Feminismistä

Kevyesti keskustelen!!

Feminismissä on hyvät puolensakin. Siinä kun se ajaa tasa-arvoa esimerkiksi palkkaukseen. Mutta sitten, kun on tosi asioita! Ei mies ja nainen ole samanlaisia. Ei niitä voi arvottaa. Heillä on erityyppiset roolit. Nyky-yhteiskunta ruokkii näitä rooleja vielä mielestäni päin p*rsettä!
Feminismi sinällään on vain pintaraapaisu koko suurta ongelmaa. Luultavasti sen syvemmän ongelman paraneminen tekisi feminismistäkin ymmärrettävämmän.
Arvot mitataan rahassa... Kun miehet saavat enemmän palkkaa, on epätasa-arvo. Mutta sitten, kun nainen pystyy olemaan emotionalisempi ja rakastavampi luonnostaan, se on tasa-arvoa.

No älkää nyt tappako minua! Mutta olen sitä mieltä, että mies kävisi töissä ja saisi niin hyvää palkkaa, että elättää koko perheen. Hänen kunnia-asiansa olisi huolehtia, että leipää riittää pöydässä, vaimolla on rahaa omiin juttuihinsa etc...
Ja nainen hoitaisi kotia ja lapsia. Jakaisi rakkautta.

Se olisi mielestäni ihannetapaus, mutta tämähän jää vain unelmaksi tämänpäivän morallin ja yhteiskuntajärjestelmän vallitessa..

Mutta oikeasti. Kunnioittakaa toisianne ja yrittäkää ymmärtää!

84

1699

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • juudit

      Tämä vaan passaa. Ja sitten se maksumies, ole hyvä ja ilmoittaudu niin pistetään hynttyyt yhteen. Jaan rakkautta aina sekä maanantaina, tiistaina keskiviikkona ja torstaina.

      • Kevyesti keskustelen

        No heti, kun sellainen tulonlähde järjestyy. Mutta kuten sanottu, tämä on mahdottomuus yleisellä tasolla. Tietysti sellainen muutos olisi niin mahdoton, että ei se sopisi.. Yhteiskuntajärjestelmämmekään ei valitettavasti tue tuota minun mielestäni ihannetilannetta.


    • Gebardi

      Ongelmahan on siinä, että vaikka se olisikin sinusta unelmatapaus, olisi se jollekulle muulle kauhistus. Sinulla on toki vapaus pyrkiä tuollaiseen elämäntilanteeseen ja nauttia siitä. Joku nainen ei halua olla puolisostaan noin riippuvainen, joku toinen haluaa tehdä merkittävää työtä, joku kolmas ei halua lapsia laisinkaan. Joku mies haluaisi olla kotona lasten kanssa, joku mies ei kestä paineita jotka elätysvastuuseen liittyvät, joku ei saa niin hyvää palkkaa että tuo toimisi.

      Siis tilanne voisi olla ihanteellinen sinulle, mutta ei kenelle tahansa naiselle tai kenelle tahansa miehelle.

      Roolithan ovat sellaiset kuin sovitaan, ja itse olen sitä mieltä, että yhdessä sovittuina ja molempien kykyjen ja kiinnostusten mukaan valittuina ne sopivat kantajilleen paremmin. Ei ole mitään järkeä määrätä jonkun oletetun suuremman empaattisuuden vuoksi tiettyä roolia toiselle, kun totuus kyseisestä empaattisuudesta voi olla aivan toinen. Vaikka siis keskiarvona oletus pitäisikin paikkansa.

      Palkan ja luonteenpiirteiden rinnastus oli aika outo... Ensinnäkin on kyseenalaista pystyykö nainen olemaan empaattisempi ja rakastavampi ja jos pystyisikin, niin miten se palkkaukseen liittyisi? Jotkut luonteenpiirteet ovat sellaisia, että ei niihin juuri voi vaikuttaa (kasvatusta lukuunottamatta). Palkkaepätasa-arvo taas on vain päätöksistä kiinni. Jos oletetaan naisilla olevan tuollaisen empaattisuusedun, voisi se rinnastua miesten fyysiseen voimaan. Ei sekään ole tasa-arvokysymys.

      Ja varmuudeksi vielä loppuun: olkaa vain kotiäitejä ja uraisiä. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että ihmiset valitsevat ne perinteiset sukupuoliroolit kunhan valitsevat siksi, että ne sopivat itselle eivätkä siksi, että ne ovat perinteiset.

      Ja unohtakaa nyt jo se, että feminismin tavoite olisi tehdä naisista miehiä tai päinvastoin. Tavoite on antaa kaikille valinnanvapaus sen suhteen, millaiset roolit sopivat. Ei määrätä rooleja suuntaan tai toiseen.

      • Gebardi

        "joku toinen haluaa tehdä merkittävää työtä"

        Ja ennen kuin joku älähtää, niin tarkennan, että työtä josta saa arvostusta ja mainetta osakseen. Totta kai kotiäitiys on arvokasta ja merkittävää työtä.


      • Maria
        Gebardi kirjoitti:

        "joku toinen haluaa tehdä merkittävää työtä"

        Ja ennen kuin joku älähtää, niin tarkennan, että työtä josta saa arvostusta ja mainetta osakseen. Totta kai kotiäitiys on arvokasta ja merkittävää työtä.

        "Totta kai kotiäitiys on arvokasta ja merkittävää työtä."

        Kunhan siitä vaan maksetaan hyvin...
        ;))


      • Gebardi
        Maria kirjoitti:

        "Totta kai kotiäitiys on arvokasta ja merkittävää työtä."

        Kunhan siitä vaan maksetaan hyvin...
        ;))

        "Kunhan siitä vaan maksetaan hyvin..."

        Noin yhteiskunnan kannalta ja perheiden onnellisuudenkin kannalta se on kyllä arvokasta ilmankin! Kasvatustyö yleensäkin on, mutta eipä siitä yleensä rahallista arvostusta saa. Joku tietysti mittaa arvoa vain rahalla, mutta minusta se ei tähän mittariksi sovi. Harvoin asiat noin yksiselitteisiä ovat, Maria hyvä.


      • Kevyesti keskustelen

        Ainakin keskustelua heräsi.. Se on tärkein juttu. Tottuuttahan tuskin on kellään ja siksi tykkään aina vähän liioitella. No niin asiaan..

        Niin no tässä tulee taas tätä minun elämännäkemystä, jolla nyt ei ole luterilaisuutta enemmän merkitystä. Mutta niin.
        Kuten sanottu, tuo ei ole mahdollista nykypäivän luonnosta vierautumisen aikana. Olemme jo niin kaukana, ettei sitä voi käsittää. Mutta ymmrteekseni nuo mainitsemani "perinteiset" roolit ovat ne luonnolliset, joihin ihminen on rakennettu... Sitten on muokkautunut tämä nykyihminen ja evoluutio jaktaa kulkuaan. Ikävä kyllä mielestäni ihmissielut eivät muutu evolution tahdissa..

        Nainen on lapselle äiti, joka imettää. Empaattisempi hahmo. Läheisempi ja rakastavampi. Luonnostaan. Näin väitän.
        Tuolla rinnastuksella haluaisin vain kertoa, että ihannoidaan suuresti rahaa ja palkkausta, mutta kukaan ei ihannoi pehmeämpiä arvoja. Tämä heijastuu mm. tässä aiheessa, mutta on oleva myös muilla ihmisyyden tasoilla.

        Ja loppuun: Väitätkö todella, että feministit haluaisivat asioita, joita ei ole vain miehillä? En ymmärrä miksi niiden pitäisi niitä aina saada? Vertaan palloilupeliin. Puolustaja tekee harvemmin maalin kuin hyökkääjä, mutta ilman puolustuksen pelinavausta ei hyökkääjä pääsisi maalia tekemään.


      • Gebardi
        Kevyesti keskustelen kirjoitti:

        Ainakin keskustelua heräsi.. Se on tärkein juttu. Tottuuttahan tuskin on kellään ja siksi tykkään aina vähän liioitella. No niin asiaan..

        Niin no tässä tulee taas tätä minun elämännäkemystä, jolla nyt ei ole luterilaisuutta enemmän merkitystä. Mutta niin.
        Kuten sanottu, tuo ei ole mahdollista nykypäivän luonnosta vierautumisen aikana. Olemme jo niin kaukana, ettei sitä voi käsittää. Mutta ymmrteekseni nuo mainitsemani "perinteiset" roolit ovat ne luonnolliset, joihin ihminen on rakennettu... Sitten on muokkautunut tämä nykyihminen ja evoluutio jaktaa kulkuaan. Ikävä kyllä mielestäni ihmissielut eivät muutu evolution tahdissa..

        Nainen on lapselle äiti, joka imettää. Empaattisempi hahmo. Läheisempi ja rakastavampi. Luonnostaan. Näin väitän.
        Tuolla rinnastuksella haluaisin vain kertoa, että ihannoidaan suuresti rahaa ja palkkausta, mutta kukaan ei ihannoi pehmeämpiä arvoja. Tämä heijastuu mm. tässä aiheessa, mutta on oleva myös muilla ihmisyyden tasoilla.

        Ja loppuun: Väitätkö todella, että feministit haluaisivat asioita, joita ei ole vain miehillä? En ymmärrä miksi niiden pitäisi niitä aina saada? Vertaan palloilupeliin. Puolustaja tekee harvemmin maalin kuin hyökkääjä, mutta ilman puolustuksen pelinavausta ei hyökkääjä pääsisi maalia tekemään.

        "mainitsemani "perinteiset" roolit ovat ne luonnolliset, joihin ihminen on rakennettu..."

        Vaikka tuo oletus pitäisikin paikkansa suurimman osan ihmisistä kohdalla, on selvää että kaikille nuo roolit eivät sovi. Siksi ei ole järkeä runnoa mitään ihmisiä rooleihin vain sen perusteella, mitä housuista löytyy.

        "Nainen on lapselle äiti, joka imettää. Empaattisempi hahmo. Läheisempi ja rakastavampi. Luonnostaan. Näin väitän."

        Joku nainen on enemmän, joku vähemmän. Ei tilanne ole niin yksiselitteinen. Tutkimusten mukaan lapsella ainakin voi olla yhtä läheinen hoitajasuhde mieheen kuin naiseenkin. Tuo voi keskimäärin pitää paikkansa, mutta kyllähän sitä pitää poikkeukset säännöstä hyväksyä.

        "Väitätkö todella, että feministit haluaisivat asioita, joita ei ole vain miehillä?"

        No jos ajatellaan, että tasa-arvo ja oikeus toteuttaa itseään ovat vain miehillä niin sitten feministit ehkä tahtovat laajentaa nämä kaikille. Muussa tapauksessa olen eri mieltä. Feministeissä muuten on miehiäkin. Joka tapauksessa suurin osa feministeistä on monessa asiassa ihan tyytyväisiä rooliinsa (mies- tai naisrooliin), mutta sukupuoliroolien kapeudesta ja rajoittavuudesta johtuen usein joku paikka ahdistaa.

        "En ymmärrä miksi niiden pitäisi niitä aina saada?"

        Miksi sitten ei pitäisi? Mitä sellaisia asioita miehillä on, joita yhtä pätevien naisten ei pitäisi saada? Tai naisilla joita yhtä pätevien miesten ei pitäisi saada?

        "Vertaan palloilupeliin. Puolustaja tekee harvemmin maalin kuin hyökkääjä, mutta ilman puolustuksen pelinavausta ei hyökkääjä pääsisi maalia tekemään."

        Otetaanpa tämän kautta vielä edellinen viesti uusiksi... Eli feministin tavoite ei ole laittaa luontaista puolustajaa hyökkääjäksi tai tehdä kaikista vain puolustajia tai hyökkääjiä vaan valita maalivahdit,laita- ja keskuspuolustajat, hyökkäävät ja puolustavat keskikentät, laitalinkit, targethyökkääjät ja piilokärjet todellisten kykyjensä ja taipumustensa perusteella, ei vaikkapa nimen tai hiusten värin perusteella.


      • Maria
        Gebardi kirjoitti:

        "mainitsemani "perinteiset" roolit ovat ne luonnolliset, joihin ihminen on rakennettu..."

        Vaikka tuo oletus pitäisikin paikkansa suurimman osan ihmisistä kohdalla, on selvää että kaikille nuo roolit eivät sovi. Siksi ei ole järkeä runnoa mitään ihmisiä rooleihin vain sen perusteella, mitä housuista löytyy.

        "Nainen on lapselle äiti, joka imettää. Empaattisempi hahmo. Läheisempi ja rakastavampi. Luonnostaan. Näin väitän."

        Joku nainen on enemmän, joku vähemmän. Ei tilanne ole niin yksiselitteinen. Tutkimusten mukaan lapsella ainakin voi olla yhtä läheinen hoitajasuhde mieheen kuin naiseenkin. Tuo voi keskimäärin pitää paikkansa, mutta kyllähän sitä pitää poikkeukset säännöstä hyväksyä.

        "Väitätkö todella, että feministit haluaisivat asioita, joita ei ole vain miehillä?"

        No jos ajatellaan, että tasa-arvo ja oikeus toteuttaa itseään ovat vain miehillä niin sitten feministit ehkä tahtovat laajentaa nämä kaikille. Muussa tapauksessa olen eri mieltä. Feministeissä muuten on miehiäkin. Joka tapauksessa suurin osa feministeistä on monessa asiassa ihan tyytyväisiä rooliinsa (mies- tai naisrooliin), mutta sukupuoliroolien kapeudesta ja rajoittavuudesta johtuen usein joku paikka ahdistaa.

        "En ymmärrä miksi niiden pitäisi niitä aina saada?"

        Miksi sitten ei pitäisi? Mitä sellaisia asioita miehillä on, joita yhtä pätevien naisten ei pitäisi saada? Tai naisilla joita yhtä pätevien miesten ei pitäisi saada?

        "Vertaan palloilupeliin. Puolustaja tekee harvemmin maalin kuin hyökkääjä, mutta ilman puolustuksen pelinavausta ei hyökkääjä pääsisi maalia tekemään."

        Otetaanpa tämän kautta vielä edellinen viesti uusiksi... Eli feministin tavoite ei ole laittaa luontaista puolustajaa hyökkääjäksi tai tehdä kaikista vain puolustajia tai hyökkääjiä vaan valita maalivahdit,laita- ja keskuspuolustajat, hyökkäävät ja puolustavat keskikentät, laitalinkit, targethyökkääjät ja piilokärjet todellisten kykyjensä ja taipumustensa perusteella, ei vaikkapa nimen tai hiusten värin perusteella.

        kerro minulle kuka imettää ja hoitaa vastasyntynyttä, jos sitä ei tee nainen? Jos emon rooli ei sovi, on syytä jättää perilliset hankkimatta!!!

        Minusta sinulla on outoja käsityksiä naisista äitinä. On olemassa biologia, jota ei käy kieltäminen. Sillä perusteella että nainen on vähemmän äidillinen, ei hänelle tule suoda oikeutta jättää jälkeläistään oman onnensa nojaan.

        Sailaksen viimeisin sai nämä uusavuttomat jälleen kerran älähtämään. Toivottavasti joku muistaa mitä olen täällä kirjoitellut...


      • Gebardi
        Maria kirjoitti:

        kerro minulle kuka imettää ja hoitaa vastasyntynyttä, jos sitä ei tee nainen? Jos emon rooli ei sovi, on syytä jättää perilliset hankkimatta!!!

        Minusta sinulla on outoja käsityksiä naisista äitinä. On olemassa biologia, jota ei käy kieltäminen. Sillä perusteella että nainen on vähemmän äidillinen, ei hänelle tule suoda oikeutta jättää jälkeläistään oman onnensa nojaan.

        Sailaksen viimeisin sai nämä uusavuttomat jälleen kerran älähtämään. Toivottavasti joku muistaa mitä olen täällä kirjoitellut...

        Ja sinulla on kyllä omituinen käsitys minun käsityksistäni. Mahdoitko lukea lainkaan viestiä, johon vastasit?

        Onhan se nyt selvää, ettei imettäminen käy mieheltä. Sen sijaan vastasyntyneen muuhun hoitoon miehenkin on hyvä osallistua. Ei biologiaa voi tai tarvitsekaan kumota. Ei se silti tarkoita sitä, että naisen olisi pakko olla pelkkä hoivaemo. Imetysajan jälkeen sen roolin voi hoitaa ihan yhtä hyvin mieskin. Ja älä nyt taas väitä että minusta miehen PITÄISI hoitaa se, niinhän en sanonut. Ylipäätään en kannta tuota tiukkaa jakoa elättäjiin ja hoitajiin. Siinä kärsii kumpikin.

        "Sillä perusteella että nainen on vähemmän äidillinen, ei hänelle tule suoda oikeutta jättää jälkeläistään oman onnensa nojaan"

        Ei kenellekään tule sellaista oikeutta suoda. Piste. Ei miehellekään. Edelleenkään en ole mitään sellaista tai siihen viittaavaakaan esittänytkään.

        Sailaksesta minulla ei olisi kuin pahaa sanottavaa, joten jätän sanomatta.


      • Maria
        Gebardi kirjoitti:

        Ja sinulla on kyllä omituinen käsitys minun käsityksistäni. Mahdoitko lukea lainkaan viestiä, johon vastasit?

        Onhan se nyt selvää, ettei imettäminen käy mieheltä. Sen sijaan vastasyntyneen muuhun hoitoon miehenkin on hyvä osallistua. Ei biologiaa voi tai tarvitsekaan kumota. Ei se silti tarkoita sitä, että naisen olisi pakko olla pelkkä hoivaemo. Imetysajan jälkeen sen roolin voi hoitaa ihan yhtä hyvin mieskin. Ja älä nyt taas väitä että minusta miehen PITÄISI hoitaa se, niinhän en sanonut. Ylipäätään en kannta tuota tiukkaa jakoa elättäjiin ja hoitajiin. Siinä kärsii kumpikin.

        "Sillä perusteella että nainen on vähemmän äidillinen, ei hänelle tule suoda oikeutta jättää jälkeläistään oman onnensa nojaan"

        Ei kenellekään tule sellaista oikeutta suoda. Piste. Ei miehellekään. Edelleenkään en ole mitään sellaista tai siihen viittaavaakaan esittänytkään.

        Sailaksesta minulla ei olisi kuin pahaa sanottavaa, joten jätän sanomatta.

        Ymmärsitkö tahallasi vääein vai onko sinullakin omituinen käsitys minun käsityksistäni?

        Naisen/äidin ei myöskään tule väkisin olla jotain muuta (muodikkaasti), KUN on alkanut äidiksi, sillä pesti kestää loppuelämän ja on täysin vapaaehtoinen! Minä kannatan yksilön vastuuta tehdyissä valinnoista, aina ja kaikessa.

        Sailas forever!
        :)


      • urho
        Gebardi kirjoitti:

        "Kunhan siitä vaan maksetaan hyvin..."

        Noin yhteiskunnan kannalta ja perheiden onnellisuudenkin kannalta se on kyllä arvokasta ilmankin! Kasvatustyö yleensäkin on, mutta eipä siitä yleensä rahallista arvostusta saa. Joku tietysti mittaa arvoa vain rahalla, mutta minusta se ei tähän mittariksi sovi. Harvoin asiat noin yksiselitteisiä ovat, Maria hyvä.

        Naiset riviin järjesty ja pitäkää turpa kii siskot, tai mä hakkaan akkani ja siinä sitten taas poliis.......................


      • Gebardi
        Maria kirjoitti:

        Ymmärsitkö tahallasi vääein vai onko sinullakin omituinen käsitys minun käsityksistäni?

        Naisen/äidin ei myöskään tule väkisin olla jotain muuta (muodikkaasti), KUN on alkanut äidiksi, sillä pesti kestää loppuelämän ja on täysin vapaaehtoinen! Minä kannatan yksilön vastuuta tehdyissä valinnoista, aina ja kaikessa.

        Sailas forever!
        :)

        "Naisen/äidin ei myöskään tule väkisin olla jotain muuta (muodikkaasti), KUN on alkanut äidiksi, sillä pesti kestää loppuelämän ja on täysin vapaaehtoinen!"

        Olen täysin samaa mieltä, ja tämä on linjassa edellisten kommenttieni kanssa. En ymmärrä miksi esität tämän kuin se jotenkin eroaisi minun kannastani. Vanhemmuus (myös isyys) on elämänmittainen pesti ja kyllä ne vanhempien roolit tulisi olla selvillä siinä vaiheessa kun lapsia hankitaan. KUMMALLAKAAN vanhemmalla ei ole oikeutta enää silloin paeta vastuutaan.

        Sen sijaan (tämä on nyt se pointti) on mahdollista valita vanhempien roolit toisinkin kuin perinteisessä ydinperhemallissa, joko tasaisemmin (molemmat elättävät, molemmat hoivaavat) tai jopa aivan päinvastaisesti (mies hoivaa, nainen elättää). Tämä ei tarkoita, että ne pitäisi valita toisin. Kyse ei ole mistään muodikkuudesta (omituinen ajatuskin!) vaan siitä, minkälainen toiminta kenellekin on luontaisempaa. Ei tee äidistä vähempää äitiä jos hänen roolinsa lapsen hoidossa ei ole sama kuin perinteisen madonnaäidin. Ei tee isästä vähempää isää jos hän keskittyy hoivaamiseen elättämisen sijaan. Näin siis kunhan kokonaisuus toimii.


      • Maria
        Gebardi kirjoitti:

        "Naisen/äidin ei myöskään tule väkisin olla jotain muuta (muodikkaasti), KUN on alkanut äidiksi, sillä pesti kestää loppuelämän ja on täysin vapaaehtoinen!"

        Olen täysin samaa mieltä, ja tämä on linjassa edellisten kommenttieni kanssa. En ymmärrä miksi esität tämän kuin se jotenkin eroaisi minun kannastani. Vanhemmuus (myös isyys) on elämänmittainen pesti ja kyllä ne vanhempien roolit tulisi olla selvillä siinä vaiheessa kun lapsia hankitaan. KUMMALLAKAAN vanhemmalla ei ole oikeutta enää silloin paeta vastuutaan.

        Sen sijaan (tämä on nyt se pointti) on mahdollista valita vanhempien roolit toisinkin kuin perinteisessä ydinperhemallissa, joko tasaisemmin (molemmat elättävät, molemmat hoivaavat) tai jopa aivan päinvastaisesti (mies hoivaa, nainen elättää). Tämä ei tarkoita, että ne pitäisi valita toisin. Kyse ei ole mistään muodikkuudesta (omituinen ajatuskin!) vaan siitä, minkälainen toiminta kenellekin on luontaisempaa. Ei tee äidistä vähempää äitiä jos hänen roolinsa lapsen hoidossa ei ole sama kuin perinteisen madonnaäidin. Ei tee isästä vähempää isää jos hän keskittyy hoivaamiseen elättämisen sijaan. Näin siis kunhan kokonaisuus toimii.

        laatua oleva fiba ajattelussasi, ja se on: jos sinulle vastaa pitää kommentoida SINUN vastaustasi, eikä puhua omasta näkemyksestään.

        MINUA taas ei niinkään kiinnosta kopioida sinun tekstiäsi ja analysoida sitä, kuin kirjoittaa omia ajatuksiani, jotka heräävät lukiessani SINUN kirjoituksiani. Olen aina olettanut, että näin keskustelu syntyy ja rönsyilee. Saatan olla siis väärässä??

        Tämä johtaa siihen, että SINä syytät minua jostain, josta MINÄ en ole syyttänyt SINUA.
        Tämän kun tajuat (tai unohdat), osaat lukea enemmän ja tehokkaammin MINUN kirjoituksiani.

        Aiheesta vielä: Nainen päättää nykyään (ja lieveilmiöt) miltä äitiys "näyttää". Se ei ole enää lapsen ja perheen tarpeista lähtöisin vaan puhtaasti itsekäs rooli, jota vaan on pakko kantaa, kun on lapsia. Monikaan ei enää mieti, mitä sen kuuluisi lapselle antaa ja että sen roolin otettuaan, pitäisi jostain luopua. Sillä synnyttäminen on edelleen VAPAAEHTOISTA.
        Feminismi on ajanut naisten päähän, että heillä on oikeus hylätä jota omat lapsensa, hyvällä omalla tunolla, kun se tehdään tasa-arvon nimissä. Lisäpointtina voi käyttää myös; eihän miehetkään...argumenttia...Säälittävää. Tilanne johtaa siihen, että meillä on yksinäisiä ja siitä KÄRSIVIÄ (masentuneita) lapsia enemmän kuin koskaan.
        Toisaalta äitiyttä olisi kovasti tuettava, mutta kun kysytään miten, ainoa selvä pointti on RAHA! Joka taas on huonosti sovitettavissa motiiviksi.
        Tämä minua kauhistuttaa!


      • Maria
        Gebardi kirjoitti:

        "Naisen/äidin ei myöskään tule väkisin olla jotain muuta (muodikkaasti), KUN on alkanut äidiksi, sillä pesti kestää loppuelämän ja on täysin vapaaehtoinen!"

        Olen täysin samaa mieltä, ja tämä on linjassa edellisten kommenttieni kanssa. En ymmärrä miksi esität tämän kuin se jotenkin eroaisi minun kannastani. Vanhemmuus (myös isyys) on elämänmittainen pesti ja kyllä ne vanhempien roolit tulisi olla selvillä siinä vaiheessa kun lapsia hankitaan. KUMMALLAKAAN vanhemmalla ei ole oikeutta enää silloin paeta vastuutaan.

        Sen sijaan (tämä on nyt se pointti) on mahdollista valita vanhempien roolit toisinkin kuin perinteisessä ydinperhemallissa, joko tasaisemmin (molemmat elättävät, molemmat hoivaavat) tai jopa aivan päinvastaisesti (mies hoivaa, nainen elättää). Tämä ei tarkoita, että ne pitäisi valita toisin. Kyse ei ole mistään muodikkuudesta (omituinen ajatuskin!) vaan siitä, minkälainen toiminta kenellekin on luontaisempaa. Ei tee äidistä vähempää äitiä jos hänen roolinsa lapsen hoidossa ei ole sama kuin perinteisen madonnaäidin. Ei tee isästä vähempää isää jos hän keskittyy hoivaamiseen elättämisen sijaan. Näin siis kunhan kokonaisuus toimii.

        kirjoituksestasi sanon, että muista sitä koiran kasvatus/alistusjuttua, jonka sinulle tässä taannoin kirjoitin ja sovella sitä tuohon loppuun.
        Se sopii täydellisesti.


      • marinca
        Maria kirjoitti:

        laatua oleva fiba ajattelussasi, ja se on: jos sinulle vastaa pitää kommentoida SINUN vastaustasi, eikä puhua omasta näkemyksestään.

        MINUA taas ei niinkään kiinnosta kopioida sinun tekstiäsi ja analysoida sitä, kuin kirjoittaa omia ajatuksiani, jotka heräävät lukiessani SINUN kirjoituksiani. Olen aina olettanut, että näin keskustelu syntyy ja rönsyilee. Saatan olla siis väärässä??

        Tämä johtaa siihen, että SINä syytät minua jostain, josta MINÄ en ole syyttänyt SINUA.
        Tämän kun tajuat (tai unohdat), osaat lukea enemmän ja tehokkaammin MINUN kirjoituksiani.

        Aiheesta vielä: Nainen päättää nykyään (ja lieveilmiöt) miltä äitiys "näyttää". Se ei ole enää lapsen ja perheen tarpeista lähtöisin vaan puhtaasti itsekäs rooli, jota vaan on pakko kantaa, kun on lapsia. Monikaan ei enää mieti, mitä sen kuuluisi lapselle antaa ja että sen roolin otettuaan, pitäisi jostain luopua. Sillä synnyttäminen on edelleen VAPAAEHTOISTA.
        Feminismi on ajanut naisten päähän, että heillä on oikeus hylätä jota omat lapsensa, hyvällä omalla tunolla, kun se tehdään tasa-arvon nimissä. Lisäpointtina voi käyttää myös; eihän miehetkään...argumenttia...Säälittävää. Tilanne johtaa siihen, että meillä on yksinäisiä ja siitä KÄRSIVIÄ (masentuneita) lapsia enemmän kuin koskaan.
        Toisaalta äitiyttä olisi kovasti tuettava, mutta kun kysytään miten, ainoa selvä pointti on RAHA! Joka taas on huonosti sovitettavissa motiiviksi.
        Tämä minua kauhistuttaa!

        Niin. Villi tilanne syntyy kun äiti päättää että isä hoitaa eikä isä tahdokaan. Sitä kai tarkotit? Noh, sitten hoitaa yhteiskunta...noloa.
        Yksilön vastuu on hyvä sana tässä, se vaan on täysin tässä yhteiskuntariippuvaisessa maailmassa unohdettu! Vastuita yritetään mahdollisimman pitkälle poistaa ja pelkkiä oikeuksia tuoda tilalle. Ainakin mitä tulee naisten asemaan.

        Samaa mieltä. Sailas forever!


      • Sanelma
        Maria kirjoitti:

        laatua oleva fiba ajattelussasi, ja se on: jos sinulle vastaa pitää kommentoida SINUN vastaustasi, eikä puhua omasta näkemyksestään.

        MINUA taas ei niinkään kiinnosta kopioida sinun tekstiäsi ja analysoida sitä, kuin kirjoittaa omia ajatuksiani, jotka heräävät lukiessani SINUN kirjoituksiani. Olen aina olettanut, että näin keskustelu syntyy ja rönsyilee. Saatan olla siis väärässä??

        Tämä johtaa siihen, että SINä syytät minua jostain, josta MINÄ en ole syyttänyt SINUA.
        Tämän kun tajuat (tai unohdat), osaat lukea enemmän ja tehokkaammin MINUN kirjoituksiani.

        Aiheesta vielä: Nainen päättää nykyään (ja lieveilmiöt) miltä äitiys "näyttää". Se ei ole enää lapsen ja perheen tarpeista lähtöisin vaan puhtaasti itsekäs rooli, jota vaan on pakko kantaa, kun on lapsia. Monikaan ei enää mieti, mitä sen kuuluisi lapselle antaa ja että sen roolin otettuaan, pitäisi jostain luopua. Sillä synnyttäminen on edelleen VAPAAEHTOISTA.
        Feminismi on ajanut naisten päähän, että heillä on oikeus hylätä jota omat lapsensa, hyvällä omalla tunolla, kun se tehdään tasa-arvon nimissä. Lisäpointtina voi käyttää myös; eihän miehetkään...argumenttia...Säälittävää. Tilanne johtaa siihen, että meillä on yksinäisiä ja siitä KÄRSIVIÄ (masentuneita) lapsia enemmän kuin koskaan.
        Toisaalta äitiyttä olisi kovasti tuettava, mutta kun kysytään miten, ainoa selvä pointti on RAHA! Joka taas on huonosti sovitettavissa motiiviksi.
        Tämä minua kauhistuttaa!

        Lapsia on hylätty niin kauan kun ihmiskunta on ollut olemassa - feminismiä?


      • Gebardi
        Maria kirjoitti:

        kirjoituksestasi sanon, että muista sitä koiran kasvatus/alistusjuttua, jonka sinulle tässä taannoin kirjoitin ja sovella sitä tuohon loppuun.
        Se sopii täydellisesti.

        Minun on ylipäätään vaikea nähdä tuota yhteyttä ihmisen tarpeidensa toteuttamisen ja koiralle rajojen osoittamisen välillä. En ole ajamassa ketään mihinkään hänelle luonnottomaan rooliin. Fakta on, että joka tilanteessa eivät vanhat ja monessa tilanteessa hyvätkään roolit toimi.


      • Gebardi
        Maria kirjoitti:

        laatua oleva fiba ajattelussasi, ja se on: jos sinulle vastaa pitää kommentoida SINUN vastaustasi, eikä puhua omasta näkemyksestään.

        MINUA taas ei niinkään kiinnosta kopioida sinun tekstiäsi ja analysoida sitä, kuin kirjoittaa omia ajatuksiani, jotka heräävät lukiessani SINUN kirjoituksiani. Olen aina olettanut, että näin keskustelu syntyy ja rönsyilee. Saatan olla siis väärässä??

        Tämä johtaa siihen, että SINä syytät minua jostain, josta MINÄ en ole syyttänyt SINUA.
        Tämän kun tajuat (tai unohdat), osaat lukea enemmän ja tehokkaammin MINUN kirjoituksiani.

        Aiheesta vielä: Nainen päättää nykyään (ja lieveilmiöt) miltä äitiys "näyttää". Se ei ole enää lapsen ja perheen tarpeista lähtöisin vaan puhtaasti itsekäs rooli, jota vaan on pakko kantaa, kun on lapsia. Monikaan ei enää mieti, mitä sen kuuluisi lapselle antaa ja että sen roolin otettuaan, pitäisi jostain luopua. Sillä synnyttäminen on edelleen VAPAAEHTOISTA.
        Feminismi on ajanut naisten päähän, että heillä on oikeus hylätä jota omat lapsensa, hyvällä omalla tunolla, kun se tehdään tasa-arvon nimissä. Lisäpointtina voi käyttää myös; eihän miehetkään...argumenttia...Säälittävää. Tilanne johtaa siihen, että meillä on yksinäisiä ja siitä KÄRSIVIÄ (masentuneita) lapsia enemmän kuin koskaan.
        Toisaalta äitiyttä olisi kovasti tuettava, mutta kun kysytään miten, ainoa selvä pointti on RAHA! Joka taas on huonosti sovitettavissa motiiviksi.
        Tämä minua kauhistuttaa!

        "laatua oleva fiba ajattelussasi, ja se on: jos sinulle vastaa pitää kommentoida SINUN vastaustasi, eikä puhua omasta näkemyksestään."

        Vähintäänkin jonkinlainen linkitys viestiin johon vastaa olisi hyvä. Voisihan sitä höpötellä täällä ohi toistensa ja eri asioista, mutta ei se ole keskustelua.

        Loppuviestiäsi en jaksa kommentoida, sen sisältämät argumentit on puitu täällä monesti ja luulen, että tiedät itsekin etteivät asiat ole noin yksinkertaisia.

        Olkoon, en jaksa inttää.


      • Maria
        Sanelma kirjoitti:

        Lapsia on hylätty niin kauan kun ihmiskunta on ollut olemassa - feminismiä?

        että feminismi on tehnyt siitä ongelman. Kun puhun ongelmasta en puhu yksittäistapauksista, joista täällä mielellään puhutaan, vaan suuntauksesta.

        Lasten yksinolo on ollut Suomessa tätä nykyä sellaisessa mittakaavassa, että muu Eurooppa sitä taannoin äimisteli. Monessa maassa monen tunnin yksinolo olisi merkinnyt heitteillejättöä. Mutta ei edistyksellisessä Suomessa. Sillä lasten edun ajaminen ei näytä toteutuvan naisten edun ajamisen rinnalla, vaikka niin väitetään. Olen joskus jopa kuullut, että se olisi yksi ja sama asia. Olen itse kyllä eri mieltä. Joskus asia on voinut olla niin, mutta ei sen jälkeen kun äitiys on erotettu naisen elämästä tasa-arvon esteeksi!

        Joku on AINA maksajana. En vain jaksa ymmärtää, miksi maksajaksi pakotetaan henkilö, jolla olemassa oloonsa on kaikkein vähiten osuutta?


      • Maria
        Gebardi kirjoitti:

        Minun on ylipäätään vaikea nähdä tuota yhteyttä ihmisen tarpeidensa toteuttamisen ja koiralle rajojen osoittamisen välillä. En ole ajamassa ketään mihinkään hänelle luonnottomaan rooliin. Fakta on, että joka tilanteessa eivät vanhat ja monessa tilanteessa hyvätkään roolit toimi.

        että et ymmärtänyt pointtia. Mutta ei se mitään. Meillä kaikilla on huonoja päiviä. Jospa nyt on sinun vuorosi?

        Rajojen osoittamisella ei ole tässä yhteydessä merkitystä, siitä en ole puhunut sanaakaan. Joten kukas nyt vääristelee ja puhuu muuta kuin kirjoitin??

        Sen sijaan alistamisesta olen puhunut, joka ei onnistu, jos asianomainen ei siihen alistu. Ei millään. "Näytellä" sen voi, mutta todellista alistumista se ei osoita. Sanan alistuminen voi tässä yhteydessä lukea myös vastuuna.

        Joku voi alistua avioliittoon, joku vanhemmaksi, mutta totuus näkyy myöhemmin, mm. välinpitämättömyytenä alistajaansa kohtaan ja vastuuttomuutena tehdyistä ratkaisuista.


      • Gebardi
        Maria kirjoitti:

        että et ymmärtänyt pointtia. Mutta ei se mitään. Meillä kaikilla on huonoja päiviä. Jospa nyt on sinun vuorosi?

        Rajojen osoittamisella ei ole tässä yhteydessä merkitystä, siitä en ole puhunut sanaakaan. Joten kukas nyt vääristelee ja puhuu muuta kuin kirjoitin??

        Sen sijaan alistamisesta olen puhunut, joka ei onnistu, jos asianomainen ei siihen alistu. Ei millään. "Näytellä" sen voi, mutta todellista alistumista se ei osoita. Sanan alistuminen voi tässä yhteydessä lukea myös vastuuna.

        Joku voi alistua avioliittoon, joku vanhemmaksi, mutta totuus näkyy myöhemmin, mm. välinpitämättömyytenä alistajaansa kohtaan ja vastuuttomuutena tehdyistä ratkaisuista.

        Ongelmahan nimenomaan ratkeaa, kun ihmiset saavat valita itselleen sopivat roolit eikä heitä alisteta rooleihin, jotka heille eivät mahdollisesti sovi.


      • Maria
        Gebardi kirjoitti:

        Ongelmahan nimenomaan ratkeaa, kun ihmiset saavat valita itselleen sopivat roolit eikä heitä alisteta rooleihin, jotka heille eivät mahdollisesti sovi.

        ja empatiaa noudattaen, Gebardi.
        Itse valittu rooli synnyttäneellä naisella on äidin rooli, joka ei poistu elinikänä.
        Ympyrä sulkeutui.


      • Gebardi
        Maria kirjoitti:

        ja empatiaa noudattaen, Gebardi.
        Itse valittu rooli synnyttäneellä naisella on äidin rooli, joka ei poistu elinikänä.
        Ympyrä sulkeutui.

        Mutta vanhemman rooleja on monenlaisia. Homman voi hoitaa myös hyvin monella tavalla. Hoivaäitiys ei ole ainoaa hyvää äitiyttä eikä elatusisyys ainoaa hyvää isyyttä.

        Siinä sitä sulkeumaa.


      • Maria
        Gebardi kirjoitti:

        Mutta vanhemman rooleja on monenlaisia. Homman voi hoitaa myös hyvin monella tavalla. Hoivaäitiys ei ole ainoaa hyvää äitiyttä eikä elatusisyys ainoaa hyvää isyyttä.

        Siinä sitä sulkeumaa.

        nykyään niin suosittua "etävanhemmuutta"?? Minulle se on kirosana. Ehkä se menettelee 16-17 vuotiaan opiskelijan kanssa, mutta alle kouluikäisen...Lapsi kaipaa hoivaa, jokainen. Ilman sitä ei yksikään ihmistaimi elä ja kehity normaaliksi empaatttiseksi ihmiseksi. Tätä juuri pelkäsin sinun tarkoittavan tuolla "monenlaisella roolilla". Äiti ei voi olla kuin yhdellä tapaa, synnyttämällä lapsi. Ja kun sen valinnan on tehnyt, voi tietenkin "monenlaisten roolimallien" mukaan siirtää kasvatusvastuun pois itseltää, esim. yhteiskunnalle, tai antaa lapsen itsensä kasvattaa itsensä. Mutta lapsen etu siitä on helskutin kaukana!

        Kuka häntä ajattelee? Kukaan ei synny tänne omasta tarpestaan syntyä, vaan vanhempiensa itsekkäästä päätöksestä jatkaa sukuaan. Kyllä heillä tulisi olla myös vastuu, eikä ainoastaan oikeus ottaa minkä roolin tahtovat!

        Tässä on jälleen kyse siitä, että totuusarvot jäävät sinulla kaiken muun epäolennaisen alle. Piiloon.
        Asioiden tärkeysjärjestykseen laittaminen ja valintojen tekeminen sitoutumalla on nykyihmiselle vierasta. Sitä taas aiheuttaa hyvinvointivaltio, jonka puolesta sinäkin kiivaasti puhut ja jonka "palveluja" olisit jopa lisäämässä entisten jo sairasta riippuvuutta aiheuttavien lisäksi!

        Vanhemmuus on pirstaloitunut. Seurauksena mieleltään sairaita lapsia.


      • Gebardi
        Maria kirjoitti:

        nykyään niin suosittua "etävanhemmuutta"?? Minulle se on kirosana. Ehkä se menettelee 16-17 vuotiaan opiskelijan kanssa, mutta alle kouluikäisen...Lapsi kaipaa hoivaa, jokainen. Ilman sitä ei yksikään ihmistaimi elä ja kehity normaaliksi empaatttiseksi ihmiseksi. Tätä juuri pelkäsin sinun tarkoittavan tuolla "monenlaisella roolilla". Äiti ei voi olla kuin yhdellä tapaa, synnyttämällä lapsi. Ja kun sen valinnan on tehnyt, voi tietenkin "monenlaisten roolimallien" mukaan siirtää kasvatusvastuun pois itseltää, esim. yhteiskunnalle, tai antaa lapsen itsensä kasvattaa itsensä. Mutta lapsen etu siitä on helskutin kaukana!

        Kuka häntä ajattelee? Kukaan ei synny tänne omasta tarpestaan syntyä, vaan vanhempiensa itsekkäästä päätöksestä jatkaa sukuaan. Kyllä heillä tulisi olla myös vastuu, eikä ainoastaan oikeus ottaa minkä roolin tahtovat!

        Tässä on jälleen kyse siitä, että totuusarvot jäävät sinulla kaiken muun epäolennaisen alle. Piiloon.
        Asioiden tärkeysjärjestykseen laittaminen ja valintojen tekeminen sitoutumalla on nykyihmiselle vierasta. Sitä taas aiheuttaa hyvinvointivaltio, jonka puolesta sinäkin kiivaasti puhut ja jonka "palveluja" olisit jopa lisäämässä entisten jo sairasta riippuvuutta aiheuttavien lisäksi!

        Vanhemmuus on pirstaloitunut. Seurauksena mieleltään sairaita lapsia.

        "nykyään niin suosittua "etävanhemmuutta"??"

        En.

        "Äiti ei voi olla kuin yhdellä tapaa, synnyttämällä lapsi. Ja kun sen valinnan on tehnyt, voi tietenkin "monenlaisten roolimallien" mukaan siirtää kasvatusvastuun pois itseltää, esim. yhteiskunnalle, tai antaa lapsen itsensä kasvattaa itsensä. Mutta lapsen etu siitä on helskutin kaukana!"

        Tämä saa nyt olla kyllä viimeinen kerta kun tämän saman mutkan teen rautalankaan sinua varten:

        Myös isä voi olla hoivaaja, myös äiti voi olla elättäjä, molemmat voivat olla molempia yhdessä. Molemmat hommat on hoidettava, niin hoiva kuin elätyskin, mutta ei ole mitään absoluuttisesti oikeaa tapaa näiden vastuiden jakoon. Jollei niistä päästä sopuun, parempi olla hankkimatta lasta. Vastuu ei siis siirry pois vanhemmilta, mutta he voivat jakaa sen keskenään monin eri tavoin. Vastuu lapsen hyvinvoinnista on molempien vanhempien, ei vain toisen.

        Ehkä nyt jo ymmärsit? Viestisi loppuosaa en kommentoi, koska se lienee taas omaa pohdiskeluasi? Ainakaan mitään yhteyttä minun viestiini sillä ei ole.


      • Sanelma
        Maria kirjoitti:

        että feminismi on tehnyt siitä ongelman. Kun puhun ongelmasta en puhu yksittäistapauksista, joista täällä mielellään puhutaan, vaan suuntauksesta.

        Lasten yksinolo on ollut Suomessa tätä nykyä sellaisessa mittakaavassa, että muu Eurooppa sitä taannoin äimisteli. Monessa maassa monen tunnin yksinolo olisi merkinnyt heitteillejättöä. Mutta ei edistyksellisessä Suomessa. Sillä lasten edun ajaminen ei näytä toteutuvan naisten edun ajamisen rinnalla, vaikka niin väitetään. Olen joskus jopa kuullut, että se olisi yksi ja sama asia. Olen itse kyllä eri mieltä. Joskus asia on voinut olla niin, mutta ei sen jälkeen kun äitiys on erotettu naisen elämästä tasa-arvon esteeksi!

        Joku on AINA maksajana. En vain jaksa ymmärtää, miksi maksajaksi pakotetaan henkilö, jolla olemassa oloonsa on kaikkein vähiten osuutta?

        Kaunokirjallisuudessakin on kuvattu ilmiötä rehevästi ja värikkäästi, mm. Dickensin kammottavat kuvaukset feminismin kauhuista kuuluvat maailmankirjallisuuden klassikoihin.


      • Maria
        Gebardi kirjoitti:

        "nykyään niin suosittua "etävanhemmuutta"??"

        En.

        "Äiti ei voi olla kuin yhdellä tapaa, synnyttämällä lapsi. Ja kun sen valinnan on tehnyt, voi tietenkin "monenlaisten roolimallien" mukaan siirtää kasvatusvastuun pois itseltää, esim. yhteiskunnalle, tai antaa lapsen itsensä kasvattaa itsensä. Mutta lapsen etu siitä on helskutin kaukana!"

        Tämä saa nyt olla kyllä viimeinen kerta kun tämän saman mutkan teen rautalankaan sinua varten:

        Myös isä voi olla hoivaaja, myös äiti voi olla elättäjä, molemmat voivat olla molempia yhdessä. Molemmat hommat on hoidettava, niin hoiva kuin elätyskin, mutta ei ole mitään absoluuttisesti oikeaa tapaa näiden vastuiden jakoon. Jollei niistä päästä sopuun, parempi olla hankkimatta lasta. Vastuu ei siis siirry pois vanhemmilta, mutta he voivat jakaa sen keskenään monin eri tavoin. Vastuu lapsen hyvinvoinnista on molempien vanhempien, ei vain toisen.

        Ehkä nyt jo ymmärsit? Viestisi loppuosaa en kommentoi, koska se lienee taas omaa pohdiskeluasi? Ainakaan mitään yhteyttä minun viestiini sillä ei ole.

        edelleen siitä, että nainen hankkii lapsen vaikka ei pysty hoivaamaan, eikä tunne pienintäkään kutsumusta hommaan? Niin saattaa olla niissä tapauksissa, joissa syy lapsen hankintaa on taloudellinen, mutta en usko, että muissa.

        "Jollei päästä sopuun, parempi olla hankkimatta lasta." Vastuun pakoilua on lapsen omin nokkinensa jättäminen, mainittu etävanhemmuus. Vastuun pakoilua on myös maksattaa yhteiskunnalla lapsensa.
        Pitäiskö siis miehen ennalta tarkistaa, joutuuko hän itselleen usein vieraaseen hoivatyöhön, kun vaimoke on siihen kykenemätön? Miten se käy? Meinaatko että "akka" myöntää olevansa kyvytön äidiksi? Ja kuinka joku haluaa jotain johon tiedostaa olevansa kyvytön?

        Vika on edelleen siinä, että junnaat paikallasi kuin rikkinäinen äänilevy toistaen samaa asiaa. Mantrasi on kotoisin jostain hyvin huonosta saippuasarjasta, jossa kaikki käy aina hyvin ja järjestyy...


      • hertha
        Maria kirjoitti:

        Ymmärsitkö tahallasi vääein vai onko sinullakin omituinen käsitys minun käsityksistäni?

        Naisen/äidin ei myöskään tule väkisin olla jotain muuta (muodikkaasti), KUN on alkanut äidiksi, sillä pesti kestää loppuelämän ja on täysin vapaaehtoinen! Minä kannatan yksilön vastuuta tehdyissä valinnoista, aina ja kaikessa.

        Sailas forever!
        :)

        Etkö edellytä isäksi "alkaneelta" samaa?

        ---

        Kokemukseni mukaan äitinä oleminen (hyvänäkin äitinä oleminen) ei ole läheskään ainoa elämänsisältö.


      • Sohvi
        hertha kirjoitti:

        Etkö edellytä isäksi "alkaneelta" samaa?

        ---

        Kokemukseni mukaan äitinä oleminen (hyvänäkin äitinä oleminen) ei ole läheskään ainoa elämänsisältö.

        Aivan kuin lapset syntyisivät täysin neitseellisesti naisista, joita kutsutaan äideiksi. Ja ne lapset ovat äitien "syytä", kokonaan, vastatkoon pirulaiset niistä sitten myös kokonaan itse! Jo on.

        Mihin sitä kuuluisaa "isänmallia" tarvitaan, ei mihinkäänkö? Isän vastuuta? Entä yleensä yhteistä vanhemmuutta?

        Lisäksi täällä esitetään huuhaa-teoriaa siitä, että naisten tasa-arvon tavoittelu tallaa lasten edut alleen. Kautta ihmiskunnan historian ovat perheet/heimot/kyläyhteisöt/käsityöläis-/teollisuus-/porvarisyhteisöt jne. joutuneet hankkimaan elantonsa melkoisella ahertamisella, lapset myös. Jos lasta ei pantu työhön, joutui hän vaihtoehtoisesti kovaan koulutukseen, kävi varmaan työstä. Joutilaita ei ole juurikaan ollut varaa elätellä. Se yhteiskunnan kerma, jolla on ollut varaa herraskaiseen elämään, vaimojen varjelemiseen työltä palveluskunnan avulla ja lasten täysipäiväiseen paapomiseen, on ollut niin ohut ja ohimenevä siivu aikain saatossa kaiken kaikkiaan, ettei siitä mitään yleistä mallia saa millään eikä siitä ole esimerkiksi suurenmoisesta elämäntavasta.


      • Keskustelen kevyesti
        Maria kirjoitti:

        edelleen siitä, että nainen hankkii lapsen vaikka ei pysty hoivaamaan, eikä tunne pienintäkään kutsumusta hommaan? Niin saattaa olla niissä tapauksissa, joissa syy lapsen hankintaa on taloudellinen, mutta en usko, että muissa.

        "Jollei päästä sopuun, parempi olla hankkimatta lasta." Vastuun pakoilua on lapsen omin nokkinensa jättäminen, mainittu etävanhemmuus. Vastuun pakoilua on myös maksattaa yhteiskunnalla lapsensa.
        Pitäiskö siis miehen ennalta tarkistaa, joutuuko hän itselleen usein vieraaseen hoivatyöhön, kun vaimoke on siihen kykenemätön? Miten se käy? Meinaatko että "akka" myöntää olevansa kyvytön äidiksi? Ja kuinka joku haluaa jotain johon tiedostaa olevansa kyvytön?

        Vika on edelleen siinä, että junnaat paikallasi kuin rikkinäinen äänilevy toistaen samaa asiaa. Mantrasi on kotoisin jostain hyvin huonosta saippuasarjasta, jossa kaikki käy aina hyvin ja järjestyy...

        Pari päivää poissa ja hirveesti keskustelua... Tokkopa tuota minun enää tarvii kommentoidakaan. Kellään tuskin on totuutta, mutta keskustelu on tärkeää!


      • Maria
        Gebardi kirjoitti:

        "nykyään niin suosittua "etävanhemmuutta"??"

        En.

        "Äiti ei voi olla kuin yhdellä tapaa, synnyttämällä lapsi. Ja kun sen valinnan on tehnyt, voi tietenkin "monenlaisten roolimallien" mukaan siirtää kasvatusvastuun pois itseltää, esim. yhteiskunnalle, tai antaa lapsen itsensä kasvattaa itsensä. Mutta lapsen etu siitä on helskutin kaukana!"

        Tämä saa nyt olla kyllä viimeinen kerta kun tämän saman mutkan teen rautalankaan sinua varten:

        Myös isä voi olla hoivaaja, myös äiti voi olla elättäjä, molemmat voivat olla molempia yhdessä. Molemmat hommat on hoidettava, niin hoiva kuin elätyskin, mutta ei ole mitään absoluuttisesti oikeaa tapaa näiden vastuiden jakoon. Jollei niistä päästä sopuun, parempi olla hankkimatta lasta. Vastuu ei siis siirry pois vanhemmilta, mutta he voivat jakaa sen keskenään monin eri tavoin. Vastuu lapsen hyvinvoinnista on molempien vanhempien, ei vain toisen.

        Ehkä nyt jo ymmärsit? Viestisi loppuosaa en kommentoi, koska se lienee taas omaa pohdiskeluasi? Ainakaan mitään yhteyttä minun viestiini sillä ei ole.

        näkökulmasta ei jaella rooleja eikä niitä vaihdella. Vaan molemmilla on YHTÄLÄINEN vastuu aikaan saadusta lapsesta, tasapuolisesti. Palstafeminismille tyypillinen juttu on roolin vaihto, tasa-arvo vastustaa rooleja. Siinä ero. Nainen on äiti ja mies isä. Se on ainoa jako jonka hyväksyn. Ei ole yhtä ainutta elättäjää, eikä yhtä ainutta hoivaajaa, vaan molempia on kaksi. Siinä lyhyestä mielipiteeni mantraasi.

        Empatiaan ja hoivaan kykenemättömät älkööt edellenkään hankkiko lapsia.

        En malta olla tänä aamuna muistuttamatta sinua taannoisesta äitiysrahakeskustelustamme, jossa olit mieltä, ettei 15 euron lisäerä kuukautta kohti aiheuta vastustusta yrittäjissä. Aamulla tupsahti julkisuuteen että jo 7 euron (keskipalkkaisella) lisäys savamaksuun aiheuttaa närää...ja vielä palkansaajien etujärjestössä.

        Tiesin tämän ja senkin, että 15 euroa/palkansaaja on suuri summa, mutta katselenhan asiaa eri suunnalta kuin sinä. Ja ilman laseja joissa lukee feminismi niin isolla, että muut seikat jäävät sen alle...


      • Maria
        Sanelma kirjoitti:

        Kaunokirjallisuudessakin on kuvattu ilmiötä rehevästi ja värikkäästi, mm. Dickensin kammottavat kuvaukset feminismin kauhuista kuuluvat maailmankirjallisuuden klassikoihin.

        eivät ole näitä samoja kuin omasi ovat...valitan, en ole lukenut.


      • Gebardi
        Maria kirjoitti:

        edelleen siitä, että nainen hankkii lapsen vaikka ei pysty hoivaamaan, eikä tunne pienintäkään kutsumusta hommaan? Niin saattaa olla niissä tapauksissa, joissa syy lapsen hankintaa on taloudellinen, mutta en usko, että muissa.

        "Jollei päästä sopuun, parempi olla hankkimatta lasta." Vastuun pakoilua on lapsen omin nokkinensa jättäminen, mainittu etävanhemmuus. Vastuun pakoilua on myös maksattaa yhteiskunnalla lapsensa.
        Pitäiskö siis miehen ennalta tarkistaa, joutuuko hän itselleen usein vieraaseen hoivatyöhön, kun vaimoke on siihen kykenemätön? Miten se käy? Meinaatko että "akka" myöntää olevansa kyvytön äidiksi? Ja kuinka joku haluaa jotain johon tiedostaa olevansa kyvytön?

        Vika on edelleen siinä, että junnaat paikallasi kuin rikkinäinen äänilevy toistaen samaa asiaa. Mantrasi on kotoisin jostain hyvin huonosta saippuasarjasta, jossa kaikki käy aina hyvin ja järjestyy...

        "edelleen siitä, että nainen hankkii lapsen vaikka ei pysty hoivaamaan, eikä tunne pienintäkään kutsumusta hommaan?"

        En.

        "Vastuun pakoilua on lapsen omin nokkinensa jättäminen, mainittu etävanhemmuus."

        Näinhän juuri sanoin.

        "Pitäiskö siis miehen ennalta tarkistaa, joutuuko hän itselleen usein vieraaseen hoivatyöhön, kun vaimoke on siihen kykenemätön?"

        Kyllä. Vanhemmuuden roolit kannattaa olla selvillä ennen kuin lasta hankitaan. Jos tuntee puolisonsa tarpeeksi hyvin, on tämä yleensä selvilläkin.

        "Meinaatko että "akka" myöntää olevansa kyvytön äidiksi?"

        En. Ei kyseessä ole kyvyttömyys.

        "Vika on edelleen siinä, että junnaat paikallasi kuin rikkinäinen äänilevy toistaen samaa asiaa. Mantrasi on kotoisin jostain hyvin huonosta saippuasarjasta, jossa kaikki käy aina hyvin ja järjestyy..."

        No joo, alat vajota niin alas, etten enää alennu kommentoimaan. Olkoon tämä tässä, ilmeisesti asian ymmärtäminen on sinulle liian haastavaa. Tämäkin viestisi osoittaa taas, että halusi kärjistää kaikki mielipiteeni sellaisiksi, että jotenkin perinteisestä poikkeavat mallit olisivat minusta automaattisesti parempia, estää ymmärtämisesi.


      • Gebardi
        Maria kirjoitti:

        näkökulmasta ei jaella rooleja eikä niitä vaihdella. Vaan molemmilla on YHTÄLÄINEN vastuu aikaan saadusta lapsesta, tasapuolisesti. Palstafeminismille tyypillinen juttu on roolin vaihto, tasa-arvo vastustaa rooleja. Siinä ero. Nainen on äiti ja mies isä. Se on ainoa jako jonka hyväksyn. Ei ole yhtä ainutta elättäjää, eikä yhtä ainutta hoivaajaa, vaan molempia on kaksi. Siinä lyhyestä mielipiteeni mantraasi.

        Empatiaan ja hoivaan kykenemättömät älkööt edellenkään hankkiko lapsia.

        En malta olla tänä aamuna muistuttamatta sinua taannoisesta äitiysrahakeskustelustamme, jossa olit mieltä, ettei 15 euron lisäerä kuukautta kohti aiheuta vastustusta yrittäjissä. Aamulla tupsahti julkisuuteen että jo 7 euron (keskipalkkaisella) lisäys savamaksuun aiheuttaa närää...ja vielä palkansaajien etujärjestössä.

        Tiesin tämän ja senkin, että 15 euroa/palkansaaja on suuri summa, mutta katselenhan asiaa eri suunnalta kuin sinä. Ja ilman laseja joissa lukee feminismi niin isolla, että muut seikat jäävät sen alle...

        "näkökulmasta ei jaella rooleja eikä niitä vaihdella. Vaan molemmilla on YHTÄLÄINEN vastuu aikaan saadusta lapsesta, tasapuolisesti."

        Hei! Taisit sittenkin hoksata mitä tarkoitin!

        "Palstafeminismille tyypillinen juttu on roolin vaihto, tasa-arvo vastustaa rooleja."

        Ja kuten varmaan huomaat, olen jälkimmäisen kannalla.

        "Ei ole yhtä ainutta elättäjää, eikä yhtä ainutta hoivaajaa, vaan molempia on kaksi."

        Loistavaa. Alat päästä asian ytimeen. Molemmilla on vastuu molemmista. Elämäntilanteiden yhteensovittamisessa toinen osuus voi korostua toisen ja toinen toisen roolissa, mutta vastuu on yhteinen.

        Siinähän sinä tiivistit kaiken, mitä olen yrittänyt sinulle selittää. Se vain kesti hetken ennen kuin asia ehti perile asti. Hyvä että meni lopulta.


      • Sanelma
        Maria kirjoitti:

        eivät ole näitä samoja kuin omasi ovat...valitan, en ole lukenut.

        en oikeastaan ollut lainkaan yllättynyt...


      • Maria
        Gebardi kirjoitti:

        "näkökulmasta ei jaella rooleja eikä niitä vaihdella. Vaan molemmilla on YHTÄLÄINEN vastuu aikaan saadusta lapsesta, tasapuolisesti."

        Hei! Taisit sittenkin hoksata mitä tarkoitin!

        "Palstafeminismille tyypillinen juttu on roolin vaihto, tasa-arvo vastustaa rooleja."

        Ja kuten varmaan huomaat, olen jälkimmäisen kannalla.

        "Ei ole yhtä ainutta elättäjää, eikä yhtä ainutta hoivaajaa, vaan molempia on kaksi."

        Loistavaa. Alat päästä asian ytimeen. Molemmilla on vastuu molemmista. Elämäntilanteiden yhteensovittamisessa toinen osuus voi korostua toisen ja toinen toisen roolissa, mutta vastuu on yhteinen.

        Siinähän sinä tiivistit kaiken, mitä olen yrittänyt sinulle selittää. Se vain kesti hetken ennen kuin asia ehti perile asti. Hyvä että meni lopulta.

        huomaatko verbaalisen eron verrattuna omaan tekstiisi?

        Kerroin OMAN mielipiteeni, joka on yksiselitteisesti mainittu. En puhu rooleista, kuten sinä.

        Miksi et kommentoinut ollenkaan loppuosaa tekstistäni, vai tuottaako asian myöntäminen edelleen ylivoimaista vaikeutta?

        Vai etkö ole vieläkään edes lähellä ydintä?

        Ja vielä pikku korjaus, SINÄ et muodosta minun mielipiteitäni, vaan olen tehnyt sen itse, hyvin kauan sitten, oman elämän kokemukseni pohjalta.


      • Maria
        Sanelma kirjoitti:

        en oikeastaan ollut lainkaan yllättynyt...

        en minäkään...;))


      • Maria
        Sohvi kirjoitti:

        Aivan kuin lapset syntyisivät täysin neitseellisesti naisista, joita kutsutaan äideiksi. Ja ne lapset ovat äitien "syytä", kokonaan, vastatkoon pirulaiset niistä sitten myös kokonaan itse! Jo on.

        Mihin sitä kuuluisaa "isänmallia" tarvitaan, ei mihinkäänkö? Isän vastuuta? Entä yleensä yhteistä vanhemmuutta?

        Lisäksi täällä esitetään huuhaa-teoriaa siitä, että naisten tasa-arvon tavoittelu tallaa lasten edut alleen. Kautta ihmiskunnan historian ovat perheet/heimot/kyläyhteisöt/käsityöläis-/teollisuus-/porvarisyhteisöt jne. joutuneet hankkimaan elantonsa melkoisella ahertamisella, lapset myös. Jos lasta ei pantu työhön, joutui hän vaihtoehtoisesti kovaan koulutukseen, kävi varmaan työstä. Joutilaita ei ole juurikaan ollut varaa elätellä. Se yhteiskunnan kerma, jolla on ollut varaa herraskaiseen elämään, vaimojen varjelemiseen työltä palveluskunnan avulla ja lasten täysipäiväiseen paapomiseen, on ollut niin ohut ja ohimenevä siivu aikain saatossa kaiken kaikkiaan, ettei siitä mitään yleistä mallia saa millään eikä siitä ole esimerkiksi suurenmoisesta elämäntavasta.

        Aletaanpa keskustella siitä, miten on lapsen etu, jos hän on mahdollisimman paljon yksin kotona? Kuulisin kernaasti mitä kaikkea hyvää tämä aiheuttaa lapselle? Tämähän on seurausta naisen oikeudesta hylätä oma jälkeläisensä "aseman" varjolla. Itsekin olen työssäkäyvä äiti, olen ollut aina. Mutta poikani, joka nyt on jo yläasteella ei koskaan ole ollut yksin iltäpäiviä! Ei vieläkään. Lapselle on erittäin tärkeää, että aikuinen on läsnä.

        Miehet ovat käsittääkseni tehneet näin ("olleet poissa") maailmansivun. Kukaan ei sitä voi kieltää, että isänmalli on ollut hyvin passiivinen vuositolkulla. Ja on vieläkin, jos katselee isyysloman pitävien lukumäärää ja vertaa sitä synnytyksiin...Joten muutos huonompaan ON TAPAHTUNUT naisten/äitien kohdalla.
        Miten selität tämän?

        Joten faktaa haluan siitä, ettei asia ole vaikuttanut lapsen etuun negatiivisesti.

        Joutilaita ei ollut varaa elätellä ennen, nyt on, jopa aikuisia terveitä ihmisiä, mutta silloin ennen ketään ei myöskään pidetty kuuden ikäisenä yksin kotona 4-6 tuntia päivittäin...

        Tuota, tuosta "isänmallista" vielä;
        Minne se unohtuu, kun avioero pukkaa päälle? On ihan sama näkeekö lapsi isäänsä koskaan eron jälkeen, lapsi on aina etuoikeutetusti äitinsä "omaisuutta"!

        Oma teoriasi ei ansaitse edes huuhaateorian arvoa.

        "Aivan kuin lapset syntyisivät täysin neitseellisesti naisista, joita kutsutaan äideiksi. Ja ne lapset ovat äitien "syytä", kokonaan, vastatkoon pirulaiset niistä sitten myös kokonaan itse! Jo on."

        Naisella on koskematon oikeus omaan ruumiiseensa, vai muistanko väärin? Käsittääkseni tämä on feministien eräs "saavutus", jota tässä nyt olet asettamassa kyseenalaiseksi!
        Hänellä on täysi valta päättää raskaudestaan, siihen ei muilla ole mitään sanomista. Ja ainoastaan nainen voi tulla raskaaksi, en ainakaan ole nähnyt ainoankaan miehen olevan raskaana.
        Oletko sinä nähnyt tai kuullut?


      • Maria
        hertha kirjoitti:

        Etkö edellytä isäksi "alkaneelta" samaa?

        ---

        Kokemukseni mukaan äitinä oleminen (hyvänäkin äitinä oleminen) ei ole läheskään ainoa elämänsisältö.

        Edellytän samaa, mutta et tajunnut jutunjuurta.
        Kun aletaan vanhemmiksi, ei lapsen etua voi ajatella viimeksi, vaan sitä on ajateltava jo ennen kuin lapsi on edes alullaan. Omia resursseja elättää ja kasvattaa pitää osata arvioida.

        Kun lapsi on maailmassa, hän on täysin omien vanhempiensa armoilla, periaatteessa äitinsä. Jos hänellä on isä, jota äiti ei halunnut edes samaan tupaan ja äiti, joka haluaa pitää sinkun roolinsa lapsesta huolimatta, ei hyvältä näytä.

        Isä ei voi pakottaa äitiä synnyttämään ja luovuttamaan sen jälkeen lasta itselleen.
        Vai muistanko jälleen väärin? Vai ovatko koiraat alkaneet synnyttää?


      • Gebardi
        Gebardi kirjoitti:

        "näkökulmasta ei jaella rooleja eikä niitä vaihdella. Vaan molemmilla on YHTÄLÄINEN vastuu aikaan saadusta lapsesta, tasapuolisesti."

        Hei! Taisit sittenkin hoksata mitä tarkoitin!

        "Palstafeminismille tyypillinen juttu on roolin vaihto, tasa-arvo vastustaa rooleja."

        Ja kuten varmaan huomaat, olen jälkimmäisen kannalla.

        "Ei ole yhtä ainutta elättäjää, eikä yhtä ainutta hoivaajaa, vaan molempia on kaksi."

        Loistavaa. Alat päästä asian ytimeen. Molemmilla on vastuu molemmista. Elämäntilanteiden yhteensovittamisessa toinen osuus voi korostua toisen ja toinen toisen roolissa, mutta vastuu on yhteinen.

        Siinähän sinä tiivistit kaiken, mitä olen yrittänyt sinulle selittää. Se vain kesti hetken ennen kuin asia ehti perile asti. Hyvä että meni lopulta.

        "huomaatko verbaalisen eron verrattuna omaan tekstiisi?"

        Sanamuodossa voi olla eroa, mutta ajatuksesi henki oli sama, jota olen sinulle esitellyt.

        "Kerroin OMAN mielipiteeni, joka on yksiselitteisesti mainittu. En puhu rooleista, kuten sinä."

        Puhut äidin ja isän rooleista ja esitit niistä samanlaisen analyysin kuin minä. Eli että vastuu on molemmilla sekä hoivaamisesta että elättämisestä.

        "Ja vielä pikku korjaus, SINÄ et muodosta minun mielipiteitäni, vaan olen tehnyt sen itse, hyvin kauan sitten, oman elämän kokemukseni pohjalta."

        No ei sillä väliä miten se on muodostunut. Olen iloinen siitä, että olet tässä asiassa nyt samoilla linjoilla, miten siihen tulokseen sitten päädyttiinkin.


      • Gebardi
        Gebardi kirjoitti:

        "näkökulmasta ei jaella rooleja eikä niitä vaihdella. Vaan molemmilla on YHTÄLÄINEN vastuu aikaan saadusta lapsesta, tasapuolisesti."

        Hei! Taisit sittenkin hoksata mitä tarkoitin!

        "Palstafeminismille tyypillinen juttu on roolin vaihto, tasa-arvo vastustaa rooleja."

        Ja kuten varmaan huomaat, olen jälkimmäisen kannalla.

        "Ei ole yhtä ainutta elättäjää, eikä yhtä ainutta hoivaajaa, vaan molempia on kaksi."

        Loistavaa. Alat päästä asian ytimeen. Molemmilla on vastuu molemmista. Elämäntilanteiden yhteensovittamisessa toinen osuus voi korostua toisen ja toinen toisen roolissa, mutta vastuu on yhteinen.

        Siinähän sinä tiivistit kaiken, mitä olen yrittänyt sinulle selittää. Se vain kesti hetken ennen kuin asia ehti perile asti. Hyvä että meni lopulta.

        että tuponeuvottelujen alla heitellyt kommentit eivät ole oikein vertailukelpoista kamaa. Mutta se aihe muistaakseni lopetettiin enkä halua sinne enää. Kohta alat taas inttää ALV:in luonteesta jos lähden mukaan.


      • nainen pimeästä
        Maria kirjoitti:

        Aletaanpa keskustella siitä, miten on lapsen etu, jos hän on mahdollisimman paljon yksin kotona? Kuulisin kernaasti mitä kaikkea hyvää tämä aiheuttaa lapselle? Tämähän on seurausta naisen oikeudesta hylätä oma jälkeläisensä "aseman" varjolla. Itsekin olen työssäkäyvä äiti, olen ollut aina. Mutta poikani, joka nyt on jo yläasteella ei koskaan ole ollut yksin iltäpäiviä! Ei vieläkään. Lapselle on erittäin tärkeää, että aikuinen on läsnä.

        Miehet ovat käsittääkseni tehneet näin ("olleet poissa") maailmansivun. Kukaan ei sitä voi kieltää, että isänmalli on ollut hyvin passiivinen vuositolkulla. Ja on vieläkin, jos katselee isyysloman pitävien lukumäärää ja vertaa sitä synnytyksiin...Joten muutos huonompaan ON TAPAHTUNUT naisten/äitien kohdalla.
        Miten selität tämän?

        Joten faktaa haluan siitä, ettei asia ole vaikuttanut lapsen etuun negatiivisesti.

        Joutilaita ei ollut varaa elätellä ennen, nyt on, jopa aikuisia terveitä ihmisiä, mutta silloin ennen ketään ei myöskään pidetty kuuden ikäisenä yksin kotona 4-6 tuntia päivittäin...

        Tuota, tuosta "isänmallista" vielä;
        Minne se unohtuu, kun avioero pukkaa päälle? On ihan sama näkeekö lapsi isäänsä koskaan eron jälkeen, lapsi on aina etuoikeutetusti äitinsä "omaisuutta"!

        Oma teoriasi ei ansaitse edes huuhaateorian arvoa.

        "Aivan kuin lapset syntyisivät täysin neitseellisesti naisista, joita kutsutaan äideiksi. Ja ne lapset ovat äitien "syytä", kokonaan, vastatkoon pirulaiset niistä sitten myös kokonaan itse! Jo on."

        Naisella on koskematon oikeus omaan ruumiiseensa, vai muistanko väärin? Käsittääkseni tämä on feministien eräs "saavutus", jota tässä nyt olet asettamassa kyseenalaiseksi!
        Hänellä on täysi valta päättää raskaudestaan, siihen ei muilla ole mitään sanomista. Ja ainoastaan nainen voi tulla raskaaksi, en ainakaan ole nähnyt ainoankaan miehen olevan raskaana.
        Oletko sinä nähnyt tai kuullut?

        Onko tässä asiassa vain kaksi äärilaitaa:

        "miten on lapsen etu, jos hän on mahdollisimman paljon yksin kotona?"

        "Mutta poikani, joka nyt on jo yläasteella ei koskaan ole ollut yksin iltäpäiviä!"

        "silloin ennen ketään ei myöskään pidetty kuuden ikäisenä yksin kotona 4-6 tuntia päivittäin"

        Kokemukseni mukaan myös lapset tarvitsevat joskus yksinäisyyttä ja yksityisyyttä. En puhu kuudesta tunnista. Kukin lapsi kehittyy tavallaan, joku nauttii jo 7-vuotiaana yksinolosta ja valitsee mieluummin sen kuin ohjatun toiminnan, pakolliset virikkeet ja metelin suuressa iltapäivähoitoryhmässä.

        On olemassa äitejä, joiden kaikkinielevä läsnäolo kotona ja epäitsekkääksi naamioitu omistautuminen yksinomaan perheelle ahdistaa, kuin olisi joutunut suuren naaraslukin vangiksi. Meillä on kaikenlaisia äitejä, isiä ja lapsia.

        Meillä on myös äitejä jotka saavat itselleen hyvän omatunnon työpäivän ajaksi, kun lapsi on tuossa väsyttävässä iltapäiväryhmässä väsyttävän koulupäivän jälkeen. Ulkoinen turvallisuus, pyöräilykypärät ja turvaistuimet ennen kaikkea.

        Ennen uskottiin, että lapsi ei ole seksuaalinen olento. Vähän sama, jos uskotaan, että lapsi ei tarvitse yksinäisyyttä. Kaikki tarvitsevat, mutta mikä on oikea määrä?

        Jos vanhemmat rakastavat lastaan, he haluavat aidosti selvittää, mikä on lapselle parasta.

        Jos he eivät rakasta lastaan, parhainkaan iltapäivähoito tai kotona oleva äiti/isä ei lasta auta.

        Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Itse viihdyin 70-luvun avainlapsena kotona hyvin, löysin kirjat ja oman mielikuvitukseni.

        Oma tyttäreni ei halunnut iltapäiväkerhoon.


      • Maria
        nainen pimeästä kirjoitti:

        Onko tässä asiassa vain kaksi äärilaitaa:

        "miten on lapsen etu, jos hän on mahdollisimman paljon yksin kotona?"

        "Mutta poikani, joka nyt on jo yläasteella ei koskaan ole ollut yksin iltäpäiviä!"

        "silloin ennen ketään ei myöskään pidetty kuuden ikäisenä yksin kotona 4-6 tuntia päivittäin"

        Kokemukseni mukaan myös lapset tarvitsevat joskus yksinäisyyttä ja yksityisyyttä. En puhu kuudesta tunnista. Kukin lapsi kehittyy tavallaan, joku nauttii jo 7-vuotiaana yksinolosta ja valitsee mieluummin sen kuin ohjatun toiminnan, pakolliset virikkeet ja metelin suuressa iltapäivähoitoryhmässä.

        On olemassa äitejä, joiden kaikkinielevä läsnäolo kotona ja epäitsekkääksi naamioitu omistautuminen yksinomaan perheelle ahdistaa, kuin olisi joutunut suuren naaraslukin vangiksi. Meillä on kaikenlaisia äitejä, isiä ja lapsia.

        Meillä on myös äitejä jotka saavat itselleen hyvän omatunnon työpäivän ajaksi, kun lapsi on tuossa väsyttävässä iltapäiväryhmässä väsyttävän koulupäivän jälkeen. Ulkoinen turvallisuus, pyöräilykypärät ja turvaistuimet ennen kaikkea.

        Ennen uskottiin, että lapsi ei ole seksuaalinen olento. Vähän sama, jos uskotaan, että lapsi ei tarvitse yksinäisyyttä. Kaikki tarvitsevat, mutta mikä on oikea määrä?

        Jos vanhemmat rakastavat lastaan, he haluavat aidosti selvittää, mikä on lapselle parasta.

        Jos he eivät rakasta lastaan, parhainkaan iltapäivähoito tai kotona oleva äiti/isä ei lasta auta.

        Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Itse viihdyin 70-luvun avainlapsena kotona hyvin, löysin kirjat ja oman mielikuvitukseni.

        Oma tyttäreni ei halunnut iltapäiväkerhoon.

        mistään tutkimusta enkä tilastoa, josta olisi selvinnyt mainitsemasi asiat. Mutta sen sijaan toisenlainen totuus on ollut tiedossani jo kauan. Mielenterveysongelmat kumpuavat yksinäisyydetsä.
        Totuus on paljon värikkäämpi kuin mitä pimeässä käyskentelevällä naisella on! Lue niin saat väriä elämääsi:

        http://www2.eduskunta.fi/fakta/edustaja/560/puheet/mielenterveyspuhe.htm


      • Maria
        Gebardi kirjoitti:

        "näkökulmasta ei jaella rooleja eikä niitä vaihdella. Vaan molemmilla on YHTÄLÄINEN vastuu aikaan saadusta lapsesta, tasapuolisesti."

        Hei! Taisit sittenkin hoksata mitä tarkoitin!

        "Palstafeminismille tyypillinen juttu on roolin vaihto, tasa-arvo vastustaa rooleja."

        Ja kuten varmaan huomaat, olen jälkimmäisen kannalla.

        "Ei ole yhtä ainutta elättäjää, eikä yhtä ainutta hoivaajaa, vaan molempia on kaksi."

        Loistavaa. Alat päästä asian ytimeen. Molemmilla on vastuu molemmista. Elämäntilanteiden yhteensovittamisessa toinen osuus voi korostua toisen ja toinen toisen roolissa, mutta vastuu on yhteinen.

        Siinähän sinä tiivistit kaiken, mitä olen yrittänyt sinulle selittää. Se vain kesti hetken ennen kuin asia ehti perile asti. Hyvä että meni lopulta.

        Mistä arvasinkin, ettei niillä mitään väliä ole? Samoin kuin ei silläkään kuka mielipiteeni muodostaa, kunhan vaan sinä pääset sillä leuhkimaan...
        Asian kannalta erittäin tärkeää?? Sinun mielestäsi on. Ei minun. Joten laitan korvani taakse, olen nopea oppimaan.


      • nainen valosta
        nainen pimeästä kirjoitti:

        Onko tässä asiassa vain kaksi äärilaitaa:

        "miten on lapsen etu, jos hän on mahdollisimman paljon yksin kotona?"

        "Mutta poikani, joka nyt on jo yläasteella ei koskaan ole ollut yksin iltäpäiviä!"

        "silloin ennen ketään ei myöskään pidetty kuuden ikäisenä yksin kotona 4-6 tuntia päivittäin"

        Kokemukseni mukaan myös lapset tarvitsevat joskus yksinäisyyttä ja yksityisyyttä. En puhu kuudesta tunnista. Kukin lapsi kehittyy tavallaan, joku nauttii jo 7-vuotiaana yksinolosta ja valitsee mieluummin sen kuin ohjatun toiminnan, pakolliset virikkeet ja metelin suuressa iltapäivähoitoryhmässä.

        On olemassa äitejä, joiden kaikkinielevä läsnäolo kotona ja epäitsekkääksi naamioitu omistautuminen yksinomaan perheelle ahdistaa, kuin olisi joutunut suuren naaraslukin vangiksi. Meillä on kaikenlaisia äitejä, isiä ja lapsia.

        Meillä on myös äitejä jotka saavat itselleen hyvän omatunnon työpäivän ajaksi, kun lapsi on tuossa väsyttävässä iltapäiväryhmässä väsyttävän koulupäivän jälkeen. Ulkoinen turvallisuus, pyöräilykypärät ja turvaistuimet ennen kaikkea.

        Ennen uskottiin, että lapsi ei ole seksuaalinen olento. Vähän sama, jos uskotaan, että lapsi ei tarvitse yksinäisyyttä. Kaikki tarvitsevat, mutta mikä on oikea määrä?

        Jos vanhemmat rakastavat lastaan, he haluavat aidosti selvittää, mikä on lapselle parasta.

        Jos he eivät rakasta lastaan, parhainkaan iltapäivähoito tai kotona oleva äiti/isä ei lasta auta.

        Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Itse viihdyin 70-luvun avainlapsena kotona hyvin, löysin kirjat ja oman mielikuvitukseni.

        Oma tyttäreni ei halunnut iltapäiväkerhoon.

        ainakaan mun mielestä.

        "Kokemukseni mukaan myös lapset tarvitsevat joskus yksinäisyyttä ja yksityisyyttä. En puhu kuudesta tunnista. Kukin lapsi kehittyy tavallaan, joku nauttii jo 7-vuotiaana yksinolosta ja valitsee mieluummin sen kuin ohjatun toiminnan, pakolliset virikkeet ja metelin suuressa iltapäivähoitoryhmässä."

        Ihan ekana kysyisin mikä pätevyys sulla on puhua "kokemukseni mukaan" asiasta jotain ihan muuta kuin faktaa? Jos puhut omasta itestäsi tai kersastasi et voi ylestää sitä kaikkiin muihin. Meitä on kaikenlaisia. Mutta yleistä on ettei kukaan viihdy pitkiä aikoja vastentahtoisesti yksin, oirehtimatta.

        "On olemassa äitejä, joiden kaikkinielevä läsnäolo kotona ja epäitsekkääksi naamioitu omistautuminen yksinomaan perheelle ahdistaa, kuin olisi joutunut suuren naaraslukin vangiksi. Meillä on kaikenlaisia äitejä, isiä ja lapsia."

        On olemassa myös äitejä, jotka pistäytyvät silloin tällöin kotona tuomassa uuden lapsen vanhempien lasten hoivattavaksi ja vanhoille lapsille pari euroo tikkariin.

        "Meillä on myös äitejä jotka saavat itselleen hyvän omatunnon työpäivän ajaksi, kun lapsi on tuossa väsyttävässä iltapäiväryhmässä väsyttävän koulupäivän jälkeen. Ulkoinen turvallisuus, pyöräilykypärät ja turvaistuimet ennen kaikkea."

        Tästä kysysin, miksi pitää hommata se huono omatunto itselleen? Jos kerta työ on lasta tärkeämpi, miksi hankkia lapsi?
        Ja jos rahaa tulee eikö lapselle voi "ostaa" turvallisen iltapäivän kotiin yksityisen hoitajan muodossa?

        Lapsi ei tartte yksinäisyyttä siinä määrin kuin aikuinen. Voi tsiisus näitä sun juttuja. Samalla kumminkin tajuan, mistä lasten pahoinvointi johtuu. Se lukee sun viestissä. Aikuinen kuvittelee että lapsi tarttee yksinäisyyttä ja nauttii siitä.

        Jo on aikoihin eletty.

        Kai ne feministit kohta keksii senkin, miten saadaan lapsia maailmaan kärsimään niin, ettei syyllistä pystytä mitenkään osottamaan.


      • Gebardi
        Gebardi kirjoitti:

        "näkökulmasta ei jaella rooleja eikä niitä vaihdella. Vaan molemmilla on YHTÄLÄINEN vastuu aikaan saadusta lapsesta, tasapuolisesti."

        Hei! Taisit sittenkin hoksata mitä tarkoitin!

        "Palstafeminismille tyypillinen juttu on roolin vaihto, tasa-arvo vastustaa rooleja."

        Ja kuten varmaan huomaat, olen jälkimmäisen kannalla.

        "Ei ole yhtä ainutta elättäjää, eikä yhtä ainutta hoivaajaa, vaan molempia on kaksi."

        Loistavaa. Alat päästä asian ytimeen. Molemmilla on vastuu molemmista. Elämäntilanteiden yhteensovittamisessa toinen osuus voi korostua toisen ja toinen toisen roolissa, mutta vastuu on yhteinen.

        Siinähän sinä tiivistit kaiken, mitä olen yrittänyt sinulle selittää. Se vain kesti hetken ennen kuin asia ehti perile asti. Hyvä että meni lopulta.

        "Mistä arvasinkin, ettei niillä mitään väliä ole?"

        En minä niin sanonut. Katsohan uudestaan.

        "Samoin kuin ei silläkään kuka mielipiteeni muodostaa, kunhan vaan sinä pääset sillä leuhkimaan..."

        Totta kai mielipiteesi on omasi. Enhän minä sitä määrätä voi. Olen vain tyytyväinen siihen, että olet samaa mieltä asioista, joita olen tässä keskustelussa esittänyt.

        "Asian kannalta erittäin tärkeää?? Sinun mielestäsi on. Ei minun. Joten laitan korvani taakse, olen nopea oppimaan."

        Mitäs tuo oli? Mikä on asian kannalta erittäin tärkeää?


      • Maria
        Gebardi kirjoitti:

        "näkökulmasta ei jaella rooleja eikä niitä vaihdella. Vaan molemmilla on YHTÄLÄINEN vastuu aikaan saadusta lapsesta, tasapuolisesti."

        Hei! Taisit sittenkin hoksata mitä tarkoitin!

        "Palstafeminismille tyypillinen juttu on roolin vaihto, tasa-arvo vastustaa rooleja."

        Ja kuten varmaan huomaat, olen jälkimmäisen kannalla.

        "Ei ole yhtä ainutta elättäjää, eikä yhtä ainutta hoivaajaa, vaan molempia on kaksi."

        Loistavaa. Alat päästä asian ytimeen. Molemmilla on vastuu molemmista. Elämäntilanteiden yhteensovittamisessa toinen osuus voi korostua toisen ja toinen toisen roolissa, mutta vastuu on yhteinen.

        Siinähän sinä tiivistit kaiken, mitä olen yrittänyt sinulle selittää. Se vain kesti hetken ennen kuin asia ehti perile asti. Hyvä että meni lopulta.

        "Siinähän sinä tiivistit kaiken, mitä olen yrittänyt sinulle selittää. Se vain kesti hetken ennen kuin asia ehti perile asti. Hyvä että meni lopulta."

        >>>Lopulta meni perille? Jos nyt ymmärrän suomen kieltä oikein, asia ei entuudestaan ollut siellä (mukaasi) vaan sinä laitoit sen mieleeni? Kyllä se oli siellä ihan ennen, ja on edelleen. Kunniaa et siitä kyllä saa. Valitan.

        "Totta kai mielipiteesi on omasi. Enhän minä sitä määrätä voi. Olen vain tyytyväinen siihen, että olet samaa mieltä asioista, joita olen tässä keskustelussa esittänyt."

        >>Mielipiteeni on omani, mutta yllä olevassa tekstissä, kyllä sinä laitoit asian perille...Vaikka sen taas tässä kiellät.
        Toisaalta olet iloinen samaa mieltä ollessani. Muuten jankkaat yhtä ja samaa lausetta niin kauan että vastaan siihen. Itselläni ei ole tapana kopioida ja kommentoida joka lausetta. Osa niistä ei ansaitse kommenttiani ja minä yleensä oletan, että kumppani, jonka kanssa keskustelen osaa edes alkeet asiasta josta väittelee. Joten harvemmin lähden ruohonjuuritasolta likkeelle. Mikä on nähtävästi sinulle liian korkealla.

        Samoin et tajua keskustelun "kuljettamista" ollenkaan.

        Ja vielä kerran, on olemassa ainoastaan äiti ja isä. Ei äidin roolia eikä isän roolia.

        Pääsikö edes liki?


      • Sanelma
        nainen valosta kirjoitti:

        ainakaan mun mielestä.

        "Kokemukseni mukaan myös lapset tarvitsevat joskus yksinäisyyttä ja yksityisyyttä. En puhu kuudesta tunnista. Kukin lapsi kehittyy tavallaan, joku nauttii jo 7-vuotiaana yksinolosta ja valitsee mieluummin sen kuin ohjatun toiminnan, pakolliset virikkeet ja metelin suuressa iltapäivähoitoryhmässä."

        Ihan ekana kysyisin mikä pätevyys sulla on puhua "kokemukseni mukaan" asiasta jotain ihan muuta kuin faktaa? Jos puhut omasta itestäsi tai kersastasi et voi ylestää sitä kaikkiin muihin. Meitä on kaikenlaisia. Mutta yleistä on ettei kukaan viihdy pitkiä aikoja vastentahtoisesti yksin, oirehtimatta.

        "On olemassa äitejä, joiden kaikkinielevä läsnäolo kotona ja epäitsekkääksi naamioitu omistautuminen yksinomaan perheelle ahdistaa, kuin olisi joutunut suuren naaraslukin vangiksi. Meillä on kaikenlaisia äitejä, isiä ja lapsia."

        On olemassa myös äitejä, jotka pistäytyvät silloin tällöin kotona tuomassa uuden lapsen vanhempien lasten hoivattavaksi ja vanhoille lapsille pari euroo tikkariin.

        "Meillä on myös äitejä jotka saavat itselleen hyvän omatunnon työpäivän ajaksi, kun lapsi on tuossa väsyttävässä iltapäiväryhmässä väsyttävän koulupäivän jälkeen. Ulkoinen turvallisuus, pyöräilykypärät ja turvaistuimet ennen kaikkea."

        Tästä kysysin, miksi pitää hommata se huono omatunto itselleen? Jos kerta työ on lasta tärkeämpi, miksi hankkia lapsi?
        Ja jos rahaa tulee eikö lapselle voi "ostaa" turvallisen iltapäivän kotiin yksityisen hoitajan muodossa?

        Lapsi ei tartte yksinäisyyttä siinä määrin kuin aikuinen. Voi tsiisus näitä sun juttuja. Samalla kumminkin tajuan, mistä lasten pahoinvointi johtuu. Se lukee sun viestissä. Aikuinen kuvittelee että lapsi tarttee yksinäisyyttä ja nauttii siitä.

        Jo on aikoihin eletty.

        Kai ne feministit kohta keksii senkin, miten saadaan lapsia maailmaan kärsimään niin, ettei syyllistä pystytä mitenkään osottamaan.

        Itse nautin suunnattomasti päästyäni koulun kurimuksesta kotiin, vedin huoneeni oven kiinni perässäni ja alle minuutissa olin onnellinen - nenä kiinni kirjassa.

        Lähes koulun veroinen kammottava lapsuuden kokemus oli, kun äitini vaati minun haukkaavan raitista ilmaa - istuin lumikinoksessa oven edessä mieli mustana kunnes pääsin takaisin sisään lukemaan.

        Oma lapseni kävi iltapäiväkerhoa ensimmäisellä luokalla pitkin hampain, toisella kieltäytyi jyrkästi.


      • Maria
        Sanelma kirjoitti:

        Itse nautin suunnattomasti päästyäni koulun kurimuksesta kotiin, vedin huoneeni oven kiinni perässäni ja alle minuutissa olin onnellinen - nenä kiinni kirjassa.

        Lähes koulun veroinen kammottava lapsuuden kokemus oli, kun äitini vaati minun haukkaavan raitista ilmaa - istuin lumikinoksessa oven edessä mieli mustana kunnes pääsin takaisin sisään lukemaan.

        Oma lapseni kävi iltapäiväkerhoa ensimmäisellä luokalla pitkin hampain, toisella kieltäytyi jyrkästi.

        meni myös ensimmäisellä luokalla iltikseen, mutta kieltäytyi kahden viikon kuluttua jutusta.

        Mutta en siltikään jättänyt häntä omin nokkinensa pärjäämään!

        Meillä ei lapsi ole saanut päättää tällaisista asioista, vaan hänellä on vanhemmat sitä varten.

        On eri juttu antaa pojan päättää ekaluokkalaisena minkä värisen puseron hän pukee päälleen kuin siitä, mikä hänelle itselleen on parasta. Lapsella ei ole kapasitettia käsitellä asiaa kuten aikuisella PITÄISI olla. Kaikilla ei näemmä ole. En tarkoita nyt sinua.


      • Sanelma
        Maria kirjoitti:

        meni myös ensimmäisellä luokalla iltikseen, mutta kieltäytyi kahden viikon kuluttua jutusta.

        Mutta en siltikään jättänyt häntä omin nokkinensa pärjäämään!

        Meillä ei lapsi ole saanut päättää tällaisista asioista, vaan hänellä on vanhemmat sitä varten.

        On eri juttu antaa pojan päättää ekaluokkalaisena minkä värisen puseron hän pukee päälleen kuin siitä, mikä hänelle itselleen on parasta. Lapsella ei ole kapasitettia käsitellä asiaa kuten aikuisella PITÄISI olla. Kaikilla ei näemmä ole. En tarkoita nyt sinua.

        ensimmäisellä luokalla - sen vuoden hän kävi siellä väkisin koska päätin niin. Toisella katsoin jo kyllin täysipäiseksi vapautukseen. Johtunee omasta pikkuvanhasta lapsuudestani. Monilapsisen perheen esikoisena olin erityisen pikkuvanha - niihin aikoihin ei tunnettu iltapäiväkerhoja ja nuoremmat sisarukset olivat isomman vastuulla.

        Hmm, siksi kai olikin niin nautinnollista vetää oman huoneen ovi kiinni :) Siinä oli lukkokin, luksusta!!


      • Gebardi
        Gebardi kirjoitti:

        "näkökulmasta ei jaella rooleja eikä niitä vaihdella. Vaan molemmilla on YHTÄLÄINEN vastuu aikaan saadusta lapsesta, tasapuolisesti."

        Hei! Taisit sittenkin hoksata mitä tarkoitin!

        "Palstafeminismille tyypillinen juttu on roolin vaihto, tasa-arvo vastustaa rooleja."

        Ja kuten varmaan huomaat, olen jälkimmäisen kannalla.

        "Ei ole yhtä ainutta elättäjää, eikä yhtä ainutta hoivaajaa, vaan molempia on kaksi."

        Loistavaa. Alat päästä asian ytimeen. Molemmilla on vastuu molemmista. Elämäntilanteiden yhteensovittamisessa toinen osuus voi korostua toisen ja toinen toisen roolissa, mutta vastuu on yhteinen.

        Siinähän sinä tiivistit kaiken, mitä olen yrittänyt sinulle selittää. Se vain kesti hetken ennen kuin asia ehti perile asti. Hyvä että meni lopulta.

        "Lopulta meni perille? Jos nyt ymmärrän suomen kieltä oikein, asia ei entuudestaan ollut siellä (mukaasi) vaan sinä laitoit sen mieleeni? Kyllä se oli siellä ihan ennen, ja on edelleen. Kunniaa et siitä kyllä saa. Valitan."

        Tuossa vaiheessa minusta vaikutti että olit mielipiteiltäsi lähentynyt minun keskustelussa esittämääni kantaa. Siksi oletin että kantani oli vaikuttanut asiaan. Olen pahoillani jos moinen ajatus loukkaa.

        "Mielipiteeni on omani, mutta yllä olevassa tekstissä, kyllä sinä laitoit asian perille...Vaikka sen taas tässä kiellät."

        Edellinen kommentti selvittänee asiaa.

        "Toisaalta olet iloinen samaa mieltä ollessani. Muuten jankkaat yhtä ja samaa lausetta niin kauan että vastaan siihen. Itselläni ei ole tapana kopioida ja kommentoida joka lausetta. Osa niistä ei ansaitse kommenttiani ja minä yleensä oletan, että kumppani, jonka kanssa keskustelen osaa edes alkeet asiasta josta väittelee. Joten harvemmin lähden ruohonjuuritasolta likkeelle. Mikä on nähtävästi sinulle liian korkealla.

        Samoin et tajua keskustelun "kuljettamista" ollenkaan."

        No, minusta taas on mukavampi kommentoida viestiä niin, että se jolle kommentoidaan näkee myös koko ajan mihin kommentti kohdistuu.

        En viitsi lähteä mukaan asiattomaan henkilökohtaisen keskustelutyylin arvosteluusi saati henkisten pääomiemme tai sivistystasojemme pohdintaan.

        Ehkä kannattaa hengähtää hetki, ei kukaan ota räyhääjää tosissaan. Sen sanon vain, että yleensä henkilökohtaisuuksiin mennään kun asia-argumentit loppuvat.

        "Ja vielä kerran, on olemassa ainoastaan äiti ja isä. Ei äidin roolia eikä isän roolia."

        No, todennäköisesti perheessä sekä äidille että isälle muodostuu roolit. Mitään absoluuttisia moisia rooleja ei todellakaan ole, tästähän olemme jo päässeet sopuun.


      • nainen pimeästä
        nainen valosta kirjoitti:

        ainakaan mun mielestä.

        "Kokemukseni mukaan myös lapset tarvitsevat joskus yksinäisyyttä ja yksityisyyttä. En puhu kuudesta tunnista. Kukin lapsi kehittyy tavallaan, joku nauttii jo 7-vuotiaana yksinolosta ja valitsee mieluummin sen kuin ohjatun toiminnan, pakolliset virikkeet ja metelin suuressa iltapäivähoitoryhmässä."

        Ihan ekana kysyisin mikä pätevyys sulla on puhua "kokemukseni mukaan" asiasta jotain ihan muuta kuin faktaa? Jos puhut omasta itestäsi tai kersastasi et voi ylestää sitä kaikkiin muihin. Meitä on kaikenlaisia. Mutta yleistä on ettei kukaan viihdy pitkiä aikoja vastentahtoisesti yksin, oirehtimatta.

        "On olemassa äitejä, joiden kaikkinielevä läsnäolo kotona ja epäitsekkääksi naamioitu omistautuminen yksinomaan perheelle ahdistaa, kuin olisi joutunut suuren naaraslukin vangiksi. Meillä on kaikenlaisia äitejä, isiä ja lapsia."

        On olemassa myös äitejä, jotka pistäytyvät silloin tällöin kotona tuomassa uuden lapsen vanhempien lasten hoivattavaksi ja vanhoille lapsille pari euroo tikkariin.

        "Meillä on myös äitejä jotka saavat itselleen hyvän omatunnon työpäivän ajaksi, kun lapsi on tuossa väsyttävässä iltapäiväryhmässä väsyttävän koulupäivän jälkeen. Ulkoinen turvallisuus, pyöräilykypärät ja turvaistuimet ennen kaikkea."

        Tästä kysysin, miksi pitää hommata se huono omatunto itselleen? Jos kerta työ on lasta tärkeämpi, miksi hankkia lapsi?
        Ja jos rahaa tulee eikö lapselle voi "ostaa" turvallisen iltapäivän kotiin yksityisen hoitajan muodossa?

        Lapsi ei tartte yksinäisyyttä siinä määrin kuin aikuinen. Voi tsiisus näitä sun juttuja. Samalla kumminkin tajuan, mistä lasten pahoinvointi johtuu. Se lukee sun viestissä. Aikuinen kuvittelee että lapsi tarttee yksinäisyyttä ja nauttii siitä.

        Jo on aikoihin eletty.

        Kai ne feministit kohta keksii senkin, miten saadaan lapsia maailmaan kärsimään niin, ettei syyllistä pystytä mitenkään osottamaan.

        "Ihan ekana kysyisin mikä pätevyys sulla on puhua "kokemukseni mukaan" asiasta jotain ihan muuta kuin faktaa? Jos puhut omasta itestäsi tai kersastasi et voi ylestää sitä kaikkiin muihin."

        No juuri se pätevyys että omalla ja lasteni kohdalla se, mitä sanoin, oli faktaa. Näytätkö minulle vielä kohdan jossa yleistin tuon koskemaan kaikkia muitakin? (Jumala, anna minulle kärsivällisyyttä).

        "Tästä kysysin, miksi pitää hommata se huono omatunto itselleen? Jos kerta työ on lasta tärkeämpi, miksi hankkia lapsi?"

        - En tiedä, miksi joillakin on huono omatunto (en nyt uskalla yleistää). Minulla on joskus huono omatunto, jos en ehdi viettää aikaa lasteni kanssa niin paljon kuin he tarvitsisivat. Huonoa omaatuntoa en kuitenkaan tarkoitushakuisesti edeltä käsin suunnitellen itselleni hommaa. Huono omatunto silloin tällöin on mielestäni terveempää kuin kuin ainainen hyvä omatunto.

        - Minä en väittänyt että työ olisi minulle tärkeämpi kuin lapsi. Epäsuorasti kirjoittamastani varmaan kävi ilmi, että oletan näin voivan jonkun kohdalla olla. Tästä en ole varma, yhtään sellaista henkilöä en henkilökohtaisesti tunne.

        Itse en puhu lapsen "hankkimisesta", koska kaikki eivät lasta "hankintayrityksistä" huolimatta saa, ja jotkut saavat, vaikka käyttäisivät ehkäisyä.

        Pahoinvoivia lapsia ei menestysteologialla eikä vanhempien teilausmentaliteetilla auteta. Jos asia huolettaa sinua, vapaaehtoistyö näiden lasten hyväksi on yksi tapa auttaa.


      • Sohvi
        Maria kirjoitti:

        Aletaanpa keskustella siitä, miten on lapsen etu, jos hän on mahdollisimman paljon yksin kotona? Kuulisin kernaasti mitä kaikkea hyvää tämä aiheuttaa lapselle? Tämähän on seurausta naisen oikeudesta hylätä oma jälkeläisensä "aseman" varjolla. Itsekin olen työssäkäyvä äiti, olen ollut aina. Mutta poikani, joka nyt on jo yläasteella ei koskaan ole ollut yksin iltäpäiviä! Ei vieläkään. Lapselle on erittäin tärkeää, että aikuinen on läsnä.

        Miehet ovat käsittääkseni tehneet näin ("olleet poissa") maailmansivun. Kukaan ei sitä voi kieltää, että isänmalli on ollut hyvin passiivinen vuositolkulla. Ja on vieläkin, jos katselee isyysloman pitävien lukumäärää ja vertaa sitä synnytyksiin...Joten muutos huonompaan ON TAPAHTUNUT naisten/äitien kohdalla.
        Miten selität tämän?

        Joten faktaa haluan siitä, ettei asia ole vaikuttanut lapsen etuun negatiivisesti.

        Joutilaita ei ollut varaa elätellä ennen, nyt on, jopa aikuisia terveitä ihmisiä, mutta silloin ennen ketään ei myöskään pidetty kuuden ikäisenä yksin kotona 4-6 tuntia päivittäin...

        Tuota, tuosta "isänmallista" vielä;
        Minne se unohtuu, kun avioero pukkaa päälle? On ihan sama näkeekö lapsi isäänsä koskaan eron jälkeen, lapsi on aina etuoikeutetusti äitinsä "omaisuutta"!

        Oma teoriasi ei ansaitse edes huuhaateorian arvoa.

        "Aivan kuin lapset syntyisivät täysin neitseellisesti naisista, joita kutsutaan äideiksi. Ja ne lapset ovat äitien "syytä", kokonaan, vastatkoon pirulaiset niistä sitten myös kokonaan itse! Jo on."

        Naisella on koskematon oikeus omaan ruumiiseensa, vai muistanko väärin? Käsittääkseni tämä on feministien eräs "saavutus", jota tässä nyt olet asettamassa kyseenalaiseksi!
        Hänellä on täysi valta päättää raskaudestaan, siihen ei muilla ole mitään sanomista. Ja ainoastaan nainen voi tulla raskaaksi, en ainakaan ole nähnyt ainoankaan miehen olevan raskaana.
        Oletko sinä nähnyt tai kuullut?

        1. Lapsen etu tulee parhaiten hoidetuksi, kun kummatkin vanhemmat tuntevat vastuunsa ja osallistuvat lapsiensa hoitoon. Nimim. Maria sysää kirjoituksissaan vastuun vain ja yksinomaan äideille. Miehille ilmeisesti pelkät "oikeudet". Lapset eivät ole omistustavaraa. Siis myös isät olemaan läsnä, perhe on yhteinen asia.

        2. Jos isät eivät SUOSTU "olemaan läsnä", onko se äitien syy? Näköjään. Jos isät eivät PYSTY olemaan läsnä (ovat töissä, viihtyvät kaljalla, matseissa, vieraissa naisissa tms), onko se äitien syy? Jos naisten on oltava töissä (perhe ei pärjää muuten), äiditkö - tai feministit - tämän yhteiskunnallisen ja taloudellisen tilanteen ovat saaneet aikaan ja kaiken vain pelkästään itsekkäästi päästäkseen töihin? Ja lisäksi vielä huonommalla palkalla kuin miehet. Et kai Maria tosissasi väitä mitään noin typerää, edes dialektisista syistä?

        3. Onko Marian mielestä riittävä peruste isien "ei-läsnäololle" se, että isät nyt maailmansivu ovat näin tehneet?

        Feministit juuri nimenomaan pyrkivät muuttamaan tilanteen sellaiseksi, ettei kaikki vanha hapatus aina ja ikuisesti vallitsisi, että saataisiin naisille tasa-arvoisempi asema ja tasa-arvoisemmat mahdollisuudet yhteiskunnassa.

        Perhepolitiikassa se tarkoittaa sitä, että äitien lisäksi isilläkin olisi paremmat mahdollisuudet osallistua lastensa hoitoon, aivan alusta alkaen hamaan lasten aikuistumiseen asti. Eikä vain mahdollisuudet ja oikeudet, vaan myös velvollisuus. Vastuu olla läsnä kuuluu myös miehille. Tai kun jompi kumpi ei voi olla läsnä, heidän pitäisi yhdessä palkata joku olemaan lasten kanssa tai viedä lapset turvalliseen hoitoon. Jos näin ei tehdä (ei ole esim. varaa, lastenvahteja tms), ei syytä voi sälyttää yksinomaan äideille. Mikä se isä siellä on, koriste?

        Feminismiä ja tasa-arvon tavoittelua ei voi syyttää huonoista oloista, vaan sitä, ettei tavoitteisiin päästä, ei sitten millään. Feminismi on aina ollut verrattain pieni, marginaalinen liike (tai liikkeitä). Mutta sen tavoittelemat asiat ovat olleet (ja ovat yhä) niin kestäviä ja hyviä, että niistä valtaosa on jo yleisesti ajatustasolla hyväksytty sivistysmaissa - joskaan ei aina käytännöntasolla - vähemmän kehittyneissä, vanhakantaisissa maissa niihin vasta pyritään.

        Aina on maailmassa vanhaan takertuvia asennereliikkejä, he näppärästi löytävät syyt mihin tahansa ikävään ilmiöön juuri niistä tekijöistä, joita perinteisesti inhoavat. Osa siis löytää naiset syyllisiksi mhin vain, naiset ja heidän tasa-arvovouhotuksensa. Tällä jästit perustelevat epätasa-arvon oikeutuksen. "Näin oli jo keskiajalla". Mutta ajat muuttuvat.

        Huuhaasta sen verran, etten rupea väittelemään historiantutkimuksen todentamista faktoista tämän enempää. Jos joltain nämäkin tiedot puuttuvat, lienee vika vajavaisessa koulunkäynnissä tai opetetun omaksumisessa. Vielä vähemmän tuhlaan aikaani "miesten synnytyksiin". Puhuttiin TASA-ARVOSTA yhteiskunnassa.


      • nainen
        Sohvi kirjoitti:

        1. Lapsen etu tulee parhaiten hoidetuksi, kun kummatkin vanhemmat tuntevat vastuunsa ja osallistuvat lapsiensa hoitoon. Nimim. Maria sysää kirjoituksissaan vastuun vain ja yksinomaan äideille. Miehille ilmeisesti pelkät "oikeudet". Lapset eivät ole omistustavaraa. Siis myös isät olemaan läsnä, perhe on yhteinen asia.

        2. Jos isät eivät SUOSTU "olemaan läsnä", onko se äitien syy? Näköjään. Jos isät eivät PYSTY olemaan läsnä (ovat töissä, viihtyvät kaljalla, matseissa, vieraissa naisissa tms), onko se äitien syy? Jos naisten on oltava töissä (perhe ei pärjää muuten), äiditkö - tai feministit - tämän yhteiskunnallisen ja taloudellisen tilanteen ovat saaneet aikaan ja kaiken vain pelkästään itsekkäästi päästäkseen töihin? Ja lisäksi vielä huonommalla palkalla kuin miehet. Et kai Maria tosissasi väitä mitään noin typerää, edes dialektisista syistä?

        3. Onko Marian mielestä riittävä peruste isien "ei-läsnäololle" se, että isät nyt maailmansivu ovat näin tehneet?

        Feministit juuri nimenomaan pyrkivät muuttamaan tilanteen sellaiseksi, ettei kaikki vanha hapatus aina ja ikuisesti vallitsisi, että saataisiin naisille tasa-arvoisempi asema ja tasa-arvoisemmat mahdollisuudet yhteiskunnassa.

        Perhepolitiikassa se tarkoittaa sitä, että äitien lisäksi isilläkin olisi paremmat mahdollisuudet osallistua lastensa hoitoon, aivan alusta alkaen hamaan lasten aikuistumiseen asti. Eikä vain mahdollisuudet ja oikeudet, vaan myös velvollisuus. Vastuu olla läsnä kuuluu myös miehille. Tai kun jompi kumpi ei voi olla läsnä, heidän pitäisi yhdessä palkata joku olemaan lasten kanssa tai viedä lapset turvalliseen hoitoon. Jos näin ei tehdä (ei ole esim. varaa, lastenvahteja tms), ei syytä voi sälyttää yksinomaan äideille. Mikä se isä siellä on, koriste?

        Feminismiä ja tasa-arvon tavoittelua ei voi syyttää huonoista oloista, vaan sitä, ettei tavoitteisiin päästä, ei sitten millään. Feminismi on aina ollut verrattain pieni, marginaalinen liike (tai liikkeitä). Mutta sen tavoittelemat asiat ovat olleet (ja ovat yhä) niin kestäviä ja hyviä, että niistä valtaosa on jo yleisesti ajatustasolla hyväksytty sivistysmaissa - joskaan ei aina käytännöntasolla - vähemmän kehittyneissä, vanhakantaisissa maissa niihin vasta pyritään.

        Aina on maailmassa vanhaan takertuvia asennereliikkejä, he näppärästi löytävät syyt mihin tahansa ikävään ilmiöön juuri niistä tekijöistä, joita perinteisesti inhoavat. Osa siis löytää naiset syyllisiksi mhin vain, naiset ja heidän tasa-arvovouhotuksensa. Tällä jästit perustelevat epätasa-arvon oikeutuksen. "Näin oli jo keskiajalla". Mutta ajat muuttuvat.

        Huuhaasta sen verran, etten rupea väittelemään historiantutkimuksen todentamista faktoista tämän enempää. Jos joltain nämäkin tiedot puuttuvat, lienee vika vajavaisessa koulunkäynnissä tai opetetun omaksumisessa. Vielä vähemmän tuhlaan aikaani "miesten synnytyksiin". Puhuttiin TASA-ARVOSTA yhteiskunnassa.

        toteudu kun mies synnyttää. Sitä paitsi aika ikävästi muuttelit asioita omaan pussiin. Nim. Maria sanoi että miehet ovat tehneet aina niin, joten syy lasten moninkertaiseen pahoinvointiin on oltava muualla.

        Hei, kukaan ei käske saattaa itseään tiineeksi miehen kanssa, joka ei pysy himassa!

        Siitä lapsen edustahan oli lopulta kyse, onko se jäänyt naisten oikeuksien alle?
        On, jos multa kysytään.


      • Sohvi
        nainen valosta kirjoitti:

        ainakaan mun mielestä.

        "Kokemukseni mukaan myös lapset tarvitsevat joskus yksinäisyyttä ja yksityisyyttä. En puhu kuudesta tunnista. Kukin lapsi kehittyy tavallaan, joku nauttii jo 7-vuotiaana yksinolosta ja valitsee mieluummin sen kuin ohjatun toiminnan, pakolliset virikkeet ja metelin suuressa iltapäivähoitoryhmässä."

        Ihan ekana kysyisin mikä pätevyys sulla on puhua "kokemukseni mukaan" asiasta jotain ihan muuta kuin faktaa? Jos puhut omasta itestäsi tai kersastasi et voi ylestää sitä kaikkiin muihin. Meitä on kaikenlaisia. Mutta yleistä on ettei kukaan viihdy pitkiä aikoja vastentahtoisesti yksin, oirehtimatta.

        "On olemassa äitejä, joiden kaikkinielevä läsnäolo kotona ja epäitsekkääksi naamioitu omistautuminen yksinomaan perheelle ahdistaa, kuin olisi joutunut suuren naaraslukin vangiksi. Meillä on kaikenlaisia äitejä, isiä ja lapsia."

        On olemassa myös äitejä, jotka pistäytyvät silloin tällöin kotona tuomassa uuden lapsen vanhempien lasten hoivattavaksi ja vanhoille lapsille pari euroo tikkariin.

        "Meillä on myös äitejä jotka saavat itselleen hyvän omatunnon työpäivän ajaksi, kun lapsi on tuossa väsyttävässä iltapäiväryhmässä väsyttävän koulupäivän jälkeen. Ulkoinen turvallisuus, pyöräilykypärät ja turvaistuimet ennen kaikkea."

        Tästä kysysin, miksi pitää hommata se huono omatunto itselleen? Jos kerta työ on lasta tärkeämpi, miksi hankkia lapsi?
        Ja jos rahaa tulee eikö lapselle voi "ostaa" turvallisen iltapäivän kotiin yksityisen hoitajan muodossa?

        Lapsi ei tartte yksinäisyyttä siinä määrin kuin aikuinen. Voi tsiisus näitä sun juttuja. Samalla kumminkin tajuan, mistä lasten pahoinvointi johtuu. Se lukee sun viestissä. Aikuinen kuvittelee että lapsi tarttee yksinäisyyttä ja nauttii siitä.

        Jo on aikoihin eletty.

        Kai ne feministit kohta keksii senkin, miten saadaan lapsia maailmaan kärsimään niin, ettei syyllistä pystytä mitenkään osottamaan.

        ..nainen valosta. Millä pätevyydellä sinä puhut?

        Keskustelupalstoilla voi jokainen laittaa kekoon kokemuksensa, tietonsa, arvelunsa ym. Useimmat näyttävät kasaavan tänne kootut ennakkoluulonsa.

        Olen pitkälti samaa mieltä naisen pimeydestä kanssa. Omasta kokemuksesta. Olen isän kasvattama (ja myöhemmin isosiskon), koulun jälkeen ja lomilla touhuilin paljon yksin, mutta raiteilla en saanut rampata. Viihdyin, mitä vikaa tuossa ajoittaisessa yksinolossa nyt on? Mm. luin (heh, ne vanhat klassikotkin, vaikka kunnallisen yhteiskoulun vain kävin), sain jopa määrärajoituksia kirjastolainauksiin ylihuolehtivalta kirjastonhoitajalta, läksyt muka jää.

        Ihme kitinää täällä lasten kasvatuksesta. Väitän (jälleen kokemukseni mukaan), että suurin osa ei pikkukakruvaiheen jälkeen halua vanhempiaan kokoaikaiseksi riesaksi. On tärkeää, että vanhempiin saa yhteyden, neuvoja, tutut komennot ja paimennukset, turvallisen kasvuympäristön, rakkauden ja huolenpidon. Mutta ei luoja paratkoon 24/7-paapomista. Lasten on kasvettava myös itsenäisyyteen, itsenäisyys ei ole heitteillejättöä.

        Jos mimosan haluaa kasvattaa, niin mimosan saa. Tai itsekkään hirviön.


      • Sohvi
        nainen kirjoitti:

        toteudu kun mies synnyttää. Sitä paitsi aika ikävästi muuttelit asioita omaan pussiin. Nim. Maria sanoi että miehet ovat tehneet aina niin, joten syy lasten moninkertaiseen pahoinvointiin on oltava muualla.

        Hei, kukaan ei käske saattaa itseään tiineeksi miehen kanssa, joka ei pysy himassa!

        Siitä lapsen edustahan oli lopulta kyse, onko se jäänyt naisten oikeuksien alle?
        On, jos multa kysytään.

        ..mitä tasa-arvolla tarkoitetaan. Vrt. "ennen ei tasa-arvo toteudu kun mies synnyttää"). Päivitä tietosi. Nuo tiineys-kommenttisi ovat niin alhaalta, etten viitsi (ennen häitähän joka mies tietty kertoo morsmaikulleen, että aikoo kuksia muitakin, joopa).


      • Maria
        Sohvi kirjoitti:

        ..nainen valosta. Millä pätevyydellä sinä puhut?

        Keskustelupalstoilla voi jokainen laittaa kekoon kokemuksensa, tietonsa, arvelunsa ym. Useimmat näyttävät kasaavan tänne kootut ennakkoluulonsa.

        Olen pitkälti samaa mieltä naisen pimeydestä kanssa. Omasta kokemuksesta. Olen isän kasvattama (ja myöhemmin isosiskon), koulun jälkeen ja lomilla touhuilin paljon yksin, mutta raiteilla en saanut rampata. Viihdyin, mitä vikaa tuossa ajoittaisessa yksinolossa nyt on? Mm. luin (heh, ne vanhat klassikotkin, vaikka kunnallisen yhteiskoulun vain kävin), sain jopa määrärajoituksia kirjastolainauksiin ylihuolehtivalta kirjastonhoitajalta, läksyt muka jää.

        Ihme kitinää täällä lasten kasvatuksesta. Väitän (jälleen kokemukseni mukaan), että suurin osa ei pikkukakruvaiheen jälkeen halua vanhempiaan kokoaikaiseksi riesaksi. On tärkeää, että vanhempiin saa yhteyden, neuvoja, tutut komennot ja paimennukset, turvallisen kasvuympäristön, rakkauden ja huolenpidon. Mutta ei luoja paratkoon 24/7-paapomista. Lasten on kasvettava myös itsenäisyyteen, itsenäisyys ei ole heitteillejättöä.

        Jos mimosan haluaa kasvattaa, niin mimosan saa. Tai itsekkään hirviön.

        niin, että olet kaapissa kasvatettu. Lue, jos et tiedä. Tässä sinullekin asiasta totuus, ettei sun tarvitse kuvitella olemattomia ja aiheuttaa tietämättömyydelläsi suurta hämminkiä.

        http://www2.eduskunta.fi/fakta/edustaja/560/puheet/mielenterveyspuhe.htm


      • Maria
        Sohvi kirjoitti:

        ..nainen valosta. Millä pätevyydellä sinä puhut?

        Keskustelupalstoilla voi jokainen laittaa kekoon kokemuksensa, tietonsa, arvelunsa ym. Useimmat näyttävät kasaavan tänne kootut ennakkoluulonsa.

        Olen pitkälti samaa mieltä naisen pimeydestä kanssa. Omasta kokemuksesta. Olen isän kasvattama (ja myöhemmin isosiskon), koulun jälkeen ja lomilla touhuilin paljon yksin, mutta raiteilla en saanut rampata. Viihdyin, mitä vikaa tuossa ajoittaisessa yksinolossa nyt on? Mm. luin (heh, ne vanhat klassikotkin, vaikka kunnallisen yhteiskoulun vain kävin), sain jopa määrärajoituksia kirjastolainauksiin ylihuolehtivalta kirjastonhoitajalta, läksyt muka jää.

        Ihme kitinää täällä lasten kasvatuksesta. Väitän (jälleen kokemukseni mukaan), että suurin osa ei pikkukakruvaiheen jälkeen halua vanhempiaan kokoaikaiseksi riesaksi. On tärkeää, että vanhempiin saa yhteyden, neuvoja, tutut komennot ja paimennukset, turvallisen kasvuympäristön, rakkauden ja huolenpidon. Mutta ei luoja paratkoon 24/7-paapomista. Lasten on kasvettava myös itsenäisyyteen, itsenäisyys ei ole heitteillejättöä.

        Jos mimosan haluaa kasvattaa, niin mimosan saa. Tai itsekkään hirviön.

        "Ihme kitinää täällä lasten kasvatuksesta. Väitän (jälleen kokemukseni mukaan), että suurin osa ei pikkukakruvaiheen jälkeen halua vanhempiaan kokoaikaiseksi riesaksi. On tärkeää, että vanhempiin saa yhteyden, neuvoja, tutut komennot ja paimennukset, turvallisen kasvuympäristön, rakkauden ja huolenpidon. Mutta ei luoja paratkoon 24/7-paapomista. Lasten on kasvettava myös itsenäisyyteen, itsenäisyys ei ole heitteillejättöä."

        Puhut aivan muista asoista kuin mistä minä keskustelun aloitin. En puhunut nuoren itsenäistymisvaiheesta vaan pienten lasten yksin pitämisestä tuntikausia, päivittäin, siitä syystä, että vanhemmilla ei ole aikaa. Kyselin feminismin osuutta asiaan. Onko naisten vapautus ajanut lapset ahtaalle ja mielisairaaloihin? Sillä lähtökohtaisesti asia on niin, ettei isät ole koskaan olleet läsnä, nyt enemmän kuin ennen, mutta ei vieläkään puolessa tapauksista.

        Eikä siinä mitään, töissä saa olla, niin äiti kuin isäkin, mutta miksi helvetissä (anteeksi kouluttamattoman karkea kieli) lapsi pitää jättää yksin?? Eikö Suomikin ole pullollaan työttömiä naisia, jotka joutavat lapsenpiiaksi korvausta vastaan? Sitä varten kai työssä käydään että siitä saadaan rahaa, jolla kustannetaan elämä. Ensin siitä hoidetaan lasten päivähoito tai iltapäivähoito. Ne ovat ehtoja työssäkäynnille. Jos palkasta ei muka sen jälkeen jää riittävästi käteen ja sen nojalla pidetään lasta yksin, on kyseessä lapsen edun laiminlyönti, omien oikeuksien varjolla. Tästä oli kyse. Jos nyt vieläkään ymmärrät. Tätä taustaa vasten on myös todettava, että lapsi on esineellistetty. Hän on "omaisuutta", jonka voi tarvittaessa laittaa syrjään. Lukemaan yksinäisyyteen vanhoja klassikkoja, vaikka maailma olisi täynnä mielenkiintoista keskusteltavaa aikuisen ihmisen opastuksella!

        Täällä (Suomessa) jos missä on selvästi nähtävissä, että kun yhteiskunnan antama turva lapselle loppuu, sitä ei enää ole. Vanhemmat eivät välitä. Seuraava yhteiskunnan puuttuminen on sitten hoitoon ohjaus. Tuli se sitten opettajan/koulun taholta taikka neuvolasta tms paikasta.

        Vanhemmilta aloite lähtee vain ani harvoin.

        Lisäksi on erotettava kaksi asiaa; halu olla yksin ja vasten tahtoaan yksin oleminen. Ainoastaan vasten tahtoaan yksin oleva kärsii yksinäisyydestä. Siitä ei silloin voi nauttia. Ei vaikka olisi kuinka monta klassikkoa kirjahyllyssä. Nämä tapaukset ovat räjähdysmäisesti kasvaneet 90 luvulla. Ja kasvu jatkuu...

        Toisena seikkana on erotettava AJOITTAINEN YKSINOLO ja JATKUVA YKSINOLO. Sinä pidät palopuhetta nuoren ihmisen ajoittaisesta yksinolosta, minä puhun juuri koulunsa aloittaneen jatkuvasta yksinolosta.

        Voin myös omasta kokemuspohjastani sanoa, että lapsi ei ehkä halua iltapäiväkerhoihin, koska niissä on todella tylsää. Kuinka moni on ollut paikan päällä katsomassa hommaa?

        Väsynyttä läksyjentekoa, joka vielä usein tapahtuu koulun tiloissa. Välipalaan saa, mutta sekin on usein näkkäriä ja maitoa. Mutta se, ettei lapsi HALUA ILTTIKSEEN TARKOITA SUINKAAN SITÄ, ETTÄ HÄN HALUAA OLLA YKSIN tai että HÄNET SAA JÄTTÄÄ YKSIN!!!!

        Nämä seikat tiedostaen, en ollenkaan ymmärrä, miksi vastasit viestiini. Puhut aivan muusta kuin minä.
        Kertoisitko miksi niin kuitenkin tunsit tarvetta tehdä??


      • nainen valosta
        Sohvi kirjoitti:

        ..nainen valosta. Millä pätevyydellä sinä puhut?

        Keskustelupalstoilla voi jokainen laittaa kekoon kokemuksensa, tietonsa, arvelunsa ym. Useimmat näyttävät kasaavan tänne kootut ennakkoluulonsa.

        Olen pitkälti samaa mieltä naisen pimeydestä kanssa. Omasta kokemuksesta. Olen isän kasvattama (ja myöhemmin isosiskon), koulun jälkeen ja lomilla touhuilin paljon yksin, mutta raiteilla en saanut rampata. Viihdyin, mitä vikaa tuossa ajoittaisessa yksinolossa nyt on? Mm. luin (heh, ne vanhat klassikotkin, vaikka kunnallisen yhteiskoulun vain kävin), sain jopa määrärajoituksia kirjastolainauksiin ylihuolehtivalta kirjastonhoitajalta, läksyt muka jää.

        Ihme kitinää täällä lasten kasvatuksesta. Väitän (jälleen kokemukseni mukaan), että suurin osa ei pikkukakruvaiheen jälkeen halua vanhempiaan kokoaikaiseksi riesaksi. On tärkeää, että vanhempiin saa yhteyden, neuvoja, tutut komennot ja paimennukset, turvallisen kasvuympäristön, rakkauden ja huolenpidon. Mutta ei luoja paratkoon 24/7-paapomista. Lasten on kasvettava myös itsenäisyyteen, itsenäisyys ei ole heitteillejättöä.

        Jos mimosan haluaa kasvattaa, niin mimosan saa. Tai itsekkään hirviön.

        Sanon kuten Maria. lue ja mieti.
        (koska et kumminkaan jaksa lukea noin pitkää rimpsua, jonka hän linkitti otan siitä otteen jota saat ihmetellä itseksesi)

        "Mitä mielenterveysongelmien taustalta löytyy?

        Lääketieteen tohtori Kaija Ikäheimon käsityksen mukaan mielenterveyden häiriöt ovat hyvin vahvasti
        sidoksissa yhteiskuntaan, perheen kehitykseen, kasvatustapoihin ja -asenteisiin sekä erilaisiin perhesuhteisiin. Suomessa on tapahtunut hyvin suuria muutoksia sotien jälkeen. Lasten kasvatusperiaatteet ovat
        muuttuneet, lapset ovat yksinäisempiä kuin aikaisemmin ja heiltä odotetaan itsenäisyyttä liian varhain.
        Lapset työnnetään Ikäheimon mielestä liian aikaisin nuoruusikään. Yksinhuoltajuus muuttaa lapsen
        elämää. Myös perheissä on tapahtunut suuria muutoksia. Avioerot ovat lisääntyneet ja uusperheet yleistyneet."

        Tässä puhui lääketieteen tohtori pätevyydellään. Ja olen itse täsmälleen samaa mieltä.


      • Maria
        nainen valosta kirjoitti:

        Sanon kuten Maria. lue ja mieti.
        (koska et kumminkaan jaksa lukea noin pitkää rimpsua, jonka hän linkitti otan siitä otteen jota saat ihmetellä itseksesi)

        "Mitä mielenterveysongelmien taustalta löytyy?

        Lääketieteen tohtori Kaija Ikäheimon käsityksen mukaan mielenterveyden häiriöt ovat hyvin vahvasti
        sidoksissa yhteiskuntaan, perheen kehitykseen, kasvatustapoihin ja -asenteisiin sekä erilaisiin perhesuhteisiin. Suomessa on tapahtunut hyvin suuria muutoksia sotien jälkeen. Lasten kasvatusperiaatteet ovat
        muuttuneet, lapset ovat yksinäisempiä kuin aikaisemmin ja heiltä odotetaan itsenäisyyttä liian varhain.
        Lapset työnnetään Ikäheimon mielestä liian aikaisin nuoruusikään. Yksinhuoltajuus muuttaa lapsen
        elämää. Myös perheissä on tapahtunut suuria muutoksia. Avioerot ovat lisääntyneet ja uusperheet yleistyneet."

        Tässä puhui lääketieteen tohtori pätevyydellään. Ja olen itse täsmälleen samaa mieltä.

        Siinä se lyhyesti olikin, ja asiantuntijan sanomana. Joka ainakin omissa silmissäni omaa huomattavasti suuremman painoarvon kuin Sohvin omakohtainen kokemus.


      • Maria
        Sohvi kirjoitti:

        ..mitä tasa-arvolla tarkoitetaan. Vrt. "ennen ei tasa-arvo toteudu kun mies synnyttää"). Päivitä tietosi. Nuo tiineys-kommenttisi ovat niin alhaalta, etten viitsi (ennen häitähän joka mies tietty kertoo morsmaikulleen, että aikoo kuksia muitakin, joopa).

        omasi kertomatta? Onpa ikävää...olenkin ihmetellyt mistä ammennat intosi toisten mollaamiseen ja kiusaamiseen juklkisella keskustelupalstalla. Mutta nyt tiedän..

        Ja tasa-arvon toteutuminen kyllä vaatii miestä synnyttämään. Ennen ei tasa-arvo toteudu. Naisella on synnyttämiseen liittyen niin monia etuoikeuksia, joko suoraan tai välillisesti, että luulisi sinunkin paremmin tietävän!


      • Sohvi
        Maria kirjoitti:

        niin, että olet kaapissa kasvatettu. Lue, jos et tiedä. Tässä sinullekin asiasta totuus, ettei sun tarvitse kuvitella olemattomia ja aiheuttaa tietämättömyydelläsi suurta hämminkiä.

        http://www2.eduskunta.fi/fakta/edustaja/560/puheet/mielenterveyspuhe.htm

        ..on yhteiskuntarakenteen muutokset, psykiatripula, terveys- ym. palvelujen riittämätömyys jne jne? Maria, kasaat kirjoituksissasi kaikki nuo aina naisten tasa-arvon tavoittelun syyksi. Epäkohdat ovat ratkaistavissa ilman, että naisten on ikuisesti tyydyttävä ihmisen (= miehen) assistentiksi.

        Miksi muuten ilkut kaikkia kommentoijia joko heti alussa tai viimeistään lopussa? Saavutatko sillä itsellesi jotain tärkeää?


      • Sohvi
        Maria kirjoitti:

        "Ihme kitinää täällä lasten kasvatuksesta. Väitän (jälleen kokemukseni mukaan), että suurin osa ei pikkukakruvaiheen jälkeen halua vanhempiaan kokoaikaiseksi riesaksi. On tärkeää, että vanhempiin saa yhteyden, neuvoja, tutut komennot ja paimennukset, turvallisen kasvuympäristön, rakkauden ja huolenpidon. Mutta ei luoja paratkoon 24/7-paapomista. Lasten on kasvettava myös itsenäisyyteen, itsenäisyys ei ole heitteillejättöä."

        Puhut aivan muista asoista kuin mistä minä keskustelun aloitin. En puhunut nuoren itsenäistymisvaiheesta vaan pienten lasten yksin pitämisestä tuntikausia, päivittäin, siitä syystä, että vanhemmilla ei ole aikaa. Kyselin feminismin osuutta asiaan. Onko naisten vapautus ajanut lapset ahtaalle ja mielisairaaloihin? Sillä lähtökohtaisesti asia on niin, ettei isät ole koskaan olleet läsnä, nyt enemmän kuin ennen, mutta ei vieläkään puolessa tapauksista.

        Eikä siinä mitään, töissä saa olla, niin äiti kuin isäkin, mutta miksi helvetissä (anteeksi kouluttamattoman karkea kieli) lapsi pitää jättää yksin?? Eikö Suomikin ole pullollaan työttömiä naisia, jotka joutavat lapsenpiiaksi korvausta vastaan? Sitä varten kai työssä käydään että siitä saadaan rahaa, jolla kustannetaan elämä. Ensin siitä hoidetaan lasten päivähoito tai iltapäivähoito. Ne ovat ehtoja työssäkäynnille. Jos palkasta ei muka sen jälkeen jää riittävästi käteen ja sen nojalla pidetään lasta yksin, on kyseessä lapsen edun laiminlyönti, omien oikeuksien varjolla. Tästä oli kyse. Jos nyt vieläkään ymmärrät. Tätä taustaa vasten on myös todettava, että lapsi on esineellistetty. Hän on "omaisuutta", jonka voi tarvittaessa laittaa syrjään. Lukemaan yksinäisyyteen vanhoja klassikkoja, vaikka maailma olisi täynnä mielenkiintoista keskusteltavaa aikuisen ihmisen opastuksella!

        Täällä (Suomessa) jos missä on selvästi nähtävissä, että kun yhteiskunnan antama turva lapselle loppuu, sitä ei enää ole. Vanhemmat eivät välitä. Seuraava yhteiskunnan puuttuminen on sitten hoitoon ohjaus. Tuli se sitten opettajan/koulun taholta taikka neuvolasta tms paikasta.

        Vanhemmilta aloite lähtee vain ani harvoin.

        Lisäksi on erotettava kaksi asiaa; halu olla yksin ja vasten tahtoaan yksin oleminen. Ainoastaan vasten tahtoaan yksin oleva kärsii yksinäisyydestä. Siitä ei silloin voi nauttia. Ei vaikka olisi kuinka monta klassikkoa kirjahyllyssä. Nämä tapaukset ovat räjähdysmäisesti kasvaneet 90 luvulla. Ja kasvu jatkuu...

        Toisena seikkana on erotettava AJOITTAINEN YKSINOLO ja JATKUVA YKSINOLO. Sinä pidät palopuhetta nuoren ihmisen ajoittaisesta yksinolosta, minä puhun juuri koulunsa aloittaneen jatkuvasta yksinolosta.

        Voin myös omasta kokemuspohjastani sanoa, että lapsi ei ehkä halua iltapäiväkerhoihin, koska niissä on todella tylsää. Kuinka moni on ollut paikan päällä katsomassa hommaa?

        Väsynyttä läksyjentekoa, joka vielä usein tapahtuu koulun tiloissa. Välipalaan saa, mutta sekin on usein näkkäriä ja maitoa. Mutta se, ettei lapsi HALUA ILTTIKSEEN TARKOITA SUINKAAN SITÄ, ETTÄ HÄN HALUAA OLLA YKSIN tai että HÄNET SAA JÄTTÄÄ YKSIN!!!!

        Nämä seikat tiedostaen, en ollenkaan ymmärrä, miksi vastasit viestiini. Puhut aivan muusta kuin minä.
        Kertoisitko miksi niin kuitenkin tunsit tarvetta tehdä??

        Vastasin naisille valosta ja pimeydestä. Heille, en Marialle. Oman näkemykseni olen jo kertonut, en rupea toistamaan. Olen samaa mieltä Marian kanssa ainakin siitä, että nykyään vanhempien oma yksilöllinen ja yhteinen vastuu lapsistaan, perhekokonaisuudesta ja omista asioistaan näyttää minustakin joskus kummallisen heiveröiseltä. Vastuuta luistatetaan "yhteiskunnalle", yhteiskuntaa vaaditaan tilille omista heikkouksista.


      • Sohvi
        Maria kirjoitti:

        Siinä se lyhyesti olikin, ja asiantuntijan sanomana. Joka ainakin omissa silmissäni omaa huomattavasti suuremman painoarvon kuin Sohvin omakohtainen kokemus.

        ..on Sohvin mielestä arvokas. Ikäheimon käsitys on sekin vain yksi monista, hän sitä paitsi puhui mielenterveyden häiriöistä, kyllä ne nykyäänkin sentään ovat erikoistapauksia, eivät jokaperheen päivittäistä arkea. Psyykkisesti sairastuneiden taustalla on aina, kaikkina aikoina, ollut perhe- ja ympäristöongelmia. Kuka tahansa pystyy silmät ummessa esittämään vastaavan arvion.

        Mutta miten selitetään se, että useimmat normaalisti kasvatetut, siis myös ajoittain yksin aikaansa viettävät (kai kavereiden kanssa leikkivät, ei vanhempien täyspäiväisen silmälläpidon alla) kehittyvät ihan tavallisiksi vastuullisiksi aikuisiksi? On se niin väärin niin väärin, loukkaus asiantuntijoita kohtaan, eikö.


      • Sohvi
        Maria kirjoitti:

        omasi kertomatta? Onpa ikävää...olenkin ihmetellyt mistä ammennat intosi toisten mollaamiseen ja kiusaamiseen juklkisella keskustelupalstalla. Mutta nyt tiedän..

        Ja tasa-arvon toteutuminen kyllä vaatii miestä synnyttämään. Ennen ei tasa-arvo toteudu. Naisella on synnyttämiseen liittyen niin monia etuoikeuksia, joko suoraan tai välillisesti, että luulisi sinunkin paremmin tietävän!

        ..arvostelemaan jotain toista mollaamisesta :DDD


      • Maria
        Sohvi kirjoitti:

        ..on yhteiskuntarakenteen muutokset, psykiatripula, terveys- ym. palvelujen riittämätömyys jne jne? Maria, kasaat kirjoituksissasi kaikki nuo aina naisten tasa-arvon tavoittelun syyksi. Epäkohdat ovat ratkaistavissa ilman, että naisten on ikuisesti tyydyttävä ihmisen (= miehen) assistentiksi.

        Miksi muuten ilkut kaikkia kommentoijia joko heti alussa tai viimeistään lopussa? Saavutatko sillä itsellesi jotain tärkeää?

        Niin, kyselin kyllä aluksi että mikä olisi feminismin osuus asiaan. Onko se olematon vai juontaako asia naisten vapautumisesta. Onko jutuilla yhteistä tekijää?

        Naisen ei pidä taipua assistentiksi, mutta ei myöskään ole tarkoitus toisin päin. JA EHDOTTOMASTI EI LAPSENKAAN!

        Vaikka olen tällä palstalla sehlaillut jo pian vuoden, edelleenkään en ole saanut selville, useista provokatiivisista yrityksistäni huolimatta seikkaa, joka minua askarruttaa.

        Kuten kai tiedät, kannatan itse tasa-arvoa, mutta en voi millään hyväksyä asiaa, että toisen etua ajetaan aina vain samoin perustein, entisillä vääryyksillä. Missä menee raja ja ovatko kaikki keinot luvallisia, aina vain vedoten johonkin vanhaan?

        Pyydän nöyrimmästi anteeksi ilkkumistani, mutta eilen oli tod. v-mäinen päivä. Vaikka eihän se mikään puolustus ole.


      • Maria
        Sohvi kirjoitti:

        ..on Sohvin mielestä arvokas. Ikäheimon käsitys on sekin vain yksi monista, hän sitä paitsi puhui mielenterveyden häiriöistä, kyllä ne nykyäänkin sentään ovat erikoistapauksia, eivät jokaperheen päivittäistä arkea. Psyykkisesti sairastuneiden taustalla on aina, kaikkina aikoina, ollut perhe- ja ympäristöongelmia. Kuka tahansa pystyy silmät ummessa esittämään vastaavan arvion.

        Mutta miten selitetään se, että useimmat normaalisti kasvatetut, siis myös ajoittain yksin aikaansa viettävät (kai kavereiden kanssa leikkivät, ei vanhempien täyspäiväisen silmälläpidon alla) kehittyvät ihan tavallisiksi vastuullisiksi aikuisiksi? On se niin väärin niin väärin, loukkaus asiantuntijoita kohtaan, eikö.

        Onko Sohvilla käsitystä montako lasta vuosittain sairastuu mieleltään? Entä tiedätkö millaisia lukuja oletetaan jäävän vuositasolla hoidon ulkopuolelle, jostain syystä?

        Ne eivät ole mitättömiä lukuja, sen verran voin vihjata.

        Mielestäni asia on niin vakava, etten lähde ollenkaan vähättelemään sitä. Enkä selittelemään, miksi joku sairastuu ja joku ei. Vastaus on vasemman rintasi alla, jos on. Minulla on.


      • Maria
        Sohvi kirjoitti:

        ..arvostelemaan jotain toista mollaamisesta :DDD

        ...tässähän meitä on kaksi lyömätöntä...
        ;D

        *alanko yhä enemmän muistuttaa feministiä*


      • Sohvi
        Maria kirjoitti:

        Onko Sohvilla käsitystä montako lasta vuosittain sairastuu mieleltään? Entä tiedätkö millaisia lukuja oletetaan jäävän vuositasolla hoidon ulkopuolelle, jostain syystä?

        Ne eivät ole mitättömiä lukuja, sen verran voin vihjata.

        Mielestäni asia on niin vakava, etten lähde ollenkaan vähättelemään sitä. Enkä selittelemään, miksi joku sairastuu ja joku ei. Vastaus on vasemman rintasi alla, jos on. Minulla on.

        ..yhtä mieltä, että lasten (ja aikuisten) mielenterveyden häiriöitä ei pidä vähätellä ja asia on vakava. En myöskään väitä tietäväni vastauksia. Tilastojen mukaan (luotettavien tai ei) useimmat eivät kuitenkaan sairastu. Ne, jotka sairastuvat, voivat olla ns. "hyvistä" tai "huonoista" perheoloista. Tietämäni mukaan moniongelmaiset olosuhteet lisäävät todennäköisyyttä sairastua, varsinkin, jos tällaiseen on ambivalenttia alttiutta. Lisäksi hoidonsaantimahdollisuudet ovat vähävaraisilla heikot ja siten myös paranemistoiveet.

        Ja sitten on ns. terveitä, se enemmistö, aivan riippumatta kasvuoloista. Joten sairastuvuus ei ole predestinoitua.

        Syyt lienevät moninaisia, selvittämisen arvoisia, ja varsinkin hoitoresursseihin pitäisi panostaa. Työssä käyvien naisten syyttäminen ei varmasti vähennä psyykkisiä häiriöitä, myöskään esim. feminismin totaalinen kieltäminen länsimaisissa yhteiskunnissa ei vuorenvarmasti parantaisi yhtään mitään eikä ketään. Jos joku hurahtanut äärifeministi (jollaista en ole ikinä livenä tavannut) kieltäytyisi aatteellisista syistä hoitamasta lastaan, jos mies ei hoida yhtä paljon, pitäsin häntä itseään henkisesti sairaana, ei se feminismiä ainakaan ole.

        Niinpä syistä olemme eri mieltä ja ilmeisesti pysymme, vai mitä :D? Joten älä pahastu, jos en kommentoi tähän ketjuun enää, toistaisin vain itseäni (luen kyllä kommenttisi).


      • Sohvi
        Maria kirjoitti:

        ...tässähän meitä on kaksi lyömätöntä...
        ;D

        *alanko yhä enemmän muistuttaa feministiä*

        ..saan arvailla, olet käytännössä feministi. Et katsoisi hyvällä, jos sinua vähemmän kompetentti mies (tai nainen) kiipii uralla ohitsesi, et suostuisi olemaan yleisosaaja, joka jatkuvasti, palkitsematta, antaa kuitenkin kunnian pomolle töiden rullaamisesta, varmaan haluaisit kunnian keksinnöistäsi, todennäköisesti et epäröisi hakea/vaatia parempaa paikkaa/palkkaa, et alistuisi perheessä hiljaiseksi ja vaatimattomaksi taustalla passaajaksi jne?

        Tällaiseen itsestään selvältä tuntuvaan "uskallukseen" ja käyttäytymismalliin feministit koettavat naisia rohkaista, julkilausumat ja ohjelmat ovat vain formaalinen runko toiminnalle (ja näköjään usein punainen vaate monelle). Naisilta puuttuu vieläkin itseluottamusta. Marinasta ja ruikutuksesta -> uskallukseen ottaa oma paikka yhteiskunnassa ja poistaa asenteelliset esteet naisilta itseltään ja muilta kanssaihmisiltä ja toimijoilta (kuten esimiehet, nimittävät viranomaiset jne.), siinä mielestäni feminismin fokus Suomessa.


      • Maria
        Sohvi kirjoitti:

        ..saan arvailla, olet käytännössä feministi. Et katsoisi hyvällä, jos sinua vähemmän kompetentti mies (tai nainen) kiipii uralla ohitsesi, et suostuisi olemaan yleisosaaja, joka jatkuvasti, palkitsematta, antaa kuitenkin kunnian pomolle töiden rullaamisesta, varmaan haluaisit kunnian keksinnöistäsi, todennäköisesti et epäröisi hakea/vaatia parempaa paikkaa/palkkaa, et alistuisi perheessä hiljaiseksi ja vaatimattomaksi taustalla passaajaksi jne?

        Tällaiseen itsestään selvältä tuntuvaan "uskallukseen" ja käyttäytymismalliin feministit koettavat naisia rohkaista, julkilausumat ja ohjelmat ovat vain formaalinen runko toiminnalle (ja näköjään usein punainen vaate monelle). Naisilta puuttuu vieläkin itseluottamusta. Marinasta ja ruikutuksesta -> uskallukseen ottaa oma paikka yhteiskunnassa ja poistaa asenteelliset esteet naisilta itseltään ja muilta kanssaihmisiltä ja toimijoilta (kuten esimiehet, nimittävät viranomaiset jne.), siinä mielestäni feminismin fokus Suomessa.

        Olen siis feministi vaikka en sellaiseksi olekaan halunnut tulla.
        Katson kyllä, että arvailusi osui siinä määrin oikeaan ja oli perusteiltaan sen verran loogista, että se saakoon minulta hyväksytyn.
        ;)


    • mies

      Älä yleistä. Ei minua ainakaan raataminen ja iso palkka kiinnosta. Mieluummin vietän aikaa kotona ja harrastusten parissa.

      • Kevyesti keskustelen...

        Kuinka monesti puolustaudutaan tuon kliseelauseen taakse: "älä yleistä!"


    • Maria

      Nyt on sanottava etten ymmärrä! Viitsitkö selittää? Vertailukelpoista mihin?

      "että tuponeuvottelujen alla heitellyt kommentit eivät ole oikein vertailukelpoista kamaa. Mutta se aihe muistaakseni lopetettiin enkä halua sinne enää. Kohta alat taas inttää ALV:in luonteesta jos lähden mukaan."

      • Gebardi

        Todellisiin vaikutuksiin.


      • Maria
        Gebardi kirjoitti:

        Todellisiin vaikutuksiin.

        "Ehkä kannattaa hengähtää hetki, ei kukaan ota räyhääjää tosissaan. Sen sanon vain, että yleensä henkilökohtaisuuksiin mennään kun asia-argumentit loppuvat."

        Ne siis loppuivat sinulta?

        Ja vastuksestasi en tullut hullua hurskaammaksi.

        Siteerasin aamulla julkisuuteen tullutta uutista siitä, että ammattiliittojen keskusjärjestö vastustaa 7€ korotusta työntekijöiden savamaksuun. Korotus jää pienemmäksi alle keskipalkkaisella.

        Väitit, ettei 15€/pää/kk vaikuta yhtään mihinkään pienuutensa takia taannoisessa äitiysrahakeskustelussa! Minä taas väitin että vaikutuksia on.
        Olisit varmasti sitä mieltä, että savaa voisi nostaa saman tien vaikka 15 euroa...


      • Gebardi
        Maria kirjoitti:

        "Ehkä kannattaa hengähtää hetki, ei kukaan ota räyhääjää tosissaan. Sen sanon vain, että yleensä henkilökohtaisuuksiin mennään kun asia-argumentit loppuvat."

        Ne siis loppuivat sinulta?

        Ja vastuksestasi en tullut hullua hurskaammaksi.

        Siteerasin aamulla julkisuuteen tullutta uutista siitä, että ammattiliittojen keskusjärjestö vastustaa 7€ korotusta työntekijöiden savamaksuun. Korotus jää pienemmäksi alle keskipalkkaisella.

        Väitit, ettei 15€/pää/kk vaikuta yhtään mihinkään pienuutensa takia taannoisessa äitiysrahakeskustelussa! Minä taas väitin että vaikutuksia on.
        Olisit varmasti sitä mieltä, että savaa voisi nostaa saman tien vaikka 15 euroa...

        Pidä nyt oikeasti pieni tauko ja hengähdä. Tuolla et tee kuin hallaa itsellesi ja uskottavuudellesi.

        Ja kuten aiemminkin totesin, en tahdo taas ajautua väittelemään ALV:n luonteesta. Siksi en nyt välitä keskustella tuosta loppuviestistäsi.


      • --------
        Gebardi kirjoitti:

        Pidä nyt oikeasti pieni tauko ja hengähdä. Tuolla et tee kuin hallaa itsellesi ja uskottavuudellesi.

        Ja kuten aiemminkin totesin, en tahdo taas ajautua väittelemään ALV:n luonteesta. Siksi en nyt välitä keskustella tuosta loppuviestistäsi.

        se uskottavuus meni jo valovuosia sitten!
        ;)


      • Gebardi
        -------- kirjoitti:

        se uskottavuus meni jo valovuosia sitten!
        ;)

        Miksi luulet, että olen joskus ollut uskottava?
        ;-)


      • Maria
        Gebardi kirjoitti:

        Miksi luulet, että olen joskus ollut uskottava?
        ;-)

        Olet sinä. Minä uskon.
        :)


      • Gebardi
        Maria kirjoitti:

        Olet sinä. Minä uskon.
        :)

        Ethän sinä koskaan usko, vaan väität aina vastaan vaikka minä olen keskimäärin oikeammassa kuin muut ;-)


      • Maria
        Gebardi kirjoitti:

        Ethän sinä koskaan usko, vaan väität aina vastaan vaikka minä olen keskimäärin oikeammassa kuin muut ;-)

        ...taas "tiedät" enemmän minusta kuin minä itse...

        Kai väitellä saa? Koetella uskosi ja tietosi tasoa?
        ;D LOL


      • Gebardi
        Maria kirjoitti:

        ...taas "tiedät" enemmän minusta kuin minä itse...

        Kai väitellä saa? Koetella uskosi ja tietosi tasoa?
        ;D LOL

        ...vitsi. Ei kai kukaan nyt kehtaisi tuollaista tosissaan heittää.

        Sitä paitsi minähän tiedän enemmän kaikesta, en vain sinusta ;-)


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9179
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      373
      7980
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      162
      5709
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2364
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2097
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1746
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      20
      1692
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1439
    9. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      438
      1370
    10. Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista

      Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt
      Kotimaiset julkkisjuorut
      7
      1327
    Aihe