Itse olen jännittäjätyyppi, joten en halua ainakaan sellaista ammattia, jossa pitää olla paljon esillä ja esiintyä. Kertokaa sellaisia akateemisia ammatteja, joissa voi olla ihan itsekseen ilman esiintymistä!
KIITOS!
Akateemiset ammatit
Anne
14
4703
Vastaukset
- Hmm
Tutkija, ohjelmoija, asiantuntija, suunnittelija, patologi, arkkitehti, kielenkääntäjä, matemaatikko jne.
- wakener
esim. tutkijan täytyy pitää esitelmiä ja niin ees päin,ihan ilman esiintymisiä ei varmaan missään ammatissa pärjää...
- tietäjä
wakener kirjoitti:
esim. tutkijan täytyy pitää esitelmiä ja niin ees päin,ihan ilman esiintymisiä ei varmaan missään ammatissa pärjää...
Minkäs alan tutkija joutuu esitelmiä pitämään? Siis ainakín kaikki tutkijat jotka tunnen tekevät työstään lähinnä kirjallisia julkaisuja..
- riina
tietäjä kirjoitti:
Minkäs alan tutkija joutuu esitelmiä pitämään? Siis ainakín kaikki tutkijat jotka tunnen tekevät työstään lähinnä kirjallisia julkaisuja..
Kyllä tutkija joutuu esiintymään jossain vaiheessa, ellei sitten työ ole ihan kuraa. Kyllä niistä kirjallisistakin julkaisuista joutuu yleensä jossain puhumaan. Omat kokemukseni ovat historian ja oikeustieteiden alalta, mutta enpä usko, että se muualla niin kauhean erilaista on.
- Ei kiitos
tietäjä kirjoitti:
Minkäs alan tutkija joutuu esitelmiä pitämään? Siis ainakín kaikki tutkijat jotka tunnen tekevät työstään lähinnä kirjallisia julkaisuja..
Yksi syy, miksi minä en halua tutkijaksi yliopistoon, on se, että jossain vaiheessa tulee joka tapauksessa kuvioihin opetustehtävät. Ja "kaiken maailman" konferensseissa pitää käydä puhumassa saavutuksistaan.
- eräs
tutkija: konferenssit, opetustehtävät (jos toimii yliopistolla)
ohjelmoija: Ei välttämättä tarvitse esiintyä ainakaan suurille yleisöille, mutta palavereissa joutuu kyllä avaamaan suunsa.
Asiantuntija: Eikö se ole melkeen pelkkää esiintymistä ja niiden valmistelua, ja pääsääntöisesti ei ihan pienelle yleisölle.
Suunnittelija: Ainakin jos on vähänkin keskivertoa parempi suunnitelija, pitää esiintyä ainakin jonkin verran, eri kokoisille yleisöille.
Patologi: Jos ei sitä lasketa esiintymiseksi, että sitä ruumiinavausta on seuraamassa erilaisia määriä lääketieteen opiskelijoita, niin ei kai sitten? Paitsi että eikös ne ole patologeja, jotka pitävät lääkisläisille ne patologian luennot?
Arkkitehti: Pitäähän heidän esitellä suunnitelmansa asiakkailleen.
Kielenkääntäjä: Luulisi, että kun hänen kääntämänsä kirja julkaistaan, pitää myös kääntäjän sanoa jotain siinä julkaisutilaisuudessa.
Matemaatikko: ks. tutkija - tutkija
eräs kirjoitti:
tutkija: konferenssit, opetustehtävät (jos toimii yliopistolla)
ohjelmoija: Ei välttämättä tarvitse esiintyä ainakaan suurille yleisöille, mutta palavereissa joutuu kyllä avaamaan suunsa.
Asiantuntija: Eikö se ole melkeen pelkkää esiintymistä ja niiden valmistelua, ja pääsääntöisesti ei ihan pienelle yleisölle.
Suunnittelija: Ainakin jos on vähänkin keskivertoa parempi suunnitelija, pitää esiintyä ainakin jonkin verran, eri kokoisille yleisöille.
Patologi: Jos ei sitä lasketa esiintymiseksi, että sitä ruumiinavausta on seuraamassa erilaisia määriä lääketieteen opiskelijoita, niin ei kai sitten? Paitsi että eikös ne ole patologeja, jotka pitävät lääkisläisille ne patologian luennot?
Arkkitehti: Pitäähän heidän esitellä suunnitelmansa asiakkailleen.
Kielenkääntäjä: Luulisi, että kun hänen kääntämänsä kirja julkaistaan, pitää myös kääntäjän sanoa jotain siinä julkaisutilaisuudessa.
Matemaatikko: ks. tutkijaOlen samaa mieltä. Yleinen harhaluulohan on että tutkijat ja muut asiantuntijat istuvat kammiossaan hämähäkinseitit päässä puhumatta kenellekään. Karu totuus on että itse ne tutkijankin on tuloksensa muille esitettävä. Nykyään esitysten on vielä oltava mahdollisimman myyviä ja sujuvia, jos haluaa rahoituksen järjestyvän myös tulevaisuudessa.
- kääntäjäopiskelija
eräs kirjoitti:
tutkija: konferenssit, opetustehtävät (jos toimii yliopistolla)
ohjelmoija: Ei välttämättä tarvitse esiintyä ainakaan suurille yleisöille, mutta palavereissa joutuu kyllä avaamaan suunsa.
Asiantuntija: Eikö se ole melkeen pelkkää esiintymistä ja niiden valmistelua, ja pääsääntöisesti ei ihan pienelle yleisölle.
Suunnittelija: Ainakin jos on vähänkin keskivertoa parempi suunnitelija, pitää esiintyä ainakin jonkin verran, eri kokoisille yleisöille.
Patologi: Jos ei sitä lasketa esiintymiseksi, että sitä ruumiinavausta on seuraamassa erilaisia määriä lääketieteen opiskelijoita, niin ei kai sitten? Paitsi että eikös ne ole patologeja, jotka pitävät lääkisläisille ne patologian luennot?
Arkkitehti: Pitäähän heidän esitellä suunnitelmansa asiakkailleen.
Kielenkääntäjä: Luulisi, että kun hänen kääntämänsä kirja julkaistaan, pitää myös kääntäjän sanoa jotain siinä julkaisutilaisuudessa.
Matemaatikko: ks. tutkijaKääntäjät tosin harvemmin kääntävät kirjoja... ja vaikka näin onnellisesti kävisikin, kääntäjä jää todella näkymättömäksi koko julkaisutapahtumassa. Kääntäjän ammatti on todellakin aika sopiva ujolle ihmiselle, jos saa paikan jostain käännöstoimistosta. Mutta jos ryhtyy freelance-kääntäjäksi (kuten hyvin usein pakostakin joutuu) niin silloin tarvitsee itse hankkia niitä asiakkaita ja laajentaa verkostoaan.. eli aktiivisuutta ja viestintätaitoja sekä itsensä markkinoimista sekin vaatii.
- saijatar
Ei kiitos kirjoitti:
Yksi syy, miksi minä en halua tutkijaksi yliopistoon, on se, että jossain vaiheessa tulee joka tapauksessa kuvioihin opetustehtävät. Ja "kaiken maailman" konferensseissa pitää käydä puhumassa saavutuksistaan.
Minkä yliopiston käytäntöihin tietosi perustuvat? Opetustehtäviä ei päätoimisella tutkijalla ole ohjelmassa, ellei niitä itse erityisesti halua ottaa vastaan.
Konferensseissa omia esityksiä on minimissään pari kolme (yhden väitöskirjan mittaisen projektin aikana eli 3-4 vuotta!), koska pääpaino on tieteellisten aikakauslehtien artikkeleissa, ja enimmillään sen verran kuin tutkija tutkimusryhmineen päättää ehtiä käymään läpi.
Suurempi määrä tuskin on kenellekään vahingoksi, mutta toisaalta konferenssipaperit eivät ole mitään tieteen maailmaamullistavia saavutuksia. Siispä niihin ei myöskään kannata uhrata liikaa aikaa.
- tutkija
Yleistäen voitaneen todeta että kaikissa ammateissa esiintymisen määrä kasvaa, kun vastuukin kasvaa. Aluksi usein puurretaan asiantuntijatehtävissä ja esiinnytään vain esimiehelle, työkavereille tai esim. pienelle asiakasryhmälle. Kun vastuu kasvaa ja tulee alaisia myös esiintymiset muuttuvat vaativammiksi, kun pitää edustaa jotain kokonaista organisaatiota.
Missä ammateissa ei hirveästi suullisesti esiinnytä:
(kumotkaa jos olen väärässä)
-lääkärit (toki riippuu työtehtävästä)
-kirjastonhoitajat
-toimittaja (lehdistössä)
-tuotekehitysinsinööri (riippuu taas asemasta organisaatiossa)
Tietysti kaikissa ammateissa täytyy hommistaan esitelmöidä työkavereilleen, mutta se nyt kuuluu normaaliin kanssakäymiseen enkä laske sitä varsinaisesti esilläoloksi ja esiintymiseksi.- Yksvaan
Lääkäri hoitaa potilaita joten kanssakäymistä on koko ajan heidän kanssaan ja lisäksi vielä omaisten kanssa. Jos ei saa sanaa suustansa tai osaa esiintyä järkevästi niin pian on valitus lähtemässä ylilääkärille tai lääninhallitukseen tai potilasasiamiehelle. Potilaiden lisäksi hoitajat seuraavat varsin tarkkaan esiintymistä osastokierroilla.
- Jo vain
Kun etenet opiskeluissasi, niin huomaat, ettei se muille opiskelijoille esiintyminen kauan hankalaa olekaan. Sitten nuorena, akateemisen tutkinnon suorittaneena kansalaisena esiintyessäsi huomaat, että juuri sinä tiedät parhaiten kyseisessä tilaisuudessa käsiteltävän asian ja silloinhan on jo ilo olla äänessä.
Lopulta minunlaisena jo varttuneena ja virttyneenä ihmisenä ei enää paljon kiinnosta, mitä muut esiintymisestäni ajattelevat ja tilanteet menevät näin kohtuullisen luontevasti, vaikka ei niin huippusupliikki olisikaan.
Siinä sinulle lohduttavaa tulevaisuudenkuvaa. - elli
Kuinka paha jännittäjä sitten olet? Onko se vain ihan keskivertoa, kaikilla ilmenevää, vai jotain vakavampaa?
Esiintymään nimittäin tottuu. Itse jännitin vielä lukiossa ja yliopiston ekoina vuosina esiintymistä tosi paljon: vatsa oli kipeä jo edellisestä päivästä lähtien, kädet tärisivät ja ääni hävisi ja piti lukea paljon paperista. Ajattelin että ei ikinä tällaista! Mutta jouduin pitämään aika paljon pieniä esitelmiä opiskeluaikoina (jopa 3 esitelmää parin kuukauden aikana) ja pakkohan ne velvollisuudet vain oli hoitaa. Mitä enemmän niitä piti, sitä enemmän rutiinilta se alkoi tuntua itsellekin. Jossain vaiheessa se sitten alkoi tosissaan sujua, sain onnistumisen kokemuksia ja hyvän kontaktin kuuntelijoihin. Siitä rohkaistuneena hakeuduin lopulta opettajankoulutukseen ja valmistuin aineenopettajaksi :) Jännittämisen ajat ovat todellakin ohi - nykyään nautin esiintymisestä, se on parasta kaikessa! Näinkin suuri muutos voi siis tapahtua muutaman vuoden sisällä kun tulee lisää ikää ja itseluottamusta ja saa vähän kokemusta. - Jännittäjä
esiintymistilanteiden välttely ei ole ratkaisu ongelmaasi. Suosittelisin sosiaalisten tilanteiden harjoittelua -mahdollisesti opiskelijoiden terveydenhuollon puoleenb kääntymistä. Keskustelut psykologin tms.kanssa voisivat auttaa.
Ujous ja jännittäminen ovat aika yleisiä ongelmia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?961886- 881340
- 1101143
- 761037
- 1191010
Okei nyt mä ymmärrän
Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘57873- 47791
- 36782
Olen huolissani
Että joku päivä ihastut/rakastut siskooni. Ja itseasiassa haluaisin, ettei hän olisi mitenkään sinun tyyppiäsi ja pitäis48741- 33693