Valitettavasti tekstiä ei saa tähän sopivaksi. Kokeilin kyllä mutta aina lentää ulos kun yrittää.
Veini Riitaoja,Vehkankylän suutari pasteeraili hermostuneen oloisena pirttinsä lattialla. Istahti hetkeksi pallillensa, jatkaen sitten taasen käveleskelyänsä . Töitänsä oli laitellut ahkerasti jo viikon toista, joten pahin ruuhka oli sujuteltu käsistänsä.
Erinäisiä saapasrajoja sitä oli tullut kunnosteltua, valjaita ja muita hevosvehkeitä oli teh-
nyt kokonaan uusiakin.
Katse nousi väliin ylös katonrajaan, jossa orsille nostettuna oli useita nahaksia, joistapa pi-täneisi vielä kenkiäkin laitella, vaan niilläpä ei vielä niin kiirusta. Juhannusviikoksi kun niitä laittelisi, siihen vielä aikoja hyvästikin.
Kovasti oli suutaria nyt alkanut kaapissansa oleva pullo vaivaamaan, vaan kun hyvästi tiesi että saattaneisi samoin tein mennä viikkomoisia kuni siinä juopotellessa kuluneisi, niin eipä ollut siksi hyvinyt pulloonsa vielä tarttua.
Vaan josko tuosta vähin vain maistaneisi? Ottaneisi tosiaan vain pikkuisen, Veini mietiskeli. Kahvituutingin sitä...Vähin kupin pohjalle vain laittaneisi, eipähän siinä sitten olisi Saaral-lakaan nokan koputtamista, vaikkapa tuo haistaneisikin.
Vesi jo herahti suutarin kielelle noustessansa tekemään hellaan tulen tuutinkiansa varten.
Suu naurussa Veini nouti kulmakaapistansa lukkojen takana säilyttämänsä pullon. Sen oli
Ylistalon Ransu hänelle tuonut kuni valjaitansa nouti.Visusti Veini sen piilotteli Saaraltan
sa. Eukkopa olikin tällä hetkellä sisarensa luona käväisemässä.Lähteissänsä varoitellut, et-teipä Veini vainen sinne Otulle sitten, niitä viinatouhujansa...
Saatuansa kahvin keitetyksi, eipä jaksanut enää selkiintymistä odotella vaan laittelipa kii-ruusti kupin pohjille vähin reilumman annoksen kuni ensin oli aikonutkaan. Maistelipa sitten ähkäisten tyytyväisenä. Makusteli vähin suutansa kaataen pikkuriikkisen vielä kirkasta lisää kuppiinsa.Vähin lääkkeeksikin, kuni oli hyvästi juiminut sydänalastakin, vain jopahan tuntui helpottavan Veini totesi helpottuneena. Lääkkeeksi sitä vainen....
Mitähän sille Otulle tosiaankin? Mitähän sitä sille mahtanee kuulua, kuni eipä tuo ole ai-koihin taas käväissytkään.
Pitäneisikö siellä? Kun ei noita töitäkään tällä haavaa kiireellisiä....Josko tuota lähtenei-
si ennen kuin se Saara sieltä....Käväisisi vainen, ja josko sillekin pienen ryypyn antaneisi.
Pianpa sen kolmisen virstaa sinne pyöräilisi,Veini mietti. Vain josko sitä lunta sieltä...Vä-
hin jo sellaiset merkit ilmassa, että luntakin jo kohtapuoliin....Saattaneisihan sitä kyytiäkin saada...Vain josko kuitenkin käveleskeleisi? Kaitpa siellä kulkijoita...Ainakin osan matkaa saattaisi hevosen kyyteissä kulkeutua.Eikäpä tässä kiirutta,kellokin kuni vasta puoliseitse-mättä lähenteli.
Veini teki kuppiinsa vielä yhden ryypyn, jonka nautiskeli hiljallensa omiansa mietiskellen.
Ote novellistani Riitaojan Veini
4
135
Vastaukset
Jatkoa:
Suutari Riitaoja oli vähänläntä,suorastaan laiha miehenkäppänä. Mustat, vähin kiharaiset hiuksensa olivat kokolailla pitkät ja kiiltelivät rasvaisina öljytuijun valossa.Parta ja viik-sensäkin olivat harvahkot ja niissä, kuni hiuksissaankin oli jo paljolti harmaita suortuvia.
Otsallensa nostettuina olivat pienet pyöreät silmälasit,jotka suutarilla olivat tavattoman u-
sein vielä kateissakin. Eivät ne useimmitenkaan kaukana olleet, ja olipa suutari niitä joskus
etsiskellyt pitkäänkin, vaikka sillä kertaa olivatkin otsalle nostettuna.
Eukkonsa ne siinä lopulta oli huomannutkin, vaan sitä ennen oli Veini niitä jo etsinyt tun-
nin parikin. Hajamielinen oli suutari Riitaoja toisinansa.
Saatuansa sisuksiinsa kaksi kohtalaisen tuikeata ryyppyä alkoi Veini pukeutua kyläilypuki
miinsa.
Kylille lähteissänsä suutari yritteli pukeutua heraskaisen oloiseksi, vaikkapa ei siinä juuri-
kaan onnistunut. Lähinnä oli koomisen näköinen pasteeraillessaan mustaan liivipukuun ja
samanväriseen sarkapomppaan sonnustautuneena pitkin kylänraittia.Vaatteet kuni olivat
vähin isohkoja hintelän suutarin yllä. Leikkaukset eivät juurikaan osuneet kohdillensa kos-
kapa vaateparret olivat kraatari Mäkeläisen suutarille humalapäissänsä kursimia.
Saaran isävainaan puvusta oli Mäkeläinen suutarille puvun laitellut. Olivatpa ensittäin pari
päivää ryypiskelleet kuni Veini oli äkisti muistanut vinnillä matkakistussa olevan appiuk-konsa puvun, jota jo oli aiemmin yritellyt päällensä sovitella.
Kaiketi Mäkeläinen siitä olisi paremmankin saanut, josko tuo ei olisi sitä alkanut humalas-
sa ollessaan silmämääräisesti leikkelemään pienempään kokoluokkaansa.
Vaan siinä ne nyt olivat Veinin päällä paremmat pyhätamineensa. Kaiken kruunasi vielä kokoliaat, kiiltävän mustat nahkasaappaat, jotka verhosivat suutarin vääriä sääriä.Varret ulottuivat liki polvitaipeita, ollen muutoinkin paria kokoa liian suuret. Muutoin kyllä olivat
hyvästi valmistetut, vaan eivätpä vainen soveltuneet suutarin olemukseen, jota muutamat kyläläiset tahtoneivat vähin salassa irvaillakin.
Suutari laitteli lasit otsaltansa kulmakaapissa olevan raamatun päälle, josta ne löytäneisi
viimeistään lauantakiaamuna m Sanaa tutkaillessansa.
Veini kulautti lopun ryypyn lasistansa vetäisten vielä hatun päähänsä, joka sekin oli hive-
nen liian suuri, vaan kuni oli laitellut hikinauhan alle sanomalehteä, oli saanut sen asettu-
maan melkoisen mukavasti päähänsä sopivaksi.
Lähteissänsä muisti sammutella öljytuijun, josta jäi pirttiin leijumaan paloöljyn katkua suu
tarin laittaissa oven perässänsä kiinni. Avaimen Veini laitteli akkunalaudan alle, josta euk-
konsa sen löytäneisi palailtuansa.
Suutarin mökinseinä oli vain muutamien metrien päässä kylätiestä, joka kiemursi tavatto-
man mutkaisena yhdistellen kaksi pienehköä naapurikylää Vehkaojan kylän kanssa.
Kulkijoita oli toisinaan paljoltikin, vaan nyt ei raitilla näkynyt ainoatakaan kulkijaa vaikka
kello jo kohtapian tulisi aamukahdeksan.
Veini lähti patikoimaan reipasta tahtia kohden Vehkaojankosken reunamille kasvanutta kylän taajamaa, jossa sijaitsi kauppapuoti, mylly ja postitoimisto. Pappila ja apteekkari oli-
vat naapurikylässä, jonne oli reilut nelisen virstaa.- ihan totta
Ei jumalauta, eikö kaikille löydy hoitopaikkaa.
- ohooooh
Ei voi olla totta....
....olisikohan jo syytä avata oma palsta, tälle sanataiturille.
Välillä runoja, välillä kirjoitelmia, välillä ..... - kuukkeli20
Mikä lentää ulos?
Varpusparviko?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alahan tulla paikkaamaan tekojas
Ja lopeta se piilossa oleminen. Olet vastuussa mun haavoista. Vien asian eteenpäin jos ei ala kuulumaan.326737- 394182
Onko kenellekään muulle käynyt niin
Että menetti tilaisuutensa? Kaivattu oli kuin tarjottimella, osoitti kiinnostusta vahvasti, silmät ja olemus täynnä rakk1843410- 173356
- 122417
- 302415
- 251952
- 1621946
- 301803
- 1051402