Moni ajattelee, että jos mies ei 5-8 vuoden seurustelun jälkeen ole kosinut tai halua naimisiin niin ei tule koskaan haluamaankaan. Tai ainakin, että tuntuu epätodennäköiseltä. Tai on epävarma, että onko toinen oikea tms.
Ei välttämättä ole kuitenkaan aikarajaa. Ja varsinkin, jos toisen vastaan hankaaminen ei johdu siitä, että ei haluaisi juuri hänen kanssaan naimisiin vaan on vaikka periaatteellinen juttu.
Ystäväni meni naimisiin 11 vuoden yhdessä olon jälkeen. Avoliitossa he olivat n. 10 vuotta. Ystäväni, eli nainen kosi. Hän kosi kerran, mutta oli kyllä puhunut haluavansa naimisiin jo aiemmin. Mies oli aiemmin ollut sitä mieltä, että ei koskaan halua mennä naimisiin. Kenenkään kanssa.
Ja vaikka jotkut ovat sitä mieltä, että toinen ei halua sitoutua, jos ei halua naimisiin. Niin... onko esim. 20 vuotta yhdessä ollut pariskunta, jotka ei ole naimisissa vähemmän sitoutuneita, kun 2 vuotta yhdessä olleet ja naimisissa olevat...?
Ja molempia sattuu. Avoeroja ja avioeroja.
Ja vaikka esim. on paljon julkkiksia, jotka solmivat pika-avioliittoja niin oletteko huomanneet, että on myös niitä, jotka ovat olleet yhdessä 5 - 15 vuotta, ennen kun ovat menneet naimisiin? (ja menevätkö kaikki koskaan?) Jos nyt muita ei sitten ole kun julkkiksia esimerkkinä...
Onko aika-rajaa?
9
905
Vastaukset
- sivusta seurannut
Näistä asioista varmaan kannattaisi keskustella suhteen alussa. Eli mikä on toisen kanta avioliittoon. Voihan sitä elää avoparinakin.
Ongelma on usein se, että siinä, kun naisen biologinen kello kilkattaa kolmenkympin lähestyessä mies voi harkita todellista vakiintumista ja perheen perustamista vielä parikymmentä vuotta. Voihan sitä sitten 50-kymppisen vaihtaa nuorempaan lapsentekokoneeseen.
Sitten taas on pareja, jotka elävät vuosikausia avoliitossa ja kun vihdoin menevät naimisiin 10 tai 15 vuoden yhdessäolon jälkeen, niin ero tuleekin parin vuoden sisällä.
Varmaan iälläkin on vaikutusta, itse nyt jo 30 ohittaneena en kyllä jäisi vuosikausiksi ihmettelemään.
Omituista mielestäni on se, että yhteisen lapsen voi hankkia tuosta vain mutta avioliitto se onkin ihan hirveä kauhistus. - Aino
Täällä palstalla moni on kirjoittanut menneensä kihloihin/naimisiin 1-3 vuoden yhdessäolon jälkeen. Ja moni aika nuorena.
Ei mielestäni ole aina paha asia odotella. On kuitenkin paljon pareja, jotka on menneet lyhyen seurustelun jälkeen naimisiin ja eronneet jopa 1/2 - 4 vuoden päästä. Toki liitto voi kestääkkin. Ja myös monta vuotta yhdessä olleet voi naimisiin mennessään erota pian. Eli koskaan ei tiedä miten käy…
Tuttavapiirissäni ei ole kuin yksi joka ollut kumppaninsa kanssa yli 10 vuotta. Muiden suhteet ovat kestäneet 1-4 vuotta. Suurinosa on tällä hetkellä naimisissa. Vai siitäkö se johtuukin, että kun nykyään ”lennetään kukasta kukkaan” niin vuoden tai kahden seurustelua pidetään jo tosi pitkänä suhteena?
Kuinka monelle se ensimmäinen seurustelukumppani on ainoa ja jonka kanssa ollaan loppuelämä?
Vai olenko ihan väärässä käsityksessä...? Onko maailma taas muuttunut takaisin ”entisiin aikoihin” jolloin mentiin naimisiin 17-20 vuotiaana lyhyehkön seurusteluajan jälkeen ja oltiin loppuelämä yhdessä? Tätä palstaa lukiessa ainakin saa sen käsityksen. Hienoa, jos näin on!
Moni kirjoittajista tosin ei vielä ole ollut yhdessä ja naimisissa kovin kauaa, joten siitä ei osaa vielä päätellä miten on… Löytyykö vuosia naimisissa olleita? Kertokaa kokemuksianne!- Näinkin voi käydä
Koska itselläni ja tuttavapiirissäni on vain kokemuksia pitkistä avioliitoista, voin puhua vain niitten kannalta asiasta.
Eli itse menin nuorena naimisiin tasan vuosi sen jälkeen, kun olimme tavanneet ensimmäisen kerran. Koska olimme niin nuoria, ei ollut kiirettä hankkia heti lapsia, vaan nauttia toisistamme ja elämästä. Yhteinen lapsi tuli vasta 7 vuotta myöhemmin ja sen jälkeen alkoi helvetti. Erosimme lopulta 17 vuoden avioliittovuoden jälkeen.
Nyt joku besserwisser voi todeta, että siitäs sait, kun menit naimisiin noin lyhyen tuttavuuden perusteella. Mutta mitä merkitystä sillä loppujen lopuksi on, olisinko odottanut sen 7 vuotta vai en, koska mies muuttui vasta lapsen saannin jälkeen? Sitä ennen emme riidelleet kertaakaan, uskokaa tai älkää! Koska en usko lapsen hankkimiseen avoliitossa, en olisi koskaan suostunut tekemään lasta, jos en olisi ollut naimisissa.
Monille tuttavaperheille kävi samalla tavalla, että asiat alkoivat mennä huonommin lapsen saamisen jälkeen.
En yleistä, koska tiedän, ettei aina näin ole. Kadehdin todella niitä perheitä, joissa mikään ei muuttunut huonompaan suuntaan lasten myötä.
Toisaalta tiedän myöskin liittoja, jotka eivät ole kestäneet, siitä huolimatta, että heillä ei ole lapsia.
Mutta lapsen syntyminen, kuten läheisen kuolema tai avioparin työttömyys on aika suuri koitinkivi avioliitolle. Kukaan ei nimittäin eroa yli 15 vuoden avioliiton jälkeen vain "huvikseen". - Cindy
Näinkin voi käydä kirjoitti:
Koska itselläni ja tuttavapiirissäni on vain kokemuksia pitkistä avioliitoista, voin puhua vain niitten kannalta asiasta.
Eli itse menin nuorena naimisiin tasan vuosi sen jälkeen, kun olimme tavanneet ensimmäisen kerran. Koska olimme niin nuoria, ei ollut kiirettä hankkia heti lapsia, vaan nauttia toisistamme ja elämästä. Yhteinen lapsi tuli vasta 7 vuotta myöhemmin ja sen jälkeen alkoi helvetti. Erosimme lopulta 17 vuoden avioliittovuoden jälkeen.
Nyt joku besserwisser voi todeta, että siitäs sait, kun menit naimisiin noin lyhyen tuttavuuden perusteella. Mutta mitä merkitystä sillä loppujen lopuksi on, olisinko odottanut sen 7 vuotta vai en, koska mies muuttui vasta lapsen saannin jälkeen? Sitä ennen emme riidelleet kertaakaan, uskokaa tai älkää! Koska en usko lapsen hankkimiseen avoliitossa, en olisi koskaan suostunut tekemään lasta, jos en olisi ollut naimisissa.
Monille tuttavaperheille kävi samalla tavalla, että asiat alkoivat mennä huonommin lapsen saamisen jälkeen.
En yleistä, koska tiedän, ettei aina näin ole. Kadehdin todella niitä perheitä, joissa mikään ei muuttunut huonompaan suuntaan lasten myötä.
Toisaalta tiedän myöskin liittoja, jotka eivät ole kestäneet, siitä huolimatta, että heillä ei ole lapsia.
Mutta lapsen syntyminen, kuten läheisen kuolema tai avioparin työttömyys on aika suuri koitinkivi avioliitolle. Kukaan ei nimittäin eroa yli 15 vuoden avioliiton jälkeen vain "huvikseen".Niin en tiedä. Tiedän yhden tapauksen missä melkein 30 vuoden yhdessä olon jälkeen mies vain otti ja lähti. Tuli varmaan 50 vuoden villitys. Ei kertonut syytä ja kaikki näytti olevan hyvin. Mutta eron jälkeen kyllä ainakin on ollut kova menemään ja naisia riittää. Toinen lapsi oli jo lähes täysi-ikäinen ja toinen 26.
Itse olisin sitä mieltä (mutta en tietysti tiedä!), että mikään ei ole 100 % varmaa. Teki niin tai näin. Mutta kyllä ehkä on paremmat mahdollisuudet, jos vähän on elämänkokemusta ja ollut ehkä muidenkin kanssa. Ei ala menojalkaa kutkuttaan ja ei tarvitse miettiä millaista olisi aidan toisella puolella. On kuitenkin paljon tapauksia missä 30 ikävuoden tienoilla on alkanut molemmilla tai toisella menojalkaa polttamaan. Kun ollaan oltu 15 vuotiaasta yhdessä.
Ja myös silloin jos on asuttu vain esim. 1/2 vuotta yhdessä niin ollaanko nähty vielä kauheasti sitä toisen arkiminää? Ja ensimmäinen vuosi on vielä sellaista huumaa, ei silloin kannat mennä vielä naimisiin. Mitä sitten kun arki astuu kuvioihin? Toisen aikaisemmin ihanalta tuntuneet tai piilossa pysyneet tavat alkaa ärsyttää jne. - naimisiin
Cindy kirjoitti:
Niin en tiedä. Tiedän yhden tapauksen missä melkein 30 vuoden yhdessä olon jälkeen mies vain otti ja lähti. Tuli varmaan 50 vuoden villitys. Ei kertonut syytä ja kaikki näytti olevan hyvin. Mutta eron jälkeen kyllä ainakin on ollut kova menemään ja naisia riittää. Toinen lapsi oli jo lähes täysi-ikäinen ja toinen 26.
Itse olisin sitä mieltä (mutta en tietysti tiedä!), että mikään ei ole 100 % varmaa. Teki niin tai näin. Mutta kyllä ehkä on paremmat mahdollisuudet, jos vähän on elämänkokemusta ja ollut ehkä muidenkin kanssa. Ei ala menojalkaa kutkuttaan ja ei tarvitse miettiä millaista olisi aidan toisella puolella. On kuitenkin paljon tapauksia missä 30 ikävuoden tienoilla on alkanut molemmilla tai toisella menojalkaa polttamaan. Kun ollaan oltu 15 vuotiaasta yhdessä.
Ja myös silloin jos on asuttu vain esim. 1/2 vuotta yhdessä niin ollaanko nähty vielä kauheasti sitä toisen arkiminää? Ja ensimmäinen vuosi on vielä sellaista huumaa, ei silloin kannat mennä vielä naimisiin. Mitä sitten kun arki astuu kuvioihin? Toisen aikaisemmin ihanalta tuntuneet tai piilossa pysyneet tavat alkaa ärsyttää jne.Olen samaa mieltä, mikään ei ole 100% varmaa. Itse olen elänyt 3 vuotta todella onnellisessa parisuhteessa, ensi kesänä menemme naimisiin. Toivon ja haluan todella, että liittomme kestäisi kuolemaan saakka, uskon meihin ja onneemme, mutta en siltikään voi olla varma. Juoksumme olemme kyllä juosseet ja suhteitakin nähneet, mutta kuka tietää mitä mullistavaa tapahtuu vaikka 10 vuoden päästä. Tosin jos tätä asiaa miettisin päivittäin, tulisin varmasti hulluksi.
Tuosta yhdessä asumisesta ja toisen arkiminän paljastumisesta, me muutimme yhteen neljän kuukauden seurustelun jälkeen. Alku oli todellakin huumaa, mutta toisaalta puolisoni "vikojen" paljastuminen ei vaikuttanut päätökseeni olla hänen kanssaan loppuelämäni. Eihän kukaan meistä ole täydellinen ja voiko mikään pari miellyttää toisiaan 24h? - hennuli
Näinkin voi käydä kirjoitti:
Koska itselläni ja tuttavapiirissäni on vain kokemuksia pitkistä avioliitoista, voin puhua vain niitten kannalta asiasta.
Eli itse menin nuorena naimisiin tasan vuosi sen jälkeen, kun olimme tavanneet ensimmäisen kerran. Koska olimme niin nuoria, ei ollut kiirettä hankkia heti lapsia, vaan nauttia toisistamme ja elämästä. Yhteinen lapsi tuli vasta 7 vuotta myöhemmin ja sen jälkeen alkoi helvetti. Erosimme lopulta 17 vuoden avioliittovuoden jälkeen.
Nyt joku besserwisser voi todeta, että siitäs sait, kun menit naimisiin noin lyhyen tuttavuuden perusteella. Mutta mitä merkitystä sillä loppujen lopuksi on, olisinko odottanut sen 7 vuotta vai en, koska mies muuttui vasta lapsen saannin jälkeen? Sitä ennen emme riidelleet kertaakaan, uskokaa tai älkää! Koska en usko lapsen hankkimiseen avoliitossa, en olisi koskaan suostunut tekemään lasta, jos en olisi ollut naimisissa.
Monille tuttavaperheille kävi samalla tavalla, että asiat alkoivat mennä huonommin lapsen saamisen jälkeen.
En yleistä, koska tiedän, ettei aina näin ole. Kadehdin todella niitä perheitä, joissa mikään ei muuttunut huonompaan suuntaan lasten myötä.
Toisaalta tiedän myöskin liittoja, jotka eivät ole kestäneet, siitä huolimatta, että heillä ei ole lapsia.
Mutta lapsen syntyminen, kuten läheisen kuolema tai avioparin työttömyys on aika suuri koitinkivi avioliitolle. Kukaan ei nimittäin eroa yli 15 vuoden avioliiton jälkeen vain "huvikseen".Onko se teidän lapsen vika, että erositte? Kyllä teidän PARIsuhteessa on mennyt lapsen teon jälkeen jokin pieleen, vai? Ette ole enää keskustelleet tai antaneet aikaa toisillenne?? Jotenkin vain karahti korvaan se, että LAPSI muutti kaiken. Älä vain IKINÄ sun lapsen kuullen sano mitään tollasta! Lapset joutuu turhan usein syntipukeiksi silloin, kun aikuiset eivät osaa rakastaa toisiaan.
- Hippiäinen
hennuli kirjoitti:
Onko se teidän lapsen vika, että erositte? Kyllä teidän PARIsuhteessa on mennyt lapsen teon jälkeen jokin pieleen, vai? Ette ole enää keskustelleet tai antaneet aikaa toisillenne?? Jotenkin vain karahti korvaan se, että LAPSI muutti kaiken. Älä vain IKINÄ sun lapsen kuullen sano mitään tollasta! Lapset joutuu turhan usein syntipukeiksi silloin, kun aikuiset eivät osaa rakastaa toisiaan.
Ehkä hän ei varsinaisesti tarkoittanut, että se on lapsen vika. Eikä syytä lasta. Mutta lapsen saanti vaikuttaa kyllä jollakin tapaa suhteisiin. Olen kuullut muitakin tarinoita, kuinka suhde lähti alamäkeen. Ei se varmaan ainoa syy ole tietenkään. Se vain antaa "lisää potkua" asialle.
Naiselle voi tulla synnytyksen jälkeistä masennusta tai ei ole aikaa toisille, on stressiä yöherätyksistä yms. Lapsi mullistaa aikalailla maailman ja voi koetella suhdetta.
Mutta sitä ei pidä pelästyä vaan yrittää tehdä asialle jotain. - Marsipaani
naimisiin kirjoitti:
Olen samaa mieltä, mikään ei ole 100% varmaa. Itse olen elänyt 3 vuotta todella onnellisessa parisuhteessa, ensi kesänä menemme naimisiin. Toivon ja haluan todella, että liittomme kestäisi kuolemaan saakka, uskon meihin ja onneemme, mutta en siltikään voi olla varma. Juoksumme olemme kyllä juosseet ja suhteitakin nähneet, mutta kuka tietää mitä mullistavaa tapahtuu vaikka 10 vuoden päästä. Tosin jos tätä asiaa miettisin päivittäin, tulisin varmasti hulluksi.
Tuosta yhdessä asumisesta ja toisen arkiminän paljastumisesta, me muutimme yhteen neljän kuukauden seurustelun jälkeen. Alku oli todellakin huumaa, mutta toisaalta puolisoni "vikojen" paljastuminen ei vaikuttanut päätökseeni olla hänen kanssaan loppuelämäni. Eihän kukaan meistä ole täydellinen ja voiko mikään pari miellyttää toisiaan 24h?Täydellisyyttä ei todellakaan kannata hakea ja onko se täydellisyyttä hakevakaan täydellinen? Tuskin, koska kukaan ei ole! Jokaisella on omat hyvät ja huonot puolet. Ja parisuhteeseen kuuluu myös ongelmat ja riidat tietyllä tasolla.
Sinuun "viat" ei vaikuttanut. Ne eivät olleet sellaisia "vikoja" minkä kanssa et voisi elää. Tai että ne haittaisi paljon. Ja rakastat puolisoasi "vikoineen" päivineen. Se on hienoa! Mutta jollekkin voi paljastua sellaisia vikoja mitä ei voi sulattaa. Tai toinen voi muuttua esim. siksi kun ei tarvi enää tehdä vaikutusta. Voi rauhassa "piereskellä sohvalla". Näin kuvainnollisesti sanottuna...
Eli joskus kannattaa odottaa alkuhuuman laskeutumista.
Ja ei kannata liikaa pohtia tulevaisuutta. Elämä voi mennä hukkaan, jos ei uskalla koskaan ottaa riskejä. Ja mitä jos suhde kestääkin ja on turhaan murehtinut päivittäin, että mitähän tästä tulee... Otetaan kaikki irti jokaisesta päivästä!
- Hitaasti hyvää tulee
No ehkä 7-10 vuotta on pitkä aika, mutta hei 1-2 vuotta on lyhyt! Ja varsinkin, jos siitä yhdessä on asuttu vaan puolisen vuotta! Varsinkin, jos on ensimmäinen yli puoli vuotta kestänyt seurustelusuhde niin kai se tuntuu pitkältä ajalta ja toinen on varmasti se oikea… Ja on tietysti mentävä naimisiin!
"Pelkkä" seurustelu on ihan erilaista kuin yhdessä asuminen. Kun on asuttu yhdessä pari vuotta niin on arki jo astunut elämään. On tullut niitä vastamäkiäkin jne.
Eräskin tuttavani oli NIIIIN Rakastunut lomamatkallaan. He seurustelivat miehen kotimaassa 2 viikkoa ja naisen kotimaassa 3 ja vielä miehen kotimaassa 3. Ja hän aikoi mennä naimisiin ja muuttaa sinne. Lomamatka on vähän erilaista, kun jokapäiväinen arki... Ja varsinkin vieraassa maassa. Tule varmasti ongelmia, jotka testaa suhdetta. Mutta hänkin oli niin varma, että hän on se Oikea jne. Mutta onneksi mies tuli järkiin ja pisti jäitä hattuun. Ja lopulta suhde tyrehtyi. Ja nainenkin löysi uuden Oikean.
Ymmärrän tietysti jos on kyse kolmikymppisistä tai vanhemmista. Niin kuin eräs julkkis sanoi, "Ei tässä iässä harrasteta enää esileikkejä" (ehkä silloinkin kannattaisi edes vähän…).
En toki tarkoita, että aina olisi näin. Pika-avioliitot ja ”teinirakkaudet” voi toimia ja kestää loppuelämän. Mutta ehkä kannattaisi katsoa vielä vähän aikaa vaikka olisi ihan varma. Kuinka moni on ollut ihan varma, että toinen on se OIKEA ja myöhemmin kiroo, että se oli ihan pa… tyyppi!? Aika moni? Onnittelen niitä, jotka heti löytävät sen Oikean!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399198Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3738004Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681625761William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542378Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62103Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821752Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan201695Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921455Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4401382Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista
Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt71380