Parhaat koulututusherkut nirsolle

Meillä ei toimi kuin apollot, ja on nirsokoira.

että mikään ei kelpaa. Silloin ei auta muu kuin pistää mielikuvitus peliin estämään ongelmatilanteiden "konfliktit". Ja onnistumiseen riittää pelkkä kehu jotta "kiitos, hyvin meni".

Ohjaa koiraa puheella ja erityisesti kiinnitä äänensävyyn, erityisesti vaihtele sitä eri tilanteissa eri kerroilla. Kun joku asia ei toimi tietyllä käskyllä/sävyllä, niin toisella voi mennä perille heti laakista. Vähitellen opit ne sävyt ja käskyt joita koira suostuu ymmärtämään ja noudattamaan. Ja koirasi oppii luottamaan siihen että tiedät mistä puhut ja mitä teet.

Meillä on nykyään vain yksi käsky joka on käsky isolla KOOLLA ja se karjaistaan tarvittaessa ellei muu auta. Se on "SEIS!". Muut ovat lähinnä ilmoituksia, ohjeita, pyyntöjä, kehotuksia ja hämäyksiä. Siis ilmoitus kulkusuunnasta tai ohitettavasta henkilöstä/koirasta, pyyntö tulla sivulle tai siirtyä tietylle puolelle tietä jotta ihminen tai koira saa tarvittavan tilan ohittaa. Kehotus olla hiljaa kun joku koira tai vaikka lapsilauma menossa ohi. Ja vaikeimmissa tapauksissa hämätään vaikka "Heh!, tuolla meni kani, näitkö...perään".

Halusin vain kertoa että ilman namejakin voi koiran saada pidettyä kaidalla tiellä.

Mutta ehkä joku osaa tosiaan vinkata sinulle hyvän namin, millä onnistut.

Ellei, silloin on tyytyminen tähän ja tosiasioiden tunnustaminen.

Ja toisaalta, homman onnistuminen ilman jatkuvaa namirumbaa antaa kyllä aika mahtavan onnistumisen fiiliksen. Mikään tuskin on kauniimpaa katseltavaa kuin koira joka tottelee omistajansa kuiskaustakin ilman lahjontaa. ;D)))

Meidän koiralle ei myöskään ruoka ole kelvannut oikein koskaan.

Koiran kanssa leikitään paljon ja olen pennusta asti työntänyt leikin ohessa makupaloja suuhun, että koira yhdistää nekin palkkioksi yhdessä tekemisestä. Nyt pelkkä makupala jo riittää palkkioksi, muttei todellakaan meilläkään huomion suuntaamiseksi muualle, kun näkyy jotain mukavampaa, mutta oma leikkisä innostaminen riittää jo melko hyvin siihenkin.

Eli leikkiä, makupala, leikkiä, makupala...

Kaikki koirat ei tosiaankaan ole makupalojen perään. Jos koira on "pallohullu", niin lelu taskuun lenkille lähtiessä ja huomio siihen kohtaamistilanteissa! Ihan sama vaikka heittelisit kärrynpyöriä, kunhan saat koira huomion itseesi.

Koira on ilmeisestikin nuori ? Joten se innostus menee edelle ja herkku kuin herkku on yhtä tyhjän kanssa. Tottakai yrittää kannattaa, etenkin kentällä ilman häiriötä,opetella selkeä kuvio ohitustilanteisiin. Ja tehdä se. Mut, kunhan se tovin riekkuu energiaansa ja ikäänsä veke :) niin sit tulee tulosta :). Ohitustilanteissa. Ei ole mitään -nyt heti ruotuun- juttua olemassa :D.

Se on varmasti tosi paljon koirasta kiinni, mutta itse olen todennut, että koiralleni, jolle esim. valmisherkut tai nakinpalat eivät maistu, pienityt HK:n lihapullat ovat mitä suurinta herkkua, samoin paistetut maustamattomat kanasuikaleet. Ihan pikku murusellakin on voimakas vetovoima.

Ruoka on hyvä mittari sille, onko siltä vaadittu tehtävä liian vaativa tai onko ympäristössä liian paljon häiriötä sen koulutustasoon nähden.
Niin kauan kuin koira syö, se pystyy suorittamaan vaaditun tehtävän ja se myös pystyy oppimaan.

Kotona oman ruokakupin äärellä useinmiten koira pystyy syömään, on tuttu ympäristö jossa jo tutuksi tulleet häiriöt, eikä ruuan saamiseksikaan vaadita ehkä juuri mitään muuta temppua kuin kupille menenminen ja siitä syöminen, tai sitten vaaditaan ehkä yksi helppo temppu.

Jos sen ruokakupin veisi vilkkaan tien varteen jossa kulkee paljon koiria, tulisi siitä ruokailutilanteestakin jo ehkä liian vaikea suoritettavaksi.

Tähän väliin, helppoa kotona - vaikeaa vilkkaassa ympärisössä, mahtuu paljon opittavaa ja opeteltavaa.
Jos ihminen ajelee kotona tietsikan ääressä autopelillä ratin ja polkimien takana, ei kuitenkaan siityminen siitä suoraan moottoritille olisi järkevää, eikä voisi olettaa että ihminen jo osaa vaikka olisi kotonaan kuinka hyvä ja taitava kuski.

Tarvitaan harjoitusta ensin paljon helpommassa ympäristössä, josta pikkuhiljaa edetään sinne "mootoritielle".

Kuivaa itse vaikka maksaviipaleita uunissa tai vihanneskuivurissa: kaupoista ostetut, valmiiksi kuivatut on kuivattu liiankin kuiviksi tai niitä on säilytetty jo niin kauan etteivät ole maistuvia.

Toki on koiria, joista omistajat sanovat niiden olevan huonoruokaisia ja nirsoja, mutta yleensä nämä koirat ruokitaan ruoka-aikaan kupista, eivätkä ne kotioloissa saa ruokaansa tekemisen kautta, mikä vaikuttaa siihen ettei ruualla ole palkkiona arvoa joka ylittäisi ympäristön häiriöt.
Urosten stressitasoa tietysti nostaa ympäristön juoksuiset nartut, nartun stressitasoa nostaa juoksu ja valeraskaudet.

Jotkin koirat toki sressaa ihan kotonakin, ääniä, valoja yms. mutta en pidä syömättömyyttä mitenkään normaalina.

Kokeile keitettyä broilerin sydäntä :)

Täytyy koikeilla pennullamme joitain näistä keskustelussa mainituista herkuista! :) Paljon tuli kuitenkin myös sellaisia neuvoja, jotka eivät meidän tilanteeseemme sovi. Pentu on nirso, ei hermostunut. Pentumme on kooltaan todella pieni, mutta on silti yksi hyvähermoisimmista koirista, mitä olen koskaan nähnyt. Ei pelkää ketään eikä mitään. Ihan pientä pentua tuskin narttujen juoksut edes kiinnostavat. Nyt 8kk iässä alkaa jo hieman enemmän tajuta tällaisista asioista. Pentu on myös fiksu ja temput onnistuu kotona helposti, mutta muiden koirien läsnäollessa ei suostu ottamaan herkkuja edes nenänsä edestä, kun muut kiinnostuksen kohteet menevät niin vahvasti ruuan edelle. Ruoka yleisesti on alkanut maistua paremmin (kuivamuona ei aluksi kiinnostanut ollenkaan, mutta nyt odottaa ruoka-aikaa innolla, kun jonkin aikaa lisäsimme napujen joukkoon märkäruokaa). Joka ruokintaa varten koira menee istumaan.

Tiedän kyllä, että koiran stressitason voi arvioida siitä, miten herkut maistuu. Nämä hermostuttavat tilanteet eivät kuitenkaan ole yksi yhteen ne samat, joissa koira nirsoilee. Ensimmäinen junareissu hermostutti koiraa ja kun tein reissusta mukavampaa herkkuja syöttämällä (pyysin katsekontaktia ja palkitsin), oli pentu sen verran hermostunut, että välillä näykki vahingossa sormiani. Pennulla muutamassa muussa tilanteessa huomannut tällaisen hermostuneen ja huolimattoman namien ottamisen käsistä. Toisaalta joskus lenkillä kiinnitän pennun huomion ja koitan antaa palkinnoksi joitain pennun lempiherkkuja ja pentu käy ehkä nuuhkaisemassa, mutta jättää herkun sikseen ja palaa touhuihinsa (lempiherkku on siis pennun mielestä hyvä, mutta ei joka tilanteessa silti riitä, se ei jaksa aina kiinnostaa). Hankala palkita hyvästä käytöksestä, kuin mikään palkkio ei ole tarpeeksi hyvä. Myös leluista olen koittanut tehdä mahdollisimman kiinnostavia (yhtä lelua pidän pennun ulottumattomissa ja välillä tiputtelen alas jolloin pentu melkein saa lelun itselleen jne.), mutta se toimii herkkuja huonommin. Koiran ikääntyminen varmaan tuo jonkinlaista helpostusta, mutta ei kaikkea koulutusta voi oikein sinnekään jättää. Uroskoirat ovat ilmeisesti (yleistettynä) narttukoiria nirsompia ja vähemmän persoja ruualle.

Jonkin verran olen myös leikittämällä tehnyt joistain herkuista pennulle mieluisampia. Pentu syö innoissaan kuivattua kalaa, kun laitan sen pulmakuution sisälle ja kovia sekä pennun mielestä täysin mielenkiinnottomia koulutusnameja, kun laitan ne koirien älypeliin ratkaisupalkkioiksi. Jostain syystä tämä toimii ja koira syö herkut innoissaan, vaikka muuten ei suostu niitä edes maistamaan (ei kuppiin laitettuna tai kädestä tai temppupalkkiona). Näiden herkkujen arvo ei ole kyllä mielestäni kohonnut eivätkä kelpaa kuin tässä mainitsemassani erityistilanteessa. Pentu ei tykkää pureksia kovia puristeluita (paitsi jos laitan ne jonnekin, mistä pentu voi taistella niitä esille vetämällä), eikä muutenkaan kovista/teollisista herkuista. Pitäisi melkein aina kävelyllä kulkea jokin älypeli repussa mukana ja koirien tullessa vastaan aloittaa pennun kanssa lautapelisessiot..? ;D