Pelkään sairastavani 2-suuntaista mielialahäiriötä, sen jotakin alalajia. Minulla elämä menee fiilikseltään koko ajan jatkuvaa vuoristorataa. Päivittäin vaihtelee kymmeniä kertoja ilon, energisyyden ja välillä masennuksen ja synkkyyden välillä. On tullut henkisessä nousuvaihteessa tehtyä hulluja kauppoja, kuten pari kallista autoa piiiitkällä laina-ajalla jota on katunut heti seuraavana päivänä. Samoin sosiaalisuutta on huippujaksoissa, vaan masiksessa sitten täysi erakko. Itsariajatuksia myös aika usein.
Ongelmana on myös kautta aikojen ollut alkon käyttö, liekö yhteydessä tähän? Osaako kukaan kertoa, miten lääkitys puree tähän sairauteen. Onko vakavia sivuvaikutuksia, ja auttaako tunne-elämän vakauttamisessa? Nyt tää on yhtä helvettiä ja tästä olotilasta haluaa pois ilman dokaamista.
2-suuntainen mieli-
14
9597
Vastaukset
- hoitoa
2-suuntaisen mielialahäiriön hoidossa on (monia muita mielenterveysongelmia enemmän) keskeistä hyvä lääkehoito, eli mielialan vaihteluita tasaava lääkitys. Sairautta pidetään pitkälti biologisena häiriönä, jolla aika vahva suvuttain esiintyvyys. Usein lähisukulaisilla vastaavia ongelmia tai (yksisuuntaista) masennusta /alkoholiongelmia tai merkittävää vaikeutta aggression hallinnassa.
Lähes puolella on alkoholiongelma, eli liittyvät yhteen. Voi olla, että alkoholia käytetään mielialaa tasoittavana "lääkkeenä". Hakeudu psykiatrin vastaanotolle, hyviä hoitotuloksia olen nähnyt. Tosin tarkka diagnoosi tulee tehdä,
en osaa vielä tuosta sanoa diagnoosista paljoakaan, muuta kuin että siinä näyttää olevan keskeisiä piirteitä 2-suuntaisesta, tosin nopeat mielialan vaihtelut saman päivän sisällä ovat harvinaisempia (tyyppi 2:sa niitä voi olla).
Lääkkeet todella tasaavat tunne-elämän vaihteluita ja antavat paremman impulssikontrollin. Kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia, mutta lääkäri tietää niistä kertoa enemmän.
Jotkut kuvaa toisaalta tuohon maanisuusvaiheeseen liittyviä hyviä fiiliksiä niin, että elämä saattaa tuntua liian tylsältä toimivan lääkityksen ansiosta. Tosin kyllä elämän saa aika sekaisin maanisessa touhuamisessa, eikä sitä niin sekaisin saa etteiko vielä viinalla saa sekaisemmaksi, että kyllähän se merkittävää haittaa elämänlaadulle tuo ja siksi hoito olisi tosi tärkeätä. - zeppo
2-suuntaisesta mielialahäiriöstä on
ilmestynyt tuore kirja: Leena Vähäkylä:
Mieli keinussa.
Kirjassa on 2-suuntaisten elämäntarinoita ja
muutakin asiatietoa.- merja
Miehelläni todettiin ko. sairaus n. 2.5 kk sitten. Reilu kuukausi sitten hän pääsi sairaalasta kotiin vahvoilla lääkkeillä-toimivat mielestäni hyvin vaikkakin loppuiän ilmeisesti. Ainoa haitta mielestäni on alkoholin liikakäyttö - joskin hän on silloinkin rauhallinen ja kiltti. Hoito alkoi hänellä pakkohoitona ja olimme todella ihmeissämme mikä hänellä oli ennen kuin saimme diagnoosin-nyt yritämme vain elää sairauden kanssa. Kannattaa hakeutua heti hoitoon jos vähänkin epäilee jotakin.
- maija
Olen ollut MTT:n asiakas jo lähes parikymmnetä vuotta, mutta olen aina hakeutunut hoitoon kun olen ollut masentunut.
Vihdoinkin pääsin siihen vaiheeseen että ymmärsin hakea apua pidemmällä hoitojaksolla. Diagnoosi muuttui; kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Kun minulla meni 'lujaa' unohdin lääkkeet ja olin kuin kukko tunkiolla, tein älyttömiä ostoksia joita maksan kauan. Vanha lääkitys 'ajettiin alas' etkä voi kuvitella kuinka kurja minulla oli. Sitten aloitettiin uusi lääkitys; Absanor ja Sepram. Nyt on kulunut lähes kuukausi niiden aloittamisesta ja olen paremmassa kunnossa. Se mikä eniten aiheuttaa vaikeuksia on asian hyväksyminen. Ensin olin vihainen, syytin vanhempiani, sillä luin jostain tämän olevan perinnöllistä. Mutta kun puhuin asiasta terapeuttien kanssa, he sanoivat että on saatu viitteitä että tämä saattaa olla perinnöllistä. Mutta se voi hypätä useammankin sukupolven yli.
Hae apua ja pyydä että pääset psykiatrille, että saat varmuuden diagnoosistasi ja varsinkin että saat oikeat lääkkeet. - Sumu
Sairastuin masennukseen n.13-vuotiaana. Masennusdiagnoosilla kuljinkin vuosikausia. Ekat lääkkeet sain 18-vuotiaana. Lääkkeitä kokeiltiin vaikka minkälaisia, ilman apua. Olin itsetuhoinen, masentunut, pahimmillaan hyvin aggressiivinen ja kävin kierroksilla. Viime keväänä sain diagnoosiksi kaksisuuntaisen mielialahäiriön, lopultakin. Olen nyt 26, eli oikean diagnoosin saaminen tosiaankin siis kesti. Lääkitykset viilattiin kohdilleen. Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja masennukseen kun käytetään eri lääkkeitä, siksi minulla ei koskaan pelkät masislääkkeet auttaneet. Nyt pääpaino lääkityksessä on mielialantasaajilla, sitten on jonkin verran myös masennuslääkettä.
Tiedän, että joudun elämään lääkkeiden kanssa lopun elämääni, mutta se on pieni hinta siitä, että vihdoinkin saan elää normaalia tasapainoista elämää.
Monilla maanisdepressiivisillä maniat ovat päätöntä rahan tuhlausta/alkoholikäyttöä tms. Minulla se oli levottomuutta. Saatoin esim. siivota koko yön, enkä voinut olla hetkeäkään paikoillani.
Sairautta on todellakin montaa ero tyyppiä.
Ja kannattaa tarkastella hieman sukua. Onko siellä masennusta, alkoholismia? - tunnen
KAKSISUUNTAINEN MIELIALAHÄIRIÖ
Nykyään on hyvät lääkkeet joilla saadaan tasoitettua potilaan psyykettä. Jos ei apua haluta tai sairautta ei vielä tunnisteta, koko perhe joutuu elämään kuin veitsen terällä, sillä mania vaiheessa ei koskaan tiedä mitä tapahtuu. Masennusvaihe onkin rauhallisempaa, kun ei jaksa tehdä mitään hullutuksia.
Tunnen ihmisen joka sairastaa kyseistä juttua ja hänen edesottamuksensa ovat ihan mahdottomia. Kerran junamatkalla hän tutustui mieheen ja siltä istumalta vei kotiinsa...muuttivat yhteen.
Osti auton ja pianon, vaikka ei ole euron vertaa rahaa. Tekee kaikenlaisia hankintoja ja lainat on maksamatta. Ärjyy vanhalle äidilleen ja haukkuu kaikki sukulaiset ym. Ei nuku mania vaiheessa yhtään, luulee itseään kaikkivoipaiseksi. On levoton eikä hetkeäkään pysy paikallaan. Sitten masennusvaiheessa on sängyn pohjalla ja hautoo itsemurhaa.
Tälläisen potilaan hoito vaatii pitkäjänteisyyttä,lääkehoitoa, sekä pysyvää luottamuksellista hoitosuhdetta.
Paranemismyönteisyys lisääntyy kun potilaalle ja hänen läheisilleen kerrotaan asiallisesti sairauden luonteesta. Olisi siis suotavaa, että koko perhe tai ainakin puoliso olisivat mukana lääkärillä käydessä. Henkilö ei ole tahallaan ilkeä, vaan se johtuu sairaudesta.
Puoliso joutuu koville ja yleensä ystävätkin.
Usein ihmiset eivät kehtaa tai uskalla hakea apua tai kieltävät koko sairauden. Usein käytetään viinaa lääkkeenä joka vaan pahentaa asiaa.
Itsemurhia tehdään yhä enemmän ja onkin havaittu, että 80 prosenttia itsemurhia tehneistä henkilöistä sairastaa masennusta tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Itsemurha tehdään yleensä maniavaiheen jälkeen, kun huomataan mitä on tullut kohellettua ja syyllisyys kalvaa.
Tutkittua on, että masennus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö sekä skitsofreenia johtuvat aivojen kemiasta, aivosolujen välittäjäaineista,....serotoniinin ja noradenaalin puutteesta, sekä dopamiinin vajauksesta. Siksi lääkehoito on etusijalla, joka korjaa aivojen välittäjäaineiden tasoa. Myös terapialla on saatu hyviä tuloksia ilman lääkitystä.
Perimällä on todettu vaikutusta sairauteen. Ihminen saa geeneissään alttiuden sairastua, "ase on ladattu", mutta ympäristö painaa liipasinta, sillä erillaiset psykologiset ja sosiaaliset ympäristötekijät ihmisen kehityksen eri vaiheissa vaikuttavat asiaan.
Kannattaa lukea sairaudesta kertovaa kirjallisuutta. Hae apua asiantuntijoilta.- tauti on
Hei
Luin kirjoituksesi, ja mietin uskallanko aloittaa lääkityksen. Minulle on määrätty lito- lääkettä. En kuitenkaan ole aloittanut lääkitystä sen sivuoirepelkojen takia. Se kuulemma lihottaa 60% käyttäjistä, enkä halua lukeutua heihin. Olisiko muita vaihtoehtoja? Mieleni poukkoilee, mutta olen yrittänyt suhtautua huumorilla. Aina se ei auta, ja mietin aloitanko lääkityksen. Mitä tehdä?
- tytteli
Joo no minä sairastuin siihen vuosi sitten..tai voitaisiinko sanoa että tuolloin se yhtäkkiä todettiin minulla.On ollut todella vaikeata hyväksyä sairaus osaksi omaa persoonallisuutta,ja olenkin siinä vasta aluillaan. Kyllä tässä paljon joutuu kestämään ja funtsimaan asioita, mutta kun kaiken saa hallintaan ja hoitoon elämä luistaa tod. hyvin. Minulla hoitosuhde aina välillä katkeaa hoitavaan psykiaktriin, mikä kostautuu tilanteen pahenemisella. Lääkitys on tarpeellinen, itselläni on aivan uusi lääke Lamictal 100mg, joka luokitellaan tällä hetkellä epilepsialääkkeksi, mutta sitä käytetään nykyään mielialalääkkeenä, ja minulla se on toiminut suhteellisen hyvin. Ainut sivuvaikutus on ollut päänsärky.Viikottaiset käynnit psykiaktrin luona kuuluu myös osaksi elämääni.ja toi alkoholi..itse sitä tulee kulutettua paljon mania vaiheessa, mikä lääkityksen kanssa ei ole hyvä juttu..sitten taas masiksessa ei alkoholia kulu ollenkaan. käyppä lääkärissä juttelemassa ja kerro mitä tuntemuksia sulla on..siitä se lähtee..ja elämä taas luistaa...!
- Jaksamisen äärirajoilla
...voin sanoa, että kaksisuuntaista mielialahäiriötä en toivoisi kenellekkään! Mieheni on sairastanut sitä nyt 10 vuotta. Elämämme on kuin vuoristorataa; Välillä mennään tosi huimaa vauhtia ylöspäin ja kohta tullaan räminällä alas. Me (lapset ja minä) matkustamme siinä sivuvaunussa. Vaunua ohjaa arvaamaton kuski.
Nämä vuodet sisältävät useita sairaalajaksoja, katoamisia, velkoja, pelejä, katteettomia lupauksia sekä kaksi vakavaa itsemurhayritystä. Viimeisin tapahtui viikko sitten. Kukaan joka ei tätä elämää tässä vierellä elä, ei tiedä miltä tämä tuntuu. Lapset haluavat että eroamme, että "se pelle ei saa enää tulla tänne pilaamaan meidän elämää". Itse olen aivan loppu ja voimaton. En jaksa enää elää tässä epätietoisuudessa tulevasta. En jaksa tarkkailla äänenpainoja, sanoja, ilmeitä, eleitä. En kestä sitä kauhua kun hän taas katoaa. Viimeksi etsin häntä yöllä polkupyörällä pitkin merenrantoja. Auton löysin pimeästä metsästä mutta kuski puuttui. Sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa kun tunnustelin tyhjää autoa, taskulamppu meni matkalla rikki. Kun tulin kotiin, huomasin valon lukitun varaston ikkunasta, jonne minulla ei ollut avaimia. Ikkuna oli niin korkealla etten yltänyt sinne kurkkimaan. Hain jakkaran alleni ja siellä makasi mieheni omituisessa asennossa vatsallaan. Ambulanssi, sairaalaan, vatsahuuhteluun ja lopuksi suljetulle osastolle. Hänen ensimmäiset sanansa olivat: " Miksi et antanut minun kuolla ? Miksi en onnistunut edes tässäkään ? "
Tän kaiken kauheuden keskellä käyn työssä, hoidan lapseni ja kodin. Yritän korjata hänen sairaalassa oloaikanaan ne kaikki mokaukset mitä hän on saanut taloudellemme aikaan maniajaksojensa aikana.
Mutta; Nyt olen aivan puhki, voimaton ja onneton. Onko mitään mistä omaiset voisivat saada tukea? Miksi hänen ei ole hyvä olla lääkityksellä mutta ei sitten ilman lääkkeitäkään? Ero on kai paras ratkaisu mulle ja lapsille? Mitenkähän hänen sitten käy ? - työtoverina
Jaksamisen äärirajoilla kirjoitti:
...voin sanoa, että kaksisuuntaista mielialahäiriötä en toivoisi kenellekkään! Mieheni on sairastanut sitä nyt 10 vuotta. Elämämme on kuin vuoristorataa; Välillä mennään tosi huimaa vauhtia ylöspäin ja kohta tullaan räminällä alas. Me (lapset ja minä) matkustamme siinä sivuvaunussa. Vaunua ohjaa arvaamaton kuski.
Nämä vuodet sisältävät useita sairaalajaksoja, katoamisia, velkoja, pelejä, katteettomia lupauksia sekä kaksi vakavaa itsemurhayritystä. Viimeisin tapahtui viikko sitten. Kukaan joka ei tätä elämää tässä vierellä elä, ei tiedä miltä tämä tuntuu. Lapset haluavat että eroamme, että "se pelle ei saa enää tulla tänne pilaamaan meidän elämää". Itse olen aivan loppu ja voimaton. En jaksa enää elää tässä epätietoisuudessa tulevasta. En jaksa tarkkailla äänenpainoja, sanoja, ilmeitä, eleitä. En kestä sitä kauhua kun hän taas katoaa. Viimeksi etsin häntä yöllä polkupyörällä pitkin merenrantoja. Auton löysin pimeästä metsästä mutta kuski puuttui. Sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa kun tunnustelin tyhjää autoa, taskulamppu meni matkalla rikki. Kun tulin kotiin, huomasin valon lukitun varaston ikkunasta, jonne minulla ei ollut avaimia. Ikkuna oli niin korkealla etten yltänyt sinne kurkkimaan. Hain jakkaran alleni ja siellä makasi mieheni omituisessa asennossa vatsallaan. Ambulanssi, sairaalaan, vatsahuuhteluun ja lopuksi suljetulle osastolle. Hänen ensimmäiset sanansa olivat: " Miksi et antanut minun kuolla ? Miksi en onnistunut edes tässäkään ? "
Tän kaiken kauheuden keskellä käyn työssä, hoidan lapseni ja kodin. Yritän korjata hänen sairaalassa oloaikanaan ne kaikki mokaukset mitä hän on saanut taloudellemme aikaan maniajaksojensa aikana.
Mutta; Nyt olen aivan puhki, voimaton ja onneton. Onko mitään mistä omaiset voisivat saada tukea? Miksi hänen ei ole hyvä olla lääkityksellä mutta ei sitten ilman lääkkeitäkään? Ero on kai paras ratkaisu mulle ja lapsille? Mitenkähän hänen sitten käy ?teemme pätkätöitä elikkä tapaamme vain kesäisin. Enkä tiedä kuinka häneen suhtautuisin häiriön ollessa päällä. Itse kertoi, ole huomaamaatta älä reagoi. Voiko joku kertoa.
- Skitsopsykoalkkis
hei! Itse sairastuin keksisuuntaiseen mielialahäiriöön monen mutkan kautta. Eli nuorena jo oli mania vaiheet helpompi muiden tunnistaa ja kaikki kätkeytyi muusikon vikani taakse. "hullu taiteilija" luonne oli sopivampi nimitys kaikelle. Hyvä kitaristi ja luonteen poikkeava ja erikoinen käytös oli jopa suotavaa keskenään. Koska olihan se Kurt Cobainkin aika pöpi jne... Sitten hain apua alkoholista joka sopi kuin nenä päähän eikä tarvinnut itse enään muuta kuin juoda sitä ja hakea alkosta lisää, ja sitten se oli riistää henkeni ja kaiken muunkin elämästäni. Minusta tuli näin alkoholisti ja tunsin olevani todella syvällä kuopassa josta ei ole mitään ulospääsyä tai muuta vaihtoehtoa kuin mahdollisimman nopea itsemurha tai lopullinen ymmärryksen menetys. En kuitenkaan jostain syystä pystynyt tappamaankaan itseäni joten hain apua monista alkoholisti parantoloista sekä a-klinikalta, mutta kaikki olivat turhia koska en osannut hakea oikealla asenteella apua ongelmiini. Koko ajan jokin psyykelääke, unikääke, rauhoittava tai muu oli käytössä ja taas viinaa päälle niin että joutui psykiatriselle katsomaan itseänsä peiliin. Minulla oli alkoholistisessa vaiheessa aivan samat ajatukset kuin selvinpäin mutta vain silloin tunsin pystyväni hyväksymään itseni, eli kun makasin kuset ja paskat housussa oli normaali olo. Löysin lopulta AA-kerhon jossa pääsin purkamaan kaiken paskan ulos miltä tuntui elämässä ja se paikka pelasti henkeni. Kukaan ei kieltänyt enään mitä saan sanoa ja mitä en. Paikka tuntui kuin avomielisairaalalta jossa ei ollut kuin potilaita joiden henki tuntui olevan toistensa varassa. Eli 2-suuntainen mielialahäiriö alkoi tulla sitten esiin pikkuhiljaa.. Olin ollut jo vuoden juomatta ja päässyt eroon lääkkeistäni kunnes menin työkyvyn arviointiin malminkartanoon. Siellä oli aikaa miettiä miksi olen alkohoilisti ja miksi en pysy ikinä päämäärissä, ajatuksissani realiteettisesti ja miksi kaikkeen välillä liittyy salaliittoteorioita, miksi kaikki tuntuu helvetin vaikealta ja mikä saa mut sängyn pohjalle tai vastaavasti kunikaana johonkin naisten sekaan tai mihin nyt ikinä vaan haluaa mennä eikä mikään tunnu riittävän jne.. Viina oli vastaus kunnen sekin petti minut pahan päiväisesti. Psykiatrin ja psykologin käyntien ansiosta selvisi että kärsin mielisairaudesta eli 2-suuntaisesta mielialahäiriöstä. Hyväksyin asian miltei heti kun jaksoin tarkastella itseäni ja ajatuksiani menneisyydestä. Parisuhteet kaatuivat aina johonkin liialliseen puhumiseen, puhumattomuuteen, todella erikoiseen käytökseen, aivan utooppisiin toimintoihin esim jos tuli riita niin mä lähdin lopullisesti ja seuraavana päivänä en muistanut koko asiaa ja tulin takaisin eikä enään päässytkään.. Eli en ollut kännissä vaan niin voimakas vihan ja pelon tunne että se hujtahti vaan pään yli ja kaikkea tuli tehtyä. Välillä taas en välittänyt yhtään pettäiskö naiseni minua vai minä sitä..aivan sama kunhan saisin mitä haluaisin eli olla rauhassa tai mennä viipottaa.. Sitten viina korvasi tunteiden näytön koska kukaan ei jaksa katsella juopunutta ukkoa joka juo juo ja juo... pääsi pois kaikesta. Nyt lääkitys päällä ja käyn sekä AA-ryhmissä sekä psykiatrilla ja kaikki tuntuu menevän ihan hyvin. Neuvoisin että jos tuo alkoholi tulee mieleen potilaille joilla tämä 2-suuntainen häiriö on hakee nimenomaan apua silloin alkoholsitiseen käytökseen eikä vaan anna mennä, sillä se on kaikista vaarallisin toimi eikä kukaan voi auttaa tällaista ihmistä kuin hän itse. Mikäli alkoholia ei tarvitse käyttää tulee mukaan usein muut päihteet tai loputon rahan tuhlaaminen sekä peliriippuvuus ja taaskaan mikään ei riitä.. Anoreksiakin saattaa puhjeta jollei hoida 2-suuntaista mielialahäiriötään pois tiedänpä tapauksia. Eli toimia normaalisti eikä vetää heti mania vaiheen kautta asiat täysin vituiksi ja sitten tappaa itsensä masennukseen ja krapulaan siitä mitä kukin itsellensä aiheuttaa. Patologinen valehteleminen varsinkin ITSELLEEN on ollut huomattavin keino hyväksyä itsentä,, siis tarkoitan että jos huomaa että kusettaa vain itseään ja sitäkautta sitten muita, jopa perhettään ei voi tulla kuin todella sairaaksi ihmiseksi. Lääkitys ja rehellisyys auttaa aivan varmasti. Sanoa rehellisesti että en kykene enään tuohon tai tuohon... Kesä kun tulee niin mania vaihe alkaa aivan varmasti mutta toivottavasti pysyy nahoissaan. Oletteko miettineet mikä saa jotkut ihmiset aivan käsittämättömiin tekoihin kun esim kesä tulee?? Pettää kumppaniaan kun paistaa aurinko jne.. Mania!
- Blueeh
Minulla on epäilty kaksisuuntaista mielialahäiriötä, ja aloitetaan pian lääkitys.. masennus diagnisoitiin n. 2 vuotta sitten. Olen lukenut mahdollisuudesta nopeisiin mielealan vaihteluihin (vuorokauden sisällä) joita kuvataan hyvin harvinaiseksi. Kumminkin olen myös lukenut paljon tapauksista joilla mielialavaihtelut ovat nopeita, niinkuin itselläni. Voiko olla mahdollista että nopeat mieliala vaihtelut eivät olekkaan niin harvinaisia kaksi suuntaisessa mielialahäisiössä?
- Mimmi
Nämä nopeat mieliala vaihtelut, ovat kuulema harvinaisia ja silloin kait puhutaan sekamielialasta, eli fiilikset vaihtelevat peräti päivän sisään laidasta laitaan, joka
on vaikeammin havaittavissakin. En tiedä näistä asioista sen tarkemmin, mitä nyt kuukauden sisällä olen yrittänyt itseni takia niitä selvitellä. 2-suuntasta on I ja II tyyppiä. Ja tämä II on ilman maniaa eli siinä pysyy itsekontris päällä ei tarvitse sairaalahoito, I-tyyppi taas tarvitsee usein/yleensä sairaalajakson. Itse taidan kärsiä, siis näin lääkäri on sanonut 2-suuntasta II tyyppi hypomania ilman maniaa, sekamieliala. Sille kait on joku fiksumpikin nimi... mutta kertokoon sen fiksummat, kun ovat mut lopullisesti testannee. Esim. mun tapauksessa mulla vaihtuu fiilikset usein ja niin, että "ulkopuoliset" ei niitä edes näe. Luulen, että olen sairastunut lapsesta asti ja jos en niin ainakin viimeset 15v
- Mimmu
2-suuntaisuutta epäillään minullakin. Olen aikuisiällä ollut niin sanottu suorittaja. Painan töitä kovaa ja urheilen vielä kovempaa (esim. 30km sauvailulenkki tai pyörälenkki menee tosta vain työmatkana tai muuten vain. Minusta se on normaalia, mutta eikait sitten) Minulla on ollut 3 vakavaa masennusta aijemmin ja kaksi kertaa lääkitys, joka laukaisi minulla "itsestäni yli meno vaiheen" eli hypomanian ilman maniaa. Itse ehdotin lääkärille muutama kuukausi sitten, että voisinko olla maansidebressiivinen, kuulema EI. Sitten pääsin psykiatrisen lääkärin juttusille, olin tällöin masentunut (itkuinen) Lopuksi ehdotin hänelle, että voisikos kyseessä olla lievää 2-suuntasta. Pian pääsen testeihin eli ensi kuussa täyttelen pinon papereita. Mutta nyt lääkäri ja psykiatri ovat nähneet minut masentuneena, ylipirteänä ja masentuneena kaikki 3vko:n sisään eli ne vain vahvistaisi 2-suuntasuuttani. Minulta purettiin masennuslääke vajaa kaksi viikkoa sitten, koska sain siitä vauhtia. Tänään jouduin ottamaan yhteyden lääkäriin, koska olin vajoamassa aivan maihin. Nyt saan pian tasaavanlääkityksen ja pienen määrän masennuslääkitystä. Tänään otin vähän masennukseeni masennuslääkettä ja vauhti kohosi pitkin päivää... Olen tänää klo:18 jälkeen laittanut kauppaan rahaa yli 400€,siis visa on vinkunut ja vielä täällä keskiyön jälkeen surffailen täällä netissä eli virtaa on yllin kyllin.
Odotan oikein, että huomisesta lähtien saan tasaavaa, eihän tämä ole mistään kotoisin, mutta, jos aivan rehellisiä ollaan niin tällä hetkellä on tosi "kiwaa". Kuuluu kait oireiden kuvaan... uskon, että lääkitys, kun on kohdallaan niin kaikki järjestyy.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 723053
- 552715
Kuoleman pelko katosi
Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä4322335- 792178
- 951996
- 541906
- 121576
Kuhmolainen on selvästi kepun lehti
Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan171537Ei mun tunteet
ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil301380Mitä nämä palautteet palstalla ovat?
Joku uusi toimintatapa rohkaista kirjoittajia vai mistä on kyse?291349