Legalismi ja antinomismi -
Laissa ja evankeliumissa kohdataan itse Jumala henkilökohtaisesti, Jumalan ehdoton tuomio kaikelle synnille ja Jumalan ehdoton rakkaus jokaista kohtaan. Siksi lain ja evankeliumin tulee olla aina rinnakkain ja saada vaikuttaa samanaikaisesti. Mutta niitä ei saa sekoittaa toisiinsa, niin että laista tulee evankeliumi ja evankeliumista laki, jolloin vaatimus ja käsky, joita ihminen ei voi täyttää, esitetään ilosanomana ja vapaasta, ilmaisesta lahjasta tulee velvollisuus ja kalliilla hinnalla maksettava "ostos". Kuitenkin lain ja evankeliumin rinnakkaisuus ja sekoittamattomuus ovat hyvin harvinaisia ja sen sijaan niiden sekoittaminen tai toisistaan irralleen repiminen hyvin tavallista. Edellinen eli Jumalan kohtaaminen onkin ihmiselle mahdotonta. Se on ihme, jonka vain Pyhä Henki voi vaikuttaa. Jälkimmäinen asuu jokaisen ihmisen sydämessä ja uhkaa siksi aina vääristää lain ja evankeliumin.
Tässä kirjoituksessa tarkastellaan hyvin yleisluontoisesti näitä perusvääristymiä, joihin kaikki muut vääristymät lopulta palautuvat. Toinen on legalismi (latinan sanasta lex = laki) eli lainomaisuus, lakihenkisyys, toinen on antinomismi (kreikan sanasta anti = vastaan, sijasta nómos = laki) eli lain kumoaminen.
1. Legalismi eli usko lain täyttämisen onnistumiseen
Legalismi eli "lainomaisuus" lähtee kyllä Jumalan laista. Siinä asetetaan Jumala ja hänen pyhä lakinsa kaiken keskipisteeksi ja ehdottomaksi haasteeksi ihmiselle. Ihmisen on täytettävä kaikki vaatimukset: rakastettava Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistään niin kuin itseään, tunnustettava syntinsä ja uskottava Jeesukseen pelastajanaan. Kaikessa tässä legalismi on täysin samanlaista kuin Jumalan laki, ja siksi legalismia usein erehdytäänkin pitämään lakina ja lakia vastaavasti legalismina.
Mutta ero tulee silloin, kun on kysymys siitä voiko ihminen täyttää lain vaatimukset. Jumala sanoo laissaan: "Sinun täytyy täyttää tämä - mutta sinä et voi, koska et tahdo." Legalismi sen sijaan sanoo: "Sinun tulee täyttää laki - ja sinä voit niin tehdä." Pitämisen velvoitus sisältää siis myös mahdollisuuden ja kyvyn kuten Immanuel Kantin legalistisessa etiikassa. Legalismi "avaa" näin ihmiselle mahdollisuudet päästä Jumalan yhteyteen omin edellytyksin ja voimin. Ihmisestä tulee toimiva tekijä, subjekti, Jumalasta ihmisen toiminnan kohde, objekti.
Legalismi lupaa ihmiselle elämän määrätyillä ehdoilla. Mutta kun ihminen todellisuudessa ei kykene niitä sittenkään täyttämään, on hänen saamansa elämä vain näennäistä, eikä tämä voi olla näkymättä sekä hänen Jumala-suhteessaan että myös muilla elämän alueilla. Kaikki rakentuu hänen itsensä varaan, hänen vastuuseensa, vapauteensa ja kykyynsä. Mitään ehdotonta lahjaa ei ole olemassa lopulta millään elämän alueella eikä varsinkaan Jumala-suhteessa, vaan kaikki on vain itse ansaittua palkkaa.
Legalismi ei tarjoa vain näennäistä elämää, vaan myös sen esittämä laki on näennäinen, kvasilaki. Jumalan laki on legalistille hänen elämänsä kaikki määräävä keskipiste, mutta vain näennäisesti. Se ei saa vaikuttaa oman olemuksensa mukaisesti, sillä tavoin kuin Jumala on tarkoittanut eli kaikki ihmisen omat mahdollisuudet ja ansioitumispyrkimykset Jumalan edessä murskaten. Legalisti itse asiassa muuttaa ja pienentää lain vaatimusten alaa ja syvyyttä ja näin turhentaa ja tuhoaa sen, Jeesus sanoi fariseuksille, kaikkien legalistien prototyypille: "Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä. Hyvin te kumoatte Jumalan noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne... Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette säätäneet" (Mark 7:8, 9, 13).
Toisaalta laki on tarpeeton, koska ihminen pystyy sen vaatimiin suorituksiin. Laki on vain ihmisen kyvykkyyden ja suurenmoisuuden osoittaja ja mittari, siis ihmisen väline ihmisen kirkastamiseksi ja kunnian saamiseksi ihmiselle, ei Jumalan pyhyyden osoittaja, joka riistää ihmiseltä kaiken kirkkauden ja kunnian, joita hänellä todellisuudessa ei olekaan. Toisaalta ihminen katsoo voivansa mestaroida lakia: katkaista sen kärjen. Näin hän asettuu Jumalan yläpuolelle.
Legalismi johtaa ihmisen lopulta kieltämään sekä teoreettisesti että käytännössä Jumalan, josta legalisti kuitenkin katsoo olevansa niin riippuvainen, että koko elämällään pyrkii täyttämään hänen lakinsa. Legalistisia ajatusrakennelmia ja legalistista elämänkäytäntöä on paljon kristinuskon ja uskontojen ulkopuolellakin. Mm. marxilaisuus on täysin legalistinen oppi: ihminen luo itse itsensä omien tekojensa (työnsä) avulla, ja tulevaisuuden vapautunut ja vapauttava yhteiskunta on sekin ihmisen oma aikaansaannos. Legalismi kieltää aina evankeliumin kaikissa muodoissaan, myös luomisen evankeliumin, sillä ihminen pitää itseään lopulta luojana (vaikkei läheskään aina tietoisesti). Myös herätyskristillisyyden piirissä legalismia esiintyy paljon, ja juuri legalismin kierteisiin joutuneet kristityt saattavat helposti ajautua katkerina ja pettyneinä kieltämään Jumalan, ellei heille jostakin loista evankeliumin kirkas valonsäde.
Legalismissa voidaan erottaa eri asteita karkeasta hienoon. Ensinnäkin ihminen voi ajatella, että Jumala hyväksyy hänet hänen erilaisten suoritustensa perusteella. Hän voi antaa Jumalalle rahaa, hyviä tekoja, hyvitystekoja, rukouksia, kieltäytymistä jostakin itsekkäästä jne. Tämä on legalismin karkein aste ja on hyvin tavallinen pakanallisissa uskonnoissa ja kristinuskon liepeillä eli kansanuskontona noudatetussa kristillisyydessä.
Enemmän kristillistä opetusta ja kokemusta saaneet eivät kuitenkaan ajattele enää näin karkeasti. He ovat tajunneet, että tämä tie on mahdoton niin teoriassa kuin käytännössä, koska heillä ei ole itsellään voimia lain täyttämiseen. Mutta he panevat toivonsa Jumalan apuun ja voimaan rukoillen ja uskoen, että he Jumalan avulla selviytyvät. Perustana on kuitenkin vahva usko siihen, että ihminen voi muuttua. Evankeliumissa olevan Jumalan armon tällainen legalisti voi omistaa vasta muututtuaan paremmaksi - eli pystyttyään täyttämään lain. Tällaisia legalisteja on suuri osa kristillisissä piireissä mukana olevista.
Hienoin ja vaarallisin legalismin aste menee vielä pitemmälle. Siinä ihminen ei enää asennoidu edes edellä kuvatulla tavalla, yhteistyöhön Jumalan kanssa turvaten, vaan yrittää pitäytyä yksin Jumalan työhön - mutta ei Jumalan objektiiviseen työhön hänen ulkopuolellaan ja hänen puolestaan Jeesuksessa Kristuksessa, vaan Jumalan työhön Pyhän Hengen välityksellä hänessä itsessään: uskoonsa, rakkauteensa, pyhitykseensä, synneistä ja kiusauksista saamiinsa voittoihin ja muuhun Hengen hedelmään. Näin legalisti etsii Jumalalle kelpaamisensa perusteeksi ei Jumalan objektiivista armoa, vaan ikään kuin "analyyttisesti" Jumalan armon subjektiivisia vaikutuksia itsestään. Tämä on legalismin salakavalin muoto, jota harvoin legalismiksi tunnistetaankaan.
Sanotaan usein, että joku on voimakkaasti "lain alla". Näin kuvattu tila ei kuitenkaan ole useinkaan vielä todella lain alaisuudessa olemista, sillä siellä ei voi olla kauan, vaan legalismin kourissa olemista. Legalismi on jonkinlainen lain esiaste, sillä lain tarkoitus ja vaikutus on, että ihminen vakuuttuu tilansa toivottomuudesta ja parantumattomuudesta Jumalan edessä ja luopuu sen paranteluyrityksistä, "kuolee", kuten Paavali sanoi (Room 7:10; Gal 2:19). Mutta tähän ei legalismi johda koskaan, sillä se ei halua kuolettaa, vaan antaa elämän.
2. Antinomismi eli usko lain kumoutumiseen
Kuten legalismi näyttää lailta, niin näyttää antinomismikin evankeliumilta. Evankeliumin ydinhän on lain täyttymys: Jeesus täytti Jumalan asettaman moraalilain täydellisellä elämällään ja Jumalan asettaman uhrilain sijaiskuolemallaan ihmisten puolesta heidän syntiensä rangaistukseksi. Antinomistien eli lain kumoajien peruslauseita on Room 10: 4: "Kristus on lain loppu." Tätä voidaan tulkita niin, ettei laki enää lainkaan koske ketään ihmistä missään muodossa, ei edes jumalatonta, kääntymätöntä ihmistä. Hänen nimittäin ajatellaan tuntevan lain jo luonnon perusteella, omasta kokemuksestaan: ahdistuksestaan, elämänsä epäonnistumisista ja tappioista, tarkoituksettomuudesta, tyydyttämättömyydestä yms:sta. Kristus ei tullut antamaan ihmisille. lakia, vaan vapauttamaan heidät kaikista ahdistavista ja sitovista lainalaisuuksista, sanotaan. Siksi vaaditaan myös, ettei ihmisille tarvitse eikä saa saarnata lakia.
Toiseksi mainittu Paavalin lause voidaan tulkita uskovaa kristittyä koskevaksi: häneen ei saa enää soveltaa lakia, sillä Kristus on sen poistanut, ja uskova on siitä täysin vapaa. Tämä asenne merkitsee kuitenkin todellisuudessa itse Jumalan kumoamista, sillä laki on Jumalan laki ja heijastaa hänen olemustaan. Laissa on Jumala itse läsnä pyhyydessään. Siksi lain kumoaja määrää itse Jumalasta ja myös hänen ilosanomansa sisällöstä. Näin tämä asenne tekee jälleen ihmisen subjektiksi ja Jumalan objektiksi kuten legalismikin.
Antinomistinen evankeliumi on siis vain näennäinen, ja näennäistä on myös se elämä, jonka se ihmiselle lupaa. Jumalan laki on elämän oma laki, mutta tämän turhentaessaan antinomismi elämän nimessä sallii elämän tuhoutua. Niinpä antinomistisen kristillisyyden piirissä onkin esiintynyt esim. uskovien kokoontumisten päättymistä tansseihin ja seksuaalisiin väärinkäytöksiin kristityn vapauden nimissä. Tästä on käytetty vanhahtavaa, mutta osuvaa nimitystä "lihan pyhyys". Omasta kirkkohistoriastamme sopii esimerkiksi evankelisen liikkeen harhautuma nimeltä strömborgilaisuus ja sen keskushenkilö Efraim Strömborg, joka aikanaan tuomittiin Tampereen raastuvanoikeudessa raipparangaistukseen (lampaan?) varastamisesta. Oikeudenkäynnissä Strömborg itsepintaisesti väitti olevansa syytön, vaikka näyttö hänen syyllisyydestään oli ilmeinen. Tuomari nuhteli häntä tästä hänen kristilliseen tunnustukseensa vedoten. Lopulta Strömborg sanoi: "Minä en ole sitä tehnyt, mutta jos tuo minun vanha ihmiseni on, niin siitä minä en tiedä mitään." Ennen tuomion julistamista Strömborg pyysi oikeutta ottamaan huomioon hänen uskonnollisen vakaumuksensa, joka oli sama kuin apostoli Paavalin: "Niin en siis enää elä minä, vaan Kristus minussa." Kun langettava tuomio sitten ilmoitettiin, Strömborg hätääntyneenä kysyi, eikö hänen uskonnollista vakaumustaan ollutkaan otettu huomioon. Siihen tuomari sanoi: "Kyllä on otettu: ne raipat ovatkin sille Teidän vanhalle ihmisellenne."! Antinomistinen "evankeliumi" kyllä antaa ilmaiseksi, mutta vain kulloisellekin subjektille, ei muille, koska se ei anna kenellekään hänen Jumalan takaamia oikeuksiaan, vaan kumoaa ne ja riistää ne itselleen.
3. Legalismin ja antinomismin yhtyminen
Legalismin ydin on intohimoinen pyrkimys saavuttaa (Jumalan, oman itsen ja toisten ihmisten) hyväksyminen täyttämällä lain vaatimukset. Antinomismin ydin on Jumalan lain vaatimusten poistaminen, koska Jumala on jo hyväksynyt ihmisen yhteyteensä. Legalismi ja antinomismi näyttävät siis toistensa täysiltä vastakohdilta. Samalla legalismi näyttää lailta ja antinomismi evankeliumilta. Mutta todellisuudessa kummankin ydin on sama, ja kumpikin eroaa sekä aidosta laista että evankeliumista.
Legalismi hakaa tehdä lain tarpeettomaksi osoittamalla pystyvänsä pitämään sen. Samalla se merkitsee itse Jumalan tekemistä tarpeettomaksi sellaisena kuin hän on itsensä ilmoittanut ehdottomuudessaan, pyhyydessään ja rakkaudessaan. Sijaissovituksella ei ole legalistille mitään todellista merkitystä eikä käyttöä.
Antinomisti tekee lain tarpeettomaksi Jumalan rakkauteen vedoten. Mutta turhentaessaan Jumalan pyhyyden antinomisti samalla tuhoaa Jumalan rakkauden, sillä sitä ei voi olla ilman pyhyyttä.
Legalismin ja antinomismin sisältö on niiden näennäisestä vastakkaisuudesta huolimatta lopulta sama: minä olen Jumala. Laki ja evankeliumi sen sijaan tunnustavat: Jumala on Jumala. Hän vaatii ehdottomasti, hän antaa ehdottomasti. Sekä hänen vaatimuksensa että lahjansa on Jeesus Kristus, Jumalan Poika ja ihmisen sijainen. Jokainen ihminen on sydämeltään sekä legalisti että antinomisti. Siksi hän hyväksyy legalismin ja antinomismin. Mutta laki ja evankeliumi ovat hänelle vieraita ja vastenmielisiä, ja siksi hän vastustaa niitä.
4. Lain ja evankeliumin yhtymispaikka
Laki ja evankeliumi ovat muodoltaan toistensa täydet vastakohdat: laki vaatii, evankeliumi lahjoittaa. Siksi niitä ei saa koskaan sekoittaa toisiinsa. Mutta niiden sisältö on sama: rakkaus ja Jeesus Kristus. Siksi niitä ei saa irrottaa toisistaan. Niiden tulee saada olla rinnakkain ja vaikuttaa aina samanaikaisesti. Laki kurittaa ihmistä hänen syntinsä tähden, evankeliumi välittää hänelle Jumalan anteeksiantamuksen Jeesuksessa.
Lain vaikutus on kuolema ja tuho, Mutta Jumala ei tarkoittanut lakia vain osoittamaan ihmisen syntiä. Hänen tarkoituksensa on, että lain sisältö todellistuisi myös ihmisten elämässä käytännössä, ei ainoastaan Jeesuksessa, joka täytti lain: "Mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen" (Room 8:3-4). Kun ihminen uskoo evankeliumin Jeesuksesta, niin evankeliumi hänessä uskon välityksellä täyttää Jumalan lakia, tuottaa lain vaatimia hyviä tekoja, vaikkakin vajavaisesti. Nämä teot eivät ole millään tavalla ihmisen Jumalalle kelpaamisen perusta. Ilman uskoa evankeliumiin Jumalan teot jäävät tekemättä, koska ihminen ei niihin itsestään kykene. Mutta uskossa, Jeesuksen suorittaman lain täydellisen täyttämisen pohjalta ja tähden uskova täyttää lakia vajavaisesti lähimmäisensä hyväksi ja Jumalan iloksi. Tässäkin Jumala on subjekti,ja ihminen on objekti, sillä Jumala tekee uskovan hyvät teot evankeliumin välityksellä ja Pyhän Henkensä kautta.
Laki, vai Armo? Vai molemmat?
...
0
69
Vastaukset
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399154Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3737897Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681605600William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542341Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62085Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821734Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan191673Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921419Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4381355Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista
Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt71243