Perustiedot. Olen 28-vuotias nainen. Mittani ovat 167/134kg. Eli ei mikään ihan pieni ylipaino vaan sairaalloinen lihavuus kyseessä.
Koko elämänsä hoikkana tai normaalipainoisena tai edes vähän ylipainoisena eläneet eivät voi kuvitellakaan mitä ongelmia lihavuus tuo mukanaan. Lihavuus on tässä mittakaavassa sairautta, mutta tätä sairautta ei pysty millään tavalla peittelemään. Monesti olen päässäni miettinyt, että jos saisin valita olisin mielummin vaikka vailla vasenta kättä kuin näin lihava. Tiedän, että laihduttaminen on maailman yksinkertaisin asia paperilla. Mutta käytäntö onkin sitten jotain aivan muuta. En kuitenkaan ole kirjoittamassa nyt laihdutusta käsittelevää topiccia vaan kerron vain omasta elämästäni lihavana.
Ongelma 1
Tämän kokoisena vaikeuksia tulee vastaan päivittäisessä elämässä. Vaatteita ei löydy kuin karmeina telttoina ja huonolaatuisina. Pienellä palkallani en pysty mitään edes teettämään mittojeni mukaan.
Ongelma 2
Joudun oikeasti joka kerta tarkistamaan istuutuessani näyttääkö tuoli tarpeeksi kestävältä. Olen kaksi kertaa elämäni aikana rikkonut tuolin siihen istumalla. Voitte vain kuvitella minkälainen häpeä se on.
Ongelma 3
Ulkopuoliset kokevat oikeudekseen kommentoida ulkoista olemustani. Paikasta ja ajasta riippumatta. Sukutapaamiset ovat yhtä tuskaa kun kuulee selän takana puhuttavan painostani. Päivitellään sitä, miten tuokaan ei ole saanut mitään itsekuria aikaiseksi.
Ongelma 4
Kaupassa asioidessani saan monesti (tai sitten vain kuvittelen) paheksuvia katseita ostamieni ruokatarvikkeiden vuoksi. Luuletteko oikeasti, että tämän kokoinen EI söisi suklaata tai muita herkkuja. Miten se voi olla niin kammoksuttavaa jos niitä herkkuja siellä ostoskorissa on..
Ongelma 5
Uusiin ihmisiin tutustuminen aiheuttaa minulle valtavia paineita. Tiedän, että päälimmäisenä ajatuksena näillä ihmisillä on aina ensin kokoni. Yritä siinä sitten tuoda esiin omia hyviä puoliasi kun ensivaikutelma perustuu (tämän kokoisella) lähes poikkeuksetta painooni. Olen siis laiska ja tyhmä kun olen näin lihava.
Ongelma 6
Hikoilu. Hikoilen todella paljon, sillä painoni takia vartalossani on paljon erilaisia "sopukoita" joihin hiki kerääntyy. Minun on pakko käydä suihkussa 3-4 kertaa päivässä (onneksi on kiinteä vesimaksu..), jotta hiki ei haisisi ja jotta ihoni ei mene rikki jatkuvan hikoilun ja hiertymisen vuoksi.
Ongelma 7
Niitä vaatteita ei muuten löydy helposti ja sen kerran kun löytyy niin housut menevät aina reisien välistä rikki ajan kanssa. Ja kesät ovat karmeita, sillä en voi kuvitellakaan pitäväni hameita sillä reiteni hankaisivat toisensa verille.
Ongelma 8
Olen oppinut tekemään lihavuudesta itselleni syyn olla kokematta mitään kivaa. Päässäni pyörii ajatus siitä, että en ansaitse olla onnellinen, sillä olen niin epäonnistunut, koska olen lihava. Ja tämä vaikuttaa kaikkeen. Ihmissuhteisiin, harrastuksiin ym.
Ongelma 9
Liikkuminen on vaikeaa. Jo parin sadan metrin kävelyn jälkeen haluaisin levätä ja istahtaa. Puuskutan ja hengästyn helposti ja koska asun hissittömän talon kolmannessa kerroksessa, saatan olla poistumatta kotoani, sillä portaiden kiipeäminen on niin rankkaa minulle. Polvet ja nilkat ovat aina kipeinä.
Ongelma 10
Vihaan itseäni.
Toivon, että jokun saa kirjoituksestani jotain irti. Ehkä kipinän laihduttamiseen tai kokemuksen siitä, että meitä on monia muitakin samassa tilanteessa.
Miltä oikeasti tuntuu olla lihava
93
7444
Vastaukset
- 10+9
Eihän tuo hyvältä kuulosta. Mutta ajattele, jos söisit vähemmän, niin silloin elämästäsi katoaisi noin paljon ongelmia. Tsemppiä laihdutusprojektiin. Aloitus ei ole koskaan helppoa eikä ruodussa pysyminenkään, mutta jos ihmisellä on oikeasti tahto muutokseen, niin silloin tuloksiakin syntyy. Nyt vain pienennät jokaista ateriaa puolella ja jätät herkut pois, niin laihdut varmasti.
- Lihava arkea
Niimpä niin, arvasin, että vastaukset tällaiseen "avautumiseen" tulevat sitten olemaan laihdutusvinkkejä. EN TARVITSE VINKKEJÄ! Tiedän varmasti kaiken mitä laihduttamiseen liittyy, ei tämä ole tiedon puutetta. Vaikka varmasti hyvää tarkoititkin.
Anteeksi, että kommentoin näin, mutta olisi kiva keskustella näistä kipeistä aiheista ilman, että tullaan kertomaan miten ne korjataan. Kyllä minä tiedän miten laihdutaan. Ja niin tietävät kaikki muutkin lihavat. Mutta jos se olisi niin simppeliä ja helppoa niin miten meitä lihavia sitten on näin paljon kuitenkin. - 12+4
Lihava arkea kirjoitti:
Niimpä niin, arvasin, että vastaukset tällaiseen "avautumiseen" tulevat sitten olemaan laihdutusvinkkejä. EN TARVITSE VINKKEJÄ! Tiedän varmasti kaiken mitä laihduttamiseen liittyy, ei tämä ole tiedon puutetta. Vaikka varmasti hyvää tarkoititkin.
Anteeksi, että kommentoin näin, mutta olisi kiva keskustella näistä kipeistä aiheista ilman, että tullaan kertomaan miten ne korjataan. Kyllä minä tiedän miten laihdutaan. Ja niin tietävät kaikki muutkin lihavat. Mutta jos se olisi niin simppeliä ja helppoa niin miten meitä lihavia sitten on näin paljon kuitenkin.Katsoin eilen House-sarjaa, jossa oli sairaalloisen lihava potilas. Tämä lihava mies ei halunnut, että hänestä etsitään lihavuuteen liittyviä sairauksia tai että lihavuutta ylipäätänsä käsiteltiin.
Luulen, että sulla ongelma on nimenomaan samassa asiassa eli kielletään systemaattisesti se, että pitäisi laihduttaa ja vääristyneesti kuvitellaan oma elämänlaatu riittäväksi noista kaikista vaikeuksista huolimatta.
Mitä sitten oletit ihmisten sinulle sanovan? "Voi voi, on sulla rankkaa, mut oo vaan sellanen kuin haluut..."?
Hyvin vaikea käsittää, miksi joku jolla on noin paljon ongelmia ei halua neuvoja laihduttamiseen. Keinot on, mutta ei ole kanttia toteuttaa niitä? Vaivat on, mutta ei oikeasti haluta tehdä niille mitään?
Uskon, että lihavat teorian tasolla ymmärtävät laihduttamisen idean, mutta käytännön tuntumaa heillä ei asiaan ole. Varmaan yrityksiä kitukuureista painonvartioihin ja kaalisoppadieetteihin, mutta puuttuu se pitkäjänteisyys. Laihdutaan kymmenen kiloa ja lihotaan sen jälkeen 15. Sama kierre vain jatkuu. Toki lihava voi olla tyytyväinen elämäänsä, mutta miksi ihmeessä kukaan haluaisi olla lihava, kun se on valtaosan mielestä rumaa ja siihen liittyy vielä nuo kaikki luettelemasi vaivatkin?
Ei laihtuminen ole mahdotonta. Käskepä ystäväsi mennä kauppaan ja ostaa sinulle vihanneksia ja terveellisiä ruokia. Et käytännössä voi lihoa, jos syöt pieniä määriä. Niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin, niin se on juuri niin yksinkertaista. Kertokaa minulle, mikä tässä on se vaikeus? Eikö ole ystävää, joka menisi sinne kauppaan? Ettekö pidä salaatista vai mikä on? - Lihavan arkea
12+4 kirjoitti:
Katsoin eilen House-sarjaa, jossa oli sairaalloisen lihava potilas. Tämä lihava mies ei halunnut, että hänestä etsitään lihavuuteen liittyviä sairauksia tai että lihavuutta ylipäätänsä käsiteltiin.
Luulen, että sulla ongelma on nimenomaan samassa asiassa eli kielletään systemaattisesti se, että pitäisi laihduttaa ja vääristyneesti kuvitellaan oma elämänlaatu riittäväksi noista kaikista vaikeuksista huolimatta.
Mitä sitten oletit ihmisten sinulle sanovan? "Voi voi, on sulla rankkaa, mut oo vaan sellanen kuin haluut..."?
Hyvin vaikea käsittää, miksi joku jolla on noin paljon ongelmia ei halua neuvoja laihduttamiseen. Keinot on, mutta ei ole kanttia toteuttaa niitä? Vaivat on, mutta ei oikeasti haluta tehdä niille mitään?
Uskon, että lihavat teorian tasolla ymmärtävät laihduttamisen idean, mutta käytännön tuntumaa heillä ei asiaan ole. Varmaan yrityksiä kitukuureista painonvartioihin ja kaalisoppadieetteihin, mutta puuttuu se pitkäjänteisyys. Laihdutaan kymmenen kiloa ja lihotaan sen jälkeen 15. Sama kierre vain jatkuu. Toki lihava voi olla tyytyväinen elämäänsä, mutta miksi ihmeessä kukaan haluaisi olla lihava, kun se on valtaosan mielestä rumaa ja siihen liittyy vielä nuo kaikki luettelemasi vaivatkin?
Ei laihtuminen ole mahdotonta. Käskepä ystäväsi mennä kauppaan ja ostaa sinulle vihanneksia ja terveellisiä ruokia. Et käytännössä voi lihoa, jos syöt pieniä määriä. Niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin, niin se on juuri niin yksinkertaista. Kertokaa minulle, mikä tässä on se vaikeus? Eikö ole ystävää, joka menisi sinne kauppaan? Ettekö pidä salaatista vai mikä on?Tää taitaa olla ihan väärä paikka hakea minkäänlaista "vertaistukea", jota tavallaan olisin kaivannut tällä kirjoituksellani. Palsta on vain täynnä normaalipainoisia ja hoikkia ihmisiä neuvomassa lihavia ja syyllistämässä.
- N.T.
Lihavan arkea kirjoitti:
Tää taitaa olla ihan väärä paikka hakea minkäänlaista "vertaistukea", jota tavallaan olisin kaivannut tällä kirjoituksellani. Palsta on vain täynnä normaalipainoisia ja hoikkia ihmisiä neuvomassa lihavia ja syyllistämässä.
Äläpäs jauha sontaa. Täällä on väkeä varmasti kaikista painoluokista. Itse olin sairaalloisen ylipainoinen ja nyt olen normaalipainoinen, koko laihdutuksen ajan olen täällä pyörinyt.
Sinä siis haluat että joku silittää päätäsi ja sanoo että käyt noinkin? Joo, sä käyt noin. Sun ei tarvitse laihduttaa jos et halua. Sulla on raskasta kaiken tuon painon alla, tiedän sen hyvin itsekin. Mihin sä tarvitset vertaistukea? Lihavuuteen? Miten siihen voi tarvita vertaistukea, jos ei edes halua laihtua?
Monella lihavalla on "kaikki tieto" laihdutuksesta, muttei itsekuria. Näin minäkin luulin. Ajattelin että kalorit minimiin ja juoksemaan ja salille on tie onneen. Sitten ajattelin että kasvisruoka auttaa. Nesteenpoisto. Paasto. Kevytruoka. Aina homma kaatui nälkään. Aloin karppaamaan ja laihduin melkein 50 kiloa. Tätä minä en lihavana tiennyt, siis että karppaaminen toimii. No koitin sitten sitäkin ja kas kummaa, homma ei ollut enää tahdonvoimasta kiinni kun ei ollut nälkä, kun sai syödä tarpeeksi.
Mutta joo, saat vertaistukea entiseltä läskiltä. Kyllä sä käyt noinkin, sä saat olla mitä sä haluat olla. Lihavilla on rankempaa kuin muilla ja motivaatio laihduttamiseen on nollassa, kun on hullusti pudotettavaa ja tie tuntuu loputtomalta. - 13+19
N.T. kirjoitti:
Äläpäs jauha sontaa. Täällä on väkeä varmasti kaikista painoluokista. Itse olin sairaalloisen ylipainoinen ja nyt olen normaalipainoinen, koko laihdutuksen ajan olen täällä pyörinyt.
Sinä siis haluat että joku silittää päätäsi ja sanoo että käyt noinkin? Joo, sä käyt noin. Sun ei tarvitse laihduttaa jos et halua. Sulla on raskasta kaiken tuon painon alla, tiedän sen hyvin itsekin. Mihin sä tarvitset vertaistukea? Lihavuuteen? Miten siihen voi tarvita vertaistukea, jos ei edes halua laihtua?
Monella lihavalla on "kaikki tieto" laihdutuksesta, muttei itsekuria. Näin minäkin luulin. Ajattelin että kalorit minimiin ja juoksemaan ja salille on tie onneen. Sitten ajattelin että kasvisruoka auttaa. Nesteenpoisto. Paasto. Kevytruoka. Aina homma kaatui nälkään. Aloin karppaamaan ja laihduin melkein 50 kiloa. Tätä minä en lihavana tiennyt, siis että karppaaminen toimii. No koitin sitten sitäkin ja kas kummaa, homma ei ollut enää tahdonvoimasta kiinni kun ei ollut nälkä, kun sai syödä tarpeeksi.
Mutta joo, saat vertaistukea entiseltä läskiltä. Kyllä sä käyt noinkin, sä saat olla mitä sä haluat olla. Lihavilla on rankempaa kuin muilla ja motivaatio laihduttamiseen on nollassa, kun on hullusti pudotettavaa ja tie tuntuu loputtomalta.No kyllähän esim. narkoomaani tai alkoholistikin voi haluta vertaistukea ja samanhenkisiä kavereita, vaikkei heillä olisi aikomustakaan tehdä parannusta. Lihavuudessa on kyse samasta asiasta, riippuvuudesta.
- ???????????
Lihavan arkea kirjoitti:
Tää taitaa olla ihan väärä paikka hakea minkäänlaista "vertaistukea", jota tavallaan olisin kaivannut tällä kirjoituksellani. Palsta on vain täynnä normaalipainoisia ja hoikkia ihmisiä neuvomassa lihavia ja syyllistämässä.
Ilmeisesti tämän keskustelun aloittaneelle henkilölle ei mikään kelpaa! Kirjoitti porukka juuta tai jaata positiivista tai negatiivista niin se ei miellytä !!! Ihmetyttää miksi aloittaa ylipäätään keskusteluja???????
- N.T.
13+19 kirjoitti:
No kyllähän esim. narkoomaani tai alkoholistikin voi haluta vertaistukea ja samanhenkisiä kavereita, vaikkei heillä olisi aikomustakaan tehdä parannusta. Lihavuudessa on kyse samasta asiasta, riippuvuudesta.
Alkoholisti tai narkomaani haluaa vertaistukea ja lopulta se johtaa siihen että saa uuden ryyppy-tai douppauskaverin, siis jos kumpikaan ei halua parantua. Silloin voidaan yhdessä itkeä kuinka pahaa tekee ja tehdään sitä sitten yhdessä. Lihavatko sitten menevät ravintolaan terapoimaan ja tukemaan toisiaan? Ja miksi sitä tukea tarvitaan? Niinkun mihin? Elämän kestämiseen sairauden kanssa? Eikö tälläinen "vertaistuki" nimenomaan vaan vie alaspäin??
- Lihavan arkea
??????????? kirjoitti:
Ilmeisesti tämän keskustelun aloittaneelle henkilölle ei mikään kelpaa! Kirjoitti porukka juuta tai jaata positiivista tai negatiivista niin se ei miellytä !!! Ihmetyttää miksi aloittaa ylipäätään keskusteluja???????
Anteeksi nyt vaan, mutta olen vastannut tasan kahteen (nyt kolmeen) kommenttiin. Ja molemmat olivat laihdutusvinkkejä (ainakin suurimmalta osaltaan). Tarkoitukseni oli tällä kirjoituksella löytää muita samojen ongelmien kanssa painivia ja nimenomaan vertaistukea.
Vertaistuella tarkoitan esim. samantyyppistä kuin läheisen menettäneet tai onnettomuudessa olleet. Miten elämä menee ja kuinka voisi yrittää edes jostain saada iloa siihen. Mutta kuten aiemmin totesin, on tämä palsta näköjään aivan väärä paikka tällaisen keskustelun herättämiselle. - hienoa2
N.T. kirjoitti:
Äläpäs jauha sontaa. Täällä on väkeä varmasti kaikista painoluokista. Itse olin sairaalloisen ylipainoinen ja nyt olen normaalipainoinen, koko laihdutuksen ajan olen täällä pyörinyt.
Sinä siis haluat että joku silittää päätäsi ja sanoo että käyt noinkin? Joo, sä käyt noin. Sun ei tarvitse laihduttaa jos et halua. Sulla on raskasta kaiken tuon painon alla, tiedän sen hyvin itsekin. Mihin sä tarvitset vertaistukea? Lihavuuteen? Miten siihen voi tarvita vertaistukea, jos ei edes halua laihtua?
Monella lihavalla on "kaikki tieto" laihdutuksesta, muttei itsekuria. Näin minäkin luulin. Ajattelin että kalorit minimiin ja juoksemaan ja salille on tie onneen. Sitten ajattelin että kasvisruoka auttaa. Nesteenpoisto. Paasto. Kevytruoka. Aina homma kaatui nälkään. Aloin karppaamaan ja laihduin melkein 50 kiloa. Tätä minä en lihavana tiennyt, siis että karppaaminen toimii. No koitin sitten sitäkin ja kas kummaa, homma ei ollut enää tahdonvoimasta kiinni kun ei ollut nälkä, kun sai syödä tarpeeksi.
Mutta joo, saat vertaistukea entiseltä läskiltä. Kyllä sä käyt noinkin, sä saat olla mitä sä haluat olla. Lihavilla on rankempaa kuin muilla ja motivaatio laihduttamiseen on nollassa, kun on hullusti pudotettavaa ja tie tuntuu loputtomalta.Asia viesti. Aina sanotaan, että syö vähemmän. No vittu joojoo syödään vähemmän, mutta eihän se nyt toimi, jos syö päivät pitkät jotain hiilarimössöö, mutta vaan vähemmän. Nälkä siinä on koko ajan ja siihen se kaatuu.
Paras se vaan on, kun vähentää hiilareita roimasti ja alkaa liikkumaan. Ei ole se nälkä koko ajan ja laihtuu helposti, eikä tule kaikki kilot heti takaisin. - Anonyymi
Lihavan arkea kirjoitti:
Tää taitaa olla ihan väärä paikka hakea minkäänlaista "vertaistukea", jota tavallaan olisin kaivannut tällä kirjoituksellani. Palsta on vain täynnä normaalipainoisia ja hoikkia ihmisiä neuvomassa lihavia ja syyllistämässä.
Minä olen 35 vuotias ylipainoa todella paljon 173 cm ja painoa 120 kg...minä osaan myös kaikki laihduttamiseen tarvittavan tiedon. Aloitus vaan niin.hankalaa ja todella olisi hyvä jos olisi ns. Vertais tukea jolle voisi avautua tarpeen tullen.
- Anonyymi
Lihava arkea kirjoitti:
Niimpä niin, arvasin, että vastaukset tällaiseen "avautumiseen" tulevat sitten olemaan laihdutusvinkkejä. EN TARVITSE VINKKEJÄ! Tiedän varmasti kaiken mitä laihduttamiseen liittyy, ei tämä ole tiedon puutetta. Vaikka varmasti hyvää tarkoititkin.
Anteeksi, että kommentoin näin, mutta olisi kiva keskustella näistä kipeistä aiheista ilman, että tullaan kertomaan miten ne korjataan. Kyllä minä tiedän miten laihdutaan. Ja niin tietävät kaikki muutkin lihavat. Mutta jos se olisi niin simppeliä ja helppoa niin miten meitä lihavia sitten on näin paljon kuitenkin.Mutta kaikki asiat mitkä numeroit antaa sen vaikutuksen että jokainen haluaa auttaa omalla tavallaan , joten ongelmahan on siis lihavuus ja miten se vaikuttaa ihmisen elämään .
Kaikillahan joku tuttava jolla on tämä ongelma ja sitten kun ovat laihtuneet niin jokainen numeroitu asiaa muuttuu elämäksi eikä enää esteeksi elämälle .
Minun ystävättäreni oli reilusti yli sata kiloinen aika lyhyt , teki itse vaatteensa koska osasi ommella , mutta sairaudet tekivät antreeta jo nelikymppisenä, polvet ja nilkat olivat kipeät, myöhemmin hengitykseen liittyviä vaivoja. Hän jatkoi syömistäni jolla sai enemmän kiloja ja aika nuorena rollaattori käytössä .
Kuoli nuorena ja jätti meidät jotka hänestä pidimme kovasti .
Siis lihavuus ei häntä pahemmasti haitannut, ei edes silloin kun polviin tuli särky osannut yhdistää sitä painoonsa .
Emme myöskään ottaneet koskaan puheeksi hänen lihavuutta koska tiesimme ettei hän halua meidän siitä puhuvan . Joten olisimme vaan toivoneet että hän olisi vielä joukossamme omana kivan itsenään - Anonyymi
Lihavan arkea kirjoitti:
Tää taitaa olla ihan väärä paikka hakea minkäänlaista "vertaistukea", jota tavallaan olisin kaivannut tällä kirjoituksellani. Palsta on vain täynnä normaalipainoisia ja hoikkia ihmisiä neuvomassa lihavia ja syyllistämässä.
Ei kai kukaan halua syyllistää mitenkään, moni kirjoittajista on mennyt lävitse oman lihavana olevan kautensa , joten varmasti on kokemuksia . Totta kai sitä haluaa antaa oman panokseensa että auttaa, sehän on juuri vertaistukea , Samalla tiedetään että moni lihava on ehkä koittanut jo kaikki keinot laihtumisen , mutta luulee että juuri hänen vihjeenä ehkä ei ole vielä kokeiltu.
Ikävää että tunnet ette saa ketjusta sitä mitä odotat sillä luulen että muut ainoastaan haluavat auttaa eivätkä voi tietää mitkä aiheet on niinkuin kiellettyjä
- 16+19
Tiedät missä on lääke, mutta et ota sitä. Ei voi kuin ihmetellä tuollaista asennetta. MIKÄÄN ei tule muuttumaan ilman muutosta.
Eikö olisi paljon parempaa elämänlaatua, jos edes pienin askelin lähtisi muuttamaan itseään.- Nyt läskiksi muuttui
Voi hyvä tavaton. Siis jos ihminen ei halua laihtua, niin se ei halua laihtua. Onko se nyt oikeasti noin vaikeata ymmärtää? Minäkin syön yksinäisyyteeni. Minulla oli nuorena bulimia, sain itseni pahasti alipainoiseksi, kuukautiset loppuivat ja elämä meni menojaan vahtiessa jokaista suupalaa ja urheillessa tuntikausia päivässä siinä oksennusten välissä. Nyt aikuisena olen sairastunut uudelleen tajuamatta sitä itse ollenkaan, ennenkuin näin eilen iltiksessa jutun aikuisten syömishäiriöstä. http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1288533791635.html
Minulla ei ole television lisäksi muita mielihyvää tuottavia tekijöitä kuin ruoka enää. Liikuntaseura muutti kaikki pois, joten yksin en itseäni liikkeelle saa. Minä olen 155 cm pitkä ja painan 87 kloa. Eli aika roisisti on painoa mullakin. Minulle on tultu pysäkillä naureskelemaan, että miksi tuollainen läski käyttää urheiluvaatteita? Yritän edes työmatkoilla kuntoilla ja kävelen töistä aina yhden välin, viitisen kilometriä ja pidän rinkassa painovyötä (puristaa liikaa muuten). Jotenkin surkuhupaisaa, että lihavia ei haluta minnekään enää. Kävin kerran punttisalilla ja muut olivat laihoja, toiste en mennyt, eri asia se oli kun oli kaveri mukana ja käytiin monta kertaa viikossa treenien lisäksi. En kyllä syö epäterveellisesti mutta juon puolisen pulloa viiniä ja yhden liköörisnapsin tai viskipaukun joka ikinen ilta ikävystyneisyyteeni. Ruokakoriani saa vapaasti tuijottaa. Sieltä löytää lähinnä vihreitä salaatteja ja kurkkuja (pahan närästyksen takia en voi syödä raakana kasviksia) ja tummaa leipää ja kermajuustoa ja cashewpähkinöitä. En ole mikään makean ystävä, joten ne jätän herkkusuille.
Toivoisin, että meille jokaiselle löytyisi elintilaa. Fakta on, että ylipainoisia ihmisiä on aina ja tulee aina olemaan. Minä sain sentään vietää ensimmäiset 30 vuotta elämästäni laihana tai normaalipainoisena. Vasta yksin jäätyäni aloin lihoa. Loppua ei näy. Kun löytyisi edes liikuntahenkistä seuraa.
- video,,
Tiedän eräänKIN tuttavan joka on lihava, joka joutuu nukkumaan päiväunia ja esim. nurmikonleikkuu on jo päivän työ. Silti syö epäterveellisesti eikä harrasta mitään. Viikonloppu kun koittaa, niin siideriä täys lasti ja baariin.
Näin kaverin näkökulmasta ajatellen ei voi muut kuin kauhistella, että toinen syö itsensä hengiltä. En moralisoi ketään, mutta elämä on laiffii. - Sani.........
Ymmärrän sinua ap.Olen itse 165 cm pitkä ja painan 193 kg.Pissat tulevat usein alle kun en pääse sängystä ylös.En pysy myös enää itse pystyssä vaan mieheni taluttaa minua,vessaan pääsen kävely telineen avulla,jos voimia riittää.Seksistä ei tietenkään ole tullut enää mitään moneen vuoteen.Mutta mieheni rakastaa minua ja olen suht tyytyväinen elämääni.Kaikki eivät todellakaan halua laihtua,vaikka välillä on vaikeeta.
- jotain 70 kilooo
Erittäin sympaattinen rehellisen olioinen aloitus
Eipä tuohon muuta voi sanoa kuin että elä vain täysillä. Siinä voi tapahtua niinkin onnellisesti, että kilot karisevat, kun vain tekee kaikkea kivaa.
Onhan meillä yhteiskunnan huipullakin paljon ylipainoisia henkilöitä ilman, että siitä nyt mitään numeroa tehdään. Ylipainoinen liioittelee helposti sitä, että "mitä muut ajattelevat". Minä en ainakaan ajattele juurikaan mitään. Persoona ratkaisee. Kyllähän sitä nyt merkille panee ylipainon siinä missä muutkin ominaisuudet.
Vaikutat -- aloittaja-- niin fiksulta, että älä anna asian häiritä. 134 kg ei edes ole julman paljon. Ihmettelen tuolin rikkoutumisia, kun 90-kiloisen mieheni kanssa olen sylikkäin joka tuolissa ihan iloisesti istunut ja silloin paino totisesti on ylittänyt nuo lukemat.
Siitä vain palautetta moisten heikkotekoisten häkkyröiden valmistajille ja se siitä... - löhnökkäinen
Jos tuo aloitus ei ole provo, niin harvinaisen rehellinen kuvaus meidän lihavien arjesta, siitä kiitos.
Hae laihdutusleikkaus jos mikään muu ei auta. Sen saa terveyskeskuksen kautta. Auttoi ystävääni joka oli samoissa mitoissa kanssasi.
Itse olen pudottanut 27 kiloa ihan dieetillä ja terveyskeskuksen puntarin avulla. Käyn kahden viikon välein vaakassa. Meinaan jatkaa toisen mokoman vielä, sitten olen lähes normipainoinen. Tsemppiä sinulle ap kirjoittaja, ja tosiaan, hae sitä leikkausta. Olet niin nuorikin vielä.- Turhautunut lukiaj
Ei tuo laihdutusleikkaus kaikkia auta! Näin juuri tutun miehen, joka kävi sellaisessa nelisen vuotta sitten. Ihan yhtä lihava vieläkin. Että sekään ei ole oikotie onneen, vaan vaarallinen toimenpide, jolla muutetaan elimistöä koko loppuelämäksi. Ystäväni käskettiin myös laihdutusleikkaukseen. Onneksi lääkäri tajusi ottaa laajan verenkuvan. Sieltä löytyi kilpirauhasen vajaatoiminta. Lääkityksen aloittamisesta kahden vuoden kuluttua paino alkoi tippua itsekseen ja nyt hän on normaalipainoinen.
- kkölkö
Itse olen saanut apua 12 askeleen OA-ryhmistä. Mulla tosin paino ongelmat on niin monen asian seurausta että ei tämä ongelma vieläkään ole täysin ratkaistu mutta helpottanut on. Tutttuja juttuja kirjoitiit vaikka itselläni paino pahimmillaan on ollut "vain" noin 105 kg. Mutta kyllä olo oli ja on tuskanen reippaan ylipainon kanssa, kaikki arkipäiväiset asiat ovat vaikeita. Tuntuu että elämä menee ohi syömisten ja painon kanssa tuskaillessa. Zemppiä sulle ja yritä tosiaan hakea jokin ryhmä jossa muillakin on vaikeaa syömisten kanssa. Monesti kuitenkin syömishäiriö tai ongelma on vain seurausta muista asioista ns. jäävuoren huippu ainoastaaan. Voimaa ja hyvää alkanutta vuotta!
- ihava
Ongelma 8: Minun on äärimmäisen vaikea löytää poikaystävää lihavuuden takia, koska kaikki miehet haluavat hoikan naisen.
Ongelma 9: Harrastan erilaisia jumppia, mutta on todella noloa olla aina se lihavin tyttö hyppimässä jumppatunnilla. Yritän olla ajattelematta asiaa, terveyden takiahan tässä nyt liikutaan. Silti katseeni kiertää hoikkia vartaloita, olisinpa minäkin edes vain normaalinpyöreä.- juumalainen
Olen n. 30 kiloa ylipainoinen, enkä ikinä unohda, kun menin joskus 80-luvulla angiinasta terveyskeskukseen. Lääkäri sanoi ennnenkuin kerkesin kurkkuani valittaa, että kyllä kannattaisi laihduttaa, kun parisuhdettakaan et saa ikinä solmituksi tuon lihavuuden takia.
Onneksi "uskalsin" sanoa lääkärille, että haluaako hän, että pyydän mieheni ja kaksi vuotiaan lapseni tuolta odotushuoneesta kuulemaan tuon mitä juuri sanoit.
Nousin ja kävelin ulos sekä sanoin kuuluvasti eräälle tukevahkolle herralle että turhaan menet sinne, tohtori ei hoida lihavia. Hoitaja juoksi ulko-ovelle perään, ehkä tohtorin käskystä, mutta ilmoitin meneväni sellaiseen paikkaan missä saa hoitoa kipeään kurkkuunkin eikä vain pyytämättä läskeihin :) Soittelivat terv.keskukseta vielä perään että en kai nosta juttua. Piinasin niitä sen verran että sanoin antavani jutun johonkin lehteen :) (en tehnyt sitä tietenkään) - 17+14
juumalainen kirjoitti:
Olen n. 30 kiloa ylipainoinen, enkä ikinä unohda, kun menin joskus 80-luvulla angiinasta terveyskeskukseen. Lääkäri sanoi ennnenkuin kerkesin kurkkuani valittaa, että kyllä kannattaisi laihduttaa, kun parisuhdettakaan et saa ikinä solmituksi tuon lihavuuden takia.
Onneksi "uskalsin" sanoa lääkärille, että haluaako hän, että pyydän mieheni ja kaksi vuotiaan lapseni tuolta odotushuoneesta kuulemaan tuon mitä juuri sanoit.
Nousin ja kävelin ulos sekä sanoin kuuluvasti eräälle tukevahkolle herralle että turhaan menet sinne, tohtori ei hoida lihavia. Hoitaja juoksi ulko-ovelle perään, ehkä tohtorin käskystä, mutta ilmoitin meneväni sellaiseen paikkaan missä saa hoitoa kipeään kurkkuunkin eikä vain pyytämättä läskeihin :) Soittelivat terv.keskukseta vielä perään että en kai nosta juttua. Piinasin niitä sen verran että sanoin antavani jutun johonkin lehteen :) (en tehnyt sitä tietenkään)Eihän tuo varmasti kivalta tunnu, ja vaikea uskoa, että tuo tarina on mennyt täsmälleen tuon kaavan mukaan.
Mutta kannattaisi oikeasti laihduttaa, jos lääkäri käskee. Tuollainen hölmö kapinahenki johtaa vain terveyden menettämiseen ja heikkoon elämänlaatuun. Se lääkäri näkee varmaan aika monta sydäninfarktia vuoden aikana. Varmaan aika herkästi tulee patistettua ihmisiä laihduttamaan, että yksikin tapaus jäisi tulematta. - hölöpötinki
17+14 kirjoitti:
Eihän tuo varmasti kivalta tunnu, ja vaikea uskoa, että tuo tarina on mennyt täsmälleen tuon kaavan mukaan.
Mutta kannattaisi oikeasti laihduttaa, jos lääkäri käskee. Tuollainen hölmö kapinahenki johtaa vain terveyden menettämiseen ja heikkoon elämänlaatuun. Se lääkäri näkee varmaan aika monta sydäninfarktia vuoden aikana. Varmaan aika herkästi tulee patistettua ihmisiä laihduttamaan, että yksikin tapaus jäisi tulematta.Tuli sitä itsekin ylipainoisena käytyä 70 ja 80 luvulla lääkäreissä, ja uskon että "juumalaisen" juttu on totta. Kyllä silloin läski oli niin suuri "saat...na", että sitä toitotettiin pikkusormen kynnen irtoamisenkin yhteydessä.
Nythän taas läski on tapetilla joka paikassa, ja tappaa jokaisen kellä on ylipainoa, heti tai huomenna... tai ainakin ylihuomenna. Välillä piti mennä munalla töihin, sitten niitä ei saanut syödä ollenkaan. Makeutusaineet tappavat. E-koodit vievät hengen...
Olen suht normimittainen nykyisin, niin silti tekee mieli kirkua että eläkää ja antakaa kaikkien elää laittamatta koko ajan "normeja" minkä mukaan se pitää tehdä. - 3+18
hölöpötinki kirjoitti:
Tuli sitä itsekin ylipainoisena käytyä 70 ja 80 luvulla lääkäreissä, ja uskon että "juumalaisen" juttu on totta. Kyllä silloin läski oli niin suuri "saat...na", että sitä toitotettiin pikkusormen kynnen irtoamisenkin yhteydessä.
Nythän taas läski on tapetilla joka paikassa, ja tappaa jokaisen kellä on ylipainoa, heti tai huomenna... tai ainakin ylihuomenna. Välillä piti mennä munalla töihin, sitten niitä ei saanut syödä ollenkaan. Makeutusaineet tappavat. E-koodit vievät hengen...
Olen suht normimittainen nykyisin, niin silti tekee mieli kirkua että eläkää ja antakaa kaikkien elää laittamatta koko ajan "normeja" minkä mukaan se pitää tehdä.Eihän siitä lihavuudesta tarvitsisi toitottaa, jos kaikki tajuaisivat tehdä sille jotain. Mutta jos ylipainoa on esim. 30 kilogrammaa, niin se kertoo jo aika paljon siitä, ettei ihminen ole enää kartalla tilanteestaan, vaan lihavuudesta pitää oikeasti muistuttaa. Lihavuus tuo mukanaan diabetekset, sydäntaudit, nivel- ja selkävaivat, työkyvyn heikkenemisen tai jopa menetyksen. Se ei ole mikään pieni paukku tälle yhteiskunnalle. Milloin se lihava varaa oikein vartavasten ajan lääkärille lihavuutensa vuoksi? Ei koskaan ellei sitten ole erityisen motivoitunut laihduttamaan. Aika monilla lihavilla on samanlainen asenne kuin sinulla: ylipainoon ei saisi puuttua, ei edes lääkäri. Totta ihmeessä asiaan pitää puuttua, vaikka olisi sitten kynsi katkennut pikkurillistä. Toivottavasti ihmiset eivät käy oikeasti pikkurillin kynnen katkeamisen vuoksi lääkärillä. Mitä se lääkäri voi sille asialle? Sanoa, että "jaa kynsi on katkennut, syö ja lepää kotona pari viikkoa"?
- näin
3+18 kirjoitti:
Eihän siitä lihavuudesta tarvitsisi toitottaa, jos kaikki tajuaisivat tehdä sille jotain. Mutta jos ylipainoa on esim. 30 kilogrammaa, niin se kertoo jo aika paljon siitä, ettei ihminen ole enää kartalla tilanteestaan, vaan lihavuudesta pitää oikeasti muistuttaa. Lihavuus tuo mukanaan diabetekset, sydäntaudit, nivel- ja selkävaivat, työkyvyn heikkenemisen tai jopa menetyksen. Se ei ole mikään pieni paukku tälle yhteiskunnalle. Milloin se lihava varaa oikein vartavasten ajan lääkärille lihavuutensa vuoksi? Ei koskaan ellei sitten ole erityisen motivoitunut laihduttamaan. Aika monilla lihavilla on samanlainen asenne kuin sinulla: ylipainoon ei saisi puuttua, ei edes lääkäri. Totta ihmeessä asiaan pitää puuttua, vaikka olisi sitten kynsi katkennut pikkurillistä. Toivottavasti ihmiset eivät käy oikeasti pikkurillin kynnen katkeamisen vuoksi lääkärillä. Mitä se lääkäri voi sille asialle? Sanoa, että "jaa kynsi on katkennut, syö ja lepää kotona pari viikkoa"?
Jaaha, nyt päästiin tässäkin ketjussa tuohon asiaan: YHTEISKUSTA joutuu maksamaan lihavuudesta aiheutuvat kulut. Lihavat kuolee usein aikasemmin eikä todellakaan jää tänne tuhlamaan yhteiskunnan varoja...Ei heille täten tarvitse maksaa eläkkeitä mistään sairaskuluista ja muusta puhumattakaan.
- IIIInterestiiiing...
näin kirjoitti:
Jaaha, nyt päästiin tässäkin ketjussa tuohon asiaan: YHTEISKUSTA joutuu maksamaan lihavuudesta aiheutuvat kulut. Lihavat kuolee usein aikasemmin eikä todellakaan jää tänne tuhlamaan yhteiskunnan varoja...Ei heille täten tarvitse maksaa eläkkeitä mistään sairaskuluista ja muusta puhumattakaan.
Mielenkiintoinen pointti. Oikeastaan aika yksinkertainen asia, mutta miksi tästä ei puhuta vaan aina puhutaan siitä miten paljon ylipaino maksaa yhteiskunnalle sairaanhoitokuluina? Tosiaan. Nykyään ihmiset elävät pidempään ja jos nyt elinaikanaan (mikä lihavuuden takia jää lyhyemmäksi) maksaa yhteiskunnalle enemmän niin takaisinpäin se raha ns. tulee kun lihavia ei tarvitse pitää hoitokodeissa tai maksaa eläkkeitä korkeaan ikään asti.
Oikeastaan erittäin mielenkiintoinen pointti. Pitääkin laittaa korvan taakse kun seuraavan kerran tuttujen kanssa väitellään ;D - 9+1
IIIInterestiiiing... kirjoitti:
Mielenkiintoinen pointti. Oikeastaan aika yksinkertainen asia, mutta miksi tästä ei puhuta vaan aina puhutaan siitä miten paljon ylipaino maksaa yhteiskunnalle sairaanhoitokuluina? Tosiaan. Nykyään ihmiset elävät pidempään ja jos nyt elinaikanaan (mikä lihavuuden takia jää lyhyemmäksi) maksaa yhteiskunnalle enemmän niin takaisinpäin se raha ns. tulee kun lihavia ei tarvitse pitää hoitokodeissa tai maksaa eläkkeitä korkeaan ikään asti.
Oikeastaan erittäin mielenkiintoinen pointti. Pitääkin laittaa korvan taakse kun seuraavan kerran tuttujen kanssa väitellään ;DNykyisin lihavat ovat nuoria, esim. 35-40-vuotiaissa työikäisissä on todella paljon lihavia. Lihavuus tuo epäsuorasti kustannuksia verotulojen alenemisena, kun työkyky menetetään. Nykyisillä lääkkeillä ja hoitomenenetelmillä todella sairaat ihmisetkin elävät pitkään ja aiheuttavat kustannuksia. Tupakanpolttajat sairastuvat usein keuhkoahtaumaan vasta eläkepäivinään. Silloinhan heistä ei ole enää kustannuksia, kun keuhkot ja sydän pettävät nuorena. Tulevat siis halvemmaksi kuin ei-tupakoivat. Sen sijaan lihavuus on jo nuorten ihmisten ongelma.
- näin
9+1 kirjoitti:
Nykyisin lihavat ovat nuoria, esim. 35-40-vuotiaissa työikäisissä on todella paljon lihavia. Lihavuus tuo epäsuorasti kustannuksia verotulojen alenemisena, kun työkyky menetetään. Nykyisillä lääkkeillä ja hoitomenenetelmillä todella sairaat ihmisetkin elävät pitkään ja aiheuttavat kustannuksia. Tupakanpolttajat sairastuvat usein keuhkoahtaumaan vasta eläkepäivinään. Silloinhan heistä ei ole enää kustannuksia, kun keuhkot ja sydän pettävät nuorena. Tulevat siis halvemmaksi kuin ei-tupakoivat. Sen sijaan lihavuus on jo nuorten ihmisten ongelma.
Pitäisi alkaa jakamaan sellaista "itsemurhapilleriä" haluaville. He jotka kituvat esim. lihavuuden tai tupakoinnin tuomista kivuliaista sairauksista, vammoista ja erinäisistä haitoista, niin pääsisivät tuskasta nopeammin ja ennenkaikkea EI TULISI NIIN KALLIIKSI YHTEISKUNNALLE!
- 8+11
näin kirjoitti:
Pitäisi alkaa jakamaan sellaista "itsemurhapilleriä" haluaville. He jotka kituvat esim. lihavuuden tai tupakoinnin tuomista kivuliaista sairauksista, vammoista ja erinäisistä haitoista, niin pääsisivät tuskasta nopeammin ja ennenkaikkea EI TULISI NIIN KALLIIKSI YHTEISKUNNALLE!
Eli pitäisi olla tuonkaltainen välitön ratkaisu jälleen? Ei esim. että nämä ihmiset voisivat laihduttaa? Painonhallinnassa kyse on pitkäjänteisyydestä, jota tulisi kehittää. Siinä säästyisi yhteiskunnan rahat.
- näin
8+11 kirjoitti:
Eli pitäisi olla tuonkaltainen välitön ratkaisu jälleen? Ei esim. että nämä ihmiset voisivat laihduttaa? Painonhallinnassa kyse on pitkäjänteisyydestä, jota tulisi kehittää. Siinä säästyisi yhteiskunnan rahat.
Joo-o. Pitkäjänteisyyttä, pitkäjänteisyyttä hyvinkin. Minä, pitkäjänteinen pääsin tupakasta eroon 20 vuotta sitten. Minä, pitkäjänteinen pääsin runsaasta alkoholin käytöstä kokonaan eroon 7 vuotta sitten. Minä, pitkäjänteinen olen laihduttanut 33 kiloa....Joskus vaan tuntuu, että pitää jaksaa ja jaksaa niin paljon. Eräänä päivänä ehkä syön HIUKAN enemmän kuin pitäisi ja seuraavana ehkä taas hivenen enemmän....Jonain päivänä taas tajuan, että enhän minä olekkaan enään laihtunut tai jopa olen vähän lihonut takaisin. Niin, pikkuhiljaa, kuin varkain se käy. Ei ole helppoa! Pidän jatkuvasti ruokapäiväkirjaa ja käyn ravitsemusterapeutilla säännöllisesti. Tulee Joulut ja Juhannukset sekä omat ja lasten ym. läheisten synttäreitä, MUTTA elimistö toimii aina samalla tavalla eli kaikki on nahan alla läskinä kun hiukankin löysäät. Minulla on vahvat lääkkeet joista ihan itse lääkkeet määrännyt lääkäri sanoi, että on huomattavasti työläämpi laihduttaa kun joutuu syömään niitä lääkkeitä. Niin se vaan on ja sen olen itsekkin huomannut. Ennen lääkkeitä söin epäterveellisemmin ja enemmän kuin nyt ja olin paljon hoikemmassa kunnossa.
- haloo,,,
Olkoon kaikki millaisia haluaa, mutta ihmettelen noita lihavia jotka puolustelee lihavuuttaan. Siinä ei ole mitään hyvää.
Joku kirjoitti ettei ole kuin syöminen ja tv seuranaan. Mene harrastuksiin korvienväli tuulettuu uusille asioille ja löydät kavereita. Tuollainen puhe on luovuttamista.- 9+14
Vai ei ole lihavuudessa mitään hyvää.. No onhan siinä!
1. Lihavuus on hyvä juttu koska...
Eiku hetkinen...
Äh, oot oikeassa. Ei lihavuudessa ole mitään hyvää. - ...
9+14 kirjoitti:
Vai ei ole lihavuudessa mitään hyvää.. No onhan siinä!
1. Lihavuus on hyvä juttu koska...
Eiku hetkinen...
Äh, oot oikeassa. Ei lihavuudessa ole mitään hyvää.Asian molemmat puolet kokeneena (entinen sairaalloisen lihava, nykyinen normaalipainoinen) voin kertoa, että lihavuudessa on ainakin seuraavat hyvät puolet:
- voi syödä herkkuja, kun tekee mieli, ja lihavana myös energian peruskulutus on paljon suurempi
- ei ole kylmä (nykyään palelen aina, paitsi yli 25 asteen helteellä tai saunassa)
- uiminen tuntuu paljon mukavammalta (nykyään pinnalla pysyminen on hirveää räpiköintiä ja vesi on sitä paitsi kamalan kylmää!)
- tulee hyväksytyksi muiden lihavien porukkaan esim. töissä, ja saa sympatiaa ja myötätuntoa, kun se laihduttaminen on niin hirveän vaikeaa (nykyään katsotaan pahasti ja sanotaan, että et sinä tiedä miten vaikeaa meillä on, kun olet tuommoinen alipainoinen, vaikka en siis ole lähelläkään alipainoa)
- Sairas lihava
Lihavan arkeen kuuluu näkymättömyys. Tulla kiilatuksi kaikkialla, kaupan kassajonoissa, portaissa, bussissa. Saada osakseen vihaisia mulkaisuja. Tulla kohdelluksi kuin olisi vähä-älyinen tai yksinkertainen tai tahdoton. Olen nyt ehtinyt olla lihava viisi vuotta ja maksaisin mitä vaan, että tämä uusi lääke alkaisi vihdoin vaikuttaa ja paino alkaisi tippua. Lääkäri kehottaa rauhallisuuteen, kertoo, että ei minulla ole hätää kun veriarvot ovat muuten kunnossa ja olen hyväkuntoinen. Mutta minä en enää jaksa odotella. Kaikki luulevat, että istun kotona ahmimassa sontaa. Todellisuudessa en syö mitään makeata, syön pääsääntöisesti kuten kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavan kuuluukin (eli noudatan saamiani ohjeita):
Välttelen näitä:
-kaikki ristikukkaisten heimoon kuuluvat kasvit (kaali ja sinappikasvit)
-kaalit esim. kiinan-, kukka-, parsa-, ja brysselinkaali
-lanttu, nauris, piparjuuri, retikka, punajuuri, pavut, herne
-vesikrassi, sinappikasvit esim. kelta-, valko-, ja mustasinappi
-kaikki herneet, soijapapu, limapapu
-sinimailanen, lakritsa
-maniokki
-maapähkinät kypsentämättöminä (erittäin haitallinen)
-tomaatti, paprika, sitrukset
Maitotuotteet:
kovat juustot, maito, jäätelö, maustetut jogurtit
Juomat yms:
kahvi (runsas käyttö), kaakao, suklaa muut makeiset, olut, puna- ja valkoviini, virvoitusjuomat, teolliset mehut
Hedelmät/vihannekset:
paprika, raparperi, kiivi, viinirypäle, banaani (paitsi luomuna ja kypsänä ok), sitrushedelmät, tomaatti (ulkomainen)
Lihatuotteet:
sianliha, makkarat (sika), leikkeleet (sika), kirjolohi (viljelty), kaikki tehoruokittujen eläinten lihat!, maksa, munuainen
Muut:
sienet (ainakin tatit ja rouskut), kevytlevitteet, sokeri, valkoinen jauho, einekset, säilykkeet, hiiva
Huom.
-vältä lisäaineita (E-koodatut)
-vältä kaikkia ruoka-aineita joille tiedät olevasi herkistynyt
-käytä vain kylmäpuristettuja öljyjä
-juo vain lämmintä vettä (huoneenlämpöistä tai lämpimämpää)
-käytä ainoastaan merisuolaa (puhdistamatonta)
Minulla menee viikosta huomattavia aikoja ruokailun suunnittelemiseen ja toteutukseen, koska noita kiellettyjä on noin pitkät listat. Siksi itkettää ja surettaa, kun kohdellaan, kuin en välittäisi terveydestäni lainkaan.
Olen siis 165 cm pitkä ja painan 95 kiloa. - hei!
Ongelma 8:
Normaali oire masentuneelle, kokemusta on (enkä nyt tarkoita vain painosta johtuvaa masennusta, mikä sekin kyllä aiheuttaa helposti muutakin masennusta).
Muista, että tunteisiin voi jäädä riippuvaiseksi. Vaikka kuinka yrittäisit etsiä positiivisia puolia asioista, niin silti aina masennut. Jos haluat onnellinen olla, pitäisi varmaan kohdata tälläiset faktat?
Ei ollut tarkoitettu loukkaavana tekstinä, vaikka se siltä saattaa vaikuttaa. En osannut muotoilla kaikkia kohtia hyvin :s Tsemppiä elämään! :) - Ruokahelvetti
Tunnistan itseni avausviestin ongelmista melko lailla. Tässä kuitenkin vielä muutama, jotka koskettavat ainakin minua:
1) Lääkärikäynnillä on vaikea saada lääkäriä diagnosoimaan sen hetkistä tilaani ilman kommentointia painooni ja sen vaikutuksiin terveyteeni. Jopa hammaslääkäri on puuttunut painooni vaikka kyseessä on ollut vain hampaan paikkaus.
2) Liikuntaharrastuksen aloittaminen tyssää lähes joka kerta nivelteni liialliseen rasitukseen. Uimahalliin en kehtaa tämän kokoisena (BMI 47) mennä.
3) Koska kaikki tuntuu välillä toivottomalta, on ruoka ainut lohtuni. Ja noidankehä senkun pyörii. Ja ruokaan menee ihan tolkuttomasti rahaa..
4) Mieheni jätti minut noin 3 vuotta sitten, BMI oli tuolloin 42 ja se oli hänelle liikaa. Sanoi, ettei halua seurata vierestä kun syön itseni hitaaseen kuolemaan. Eikä seksi enää maistunut sillä en enää kiihottanut miestäni samalla tavalla kuin ennen.
5) Ihmiset tuijottavat monesti kadulla tai ruokakaupassa, en sen takia mielelläni liiku ihmisten ilmoilla.
6) Jouduin jättäytymään työelämästä, sillä en enää pystynyt hoitamaan työvelvotteitani. Olin lähihoitaja 20 vuotta.
7) Ihoni on todella huonossa kunnossa. Reisieni sivuissa on jo huomattavissa "pahkuroita" jotka ovat kovettunutta ihoa. Lisää syitä, miksi todellakaan en halua mennä uimahalliin..
Ja olisihan näitä.. Välillä tuntuu, että elämäni on täysin merkityksetöntä ja niinä hetkinä haluan vielä iloita edes siitä yhdestä asiasta, joka on minulle aina tuonut lohtua. Ruoka. - en tajua
Kauheaa luettavaa. Oikeesti, mikä saa ihmisen kärsimään noin paljon. Tiedät tasan tarkkaan miten voisit helpottaa elämääsi, mutta et tee sitä.
- Ruokahelvetti
Kun koko elämä on pyörinyt ruuan ja laihduttamisen ympärillä ja lopputulos laihtumisissa on aina kilot takaisin ja korkojen kera niin onko se niin outoa, että tekee mieli vain luovuttaa ja ottaa ilo irti edes siitä ruuan antamasta lohdusta? Ei tämän ikäisenä enää jaksa oikein edes yrittää.
- 13+13
http://areena.yle.fi/tv/1775012
Osui netistä /Areena silmään, voi katsoa 6.2.2013 asti.
Kysyisin onko kukaan nyt ylipainoinen joskus elämänsä aikana joutunut näkemään nälkää, joko siksi ettei ole rahaa ruokaan tai siksi ettei saanut ruokaa.
Itse olen nähnyt nälkää siksi, ettei ole rahaa ruokaan ollut.
Samoin siksi ettei tytöt saaneet syödä lihaa ja juustoa, se oli varattu vain isälle ja veljille. Samassa ruoka pöydässä söimme ja tytöt saivat perunaa leipää ja rajallisena maitoa eli lasillinen...
Siinä ilmeisemmin syy ettei moraalisaarnat uppoa.
Toisen elämää ei voi tietää aika yksioikoista kuvitella olevansa jokua elämän asian tuntija. - 175/ 115
Perustietoni 175 cm / 115,7 kg
Ongelma 1.
minulla on lisänä pituus jos leveyttä löytyy jää napa vilkkumaan tai lahkeet nilkkojen yläpuolelle...
Ongelma 2.
kuin myös, yksi tuli on rikottu siihen istumalla. Mutta joudun myös arvioimaan mahdunko tuoliin, jos tuolissa on nojat.
Ongelma 3
Kyllä ja sanomaani ei tarvitse huomioida, ylimielisiä alentavia silmäyksiä saa kohdentaa aivan vapaasti.. (tosin yleisemmin heitä joilla ei mitään tajua tai tietoa käsitellystä asiasta)
Ongelma 4
kaupassa saan enemmänkin tarjoustuotteiden ostamisesta huvittuneita ilmeitä..
(en ostele karkkeja limpsoja leivonnaisia ) jäätelö kesäisin ja leikkeleet ovat heikkouteni. ( Vapaa Valinnan kassa on kunnostautunut huvittumaan, ostaessani esimerkiksi alushousuja kun niitä on tarjouksessa tai yleensä kokoani 48- 50-52 )
Ongelma 5
En todella pyri edes tutustumaan uusiin ihmisiin...
Jos otan kantaa sanon mielipiteeni perustelen sen ja kerron tiedon lähteen se herättää ylen katsetta ja kiukkua. Moni nainen on sitä mieltä että et ole "edustava" joten ole myös hiljaa.
Minun toisinaan ihan "sallitaan" olla läsnä.
Ongelma 6
Peseytyminen on hankalaa, juuri paikoista joissa ihon on poimujen sisällä. Olen kehitellyt aivan oma tapani.
Ongelma 7
totta en pitäisi muutenkaan hametta. pyöräilyyn varaan aivan omat vaatteensa siinä kuluu todella haara väli puhki.
Ongelma 8
Yhteiskuljetuksen matkoille en lähde autojen penkkitila on kapea.
Useimmiten kokoni sulkee minut yhteisten tapahtumien ulkopuolelle muut ilmeillään tuovat esiin ettei osallistumiseni ole toivottavaa.
Ongelma 9
painon noustessa liikunta on vähentynyt >< >< kun liikunta on vähentynyt on paino noussut.
Ongelma 9
Tunsin ensi kertaa hyvää oloa ja helpotusta siitä että OLEN lihava, kun isäni katsoi minua inhoten. Hän on muna-jussi ja puheissaan nai jokaista naista, iästä riippumatta. Asetti naisille seksuaalisia velvollisuuksia puheissaan, ennen kun edes tiesin mitä seksuaalisuus on.
Lihotin itseni lapsen saatuani, koska isän tunnetila näkyi ollessani ensimmäistä kertaa raskaana. Viimeisillä ollessani oli painoni 10 kg, puolessa vuodessa nostin painoni 85 kg. Toisen lapsen aikana paino nousi 4,5 kg, mutta nostin sen 95 kg. Sain suojan isän katseilta. Sitten vasta tajusin ettei minun tarvitse edes tavata isääni joten Hänen kuollessaan ollessani 35v. en ollut edes nähnyt häntä n. 4 vuoteen.
Ongelma 10
Inhoan jokaista katsojaa joka mittaa minkä näköinen nainen olen.
Oma ongelma ovat;
rinnat 115cm E kupilla, kyljellä nukkuminen on vaikeaa, rinnat tukehduttaa kurkkutorvea en saa kunnolla henkeä.
Vaikea ylettää pyyhkimään pylly ja muistaa aina varata jalalle, kun pyyhkii että pönttö kestää painon vaihtelun.- Pienehkö pyöreähkö
Onko tuo lihavien mielipiteiden mitätöiminen joku naisten keskinäinen juttu? Itse en nimittäin ole huomannut mitään tuollaista, vaikka olen vieläkin reippaasti ylipainoinen. Tuntuu päinvastoin että jotkut jopa ottavat minut nyt enemmän tosissaan kuin silloin kun olin 168/60 pulkannaru. Mutta joo, tässä listaa siitä mitä oma olemiseni oli painavimmillani 122 kilossa:
1.Housuja repesi varmaan neljät parit. Ei varmasti ole montaa inhottavampaa ääntä kuin "rits" housunpersauksen tienoilta juuri kun on kumartunut nostamaan jotain.
2. Jopa tuolista nouseminen oli hiton tuskainen operaatio, koska jalat eivät vain meinanneet jaksaa kannattaa sitä älytöntä rasvapakkia mahan kohdilla.
3. Kaamea kuorsaus ja usein nukkumaan mennessä tuntui kuin ei saisi kunnolla henkeä. Monta kertaa heräsinkin joko oman kuorsaukseni jyrinään tai painajaisiin hukkumisesta/kuristumisesta.
4. Naiset eivät kelpuuttaneet kuin juttuseuraksi. Tämän tietysti ymmärrän, sillä kukapa haluaisi seurustella jumppapallon kanssa kun sellaisen saa helpommin kaupasta?
5. Sellainen närästys, että kerran epäilin jo sydänkohtausta kun rintaa korvensi kuin tulessa.
6. Sydämen "muljahtelut", etenkin iltaisin.
7. Jatkuva väsymys ja saamattomuus; jopa pukeutuminen tuntui joskus työläältä.
8. Varpaankynsien leikkaaminen oli erittäin pitkällinen ja ihmeellisiä vääntelyitä vaativa operaatio, että yletti vatsan ohi.
9. Liikunta lähes mahdotonta; jopa kävellessä usein jalkoja alkoi pakottaa mielettömästi.
10. Jatkuva nälkä.
11. Kiduttavat niskasäryt ja laihaan aikaan verrattuna huomattavasti pahempi migreeni.
Jumalan kiitos näistä ei tarvitse enää kärsiä, sillä olen saanut jo 28 kiloa pois. Vaikka vielä onkin noin 25 kiloa jäljellä, oloni on nyt todella mahtava verrattuna yllämainittuun. Energiaa riittää jopa liikuntaan ja nukun paremmin, samalla kun paino putoaa melko vaivattomasti siedettävää tahtia. Vaikkei aloittaja kysynytkään laihdutusvinkkejä, laitan kuitenkin oman reseptini:
Ensivaiheessa karsin ns. nopeat hiilihydraatit pois ja korvasin ne hitailla, esim. vehnäsämpylät vaihdoin ruisleipään. Tämä auttoi näläntunteeseen, ja pelkästään tällä lähti n. 8 kiloa. Seuraavaksi pienensin annoskokoja niin, että ne riittivät juuri nälänpoistoon mutta eivät tehneet ähkyä. Tässä vaiheessa aloittelin varovaista liikuntaa tyyliin kävelyä ½-1 tunti kerrallaan pari kertaa viikossa ja kesällä uintia ja muuten vaan polskimista järvessä. Tällä lähti 10 kiloa. Kun paino jämähti paikoilleen, lisäsin kasviksia todella reippaasti joka ateriaan ja vähensin vastaavasti muun ruoan määrää. Lisäksi aloitin kuntosalilla käynnin (pieniä painoja, paljon toistoja) ja suunnittelen lisääväni tähän vielä hiihdon niin kauan kuin kelejä riittää. Viimeisten 12 viikon aikana onkin lähtenyt 10 kiloa ja 9 cm vyötäröltä.
Että näin siis, ja voittokulku sen kun jatkuu. Normaalipaino häämöttää n. puolen vuoden päässä tällä tahdilla. Omalla kohdallani avain laihtumiseen näyttää olevan: Yksi siedettävän suuri muutos kerrallaan. Kuntoilussakaan en ole mennyt verenmaku suussa vaan oman jaksun mukaan. Suosittelen lämpimästi tällaista metodia, kitudieeteistä ja äkkinäisistä elämän totaalimuutoksista ei ole kuin haittaa.
Jaksamisia kaikille kilojen kanssa kamppaileville!
- ihan onnellinen
Nyt en ymmärrä. Mä olen samoissa mitoissa, mutta 15 cm lyhyempi, 25 kiloa kevyempi kuin 175/115 (Eli siis 160/88).
Mulla ei ole vielä ihopoimuja. Mulla on vaan "kireä iso vatsa" (se on aina täynnä ilmaa ja turvonnut). Reidet on sekä lihaksikkaat, että isot. Käsivarret on lihaksikkaat, mua käytetään aina muutoissa kantamassa isot laitteet, kuten pesukoneet yms. Mahdun bussin penkkiin ja käsinojallisiin penkkeihinkin vielä.
Olen ilmeisesti siitä onnellisessa asemassa, että olen peruspositiivinen, en saa katseita, enkä saa inhoa osakseni. Lähipiirini toteaa minun olevan toki ylipainoinen, mutta en kuulemma ole hälyttävän lihava heidän mielestään, kun olen paremmassa fyysisessä kunnossa kuin moni muu.
Vielä ei ole alleja. Olen ollut lihava 10 vuotta. Paino alkoi nousta kun hormonitoiminta meni sekaisin, estrogeenia on ihan valtavasti liikaa, eikä sitä oikein saa aisoihin. Liitännäisenä tuli kilpirauhasen sekoaminen, se tosin sekosi jo aiemmin, mutta sille ei tehty mitään. Nyt vajista hoidetaan. Ja toivotaan, että se rauhoittaa myös tuon estrogeenifiaskon. Esivaihdevuodet ovat myös alkaneet.
Mutta näin meitä on erilaisia lihavia. Ainoa, mitä vihaan, on vaatteiden ostaminen. Minulla on kamalan lyhyet jalat, siis nivusesta lattiaan 71 cm ja vastaavasti pitkä yläkroppa, mutta tajuttoman lyhyet kädet. Etsi siinä sitten housuja, joissa on tarpeeksi lyhyet lahkeet ja takkia, joka mahtuu päälle ja jossa on tarpeeksi lyhyet hihat!
Jostain syystä se, että olen lihava, tekee minusta helposti lähestyttävän. Ihmiset pysäyttelevät kadulla kysyäkseen neuvoa, samoin kaupassa. Töissä sama juttu. Olen se, jolta kysellään nettineuvot ja it-ongelmat, joka ratkoo tulostintukokset ja ryömii katselemassa, onko piuhat oikein kytketty. Vielä ei tämä ylipaino ole vaikeuttanut liikkumista, luen kauhulla selostuksia.
Samoihin aikoihin kun kroppani sekosi hormoneiden takia, alkoivat ilmavaivat. En voi syödä työpäivinä tai sellaisina päivinä kun tapaan ihmisiä, niin mitään vihanneksia, jauhoja tai maitotuotteita. Muuten olen kuin ilmatyynyalus, ja haju on sen mukainen. Siksi välttelen arkisin kaikkea, mikä aiheuttaa ilmavaivoja. Suuri osa hedelmistä tekee saman, ainoastaan Avocado ja luomubanaani käyvät.
Lihavan arki on minulla suunnilleen samanlaista kuin 25 kiloa sitten, kun treenasin päivittäijn ja poljin kaikki matkat. Pari auto-onnettomuutta ja treenionnettomuutta myöhemmin niveliä rasittavat lajit on kielletty, mutta jäljellä on maastokävely ja nyrkkeilysäkin hakkaaminen ja maltillinen painonnosti. Pyöräily on ehdottomasti kielletty niskavaurion takia.
Sellaista se elämä on. Jokaisella on ristinsä ja syynsä. Mietin tänä aamuna juuri, että haluaisinko isoäitini kohtalon. Saada aina terveenä oltuaan reisimurtuma talvijäillä 92-vuotiaana ja joutua siitä sairaalaan, jossa hoitovirheen takia sitten jäikin sinne seitsemäksi vuodeksi aivoinfarktista ja sairaalabakteerista johtuen. Sinne jäi. Kamala ajatuskin! - tarvitset lobotomian
" Nyt en ymmärrä. Mä olen samoissa mitoissa, mutta 15 cm lyhyempi, 25 kiloa kevyempi kuin 175/115 (Eli siis 160/88)."
Juu et ymmärrä!
Et todella ole samoissa mitoissa, suksi suolle! - ettäs kehtaatte kius
Miten täällä on näin kamalan aggressiivisia ihmisiä? Mistä johtuu, että hoikkuutta ihannoivat hyökkäävät lihavien ihmisten kimppuun kuin hyeenat, tietäen vallan mainiosti, että voimakkaan ylipainoisilla ihmisillä on kohonnut itsemurhariski? Ja miksi lihava ihminen käy hoikemman kimppuun aggressiivisesti jos tämä jotain kommentoi ystävällismielisesti. Täällä on oikeasti inhottava ilmapiiri. Eksyin tänne suomi24 etusivun kautta kun siinä joku ilkeä kyselee, miksi lihavat eivät osaa syödä oikein. Tuntemani lihavat ihmiset itkevät, kun paino ei putoa. Yrittävät kaikkensa, häpeävät, itkevät taas, surevat ja yrittävät sinnikkäästi uudelleen. Ei ylipaino ole kenellekään toivetila! Luuleeko joku, että kukaan on tarkoituksella ylipainoinen? Kaikille ei ole suotu nopeaa aineenvaihduntaa, eikä sellaista aineenvaihduntaa, että voisi elää vaan keskittymättä lainkaan ruokailuun. Minun oma elämäni on jatkuvaa kieltäytymistä, päivästä toiseen. En käy kutsuilla, koska en jaksa kieltäytyä tarjotuista herkuista. En syö ravintoloissa, koska ruoat sisältävät piilokaloreita. Silti minullakin on ylipainoa. 20 kiloa taulukoiden mukaan, mutta siinä ei huomioida painonnostoharrastusta. Järkyttyneenä seuraan tätä keskustelua ja mielestäni tällaisella palstalla pitäisi voida keskustella ainoastaan oman pappiskirjassa olevan nimen alaisuudessa. Loppuisi loanheitto. Tämä on törkeätä. Pilkata toisia ihmisiä kuin pahimmatkin koulukiusaajat.
- Lihavaitsekin
Tietysti on helppo hyökätä niiden ihmisten kimppuun, jotka on jo valmiiksi syyllistetty monen osapuolen toimesta. Hyökkääjille on ihan samantekevää, onko ylipaino sairaudesta johtuvaa vai jostain muusta. Pääasia, että saa purkaa omaa pahaa oloaan tuntemattomiin. En milloinkaan ole nähnyt näin kauheita tekstejä kuin täällä. Surullista.
- Hellurei!
Hei! Olen 14 vuotias tyttö ja pituuteni on 170 ja painoni n. 90kiloa.
Olen ollut pienestä pitäen paksu. Haluisin vähän apua että saisin tuota painoa pois. Olen ollut ny kuukauden karkkilakossa ja yrittänyt hillitä ruuanhimoa jne..
Minä en voi pitää farkkuja koska mun reidet on ihan kauheen paksut ja rumat.
Eli yleensä pidän vain collareit mutta mutta nyt on tulossa minun synttärit ja kaverilla on samanapäivänä ja hän pitää ne kylpylässä... ONglemani on se kun en kehtaa mennä uimaan koska olen niin läski. Mieli tekisi mennä ihan KAUHEESTI muttakun en kehtaa... Haluaisin apua ongelmaani. Pitäisikö mennä ja olla oma itsensä vai mitä? - että näin
Kesällä voi pitää hametta, kun laittaa alle lahjealushousut. Stockmann myy niitä, ovat viskoosia ja viileät.
Menkää uimaan ja tehkää ihan mitä huvittaa muutenkin. Jos laihat kärsivät, kun teidät näkevät, niin se on heidän ongelmansa.- Hellurei!
Niimpä! Olen oma itseni ja menen kavereideni kanssa uimaan! Olin sitte laiha tai pyöreä!! (:
- 465465
Muut ihmiset, ainakaan fiksut, eivät mieti painoasi.
Mutta ylipainoinen ottaa helposti itseensä. Itse normaalipainoisena olen yrittänyt joskus käydä kannustavia keskusteluita, mutta tuntuu, että esitinpä asiat miten positiivisesti tahansa, ylipainoinen kokee minun aina arvostelevan. Minun on ilmeisesti helppo sanoa (voin kertoa, ei ole).
Hyvä ystävä ja äiti ovat ylipainoisia. Kun pääsi yli teini-iän näsäviisaudesta ja maailman herruudesta, alkoi nähdä itse ihmisen. - tämän kokenut
Joskus muuten voi olla niinkin, jotta mikään laihdutuskeino tai syömisen määrän vähentäminen ei tehoa: paino ei vain putoa. Ympäristö tietenkin ainakin selän takana arvostelee ja katselee vinoon. On myöskin sairaudesta johtuva lihavuus olemassa. On myös olemassa lihavuus, jonka aiheuttaa naiselle häiriintynyt hormonitasapaino tai käytetyt hormonivalmisteet. Myös psyykenlääkkeet lihottavat sukupuolesta riippumatta .Jos ja kun pääsee eroon sairaudestaan tai sopimattomasta lääkityksestä, niin paino putoaa itsestään.
- elämä kuntoon
Mikään noista esittämistäsi ei aiheuta niin suurta painonnousua että sitä liikaa on kymmeniä kiloja. On vaan tunnustettava tosiasiat mistä lihominen johtuu. Sama kuin alkoholistilla joka löytää lukuisia syitä miksi juo.
Kun saa elämänhallintansa tasapainoon se on ainoa keino pudottaa painoa. Ihminen ahmii ahdistukseensa ja vaikka mihin. Olen itse kokenut ja nähnyt lähipiirissä että masennus lihottaa ja suru laihduttaa. Jos sinulta on kuollut läheinen menetät yleensä ruokahalun. Suru ei aiheuta liikasyömistä( poikkeuksia toki lienee) mutta masennus aiheuttaa.
- surullinen ja maassa
Noh, kun on kroonisesti masentunut eikä ole sosiaalista elämää, ketä varten sitä laihduttaisi? Yksin on tylsää käydä lenkillä, palata typötyhjään kotiin samojen telkkarisarjojen ääreen. Jos menee harrastusryhmään, ihmiset ovat siellä omien kavereidensa kanssa, kukaan ei tule juttelemaan. Alkaa nolostuttaa olla seinäkukkanen ja seuraava kerta jää väliin. Kyllä se on niin, että jos on 40 ja jäänyt perheettömäksi, aika yksinäistä on elämä. Siinä sitten niitä ainoita iloja tuo televisio ja hyvä ruoka ja kivat kirjat. Mutta ei oikein ole. Minä lihosin 15 kiloa kun kaksi parasta ystävää muutti saman vuoden aika ulkomaille ja kaksi ystävää kuoli syöpään samana vuonna. Tuli todella orpo ja surullinen olo. Siitä se paino alkoi nousta. Nyt olen sitten saanut autoimmuunisairausketjun riesakseni ja ruokavalioni on hävyttömän rajallinen. Minä olisin sosiaalinen seuraihminen, jos vain olisi seuraa, kenen kanssa olla sosiaalinen. Olen yrittänyt käydä kielikursseilla (ja joutunut opettajan pariksi, todella noloa) ja urheilukursseilla (joutunut vetäjän pariksi, kun olen ollut ainoa yksinäinen kurssilla). En enää käy missään kun ei se auta tutustumaan ihmisiin. Olen 30 kiloa ylipainoinen. 155 cm pitkä ja painan 85 kiloa. Kotona käytän puntteja ja stepperiä kun katson telkkaria, punnerran samalla kun katselen sarjoja. Mutta muuten, aika hiljaista on.
- ...---...
Olen 170 cm kun painoin 110kg niin jaksoin kävellä ja muutebkin elää ns. normaalia elämää. En pelännyt rikkovani tuoleja (paitsi sellaiset kauheat pihatuolit mitkä vaan heilu). EIkä ollut ongelmia vessassakäymisen kanssa. Hmm, ehkä olin onnekas tämän asian suhteen. Nyk. normipainoinen about
- tuhtitätsä
Olen 160 cm ja painan 96. En riko tuoleja eikä ole ongelmia muutenkaan. Johtuu varmaan siitä, että treenaan kuitenkin puntteja neljä kertaa viikossa ja kävelen päivittäin tunnin painoliivi päällä. Minulle tehtiin kuntotesti ja olen sen mukaan hyvässä kunnossa. Kun luen tuota aloittajan tekstiä, se kuullostaa hurjalta. Ehkä on syytä tehdä jotain, ettei tämä paino ainakaan nousisi enää. Mistä saisi säännöllisen elämän :-)
- helunam
On täällä kyllä ihmeellistä porukkaa... Heti hyökätään kun joku yrittää neuvoa parempaan elämään. Sitte toinen jatkaa että mitä sitte jos on lihava. No ei mitään, ette varmaan katso sitte pahalla alkoholisteja, huumeriippuvaisia tai vaikka loiseläjiäkään. Antaa vaa kaikkien kukkien kukkia ?? Ymmärrän toki näkökannan jos sitte ette pidä muitakaan riippuvuuksia muiden asiana. Jos teillä on esimerkiksi lapsi joka alkaa ryyppäämään todella paljon niin ette varmaan siihenkään puutu ??? Voihan sitä itselleen selittää tietenkin mitä haluaa. Sekin askarruttaa että jos on noin pitkä lista "ongelmia" niin ei ne varmasti ole ongelmia vaan kivoja asioita ku niitä vaan päivästä toiseen katsoo.
- Valintasi on
Joo ei toi enää ole normaalia lihavuutta joka ainakaa kauheen helposti ilman leikkausta lähtee. Suosittelen leikkausta ja sen jälkeen elämäntaparemonttia niin voit elää vielä pitkän ja onnellisen elämän. Toinen vaihtoehto on kärsiä koko loppuelämä tuossa kuosissa. Ei se mitään elämää ole. Otse valitset
- laihdutanaina
http://laihdutustalaihdutusta.vuodatus.net/
Täällä on puitu samaa asiaa. Kirjoittava on päättänyt alkaa laihduttamaan, tosin mieli ei kyllä ole kauhean positiivinen, veikkaan että epäonnistuu. Miksi laihdutus useimmiten edes epäonnistuu? Masentaa :( - a airbag-effect
Aika samoja kokemuksia ap:lla kuin itselläni. Olin tosin ap:a lihavampi (BMI 55 isoimmillaan). Liikkuminen ei ollut mulle kuitenkaan ehkä noin hankalaa, mitä ap kuvasi. Olin aikaisemmin harrastanut kestävyyslajeja, oisko sillä ollut vaikutusta?
Lihavuusajassa ja ylipainossa oli itsestäni myös jotain "hyvääkin": oli ikäänkuin turvassa kilojen keskellä. Ennen lihomista kuulin olevani "missi-tyyppi" yms ja inhosin sitä. Olin filosofiaa harrastava feministi - missittely oli liki loukkaavaa. En tykännyt miesten lähestymisistä yhtään, ylipaino toi vapauden niistä. Pääsin ns. turvaan läskiyteen. Tosin sitten kun painoa oli hurja määrä, se ihmisten häiriköinti julkisilla paikoilla oli arkipäivää. Halusin vain olla huomaaton, ja siitä tarpeesta aloin sitten laihduttamaankin. - Kokonaisuuksia
Ikävä kuulla. Minusta ratkaisuna on elämäntapa eikä laihdutus. Itseasiassa vain syömällä voi laihtua niin hullulta kuin se kuulostaa. Tietysti kokonaisuus ratkaisee ja mitä ja kuinka paljon. Sekä liikkuuko hyötyliikuntaa vai tekeekö istumatyötä. Aivan liian vähän tietoa ruokailu ja liikuntatottumuksista joten vaikea sanoa miten voisit parantaa oloa pienillä muutoksilla. Myös kaikki ruoka ja neuvot eivät sovi kaikille. Voit aloittaa tärkeimpänä jättämällä iltapäiväkahvituksen pullat ym. Kahvileivonnaiset ja korvaamalla sen jollain muulla mieleisellä ravintorikkaammalla ainesosalla vaikka makeanhimoon banaanimansikka ja mustikkaseos......pienet teot...limsa on ehdottomasti no no....kerran kuukaudessa ok
- Kokonaisuuksia
Siis elämäntapamuutos
- Joillakinehkänoin
Vaikuttaa, että suurimmat ongelmat tämän topikin ylipainoisilla on huono itsetunto sekä huono fyysinen kunto. Kumpaakin pystyy parantamaan, mutta se vie toki aikaa. Itsellä bmi on 40-50, mutta en koe mitään näitä topikin yleisiä ongelmia. Toki katson mihin istun, mutta en ole koskaan rikkonut tuoleja. Uusiin ihmisiin tutustun kyllä enkä mieti mitä he minusta miettivät. Kaupassa käydessäni tai muuallakaan en huomioi muiden ihmisten katseita. Kykenen lenkkeilemään 6-8km lenkkejä monta kertaa viikossa sekä harjoittaan lihaskuntoa. Uimassakin käyn enkä huomioi toisten ihmisten katseita. Mun kokoa ei myöskään ole koskaan kukaan ulkopuolinen kommentoinut mitenkään. Ja lääkäritkin ovat pysyneet asiassa. Nyt raskaana ollessa neuvolassakin ollaan oltu vain iloisia, kun paino pysyy samassa ja aineenvaihdunta kerrankin toimii. :)
Ps. Mieskin löytyi helposti ylipainoisena. - gainergirl98
Oon saman pitunen ku ap ja painoin viime vuonna myös ton verran. Ei ollu mitää ongelmii noista paitsi toi 3 välillä mut sanon kommentoijille vaa et "oon gainer ja lihotan itteeni koska se on Jumalan asettama kauneusihanne ja siunaus naisille".
- Anonyymi
Kuulostaa täydelliseltä <3
- Anonyymi
Minullakin on läskiä 167kg ja pituutta 167cm
- Anonyymi
jos läskiä on 167 kg niin paljon tuohon lisätään vielä kehon nesteitä?
- Anonyymi
Vastaavat kohdat normaalipainoisen keski-ikäisen naisen näkökulmasta (46 v, 157 cm, 50 kg):
Kohta 1
Vaatteita löytyy runsaasti kaupoista, kirppareilta, kirpparien ilmaisosastoilta ja jopa lastenosastoilta.
Kohta 2
Olen istunut liitoksistaan löystyneelle tuolille, mutten kehdannut asiasta valittaa, kun se ei allani heilunut. Tiesin, että painavamman alta voi pettää, mutta ajattelin olevani nipo.
Kohta 3
Ihmisiä arvioidaan aina selän takana. Kukaan ei ole täydellinen. Olen huonosti laittautunut, huonot hampaat, heikot hiukset jne.
Kohta 4
Kauppajonossa tulee houkutus arvioida toisten ostoksia. Ne kertovat aina jotain ihmisestä. Onpa sitten karkkia tai kaljaa. Minulla isoja hedelmä- ja vihannespusseja. Santsaan tarjouksista joskus varmuusvarastoja eri tuotteita.
Kohta 5
Normaalipainoisuus ei takaa hyviä ihmissuhdetaitoja. Olen yksinäinen, etenkin koronarajoitusten alettua.
Kohta 6
Myös hoikka tai normaalipainoinen hikoilee viimeistään vaihdevuosissa. Myös hiki-ihottumaa tulee esim. housun vyötärönauhan alle kesäisin. Yöhikoilua on tosin helppo säätää talvisin laittamalla termostaatti pienemmälle ja kevyempi peite. Suuri ongelma hikoilu ei silti talvisin ole. Helteet ovat tukalia vaihdevuosien lähestyessä.
Kohta 7
Lähinnä kengät kuluvat, muut vaatteet toimivat niin hyvin kuin huonolaatuiset nykyajan vaatteet voivat toimia. Kertakäyttökamaa osittain. Pilaan vaatteita pesussa.
Kohta 8
Myös muut ihmisen ongelmat kuin lihavuus voivat rajoittaa häntä tekemästä kivaa; eli hauskuus on korvien välissä. Toisissa elää hauskuus, toisissa ei.
Kohta9
Liikkuminen on kevyttä, mutta olen aina ollut hidas. Keveys ei takaa nopeutta. Voin kävellä pitkiä matkoja, kiivetä mäkiä ja portaita. Kärsin helposti pyörrytyksestä, mikä haittaa jopa kävellessä. Olen oppinut tänä vuonna tykkäämään pyöräilystä.
Kohta 10
Minäkin osaan vihata itseäni. Ei siihen tarvita liikapainoa. Ihan jokaista omaa grammaansa tai painotonta sieluaan voi vihata. Tai rakastaa. - Anonyymi
Avauksesta saa sellaisen mielikuvan, että se on tehty huomionsaantitarkoituksessa.
Kirjoittaja ei ole ylipainoinen nainen vaan yli 70v mies eli keinolla millätahansa periaatteella tehty, että saisi osakseen huomiota.
Eksistentiaalisen yksinäisyyden seurausta, joku päättelisi. - Anonyymi
Oma kokemukseni on ruuan olevan samanlainen riippuvuus kuin esim alkoholi. Itse olen jojoillut painoni kanssa elämäni varrella kymmeniä kertoja. Minulla ei ole mitään psyykkisiä ongelmia, en kärsi masennuksesta, huonosta työstä tai parisuhteesta. Miksi sitten olin pari vuotta sitten liki samoissa mitoissa kuin aloittaja? Koska ruoka on minulle mielihalu. Se maistuu hyvälle, tuoksuu hyvälle ja helposti saatavissa.
Näin 50 ikäisenä lihavuuden haitat huomaa selvemmin. Itselleni tuli sydänongelmia, jos jonkinlaista särkyä ja kolotusta. Mietin kuolevani, jos en tee asialle jotain. En usko ihmeruokavalioihin enkä rajoituksiin, näin ollen laihdutin syömällä vähemmän ja terveellisemmin. Liikuntaa lisäsin pidentämällä kävelylenkkejä. Sainkin pudotettua rutkasti kiloja ollen nykyään kokoa 42.
Suhtautumiseni ruokaan ei kuitenkaan ole muuttunut. Jos alkoholisti joka aamu päättää ettei juo, samalla lailla itse joka päivä joudun miettimään syömistäni. Tulee hetkiä jolloin annan palaa ja syön mitä haluan. Seuraavina päivinä syön taas vähemmän, jottei pääsisi repsahtamaan. Suhteeni ruokaan ei varmaan koskaan tule olemaan normaali. - Anonyymi
5kg:n ylipaino ja se haittaa kaikessa liikunnassa, vuoteessa maatessa, ja istuessa, että haitta on aivan selvä, ja vaikuttaa vatsan toiminatta ja tuntemuksiin negatiivisesti. Tota ylipainoa on vaikea saada pois, kun syöntimäärä täytyy tiputtaa pysyvästi sen verran alas. Jokunen kilo lisää ja näytän jo siltä, kuin olisin raskauden jälkipuoliskolla.
- Anonyymi
Pitää alkaa liikkumaan... aloita pienesti niinkuin mä aikoinani: juoksin alkuun 50 metriä ja olin ihan poikki, sit seuraavana pnä meni jo enemmän ja pian juoksin jo 5 km... olen liikkunut sittemmin esim pyöräilyä 30 km, sulkapalloa tunti kovaa peliä, uinti kilometri kerralla, kävelyä 30 km kerralla... kunto on hyvä ja liikkuminen helppoa
- Anonyymi
Rakkaat ihmiset jotka haluatte laihtua, toimi näin: osta mehulinko ja tee mehua varsiselleristä inkivääristä kurkusta jotain muuta vihreää esim kaalia. Toinen mehu: porkkana omena tai appelsiini. Juo nämä mehut joka aamu, keitä sitten KAURALESE-puuroa joka aamu ja syö se esim mehukeiton kanssa. Laihdut
- Anonyymi
Tiiän hervottoman vanha aihe mutta tämän palstan lukeminen antoi minulle itsevarmuutta olen alle 18 155cm/72kg ja kokoajan nousee.
Viime vuodesta olen keerryttänyt painoa n15kg ja tajuan että tilanne on menossa pahaksi ja nopeasti. Tiedostan sen että jos jatkan tätä rataa tulen kuolemaan ennenaikaisesti ja en luultavasti tule saamaan kumppania koskaan. En ole uskaltanut avautua aiheesta vanhemmilleni ja oudolla tavalla jopa häpeän laihduttamista ja sitä kun yrittää treenata jotakin punnerruksia mahdollisimman hiljaa omassa huoneessani.
Koko perheeni syö epäterveelisesti joka tekee kaikesta hieman hankalampaa ja olen huomannut painon nousua pikkusisaruksessani joka huolestuttaa minua.
Minä olen kuitenkin salavihkaan sujauttaa keskusteluun esim salijäsenyyden. Tai käyn aina kaupassa ja valikoin vihanneksia. Yritän vielä avautua suoraan siitä että haluaisin laihduttaa ulko näöntakia ja pelkästään terveyden takia.- Anonyymi
Muutama punnerruksen teko ei sua laihduta.Mikä estää sinua lähtemästä ulos kävelee?Oletko kotona vankina vai etkö saa mennä ulos kotoa?
- Anonyymi
Et kuule ole ollenkaan lihava. Lihavuuden painoindeksiraja on 30, ja sulla on indeksi vain 29,968782518210197710718002081165. Tuo on ehdottoman luotettava ja tarkka arvo, ja otin sen copy-pastella tietokoneen laskimesta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Et kuule ole ollenkaan lihava. Lihavuuden painoindeksiraja on 30, ja sulla on indeksi vain 29,968782518210197710718002081165. Tuo on ehdottoman luotettava ja tarkka arvo, ja otin sen copy-pastella tietokoneen laskimesta.
Ylipaino alkaa kun painoindeksi on 25 joten opettele etsii sitä tietoa äläkä valehtele.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ylipaino alkaa kun painoindeksi on 25 joten opettele etsii sitä tietoa äläkä valehtele.
Työntäkää indeksit ahteriinne! Luotettava kehon koostumuksen analyysin kertoma rasva % ja vatsaontelon viskeraalin määrä ratkaisevat.
Jonkin urheiluopiston tai vastaavan analyysi on jo hyvä arvioinnin perusta.
Pihdit ja halpisvaaat tulostavat mitä sattuu tai mitä pihtaaja haluaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ylipaino alkaa kun painoindeksi on 25 joten opettele etsii sitä tietoa äläkä valehtele.
Oli puhetta lihavuudesta, ei ylipainoisuudesta. WHO määrittelee ylipainon ja lihavuuden seuraavasti
”For adults, WHO defines overweight and obesity as follows:
overweight is a BMI greater than or equal to 25; and
obesity is a BMI greater than or equal to 30.”
https://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/obesity-and-overweight
Toisaalta suomalainen lääkäriseura Duodecimin Terveyskirjasto puhuu lievästä lihavuudesta jo indeksivälillä 25–30.
”Painoindeksin perusteella lihavuus luokitellaan vaikeusasteisiin seuraavasti:
25–30: ylipaino eli lievä lihavuus
30–35: merkittävä lihavuus
35–40: vaikea lihavuus
Yli 40: sairaalloinen lihavuus.”
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01001/painoindeksi-bmi - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oli puhetta lihavuudesta, ei ylipainoisuudesta. WHO määrittelee ylipainon ja lihavuuden seuraavasti
”For adults, WHO defines overweight and obesity as follows:
overweight is a BMI greater than or equal to 25; and
obesity is a BMI greater than or equal to 30.”
https://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/obesity-and-overweight
Toisaalta suomalainen lääkäriseura Duodecimin Terveyskirjasto puhuu lievästä lihavuudesta jo indeksivälillä 25–30.
”Painoindeksin perusteella lihavuus luokitellaan vaikeusasteisiin seuraavasti:
25–30: ylipaino eli lievä lihavuus
30–35: merkittävä lihavuus
35–40: vaikea lihavuus
Yli 40: sairaalloinen lihavuus.”
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01001/painoindeksi-bmiTossahan sanotaan että lievä lihavuus.Etkö osaa lukea.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tossahan sanotaan että lievä lihavuus.Etkö osaa lukea.
Osaan lukea, mutta WHO:lla määritelmä on eri, ja puhuin sen mukaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Osaan lukea, mutta WHO:lla määritelmä on eri, ja puhuin sen mukaan.
Googlasin lisää, ja etsin Terveyden ja hyvinvoinnin määritelmän https://thl.fi/fi/web/elintavat-ja-ravitsemus/lihavuus/lihavuuden-yleisyys
”Aikuisväestön lihavuus luokitellaan painoindeksin (BMI) mukaan:
Ylipaino (ml. lihavuus): painoindeksi 25 kg/m² tai enemmän.
Lihavuus: painoindeksi 30 kg/m² tai enemmän.
Lihavuuden voi luokitella myös vyötärön ympärysmitan mukaan:
Miehet: vyötärön ympärysmitta on 100 cm tai enemmän.
Naiset: vyötärön ympärysmitta on 90 cm tai enemmän.
Lasten ja nuorten lihavuus voidaan luokitella pituuspainon tai aikuisen painoindeksiä vastaavan painoindeksin (ISO-BMI) avulla. ”
Eli tuon mukaan ylipainoisia olisivat vain yli 30:n indeksin omaavat. <samalla linjalla kuin WHO. Ylipainoisia olisivat sitten kaikki joiden paino ylittää 25, mukaan lukien yli 30 ylittävät lihavat. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Googlasin lisää, ja etsin Terveyden ja hyvinvoinnin määritelmän https://thl.fi/fi/web/elintavat-ja-ravitsemus/lihavuus/lihavuuden-yleisyys
”Aikuisväestön lihavuus luokitellaan painoindeksin (BMI) mukaan:
Ylipaino (ml. lihavuus): painoindeksi 25 kg/m² tai enemmän.
Lihavuus: painoindeksi 30 kg/m² tai enemmän.
Lihavuuden voi luokitella myös vyötärön ympärysmitan mukaan:
Miehet: vyötärön ympärysmitta on 100 cm tai enemmän.
Naiset: vyötärön ympärysmitta on 90 cm tai enemmän.
Lasten ja nuorten lihavuus voidaan luokitella pituuspainon tai aikuisen painoindeksiä vastaavan painoindeksin (ISO-BMI) avulla. ”
Eli tuon mukaan ylipainoisia olisivat vain yli 30:n indeksin omaavat. <samalla linjalla kuin WHO. Ylipainoisia olisivat sitten kaikki joiden paino ylittää 25, mukaan lukien yli 30 ylittävät lihavat.Hienoa en olekaan lihava vaikka painoa on 79 kiloa ja pituutta 167.Mullahan on varaa vielä nostaa painoa koska en ole vielä lihava.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hienoa en olekaan lihava vaikka painoa on 79 kiloa ja pituutta 167.Mullahan on varaa vielä nostaa painoa koska en ole vielä lihava.
Vaatekokokin vasta xl-xxl eli sitäkin voi suurentaa
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hienoa en olekaan lihava vaikka painoa on 79 kiloa ja pituutta 167.Mullahan on varaa vielä nostaa painoa koska en ole vielä lihava.
Saat painaa 30 * 1,67 * 1,67 kg = 83,67 kiloa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Saat painaa 30 * 1,67 * 1,67 kg = 83,67 kiloa.
mä osaan kyllä itekin laskea.jos et tajunnut niin sanoin etten ole lihava.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
mä osaan kyllä itekin laskea.jos et tajunnut niin sanoin etten ole lihava.
Et ole lihava, vaan hoikka ja älykäs, ja osaat laskea hyvin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Et ole lihava, vaan hoikka ja älykäs, ja osaat laskea hyvin.
Älä nyt viitsi.Kyllä mä nyt vittuilun tunnistan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Älä nyt viitsi.Kyllä mä nyt vittuilun tunnistan.
No normaalipainoinen kuitenkin, et lihava. Eli ei mitään kuureja, vaan terveellistää ruokaa. Kuvittele että näytät viikon ruokasatsia Pippa Laukalle. Pippa Laukalla itsellään on ollut syömishäiriö 30-vuotiaaksi asti. Sinulla ei ole ehkä mitään syömishäiriötä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No normaalipainoinen kuitenkin, et lihava. Eli ei mitään kuureja, vaan terveellistää ruokaa. Kuvittele että näytät viikon ruokasatsia Pippa Laukalle. Pippa Laukalla itsellään on ollut syömishäiriö 30-vuotiaaksi asti. Sinulla ei ole ehkä mitään syömishäiriötä.
no kyllä on.bed
- Anonyymi
Lapsesta lähtien.
Synnyin valekuolleena ja läskinä. Ensimmäinen valokuva on otettu ollessani 2 vuotinen. 40-luvun studiokuva.
Olin todella hyllyvä rasvapallo. Rusetti päässä koska poikana olin väärää sukupuolta.
Itkin monta kertaa kun joku kyläilijä kehui pulskaa poikaa.
3km:n koulumatka alkoi hiljalleen vaikuttamaan profiiliin.
Metsän läpi mennen tullen. Kesällä jalan ja talvella hiihtäen. Myös alkeellisen mökin kotityöt vaikuttivat hieman mutta ravinto oli yksipuolista hiilarihöttöä.
Ilmeisesti olin saanut syntymälahja roimasti rasvasoluja joista ei päässyt irti mutta niiden kokoon voi vaikuttaa.
Varsinainen huoli iski murrosiässä jolloin kuvaan tuli mukaan uusia asioita.
Ryhdyin kuntoilemaan järjestelmällisesti ja tarkkailemaan syömisiäni.
Tehosi vaikka vanhempani keljuilivatkin.
Irtaantuminen siitä rähinäpesästä antoi viimein mahdollisuuden oman elämän suunnitteluun.
Poikavuosien painiharrastus ja 15v kilpailumielessä aloitettu punttitreeni antoivat tulosta joka ei enää aiheuttanut tyytymättömyyttä.
Muista yhden vaiheen. 24 vuotisena jouduin kesätyöni vuoksi teettämään mittapuvun. Olin 176cm pitkä. Painoin noin 85kg ja vyötäröni oli 78cm. Reidet eivät tahtoneet sopia sen ajan muodin mukaisiin lahkeisiin ja puseron numero oli 54.
Tuo toimi vaertailukohtana kun 15 vuotta myöhemmin pudotin painoni 96kg > 80kg. Nyt 79 vuotisena olen lihaksaampien välivuosien jälkeen näivettynyt tuohon 8-kymppiin. Rimpuilen vastaan mutta kehitys on masentava!
Hyvä lihaskunto ja alhaiset rasvat ovat osana tärkeiden elintoimintojen säilymisessä.
Vaimoni on ilkeämielisesti vastannut kehuuni painon pysymisestä nuoruuden lukemissa, että "paino pysyy, mitat muuttuu"! - Anonyymi
Ystäväni taistelee saman asian kanssa, nyt hän on alkanut tekemään ruokia jonkun sietti ohjelman kautta , ja sanoo että kun ruokaa maustaa hyvin niin kaikki ruoka on hyvää.
Hän kävelee joka ilta kolme kilometrin reitin, ja kun tulee reitiltä kotiin niin ei ota mitään voileipiä tai pullia. Äei myöskään syö sipsiä,enää eikä suklaalevyä. , mehun tilalle vesi lasi , hänen painonsa laskee päivä päivältä , ja raitis ilma on tehnyt hyvää hänen iholleen . Niin että kyllä laihtuu jos todella haluaa laihtua , se on omasta tahdosta kiinni. Laita magneetilla kuva itsestäsi jääkaapin oveen ja uusi kuva sitten kuukauden päästä viereen , ja jatka niin samalla tyylillä niin kauan kun olet normaali painoinen hiljaa hyvää tulee
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän201303Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k71272- 51186
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.21184Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis11163Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,11161Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p421157Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin21154Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä31129Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta21120