Anoppi muistaa kaikkia muita joululahjoilla

ilkeä vai tyhmä

paitsi miniäänsä. Hänen omat lapset ja lastenlapset sekä toinen miniä saivat joululahjoja mutta minulle sanottiin: sulle mulla nyt ei ole mitää.
Mieheni mielestä siinä ei ollut mitään ihmeellistä, hän oli iloinen omista lahjoistaan ja soitteli seuraavana päivänä äidilleen vielä ja kiitteli niistä.
Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?

53

1707

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ei lahjota

      No ainakin sinua kalvaa ja pahasti joulusta on jo 47 vrk.
      On sanontoja : "niin metsä vastaa kun sinne huutaa." "sitä saa mitä tilaa"
      Itse en osta lahjoja ihmisille joilla ei ole niistä mitään hyvää sanottavaa edes kiitos. "Ei olisi tarvinnut" ei ole kiitos.
      Lahja ei ole palkkio tai ostoyritys se on vain huomion osoitus .. Oletko tietoinen?

      • eteenpäin vain

        Älä välitä miniä, tollasia anoppeja on maailma pullollaan. Heillä on tarve päteä, kun eivät itse ole omasta mielestään "onnistuneita".


      • Evakon jälkeläinen

        Hyvähän on vasta edessäpäin. Seuraavaan jouluun on aikaan n. 300 päivää.


    • huhuh!

      Minusta aika outoa. En osaisi kuvitella että anoppini huomioisi kaikki muut perheestäni tai suvusta, paitsi minut. Aika moukkaa käytöstä. Älä välitä, se on vaan vanha ja ruma anoppi, jolla yhtä ruma ja musta sydän. Tai sitten hän on ilkeä ja tyhmä, niin kuin kirjoitit.

    • Anopin kateus

      No ehkä tuo oli vaan konkreettinen esimerkki. Luulempa että ap:n anoppi toimii tuolla tavalla miniänsä suhteen jatkuvasti. Surullista. Usein anopit ovat ilkeitä, jos miniät eivät tee kuten anopit haluaisivat tai mielistele anoppiaan.

      Minustakin on kyllä todella sivistymätöntä huomioida perheessä ja suvussa kaikki muut paitsi yksi. Jos nyt ei osaa ostaa joululahjaa, eihän sitä tarvitse kuin vaikka suklaarasia tai jokin muu vastaava, osoittaakseen että on huomioinut. Huomioiminen tässä onkin juuri se juttu ja anopilla on tarve tehdä selväksi ettei miniä ole hänelle mitään. Sellainen on rumaa käytöstä anopilta, joka polkee oman poikansa vaimoa alas. Vaikka anoppi ei itse niin pitäisikään miniästään, tulee hänellä olla kunnioitusta poikansa perhettä kohtaan.

    • ustjtktyk

      PÖH turhalle roinalle!!!
      säästätpähän sinäkin selvää rahaa!!!
      Sanot vaan seuraavana jouluna että olisit tuonut kirjekuoressa joulun henkeä ja iloa, mutta et löytänyt sopivaa kirjekuorta.

      • miisuli.

        Oikein!!! huumoria peliin ja sillä eteenpäin!


    • Tosimiehet harvassa

      Miehesi on tossukka. Hänen tehtävänsä on tehdä äidilleen selväksi ettei hänen vaimoaan kohdella noin. Valitettavasti tällaisia miehiä on melkein yhtä paljon kuin näitä moukka anoppejakin. Millainen äiti, sellainen poikakin.

      • tosinaiset harvassa

        onko sekin TOSI MIES joka vaatii vaimoaan pistämään oman äitinsä "kuriin", jos ei jouluna lahjaa tule?

        vastausta odotellen...


    • trolliko se siellä

      Vähän eppäilyttää, ettet olisi trolli.

    • Alkuperäinen kirjoit

      Ei ole trolli, ihan oikeasta elämästä kyse. Ja todella, toi joululahjajuttu oli vain esimerkki. Anoppi on sanonut kokevansa olevansa epäonnistunut esimerkiksi mummuna, ja syyttää siitä kaikkia muita paitsi itseään. Kiitos tuesta. En minä lahjoja häneltä tarvitsekaan, mutta pitääkö aikuisen ihmisen nonsoleerata toista noin näkyvästi? Se ihmetyttää.

    • miisuli.

      hehe...
      Minun äitini osti minulle joululahjan, samoin osti sisarelleni ja kaikille lapsen lapsille. Siskon miehelle ei ostanut, kun ovat eronneet... hei muuten... ei ostanut äitini myöskään miehellenikään....

      Anoppi muuten osti lahjan miehelleni, toiselle lapselleen ja meidän lapsille, MUTTA EI minulle.

      Ei helvetti, miten tämä pääsikään minulta menemään tajuamatta ...lähen nyt barrikaadeille!!!! Tästä tehdään kyllä kunnon sota!!!

      Ja tää menee just niin että "untill last man standing!!!!!"

      Mä kyllä haukun nyt oman äitini täysin lyttyyn, ja se on silleen että mies saa haukkua oman äitinsä!!!!! Tää ei kyllä jää tähän!!!!!

      Niin että miltäs ap tää kuullostaa? mitä tunteita tää sussa herättää? Eiks kuullosta aika ...lapselliselta?

    • Miniä vain

      Ei tässä ole lahjasta kyse, se oli vain esimerkki. Anopilla on tarve päteä miniän kustannuksella ja näyttää ettei hän ole mitään. Ei pidä takertua siihen että aikuinen ihminen olisi jonkin lahjan perässä. Se oli vain esimerkki. Mutta sama se, paljon näyttää olevan anopin kaltaista ajatusmaailmaa olemassa. Jotenkin kauhean ilkeätä. Ei tässä "itse lahjasta" ole kyse missään tapauksessa, vaan siitä yleisestä asenteesta, jolla nonsoleerataan toinen. Anopit pystyvät siihen todella taitavasti, ja vieläpä hymyssä suin :) Mutta eipä elämäni ole kiinni yhdestä anopista tai hänen kaltaistaan ajattelijoista. Kunhan erehdyin kysymään. Muutamat fiksummat tajusivat jutun pointin.

      • kaikki samanlaisia?

        "Anopit pystyvät siihen todella taitavasti, ja vieläpä hymyssä suin :) "

        Onko anopit joku homogeeninen laji tyyliin kaikki samanlaisia?

        Miniätkö eivät pysty ilkeyksiin?

        Ikävä ihminen on tasan yhtä ikävä kuulukoon mihin ryhmään tahansa... vaikka marttakerhoon tai punaiseen ristiin.


    • miisuli.

      No kirjota sitten suoraan mitä tarkotat, äläkä kiemurtele siellä, ei täällä perhana mitään kristallipalloa ole.

      Jos kyse ei sitten KUITENKAAN ole lahjasta niin mitä sinä siitä sitten nillität? Ei ihme että susta ei pirukaan ota selvää, ei edes oma ukkos.

      Ja kun en lähtenyt anopin haukku rinkiin niin se tekee sitten minusta tyhmemmän.
      Ai jestas sentään!!!! Hankkisit jo elämän!

      Kuullostat niin wanna be uhrilta. Kuullostat iha 13 vuotiaalta teini angstaajalta.

      • näin sen näin

        Kyllä minä ainakin ymmärsin ihan tästä tekstistä,että kaikille muille annettiin lahja,mutta ei yhdelle.Jos ei vaikka anna kellekään miniälle,niin sehän on ok,mutta jos vaan yksi missataan,niin kuulostaa hiukan oudolle.
        Jos annan miniöilleni joululahjan,annan kaikille,enkä jätä yhtä ilman.Tästä kai oli kysymys.


      • Asialinjalla
        näin sen näin kirjoitti:

        Kyllä minä ainakin ymmärsin ihan tästä tekstistä,että kaikille muille annettiin lahja,mutta ei yhdelle.Jos ei vaikka anna kellekään miniälle,niin sehän on ok,mutta jos vaan yksi missataan,niin kuulostaa hiukan oudolle.
        Jos annan miniöilleni joululahjan,annan kaikille,enkä jätä yhtä ilman.Tästä kai oli kysymys.

        Ihan käytännön kysymys, ihan yleisesti:
        Annatteko lahjan siten, että vastaanottaja varmasti tietää keneltä se on?
        Minun perheessäni joululahjat ovay "joulupoukin" tuomat, yhteisestä pärekorista jaetaan jokaiselle paketti, jossa on vain saajan nimi.

        Jonkun tosi mukavan kohdalla sitten kysytään, kuka keksi mulle NÄIN ihanan, sinäkö, anoppi. Mutta muuten vain kiitellään, ei omiakaan anteja mainosteta, jollei ole pelko, ettei esim. vaate sovi, ja se pitää vaihtaa. Silloin kuiskataan, että vaihtomahdollisuus on.

        Näissä merkessä en tietäisi edes, onko anoppi muistanut minua lahjalla vai ei. Me kyllä emme koko suvun kesken edes joulujamme vietä, niin että en tosiaan tiedä, mitä muut miniät ovat saaneet, saati että vertailisin lahjoja kälyjeni kanssa. Sellainen jäi minulta jo lapsuuteen.
        Minkä ikäinen mahtaa loukattu ja lahjaton miniärukka olla?

        Välini anoppiin ovat asialliset kuten koko muuhunkiin sukuun. Emme me ole kovin tunteellisia keskenämme.


    • Jaksuhaleja!

      Älä välitä, täällä palstalla on tapana että jos joku uskaltaa suunsa avata ja avata mieltään askarruttavasta asiasta, ollaan porukalla kuin hyeenat repimässä rikki ja hyökkäily on todella agressiivista.

      Kyllä minä ainakin ymmärsin kirjoittajan tekstistä missä kohdin kenkä puristaa. Nää on näitä anoppeja jotka olisivat valmiita kivittämään miniänsä jos siihen olisi mahdollisuus. Ei pidä välittää, anopit tuppaavat olemaan susia siitä hirveimmästä päästä. Toki kivojakin on, mutta sääliksi käy niitä miniöitä joiden kautta anopeilla on tarvetta päteä...

      • Kivi kädessä?

        Aika hyökkäävä yleistys, että kirjoittajan tiedossa on näitä anoppeja, jotka kivittäisivät miniänsä.
        Naiset eivät muutu miksikään poikiensa synnyttyä tai avioiduttua. Samoja naisia ovat hautaan asti.
        Näin ollen kivittäjäanopit ovat olleet sellaisia jo pikkulikasta asti.
        Kannattaa siis kasvattaa tyttäret ystävällisemmiksi.


    • Sama toisin päin

      Kyllä se nyt rehellisyyden nimissä on sanottava, että jos ihmisellä on aikomuksena koko helvatan muuta sukua tai perhettä muistaa jouluna lahjoilla, paitsi yhtä joka sattuu olemaan miniä, niin onhan siitä jotakin mätää.

      Mätä on anopissa joka luulee tällä lapsellisella käytöksellään jotakin voittavansa. Tällä hän ei saa muuta aikaiseksi kuin tappiota itselleen, valitettavasti.

      Siitä, mitä miniä on tehnyt tai aiheuttanut, ettei anoppi häntä halua "huomioida" kuten muita ihmisiä, ei voi tietää. Usein riittää että se miniä on olemassa.

      Ensi jouluna muistakaa kaikkia muita lahjoilla, mutta anopille sanotte: Sulle meillä ei nyt ollut mitään :)

    • piu pau

      Jättäkää te vuorostanne anoppi huomiotta. Ihan yksinkertaista. Hänelle ei tarvitse laittaa kutsua vaikkapa synttäreille tai muuta vastaavaa. Jätätte vain huomioimatta. Ei tuollaista nenästään verenkaivajaa kaipaa kukaan kotiinsa riitoja ja pahaa mieltä kylvämään kuitenkaan.

    • pistä mies asialle

      Aika ällöttävä anoppi. Tommosia anoppeja on valitettavasti vaikka kuinka paljon. Luulevat että voivat sillä korostaa omaa erinomaisuuttaan. He ovat niin itsekkäitä, etteivät välitä edes oman lapsensa perheonnesta. Heille merkitsee vain se, mitä he ITSE tuntevat, mitä he ITSE haluavat. Jos heille ei tipu suitsutusta, mielistelyä ja tottelevaisuutta miniän taholta, loukkaannutaan niin verisesti että kostetaan.

      Olen samaa mieltä, että miehesi tehtävä on toimia välissä, näyttää äidilleen ettei noin toimita.

    • Kiva anoppi

      Anoppihan toimii juuri niinkuin suurin osa itsekeskeisistä ihmisistä. Jos ei miniä miellytä, kehu häntä, ole samaa mieltä, nuole suurin piirtein peffaa, kyllä miniä saa sen tuntea nahoissaan.
      Olen aivan varma että anoppi näkee kateuksissaan miniässään sellaisen äidin kuvan joka itse haluaisi olla, mutta ei ole onnistunut.
      Kaikissä näissä anoppien näpäyttämisjutuissa on kyse pelkästä kateudesta. Ne on miniöilleen kateellisia ja vaikka mistä syystä.
      Annan yhden neuvon: Porskutelkaas miniät rauhassa etiäpäin, älkääkä välittäkö näistä vanhoista ilkeistä noita-akoista. Jos ne ovat ilkeämielisiä, niitä ei enää mikään muuksi muuta.

    • Anoppi myös

      Kuuleppas nyt miniä, nyt teet niin ettet uhraa enää ajatustakaan anoppisi suhteen. Hän on todennäköisesti katkeroitunut elämässään ja jostakin syystä purkaa kiukkunsa sinuun.

      Lopeta sinä kokonaan hänen huomioimisensa, samoin juttele miehellesi, kerro miltä sinusta tuntuu ja laita hänet tajuamaan kuinka typerästi ja väärin hänen äitinsä toimii. (jos ei kerran itse sitä tajua)

      Anoppi saa sinun tökkimisella aikaiseksi ainoastaan sen, että onkin yhtenä päivänä yksinäisempi kuin osasi arvata.

      Yleensä ihmiset, joilla on suuret luulot itsestään, ovat heti väheksymässä ja näpäyttelemässä sellaisia ihmisiä, jotka eivät tanssi heidän tahtonsa mukaan.

      Pidä jatkossakin pääsi. Todennäköisesti syy on se, että et ole onnistunut miellyttämään anoppiasi. Onneksi hänellä on toinen miniä, jonka kanssa tulee toimeen. Veikkaampa että tämä toinen miniä on sinun vastakohtasi, ja muistuttaa tyyppinä enemmän anoppianne :)

      Elä rauhassa perheesi kanssa, äläkä välitä anopista. Anopit ovat yrittäneet sotkea lastensa elämiä kautta maailman historian, eikä tämä ole ensimmäinen kerta. Feidaatte koko ihmisen perheestänne, elämästänne. Siinähän ihmettelee ketä seuraavaksi alkaa sorsimaan ja näpäyttelemään!

    • Voiko olla totta

      Täh!! Siis voiko tommosia anoppeja olla oikeesti? Oon luullu että ne on vaan tarinoita, mutta siis ETTÄ OIKEESTI??????

      Jos mun anoppo olisi noin röyhkeä, kyllä mun mies reagoisi siihen aivan vuoren varmasti. Pikkuasioita, mutta ei silti jätetä YHTÄ ilman, jos KAIKKI muut huomioidaan.

      Mitä luultavammin anoppisi on sivistymätön raukkaparka, joka ei ole saanut kotikasvatuksen alkeitakaan hyvästä käytöksestä.

      Olen samaa mieltä muiden kirjottajien kanssa että ANTAKAA SILLE SAMALLA MITALLA TAKAS. Lopettakaa hänen huomioimisensa tyystin. Ei siihen mitään muuta tarvita. Ulkopuolelle sellaset jotka yrittää jättää muita ulkopuolelle (tai ainakin saada heidät tuntemaan ulkopuolisiksi)

      Anoppisihan toimii kuten pahimmat koulukiusaajat. Yksi jätetään ulkopuolelle, eihän se ole mitään muuta kuin KIUSAAMISTA. Koulussakin ne ovat pikkuasioita, mutta SE ON KIUSAAMISTA. Hyi helvata mikä anoppi! Onneks mulla on ihana anoppi.

      • Lahjanauhat

        Ihanko totta laskette lahjat? Vertailette suvun jäsenten kesken, kuka ja mitä antoi?
        Suututte ja panette lähiomaisen rettelöimään, jos lahjat eivät miellytä?
        Onko itsenne kimppuun hyökännyt kukaan, vai oletteko aina onnistuneet miellyttämään jokaista lahjansaajaa? Vai ettekö anna itse lahjan lahjaa kenellekään?
        Onko teillä lista hekilöistä, jotka eivät osta, tai ostavat, joille ostetaan, joille ei?

        Suuttuuko miehenne, jos oma äitinne ei ostakaan miehen mieleistä lahjaa. Jos mies haluaisi konjakkipullon, mutta äitinne ei halua mennä Alkoon? Paneeko mies teidät kuriin ja vaatii, että sanotte äidillenne suorat sanat?

        Äitinne on anoppi. Hänellä voi olla miniä taii useampia. Vertailevatko ne kälyt äitinne antamia lahjoja? Saatteko paremmat lahjat itse äidiltä kuin äidin miniät?


    • vanha anoppi

      Nämä nykyiset anopit ovat olleet miniöitä. Varmaan ovat myös saaneet huonoa kohtelua omalta anopiltaan, antavat nyt vahingon kiertää.
      Itselläni oli anoppi joka ei hyväksynyt minua, nuorempana se sattui, nyt jotenkin ymmärrän häntä.
      Otin opikseni, en puutu lasteni perheiden elämään mitenkään.
      Lapsenlikaksi suostun harvoin, en jaksa enää levottomia lapsia, vaikka ovat rakkaita kaikki.
      Elän omaa elämääni, saa kaydä, mutta mitään erityistä passaamista en harrasta.
      Rakastan lapsiani, he ovat minulle tärkeitä, mutta heillä on nyt oma elänsä, onneksi, olen oman osani tehnyt.

    • niis nääs pöttii

      Hei Vanha Anoppi,

      kylläpä sinua on sitten oman anoppisi puolesta aikanaan lyöty kuin vierasta sikaa. Sinun täytyy olla todella vanha tai todella sairas, toivottavasti saat olla rauhassa.
      Tosin kuullostat myös masentuneelta. Monelle anopille lapsenlapset juuri tuovat sisältöä elämään, rakkaudesta tehdään asioita rakkaiden eteen. Sinä et välitä passata, se on ihan ok, jos vanhuus ja sairaus ovat syynä. Ei kait kukaan normaalisti kasvatettu lapsi vanhmmiltaan mitään erityispassaamisia odotakaan? Normaali mummous ja isovanhemmus saavat aikaan sen että mummo haluaa olla tekemisissä ja mukana toimimassa lasten perheidensä kanssa. ja vielä iloitsee siitä.

      On paljon anoppeja, jotka eivät välitä olla tekemisissä lastensa perheiden kanssa. He eivät osallistu mihinkään, eivät ole mukana missään asiassa. Sen sijaan he elävät omaa elämäänsä, pyyhkien lastenlapset ja omat lapset kokonaan sen ulkopuolelle, lukuunottamatta paria kertaa vuodessa kun nähdään. Heillä on omat elämät usein uusien puolisoiden kanssa, kenties he asuvat osan vuodesta ulkomailla, jonne nyt ei vahingossakaan haluta/oteta/kustanneta lapsia tai lapsenlapsia mukaan.

      Sen sijaan tällä itse valitsemallaan tiellään, yksinäisyydessä, he alkavat sitten tuntea itsesääliä, ja itsensä ulkopuolisiksi lastensa ja heidän perheiden elämässä. Ketäs tästä syyttämään? Miniät ovat siihen osuva sauma :)

    • vanha anoppi

      Asun kyllä joskus ulkomailla pitkiäkin aikoja. Kun vihdoin pääsen niin myös menen.
      En kustanna ketään mukaan, haluan olla yksin ja rauhassa, piste. Jos se on liikaa vaadittu niin olkoon.
      En tunne olevani yksinäinen, enkä pelkää edes vanhuutta yksin. Minähän olen ulkopuolinen, en kuulu poikieni perheeseen. Mitä täällä lukee, juuri se ärsyttää että anoppi tuppautuu, anoppi arvostelee, ym.
      En syytä miniöitä mistään, hyvin ovat tehneet tynönsä perheen parissa ja työelämässä.
      Anoppikaan ei aina automaattisesti ole lapsirakas, minä en ole, se ei sentään ole synti. Olen vain tällainen.
      miniöihin on hyvät, vähän etäiset välit. Poikani käyvät usein ja myös lapsenlapset, jos olen kotona. Rakastan kaikkia omalla tavallani.
      Joskus tuntuu kun täällä lukee, että pitää auttaa, mutta ei saa olla näkyvä eikä ääntäkään saa kuulua. Ajatukset pitäisi osata lukea ennakkoon, että ei tee virhettä, miniä voi suuttua :)

    • Omin käsin...

      Ei herätä mitään. Kaikkihan tuli esiin siinä, että hän ilmoitti, ettei sulle ole mitään.
      Joulu oli ja meni.
      Jos haluat joululahjoja, ihan siitäkin syystä, että kaikki muutkin niitä saavat, niin paketoi itsellesi jotain joululahjapaperiin.
      Niin minä teen, eikä muun perheen tavritse tietää, keneltä mikäkin lahjani on peräisin.

      • vanha anoppi

        Anoppisi osoitti alhaisen luonteensa käytöksellään. Jo hyvät tavat vaativat huomioimaan miniän kuten muutkin perheenjäsenet. Jos muistaa yhtä pitää muistaa kaikkia. Meillä on sovittu että aikuisille ei lahjoja jaeta, kukaan. Lapsille tietysti, tasapuolisesti.


      • kyllä niitä on

        "Omin käsin.." onko sinun useinkin vaikea ymmärtää lukemasi sisältöä?

        Aloituksestahan näkee sekunnissa, ettei siinä ole lainkaan kyse lahjansaamisesta vaan siitä, miten anoppi näyttää ihan konkreettisesti, että halveksii tätä yhtä miniäänsä.

        Ja varmaan miniään koskee sekin pahasti, ettei mies näytä lainkaan asiaa tajuavan.

        En hetkeäkään usko aloitusta trolliksi, sillä minulle on siunaantunut samanlainen anoppi. Kälyni on hänen suosiossaan, koska tämä liehittelee häntä ja on kaikessa samaa mieltä. Saattaa kuitenkin minulle valittaa anopista! No, sieltä on kuulemma isohko perintö tulossa, joten siinä mielessä hän varmaan anoppia liehitteleekin.

        Itselläni on siitä hyvä omatunto, etten ole mennyt tuollaiseen leikkiin mukaan, en odota perintöä edes omalta äidiltäni, saati anopilta.


    • ketjun aloittaja

      Vanha anoppi toimii aivan oikein, ei ole synti ettei ole lapsirakas ym. Jokainen taaplaa tavallaan, mutta sinä et olekaan vaatimassa lapsiltasi tai heidän perheiltään yhtään mitään.
      Semmoisiakin anoppeja on. Itse eivät halua antaa aikaansa, eivätkä ole kiinnostuneita, ja sitten suuttuvat kun lapset kasvavat isoiksi eivätkä ole kiinnostuneita mummusta, joka jäi aina etäiseksi.
      Sellaisia anoppeja on, jotka syyllistävät lastensa perheitä siitä, että tuntevat olevansa ulkopuolisia, mutta sinä et tee niin.
      Minun mielstäni anoppi saa olla juuri niin vapaa ja vähän tekemisissä lastensa perheiden kanssa kuin haluaa, toiset ovat luonteeltaan enemmän erakkoja ja viihtyvät omissa oloissaan. Minäkin olen varmasti joskus sellainen anoppi, mutta sitä en kestä että anoppi vetäytyy itsesääliin oman toiminnan vuoksi, siksi etteivät lasten perheet ole hänestä kiinnostuneita esim. samalla tavalla kuten toisesta mummista.

    • ällöanopin omaaja

      Jos anoppi itse vetäytyy, eikä halua olla tekemisissä, eikä kutsu lapsenlapsiaan kyläilemään, ei vietä heidän kanssaan aikaa, eikä ole kiinnostunut juurikaan lastensa perheiden elämästä,, silloin anopin pitää hyväksyä että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, eikä vihotella sen vuoksi miniälle.

      Miten joku anoppi kehtaa alkaa vaatimaan lapsensa perheeltä enemmän huomiota ja kiinnostusta itseään kohtaan jos ei ole itse laittanut asian eteen tikkuakaan ristiin.

      En tiedä miten kehtaa, mutta minulla on tällainen anoppi. Sitten kun hänelle siitä sanoo, että hei, hyvä ihminen, mitäs oikein valitat, itsehän olet omissa oloissasi halunnut ja saanut olla, eikä siitä ole kukaan moittinut, eikä tykännyt edes huonoa, tämä anoppi ottaa sen loukkauksena, ja ihmettelee miski hänelle ollaan vihaisia.

      Siis näinkin urpoja tapauksia todella on. Sitten tämä pettynyt anoppi, joka ei ole halunnut olla tekemisissä, kostaa miniälle jättämällä tämän huomiotta kaikessa mahdllisessa, koska miniä ja lastenlapset eivät automaattisesti rakasta ja ihannoi ja halua hänen seuraansa samalla tavalla kuin toisen mummin, joka on ollut heidän elämässään läsnä aivan toisella tavalla.

      Että kyllä näillä anopeilla on oikeasti peiliin katsomisen paikka,s en sijaan että hyökkäilevät ja martyroivat miniöitään kohtaan ja esittävät uhrin asemaa pojilleen, jotka sitten säälistä hyppäävät ja menevät milloin anoppi mitäkin käskee, jottei anopille tulisi enempää paha mieli...

    • potut pottuina

      anoppisi on sekä ilkeä että tyhmä. Vain itseään täynnä olevat pahansisuiset jättävät yhden perheestä huomioimatta. Miniä kuuluu perheeseen ihan siinä missä mies ja lapsetkin. Miniä tulee sukuun, ottaahan hän useimmiten miehensä sukunimenkin. Perhe on perhe, ja jos anoppi, joka on tavallaan kultainen sydän joka vanhempana ja viisaampana pitäisi olla perheelle jonkinlaisena "siunauksena", alkaa sorsimaan miehensä puolisoa ja miehensä lastensa äitiä, on anopilla oltava jotakin päässään vinksallaan.
      Suosittelen pientä hajurakoa anoppiin, myös miehen ja lasten osalta. Ei tarvitse olla tekemisissä tuollaisen pahanmielen aiheuttajan kanssa, joka selkeästi harrastaa kiusaamista. Hän on kiusaaja luonteeltaan, eikä varmasti muuksi siitä muutu. Ajan mittaan vain pahenisi.
      Nauttikaa te perheenä yhdessäolostanne äläkä enää anna itsekeskeisen ja nälviäpiikittelijäkiusaaja-anopin haitata elämäänne millään tavalla

      • Ketjun aloittaja

        Äitini on semmoinen että hän on ottanut mieheni kuin omaksi pojakseen, kohtelee häntäkin äidillisellä rakkaudella ja samoin hän on tehnyt veljeni vaimolle, joka on hänelle kuin tytär. Kun menemme hänen luokseen tai hän tulee meille, hän kohtaa meidät kaikki samalla rakkaudella. Kaikki lapsenlapset ovat hänelle myös todella rakkaita.

        Ei se ole häneltä mitään pois, että on laajentanut rakkautensa piiriä leveämmälle kuin pelkästään oma pesueensa. Käly ja vävypoika tuntevat itsensä tervetulleiksi perheeseen, tasavertaisina ja tämän on saanut aikaan äitini, heidän anoppinsa välittömällä ja ehdottomalla rakkaudellaan. Hän kunnioittaa meitä lapsinaan niin paljon että, ketkä me olemme valinneet puolisoiksemme rakastaa, hän on siinä mukana täydestä sydämestään tukemassa perheitämme.

        Vastineeksi anoppi ei odota saavansa mitään, mutta hän on omalla rakkaudellaan ja hyväsydämisyydellään, oikeudenmukaisellaan saanut kaikki pitämään hänestä ja kunnioittamaan häntä. Se kaikki on lähtenyt hänestä itsestään ja hän on tämän esimerkin avulla ohjannut meidän lasten ja meidän puolisoimme käytöstä muita kohtaan, toisiamme ja lapsiamme kohtaan.
        Me kaikki pidämme hänestä erittäin paljon ja rakastamme häntä, hänellä on aidosti suuri sydän, eikä hän jätä huomioimatta vävyä tai miniäänsä millään tavalla.

        Hän ei puutu perheittemme elämään, eikä sotkeennut kenenkään väleihin, ja auttaa siinä missä milloinkin kokee voivansa olla hyödyksi, hänellä on lämpimät ja läheiset välit lapsiimme, vaikka emme ole lapsiamme hänellä hoidattaneetkaan, hän on itse välillä pyytänyt lapsia joskus yökylään ja ollut ylipäätään normaaliin tapaan kiinnostunut heidän tekemisistään ja elämästään muutenkin. Lapsillamme on aina ollut riemu kun mummu tulee kylään. Ei siinä tarvita lahjakasoja, tuomisia tai mitään erikoista, riittää että tämä mummu tulee ja hänen kanssaan on kiva olla, katsoa telkkaria, kahvitella, näyttää piirustuksia, kokeiden arvosanoja, saa nauraa, vaihtaa ajatuksia, hassutella ja pelkkä mummun lämmin läsnäolo saa lapset pyytämään että äiti, soitetaanko mummu taas meille?

        Eikä häneltä kukaan vaadi mitään ylimääräisiä passauksia. Sen minkä hän tekee, hän tekee sydämestään ja vapaaehtoisesti. Eikä se stressaa häntä, sillä se minkä hän tekee, ei ole hänelle "passaamista" vaan rakkauden myötä toisten huomioimista ja hän HALUAA tehdä niin miten tekee. Ei se ole hänelle työtä. Hän saa yhtä lailla iloa sydämeensä siitä että näkee lasten kasvavan, voi viettää mukavia hetkiä lastensa perheiden kanssa etc.

        Eikö olekin niin, että rakkaudestaan ihminen tekee hyviä ja mukavia asioita toisille, joskus niillekin, joita ei välttämättä edes tunnekaan henkilökohtaisesti. Minun äitini on tällainen, eikä meistä kukaan voi olla häntä rakastamatta. Jos hän itse joskus tarvitsee apua, mitä hän harvoin pyytää, hän voi olla vuoren varma että meistä jokainen tekee hänen eteensä pyyteettömästi ja rakkaudesta kaiken voitavan.

        Ja niin me teemmekin ilman että hän pyytää tai osaa edes odottaa. Yllätämme hänet usein iloisesti, hän saa meiltä hyvin toimeentulevilta lapsilta kivoja lahjoja, joita hän ei pystyisi itse koskaan hankkimaan, ja tiedämme että hän ei kuuna päivänä niitä odottaisi keneltäkään saavansa.Hän on häkeltynyt kun me lapset huomoimme häntä, kun hän taas haluaisi että pistämme ylimääräiset säästöön pahan päivän varalle, ettei turhaan häneen hassattaisi. Me näemme että hän tarkoittaa tätä, mutta silti me haluamme hänelle hyvää, koska me rakastamme häntä, niin me myös teemme hänelle rakkaudesta asioita.

        Hän on meidän rakas mamimme, häneltä me otamme myös esimerkin, meillä ei ole sisarusten välistä kateutta, vaan perheinemme vedämme kaikki yhtä köyttä. Jos joku on pulassa tai tarvitsee apua, aina on joku joka jeesaa, lohduttaa tai auttaa. Eikä kukaan ole koskaan milloinkaan, edes "sanattomassa" kiitollisuudenvelassa kenellekään, sillä se mitä me teemme tai annamme toistemme hyväksi, teemme sen ilomielin ja rakkaudesta toisiamme kohtaan
        Tämän olemme oppineet äidiltäni, joka on sekä äiti, anoppi, mummu että aivan mahdottoman hyvän ja laajan rakkaudellisen piirin omaava nainen.

        Tällainen äiti minulla on, ja sitten olen saanut anopikseni tuollaisen josta alussa mainitsin. Kontrasti on niin suuri, ja sen vuoksi olenkin niin hämilläni, että miten joku anoppi voi toimia niin kuin mieheni äiti toimii. Mieheni äiti on sanonut että tuntee itsensä ulkopuoliseksi sen vuoksi, että meillä on niin hyvät välit minun vanhempiini. Minusta tuollainenkin on aivan käsittämätöntä. Mitä se on häneltä pois, jos hänen pojallaan ja miniällään on ihana toinen mummi jonka kanssa on välit hyvät? pitäisikö olla yhtä viileät ja etäiset välit kuin häneen itseensäkin, jotta hän voisi olla onnellisempi? Eikö normaali äiti ole iloinen jos pojan perheellä on hyviä ihmissuhteita ja ihmisiä ympärillään jotka heitä rakastavat ja välittää heistä? Eikö ole hullua että joku kokee sen olevan jotakin itseltään pois? Käsittämätöntä tämä äitien/anoppien erilaisuus.


      • 9+13
        Ketjun aloittaja kirjoitti:

        Äitini on semmoinen että hän on ottanut mieheni kuin omaksi pojakseen, kohtelee häntäkin äidillisellä rakkaudella ja samoin hän on tehnyt veljeni vaimolle, joka on hänelle kuin tytär. Kun menemme hänen luokseen tai hän tulee meille, hän kohtaa meidät kaikki samalla rakkaudella. Kaikki lapsenlapset ovat hänelle myös todella rakkaita.

        Ei se ole häneltä mitään pois, että on laajentanut rakkautensa piiriä leveämmälle kuin pelkästään oma pesueensa. Käly ja vävypoika tuntevat itsensä tervetulleiksi perheeseen, tasavertaisina ja tämän on saanut aikaan äitini, heidän anoppinsa välittömällä ja ehdottomalla rakkaudellaan. Hän kunnioittaa meitä lapsinaan niin paljon että, ketkä me olemme valinneet puolisoiksemme rakastaa, hän on siinä mukana täydestä sydämestään tukemassa perheitämme.

        Vastineeksi anoppi ei odota saavansa mitään, mutta hän on omalla rakkaudellaan ja hyväsydämisyydellään, oikeudenmukaisellaan saanut kaikki pitämään hänestä ja kunnioittamaan häntä. Se kaikki on lähtenyt hänestä itsestään ja hän on tämän esimerkin avulla ohjannut meidän lasten ja meidän puolisoimme käytöstä muita kohtaan, toisiamme ja lapsiamme kohtaan.
        Me kaikki pidämme hänestä erittäin paljon ja rakastamme häntä, hänellä on aidosti suuri sydän, eikä hän jätä huomioimatta vävyä tai miniäänsä millään tavalla.

        Hän ei puutu perheittemme elämään, eikä sotkeennut kenenkään väleihin, ja auttaa siinä missä milloinkin kokee voivansa olla hyödyksi, hänellä on lämpimät ja läheiset välit lapsiimme, vaikka emme ole lapsiamme hänellä hoidattaneetkaan, hän on itse välillä pyytänyt lapsia joskus yökylään ja ollut ylipäätään normaaliin tapaan kiinnostunut heidän tekemisistään ja elämästään muutenkin. Lapsillamme on aina ollut riemu kun mummu tulee kylään. Ei siinä tarvita lahjakasoja, tuomisia tai mitään erikoista, riittää että tämä mummu tulee ja hänen kanssaan on kiva olla, katsoa telkkaria, kahvitella, näyttää piirustuksia, kokeiden arvosanoja, saa nauraa, vaihtaa ajatuksia, hassutella ja pelkkä mummun lämmin läsnäolo saa lapset pyytämään että äiti, soitetaanko mummu taas meille?

        Eikä häneltä kukaan vaadi mitään ylimääräisiä passauksia. Sen minkä hän tekee, hän tekee sydämestään ja vapaaehtoisesti. Eikä se stressaa häntä, sillä se minkä hän tekee, ei ole hänelle "passaamista" vaan rakkauden myötä toisten huomioimista ja hän HALUAA tehdä niin miten tekee. Ei se ole hänelle työtä. Hän saa yhtä lailla iloa sydämeensä siitä että näkee lasten kasvavan, voi viettää mukavia hetkiä lastensa perheiden kanssa etc.

        Eikö olekin niin, että rakkaudestaan ihminen tekee hyviä ja mukavia asioita toisille, joskus niillekin, joita ei välttämättä edes tunnekaan henkilökohtaisesti. Minun äitini on tällainen, eikä meistä kukaan voi olla häntä rakastamatta. Jos hän itse joskus tarvitsee apua, mitä hän harvoin pyytää, hän voi olla vuoren varma että meistä jokainen tekee hänen eteensä pyyteettömästi ja rakkaudesta kaiken voitavan.

        Ja niin me teemmekin ilman että hän pyytää tai osaa edes odottaa. Yllätämme hänet usein iloisesti, hän saa meiltä hyvin toimeentulevilta lapsilta kivoja lahjoja, joita hän ei pystyisi itse koskaan hankkimaan, ja tiedämme että hän ei kuuna päivänä niitä odottaisi keneltäkään saavansa.Hän on häkeltynyt kun me lapset huomoimme häntä, kun hän taas haluaisi että pistämme ylimääräiset säästöön pahan päivän varalle, ettei turhaan häneen hassattaisi. Me näemme että hän tarkoittaa tätä, mutta silti me haluamme hänelle hyvää, koska me rakastamme häntä, niin me myös teemme hänelle rakkaudesta asioita.

        Hän on meidän rakas mamimme, häneltä me otamme myös esimerkin, meillä ei ole sisarusten välistä kateutta, vaan perheinemme vedämme kaikki yhtä köyttä. Jos joku on pulassa tai tarvitsee apua, aina on joku joka jeesaa, lohduttaa tai auttaa. Eikä kukaan ole koskaan milloinkaan, edes "sanattomassa" kiitollisuudenvelassa kenellekään, sillä se mitä me teemme tai annamme toistemme hyväksi, teemme sen ilomielin ja rakkaudesta toisiamme kohtaan
        Tämän olemme oppineet äidiltäni, joka on sekä äiti, anoppi, mummu että aivan mahdottoman hyvän ja laajan rakkaudellisen piirin omaava nainen.

        Tällainen äiti minulla on, ja sitten olen saanut anopikseni tuollaisen josta alussa mainitsin. Kontrasti on niin suuri, ja sen vuoksi olenkin niin hämilläni, että miten joku anoppi voi toimia niin kuin mieheni äiti toimii. Mieheni äiti on sanonut että tuntee itsensä ulkopuoliseksi sen vuoksi, että meillä on niin hyvät välit minun vanhempiini. Minusta tuollainenkin on aivan käsittämätöntä. Mitä se on häneltä pois, jos hänen pojallaan ja miniällään on ihana toinen mummi jonka kanssa on välit hyvät? pitäisikö olla yhtä viileät ja etäiset välit kuin häneen itseensäkin, jotta hän voisi olla onnellisempi? Eikö normaali äiti ole iloinen jos pojan perheellä on hyviä ihmissuhteita ja ihmisiä ympärillään jotka heitä rakastavat ja välittää heistä? Eikö ole hullua että joku kokee sen olevan jotakin itseltään pois? Käsittämätöntä tämä äitien/anoppien erilaisuus.

        Minulla on samanlainen tilanne. Vanhempani ihailevat miestäni ehkä liikaakin ja hän on heille tärkeä. Tuntuu oudolta, etten voi tulla samalla tavalla hyväksytyksi hänen perheessään. Olemme olleet pitkään naimisissa ja vuosien kuluessa asenne on kyllä tullut minulle selväksi.

        Pidän itseäni kilttinä ja hiljaisena, en riitele enkä järjestä draamaa. Yleensä nielen epäasialliset kommentit milloin mistäkin aiheesta. Alkuun yritin kovasti miellyttää, olin kiinnostunut jne. Vaikka minua kohdellaan räikeän epäoikeudenmukaisesti, yritän olla asiallinen (vaikka ystävilleni kiehunkin).

        Ehkäpä vuosien kuluessa olen oppinut, ettei vika aina ole minussa vaan etenkin miehen lapsuudenperheessä, sen ongelmissa ja ihmissuhteissa. Etäisyyden pito ja joskus suoranainen välttely auttavat jonkin verran.


      • jl651
        Ketjun aloittaja kirjoitti:

        Äitini on semmoinen että hän on ottanut mieheni kuin omaksi pojakseen, kohtelee häntäkin äidillisellä rakkaudella ja samoin hän on tehnyt veljeni vaimolle, joka on hänelle kuin tytär. Kun menemme hänen luokseen tai hän tulee meille, hän kohtaa meidät kaikki samalla rakkaudella. Kaikki lapsenlapset ovat hänelle myös todella rakkaita.

        Ei se ole häneltä mitään pois, että on laajentanut rakkautensa piiriä leveämmälle kuin pelkästään oma pesueensa. Käly ja vävypoika tuntevat itsensä tervetulleiksi perheeseen, tasavertaisina ja tämän on saanut aikaan äitini, heidän anoppinsa välittömällä ja ehdottomalla rakkaudellaan. Hän kunnioittaa meitä lapsinaan niin paljon että, ketkä me olemme valinneet puolisoiksemme rakastaa, hän on siinä mukana täydestä sydämestään tukemassa perheitämme.

        Vastineeksi anoppi ei odota saavansa mitään, mutta hän on omalla rakkaudellaan ja hyväsydämisyydellään, oikeudenmukaisellaan saanut kaikki pitämään hänestä ja kunnioittamaan häntä. Se kaikki on lähtenyt hänestä itsestään ja hän on tämän esimerkin avulla ohjannut meidän lasten ja meidän puolisoimme käytöstä muita kohtaan, toisiamme ja lapsiamme kohtaan.
        Me kaikki pidämme hänestä erittäin paljon ja rakastamme häntä, hänellä on aidosti suuri sydän, eikä hän jätä huomioimatta vävyä tai miniäänsä millään tavalla.

        Hän ei puutu perheittemme elämään, eikä sotkeennut kenenkään väleihin, ja auttaa siinä missä milloinkin kokee voivansa olla hyödyksi, hänellä on lämpimät ja läheiset välit lapsiimme, vaikka emme ole lapsiamme hänellä hoidattaneetkaan, hän on itse välillä pyytänyt lapsia joskus yökylään ja ollut ylipäätään normaaliin tapaan kiinnostunut heidän tekemisistään ja elämästään muutenkin. Lapsillamme on aina ollut riemu kun mummu tulee kylään. Ei siinä tarvita lahjakasoja, tuomisia tai mitään erikoista, riittää että tämä mummu tulee ja hänen kanssaan on kiva olla, katsoa telkkaria, kahvitella, näyttää piirustuksia, kokeiden arvosanoja, saa nauraa, vaihtaa ajatuksia, hassutella ja pelkkä mummun lämmin läsnäolo saa lapset pyytämään että äiti, soitetaanko mummu taas meille?

        Eikä häneltä kukaan vaadi mitään ylimääräisiä passauksia. Sen minkä hän tekee, hän tekee sydämestään ja vapaaehtoisesti. Eikä se stressaa häntä, sillä se minkä hän tekee, ei ole hänelle "passaamista" vaan rakkauden myötä toisten huomioimista ja hän HALUAA tehdä niin miten tekee. Ei se ole hänelle työtä. Hän saa yhtä lailla iloa sydämeensä siitä että näkee lasten kasvavan, voi viettää mukavia hetkiä lastensa perheiden kanssa etc.

        Eikö olekin niin, että rakkaudestaan ihminen tekee hyviä ja mukavia asioita toisille, joskus niillekin, joita ei välttämättä edes tunnekaan henkilökohtaisesti. Minun äitini on tällainen, eikä meistä kukaan voi olla häntä rakastamatta. Jos hän itse joskus tarvitsee apua, mitä hän harvoin pyytää, hän voi olla vuoren varma että meistä jokainen tekee hänen eteensä pyyteettömästi ja rakkaudesta kaiken voitavan.

        Ja niin me teemmekin ilman että hän pyytää tai osaa edes odottaa. Yllätämme hänet usein iloisesti, hän saa meiltä hyvin toimeentulevilta lapsilta kivoja lahjoja, joita hän ei pystyisi itse koskaan hankkimaan, ja tiedämme että hän ei kuuna päivänä niitä odottaisi keneltäkään saavansa.Hän on häkeltynyt kun me lapset huomoimme häntä, kun hän taas haluaisi että pistämme ylimääräiset säästöön pahan päivän varalle, ettei turhaan häneen hassattaisi. Me näemme että hän tarkoittaa tätä, mutta silti me haluamme hänelle hyvää, koska me rakastamme häntä, niin me myös teemme hänelle rakkaudesta asioita.

        Hän on meidän rakas mamimme, häneltä me otamme myös esimerkin, meillä ei ole sisarusten välistä kateutta, vaan perheinemme vedämme kaikki yhtä köyttä. Jos joku on pulassa tai tarvitsee apua, aina on joku joka jeesaa, lohduttaa tai auttaa. Eikä kukaan ole koskaan milloinkaan, edes "sanattomassa" kiitollisuudenvelassa kenellekään, sillä se mitä me teemme tai annamme toistemme hyväksi, teemme sen ilomielin ja rakkaudesta toisiamme kohtaan
        Tämän olemme oppineet äidiltäni, joka on sekä äiti, anoppi, mummu että aivan mahdottoman hyvän ja laajan rakkaudellisen piirin omaava nainen.

        Tällainen äiti minulla on, ja sitten olen saanut anopikseni tuollaisen josta alussa mainitsin. Kontrasti on niin suuri, ja sen vuoksi olenkin niin hämilläni, että miten joku anoppi voi toimia niin kuin mieheni äiti toimii. Mieheni äiti on sanonut että tuntee itsensä ulkopuoliseksi sen vuoksi, että meillä on niin hyvät välit minun vanhempiini. Minusta tuollainenkin on aivan käsittämätöntä. Mitä se on häneltä pois, jos hänen pojallaan ja miniällään on ihana toinen mummi jonka kanssa on välit hyvät? pitäisikö olla yhtä viileät ja etäiset välit kuin häneen itseensäkin, jotta hän voisi olla onnellisempi? Eikö normaali äiti ole iloinen jos pojan perheellä on hyviä ihmissuhteita ja ihmisiä ympärillään jotka heitä rakastavat ja välittää heistä? Eikö ole hullua että joku kokee sen olevan jotakin itseltään pois? Käsittämätöntä tämä äitien/anoppien erilaisuus.

        Samat sanat täältä päin. Oma äitini arvostaa miestäni ja jaksaa häntä ylistää. Sukuni on mieheni hyvin ottanut vastaan. Mieheni suku on jäätävää, pahat puheet joita anoppi siskoineen jakaa ehtivät vastapuolen manipuloimaan jo ennen kuin ihmistä edes tapaa. Totuudella ei ole mitään tekemistä.


    • joka junaan mahtuu

      Onneksi teillä on törkimysanopin edestä mukavakin isoäiti ja anoppi perheellenne.Keksittykää jatkossakin tähän hyvään suhteeseen ja antakaa kateellisen ja ilkeän kääkän elää jatkossakin omaa elämäänsä, ilman että huomioitte häntä millään lailla. Jos huomioitte muuta sukua, jättäkää hänet huomioinnin ulkopuolelle.
      Tuo että hän on kateellinen siitä että teillä on hyvät välit äitiisi, osoittaa hänen itsekkyytensä että tyhmyytensä. Ei ole normaalia kadehtia jos omalla pojan perheellä on rakkaita sukulaisia ja hyviä ihmisiä ympärillä. Hän on kateellinen ja luulee että se hyvä mitä teillä on, olisi jotakin häneltä itseltään pois.
      Kaiken lisäksi, tuon avauksesi jälkeen näen myös kateuden syyn. Hän näkee äitisi ja sinut kilpailijoinaan, joille on jo hävinnyt. Miehesi rakastaa sinua sekä on hyvissä väleissä äitisi kanssa, pitää hänestä, ja sekös anoppia sieppaa. Hullu mikä hullu. Antaa hullun tulla hullumaksi jatkossakin, olet vain välittämättä hänen mitätöinnistä sinun suhteesi, äläkä anna sen häiritä sillä nyt tiedät mistä se johtuu. Anoppisi on yksinkertaisesti kateellinen ja sydän sappea täynnä, koska sinä ja äitisi edustatte sellaisia naisia, joita hänenlaisensa voivat vain kadehtia. Eikä kannata uhrata ajatuksia, nauttikaa hyvistä ihmissuhteistanne ja jättäkää vähälle huomiolle tuhoavat ihmissuhteet. Niin normaalit ihmiset tekevät. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, johan tuolla joku sen jo totesikin. Mielenkiintoinen keskustelu.

    • Valinta on oma

      Rakkaus on se joka tekee ihmeitä ja saa ihmissuhteet kukoistamaan. Valitettavasti anopillasi ei tätä rakkautta ole, tai on, mutta hän kohdistaa sen itseensä :D Pitäkää vaan jatkossakin hänenlaiseen törkimykseen etäiset välit, ettei tule jakamaan sappeaan tasapainoisen perheenne sisälle. Hän kun pääsee ujuttautumaan myrkkyineen perheenne sisään, riidat alkavat miehesi ja sinun välillä välittömästi. Alkää antako hänelle minkäänlaisia valtuuksia tai tilaa toimia. Mädäntyköön omassa mädännäisyydessään ja katselkoon iloista ja rakkaudentäyteistä perhettänne kauempaa. Voimia! Rakkaus on vapaaehtoista, se pitää muistaa.

    • Pirulainen2

      Itseään täynnä olevat itsekkäät anopit ovat niitä jotka jyräävät miniöidensä ylitse, yrittävät osoittaa miniöille etteivät he ole anoppien silmissä mitään. Nämä anopit yrittävät mitätöidä ja jättää huomioimatta miniänsä, jotta nämä tuntisivat itsensä epäonnistuneiksi ja huonoiksi. Miksi? Siksi että nämä anopit ovat itse juuri näitä elämässään äiteinä ja mummuina epäonnistuneita! He ovat kateellisia ja katkeria miniöilleen, jotka he näkevät onnistuneen elämässään äiteinä ja vaimoina paremmin kuin he itse. Siksi he ovatkin kateellisia, eikä heillä riitä itsekkyytensä ja kateutensa vuoksi rakkautta miniöitään kohtaan. Eikä heillä mitään aitoa kiinnostusta tai rakkautta ole omiakaan lapsiaan kohtaan, eikä lapsenlapsiaankaan, he ovat vain välineitä, joiden kautta voi "näpäyttää" miniää, eli kohdetta, johon vihansa ja turhautumisensa oman epäonnistumisensa vuoksi purkaa. Tällaiset ihmiset omaavat sairaita narsistisia piirteitä, ja nämä anopit todellakin keskittyvät ajatusmaailmassaan itseensä. Ja jos he eivät saa haluamaansa kunnioitusta mitä he eivät ole edes ansainneet, (kunnioitus ansaitaan) he suuttuvat ja ottavat nokkiinsa. He suuttuvat sellaisista asioista jos miniä ei muista joka käänteessä kiitellä ja pokkuroida jokaista pikkuasiaa ja osoittaa jatkuvaa kiitollisuuttaan anoppiaan kohtaan ja ylistää tätä ja tämän pikkuruisia huomionosoituksiaan. Sitten jäävät kaikki huomionosoitukset, miniöille ei anneta mitään, kaikille muille kyllä, miniät suljetaan perhepiiriin kuulumattomiksi, ulkopuolisiksi tungettelijoiksi jotka eivät osaa sanoa edes kiitos. Tähän tyylin tämä menee. Koittakaahan ilkeät anopit kaivella sitä rakkauttanne ja jakaa sitä vähän enemmän. Se että itse ei ensin saa, ei tarkoita sitä että pitää alkaa kostamaan toisille (miniöille). Itse pitää ensin antaa, jos jotakin haluaa, ja kyllä se anopitn tehtävä on luoda suhteet lastensa perheisiin eikä toisinpäin.

    • Harkintaa ystävät

      Anopin osa ei ole helppo jo sekin millaisesta suhtesta on kyse on otettava huomioon.
      Sekin on oetetttava onko sillä usein eläkkeellä olevalla anopilla varaa näihin lahjoihin.
      Yrittää omaa vertaan olevia muistaa, tinkien vaikka omasta hyvinvoinnistaan.
      On erittäin vaikeaakin ostaa sille vävylle lahjaa.
      Vävyksi käsitän ihmisen joka on avioliiton kautta solmittu perheeseen, avopuolisoiden kohdalla joutuu kyllä aika paljon miettimään.
      Entäs sitten nämä uusiopuolisot, asiathan ovat pyllähtäneet aivan päälaelleen.

      Siellä on usein ne ex-liiton lapset, joita yrittää muistaa ennenkaikkea ja oma lapsi. Mutta se tapa millä kukakin avopuoliso, uusiopuoliso on siihen perheeseen tulltu, mitä hän mukanaan tuonut kyllä merkitsee.
      Tässäkin voi sanoa, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

      Kuinka rakkautta voi jaella jollekin, joka on haavoittanut omaa lastasi ja lasteslastasi enemmään kuin mikään muu maailmassa, näissä uusiopuolisoissa näitä löytyy. Jos sinulle tulee tietoa, kuinka uusiopuoliso kohtelee lapsenlapsiasi huonosti, syyttää ja moittii asiattomasti, tyrmää kaiken entisen saa oman lapsesikin tekemään aivan hirveita asioita.

      Täällä kirjoitetaan ja moitiaan anoppeja, omia vanhempia, mutta täällä ei kirjoiteta minkä taakse mitkäkin nämä kirjoittelut perustuvat, etenkin näissä uusioliitoissa olivappa avioliittoja tia avoliittoja on niin valtavasti valhetta mukana.
      Nämä ovat niitä pettämisen ja uskottomuuden vuoksi tapahtuneita hirveitä ihmissuhde traumoja, joten asioita täytyy jokaista katsoa yksittäisesti, aina se ole anoppi joka on se hirviö.

      No sitten tulee mieleen, mitä te odotatte sen aniopin antavan lahjoiksi. Entä onko mielikuvaan mohin sen anopin varat riittävät.
      Asioilla kun tahtoo olla aina monta puolta.

    • ei oo vaikeeta

      Ei tässä kukaan anopin antamista lahjoista ja niiden suuruudesta valita. Aivan yksi ja sama vaikka ei yhtäkään lahjaa kenellekään antaisi. Kyse oli anopin tarpeesta päteä miniän kautta ja jättää yksin miniä huomioimatta ja kyse on suht. varakkaasta anopista jolla varaa tehdä vaikka mitä. Todellakin anopista jolla ei ole pikkurahan puutteesta tietoakaan.
      Eikä tässä kohden miniä ole syyllistynyt pettämisiin eikä tehnyt miehelleen, lapsilleen tai anopilleen yhtään mitään. Päinvastoin, kyseessä on miniä joka ei juo, eikä rieku kapakoissa eikä ole pettänyt miestään tai laittanut ketään tekemään hirveitä asioita.

      Mutta pointtisi on hyvä. Ihmiset tuppaavat olemaan pahoja, ja näitä miniöitä jotka loukkaavat miehiään ja lapsiaan, aiheuttavat tuhoa perheissä, he ovat juuri näitä perheenrikkojia, jotka jättävät perheensä, menevät uusiin naimisiin ja ovat sitten katkeria tuleville miniöilleen kun heillä on ehjät perheet, eivätkä he juokse vieraiden miesten perässä, vaan pitävät perheestään huolta ja ovat hyviä, kunnollisia äitejä.

      Eikä anopeiltakaan tule mitään odottaa lahjaksi, antakoon sen mitä haluaa. Jos on varakas ja pihi, on oma valinta. Toiset anopit antavat sen mitä antavat, sydämestään, eikä siitä tehdä isoa numeroa, eikä siitä odoteta ylenpalttista kiittelyä, ei omilta lapsiltaan eikä heidän puolisoiltaan. Lahja annetaan pyyteetttömästi, vastapalveluksia vaatimatta.

      Unohtakaa nyt tuo lahjoihin tuijottaminen. Kyse oli siitä, että anoppi tekee inhottavia asioita miniälle, käyttämällä esimerkisi tuota lahjajuttua, jossa kaikkia muita, koko sukua muistetaan lahjoilla, mutta yksi, tässä tapauksessa miniä jätetään kokonaan huomioimatta, vaikka sen olisi voinut hoitaa yhdellä parin euron suklaarasialla. Kyse on asenteesta, ei lahjan tai huomioimisen arvosta rahallisesti. Kyse on siitä mitä löytyy ihmisen sydämestä.

      Vaikeaahan sellaista miniääkään on katsella joka on itseään täynnä, joka satuttaa läheisiään ajattelematta miltä muista tuntuu, mutta tämä onkin juuri se pointti, että he ovatkin näitä tulevaisuuden tolloanoppeja itse.

    • Hmmmm,

      Oletko joskus sanonut/tehnyt jotain anopille, ja on tästä suuttunut? Miniäthän kun tällä palstalla ovat tunnetusti aina oikeassa eivätkä koskaan ole sanoneet tai tehneet mitään.

      • All vi niiid is laav

        No eihän miniän ole mitään tarvinut tehdä. Ehkä syynä onkin se, ettei miniä ole tehnyt yhtään mitään.
        Ja pahastuuhan kuka tahansa, jos hänelle osoitetaan, että hänestä ei pidetä.


    • jl651

      Anoppini ei ikinä antaisi minulle lahjoja eihän hän edes puhu kanssani. Kerran yritin hänelle soittaa,niin anoppini soitti miehelleni ja kysyi mitä asiaa minulla on.
      Anopit vaan kuule on sellaisia, ettei kukaan ole riittävän hyvä pojalle. Oma anoppini on synnyttänyt kaksi lasta, kumpaakaan ei ole hoitanut, ovat asuneet muualla.
      Mielettömän hyvä on arvostelemaan lasten kasvatusta ja tietää meidän asioista. Kerran on kylässä käynyt vuonna 2004, jolloin alun möläytyksensä jälkeen elettiin viikko täydessä hiljaisuudessa, kunnes hän lähti takaisin Pohjanmaan junaan. Minulla tässä suhteessa ei ole mitään hävittävää, anoppini viettää vaan yksinäistä elämää mökisään ja yrittää pakottaa surkeaksi haukkumaansa tytärtään autokuski ja kauppa-asioiden hoitajaksi. Tytär auttaa äitiään ja kiitoksen sanaa ei kuulu.

    • Anoppi lahjakaupassa

      Luettuani koko ritirampsun voin vastata, aloittajan kysymykseen, mitä ajatuksia tämä herättää.

      Toivoisin, että kirjoittajat hetkeksi pysähtyisivät miettimään, mitä tuli sanottua.
      Ihan kylmiltään ulkopuolinen voi kysyä, mistä nämä miniät aina tietävät, miten anopit kohtelevat muita miniöitä tai poikiaan.

      Itse en tiedä edes, miten poikani kohtelee vaimoaan ja päinvastoin. On aivan varmaa,. että anopit eivät kohtele miniöitään samalla tavoin, koska tilanteet ovat eri, henkilöt ovat eri, käsiteltävät asiat ovat erilaiset. Anoppi voi muistaa kouluun lähtevää 7-vuotiasta pienellä lahjalla, mutta teini-ikäinen lapsenlapsi hämmästyisi aika tavalla, jos saisi muumipenaalin ja pupukynän.

      Anoppi voi myöskin ymmärtää väärin. Anoppikin voi haistaa epäluuloisesti väheksyntää ja syrjintää, vaikka sitä ei olisikaan. Anoppi voi luulla, että kutsua ei kuulunut, koska tuli tärkeämpiä vieraita.
      Anoppi voisi loukkaantua loppuiäkseen, jos ymmärtäisi, että miniä on lähettänyt poikansa "sanomaan suoraan ja panemaan mummoa kuriin" jossakin asiassa, joka ei ole miniän mieleen.
      Kuvitteleeko tämän ketjun yksikään miniä, että tällainen toimisi?
      Jos on loukannut anoppia esim, juuri tällaisella kuriinpanolla, onko oikeutettu vaatimaan, että anoppi muistaisi joululahjoilla? Onko ylipäätänsä oikein vaatia lahjoja ja huomionosoituksia keneltäkään? Miksi on?

      Minulle on herännyt se ajatus, että tulevat anopit ne siinä ohjeistavat toisiaan ja ajattelevat, että heidän ajatusmaailmansa on ainoa ja oikea, ja jos joku ajattelee toisin, on ehdottomasti väärässä.

      Minua myös ärsyttää ne neuvojat, jotka ehdottelevat eroa ja pitävät miestä nynnynä, kun tämä ei pidä vaimonsa puolta. Elämä ei ole sota.

    • Pöö!!

      Anoppi saa rauhassa loukkaantua verisessti, jos pojan perhe on yrittänyt hyvää hyvyyttään puhua järkeä. Tuskin poikaa on lähetetty äitinsä luokse huvin vuoksi, vaan siihen on täytnynyt olla syy.

      Loukkaantumisen juuret muuten ovat ylpeydessä. Ylpeät anopit loukkaantuvat helposti ja kostavat miniöille ihan pikku jututkin. Ottakaa opiksi jos teille yritetään puhua, älkääkä ottako sitä minään "kurinpalautuksena"- Kuka täällä sellaiseta muuten puhui? :D

      • Järkeäpeliin?

        Anoppi ei saa loukkaantua, se oikeus on sukuun tulleella miniällä.
        Miten miniä muuten sitten suhtautuu, kun poika on käynyt puhumassa järkeä äidilleen ja äiti lähettää omat terveisensä miniän mietittäväksi?


    • ei anoppia kiitos

      Hyvä aloittaja. minä olen ihan samassa tilanteessa kuin sinäkin. Ymmärrän loukkaantumisesi täysin ja niin tuleekin tehdä, sillä tuo on tarkoitettukkin loukkaukseksi, että annetaan muille ja yksi jätetään ilman.

      Olen niin monet kerrat niellyt kiukkuni etten enään koko anoppia halua edes nähdä. Itse olen auttanut häntä aina ja ollut valmis milloin mitäki tekemään. Joka Joulu olen vienyt pienen lahjan ja Joulukukat. Olen siivonnut 14-vuotta Joulusiivouksen ja laittanut Jouluherkut anopille, että saa rauhassa viettää Jouluaan ja kestitä vieraitaan. Mutta minkä kohtelun itse saan. Nakellaan niskoja ja odotetaan muuta perhettä kahville, ja siinä isoon ääneen annetaan lahjat kaikille paitsi minulle. Toissa Jouluna vein kukat ja lahjan, ja samantien lähdin koska sitä nautintoa mitä nautintoa minun nolaamiseni ja vähekysymiseni heille tuo, en halunnut sitä enään antaa. Se vahingoniloinen ilme ja pirullisuus mikä paistaa naamasta anopilla ja toisella miniällä, ihan puistattaa.. (toinen minä on ihan selvästi vähä-älynen, sen huomaa heti kun hieman jututtaa häntä) En ole lahjojen perään ym. mutta se, että nämä tehdän puhtaasti ilkeyttään se tuntuu pahalta. Pahin oli se, kun anoppi kerran sanoi, että jaas sinä Eeva nuo lahjat ja tiesin mitä hän ajoi takaa. Toinen miniä naureskelleen...hehhe...sulle ei ole yhtään lahjaa...hehhe....

      No nyt tämä "vähä-älynen miniä istuu vankilassa ja on kuulemma istunut ennenki petoksista. Tekee mitä muut käskee kuulemma. Olemme tienneet hänet löyhäperäseksi mutta asia on mieheni veljen ei meidän...koko kylä puhui hänestä :) Ajattelin, että ens Jouluna ei sitten tule yhtään mitään anopille. Tehköön ruuat ja Joulusiivoukset nyt sitten ihan itse, kun niitä vieraitakaan ei taida enään tulla. Olen nyt katkaissut välini totaallisesti enkä aio enään edes yrittää, en edes kohteliaisuudesta.

      Ai niin, minunkaan nimeä ei ole koskaan ollut missän Joulu ym korteissa. Jostain kumman syystä anoppi laittoi minun puhelimeeni viestin miehelleni, että TULE Jaakko kahville tai syömään jne....eli laittoi ns. kutsun yksikkömuodossa ja vielä minun puhelimeen, että varmasti sen huomaan :)

      ps. miehenikään ei ole enään tekemisissä, kun nyt vasta auksei silmät ja sanoi, että tuo käytöshän kohdistuu myös häneen?!

      Anoppi kulta, sitä saa mitä tilaa ja edestäs sen löysit! Huom. Anoppini on vasta 70-vuotias eli oli vasta 56-vuotias, kun menimme miheni kanssa naimisiin. Ei voi sanoa vanhuudenhöperyydeksi...joksiki muuksi kyllä voi.

    • anoppi miniä

      Miten hitossa te ette ymmärrä, että miniä ei välttämättä ole anopille tehnyt yhtään mitään vääryyttä ei sanoin eikä teoin. Anopilla saattaa olla pirullinen luonne joka kohdistu nyt miniään. Todennäköisesti tämän sortin ihmisillä on aina joku hampaissa ensin koulussa, työpaikassa ja sukulaisissaan. Nämä koulukiousaajat ja työpaikkakiusaajat on melko todennäköisesti joskus jonkun anoppeja tai appeja. Sitä ennen ne ovat oleet miniöitä tai vävyjä.

      • ...

        Jospa sovittaisiin, ettei aikuisille osteta mitään, tai että itse ette ainakaan halua? Eipä voi tätäkään konstia sitten käyttää, ja onhan se aikamoinen menoerä kerran vuodessa. Haluatteko tosiaan viettää tällaista yhteisjoulua joka vuosi? Minun lapsuudessani taisimme viettää kaikki joulut ihan perheen kesken, eikä muu tullut mieleenkään.


      • halloota1
        ... kirjoitti:

        Jospa sovittaisiin, ettei aikuisille osteta mitään, tai että itse ette ainakaan halua? Eipä voi tätäkään konstia sitten käyttää, ja onhan se aikamoinen menoerä kerran vuodessa. Haluatteko tosiaan viettää tällaista yhteisjoulua joka vuosi? Minun lapsuudessani taisimme viettää kaikki joulut ihan perheen kesken, eikä muu tullut mieleenkään.

        Miten ihmeessä teille ei mene perille, että tämä lahjan antamattomuus on loukkaus ja kiusaamista. Anoppi olisi voinut jättää ostamatta silloin muillekkin miniöille ym. tai edes antaa joulutortun, Jumalauta, KYSE EI OLE LAHJASTA vaan siitä, että miten yksi ihminen jätetään ulkopuolelle! En ihmettele näistä vastauksista yhtään, että on todella sivistymättömiä ja moukkamaisia anoppeja jos ei mene täälläkään perille mistä tässä on kyse.

        Voi herttinen sentään. Eikö teitä ole kotona kasvatettu olleskaan??? No tässä hieman etikettijuttuja. Kun pyydätte perhettä kahville, kylään, syömään...kutsukaa TULKAA ei siis tule. Jos ostat lahajan vaikka sitten Jouluna, niin ostakaa yhteinen lahja, vaikka suklaalevy kuin se, että jätätte yhden kokonaan ilman.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. 1 Eurolla 35 euroa, 1.5x minimikerroin, 0x kierrätys ja minimitalletus vain 5e!

      Noniin nyt pamahti sitten VB:ltä älyttömän kova tarjous ensitallettajille. Euron panoksella 35 euroa jos kokkishown voit
      Pitkäveto
      3
      2718
    2. Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille

      Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?
      Ikävä
      158
      1351
    3. Heikki Silvennoinen ( Kummeli)

      Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on
      Kotimaiset julkkisjuorut
      49
      1165
    4. Mitä toivot

      ensi vuodelta? :)
      Ikävä
      127
      1028
    5. Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos

      Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä
      Maailman menoa
      18
      1016
    6. Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?

      Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?
      Sinkut
      207
      1010
    7. Hyvää huomenta 18. luukku

      Hyvää keskiviikkoa. Vielä pari päivää ja sitten on talvipäivänseisokki. 🎄🌌❄️😊❤️
      Ikävä
      223
      974
    8. Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?

      Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk
      Pyhäjärvi
      299
      908
    9. Haluaisin vain varmistua

      Sinusta tarpeeksi.
      Ikävä
      42
      899
    10. Olet sä silti

      Ihana ❤️ tykkään
      Ikävä
      72
      875
    Aihe