Vuoropuhelusta islamin kanssa ei tule mitään

Uskonnoilla ja uskomuksilla, jotka perustautuvat asiansa tai asemansa puolustamiseksi väkivaltaan tai sillä uhkaamiseenkin ei pitäisi olla mitään olemassaolon oikeutusta nykyaikaisissa, ja uskonnonvapautta kunnioittavissa yhteiskunnissa, joissa valtiovalta ja uskonto tulee erottaa toisistaan, mahdollisimman tarkasti. Vain se voi taata todellisen tasa-arvon ja jopa sen aidon uskonnonvapauden jota vielä Suomessakin lisää peräänkuulutan.

Tällaisen omantunnon vapauden sallivan yhteiskunnan vastakohtia ovat teokraattiset valtiomallit, joissa jokin ja usein myös vain yksi uskonto pyrkii läpitunkemaan ja hallitsemaan kaikkea, elämän kaikkia osa-alueita edustajiensa välityksellä. Jäänteitä siitä Suomessakin ovat esim. kaikille pakolliset "kirkkopyhät", jotka edustavat yhä maassamme antikristillistä ulkonaista vallanpitoa, joka on jopa Uuden testaentin mukaan - luopumista elävän Jeesuksen Kristuksen tuntemisesta - ja pitäytymistä maailman primtiivisiin uskonnollisiin alkeisvoimiin, ja täysin turhaa paluuta niihin: lue Gal.4:8-12. Kaiken taantumuksen huippua edustasi vaikkapa jo kerran ehdotetun "sharialain" näkemysten "huomiominen", - yhteiskunnallisessa lainsäädönnössämme, - täysin demokratiolle vieraana ilmiönä.

Niin no minä nyt en varsinaisesti edes odota kristittyjen ja muslimien pystyvän kovin rakentavaan vuoropuheluun. Ovat uskontoina niin erilaisia jo lähtökohtaisesti.
Onko siihen sitten edes tarvetta? Suomessa on uskonnonvapaus ja täällä on ollut tapana sallia muutkin uskonnot kuin kristinusko sen erityisemmin asiaan puuttumatta.
Siinä vaiheessa jos joku uskonto ja sen harjoittajat alkavat vaatia huomattavaa erityisasemaa ja se alkaa jollakin tavalla uhata uskonnonvapautta siihen pitää tietysti puuttua. Vaikka lain säätämisien keinoin.

Jos kaikille uskonnoille, jotka eivät turvaudu ulkoiseen vallankäyttöön asiansa edistämiseksi, annetaan tasa-vertaiset oikeuden toimia vapaasti maassamme, vain tällainen tasa-arvo voi asettaa kaikki ihmisten katsomukset ja niiden mukaan toimijat tasavertaiseen asemaan keskenään, ja vain silloin kun vain ihmisten henkilökohtaisen omantunnonvapaus on se peruste, aito vapaus jolla hänen sitoutumiseensa johonkin ratkaistaan, - on kyseessä todellisen uskonnonvapauden sallivan yhteikunnan toteutumisesta aidon demokraattisina. Selvää on myös ettei tällainen "vapaus" voi olla vastuutonta vapautta, niin että: uskonnonvapauden mukainen arvomailma saisi oikeuttasia sitä harjoittavien ihmisten turmella elämää ihmisiä vahingoittaen.

Mitä nyt oon muslimien kanssa jutellut, niin ei heitä kismitä kristittyjen opit. Heitä ihmetyttää eniten se, että miksi kristityt ei noudata Raamattua, Hienoja puheita on vaikka kuinka paljon, mutta niitä puheita ei kukaan noudata,

Koraani ei ole kronoloogisesti kirjoitettu.
Minut on jo monesti uhattu tappaa kuin väitän Khakihöyryissä olleen tehneen koraanin 600 jkr
Koraani opettaaa jotta ihminen on orja, Jeesus taas lupaa ihmisyyden.
Tosin satukirja koraanikin tunnustaa Jeesuksen

Tätä tarkoittaa mielestäni myös Paavali, sanoessaan näin:

>> Sentähden, kun meillä on tämä (hengen) virka sen laupeuden mukaan, joka on osaksemme tullut, me emme lanistu, vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden ME SUOSITTELEMME ITSEÄMME JOKAISEN IHMISEN OMALLETUNNOLLE Jumalan edessä.