OCD siivous- ja käsienpesupakko

Pyydä, että saisit lähetteen terapiaan. Voitko mennä työterveyden kautta? Jos et, niin mene terveyskeskukseen ensin tavalliselle lääkärille ja pyydä lähete psykiatriselle. Sano, että lääkkeet ja oma apu ei nyt auta. Älä anna periksi, ennen kuin saat lääkärin vakuuttuneeksi, että tarvitset Kelan kustantaman terapian.

On hyvä merkki tervehtymistäsi ajatellen, että tiedostat, että näin ei voi enää jatkua.

Siis lääkäriin! Pian! Ja onnepotku persuuksiin, että asia lähtee selviämään!

Kiitos ihanan kannustavasta viestistä! En ole töissä nyt, joten työterveyttä ei ole ja rahat ei riitä yksityiseen terapiaan. Kelan kautta on ilmeisesti todella hankala päästä terapiaan, näin lääkäri epäili.

Osaisitko sinä tai joku muu neuvoa, miten voisin koettaa terapoida itseäni niin että pääni ei koko ajan käskisi minua siivoamaan vaikka olen juuri siivonnut? Tai pesemään käteni vaikka olen ne juuri pessyt?

Olen kokeillut vain SSRI-mielialalääkkeitä. Onko kokemusta, mitkä lääkkeet voisivat auttaa. Olen lukenut, että myös esim. psykoosilääkkeitä voisi kokeilla pakko-oireisiin?

Miten pääsit eroon tuosta tulipalokammosta ja tarkastelupakosta? Auttaisiko samat keinot meidän siivouspakkoonkin? Oireesi kuulostavat siivouksen suhteen valitettavan tutuilta :( Tsemppiä sinulle!

Mulla oli toi pakko hygienia nuorena. Jos joku vieras istui sängylleni niin koko roska pesuun ja patja tampattavaksi. Pelkäsin erityisesti rasvaa ja ulostetta ja virtsaa joten vessassa käynnin jälkeen pesin käteni kahdesti ja molemmilla kerroilla jynssäsin 5min. Joskus ton hygieniä pakon aikana tärisin ja itkin (kyllä miehetkin itkee) kun ahdisti niin perkeleesti. Harmi vaan että psykologi jolle juttelin tuosta vähätteli ja piikitteli minua.

Mulla alkoi helpottaa kun rupesin altistamaan itseäni runsaasti. Annoin kämpän mennä likaiseksi kunnolla ennekuin siivosin sen ja kappas vaan sehän tuntuu jopa puhtaalta toisin kuin silloin kun vaan siivoaa puhdasta kämppää kun muuten hajoaa pää. En ole oikein itsekään ihan varma miten se mullaa meni ohi mutta rasva tahrojen kammo jäi ja käsien pesu pakko.

Ymmärrän kyllä että toi on todella v-mäinen ongelma kun on omaa kokemusta tuosta.

Pistä vaikka puolisosi siivoamaan,uskon.että sen jälkeen siivous loppuu hän
saa siitä varmaan äkkiä tarpeekseen.

Et selvästikään tunne tautia. Se, että puoliso siivoaisi, ei auta pakko-oireista.

Tarttuuko noi lapsuuden ajan hepuloinnit? mun puolison lapsuus oli jatkuvaa mäkätystä kuka siivoaa ja mistä, ei hetken rauhaa ja kauhee numero aina kenen lasi jne...nyt hän sit yrittää elää keskiverto tavallisesti ja ei ihan aina hokaa että terve ihminen EI ole pakkomielteinen, vaan mä pysytyn jättämään pari lasia ja tiskata ne aamulla. Olen itse myös opiskellut ja tehnyt töitä, joten siivous ei ole ollut mun elämä prioriteetti 1, kuten hänen äidilllään. Kysyin mitä hän harrasti? ei mitään oli vastaus, mutta hokasin kyllä että siivoustahan se. säälittävää...on vaan vaikea tottua laskelmointiin kuka tiskaa 3 lasia, ja kuka mitäkin. Ja ennekaikkea minä elän elämäni, en ole sairas, joten en nysvää rätti kädessä koko ajan. Ja mua ei vois vähempää kiinnostaa siivous, muuta kuin siivouspäivä kerran viikossa. Ei vaan ole aikaa! Korvissani soi puheet siivouksesta, ja toivoisin että parisuhde voisi olla muutakin...hermot menee, ja itseluottamus kun ei ikinä ole siivonnut tarpeeksi. Älkää mäkättäkö lapsillenne siivouksesta, vaan sopivasti kannustaen. Sairauksiin saa hoitoa...

siivous tai sotku asiat tulevat siitä miten vanhemmat niihin suhtautuvat, eli Jos on ylipalkitsevaa tai ylirankaistua siivous tai sotku, niin siitä tulee ocd tiloja lapsille. Toivon että ihmiset yrittävät ajatella että se miten vanhempi opettaa ei ole se oikea tapa, ei alkoholin tai siivousvimmankaan kanssa. Muistakaa että kaikki mitä tekee liiikaa on myös maniaa, johon on ihan fyysinen lääke olemassa. Varokaa että mania ei etene pahemmaksi eli myös kiihkouskonto, vauhtia liikaa eli rahat menee tai puolisosta ei välitetä vaan mennään vaan itsekkäästi yötä päivää. Tässa tietoa kaikille, Hakekaa apua ajoissa, elämänne menee parmemmin, Kyse on aivokemian aineista.

Hohhoijaa... et vois olla enempi pihalla tästä sairaudesta.

Minä lopetin kerrasta noin kuukausi sitten.......Kerta kaikkiaan kyllästyin koko hommaan.......Olen nyt 48 vuotias ja liian monta vuotta meni olemattomien pölypallojen sun muitten metsästykseen......Liian monta hukattua tuntia turhaan pesemiseen........Sitä vaan tajunta ymmärsi nyt keski-iällä että...."Mikään ei ole niin varmaan kuin epävarma"........

Toki olo oli aluksi äärimmäisen tuskainen kun vanhat kuviot lopetti.......ei se helppoa ollut mutta en odottanutkaan olevan sen helppoa.......siinä kun pitää koko ajatusmallin muuttua uuteen malliin.......se ei käy käden käänteessä.

Olen joitain vuosia sitten käynyt 3 vuotisen kongitiivisen terapian läpi yksityisellä ja vaikka tuntui toisinaan että hukkaan meni.....monta hyvää oppia jäi selkärankaan kuitenkin.

Juuri tämä itsensä altistaminen lialle....epävarmuudelle.......kaikelle sille ettei voi kaikkea hallita ja antaa elämän tulla juuri sellaisena kun se on avasi minulle uuden näkökannan......Se ajatus että minä en raahaa elämääni mukana vaan itse heittäydyn elämääni juuri sellaisena kun se joka päivä avautuu minulle.......Iloineen,tuskineen,pelkoineen,ahdistuksineen,hyvän olon tunteeseen.

Se että lopetin pakko-oireeni mitä lähinnä liittyivät likaisuuteen....tahrat tuntui aina että ne on oksennusta....vaatteiden pesua....itsensä pesua......kodin pesua......ym....ym......olin alustavasti miettinyt jo kauan ja tunsin vaan suunnatonta kyllästymistä ja päätin......päätin että joko saan elämäni omaan hallintaan tai sekoan lopullisesti.......näköjään en seonnut vaan aloin näkemään elämääni eri valoissa.....tunsin elämän läsnäolon kun minun ei tarvinnut olla "tutka" päällä joka hetkessä.......

Tästä asiasta olisi paljonkin kerrottavaa mutta vastailen mielellään jos joku haluaan kysellä jotain....... =)

Miten pystyit lopettamaan kaiken kerralla? Miten hallitsit ahdistusta? Kykenetkö nyt siivoamaan normaalisti vai uhkaako aiemmat tavat iskeytyä päälle?

Pakko-oireiseen häiriööni suhtaudun samalla tavalla kuin alkoholisti alkoholiin.....Se sairaus on ja pysyy mutta minä hallitsen oireita eikä oireet minua.

Olen tehnyt elämäni aikana monia "kerrasta poikki" toteutuksia ja aina se jossain vaiheessa hiipi takaisin ja nytkin olen toipumisvaiheessa ja tulen olemaan varmaan hyvän aikaa vielä.....altistuksia on tehtävä päivittäin.Jos tuntuu että jokin on "likainen" niin kohti vaan....

Alkuahdistus oli suunnaton....ei todellakaan mikään helppo olotila.....sitä vaan sieti.....antoi vain sen vyöryä päälle.......enkä ainakaan vielä ole seonnut =)

Tämän hetkinen siivoaminen on ihan normi linjalla.Imuroin silloin kun näyttää siltä...(yleensä alkaa olemaan pölypalloja nurkissa).....noin viikon puolentoista välein.....Lakanat vaihdan noin 10 pv välein ja pölyjen pyyhintä samalla kun imuroin....Lattian pesu on niitä hommia mitä en millään viittis tehdä että vois sanoaa että muutaman kk välein......Sitten olen miettimättä siivousta ennenkuin alkaa pölypalleroisen pyörimään jaloissa.

Pakko-oireisuus on ahdistuksen siirtämistä......Sehän menee sillä tyylillä "että kun teen tämän ja tämän asian näin ja niin ja niin monta kertaa kaikki on taas hyvin".....aikamoista itsensä huijaamista.....tuohan se hetken helpotuksen palautuakseen takaisin.

Se suurin kaatava ahdistus kesti minulla noin 2 vko.......ennenkuin alkoi helpottaa.....mutta jos ottaa huomioon kuinka kauan aikaa on totellut omia neuroosejaan niin siihen suhteutettuna aika lyhyt aika.

Voi aiheuttaa alkoholismia ja lääkkeiden liikakäyttöä myös, jos ei enää jaksa. Ja sitten ei jaksa enää siivotakaan. Jäljelle jäänee ahdistuksen tunne. Ja siivous silti ahdistuksen tunteen kanssa mielessä mahdollisesti. Sitten jos ei voi enää vieraille penkeillekään istua, miten menet lääkäriin? Heittää kaikki pois, eikä kukaan tajua miksi. ?

Yhteiskunnan olisi aika alkaa tajuamaan kuinka paljon erilaisia ongelmia ihmisillä on ja antaa ihmisille tilaa olla erilaisia ja parantuakin joskus.