Mitä helv* teen tuon koiran kanssa?

murkkuikä

Mulla on 11kk narttu, jolle on nyt päsähtänyt murkkuikä päälle. Aina ollut niin tottelevainen ja kuuliainen, mutta nyt aivan mahdoton. Jos kutsun luokse, tulee jos tulee tai jää vaan makaamaan ja tuijottamaan mua. Sisälle tulee vaihtelevasti. Vieraassa paikassa toistaiseksi tottelee ihan normisti. Olen antanut hyvän palkan ja ollut vilpittömästi iloinen kun koira lopulta tottelee. Kutsun koiraa esim sisälle enintään 3 kertaa, jonka jälkeen jätän koiran ulos puoleksi tunniksi ennen kuin kutsun uudestaan. Muutaman kerran ei ole suostunut tulemaan autoon, jolloin olen kylmästi jättänyt koiran ulos yksinään ja lähetenyt vaan ajamaan. (me asutaan niin syrjässä, ettei koira lähde täältä mihinkään, lähimpään julkiseen tiehenkin on kilometri matkaa, joten huoletta voi jättää pihalle).
Mitä tuon kanssa pitää tehdä? Pitäisikö mun nyt ottaa se vaan aina remmiin kun ei kerran tottele? Ei enää vapaana pihalla vaikkei omalta pihalta karkaakaan? Lenkilläkin yleensä käydään ihan irti, koska ei ikinä ole 5m kauemmas minusta mennyt. Vai pitäiskö mun olla vaan huomioimatta koiraa ja jos ei tottele niin hylkään vaan ulos? Joskus on pakko saada koira kiinni, mutta mulle ei silloin anna kiinni vaan näyttää keskaria ja juoksee karkuun. Mun miehelle antaa kiinni, hän ei edes yritä kutsua koiraa vaan kävelee luokse ja ottaa kiinni.

Jotta ei mitään puhetta rankaisuista yms tule niin tätä koiraa ei ole koskaan kuritettu tai sille oltu vihaisia vaan koulutettu aina iloisesti ja positiivisesti eikä ole paineistettu liikaa. Sisällä on ollut aina perushuomioimattomuus, sillä tuolla oli ihan pentuna tapana komennella ja pomottaa perheenjäseniä.

29

979

Vastaukset

  • Murkkuikä menee ohi. Ole ovela ja katso, ettet itse tee tilanteita, joissa koiran tottelemattomuus pääsee esille. Vaihtele toimintatapaasi, äläkä junnaa rutiineissa.
    Meillä sama, että enpäs autoon tulekkaan metsälenkin jälkeen. Olen nyt ottanut lenkille nameja mukaan, ja kutsunut satunnaisesti luokse palkattavaksi. Sitten hyvissä ajoin ennen autoa kytken koiran jo taluttimeen. Autossa on myös makupalatarjoilu. Jos se luoksetulo on isoin asia, tee asiat uudella tavalla, jotta koira ei pysty ennakoimaan. Vihoviimeistä on ruveta kiihdyspäissään jahtaamaan koiraa. Siinä paljastaa vaan oman avuttomuutensa koiralle, kunnioitus menee.
    Murkkuikäinen kaipaa haasteita, joten voisitteko aloittaa jonkin uuden harrastuksen yhdessä?

    • koiralle selväksi että kun töötti kajahtaa, silloin tullaan. Tämä joka kerta ENNEN kuin laskin vapaaksi. Ja aina tuli. Oli kyllä innokas autohaukku tuo, nyt jo paremmilla metsämailla vaeltava.


    • Juuri noin, tosin koiraa kutsutaan vain kerran ja odotetaan, ei montaa kertaa. Meillä tuo murkku-ikäinen tulee kyllä heti kun kutsun, mutta menen kyykkyyn ja kutsun, niin ampaisee hirveellä höökillä kohti.


  • No, ajattelin tehdä nyt niin, etten anna olla vapaana yksinään pihalla. Ainoastaan aamulenkille lähdössä saa olla vapaana ja sieltä tullessa, samoin iltalenkin kanssa. Silloin sisällä odottaa ruoka, joten aika varmaan tulee sisälle käskystä. Sitten kun ollaan lähössä autolla niin nappaan kiinni jo sisällä. Eihän tosta tuu mitään että se pistää mua 100-0 ulkona aina halutessaan. Vieraassa paikassa jos uskaltaa olla tulematta autoon niin aion jättää sen sinne vähäksi aikaa. Nyt ei ole ollut mitään ongelmaa lähteä kyläpaikasta toisen koiran luota, ja metsäreissuiltakin on tullut kiltisti autoon. Mutta kotona ollaan kakkiaivoja.

    Mutta jääkö tämä lopulliseksi? Onko se aikuisenakin tollanen? Haaveissa olisi koira joka voi olla vapaana pihalla ja paljon lenkilläkin. Se on ollu oikeen ihannekoira, voinut antaa olla pihalla vapaana yksinään tai sitten olen ollut puuhailemassa ulkohommia ja koira pysyy lähettyvillä ja tulee käskystä sisälle yms. Autoon menossa ei ole ollut mitään ongelmaa. Nyt sitten ähäkutti karkuun vaan.

    • "Mutta jääkö tämä lopulliseksi? Onko se aikuisenakin tollanen? "

      Voin kertoa että ei jää, ellet anna jäädä. Pidät vaan koiran vähän tiukemmassa ruodussa ja samalla annat mahdollisuuden osoittaa luotettavuutta helpommissa jutuissa, niin hyvää tulee.

      Itte otin kodinvaihtajauroksen pahimpaan mahdolliseen aikaan, vuoden ikäisenä. Ensimmäiset kuukaudet oli aika siloisia, mutta sitten repesi helvetti, joka alkoi viiletä vuoden kuluttua. Nyt koira seitsemän, ja parempaa, fiksumpaa ja älykkäämpää koiraa saa kaukaa hakea. Toki sillä erolla sinuun että tämä on metsästysrotuinen ja siksi itsenäinen, joten irtipito ei tule kysymykseenkään. Reviiri kun näillä käsittää koko kylän ja puolet naapurikylästäkin.

      Päätät nyt millaisen aikuisen koiran haluat ja sitten alat määrätietoisesti toteuttaa niitä tavoitteitasi. Sanoisin että kolmantena ikävuotena olet päässyt tavoitteisiisi kun toimit päämäärähakuisesti.


    • Rekkujasenisi kirjoitti:

      "Mutta jääkö tämä lopulliseksi? Onko se aikuisenakin tollanen? "

      Voin kertoa että ei jää, ellet anna jäädä. Pidät vaan koiran vähän tiukemmassa ruodussa ja samalla annat mahdollisuuden osoittaa luotettavuutta helpommissa jutuissa, niin hyvää tulee.

      Itte otin kodinvaihtajauroksen pahimpaan mahdolliseen aikaan, vuoden ikäisenä. Ensimmäiset kuukaudet oli aika siloisia, mutta sitten repesi helvetti, joka alkoi viiletä vuoden kuluttua. Nyt koira seitsemän, ja parempaa, fiksumpaa ja älykkäämpää koiraa saa kaukaa hakea. Toki sillä erolla sinuun että tämä on metsästysrotuinen ja siksi itsenäinen, joten irtipito ei tule kysymykseenkään. Reviiri kun näillä käsittää koko kylän ja puolet naapurikylästäkin.

      Päätät nyt millaisen aikuisen koiran haluat ja sitten alat määrätietoisesti toteuttaa niitä tavoitteitasi. Sanoisin että kolmantena ikävuotena olet päässyt tavoitteisiisi kun toimit päämäärähakuisesti.

      Entinen koira oli metsästysrotunen uros eikä pysynyt kotipihalla, siksi hommasinkin paimenkoiranartun. Entisestä en huomannut uhmaa koskaan, mutta tämä on uhmannut ihan suoraan mun käskyjä. Kävin iltalenkin, ensin etsitytin pihalta puukeppejä jotka olivat olleet mun paidan alla aikaisemmin. Löysi ne ja oli innoissaan kun sai etsiä keppejä. Sitten mentiin lenkille, vajaa kilsa irti, tuli luokse kun näytin hihnaa, 5km lenkki jollon käytiin pikku mutka metsässä, johon päästin irti, tuli kiltisti luokse ja kilometrin ennen kotia päästin taas irti. Tuli ihan kiltisti käskystä sisälle. Mutta en usko että tulee päivällä sisälle noin tai aamulla ruuan jälkeen jos päästän ulos. Joten jätetään vähäksi aikaa täydellä massulla vapaana olo. Pitää myös taas puuhailla pihalla kaikkea kivaa, tuo lumi vaan on vähän hidastanut itsellä puuhia. Ärsyttävää kun ei voi luottaa koiraan.


    • ap... kirjoitti:

      Entinen koira oli metsästysrotunen uros eikä pysynyt kotipihalla, siksi hommasinkin paimenkoiranartun. Entisestä en huomannut uhmaa koskaan, mutta tämä on uhmannut ihan suoraan mun käskyjä. Kävin iltalenkin, ensin etsitytin pihalta puukeppejä jotka olivat olleet mun paidan alla aikaisemmin. Löysi ne ja oli innoissaan kun sai etsiä keppejä. Sitten mentiin lenkille, vajaa kilsa irti, tuli luokse kun näytin hihnaa, 5km lenkki jollon käytiin pikku mutka metsässä, johon päästin irti, tuli kiltisti luokse ja kilometrin ennen kotia päästin taas irti. Tuli ihan kiltisti käskystä sisälle. Mutta en usko että tulee päivällä sisälle noin tai aamulla ruuan jälkeen jos päästän ulos. Joten jätetään vähäksi aikaa täydellä massulla vapaana olo. Pitää myös taas puuhailla pihalla kaikkea kivaa, tuo lumi vaan on vähän hidastanut itsellä puuhia. Ärsyttävää kun ei voi luottaa koiraan.

      Teetä sillä nyt vaan sisällä enemmän hommia ja opeta erilaisia temppuja ja asioita joista on hyötyä kun oppii. Näin saat pidettyä suhteen kunnossa yli tämän hermoja raastavan ajan.

      Tällaisia "temppuja ja asioita" ovat erilaiset esineiden nimeltä tunnistamiset ja noutamiset sekä käteen antamiset. Omalle opetin kaikki mahdolliset pikkuesineet mitä voin pyytää sen ojentamaan jos on tippunut lattialle tai hankalaan paikkaan. Näitä ovat postit ja mainosjakelut, sakset, niittarit, reijittäjät ym toimistotarvikkeet, kaukosäätimen ja kännykänkin opetin, mutta en voi suositella(kake destroy ja puhelimessakin siistit hampinkuvat). Pyykkien vieminen pyykkikoriin, roskat roskakoriin, lelut omaan paikkaansa jne. Sekä kaiken kruunasi kun oppi ottamaan otteen kaljapullosta ja toi pyydettäessä. Kenkien noutaminen eteisestä kun lähettin lenkille oli itsestään selvää samoin hanskat jos olin tiputtanut lattialle valmiiksi.

      Jääkö muuten koiran päivittäinen liikunta alle 10 kilsan? Laskin että varmaan vähän yli 6km, joten jos näin on, niin nosta hiukan vielä lenkkeilyn määrää. Tuolla omalla huomasin että alle 10 kilsan päiväliikunta aiheutti aika välittömästi turhaa häröilyä. Nykyään pärjätään jopa alle 5 kilsan, kunhan se ei jää tavaksi.

      Tuossa iässä jossa koirasi on nyt, alkaa moni harkita käsien nostamista pystyyn. Mutta kun vain jatkat sitkeästi vuoden verran sen opettamista hyville tavoille, niin saat varmasti siitä vielä elämäsi koiran.


  • Liikuntamäärät vähän vaihtelee, viikonloppuisin on 7-10km, viikolla 6-7km ja tokotreenipäivinä lenkki on rentouttava pelto/metsälenkki, jossa ei niin kilometrejä oo, mutta aikaa tuhlaantuu. Pääsee kerran pari viikossa koirakaverin kanssa (2 eri koiraa) peuhaamaan. Joitakin harjoituksia tuolle oon tehny, esim etsii käskystä teepussin ja näyttää sen menemällä maahan ja kuono kiinni piiloon. Sitten etsitytän sillä palikoita pimeästä huoneesta ja sen pitää hajun perusteella löytää palikat jotka ovat olleet aiemmin kädessä. Siivotutan myös roskia lattialta ja hanskoja noutaa. Jotain uutta voisi nyt tietenkin opettaa. Tällähetkellä vaan namit on out, eikä motivoidu nameista ollenkaan. Motivointi on onnistunut vinkupallolla.

  • Mulla on nyt vähän yli viikon ollu sekarotuinen urospentu (9vk), joka on alkanu riitelemään mun kans, eli haukkuu ja komentaa. Oon yrittäny jättää huomiotta, mut ei voi kerrostalossa kauheesti haukuttaa. Oisko iso ego vai vaan pennun ohimenevää intoilua? Miten pitäis suhtautua?

    • Minulla toimi vastaavaan pennun "testailuun" se, että siirsin pennun eleettömästi omaan huoneeseensa oven taakse sen alkaessa esittää vaatimuksia. Kun hiljeni, päästin takaisin seuraani - oppi nopeasti, että hiljeneminen kannattaa, mesoaminen ei. Itsellä pitää tietysti olla pinnaa olla välittämättä alun protestoinnista.


  • Kun koirao li pentu, se eli pennun elämää. Pennulle oma omistaja on yli kaiken. Nyt kun se tulee aikuiseksi, sille aukenee uusi elämä, on paljon muutakin houkutetta kuin omistaja.

    Siksi koira on deletoinut kaiken minkä se on oppinut, paitsi suhdettaan sinuun, joka on rakennettu pentuaikana. Pentuaikana harjoittelu onkin ollut koiran ja sinun välisen suhteen luomista, ei suinkaan asioiden opettelua.

    Koira ei siis vain yksinkertaisesti osaa ja siksi sinun pitää aloittaa nyt sen kanssa varsinainen tottelevaisuusharjoittelu, eli se tänne tarkoittaa luoksesi tulemista kaikissa tilanteissa -myös silloin jos olisi jotain mukavampaakin tekemistä. Pentuna koira ei siis tiennyt mitään mukavampaa ja tuli kiintymyksestä sinuun luoksesi.

    Yleinen ongelma on, että ihmiset luulevat koiran osaavan kun se pentunakin teki ja jatkavat siksi samalla tasolla harjoittelua. Nyt koiraa vie vietit yhtä voimakkaasti kuin viehätys omistajaan -tai voimakkaammin jos suhde ei ole kunnossa. Siksi tottelevaisuuden harjoittelun pitää lähteä melko alusta. Eli harjoitelet ensin sen luoksetulon kuntoon sisällä virikkeettömässä ympäristössä, sitten omassa pihassa, sitten muualla. Ja täytyy muistaa pakittaa myös muissa harjoitteissa, eikä puskea aina vain eteenpäin. Jos pentu osasi olla aloillaan jo kaksi minuuttia, täytyy murkkuikäistä muistaa palkita jo muutaman sekunnin paikalla olosta, jotta koira tajuaa, että tämä on se sama juttu, vaikka ympäristö näyttää (haisee) sen näkökulmasta täysin uudelle.

    • Laita koiralle pyykkinaru (muutama metri) pantaan ja kun ei anna kiinni ulkona, nyppäise narusta ja kiellä. Älä vedä narusta, äläkä taluta siitä. Nykäise ja kiellä. Kutsu koira luoksesi. Tulee, koska luulee että sulla on valta siihen kauempaakin.


    • ijeplwokd kirjoitti:

      Laita koiralle pyykkinaru (muutama metri) pantaan ja kun ei anna kiinni ulkona, nyppäise narusta ja kiellä. Älä vedä narusta, äläkä taluta siitä. Nykäise ja kiellä. Kutsu koira luoksesi. Tulee, koska luulee että sulla on valta siihen kauempaakin.

      Olisikohan noin helppoa? Kun meidän koiralle se kiinnostavien asioiden kuten hajujen tai pieneläinten vetovoima on niin kova, että vaikka olen nyppäissyt koiraa terävästi metrinkin verran taaksepäin, niin se ryntää yhtä soittoa jojona takaisin hihnan päähän... eli ottaa nykäyksen hidasteena, ei esteenä yrittää lisää.


  • No niin, olen nyt toiminut siten että pihalle pääsee irti illalla ja aamulla ennen ruokaa ja silloin kutsun ovelta sisälle. Tulee ihan varmasti, koska tietää että on ruoka-aika. En päästä enää aamuruuan jälkeen ulos irti, vaan otan hihnaan jo sisällä ja laitan autoon (autossa pikkunami). Iltapäivällä päästän vapaaksi pihalle ja kun olen laittanut perheelle ruuan ja syönyt, lähden itsekin ulos ja käyn kävelemässä n. puolen tunnin lenkin, jolloin koira on irti koko ajan. Kun tulen takaisin pihalle, otan jossain vaiheessa koiraa pannasta kiinni ja talutan sisälle. Illalla käydään 1-1,5h lenkki, jolloin on kiinni sen aikaa kun ollaan autotien reunalla. Kotipihalla ei ole ongelmaa tulla sisälle kun tietää saavansa iltaruuan.

    Kun olen puuhaillut pihalla jotain ja koira on tullut oma-aloitteisesti luokse niin olen kehunut paljon ja joskus leikkinyt. Lisäksi olen kutsunut luo vaan antaakseni kunnon herkun tai luun. Pitää nyt vaan olla tarkkana tuon kanssa ja yrittää lukea päälle päin millä tuulella on, kannattaako ollenkaa kutsua vai jotenkin ovelasti houkutella niin että saan huomaamattomasti sen kiinni. Toisena päivänä on oikeen uhmakas ja jopa komenteleva, toisena päivänä kiehnää kintuissa kuin pikku kissa. Tuo on muuten 45kg, joten tuota ei hallita hihnalla, tai en ole koskaan yrittänytkään hallita, sillä voimissa ei tuon kanssa pärjää, joten hihnassa kulkeminen opetettiin alusta saakka niin että voi taluttaa pikkurillillä. Siksi en nytkään ala kiskomaan hihnasta ettei herkkyys mene pilalle. Tuo on hallittavissa äänellä ja suurin osa lenkeistä mennään irti.

    • hyvä


  • Jos koira saisi ruokansa pienempinä määrinä kerrallaan ja joka kerta luoksekutsuttaessa se saisi ruokaa, niin tulisikohan se useammin luokse kuin kaksi kertaa päivässä?
    Koiralla on varmaan jokin luoksekutsu-sana, jota on käytetty ja joka nyt kertoo koiralle, että se joutuu sisälle, minkä takia koiran mielestä ei ole kannattavaa tulla luokse juuri silloin.

    Ehkä koiran mielestä pihalla oleminen, paitsi ruoka-aikaan, on paljon kivempaa kuin ihmisen antama kehu, joten se kehuminen ei välttämättä riitä.

    Ja aivan oikein, ihmisen kannattaa yrittää olla ovelampi kuin koira, kyllä sitä yleensä pärjää koiralle oveluudessa ja älykkyydessä. Huijaa sitä koiraa ruoka-ajalla, anna vähemmän kerrallaan ja useamman kerran ja pikkuhiljaa koira oppii luulemaan että aina luoksekutsuttaessa on ruoka-aika. Ja jossainriittävän monen toiston kautta tästä luoksetulosta tulee koiralle rutiini, eikä se pienillä aivoillaan osaa sitten enää kuvitellaakkaan että se luoksekutsu tarkoittaisi jotain ikävää ja karteltavaa asiaa.

  • Koiralla ei ole mitään murkkuikää, se on höpö-mamien juttuja.

    • Onkohan ihmiselläkään sitten murkkuikää?
      Me höpömamit olemme havainneet, että aikuistumiseen kuuluu vaihe, jossa sukuhormonien tuotanto alkaa. Tästä seuraa huomattavia psyykkisiäkin muutoksia. Esimerkiksi itsenäistyminen, aggressiivisuuden lisääntyminen.
      Kaikkeni onneksi minun pentuni eivät ole itseään ruvenneet deletoimaan, vaan opetettu asiat pysyvät tallessa. Jossain määrin kyseenalaistetaan kyllä, tarjotaan omia ratkaisumalleja.
      Kaava on se, että pidetään kiinni jo opitusta. Ja lisäksi tarjotaan uusia haasteita, joilla suunnataan lisääntyvä energia toivottuihin asioihin. Ihmisen on oltava tilanteissa askelen edellä koiraansa, osattava antaa toimintaohjetta silloin kun tarve on.


    • Pöhöpää kirjoitti:

      Onkohan ihmiselläkään sitten murkkuikää?
      Me höpömamit olemme havainneet, että aikuistumiseen kuuluu vaihe, jossa sukuhormonien tuotanto alkaa. Tästä seuraa huomattavia psyykkisiäkin muutoksia. Esimerkiksi itsenäistyminen, aggressiivisuuden lisääntyminen.
      Kaikkeni onneksi minun pentuni eivät ole itseään ruvenneet deletoimaan, vaan opetettu asiat pysyvät tallessa. Jossain määrin kyseenalaistetaan kyllä, tarjotaan omia ratkaisumalleja.
      Kaava on se, että pidetään kiinni jo opitusta. Ja lisäksi tarjotaan uusia haasteita, joilla suunnataan lisääntyvä energia toivottuihin asioihin. Ihmisen on oltava tilanteissa askelen edellä koiraansa, osattava antaa toimintaohjetta silloin kun tarve on.

      Koira ei ole ihminen; koiralla ei ole murkkuikää. Lopettakaa koiran inhimillistäminen.


  • mun ekalla koiralla ei huomannut mitään murkkuikää, mutta tuolla on. Nyt tilanne on parempi, mutta en voi päivällä kutsua samalla tavalla kuin ennen koiraa sisälle. pitää jekuttaa ensin tekemään vähän temppuja jne. Olen jo oppinut näkemään eleistä milloin on siinä vireessä että ei varmasti tottele, enkä ole suonut sitä iloa koiralle. Silloin olen vaikka alkanu juoksemaan itse johonkin tai alkanu tonkimaan maata hirmu kiinnostuneena. Pitää näköjään olla ovela ja rikkoa rutiineja. Tokossa tuo on todella tottelevainen ja siellä voi pitää vapaana toisten koirien joukossa ja pysyy vieressä.

  • Ongelmat tulevat myös monesti siinä, että koira on kyllä opetettu tulemaan luokse, mutta kehujen lisäksi koira on joutunut aina hihnaan tai sisälle. Kaikki kiva siis loppuu luoksetuloon.
    Hyvä keino on jo edellä mainittu pois juokseminen tai maan "tonkiminen", meillä koirat tottelevat luoksetuloa, mutta välillä lähellä menevä koira saattaa kiinnostaa enemmän, silloin lähden itse eri suuntaan ja kiinnitän koiran huomion esim. koiran nimeä käyttäen, koirat lähtevät aina perääni.
    Voisiko koiran kanssa tehdä myös sisällä jotain kivaa? kun kutsut koiraasi luokse ja viet sisälle, anna siellä sisällä se herkkuluu tai täytetty kongi tms? jos on tekemistä kaipaava koira ja sitä saa ainoastaan ulkona, ei se sisällä olo ole niin kivaa. Eihän lapsiakaan meinaa saada lopettamaan leikkejään kesken pihalla kavereiden kanssa hammaspesun ja nukkumaan menon takia :)

  • Monesti näissä keskusteluissa neuvotaan tekemään koiralle selväkis sitä ja tätä, "tee selväksi, että luokse tullaan kun käsketään", "tee selväksi, ettei haukkuminen käy päinsä", "tee selväksi, ettei pureskella kenkiä" ymsyms.

    Voisiko joku nyt selventää, mitä ihmettä se "tee selväksi" käytännössä tarkoittaa??

    Meillä kans murkkuikää nuoremmalla koiralla ja voi hyvää päivää, kun kaikki jo opittu pitää nyt testata. Takapiha on aidattu, eikä aitaa päin saa hypätä... juu ei hypitä aitaa päin ei , kun hypätään aidan yli ja lähdetään matkoihin >:(
    Ja kun kutsuu luokse niin turha luulo... joko ei korvaansa nosta koko kutsulle tai sitten lähtee karkuun niin paljon kun kintustaan pääsee.

    • aidan kohdalla vastaus on selvääkin selvempi: Se korotetaan siihen kuntoon että yli eikä ali pääse. Se on sitä selväksi tekoa parhaimmillaan.

      Kannattaa lukea noita viestejä vielä kertaalleen ihan ajatuksen kanssa.


    • Ainakin tuon kirjoitti:

      aidan kohdalla vastaus on selvääkin selvempi: Se korotetaan siihen kuntoon että yli eikä ali pääse. Se on sitä selväksi tekoa parhaimmillaan.

      Kannattaa lukea noita viestejä vielä kertaalleen ihan ajatuksen kanssa.

      Minä tekisin selväksi niin että on karvat löysässä kun ollaan kontaktissa niin sanotusti.Koira on älykkäämpi kun mitä sanotaan että rankaisu välittömästi. Meidän vanha saku tiesi tasan tarkasti jos meni pihan rajojen ulkopuolelle. Kun tuli pihaan, naama ja käytös, ja kaikki viestitti sitä että tiedän kyllä ja jne. Ja jos olisin antanut asian olla, se ei olisi koskaan oppinut sitä että pihasta ei lähdetä.Jos lähtee karkuun, niin kun saadaan kiinni pidetään kertausharjoituksia.
      Niin yksinkertaista se on.


  • minä ottaisin kolinapurkin ja paiskaisin persuksille jos ei sana tehoa. Nyt sinä väistelet ja tulkitset ja menet koirasi ehdoilla. Koirasi tottelee jos sitä huvittaa. Sellainen ei ole mitään koulutusta. Se on mielistelyä. Selkeästä uhmasta tarpeeksti toimiva palaute. Kun tottelee, leikkiä tai namuja palkaksi, ja kehut päälle. Mutta älä jää odottelemaan että koirasi suvaitsee totella. Opeta asioita aitauksessa, hallissa kunnes tiedät koirasi osaavan asian. Ja kiinnitä kokonaisvaltaisesti huomiota siihen kunnioittaako koirasi sinua, oletko sen isäntä, vai vaan kaveri.

  • 3kk on vierähtänyt ja uhma jäi pois reilu kk sitten. Nykyään ei ole ongelmaa saada koiraa sisälle, autoon tai luokse. Tottelee nykyään ekasta käskystä ja on oikein nöyrä. Tein uhmaiän aikaan niin etten antanut tilaisuutta uhmata käskyjä. Kun piti tulla sisälle niin jossain vaiheessa otin pannasta kiinni, en yrittänytkään kutsua luokse. Eli kärsivällisyydellä, rauhallisuudella ja oveluudella tuo uhmis selvitään.

  • Meillä koira on 75kiloinen ja kiinnostaa tietää,miten sen saa sisälle,jos päättää maata kuistilla? Nakit ,namit ja herkut ei auta. Ei kehut eikä noitumunenkaan. Makaa ja mulkoilee.

    • No näin kesäaikaan anna maata vaan, jonku viltin voi tietty heittää päälle jos kovin viileä sää on. Sen vaan teet selväksi että oluet pysyy jääkaapissa eikä niitä tarjoilla kuistille. Kyllä se parin päivän sisällä siitä liikkuu.


  • Meillä kanssa ei koira antanut kiinni joten laitoin sähköpannan ja huudatin vartin täysillä niin johan tuli luokse ja laittoi itse talutuspannan linkunkin kiinni.

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.