöntekijä ei pysty lapsesta näkemään, niin sehän on selvästikin tekosyiden kehittelyä. Sinko puolustaa kontrolloivaa otetta lastensuojelutyössä:

”Lastensuojelun kriitikot ovat yleensä juuri kontrollin vastustajia. He vaativat vastahakoisten asiakkaiden auttamista puhtaasti tukiperusteisesti eli lähtien aina siitä, mitä asiakas itse - siis aikuinen – kulloinkin haluaa…. Sosiaalityöntekijän tehtävänä olisi siis olla jonkinlainen kiltti varastonhoitaja, joka nopeasti löytäisi hyllystään sen tukitoimen, mitä asiakas (aikuinen) kulloinkin pyytää ja ojentaisi sen tälle enempiä miettimättä.”

Tavallinen, rakastava, mutta lapsen erityistarpeiden takia kaaokseen ajautuva perhe tarvitsisi täsmälleen sitä, mitä tässä käsitellään vitsinä ja ivan kohteena: kiltin varastonhoitajan. Ei sellaista joka ojentaisi palveluja miettimättä, vaan sellaisen joka ojentaisi ne asiallisesti, harkitusti, hilliten oman halunsa kontrolloida. Sellaista, joka uskaltaisi edes kokeilla, löytyykö perheestä sisäinen kontrolli, jos sille annetaan tuki jota perhe kertoo tarvitsevansa.
lainaus intensiivihoito on tehopahoinpitelyä- ketju
AS-lapset vaarassa kirjoitti:
Edunvalvontakouluttajien psykomyytit ja asennevammat
Ongelma nro 6. Edunvalvojien koulutus

Kouluttajina Pelastakaa Lapset ry:n edunvalvoja- hankkeessa toimivat biologisia vanhempia halveksivista asenteistaan kuuluisa Päivi “ sinun lapsesti eivät ole sinun” Sinko Palmeniasta ja Paula Marjomaa Pelastakaa Lapset ry:stä.Ja RAY rahoittaa!"

Tahdonvastainen psykiatrinen hoito ja huostaanotot nivoutuvat läheisesti yhteen, siten että diagnoosiin tai hoitoon tyytymättömiä ( AS-lasten)vanhempia helposti uhataan huostaanotolla, jos kritiikin esittäminen ei lopu. Hoitoyksiköt, joissa uutta autismin kirjoa koskevaa tietoa ei millään oteta vastaan, ovat monien ammattilaisten ja vanhempien tiedossa, mutta niille ei mahdeta mitään. Lääkärit eivät voi julkisesti arvostella toistensa ammatillisia päätöksiä, korkeintaan salaa neuvoa pulaan joutunutta perhettä vaihtamaan asuinpaikkaa. Hoitovirheistäkin on vaikea valittaa. Vanhempien todellisuudentaju asetetaan kyseenalaiseksi, ja tapahtumien ainoa todistaja saattaa olla, yksikön työntekijöiden lisäksi, harhaiseksi epäilty lapsi.
Vammaisuuteen liitettävät psykomyytit heijastelevat varsin selkeästi psykodynaamista suhtautumistapaa, jonka mukaan perheilmastoon kuuluu aina syyllisyyttä, vihaa ja kaunantunteita.
Päivi Sinko viljelee tällaisia AS- lasten asiallisen hoidon estäviä ja koko perheen leimaavia ja traumatisoivia psykomyyttejä Huostaanottokirja –teoksessa:

"Useimmat sosiaalityöntekijät todennäköisesti tunnistavat Varilon ym. kuvaaman perheen. Juuri tällaisesta perheestä on usein kyse silloin, kun joudutaan turvautumaan tahdonvastaiseen huostaanottoon. Kyseessä ei todellakaan ole äkilliseen, ohimenevään kriisitilanteeseen ajautunut ”tavallinen” perhe, jota voidaan auttaa vaikkapa pelkästään taloudellisin tukitoimin, vaan erittäin rankka elämä jatkuvan kaaoksen keskellä.”
(lisää asennevammaisia psykomyyttejä:http://keskustelu.suomi24.fi/node/9459506 )

Tällaisen tyypittelyn eläessä voimakkaana kaaoksen alkusyitä ei ehkä edes yritetä hakea kovin monelta suunnalta. Jos ongelmat jatkuvat pitkään, niin kyseessä on oltava taas yksi näistä tapauksista, joissa vanhemmat eivät millään opi. Onhan heidän oltava vähintään vähän yksinkertaisia, jos eivät saa yhtä alaikäistä pukeutumaan säänmukaisesti, vai mitä? Jos vanhemmat sitten alkavat puhua jostakin mystisestä neurologisesta jutusta, jota sosiaalityöntekijä ei pysty lapsesta näkemään, niin sehän on selvästikin tekosyiden kehittelyä. Sinko puolustaa kontrolloivaa otetta lastensuojelutyössä:

”Lastensuojelun kriitikot ovat yleensä juuri kontrollin vastustajia. He vaativat vastahakoisten asiakkaiden auttamista puhtaasti tukiperusteisesti eli lähtien aina siitä, mitä asiakas itse - siis aikuinen – kulloinkin haluaa…. Sosiaalityöntekijän tehtävänä olisi siis olla jonkinlainen kiltti varastonhoitaja, joka nopeasti löytäisi hyllystään sen tukitoimen, mitä asiakas (aikuinen) kulloinkin pyytää ja ojentaisi sen tälle enempiä miettimättä.”

Tavallinen, rakastava, mutta lapsen erityistarpeiden takia kaaokseen ajautuva perhe tarvitsisi täsmälleen sitä, mitä tässä käsitellään vitsinä ja ivan kohteena: kiltin varastonhoitajan. Ei sellaista joka ojentaisi palveluja miettimättä, vaan sellaisen joka ojentaisi ne asiallisesti, harkitusti, hilliten oman halunsa kontrolloida. Sellaista, joka uskaltaisi edes kokeilla, löytyykö perheestä sisäinen kontrolli, jos sille annetaan tuki jota perhe kertoo tarvitsevansa.
lainaus intensiivihoito on tehopahoinpitelyä- ketju
Edunvalvoja voi vaatia myös yhteydenpidon rajoituksia
Edunvalvoja voi vaatia myös yhteydenpidon rajoituksia. Mitään perusteita yhteydenpitorajoitusten vaatimiselle ei aseteta. Pelkkä edunvalvojan mielipide, että rajoitus on lapsen edun mukainen riittää. Eli jos vanhempi arvostelee, on liian vaativa tai muuten vain ärsyttävä, häneltä voi viedä mahdollisuudet lapsensa tapaamisiin. Ja tämä on laillista!
"Edunvalvoja voi myös vaatia viranomaista tekemään lapsen yhteydenpidon rajoittamista koskevan päätöksen, jos katsoo, että yhteydenpito tiettyyn henkilöön ei ole lapsen edun mukaista."

Lapsi joutui salaamaan asianajajansa edunvalvojalta
"Lapsi täyttää 13.vuotta, ja hänellä pitäisi olla sanan vapaus. Hänellä pitäisi olla oikeus kertoa missä haluaa asua. Hänellä pitäisi olla oikeus hankkia edustaja/asianajaja. Mutta ainakaan meillä ei ole näin. Ei toiminut vanhemman lapsen kanssa, vaan sosiaalitoimi "neuvoi" häntä irti sanomaan asianajajan, ja ottamaan edunvalvojan. Nyt olemme pitäneet toisen lapsen kanssa visusti salassa sosiaali puolelta sen, että hänellä on asianajaja. Ihmetyttää vaan, että lapsi on nyt jo siitä lähtien kun täytti 13.vuotta ilmoittanut monesti, että haluaa kotiin, hän ei pääse. Miksi näin?"
lainaus lapsen ääntä ei kuulla -ketjusta

Ei ihme, että sosiaalitoimi neuvoi ilasta irtisanomaan asianajajan ja ottamaan edunvalvojan. Sosiaalibyrokraatti voi aina luottaa toisen sosiaalibyrokraatin lojaalisuuteen asiassa kuin asiassa. Edunvalvojat ovatkin sosiaalibyrokraattien ja koneiston edunvalvojia.Lapsen edulla ei ole heidän kanssaan mitään tekemistä.

Kuka valvoo lapsen etua edunvalvojaa vastaan?
"Sijaisvanhempi kertoi naapuripalstalla, että hänellä ei ole varaa maksaa lapsen kallista ratsastusharrastusta, joten hän oli toimittanut laskut siitä jo jonkin aikaa lapsen edunvalvojalle.Mutta kuinka ollakaan, kävi ilmi, että tumpelo-edunvalvoja oli maksanut kaikki laskut lapsen tilillä olevista perintörahoista! Siis tuollaisia ideanikkareita lapsenEDUNvalvojina! On se nyt hitto, kun jopa vanhemmat tuntevat lain paremmin kuin tuollainen saakelin edunvalvoja. Mielestäni sossu on velkaa lapselle nyt nuo laskut, jotka laittomasti laitettiin lapsi itse kustantamaan. Mutta KUKA hänen etuaan valvoo edunvalvojaa vastaan?

Ja kuinka paljon noissa edunvalvoja-tapauksissa on täysin laittomin perustein kikkailtuja huoltajuuden siirtoja pois vanhemmilta? En yhtään epäile, että suuri osa. Mutta laittomasti toimivalle lastensuojelulle tämä on tietysti hyvin edullinen asia kun saadaan vanhemmat pois häiriköimästä lasten oikeuksien puolesta."

Lastensuojelun edunvalvontahanketta puolustellaan usein sillä, ettei edunvalvoja hoida lapsen raha-asioita. Tuohon voisi lisätä, että ei vielä. Mikään laki kun ei heitä estä hoitamasta myös raha-asioita.

Edes kosmeettista yritystä puolueettomuuteen ei tarvita
Lapsibisneksen rötösrouvat ovat tottuneet saamaan kritiikitöntä hyväksyntää ja vastuuvapaata rahoitusta laittomille ja moraalittomille hankkeilleen. Heidän ei tarvitse vaivautua edes pyrkimään tasapuolisuuteen tai puolueettomuuteen- edes kosmeettisesti. Riittää kun jaksaa kirjoittaa rahahanat avaavan lapsen etu- hokeman tarpeeksi monta kertaa.

Edunvalvojapakko pian jokaiselle lastensuojelulapselle
Kun edunvalvojajärjestelmä on juurrutettu osaksi lastensuojelukoneistoa, rouvien on helppo ohittaa vanhemmat jo kättelyssä ja määrätä edunvalvoja JOKAISELLE lastensuojelun asiakkaaksi joutuvalle lapselle.

Vanhempien syrjäyttäminen nopeuttaa ja sujuvoittaa lapsikaupan prosesseja. Ja perusteluksi käy tietysti, että edunvalvoja on lapsen etu. Ja kun on hieno ja valmis edunvalvojajärjestelmäkin jo olemassa, niin täytyyhän sitä käyttää.
Valvomatonta valtaa kirjoitti:
Edunvalvoja voi vaatia myös yhteydenpidon rajoituksia
Edunvalvoja voi vaatia myös yhteydenpidon rajoituksia. Mitään perusteita yhteydenpitorajoitusten vaatimiselle ei aseteta. Pelkkä edunvalvojan mielipide, että rajoitus on lapsen edun mukainen riittää. Eli jos vanhempi arvostelee, on liian vaativa tai muuten vain ärsyttävä, häneltä voi viedä mahdollisuudet lapsensa tapaamisiin. Ja tämä on laillista!
"Edunvalvoja voi myös vaatia viranomaista tekemään lapsen yhteydenpidon rajoittamista koskevan päätöksen, jos katsoo, että yhteydenpito tiettyyn henkilöön ei ole lapsen edun mukaista."

Lapsi joutui salaamaan asianajajansa edunvalvojalta
"Lapsi täyttää 13.vuotta, ja hänellä pitäisi olla sanan vapaus. Hänellä pitäisi olla oikeus kertoa missä haluaa asua. Hänellä pitäisi olla oikeus hankkia edustaja/asianajaja. Mutta ainakaan meillä ei ole näin. Ei toiminut vanhemman lapsen kanssa, vaan sosiaalitoimi "neuvoi" häntä irti sanomaan asianajajan, ja ottamaan edunvalvojan. Nyt olemme pitäneet toisen lapsen kanssa visusti salassa sosiaali puolelta sen, että hänellä on asianajaja. Ihmetyttää vaan, että lapsi on nyt jo siitä lähtien kun täytti 13.vuotta ilmoittanut monesti, että haluaa kotiin, hän ei pääse. Miksi näin?"
lainaus lapsen ääntä ei kuulla -ketjusta

Ei ihme, että sosiaalitoimi neuvoi ilasta irtisanomaan asianajajan ja ottamaan edunvalvojan. Sosiaalibyrokraatti voi aina luottaa toisen sosiaalibyrokraatin lojaalisuuteen asiassa kuin asiassa. Edunvalvojat ovatkin sosiaalibyrokraattien ja koneiston edunvalvojia.Lapsen edulla ei ole heidän kanssaan mitään tekemistä.

Kuka valvoo lapsen etua edunvalvojaa vastaan?
"Sijaisvanhempi kertoi naapuripalstalla, että hänellä ei ole varaa maksaa lapsen kallista ratsastusharrastusta, joten hän oli toimittanut laskut siitä jo jonkin aikaa lapsen edunvalvojalle.Mutta kuinka ollakaan, kävi ilmi, että tumpelo-edunvalvoja oli maksanut kaikki laskut lapsen tilillä olevista perintörahoista! Siis tuollaisia ideanikkareita lapsenEDUNvalvojina! On se nyt hitto, kun jopa vanhemmat tuntevat lain paremmin kuin tuollainen saakelin edunvalvoja. Mielestäni sossu on velkaa lapselle nyt nuo laskut, jotka laittomasti laitettiin lapsi itse kustantamaan. Mutta KUKA hänen etuaan valvoo edunvalvojaa vastaan?

Ja kuinka paljon noissa edunvalvoja-tapauksissa on täysin laittomin perustein kikkailtuja huoltajuuden siirtoja pois vanhemmilta? En yhtään epäile, että suuri osa. Mutta laittomasti toimivalle lastensuojelulle tämä on tietysti hyvin edullinen asia kun saadaan vanhemmat pois häiriköimästä lasten oikeuksien puolesta."

Lastensuojelun edunvalvontahanketta puolustellaan usein sillä, ettei edunvalvoja hoida lapsen raha-asioita. Tuohon voisi lisätä, että ei vielä. Mikään laki kun ei heitä estä hoitamasta myös raha-asioita.

Edes kosmeettista yritystä puolueettomuuteen ei tarvita
Lapsibisneksen rötösrouvat ovat tottuneet saamaan kritiikitöntä hyväksyntää ja vastuuvapaata rahoitusta laittomille ja moraalittomille hankkeilleen. Heidän ei tarvitse vaivautua edes pyrkimään tasapuolisuuteen tai puolueettomuuteen- edes kosmeettisesti. Riittää kun jaksaa kirjoittaa rahahanat avaavan lapsen etu- hokeman tarpeeksi monta kertaa.

Edunvalvojapakko pian jokaiselle lastensuojelulapselle
Kun edunvalvojajärjestelmä on juurrutettu osaksi lastensuojelukoneistoa, rouvien on helppo ohittaa vanhemmat jo kättelyssä ja määrätä edunvalvoja JOKAISELLE lastensuojelun asiakkaaksi joutuvalle lapselle.

Vanhempien syrjäyttäminen nopeuttaa ja sujuvoittaa lapsikaupan prosesseja. Ja perusteluksi käy tietysti, että edunvalvoja on lapsen etu. Ja kun on hieno ja valmis edunvalvojajärjestelmäkin jo olemassa, niin täytyyhän sitä käyttää.
Lastensuojelun edunvalvonta kiteytettynä
"Yleensä vapaudet menetetään siksi, että niitä on väärinkäytetty.

Mutta silloin, jos vallanpitäjät ottavat hallintoalamaisiltaan vapauksia pois ilman että niitä on väärinkäytetty tai vain siksi, että niitä ylipäänsä voidaan väärinkäyttää, ollaan todella vaarallisilla vesillä."

http://takkirauta.blogspot.com/search?updated-min=2010-01-01T00:00:00Z&updated-max=2011-01-01T00:00:00Z&max-results=50

Vanhemman kasvatusvastuun ja puheoikeuden vientiin riittää sosiaalityöntekijän oletus tai epäily vanhemman" puolueellisuudesta" tai "lojaliteettiristiriidasta."

"Edunvalvojamääräyksellä huoltaja syrjäytetään HuoltoL 4 § 3 mom:n mu-
kaisesta lakimääräisestä tehtävästään valvoa lapsen etua ja käyttää tämän pu-
hevaltaa, sillä edunvalvoja tulee huoltajan sijaan siinä asiassa, johon hänet on
määrätty."

http://www.sosiaaliportti.fi/File/4b55e929-3787-4b0e-b4c8-70fca7c44d9b/Käsikirja lastensuojelun edunvalvonnasta.pdf
Vaarallista kirjoitti:
Lastensuojelun edunvalvonta kiteytettynä
"Yleensä vapaudet menetetään siksi, että niitä on väärinkäytetty.

Mutta silloin, jos vallanpitäjät ottavat hallintoalamaisiltaan vapauksia pois ilman että niitä on väärinkäytetty tai vain siksi, että niitä ylipäänsä voidaan väärinkäyttää, ollaan todella vaarallisilla vesillä."

http://takkirauta.blogspot.com/search?updated-min=2010-01-01T00:00:00Z&updated-max=2011-01-01T00:00:00Z&max-results=50

Vanhemman kasvatusvastuun ja puheoikeuden vientiin riittää sosiaalityöntekijän oletus tai epäily vanhemman" puolueellisuudesta" tai "lojaliteettiristiriidasta."

"Edunvalvojamääräyksellä huoltaja syrjäytetään HuoltoL 4 § 3 mom:n mu-
kaisesta lakimääräisestä tehtävästään valvoa lapsen etua ja käyttää tämän pu-
hevaltaa, sillä edunvalvoja tulee huoltajan sijaan siinä asiassa, johon hänet on
määrätty."

http://www.sosiaaliportti.fi/File/4b55e929-3787-4b0e-b4c8-70fca7c44d9b/Käsikirja lastensuojelun edunvalvonnasta.pdf
Edunvalvojan määräämiseen ei tarvita juridisia perusteita
Kannattaa muistaa, että vanhempien puheoikeuden viemiseen riittää pelkkä EPÄILY vanhemman lojaliteettiristiriidasta, heikentyneestä terveydestä tai rikoksesta. Mitään näyttöä näistä ei tarvitse esittää.

Edunvalvojan määräämiseen tullaan käyttämään yhtä hataria ja hatarampia perusteita kuin ls-asiakkuuksiin, tapaamisrajoituksiin ja sijoituksiin, joita perustellaan ja oikeutetaan pelkästään sosiaalityöntekijän tuntemalla huolella.

Sääliksi käy lastensuojelun asiakasvanhempia.

Lastensuojelun huolestuttavat kehitystrendit
http://www.socca.fi/files/156/Lastensuojelun_tulevaisuus_harrikari_5.9.2007.pdf

-Ajassa ja paikassa syntyy erilaisia lastensuojelukulttuureja, joiden ulkopuolelle aikansa lastensuojelutoimijoiden on vaikea astua. Mahdottomien, ajattelemattomien, kyseenalaisten ja kiellettyjen ajatusten siilautuminen ja ”todellisuuskuplan” syntyminen.

-Epäluottamukseen perustuva yhteiskunnallinen ilmapiiri suosii kontrollin tehostamista ja valvonnan lisäämistä, jopa ankaroituvaa sanktiointia. Lasten ja nuorten näkeminen ”vaarallisina” ja ”riskeinä” voimistuu.

-Huomio kiinnittyy lisääntyvästi turvallisuuteen ja ilmikäyttäytymiseen. Niiden hallintaan pyrkivät tilannekohtaiset valvonnan tekniset sovellukset lisääntyvät. Poliisin asiantuntijuuden käyttö lisääntyy ja käyttäytymisen arvioita tehdään riskienhallinta-ja rikoksentorjuntadiskurssien läpi.

-Lastensuojelutyö irtoaa sen eettisistä ja moraalisista tavoitteista. Se muuttuu menetelmäkeskeiseksi ja keskittyy teknisiin osaratkaisuihin. Lastensuojelun yhteiskuntapoliittiset kysymykset–lapsiperheitä koskeva sosiaalinen oikeudenmukaisuus, tulonjako ja eriarvoistuminen –esiintyvät epäolennaisina ja eristyvät mahdollisen toimenpidearsenaalin ulkopuolelle.
Ilman perusteita kirjoitti:
Edunvalvojan määräämiseen ei tarvita juridisia perusteita
Kannattaa muistaa, että vanhempien puheoikeuden viemiseen riittää pelkkä EPÄILY vanhemman lojaliteettiristiriidasta, heikentyneestä terveydestä tai rikoksesta. Mitään näyttöä näistä ei tarvitse esittää.

Edunvalvojan määräämiseen tullaan käyttämään yhtä hataria ja hatarampia perusteita kuin ls-asiakkuuksiin, tapaamisrajoituksiin ja sijoituksiin, joita perustellaan ja oikeutetaan pelkästään sosiaalityöntekijän tuntemalla huolella.

Sääliksi käy lastensuojelun asiakasvanhempia.

Lastensuojelun huolestuttavat kehitystrendit
http://www.socca.fi/files/156/Lastensuojelun_tulevaisuus_harrikari_5.9.2007.pdf

-Ajassa ja paikassa syntyy erilaisia lastensuojelukulttuureja, joiden ulkopuolelle aikansa lastensuojelutoimijoiden on vaikea astua. Mahdottomien, ajattelemattomien, kyseenalaisten ja kiellettyjen ajatusten siilautuminen ja ”todellisuuskuplan” syntyminen.

-Epäluottamukseen perustuva yhteiskunnallinen ilmapiiri suosii kontrollin tehostamista ja valvonnan lisäämistä, jopa ankaroituvaa sanktiointia. Lasten ja nuorten näkeminen ”vaarallisina” ja ”riskeinä” voimistuu.

-Huomio kiinnittyy lisääntyvästi turvallisuuteen ja ilmikäyttäytymiseen. Niiden hallintaan pyrkivät tilannekohtaiset valvonnan tekniset sovellukset lisääntyvät. Poliisin asiantuntijuuden käyttö lisääntyy ja käyttäytymisen arvioita tehdään riskienhallinta-ja rikoksentorjuntadiskurssien läpi.

-Lastensuojelutyö irtoaa sen eettisistä ja moraalisista tavoitteista. Se muuttuu menetelmäkeskeiseksi ja keskittyy teknisiin osaratkaisuihin. Lastensuojelun yhteiskuntapoliittiset kysymykset–lapsiperheitä koskeva sosiaalinen oikeudenmukaisuus, tulonjako ja eriarvoistuminen –esiintyvät epäolennaisina ja eristyvät mahdollisen toimenpidearsenaalin ulkopuolelle.
"Kun huostaanottojen syistä annetaan väärää tietoa, päädytään vääriin korjaaviin toimenpiteisiin ja sosiaalitoimen itse itselleen aiheuttama ja julistama hätätila vain syvenee. Samalla luonnollisesti perheiden hätä ja ahdistus syvenee.
Varhaiselle puuttumiselle pohjautuva lastensuojelulaki alensi lastensuojeluilmoituksen kynnystä ja velvoittaa ilmiantoihin. Kansan suussa lakia osuvasti kutsutaankin ilmiantolaiksi.
Laki olisi vaatinut rinnalleen toimivat lapsiperheiden peruspalvelut ja hyvän ja laadukkaan lastensuojelutyön osaamisen. Kun näitä ei ole, valitaan auttamisen keinoksi viimesijainen keino eli huostaanotto.
Viranomaisille on siirretty ja annettu valtaa vuosien kuluessa lisääntyvässä määrin, lastensuojelulaki toteutti viranomaisten kaikki toiveet. Sosiaalitoimi on siis itse aiheuttanut itselleen ja julistanutkin hätätilan. Laki mursi vaitiolovelvollisuutta, lastensuojeluilmiantoja voi tehtailla ilman rangaistusseuraamusta mielin määrin. Uusi laki ja viranomaisten koulutus siihen kaikkia yllyttääkin varhaisen puuttumisen nimissä.
Sosiaali- ja terveysministeriössä on nyt kiireellä valmisteltu lakimuutoksia, joihin ministeriö pyysi 10 päivän määräajalla eri tahoilta lausuntoja. Uudet lainsäännökset lisäävät kaaosta laajentaessaan edelleen ilmiantovelvollisuutta. Lakiin ehdotetaan mm säännöstä ennakollisesta lastensuojeluilmoituksesta, jolla voidaan raskaana olevat äidit seuloa ja saada vauvat heti synnyttyään ns. parempiin perheisiin.
Lainvalmistelussa on käytetty mm. Pelastakaa Lapset ry:n lakimiehiä. Ko. yhdistys nauttii raha-automaattiyhdistyksen huomattavaa tukea (yli 2 milj euroa), toimii kuntien apuna tarjoten lakimiespalveluja ja hoitaen hallinto-oikeuksissa näiden avustajana lastensuojeluasioita. Sillä on omia lastenkoteja, se kouluttaa sijaisperheitä ja ajaa sijaisperheiden etua. En ole havainnut, että yhdistyksen lakimiehet olisivat toimineet lapsen vanhempien avustajina. Lainvalmistelussa olisi tullut laajapohjaisesti kuulla palveluja käyttävää tahoa, perheitä ja heidän asiantuntemustaan.”
Lainaus L. Ikonen

Pelastakaa Lapset ry:n lakimiehet ovat olleet rustaamassa katastrofaalista lastensuojelulakia ja monia muitakin kyseenalaisia, tutkimattomia ja valvomattomia hankkeita.
Kannattaisiko järjestön tutkia ensin tähänastisten toimiensa vaikutukset lapsiin ennen uusien hankkeiden aloituksia?

Lapsen "osallisuus" pelkkää sanahelinää
Edunvalvoja- projekti tulee lisäämään vain sosiaalirouvien valtaa ja virkoja. Lapsen osallisuus tässä projektissa on samanlainen orwellilainen kielikukkanen ja troijan hevonen kuin lapsen etukin. Lapsen osallisuutta ja etua hokemalla rouvat oikeuttavat omat valtapyyteensä, heikentävät lastensuojelun asiakasperheiden oikeusturvaa entisestään ja takaavat lapsikaupan häiriöttömän jatkumisen.

Lastensuojelussa vain aikuisilla koneiston edustajilla on oikeuksia ja osallisuutta, joista tärkein on taloudellinen osallisuus ja hyöty: Oikeus ottaa oma osa kasvavasta lapsikaupan kakusta -lasten kustannuksella.

On huolestuttavaa, että myös Sosiaaliportti, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen eli THL:n ylläpitämä nettisivusto, josta lastensuojelun työntekijät käyvät etsimässä sosiaalialan tietoa tarjoaa pelkkää viranomaisliturgiaa. Sosiaaliportti tarjoaa edunvalvonnasta vain hankkeen perustajien vahvasti värittynyttä ja puutteellista tietoa. Sivustoa selatessa tuli epätodellinen olo, aivan kuin olisi uskontotiedettä etsiessään löytänyt pelkkiä Vartiotorneja.

http://www.sosiaaliportti.fi/fi-fi/lastensuojelunedunvalvonta/

http://www.webropol.com/P.aspx?id=287883&cid=65702022
Ilman tietoa kirjoitti:
"Kun huostaanottojen syistä annetaan väärää tietoa, päädytään vääriin korjaaviin toimenpiteisiin ja sosiaalitoimen itse itselleen aiheuttama ja julistama hätätila vain syvenee. Samalla luonnollisesti perheiden hätä ja ahdistus syvenee.
Varhaiselle puuttumiselle pohjautuva lastensuojelulaki alensi lastensuojeluilmoituksen kynnystä ja velvoittaa ilmiantoihin. Kansan suussa lakia osuvasti kutsutaankin ilmiantolaiksi.
Laki olisi vaatinut rinnalleen toimivat lapsiperheiden peruspalvelut ja hyvän ja laadukkaan lastensuojelutyön osaamisen. Kun näitä ei ole, valitaan auttamisen keinoksi viimesijainen keino eli huostaanotto.
Viranomaisille on siirretty ja annettu valtaa vuosien kuluessa lisääntyvässä määrin, lastensuojelulaki toteutti viranomaisten kaikki toiveet. Sosiaalitoimi on siis itse aiheuttanut itselleen ja julistanutkin hätätilan. Laki mursi vaitiolovelvollisuutta, lastensuojeluilmiantoja voi tehtailla ilman rangaistusseuraamusta mielin määrin. Uusi laki ja viranomaisten koulutus siihen kaikkia yllyttääkin varhaisen puuttumisen nimissä.
Sosiaali- ja terveysministeriössä on nyt kiireellä valmisteltu lakimuutoksia, joihin ministeriö pyysi 10 päivän määräajalla eri tahoilta lausuntoja. Uudet lainsäännökset lisäävät kaaosta laajentaessaan edelleen ilmiantovelvollisuutta. Lakiin ehdotetaan mm säännöstä ennakollisesta lastensuojeluilmoituksesta, jolla voidaan raskaana olevat äidit seuloa ja saada vauvat heti synnyttyään ns. parempiin perheisiin.
Lainvalmistelussa on käytetty mm. Pelastakaa Lapset ry:n lakimiehiä. Ko. yhdistys nauttii raha-automaattiyhdistyksen huomattavaa tukea (yli 2 milj euroa), toimii kuntien apuna tarjoten lakimiespalveluja ja hoitaen hallinto-oikeuksissa näiden avustajana lastensuojeluasioita. Sillä on omia lastenkoteja, se kouluttaa sijaisperheitä ja ajaa sijaisperheiden etua. En ole havainnut, että yhdistyksen lakimiehet olisivat toimineet lapsen vanhempien avustajina. Lainvalmistelussa olisi tullut laajapohjaisesti kuulla palveluja käyttävää tahoa, perheitä ja heidän asiantuntemustaan.”
Lainaus L. Ikonen

Pelastakaa Lapset ry:n lakimiehet ovat olleet rustaamassa katastrofaalista lastensuojelulakia ja monia muitakin kyseenalaisia, tutkimattomia ja valvomattomia hankkeita.
Kannattaisiko järjestön tutkia ensin tähänastisten toimiensa vaikutukset lapsiin ennen uusien hankkeiden aloituksia?

Lapsen "osallisuus" pelkkää sanahelinää
Edunvalvoja- projekti tulee lisäämään vain sosiaalirouvien valtaa ja virkoja. Lapsen osallisuus tässä projektissa on samanlainen orwellilainen kielikukkanen ja troijan hevonen kuin lapsen etukin. Lapsen osallisuutta ja etua hokemalla rouvat oikeuttavat omat valtapyyteensä, heikentävät lastensuojelun asiakasperheiden oikeusturvaa entisestään ja takaavat lapsikaupan häiriöttömän jatkumisen.

Lastensuojelussa vain aikuisilla koneiston edustajilla on oikeuksia ja osallisuutta, joista tärkein on taloudellinen osallisuus ja hyöty: Oikeus ottaa oma osa kasvavasta lapsikaupan kakusta -lasten kustannuksella.

On huolestuttavaa, että myös Sosiaaliportti, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen eli THL:n ylläpitämä nettisivusto, josta lastensuojelun työntekijät käyvät etsimässä sosiaalialan tietoa tarjoaa pelkkää viranomaisliturgiaa. Sosiaaliportti tarjoaa edunvalvonnasta vain hankkeen perustajien vahvasti värittynyttä ja puutteellista tietoa. Sivustoa selatessa tuli epätodellinen olo, aivan kuin olisi uskontotiedettä etsiessään löytänyt pelkkiä Vartiotorneja.

http://www.sosiaaliportti.fi/fi-fi/lastensuojelunedunvalvonta/

http://www.webropol.com/P.aspx?id=287883&cid=65702022
"Italehti kertoo Loikalan kartanon saaman vakavan huomautuksen yhteydessä Sakslinin käyttämistä perusteluista. Hän on vedonnut YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen 16 artiklaan, jonka mukaan lapsen yksityisyyteen, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon ei saa puuttua mielivaltaisesti tai laittomasti eikä hänen kunniaansa tai mainettaan saa laittomasti halventaa.

Lasten"suojelu"toimet ovat täynnä edellä lueteltuja loukkauksia. Tästä muutama esimerkki:

Vielä vuosi sen jälkeen kun lapseni oli kotiutunut laittomasta huostaanotosta, hänen selkänsä takana tyttöryhmä supisi ja supsutteli, kunnes yksi heistä juoksi tokaisemaan lapselleni: "Niin sinähän asut lastenkodissa, vaii?" Lapsi kertoi vastanneensa mielestään täysin totuudenmukaisesti: "En ikinä ole ASUNUT muualla kuin omassa hyvässä kodissani!" Supinat sen kuin vain jatkuivat, kunnes vasta muutamien kuukausien kuluttua joku heistä totesi: "Sinähän olet ihan tavallinen ja kiva kaveri." Niinpä niin.

Juuri tavallisia ja kivoja lapsiahan lähinnä huostaan halutaankin, muut olisivat liian vaivalloisia rahanahneiden laitosten hoidollisille osastoille.

Loukkasiko siis tuo laiton interventio lapseni mainetta ja kunniaa. Sanomattakin selvää, että ihan varmasti loukkasi, ja lisäksi kaikkine laitoksessa tapahtuneine pahoinpitelyineen ja hoidon laiminlyönteineen romahdutti hänen terveytensä.

Koko meidän tapauksen - ja monen muun vastaavan - perusteella olen tullut siihen tulokseen, että lapsen mielenterveydellä ei ole mitään arvoa näiden rikosten yhteydessä. Sakslin varmaan antoi pitkin hampain vakavan varoituksen, koska vanhempien hankkimat todisteet olivat niin vesitiiviitä. Mutta on suorastaan anteeksiantamatonta, että vuosikausia toimineen laitoksen johtajasta sanottiin kuitenkin, että hän ei kohdellut lapsia kaltoin tahallisesti! Ei kukaan pidä lasta eristettynä kuukautta vahingossa! Ja tuollaisilla kansalaisilla on vielä oikeus pitää lastensuojelulaitosta! Ikävä kyllä heitä tässä maassa riittää...

Toisaalta vanhemmat eivät saa viranomaisten rikoksista juurikaan todisteita, koska tapauksia ei tutkita mitenkään. Tarkoitan siis rikostutkintaa, joka ehdottomasti tarvittaisiin huostaanottorikosepäilyjen yhteydessä. Mutta viranomaiset ovat suojattuja hallinto-oikeuden taakse, jonka oikeuskäytäntöihin ei kuulu tutkinta tai todisteiden hankkiminen. Vanhempien hankkimilla todisteilla ei ole mitään merkitystä, viranomaistenkaan ei tarvitse todistaa väitteitään, pelkät väitteet ovat oikeudelle riittäviä.

Eikö näiden rikosten kohteeksi joutuminen riko Lapsen oikeuksien julistuksen artiklaa 16? Törkeitä rikoksia lasta kohtaan ovat Suomessa mm:

- laiton huostaanotto (esim. peruspalveluja korvaava)
- törkeä kaltoinkohtelu sijaishuollossa
- laiton erottaminen vanhemmista ja muista läheisistä
- sijaishuollon yleisesti käyttämät laittomat tapaamisrajoitukset, ja lisäksi rangaistukset, jotka seuraavat, jos vanhemmat valittavat jollekin valitusviranomaisille
- vanhempien nimittely ja halventaminen lapselle
- terveydenhuollon järjestämättä jättäminen
- peruskouluopetuksen järjestämättä jättäminen (koskee erityislapsia)
- tai se, että neurologisten oireyhtymien lapsia puoskaroidaan psykiatrisina potilaina, oikeaa kuntoutusta ei järjestetä, hoidollisia huostaanottoja siitäkin edestä

Monen lapsen ainut pelastus on ollut se, että vanhemmat saavat jonkun toimittajan kiinnostumaan tapauksesta. Nyt vanhemmilta yritetään viedä tämäkin oikeus vetoamalla siihen, että lapsen yksityisyyttä loukkaavia tietoja ei saa paljastaa. En ole ikinä nähnyt paljastettavan, yhteiskunnan rikoksista lapsia kohtaan sen sijaan on kuvattu monissa hyvissä artikkeleissa.

Mutta niitä ei tutkita sen käsittämättömän periaatteen nojalla, että yksittäistapauksiin ei puututa. Joka ainut huostaanotto on yksittäistapaus ja joka ainut lain rikkominen on rikos lasta kohtaan. Poliitikkojen ja ls:n vastuuhenkilöiden mainetta näillä käsittämättömillä periaatteilla suojellaan, ei lasten terveyttä, ei edes kansainvälisten sopimusten valossa heidän oikeuksiaan, ne ovat surkeita sivuseikkoja silloin, kun suomalaispoliitikko haluaa tehdä rahaa lasten kustannuksella."
Ilman oikeutta kirjoitti:
"Italehti kertoo Loikalan kartanon saaman vakavan huomautuksen yhteydessä Sakslinin käyttämistä perusteluista. Hän on vedonnut YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen 16 artiklaan, jonka mukaan lapsen yksityisyyteen, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon ei saa puuttua mielivaltaisesti tai laittomasti eikä hänen kunniaansa tai mainettaan saa laittomasti halventaa.

Lasten"suojelu"toimet ovat täynnä edellä lueteltuja loukkauksia. Tästä muutama esimerkki:

Vielä vuosi sen jälkeen kun lapseni oli kotiutunut laittomasta huostaanotosta, hänen selkänsä takana tyttöryhmä supisi ja supsutteli, kunnes yksi heistä juoksi tokaisemaan lapselleni: "Niin sinähän asut lastenkodissa, vaii?" Lapsi kertoi vastanneensa mielestään täysin totuudenmukaisesti: "En ikinä ole ASUNUT muualla kuin omassa hyvässä kodissani!" Supinat sen kuin vain jatkuivat, kunnes vasta muutamien kuukausien kuluttua joku heistä totesi: "Sinähän olet ihan tavallinen ja kiva kaveri." Niinpä niin.

Juuri tavallisia ja kivoja lapsiahan lähinnä huostaan halutaankin, muut olisivat liian vaivalloisia rahanahneiden laitosten hoidollisille osastoille.

Loukkasiko siis tuo laiton interventio lapseni mainetta ja kunniaa. Sanomattakin selvää, että ihan varmasti loukkasi, ja lisäksi kaikkine laitoksessa tapahtuneine pahoinpitelyineen ja hoidon laiminlyönteineen romahdutti hänen terveytensä.

Koko meidän tapauksen - ja monen muun vastaavan - perusteella olen tullut siihen tulokseen, että lapsen mielenterveydellä ei ole mitään arvoa näiden rikosten yhteydessä. Sakslin varmaan antoi pitkin hampain vakavan varoituksen, koska vanhempien hankkimat todisteet olivat niin vesitiiviitä. Mutta on suorastaan anteeksiantamatonta, että vuosikausia toimineen laitoksen johtajasta sanottiin kuitenkin, että hän ei kohdellut lapsia kaltoin tahallisesti! Ei kukaan pidä lasta eristettynä kuukautta vahingossa! Ja tuollaisilla kansalaisilla on vielä oikeus pitää lastensuojelulaitosta! Ikävä kyllä heitä tässä maassa riittää...

Toisaalta vanhemmat eivät saa viranomaisten rikoksista juurikaan todisteita, koska tapauksia ei tutkita mitenkään. Tarkoitan siis rikostutkintaa, joka ehdottomasti tarvittaisiin huostaanottorikosepäilyjen yhteydessä. Mutta viranomaiset ovat suojattuja hallinto-oikeuden taakse, jonka oikeuskäytäntöihin ei kuulu tutkinta tai todisteiden hankkiminen. Vanhempien hankkimilla todisteilla ei ole mitään merkitystä, viranomaistenkaan ei tarvitse todistaa väitteitään, pelkät väitteet ovat oikeudelle riittäviä.

Eikö näiden rikosten kohteeksi joutuminen riko Lapsen oikeuksien julistuksen artiklaa 16? Törkeitä rikoksia lasta kohtaan ovat Suomessa mm:

- laiton huostaanotto (esim. peruspalveluja korvaava)
- törkeä kaltoinkohtelu sijaishuollossa
- laiton erottaminen vanhemmista ja muista läheisistä
- sijaishuollon yleisesti käyttämät laittomat tapaamisrajoitukset, ja lisäksi rangaistukset, jotka seuraavat, jos vanhemmat valittavat jollekin valitusviranomaisille
- vanhempien nimittely ja halventaminen lapselle
- terveydenhuollon järjestämättä jättäminen
- peruskouluopetuksen järjestämättä jättäminen (koskee erityislapsia)
- tai se, että neurologisten oireyhtymien lapsia puoskaroidaan psykiatrisina potilaina, oikeaa kuntoutusta ei järjestetä, hoidollisia huostaanottoja siitäkin edestä

Monen lapsen ainut pelastus on ollut se, että vanhemmat saavat jonkun toimittajan kiinnostumaan tapauksesta. Nyt vanhemmilta yritetään viedä tämäkin oikeus vetoamalla siihen, että lapsen yksityisyyttä loukkaavia tietoja ei saa paljastaa. En ole ikinä nähnyt paljastettavan, yhteiskunnan rikoksista lapsia kohtaan sen sijaan on kuvattu monissa hyvissä artikkeleissa.

Mutta niitä ei tutkita sen käsittämättömän periaatteen nojalla, että yksittäistapauksiin ei puututa. Joka ainut huostaanotto on yksittäistapaus ja joka ainut lain rikkominen on rikos lasta kohtaan. Poliitikkojen ja ls:n vastuuhenkilöiden mainetta näillä käsittämättömillä periaatteilla suojellaan, ei lasten terveyttä, ei edes kansainvälisten sopimusten valossa heidän oikeuksiaan, ne ovat surkeita sivuseikkoja silloin, kun suomalaispoliitikko haluaa tehdä rahaa lasten kustannuksella."
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä voi määrätä lapselle edunvalvojan,jos epäilee tämän vanhempien kertovan huostaanotostaan julkisesti. Syyksi kerrotaan lapsen tai nuoren yksityisyyden vaarantuminen.

Joka viikko voimme lukea lehdistä sijaishuollon laitoksista karanneista. Lastensuojelulaitokset julkaisevat lehdissä nuorten nimet, tuntomerkit, asuinpaikat ja valokuvat ja tiedon siitä,että nämä ovat lastensuojeluasiakkaita. Lastensuojelun mielestä tämä ei vaaranna nuoren yksityisyyttä. Sen sijaan lastensuojelu pelkää juttuja omista rikoksistaan lapsia kohtaan . Lastensuojelu katsoo ainoastaan lastensuojelukriittisten tapauskuvausten, (joissa en ole koskaan nähnyt esim. lapsen tai nuoren valokuvaa) loukkaavan lasten ja nuorten yksityisyyttä.

Laiton huostaanotto ei ole lastensuojelun mielestä rikos mutta siitä kertominen on. Sijaishuollossa olevan nuoren nimen,asuinpaikan, tuntomerkkien, valokuvan ja lastensuojeluasiakkuuden julkinen tiedottaminen ei ole lastensuojelun mielestä nuoren yksityisyyden loukkaamista, ei myöskään turha sijoitus laitokseen, jossa nuorella ei ole mitään yksityisyyttä ja joka leimaa nuoren usein loppuiäksi. Lastensuojelun mielestä lapsen ja nuoren yksityisyyttä loukkaa vain viranomaisvirheistä ja -rikoksista kertominen. Ja siksi kertojalta tulee ottaa puheoikeus pois edunvalvojan avulla.

Omitusta, tarpeetonta ja täysin edesvastuutonta on lastensuojelun kynsistä karanneen nuoren lastensuojeluasiakkuuden julkinen kuuluttaminen. Sitä voi pitää suorastaan mainoksena ja kutsuna kaikille pedofiileille. Että nyt olisi tällainen koditon, nälissään, kylmissään, peloissaan ja rahattomana vaeltava saalis, joka todennäköisesti suostuu mihin vaan.
Ls- logiikka kirjoitti:
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä voi määrätä lapselle edunvalvojan,jos epäilee tämän vanhempien kertovan huostaanotostaan julkisesti. Syyksi kerrotaan lapsen tai nuoren yksityisyyden vaarantuminen.

Joka viikko voimme lukea lehdistä sijaishuollon laitoksista karanneista. Lastensuojelulaitokset julkaisevat lehdissä nuorten nimet, tuntomerkit, asuinpaikat ja valokuvat ja tiedon siitä,että nämä ovat lastensuojeluasiakkaita. Lastensuojelun mielestä tämä ei vaaranna nuoren yksityisyyttä. Sen sijaan lastensuojelu pelkää juttuja omista rikoksistaan lapsia kohtaan . Lastensuojelu katsoo ainoastaan lastensuojelukriittisten tapauskuvausten, (joissa en ole koskaan nähnyt esim. lapsen tai nuoren valokuvaa) loukkaavan lasten ja nuorten yksityisyyttä.

Laiton huostaanotto ei ole lastensuojelun mielestä rikos mutta siitä kertominen on. Sijaishuollossa olevan nuoren nimen,asuinpaikan, tuntomerkkien, valokuvan ja lastensuojeluasiakkuuden julkinen tiedottaminen ei ole lastensuojelun mielestä nuoren yksityisyyden loukkaamista, ei myöskään turha sijoitus laitokseen, jossa nuorella ei ole mitään yksityisyyttä ja joka leimaa nuoren usein loppuiäksi. Lastensuojelun mielestä lapsen ja nuoren yksityisyyttä loukkaa vain viranomaisvirheistä ja -rikoksista kertominen. Ja siksi kertojalta tulee ottaa puheoikeus pois edunvalvojan avulla.

Omitusta, tarpeetonta ja täysin edesvastuutonta on lastensuojelun kynsistä karanneen nuoren lastensuojeluasiakkuuden julkinen kuuluttaminen. Sitä voi pitää suorastaan mainoksena ja kutsuna kaikille pedofiileille. Että nyt olisi tällainen koditon, nälissään, kylmissään, peloissaan ja rahattomana vaeltava saalis, joka todennäköisesti suostuu mihin vaan.
Tässä esimerkki lisäsotkusta, jota edunvalvoja voi aiheuttaa jo muutenkin mielivaltaisiin lastensuojeluprosesseihin:

"Meillä kävi aikoinaan kodinhoitaja, kun minulla oli kolme pientä lasta. 5.vuotias, 3.vuotias ja vauva. Kun kaikki sujui ilman apua, niin hän ei enää käynyt. Luulin, että se on sillä selvä. Mutta ei. Nyt 20. vuoden jälkeen aletaan minun vanhemmuuttani epäillä, koska silloin kävi kodinhoitaja. Jos sen olisin tiennyt, olisin yrittänyt kynsin hampain yrittää pärjätä yksin. Nyt nuorimmat viety huostaan ilman mitään selitystä. Vanhat paperit on nyt 5.vuoden jälkeen kaivettu, että kävihän sinulla silloinkin koti-apua.
Mielestäni asiat eivät liity mitenkään yhteen. Paitsi sossun mielestä.
Ja perhetyöntekijä on myös lapsen edunvalvoja. Lapsi siitä valittaa minulle jatkuvasti. Että omia asioitaan jos puhuu, niin heti kertoo perhekodin työntekijöille. Eli kenellä vastuu?"

Perhetyöntekijöiden käyttäminen lasten edunvalvojina on erittäin arveluttavaa lasten ja perheiden oikeusturvan kannalta. On outoa, että lastensuojelussa saa toimia sekä juridisena että psykiatrisena erityisasiantuntijana pelkällä sosionomin koulutuksella.

"Kun vielä 1990 luvun alussa lapsiperheet saivat kunnan normaalipalveluna kodinhoitajan, joka auttoi siivouksessa, pyykinpesussa ja lastenhoidossa, 2000- luvun lopulla lapsiperheeseen menee lastensuojelun avohuoltoa tarjoava sosionomikoulutuksen saanut perhetyöntekijä, joka konkreettisen arjen askareissa auttamisen sijaan keskittyy " arvioimaan vanhemmuutta riskiperheessä."
ilman koulutusta kirjoitti:
Tässä esimerkki lisäsotkusta, jota edunvalvoja voi aiheuttaa jo muutenkin mielivaltaisiin lastensuojeluprosesseihin:

"Meillä kävi aikoinaan kodinhoitaja, kun minulla oli kolme pientä lasta. 5.vuotias, 3.vuotias ja vauva. Kun kaikki sujui ilman apua, niin hän ei enää käynyt. Luulin, että se on sillä selvä. Mutta ei. Nyt 20. vuoden jälkeen aletaan minun vanhemmuuttani epäillä, koska silloin kävi kodinhoitaja. Jos sen olisin tiennyt, olisin yrittänyt kynsin hampain yrittää pärjätä yksin. Nyt nuorimmat viety huostaan ilman mitään selitystä. Vanhat paperit on nyt 5.vuoden jälkeen kaivettu, että kävihän sinulla silloinkin koti-apua.
Mielestäni asiat eivät liity mitenkään yhteen. Paitsi sossun mielestä.
Ja perhetyöntekijä on myös lapsen edunvalvoja. Lapsi siitä valittaa minulle jatkuvasti. Että omia asioitaan jos puhuu, niin heti kertoo perhekodin työntekijöille. Eli kenellä vastuu?"

Perhetyöntekijöiden käyttäminen lasten edunvalvojina on erittäin arveluttavaa lasten ja perheiden oikeusturvan kannalta. On outoa, että lastensuojelussa saa toimia sekä juridisena että psykiatrisena erityisasiantuntijana pelkällä sosionomin koulutuksella.

"Kun vielä 1990 luvun alussa lapsiperheet saivat kunnan normaalipalveluna kodinhoitajan, joka auttoi siivouksessa, pyykinpesussa ja lastenhoidossa, 2000- luvun lopulla lapsiperheeseen menee lastensuojelun avohuoltoa tarjoava sosionomikoulutuksen saanut perhetyöntekijä, joka konkreettisen arjen askareissa auttamisen sijaan keskittyy " arvioimaan vanhemmuutta riskiperheessä."
Kasvavat lastensuojelun ja psykiatrian markkinat tarvitsevat ja tuottavat lisää asiakkaita, ongelmia ja tehtäviä kasvunsa, rahoitusvaateidensa ja olemassaolonsa oikeuttamiseksi.

On huolestuttavaa, jos kansalaiset omaksuvat markkinapropagandan jonka tarkoitus on korvata julkiset peruspalvelut lastensuojelun ja psykiatrian yksityisillä erityispalveluilla. Tämän markkinapropagandan tukeminen tulee myös erittäin kalliiksi niin kansantaloudelle kuin lastemme terveydelle ja hyvinvoinnille.

"Tutkija Tarja Pösö on koettanut tutkimusryhmänsä kanssa selvittää sitä, mistä lastensuojelun asiakasmäärien kasvu kertoo.
Hän kirjoittaa:
"Analyysin pohjalta on entistä selvempää, että kasvua ei voi eikä tule selittää yksilöiden ominaisuuksilla tai sosiaalisilla oloilla sellaisenaan."(333)
Hän toteaa myös:

"Silti on toistuvasti yllättävää, että lastensuojelun määrää ja kehitystä tulkitaan lasten ja perheiden ongelmien välittöminä kuvina. Samoin yllättävää on, että lastensuojelussa käytössä oleva sanasto on enemmän yksilöiden puutteita kuin suhderakenteita konteksteissaan kuvaavaa. "

Lastensuojelukoneiston edustajien väitteet vanhempien ja perheiden kasvavista ongelmista, hukassa olevasta vanhemmuudesta tai "kroonisesta pahoinvoinnista" ovat silkkaa politiikkaa ja propagandaa, jonka tarkoitus on oikeuttaa lastensuojelun asiakashankintaa, asiakkaiden medikalisointia ja patologisointia, työmenetelmiä ja valtapyrkimyksiä.
Oiva yksilöpatologia kirjoitti:
Kasvavat lastensuojelun ja psykiatrian markkinat tarvitsevat ja tuottavat lisää asiakkaita, ongelmia ja tehtäviä kasvunsa, rahoitusvaateidensa ja olemassaolonsa oikeuttamiseksi.

On huolestuttavaa, jos kansalaiset omaksuvat markkinapropagandan jonka tarkoitus on korvata julkiset peruspalvelut lastensuojelun ja psykiatrian yksityisillä erityispalveluilla. Tämän markkinapropagandan tukeminen tulee myös erittäin kalliiksi niin kansantaloudelle kuin lastemme terveydelle ja hyvinvoinnille.

"Tutkija Tarja Pösö on koettanut tutkimusryhmänsä kanssa selvittää sitä, mistä lastensuojelun asiakasmäärien kasvu kertoo.
Hän kirjoittaa:
"Analyysin pohjalta on entistä selvempää, että kasvua ei voi eikä tule selittää yksilöiden ominaisuuksilla tai sosiaalisilla oloilla sellaisenaan."(333)
Hän toteaa myös:

"Silti on toistuvasti yllättävää, että lastensuojelun määrää ja kehitystä tulkitaan lasten ja perheiden ongelmien välittöminä kuvina. Samoin yllättävää on, että lastensuojelussa käytössä oleva sanasto on enemmän yksilöiden puutteita kuin suhderakenteita konteksteissaan kuvaavaa. "

Lastensuojelukoneiston edustajien väitteet vanhempien ja perheiden kasvavista ongelmista, hukassa olevasta vanhemmuudesta tai "kroonisesta pahoinvoinnista" ovat silkkaa politiikkaa ja propagandaa, jonka tarkoitus on oikeuttaa lastensuojelun asiakashankintaa, asiakkaiden medikalisointia ja patologisointia, työmenetelmiä ja valtapyrkimyksiä.
Byrokraattinen kaikkivoipaisuus, korvausvelvoitevapaus laiminlyönneistä , olematon valvonta ja salassapito on vaarallinen yhdistelmä:

"Minulla on työni vuoksi useitakin kokemuksia siitä, että sosiaaliviranomaisille on salassapitovelvollisuus usein vain oman statuksen korostamista, ei lapsen parasta ajattelevaa.

Törkein esimerkki on virallisesti huolenpitoni kohteena olleen tytön esimerkki, joka vei häneltä elämän suunnan valintamahdollisuuden. Tyttö ja minä saimme vasta hänen täytettyään 17 vuotta tietää ns. virkaholhoojalta, että tytöllä oli useiden satojen tuhansien markkojen pankkitili, joka oli kertynyt liikennevakuutuksen eläkkeestä, kun hän 2-vuotiaana oli ollut (avo)isänsä kanssa auto-onnettomuudessa, jossa isä kuoli ja hän oli ainoa edunsaaja, kun vanhemmat eivät olleet naimisissa.

Eteläsuomalainen kunta pimitti myös alkoholisoituneelta äidiltä lapsen eläkkeen ja lapsi otettiin huostaan. Ei kuitenkaan tämän "rutiköyhää" vieläkin nuorempaa sisarta.

Kunta oli maksavinaan tytön sijoituksesta perheeseen lain vaatiman summan, mutta todellisuudessa tyttö maksoikin sen itse. Laki vaatii kuitenkin kolmanneksen tallettamista tilille ja luovutettavaksi asianomaiselle, tämän tätettyä 18. Tästä tuo salassa pidetty pankkitili. 2/3 meni kunnan muihin menoihin tuota sijoitussummaa lukuun ottamatta. Jos tili olisi ollut tiedossa, olisi opiskelu suunnattu toisin.

Toinen tapaus on valtakunnallisessa mediassakin paljon käsitelty, missä kolmen lapsen molemmat vanhemmat kuolivat auto-onnettomuudessa ja kunnan sosiaaliviranomaiset yrittivät tehdä kaikkensa saadakseen lapset huostaanotetuiksi näiden isovanhemmilta ja samalla päästäkseen kiinni juuri valmistuneeseen omakotitaloon ja lasten eläkkeisiin. Nämäkin lapset olivat 0-4 vuotiaita, joten olisi siinä ollut mahtava apaja kunnalle, ennenkuin lapset olisivat täyttäneet 18 vuotta.

Paljon on salassapitovelvollisuuden suojassa suoritettua, lähes rikollista toimintaa sattunut työni varrelle. "

lainaus lastensuojelun salassapitovelvollisuus vuotaa kuin seula

Vanhempien sananvapauden vieminen ja lastensuojelun valta-oikeuksien laajennus antaa hyvät mahdollisuudet rikollisille toimille.
Lastensuojelun edunvalvojat eivät vielä hoida lapsen raha-asioita, mutta mikään laki ei varsinaisesti estä heitä hoitamasta niitä. Todennäköisesti he hoitavat raha-asiatkin sitten kun edunvalvojasysteemi on juurrutettu koko maahan.
Vaarallinen yhtälö kirjoitti:
Byrokraattinen kaikkivoipaisuus, korvausvelvoitevapaus laiminlyönneistä , olematon valvonta ja salassapito on vaarallinen yhdistelmä:

"Minulla on työni vuoksi useitakin kokemuksia siitä, että sosiaaliviranomaisille on salassapitovelvollisuus usein vain oman statuksen korostamista, ei lapsen parasta ajattelevaa.

Törkein esimerkki on virallisesti huolenpitoni kohteena olleen tytön esimerkki, joka vei häneltä elämän suunnan valintamahdollisuuden. Tyttö ja minä saimme vasta hänen täytettyään 17 vuotta tietää ns. virkaholhoojalta, että tytöllä oli useiden satojen tuhansien markkojen pankkitili, joka oli kertynyt liikennevakuutuksen eläkkeestä, kun hän 2-vuotiaana oli ollut (avo)isänsä kanssa auto-onnettomuudessa, jossa isä kuoli ja hän oli ainoa edunsaaja, kun vanhemmat eivät olleet naimisissa.

Eteläsuomalainen kunta pimitti myös alkoholisoituneelta äidiltä lapsen eläkkeen ja lapsi otettiin huostaan. Ei kuitenkaan tämän "rutiköyhää" vieläkin nuorempaa sisarta.

Kunta oli maksavinaan tytön sijoituksesta perheeseen lain vaatiman summan, mutta todellisuudessa tyttö maksoikin sen itse. Laki vaatii kuitenkin kolmanneksen tallettamista tilille ja luovutettavaksi asianomaiselle, tämän tätettyä 18. Tästä tuo salassa pidetty pankkitili. 2/3 meni kunnan muihin menoihin tuota sijoitussummaa lukuun ottamatta. Jos tili olisi ollut tiedossa, olisi opiskelu suunnattu toisin.

Toinen tapaus on valtakunnallisessa mediassakin paljon käsitelty, missä kolmen lapsen molemmat vanhemmat kuolivat auto-onnettomuudessa ja kunnan sosiaaliviranomaiset yrittivät tehdä kaikkensa saadakseen lapset huostaanotetuiksi näiden isovanhemmilta ja samalla päästäkseen kiinni juuri valmistuneeseen omakotitaloon ja lasten eläkkeisiin. Nämäkin lapset olivat 0-4 vuotiaita, joten olisi siinä ollut mahtava apaja kunnalle, ennenkuin lapset olisivat täyttäneet 18 vuotta.

Paljon on salassapitovelvollisuuden suojassa suoritettua, lähes rikollista toimintaa sattunut työni varrelle. "

lainaus lastensuojelun salassapitovelvollisuus vuotaa kuin seula

Vanhempien sananvapauden vieminen ja lastensuojelun valta-oikeuksien laajennus antaa hyvät mahdollisuudet rikollisille toimille.
Lastensuojelun edunvalvojat eivät vielä hoida lapsen raha-asioita, mutta mikään laki ei varsinaisesti estä heitä hoitamasta niitä. Todennäköisesti he hoitavat raha-asiatkin sitten kun edunvalvojasysteemi on juurrutettu koko maahan.
Englannissa lastensuojelun edunvalvojan tulee olla puolueeton toimija, joka on riippumaton niin paikallisista sosiaalialan päättäjistä, tuomioistuimesta kuin muista lapsen kanssa työskentelevistä ammattilaisista. Suomessa tällaista jääviyssäädöstä ei ole ja edunvalvojalla on usein ellei peräti aina kytköksiä niin paikallisiin sosiaalialan päättäjiin, hallinto- oikeuteen kuin toisiin lasten kanssa työskenteleviin ammattilaisiin esim. moniammatilliseen työryhmään. Mikään laki ei myöskään estä tai valvo hänen kytkyjään sijaishuoltoon.

Lasten ja vanhempien tilannetta heikentää entisestään se, että edunvalvojalla ei ole samaa yhteistyövelvoitetta suhteessa esim. biologisiin vanhempiin kuin sosiaalityöntekijällä eikä hänen tarvitse nauttia sen paremmin lapsen kuin tämän vanhempien luottamusta.

Löysä lastensuojelulaki (LSL 22) ja löysät edunvalvojan määräämiskriteerit mahdollistavat sen, että edunvalvoja voidaan määrätä mihin hyvänsä , jopa kaikkiin lastensuojelutapauksiin.
LSL 22 mukaan lapselle tulee määrätä edunvalvoja käyttämään huoltajan sijasta puhevaltaa, jos
1) On olemassa perusteltu syy olettaa, ettei huoltaja voi puolueettomasti valvoa lapsen etua asiassa ja
2) Edunvalvojan määrääminen on tarpeen asian selvittämiseksi tai muutoin lapsen edun turvaamiseksi.

Kohta 1 on mielipuolinen ja sopii kaikkiin perheisiin ja kohta 2 voidaan laittaa sopimaan perheeseen kuin perheeseen.

Kun määrämiskriteerit ovat näin väljät, on varmaa, että edunvalvojasta tulee uusi riesa ja uhka kaikille lastensuojeluun joutuneille perheille. Vähintään 70 euron tuntipalkalla edunvalvoja pääsee juoruamaan ja kokoustamaan vuosikausia vanhojen kavereiden kanssa ilman mitään tili- tai tulosvastuuta.

Troijan hevonen
Lapsen etu on lastensuojelun edunvalvonta- hankkeessa samanlainen troijan hevonen kuin useissa muissakin lastensuojelun projekteissa. Lapsista tai heidän edustaan tai kuulemisestaan ei ole kyse lainkaan . Lapsen etuun vedoten oikeutetaan vain yhden ammattiryhmän valta-, rahoitus-, laajentumis- ja statuspyrkimyksiä.

Edunvalvojapakko pian kaikilla
Ei mene kauaa , kun lastensuojelunpäättäjät aloittavat liturgiansa siitä, kuinka lastensuojelun edunvalvoja palvelisi oikeastaan kaikkien lastensuojelun asiakkaiksi joutuneiden lasten etua. Vaatimusta lastensuojelun edunvalvojien reviirilaajennukseen tullaan perustelemaan sillä, että kun ( jo seitsemän vuotta maahan veronmaksajien rahoilla vailla valvontaa juntattu) edunvalvojaverkosto ja -pankki kouluttajineen ja koordinoijineen on jo valmiina, niin miksi sitä ei käytettäisi.

Vanhempien erottaminen lapsistaan edunvalvojan avulla palvelisi myös toista kyseenalaista projektia nimittäin avointa (pakko)adoptiota tai pysyvää huostaanottoa.

Veikkaan, että saamme kuulla tuon perheiden viimeisetkin oikeusturvan rippeet poistavan ehdotuksen viimeistään parin vuoden päästä. Jotta niin ei pääsisi käymään pitäkää meteliä asiasta, perheet!
Vakavia ongelmia kirjoitti:
Englannissa lastensuojelun edunvalvojan tulee olla puolueeton toimija, joka on riippumaton niin paikallisista sosiaalialan päättäjistä, tuomioistuimesta kuin muista lapsen kanssa työskentelevistä ammattilaisista. Suomessa tällaista jääviyssäädöstä ei ole ja edunvalvojalla on usein ellei peräti aina kytköksiä niin paikallisiin sosiaalialan päättäjiin, hallinto- oikeuteen kuin toisiin lasten kanssa työskenteleviin ammattilaisiin esim. moniammatilliseen työryhmään. Mikään laki ei myöskään estä tai valvo hänen kytkyjään sijaishuoltoon.

Lasten ja vanhempien tilannetta heikentää entisestään se, että edunvalvojalla ei ole samaa yhteistyövelvoitetta suhteessa esim. biologisiin vanhempiin kuin sosiaalityöntekijällä eikä hänen tarvitse nauttia sen paremmin lapsen kuin tämän vanhempien luottamusta.

Löysä lastensuojelulaki (LSL 22) ja löysät edunvalvojan määräämiskriteerit mahdollistavat sen, että edunvalvoja voidaan määrätä mihin hyvänsä , jopa kaikkiin lastensuojelutapauksiin.
LSL 22 mukaan lapselle tulee määrätä edunvalvoja käyttämään huoltajan sijasta puhevaltaa, jos
1) On olemassa perusteltu syy olettaa, ettei huoltaja voi puolueettomasti valvoa lapsen etua asiassa ja
2) Edunvalvojan määrääminen on tarpeen asian selvittämiseksi tai muutoin lapsen edun turvaamiseksi.

Kohta 1 on mielipuolinen ja sopii kaikkiin perheisiin ja kohta 2 voidaan laittaa sopimaan perheeseen kuin perheeseen.

Kun määrämiskriteerit ovat näin väljät, on varmaa, että edunvalvojasta tulee uusi riesa ja uhka kaikille lastensuojeluun joutuneille perheille. Vähintään 70 euron tuntipalkalla edunvalvoja pääsee juoruamaan ja kokoustamaan vuosikausia vanhojen kavereiden kanssa ilman mitään tili- tai tulosvastuuta.

Troijan hevonen
Lapsen etu on lastensuojelun edunvalvonta- hankkeessa samanlainen troijan hevonen kuin useissa muissakin lastensuojelun projekteissa. Lapsista tai heidän edustaan tai kuulemisestaan ei ole kyse lainkaan . Lapsen etuun vedoten oikeutetaan vain yhden ammattiryhmän valta-, rahoitus-, laajentumis- ja statuspyrkimyksiä.

Edunvalvojapakko pian kaikilla
Ei mene kauaa , kun lastensuojelunpäättäjät aloittavat liturgiansa siitä, kuinka lastensuojelun edunvalvoja palvelisi oikeastaan kaikkien lastensuojelun asiakkaiksi joutuneiden lasten etua. Vaatimusta lastensuojelun edunvalvojien reviirilaajennukseen tullaan perustelemaan sillä, että kun ( jo seitsemän vuotta maahan veronmaksajien rahoilla vailla valvontaa juntattu) edunvalvojaverkosto ja -pankki kouluttajineen ja koordinoijineen on jo valmiina, niin miksi sitä ei käytettäisi.

Vanhempien erottaminen lapsistaan edunvalvojan avulla palvelisi myös toista kyseenalaista projektia nimittäin avointa (pakko)adoptiota tai pysyvää huostaanottoa.

Veikkaan, että saamme kuulla tuon perheiden viimeisetkin oikeusturvan rippeet poistavan ehdotuksen viimeistään parin vuoden päästä. Jotta niin ei pääsisi käymään pitäkää meteliä asiasta, perheet!
Lastensuojelun edunvalvontahanke herättää maallikossakin lukuisia kehittämis- ja toimintasuosituksia oikeusturvaongelmien ratkaisemiseksi:

- Miten varmistaa lailliset, pätevät ja valtakunnallisesti yhdenmukaiset edunvalvojan määräämiskriteerit a) rikosepäilyihin b) lastensuojeluun ?
- Kuka ja millä kriteereillä päätetään edunvalvojuuden aloituksesta ja lopetuksesta?
- Miten taataan edunvalvojan puolueettomuus?
- Kuka arvioi ja millä perusteella edunvalvojan määräämiskriteerit esim. lojaliteettiristiriidan ja puolueettomuusesteen?
- Millä tavoin kohta edunvalvojan määräämisestä vanhempien julkisuudenastumisepäilyn takia saatetaan sopusointuun Suomen lain kanssa?
- Miten varmistetaan että sekä edunvalvojat että asiakaslapset tuntevat lapsen etuun liittyvän lainsäädännön, omat oikeutensa ja valitusreitit ?
- Miten varmistetaan lapsen kuuleminen ja osallisuus a) rikosepäilyissä b) lastensuojelussa c) näistä tehdyissä kantelu- ja valitusprosesseissa?
- Miten ja kenen toimesta edunvalvojia aiotaan kouluttaa erottamaan epäluotettava todistusaineisto ja dokumentaatio luotettavasta ja miten edunvalvojia koulutetaan välttämään johdattelu ja painostus omassa työskentelyssään?
- Mitä juridisia välineitä lapsen edun ajamiseen edunvalvojalle aiotaan antaa tilanteessa, jossa tapausdokumentaatio ja rikostutkinta haastatteluineen on ammattitaidotonta ja epäluotettavaa ja uhkaa johtaa lapsen turhaan erottamiseen perheestään?
- Miten, millä kriteerein ja kenen toimesta lastensuojelun edunvalvonnan laillisuus, laatu ja vaikuttavuus arvioidaan ?
- Miten taataan rikosilmoituksen tehneen syyttömän vanhemman oikeudet ja lapsen mahdollisuus yhteydenpitoon hänen kanssaan?

Lastensuojelun edunvalvontahankkeen levittäjiä nämä kysymykset eivät kiinnosta.Vain lisäbyrokraattien kysynnän ja tarjonnan lisääminen kiinnostaa.

"Loppuraportin mukaan suositukset edunvalvontahankkeelle voidaan jakaa kolmeen eri näkökulmaan:
Perustan rakentaminen ja koordinaatiomallien kehittäminen1.
Kysynnän lisääminen ja vahvistaminen2.
Tarjonnan lisääminen ja vahvistaminen3.

"Valtakunnallisten koordinaatio- ja tukimekanismien luomista tulee jat-
kaa. Lastensuojelun edunvalvonta tulee kytkeä entistä tiiviimmin valta-
kunnallisiin ”virallisiin” rakenteisiin, ministeriöiden kehittämisohjelmiin
ja mahdollisesti kuntia enemmän velvoittaviin ohjausmekanismeihin.
Lastensuojelun edunvalvonta olisi tärkeää saada kaikkiin mahdollisiin kansallisiin tai alueellisiin suosituksiin/oppaisiin/prosessikuvauksiin
ym. joita lastensuojelusta nyt tehdään. Tällaisia ovat mm. Lastensuojelun
käsikirja, lastensuojelun laatukriteerit, erilaiset huostaanoton prosessi-
kuvaukset jne.
Tarjonnan lisäämiseksi ja vahvistamiseksi olennaista on yhtäältä luoda tukirakenteita jo koulutetuille edunvalvojille ja toisaalta tuottaa koko
ajan uusia päteviä edunvalvojia. "

Niinpä.

http://www.sosiaaliportti.fi/File/4b55e929-3787-4b0e-b4c8-70fca7c44d9b/Käsikirja lastensuojelun edunvalvonnasta.pdf
Lisäongelmia kirjoitti:
Lastensuojelun edunvalvontahanke herättää maallikossakin lukuisia kehittämis- ja toimintasuosituksia oikeusturvaongelmien ratkaisemiseksi:

- Miten varmistaa lailliset, pätevät ja valtakunnallisesti yhdenmukaiset edunvalvojan määräämiskriteerit a) rikosepäilyihin b) lastensuojeluun ?
- Kuka ja millä kriteereillä päätetään edunvalvojuuden aloituksesta ja lopetuksesta?
- Miten taataan edunvalvojan puolueettomuus?
- Kuka arvioi ja millä perusteella edunvalvojan määräämiskriteerit esim. lojaliteettiristiriidan ja puolueettomuusesteen?
- Millä tavoin kohta edunvalvojan määräämisestä vanhempien julkisuudenastumisepäilyn takia saatetaan sopusointuun Suomen lain kanssa?
- Miten varmistetaan että sekä edunvalvojat että asiakaslapset tuntevat lapsen etuun liittyvän lainsäädännön, omat oikeutensa ja valitusreitit ?
- Miten varmistetaan lapsen kuuleminen ja osallisuus a) rikosepäilyissä b) lastensuojelussa c) näistä tehdyissä kantelu- ja valitusprosesseissa?
- Miten ja kenen toimesta edunvalvojia aiotaan kouluttaa erottamaan epäluotettava todistusaineisto ja dokumentaatio luotettavasta ja miten edunvalvojia koulutetaan välttämään johdattelu ja painostus omassa työskentelyssään?
- Mitä juridisia välineitä lapsen edun ajamiseen edunvalvojalle aiotaan antaa tilanteessa, jossa tapausdokumentaatio ja rikostutkinta haastatteluineen on ammattitaidotonta ja epäluotettavaa ja uhkaa johtaa lapsen turhaan erottamiseen perheestään?
- Miten, millä kriteerein ja kenen toimesta lastensuojelun edunvalvonnan laillisuus, laatu ja vaikuttavuus arvioidaan ?
- Miten taataan rikosilmoituksen tehneen syyttömän vanhemman oikeudet ja lapsen mahdollisuus yhteydenpitoon hänen kanssaan?

Lastensuojelun edunvalvontahankkeen levittäjiä nämä kysymykset eivät kiinnosta.Vain lisäbyrokraattien kysynnän ja tarjonnan lisääminen kiinnostaa.

"Loppuraportin mukaan suositukset edunvalvontahankkeelle voidaan jakaa kolmeen eri näkökulmaan:
Perustan rakentaminen ja koordinaatiomallien kehittäminen1.
Kysynnän lisääminen ja vahvistaminen2.
Tarjonnan lisääminen ja vahvistaminen3.

"Valtakunnallisten koordinaatio- ja tukimekanismien luomista tulee jat-
kaa. Lastensuojelun edunvalvonta tulee kytkeä entistä tiiviimmin valta-
kunnallisiin ”virallisiin” rakenteisiin, ministeriöiden kehittämisohjelmiin
ja mahdollisesti kuntia enemmän velvoittaviin ohjausmekanismeihin.
Lastensuojelun edunvalvonta olisi tärkeää saada kaikkiin mahdollisiin kansallisiin tai alueellisiin suosituksiin/oppaisiin/prosessikuvauksiin
ym. joita lastensuojelusta nyt tehdään. Tällaisia ovat mm. Lastensuojelun
käsikirja, lastensuojelun laatukriteerit, erilaiset huostaanoton prosessi-
kuvaukset jne.
Tarjonnan lisäämiseksi ja vahvistamiseksi olennaista on yhtäältä luoda tukirakenteita jo koulutetuille edunvalvojille ja toisaalta tuottaa koko
ajan uusia päteviä edunvalvojia. "

Niinpä.

http://www.sosiaaliportti.fi/File/4b55e929-3787-4b0e-b4c8-70fca7c44d9b/Käsikirja lastensuojelun edunvalvonnasta.pdf
Vakavia lastensuojelun edunvalvontahankkeen lisäongelmia:

- Edunvalvojalla ei yhteistyö- tai tapaamisvelvoitetta suhteessa vanhempiin.
Pahimmillaan tämä tarkoittaa , että edunvalvojan työskentelyn pohjana saattavat olla yksinomaan lastensuojelun virheelliset ja korjaamattomat, usein satoja virheitä sisältävät asiakaspaperit, jotka on tuotettu yksinomaan mustamaalaamaan vanhempia tai hätäisten sijoitusten perusteluiksi.

- Rikosepäilyasiassa sama ihminen ( edunvalvoja) edustaa lasta sekä rikos- että lastensuojeluasiassa. Mikäli edunvalvoja on ammattitaidoton, hän voi sabotoida sekä rikostutkintaa että lastensuojeluprosesseja.Miten taataan , ettei lapselle aiheudu edunvalvojan toimesta rikosselvittelyssä erityistä vahinkoa eikä lapsi uhriudu toiseen kertaan?

-Edunvalvoja välittää tietoa ja havaintoja juridisen prosessin ja esim. korvausvaatimusten perusteiksi. Miten huolehditaan, että tämä tieto ja havainnot ovat paikkansapitäviä?

- Edunvalvoja käyttää lapsen asiassa itsenäistä puhevaltaa huoltajan sijasta. Hän ei ole sidottu lapsen mielipiteeseen, joten hän voi tuoda esiin sen, mitä lapsi itse on sanonut sekä oman näkemyksensä lapsen tilanteesta. Millä tavoin varmennetaan että lastensuojelun edunvalvoja todella tuo esiin lapsen kertoman eikä vain omaa tulkintaansa siitä?

-Edunvalvonnan päättämisestä ei ole erillisiä ohjeita , joten pahimmillaan edunvalvoja laskuttaa kuntaa siihen asti kun lapsi täyttää 18 vuotta.

-Sama edunvalvoja huolehtii tehtävän alusta loppuun. Edunvalvojamääräys on henkilökohtainen, joten määräys ei pääty esim. edunvalvojan vaihtaessa työpaikkaa. Jos edunvalvoja osoittautuu ammattitaidottomaksi ja vaarantaa lapsen edun, miten taataan lapselle oikeus vaihtaa edunvalvoja?

- Edunvalvojalla ei ole dokumentointivelvoitetta suoritetuista toimenpiteistä, joten pahimmassa tapauksessa edunvalvoja voi nostaa vuosikaudet palkkaa pelkästä lumetyöskentelystä, fiktiivisestä "lapsen edun" edustamisesta.
Lisäongelmia kirjoitti:
Vakavia lastensuojelun edunvalvontahankkeen lisäongelmia:

- Edunvalvojalla ei yhteistyö- tai tapaamisvelvoitetta suhteessa vanhempiin.
Pahimmillaan tämä tarkoittaa , että edunvalvojan työskentelyn pohjana saattavat olla yksinomaan lastensuojelun virheelliset ja korjaamattomat, usein satoja virheitä sisältävät asiakaspaperit, jotka on tuotettu yksinomaan mustamaalaamaan vanhempia tai hätäisten sijoitusten perusteluiksi.

- Rikosepäilyasiassa sama ihminen ( edunvalvoja) edustaa lasta sekä rikos- että lastensuojeluasiassa. Mikäli edunvalvoja on ammattitaidoton, hän voi sabotoida sekä rikostutkintaa että lastensuojeluprosesseja.Miten taataan , ettei lapselle aiheudu edunvalvojan toimesta rikosselvittelyssä erityistä vahinkoa eikä lapsi uhriudu toiseen kertaan?

-Edunvalvoja välittää tietoa ja havaintoja juridisen prosessin ja esim. korvausvaatimusten perusteiksi. Miten huolehditaan, että tämä tieto ja havainnot ovat paikkansapitäviä?

- Edunvalvoja käyttää lapsen asiassa itsenäistä puhevaltaa huoltajan sijasta. Hän ei ole sidottu lapsen mielipiteeseen, joten hän voi tuoda esiin sen, mitä lapsi itse on sanonut sekä oman näkemyksensä lapsen tilanteesta. Millä tavoin varmennetaan että lastensuojelun edunvalvoja todella tuo esiin lapsen kertoman eikä vain omaa tulkintaansa siitä?

-Edunvalvonnan päättämisestä ei ole erillisiä ohjeita , joten pahimmillaan edunvalvoja laskuttaa kuntaa siihen asti kun lapsi täyttää 18 vuotta.

-Sama edunvalvoja huolehtii tehtävän alusta loppuun. Edunvalvojamääräys on henkilökohtainen, joten määräys ei pääty esim. edunvalvojan vaihtaessa työpaikkaa. Jos edunvalvoja osoittautuu ammattitaidottomaksi ja vaarantaa lapsen edun, miten taataan lapselle oikeus vaihtaa edunvalvoja?

- Edunvalvojalla ei ole dokumentointivelvoitetta suoritetuista toimenpiteistä, joten pahimmassa tapauksessa edunvalvoja voi nostaa vuosikaudet palkkaa pelkästä lumetyöskentelystä, fiktiivisestä "lapsen edun" edustamisesta.
Turhista, hätiköidyistä ja hoidollisista huostaanotoista on tullut lastensuojelun ensisijainen työmuoto, joilla luodaan tuhansia suojatyöpaikkoja sosiaalialan rouville. Huostilla hankitaan rahaa myös kunnille yksinomaan kalliista laitoshuostista palkitsevan lastensuojelukertoimen avulla.

Puhe perheiden tukemisesta on pelkkää sanahelinää ja tukemisesta puhuminenkin lakkaa todennäköisesti sitten kuin RAY:n ja valtion perheiden tukemisesta puhumisen tukirahoitukset lakkaavat. Huostahulluus sen sijaan tulee jatkumaan, taloussyistä. Bisnes, jossa yhden lapsen usein kuvitellulla hädällä työllistetään veronmaksajien varoin ilman tulos- tai kustannustehokkuusvastuuta vuosikausiksi satoja byrokraatteja, joiden palveluja ei kukaan halua vapailla markkinoilla, on hyvä bisnes- mutta vain tukityöllistetyille.

Lapsibisnespolitiikka on suorastaan nerokasta kaikessa kaameudessaan.
Ensin ajetaan alas peruspalvelut ja annetaan potkut ainoalle ammattiryhmälle, josta olisi todellista käytännön apua peruspalvelujen puutteesta uupuneille vanhemmille eli kodinhoitajille ja ajetaan väkisin läpi tehokkaan kiusanteon , puolueelliset oikeudenkäynnit hallinto- oikeuksissa ja puoskaroinnin mahdollistava lastensuojelulaki. Ja voila- yhdessä huostassa koneisto on työllistänyt ainakin kaksi mitääntekemätöntä perhetyöntekijää, joukon sosiaalialan harjoittelijoita, huostapäätöksiä tehtailevan sosiaalityöntekijän, moniammatillisen sosiaalialan työryhmän, hallinto- oikeuden byrokraatteja, perhetukikeskuksen työntekijöineen, perhekotiyrittäjiä, lastensuojelun edunvalvojan tai muun vanhempien ja perhekotiyrittäjien erimielisyyksiä jälkimmäisten hyväksi ratkovan välittäjän, sosiaaliasiamiehen, asianajajan ja huostatraumoja korjailevan terapeutin ja VoiKukkia-vertaistukiohjaajan sekä lukuisia lastensuojeluyrittäjiä joistakin seuraavista lastensuojelun yrityksistä: Diakonissalaitos, Ensi- ja turvakotien liitto, Pesäpuu ry, Pelastakaa Lapset ry, Merikratos Oy, Nuorten Ystävät ry, Ammatillisten perhekotien liitto, Ehjä ry. Plus muutaman sosiaalityöntekijöitä haastattelevan sosiaalialan tutkijan, jotka vakuuttelevat " tutkimustuloksissaan" lastensuojelun mielipuolisten prosessien oikeutusta ja toimivuutta oman suojatyöpaikan toivossa.

Tämän "erityisosaamisen", lukemattomien kokousten ja A4 -paperisaastan lopputuloksena on satojen tuhansien ellei muutamien miljoonien eurojen lasku veronmaksajille, tuntuva huostabonus kunnille ja sosiaalialan täystyöllisyys mutta yhä useamman lapsen ja vanhemman ennenaikainen eläköityminen ja syrjäytyminen koko yhteiskunnasta. Ja lastensuojelun mielestä syrjäytyminen ja traumatisoituminen on näiden luusereiden ja heidän ongelmiensa ylisukupolvisen periytyvyyden vika. Lastensuojelukoneiston mielestä alasajetuilla peruspalveluilla, koneiston omilla mielipuolisilla työmenetelmillä ja prosesseilla, puolueellisilla hallinto- oikeusmenettelyillä tai tolkuttomalla huostista palkitsevalla rahanjakopolitiikalla ei ole mitään tekemistä perheiden lisääntyvän ahdingon kanssa. Kaikki on vain hukassa olevan vanhemmuuden syytä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040
Hulluuden syy kirjoitti:
Turhista, hätiköidyistä ja hoidollisista huostaanotoista on tullut lastensuojelun ensisijainen työmuoto, joilla luodaan tuhansia suojatyöpaikkoja sosiaalialan rouville. Huostilla hankitaan rahaa myös kunnille yksinomaan kalliista laitoshuostista palkitsevan lastensuojelukertoimen avulla.

Puhe perheiden tukemisesta on pelkkää sanahelinää ja tukemisesta puhuminenkin lakkaa todennäköisesti sitten kuin RAY:n ja valtion perheiden tukemisesta puhumisen tukirahoitukset lakkaavat. Huostahulluus sen sijaan tulee jatkumaan, taloussyistä. Bisnes, jossa yhden lapsen usein kuvitellulla hädällä työllistetään veronmaksajien varoin ilman tulos- tai kustannustehokkuusvastuuta vuosikausiksi satoja byrokraatteja, joiden palveluja ei kukaan halua vapailla markkinoilla, on hyvä bisnes- mutta vain tukityöllistetyille.

Lapsibisnespolitiikka on suorastaan nerokasta kaikessa kaameudessaan.
Ensin ajetaan alas peruspalvelut ja annetaan potkut ainoalle ammattiryhmälle, josta olisi todellista käytännön apua peruspalvelujen puutteesta uupuneille vanhemmille eli kodinhoitajille ja ajetaan väkisin läpi tehokkaan kiusanteon , puolueelliset oikeudenkäynnit hallinto- oikeuksissa ja puoskaroinnin mahdollistava lastensuojelulaki. Ja voila- yhdessä huostassa koneisto on työllistänyt ainakin kaksi mitääntekemätöntä perhetyöntekijää, joukon sosiaalialan harjoittelijoita, huostapäätöksiä tehtailevan sosiaalityöntekijän, moniammatillisen sosiaalialan työryhmän, hallinto- oikeuden byrokraatteja, perhetukikeskuksen työntekijöineen, perhekotiyrittäjiä, lastensuojelun edunvalvojan tai muun vanhempien ja perhekotiyrittäjien erimielisyyksiä jälkimmäisten hyväksi ratkovan välittäjän, sosiaaliasiamiehen, asianajajan ja huostatraumoja korjailevan terapeutin ja VoiKukkia-vertaistukiohjaajan sekä lukuisia lastensuojeluyrittäjiä joistakin seuraavista lastensuojelun yrityksistä: Diakonissalaitos, Ensi- ja turvakotien liitto, Pesäpuu ry, Pelastakaa Lapset ry, Merikratos Oy, Nuorten Ystävät ry, Ammatillisten perhekotien liitto, Ehjä ry. Plus muutaman sosiaalityöntekijöitä haastattelevan sosiaalialan tutkijan, jotka vakuuttelevat " tutkimustuloksissaan" lastensuojelun mielipuolisten prosessien oikeutusta ja toimivuutta oman suojatyöpaikan toivossa.

Tämän "erityisosaamisen", lukemattomien kokousten ja A4 -paperisaastan lopputuloksena on satojen tuhansien ellei muutamien miljoonien eurojen lasku veronmaksajille, tuntuva huostabonus kunnille ja sosiaalialan täystyöllisyys mutta yhä useamman lapsen ja vanhemman ennenaikainen eläköityminen ja syrjäytyminen koko yhteiskunnasta. Ja lastensuojelun mielestä syrjäytyminen ja traumatisoituminen on näiden luusereiden ja heidän ongelmiensa ylisukupolvisen periytyvyyden vika. Lastensuojelukoneiston mielestä alasajetuilla peruspalveluilla, koneiston omilla mielipuolisilla työmenetelmillä ja prosesseilla, puolueellisilla hallinto- oikeusmenettelyillä tai tolkuttomalla huostista palkitsevalla rahanjakopolitiikalla ei ole mitään tekemistä perheiden lisääntyvän ahdingon kanssa. Kaikki on vain hukassa olevan vanhemmuuden syytä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040
Huosta ja lastensuojelun edunvalvoja- kostona vanhempien niskuroinnista

Huostaanotto mainiona työvälineenä!

Olen aivan viime aikoina törmännyt tapauksiin joita voi kuvata vain yhdellä tavalla: niissä viranomaiset ovat ottaneet lapsia huostaan vain koska vanhemmat tai lapset ovat heidän mielestään niskuroineet ja käyttäytyneet huonosti - ei suhteessa lapseen vaan suhteessa viranomaiseen!

Tässä pari aivan tuoretta ja todellista esimerkkiä:
1. 10-vuotias poika oli joutunut äitinsä ja sosiaalityöntekijän myötävaikutuksella sairaalatutkimuksiin, mistä hän pakeni isänsä luokse ja kieltäytyipalaamasta takaisin. Hänellä ei ole ongelmia, häntä ei uhkaa mikään vaara. Hoitava lääkäri ei katsonut että lapsi tarvitsisi välitöntä hoitoa. Silti lastensuojelutyöntekijä päätti huostaanottaa lapsen kiireellisesti. Lastensuojelulaissa ei ole mitään perusteita tällaiseen. Syynä on ilmeisesti vain se, että isä kieltäytyy pakottamasta poikaa takaisin ja poika itse ei halua mennä. Sosiaalityöntekijä on lähettänyt uhkaavia tekstiviestejä pojalle ja ilmoittanut isälle, että pojan mielipiteellä ei ole merkitystä. Hän lähettikin poliisit isän kotiin, mutta nämä eivät katsoneet pojan viemistä tarpeelliseksi. Uhkailujen jälkeen isä pakotti pojan palaamaan sairaalaan vastoin tämän tahtoa. Tilanne on tällä hetkellä auki: poika on tutkittavana, hänet on kiireellisesti huostaanotettu mutta häntä ei ole vielä sijoitettu.

2. 15-vuotias tyttö on otettu kiireellisesti huostaan koska äiti ei ole suostunut vaadittuun yhteistyöhön. Tytölle haluttiin myös tehdä psykiatrisia tutkimuksia jolloin viranomaiset usein ajattelevat, että niitä voidaan tehdä vain lapsen ollessa huostaanotettuna. Tyttö oli vastustanut tiukasti huostaanottoa. Vuotta aikaisemmat ongelmat ovat poistuneet. Tyttöä haluttiin olennaisesti hoitaa vastoin hänen tahtoaan paikassa, missä hän ei halunnut olla. Hoitoa sinänsä ei hän eikä äiti vastustanut. Tässä tapauksessa KHO kumosi hallinto-oikeuden ratkaisun ja tämän jälkeen lautakunta päätti purkaa huostaanoton.

3. Kahden lapsen kiireellistä huostaanottoa perusteltiin olennaisesti vain äidin käytöksellä. Äidin käytös olisi sosiaalilautakunnan mukaan ollut pitemmällä tähtäimellä lapsille vahingollista. Kyse on kuitenkin äidin toiminnasta suhteessa viranomaisiin, ei lapsiin. Eikä lapsilla ollut missään nimessä välitöntä vaaraa. Huostaanotto purettiin jo hallinto-oikeuden toimesta.Kaikissa kolmessa tapauksessa kyse on ollut myös huoltajuuskiistasta. Tässä kiistan toinen osapuoli hyödyntää viranomaisen ja toisen osapuolin välistä epäluottamusta ja viranomainen saattaa jopa toteuttaa huostaanoton niin että lapset sijoitetaan toisen vanhemman luokse.

Tärkeintä tässä on kuitenkin se, että huostaanottoa pidetään jonkinlaisena hallinnollisena ja täysin sallittuna välineenä, missä riittää että työntekijällä on “huoli” (ja ikävintä on jos edes tätä huolta ei ole vaan tarkoituksena on vain panna niskuroivat vanhemmat järjestykseen!). On täysin unohtunut, että huostaanotto on voimakas hallinnollinen vapaudenriisto ja perheen erottamistoimi, jollaisia ei lain mukaan pidä käyttää kuin muiden vaihtoehtojen loputtua (kuten myös Leeni Ikonen toteaa tämän päivän paperilehdessä HS Mielipide).

Nyt siis päinvastoin eräät sosiaalityöntekijät pitävät vastentahtoista huostaanottoa suurinpiirtein samanlaisena keinona kuin uhkasakkoa: jos vanhemmat eivät tottele niin sakotetaan ja lähetetään poliisit perään perimään sakkoa eli niskuroivien vanhempien lasta. Tämä kuulostaa uskomattomalta, mutta niin tapahtuu, jopa Helsingissä! Ja sitten kestää aika kauan ennen kuin lapsi pääsee taas vanhempiensa tai vanhempansa luokse. Sosiaalityöntekijöillä on lukemattomia mahdollisuuksia jarruttaa ja estää palautus.

Olen ihmetellyt myös sitä, miksi viranomaisten on niin vaikea hyväksyä sitä että toiset viranomaiset ovat todenneet heidän toimintansa vääräksi. Sosiaalilautakunta (=viranhaltijat) saattavat jopa valittaa tuomioistuimen ratkaisuista. Erässä tapauksessa jossa lapset turhan huostaanoton ja pitkän odotuksen jälkeen palautettiin, lautakunta valitti ja sosiaalijohtaja selitti vanhemmille, että tässä ei ole mitään henkilökohtaista. He haluavat vain katsoa asian loppuun asti. Valituksen menestyminen olisi siis kuitenkin johtanut siihen että lapsi, joka oli odottanut kotiin pääsyä jo vuosia olisi joutunut uudelleen huostaanotetuksi.

Noh, voisin jatkaa loputtomiin. Mutta viesti on tullut kai selväksi. Huostaanotto on raju toimi eikä sitä saa käyttää tilanteissa joissa lapsi ei ole vaarassa eikä häntä mikään uhkaa, paitsi sosiaaliviranomainen.
lainaus J.P. Roos
Huosta kostona kirjoitti:
Huosta ja lastensuojelun edunvalvoja- kostona vanhempien niskuroinnista

Huostaanotto mainiona työvälineenä!

Olen aivan viime aikoina törmännyt tapauksiin joita voi kuvata vain yhdellä tavalla: niissä viranomaiset ovat ottaneet lapsia huostaan vain koska vanhemmat tai lapset ovat heidän mielestään niskuroineet ja käyttäytyneet huonosti - ei suhteessa lapseen vaan suhteessa viranomaiseen!

Tässä pari aivan tuoretta ja todellista esimerkkiä:
1. 10-vuotias poika oli joutunut äitinsä ja sosiaalityöntekijän myötävaikutuksella sairaalatutkimuksiin, mistä hän pakeni isänsä luokse ja kieltäytyipalaamasta takaisin. Hänellä ei ole ongelmia, häntä ei uhkaa mikään vaara. Hoitava lääkäri ei katsonut että lapsi tarvitsisi välitöntä hoitoa. Silti lastensuojelutyöntekijä päätti huostaanottaa lapsen kiireellisesti. Lastensuojelulaissa ei ole mitään perusteita tällaiseen. Syynä on ilmeisesti vain se, että isä kieltäytyy pakottamasta poikaa takaisin ja poika itse ei halua mennä. Sosiaalityöntekijä on lähettänyt uhkaavia tekstiviestejä pojalle ja ilmoittanut isälle, että pojan mielipiteellä ei ole merkitystä. Hän lähettikin poliisit isän kotiin, mutta nämä eivät katsoneet pojan viemistä tarpeelliseksi. Uhkailujen jälkeen isä pakotti pojan palaamaan sairaalaan vastoin tämän tahtoa. Tilanne on tällä hetkellä auki: poika on tutkittavana, hänet on kiireellisesti huostaanotettu mutta häntä ei ole vielä sijoitettu.

2. 15-vuotias tyttö on otettu kiireellisesti huostaan koska äiti ei ole suostunut vaadittuun yhteistyöhön. Tytölle haluttiin myös tehdä psykiatrisia tutkimuksia jolloin viranomaiset usein ajattelevat, että niitä voidaan tehdä vain lapsen ollessa huostaanotettuna. Tyttö oli vastustanut tiukasti huostaanottoa. Vuotta aikaisemmat ongelmat ovat poistuneet. Tyttöä haluttiin olennaisesti hoitaa vastoin hänen tahtoaan paikassa, missä hän ei halunnut olla. Hoitoa sinänsä ei hän eikä äiti vastustanut. Tässä tapauksessa KHO kumosi hallinto-oikeuden ratkaisun ja tämän jälkeen lautakunta päätti purkaa huostaanoton.

3. Kahden lapsen kiireellistä huostaanottoa perusteltiin olennaisesti vain äidin käytöksellä. Äidin käytös olisi sosiaalilautakunnan mukaan ollut pitemmällä tähtäimellä lapsille vahingollista. Kyse on kuitenkin äidin toiminnasta suhteessa viranomaisiin, ei lapsiin. Eikä lapsilla ollut missään nimessä välitöntä vaaraa. Huostaanotto purettiin jo hallinto-oikeuden toimesta.Kaikissa kolmessa tapauksessa kyse on ollut myös huoltajuuskiistasta. Tässä kiistan toinen osapuoli hyödyntää viranomaisen ja toisen osapuolin välistä epäluottamusta ja viranomainen saattaa jopa toteuttaa huostaanoton niin että lapset sijoitetaan toisen vanhemman luokse.

Tärkeintä tässä on kuitenkin se, että huostaanottoa pidetään jonkinlaisena hallinnollisena ja täysin sallittuna välineenä, missä riittää että työntekijällä on “huoli” (ja ikävintä on jos edes tätä huolta ei ole vaan tarkoituksena on vain panna niskuroivat vanhemmat järjestykseen!). On täysin unohtunut, että huostaanotto on voimakas hallinnollinen vapaudenriisto ja perheen erottamistoimi, jollaisia ei lain mukaan pidä käyttää kuin muiden vaihtoehtojen loputtua (kuten myös Leeni Ikonen toteaa tämän päivän paperilehdessä HS Mielipide).

Nyt siis päinvastoin eräät sosiaalityöntekijät pitävät vastentahtoista huostaanottoa suurinpiirtein samanlaisena keinona kuin uhkasakkoa: jos vanhemmat eivät tottele niin sakotetaan ja lähetetään poliisit perään perimään sakkoa eli niskuroivien vanhempien lasta. Tämä kuulostaa uskomattomalta, mutta niin tapahtuu, jopa Helsingissä! Ja sitten kestää aika kauan ennen kuin lapsi pääsee taas vanhempiensa tai vanhempansa luokse. Sosiaalityöntekijöillä on lukemattomia mahdollisuuksia jarruttaa ja estää palautus.

Olen ihmetellyt myös sitä, miksi viranomaisten on niin vaikea hyväksyä sitä että toiset viranomaiset ovat todenneet heidän toimintansa vääräksi. Sosiaalilautakunta (=viranhaltijat) saattavat jopa valittaa tuomioistuimen ratkaisuista. Erässä tapauksessa jossa lapset turhan huostaanoton ja pitkän odotuksen jälkeen palautettiin, lautakunta valitti ja sosiaalijohtaja selitti vanhemmille, että tässä ei ole mitään henkilökohtaista. He haluavat vain katsoa asian loppuun asti. Valituksen menestyminen olisi siis kuitenkin johtanut siihen että lapsi, joka oli odottanut kotiin pääsyä jo vuosia olisi joutunut uudelleen huostaanotetuksi.

Noh, voisin jatkaa loputtomiin. Mutta viesti on tullut kai selväksi. Huostaanotto on raju toimi eikä sitä saa käyttää tilanteissa joissa lapsi ei ole vaarassa eikä häntä mikään uhkaa, paitsi sosiaaliviranomainen.
lainaus J.P. Roos
Kaikkien lastensuojelun edunvalvonnasta kiinnostuneiden kannattaa lukea tämä Kehityspiikki Tutkimus Oy:n erittäin mielenkiintoinen ja paljastava teksti:

Tehokasta vaikuttamista ja järjestöjen hyväksikäyttöä

"Lastensuojelulain uudistusesitys tarjosi hankkeelle hyvän vaikuttamisen
paikan. Hanketta kuultiin asiassa ja hanke vaikutti siihen, että edunvalvonta otettiin myös muiden järjestöjen omille agendoille. Hankkeen toiminnan piirissä muotoiltiin pykälän lausemuotoja ja pyrittiin vaikuttamaan mm. siihen, että kunta ei olisi edunvalvonnan kustannusten korvaaja (näinhän ei sitten kuitenkaan tapahtunut). Haastattelujen mukaan lastensuojelun edunvalvonnan tuleminen vuonna 2008 voimaan astuneeseen uuteen lastensuojelulakiin voidaan katsoa olevan ainakin osittain hankkeen ansiota. "
"Vaikuttamistyössä on huomattavaa, että hanke on hyödyntänyt emo-organisaationsa ja myös muiden hankkeessa mukana olevien järjestöjen roolia lapsipoliittisina vaikuttajina ja edunvalvojina. Tämä valinta on avannut yksittäiselle hankkeelle mahdollisuuden ”omaa kokoaan suurempaan” vaikuttamiseen. ”Hanke on levittänyt niin valtavalla volyymillä tietoa, että kunnassamme ei voida enää ohittaa asiaa.” (alueellisten rakenteiden edustaja) "

Kohderyhmä: ei lapset vaan sosiaalityöntekijät

"Hankkeen strategisena valintana oli tuottaa edunvalvontaa käsittelevä sivusto silloisen Stakesin, nykyisen THL:n ylläpitämän Sosiaaliportin yhteyteen. Tämä on varmastikin osoittautunut hyväksi valinnaksi, koska se on edistänyt hankkeen ja sen tuottaman tiedon näkyvyyttä sen keskeisimmän kohderyhmän, sosiaalityöntekijöiden, keskuudessa. Samaan paikkaan luotiin myös löydä edunvalvoja – hakukone, jonka avulla voi etsiä edunvalvojia läheltä omaa toiminta-aluetta. "

Eettisiä ongelmia ei tarvitse käsitellä- etiikka tulee byrokraatille annettuna!

"Lyhyttä koulutusta puoltaa hankkeen ja Palmenian tekemä strateginen linjaus kouluttaa edunvalvojiksi ihmisiä, joilla on jo vahvaa kokemusta lastensuojelusta..
"Haastatteluissa nousi esille, kuinka esimerkiksi edunvalvonnan eettisiin kysymyksiin ei ole koulutuksissa tai hankkeessa muutenkaan kovinkaan paljoa tarvinnut kiinnittää huomiota, koska ne tulevat pääsääntöisesti annettuna lastensuojelun ammattiprofession kautta. "

Etuilijoiden ammatilliset valtapyrkimykset keskiössä

"Pelastakaa Lapset ry:n hankkeelle on ilmiselvästi seitsemän vuoden aikana rakentunut rooli, jossa se eräällä tavalla ”omistaa” edunvalvonnan asian Suomessa."
"Ihmiset kouluttautuvat erilaisilla motiiveilla (halu tietää asiasta enemmän, rooli alueellisena kehittäjänä, oman yrittäjyyden kehittäminen jne.)"
"Haastatteluissa tulevaisuuden toiveina nousi esille myös tarve edunvalvojien ammatti- identiteetin kehittymisestä. Toivottiin virallisempaa ammattinimikettä ja vankkoja tukirakenteita tehdä edunvalvojan työtä. Jotkut pohtivat oman edunvalvojien rekisteröidyn yhdistyksen perustamista tätä tarkoitusta ajamaan."
" Edunvalvojien joukon kasvaessa päätettiin kutsua edunvalvojat
vuosittain kesäpäiville, jotka toimivat ennen kaikkea vertaistuen foorumina. "
" Lisäksi valtakunnallisella koulutuksella on myös alueellisten toimijoiden näkökulmasta näyttänyt olevan yhtenäisyyttä ja verkostoitumista ylläpitävä ja edistävä vaikutus."
"Kokemukset erilaisista edunvalvonnan prosesseista ovat tuoneet asiantuntijuutta ja vahvistavat kokemusta ammatillisuudesta:”Minä olen tässä asiassa asiantuntija, se auttaa menemään syyttäjän ja muiden
eteen.” (lastensuojelun edunvalvoja) "

Lisää puhetta ja diskurssilla hallitsemista
"Haastatteluissa tuli esille, että lastensuojelun edunvalvontaan ei ole vielä rakentunut yhteistä sisäistä diskurssia, sitä kieltä ja tapaa miten asioista puhutaan. Jatkossa edunvalvojien foorumeilla on tärkeää, että syntyy runsaasti keskustelua paitsi työn sisällöistä, myös ideologista ja erilaisiin arvoihin kytkeytyvää puhetta työn perustasta."

Tietämättömyys dialogin ja (toiminnan) edellytyksenä ja mahdollistajana

"Lastensuojelu, maistraatit, käräjäoikeuden tuomarit, oikeusaputoimisto ja erilaiset alueelliset kehittäjät ovat kohdanneet lukuisissa erilaisissa tilanteissa seitsemän vuoden aikana. Haastatteluissa kohtaamisia kuvataan hyvinä ja niissä tuntuu vallitsevan pääosin innostunut ilmapiiri. Eräs haastateltava kuvasi hyvin tätä strategista osa-aluetta ”yhteisen avuttomuuden strategiaksi”. Kun kukaan ei tiedä, mahdollistaa se aidon dialogin toimijoiden välillä. "
http://www.sosiaaliportti.fi/File/5e8be6a5-d696-48f0-abcb-43cf4fdfdd27/Raportti_18 11 2011.pdf

Voiko edunvalvojaprojektia tämän paremmin kuvata: "Kun kukaan ei tiedä (mitä lastensuojelussa tapahtuu), mahdollistaa se aidon dialogin (lastensuojelun) toimijoiden välillä. "
Valitettavasti tämä tietämättömyyteen perustuva dialogi ei ole mahdollista niiden kanssa, jotka tietävät ja joutuvat maksamaan lastensuojelun epäeettisten ja tuhoavien toimintakäytäntöjen seuraukset.
Paljastava teksti kirjoitti:
Kaikkien lastensuojelun edunvalvonnasta kiinnostuneiden kannattaa lukea tämä Kehityspiikki Tutkimus Oy:n erittäin mielenkiintoinen ja paljastava teksti:

Tehokasta vaikuttamista ja järjestöjen hyväksikäyttöä

"Lastensuojelulain uudistusesitys tarjosi hankkeelle hyvän vaikuttamisen
paikan. Hanketta kuultiin asiassa ja hanke vaikutti siihen, että edunvalvonta otettiin myös muiden järjestöjen omille agendoille. Hankkeen toiminnan piirissä muotoiltiin pykälän lausemuotoja ja pyrittiin vaikuttamaan mm. siihen, että kunta ei olisi edunvalvonnan kustannusten korvaaja (näinhän ei sitten kuitenkaan tapahtunut). Haastattelujen mukaan lastensuojelun edunvalvonnan tuleminen vuonna 2008 voimaan astuneeseen uuteen lastensuojelulakiin voidaan katsoa olevan ainakin osittain hankkeen ansiota. "
"Vaikuttamistyössä on huomattavaa, että hanke on hyödyntänyt emo-organisaationsa ja myös muiden hankkeessa mukana olevien järjestöjen roolia lapsipoliittisina vaikuttajina ja edunvalvojina. Tämä valinta on avannut yksittäiselle hankkeelle mahdollisuuden ”omaa kokoaan suurempaan” vaikuttamiseen. ”Hanke on levittänyt niin valtavalla volyymillä tietoa, että kunnassamme ei voida enää ohittaa asiaa.” (alueellisten rakenteiden edustaja) "

Kohderyhmä: ei lapset vaan sosiaalityöntekijät

"Hankkeen strategisena valintana oli tuottaa edunvalvontaa käsittelevä sivusto silloisen Stakesin, nykyisen THL:n ylläpitämän Sosiaaliportin yhteyteen. Tämä on varmastikin osoittautunut hyväksi valinnaksi, koska se on edistänyt hankkeen ja sen tuottaman tiedon näkyvyyttä sen keskeisimmän kohderyhmän, sosiaalityöntekijöiden, keskuudessa. Samaan paikkaan luotiin myös löydä edunvalvoja – hakukone, jonka avulla voi etsiä edunvalvojia läheltä omaa toiminta-aluetta. "

Eettisiä ongelmia ei tarvitse käsitellä- etiikka tulee byrokraatille annettuna!

"Lyhyttä koulutusta puoltaa hankkeen ja Palmenian tekemä strateginen linjaus kouluttaa edunvalvojiksi ihmisiä, joilla on jo vahvaa kokemusta lastensuojelusta..
"Haastatteluissa nousi esille, kuinka esimerkiksi edunvalvonnan eettisiin kysymyksiin ei ole koulutuksissa tai hankkeessa muutenkaan kovinkaan paljoa tarvinnut kiinnittää huomiota, koska ne tulevat pääsääntöisesti annettuna lastensuojelun ammattiprofession kautta. "

Etuilijoiden ammatilliset valtapyrkimykset keskiössä

"Pelastakaa Lapset ry:n hankkeelle on ilmiselvästi seitsemän vuoden aikana rakentunut rooli, jossa se eräällä tavalla ”omistaa” edunvalvonnan asian Suomessa."
"Ihmiset kouluttautuvat erilaisilla motiiveilla (halu tietää asiasta enemmän, rooli alueellisena kehittäjänä, oman yrittäjyyden kehittäminen jne.)"
"Haastatteluissa tulevaisuuden toiveina nousi esille myös tarve edunvalvojien ammatti- identiteetin kehittymisestä. Toivottiin virallisempaa ammattinimikettä ja vankkoja tukirakenteita tehdä edunvalvojan työtä. Jotkut pohtivat oman edunvalvojien rekisteröidyn yhdistyksen perustamista tätä tarkoitusta ajamaan."
" Edunvalvojien joukon kasvaessa päätettiin kutsua edunvalvojat
vuosittain kesäpäiville, jotka toimivat ennen kaikkea vertaistuen foorumina. "
" Lisäksi valtakunnallisella koulutuksella on myös alueellisten toimijoiden näkökulmasta näyttänyt olevan yhtenäisyyttä ja verkostoitumista ylläpitävä ja edistävä vaikutus."
"Kokemukset erilaisista edunvalvonnan prosesseista ovat tuoneet asiantuntijuutta ja vahvistavat kokemusta ammatillisuudesta:”Minä olen tässä asiassa asiantuntija, se auttaa menemään syyttäjän ja muiden
eteen.” (lastensuojelun edunvalvoja) "

Lisää puhetta ja diskurssilla hallitsemista
"Haastatteluissa tuli esille, että lastensuojelun edunvalvontaan ei ole vielä rakentunut yhteistä sisäistä diskurssia, sitä kieltä ja tapaa miten asioista puhutaan. Jatkossa edunvalvojien foorumeilla on tärkeää, että syntyy runsaasti keskustelua paitsi työn sisällöistä, myös ideologista ja erilaisiin arvoihin kytkeytyvää puhetta työn perustasta."

Tietämättömyys dialogin ja (toiminnan) edellytyksenä ja mahdollistajana

"Lastensuojelu, maistraatit, käräjäoikeuden tuomarit, oikeusaputoimisto ja erilaiset alueelliset kehittäjät ovat kohdanneet lukuisissa erilaisissa tilanteissa seitsemän vuoden aikana. Haastatteluissa kohtaamisia kuvataan hyvinä ja niissä tuntuu vallitsevan pääosin innostunut ilmapiiri. Eräs haastateltava kuvasi hyvin tätä strategista osa-aluetta ”yhteisen avuttomuuden strategiaksi”. Kun kukaan ei tiedä, mahdollistaa se aidon dialogin toimijoiden välillä. "
http://www.sosiaaliportti.fi/File/5e8be6a5-d696-48f0-abcb-43cf4fdfdd27/Raportti_18 11 2011.pdf

Voiko edunvalvojaprojektia tämän paremmin kuvata: "Kun kukaan ei tiedä (mitä lastensuojelussa tapahtuu), mahdollistaa se aidon dialogin (lastensuojelun) toimijoiden välillä. "
Valitettavasti tämä tietämättömyyteen perustuva dialogi ei ole mahdollista niiden kanssa, jotka tietävät ja joutuvat maksamaan lastensuojelun epäeettisten ja tuhoavien toimintakäytäntöjen seuraukset.
Ei edunvalvoja vaan etuilija

Edunvalvoja on oikeastaan väärä ja harhaanjohtava nimitys tälle uudelle viralle. Lastensuojelussa lapsen etua tai edes ls- prosessien ja viranomaistoiminnan laillisuutta tai sijaishuollon oloja ei valvo mikään puolueeton tai riippumaton instanssi. Edes avi- tai omavalvonta ei toimi.

Edunvalvojaa osuvampi nimitys olisi edunmäärittäjä tai etuilija. Lapsen edun määrittelyssä edunvalvojaa kuten hänen työnantajaansa, usein epäpätevää ja lapsibisnekseen yrittäjäksi tähtäävää sosiaalityöntekijää eivät sido mitkään riippumattomuus- tai puolueettomuussäädökset , jääviyssäädökset suhteessa lapsibisnekseen, vastuu- ja korvausvelvoitteet virheistä, yhteistyövelvoitteet suhteessa lapsen sukuun ja vanhempiin tai velvoitteet edustaa tai noudattaa lapsen näkemystä.

Lapsen edunvalvoja onkin todellisuudessa lapsenetuilija, jonka urahaaveet ja lojaliteettipyrkimykset ajavat lapsen toiveiden ja edun ohi.

Tällaisia etuilijoita koulutetaan vuosikaudet julkisilla varoilla sananvapauden tulpiksi yksityisten yritysten lapsikauppaa sujuvoittamaan .
Lapsen etuilijat kirjoitti:
Ei edunvalvoja vaan etuilija

Edunvalvoja on oikeastaan väärä ja harhaanjohtava nimitys tälle uudelle viralle. Lastensuojelussa lapsen etua tai edes ls- prosessien ja viranomaistoiminnan laillisuutta tai sijaishuollon oloja ei valvo mikään puolueeton tai riippumaton instanssi. Edes avi- tai omavalvonta ei toimi.

Edunvalvojaa osuvampi nimitys olisi edunmäärittäjä tai etuilija. Lapsen edun määrittelyssä edunvalvojaa kuten hänen työnantajaansa, usein epäpätevää ja lapsibisnekseen yrittäjäksi tähtäävää sosiaalityöntekijää eivät sido mitkään riippumattomuus- tai puolueettomuussäädökset , jääviyssäädökset suhteessa lapsibisnekseen, vastuu- ja korvausvelvoitteet virheistä, yhteistyövelvoitteet suhteessa lapsen sukuun ja vanhempiin tai velvoitteet edustaa tai noudattaa lapsen näkemystä.

Lapsen edunvalvoja onkin todellisuudessa lapsenetuilija, jonka urahaaveet ja lojaliteettipyrkimykset ajavat lapsen toiveiden ja edun ohi.

Tällaisia etuilijoita koulutetaan vuosikaudet julkisilla varoilla sananvapauden tulpiksi yksityisten yritysten lapsikauppaa sujuvoittamaan .
Pitäkääpä nykyiset lastenkodeissa kasvaneet huoli siitä, että nykyiset ikääntyvät lastensuojelun rötösrouvat saavat itse nauttia rakentamansa järjestelmän hedelmistä.

Siirtäkää nykyinen lastensuojelulaki ja lastensuojelun edunvalvontajärjestelmä koskemaan myös vanhuksia. Ruvetkaa vanhustensuojelijoiksi! Omat lapset ja muut läheiset ja sukulaiset saa poistettua vanhuksen elämästä hetkessä , koska hehän eivät voi (koskaan ja missään tapauksessa) puolueettomasti valvoa vanhuksen etua ja lojaliteettiristiriita muodostuu asiaan kuin asiaan.

Nimittäkää läheisten tilalle edunvalvojiksi itsenne ja vanhustenhuoltolaitoksia omistavia sukulaisia ja tuttuja. Omaiset voi rauhoittaa kertomalla valheellisesti, että ette muka hoida vanhusten raha-asioita. Edunvalvojajärjestelmän rakentamisen, mainostamisen, lobbaamisen ja oman verkostoitumisenne rahoitatte valtion tukirahoilla , samoin edunvalvonnan laajentamisen koskemaan jokaista vanhusta. Järjestelmän voi ulottaa koskemaan ihan jokaista vanhusta(omianne lukuunottamatta), sillä jokainen vanhushan on heikko ja "suojelun tarpeessa". Mitään valvontaa ei tarvita sillä Suomessahan on korkeastikoulutettu ja asiantunteva henkilöstö ja laadukas vanhustenhuolto.
Lobatkaa ay- liikkeitä ja pitäkää huoli, että teihin sovelletaan terveydenhuollon henkilöstön sijaan sosiaalialan henkilöstön 0- vastuu ja korvaussäädöksiä.

Sitten vain vanhukset omiin laitoksiin tuottamaan voittoa. Koska vanhustensuojelu on raskasta työtä vuorokausihinnat voi laittaa 500euron paremmalle puolen ja vaatia valtio maksajaksi vanhustensuojelukertoimella. Yhtiöjärjestelyt voi hoitaa Mehiläinen OY:n tapaan ja voitot siirtää veroparatiisisaarille tai osingoiksi. Vanhusten eläkkeestä ei tarvitse jättää jäljelle kuin taskurahat ja hoitamisen voi ottaa rennosti, sillä vastuu- ja korvaussäädöksethän puuttuvat. Jos joku omaisista valittaa mielivallasta tai huonosta hoidosta voitte eristää valittajan vanhuksestaan lopullisesti lastensuojelulaista kopioidulla lainkohdalla 10, mom 3 . Pelkkä oma epäilyksenne siitä, että valittaja vie omaisensa kohtelun julkisuuteen antaa teille oikeuden määrätä vanhushoidokillenne edunvalvojan.
Pitäkää huoli, että vanhustensuojelun kaikki asiat käsitellään yksinomaan hallinto- oikeudessa normaalin fair trial- oikeuden sijaan.

Toivon totisesti, että nykyiset ls-rouvat pääsevät itse nauttimaan työnsä hedelmistä= kupsahtavat itse kaivamaansa kuoppaan.
Joka toiselle.. kirjoitti:
Pitäkääpä nykyiset lastenkodeissa kasvaneet huoli siitä, että nykyiset ikääntyvät lastensuojelun rötösrouvat saavat itse nauttia rakentamansa järjestelmän hedelmistä.

Siirtäkää nykyinen lastensuojelulaki ja lastensuojelun edunvalvontajärjestelmä koskemaan myös vanhuksia. Ruvetkaa vanhustensuojelijoiksi! Omat lapset ja muut läheiset ja sukulaiset saa poistettua vanhuksen elämästä hetkessä , koska hehän eivät voi (koskaan ja missään tapauksessa) puolueettomasti valvoa vanhuksen etua ja lojaliteettiristiriita muodostuu asiaan kuin asiaan.

Nimittäkää läheisten tilalle edunvalvojiksi itsenne ja vanhustenhuoltolaitoksia omistavia sukulaisia ja tuttuja. Omaiset voi rauhoittaa kertomalla valheellisesti, että ette muka hoida vanhusten raha-asioita. Edunvalvojajärjestelmän rakentamisen, mainostamisen, lobbaamisen ja oman verkostoitumisenne rahoitatte valtion tukirahoilla , samoin edunvalvonnan laajentamisen koskemaan jokaista vanhusta. Järjestelmän voi ulottaa koskemaan ihan jokaista vanhusta(omianne lukuunottamatta), sillä jokainen vanhushan on heikko ja "suojelun tarpeessa". Mitään valvontaa ei tarvita sillä Suomessahan on korkeastikoulutettu ja asiantunteva henkilöstö ja laadukas vanhustenhuolto.
Lobatkaa ay- liikkeitä ja pitäkää huoli, että teihin sovelletaan terveydenhuollon henkilöstön sijaan sosiaalialan henkilöstön 0- vastuu ja korvaussäädöksiä.

Sitten vain vanhukset omiin laitoksiin tuottamaan voittoa. Koska vanhustensuojelu on raskasta työtä vuorokausihinnat voi laittaa 500euron paremmalle puolen ja vaatia valtio maksajaksi vanhustensuojelukertoimella. Yhtiöjärjestelyt voi hoitaa Mehiläinen OY:n tapaan ja voitot siirtää veroparatiisisaarille tai osingoiksi. Vanhusten eläkkeestä ei tarvitse jättää jäljelle kuin taskurahat ja hoitamisen voi ottaa rennosti, sillä vastuu- ja korvaussäädöksethän puuttuvat. Jos joku omaisista valittaa mielivallasta tai huonosta hoidosta voitte eristää valittajan vanhuksestaan lopullisesti lastensuojelulaista kopioidulla lainkohdalla 10, mom 3 . Pelkkä oma epäilyksenne siitä, että valittaja vie omaisensa kohtelun julkisuuteen antaa teille oikeuden määrätä vanhushoidokillenne edunvalvojan.
Pitäkää huoli, että vanhustensuojelun kaikki asiat käsitellään yksinomaan hallinto- oikeudessa normaalin fair trial- oikeuden sijaan.

Toivon totisesti, että nykyiset ls-rouvat pääsevät itse nauttimaan työnsä hedelmistä= kupsahtavat itse kaivamaansa kuoppaan.
Lastensuojelusta on tullut lapsikauppaa

"Suomen kuntiin on pesiytynyt parasiitti ja osakkeenomistajien raha-automaatti.
Lastensuojeluyritysten hieno ja mahtipontinen ”bisnes” ei ole liiketoimintaa ja yritystoimintaa. Se on elämistä sataprosenttisesti rahalla, jonka maksaa kunta.
Uhkea yritys elää siis sillä, että se saa Suomen kunnilta toimeentulotukea.Ja raha, jonka kunta maksaa yritykselle, on lähes sataprosenttisesti verotuloja.

Lastensuojelun sijaishuoltoa (=laitospaikkoja) myyvä Mehiläinen Oy on virittänyt veronmaksajien rahavirran alle haavin auki. Julkista rahaa sataa saavikaupalla. Se on rahaa, jolla rahoitetaan lakisääteisiä kunnallisia peruspalveluita.

Lasten sijaishuolto (itse hoito, hoitovuorokaudet) maksaa vuodessa yli puoli miljardia euroa. Siitä ja muusta kunnallisen lastensuojelun räpiköinnistä aiheutuvat sivukulut saattavat olla vähintään saman verran.
Yritykset ovat olleet rakentamassa Suomeen rahantekoautomaattia, lapsikauppaa. Sosiaalityöntekijä voi milloin tahansa millä tahansa perusteella saalistaa lapsen kiireellisesti huostaan. Lapsi kyyditetään poliisin avustamana pois kodistaan, laitokseen. Siinä se, koko bisnes yksinkertaisuudessaan.

Lapsen kyyditykseen ei tarvitse olla mitään syytä; riittää, että sosiaalityöntekijälle on kateellisen naapurin tai vallanhimoisen (tai jostain syystä kostonhaluisen) lapsiammattilaisen tekemässä lastensuojeluilmoituksessa syötetty jokin epäily.
Oikeusturvan kanssa tällä työskentelyllä ei ole enää mitään tekemistä. Mutta sitä ei kukaan pohdi; lapsikauppa on jo ehtinyt paisua niin mittavaksi toimijaksi Suomessa.

Sektorijohtaja Jussila kävi hyrisemässä onneaan television Silminnäkijä-ohjelmassa ”Huostaanotettu bisnes” (tv-2, 8.2.2012). Aihe on synkeä ja raskaiden ristiriitojen kuormittama, mutta Jussila vain hymyili leveästi. Jussilan virnistelyä katsoivat kodeissaan ne vanhemmat ja lasten muut läheiset, jotka ovat kokeneet elämänsä törkeimmät oikeusturvaloukkaukset juuri kunnallisessa lastensuojelussa. Heitä on Suomessa paljon.

Lastensuojelun sijaishuollon kaupittelussa ei tunnetusti ole mitään suorituspaineita, varma raha virtaa sisään vaikka ei itse ponnisteltaisi lainkaan.
Jussilan tulevaisuudenuskoa omaan puuhailuun lisää sekin, että hän tietää kuinka Mehiläinen Oy:ssä kierretään veroja. Verottaja ei pääse käsiksi Mehiläinen Oy:n rahoihin (esim. KSML pääkirjoitus 17.11.2011). Suomen kuntien sosiaalityöntekijät kantavat säkeittäin kuntalaisten verorahoja Mehiläiseen, joka ei halua noudattaa edes yhteiskunnan pelisääntöjä.
Mehiläinen Oy keräsi Suomessa 211 miljoonan euron liikevaihdon. Liikevoittoa siitä kertyi 35 miljoonaa euroa. Yritys maksoi veroja vain 360 000 euroa eli noin prosentin liikevoitosta. Yksi prosentti on aika alhainen veroprosentiksi! Tiedot liikevoitosta ja maksetuista veroista vaihtelevat hiukan, mutta verotuksen tiukkuus säilyy kutakuinkin tuona ankarana yhtenä prosenttina.

Mehiläinen Oy:n liikevaihdossa on nähtävästi mukana ne rahat, joilla kunnat ovat ostaneet Mehiläiseltä lastensuojelun laitospaikkoja. Erilaisia lastensuojelun yksiköitä sillä on 11. Eli kunta tekee ensin lapsen huostaanoton kevyesti lähes millä tahansa perusteella, jonka jälkeen kuntalaiset alkavat kantaa ämpärikaupalla veroin kerättyjä rahoja Ruotsiin. Lopulta rahat kulkevat Mehiläisen omistavan Ambean AB:n kautta sen omistajalle (Triton Advisors (Nordic) AB) ja nähtävästi myös sen yhteistyökumppanille, Jerseyn veroparatiisisaarella sijaitsevalle sijoitusyhtiölle (Triton Advisers Limited).

Laitospaikka maksanee Mehiläisen laitoksissa helposti 300 euroa vuorokausi. On tavallista, että lapsi asuu samassa laitoksessa täysi-ikäistymiseen saakka.

Iso osa tuosta rahasta ei siis jää kiertämään Suomeen, vaan tavalliset kuntalaiset eli veronmaksajat sponsoroivat ulkomaita. Ja vähintäänkin vierasta paikkakuntaa, jonne kunta on kyydittänyt huostaanottamansa lapset hoidettaviksi.
Mehiläinen Oy on nykymuodossaan vain rahastamassa Suomea.Eikä se ole edes suomalainen, sillä se ei ole suomalaisessa omistuksessa. Se on ruÅtsalainen. Emoyhtiö on ruotsalainen Ambea AB.

Kuntien sosiaalityöntekijät auttavat auliisti yritystä liiketoiminnassa ja suomalaisen työn taloudellisten tulosten siirtämisessä (ulkomaille) Suomen verottajan ulottumattomiin. Mehiläinen Oy:ssä kierretään veroja myös siten, että johtajat ovat muuttaneet palkkaansa pääomatuloiksi. Mehiläinen on miljonääritehdas. Kun taas kuntien sosiaalityöntekijöiden oma palkka rahoitetaan veroja keräämällä.

Sosiaalityöntekijät lastaavat lapsia kunnista lastensuojelulaitoksiin, jotka ovat jo vuosia saaneet laskuttaa mitä haluavat. Mehiläisen johtaja Markus Jussila antoi ymmärtää Silminnäkijä-ohjelmassa, että kunnat voisivat vaatia "meiltä yksityisiltä" – jotain.
http://kaisaruokamo.blogspot.com/
Lapsikauppaa kirjoitti:
Lastensuojelusta on tullut lapsikauppaa

"Suomen kuntiin on pesiytynyt parasiitti ja osakkeenomistajien raha-automaatti.
Lastensuojeluyritysten hieno ja mahtipontinen ”bisnes” ei ole liiketoimintaa ja yritystoimintaa. Se on elämistä sataprosenttisesti rahalla, jonka maksaa kunta.
Uhkea yritys elää siis sillä, että se saa Suomen kunnilta toimeentulotukea.Ja raha, jonka kunta maksaa yritykselle, on lähes sataprosenttisesti verotuloja.

Lastensuojelun sijaishuoltoa (=laitospaikkoja) myyvä Mehiläinen Oy on virittänyt veronmaksajien rahavirran alle haavin auki. Julkista rahaa sataa saavikaupalla. Se on rahaa, jolla rahoitetaan lakisääteisiä kunnallisia peruspalveluita.

Lasten sijaishuolto (itse hoito, hoitovuorokaudet) maksaa vuodessa yli puoli miljardia euroa. Siitä ja muusta kunnallisen lastensuojelun räpiköinnistä aiheutuvat sivukulut saattavat olla vähintään saman verran.
Yritykset ovat olleet rakentamassa Suomeen rahantekoautomaattia, lapsikauppaa. Sosiaalityöntekijä voi milloin tahansa millä tahansa perusteella saalistaa lapsen kiireellisesti huostaan. Lapsi kyyditetään poliisin avustamana pois kodistaan, laitokseen. Siinä se, koko bisnes yksinkertaisuudessaan.

Lapsen kyyditykseen ei tarvitse olla mitään syytä; riittää, että sosiaalityöntekijälle on kateellisen naapurin tai vallanhimoisen (tai jostain syystä kostonhaluisen) lapsiammattilaisen tekemässä lastensuojeluilmoituksessa syötetty jokin epäily.
Oikeusturvan kanssa tällä työskentelyllä ei ole enää mitään tekemistä. Mutta sitä ei kukaan pohdi; lapsikauppa on jo ehtinyt paisua niin mittavaksi toimijaksi Suomessa.

Sektorijohtaja Jussila kävi hyrisemässä onneaan television Silminnäkijä-ohjelmassa ”Huostaanotettu bisnes” (tv-2, 8.2.2012). Aihe on synkeä ja raskaiden ristiriitojen kuormittama, mutta Jussila vain hymyili leveästi. Jussilan virnistelyä katsoivat kodeissaan ne vanhemmat ja lasten muut läheiset, jotka ovat kokeneet elämänsä törkeimmät oikeusturvaloukkaukset juuri kunnallisessa lastensuojelussa. Heitä on Suomessa paljon.

Lastensuojelun sijaishuollon kaupittelussa ei tunnetusti ole mitään suorituspaineita, varma raha virtaa sisään vaikka ei itse ponnisteltaisi lainkaan.
Jussilan tulevaisuudenuskoa omaan puuhailuun lisää sekin, että hän tietää kuinka Mehiläinen Oy:ssä kierretään veroja. Verottaja ei pääse käsiksi Mehiläinen Oy:n rahoihin (esim. KSML pääkirjoitus 17.11.2011). Suomen kuntien sosiaalityöntekijät kantavat säkeittäin kuntalaisten verorahoja Mehiläiseen, joka ei halua noudattaa edes yhteiskunnan pelisääntöjä.
Mehiläinen Oy keräsi Suomessa 211 miljoonan euron liikevaihdon. Liikevoittoa siitä kertyi 35 miljoonaa euroa. Yritys maksoi veroja vain 360 000 euroa eli noin prosentin liikevoitosta. Yksi prosentti on aika alhainen veroprosentiksi! Tiedot liikevoitosta ja maksetuista veroista vaihtelevat hiukan, mutta verotuksen tiukkuus säilyy kutakuinkin tuona ankarana yhtenä prosenttina.

Mehiläinen Oy:n liikevaihdossa on nähtävästi mukana ne rahat, joilla kunnat ovat ostaneet Mehiläiseltä lastensuojelun laitospaikkoja. Erilaisia lastensuojelun yksiköitä sillä on 11. Eli kunta tekee ensin lapsen huostaanoton kevyesti lähes millä tahansa perusteella, jonka jälkeen kuntalaiset alkavat kantaa ämpärikaupalla veroin kerättyjä rahoja Ruotsiin. Lopulta rahat kulkevat Mehiläisen omistavan Ambean AB:n kautta sen omistajalle (Triton Advisors (Nordic) AB) ja nähtävästi myös sen yhteistyökumppanille, Jerseyn veroparatiisisaarella sijaitsevalle sijoitusyhtiölle (Triton Advisers Limited).

Laitospaikka maksanee Mehiläisen laitoksissa helposti 300 euroa vuorokausi. On tavallista, että lapsi asuu samassa laitoksessa täysi-ikäistymiseen saakka.

Iso osa tuosta rahasta ei siis jää kiertämään Suomeen, vaan tavalliset kuntalaiset eli veronmaksajat sponsoroivat ulkomaita. Ja vähintäänkin vierasta paikkakuntaa, jonne kunta on kyydittänyt huostaanottamansa lapset hoidettaviksi.
Mehiläinen Oy on nykymuodossaan vain rahastamassa Suomea.Eikä se ole edes suomalainen, sillä se ei ole suomalaisessa omistuksessa. Se on ruÅtsalainen. Emoyhtiö on ruotsalainen Ambea AB.

Kuntien sosiaalityöntekijät auttavat auliisti yritystä liiketoiminnassa ja suomalaisen työn taloudellisten tulosten siirtämisessä (ulkomaille) Suomen verottajan ulottumattomiin. Mehiläinen Oy:ssä kierretään veroja myös siten, että johtajat ovat muuttaneet palkkaansa pääomatuloiksi. Mehiläinen on miljonääritehdas. Kun taas kuntien sosiaalityöntekijöiden oma palkka rahoitetaan veroja keräämällä.

Sosiaalityöntekijät lastaavat lapsia kunnista lastensuojelulaitoksiin, jotka ovat jo vuosia saaneet laskuttaa mitä haluavat. Mehiläisen johtaja Markus Jussila antoi ymmärtää Silminnäkijä-ohjelmassa, että kunnat voisivat vaatia "meiltä yksityisiltä" – jotain.
http://kaisaruokamo.blogspot.com/
Palautetaanpa mieleen lastensuojelun edunvalvontahankkeen äidin , jonka toiminnasta voi lukea täältä
http://www.mv.helsinki.fi/home/jproos/vaaryyskirja.htm
lisäksi myös edunvalvontaa ajavat hankejärjestöt, joita voi aiheellisesti syyttää lastensuojeluperheiden oikeusturvaongelmista. Lastensuojelun edunvalvonnan hankejärjestöistä ja perheiden kokemuksista voi lukea täältä:

Helsingin Diakonissalaitos
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040
Nuorten Ystävät
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9797805
Ensi- ja turvakotien liitto
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8901295
Pelastakaa Lapset ry
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9153259
SOS- lapsikylä
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9937468
Hankejärjestöt kirjoitti:
Palautetaanpa mieleen lastensuojelun edunvalvontahankkeen äidin , jonka toiminnasta voi lukea täältä
http://www.mv.helsinki.fi/home/jproos/vaaryyskirja.htm
lisäksi myös edunvalvontaa ajavat hankejärjestöt, joita voi aiheellisesti syyttää lastensuojeluperheiden oikeusturvaongelmista. Lastensuojelun edunvalvonnan hankejärjestöistä ja perheiden kokemuksista voi lukea täältä:

Helsingin Diakonissalaitos
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040
Nuorten Ystävät
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9797805
Ensi- ja turvakotien liitto
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8901295
Pelastakaa Lapset ry
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9153259
SOS- lapsikylä
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9937468
Finnairin suhmuroinnit ovat pisara meressä lastensuojelun kähmintöihin verrattuna. Lastensuojelussa tarvittaisiin nyt pikaisesti totuuskomissiota selvittämään lastensuojelun lapsille, perheille ja kansantaloudelle aiheuttamat vahingot.

"Suomi alkaa olla täynnä lastensuojeluksi naamioitua RAY:n, valtion ja kuntien rahastusta: muka sitoutumattomia yleishyödyllisiä yhdistyksiä ja säätiöitä, tutkimuslaitoksia, perhekoteja, konsulttifirmoja , huolestuneita poliitikkoja, kuntapäättäjiä ja lastensuojelun "ammattilaisia".
Nämä rahastavat surutta veronmaksajia, valtaavat hallituspaikat toistensa järjestöissä ja yrityksissä , käyvät kouluttamassa muita bisnekseen haluavia ja valistamassa valheillaan tietämättömiä poliitikkoja ja toimittajia. Tämän pienen piirin "erityisosaamisen" kohteeksi joutuneiden vanhempien ja lasten oikeusturva ja sananvapaus on jo viety, samoin kansalaisoikeudet ja ihmisarvo. "
lainaus perhetyö tuhoaa perheitä -ketjusta

Yksi syrjäytetty nuori tuottaa syrjäyttäjilleen vähintään 1000 000 euroa

"Yhden nuoren syrjäytyminen ja jääminen työelämän ulkopuolelle maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa " on uusi muotihokema, joka pitäisi muotoilla uudestaan muotoon:
Yhden nuoren syrjäyttäminen ja jättäminen työelämän ulkopuolelle tuottaa erilaisille lastensuojelujärjestöille ja -yrittäjille, hoito-, työelämävalmennus- ja kuntoutusyrityksille vähintään miljoona euroa.
Syrjäyttäminen on kannattavaa valtion tukemaa liiketoimintaa.."
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040

"On havaittavissa, että lastensuojeluksi nimetty toiminta itsessään aiheuttaa huono-osaisuutta, ja sekä lasten että vanhempien syrjäyttämistä.
Syrjäyttäminen tapahtuu lasten kohdalla siten, että kodeistaan pois otetut lapset suistetaan raiteiltaan, heidän turvallisuudentunteensa horjutetaan, heidät ajetaan usein päihteiden käyttäjiksi, rikollisiksi ja altistetaan seksuaaliselle hyväksikäytölle lastensuojelulaitoksissa. Moni lapsi jää vaille perusopetusta, terveydenhuollon palveluita, joutuu elämään vankilamaisissa oloissa alistettuna ja jää siten loppuelämäkseen sosiaalitoimen asiakkaaksi.
Tästä syrjäyttämisestä kunnat ovat halukkaita maksamaan, usein jopa 10 000 euroa kuukaudessa per lapsi.

Vanhempien syrjäyttäminen tapahtuu siten, että vanhemmat pakotetaan irtisanomaan itsensä työpaikoistaan, siirtymään perhekuntoutus -nimikkeellä oleviin laitoksiin ja oleilemaan siellä toimetonna, vanhempia juoksutetaan työajalla hyödyttömissä neuvotteluissa, joissa jauhetaan aina samoja asioita ja ongelmia näkemättä kasvavassa ja kehittyvässä lapsessa tai heidän vanhemmissaan mitään hyvää.

Vanhempia ja lapsia pyritään syrjäyttämään myös estämällä lapsen ja vanhemman tapaamiset tai järjestämällä lapsen tapaamiset satojen kilometrien päähän lastenkotiin niin, että kaikki vapaa-aika kuluu joko matkustamiseen tai lapsen tapaamisasioiden järjestämiseen.Usein vanhemmat päätyvät lastensuojelun toiminnan takia mielenterveystoimiston asiakkuuteen tai jäämään uupumuksen takia sairaslomalle.
Lastensuojelun toiminta on siten tehokasta syrjäyttämistoimintaa eli huono-osaisuuden periyttämistä. Sen kustannukset yhteiskunnalle ovat mittaamattomat sekä rahana että inhimillisinä kärsimyksinä.
http://www.knuutilaki.net/node/26

"Palvelujen on seurattava, minkälaisia vaikutuksia niiden toiminnalla on. Ne voivat kehittyä vain jos ne tietävät asiakkaiden (lasten ja nuorten) palautteen perusteella, miten niiden toiminta edistää (vai edistääkö se) lasten
turvallisuutta ja hyvinvointia. Erityisen tärkeää on tarkkailla mahdollisia negatiivisia seurauksia. –(Munroe Report 2011) "

Tästä tavoitteesta ollaan lastensuojelussa valovuosien päässä ja varmaa on, ettei minkäänlaista viranomaistoimien tutkimusta, seurantaa ja asiakaspalautteen keräämistä tulla toteuttamaan ilman tiukkaa lakisääteistä ja valvottua pakkoa.
Sen sijaan, että tärväävät rahansa valheellisiin mainoskampanjoihin , entiset pahamaineiset lastensuojelulaitokset voisivat yrittää hyvittää aiheuttamansa kärsimykset uhreilleen ( esim. kipukorvaus ja kuntoutusmaksut) ja perustaa totuuskomissioita, palkata laitoksissaan raiskatut ja hakatut kertomaan kokemuksistaan esim. tuleville ohjaajille ja tapaamaan kohtalotovereitaan.
Murto - osalla nykyisistä markkinointi- ja mainoskuluista saataisiin kuntoutettua jo monta ex- asukasta ja hyvitysyritys antaisi yritykselle aitoa uskottavuutta auttajana.

Tällaista ei tietenkään tapahdu Suomessa vaan laitokset odottavat toiveikkaina, että pahoinpitelemänsä uhrit kuolevat pois ennenkuin ehtivät kertoa, leimaavat muistavat hulluiksi , pelottelevat kertovia oikeustoimilla ja uhkaavat perheellisiä ex- uhreja kidutuksen ylisukupolvisella periyttämisellä.
http://www.knuutilaki.net/node/28 http://www.knuutilaki.net/node/26
http://www.knuutilaki.net/node/31 http://keskustelu.suomi24.fi/node/5499575
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9652900
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9786640
Ls- totuuskomissio kirjoitti:
Finnairin suhmuroinnit ovat pisara meressä lastensuojelun kähmintöihin verrattuna. Lastensuojelussa tarvittaisiin nyt pikaisesti totuuskomissiota selvittämään lastensuojelun lapsille, perheille ja kansantaloudelle aiheuttamat vahingot.

"Suomi alkaa olla täynnä lastensuojeluksi naamioitua RAY:n, valtion ja kuntien rahastusta: muka sitoutumattomia yleishyödyllisiä yhdistyksiä ja säätiöitä, tutkimuslaitoksia, perhekoteja, konsulttifirmoja , huolestuneita poliitikkoja, kuntapäättäjiä ja lastensuojelun "ammattilaisia".
Nämä rahastavat surutta veronmaksajia, valtaavat hallituspaikat toistensa järjestöissä ja yrityksissä , käyvät kouluttamassa muita bisnekseen haluavia ja valistamassa valheillaan tietämättömiä poliitikkoja ja toimittajia. Tämän pienen piirin "erityisosaamisen" kohteeksi joutuneiden vanhempien ja lasten oikeusturva ja sananvapaus on jo viety, samoin kansalaisoikeudet ja ihmisarvo. "
lainaus perhetyö tuhoaa perheitä -ketjusta

Yksi syrjäytetty nuori tuottaa syrjäyttäjilleen vähintään 1000 000 euroa

"Yhden nuoren syrjäytyminen ja jääminen työelämän ulkopuolelle maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa " on uusi muotihokema, joka pitäisi muotoilla uudestaan muotoon:
Yhden nuoren syrjäyttäminen ja jättäminen työelämän ulkopuolelle tuottaa erilaisille lastensuojelujärjestöille ja -yrittäjille, hoito-, työelämävalmennus- ja kuntoutusyrityksille vähintään miljoona euroa.
Syrjäyttäminen on kannattavaa valtion tukemaa liiketoimintaa.."
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040

"On havaittavissa, että lastensuojeluksi nimetty toiminta itsessään aiheuttaa huono-osaisuutta, ja sekä lasten että vanhempien syrjäyttämistä.
Syrjäyttäminen tapahtuu lasten kohdalla siten, että kodeistaan pois otetut lapset suistetaan raiteiltaan, heidän turvallisuudentunteensa horjutetaan, heidät ajetaan usein päihteiden käyttäjiksi, rikollisiksi ja altistetaan seksuaaliselle hyväksikäytölle lastensuojelulaitoksissa. Moni lapsi jää vaille perusopetusta, terveydenhuollon palveluita, joutuu elämään vankilamaisissa oloissa alistettuna ja jää siten loppuelämäkseen sosiaalitoimen asiakkaaksi.
Tästä syrjäyttämisestä kunnat ovat halukkaita maksamaan, usein jopa 10 000 euroa kuukaudessa per lapsi.

Vanhempien syrjäyttäminen tapahtuu siten, että vanhemmat pakotetaan irtisanomaan itsensä työpaikoistaan, siirtymään perhekuntoutus -nimikkeellä oleviin laitoksiin ja oleilemaan siellä toimetonna, vanhempia juoksutetaan työajalla hyödyttömissä neuvotteluissa, joissa jauhetaan aina samoja asioita ja ongelmia näkemättä kasvavassa ja kehittyvässä lapsessa tai heidän vanhemmissaan mitään hyvää.

Vanhempia ja lapsia pyritään syrjäyttämään myös estämällä lapsen ja vanhemman tapaamiset tai järjestämällä lapsen tapaamiset satojen kilometrien päähän lastenkotiin niin, että kaikki vapaa-aika kuluu joko matkustamiseen tai lapsen tapaamisasioiden järjestämiseen.Usein vanhemmat päätyvät lastensuojelun toiminnan takia mielenterveystoimiston asiakkuuteen tai jäämään uupumuksen takia sairaslomalle.
Lastensuojelun toiminta on siten tehokasta syrjäyttämistoimintaa eli huono-osaisuuden periyttämistä. Sen kustannukset yhteiskunnalle ovat mittaamattomat sekä rahana että inhimillisinä kärsimyksinä.
http://www.knuutilaki.net/node/26

"Palvelujen on seurattava, minkälaisia vaikutuksia niiden toiminnalla on. Ne voivat kehittyä vain jos ne tietävät asiakkaiden (lasten ja nuorten) palautteen perusteella, miten niiden toiminta edistää (vai edistääkö se) lasten
turvallisuutta ja hyvinvointia. Erityisen tärkeää on tarkkailla mahdollisia negatiivisia seurauksia. –(Munroe Report 2011) "

Tästä tavoitteesta ollaan lastensuojelussa valovuosien päässä ja varmaa on, ettei minkäänlaista viranomaistoimien tutkimusta, seurantaa ja asiakaspalautteen keräämistä tulla toteuttamaan ilman tiukkaa lakisääteistä ja valvottua pakkoa.
Sen sijaan, että tärväävät rahansa valheellisiin mainoskampanjoihin , entiset pahamaineiset lastensuojelulaitokset voisivat yrittää hyvittää aiheuttamansa kärsimykset uhreilleen ( esim. kipukorvaus ja kuntoutusmaksut) ja perustaa totuuskomissioita, palkata laitoksissaan raiskatut ja hakatut kertomaan kokemuksistaan esim. tuleville ohjaajille ja tapaamaan kohtalotovereitaan.
Murto - osalla nykyisistä markkinointi- ja mainoskuluista saataisiin kuntoutettua jo monta ex- asukasta ja hyvitysyritys antaisi yritykselle aitoa uskottavuutta auttajana.

Tällaista ei tietenkään tapahdu Suomessa vaan laitokset odottavat toiveikkaina, että pahoinpitelemänsä uhrit kuolevat pois ennenkuin ehtivät kertoa, leimaavat muistavat hulluiksi , pelottelevat kertovia oikeustoimilla ja uhkaavat perheellisiä ex- uhreja kidutuksen ylisukupolvisella periyttämisellä.
http://www.knuutilaki.net/node/28 http://www.knuutilaki.net/node/26
http://www.knuutilaki.net/node/31 http://keskustelu.suomi24.fi/node/5499575
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9652900
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9786640
Nyt Suomessa on alkamassa lapsikaupasta elävien yritysten etupiirijako.
Mistään todellisesta kilpailusta ei ole kyse, vaan yritykset jakavat suomalaiset lapsimarkkinat sulassa sovussa. Löysä lastensuojelulaki, puolueelliset oikeudenkäynnit hallinto- oikeuksissa , pelkistä huostista palkitseva lastensuojelukerroin ja sosiaalialan puuttuvat vastuu- ja korvausvelvoitteet takaavat, että jaettavaa eli hatarin tai laittomin perustein huostattuja lapsia riittää kaikille. Diakonissalaitos, Mainio Vire Oy, Merikratos Oy, Mehiläinen Oy, Nuorten Ystävät Oy, Care Component Oy, Perhehoitokumppanit Suomessa Oy ja lukuisat muut tutkimattomat ja valvomattomat yritykset pääsevät rahastamaan suomalaisia häiriöttä.

Jos vanhemmat nostavat äläkän, Euroopan ihmisoikeussopimusta rikkova hallinto- oikeus kyllä siunaa huostapäätöksen 100% varmuudella ja vanhempien ja lasten suut tukitaan määräämällä lapselle lastensuojelun edunvalvoja, joita mm. Diakonissalaitos, Nuorten Ystävät Oy, Pelastakaa Lapset Oy ja Merikratos OY kouluttavat. Kätevää!
Kuntaliiton ja Merikratos Newsin Sirkka Rousu antaa vielä päälle haastattelun, jonka mukaan Suomalaisessa lastensuojelussa ei ole oikeusturvaongelmia!

Näin tämä sosiaalibisneksen valvonta siirtyy päinvastaiseksi kuin julkisesti tuotettujen peruspalveluiden aikana: yksityinen raha alkaa valvoa tavallista kansalaista.Sellaiseksi Suomi on muuttumassa. Kuntaliitokset tehdään sopivasti sosiaali- ja terveyspalveluiden yksityistämistä varten. Yritys saa häslätä suuremmalla markkina-alueella eli isommassa kunnassa.
Lapsibisnestä kirjoitti:
Nyt Suomessa on alkamassa lapsikaupasta elävien yritysten etupiirijako.
Mistään todellisesta kilpailusta ei ole kyse, vaan yritykset jakavat suomalaiset lapsimarkkinat sulassa sovussa. Löysä lastensuojelulaki, puolueelliset oikeudenkäynnit hallinto- oikeuksissa , pelkistä huostista palkitseva lastensuojelukerroin ja sosiaalialan puuttuvat vastuu- ja korvausvelvoitteet takaavat, että jaettavaa eli hatarin tai laittomin perustein huostattuja lapsia riittää kaikille. Diakonissalaitos, Mainio Vire Oy, Merikratos Oy, Mehiläinen Oy, Nuorten Ystävät Oy, Care Component Oy, Perhehoitokumppanit Suomessa Oy ja lukuisat muut tutkimattomat ja valvomattomat yritykset pääsevät rahastamaan suomalaisia häiriöttä.

Jos vanhemmat nostavat äläkän, Euroopan ihmisoikeussopimusta rikkova hallinto- oikeus kyllä siunaa huostapäätöksen 100% varmuudella ja vanhempien ja lasten suut tukitaan määräämällä lapselle lastensuojelun edunvalvoja, joita mm. Diakonissalaitos, Nuorten Ystävät Oy, Pelastakaa Lapset Oy ja Merikratos OY kouluttavat. Kätevää!
Kuntaliiton ja Merikratos Newsin Sirkka Rousu antaa vielä päälle haastattelun, jonka mukaan Suomalaisessa lastensuojelussa ei ole oikeusturvaongelmia!

Näin tämä sosiaalibisneksen valvonta siirtyy päinvastaiseksi kuin julkisesti tuotettujen peruspalveluiden aikana: yksityinen raha alkaa valvoa tavallista kansalaista.Sellaiseksi Suomi on muuttumassa. Kuntaliitokset tehdään sopivasti sosiaali- ja terveyspalveluiden yksityistämistä varten. Yritys saa häslätä suuremmalla markkina-alueella eli isommassa kunnassa.
"Lastensuojelutyöntekijät ovat ammatillisesti epävarmoja ja viime aikoina heidän päähänsä on istutettu kohtalokas käsitys kaiken sosiaalisesta konstruoituvuudesta, mikä nähdäkseni heidän ajattelussaan tarkoittaa sitä, että jokaisessa tapauksessa on iso määrä erilaisia totuuksia, joista voi mielensä mukaan valita yhden.

Viranomaiset ajattelevat myös, että lapsen etu oikeuttaa kaiken muun, myös epäoikeudenmukaisen ja mielivaltaisen kohtelun. Hallintojuristit taas katsovat vain sitä, onko toimittu edes kutakuinkin sääntöjen mukaan. Tärkeimpänä on se, että on pyydetty ja saatu sopiva lausunto lastenpsykiatreilta, jonka perusteita ei yleensä aseteta kyseenalaiseksi (Tiedän kuitenkin yhden tapauksen jossa lastenpsykiatrien lausuntoja ei ole otettu huomioon: ns. Koskenpoikien tapauksen, jossa KKO sivuutti ne vailla perusteluja; toivottavasti tämä on ennakkotapaus siitä, että ainakaan lasta ja vanhempia tapaamatta tehtyjä lausuntoja ei pidä ottaa huomioon).

Kun kaikkea tätä voi perustella lapsen yksilöllisellä edulla, jonka määrittäjänä juuri sosiaalityöntekijä tai lastenpsykiatri on, lopputulos on se, että eri mieltä oleva lapsi tai vanhempi jää jyrän alle. Parhaassa tapauksessa se merkitsee usean vuoden turhaa ja kallista huostaanottoa, pahimmassa tapauksessa koko lapsuuden kestänyttä sijoitusta.

Lapsen ainoaksi vaihtoehdoksi jää, niin kuin Pia-Liisa Heiliö, eräs lasten pysyvän huostaanoton piilokäsikirjoituksen merkittävistä taustahenkilöistä, on K&T -tapauksen ihmisoikeuskäsittelyn yhteydessä asian ilmaissut: ”lapsella on oikeus tasavertaisena aikuisena ottaa yhteys vanhempiinsa ja siten luoda heihin normaalit perhesuhteet” (ks. Suomela 2006)."

http://www.mv.helsinki.fi/home/jproos/vaaryyskirja.htm
Edunvalvonnan äiti kirjoitti:
"Lastensuojelutyöntekijät ovat ammatillisesti epävarmoja ja viime aikoina heidän päähänsä on istutettu kohtalokas käsitys kaiken sosiaalisesta konstruoituvuudesta, mikä nähdäkseni heidän ajattelussaan tarkoittaa sitä, että jokaisessa tapauksessa on iso määrä erilaisia totuuksia, joista voi mielensä mukaan valita yhden.

Viranomaiset ajattelevat myös, että lapsen etu oikeuttaa kaiken muun, myös epäoikeudenmukaisen ja mielivaltaisen kohtelun. Hallintojuristit taas katsovat vain sitä, onko toimittu edes kutakuinkin sääntöjen mukaan. Tärkeimpänä on se, että on pyydetty ja saatu sopiva lausunto lastenpsykiatreilta, jonka perusteita ei yleensä aseteta kyseenalaiseksi (Tiedän kuitenkin yhden tapauksen jossa lastenpsykiatrien lausuntoja ei ole otettu huomioon: ns. Koskenpoikien tapauksen, jossa KKO sivuutti ne vailla perusteluja; toivottavasti tämä on ennakkotapaus siitä, että ainakaan lasta ja vanhempia tapaamatta tehtyjä lausuntoja ei pidä ottaa huomioon).

Kun kaikkea tätä voi perustella lapsen yksilöllisellä edulla, jonka määrittäjänä juuri sosiaalityöntekijä tai lastenpsykiatri on, lopputulos on se, että eri mieltä oleva lapsi tai vanhempi jää jyrän alle. Parhaassa tapauksessa se merkitsee usean vuoden turhaa ja kallista huostaanottoa, pahimmassa tapauksessa koko lapsuuden kestänyttä sijoitusta.

Lapsen ainoaksi vaihtoehdoksi jää, niin kuin Pia-Liisa Heiliö, eräs lasten pysyvän huostaanoton piilokäsikirjoituksen merkittävistä taustahenkilöistä, on K&T -tapauksen ihmisoikeuskäsittelyn yhteydessä asian ilmaissut: ”lapsella on oikeus tasavertaisena aikuisena ottaa yhteys vanhempiinsa ja siten luoda heihin normaalit perhesuhteet” (ks. Suomela 2006)."

http://www.mv.helsinki.fi/home/jproos/vaaryyskirja.htm
Lastensuojelun erityisosaaja Kaisi Peltoniemi kertoo uusimmassa Merikaratos News- lehdessä lastensuojelun edunvalvojaprojektista. Kriteerit edunvalvojan määräämiseksi- osiossa Peltoniemi mainitsee esimerkeiksi ilmeisestä eturistiriidasta huoltajan ja lapsen välillä :
• "Huoltajaa tai hänelle läheistä henkilöä epäillään lapsen pahoinpitelystä tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä."
Siis pelkkä perusteeton epäily, joiden määrää uusi lastensuojelun ilmoitusvelvollisuus taatusti lisää, riittää edunvalvojan määräämiseen. Syyttömän rikoksesta ilmoittaneen vanhemman puheoikeuden viemiseen riittää, että epäily kohdistuu vain toiseen vanhempaan tai vanhemman läheiseen.
Finnilä- Tuohimaan väitöskirjatutkimuksen mukaan suomalaisten lastensuojeluammattilaisten kyky selvittää seksuaalisen väkivallan epäilyjä on huolestuttavan heikko ja tutkimusmenetelmät epätieteellisiä.
On siis odotettavissa, että väärät ja todistamattomatkin syytteet johtavat lasten turhiin vuosikausia kestäviin tutkimuksiin ja laitossijoituksiin, jotka altistavat heidät seksuaaliselle hyväksikäytölle ja traumatisoivat heitä yhtä paljon kuin todellisen seksuaalirikoksen uhriksi joutuminen, vaikka valvomattomassa sijaispaikassa ei seksuaalista hyväksikäyttöä tapahtuisikaan.

"-Huoltaja ei terveydentilansa vuoksi kykene käyttämään puolueettomasti lapsen puhevaltaa " - Odotan mielenkiinnolla minkälainen vanhemman terveydentila ja kenen toteamana estää puhevallan käytön. Riittääkö, että on kertonut olevansa väsynyt terveyskeskuksessa tai neuvolassa?

• "Huoltajat eivät kykene esim. asiakassuunnitelmaa tarkistettaessa erottamaan riittävästi toisistaan omia ja lasten tarpeita ja siten puolueettomasti valvomaan lapsen etua "
Peltoniemi ei lainkaan kyseenalaista kouluttamattoman lastensuojelukoneiston tai peräti -bisneksen edustajan kykyä erottaa omat ja lasten tarpeet. Onko puolueellisuus jo lähtökohtaisesti vain vanhempia koskeva pahe?

• "Huoltajan passiivisuus käyttää lapsen puhevaltaa "
Tässä onkin ihan uusi vanhemman puhevallan viemisen peruste. Miten passiivisuus mitataan? Tulkitaanko lapsen edun vaarantavaksi passiivisuudeksi se, ettei suostu kaikkiin vai vain tiettyihin ( mihin?) sosiaalityöntekijän lasta koskeviin ehdotuksiin?

• "Lapsen yksityisyyden suojaan liittyvät kiistatilanteet."
Laittoman huostan ja viranomaisrikosten julkisuuten tuominen siis riittää ja on pätevä kriteeri lastensuojelun edunvalvojan määräämiseksi.

Peltoniemi muistaa korostaa, että edunvalvojaprojekti ei uhkaa sosiaalityöntekijämielivaltaa eikä ole todellinen uhka edes epäpätevälle tai laittomuuksiin syyllistyvälle sosiaalityöntekijälle: "On tärkeää muistaa, että edunvalvoja määrätään tiettyyn asiaan nimenomaan huoltajan sijaan käyttämään lapsen puhevaltaa, ei sosiaalityöntekijän tilalle. Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä johtaa lastensuojeluprosessia. Edunvalvojan määrääminen ei vaikuta millään tavalla sosiaalityöntekijän lakisääteisiin velvoitteisiin
suhteessa lapseen, tämän tapaamiseen, kuulemiseen ja mielipiteen selvittämiseen. "

Edunvalvoja ei ole uhka mielivaltaiselle sosiaalityöntekijälle edes ammatillisesti, sillä "Lapsen edunvalvojan pätevyydestä ei ole olemassa erityissäännöksiä. " "Puolueettoman" edunvalvojan kuitenkin kannattaa olla hyvää pataa sosiaalityöntekijän kanssa sillä sosiaalityöntekijällä on valta ja velvoite työllistää edunvalvoja ja vaikutusvaltaa myös siihen kuka tulee työllistetyksi noin 70euron tuntipalkkaiseen tehtävään.
Peltoniemi jatkaa että " Sopivuutta arvioitaessa on otettava huomioon edunvalvojaksi esitetyn henkilön taito ja kokemus." Eli valituksi ei tule pätevin vaan järjestelmälle ja sen rikkeille lojaaliutensa palveluvuosilla todistanut. Ammattitaitoiset ja koulutetuthan pakenevat lapsikaupaksi muuttuneesta lastensuojelusta parissa vuodessa.

Lastensuojeluksi itseään nimittävässä lapsen edun kultissa tuskin välitetään lasten edusta tai kuulemisesta niin paljoa kuin aikuisten palkansaajarouvien:
Peltoniemen mukaan "edunvalvoja tuo esille oman näkemyksensä siitä, mikä olisi lapsen edun kannalta paras ratkaisu. Edunvalvojan näkemys lapsen edusta voi poiketa lapsen, sosiaalitoimen tai huoltajien näkemyksistä."
Tuskin sentään sosiaalityöntekijän, jota voi pitää edunvalvojan edunvalvojana, työnantajana ja työkaverina. Positiivista on , että lapsilta on alettu kysellä edunvalvojakokemuksista. Keskellä kriisiä on kuitenkin vaikea arvioida edunvalvojan panosta, varsinkin kun suurin osa asiakkaista ei tiedä eikä lue lastensuojelun itsestään tehdyistä usein mustamaalaavista kirjauksista, jotka vaikuttavat lapsen kohteluun, oikeusturvaan ja asemaan vuosikymmeniä kriisin jälkeenkin.

On hyvä ja kaikkien lasten ja perheiden etu, jos lapsilla on mahdollisuus saada ammattitaitoisia ja puolueettomia edunvalvojia tuekseen. Lastensuojelun edunvalvontahanke ei valitettavasti takaa millään tavalla tällaista lopputulosta, päinvastoin. http://www.merikratos.fi/pdf/news012012.pdf
oikeusturvapuutteita kirjoitti:
Lastensuojelun erityisosaaja Kaisi Peltoniemi kertoo uusimmassa Merikaratos News- lehdessä lastensuojelun edunvalvojaprojektista. Kriteerit edunvalvojan määräämiseksi- osiossa Peltoniemi mainitsee esimerkeiksi ilmeisestä eturistiriidasta huoltajan ja lapsen välillä :
• "Huoltajaa tai hänelle läheistä henkilöä epäillään lapsen pahoinpitelystä tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä."
Siis pelkkä perusteeton epäily, joiden määrää uusi lastensuojelun ilmoitusvelvollisuus taatusti lisää, riittää edunvalvojan määräämiseen. Syyttömän rikoksesta ilmoittaneen vanhemman puheoikeuden viemiseen riittää, että epäily kohdistuu vain toiseen vanhempaan tai vanhemman läheiseen.
Finnilä- Tuohimaan väitöskirjatutkimuksen mukaan suomalaisten lastensuojeluammattilaisten kyky selvittää seksuaalisen väkivallan epäilyjä on huolestuttavan heikko ja tutkimusmenetelmät epätieteellisiä.
On siis odotettavissa, että väärät ja todistamattomatkin syytteet johtavat lasten turhiin vuosikausia kestäviin tutkimuksiin ja laitossijoituksiin, jotka altistavat heidät seksuaaliselle hyväksikäytölle ja traumatisoivat heitä yhtä paljon kuin todellisen seksuaalirikoksen uhriksi joutuminen, vaikka valvomattomassa sijaispaikassa ei seksuaalista hyväksikäyttöä tapahtuisikaan.

"-Huoltaja ei terveydentilansa vuoksi kykene käyttämään puolueettomasti lapsen puhevaltaa " - Odotan mielenkiinnolla minkälainen vanhemman terveydentila ja kenen toteamana estää puhevallan käytön. Riittääkö, että on kertonut olevansa väsynyt terveyskeskuksessa tai neuvolassa?

• "Huoltajat eivät kykene esim. asiakassuunnitelmaa tarkistettaessa erottamaan riittävästi toisistaan omia ja lasten tarpeita ja siten puolueettomasti valvomaan lapsen etua "
Peltoniemi ei lainkaan kyseenalaista kouluttamattoman lastensuojelukoneiston tai peräti -bisneksen edustajan kykyä erottaa omat ja lasten tarpeet. Onko puolueellisuus jo lähtökohtaisesti vain vanhempia koskeva pahe?

• "Huoltajan passiivisuus käyttää lapsen puhevaltaa "
Tässä onkin ihan uusi vanhemman puhevallan viemisen peruste. Miten passiivisuus mitataan? Tulkitaanko lapsen edun vaarantavaksi passiivisuudeksi se, ettei suostu kaikkiin vai vain tiettyihin ( mihin?) sosiaalityöntekijän lasta koskeviin ehdotuksiin?

• "Lapsen yksityisyyden suojaan liittyvät kiistatilanteet."
Laittoman huostan ja viranomaisrikosten julkisuuten tuominen siis riittää ja on pätevä kriteeri lastensuojelun edunvalvojan määräämiseksi.

Peltoniemi muistaa korostaa, että edunvalvojaprojekti ei uhkaa sosiaalityöntekijämielivaltaa eikä ole todellinen uhka edes epäpätevälle tai laittomuuksiin syyllistyvälle sosiaalityöntekijälle: "On tärkeää muistaa, että edunvalvoja määrätään tiettyyn asiaan nimenomaan huoltajan sijaan käyttämään lapsen puhevaltaa, ei sosiaalityöntekijän tilalle. Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä johtaa lastensuojeluprosessia. Edunvalvojan määrääminen ei vaikuta millään tavalla sosiaalityöntekijän lakisääteisiin velvoitteisiin
suhteessa lapseen, tämän tapaamiseen, kuulemiseen ja mielipiteen selvittämiseen. "

Edunvalvoja ei ole uhka mielivaltaiselle sosiaalityöntekijälle edes ammatillisesti, sillä "Lapsen edunvalvojan pätevyydestä ei ole olemassa erityissäännöksiä. " "Puolueettoman" edunvalvojan kuitenkin kannattaa olla hyvää pataa sosiaalityöntekijän kanssa sillä sosiaalityöntekijällä on valta ja velvoite työllistää edunvalvoja ja vaikutusvaltaa myös siihen kuka tulee työllistetyksi noin 70euron tuntipalkkaiseen tehtävään.
Peltoniemi jatkaa että " Sopivuutta arvioitaessa on otettava huomioon edunvalvojaksi esitetyn henkilön taito ja kokemus." Eli valituksi ei tule pätevin vaan järjestelmälle ja sen rikkeille lojaaliutensa palveluvuosilla todistanut. Ammattitaitoiset ja koulutetuthan pakenevat lapsikaupaksi muuttuneesta lastensuojelusta parissa vuodessa.

Lastensuojeluksi itseään nimittävässä lapsen edun kultissa tuskin välitetään lasten edusta tai kuulemisesta niin paljoa kuin aikuisten palkansaajarouvien:
Peltoniemen mukaan "edunvalvoja tuo esille oman näkemyksensä siitä, mikä olisi lapsen edun kannalta paras ratkaisu. Edunvalvojan näkemys lapsen edusta voi poiketa lapsen, sosiaalitoimen tai huoltajien näkemyksistä."
Tuskin sentään sosiaalityöntekijän, jota voi pitää edunvalvojan edunvalvojana, työnantajana ja työkaverina. Positiivista on , että lapsilta on alettu kysellä edunvalvojakokemuksista. Keskellä kriisiä on kuitenkin vaikea arvioida edunvalvojan panosta, varsinkin kun suurin osa asiakkaista ei tiedä eikä lue lastensuojelun itsestään tehdyistä usein mustamaalaavista kirjauksista, jotka vaikuttavat lapsen kohteluun, oikeusturvaan ja asemaan vuosikymmeniä kriisin jälkeenkin.

On hyvä ja kaikkien lasten ja perheiden etu, jos lapsilla on mahdollisuus saada ammattitaitoisia ja puolueettomia edunvalvojia tuekseen. Lastensuojelun edunvalvontahanke ei valitettavasti takaa millään tavalla tällaista lopputulosta, päinvastoin. http://www.merikratos.fi/pdf/news012012.pdf
Empatia heikompaa kohtaan ja avoimuus on rikos- lastensuojelussa

"Silminnäkijä-ohjelma on ollut hyvin kiusallinen kokemus Naantalin kaupungille. Olen saanut asiasta tietoja (kiitos niistä!).Jo ennen ohjelman esittämistä Naantalin sosiaalivirkamiehet alkoivat reagoida hermostuneesti. Ohjelman lähetyspäivänä (8.2.2012) sosiaalivirastossa oli ollut latautunut tunnelma – olihan toimittaja Dumell haastatellut monia sosiaalipsykopaatteja, ei kun siis -byrokraattejakin.

Lisäksi paikalliset lehdet oli kertoneet kyseisenä päivänä, että illalla lähetettävässä Silminnäkijä-ohjelmassa ruoditaan Naantalin lastensuojelua ja hämmentäviä lasten huostaanottoja.Sosiaalibyrokraatit olivat alkaneet tuntea kuumotusta takapuolessaan. He tiesivät, ettei tv-ohjelmassa kiiteltäisi heitä.

Kaupungin tärkeimmät sosiaalibyrokraatit olivat ahtautuneet kyseisenä päivänä samaan huoneeseen. Huoneesta oli kuulunut meteli jo kauas käytävälle. Sosiaaliosastossa liikkuneet kaupunkilaiset olivat hämmästelleet erikoista levottomuutta. Paikalla metelöimässä oli ollut ainakin perusturvajohtaja Iiro Pöyhönen – josta muuten aivan erityisesti on kantautunut tietoja Silminnäkijä-ohjelman jälkeen.

Mielestäni asiat ovat Naantalin sosiaalihallinnossa tosi kurjassa mallissa, jos johtaja itse antaa ymmärtää olevansa vielä hölmömpi kuin alaisensa. Silloin ei voi alaisiltakaan odottaa kovin kummoista.
Vain julkisuus tuo jonkinlaista tasapuolisuutta ihmisten asioiden hoitoon – niin järkyttävältä kuin se kuulostaakin. Ja se julkisuus näyttää olevan kirpeää byrokraattien mielestä! Hyvä niin.

Perusturvajohtaja Iiro Pöyhönen on suuttunut eräälle seurakunnan työntenkijälle, joka on puhunut Juha-isän puolesta. Pöyhönen kärsii siitä, että jotkut ovat uskaltaneet arvostella hänen kunnianarvoisaa virastoaan. Hän oli kiirehtinyt antamaan tälle seurakunnan työntekijälle porttikiellon Naantalin kaupungin tiloihin. Porttikiellon kestoksi hän määräsi puoli vuotta.

Myöhemmin hän oli lieventänyt rangaistustaan siten, että seurakunnan työntekijä ei saa olla tekemisissä kaupungin työntekijöiden kanssa (puoleen vuoteen).

Nähtävästi Pöyhönen haluaa eristää seurakunnan sosiaalitantoista. Hänen voimantuntonsa on lievästi sanottuna... turvonnut.

Uskon, että Naantalin kaupunginkin henkilöstössä on paljon ihmisiä, joka kauhistelevat sosiaalitoimen puuhia.Minä olen jo ehtinyt ääneen hämmästellä sitä, kuinka televisio-ohjelmassa esiintynyt diakoni ryhtyi pyöristämään sanojaan. Hän selvästi koetti tasapainotella siten, ettei olisi tullut ärsyttäneeksi ketään. Pidin sitä hengettömänä neutraaliutena.En hämmästele enää. Naantalin sosiaalibyrokraattien (ja itse johtajan!) hermostunut tapa reagoida lienee yleisemminkin tiedossa.

Iiro Pöyhönen koetti Silminnäkijässä puhua hienosti. Hän halusi kuulostaa fiksulta ja objektiiviselta. Hän antoi analyysinsä siitä, miksi huostaanotot ovat nostattaneet vastalauseita ja suurta hämmästystä. Pöyhösen mukaan ihmiset tahtovat riidellä siksi, koska maailma on juridisoitunut. Ihmiset käyvät läpi viranomaisten toimintaa juridisista näkökulmista.

Jaa-a. Enpä usko, että syy on pelkästään tuo. Nimittäin, mitä juridisoituneempaa hallinto on, sitä epätoivoisemmassa asemassa kansalainen on. Viranomaisten käyttämät lakipykälät kirjoitetaan hallintobyrokraattien tarpeisiin. Kunnallinen lastensuojelu on siitä erittäin hyvä esimerkki.
Pöyhösen pitää harjoittaa parempaa itsetutkiskelua ja tajuta, että perheet ja heidän läheisensä ovat olleet suunnattoman järkyttyneitä siitä, että heidän elämänsä ja perusturvallisuutensa on asetettu vakavaan vaaraan."
http://kaisaruokamo.blogspot.com/

Perusturvarikollisten, anteeksi -johtajien tapa rangaista alaisiaan empatian osoittamisesta asiakkaita kohtaan kertoo paljon lastensuojelujärjestelmästä.
Julkisuus onkin kansalaisten ainoa tapa saada oikeutta lastensuojelussa, jossa heille ei myönnetä puolueetonta tutkintaa tai oikeudenkäyntiä, lainmukaista kohtelua, toimivia valitusreittejä tai suojaa ihmiskauppaa tai muuta viranomaisrikollisuutta vastaan.
Nyt asiakkaiden sananvapaudenkin viemiseksi on perustettu lastensuojelun edunvalvontahanke- tietysti valtion varoin ja RAY:n tuella. Löysä lastensuojelulaki( jonka lobbasivat läpi liiketoimintakonserneiksi muuttuneet ls- järjestöt) mahdollistaa vanhempien erottamisen lapsistaan edunvalvojalla, jos sosiaalityöntekijällä on EPÄILYS, että asiakas on tuomassa oman tapauksensa julkisuuteen. Lyödäänkö vetoa, että tapauksestaan ja siihen liittyvästä runsaasta viranomaisrikollisuudesta kertonutta isää rangaistaan vielä lastensuojelun edunvalvojalla?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9652900
Empatia= ls-rikos kirjoitti:
Empatia heikompaa kohtaan ja avoimuus on rikos- lastensuojelussa

"Silminnäkijä-ohjelma on ollut hyvin kiusallinen kokemus Naantalin kaupungille. Olen saanut asiasta tietoja (kiitos niistä!).Jo ennen ohjelman esittämistä Naantalin sosiaalivirkamiehet alkoivat reagoida hermostuneesti. Ohjelman lähetyspäivänä (8.2.2012) sosiaalivirastossa oli ollut latautunut tunnelma – olihan toimittaja Dumell haastatellut monia sosiaalipsykopaatteja, ei kun siis -byrokraattejakin.

Lisäksi paikalliset lehdet oli kertoneet kyseisenä päivänä, että illalla lähetettävässä Silminnäkijä-ohjelmassa ruoditaan Naantalin lastensuojelua ja hämmentäviä lasten huostaanottoja.Sosiaalibyrokraatit olivat alkaneet tuntea kuumotusta takapuolessaan. He tiesivät, ettei tv-ohjelmassa kiiteltäisi heitä.

Kaupungin tärkeimmät sosiaalibyrokraatit olivat ahtautuneet kyseisenä päivänä samaan huoneeseen. Huoneesta oli kuulunut meteli jo kauas käytävälle. Sosiaaliosastossa liikkuneet kaupunkilaiset olivat hämmästelleet erikoista levottomuutta. Paikalla metelöimässä oli ollut ainakin perusturvajohtaja Iiro Pöyhönen – josta muuten aivan erityisesti on kantautunut tietoja Silminnäkijä-ohjelman jälkeen.

Mielestäni asiat ovat Naantalin sosiaalihallinnossa tosi kurjassa mallissa, jos johtaja itse antaa ymmärtää olevansa vielä hölmömpi kuin alaisensa. Silloin ei voi alaisiltakaan odottaa kovin kummoista.
Vain julkisuus tuo jonkinlaista tasapuolisuutta ihmisten asioiden hoitoon – niin järkyttävältä kuin se kuulostaakin. Ja se julkisuus näyttää olevan kirpeää byrokraattien mielestä! Hyvä niin.

Perusturvajohtaja Iiro Pöyhönen on suuttunut eräälle seurakunnan työntenkijälle, joka on puhunut Juha-isän puolesta. Pöyhönen kärsii siitä, että jotkut ovat uskaltaneet arvostella hänen kunnianarvoisaa virastoaan. Hän oli kiirehtinyt antamaan tälle seurakunnan työntekijälle porttikiellon Naantalin kaupungin tiloihin. Porttikiellon kestoksi hän määräsi puoli vuotta.

Myöhemmin hän oli lieventänyt rangaistustaan siten, että seurakunnan työntekijä ei saa olla tekemisissä kaupungin työntekijöiden kanssa (puoleen vuoteen).

Nähtävästi Pöyhönen haluaa eristää seurakunnan sosiaalitantoista. Hänen voimantuntonsa on lievästi sanottuna... turvonnut.

Uskon, että Naantalin kaupunginkin henkilöstössä on paljon ihmisiä, joka kauhistelevat sosiaalitoimen puuhia.Minä olen jo ehtinyt ääneen hämmästellä sitä, kuinka televisio-ohjelmassa esiintynyt diakoni ryhtyi pyöristämään sanojaan. Hän selvästi koetti tasapainotella siten, ettei olisi tullut ärsyttäneeksi ketään. Pidin sitä hengettömänä neutraaliutena.En hämmästele enää. Naantalin sosiaalibyrokraattien (ja itse johtajan!) hermostunut tapa reagoida lienee yleisemminkin tiedossa.

Iiro Pöyhönen koetti Silminnäkijässä puhua hienosti. Hän halusi kuulostaa fiksulta ja objektiiviselta. Hän antoi analyysinsä siitä, miksi huostaanotot ovat nostattaneet vastalauseita ja suurta hämmästystä. Pöyhösen mukaan ihmiset tahtovat riidellä siksi, koska maailma on juridisoitunut. Ihmiset käyvät läpi viranomaisten toimintaa juridisista näkökulmista.

Jaa-a. Enpä usko, että syy on pelkästään tuo. Nimittäin, mitä juridisoituneempaa hallinto on, sitä epätoivoisemmassa asemassa kansalainen on. Viranomaisten käyttämät lakipykälät kirjoitetaan hallintobyrokraattien tarpeisiin. Kunnallinen lastensuojelu on siitä erittäin hyvä esimerkki.
Pöyhösen pitää harjoittaa parempaa itsetutkiskelua ja tajuta, että perheet ja heidän läheisensä ovat olleet suunnattoman järkyttyneitä siitä, että heidän elämänsä ja perusturvallisuutensa on asetettu vakavaan vaaraan."
http://kaisaruokamo.blogspot.com/

Perusturvarikollisten, anteeksi -johtajien tapa rangaista alaisiaan empatian osoittamisesta asiakkaita kohtaan kertoo paljon lastensuojelujärjestelmästä.
Julkisuus onkin kansalaisten ainoa tapa saada oikeutta lastensuojelussa, jossa heille ei myönnetä puolueetonta tutkintaa tai oikeudenkäyntiä, lainmukaista kohtelua, toimivia valitusreittejä tai suojaa ihmiskauppaa tai muuta viranomaisrikollisuutta vastaan.
Nyt asiakkaiden sananvapaudenkin viemiseksi on perustettu lastensuojelun edunvalvontahanke- tietysti valtion varoin ja RAY:n tuella. Löysä lastensuojelulaki( jonka lobbasivat läpi liiketoimintakonserneiksi muuttuneet ls- järjestöt) mahdollistaa vanhempien erottamisen lapsistaan edunvalvojalla, jos sosiaalityöntekijällä on EPÄILYS, että asiakas on tuomassa oman tapauksensa julkisuuteen. Lyödäänkö vetoa, että tapauksestaan ja siihen liittyvästä runsaasta viranomaisrikollisuudesta kertonutta isää rangaistaan vielä lastensuojelun edunvalvojalla?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9652900
Lastensuojelun edunvalvonta käytännössä- Naantalin esimerkki

"Lastensuojelun tai sijaishuollon lainrikkomuksista valittava voi olla varma, että mikään virallinen instanssi ei puutu laittomuksiin. Kun epätoivoinen perhe astuu viimeisenä keinonaan julkisuuteen, avoimuus kostetaan tavalla tai toisella. Yleisimmin lasten kautta. "

http://yle.fi/ohjelmat/kortit/silminnakija/jaksot/53265603000.html
http://atuubi.yle.fi/videot_ja_kuvat/id-10014365

Ei riitä, että Naantalin kaupunki kosti isää puolustaneelle työntekijälle hyllyttämällä tämän ja määräämällä porttikiellon kaupungin tiloihin.

Naantalin kaupunki on nyt kieltänyt päivähoidon (kuten päiväkoti) työntekijöitä puhumasta perheiden eli päivähoidon asiakkaiden puolesta. Naantalin kaupungin sosiaalitoimi (jota johtaa perusturvajohtaja Iiro Pöyhönen) on kieltänyt päivähoitoa antamasta myönteistä lausuntoa siitä, että isä on hoitanut hyvin lastaan ja isä pärjää oman lapsensa kanssa.

http://www.naantali.fi/perhe_ja_sosiaali/

Kiellolla Naantalin kaupunki haluaa varmistaa sen, että kaupungin sosiaalitanttojen tekemä lapsen huostaanotto pysyy voimassa. Kaupungin sosiaalibyrokraatit varmistavat, että Turun hallinto-oikeus tulee tekemään tanttojen halun mukaisen päätöksen huostaanotossa.

Naantalin sosiaalipellet eivät kuitenkaan tulleet ajatelleeksi sitä, että Naantalissakin päivähoito taitaa kuulua sivistystoimen alaisuuteen.
http://www.naantali.fi/opetus_ja_koulutus/varhaiskasvatus/

Siksi sosiaalibyrokraatit eivät voi rajoittaa päivähoidon työntekijöiden toimintaa ja sananvapautta.

Tällaista se on lastensuojelun edunvalvonta käytännössä. Uhkailua ja vaientamista!
Tapaus Naantali kirjoitti:
Lastensuojelun edunvalvonta käytännössä- Naantalin esimerkki

"Lastensuojelun tai sijaishuollon lainrikkomuksista valittava voi olla varma, että mikään virallinen instanssi ei puutu laittomuksiin. Kun epätoivoinen perhe astuu viimeisenä keinonaan julkisuuteen, avoimuus kostetaan tavalla tai toisella. Yleisimmin lasten kautta. "

http://yle.fi/ohjelmat/kortit/silminnakija/jaksot/53265603000.html
http://atuubi.yle.fi/videot_ja_kuvat/id-10014365

Ei riitä, että Naantalin kaupunki kosti isää puolustaneelle työntekijälle hyllyttämällä tämän ja määräämällä porttikiellon kaupungin tiloihin.

Naantalin kaupunki on nyt kieltänyt päivähoidon (kuten päiväkoti) työntekijöitä puhumasta perheiden eli päivähoidon asiakkaiden puolesta. Naantalin kaupungin sosiaalitoimi (jota johtaa perusturvajohtaja Iiro Pöyhönen) on kieltänyt päivähoitoa antamasta myönteistä lausuntoa siitä, että isä on hoitanut hyvin lastaan ja isä pärjää oman lapsensa kanssa.

http://www.naantali.fi/perhe_ja_sosiaali/

Kiellolla Naantalin kaupunki haluaa varmistaa sen, että kaupungin sosiaalitanttojen tekemä lapsen huostaanotto pysyy voimassa. Kaupungin sosiaalibyrokraatit varmistavat, että Turun hallinto-oikeus tulee tekemään tanttojen halun mukaisen päätöksen huostaanotossa.

Naantalin sosiaalipellet eivät kuitenkaan tulleet ajatelleeksi sitä, että Naantalissakin päivähoito taitaa kuulua sivistystoimen alaisuuteen.
http://www.naantali.fi/opetus_ja_koulutus/varhaiskasvatus/

Siksi sosiaalibyrokraatit eivät voi rajoittaa päivähoidon työntekijöiden toimintaa ja sananvapautta.

Tällaista se on lastensuojelun edunvalvonta käytännössä. Uhkailua ja vaientamista!
"Pelastakaa Lapset ry, lastensuojelun edunvalvontahankkeen lippulaiva on tosiaan tiukemmin mukana suomalaisessa lapsikaupassa kuin osasin kuvitellakaan. Pelastakaa Lapset ry:n härskiys on hämmentävän monipuolista ja näköjään loputonta! Järjestön sosiaalirouvien pohjaton ahneus jaksaa hämmästyttää. Järjestö välitti kouluikää lähestyvät sisarukset ammatilliseen perhekotiin, Olliveriin Lappeenrannan Rapattilaan. Pelastakaa Lapset ry:n Jyväskylän toimisto laskutti tästä hienosta "asiantuntijatyöstä" lasten kotikuntaa 2550 eurolla.
http://www.pelastakaalapset.fi/toiminta/paikallisyhdistykset/paikallisyhdistyksien-sivut/jyvaskylan-pelastakaa-lapset-ry/

Kun sisarukset kyyditettiin Olliveriin (Rapattila, Lappeenranta) Pelastakaa Lapset ry:n Jyväskylän tanttojen päätä ei paleltanut sekään seikka, että lasten kotoa oli kyseiseen ammatilliseen perhekotiin yli 300 kilometrin matka. Matka lasten kotikunnasta Venäjän rajalle Rapattilaan on hankala.

Ja muuten! Kyseiset sisarukset on sittemmin vapautettu takaisin omaan kotiinsa, yli kolme vuotta kestäneen huostaanottopiinan ja laitoselämän jälkeen. Perheessä kun ei ollut mitään vikaa, eikä huostaanotolle (kiireellinen ja vastentahtoinen) ollut koskaan mitään perustetta.
Olliverissa lapset ulkoilevat päivittäin siten, että lasten talon pääovi lukitaan kahdeksi tunniksi. Lukitsemisaika on muistaakseni kello 15-17. Lapset eivät pääse sisään, vaikka olisi hätä. Talvella ovat palelleet ulkona.
"Isi" ja "äiti" asuvat naapuritalossa, mutta käyvät nukkumassa yönsä lasten asuintalon yläkerrassa. Aikuiset suojautuvat oman makuuhuoneensa rauhaan. Kaikki lapset nukkuvat keskenään alakerrassa.

Tällaista paikkaa Pelastakaa Lapset ry, sen Jyväskylän toimisto, välittää kuntien tietämättömille ja hyväuskoisille sosiaalitantoille.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9153259#comment-54332257

Tässä lyhennelmä aiemman sijoitetun kertomuksesta:
"Mitä vähemmän sukulaiset olivat yhteydessä perhekodin puolella asuviin lapsiin, sitä tyytyväisempiä perhekoti Olliver "vanhemmat" tuntuivat olevan, jotta lapset/nuoret eivät pääse purkamaan kenellekkään omaa pahaa oloaan. Sosiaalityöntekijöiden palavereissa, jotka pidettiin perhekodilla puolivuosittain ei uskaltanut ilmaista omia tuntemuksiaan, koska tiesi, että saa jälkeenpäin kärsiä siitä. Kertoi mieluummin sosiaalityöntekijälleen, että kaikki on hyvin, kuin että olisi saanut kauheat huudot. Perhekoti "olliverin" vanhemmat onnistuivat kaikki 9-vuotta kieroilemaan, ja onnistuvat varmasti vieläkin kieroilemaan sosiaalityöntekijöiden silmien edessä.
Muistan miten jokaisena talvena meitä seisotettiin parhaimmillaan 2 tuntia 20 asteen pakkasessa, ja sisälle ei ollut mitään asiaa ennen kuin siihen lupa erikseen annettiin. Vanhat polvista kulahtaneet haalarit eivät hirveästi lämmittäneet, ja vaikka aluksi koitti kehittää itselleen jotakin aktiviteettiä, että pysyisi lämpimänä, niin jossakin vaiheessa kylmyys iski kuitenkin välttämättä. Muistan miten kerrankin menin ystävällisesti kysymään ulko-ovelta, että pääsisikö jo sisälle, mutta vastaus oli seuraavanlainen: "me kyllä sitten kerromme, kun sisälle pääsee, että jankkaamisesta tulee vain koko ajan lisää aikaa".
Muistan miten itkin monesti pahaa oloani kylmässä pakkasessa, kun sormet olivat lähes jo tunnottomat, ja vihdoin kun sisälle pääsi, niin ei aina edes välttämättä pystynyt omilla sormillaan vähään aikaan mitään tekemään, kun ne olivat niin jäässä, ja niitä alkoi koskea. Tuollaisissa tilanteissa aina toivoi, että kunpa olisi jossain muualla."
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9153259#comment-54332257
Tämäkin kertomus perhekodista oli hyvin PeLa:n lastensuojeluviranomaisten saatavilla, jotka tästä huolimatta halusivat raahata aiheettomasti huostatut sisarukset 300km päähän kotoaan ja säilöä yrityksen b- taloon. Lasten kärsimyksiä ei ole käsitelty eikä hyvitetty mitenkään. Kohtelustaan kertovaa uhataan kunnianloukkaussyytteillä: http://keskustelu.suomi24.fi/node/9294813

Perhekotivanhemmille,( jotka asuvat päivät eri talossa ja nukkuvat vain yöt saman talon yläkerrassa kuin ne väitetysti psykkisesti kärsineet lapset, joita heidän tulisi kuntouttaa) entisen hoitolapsen mielipidekirjoituskin oli liikaa:

" Tämän kyseisen perhekodin "vanhemmat" halusivat varoittaa minua kertomasta lisää asioita tekemällä minusta poliiseille kunninanloukkaus syytteen, mutta he hävisivät sen, koska poliisin kuulustelussa kaikki kääntyivät minun puolelleni. Ja muutenkaan minulla ei ole mitään syytä vääristellä asioita, koska tarvittaessa minulla on todistajia. Olen vain huolissani muista lapsista/nuorista. jotka joutuvat vielä asumaan tuossa kyseisessä perhekodissa."
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9114397
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9652900
Haapasten tarina kirjoitti:
"Pelastakaa Lapset ry, lastensuojelun edunvalvontahankkeen lippulaiva on tosiaan tiukemmin mukana suomalaisessa lapsikaupassa kuin osasin kuvitellakaan. Pelastakaa Lapset ry:n härskiys on hämmentävän monipuolista ja näköjään loputonta! Järjestön sosiaalirouvien pohjaton ahneus jaksaa hämmästyttää. Järjestö välitti kouluikää lähestyvät sisarukset ammatilliseen perhekotiin, Olliveriin Lappeenrannan Rapattilaan. Pelastakaa Lapset ry:n Jyväskylän toimisto laskutti tästä hienosta "asiantuntijatyöstä" lasten kotikuntaa 2550 eurolla.
http://www.pelastakaalapset.fi/toiminta/paikallisyhdistykset/paikallisyhdistyksien-sivut/jyvaskylan-pelastakaa-lapset-ry/

Kun sisarukset kyyditettiin Olliveriin (Rapattila, Lappeenranta) Pelastakaa Lapset ry:n Jyväskylän tanttojen päätä ei paleltanut sekään seikka, että lasten kotoa oli kyseiseen ammatilliseen perhekotiin yli 300 kilometrin matka. Matka lasten kotikunnasta Venäjän rajalle Rapattilaan on hankala.

Ja muuten! Kyseiset sisarukset on sittemmin vapautettu takaisin omaan kotiinsa, yli kolme vuotta kestäneen huostaanottopiinan ja laitoselämän jälkeen. Perheessä kun ei ollut mitään vikaa, eikä huostaanotolle (kiireellinen ja vastentahtoinen) ollut koskaan mitään perustetta.
Olliverissa lapset ulkoilevat päivittäin siten, että lasten talon pääovi lukitaan kahdeksi tunniksi. Lukitsemisaika on muistaakseni kello 15-17. Lapset eivät pääse sisään, vaikka olisi hätä. Talvella ovat palelleet ulkona.
"Isi" ja "äiti" asuvat naapuritalossa, mutta käyvät nukkumassa yönsä lasten asuintalon yläkerrassa. Aikuiset suojautuvat oman makuuhuoneensa rauhaan. Kaikki lapset nukkuvat keskenään alakerrassa.

Tällaista paikkaa Pelastakaa Lapset ry, sen Jyväskylän toimisto, välittää kuntien tietämättömille ja hyväuskoisille sosiaalitantoille.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9153259#comment-54332257

Tässä lyhennelmä aiemman sijoitetun kertomuksesta:
"Mitä vähemmän sukulaiset olivat yhteydessä perhekodin puolella asuviin lapsiin, sitä tyytyväisempiä perhekoti Olliver "vanhemmat" tuntuivat olevan, jotta lapset/nuoret eivät pääse purkamaan kenellekkään omaa pahaa oloaan. Sosiaalityöntekijöiden palavereissa, jotka pidettiin perhekodilla puolivuosittain ei uskaltanut ilmaista omia tuntemuksiaan, koska tiesi, että saa jälkeenpäin kärsiä siitä. Kertoi mieluummin sosiaalityöntekijälleen, että kaikki on hyvin, kuin että olisi saanut kauheat huudot. Perhekoti "olliverin" vanhemmat onnistuivat kaikki 9-vuotta kieroilemaan, ja onnistuvat varmasti vieläkin kieroilemaan sosiaalityöntekijöiden silmien edessä.
Muistan miten jokaisena talvena meitä seisotettiin parhaimmillaan 2 tuntia 20 asteen pakkasessa, ja sisälle ei ollut mitään asiaa ennen kuin siihen lupa erikseen annettiin. Vanhat polvista kulahtaneet haalarit eivät hirveästi lämmittäneet, ja vaikka aluksi koitti kehittää itselleen jotakin aktiviteettiä, että pysyisi lämpimänä, niin jossakin vaiheessa kylmyys iski kuitenkin välttämättä. Muistan miten kerrankin menin ystävällisesti kysymään ulko-ovelta, että pääsisikö jo sisälle, mutta vastaus oli seuraavanlainen: "me kyllä sitten kerromme, kun sisälle pääsee, että jankkaamisesta tulee vain koko ajan lisää aikaa".
Muistan miten itkin monesti pahaa oloani kylmässä pakkasessa, kun sormet olivat lähes jo tunnottomat, ja vihdoin kun sisälle pääsi, niin ei aina edes välttämättä pystynyt omilla sormillaan vähään aikaan mitään tekemään, kun ne olivat niin jäässä, ja niitä alkoi koskea. Tuollaisissa tilanteissa aina toivoi, että kunpa olisi jossain muualla."
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9153259#comment-54332257
Tämäkin kertomus perhekodista oli hyvin PeLa:n lastensuojeluviranomaisten saatavilla, jotka tästä huolimatta halusivat raahata aiheettomasti huostatut sisarukset 300km päähän kotoaan ja säilöä yrityksen b- taloon. Lasten kärsimyksiä ei ole käsitelty eikä hyvitetty mitenkään. Kohtelustaan kertovaa uhataan kunnianloukkaussyytteillä: http://keskustelu.suomi24.fi/node/9294813

Perhekotivanhemmille,( jotka asuvat päivät eri talossa ja nukkuvat vain yöt saman talon yläkerrassa kuin ne väitetysti psykkisesti kärsineet lapset, joita heidän tulisi kuntouttaa) entisen hoitolapsen mielipidekirjoituskin oli liikaa:

" Tämän kyseisen perhekodin "vanhemmat" halusivat varoittaa minua kertomasta lisää asioita tekemällä minusta poliiseille kunninanloukkaus syytteen, mutta he hävisivät sen, koska poliisin kuulustelussa kaikki kääntyivät minun puolelleni. Ja muutenkaan minulla ei ole mitään syytä vääristellä asioita, koska tarvittaessa minulla on todistajia. Olen vain huolissani muista lapsista/nuorista. jotka joutuvat vielä asumaan tuossa kyseisessä perhekodissa."
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9114397
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9652900
Valikoidusti eriävät intressit

Lapsikaupaksi muuttunut nykylastensuojelu perustuu väittämälle vanhempien ja lasten eriävistä ja vastakkaisista intresseistä, joilla perustellaan tutkimattoman ja valvomattoman sijaishuollon liiketoiminnan kasvatusta ja edunvalvontaa.

Lastensuojelun bisnesvetoisissa valtakeskittymissä ja piilojärjestöissä puuhastelee valtaisa joukko yliopistokoulutuksen saaneita naisia. Missä on se kuuluisa naisellinen todellisuudentaju ja kokonaisuuksien hahmotuskyky, jos tohtorinkoulutuksen saaneetkaan eivät huomaa ( vai eivät vain ole huomaavinaan?), että myös lastensuojeluyrityksillä ja asiakaslapsilla on eriäviä ja vastakkaisia intressejä? Kuten myös lastensuojeluyrityksillä ja -järjestöillä? Ja lastensuojeluyrityksillä ja lainsäätäjillä?

Tapaus Leikonniemi

Miten koneistoon tiivisti kytkeytynyt lastensuojelun edunvalvoja, jolla ei ole yhteistyövelvoitetta suhteessa vanhempiin olisi voinut auttaa lapsia esim. tässä laittomassa huostaanotossa ?

"-Järkyttävintä kohdallani on ollut se, että vasta tammikuussa 2012 käydyssä rikosoikeudenkäynnissä paljastui se, että viranomaiset ovat perustaneet koko sijoitus- ja huostaanottoprosessinsa minun psykoterapialausuntoihin vuodelta 2003 irrottaen sieltä sanoja ja lauseita omiin tarkoituksiinsa! Viranomaiset hankkivat kyseisen lausunnon selkäni takana eivätkä ole vieläkään suostuneet ilmoittamaan milloin ja mistä ovat lausunnon hankkineet. Terapeutilta he eivät sitä ole hankkineet. Mihinkään asiakasdokumenttiin he eivät ole kirjanneet lausunnon hankkimista vaikka laki näin määrää. Edes tietosuojavaltuutettu ei ole asiaan ottanut kantaa vaikka hänen on pyydetty asia tutkimaan. Nyt olen tehnyt asiasta poliisille tutkintapyynnön mutten usko tuonkaan tuovan selvyyttä. Olen menettänyt täysin luottamuksen viranomaisiin."
Ani Leikonniemi kirjoitti:
Valikoidusti eriävät intressit

Lapsikaupaksi muuttunut nykylastensuojelu perustuu väittämälle vanhempien ja lasten eriävistä ja vastakkaisista intresseistä, joilla perustellaan tutkimattoman ja valvomattoman sijaishuollon liiketoiminnan kasvatusta ja edunvalvontaa.

Lastensuojelun bisnesvetoisissa valtakeskittymissä ja piilojärjestöissä puuhastelee valtaisa joukko yliopistokoulutuksen saaneita naisia. Missä on se kuuluisa naisellinen todellisuudentaju ja kokonaisuuksien hahmotuskyky, jos tohtorinkoulutuksen saaneetkaan eivät huomaa ( vai eivät vain ole huomaavinaan?), että myös lastensuojeluyrityksillä ja asiakaslapsilla on eriäviä ja vastakkaisia intressejä? Kuten myös lastensuojeluyrityksillä ja -järjestöillä? Ja lastensuojeluyrityksillä ja lainsäätäjillä?

Tapaus Leikonniemi

Miten koneistoon tiivisti kytkeytynyt lastensuojelun edunvalvoja, jolla ei ole yhteistyövelvoitetta suhteessa vanhempiin olisi voinut auttaa lapsia esim. tässä laittomassa huostaanotossa ?

"-Järkyttävintä kohdallani on ollut se, että vasta tammikuussa 2012 käydyssä rikosoikeudenkäynnissä paljastui se, että viranomaiset ovat perustaneet koko sijoitus- ja huostaanottoprosessinsa minun psykoterapialausuntoihin vuodelta 2003 irrottaen sieltä sanoja ja lauseita omiin tarkoituksiinsa! Viranomaiset hankkivat kyseisen lausunnon selkäni takana eivätkä ole vieläkään suostuneet ilmoittamaan milloin ja mistä ovat lausunnon hankkineet. Terapeutilta he eivät sitä ole hankkineet. Mihinkään asiakasdokumenttiin he eivät ole kirjanneet lausunnon hankkimista vaikka laki näin määrää. Edes tietosuojavaltuutettu ei ole asiaan ottanut kantaa vaikka hänen on pyydetty asia tutkimaan. Nyt olen tehnyt asiasta poliisille tutkintapyynnön mutten usko tuonkaan tuovan selvyyttä. Olen menettänyt täysin luottamuksen viranomaisiin."
Joku raja lastensuojelun rikoksille!

Hannu Lauerman mukaan yleismaailmallisia pahamaineisten lahkojen vallankäyttökeinoja ovat:
-taloudellisen riiston kätkeminen hyvyyden sädekehään
-uhrien eristäminen muusta maailmasta
-perhesiteiden katkaisu
-tunneilmaisun rajoittaminen
- koulunkäynnin ja terveydenhuollon minimointi
-syyllistäminen, pelottelu ja uhkailu
-salailu ja valmentautuminen oikeusviranomaispuuttumisiin harhaanjohtavin asiapaperein

Näistä pahamaineisten lahkojen vallankäyttökeinoista on tullut lastensuojelun normaalikäytäntöjä, joiden harjoittamisesta saa vielä palkkaa!

Lahkon vaatiman elämäntavan suggestiivisia elementtejä ovat:
-kauniit rituaalien nimet ( vanhemmuuden tuki, moniammatillinen yhteistyö, sijoitus, tukitoimi)
-toisto: lapsen etu, lapsen osallisuus
-ulkomaailman kuvaaminen vaarallisena - riskidiskurssi
-eristäytyminen muusta yhteiskunnasta- yleinen valveutumattomuus yhdistettynä omaa kunnollisuutta korostavaan tarpeeseen erottautua " riskiperheistä"
-uudet nimet vallankäytölle: erityinen huolenpito, kehittäminen, turvaistaminen
-negatiivisten mielikuvien jatkuva ruokkiminen
-hierarkia ja jäseniltä muualle puuttuvat etenemismahdollisuudet

Lastensuojelussa tyypillisiä ovat myös seuraavat lahkojen toimintakäytännöt:
- viranomaisen erehtymättömyyttä/ srk vanhimman erehtymättömyyttä ei saa kyseenalaistaa
- väärinkäytöksiä ja vääriä päätöksiä ei myönnetä vääriksi eikä oikaista
- kaltoinkohtelulle ei toimivia valituskanavia kummassakaan
- ulkopuolisille ( medialle) ei saa kertoa ongelmista
- kaikki väärinkäytökset ovat vain yksittäistapauksia
- yhteisöä julkisesti arvostelemaan rohjenneet leimataan katkeriksi epäonnistujiksi
- sääntöjä vastaan kapinoivia uhataan ja pelotellaan
- hierarkian alapäässä olevia ei kuulla eikä uskota

Lastensuojelijat selittävät ja perustelevat laitonta toimintaansa ja epäeettisiä prosessejaan lähes aina välttämättömyydellä ja pakolla. Henkilökohtainen rajaton ja valvomaton mielivalta yritetään naamioida julkisen vallankäytön pakoksi tai jopa oikeushyväksi, kuten Naantalin sosiaalityön johtaja Jutta Merilahti teki tv- ohjelmassa Huostaanotettu bisnes.
"Naantalin sosiaalityönjohtaja Jutta Merilahti katsoo, että Naantali on jakanut kaupunkilaisille oikeushyvää, kun sosiaalityöntekijät ovat perusteetta käyneet ryöväämässä lapset pois perheistään. Merilahti on tyytyväinen, kun hän sai kyyditettyä kaksivuotiaan pikkulapsen lastenkotibisneksen syliin. Naantali kiirehti tekemään taaperosta yrityksen asiakkaan. Suomalaisen sosiaalityön ja lastensuojelun linjana on, että sosiaalityöntekijät työntävät rahaa kottikärryillä lapsikaupan yrityksiin." yhteiskuntakriittinen feministi- blogi

Ohjelmassa mainittu lastensuojelu kärähti lakisääteisten sukulaissijoitusmahdollisuuksien ( joita olisi ollut paljon) selvittämättäjätöstä, valheellisin perustein tehdystä huostaanotosta, epäpätevistä työntekijöistä, sijoitettujen lasten ja sukulaisten laittomista tapaamisten rajoittamisista ja perheiden jälleenyhdistämisvelvoitteiden laiminlyönneistä. Anteeksipyyntöjen ja laiminlyöntien korjaamisen sijaan saimme kuulla lastensuojelun selityksiä siitä, kuinka rikokset ja laiminlyönnit ovatkin oikeushyvää ja välttämätöntä julkista vallankäyttöä, josta asiakkaat ihan turhaan nostavat oikeusjuttuja.

Lastensuojelu on omaksunut psykopaatin logiikan: päämäärä pyhittää ja oikeuttaa kaikki keinot. On helppo nähdä , miksi juuri humanismista on tullut kirosana lastensuojelussa. Humanistinen etiikka toisin kuin lastensuojelun etiikka on periaatteiden etiikkaa. Lastensuojelun kouluttaja- tohtori kertoi lastensuojelupäivillä että miten humanistinen ihmiskäsitys "luo muureja perheen ympärille", joita nyt pitäisi viranomaisten uskaltaa särkeä, "pahuuden" löytämiseksi. " Sijaishuollon väkivaltaisuudesta, josta on laaja kansainvälinen näyttö ei puhuttu mitään.
http://www.knuutilaki.net/node/33

Mielestäni olisi jo aiheellista särkeä lastensuojelijoiksi itseään kutsuvien perusturvarikollisten byrokraattisen kaikkivoipaisuuden ja koskemattomuuden muurit ; laittaa sosiaalialalle psykopaattiseulat ja määrätä kaikille ammatinharjoittajille edes jonkinlaiset vastuu- ja korvausvelvoitteet lastensuojelun tyyppirikoksista esim. valheellisista asiakaskirjauksista, asiakasta puoltavien dokumenttien ja todisteiden manipuloimisesta, panttaamisesta, kätkemisestä ja hävittämisestä, lasten ja vanhempien vieraannuttamisyrityksistä . sijaishuoltolaitosten valvonnan, sijoitettujen koulunkäynnin ja terveydenhuollon, sukulaissijoitusten ja perheenyhdistämisvelvoitteiden laiminlyönneistä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10487985
Joku raja! kirjoitti:
Joku raja lastensuojelun rikoksille!

Hannu Lauerman mukaan yleismaailmallisia pahamaineisten lahkojen vallankäyttökeinoja ovat:
-taloudellisen riiston kätkeminen hyvyyden sädekehään
-uhrien eristäminen muusta maailmasta
-perhesiteiden katkaisu
-tunneilmaisun rajoittaminen
- koulunkäynnin ja terveydenhuollon minimointi
-syyllistäminen, pelottelu ja uhkailu
-salailu ja valmentautuminen oikeusviranomaispuuttumisiin harhaanjohtavin asiapaperein

Näistä pahamaineisten lahkojen vallankäyttökeinoista on tullut lastensuojelun normaalikäytäntöjä, joiden harjoittamisesta saa vielä palkkaa!

Lahkon vaatiman elämäntavan suggestiivisia elementtejä ovat:
-kauniit rituaalien nimet ( vanhemmuuden tuki, moniammatillinen yhteistyö, sijoitus, tukitoimi)
-toisto: lapsen etu, lapsen osallisuus
-ulkomaailman kuvaaminen vaarallisena - riskidiskurssi
-eristäytyminen muusta yhteiskunnasta- yleinen valveutumattomuus yhdistettynä omaa kunnollisuutta korostavaan tarpeeseen erottautua " riskiperheistä"
-uudet nimet vallankäytölle: erityinen huolenpito, kehittäminen, turvaistaminen
-negatiivisten mielikuvien jatkuva ruokkiminen
-hierarkia ja jäseniltä muualle puuttuvat etenemismahdollisuudet

Lastensuojelussa tyypillisiä ovat myös seuraavat lahkojen toimintakäytännöt:
- viranomaisen erehtymättömyyttä/ srk vanhimman erehtymättömyyttä ei saa kyseenalaistaa
- väärinkäytöksiä ja vääriä päätöksiä ei myönnetä vääriksi eikä oikaista
- kaltoinkohtelulle ei toimivia valituskanavia kummassakaan
- ulkopuolisille ( medialle) ei saa kertoa ongelmista
- kaikki väärinkäytökset ovat vain yksittäistapauksia
- yhteisöä julkisesti arvostelemaan rohjenneet leimataan katkeriksi epäonnistujiksi
- sääntöjä vastaan kapinoivia uhataan ja pelotellaan
- hierarkian alapäässä olevia ei kuulla eikä uskota

Lastensuojelijat selittävät ja perustelevat laitonta toimintaansa ja epäeettisiä prosessejaan lähes aina välttämättömyydellä ja pakolla. Henkilökohtainen rajaton ja valvomaton mielivalta yritetään naamioida julkisen vallankäytön pakoksi tai jopa oikeushyväksi, kuten Naantalin sosiaalityön johtaja Jutta Merilahti teki tv- ohjelmassa Huostaanotettu bisnes.
"Naantalin sosiaalityönjohtaja Jutta Merilahti katsoo, että Naantali on jakanut kaupunkilaisille oikeushyvää, kun sosiaalityöntekijät ovat perusteetta käyneet ryöväämässä lapset pois perheistään. Merilahti on tyytyväinen, kun hän sai kyyditettyä kaksivuotiaan pikkulapsen lastenkotibisneksen syliin. Naantali kiirehti tekemään taaperosta yrityksen asiakkaan. Suomalaisen sosiaalityön ja lastensuojelun linjana on, että sosiaalityöntekijät työntävät rahaa kottikärryillä lapsikaupan yrityksiin." yhteiskuntakriittinen feministi- blogi

Ohjelmassa mainittu lastensuojelu kärähti lakisääteisten sukulaissijoitusmahdollisuuksien ( joita olisi ollut paljon) selvittämättäjätöstä, valheellisin perustein tehdystä huostaanotosta, epäpätevistä työntekijöistä, sijoitettujen lasten ja sukulaisten laittomista tapaamisten rajoittamisista ja perheiden jälleenyhdistämisvelvoitteiden laiminlyönneistä. Anteeksipyyntöjen ja laiminlyöntien korjaamisen sijaan saimme kuulla lastensuojelun selityksiä siitä, kuinka rikokset ja laiminlyönnit ovatkin oikeushyvää ja välttämätöntä julkista vallankäyttöä, josta asiakkaat ihan turhaan nostavat oikeusjuttuja.

Lastensuojelu on omaksunut psykopaatin logiikan: päämäärä pyhittää ja oikeuttaa kaikki keinot. On helppo nähdä , miksi juuri humanismista on tullut kirosana lastensuojelussa. Humanistinen etiikka toisin kuin lastensuojelun etiikka on periaatteiden etiikkaa. Lastensuojelun kouluttaja- tohtori kertoi lastensuojelupäivillä että miten humanistinen ihmiskäsitys "luo muureja perheen ympärille", joita nyt pitäisi viranomaisten uskaltaa särkeä, "pahuuden" löytämiseksi. " Sijaishuollon väkivaltaisuudesta, josta on laaja kansainvälinen näyttö ei puhuttu mitään.
http://www.knuutilaki.net/node/33

Mielestäni olisi jo aiheellista särkeä lastensuojelijoiksi itseään kutsuvien perusturvarikollisten byrokraattisen kaikkivoipaisuuden ja koskemattomuuden muurit ; laittaa sosiaalialalle psykopaattiseulat ja määrätä kaikille ammatinharjoittajille edes jonkinlaiset vastuu- ja korvausvelvoitteet lastensuojelun tyyppirikoksista esim. valheellisista asiakaskirjauksista, asiakasta puoltavien dokumenttien ja todisteiden manipuloimisesta, panttaamisesta, kätkemisestä ja hävittämisestä, lasten ja vanhempien vieraannuttamisyrityksistä . sijaishuoltolaitosten valvonnan, sijoitettujen koulunkäynnin ja terveydenhuollon, sukulaissijoitusten ja perheenyhdistämisvelvoitteiden laiminlyönneistä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10487985
Pelastakaa Lapset ry on viimein 7. vuoden rahoituksen ja julkisen painostuksen jälkeen alkanut selvittää , mitä mieltä lapset ovat edunvalvojista.
Suurin osa heistä oli luonnollisesti kiitollisia aikuishuomiosta. Suomalainen ls-käytäntöhän on eristää lapset vanhemmistaan ja muista aikuissukulaisista.

Yksi seikka tutkimuksessa pisti silmään: Edunvalvoja ei vastustanut eikä auttanut purkamaan sijoitusta (oli se sitten turha, laiton tai lapsen tahdon/edun vastainen) vaikka lapsi niin tahtoi. Edunvalvoja ei siis jo lähtökohtaisesti asetu koneistoa vastaan siinäkään tapauksessa, että koneisto on väärässä ja lapsi haluaisi kotiin. Mutta tämänhän me jo tiesimmekin.

Tässä pitkän lastensuojelu-uran tehneen miehen osuva pohdinta järjestelmästä. Umpi- ja ylimielinen , itseriittoinen ja itseäänpaisuttava lastensuojelujärjestelmä tuskin tarvitsee enää edunvalvojaa valtaansa pönkittämään.

"Julkishallinnollisessa sosialismissammehan on se pyhä periaate, että järjestelmä ei ole koskaan väärässä. Jos (ja kun) joku asia menee perseelleen, on löydettävä syyllinen, jonka niskaan voi vastuun kaataa. Sitä ei tule tarkasteleman, että minkähän takia asia meni perseelleen, ja voisiko asiasta oppia, sillä sellainen tarkastelu kyseenalaistaisi järjestelmän toimivuuden.

Tätä kautta työntekijästä, joka haluaisi ehkä saada asiat toimimaan jouhevammin, tulee häirikkö. Jos työssä tai työtavoissa on ongelma, se ei ole ongelma. Sen sijaan jos joku puhuu ongelmasta ääneen, hän muuttuu itse ongelmaksi.

Ongelmia aiheuttaa yleensä julkishallinnolliseen sosialismiin liittyvä tapa, että johtaviksi viranhaltijoiksi valitaan ihmisiä, jotka ovat lukeneet jotain yleisyhteiskunnallista diibadaabaa ja siitä palkkiona heidät laitetaan johtotehtäviin alalle, josta he eivät välttämättä tajua yhtään mitään. Mutta koska he ovat johtavia viranhaltijoita, työ etenee siihen suuntaan, minkä he hyväksi näkevät. Sitten, noin kuvainnollisesti, valmistetaan 150 litran kattiloita, että saadaan kuutiotilavuusvaatimus täyteen. Sillä ei ole suurtakaan lukua, että ei semmoiset kattilat millekään levylle mahdu.

Julkishallinnollisen sosialismin mukaan viranhaltija, varsinkin johtava sellainen on erehtymätön. Jos viranhaltija on tehnyt jonkun päätöksen, ei sitä sitten peruta kirveelläkään, vaikka se olisi kuinka metsässä. Tämän seurauksena omalla alallani valitettavasti tapahtuu aiheettomia huostaanottoja, ja oma alani edustaa julkishallintoa raaimmillaan. Jos lastensuojelukoneisto ottaa jonkun ihmisen hampaisiinsa, niin irtihän se ei häntä laske. Silloin se joutaisi tunnustamaan, että viranhaltija on tehnyt väärän päätöksen, ja sitä myötä taas voitaisiin kyseenalaistaa koko järjestelmä.

Julkishallinnollinen sosialismimme pyhittää viranhaltijan erehtymättömäksi – edustaahan hän koneistoa itseään – ja unohtaa sen, että virkakoneistokin koostuu ihmisistä. Äsken mainitun aiheettoman huostaanottopäätöksen tehnyt sosiaalityöntekijä Irma-Impi Koikkalainen-Tsöpsten saattaa olla älynlahjoiltaan yksinkertainen ja muutenkin ilkeä ja umpimielinen ämmä, ja sellaisena hän myös päätöksensä tekee. Ja koneisto luonnollisesti seisoo hänen takanaan maailman tappiin saakka. Tavallisen ihmisen on melko turhaa ryhtyä käymään käräjiä julkishallintoa vastaan.

Mitä pitempään olen ollut mukana tässä julkishallinnollisessa sosialismissamme, sen enemmän vahvistuu mielikuva, että olen mukana jossain, joka on olemassa vain itseään varten. Ei niitä palveluita varten, joiden vuoksi se on alunperin kehitetty."
http://yrjoperskeles.blogspot.fi/2011/09/elamaani-sosialismissa.html
kokemustietoa kirjoitti:
Pelastakaa Lapset ry on viimein 7. vuoden rahoituksen ja julkisen painostuksen jälkeen alkanut selvittää , mitä mieltä lapset ovat edunvalvojista.
Suurin osa heistä oli luonnollisesti kiitollisia aikuishuomiosta. Suomalainen ls-käytäntöhän on eristää lapset vanhemmistaan ja muista aikuissukulaisista.

Yksi seikka tutkimuksessa pisti silmään: Edunvalvoja ei vastustanut eikä auttanut purkamaan sijoitusta (oli se sitten turha, laiton tai lapsen tahdon/edun vastainen) vaikka lapsi niin tahtoi. Edunvalvoja ei siis jo lähtökohtaisesti asetu koneistoa vastaan siinäkään tapauksessa, että koneisto on väärässä ja lapsi haluaisi kotiin. Mutta tämänhän me jo tiesimmekin.

Tässä pitkän lastensuojelu-uran tehneen miehen osuva pohdinta järjestelmästä. Umpi- ja ylimielinen , itseriittoinen ja itseäänpaisuttava lastensuojelujärjestelmä tuskin tarvitsee enää edunvalvojaa valtaansa pönkittämään.

"Julkishallinnollisessa sosialismissammehan on se pyhä periaate, että järjestelmä ei ole koskaan väärässä. Jos (ja kun) joku asia menee perseelleen, on löydettävä syyllinen, jonka niskaan voi vastuun kaataa. Sitä ei tule tarkasteleman, että minkähän takia asia meni perseelleen, ja voisiko asiasta oppia, sillä sellainen tarkastelu kyseenalaistaisi järjestelmän toimivuuden.

Tätä kautta työntekijästä, joka haluaisi ehkä saada asiat toimimaan jouhevammin, tulee häirikkö. Jos työssä tai työtavoissa on ongelma, se ei ole ongelma. Sen sijaan jos joku puhuu ongelmasta ääneen, hän muuttuu itse ongelmaksi.

Ongelmia aiheuttaa yleensä julkishallinnolliseen sosialismiin liittyvä tapa, että johtaviksi viranhaltijoiksi valitaan ihmisiä, jotka ovat lukeneet jotain yleisyhteiskunnallista diibadaabaa ja siitä palkkiona heidät laitetaan johtotehtäviin alalle, josta he eivät välttämättä tajua yhtään mitään. Mutta koska he ovat johtavia viranhaltijoita, työ etenee siihen suuntaan, minkä he hyväksi näkevät. Sitten, noin kuvainnollisesti, valmistetaan 150 litran kattiloita, että saadaan kuutiotilavuusvaatimus täyteen. Sillä ei ole suurtakaan lukua, että ei semmoiset kattilat millekään levylle mahdu.

Julkishallinnollisen sosialismin mukaan viranhaltija, varsinkin johtava sellainen on erehtymätön. Jos viranhaltija on tehnyt jonkun päätöksen, ei sitä sitten peruta kirveelläkään, vaikka se olisi kuinka metsässä. Tämän seurauksena omalla alallani valitettavasti tapahtuu aiheettomia huostaanottoja, ja oma alani edustaa julkishallintoa raaimmillaan. Jos lastensuojelukoneisto ottaa jonkun ihmisen hampaisiinsa, niin irtihän se ei häntä laske. Silloin se joutaisi tunnustamaan, että viranhaltija on tehnyt väärän päätöksen, ja sitä myötä taas voitaisiin kyseenalaistaa koko järjestelmä.

Julkishallinnollinen sosialismimme pyhittää viranhaltijan erehtymättömäksi – edustaahan hän koneistoa itseään – ja unohtaa sen, että virkakoneistokin koostuu ihmisistä. Äsken mainitun aiheettoman huostaanottopäätöksen tehnyt sosiaalityöntekijä Irma-Impi Koikkalainen-Tsöpsten saattaa olla älynlahjoiltaan yksinkertainen ja muutenkin ilkeä ja umpimielinen ämmä, ja sellaisena hän myös päätöksensä tekee. Ja koneisto luonnollisesti seisoo hänen takanaan maailman tappiin saakka. Tavallisen ihmisen on melko turhaa ryhtyä käymään käräjiä julkishallintoa vastaan.

Mitä pitempään olen ollut mukana tässä julkishallinnollisessa sosialismissamme, sen enemmän vahvistuu mielikuva, että olen mukana jossain, joka on olemassa vain itseään varten. Ei niitä palveluita varten, joiden vuoksi se on alunperin kehitetty."
http://yrjoperskeles.blogspot.fi/2011/09/elamaani-sosialismissa.html
Jos puuhaisin jotain raskaasti perheiden elämään vaikuttavaa projektia /uudistusta olisin iloinen jos joku tulisi kertomaan minulle hankkeeni puutteista.

Lastensuojelussa näin ei tapahtu, päinvastoin.
Tämä keskusteluketju oli hankejärjestöjen mielestä niin uhkaava, että se piti sensuroida pois kokonaan.

Siis lastensuojelussa tieto ja asiakaskokemus koetaan niin vaaralliseksi, että a)lastensuojelun tutkiminen kaikesta muusta paitsi viranomaisnäkökulmasta pitää estää( peruspalveluministerimme valitti juuri kuinka huippuvirkamiehet vastustivat kovasti sijaishuoltoselvitystä) ja b) Jo olemassaoleva asiakastieto ja -kokemus/näkemys pitää sensuroida pois jopa netistä.
Vaarallinen yhtälö kirjoitti:
Byrokraattinen kaikkivoipaisuus, korvausvelvoitevapaus laiminlyönneistä , olematon valvonta ja salassapito on vaarallinen yhdistelmä:

"Minulla on työni vuoksi useitakin kokemuksia siitä, että sosiaaliviranomaisille on salassapitovelvollisuus usein vain oman statuksen korostamista, ei lapsen parasta ajattelevaa.

Törkein esimerkki on virallisesti huolenpitoni kohteena olleen tytön esimerkki, joka vei häneltä elämän suunnan valintamahdollisuuden. Tyttö ja minä saimme vasta hänen täytettyään 17 vuotta tietää ns. virkaholhoojalta, että tytöllä oli useiden satojen tuhansien markkojen pankkitili, joka oli kertynyt liikennevakuutuksen eläkkeestä, kun hän 2-vuotiaana oli ollut (avo)isänsä kanssa auto-onnettomuudessa, jossa isä kuoli ja hän oli ainoa edunsaaja, kun vanhemmat eivät olleet naimisissa.

Eteläsuomalainen kunta pimitti myös alkoholisoituneelta äidiltä lapsen eläkkeen ja lapsi otettiin huostaan. Ei kuitenkaan tämän "rutiköyhää" vieläkin nuorempaa sisarta.

Kunta oli maksavinaan tytön sijoituksesta perheeseen lain vaatiman summan, mutta todellisuudessa tyttö maksoikin sen itse. Laki vaatii kuitenkin kolmanneksen tallettamista tilille ja luovutettavaksi asianomaiselle, tämän tätettyä 18. Tästä tuo salassa pidetty pankkitili. 2/3 meni kunnan muihin menoihin tuota sijoitussummaa lukuun ottamatta. Jos tili olisi ollut tiedossa, olisi opiskelu suunnattu toisin.

Toinen tapaus on valtakunnallisessa mediassakin paljon käsitelty, missä kolmen lapsen molemmat vanhemmat kuolivat auto-onnettomuudessa ja kunnan sosiaaliviranomaiset yrittivät tehdä kaikkensa saadakseen lapset huostaanotetuiksi näiden isovanhemmilta ja samalla päästäkseen kiinni juuri valmistuneeseen omakotitaloon ja lasten eläkkeisiin. Nämäkin lapset olivat 0-4 vuotiaita, joten olisi siinä ollut mahtava apaja kunnalle, ennenkuin lapset olisivat täyttäneet 18 vuotta.

Paljon on salassapitovelvollisuuden suojassa suoritettua, lähes rikollista toimintaa sattunut työni varrelle. "

lainaus lastensuojelun salassapitovelvollisuus vuotaa kuin seula

Vanhempien sananvapauden vieminen ja lastensuojelun valta-oikeuksien laajennus antaa hyvät mahdollisuudet rikollisille toimille.
Lastensuojelun edunvalvojat eivät vielä hoida lapsen raha-asioita, mutta mikään laki ei varsinaisesti estä heitä hoitamasta niitä. Todennäköisesti he hoitavat raha-asiatkin sitten kun edunvalvojasysteemi on juurrutettu koko maahan.
Kaikki perustuu rahaan. Lapset huostaan välittömästi, jos on jotakin omaisuutta. Omaa kokemusta on. Olen ajatellut että laitan pystyyn yhdistyksen, väärin perustein huostaan otettujen lasten ja vanhempien puolesta taistelijat. Katsokaa noita huostaan otettuja. Kaikki voi siellä niin huonosti. Sossun ämmät sanoi minullekin jälkeenpäin, Kyllä tässä tapauksessa toimittu väärin ja pyysivät anteeksi. Myöhäistä. Haista paskan ämmiä ja äijiä kaikki. Eikö kukaan huomaa kun nuorisokoteja tulee, kun sieniä sateella. Silti nuoret jätetään heitteille.
Olisi niin paljon vielä kerrottavaa tästä
+Lisää kommentti
Lastensuojelun ala-arvoiset tutkinta- ja tuomioistuinkäytännöt

"Räikeän oikeusturvaongelman muodostaa se, että syyttäjä voi puoleltaan kutsua valtion kustannuksella kuultavaksi kenet tahansa asiantuntijaksi nimeämänsä. Syytetyllä ei tätä mahdollisuutta ole, koska viranomaiset eivät ryhdy syytetyn pyynnöstä laatimaan lausuntoja. Tuomioistuimet eivät tietojeni mukaan ole hyväksikäyttötapauksissa koskaan kutsuneet kuultavaksi ulkopuolisia asiantuntijoita, jolloin palkkiot maksettaisiin valtion varoista. Hyväksikäytön tieteellisiin selvittelymetodeihin perehtyneitä asiantuntijoita on Suomessa vain kourallinen ja analyysityö vaatii kymmeniä tunteja. Nykyisten oikeusohjeiden mukaan asiantuntijatyötä ei korvata kuin vähäiseltä osin, jos syyte hylätään. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteeseen sisältyvä equality of arms -vaatimus (tasavertaisten keinojen vaatimus) ei siis toteudu.

Oikeusvaltion kannalta on erittäin huolestuttavaa, jos tuomioistuinlaitos on taipunut yleisen mielipiteen edessä antamaan tuomioita ”varmuuden vuoksi”, kyseenalaistamatta kliinikkojen käsityksiä. On pelottavaa ajatella, että jotkut kliinikot ovat tutkineet satoja tapauksia epäkelvoilla menetelmillä, ja sen seurauksena lapsia on otettu huostaan ja ihmisiä tuomittu vankeusrangaistuksiin.

 Seksuaalisesta hyväksikäytöstä näyttää tulleen juridinen epidemia, jossa on lukuisia inkvisition piirteitä. Tieteellistä tutkimusta on tehty runsaasti ja siihen perustuvia käytännön ohjeistuksia on annettu monissa maissa. Silti kansalliset tuomioistuimet näyttävät luovuttaneen tuomivallan kliinisten psykologien ja psykiatrien muo­dostamalle ”papistolle”, jonka uskomukset perustuvat Freudin sata vuotta sitten esittämiin ja nykykliinikkojen lämmittämiin teorioihin, joita ei ole koskaan voitu osoit­taa tieteellisesti päteviksi.

EIT voisi nyt linjata sen, miten kansallisten viranomaisten tulee näissä tapauksissa menetellä, eikä jättää asiaa hallinnollisten tuomioistuinten parens patrieae -menettelyn varaan. On annettava ennakkopäätöksiä siitä, mitä voidaan pitää näyttönä, joka ei jätä sijaa perustellulle epäilylle. Asian tutkinnassa vähimmäisedellytyksenä tulee olla syyttömyysolettama, kunnes tuomioistuin on tutkinut asian fair trial -periaatteella. Se ei kuulu hallinnollisten tuomioistuinten periaatteisiin. Kyse on nimenomaan lapsen oikeusturvasta. Näyttönä lapsen erottamiselle omasta perheestään ja kasvuympäristöstään ei voida pitää viranomaisten tai kansallisten tuomioistuimien tietämättömyyttä, uskomuksia, luuloja ja pelkoja. Niiden perusteella ei oikeusvaltiossa tule myöskään ketään tuomita rangaistukseen."
lainaus A. Suomela
2 VASTAUSTA:
Lastensuojelun ala-arvoiset tutkinta- ja tuomioistuinkäytännöt

"Lasten seksuaalisen hyväksikäytön oikeuspsykologiseen perinteeseen perustuvia uusia ohjeita ei ole ymmärretty eikä noudatettu kaikissa tutkimusyksiköissä. Vaikka lasten haastattelut on keskitetty keskussairaaloihin, haastattelut tehdään aikaisemmilla hoitotyön metodeilla, tosin niin, että peili-ikkunan takana on poliisi. Poliisia tai syyttäjiä – tai myöskään tuomioistuimien jäseniä – ei ole riittävästi koulutettu lapsen oikeuspsykologisen haastattelun menetelmiin. Räikeinkin johdattelu ja lapsen painostaminen sallitaan.

Ainoa näkyvä muutos on se, että lausunnoissa esitetyn tutkimuksen lopputuloksen päälle on ”liimattu” Stakesin ohjeissa oleva muodollinen kaava hypoteesien testaamisesta. Tätä perusperiaatetta ei ole kuitenkaan vielä sisäistetty eikä erilaisia hypoteeseja tukevia tai poissulkevia seikkoja ole osattu kirjata, koska teoreettinen lähtökohta on jäänyt ymmärtämättä. Ennakko-olettama siitä, että hyväksikäyttö on tapahtunut, näyttää edelleen olevan haastatteluja määrittävä lähtökohta. Haastattelijoiden kompastuskivenä on se, että jos heillä on syytöksen esittäneen henkilön antamat tiedot, he eivät kykene irtaantumaan tästä viitekehyksestä ja neutraalisti pohtimaan, mistä syytökset ovat lähteneet liikkeelle. Keskeisin ongelma näyttää edelleen olevan se, että haastattelijat eivät joko itse katso nauhoituksiaan tai heillä ei ole minkäänlaista käsitystä neutraalin ja johdattelevan haastattelun eroista.

Kun anatomiset nuket julistettiin pannaan, on tilalle otettu tavallisia nukkeja, joiden hameiden alle ja pöksyihin lapsi laitetaan kurkistelemaan ja kertomaan, mitä hän näkee. Käytössä ovat myös nukketalot, joilla ”leikitään että…”. Eräässä tutkimusyksikössä on pienille lapsille tarkoitettuja yhden palan pelejä, jotka ovat käsiä. Niillä päästään helposti johdattelemaan lapsi koskettelemiseen ja kysymykseen ”mihin isi kosketti?”. Perheiden vuorovaikutusta tutkitaan lasipurkkitesteillä, joissa peiliseinän takana olevat tarkkailijat tulkitsevat lapsen käyttäytymistä vanhemman seurassa. Tulkinnat naamioidaan muodollisilla hypoteeseilla tieteen viittaan ja tarjoillaan oikeudelle kliinisen asiantuntijan analysoimana totuutena.

Lapsen haastattelua ja siitä tehtyjä johtopäätöksiä ei saa ohjata ennakko-olettama siitä, mitä on tapahtunut. Tästä on tehty vakuuttavaa tieteellistä tutkimusta ja konkreettisin esimerkein on osoitettu kliinikoiden tyypilliset virheet. On yllättävää havaita, että sen koommin kliinikot itse kuin oikeusistuimetkaan eivät ole perehtyneet näihin tutkimuksiin, vaan haastattelijat tekevät edelleen samat johdatteluvirheet, joihin syyllistyttiin jo 1980-luvun alussa McMartinissa ja lukuisissa muissa skandaaleissa. Näin oikeustapauksen keskeisin todistelumateriaali eli lapsen omat havainnot jäävät selvittämättä. Se ei kuitenkaan näytä estävän tuomitsemista. "

A. Suomela
ala-arvoista kirjoitti:
Lastensuojelun ala-arvoiset tutkinta- ja tuomioistuinkäytännöt

"Lasten seksuaalisen hyväksikäytön oikeuspsykologiseen perinteeseen perustuvia uusia ohjeita ei ole ymmärretty eikä noudatettu kaikissa tutkimusyksiköissä. Vaikka lasten haastattelut on keskitetty keskussairaaloihin, haastattelut tehdään aikaisemmilla hoitotyön metodeilla, tosin niin, että peili-ikkunan takana on poliisi. Poliisia tai syyttäjiä – tai myöskään tuomioistuimien jäseniä – ei ole riittävästi koulutettu lapsen oikeuspsykologisen haastattelun menetelmiin. Räikeinkin johdattelu ja lapsen painostaminen sallitaan.

Ainoa näkyvä muutos on se, että lausunnoissa esitetyn tutkimuksen lopputuloksen päälle on ”liimattu” Stakesin ohjeissa oleva muodollinen kaava hypoteesien testaamisesta. Tätä perusperiaatetta ei ole kuitenkaan vielä sisäistetty eikä erilaisia hypoteeseja tukevia tai poissulkevia seikkoja ole osattu kirjata, koska teoreettinen lähtökohta on jäänyt ymmärtämättä. Ennakko-olettama siitä, että hyväksikäyttö on tapahtunut, näyttää edelleen olevan haastatteluja määrittävä lähtökohta. Haastattelijoiden kompastuskivenä on se, että jos heillä on syytöksen esittäneen henkilön antamat tiedot, he eivät kykene irtaantumaan tästä viitekehyksestä ja neutraalisti pohtimaan, mistä syytökset ovat lähteneet liikkeelle. Keskeisin ongelma näyttää edelleen olevan se, että haastattelijat eivät joko itse katso nauhoituksiaan tai heillä ei ole minkäänlaista käsitystä neutraalin ja johdattelevan haastattelun eroista.

Kun anatomiset nuket julistettiin pannaan, on tilalle otettu tavallisia nukkeja, joiden hameiden alle ja pöksyihin lapsi laitetaan kurkistelemaan ja kertomaan, mitä hän näkee. Käytössä ovat myös nukketalot, joilla ”leikitään että…”. Eräässä tutkimusyksikössä on pienille lapsille tarkoitettuja yhden palan pelejä, jotka ovat käsiä. Niillä päästään helposti johdattelemaan lapsi koskettelemiseen ja kysymykseen ”mihin isi kosketti?”. Perheiden vuorovaikutusta tutkitaan lasipurkkitesteillä, joissa peiliseinän takana olevat tarkkailijat tulkitsevat lapsen käyttäytymistä vanhemman seurassa. Tulkinnat naamioidaan muodollisilla hypoteeseilla tieteen viittaan ja tarjoillaan oikeudelle kliinisen asiantuntijan analysoimana totuutena.

Lapsen haastattelua ja siitä tehtyjä johtopäätöksiä ei saa ohjata ennakko-olettama siitä, mitä on tapahtunut. Tästä on tehty vakuuttavaa tieteellistä tutkimusta ja konkreettisin esimerkein on osoitettu kliinikoiden tyypilliset virheet. On yllättävää havaita, että sen koommin kliinikot itse kuin oikeusistuimetkaan eivät ole perehtyneet näihin tutkimuksiin, vaan haastattelijat tekevät edelleen samat johdatteluvirheet, joihin syyllistyttiin jo 1980-luvun alussa McMartinissa ja lukuisissa muissa skandaaleissa. Näin oikeustapauksen keskeisin todistelumateriaali eli lapsen omat havainnot jäävät selvittämättä. Se ei kuitenkaan näytä estävän tuomitsemista. "

A. Suomela
Tässä näyte lastensuojelun osaamiskeskus Jyväskylän erityisosaamisesta:

"Ovikello soi varttia vailla kahdeksan aamulla. Vihreän puutalon kuistilla seisoi kuusi poliisia ja sosiaalityöntekijä.
Viranomaisten siviiliautot olivat parkissa vaajakoskelaisen talon vieressä.
Maija Leikman oli laittamassa nelivuotiaalle pojalleen aamiaista. Perheen isä Matti Leikman avasi oven..Äidin mielessä välähti, että hänen vanhin poikansa on joutunut onnettomuuteen. Ei ollut.

Poliisit veivät Matin mukanaan ja ilmoittivat, että myös Maijan täytyy lähteä kuulusteluihin. Maijalla oli päässään papilijotit.
Poliisi seurasi vessaan, kun hän oli ottamassa niitä pois.
-En voi lähteä mihinkään, minulla on lapset täällä, Maija Leikman sanoi.
-Heistä pidetään huolta poliisi vastasi.

Mattia ja Maijaa epäiltiin nelivuotiaan poikansa pahoinpitelystä.

Leikmanin poika ei ollut päiväkodin helpon lapsi. Hän sai raivokohtauksia, joiden vuoksi henkilökunta kääri hänet mattoon rauhoittumaan ja sulki koppiin.
Ongelmat alkoivat pojan siirryttyä perhepäivähoidosta kunnalliseen. Hän sai apua vaikeuksiinsa lastenpsykiatrilta.
Maaliskuisena päivänä poika oli sanonut päiväkodissa, että jos hän on tuhma hän saa piiskaa. Päiväunien aikana lastentarhan opettaja oli huomannut lapsessa naarmuja. Kun isä myöhemmin kysyi, poika ei tiennyt mitä piiskan antaminen tarkoittaa.

Perhe ei koskaan aikaisemmin joutunut asioimaan poliisin kanssa.
Onneksi vanhemmat kuitenkin tajusivat soittaa asianajotoimistoon.
Asianajaja Mikko Tuomi käski vanhempia viemään lapsen välittömästi lääkärintarkastukseen,
Lääkäri löysi lähinnä ihottuman aiheuttamia aiheuttamia jälkiä.
Hän neuvoi ottamaan valokuvan lapsesta.Leikmanit eivät tiedä miten heidän olisi käynyt, ellei poikaa olisi saatu heti lääkäriin.

Poika palasi päiväkotiin lastensuojeluilmoituksen tekemistä seuranneella viikolla. Seuraavan viikon perhe oli talvilomalla. Silloin tulivat poliisit.
Lapset otettiin huostaan.

Matti ja Maija vietiin poliisisasemalla eri selleihin. Välillä heidät haettiin kuultavaksi, välillä laitettiin taas putkaan.Poliisi epäili kumpaakin pahoinpitelystä. Isä koki heti alusta, että kuulustelijat pitivät heitä alusta alkaen lapsenhakkaajina.

Ennen putkaan joutumista vanhemmat olivat yrittäneet todistaa syyttömyytensä lähettämällä pojan lääkärintodistuksen ja valokuvat kaupungin lastensuojeluun. Ne eivät päätyneet koskaan poliisille asti."

Tässäkin sopassa mukana hääri myös lastensuojelun edunvalvoja, joita Pelastakaa Lapset ry kouluttaa. Olisi kiva tietää mikä hänen panoksensa oli perheen piinaamisessa. Kertokaa Leikmanit!

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9418649

http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/vuoden-piina-lapsen-pahoinpitelyepäilyistä/673604

Tässä Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen (KOSKE), Jyväskylän kaupungin , KASTE- hankkeen ja THL:n byrokratian ja propagandan tuotoksia:

http://www.lskl.fi/files/362/Kemppainen_Jaana.pdf
http://www.lskl.fi/files/427/Jaana_Kemppainen.pdf
Tässä viranomaisliturgiaosuus:
"Päivähoidossa ja lastensuojelussa todettu tarve säännölliseen, tavoitteellisempaan ja systemaattisempaan kolmikanta yhteistyöhön
(perhe, päivähoito ja lastensuojelu). Työskentelyprosesseja ja työmuotoja on kehitetty esim. päivähoidon ja lastensuojelun yhteistyömallilla.
Lastensuojelun ja päivähoidon toimintamallin kehittämisellä on luotu puitteet tavoitteelliselle ja säännölliselle yhteistyölle. Yhteistyön lähtökohtana ovat moniammatillisen kasvatuskumppanuuden arvot ; kunnioitus, kuuleminen, luottamus ja dialogisuus sekä perhettä kunnioittavat eettiset periaatteet. Yhteistyössä yhdistyy vanhempien oman lapsensa tuntemus ja tieto lapsen tarpeista sekä ammattilaisten havaintoihin perustuva tieto ja asiantuntemus. "

Keski- Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen ( KOSKE), lastensuojelun ja KASTE- hankkeen TODELLISIA TOIMINTAKÄYTÄNTÖJÄ JA LAPSIVAIKUTUKSIA voi tutkia esim. täällä:

http://kaisaruokamo.blogspot.com/2009/08/suojaa-lapsesi-karstulalta.html
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2009/08/aggressiivinen-joukko-hyokkaa.html
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2010/03/pieni-asperger-poika-ei-saa-hoitoa.html
http://www.knuutilaki.net/node/29
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9294813
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8901295
http://www.knuutilaki.net/node/27
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9418649

Keksittekö lukijat missä kohdin nuo kunnioitus, kuuleminen, luottamus ja dialogisuus sekä perhettä kunnioittavat eettiset periaatteet toteutuvat?
Tai miten perhettä mahtoi auttaa "moniammatillinen yhteistyö" tai lastensuojelun "edunvalvoja", joka hääri mukana sekoilussa?
Tiedän, että edunvalvoja vastusti ainakin lapsen poliisikuulusteluja aiheettoman pahoinpitelysyytteen selvittämiseksi. Miksi? Olisiko aiheeton huosta yhteistyökumppaneiden laitoksiin ollut lastensuojelun edunvalvonnan näkökulmasta parempi ratkaisu?
+Lisää kommentti
Edelleen ajankohtainen kirjoitus Nikon vanhemmilta:

"Almqvist ei tunne kentän ammattitaidottomuutta ja kykenemättömyyttä kohdata tätä uutta ongelmaa, joka vasta nyt on nostanut päätään Suomessa. Kuitenkin esim. Sirpa Taskisen toimittamassa kirjassa Lapsen seksuaalisen riiston selvittäminen ja hoito (1994) todetaan: "Väärät epäilyt ovat tilastollisesti todennäköisempiä kuin havaitsematta jääneet hyväksikäytöt. Tämä lisää tarvetta olla hyväksikäyttöepäilyjen tutkimuksissa erityisen huolellinen ja kriittinen."
Tuntuu pahasti siltä, että Niko-case paljasti Suomessa vasta jäävuoren huipun. Kyse on niin raskaasta syytteestä, että moni vanhempi valitsee survival-strategiakseen vaikenemisen ja mahdolliset uni- ja depressiolääkkeet, koska saattaa olla helpompi elää, kun kukaan ei ympäristössä tiedä, mitä väitetään tapahtuneen. Pahaa ei ole, kun siitä ei puhuta. Liian moni _ etenkin ulkopuolinen _ uskoo, että viranomainen on erehtymätön.
Ensimmäinen suuri insestihysterian ilmenemismuoto johti Clevelandissa, Englannissa kesällä 1987 useisiin itsemurhiin. Tehdyt virhediagnoosit todettiin liian myöhään. Saimme Suomen tv:ssäkin ollen Menetetty viattomuus 1-2 -ohjelmien perusteella nähdä ja kuulla Edentonin Little Rascals -nimisen lastentarhan työntekijöiden kohtalosta: osa sai elinkautisen tuomion pelkkien todentamattomien epäilyjen pohjalta. Lähempää Euroopasta ja aivan viime vuosilta löytyvät Bjugnin skandaali Norjasta ja Montessori-koulun epäilysyytteet Münsterista Saksasta. Suomalaisten luottamat brittigurut Arnon Bentovim ja Tilman Furniss olivat olleet asialla: ja kas johan löytyi todellinen pedofiilien lauma molemmista paikoista!

...Julkisuus medioissa on kuitenkin tällä hetkellä ainoa taisteluase, sillä perheillä ei ole enää muuta tapaa hakea suojelua, kuin julkistaa viranomaisten tekemät vääryydet kontrolloinnin lisäämiseksi, sillä kollegiaalinen lojaalius estää sisäisen kritiikin. Me olemme julkisuudessakin koko ajan halunneet suojata lapsemme ja siksi oikeat nimemme. Haluamme edes jatkossa elää rauhassa ilman menneisyyden stigmoja, jotka toisaalta eivät edes ikinä poistu! Vanhempi poikamme oli 15-vuotias, kun hän sai silmilleen syytteen insestistä; häntä tutkimatta väitettiin hänen olleen sekä uhri että hyväksikäyttäjä. Lastensuojelun nimissä toteutettu logiikka ylsi uskomattomiin suorituksiin! Niko puolestaan joutui elämään melkein puolet lapsuudestaan lastenkodissa, jossa häntä kohdeltiin insestin uhrina, ts. kaikkia vanhempien tapaamisia vartioitiin ja keskustelut katkaistiin, jos ne menivät "väärälle" alueelle.

Yritimme hakea hallinnolliselta puolelta purkua näille mielivaltaisille toimille, koska rikosoikeudellisen prosessin päätös ei auttanut, vaikka se totesikin isän syyttömäksi. Lääninoikeudet korkeinta hallinto-oikeutta myöten siunasivat - ja aina tuntuvat siunaavan - tehdyt huostaanotot kumileimasimen varmuudella. Varsinaista pseudo-oikeusturvaa perheille, jotka ovat joutuneet ammattitaidottomien viranomaisten kynsiin!

..Niko-casessä oli kyse insestiepäilystä, jonka perusteella lastensuojeluviranomaiset pakkohuostaanottivat lapsen ja kotikutoisella ammattitaidollaan ja vihjeillään antoivat ymmärtää, että jos hyväksikäyttäjä muuttaa pois lapsi palautetaan takaisin. Otimme avioeron, insestistä epäilty isä muutti pois; lojaalina hänelle lähti mukana vanhempi poikamme. Näin siis ohimennen pirstottiin koko perheemme, mutta Niko ei suinkaan päässytkään kotiin, sillä äitihän ei uskonut koko syytettä. Perheneuvola jatkoi jankutustaan: "Mikäli äiti tulevaisuudessa ... pystyy ottamaan huomioon insestin kokeneen Nikon tarpeet adekvaatisti, sijoituksen tarpeellisuutta pitäisi arvioida uudelleen."
Hovioikeuden vapauttava tuomio oli hoitomafialle yhdentekevä, huostaanotto jatkui aina vain. Vasta kolmen ja puolen vuoden taistelun jälkeen poika pääsi kotiin kesäkuun alussa 1994.
Painajainen ei kuitenkaan ole vielä ohi, emmekä ole ainoita. Tilanne kentällä on valtakunnallisesti kammottava - Fredrik Almqvist ei tunnu tietävän sitä väittäessään, että "koulutus on tuottanut tulosta". Saamme jatkuvasti kuulla insestiepäilytapauksista ympäri Suomea, joista räikeimmissä lapsi uhataan ottaa suoraan synnytyslaitokselta huostaan, koska perheen vanhemman lapsen seksuaalista koskemattomuutta on väitetty loukatun.Vastasyntynytkin olisi siis heti vaarassa, joten pakkohuostaanotto on tarpeen, vaikka ei ole mitään toteen näytettyä evidenssiä insestistä ollut olemassa.
Minkälaisessa maassa me elämme? Kuinka monta syytöntä mutta insestistä epäiltyä odottaa tuomiotaan tai jo istuu sitä tarmokkaan psykologin "tutkimusten" tuloksena? Onko luulosta tullut tiedon väärtti?
Nikon äiti, fil.lis.
Nikon isä, fil. maist.
Ilmoita
Miksi Suomi tuomittiin ihmisoikeusloukkauksista?
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi Suomelle kaksi tuomiota meidän perheemme ihmisoikeuksien loukkaamisesta, eli tapaus K & T vastaan Suomi. Nyt professorit, lehtorit, Stakesin tutkijat ja sosiaalityöntekijät kilvan todistavat, että valtakunnassa on kaikki hyvin. Vain lisää rahaa tarvittaisiin viranomaisille - ei meille perheille, jotka taistelemme köyhyysrajan alapuolella lastemme puolesta (HS 12.5., 15.5.,17.5., 18.5.). Suomen hallitus on ilmoittanut sosiaali- ja terveysministeriön suulla, ettei perheellemme mitään väärää ole tehty, vaan tuomioista valitetaan (HS 29.4.).
Professorit kertovat, että meillä tehdään korkeatasoista moniammatillista työtä, asiat tutkitaan syvällisesti ja analysoidaan huolella omaisten kanssa, vanhempien oikeudet turvataan ja vanhemmuutta tuetaan, lapsen etu ja oikeus toteutuvat. Jos asiat ovat näin hyvin, niin miksi Suomi tuomittiin?
Kokemuksemme on, että viranomaisen näkökulmasta perhe on syyllinen jo periaatteellisella tasolla. Valitukset hallinto-oikeuksiin eivät auta, vaan viranomainen on oikeassa ja toimii rikkeettömästi. Ihmisoikeustuomioistuin oli eri mieltä, mutta se ei näytä keskustelijoita kiinnostavan, vaan vedotaan siihen, että jotkut vanhemmat ovat riideltyään metrossa poistuneet ja vauva on jätetty vaunuun. Äärimmäisillä esimerkeillä kaikki vanhemmat saadaan yleisön silmissä syyllisiksi ja kaikki viranomaistoimet oikeutetuiksi.
Jouduimme työttömyyden ja velkaantumisen vuoksi hakemaan toimeentulomme sosiaaliluukulta. Mikä on nöyryyttävänpää kuin lukea papereista, että äiti käyttää liikaa rahaa tupakkaan, ja perhe on tuhlannut lastenlehtiin. Kontrolli joka meihin kohdistui oli liki täysipäiväistä. Siihen riitti rahaa.
Neljä vuotta meidät alistettiin vasten tahtoamme niin sanottuun tehostettuun perhetyöhön. Kodinhoitaja istui kolme tuntia viikossa sohvalla kutomassa sukkaa ja kyselemässä intiimejä kysymyksiä esim. mitä ehkäisyä käytämme, ja raportoi kaiken sosiaalitoimistoon. Siihen riitti rahaa.
Loputtomiin stressaaviin kokouksiin, joihin on osallistunut vähintään neljä työntekijää, on ollut varaa, vaikkei tilaisuuksissa ole otettu huomioon, meidän tarpeemme ja toiveemme. Tämäkö on vanhemmuuden tukemista?
Olemme tavanneet huostaan otettuja lapsiamme kohta 7 vuotta kerran kuukaudessa tarkasti valvottuina, kertaakaan he eivät ole päässeet luoksemme valvomatta. Lautakuntakin totesi, ettei mitään syytä rajoituksiin ole, vaan valvonnan syy on se, että lasten tulee juurtua sijaisperheeseen.
Pyysimme 40.000 mk korotonta lainaa elämäntilanteemme korjaamiseksi. Valkoisilla mersuillaan kokoukseen tulleet lautamiehet muuttuivat pelkästä ajatuksesta vihreiksi. Kuitenkin lastenkotisijoitus maksoi noin puoli miljoonaa ja sijaisperheelle korvataan 7000 mk kuukaudessa. Sosiaalityöntekijälle korvataan erikseen, että hän viikonloppuina valvoo tapaamisia. Koko projektiin palaa rahaa runsaat 3 miljoonaa kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä.
Sen jälkeen kun lapseni riistettiin minulta synnytyspöydältä, en ole koskaan saanut tavata häntä luonnollisissa olosuhteissa. Minua on tarkkailtu kuin matoa purkissa ja kirjattu asiakirjoihin, että en ota luonnollista kontaktia lapseeni. Sitä on pidetty perusteena sille, ettei lasta voida kotiuttaa. On ollut ylivoimaista käyttäytyä äitinä tällaisen tarkkailun alla, kun lapset on lisäksi opetettu sanomaan sijaisäitiä äidiksi. Minä en ole mitään.
Kun toivuin huostaanoton aiheuttamasta stressiperäisestä psykoosista ja lääkärini totesi minun tervehtyneen ja kykenevän hoitamaan lapsiani, lastensuojelu lähetti asiakirjat tietämättäni helsinkiläiselle lastenpsykiatrille, joka tunnetaan Suomessa siitä, että hän kirjoittaa maksusta halutun lausunnon. Rahaa ei säästelty. Tämän lastenpsykiatrin ja sittemmin myös turkulaisen lastenpsykiatrian professorin mielestä suojelukohde oli sijaisperhe ja lasten olisi hyvä tavata meitä vanhempia vasta murrosiässä. Lausunnot annettiin meitä tai lapsiamme tapaamatta ja ilman oikeutta kommentoida niitä.
Kun minä isänä hoidin vauvaamme lastenkodissa ja kotilomilla työntekijät antoivat arvosanaksi 10 . He totesivat, että lapsella on edellytykset kasvaa emotionaalisesti tasapainoiseksi ja mahdollisuudet kotiuttamiseen ovat hyvät. Lasta ei kuitenkaan kotiutettu, koska annoin äidin käydä asunnossani katsomassa häntä. Minun olisi pitänyt katkaista suhteet 100%:sesti.
Viranomaisten laiton menettely kansalaisia kohtaan ei näytä kiinnostavan professoreja ja muita asiantuntijoita, vaan todistellaan kuorossa, että Suomessa kaikki on hyvin ja lapsen etu toteutuu, rahaa vaan tarvittaisiin lisää viranomaistoimintaan. Sitä säästyisi runsaasti, jos tuettaisiin lapsen omaa perhettä, eikä kylvettäisi rahaa ympäriinsä sen todistamiseksi, että vanhemmat ovat kelvottomia.
K ja T vastaan Suomi
2 VASTAUSTA:
Edellisessä K&T- tapauksessa edunvalvojaa käytettiin eristämään lapset vanhemmistaan. Mitä tapahtuu kun lapselle määrätään lastensuojelun edunvalvoja tekaistun insestisyytteen takia?

Niko joutui viettämään puolet lapsuudestaan lastenkodissa, vanhemmat pakotettiin eroamaan , äidiltä vaadittiin valheellista tunnustusta ja syyttömät vanhemmat maksavat oikeudenkäyntikuluja lopun ikänsä.

"EOT:n tuomiokaan merkitse muuta kuin sen toteamista, että virkamiehet ovat tehneet väärin: korjausta asiaan tai kunnon korvauksia ei ihmisoikeustuomioistuimen kautta saa. Niko- tapauksessa korvaukset olivat 3500 €, kun valittajien Suomessa maksettavaksi tuomitut oikeudenkäyntikulut olivat nelikymmenkertaiset (v. 1999 mennessä 140 000 € plus korot). Nikon vanhemmat maksavat niitä lopun ikäänsä, Niko itse on sen sijaan vapautettu korvausvelvollisuudesta (alun perin käräjäoikeus olisi pannut hänetkin maksamaan yhteisvastuullisesti korvauksia siitä, että häntä oli aiheettomasti epäilty insestin uhriksi, mutta hovioikeus oli sentään vähän inhimillisempi).

Ihmisoikeustuomioistuimen päätökset eivät näytä myöskään vaikuttavan siihen, miten viranomaiset niiden jälkeen toimivat, eikä niitä edes käsitellä julkisuudessa (Niko and others vs. Finland 27744/95 ratkaistiin Strasbourgissa Suomen valtion vahingoksi 13.12.2005, mutta siitä ei enää kirjoitettu lehdissä mitään; aikaisempia vaiheita lehdet vielä jaksoivat seurata). Jäljelle jää se erittäin merkittävä asia, että ilman Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyä emme tietäisi näistäkään skandaalimaisen huonosti hoidetuista prosesseista juuri mitään – ja suomalaiset viranomaiset voisivat taas kerran vetäytyä salaisuussuojan taakse."
lainaus J.P. Roos Vääryyskirja
oikeusmurhaa kirjoitti:
Edellisessä K&T- tapauksessa edunvalvojaa käytettiin eristämään lapset vanhemmistaan. Mitä tapahtuu kun lapselle määrätään lastensuojelun edunvalvoja tekaistun insestisyytteen takia?

Niko joutui viettämään puolet lapsuudestaan lastenkodissa, vanhemmat pakotettiin eroamaan , äidiltä vaadittiin valheellista tunnustusta ja syyttömät vanhemmat maksavat oikeudenkäyntikuluja lopun ikänsä.

"EOT:n tuomiokaan merkitse muuta kuin sen toteamista, että virkamiehet ovat tehneet väärin: korjausta asiaan tai kunnon korvauksia ei ihmisoikeustuomioistuimen kautta saa. Niko- tapauksessa korvaukset olivat 3500 €, kun valittajien Suomessa maksettavaksi tuomitut oikeudenkäyntikulut olivat nelikymmenkertaiset (v. 1999 mennessä 140 000 € plus korot). Nikon vanhemmat maksavat niitä lopun ikäänsä, Niko itse on sen sijaan vapautettu korvausvelvollisuudesta (alun perin käräjäoikeus olisi pannut hänetkin maksamaan yhteisvastuullisesti korvauksia siitä, että häntä oli aiheettomasti epäilty insestin uhriksi, mutta hovioikeus oli sentään vähän inhimillisempi).

Ihmisoikeustuomioistuimen päätökset eivät näytä myöskään vaikuttavan siihen, miten viranomaiset niiden jälkeen toimivat, eikä niitä edes käsitellä julkisuudessa (Niko and others vs. Finland 27744/95 ratkaistiin Strasbourgissa Suomen valtion vahingoksi 13.12.2005, mutta siitä ei enää kirjoitettu lehdissä mitään; aikaisempia vaiheita lehdet vielä jaksoivat seurata). Jäljelle jää se erittäin merkittävä asia, että ilman Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyä emme tietäisi näistäkään skandaalimaisen huonosti hoidetuista prosesseista juuri mitään – ja suomalaiset viranomaiset voisivat taas kerran vetäytyä salaisuussuojan taakse."
lainaus J.P. Roos Vääryyskirja
Ruotsalainen oikeuspsykologi Lena Hellblom Sjögren on tehnyt Niko-tapauksesta perusteellisen analyysin. Hänen mukaansa viranomaisten toimet vaaransivat lapsen terveen kehityksen. Tutkimusten perusteella vaikuttaa, että näin on tapahtunut monissa vastaavissa tapauksissa.
Perusteettomien insestisyytösten ruokkima noitavaino satuttaa kaikkein eniten lapsia. Siis juuri heitä, joita lastensuojelun, sosiaalitoimen ja lastenpsykiatrian olisi tarkoitus suojella.
Sexpon tutkimuspäällikkö Anu Suomela on käynyt läpi pöytäkirjat ja todistusaineistot lukuisista oikeudenkäynneistä, joissa on selvitelty väitteitä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Hän on analysoinut tutkimusmenetelmien tieteellisyyttä ja myös oikeuskäsittelyjen tasapuolisuutta. Huonolta näyttää.
Vai miltä kuulostaa lastenpsykiatri, joka ensin keksi omasta päästään, että lapsi on tunnustanut hyväksikäytön ja sitten kieltäytyi kuuntelemasta lapsen vastalauseita. Kun lapsi tämän vuoksi suuttui, psykiatri katsoi vihastumisen syyksi sen, että hyväksikäyttö on niin vaikea aihe käsitellä.
Suomalaisten psykologien ja psykiatrien käyttämät haastattelumenetelmät antavat vääristynyttä tietoa. Virallisia ohjeita noudatetaan vain harvoin. Kysymyksiä jankutetaan ja lasta johdatellaan antamaan myöntäviä vastauksia. Tietoa hyväksikäytöstä saatetaan kerätä esimerkiksi esittämällä nukkeleikin yhteydessä suggestiivisia kysymyksiä, kuten "mihin isi kosketti".
Mitä moninaisimmat seikat voidaan lukea oireiksi. Näin siitä huolimatta, että tutkimusten mukaan lapsen kokemaa hyväksikäyttöä ei voida päätellä oireista.
Etenkin avioerotilanteissa on huolestuttavan yleistä lyödä insestikortti pöytään. Isän oikeudet ovat yleensä siinä vaiheessa vähäiset, eikä lapsiakaan kuunnella. Sosiaalitoimi reagoi syytökseen välittömästi ja isä eristetään perheestä. Aina ei paina edes äidin sana, vaan ainoastaan sosiaalityöntekijän ja lastenpsykiatrin. Näissä tilanteissa lapsi otetaan huostaan ja eristetään molemmista vanhemmista.
Jos syyte ei mene läpi, tämä ei vielä tarkoita, että lapsi palautettaisiin kotiin. Esimerkiksi eräs pikkutyttö joutui vastoin tahtoaan kiertämään kahdeksan vuotta sijaiskodista toiseen, vaikka rikostuomioistuimet eivät koko tuona aikana löytäneet näyttöä insestistä.
Huostaanotosta voi valittaa hallinto-oikeuteen, mutta prosessi vie vuosia, eikä oikeudessa mielellään puututa lastensuojelun toimintaan. Kyseessä on niin arka aihe, että vastuu halutaan lykätä sosiaalityöntekijöille, vaikkei heillä ole oikeudellista eikä tieteellistä pätevyyttä arvioida tilannetta tasapuolisesti.
...Julkisuus medioissa on kuitenkin tällä hetkellä ainoa taisteluase, sillä perheillä ei ole enää muuta tapaa hakea suojelua, kuin julkistaa viranomaisten tekemät vääryydet kontrolloinnin lisäämiseksi, sillä kollegiaalinen lojaalius estää sisäisen kritiikin."
Nyt perheiltä ollaan viemässä tämä viimeinenkin keino saada oikeutta.
lähde: Kunnes toisin todistetaan
+Lisää kommentti
Helkkarin hyvä että joku jaksaa nähdä vaivaa ja tuoda noin asiantuntevasti toista puolta esiin!

Tuolla on kaapissa iso pino paperia tällaisen "hyvin hoidetun" lastensuojelutyön jäljiltä.
Vaimo ja lasten äiti sairastui aikoinaan skitsofreniaan joka vei hänet lukkojen taakse psykiatriselle osastolle. Arvatkaapa oliko helppo saada lastensuojelu uskomaan että äiti on sairas eikä voi asua saman katon alla mutta mies ja ISÄ voi pärjätä yksinkin. Arvatkaa miltä tuntui menettää kumppani ja istua samoihin aikoihin lastensuojelussa kuulemassa ivallista sanailua.

Kyyti oli kylmää ja näillä nuorilla lapsettomilla vastavalmistuneilla naistyöntekijöillä oli selkeän sukupuolirasistinen asenne työhönsä. Siinä ei lapsen etu aina pääasia ollut. Kun sanoin etten ole halukas osallistumaan perusteettomiin toimiin lyötiin huostaanottokortti välittömästi pöytään.

Voin sanoa että kohtelu ja sitä myöten stressi näinä kuukausina oli sitä luokkaa että oli erittäin lähellä että ei tullut yksi ikävä lööpppi lisää muiden joukkoon.
Ilmoita
Kiitos kannustuksesta. Yleensä ainoa palaute lastensuojelun laillisuusongelmista kirjoittavalle on sensuuri ilman selityksiä ja perusteita.

EHDOTUKSIA lastensuojelun edunvalvonnan laillisuusongelmien ratkaisuksi:

- RAY:n ja valtion on lopetettava välittömästi ja lopullisesti sellaisten projektien rahoitus, jotka jo lähtökohtaisesti rikkovat voimassaolevia lakeja ja asetuksia ja jotka tähtäävät siihen, että hallintoalamaisilta voidaan ottaa pois heidän perusoikeutensa pelkän epäilyn perusteella ilman puolueetonta tutkintaa, näyttöä väärinkäytöksestä ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.

- Lastensuojelun edunvalvojan nimitysoikeus oltava vain lapsella itsellään ja käräjäoikeudella, ei hallinto- oikeudella tai sosiaalityöntekijällä.

- Lastensuojelun edunvalvojan oltava aidosti puolueeton suhteessa asianosaisiin, tuomioistuimeen, kunnalliseen lastensuojeluun ja lastensuojeluyrityksiin

-Lastensuojelun edunvalvojakoulutusoikeus ja myös nimitysoikeus on otettava pois lapsibisnestoimijoilta ja - hyötyjiltä.
Koulutus tulisi antaa aidosti puolueettomalle taholle, jolla on tutkimustietoa ja kokemusta niin huoltoriitojen kuin lastensuojelun ongelmista esim. Awen oy:n, Sexpo ryn, kirkon perheasian neuvottelukeskuksen
MTKL:n /omaiset mielenterveyden tukena ry:n, Suomen oikeusapulakimiehet ryn ja ls- lasten ja vanhempien ( myös isien ja erityislasten) oikeusturvaan keskittyvien Vartu ryn , Pesue ryn, Sukupuu ryn tai HOL ryn edustajien muodostamalle yhteistyöelimelle.

- Lastensuojelun edunvalvojien käytävä läpi ja suoritettava hyväksytysti lainopillinen koulutus, joka kattaa lastensuojelu- , perustuslain sekä YK:n ja EU:n ihmisoikeussopimukset. Pahitteeksi ei olisi myöskään sellainen lastensuojelukoulutus, joka keskittyisi etiikkaan, kansainväliseen tutkimustietoon lastensuojelun prosesseista ja vaikutuksista, Suomen EIT:ltä saamiin tuomioihin ja asialliseen ja luotettavaan dokumentointiin.

- Lastensuojelun edunvalvojalla on oltava oikeus, valmius ja kyky puuttua myös lastensuojelun toimintaan, silloin kun se rikkoo lapsen oikeuksia tai on lapsen edun vastaista.

- Lastensuojelun edunvalvojalle dokumentointivelvoite suoritetuista toimista ja aikarajoitettu ja valvottu pesti kulunvalvontoineen ja vaikutustenarviointeineen

- Puolisonsa väärinkäytöksistä rehellisesti kertovaa/ puolisostaan rikosilmoituksen tehnyttä vanhempaa ei saa rangaista avunpyynnöstä viemällä hänen oikeutensa tavata/ edustaa lastaan.

- Lastensuojelun projektien siirryttävä köyhien elämäntapavalvonnasta ja epätieteellisistä ja -eettisestä vanhempien arvioinneista ja kontrolloimisesta aitoon tukeen. Kehitysyhteistyöprojekteissakin- toisin kuin lastensuojelussa- tiedetään, että lapsia voi ja kannattaa auttaa osana perhettään ja yhteisöään.
Lastensuojelu ei voi perustua keskiluokkaiselle naistapaisuudelle, poislähettämisen kulttuurille ja heppatyttölogiikalle tyyliin" siirränpä tuon suloisen lapsen( tykkää) pahasta bioperheestään ( en tykkää) hyvään sijaisperheeseen( tykkää).

- Kaikille lastensuojeluprojektien ja sijaishuollon rahoitukselle tutkimus- ja valvontavelvoite. Pelkkä lapsen edun hokeminen ilman tutkimustietoa ja asiakaspalautetta ei voi olla riittävä peruste rahoitukselle.
Ilmoita
Ydinkysymys lienee onko sinisilmäisyyttä vai tahallista?Kovin tuntui epäreilulta systeemiltä..
1 VASTAUS:
Joo,no tutkinta on mitä ilmeisen perusteellisesti tutkittu,oliko se mein kampf oikeassa vai mikä tässä painajaisessa mättää?Ei se lastensuojelu voi perustua murhan,kiristyksen,alistuksen sivustakatsontaankaan,saatikka perikatoon.
+Lisää kommentti
Ruotsalaista painajainen perheessä- tapausta paljon pahempi suomalainen Hesarissakin ollut Haapasten tarina on sensuroitu netistä. Tapauksesta voi vielä lukea täältä:

http://kaisaruokamo.blogspot.fi/2010/02/elamasta-vieraantunut-koneisto.html
http://kaisaruokamo.blogspot.fi/2010/02/vieraannuttaminen-on-ihan-sallittua.html
http://lapsikauppa.blogspot.fi/2010/06/epapateva-karstulan-sossu.html
http://kaisaruokamo.blogspot.fi/2009/11/monoammatillinen-yoryhma-puukottaa.html
http://kaisaruokamo.blogspot.fi/2010/01/sossu-herkuttelee-joukkoitsemurhalla.html

Syy poistamiseen lienee tässä:
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunedunvalvonta/loydaedunvalvoja/

Vuosia kestäneeseen, turhaan, perusteettomaan ja lapsia ja perhettä syvästi traumatisoineeseen huostaan sotkeutunut erityisosaaja kun toimii nykyisin lastensuojelun edunvalvojana. Näitä lasten ja perheiden oikeusturvan ja ihmisoikeuksien romutukseen erikoistuneita"erityisosaajia" löytyy lastensuojelun edunvalvontahankkeesta enemmänkin.
Ilmoita
Tässä tuore esimerkki siitä, kenen etua lastensuojelun edunvalvojan on tarkoitus ajaa:

http://www.facebook.com/AutetaanYhdessaPikkuLauriaJaAitia?ref=stream

11kk ikäinen vauva siepattiin äidiltään 3 päivää ennen joulua hatarin perustein ja sijoitettiin ventovieraaseen sijaisperheeseen, vaikka äidillä olisi ollut lukuisia läheisiä , jotka olisivat halunneet sijaisvanhemmiksi. Kun äidin tueksi kerääntyi facebook- ryhmä, sosiaalityöntekijät haastoivat sen oikeuteen- tuloksetta huomatakseen vain, että Suomessa on vielä voimassa sananvapaus. Sitten sosiaalityöntekijät hakivat sieppaamalleen vauvalle lastensuojelun edunvalvojaa. Onneksi tässä tapauksessa satakunnan käräjäoikeus teki kielteisen päätöksen edunvalvojasta.

Valitettavasti huostaanotoista päättää- ei puolueeton käräjäoikeus- vaan sosiaalibyrokraattien oma lumeoikeus= hallinto- oikeus, joka ei tunne puolueetonta fair trial oikeudenkäyntiä, ammattituomareita eikä EU:n ihmisoikeussäädöksiä vaan lähtee tosiasioiden selvittelyn sijaan olettamasta, että sos. viranomaisen näkemys on aina oikea- ilman näyttövelvoitetta.
Ilmoita
Lastensuojelun edunvalvojille on luvassa pitkä ja niin viranomaisten kuin lähisukulaisten valvonnan ulottumattomissa oleva pesti, sillä Suomessa ei noudateta lakia sukulaissijoitusten ensisijaisuudesta , huostaanoton väliaikaisuudesta eikä perheiden jälleenyhdistämisestä puhumattakaan että viranomaistoimintaa valvoisi joku tai sosiaaliviranomaisilla olisi vastuu- ja korvaussäädökset laittomuuksistaan.

Lastensuojelun edunvalvonnan tarkoitus ei olekaan valvoa lasten, vaan lastensuojelubisneksen etua. On varmaa, että edunvalvojat käyttävät työpanoksensa mielummin laittoman ja turhan huostaanoton ylläpitoon ja jatkamiseen kuin sen purkamiseen.

http://yle.fi/uutiset/vain_harva_huostaanotettu_lapsi_palaa_kotiinsa/6500525
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012112516368870_uu.shtml
http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2012/06/16/lapsibisnesta-ei-valvo-kukaan/201231577/137
Ilmoita
Edunvalvojahankkeessa ei ole puolueetonta arviointia, seurantaa eikä valvontaa vaan edunvalvojat itse arvioivat oman työnsä laatua.
Ymmärtävä (itse)arviointi kyllä hyväksyy byrokratian byrokratian vuoksi ja rahaa saadaan hassattua mm. "tulosten tunnistamisen mahdollistamiseen".

Lähes kaikki sosiaalityön tutkimus tehdään viranomaisnäkökulmasta, sosiaalityöntekijöitä haastattelemalla. Myös Tuija Erosen tutkimuksessa ( THL:n Raportti 4/2013 ) 86 % sosiaalityöntekijöistä arvioi, että sijoitus oli lapsen edun mukainen- vaikka suurin osa lapsista ei koskaan palannut vanhemmilleen, jotka jäivät ilman tukea ja vaikka 2/3 lapsesta tarvitsi terapiaa sijaishuollon aikana!( THL uutisoi tämän sosiaalityöntekijöiden mielipiteen- ei mielipiteenä vaan tutkimustuloksena sanoin "Suurimmalla osalla (86 %) vuonna 2006 huostaanotetuista lapsista huostaanotto ja sen jälkeinen sijaishuolto on vastannut lapsen tarpeisiin hyvin tai jopa erittäin hyvin ja luonut heille erilaisia reittejä selviytymiseen. ")

KELA:n perhepiirissä- tutkimuksen mukaan 80 prosenttia teini-iässä huostaanotetuista oli vielä 23–24-vuotiaina vailla peruskoulun jälkeistä koulutusta. Laitoshoitoon teininä sijoitetuista nuorista miehistä alle puolet työskenteli, opiskeli tai hoiti kotonaan lapsiaan 23–24-vuotiaana, neljännes oli joko työttömänä tai eläkkeellä ja lopun toiminnasta ei ollut tietoa. (Hämäläinen Ulla, Kangas Olli, toim.: Perhepiirissä. Kela, 2010.)

a) Suomessa ei tutkita eikä valvota paljon epäpäteviä työntekijöitä sisältävän lastensuojelun tai sijaishuollon toimintaa eikä huostaanottojen syitä eikä vaikutuksia lasten elämään. Sosiaalihuollon johtavat virkamiehet päinvastoin vastustavat ankarasti lasten sijaishuollon aikaisten kokemusten selvittämistä ja viranomaiset estävät tutkijoita haastattelemasta laitoksiinsa suljettuja asiakkaita.
"Kansanedustaja Pekka Haavisto (vihr) vaatii romanilapsille tarkoitetuissa lastenkodeissa vallinneiden olosuhteiden selvittämistä." Olen kuullut vanhemmilta romaneilta järkyttäviä tilityksiä siitä, mitä lastenkodeissa on tapahtunut. Nyt pitäisi koota ja käydä läpi tiedot kyseiseltä ajalta", Haavisto vaatii.
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson kertoo, että selvitystyö koko Suomen lastensuojelun menneisyydestä on jo käynnistynyt.
"Ehdotin asian tutkimista jo muutama vuosi sitten, kun Ruotsissa nousi esiin lastensuojelussa tapahtuneet kaltoin kohtelut. Menneisyyden selvittäminen aiheutti silloin kovaakin vastustusta jopa korkeiden virkamiesten taholta." http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/436722/Suomalaisten lastenkotien menneisyys tutkitaan

b) Sijaishuollon huonoista tuloksista ja väkivallan yleisyydestä on yhdenmukainen ja laaja kansainvälinen näyttö. Esim. YK ei enää suosittele lasten laitossijoituksia tapahtuneiden väärinkäytösten yleisyyden takia. Tästä huolimatta Suomessa uskotaan huostaanottoihin ja käytetään runsaasti laitossijoituksia.http://www.knuutilaki.net/node/33
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/hukassa-huostassa

c) Huostaanotto ei ole Suomessa väliaikainen vaan pysyvä toimi eikä lapsia juuri sijoiteta sukulaisilleen."Vain harva huostaanotetuista lapsista palaa kotiinsa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksen mukaan vain hieman yli kymmenen prosenttia huostaanotetuista lapsista palasi kotiinsa muuttuneen elämäntilanteen vuoksi."
Suomessa lasta ei ole tarkoituskaan palauttaa takaisin vanhemmilleen, vaikka näiden elämäntilanne olisi muuttunut sillä palautukseen tarvittava tukisuunnitelma jätetään käytännössä aina tekemättä:
"Kun huostaanotetulle lapselle tehdään hoitosuunnitelma,
lastensuojelulain mukaan myös vanhempien tuen ja avun tarve on kirjattava suunnitelmaan.Pelastakaa Lapset katsoo, että lakia ei tällä hetkellä noudateta.
- Suunnitelma jää käytännöllisesti katsoen aina tekemättä.
Kun suunnitelmaa ei ole, huostaanoton purkamiselle ei ole edellytyksiä,
sanoo järjestön pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta."http://yle.fi/uutiset/lasten_huostaanotoissa_vanhemmat_jaavat_yksin/6005913
http://lastensuojelija.blogspot.com/2011/11/lastensuojelun-valvontajarjestelma-ja.html
http://blogit.iltalehti.fi/hanna-mantyla/2013/02/03/suomalaista-lapsikauppaa-verovaroin/http://blogit.mtv3.fi/epikriisi/2011/05/13/perhevakivaltaan-nollatoleranssi-miten-ja-keiden-toimesta/

d) Suomalaiset ls- perheillä ei ole oikeusvaltioperiaatteen mukaista mahdollisuutta puolueettomaan tutkintaan ja fair trial- oikeudenkäyntiin .
"Perheiden oikeusturva ei toteudu huostaanotoissa millään tasolla, ei edes tuomari- toiminnan tärkeimmässä perusasiassa, tosiseikkojen selvittämisessä. Hallinto- tuomioistuimissa ei ole käytössä näytön arvioinnin ja oikeudenkäyntimenettelyn säännöksiä, jotka takaavat kansalaisen oikeusturvan."
http://www.knuutilaki.net/node/23
http://www.mv.helsinki.fi/home/jproos/vaaryyskirja.htm
Ilmoita
Oikeudenmukainen oikeudenkäynti ei toteudu hallinto- oikeuksissa

Hämmästyttävän suuri osa suomalaisista ei tajua hallinto- ja käräjäoikeuden toimintaperiaatteiden eroa. vaan elää siinä harhauskossa, että huostaanotot käsiteltäisiin puolueettomissa tuomioistuimissa.

Huostaanottotapauksissa perheitä eivät koske edes normaalit oikeusvaltioperiaatteet esim. puolueeton tutkinta tai fair trial-oikeudenkäynti. Huostaanotot käsitellään sosiaalityöntekijöiden omassa hallinto- oikeudessa, jonka lähtökohtana eivät ole tosiasiat vaan olettama viranomaislausunnon oikeellisuudesta, jota ei tarvitse todistaa. Hallinto- oikeus hyväksyy kaikki sosiaalityöntekijöiden huostahakemukset kumileimasimen varmuudella. Hallinto- oikeuden , toisin kuin käräjäoikeuden toimenkuvaan ei kuulu selvittää onko hakemus perusteltu , onko huolenaiheista mitään näyttöä tai edes onko epäiltyä rikosta tapahtunut. Hallinto- oikeutta kiinnostavat vain muotoseikat eli että huostahakemus on laadittu kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.

"Oikeudenmukainen oikeudenkäynti
Oikeudenmukainen oikeudenkäynti tarkoittaa, että kansalaisella on oikeus saattaa asiansa riippumattoman ja puolueettoman tuomioistuimen käsiteltäväksi sekä, että oikeudenkäyntimenettely täyttää tietyt kriteerit (joutuisuus, osapuolten tasavertaisuus, suullinen käsittely, käsittelyn julkisuus, oikeus saada perusteltu päätös, oikeus tarvittaessa maksuttomaan oikeudenkäyntiin, oikeus hakea muutosta ylemmästä tuomioistuimesta).Suomen perustuslain 21 § mukaan kansalaisella tulee olla tämä oikeus.

Oikeusturva-asiain neuvottelukunta totesi lausunnossaan, että hallinto-oikeuksien sijaan käräjäoikeudet kykenisivät paremmin turvaamaan kansalaisten oikeusturvan. Käytännön työssä onkin havaittavissa, että hallintotuomioistuinten mahdollisuudet hoitaa lastensuojeluasioita ovat kovin rajalliset. Niiden tuomariaines pitää lähtökohtaisesti sosiaaliviranomaisten lausuntoja luotettavina selvittämättä, miten ne ovat syntyneet.

Tuomariaines koostuu entisistä hallintovirkamiehistä, joilla ei välttämättä ole kokemusta tuomaritoiminnasta. Oikeusturva-asiain neuvottelukunnan aloitteesta hallinto-oikeuksissa tehtiin syksyllä 2003 selvitys, jossa tutkittiin asiakkaiden luottamusta hallinto-oikeuksiin. Tutkimuksen mukaan tuomioistuimet eivät nauti kansalaisten erityistä luottamusta. Niitä pidetään hitaina, vaikeaselkoisina ja tehottomina.

Perheiden oikeusturva ei toteudu huostaanotoissa millään tasolla, ei edes tuomari- toiminnan tärkeimmässä perusasiassa, tosiseikkojen selvittämisessä. Hallinto- tuomioistuimissa ei ole käytössä näytön arvioinnin ja oikeudenkäyntimenettelyn säännöksiä, jotka takaavat kansalaisen oikeusturvan (vrt. oikeudenkäymiskaaren säännökset todistelusta ja todistelukeinoista yleisessä tuomioistuimissa, asiantuntijan määrittely, prosessin kulku, valmistelu- ja pääkäsittely).

Uusi lastensuojelulaki ei tuonut mitään uudistusta tähän tärkeimpään asiaan.On havaittavissa, että maassamme on ns. virallinen totuus eli sosiaalitoimen tekemät kirjaukset perheiden elämästä ja ns. reaalimaailman totuus, joka olisi selvitettävissä todistelukeinoin. Tätä ei kuitenkaan tehdä, koska koko prosessin kohteena on viranomaisen tekemä päätös ja lapsen tosiasiallisen tilanteen tutkiminen on sivuseikka.
Hämeenlinnan hallinto-oikeus toteaa eräässä päätöksessään ”ei ole aihetta epäillä sosiaalityöntekijän kertomuksen todenperäisyyttä siitä huolimatta, että äiti on kertonut tapahtumista toisella tavalla”. Tällaiset lausumat osoittavat, että virkamiehen näkemys asioihin on totuus eikä vaadi selittelyä. Tuomioistuin ei perustele ratkaisuaan eikä vaadi näyttöä virkamieheltä.
Korkein hallinto-oikeus taasen antaa päätöksen toteamalla lyhyesti ”ettei ole syytä muuttaa päätöstä” perustelematta ratkaisuaan.
Hämeenlinnan hallinto-oikeus antoi täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevaan pyyntöön päätöksen, jossa se toteaa ”käytettävissä olevien asiakirjojen perusteella täytäntöönpanon keskeyttämiseen ei ole esitetty riittäviä perusteita”. Näin siitä huolimatta siitä, että perhe oli esittänyt lukuisia maamme johtavien lääkäreiden lausuntoja, joissa todettiin lapsen eristämisen ja pakottamisen vaarantavan hänen terveytensä. Tämä erityisongelmista kärsivä lapsi sijoitettiin satojen kilometrien päähän kotoaan.

Tuomioistuimen tehtävänä on selvittää, mikä on lapsen etu sen näytön perusteella, joka sille esitetään. Oikeudenmukaisessa oikeuskäsittelyssä osapuolten tulee olla tasavertaisessa asemassa, eikä kummallakaan saa olla etulyöntiasemaa, kuten hallinnollisissa tuomioistuimissa viranomaisilla on. Tällainen oikeudenkäyntimenettely ei sovellu kansalaisten perustuslaillisten ja ihmisoikeussopimusten turvaamien oikeuksien käsittelyyn."
http://www.knuutilaki.net/node/23
Ilmoita
Sijaishuoltoa ei valvota- Lastensuojelulaitoksen käyttämät rajoitustoimenpiteet eivät perustuneet lakiin

Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin on päättänyt tutkia, miten eräät Etelä-Suomen kunnat ovat valvoneet lastenkotiin sijoitettujen, huostaanotettujen lasten sijaishuollon järjestämistä.Päätös perustuu havaintoihin, joita tehtiin ennalta ilmoittamattomalla tarkastuksella viime maaliskuussa. Tarkastuksen kohteena oli eräs yksityisen palveluntuottajan ylläpitämä lastenkoti Etelä- Suomessa.
Tuolloin kävi ilmi, että laitoksessa käytettiin rajoitustoimenpiteitä ja noudatettiin käytäntöjä, jotka olivat lastensuojelulain vastaisia, tai niillä puututtiin sijoitettuina olevien lasten oikeuksiin lakiin perustumattomalla tavalla.
Sakslin kiinnitti huomiota myös siihen, että kaikista käytetyistä rajoituksista ei ollut tehty asianmukaisia päätöksiä. Lisäksi rajoituksia oli kohdistettu lastensuojelulain vastaisesti lapsiin, jotka oli sijoitettu avohuollon tukitoimenpiteenä.Kaikki lastenkodin lapset eivät myöskään tienneet, kuka oli hänelle nimetty työntekijä kunnan lastensuojelussa.

Rajoitusten tulee perustua lastensuojelulakiin

Laitos oli rajoittanut muun muassa sijoitettujen lasten oikeuksia tavata ja pitää yhteyttä heille läheisiin ihmisiin. Joissain tilanteissa oli rajoitettu myös lasten liikkumisvapautta. "Saamistani lausunnoista ja selvityksistä on pääteltävissä, että rajoitustoimenpiteiden käyttöä ja rajoituskäytäntöjä ei ole aina seurattu ja selvitetty riittävästi. Tehdyt rajoituspäätökset ja lasta koskevat kuukausiraportit on selvitysten mukaan lähetetty sosiaalityöntekijälle. Rajoitustoimenpiteitä on valvottu myös laitoksessa käytyjen asiakasneuvottelujen yhteydessä.
Selvityksistä kuitenkin ilmeni, ettei rajoitustoimenpiteitten tosiasiallisia vaikutuksia tai lasta koskevissa asiakirjoissa käytettyjen lyhenteiden ja ilmaisujen merkityssisältöä ei ollut aina ymmärretty. "

"Sijoittajakuntien lausunnoista ilmenee, että sijoittajakunnat ja lasten asioista vastaavat sosiaalityöntekijät eivät olleet havainneet samanlaisia
ongelmia ja epäkohtia kuin määräämässäni tarkastuksessa itse havaitsin.
Lähes kaikissa lausunnoissa katsottiin, että sosiaalityöntekijän ja lapsen välille oli muodostunut luottamuksellinen suhde. Sosiaalityöntekijöillä oli valtaosin se näkemys, että lapset olivat tyytyväisiä elämäänsä, hoitoonsa ja huolenpitoonsa laitoksessa.
En sinänsä epäile sitä, etteikö sosiaalityöntekijöitten ja lasten välillä olisi syntynyt luottamuksellista ja avointa suhdetta, kuten saamissani lausunnoissa ja selvityksissä on korostettu. Lapsille ei ole mielestäni kuitenkaan riittävällä tavalla kerrottu heidän oikeuksistaan ja lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän roolista heidän etujensa ajajana. Lapset näyttivät mieltäneen laitoksen lainvastaiseksi toteamani käytännöt sallittuina siitä huolimatta, että he ovat pitäneet niitä epäoikeudenmukaisina. Lapset eivät ole myöskään ymmärtäneet, että he olisivat voineet kertoa epäkohdista sosiaalityöntekijälleen. Tämä saattaa johtua myös siitä, ettei lapsilta ole kysytty laitoksen käytännöistä tai kysymyksiä ei ole tehty tai keskusteluja käyty luottamuksellisesti ja lasten ymmärtämällä tavalla. "

Tarkastuksen perusteella minulle syntyi vahva vaikutelma siitä, että lapset olivat tietämättömiä omista oikeuksistaan, laitoksen oikeuksista ja velvollisuuksista tai heille nimetyn lapsen asioista vastaavan oman sosiaalityöntekijän velvollisuuksista ja tehtävistä. Lapset eivät siis mieltäneet sosiaalityöntekijän roolia heidän etujensa ajajana. " Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12

http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw.cgi/trip/?${APPL}=ereoapaa&${BASE}=ereoapaa&${THWIDS}=0.55/1363642195_289679&${TRIPPIFE}=PDF.pdf

Tässä hyvä esimerkki siitä, mitä " lapsen edun mukainen hoito" ja "luottamuksellinen suhde sosiaalityöntekijään" käytännössä tarkoittaa. Tutkimuksiin ja selvityksiin, joissa sosiaalityöntekijä yksin arvioi omia päätöksiään ja työnsä tuloksia tai laatua kannattaa suhtautua suurella varauksella.
Ilmoita
Lastensuojelun valvonta retuperällä

"Valtiontalouden tarkastusviraston johtava tuloksellisuustarkastaja Sari Hanhinen on samaa mieltä valvonnan riittämättömyydestä. Ongelman laatu ja suuruusluokka tuli hänelle yllätyksenä viime vuonna julkaistua lastensuojelun tarkastuskertomusta tehdessä.Alan valvontaan ei ollut tarkoitus juurikaan puuttua, koska Hanhisen ja hänen kollegansa olettamus oli, ettei niin monen tahon vastuulle ulottuva valvonta voi olla riittämätöntä. Lopulta puutteita löytyi kuitenkin kaikilta tasoilta, niin kunnissa kuin aluehallintovirastoissakin.

- Samaan aikaan kun lastensuojeluyksiköiden määrä on kasvanut, niin on vähennetty valvovia henkilöitä, Sari Hanhinen kertoo.

Vastuunjaossa epäselvyyksiä ja tietämättömyyttä

Lastensuojelussa valvontavastuussa on useita tahoja: kuntien sosiaalityöntekijät vastaavat yksittäisen lapsen edusta kun taas sijoittava kunta sekä huostaanottopaikan sijaintikunta ovat vastuussa laitoksen, perhekodin tai sijaisperheen valvonnasta.Lisäksi aluehallintovirastot valvovat käytännössä suurimmaksi osaksi yksityisten yksiköiden toimintaa.

VTV:n tarkastuskertomuksen teossa selvisi, että vain yksi kymmenestä kyselyyn vastanneesta kunnasta valvoi järjestelmällisesti lastensuojelun yksiköitä. Ongelman laajuutta selittää Sari Hanhisen mukaan osin myös se, että vastuut eivät aina ole kunnilla tiedossa.
- Yhteistyö ei aina ihan toimi toivotulla tavalla. Ja sitten kun on monta valvovaa tahoa, niin ajatellaan, että joku toinen valvoo, Hanhinen kuvailee tarkastuskertomuksen teossa esiin tulleita ongelmakohtia.

"Tiedon levittäminen tärkeämpää kuin määrärahojen lisääminen"

VTV:n Sari Hanhisen käsitys onkin, että määrärahoilla ongelmaa ei saada korjatuksi vaan tärkeää olisikin tiedon levittäminen.
- Ei aluehallintovirastolta ainakaan nyt valvontaresursseja tulisi vähentää, mutta paljon on kysymys siitä, että nämä lastensuojelun sosiaalityöntekijät ja kunnat mieltäisivät et he ovat myös vastuussa tästä valvonnasta. Ja siihen ei tarvita lisää määrärahoja, vaan ymmärryksen lisäämistä..

Yleisiä syitä kanteluille ovat muun muassa henkilöstön määrä ja pätevyys, laitoksen johtaminen ja yksikössä käytetyt kasvatukselliset metodit. Myös rajoittamistoimien epäillyistä väärinkäytöistä tulee aika ajoin ilmoituksia.
- Kiinnipitämistä ja eristämistä ja liikkumisvapauden rajoittamista ja vaikka lapsen tai nuoren kaappien avaamista, kirjeiden lukemista. - - Käytetään sellaisia perusoikeuden rajoituksia niin kuin rangaistusmenetelminä tai kasvatusmenetelminä, mitä ne ei saa olla, Marita Uusitalo kertoo tarkastuksissa vastaan tulleista tapauksista.
Epäkohtailmoitukset ja lupa-asiat vievät leijonanosan tarkastajien ajasta, joten oma-aloitteisia valvontakäyntejä tehdään harvoin. Aluehallintoviraston käyntien väli voikin siksi venyä kohtuuttoman pitkäksi, jolloin kuntien valvontavastuun merkitys korostuu entisestään.
- Tosiasiahan on se, että kun kerkiämme 10 prosenttia vuodessa valvomaan, niin siinä voi mennä 10 vuotta pahimmassa tapauksessa, kun me seuraavan kerran käydään. Se tilannehan on siellä lasten sijaishuoltolaitoksessa saattanut muuttua aivan toisenlaiseksi, Uusitalo sanoo.

Tarkastuksia tehdään jopa pelkästään paperilla

Itä-Suomen aluehallintovirasto ei kamppaile yksin voimavarojen vähyyden kanssa, vaan myös muissa aluehallintovirastoista päästään tarkastuskäynneille harvoin.
Esimerkiksi Lounais-Suomessa varsinaisia tarkastuskäyntejä oli viime vuonna lopulta vain kaksi, sillä suurin osa epäkohtailmoituksista käsiteltiin kirjallisesti. Marita Uusitalo kuitenkin vieroksuu ajatusta asiakirjavalvonnasta.

- Sillä [asiakirjavalvonnalla] ei oikeastaan päästä kauhean syvälle siihen valvontaan - ainoastaan sillä, että päästään paikan päälle ja nähdään ne tilat. Kun astut taloon sisälle sinä aistit sen tilanteen ja sen tunnelman ja sen vuorovaikutuksen, Uusitalo kuvailee.
Marita Uusitalo on huolissaan ennen kaikkea huostaan otettujen lasten ja nuorten asemasta, jos valvontaketju pettää.
- Tässä on kysymys heidän tulevaisuudestaan ja heidän hoidostaan ja kasvatuksestaan. Että olisi ihmisiä, jotka tämän huostaanoton jälkeen seuraisivat ja olisivat mukana siinä lapsen sijaishuoltoprosessissa, että lapsi ei ole ihan yksin siinä maailmassa."
http://yle.fi/uutiset/lastensuojelun_valvonta_retuperalla_pelonsekaisella_tunteella_miettii_mita_kaikkea_siella_on/6532573

Eikö sijaishuollossa olevien lasten edun valvominen kuuluisi juuri lasten "puolueettomille" edunvalvojille, joita on koulutettu verovaroin jo 7 vuotta valvomaan lasten oikeuksia?Miksei tällainen edunvalvonta kiinnosta?

Oletteko koskaan kuulleet lastensuojelun edunvalvojasta, joka olisi käynyt ls-laitoksessa kyselemässä lapselta henkilökohtaisesti kahden kesken laitosolosuhteista , valistamassa lasta oikeuksistaan tai auttanut lasta tekemään valituksen lainvastaisista laitosmenettelyistä?
Ilmoita
Tänään kuulin, että eräs Pohjois- Suomen kaupunki etsii nyt lastensuojelun edunvalvojaa sisaruksille, joiden/ koska äiti ja isä haluavat lapsilleen uuden, paremman sijaishuoltopaikan.

Sijaisäiti on jo lähtenyt omalle kostoretkelleen ja tekaisi kesä-heinäkuun vaihteessa lastensuojeluilmoituksen siitä, että biologinen äiti oli polttanut lapsen jalkapohjan silitysraudalla. Oikeasti kyse oli siitä, että sijaisäiti oli pitänyt lapsella aivan liian pieniä korkokantaisia kesäkenkiä, jotka olivat hinkanneet jalkaan rakon.
Ilmeisesti edes 100 000 euron(perhekotien keskihinta) vuosikorvaus ei riitä uusien kenkien ostoon sijaislapselle.

Biologinen äiti ja isä ovat alkoivat herätä puolustamaan perheensä oikeuksia ja lastensa etua parisen vuotta sitten. Siihen saakka kaupungin sosiaalityöntekijät olivat huseeranneet miten halusivat. Oli sellainenkin jakso, etteivät isä ja äiti päässeet käymään lastensa sijaishuoltopaikassa (ammatillinen perhekoti, joka ei saisi nykylain mukaan enää toimilupaa) viiteen vuoteen, koska perhekoti ei halunnut avata ovea vanhemmille.

Lastensuojelun edunvalvojaa siis haetaan ja käytetään sulkemaan oikeuksiaan puolustavien lasten ja vanhempien suut ja takaamaan epäeettisesti ja laittomasti toimivien lastensuojeluvirkailijoiden ja sijaishuoltopaikkojen mukavuus.

Kyse todellakin vaikuttaa olevan lapsenetuilusta varsinaisen edunvalvonnan suuntautuessa sijaishuoltoon.
Ilmoita
"Nyt lähtee poika perhekotiin 


Huostaanotto: Tavallisen perheen nettiriippuvuutta ja masennusta poteva 15-vuotias poika sijoitettiin perhekotiin vastoin vanhempien ja lapsen tahtoa.



"Kun joensuulainen Jussi (nimi muutettu) aloitti kahdeksannen luokan, hänen elämänsä muuttui. Ennen hyviä numeroita saanut poika alkoi vältellä kouluun menemistä, uppoutui nettiin, alkoi kärsiä univaikeuksista - ja lopulta lintsata koulusta. 
Lapsestaan huolissaan olevat vanhemmat yrittivät etsiä apua ja soittivat asiasta myös koululle pyytäen apua lukkiutuneeseen tilanteeseen 
Siitä alkoi surullinen tapahtumaketju, jonka alkajaisiksi poika otettiin vastentahtoisesti huostaan tunnin varoitusajalla.

- Halusimme yhteistyötä sosiaalitoimen, koulun ja kodin välillä, jotta voitaisiin yhdessä kartoittaa pojan tilanne ja etsiä keinoja sen parantamiseksi. Koulusta oli kuitenkin otettu yhteyttä sosiaalityöntekijään, joka oli delegoinut asian sosiaaliohjaajalle, jonka valtuuksiin esimerkiksi huostaanotto ei kuulu.
Sosiaaliohjaaja sitten yllättäen soitti meille ja ilmoitti tylysti, että nyt lähtee poika perhekotiin, pakatkaa kassit valmiiksi , Jussin äiti kertoo tammikuisesta perjantaista, 13. päivästä.



Poika pakotettiin eroon vanhemmistaan



Juuri astmakohtauksesta toipunut äiti sai hyperventilaatiokohtauksen sosiaaliohjaajan tylystä ilmoituksesta. Hän alkoi silti nöyränä pakata pojan kamppeita.

- Poika ihmetteli, miksi pakkaan hänen kassiaan. Kerroin, että hän lähtee nyt perhekotiin, jossa yritetään saada pojan elämä taas mallilleen. Siltä seisomalta Jussi yritti karkuun ja pääsikin livahtamaan isoveljen estelyistä huolimatta.

- Kun perhekodin johtaja ja sosiaaliohjaaja tulivat, he aloittivat uhkailulla, että paha meidät perii, jos yritämme poikaa jotenkin piilotella. Poika oli koko yön poissa teillä tietymättömillä ja me vanhemmat huolesta mykkänä. 
Kun Jussi sitten seuraavana päivänä saapui, äiti joutui kertomaan pojalle huonot uutiset. Poliisilla on pojan kiinniottolupa ja vanhemmilla velvollisuus raportoida heti pojan paluusta ja toimittaa tämä perhekotiin.

- Lähdimme sitten viemään Jussia perhekotiin, 15. tammikuuta pojan 15-vuotispäivänä. Perhekodissa jouduimme jättämään lapsen eteiseen. Emme saaneet nähdä, minkälainen huone hänellä on tai minkälainen henkilökunta hänen kanssaan toimii. Muutenkin kohtelu oli kovin töykeää ja on sellaisena jatkunut koko kevään, äiti suree. 



Kiellettiin ulkoilu ja tuuletus 



Masentunutta ja unirytminsä kadottanutta poikaa hoidetaan neljän seinän sisällä huoneessa, jota ei saa tuulettaa. Tiloissa on kaksi koiraa, vaikka poika on vahvasti astmaattinen.

- Jouduimme luopumaan omistakin koirista astman takia. Jussi ei saa ulkoilla. Häneen ei anneta ottaa yhteyttä. Sekä tyttöystävä että me vanhemmat olemme joskus soittaneet 50 kertaa, ennen kuin olemme saaneet Jussin langan päähän. 
Jussin vanhemmat ovat saaneet käydä katsomassa poikaansa kahdesti koko kevään aikana.

- Poika oli erittäin surullinen näky, kun hänet viimeksi helmikuussa näimme. Hänen univaikeutensa ovat jatkuneet, poika tuijotti vain seinään ja sanoi, että älä vaan äiti halaa, etten joudu arestiin . Lähdimme pois itkien. 

- Soitin välittömästi hätäkeskukseen ja kysyin, mitä voin tehdä: lapseni voi entistä huonommin. Saimme neuvon ottaa heti yhteyttä sosiaalityöntekijään, joka on asiaamme hoitanut, äiti kertoo.



Lastensuojelun edunvalvoja petti pojankin luottamuksen



Kun vanhemmat menivät sosiaalityöntekijän työpaikalle, tämä pyysi noin 20 kertaa huolestunutta isää ja äitiä poistumaan. 
- Hän kiljui, ettei sinne olisi saanut tulla. Hänellä ei ollut mitään halua alkaa selvittää asioita huostaanoton purkamisen suhteen. Kaiken aikaa olemme saaneet sosiaalitoimistosta hyvin epäasiallista kohtelua: ilkeilyä, härnäämistä, alistamista ja painostamista. 


Jussille nimettiin edunvalvoja, joka menetti sekä pojan että vanhempien luottamuksen. 
- Huostaanoton purkua käsittelevässä kokouksessa hän ei lupauksistaan huolimatta kertonut, miten monella tavalla olimme valmistelleet poikamme avohuoltoa erilaisine terapioineen. Näin ollen huostaanottoa ei purettu. Hävisimme äänestyksessä 3-2, äiti kuiskaa. "

Lastensuojelun edunvalvojan tehtäväksi jäi siis tässäkin tapauksessa varmistaa sijaishuollon etu, jonka valvojaksi virka on alunperinkin luotu.
1 VASTAUS:
Tässä edunvalvojaa yritettiin hakea lastensuojelun rikkomusten peittelyyn ja perheen sananvapauden tulpaksi:

https://www.facebook.com/AutetaanYhdessaPikkuLauriaJaAitia
+Lisää kommentti
Haluaisin tietoa liittyen tähän asiaan. Lapselleni määrättiin edunvalvoja, koska minua epäillään lapseni pahoinpitelystä (lievästä muodosta, en laita yksityiskohtia tunnistamisen estämiseksi). Lapseni asuu kuitenkin kotona ja lastensuojeluasiakkuus on päättymässä.

Edunvalvoja on määrätty sekä lastensuojeluasiassa että rikosasiassa. Siinä vaiheessa, kun edunvalvojasta päätettiin, minulla olisi ollut mahdollisuus vastustaa sosiaaliviranomaisen määräämistä edunvalvojaksi esimerkiksi lakimiehen sijaan mutta ajattelin silloin, ettei sillä olisi suurta merkitystä.

Nyt kuitenkin kun lastensuojelun asiakkuus on päättymässä, kaupungin oma lastensuojelu ei ole enää rasite ja olen heistä päässyt eroon. Mutta tämä edunvalvojatantta jatkaa käyntejään meillä. Tämä akka istuu meidän kotonamme KAKSI TUNTIA kerrallaan muutaman viikon välein.

Minulla ei ole mitään halua päästää tätä tanttaa kotiimme, ja olen siihen suostunut nyt kun asiakkuus lastensuojeluun on vielä voimassa mutta käytännössä en ole muuten ollut enää sosiaaliviranomaisten kanssa tekemisissä (edunvalvojatantta on toisen kaupungin sosiaaliviranomainen).

Rikosprosessihan voi jatkua vaikka kaksi vuotta. Kysymys on, pitääkö minun suostua tällaisiin kahden tunnin kotikäynteihin lastensuojeluasiakkuuden päättymisen jälkeen jopa kahden vuoden ajan, koska tämä tantta edustaa lasta rikosasiassa? Onko tämä tyypillistä toimintaa edunvalvojilta, että ängetään toisten kotiin ja jäädään sinne istumaan tuntikausiksi kuin he olisivat omassa kodissaan?

Näillä edunvalvojillahan on tuntitaksat, laskuttavat kaupunkia asiaan käyttämänsä ajan mukaan, mikä saattaa olla selitys tämän akan halukkuudelle venyttää tapaamisia ja järjestää niitä mahdollisimman usein.
Ilmoita
Liki 100 euron tuntipalkalla ja kilometrikorvauksilla teillä istuskelu on varmaan mukavaa mutta se ei hyödytä kuin istuskelijaa. Koska olet kuitenkin päässyt oman kaupunkisi lastensuojelusta eroon, on turha kriisiyttää tilannetta.
Jos istuskelijasta ei ole mitään hyötyä, voit itse tai lapsesi voi ehdottaa käyntien harventamista. Istuskelijan voi myös laittaa töihin esim. korjaamaan asiakaskirjauksianne , joista löytyy keskimäärin kymmeniä ellei satoja virheitä ja valheita ja jotka korjaamattomina voivat edesauttaa uuden lastensuojelusähläyksen syntymistä.
Jos lapsesikin ahdistuu edunvalvojasta, anokaa käräjäoikeudelta edunvalvonnan purkua.
Ilmoita
Myös Ilomantsi on omaksunut lastensuojelun yleisen tavan palkata lastensuojelun edunvalvoja sosiaalityöntekijän tueksi ajamaan turhaa huostaanottoa tai sen lainvastaista jatkamista. Tässä Leeni Ikosen havaintoja:

Ilomantsi kuuluu maamme kärkijoukkoon: kunnanisät panostavat voimallisesti kuntalaisten lasten siirtämiseen pois kodeistaan. Kunnan alle 18-vuotiaista lapsista on peräti kolme prosenttia sijoitettuna kodin ulkopuolelle joko huostaan otettuina tai avohuollon sijoituksin (v. 2011). Ilomantsi on kivunnut Suomen yli 300 kunnan joukosta viiden ensimmäisen joukkoon – kyseenalainen saavutus. Suomesta löytyy useita kuntia, joissa panostetaan perheiden tukemiseen ilman huostaanottoja.

Varhaisen puuttumisen vääristymät näyttävät pesiytyneen Ilomantsin virkamieskuntaan. 1990-luvun lopulta alkaen maassamme on puhuttu lapsen kasvun ja kehityksen varhaisesta tukemisesta. 1.1.2008 voimaan tullut lastensuojelulaki perustuu varhaisen puuttumisen ajatukselle. Laki alensi mm. lastensuojeluilmoituksen kynnystä ja korosti tuen antamista lapselle ja hänen vanhemmilleen. Tilastojen mukaan lastensuojeluilmoituksia tekevät eniten koulu, terveydenhuollon edustajat ja poliisi. Ilmoitusten taustalla näyttää pääasiassa olevan virheellinen oletus, että lastensuojelu auttaa lasta ja perhettä.

Varhaisen puuttumisen työtavat ja lastensuojelun työkulttuuri ovat levinneet myös kouluihin. Lastensuojeluilmoituksia käytetään myös vallankäytön välineenä. Ne vanhemmat, jotka pyytävät lapselleen esimerkiksi opetuksellista tukea tai vaativat puuttumaan koulukiusaamiseen, saattavat saada ns. hankalan vanhemman leiman. Yllättävää on, että koulu pyrkii syyllistämään sekä lapsen että tämän vanhemman, tai jopa poistamaan lapsen kouluyhteisöstä yhteistyössä lastensuojelun kanssa sen sijaan, että se puuttuisi kiusaajan toimiin tai pyrkisi vaikuttamaan koulun aikuisten toimintaan tai panostaisi kouluasioihin.

Opettajien ammattiliitto on ollut viime vuosina varsin aktiivinen selostaessaan aika ajoin oppilaiden huonoa laatua ja vanhempien kykenemättömyyttä. Ammattiliiton jatkuvan yksipuolinen propagandaluontoinen hyökkäys vanhempia ja koteja vastaan on kuitenkin väärä tie parantaa kotien ja koulujen yhteistyötä – tulee olla rohkeutta arvioida myös opettajien asenteita ja koulutusta. Kuntalaisten on hyvä tietää, että kodin ja koulun yhteistyön voikin korvata koulun ja lastensuojelun yhteistyö vanhempien selän takana.

Asiointi terveydenhuollossa voi myös poikia yhteydenoton lastensuojeluun. Näennäispanostuksella esimerkiksi perheneuvolaan, ilman asenteiden muutosta, ei mitään myönteistä tapahdu lasten ja perheiden kannalta. Rahasta ei voi kunnassa olla puute, kun on valittu yhteiskunnalle kaikkein kallein vaihtoehto.

Koululla on keskeinen vastuu – yhteistyössä vanhempien kanssa – siitä, että nuorista kasvaa vastuullisia ja yhteiskuntakelpoisia ihmisiä. Koululla on tärkeä syrjäytymistä ehkäisevä rooli yhteiskunnassa. Paikallisilla ja hallinnollisilla ratkaisuilla voi siis olla vaikutusta nuorten syrjäytymisriskin vaihteluun.

Liian usein yhteydenotto lastensuojeluun on polunpää lapsen syrjäytymiskehitykselle. Lastensuojelun ammatillinen osaaminen ei ulotu kouluasioihin. Sen sijaan yhteydenotto takaa sen, että lasta ja työssä käyviä vanhempia pompotellaan neuvottelusta toiseen, jolloin kunnossa olevatkin asiat saadaan täydellisesti solmuun.

Lastensuojeluasiakkuudesta lapselle ja hänen perheelleen jää ikuinen poltinmerkki. Tutkimusten mukaan vain aniharva sijoitettu lapsi selviytyy yhteiskunnan jäsenyyteen. Kelan tutkimuksen mukaan teineinä kodistaan siirretyistä pojista yli 3/4 on vielä nuorina aikuisinakin vailla peruskoulun jälkeistä koulutusta. Laitoksiin siirretyistä pojista oli vielä 23-24 -vuotiaina neljäsosa joko eläkkeellä tai työttömänä. Lastensuojelubisnes siis tuottaa syrjäytyneitä. Miksi Ilomantsi panostaa lastensa syrjäyttämiseen? L.Ikonen: kirjoitukset
Ilmoita
Sosiaaliportin tilasto osoittaa, että lastensuojelun edunvalvojia on haettu eniten asiakassuunnitelman tai yhteydenpidon toteuttamiseen, huostaanoton valmisteluun ja sijaishuoltoon sijoittamiseen, sosiaalityöntekijän sanoin "lähinnä siihen, että huostaanottoa jatkettaisiin; ei lakkautettaisi."
 http://www.sosiaaliportti.fi/File/3f224043-bc06-408c-b259-bfee894eeee7/www Johdanto ja juridiikka 8.2.2011 Luumäki TT ja ML.pdf

Olisi kiinnostava tietää mitä kätkeytyy tuon yhteydenpidon toteuttamisen alle eli käytetäänkö lastensuojelun edunvalvojaa myös rajoittamaan tai estämään lasten lakisääteistä  yhteydenpitoa sisaruksiinsa ja vanhempiinsa? Varatuomari Leeni Ikosen mukaan juuri näin tapahtuu. Hän kertoo kirjassaan Salassapidettävä , ettei ole juurikaan havainnut  lastensuojelun edunvalvojien edistävän lasten oikeutta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon tai saada tietoa lastensuojelusta. Sen sijaan hän on havainnut, että lastensuojelun työntekijät saattavat joko vahvistaa omaa asemaansa tai keventää vastuutaan edunvalvojan avulla.

Ikosen mielestä edunvalvojat ovat olleet valmiita myötäilemään lastensuojelun kyseenalaisia ja laittomiakin käytäntöjä lasten ja vanhempien tai sijoitettujen sisarusten välisen yhteydenpidon rajoittamiseksi ja huostaanoton jatkamiseksi. 

Ikonen Leeni 2013. Salassapidettävä- Suojeleeko laki lasta vai lastensuojelijaa? Radium-kirjat
1 VASTAUS:
Mielenkiintoista on myös miten lastensuojelun edunvalvojia mahdetaan käyttää asiakassuunnitelmien laadinnassa. Viimeksi kuulemassani tapauksessa edunvalvojaa käytettiin painostamaan tietämättömät vanhemmat hyväksymään lapselle täysin vääriä ja tarpeettomia sosiaalityöntekijän sanelemia harhaanjohtavasti tukitoimiksi mainostettuja huostahakuisia kontrollitoimia sisältävä suunnitelma sosiaalityöntekijän päättämän yrityksen kanssa. Sosiaalityöntekijä ja lastensuojelun edunvalvoja- toisin kuin vanhemmat- tiesivät, että kun vanhemmat on kerran huijattu hyväksymään turhat ja kalliit viranomaislähtöiset kontrollitoimet asiakassuunnitelmaan, toimimattomia huostaa valmistelevia tuenmuotoja on vaikea muuttaa tai perua ja sokea hallinto- oikeus uskoo, että asiakassuunnitelma on syntynyt demokraattisesti asiallisen informoinnin tuloksena.
Mikäli taas perhe tarvitsee tukea, jota sosiaalityöntekijä ei halua antaa tai on eri mieltä tuen muodoista, asiakassuunnitelma jätetään yleensä tekemättä.
" Kun huostaanotetulle lapselle tehdään hoitosuunnitelma, lastensuojelulain mukaan myös vanhempien tuen ja avun tarve on kirjattava suunnitelmaan. Pelastakaa Lapset katsoo, että lakia ei tällä hetkellä noudateta. Kun suunnitelmaa ei ole, huostaanoton purkamiselle ei ole edellytyksiä, sanoo järjestön pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta."
http://www.mtv.fi/uutiset/45minuuttia/jaksot/4-12--hatikoityja-huostaanottoja/2427706
http://yle.fi/uutiset/lasten_huostaanotoissa_vanhemmat_jaavat_yksin/6005913

LSKL:n kyselytutkimus osoitti, että sosiaalityöntekijät rikkovat lakisääteisiä velvoitteitaan esim. lasten ja biovanhempien yhteydenpidon tukemista, perheen jälleenyhdistämis- ja sijaishuollon valvontavelvoitettaan rutiininomaisesti- ja todennäköisesti lastensuojelun edunvalvojien avustuksella.

LSKL:n mukaan "kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten biologisille vanhemmille suunnattu tuki on erittäin hajanaista eikä mikään taho näytä ottavan selkeää vastuuta vanhempien kanssa tehtävästä työstä. Aikuispalvelujen ja lastensuojelun yhteistyö on riittämätöntä ja perheiden jälleenyhdistymistä estää selkeiden ja konkreettisten tavoitteiden puuttumien. Sijaishuollossa yleinen käytäntö rajoittaa lasten ja vanhempien yhteydenpitoa viittaa siihen, että perheiden jälleenyhdistämistä ei lain tavoitteista huolimatta tehdä aktiivisesti.
Valtaosa kyselyyn vastanneista vanhemmista kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Kotiin palaamista estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti."
http://www.lskl.fi/tiedottaa/tiedotusvalineille/tiedotteet/liian_hajanainen_tuki_vanhemmille_estaa_perheiden_jalleenyhdistamista_lastensuojelussa.3075.news

Perustus- ja lastensuojelulain mukaan sijoitetuilla lapsilla on oikeus yhteydenpitoon läheistensä kanssa ja sijoituksen tai huostaanoton tulisi olla viimesijainen ja väliaikainen perusteltu toimenpide, jonka aikana perheille tulisi antaa tukea ja pyrkiä perheen jälleenyhdistämiseen. AVI:n mukaan osa sijoituspäätöksistä on hätiköityjä ja vanhemmat eivät saa edes kirjallisia päätöksiä tai perusteluja sijoitussyistä, jotka he kuulevat ensimmäisen kerran vasta sosiaalityöntekijöiden omassa hallinto- oikeudessa, jota ei voi pitää riippumattomana tuomioistuimena ja joka ei noudata fair trial- oikeudenkäynnin periaatteita.

Nämä tiedot lienevät olleet myös lastensuojelun laatusuositustyöryhmän tiedossa, joka kuitenkin päätyi suosittelemaan lastensuojelun edunvalvojia, jotka ovat käytännössä siis osoittautuneet sosiaalityöntekijöiden hätiköityjen ja lainvastaisten käytäntöjen ja sijaishuollon edunvalvojiksi. Onko sinisilmäinen suositus tahatonta hyväuskoisuutta vai tahallista sijaishuollon lainvastaisten käytäntöjen tukemista ja sijaishuollon edunvalvontaa? Suositukseen lienee vaikuttanut ainakin se, että laatusuositustyöryhmä koostuu sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuollon edunvalvojista ja siitä puuttuu kokonaan niin päivitetty tieto lastensuojelun ihmisoikeus- ja oikeusturvapuutteista kuin palvelunkäyttäjien; lasten ja perheiden edustus.
+Lisää kommentti
Kertokaa nuoret ja perheet kokemuksenne lastensuojelun edunvalvojasta:

Kuka ehdotti teille lastensuojelun edunvalvojaa?

Miten edunvalvojaa markkinoitiin teille?

Mitä edunvalvoja teki käytännössä?

Kokemuksenne edunvalvojan toiminnasta. Kenen etua edunvalvoja ajoi?
Ilmoita
Suomalaisen lastensuojelun suurimmat ongelmat mielivallan ja puuttuvan valvonnan lisäksi ovat lastensuojelun laiton käytäntö pitää huostaanottoa pysyvänä ja estää perheiden jälleenyhdistämiset sekä laiton käytäntö rajoittaa lasten ja heidän bioperheidensä lakisääteinen yhteydenpito. Ja yllätys yllätys; lastenuojelun edunvalvojia käytetään juuri näiden epäeettisten ja laittomien toimintakäytäntöjen jatkamiseen ja oikeuttamiseen- julkisin varoin. Sosiaaliportin tilasto osoittaa, että lastensuojelun edunvalvojia on haettu eniten asiakassuunnitelman tai yhteydenpidon toteuttamiseen( =estämiseen), huostaanoton valmisteluun ja sijaishuoltoon sijoittamiseen, sosiaalityöntekijän sanoin "lähinnä siihen, että huostaanottoa jatkettaisiin; ei lakkautettaisi."
http://www.sosiaaliportti.fi/File/3f224043-bc06-408c-b259-bfee894eeee7/www Johdanto ja juridiikka 8.2.2011 Luumäki TT ja ML.pdf

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on jakanut 15 viime vuoden aikana Suomelle enemmän tuomioita kuin kaikille muille Pohjoismaille yhteensä.
Eurooppalaisen Oikeusturvan Keskusliitto -EOK:n mukaan havainnot Suomen ihmisoikeuksien todellisesta tilanteesta eivät vastaa sitä kuvaa, jonka Suomen valtio on antanut ihmioikeusraportissaan. Näyttää siltä, että Suomen valtio on yrittäö salata olennaista ihmisoikeuksien toteutumiseen liittyvää informaatiota.
EOK on tutkimustensa ja havaintojensa perusteella tehnyt Suomen ihmisoikeustilanteesta seuraavia johtopäätöksiä:

1. On olemassa näyttöä siitä, että kansalliset tuomioistuimet avoimesti ja vapaasti vastustavat Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiä ja jättävät huomiotta ihmisoikeuslainsäädännön päätöksenteossaan.

2. Euroopan Ihmisoikeuslainsäädännön artikla 13 on erityisesti huomioinut viranomaisten tavan suojella toisiaan, väärinkäytökset ja tietojen vääristelyn. Näihin liittyvä riski on toteutunut Suomessa ja siihen pitäisi puuttua mahdollisimman pikaisesti.

3. On olemassa näyttöä siitä, että ihmisoikeuslainsäädäntö ei koske päätöksentekoa oikeusistuimissa ja tietyissä viranomaisissa.

4. EOK:n tietojen mukaan ihmisoikeudet ovat vain näennäisoikeuksia sellaisissa oikeustapauksissa, joissa epäilyn kohteena on viranomainen.

5. Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen oikeustapaukset ovat osoittaneet, että ihmisoikeuksia ei voida taata, mikäli kielletään mahdollisuus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Tuomioistuimien toiminta Suomessa on osoittanut, ettei ihmisoikeuksia voida taata kaikissa olosuhteissa.

6. Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin on antanut useita langettavia tuomioita Suomen valtiolle lasten oikeuksien noudattamatta jättämisestä.

7. Sananvapaus tarkoittaa myös oikeutta saada ja antaa tietoa. Myös Euroopan komissio ja Eduskunnan oikeusasiamies ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että Suomen kunnallisen viranomaisen päätöksenteko ei täytä 95/46/EY direktiivin edellytyksiä em. oikeuksien toteuttamiseksi.

8. Suomen valtion Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelta pitkistä oikeudenkäynneistä saatujen langettavien tuomioiden määrä on kasvanut viime vuosina.

9. EOK:n mielestä ihmisoikeusloukkaukset Suomessa eivät rajoitu ainoastaan yksittäisiin kansalaisiin. Samoja loukkauksia on havaittu useiden pankkien asiakkaiden kohdalla, joiden ihmisoikeuksia loukattiin Suomen pankkikriisin yhteydessä 1990-luvulla tavoilla, joiden syitä ja seurauksia ei ole vieläkään kunnolla tutkittu. Pankkien omistajat ja osakkaat pelastettiin Suomen valtion toimesta, mutta asiakkaat saivat maksaa kovan hinnan eri muodoissa.

10. EOK:n tietojen mukaan viimeaikainen kehitys Suomessa on johtanut siihen, ettei yksittäisillä kansalaisilla ole mahdollisuutta puolustaa tasapuolisesti oikeuksiaan erityisesti tilanteissa, joissa vastapuolena on vahvan taloudellisen- tai valta-aseman omaava taho.

Eikö julkisrahoitteisten projektien rahoituksen ensimmäinen kriteeri pitäisi olla, että ne kunnioittavat ja noudattavat voimassaolevaa lainsäädäntöä? Ilmeisesti lastensuojelussa näin ei ole.
Ilmoita
Koordinaatioryhmä ei takaa laittomien käytäntöjen kitkemistä

Kiva ele mutta pelkään pahoin, että laadukas edunvalvojatoiminta ei toteudu vain laatimalla suunnitelma edunvalvojien (oma?)valvonnan toteuttamisesta. Laittomien lastensuojelukäytäntöjen kitkeminen Suomessa on tähän asti jäänyt pelkästään suunnitelmien tasolle.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) pääjohtaja Juhani Eskola on asettanut 15.1.2014 Lastensuojelun edunvalvonnan kansallisen koordinaatioryhmän lastensuojelun edunvalvonnan koordinaatiotehtävän tueksi. Ryhmän toimikausi on vuoden 2015 loppuun.
1. laatia toimintasuunnitelma lastensuojelun edunvalvonnan kansalliseksi koordinaatioksi,
2. koordinoida sosiaali- ja terveydenhuollon, oikeuslaitoksen ja maistraattien välistä yhteistyötä lastensuojelun edunvalvonnan osalta ja ohjeistaa niiden alaisia toimijoita yhdenmukaisten käytäntöjen varmistamiseksi valtakunnallisesti,
3. varmistaa laadukas edunvalvojatoiminta laatimalla suunnitelma edunvalvojien koulutuksen ja valvonnan toteuttamisesta,
4. seurata ja koordinoida edunvalvojatoiminnan kehittämistä, tiedonkeruuta ja tutkimusta,
5. koordinoida toimintaan liittyvää tiedottamista ja hyvien käytäntöjen levittämistä sekä
6. vastata kansainvälisestä yhteistyöstä edunvalvojatoimintaan liittyen.
Ryhmän jäseniä ovat:
• Marjukka Heikkilä, lastensuojelun edunvalvonnan koordinaattori, Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oy SOCOM
• Merike Helander, lakimies, lapsiasiavaltuutetun toimisto
• Aila Heusala, lakimies, Maistraattien ohjaus- ja kehittämisyksikkö
• Riitta Husso, lakimies, Valvira
• Taija Jokimaa-Frusti, johtava sosiaalityöntekijä, Tampereen kaupunki
• Annika Juurikko, hallitussihteeri, sosiaali- ja terveysministeriö
• Paula Marjomaa, kehittämispäällikkö, Pelastakaa Lapset ry
• Maaria Rubanin, hallitusneuvos, oikeusministeriö
• Päivi Sinko, projektipäällikkö, Helsingin yliopisto / Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia
• Vesa Tikkala, poliisitarkastaja, Poliisihallitus
• Leila Visa, tulosaluejohtaja, Turun kaupunki, Hyvinvointitoimiala
• Karri Välimäki, johtava lakimies, Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirasto
Ryhmän puheenjohtajaksi on määrätty erityisasiantuntija Jaana Tervo THL:n Lasten, nuorten ja perheiden palvelut- yksiköstä ja sihteeriksi lastensuojelun erityisasiantuntija Tiina Muukkonen samasta yksiköstä.
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunkasikirja/ajankohtaista/lueuutinen/?groupId=26a1a50c-87c1-4c04-8175-e9a197ec60bd&announcementId=a760c78c-9c54-4a9a-8478-945fd6ef9bef
Ilmoita
Kurhelan poikia rangaistaan edunvalvojalla sananvapauden käytöstä

Lastensuojelu näyttää estävän tehokkaasti paitsi avuntarvitsijoiden avunhaun , auttamisen ja oikeusturvan , myös sananvapauden käytön. Ja pian myös kansalaisten luottamuksen oikeusvaltioon.

Maria Syvälä kirjoittaa:
"Julkisuus ja se, että videot kuvanneen isän epäillään loukanneen perheensä jäsenten yksityisyyden suojaa, ovat olleet perusteina sille, että huostaan otetuille kaksospojille on haettu edunvalvojaa. Salassa pidettävän tiedon edunvalvoja-hankkeesta sai ensin tietää toimittaja ja kuvausryhmä, joille asian vuoti rikosylikomisario noin kuukautta ennen kuin asiasta kerrottiin vanhemmille.

Mahtaako edunvalvojalla uhkailu olla sisäsiisti suomalaisversio Sudanin mallista, jossa toimittajia ruoskitaan julkisesti? Mikään ei nimittäin tuki toimittajan suuta tehokkaammin kuin se, että hän alkaa pelätä viranomaisten rajoittavan vanhempien ja lasten välistä yhteydenpitoa näiden julkisen esiintulon takia.

Suomen lastensuojelu on käyttänyt virkamieskielteisyyttä antamiensa sanktioiden perusteluna laajemmin kuin uskoisikaan; paitsi Kirsin ja Perhe K:n kohdalla myös Kristan tapauksessa. Sosiaalityöntekijä kielsi Kristalta käynnit tämän oman psykiatrin luona. Syyt käyntien kieltämiseen käyvät ilmi Ylöjärven perusturvalautakunnan lausunnosta, jonka se antoi Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle huostaan otetun tytön äidin valituksen johdosta elokuussa 2011:

”… Lastensuojelun tietojen mukaan psykiatri on ollut mukana kirjoittamassa äidin ja tytön kanssa lehtijuttua, jossa lastensuojelun toimintatapoja on rankasti arvosteltu…”

Joulukuun 2013 lopulla Kristan äiti sai kirjeen Eduskunnan oikeusasiamieheltä. Huomautus lähti Ylöjärven perusturvalautakunnalle. Vakavaa huomiota kiinnitetään Tampereen yliopistollisen sairaalan menettelyn puutteista. Ylöjärven perusturvalautakunnalta vaaditaan hyvitystä Kristalle. Korvausta vaaditaan myös perusoikeuksien loukkaamisesta. 31.3.2014 mennessä vaaditaan Ylöjärveltä esitys millaisiin toimenpiteisiin on ryhdytty.

Kirjeen lopussa kiinnitetään huomiota, että lastensuojelulaki ja terveydenhuollon lainsäädäntö saattaa edellyttää uudelleentarkastelua.

LUE koko juttu linkkeineen:
http://mariasyvala.com/foorumi/mitae-haastatelluille-kuuluu-nyt/6-kirsin-tarina-ja-viranomaisten-uhkafantasia
http://www.lokakuunliike.com/6/post/2014/02/sananvapaus-uskaltaako-virkamiehi-kritisoida.html

http://uutiset.perussuomalaiset.fi/perhe-kohuvideon-takana-taistelemme-pojistamme/
http://mariasyvala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/158687-lahdekritiikiton-viranomainen-–-epailyttava-kunnes-toisin-todistetaan
Ilmoita
"On erittäin ilahduttavaa, että THL:n pääjohtaja ja ylijohtaja ovat huolissaan lasten huostaanottojen määrästä, kustannuksista ja seuraamuksista lasten elämässä HS 30.11.2011). Uusi ls-laki tuli voimaan 1.1.2008. Miksi lain uudistus ei ole tuottanut toivottua tulosta, vaan huostaanottojen määrät jatkuvasti kasvavat, vaikka Suomelle on annettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa lukuisia tuomioita siitä, että meillä ei kunnioiteta perheen yksityisyyden suojaa.

Auttaisiko se, että sosiaalityöntekijöitä lisättäisiin, koska he eivät ennätä keskittyä perheiden todelliseen auttamiseen, vaan käyttävät kalleinta ja raskainta ratkaisua? Tuskin auttaisi. Näyttää siltä, että mitä enemmän valtion varoja lastensuojeluun satsataan, sitä enemmän rahaa käytetään sijaisperheiden, ei lapsen oman perheen tukemiseen.

Entä sosiaalityöntekijöiden koulutus, kun jopa vajaat puolet heistä on epäpäteviä? Siitä olisi varmasti apua, jotta resurssit käytettäisiin huostaanottojen ehkäisemiseen. 2000-luvun alkupuolella meillä kokeiltiin nk. läheisneuvonpitoa, jossa lapsen lähipiirin aikuiset koottiin yhteen perheen tueksi. Tällä menetelmällä saatiin Uudessa-Seelannissa huostaanotot vähenemääm jopa 80 prosentilla, ja tulokset olivat meilläkin lupaavia. Onko tuo työmalli hautautunut niiden piintyneiden työtapojen alle, jotka vaurioittavat lasten ihmissuhteita ja koko loppuelämää?

Sosiaalityöntekijöiden kouluttaminen ei ole hallinto-oikeuksien tehtävä. Sivutuotteenaan ne ovat kuitenkin opettaneet, että mikä tahansa perhettä syyllistävä väite menee tuomioistuimessa läpi. Etenkin kun lastensuojelu hankkii kunnan kustannuksella `puolueettoman´ lastenpsykiatrin lausunnon, sekä lapselle edunvalvojan, joka taatusti puoltaa lastensuojelun väitteitä. Useimmilla perheillä ei ole varaa hankkia asiantuntijalausuntoja, eikä ole olemassa mitään tahoa, joka voisi sellaisin laatia. Vaikka tuollainen taho ja varat löytyisivätkin, lastensuojelu ei salli perheen hankkimaan asiantuntijan ´rasittaa´ lasta.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen yksi keskeisimmistä lähtökohdista on se, että kansallisten tuomioistuinten tehtävä on suojella kansalaisia viranomaisen mielivallalta. Perusarvoina ovat demokratia, kansalaisten autonomia ja ihmisoikeudet. Meillä hallintoistuimet eivät ole ottaneet tällaista tehtävää, päinvastoin. Ne eivät huostaanotoissa kunnioita Euroopan ihmisoikeussopimuksen perusperiaatteita, vaan aktiivisesti tukevat viranomaisvaltaa.
Jos huostaanottoja halutaan vähentää, ainoa keino on muuttaa lastensuojeluviranomaisten ja hallinto-oikeuksien menettelytapoja vastaamaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen periaatteita. Välttämättömin niistä on fair trial - periaate ja korostetusti tuomioistuimen ehdoton puoluettomuus."

Anu Suomela, yht.maist, Helsinki

"Sosiaalityöntekijöiden kouluttaminen ei ole hallinto-oikeuksien tehtävä.

Sivutuotteenaan ne ovat kuitenkin opettaneet, että mikä tahansa perhettä syyllistävä väite menee tuomioistuimessa läpi.

Etenkin kun lastensuojelu hankkii kunnan kustannuksella `puolueettoman´ lastenpsykiatrin lausunnon, sekä lapselle edunvalvojan, joka taatusti puoltaa lastensuojelun väitteitä. "

On törkeää, että demokratian ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen perusperiaatteita romutetaan valtion ja hallinto- oikeuksien tuella.
Ilmoita
"Eräs äiti oli hakenut useaan otteeseen alle kouluikäisen lapsensa huostaanoton lopettamista sen jälkeen oli saanut elämänsä tasapainoon avioeron jälkeen. Lapsi oli otettu huostaan äidin paettua väkivaltaista puolisoaan turvakotiin. Lastensuojelun työntekijä haki lapselle lastensuojelun edunvalvojaa sillä perusteella, ettei äiti kyennyt arvioimaan lapsen etua eikä hyväksymään huostaanottoa. Lapsen ja äidin tapaamisista oli myös erimielisyyttä, koska äidin mukaan niitä oli liian harvoin, vain kerran kuukaudessa. Sijaisperhe väitti lapsen "oireilevan" jokaisen tapaamisen jälkeen. Sitä, oireiliko lapsi vain täysin ymmärrettävää eroikävää, ei tarkennettu.
Lastensuojelun edunvalvoja kirjoitti lastensuojelun pyynnöstä huostaanoton lopetusasian oikeudenkäyntiin lausunnon, jossa hän totesi PUOLTAVANSA HUOSTAANOTON JA SIJAISHUOLLON JATKUMISTA lapsen edun mukaisena. Kävi kuitenkin ilmi, ettei edunvalvoja ollut tavannut lasta kuin kerran ja äitiä lyhyen aikaa vuosia sitten. Tiedustellessani häneltä , kuinka on mahdollista muodostaa lasta ja äitiä tuntematta käsitys asiaan hän vastasi: " Ei lapsen eikä äidin tapaaminen ole tärkeintä. Olen perehtynyt lastensuojelun asiakirjoihin. Pääasia on, että lapsen perusoikeudet YLEISELLÄ TASOLLA toteutuvat. "

Ikonen Leeni: Salassapidettävä- Suojeleeko laki lasta vai lastensuojelijaa 2013, 370)

Edunvalvoja toimii tässä kuten yleensä: antaa sosiaalityöntekijän tilaaman myönteisen lausunnon huostaanoton jatkamisesta -
lapsen tilanteeseen, tarpeisiin tai näkemykseen perehtymättä.
Koko maa on täynnä lasten oikeuksista yleisellä tasolla huolehtijia- ja juuri sen takia lastensuojelu on kriisissä ja Suomella ennätysmäärä tuomioita ihmisoikeuksien rikkomisessa.
1 VASTAUS:
"Eräs äiti teki poliisille tutkintapyynnön havaittuaan lapsensa päänahassa hiuksettoman aukon ja lapsen kerrottua sijaisvanhemman tukistaneen. Lastensuojelu vastasi äidin huoleen määräämällä lapsen tapaamiset äidin kanssa valvotuiksi . Sijaisperhe selitti, että lapsella on pälvikalju.

Lapselle määrätty edunvalvoja ei lainkaan puuttunut asiaan, vaan kehotti äitiä luopumaan asian selvittelystä. Leeni Ikonen : Salassapidettävä

Kovin on erikoista ja valikoivaa tuo lapsen edun valvontaa.
+Lisää kommentti
Jälleen esimerkki siitä kuinka lastensuojelun edunvalvojaa käytetään siunaamaan lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden laittomuudet ja virheet:

http://www.lokakuunliike.com/kadonneet-lapset-ndash-maahanmuuttajaperheen-huostaanottotarina.html
KADONNEET LAPSET – Maahanmuuttajaperheen huostaanottotarina

Kirkosta turvaa lastensuojelun harjoittaman rasismin uhrille

Maahanmuuttajaäiti Ester haki kirkolta turvaa itselleen ja huostaan otetuille lapsilleen, koska Suomen valtio kaappasi hänen lapsensa ja rasistisesti vieraannutti heidät äidistään.

Afrikkalainen, Etelä-Euroopassa ihmiskaupan uhriksi joutunut Ester tuli kahden lapsensa kanssa Ouluun turvapaikan hakijana vuonna 2010.

Heikinharjun vastaanottokeskuksessa tytär valitti äidilleen kipua. Äiti haki lapselleen apua ja lapsi vietiin lääkäriin. Lapsella todettiin vamma, mutta samalla alettiin kuitenkin epäillä hänen joutuneen kaltoinkohdelluksi. 

Lapsi sijoitettiin kiireellisesti ennen kuin kaltoinkohteluepäily oli varmistettu lääkärintutkimuksella. Äiti ei ymmärtänyt, miksi hänet pitäisi erottaa pienestä tyttärestään eikä koko perhettä voitu sijoittaa samaan paikkaan. 

Sosiaalityöntekijät tulivat kahden päivän päästä Esterin luo kertomaan, ettei esikoistytär palaa kotiin. Hätääntynyt äiti huusi ja itki. Suomalaiset viranomaiset sijoittivat välittömästi poliisien avustuksella viisikuisen vauvan, jota äiti vielä imetti. Ester suljettiin putkaan ilman rintapumppua.

Oulun poliisin tutkijakin ilmoitti pian tutkinnan alettua syksyllä 2011, ettei Esteriä syytetä rikoksesta esikoistytärtä kohtaan. Silti lapset sijoitettiin kesken kaltoinkohtelututkinnan monilapsiseen sijaisperheeseen. Saatujen tietojen mukaan toinen vanhemmista työskentelee viranomaisena lastensuojelun kanssa yhteistyötä tekevässä oululaisessa laitoksessa. Ester sai virallisen päätöksen rikostutkinnan päättymisestä vasta kevättalvella 2014, jolloin Korkein hallinto-oikeus oli jo vahvistanut huostaanoton. 

Äitiä kohtaan on nostettu syyte vauvan pahoinpitelystä: kyseessä on tilanne, jossa sosiaalityöntekijät vierailivat Esterin luona hetkeä ennen kiireellistä sijoitusta. Oikeudenkäynti on syksyllä 2014, jolloin huostaanotosta tulee kuluneeksi 3 vuotta. Koko aikana Ester ei ole saanut tavata lapsiaan ilman valvontaa. Nykyään äiti tapaa molemmat lapset kerran kuussa valvotusti Oulun Ensi- ja turvakodilla 3 tuntia kerrallaan. 

Huostaanoton aikana Esterin vanhemmuutta ei ole tuettu millään tavalla. Häneltä on salattu lasten olinpaikka eikä hän saa juuri mitään tietoa lapsistaan. Lapset kasvavat vieraantuen äidistään, äidinkielestään ja kulttuuristaan, sillä heille ei ole järjestetty kielenopetusta ja afrikkalaisen äidinkielen käyttäminen tapaamisilla on ollut kiellettyä alusta asti. Lasten yhteys sukuunsa ja kulttuuriinsa on katkennut. Äiti ei saa pitää lapsiin yhteyttä tapaamisten välillä. 

Ester on jo toinen oululainen lastensuojelun uhri, joka on hakenut evankelis-luterilaisesta kirkosta turvaa lastensuojelun takia. Huhtikuussa 2014 Vain hieman aiemmin turvapaikkaa haki 15-vuotias oululainen huostanuori nimeltään Henriikka. Hänen tapauksessaan pastori Árpád Kovács sai neuvotteluyhteyden lastensuojelun kanssa. Sekä vanhemmat että uudet sosiaalityöntekijät tulivat toisiaan vastaan, minkä seurauksena tytön kotiuttaminen voitiin aloittaa.

Suomessa ei ole kattavaa tietoa maahanmuuttajien tai Suomessa asuvien kokemuksista lastensuojelun asiakkaina. Tutkimuksen mukaan maahanmuuttajien vanhemmuutta arvioidaan osassa huostaanottopäätöksistä eri perustein kuin kantasuomalaisten. Kunnon perhe nähdään helposti lastensuojeluasiakirjoissa keskiluokkaisena ydinperheenä, jota vasten muunlaisia perhemuotoja peilataan. 

Lokakuun liike on tehnyt Esteristä dokumentin nimeltään ”KADONNEET LAPSET – Maahanmuuttajaperheen huostaanottotarina”. Lokakuun liike seuraa ja päivittää Esterin ja lasten tilanteen etenemistä reaaliajassa.

www.lokakuunliike.com
Ilmoita
Lapsibisneksen rötösrouvat kiikkiin!

Taitaa olla jo niin monimutkaiset sotkut liki joka kylässä ja kunnassa, että saako niitä mikään oikeus, syyttäjä ja poliisi selvitettyä. Mutta laki määrää selvittämään rötökset. Annan vinkin: aloittakaa tutkimaan viranomaisten tekemistä (aiheettomistakin) lastensuojeluilmoituksista sekä viranomaisten kytköksistä lastensuojelujärjestöihin, asianajajiin ja yksityisiin lasten laitoksiin. Rötösrouvilla on omat liigansa. Toiminta on liivijengeiltä tuttua.
Toiminta on järjestäytynyttä, mutta ei välttämättä kestä lähempää tarkastelua. Päätekijöillä on avustajia. Raha vaihtaa omistajaa. Samoin lapsi. Kosto ja uhkailu kuuluvat toimintatapoihin. Henkeä ei tarvitse uhata, kun voi uhata lapsen terveyttä. Tehoaa vanhempiin.

Aika monella lasun asiakkaalla alkaa olla nykyaikana tallenteita lasusta: sähköposteja, nauhoitteita ja videoita, jotka voi helposti räväyttää julkisuuteen, jos kaltoinkohtelu alkaa harmittamaan. Kiinnijäämiset ovat kohta todellisuutta.
1 VASTAUS:
Lastensuojelun kanta-asiakkaat avustavat sossuja näissä lapsikaappauksissa. Heillä teetetään likaiset työt.
+Lisää kommentti
Tässä tapauksessa mielenkiintoista oli, että lastensuojelu yritti huijata vanhemmat allekirjoittamaan edunvalvontasopimus väittämällä, että kyse on lapsen itsenäistymisvaroista, joita alkaa kertyä allekirjoituksen jälkeen.
Lukekaa siis ihmeessä kaikki sosiaalitoimen tarjoamat paperit läpi juristin kanssa ennenkuin allekirjoitatte mitään:

http://www.youtube.com/watch?v=Mh166ItkRpE
Ilmoita
Edunvalvontaa Tuusulassa: Puolueetonta vai ei?
09/08/2014
0 Comments
 
Lastensuojelussa määrätään lapselle nykyään lastensuojelun edunvalvoja.
Käytännössä on kyse lapsen huoltajan ulkoistamisesta lapsen asioista. Pahimmassa tapauksessa lastensuojelun edunvalvoja tulee huoltajan asemaan lastensuojeluprosesseissa, vieden huoltajan mahdollisuudet kokonaan vaikuttaa lapsen asioihin huostaanoton aikana, sekä vieden mahdollisuuden perheen jälleenyhdistämiseen. 

Järjestelmää on kritisoitu siten, että edunvalvoja "vapauttaa" sosiaalitoimen sosiaalityöntekijät "ikävästä vanhemman kanssa työskentelystä" sekä antaa sijaishuoltopaikalle kaikki mahdollisuudet jopa lapsen manipulointiin sekä vanhemman/vanhempien osallisuuden viemiseen huostaanoton aikana. Raju vieraannuttaminen, josta puhuu mm. varatuomari Leeni Ikonen, mahdollistuu edunvalvontaa käytettäessä. (Ikosen kirjoitus "Takapakkia Tuusulassa" on luettavissa täällä.) Edunvalvojan astuttua vanhemman tilalle vanhemman voi niin sanotusti "kipata yli laidan" ja jättää osattomaksi lastaan koskeviin asioihin. 

Isoja kysymyksiä lastensuojelun kytköksistä, jääviydestä ja puolueettomuudesta

Esimerkkitapauksessa 11-vuotias tyttö sijoitettiin sijaishuoltoon Tuusulan kunnan toimesta. Huostaanottoprosessissa käytettiin vanhemmasta tehtyjä oletuksia, jotka ovat edelleen lastensuojelun huostaanoton perusteina. 

Lastensuojelu ja äiti olivat eri mieltä lapsen asioista, joten lastensuojelu haki edunvalvojaa, koska "äiti ei erottanut lapsen etua omastaan uupumuksensa vuoksi". Tämän on katsottu olevan lapsen sijoituksen kannalta pysyvä olotila. 

Tuusulan lastensuojelun sosiaalityöntekijä, sosiaalityöntekijän itsemääräämisoikeuden murenemisesta julkisesti puhunut Henna Lapinleimu haki edunvalvojaksi Perhetukipiste Oy:n Marko Lambergin. Edunvalvoja Lambergia haettiin lastensuojeluprosesseihin sekä terveydenhuoltoon liittyviin asioihin.

Ongelmalliseksi asian tekee sosiaalityöntekijä Henna Lapinleimun menneisyys edunvalvontahankkeen ollessa valmistelussa; Lapinleimun toiminta Pelastakaa lapset ry:n suunnittelijana. Edunvalvoja Lamberg on myös käynyt Pelastakaa lapset ry:n edunvalvontakoulutuksen. 

Edunvalvoja Lamberg toimii Perhetukipisteessä psykoterapeutti-työnohjaana ja samalla myös omistajana kyseisessä yrityksessä. Lisäksi hän on toiminut Perhehoitoyksikkö Pihlajassa tukitiimin jäsenenä, jonka tarkoitus on: 

"Tukitiimin tehtävänä on olla tukemassa Pihlajassa tehtävää työtä. Ryhmän jäsenillä on rooli konkreettisena toimijana ja yhteistyökumppanina Pihlajan työntekijöille, mutta olla myös asiantuntijaroolissa suhteessa työryhmään. He toimivat joko valmentajina, alustajina, ryhmänohjaajina tai mentoreina Pihlajassa. He toimivat joko oman alansa asiantuntijana koulutuksensa ja työkokemuksensa kautta tai toimivat itse perhehoitajina ja tukiperheinä. Perhehoitajien kanssa tehtävän yhteistyön kautta on tavoitteena saada autenttinen perhehoidon kokemus näkyväksi ja kuulluksi." 

Sijaisperhe, johon esimerkkitapauksen tyttö on sijoitettuna, toimii Perhehoitoyksikkö Pihlajan alaisuudessa, jonka tukitiimiin edunvalvoja Lamberg siis on kuulunut.

Edunvalvoja Lambergin yhteydet lastensuojeluun ja Pelastakaa lapset ry:ssä toimineeseen Henna Lapinleimuun herättävät epäilyksen Lambergin tosiasiallisesta kyvystä toimia lastensuojelun edunvalvojana puolueettomasti. Lisäksi toimiminen Pihlajan tukiryhmässä, joka tukee sijaisperheitä (joihin esimerkissä käytetty sijaisperhe kuuluu) tuo väistämättä mieleen, että edunvalvonnalla edistettäisiin kunnan sosiaalityöntekijöiden ja sijaisperheen etua.

Lambergin oma ansioluettelo perhehoitajana, PRIDE-kouluttajana, työnohjaajana ja perheterapeuttina ei tuo lisää luotettavuutta lapsen puolueettomasta edustajasta. Edunvalvontatoiminta lienee kannattavaa bisnestä edunvalvoja Lambergille, joka toimii omistajana Perhetukipiste Oy:ssä. Yhtiöllä on myös rinnakkaistoiminimi Perhekoti Mukulamäki, jossa edunvalvoja Lamberg hoitanee perhehoitajan työtään. ..jatkuu
2 VASTAUSTA:
Edunvalvojalla ei ole velvollisuutta olla lapsen vanhempien kanssa yhteistyössä

Edunvalvoja on lapsen puolueeton edustaja: Huoltajan tehtävänä on valvoa lapsen etua ja käyttää puhevaltaa häntä koskevissa asioissa. Lastensuojelussa syntyy kuitenkin joskus tilanteita, joissa huoltaja ei voi toimia puolueettomasti lapsen edunvalvojana. Lastensuojelulain 22 § mukaan lapselle tulee määrätä edunvalvoja, jos huoltaja ei voi puolueettomasti valvoa lapsen etua ja samalla edunvalvojan määrääminen on tarpeellista asian selvittämiseksi tai lapsen edun turvaamiseksi. Huoltajalla säilyy kuitenkin aina oma asianosaisasema.

Tuusulan lastensuojelun sosiaalityöntekijä Henna Lapinleimu katsoi eriävien mielipiteiden vuoksi edunvalvoja Lambergin olevan lapsen edun mukainen lapsen lastensuojelun edunvalvoja. 

Miten asia on käytännössä toiminut?

Huoltajan mukaan näin:

"Edunvalvoja on osallistunut asiakassuunnitelmaneuvotteluihin, joissa hän on kerta toisensa jälkeen tuonut lapsen mielipiteen esiin samoilla sanoilla edistämättä millään tavalla lastensuojelulain velvoittamaa velvoitetta perheen jälleenyhdistämiseksi. Edunvalvojalla ei ole velvollisuutta olla lapsen vanhempien kanssa yhteistyössä, joten edunvalvoja ei ole tätä ollut. Edunvalvoja on käynyt kahdessa lapsen psykiatrisessa palaverissa, jättäen muut käymättä. Ja juuri tätä varten Tuusulan lastensuojelun sosiaalityöntekijä edunvalvojan on hakenut lapsen kieltäessä vanhemman osallisuuden näihin neuvotteluihin.

Käytännössä hakemalla lastensuojelun edunvalvojan lapselle on Tuusulan sosiaalitoimi estänyt vanhemman osallisuuden lapsen neuvotteluihin ja jättänyt täten sijaisvanhemman mielivallalle toimintaedellykset. Edunvalvojan asettaminen Tuusulan sosiaalitoimelta on ollut toimi, jolla on saatu vanhempi kokonaan eristettyä lasten asioista. Edunvalvojan ollessa perhehoitajana sekä tukihenkilönä sijaisperheille, on edunvalvojan asema kyseenalainen.

Tuloksena kaikesta tästä toiminnasta on, että lapsi on kokonaan vieroitettu hänen vanhemmastaan, sisaruksistaan, suvustaan ja muista läheisistä. Kenelläkään ei ole mahdollisuutta saada mitään tietoa lapsen elämästä. Edunvalvoja tapaa lasta kerran kaksi vuodessa, mikäli vanhemman kanssa on neuvotteluja. Lapsen mielipidettä ei oteta huomioon hänen terveydenhoidostansa päätettäessä, koska edunvalvoja ei hoida työtänsä tältä osin. Lisäksi edunvalvoja ei ole tietoinen lapsen elämästä lukuunottamatta tapaamisia asiakassuunnitelmien tiimoilta."

Kenen etu toteutuu: lapsen, edunvalvojan vai sosiaalityöntekijän?

Edunvalvoja ei voi ottaa tarjottua tehtävää vastaan, mikäli hän on henkilökohtaisen tai ammattiinsa liittyvän sitoumuksensa kautta esteellinen suhteessa lapseen, lapsen perheeseen, sosiaalitoimeen tai muihin lastensuojeluasian osapuoliin.

Huoltaja kokee, että sosiaalityöntekijä Henna Lapinleimun toimiessa edunvalvojahankkeen aikana Pelastakaa lapset ry:n suunnittelijana antaa myös asialle kyseenalaisen leiman. Hankkeen päättyessä sosiaalityöntekijä Henna Lapinleimu palasi Tuusulan kunnan sosiaalityöntekijäksi ottaen lastensuojelun edunvalvoja-asian toteuttaakseen. Tätä koko asiaa tukee vielä kunnallisalan kehittämissäätiön artikkeli, jossa Lapinleimu kertoo seuraavaa: 

"Henna Lapinleimu puhuu tilivelvollisuudesta, joka verhotaan ”työn näkyväksi tekemiseksi” mm. tarkalla dokumentoinnilla toimenpiteistä ja tuloksista. Sosiaalityöntekijöiden on pystyttävä tuotteistamaan ja määrällistämään työnsä tulokset. Heidän on osoitettava työn tuloksellisuus ja tehokkuus."

"Tutkija on erityisen huolissaan siitä, että käytänteet ovat ristiriidassa sosiaalityön ammattietiikan kanssa. Selontekovelvollisuus on asiakkaille riski, jos se ohittaa asiakkaan edun."

Huoltajan mukaan Lapinleimu onnistui kyseisessä esimerkissä kiertämään selontekovelvollisuuden hakemalla lapselle huollisesti valitun edunvalvojan, jonka omat edut kohtavat sosiaalityöntekijän edun, käyttämällä siinä lapsen etua verukkeena: "Vanhempi on tällä tavoin kokonaan ulkoistettu lapsensa elämästä."

Tätäkö lainsäätäjä ajatteli säätäessään lain lastensuojelun edunvalvojasta? 

Toteutuuko tässä lapsen etu?
kenen etu? kirjoitti:
Edunvalvojalla ei ole velvollisuutta olla lapsen vanhempien kanssa yhteistyössä

Edunvalvoja on lapsen puolueeton edustaja: Huoltajan tehtävänä on valvoa lapsen etua ja käyttää puhevaltaa häntä koskevissa asioissa. Lastensuojelussa syntyy kuitenkin joskus tilanteita, joissa huoltaja ei voi toimia puolueettomasti lapsen edunvalvojana. Lastensuojelulain 22 § mukaan lapselle tulee määrätä edunvalvoja, jos huoltaja ei voi puolueettomasti valvoa lapsen etua ja samalla edunvalvojan määrääminen on tarpeellista asian selvittämiseksi tai lapsen edun turvaamiseksi. Huoltajalla säilyy kuitenkin aina oma asianosaisasema.

Tuusulan lastensuojelun sosiaalityöntekijä Henna Lapinleimu katsoi eriävien mielipiteiden vuoksi edunvalvoja Lambergin olevan lapsen edun mukainen lapsen lastensuojelun edunvalvoja. 

Miten asia on käytännössä toiminut?

Huoltajan mukaan näin:

"Edunvalvoja on osallistunut asiakassuunnitelmaneuvotteluihin, joissa hän on kerta toisensa jälkeen tuonut lapsen mielipiteen esiin samoilla sanoilla edistämättä millään tavalla lastensuojelulain velvoittamaa velvoitetta perheen jälleenyhdistämiseksi. Edunvalvojalla ei ole velvollisuutta olla lapsen vanhempien kanssa yhteistyössä, joten edunvalvoja ei ole tätä ollut. Edunvalvoja on käynyt kahdessa lapsen psykiatrisessa palaverissa, jättäen muut käymättä. Ja juuri tätä varten Tuusulan lastensuojelun sosiaalityöntekijä edunvalvojan on hakenut lapsen kieltäessä vanhemman osallisuuden näihin neuvotteluihin.

Käytännössä hakemalla lastensuojelun edunvalvojan lapselle on Tuusulan sosiaalitoimi estänyt vanhemman osallisuuden lapsen neuvotteluihin ja jättänyt täten sijaisvanhemman mielivallalle toimintaedellykset. Edunvalvojan asettaminen Tuusulan sosiaalitoimelta on ollut toimi, jolla on saatu vanhempi kokonaan eristettyä lasten asioista. Edunvalvojan ollessa perhehoitajana sekä tukihenkilönä sijaisperheille, on edunvalvojan asema kyseenalainen.

Tuloksena kaikesta tästä toiminnasta on, että lapsi on kokonaan vieroitettu hänen vanhemmastaan, sisaruksistaan, suvustaan ja muista läheisistä. Kenelläkään ei ole mahdollisuutta saada mitään tietoa lapsen elämästä. Edunvalvoja tapaa lasta kerran kaksi vuodessa, mikäli vanhemman kanssa on neuvotteluja. Lapsen mielipidettä ei oteta huomioon hänen terveydenhoidostansa päätettäessä, koska edunvalvoja ei hoida työtänsä tältä osin. Lisäksi edunvalvoja ei ole tietoinen lapsen elämästä lukuunottamatta tapaamisia asiakassuunnitelmien tiimoilta."

Kenen etu toteutuu: lapsen, edunvalvojan vai sosiaalityöntekijän?

Edunvalvoja ei voi ottaa tarjottua tehtävää vastaan, mikäli hän on henkilökohtaisen tai ammattiinsa liittyvän sitoumuksensa kautta esteellinen suhteessa lapseen, lapsen perheeseen, sosiaalitoimeen tai muihin lastensuojeluasian osapuoliin.

Huoltaja kokee, että sosiaalityöntekijä Henna Lapinleimun toimiessa edunvalvojahankkeen aikana Pelastakaa lapset ry:n suunnittelijana antaa myös asialle kyseenalaisen leiman. Hankkeen päättyessä sosiaalityöntekijä Henna Lapinleimu palasi Tuusulan kunnan sosiaalityöntekijäksi ottaen lastensuojelun edunvalvoja-asian toteuttaakseen. Tätä koko asiaa tukee vielä kunnallisalan kehittämissäätiön artikkeli, jossa Lapinleimu kertoo seuraavaa: 

"Henna Lapinleimu puhuu tilivelvollisuudesta, joka verhotaan ”työn näkyväksi tekemiseksi” mm. tarkalla dokumentoinnilla toimenpiteistä ja tuloksista. Sosiaalityöntekijöiden on pystyttävä tuotteistamaan ja määrällistämään työnsä tulokset. Heidän on osoitettava työn tuloksellisuus ja tehokkuus."

"Tutkija on erityisen huolissaan siitä, että käytänteet ovat ristiriidassa sosiaalityön ammattietiikan kanssa. Selontekovelvollisuus on asiakkaille riski, jos se ohittaa asiakkaan edun."

Huoltajan mukaan Lapinleimu onnistui kyseisessä esimerkissä kiertämään selontekovelvollisuuden hakemalla lapselle huollisesti valitun edunvalvojan, jonka omat edut kohtavat sosiaalityöntekijän edun, käyttämällä siinä lapsen etua verukkeena: "Vanhempi on tällä tavoin kokonaan ulkoistettu lapsensa elämästä."

Tätäkö lainsäätäjä ajatteli säätäessään lain lastensuojelun edunvalvojasta? 

Toteutuuko tässä lapsen etu?
Lastensuojelun edunvalvojan määräämisen edellytykset

Lastensuojelulain 22 §:n mukaan lapselle tulee määrätä edunvalvoja käyttämään hänen puhevaltaansa, jos on perusteltu syy olettaa, 1) ettei huoltaja voi puolueettomasti valvoa lapsen etua asiassa ja 2) edunvalvojan määrääminen on tarpeen asian selvittämiseksi tai muutoin lapsen edun turvaamiseksi.

Perusteltu syy on olemassa silloin, kun voidaan objektiivisesti arvioiden olettaa, että huoltaja joutuu lojaliteettiristiriitaan tai on ilmeinen eturistiriita niin, että hänen puolueettomuutensa vaarantuu.

Esimerkkejä ilmeisestä eturistiriitatilanteesta huoltajan ja lapsen välillä:

• Huoltajaa tai hänelle läheistä henkilöä epäillään lapsen pahoinpitelystä tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä
• Huoltaja ei terveydentilansa vuoksi kykene käyttämään puolueettomasti lapsen puhevaltaa
• Huoltajat eivät kykene esim. asiakassuunnitelmaa tarkistettaessa erottamaan riittävästi toisistaan omia ja lasten tarpeita ja siten puolueettomasti valvomaan lapsen etua (KKO 2004:4)
• Huoltajan passiivisuus käyttää lapsen puhevaltaa
• Lapsen yksityisyyden suojaan liittyvät kiistatilanteet (HE 137/1999)

Erimielisyys huoltajan ja lapsen tai huoltajan ja sosiaalityöntekijän välillä ei riitä perusteeksi edunvalvojan määräämiselle.

Lisäksi tulee harkita ja perustella erikseen, millä tavoin edunvalvojan määrääminen on tarpeen asian selvittämiseksi tai muutoin lapsen edun turvaamiseksi.

Lisäksi:

Edunvalvoja tapaa kaikissa toimeksiannoissa lasta riittävän usein ja tutustuu tämänelämäntilanteeseen, näkemyksiin ja mielipiteisiin.

Edunvalvoja on yhteydessä lapseen muutoinkin kuin virallisten tapaamisten yhteydessä. Hän välittää tarvittaessa myös tapaamisten välillä lapsen toiveita ja tarpeita viranomaisten tietoon.

Edunvalvoja huolehtii siitä, että lapsen mielipiteet ja toivomukset tulevat esille lastensuojelun työskentelyssä ja päätöksenteossa sellaisina, kuin lapsi itse tuo ne esiin silloin, kun se on lapsen iän ja ilmaisukyvyn puolesta mahdollista.

Edunvalvoja muodostaa ja esittää oman näkemyksensä lapsen edusta. Jos edunvalvojan näkemys poikkeaa lapsen mielipiteestä, edunvalvoja selittää lapselle, miksi hän toimii toisin.

Edunvalvoja pitää lapsen ajan tasalla prosessin etenemisestä.

Edunvalvoja huolehtii siitä, että lapsi on ymmärtänyt oikein häntä koskevien päätösten sisällön.

Edunvalvoja arvioi tarvittaessa tehtyä sosiaalityötä lapsen edun näkökulmasta. Mikäli tehty päätös on edunvalvojan mukaan lapsen edun vastainen, hän valittaa päätöksestä. Edunvalvoja tukee lasta koko prosessin ajantai huolehtii siitä, että lapsi saa tarvitsemansa tuen ja palvelut.

Edunvalvoja kysyy aika ajoin lapselta palautetta työskentelystä.

Edunvalvoja kirjaa ylös tehtävässä suorittamansa toimenpiteet ja niihin käytetyn ajan. Laskutuksen yhteydessä tai viimeistään tehtävän päättyessä edunvalvoja lähettää yhteenvedon toimenpiteistä sosiaalitoimelle.

---

Lokakuun liike pyysi Lambergilta ja Lapinleimulta vastinetta kirjoitukseen, mutta sellaisia ei saatu. Voimme julkaista vastineet myös myöhemmin tähän juttuun linkitettynä.

Perhetukipiste_kaupparekisteriote.pdf
Download File

Perhetukipiste_taloustietopaketti.pdf
Download File

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/edunvalvontaa-tuusulassa-puolueetonta-vai-ei
+Lisää kommentti
Miksi te näistä asioista täällä suomi24:ssä puhutte? Menkää vaikka kansanedustajaksi ja tehkää lakiesityksiä, jotta kyseiset ongelman saadaan kuriin!
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Lastensuojelun edunvalvontahankkeen lukuisat ongelmat

mm.perheiden KASTE- rahoilla tuetaan erittäin kyseenalaista ja valtaisia oikeusturvaongelmia kuhisevaa lastensuojelun edunvalvonta- hanketta, jonka ongelmista hankejärjestöt eivät mainitse mitään:

Ongelma nro 1. Edunvalvontahankejärjestöt vahvasti mukana lapsibisneksessä.

Suurin osa edunvalvontahankkeen perustajista on tullut tunnetuksi huostaanottomyönteisinä lapsibisnestoimijoina ja lastensuojelun asiakasperheiden oikeusturvan romuttajina, jotka eivät nauti lastensuojeluperheiden luottamusta.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9153259
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8901295
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9797805

Ongelma nro 2. Edunvalvojan epäeettiset ja kaksinaismoralistiset määräytymisperusteet

Lapsen vanhempi voidaan syrjäyttää lastensa valvonnasta ja hänen puheoikeutensa voidaan viedä erittäin hatarin ja mitättömin perustein. Kasvatusvastuun ja puheoikeuden vientiin riittää sosiaalityöntekijän oletus tai epäily vanhemman" puolueellisuudesta" tai "lojaliteettiristiriidasta" Kumma kyllä, edunvalvojana toimiva lastensuojelun työntekijä tai yrittäjä katsotaan vapaaksi puolueellisuudesta ja lojaliteettiristiriidoista.

Ongelma nro 3. Edunvalvoja estona ja kostona sananvapaudelle.

Laki antaa yksiselitteisesti mahdollisuuden rangaista lastensuojeluperhettä, mikäli tämä tuo usein laittoman ( esim. hoidollisin perustein tehdyn) huostaanottotapauksensa julkisuuteen. Vanhemmilta, joilla ei ole lastensuojelun prosesseissa minkäänlaista oikeusturvaa ,puolueetonta tuomioistuinta eikä toimivia laillisia valitusteitä halutaan siis viedä ainoa vaikutusmahdollisuus eli tapauksestaan kertominen. Huomatkaa, että pelkästään EPÄILY mediajulkisuudesta on syy siirtää päätösvalta vanhemmilta edunvalvojalle. Lastensuojelukoneisto, joka on tukkinut perheiltä kaikki valitustiet ymmärtää julkisuuden kirot ja saa laillisesti viedä perheiltä ainoan toimivan vaikutuskanavan.

Ongelma nro 4. Edunvalvojiksi hakeutuvat vain koneiston edustajat

Edunvalvojiksi hakeutuvat pääasiassa lastensuojelun sosiaalityöntekijät, joita ei voi missään tapauksessa pitää riippumattomina henkilöinä vaan vahvasti puolueellisina toimijoina sekä suhteessa perheeseen, kollegoihin, sijaishuoltoon että hallinto-oikeuteen.

Ongelma nro 5. Edunvalvojien koulutus ja kouluttajien asennevammat ja psykomyytit

Kouluttajina Pelastakaa Lapset ry:n edunvalvoja- hankkeessa toimivat biologisia vanhempia halveksivista asenteistaan kuuluisa Päivi “ sinun lapsesti eivät ole sinun” Sinko Palmeniasta ja Paula Marjomaa Pelastakaa Lapset ry:stä.Ja RAY rahoittaa!"
On erittäin huolestuttavaa, suorastaan pöyristyttävää, että Päivi Sinko kouluttaa lastensuojelun edunvalvojia, joita todennäköisesti käytetään juuri AS-lasten tahdonvastaisissa ja liian usein myös ( enimmäkseen) laittomissa ja turhissa huostaanotoissa. Ei ole vaikea uskoa, että J.P. Roos on oikeassa varoittaessaan, että Pelastakaa Lapset ry:n edunvalvoja- hankkeen tarkoitus on eristää perheet lapsistaan pysyvästi.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9652900

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta