Huvittavinta on läskin ihmisen puolustelu:) hah

Ex läskivalas

Lähes kaikkia läskejä ihmisiä yhdistää se että aina on olemassa jokun tekosyy miksi ei halua tai pysty laihtua. Milloin vuorotyö, lapset, väsymys, kilpirauhanen yms. Läskeillä on aina selitykset vaikka todellisuudessa valtaosa läskeistä on vaan saamattomia ja laiskoja eivätkä siksi pysty elämään terveellisesti. Haukkuvat laihoja ja normaalipainoisia ja että eivät muka haluaisi olla normaalipainoisia. No minä olen aikanaan painanut n 40 kiloa liikaa ja nyt ollut monta vuotta normaalipainoinen ja timmikroppainen. Tuhlasin ja uhrasin elämästäni yli 10 vuotta läskeille ja siitä seuranneille ongelmille. Kun olin lopulta päässyt ihannepainooni oli kuin olisin syntynyt uudelleen elämään. Sellainen joka on aina ollut lihava ei voi tietää miten mahtavaa elämä on hyväkroppaisena ja kuntoisrna. Läskinä en tiennyt mitä on elämä..nyt vasta tiedän ja elämä on ihanaa. Ei enää ikinä takaisin samaan läskiyteen.

66

1609

    Vastaukset

    • Täällä kanssa entinen läski. Se itseinho mikä minulla oli läskeistäni sai minut aina puolustuskannalle ja pilkkaamaan kaikkia jotka yrittivät elää terveellisesti tai valitsivat mäkkärissä salaatin. Se vaan tuli aina luonnostaan se vastareaktio kun inhotti oma läski kroppa. Sitä ei vain suostu itselleen myöntämään että läskiys on huono juttu vaan on pakko puolustella kun on niin paha itsellä olla. Nykyään olen normaalipainoinen ja enää ei tarvitse puolustella kun läskit on kovalla duunilla hävitetty. Olin saamaton ja laiska vätys kun päästin itseni aikanaan yli 140kg ryhävalaaksi. Ainoa pakotie oli päättäväisyys, työnteko ja kutinalaisuus kaikessa ruuan ja liikunnan suhteen.

    • Niinhän se on, että aika monet ihmiset yrittävät hakea hyväksyntää sille ylipainolleen. Pitää ikään kuin puolustella itseään hoikkia vastaan ja antaa selitys sille, miksi on lihava.

      Nämä kootut selitykset ovat yleensä joku seuraavista: "kilppari reistaa", "syön tosi vähän ehkä laihdu", "meillä on geeneis tää lihavuus", "olen tyytyväinen itseni tällaisena", "jokainen kantaa kilonsa itse", "anoreksia on nykyään vakava ja yleinen ongelma", "naisessa kuuluu olla muotoja", "joulun jälkeen aloitan kuntoilun", "elämä ei ole elämisen arvoista ilman herkullista ruokaa" tai "lääkitys lihottaa mua" tai "selkävaivojen takia en voi mennä lenkille tai uimaakaan" tai jotain vastaavaa.

      Niin kauan kuin kieriskelee näiden selitysten parissa, on turha odottaa, että laihtuisi. Siihen tarvitaan ihmisen oma halu ja kyky tajuta, ettei laihtumista tehdä toisten ihmisten vaan oman itsensä vuoksi. Koska syömällä vähemmän kuin kuluttaa, pakostakin laihtuu. Jos ei laihdu, niin silloin elimistö ei kuluta saatua energiaa.

      • No monet noista selityksistä voivat olla totta. Tyhmää arvostella toisia!

        Aika usealla suomalaisella kilppari reistaa ja se hidastaa aineenvaihduntaa. Yleensä vielä naisilla, miehet ei joudu sitä kokemaan. Silloin voi syödä tosi vähän eikä laihdu.

        Joku voi todellakin olla tyytyväinen itseensä heiman painavampanakin. Ei kaikkien tarvitse olla hoikkia. Ei ole sairaus olla hieman ylipainoinen. Jokainen tosiaan kantaa kilonsa itse. Ei siihen ole muilla sanottavaa,

        Tottahan toki anoreksia on vakava ja yleinen ongelma. Se vaan lisääntyy koko ajan, kun me aikuiset puhutaan laihdutuksesta lasten ja nuorten kuullen.

        Moneltä naiselta rinnat pienenee, kun kilot lähtee. Se on fakta!

        Mikse voi aloittaa joulun jälkeen kuntoilua? Mitä pahaa siinä on! Minäkin aloitin ja olen nyt viisi kiloa kevyempi.

        Olisiko sinunkaan tai kenenkään elämä elämisen arvoista ilman herkullista ruokaa. Kyllä laihduttajat ja hoikatkin herkuttelee ruualla, mutta pienemmin annoksin. Ei ruuan nauttiminen ole synti!

        Moni lääkitys lihottaa eikä sille mahda mitään. Selkävaivat voivat myös olla tosi rankkoja ja viedä kaiken mahdollisuuden treenamiseen. Aina ei ole edes lupa harrastaa liikuntaa, jos on selkä kipeä.

        Alkoin todella ärsyttää, kun eilen tälle palstalle rantautui joku ilkeä kusipää, joka haukkuu ylipainoisia minkä ehtii. Voisi mennä muualle pätemään.


      • Joo ja tässä entisten läskien mentaliteetti:

        - Mä tiedän, koska olin ennen läski
        - Olen hyvä neuvomaan muita, koska mulla on kokemusta läskinä olemisessa
        - Arvostelen huoletta muita, mutta en anna ystävällisiä neuvoja läskiensä kanssa kamppaileville. Normaalipainoisuus on noussut siis päähän.
        - Laihdutin, koska olen niin vahva ja sitkeä yksilö. Heikot sortuvat elon tiellä.
        - Koska minä olen saanut uuden halun elämiseen, sinunkin tulisi saada. Minä määrään.

        Tässä entisten läskien kootut selitykset:

        - Kyllä mä tiedän, koska itse laihdutin syömällä vähän ja pidin kalorimäärät kurissa
        - Läskiys on laiskuutta ja ei ole todellakaan olemassa lihottavia sairauksia/lääkityksiä (siitäkään huolimatta, vaikka näitä puoltavia tutkimuksia on tehty ja ihan luotettavien tahojen osalta. Vähän niin kuin kieltäisi tieteen.)
        - En ennen liikkunut, nyt liikun niin että läski sulaa varmana. Läskit eivät liiku tarpeeksi, koska eivät halua/laiskottaa.

        Tässä aina hoikkana olleen mentaliteetti:

        - Mulla ei ole tarvetta arvostella muita, koska mulla ei ole käsitystä mitä on olla läski. En koe hoikkana olemista mitenkään ihmeellisenä, se on ihmisen ihannepaino, joten on selvää, että keho pysyy hoikkana kun vain elää huolettomasti eikä jaksa miettiä aina kaiken maailman kaloreita.


    • Hiton loistavaa tekstiä edellisellä...toi on tuttua toi "mun mielestä naisella pitää olla muotoja" heheh eli muka läskiä!! Ovat vielä huonoja valehtelemaan jutuissaan... Oon myös kuullu lihavan siskoni suusta että " mulla on isot luut" ja sekin on aikas huvittava selitys:) eli selityksiä kyllä aina löytyy...oma vaimokin selittää että ei voi liikkua kun on selkä kipee, no joo sitähän se on aina..läskeihin on selitykset aina

      • Joooooo - oikeessa ootta. Kyllä mullakin on hemmetin huono itsekuri kun heti kompastuskiven tultua alkaa lipsumaan tavoitteet. Ei meinaa tahto riittää.
        oon aina aatellu että haluun syödä kaikki maailman herkut ennen hautaan menoa mutta tuskin kerkeen edes suurintakaan osaa maistelemaan kun kaikki sairaudet veisi minut ennenaikaiseen kuolemaan. Olen siis kävelevä riskitekijä joka yrittää pinnistellä painonsa kanssa alaspäin ihan itse luomillani metodeilla. Painoa on tippunut jo 35 kg 1/2 vuoden aikana ja toiset puolet vielä jäljellä.
        Olo on sanoinkuvaamaton ja kunto hyvä. Jaksaa jopa tanssia nykyään ravintolassa. Ja kesä tulee ja hormonit ovat alkaneet uudestaan hyrrätä näin keski-iän kynnyksellä.
        En aio antaa periksi - tiedän että tästä on tehtävä koko loppuelämän tapa eikä vaan välipysäkki.


      • Miten niin on "selittelyä" jos on isot luut?? Kyllähän ne luutkin painaa, eikä isoluisesta voi tulla hintelää, vaikka kuinka laihduttaisi. Luontaisella ruumiinrakenteella on merkitystä!


      • Kolinkolin kirjoitti:

        Miten niin on "selittelyä" jos on isot luut?? Kyllähän ne luutkin painaa, eikä isoluisesta voi tulla hintelää, vaikka kuinka laihduttaisi. Luontaisella ruumiinrakenteella on merkitystä!

        Mitäpä luulet, kuinka suuria kokoeroja ihmisten luustoissa on? Ei niin isoluista ihmistä ole että näyttäisi aina vaan siltä samalta valaalta.


      • Luut ovat onttoja, ja niiden osuus painosta on noin 4-5kg 190cm pitkällä. Eli ei mitään merkitystä sadoissa huitelevasta painosta.


    • Minä olen vain tyhmä, laiska kuriton lihava. Anteeksi, että rumennan hienoa laihaa elämäänne. Anteeksi! Ei ole mitään selitystä. Olen vain HUONO.

    • Ihan hienoa, että niin moni tämän ketjun kirjoittajista on päässyt ylipainosta eroon. Mutta... miksi pitää heti alkaa arvostella niitä, jotka eivät ole samaan pystyneet? Entisinä lihavina luulisi, että teiltä riittäisi ymmärrystä ylipainoisille, kun itsekin hyvin tiedätte, mitä on olla lihava.

      Minäkin olen laihtunut ja paljon (n. 60 kg:a). En silti tunne tarvetta alkaa mollata niitä, jotka eivät siihen pysty, sillä tiedän hyvin kuinka vaikeata se on. Sympatiani ovat jokaisen ylipainoisen puolella enemmin kuin arvostelu ja pilkkaaminen.

      Voisin kuvitella, että suurin osa lihavista haluaisi laihtua. Aina se ei vain onnistu syistä, joita on niin paljon, että ei kannata niitä alkaa luetella. Kyllä me kaikki, niin entiset lihavat kuin edelleen lihavat, ne syyt tiedämme. Ja tiedämme, että hyvin harva, jos kukaan, nautti lihavuudesta.

      Ette kai ole jostain kumman syystä katkeria, vaikka olette päässeet ylipainosta eroon? Kannattaa myös muistaa, että lihominen entisiin mittoihin ja ylikin, käy yllättävän helposti. Kokemusta on.

      Anoreksia on sairaus, ahmintahäiriökin on sairaus. Anoreksia on "hyväksyttävää", ahmintahäiriö ei, koska lihavuus ei ole haluttavaa. Laihuus on... vaikka henki menisi.

      Eläkää ja antakaa toisten olla arvostelunne ulkopuolella. Ei laihtuminen ole tehnyt teistä yhtään parempia ihmisiä. Lihavuus on tarpeeksi raskas taakka, niin henkisesti kuin fyysisesti, ilman turhaa "entisten lihavien" omaa kehua ja toisten alas painamista.

      Olkaa onnellisia omasta onnistumisesta, sen olette ansainneet, mutta se ei tuo teille oikeutta arvostella muita!

      • No mutta vois sitä nyt vähän ottaa itseään niskasta kiinni. Kyllähän sen ymmärtää, jos siellä lihavuuden taustalla on oikeasti joku vaikea sairaus, mutta suurimassa osassa ei ole. Kilpirauhasongelmat voi hoitaa lääkityksellä. Suurin osa selkävaivoista ja muista tukielinvaivoista on pikku kipuja, joiden syynä on liiallinen läskin määrä. Ne ongelmat lähtevät laihduttamalla ja liikkumalla. Ahmimishäiriö ja jatkuva ylensyöminen on kaikista yleisin syy lihavuuteen.

        On todella kyllästyttävää kuunnella sitä selittelyn makua kaikkialla. Jos haluaa olla lihava, niin voi olla ihan rauhassa, mutta jos jatkuvasti vuodesta toiseen puhuu dieeteistä onnistumatta, niin silloin on aika katsoa peiliin ja lopettaa se itsensä pettäminen.

        On aika lopettaa selittely ja tehdä asialle jotain. Jos oikeasti höpöttää vain vuodesta toiseen ja keksii selityksiä, niin ei silloin varmasti ole itsellä haluakaan laihtua vaan haluaa tehdä kaiken vain miellyttääkseen muita.


      • 10+3 kirjoitti:

        No mutta vois sitä nyt vähän ottaa itseään niskasta kiinni. Kyllähän sen ymmärtää, jos siellä lihavuuden taustalla on oikeasti joku vaikea sairaus, mutta suurimassa osassa ei ole. Kilpirauhasongelmat voi hoitaa lääkityksellä. Suurin osa selkävaivoista ja muista tukielinvaivoista on pikku kipuja, joiden syynä on liiallinen läskin määrä. Ne ongelmat lähtevät laihduttamalla ja liikkumalla. Ahmimishäiriö ja jatkuva ylensyöminen on kaikista yleisin syy lihavuuteen.

        On todella kyllästyttävää kuunnella sitä selittelyn makua kaikkialla. Jos haluaa olla lihava, niin voi olla ihan rauhassa, mutta jos jatkuvasti vuodesta toiseen puhuu dieeteistä onnistumatta, niin silloin on aika katsoa peiliin ja lopettaa se itsensä pettäminen.

        On aika lopettaa selittely ja tehdä asialle jotain. Jos oikeasti höpöttää vain vuodesta toiseen ja keksii selityksiä, niin ei silloin varmasti ole itsellä haluakaan laihtua vaan haluaa tehdä kaiken vain miellyttääkseen muita.

        Juupa juu täällä on yks ruma läski joka on laihduttanut nuorena 60 kg mut keskenmenojen ja masennuksen myötä kaikki on tulleet takaisin.Nyt oon jo yli 50 v ja laihduttaminen on tosi vaikeeta.Mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja lääkitys auttoi alussa mutta nyt on jo viimeset kymmenen vuotta etsitty oikeaa lääkemäärää joka auttaisi sillä arvot ovat melkein kokoajan liian korkealla ja minä käyn kokeissa n.3 kuukauden välein.Sit tuo sun väite tukielinvaivoista et ne on vain "pikku kipuja"on mielestäni väärä.Mulla on toisen jalan polvi paskana ja siihen koskee todella kovasti ja usein.Yölläkin heräilen monta kertaa.Kaikki liikkuminen koskee niin paljon että joudun syömään särkylääkkeitä todella paljon ja siitä johtuen sit vatsa on aina sekaisin ja kipeä.Ei tässä kyllä pysty liikkumalla laihduttamaan.
        Ainut miten voin laihduttaa on pitää kovaa kuria ruuan kanssa mut sekin tökkii kun tällä tavoin laihtuu todella hitaasti.
        Minä höpötän laihduttamisesta jatkuvasti ja todellakin haluan laihtua ja oon viimesen 2 vuoden aikana saanutkin jonkin verran painoa laskemaan mutta tuskallisen hitaasti.
        Mielestäni on turhaa arvostella ihmistä vain pelkän ulkonäön perusteella koska silloin et voi tietää siitä ihmisestä mitään vaikka monet tuntuvat tietävän kaiken pelkällä toista vilkaisemalla ja varsinkin jos tää henkilö on ylipainoinen.Silloin voidaan jo kertoo takuu varmasti mitä tää ihminen syö ja et hän on tosi laiska!!!!
        Muuttakaa asumaan jonnekkin kehitysmaihin niin ei tarvii katella lihavia ihmisiä!!!!


    • Olen entinen lihava. Tätänykyä en laihaksi ole päässyt mutta normimittoihin. Lihoin alkoholilla ja sen mukana tulleella mukavalla elämällä. Eli hamppareita, juhlimista ja vähäistä liikuntaa. En oikeastaan edes ymmärrä kuinka kehtasin touhuta ja tanssia tuolla yössä vaikka painoin vajaat sata kiloa. Alkoholin vaikutuksen alaisena kai tuli niin itsevarma olo. En juo tippaakaan enää ja kova kamppailu jatkuu että en myöskään retkahda.

    • Liityin laihdutusryhmään, jossa oli työpaikalta (iso konserni) painoindeksi 30-34 omaavia ihmisiä. Saimme saman ruokavalion ja liikuntaohjeet, joita piti noudattaa sen vuoden, mitä se ryhmä kesti. Kaikki syömiset piti kirjata kalorilaskuriin ja liikkumiset heiaheiaan, jotta ohjaaja pääsi tarkistamaan tekemisemme.
      Noudatin kaikkea orjallisesti. Laihduin vuoden aikana kilon. Kokonaisen kilon. Miespuolinen työkaverini laihtui 35 kiloa. Toinen työkaveri 2 kiloa.
      Minulla meni vielä sen vuoden aikana unirtymikin sekaisin, kun asun niin kaukana, että työmatkoihin kuluu vuorokaudesta jo aina 3 tuntia ja viikottaiset tapaamiset veivät vielä pari tuntia. Siihen päälle se 10 tuntia ylimääräistä liikuntaa kulkemisineen, eväsrasioiden tekeminen iltaisin (työpaikkaruokalassa ei saanut käydä vaan piti valmistaa ruoka annettujen ohjeiden mukaan ja noudattaa yksilöllisiä proteiini yms suosistuksia) niin sain nukuttua 5 tuntia yössä keskimäärin, kun normaali arkikin piti hoitaa vielä siihen päälle iltaopintoineen verkossa. En tiedä, mitä olisin voinut tehdä toisin. Ravintoterapeutti oli ihmeissään, samoin vetäjä. Viime vuonna löin hanskat tiskiin ja totesin, että ei taida olla keinoa saada minulta ylipainoa pois. En liho, mutten laihdukaan. Surettaa, vihastutta, itkettää, inhottaa ja ottaa päähän. Jos en laihdu ravintoterapeutin ohjauksessakaan, niin miten sitten?

      • Siis olihan sen ruokavalion energiamäärä nyt kuitenkin eri?

        Jos ei laihdu eikä liho, niin silloin se ruokamäärä kattaa energiantarpeen. Pitää syödä paljon vähemmän. Ei pidä omia syömisiä verrata toisten syömisiin.


      • Jumalauta, päivässä 500 - 1000 kcal alle kulutuksen, vaikkapa 2 - 3 tuntia kuntosalia viikossa, 3 - 4 tuntia kävelyä. Proteiinia 2 g jokaista painokiloa kohti. Mä en ollut edes ylipainoinen ja laihduin tuolla tavalla melkein kilon viikossa kahden kuukauden aikana. Työpaikkaruokalassa saa käydä, kunhan katsot mitä otat ja kuinka paljon otat. Pystyt laihtumaan jos tahdot, ruikuttaminen on turhaa.


      • Älä jauha paskaa! kalorit eivät ilmaannu tyhjästä, eivätkä katoa ilman että niitä käyttää. Ei ole mahdollista, että juuri sinun kehosi on keksinyt tavan luoda energiaa tyhjästä. Lopeta itsesi kusettaminen, ja yölliset välipalat etc niin laihdut 100% varmuudella.


    • Siis oli. Meidän painot ja ympärysmitat ja kaikki otettiin talteen ja niiden perusteella laadittiin jokaiselle ruokavalio, jota piti noudattaa ja kirjata kaikki vielä kalorilaskuriin. Mulla vähennettiin sitä kalorimäärää jopa niin, että lopulta sain syödä enää 1100 päivässä, eikä sekään auttanut. Ihan täysi mysteeri. Ja siis minä noudatin ihan jokaista saamaani ohjetta orjallisesti. Kärsin ihan jumalattomista päänsäryistä ja huimauksistakin välillä, tuli kymä ja nihkeä olo, silti en luovuttanut, vaan uskoin loppuun asti, että kyllä se paino putoaa. Kokeilin sitäkin, että söin vain aamulla klo 6, sitten töissä klo 11 ja illalla kotiin tullessa klo 19. Siitä seurasi vain ihan valtavn huono olo. Pelottavinta oli yöllä, kun tämä kaikki sekotti pulssini, aloin saada öisin ihmeellisiä rytmihäiriöitä. Mutta, tuolla se ruokavaaka nököttää keittiössä. Liikun edelleen samalla tavalla, en vain enää jaksa punnita ruokiani. Enkä käy neää salilla. kun sinne on hankala aikataulullisesit päästä. Kun sinne vihdoin pääsee, siellä joutuu jonottamaan hurjan kauan joka laitteelle.
      En edelleenkään syö vehnää enkä ilkeitä rasvoja. Mutta muuten en enää jaksa ottaa paineita. Ensi vuonna minulla on kokoverenkuva ja kaikki kokeet työterveydessä. Katson sitten uusiksi tilanteen.

      • Kyseiset ohjeet olivat sinulle väärät. Niin yksinkertaista. Painonpudotus ei saa haitata muuta elämää niin paljon, että joutuu järjestelemään sitä sun tätä että pääsee tekemään jotain mikä ei edes kiinnosta.

        Laihdutusohjeet täytyy soveltaa sen mukaan mikä sinusta tuntuu hyvältä ja sopii sinun elämääsi. Esimerkiksi jos et pidä kaikista kasviksista, syö niitä mistä pidät. Tuunaa herkkuruokaasi kevyemmäksi, opettele ruokailurytmi joka sopii sinun aikatauluusi. Syö itsesi kylläiseksi, jos nälkä tulee tunnin päästä, et syönyt edellisellä aterialla tarpeeksi. Seuraavana päivänä tiedät syödä enemmän. Jos et ole aamuihminen, no aamulenkit ei ole pakollisia. Jos et halua kuntosalille, ei ole pakko. Mieti muita tapoja saada itsesi liikkeelle, liikuntaakaan ei tarvitse erikseen harrastaa.

        Ja jos repsahdat, anna itsellesi anteeksi ja ota opiksesi.


    • Olisko sitten näinkin, että niitä omia laihuus-, sporttisuus-, ym. pakkomielteitä pitää puolustaa osoittamalla ylemmyydentunnetta lihavia kohtaan? Olen itse laiha ja käyn säännöllisesti lenkillä, mutta jotenkin elämänasenne on pysynyt sillai kohdallaan, etten ole alottanu mitään puoliuskonnollista missiota toisella tavalla eläviä vastaan.

    • Ai että oikeen uudesti syntynyt vai? Kas kun minä en ole huomannut mitään muutoksia persoonallisuudessani painonvaihtelusta riippumatta. Jännä juttu että toisilla vaikuttaa...................... Ja painoni on sahannut laihasta lihavaan ja jälleen normaaliin.

      • Minun painoni on seilannut normaalipainon rajamaiden välissä.
        Nyt katselin sitä ihrakumpua peilistä; vaivasin ja vääntelin sitä kuin taikinaa. Hyi olkoon, kun inhotti! Itketti oma kehon pahoinpitelyni jäätelöin ja herkuin - löhöten kolme vuotta laiskan saamattomana.
        Muistelen sitä 34/36nr aikaa ja niitä tunteita. Kyllä olin onnellinen!
        Keho riemuitsi joka hetki notkeana ja kepeänä kuin tanssien.
        Mieli oli virkeä ja vastaanottava uuteen kiinnostavaan.
        Nyt olen etenemässä siihen suuntaan ja saan vaihtaa kaksi kertaa kuussa pienempiin vaatteisiin. Tuntuu toivorikkaalta, mutta vielä on sulatettavaa, Enkä todella pidä itseäni kauniina ihraan piilotettuna.
        Mitä älykkyyteeni tulee, niin lisääntyvät kilot eivät lisänneet älykkyyttäni millään tasolla. Olen vieläkin tyhmän puoleinen.
        Katsotaan marraskuussa, miltä tuntuu ja näyttää silloin.


    • Noniin taas kaikki jotka ottivat itseensä aloittajan vittuilun ni perustelkaa minkä takia runsas alkoholinkäyttö on asia josta SAA vittuilla ? Juon paljon viinaa, mutta työt hoidan normaalisti ja ikinä en ole juomisen takia töistä pois. Viikonloppuisin juon yleensä pe 16 - 20 kaljaa ja la 18 - 24 kaljaa ja sunnuntaina ehkä 6 tasotteluna. Minkä takia minulle töissä saattaa joskus ruokatunnilla joku tonnikeiju vittuilla tavasta jolla vietän viikonloppuni kun hän itse vetää siinä jotain tauolla haettua perhepizzaa ? Perustelette aina että "kaikkien ei tarvitse olla normaalipainosia" no kaikkien ei tarvitse olla normaalisti alkoholiakäyttäviä. Itseasiassa syy miksi kirjoitin tämän on se, että läskit kokevat painosta huomauttavisen jonainen henkilökohtaisena loukkauksena. Sen takia en itsekään ikinä kenellekkään sano ku sotahan siitä syntyy. Miten te muka päätätte mistä saa sanoa ja mistä ei ?

    • Laiha tai lihava, syy tai tekosyy... vanha totuus tähän asiaan on: Seksin ja suklaan suhde on vakio. Jos toista saa liian vähän, pitää toista saada vastaavasti enemmän. Sitten joko lihoo tai laihtuu. Niin se on!

    • Läskit ovat helppo kohde. Kaiken muun voi tehdä salaa. Voi käyttää salaa huumeita, varastaa, pettää, polttaa ja olla vaikka kuinka edesvastuuton. Se vaan ei näy päällepäin, joten ei voi samalla tavalla hyökätä kimppuun.
      Tunnen muuten kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavia, joita Thyroxin ei ole auttanut. Että se aineenvaihdunta on ja pysyy hitaana. Ja ruumiinlämpö alhaisena. Ei kaikki ole aina niin helppoa. Meillä puolet suvusta on kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavia. Sisarellani on liikatoimintaa. Sekään ei ole kivaa. Olla 177 cm pitkä ja painaa 49 kg. Paino ei nouse millään. Ja aina on kuuma, sydän hakkaa. Vajiksessa taas palelee.

      • Hei kaikkensakokeillut! Huomasin heti missä sulla mättää, saat liian vähän unta. Panosta siihen lepopuoleen todenteolla.


    • Mulla ei ole enää mitään selityksiä. Hoikkana pysyminen on yksinkertaisesti liian vaikeata ja liian aikaavievää. Ei ehdi tehdä mitään muuta kuin valmistella terveellisiä ruokia ja juosta urheilemassa. Siinä ei sitten ystäviä enää ehdi nähdä eikä tavata ketään. Kaikki aika menee siihen painonhallintaan. Mulla on lisäksi kilpirauhasongelma ja iso kasa allergioita. Joudun niiden takia rajoittamaan syömisiäni jo ihan tarpeeksi. En todellakaan suostu enää kyttäämään kaloreita, enkä suostu tekemään enää kokopäiväisesti laihtumisjuttuja. Käytin vuoden ulostuslääkkeitä ja aineenvaihdunnan kiihdyttimiä, mitä kaveri toi usasta ja Kiinasta mulle. Niillä sai painon melkein ihannepainoon. Kun ne loppuivat paino alkoi nousta ja on taas sen 23 kiloa liikaa. Mutta en yksinkertaisesti jaksa elää erakkona ja viettää vähäistä vapaata aikaani yksin salilla ja lenkeillä ja sanoa ystäville etten voi jäädä kaupunkiin töiden jälkeen kun urheilu odottaa. Se ei ole elämisen arvoista elämää sosiaaliselle ihmiselle. Viikonloppuisin käyn kumppanin kanssa pitkillä lenkeillä ja nostellaan hänen kellarissaan puntteja. Se riittäköön.

    • Se on mielenkiintoista, miten täällä foorumilla aina kerrotaan ylipainoisista ihmisistä, joilla on pelkkiä tekosyitä, miksi eivät laihdu, ja jotka kuulemma "haukkuvat laihoja ja normaalipainoisia ja... eivät muka haluaisi olla normaalipainoisia". Itse olen lihava ja tunnen useita ylipainoisia ihmisiä, enkä ole koskaan törmännyt kuvatun kaltaisiin tapauksiin.

      Kaikki tuntemani ylipainoiset ihmiset ovat ihan auliisti myöntäneet, että ylipainoa on kertynyt liian syömisen ja vähäisen liikunnan takia, eikä kukaan meistä ole tyytyväinen oloonsa lihavana. Omia mietteitäni voitte lukea vaikka täältä: http://keskustelu.suomi24.fi/node/11230210 , olo on kaikkea muuta kuin itseeni tyytyväinen.

      En ymmärrä, mistä tälle foorumille kirjoittavat saavat nämä kummalliset käsityksensä ja tarpeen solvata ja irvailla ihmisille, jotka kärsivät olostaan ihan riittävästi ilmankin. Ja mikä saa kirjoittelijat vihaamaan toisia kanssaeläjiään niin paljon, että heitä on pakko satuttaa kaikin mahdollisin tavoin?Eikö teillä todella ole muuta tekemistä?

      Jos en tietäisi, että hoikkuuden myötä ihminen tulee onnelliseksi, voisin kuvitella kirjoitustenne perusteella, että olette ennemminkin katkeroituneita ja elämäänne tyytymättömiä - kyllä se kuitenkin taitaa olla se ihmisen sisin olemus, joka tuo onnen ja ilon elämään, ei se, mikä näkyy päällepäin.

      • Katsokaa tuo ohjelma niin näette, että on vain tahdosta kiinni päästä ihannepainoon. Yksi hurjimpia painonpudotuksia mitä olen nähnyt. Ja kovaa treeniä hiilarit alas ja terveellistä ruokaa. Ihmisen elämänsä hallinnasta on kyse. Väitän että valta-osa ylipainoisista ei ole tunnustanut, että syövät ahdistukseensa ja syöminen on lohtusyömistä. Aina löytyy syy syödä, sama kun alkoholisti löytää syyn juoda.
        En ole tavannut oikeasti leppoisaa lihavaa. Moni on tunnustanut että iloisuus ( jos sitä on) on näyttelemistä, kun oikeesti voi huonosti.

        http://www.ruutu.fi/ohjelmat/hurja-painonpudotus/kausi-2-jakso-3-uhrista-taistelijaksi-osa-1


    • Mutta mitä järkeä on laihduttaa kun on joka tapauksessa niin patologisen ujo, ettei tutustu ihmisiin kuitenkaan? En mä näe muita ihmisiä kuin työkaverit ja olen kaikkia 15 vuotta vanhempi. Ei ole mitään järkeä laihduttaa, kun ei ole elämässä ketään, jota painonpudotus mitenkään ilahduttaisi. Eikä ole lenkkiseuraa eikä seuraa punttiksellekaan.

      • Eli taas sorrut puolustelemaan ettei ole syytä laihduttaa ja alkaa hallitsemaan oma elämäänsä? Eikö ole yhtään sukulaista joka ilahtuu kun näkee uudistuneen minäsi? Äitiä isää sisarusta jne... yleensä vanhemmat kärsivät hirveästi jos lapsi on ylilihava ja näkee ettei voi vaikuttaa asiaan. Ja miten henki kulkee ja vointi paranee kaikilla alueilla kun ei ole raahattavana kymmeniä kiloja ylimääräistä. Aivan varmaan työtoverisi ilahtuvat puolestasi kun näkevät muutoksen ja voivat jopa kadehtia uutta olemustasi. Joten tartu hetkeen äläkä etsi tekosyitä miksi jatkaa entisellä linjalla.


      • Minulle on ollut avuksi painonpudotuksessa, että ei ole ollut tiivistä seuraelämää. Kirjastosta liikuntakirjoja, hanki lenkkikengät ja ulos.
        Ei pitäisi olla vaikeaa ostaa tamineita kotijumppaan, kun käyt työssäkin. Kysymyksessä on oma halu tehdä muutoss, päätöksen teko. Ulkona raittiissa ilmassa voi käydä läpi haluamiaan asioita, kuunnella mielimusiikkia, opiskella kieltä, saada päivän stressit ulos.


    • On se hyvä kun lihavis on kaikki vika. Laiskuus ,saamattomuus, tahdottomuus. Mikäs se laittaa ihmisen juomaan niin paljon et tulee holistiksi tai juopoksi. Oma vikahan sekin on. Lakatkaa jo syyllistämästä ihmisiä. Eläkää sitä täydellistä elämäänne. Voi kiesus mitä aivovammasia tyyppejä. Kunnei tiedä lähtökohtia niin ei parane puhua mitään.

    • LIHAVUUTENI JOHTUU: KILPIRAUHASEN VAJAATOIMINNASTA, POLVEN RISTISIDEVAMMASTA (aiheuttaa liikkumattomuutta), ASTMASTA (lähes jatkuva kortisonikuuri päällä, joka turvottaa), LAKTOOSI INTOLERANSSISTA (laktoositabletit aiheuttaa ulosteen kovuutta). Tässä sinulle ihan oikeita syitä liikapainooni, ei selityksiä! Potuttaa tommoiset "kaikentietävät ääliöt" jotka viitsiivät vielä aukoa päätään asioissa joista eivät mitään tiedä. TOIVON SINULLE, kun ja jos, SAIRASTUTTUASI SAMOIHIN ASIOIHIN, ONNEA JA MENESTYSTÄ LAIHANA PYSYMISEEN. NIIN PITKÄÄN KUN ET ASIOISTA TIEDÄ NIIN PIDÄ MÖLYT MAHASSASI JA ANNA IHMISTEN OLLA SELLAISIA KUIN OVAT, HANKI OMA ELÄMÄ!!

      • Lihavuus johtuu siitä, että syöt liikaa. Noiden sairauksien vuoksi et kuluta mitään, joten silloin ei voi myöskään syödä paljon.


      • Just näin! Ei painoaan tarvitse selitellä. Säälittää nämä reppanat laiheliinit. Pyhä yksinkertaisuus! En ole kuullut, että laihat eivät sairastuisi tai eivät ensinkäänkuolisi, heillä olisi poikkeuksetta keskiansio 6000 €/kk:ssa, avioliitot kestäisivät tai aina löytyisi kumppani joka haluaisi elättää... Itsetunto-ongelma on arvostella toisten ulkonäköä. Eipä tuo laihuuskaan kovin kaunista ole!


    • Jos ei tunne yleisesti ylipainon taustalla olevia erilaisia tekijöitä, miksi edes kommentoit.

    • Olen yrittänyt saada seuraa lenkkipolulle tai suunnistamaan tai punttisalille tai minne tahansa liikkumaan. Haluaisin pelata sulkapalloa. Kukaan ei lähde kanssani pelaamaan sulkapalloa. Kenttää ei voi varata yksin. Olen niin ujo, etten uskalla mennä yksin punttisalille. Tahtoisin sinne jonkun mukaan. Muuten vaan seison arkana ja katselen kun muut tekevät, en uskalla olla laitteilla toisten tiellä. Laitoin ilmoituksia eri paikkoihin nettiin, että haen liikuntaseuraa. Sain pelkkiä seksiseurapyyntöjä.
      En voi mennä yksin metsäänkään, koska minulta puuttuu syvyysnäkö ja näen vain toisella silmällä kunnolla. Olen liian monta kertaa kompastunut oksiin ja esteisiin ja kaatunut pahasti. Jos sattuu pahasti, pitää olla joku auttamassa. En ole niin vaikeasti lihava, ettenkö jaksaisi liikkua. Nyt puhutaan 20 kilon ylipainosta. Kadulla käveleminen on tylsää, siitä tulee jalat paljon nopeammin kipeiksi ja saa penikan. Luettelen faktoja, ne eivät ole tekosyitä. Ja kukaan perheestänikään ei ole ehtinyt kanssani liikkumaan, joten tuskin heitä laihtumiseni innostaa suuntaan tai toiseen. Olen tällainen outcast. Autoton erakko.

      • Oletko ajatellut liittyä johonkin harrastusryhmään mikä sinua kiinnostaisi. kansalaisopisto esim siellä on vaikka mitä ja olettais että sinullekin löytyy joku mukava harrastus. Sitten monilla paikkakunnilla on laihdutusryhmiä jotka kokoontuvat ja heillä on ohjausta laihduttamiseen , saattaa olla vesijumppaakin jne... aikä maksa paljon, mitä kuulin. Autoa en omista vaan kuljen pyörällä kun sää sallii matkan keskustaan torille n 7 km sivu..

        Sinun ylipaino ei ole hirveän suuri joten saat sen alas kun sopiva keino löytyy.
        Minä olen taas tahallaan erakko ja tykkään tehdä yksin kävelylenkkejä ja kesällä pyöräilylenkkejä. Kotona voimistelen minkä viitsin, kuminauhoilla ja käsipunnuksilla, mutta eivät ole turhia. Ja kaiken lisäksi minulla on toisessa polvessa tekonivel, toiseen tullaan laittamaan parin vuoden sisään , selkä on raudoitettu mutta liikun ja aion liikkua koska saan niistä myös henkisiä voimia. En tunne muita keinoja jotka toimivat lievään masennukseen ja ahdistukseen. Liikunnasta saan joskus euforisia tunteita. Sitten on iloinen ja energiaa riittää.


    • Tiedän ihmisen joka oli laihdutusleikkauksessa - laihtui sen jälkeen monta kiloa -mutta psyyke meni sekaisin. Laihtuminen ei ole aina mielelle hyväksi.

      • Minä tunnen ihmisen, joka meni suurin toivein laihdutusleikkaukseen, mutta paino ei pudonnutkaan, Ei vaikka, hän noudatti saamiaan ohjeita. Myöhemmin paljastui, että hänellä on kilpirauhasen vajaatoiminta. Lääkitys aloitettiin vasta viisikymppisenä, eikä se enää auta painonpudotukseen. Hän masentui täysin.


    • Miksi lihavuutta vastaan hyökätään? Hyökkäystä vastaan ihminen puolustautuu aina. Kuka mitenkin.
      Jokainen olkoon sellainen kun on ja jos tuntuu niin laihduttakoon. Myös liian laihoja ihmisiä on ja he lihottakoon itseään jos siltä tuntuu. Mitä se muille kuuluu.

      Itse olen ollut aina hoikka joten en puolustele tässä itseäni. En vaan ymmärrä suvaitsemattomuutta.
      Elämä on ihanaa niinkuin aloittaja totesi. Miksi pilata sitä taivastelemalla jonkun toisen liikakiloja ja muuta itselle yhtä tyhjänpäiväistä asiaa.

    • Omaa ylipainoani kun kummastellaan niin vastaan ylpeänä: "Eipä ainakaan ole ollut nälkä" "Syön paljon" jne.. Tuleepahan kerralla selväksi ja myönnän pitäväni ruuasta. Onko tällainen vastaus sitten tyydyttävä?

    • Kiitos kaunis vinkeistä "liikunta on iloa". Olen pari kertaa yrittänyt mennä jollekin kurssille. Kaikilla on puoliso tai ystävä mukana, yksin olen sitten joutunut, opettaja parinani olemaan kurssilla. Ja lopettanut kesken, kun ei kukaan tule edes juttelemaan, kun ihmisillä on oma seura omasta takaa. Pahin kokemus oli hierontakurssi. Olin ainoa ilman paria, joten jouduin olemaan *katseluoppilaana* ja maksamaan täyden hinnan siitäkin kurssista. Siinä ei sanottu, että pitää olla pari mukana. Lienee tarpeetonta sanoa, etten ole enää pitkään aikaan edes haaveillut siitä, että voisin näin vanhana löytää enää uusia ystäviä. Kaipa se elämä on ohi kun täytti sen maagiset 40. Tässä sitä nyt ties kuinka monetta vuotta tulee vietettyä ruudun ääressä kaikki illat, kun ei muuta enää ole.

    • Aloittajalle: olen mieluummin läski kuin empatiakyvytön, itsekäs pilkkaaja.

      • Vitun läski. Kukaan ei halua sua possu


    • Tässä ketjussa on paljon entisiä läskejä, joilla on noussut tuo iso läskien sulatus prosessi päähän.
      Ihmettelen, että miksi tuollaisen asian tarvitsee nousta päähän?
      Onko siinä jotain ihmeellistä, että on normaalipainoinen?
      Ihan normaali asia.

    • Moni kirjoittaja on maininnun laihtumisen esteeksi kilpirauhasen vajaatoiminnan. Mulla on aika vaikea vajaatoiminta sekä siihen Thyroxin lääkitys. Olen nyt vuoden vaihteesta saanut 10 kiloa pois ja olen jo lähellä normaalipainoa. Voi olla, että laihduttaminen oli tavallista hitaampaa, mutta kyllä sekin onnistuu, jos tahtoa on kunnolla. Lihavillahan monesti on epätavallisen heikot tahdonvoimat, he eivät kestä nälkää.

      • Minä olen syönyt Thyroxinia nyt 5 vuotta ja aina joudutaan vaihtamaan annostusta. T4 ei suostu nousemaan millään yli 11. Sitten taas S-TSH laskee alle yhden ja leposyke nousee yli 90, jolloin annostusta pitää sitten laskea, vaikka se T4V ei suostukaan nousemaan. Kävin testeissä aineenvaihdunnan osaltakin. Se on tasoa surkea, lisäksi minulla ei ravintoaineet imeydy kunnolla ja oli vitamiinipuutoksia eikä ole tarpeeksi vatsahappoja. Nyt syön sitten ruoansulatusentsyymejäkin Thyroxinin lisäksi. Lymfakierto on myös surkea. Harrastan liikuntaa aktiivisesti, olen jättänyt sokerin kokonaan pari vuotta sitten, ryhdyin täysin absolutistiksikin samalla (alkoholissa on aina sokeria) ja luovuin samalla kaikista goitrogeenia sisältävistä ruoka-aineista sekä soijasta ihan kokonaan. Lääkäri suositteli myös täydellistä viljoista luopumista, joten en syö viljojakaan. Paino ei hievahdakaan. Mitään ei tapahdu. Harrastan punttisalilla käyntiä, teen cardiota puolet ajasta ja voimaa loput, sitten menen aina vesijuoksemaan ja saunaan. Lisäksi käyn pilateksessa ja joogassa sekä kävelen päivittäin vähintään 15 000 askelta. Ei auta. Työmatka on suuntaansa 37 kilometriä, joten sitä en sentään kulje fillarilla, kun ei ole suihkua töissä. Noudatan ruokavaliota täysin orjallisesti, kannan mukanani aina riisikakkusia. En käy juhlissa, ettei tarvitse aiheutta isännille ja emännille harmaita hiuksia tarjoiluiden suhteen. Minut on jo vaikea ruokkia, koska kiellettyjen aineiden lista kattaa useammankymmentä ainetta. Viljojen poistaminen kyllä lopetti nivelsäryt, että se ilo siitä oli. Ylipainoa on noin 20 kiloa. Kaikki istuu tiukasti. Onneksi treenasin nuorena useita lajeja, mm balettia, niin on lihaksia jäljellä. Muuten pullistuisin varmaan mahdottomiin.


    • Eikä tarvi katsoa kuin parikymmentä vuotta taaksepäin vanhoja kuvia...ei ollut näin paljon läskejä, vaikka aina ovat perintötekijöitä tai sairauksia syyttämässä. Kyllä lihavuus aiheutuu sairaudesta nimeltä laiskuus...aivan, kuten joku jo sanoikin.

      • ihmiset ovat käpertyneet vekottimiensa kanssa pelaamaan.
        Kulkuneuvoissa, kävellessä, autoa ajaessaankin harmapäät
        katselevat hyppiviä lapsille sopivia piirrettyjä. Huumetta.
        Siinä heidän elämänsä pääsisältö ruokaillessa perheen kanssa,
        "seurustella" läheisten kanssa. Mitä sosiaalista yhdessäoloa!


    • mitä vanhemmaksi tulen ja mitä enemmän joudun hyvän ulkomuodon eteen näkemään vaivaa, sitä enemmän halveksun näitä laiskoja läskejä jotka kertoo lihavuutensa syyksi tosiaan aina jotain muuta kuin oman saamattomuuden. lisäksi lihavat ihmiset haisee tosi pahalle. ootteko huomanneet?

    • Niin totta. Läskeillä on aina selitys :D olin itsekkin muutama vuosi sitten hieman ylipainoinen, en paljoa mutta kuitenkin. Ahdisti vähän väliä.. Nykyään syön tavallisia ruokia ja kerran viikkoon tulee tehtyä ns. paskaruokaa tai käytyä pitsa tms mutta paino pysyy ja vatsamakkarat poissa kun liikkuu. Itse 4-5krt viikossa sali+1-2kertaa 1-2tunnin juoksulenkki. Läskeille vinkki: JÄTÄ MUNKKIPOSSUT KAUPPAAN, HOMMAA SALIKORTTI TAI KÄY LENKILLÄ JOKA PÄIVÄ. SYÖKÄÄ 3-4 TUNNIN VÄLEIN TAVALLISTA RUOKAA NIIN ALKAA LÄSKI SULAMAAN. ALUSSA ON TIEDOSSA TEILLE TUSKAISIA HETKIÄ MUTTA KAHDEN ENSIMMÄISEN VIIKON JÄLKEEN ALKAA HELPOTTAA. PS. läskit ihmiset ällöttää, ei tulisi mieleenkään koskea johonkin 100kg tanttara akkaan jolla on paksut makkarareidet ja kaksoisleuka. En sano että ovat huonompia ihmisenä mutta ällöttäviä.

      • Saitpahan ainakin sen ulos, kiva sulle. Onneksi kaikki ei ajattele samalla tavalla kuin sinä :)


      • No, mieluummin läski kuin itseään täynnä oleva kusipää.


    • Olen vielä vähän läski, vaikka ole jo laihtunut lähes normaalipainoon (ainakin ihan pian tällä vauhdilla).
      Inhosin itseäni läskinä ja näin kuinka myös muut inhosivat. Kun liikuin kaupungilla ihmiset väistyivät tieltäni syrjään. He pelkäsivät varmaan, että jäävät 90 kiloisen ruhoni alle! :D
      Se oli noloa, enkä halua enää koskaan kokea samaa.

    • Olin kymmeniä vuosia läski. Laihdutin ja paino nousi. Yhtenä päivänä sain ahaa-elämyksen. Vartaloni on kuin kone. Se tarvitsee oikeanlaista polttoainetta oikean määrän. Se pysyy kunnossa liikunnalla. Kun minua ahdistaa tai masentaa, ne eivät häivyttää syömällä tai juomalla. Niihin on aivan omat lääkkeenä. Kaikkein tärkeintä on pitää oma keho toimintakunnossa. Nyt painan 65 kiloa ja olen 161 cm pitkä. En enää liho, koska mieltäni ei hoideta ruoalla.

    • Läskit ihmiset on rumia. Kyllä normaali ihminen on kaunis.
      Kun katsoo mitä laardiperseet ostaa kaupasta niin ei ihme että ollaan lihavia. Pullaa ja leipää, karkkia ja limua. Siiderivalaat syyttävät silti jotain kilpirauhasta.
      Kauheaa kun se lähtee vielä usein kotoa. Siskoni tytär on helvetin läski 3. luokkalainen.
      Karkkikaapissa on aina karkkia. Ruokana yleensä syö hampurilaisia kun ei kotiruoka maistu. Ja siskolleni tämä on okei. Siskoni on muuten urheilullinen ja hoikka. Tyttö vaan mässyttää ja pelaa koneella.

      Olin kaupassa ja ostan kyllä itselleni suklaapatukan silloin tällöin.
      Vieressä oli äiti ja 5 vuotias poika. Irtokarkit oli tarjouksessa ja poika vaan pani pussiin lisää karkkia vaikka äiti sanoi että kyllä nuo sinulle riittää. Lisää vaan. Äiti sanoi että ei enempää. Poika laittoi vaan lisää ja lisää äidin "kielloista" huolimatta.
      Lopulta pussi oli niin täynnä ettei sitä meinannut saada suljettua. En tiedä mitä sellaiseen pussiin mahtuu mutta siinä oli aikuisen vuoden karamellit.

      Kauheaa minusta.

      • Läskit on rumia, aivan totta! Kun näen läskin syömässä, alan voida pahoin. Toisaalta taas sitten on niin kiva katsella hoikkien naisten ruumiita, ei ole kauniimpaa! Kilpparia on kiva syyttää, kun kontrolli pettää ja sitten vedetään karkkia ja limua kaiket päivät. Hyi yökötys. Mua oksettas. Ja tälläsiä ihmisiä sitten hoidetaan terveyskeskuksissa yhteiskunnan rahalla!!

        t.MatiasOskari


    • Kiitos viestistäsi. Toivoisin, että täällä olisi enemmänkin kaltaisiasi kertomassa totuutta.
      Ehkä se päivä vielä koittaa?

      t:MatiasOskari

    • Totuus jota ei muuta mikään on, että " Lihavuus tarkoittaa normaalia suurempaa kehon rasvakudoksen määrää. Suurin osa liikarasvasta kertyy ihon alle, mutta myös muualle, esimerkiksi vatsaonteloon.

      Suomalaisista aikuisista miehistä normaalipainon ylittää melkein kaksi kolmasosaa ja naisista yli puolet. Vähintään merkittävästi lihavia (vähintään 15 kilon ylipaino) on yli 30-vuotiaista sekä miehistä että naisista useampi kuin joka neljäs. Teini-ikäisistä ylipainoa on 15–25 %:lla, pojilla enemmän kuin tytöillä.

      Suomessa lihavien aikuisten määrä on kaksinkertaistunut vuodesta 1980. Samassa ajassa nuorten lihavuuden määrä on 3-kertaistunut. Lihavuuden lisääntyminen on kaikkialla maailmassa suuri kansanterveyden ongelma." Duodemic 2019
      Kyllä tämän pitäisi panna hälytyskellot soimaan itse kunkin kohdalla.
      Ylipaino ja lihavuus ON vakava ongelma, niin Suomessa kuin kautta maailman, ns. kehittyneissä maissa.

    • Suomessa on ihan valtava määrä läskiä ja valtava määrä lihavia! Tämä on pieni maa, mutta ilmeisesti täällä arvostetaan lihavuutta, tai jos nyt ei varsinaisesti arvosteta, niin hyväksytään täysin.

      Jo 75 % suomalaisista aikuisista on ylipainoisia. Toinen lihava hyväksyy toisen ihmisen lihavuuden, enkä mitenkään voi ymmärtää sitä, miksi asialle ei tehdä yhteiskuntatasolla mitään. Lihavien lapsetkin ovat usein lihavia jo alle kouluikäisinä, ja lihavista lapsista tulee lihavia ja sairaita aikuisia. Jo lapset opetetaan hyväksymään sekä oma että muiden lihavuus. Tavallaan ongelma on siinä, että ihmisiä opetetaan näkemään ja hyväksymään ihminen lihavuuden takana. Hyvät tavat eivät salli sitä, että lihavalle ihmiselle sanotaan sanaakaan lihavuudesta ÄÄNEEN.

      Lääkäreillä on vain kourallinen sellaisia ihmisen fyysiseen olemukseen liittyviä asioita tiedossa, jotka estävät laihtumisen. Yli 99 % lihavista laihtuu, jos vuorokautinen kulutus on suurempi kuin syöty energiamäärä. Mutta lihava ei halua käyttää vaakaa makuuhuoneessa eikä keittiössä, eikä lihava osaa tai halua laskea kaloreita.

      Toisin kuin peruslääkäreillä, psykiatreilla, psykoterapeuteille ja psykologeilla sen sijaan on tuhansia erilaisia syitä lihavuuteen. Lähes poikkeuksetta kaikki lihavuus lähtee korvien välistä.

      Ruoka antaa lihaville hyvänolon tunteen, eikä lihava kykene mitenkään - tai kykenee vain huonosti - rajoittamaan syömistään: lihava ei osaa lopettaa syömistään, sillä hyvänolontunteen etsiminen menee kaiken järjen ohi. Lihava ei osaa eikä varsinkaan halua rajoittaa tekemisiään, kuten alkoholisti ei kykene tai halua rajoittaa juomistaan. Ajattelemattomuus, välinpitämättömyys ja ymmärtämättömyys tulevat listassa seuraavina, mutta nykyisin kenenkään on turha väittää, ettei tietäisi rasvan, sokerin ja valkoisen jauhon ja niiden yhdistelmien olevan tappavan sairaalloinen yhdistelmä. Kenenkään on myöskään turha väittää, ettei tietäisi kävelyn ja muun liikunnan kuluttavan energiaa ja aktiivisuuden olevan hyväksi.

      Suurin este laihtumiselle on lihava ihminen itse, ja suurin osa lihavista tarvitsisi psykoterapeutin apua: aina löytyy sopivaksi katsottava trauma jostakin lapsuudesta tai nuoruudesta. Psykoterapeutti pystyy kertomaan lihavalle usein, että ihmisessä itsessään on sisään rakennettuna tahdonvoimaa, josta lihava ei ole tietoinen. Lihavalle kun aina löytyy tekosyy syödä ja juoda epäterveellisesti ja varsinkin syödä liikaa, ja aina löytyy tekosyy olla noudattamatta sovittua ruokavaliota. AIna löytyy tekosyy odottaa sopivaa hetkeä, aina löytyy aikaa odottaa ihmettä.

      On tärkeää erottaa toisistaan kokonaisvaltaisesti ja henkisesti lihava ja vain lihava. Lihavan on melko helppo laihtua, sillä lihava ymmärtää annettuja ohjeita ja haluaa laihtua. Henkisesti lihava on kokonaisvaltaisesti lihava, on ollut lihava jo pitkään, ja tällainen ihminen on hyväksynyt oman lihavuutensa omaksi identiteetikseen. Henkilö saattaa olla tyytymätön omaan itseensä, mutta hän ei katso, että muutos olisi välttämätön: kyllä lihavanakin pärjää.

      On selvää, että melkein poikkeuksetta EPÄONNISTUMINEN laihduttamisessa ja painon sopivana pitämisessä johtuu yhdestä ainoasta asiasta, ja se on henkisesti lihavan oma tahto. Henkisesti lihava ei kykene noudattamaan asiantuntijoiden antamia ohjeita, sillä henkisesti lihava itse (VAIN omasta mielestään) tietää, mikä tapa ja mikä aikataulu sopii hänelle parhaiten. Henkisesti lihava tietää aina paremmin kuin asiantuntijat. JA tämä on totaalisen väärin: henkisesti lihava ei tiedä parhaiten, ja henkisesti lihava tarvitsee poikkeuksetta ulkopuolisen auktoriteetin, jonka tahto on vahvempi kuin henkisesti lihavan oma tahto.

      Henkisesti lihava tarvitsee aina ulkopuolista apua, mutta silloinkin pitää olla halua ottaa apua vastaan. Muutoin mahdollisuudet laihtua ovat tasan nolla.

      Vanhemmat: ellei teidän lapsillanne ole lääkärin toteamaa fyysistä syytä lihavuuteen, lapsenne lihavuus on teidän SYYTÄNNE. Vaikka ette välitäkään itsestänne, älkää antako lastenne tulla yhtä lihaviksi kuin te itse olette. Se on anteeksiantamatonta.

    • Täällähän jutut alkaa olemaan jo ihan kummia. Hirveitä sepustuksia jostain läskeistä. Varmaan imette pottumuusinkin pillillä.

      • Sinun on turha hermostua, sillä jo 75 % suomalaisista aikuisista on ylipainoisia. Ilmeisimmin myös sinä olet ylipainoinen, koska ylipaino on sallittua, yhteiskunnallisesti hyväksyttävää ja jopa suotavaa. Seuraapa vaikka suomalaisia tv-mainoksia tai -ohjelmia; suuressa osassa mainoksia tai sarjoja pääosiinn on valittu hyväntahtoinen tai yksinkertainen läski, johon suomalainen voi joko samaistua tai tuntea ylemmyyttä.


    • No mä kyllä oon aika lihava, mutta sen kans on elettävä. Oon jo tottunu tähän. Se on vain sivuoire siitä, että tykkään kaikesta rasvaisesta ja sokerisesta ruuasta, sekä olen laiska.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kuka maksaa ei-turvallisesta maasta tulevan pakkokatanteenin..

      ..eivät kai veronmaksajat Kelan ansiosidonnaisella päivärahalla? Vastuuton mokailija maksakoon mokiensa kulut itse! Se on Ruotsin risteilyltä tai Balk
      Maailman menoa
      95
      3123
    2. Järkyttäviä Paljastuksia Nikon TV-sarjasta

      Tänään se sitten alkaa, sarja nikosta ja katiskasta. Ennakkotietojen mukaan sisältö paljon ikävämpää kuin luulin. Niko käyttänyt huumeita jo 13 vuotia
      106
      2680
    3. Henna ja Tauski jälleen yhdessä onnellisina

      Kihlatkin hankittu. https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/503fdd42-5bef-4519-ae07-de01ca6aa9ba
      24
      2265
    4. Suomi olisi itse tarvinnut kehitysapua

      suomen koronatalous ja sannan lahjarahat italiaan on kestämätön setti. Suomen julkinen ajetaan alas, teitä ei kunnosteta, omaa taloutta ei elvytetä..
      Maailman menoa
      184
      2088
    5. Sofian pätkä storyssa.

      Siellä taitaa känniläinen Stefu olla vieressä. Jotain rajaa Sofia!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      74
      1434