Narsistin uhriin suhtautuminen

Samaa mieltä. Mutta jos on kyse siitä narsistin uhrista. Ei siis itse narsistista.

mikä ihme sinut saa olemaan tuollaisessa suhteessa?

ihmettelen, kirjoitti:

mikä ihme sinut saa olemaan tuollaisessa suhteessa?

RAKKAUS

" ;) " kirjoitti:

RAKKAUS

POIS !!!

" ;) " kirjoitti:

RAKKAUS

Ehdollistettu rakkaus ei ole mikään rakkaus. Siinä on vain kauppatavara, joka toimiin osittain. Mutta kokee maksavansa koko tavarasta, vaikka kokee että haluaisi vaihtaa toimimattoman osalle jotain muuta. Kuka rakastaa osaihmistä? Syynä säilyttämiseen on käyttökelpoisen osan hyöty.

...... kirjoitti:

POIS !!!

Vain yksi vastaus: TYHMYYS

" ;) " kirjoitti:

RAKKAUS

tosi rakkaus lähtee omasta kyvystään rakastaa itseään, ja jos rakastat itseäsi et jäisi koskaan suhteeseen, jossa sinua ei arvosteta. Kannattaisiko olla hetki yksin, oppia rakastamaan itseäsi ja silloin löytyy myös se oikea kumppani rinnalle? Ihminen, joka kunnioitta ja arvostaa sinua eikä yritä tuhota sinua ilkeyttään

dingdongtyhjäälyö kirjoitti:

Vain yksi vastaus: TYHMYYS

Kurjaa että rakkaus saa jäämään. Koska ensin pitää tajuta että se rakkaus on yksipuolista. Vain sinä rakastat kun olet suhteessa narsistiin.

Kun myöntää itselleen ettei se toinen osapuoli rakasta, OLLENKAAN, koska ei osaa, on helpompi käsitellä omia tunteita ja myöntää että voi tuntea rakkautta ja empatiaa toista kohtaan, mutta lähteä silti, olla näkemättä vaikka se sattuu (ja vaikka se satuttaisi narsistia, hän selviää kyllä, hän on aikuinen ihminen ja vastuussa omasta itsestään, tekemisistään ja tunteistaan, kuten sinä itsekin).

Jos narsisti saa olosi kurjaksi, se ei ole hänen syynsä. Sinä itse olet päättänyt suhtautua häneen niin kuin suhtaudut ja tuntea tunteet, jotka tunnet. Sinä olet vastuussa omista tunteistasi. Toisaalta, narsistikin nimenomaan on vastuussa omista tunteistaan, ja tämä on se seikka, jota narsistin on käsittämätöntä ymmärtää, kun hän peilaa omaa huonoa oloaan sinuun, syyttämällä sinua erilaisista asioista, joiden lähtökohtana todellisuudessa on hän itse. Narsistia sinun tunteesi ja tarpeesi eivät loppupeleissä liikuta, sillä hän ei tunne kanssasi samoin eikä ymmärrä miksei hänellä olisi oikeutusta toimia siten kuin hän toimii.

Toivoa paremmasta ei ole, koska narsistia ei voi muuttaa eikä parantaa.

Koska narsistille tarvitseminen ja tarpeellisuus tarkoittaa samaa kuin rakkaus, hän ei tiedä mitä aito rakkaus on, vaikka luulee tietävänsä ja sekoittaa tarpeet, hyödyt ja hyödyllisyyden rakkauteen, ja kaikki ihmiset jotka eivät ole hyödyllisiä tai tarpeellisia jollain tavalla, ovat narsistille yhdentekeviä.

Toista voi rakastaa, olematta silti tekemisissä, lähteä. Nimenomaan siksi että rakastaa myös itseään. Sillä jos ei rakasta itseään, kuinka voisi rakastaa muitakaan?

Tämä on minun mielipiteeni, ja se toimi hyvin omalla kohdallani, voin nyt huomattavasti paremmin, itseasiassa melkoisen loistavasti, tuntuu että voin hengittää ja että elämä on täynnä mahdollisuuksia, empatiaa ja rakkautta!!!

ihmettelen, kirjoitti:

mikä ihme sinut saa olemaan tuollaisessa suhteessa?

Kyrvän saanti?

" ;) " kirjoitti:

RAKKAUS

Tyhmyys.

TakaisinElämään kirjoitti:

Kurjaa että rakkaus saa jäämään. Koska ensin pitää tajuta että se rakkaus on yksipuolista. Vain sinä rakastat kun olet suhteessa narsistiin.

Kun myöntää itselleen ettei se toinen osapuoli rakasta, OLLENKAAN, koska ei osaa, on helpompi käsitellä omia tunteita ja myöntää että voi tuntea rakkautta ja empatiaa toista kohtaan, mutta lähteä silti, olla näkemättä vaikka se sattuu (ja vaikka se satuttaisi narsistia, hän selviää kyllä, hän on aikuinen ihminen ja vastuussa omasta itsestään, tekemisistään ja tunteistaan, kuten sinä itsekin).

Jos narsisti saa olosi kurjaksi, se ei ole hänen syynsä. Sinä itse olet päättänyt suhtautua häneen niin kuin suhtaudut ja tuntea tunteet, jotka tunnet. Sinä olet vastuussa omista tunteistasi. Toisaalta, narsistikin nimenomaan on vastuussa omista tunteistaan, ja tämä on se seikka, jota narsistin on käsittämätöntä ymmärtää, kun hän peilaa omaa huonoa oloaan sinuun, syyttämällä sinua erilaisista asioista, joiden lähtökohtana todellisuudessa on hän itse. Narsistia sinun tunteesi ja tarpeesi eivät loppupeleissä liikuta, sillä hän ei tunne kanssasi samoin eikä ymmärrä miksei hänellä olisi oikeutusta toimia siten kuin hän toimii.

Toivoa paremmasta ei ole, koska narsistia ei voi muuttaa eikä parantaa.

Koska narsistille tarvitseminen ja tarpeellisuus tarkoittaa samaa kuin rakkaus, hän ei tiedä mitä aito rakkaus on, vaikka luulee tietävänsä ja sekoittaa tarpeet, hyödyt ja hyödyllisyyden rakkauteen, ja kaikki ihmiset jotka eivät ole hyödyllisiä tai tarpeellisia jollain tavalla, ovat narsistille yhdentekeviä.

Toista voi rakastaa, olematta silti tekemisissä, lähteä. Nimenomaan siksi että rakastaa myös itseään. Sillä jos ei rakasta itseään, kuinka voisi rakastaa muitakaan?

Tämä on minun mielipiteeni, ja se toimi hyvin omalla kohdallani, voin nyt huomattavasti paremmin, itseasiassa melkoisen loistavasti, tuntuu että voin hengittää ja että elämä on täynnä mahdollisuuksia, empatiaa ja rakkautta!!!

Lue lisää

Narsisti ei koskaan rakasta uhria. Hetkellisesti saattaa valehdella että rakastaa esim jos tajuaa että toinen yrittää erota.

Se on niin, että äiti elikkäs mummo ei voi asettua kummankaan lapsen puolelle vaan hän puolueettomana kaikkia lapsiaan rakastaen yrittää olla ja miellyttää heitä jokaista. Tämä on tietysti äidin heikkoutta, jos hän ei näe jonkun lapsistaan tekevän ja käyttäytyvän väärin muita kohtaan, vaan ummistaa muka tietämättömänä silmänsä, tai -"en halua puuttua" asenteella ei halua tahrata omaa äiti mainettaan tai pahoittaa kenenkään lapsensa mieltä.

Vaikea tilanne ja vaikeaa on tuo äidin rooli silloin, kun pitäisi olla lojaali kaikkia kohtaan, mutta myöskin uskaltaa sanoa oma mielipiteensä ja asettua rohkeasti puolustamaan ja tukemaan kaikkia lapsiaan, eikä olla kenenkään puolella.

Ehkä parempi tapa olisi puhua kaikkien kanssa yhdessä, jos puhuttavaa ja epäselvyyttä asioissa on. Äitisi haluaa miellyttää kaikkia, joten et voi käyttää sinäkään häntä hyväksi, siitä ei ole sinulle mitään hyötyä, sillä hän on puun ja kuoren välissä. Sinä et myöskään saa hallita ja manipuloida äitiäsi vaan keskustele ja anna hänen sanoa oma mielipiteensä, älä uhkaile häntä, äläkä painosta, se on väärin.

Auta äitiäsi, mutta tee se hänen ehdoillaan, älä omillasi. Sinun pitäisi korjata sinun ja siskosi välit, äitisi ei voi sitä tehdä. Voit auttaa mummoa, jos ensin hoidat välisi siskoon kuntoon. Asiat pitää hoitaa yhdessä ei erikseen toisien selän takana juonien.

lottamari<3 kirjoitti:

Se on niin, että äiti elikkäs mummo ei voi asettua kummankaan lapsen puolelle vaan hän puolueettomana kaikkia lapsiaan rakastaen yrittää olla ja miellyttää heitä jokaista. Tämä on tietysti äidin heikkoutta, jos hän ei näe jonkun lapsistaan tekevän ja käyttäytyvän väärin muita kohtaan, vaan ummistaa muka tietämättömänä silmänsä, tai -"en halua puuttua" asenteella ei halua tahrata omaa äiti mainettaan tai pahoittaa kenenkään lapsensa mieltä.

Vaikea tilanne ja vaikeaa on tuo äidin rooli silloin, kun pitäisi olla lojaali kaikkia kohtaan, mutta myöskin uskaltaa sanoa oma mielipiteensä ja asettua rohkeasti puolustamaan ja tukemaan kaikkia lapsiaan, eikä olla kenenkään puolella.

Ehkä parempi tapa olisi puhua kaikkien kanssa yhdessä, jos puhuttavaa ja epäselvyyttä asioissa on. Äitisi haluaa miellyttää kaikkia, joten et voi käyttää sinäkään häntä hyväksi, siitä ei ole sinulle mitään hyötyä, sillä hän on puun ja kuoren välissä. Sinä et myöskään saa hallita ja manipuloida äitiäsi vaan keskustele ja anna hänen sanoa oma mielipiteensä, älä uhkaile häntä, äläkä painosta, se on väärin.

Auta äitiäsi, mutta tee se hänen ehdoillaan, älä omillasi. Sinun pitäisi korjata sinun ja siskosi välit, äitisi ei voi sitä tehdä. Voit auttaa mummoa, jos ensin hoidat välisi siskoon kuntoon. Asiat pitää hoitaa yhdessä ei erikseen toisien selän takana juonien.

Lue lisää

Kiitos vastauksesta. Tämä toimisi silloin jos vastapuoli haluasi keskustella rakentavassa hengessä. Olen jo koittanut keskustella heidän kanssaan.

Esimerkkejä: Isäni oli kummisetäni kanssa ohikulkumatkalla (ennen kuin katkaisin välit) ja pysähtyivät kylään. Tämä ei siis ollut ensimmäinen keskustelu hänen kanssaan, mutta nyt halusin että paikalla on todistaja. Vanhempani ja siskoni perhe olivat juuri tulleet yhteiseltä lomamatkaltaan josta me kuultiin vasta lähtöpäivänä (ei ensimmäinen kerta). Otin loman puheeksi ja kysyin että millon he voisivat käydä lomalla meidän perheen kanssa koska eivät ole yhtään lomaa käyttäneet meidän kanssa (puhuttu aiemminkin mutta nyt paikalla todistaja). Normaalisti isäni olisi vetänyt keskustelun päättömyyksiin ja muka suuttunut ja poistunut paikalta. Nyt hänen oli pakko kuunnella mitä kerroin ja hänen oli pakko vastata asiallisesti, koska todistaja kuuntelee. Hän joutui myöntämään paljon asioita ja pyysikin anteeksi. Otin kuitenkin puheeksi myös erään tapahtuman milloin me oltais oikeasti tarvittu heidän apua, kun meillä oli eka pieni lapsi, niin silloin he järjestivät "ison riidan" mistä saivat syyn katkaista välit kesäksi jotta saivat olla rauhassa siskoni perheen kanssa. Niin otin siis tämän puheeksi jolloin isä ei enään jatkanut keskustelua vaan sanoi että nyt ei pysty enään puhumaan ja lähti. Ilmeisesti olis ollu liian paha tunnustaa se todistajan kuullen. No tästä parinviikon päästä halusin tietenkin jatkaa keskustelua isäni kanssa koska kuvittelin että voisimme rakentavasti jatkaa tästä mihin oltiin jääty. Soitin siis hänelle ja aloimme puhumaan. Aluksi hän käytti omia kieroja tyylejään vaihtaa keskustelun aiheita yms. Mutta palasin aiheeseen, jolloin hän kiisti kaiken. Hän sanoi että hän tunnusti koska minä olin kuulemma ollut uhkaava ja agressiivinen. No jotenkin tämän arvasinkin ja siksi siellä oli todistaja, ammatiltaan lakimies. Tämän lakimiehen kanssa olen asiasta keskustellut ja hänen mukaan en ollut agressiivinen.

Toinen esimerkki:
Yritän keskustella siskoni kanssa puhelimessa tapauksesta jossa hän oli antanut katteettoman lupauksen ja jonka johdosta perheeni oli joutunut tekemään turhaan asioita eikä siskoni edes vaivautunut pahoittelemaan. Hän alkaa huutamaan ja sanoo että ei olla sitten missään tekemisissä ja hän lyö luurin korvaan. Tästä parinkuukauden jälkeen tavataan ja koitan keskustella. Hän olikin vääntänyt tarinan niin että kaikki mitä hän teki olikin minun perheeni tai minun sanomisia. Jopa se että katkaistaan välit oli minun sanomisia..

Täytyy sanoa että rakentava keskustelu on mahdotonta jos vastapuoli ei halua välejä kuntoon ja yrittää nimenomaan estää rakentavan keskustelun.

yksmiesvaan1 kirjoitti:

Kiitos vastauksesta. Tämä toimisi silloin jos vastapuoli haluasi keskustella rakentavassa hengessä. Olen jo koittanut keskustella heidän kanssaan.

Esimerkkejä: Isäni oli kummisetäni kanssa ohikulkumatkalla (ennen kuin katkaisin välit) ja pysähtyivät kylään. Tämä ei siis ollut ensimmäinen keskustelu hänen kanssaan, mutta nyt halusin että paikalla on todistaja. Vanhempani ja siskoni perhe olivat juuri tulleet yhteiseltä lomamatkaltaan josta me kuultiin vasta lähtöpäivänä (ei ensimmäinen kerta). Otin loman puheeksi ja kysyin että millon he voisivat käydä lomalla meidän perheen kanssa koska eivät ole yhtään lomaa käyttäneet meidän kanssa (puhuttu aiemminkin mutta nyt paikalla todistaja). Normaalisti isäni olisi vetänyt keskustelun päättömyyksiin ja muka suuttunut ja poistunut paikalta. Nyt hänen oli pakko kuunnella mitä kerroin ja hänen oli pakko vastata asiallisesti, koska todistaja kuuntelee. Hän joutui myöntämään paljon asioita ja pyysikin anteeksi. Otin kuitenkin puheeksi myös erään tapahtuman milloin me oltais oikeasti tarvittu heidän apua, kun meillä oli eka pieni lapsi, niin silloin he järjestivät "ison riidan" mistä saivat syyn katkaista välit kesäksi jotta saivat olla rauhassa siskoni perheen kanssa. Niin otin siis tämän puheeksi jolloin isä ei enään jatkanut keskustelua vaan sanoi että nyt ei pysty enään puhumaan ja lähti. Ilmeisesti olis ollu liian paha tunnustaa se todistajan kuullen. No tästä parinviikon päästä halusin tietenkin jatkaa keskustelua isäni kanssa koska kuvittelin että voisimme rakentavasti jatkaa tästä mihin oltiin jääty. Soitin siis hänelle ja aloimme puhumaan. Aluksi hän käytti omia kieroja tyylejään vaihtaa keskustelun aiheita yms. Mutta palasin aiheeseen, jolloin hän kiisti kaiken. Hän sanoi että hän tunnusti koska minä olin kuulemma ollut uhkaava ja agressiivinen. No jotenkin tämän arvasinkin ja siksi siellä oli todistaja, ammatiltaan lakimies. Tämän lakimiehen kanssa olen asiasta keskustellut ja hänen mukaan en ollut agressiivinen.

Toinen esimerkki:
Yritän keskustella siskoni kanssa puhelimessa tapauksesta jossa hän oli antanut katteettoman lupauksen ja jonka johdosta perheeni oli joutunut tekemään turhaan asioita eikä siskoni edes vaivautunut pahoittelemaan. Hän alkaa huutamaan ja sanoo että ei olla sitten missään tekemisissä ja hän lyö luurin korvaan. Tästä parinkuukauden jälkeen tavataan ja koitan keskustella. Hän olikin vääntänyt tarinan niin että kaikki mitä hän teki olikin minun perheeni tai minun sanomisia. Jopa se että katkaistaan välit oli minun sanomisia..

Täytyy sanoa että rakentava keskustelu on mahdotonta jos vastapuoli ei halua välejä kuntoon ja yrittää nimenomaan estää rakentavan keskustelun.

Lue lisää

Huh. Tuossa teidän tilanteessa on perinteiset persoonallisuushäiriöisten kanssa toistuvat jutut. Persoonallisuushäiriöiset ns. pelaavat eri korteilla kuin normaalit ihmiset, he luovat riitoja, kääntävät omat tekemisensä muiden tekemisiksi, omat huonot piirteensä muiden piirteiksi, ns. tahallaan väärin ymmärtävät sen minkä katsovat sopivaksi. On hyvä että olet katkaissut välis isääsi ja siskoosi (joka selvästi on perinyt isäsi piirteet).

Tuo oli aloitukseni pääpointti tuo äitisi tilanne. Narsisti voi olla siis vaikuttanut jo pitkään, tai olla vasta luikerrellut uhrinsa elämään. En tiedä onko mahdollista noin pitkäaikaisen uhrin edes tajuta tilannettaan enää, vai onko hän menetetty tapaus.. :(

Olisi mielenkiintoista myös kuulla entisten uhrien mielipidettä siitä, mikä heidät olisi voinut saada heräämään, tai ovatko he tunteneet katumusta läheisilleen aiheuttamastaan kärsimyksestä (esim. että ovat laiminlyöneet lapsiaan ja ylipäänsä tuoneet narsistisen henkilön muidenkin elämään ja altistaneet muitakin hänen vaikutuspiiriinsä).

lottamari<3 kirjoitti:

Se on niin, että äiti elikkäs mummo ei voi asettua kummankaan lapsen puolelle vaan hän puolueettomana kaikkia lapsiaan rakastaen yrittää olla ja miellyttää heitä jokaista. Tämä on tietysti äidin heikkoutta, jos hän ei näe jonkun lapsistaan tekevän ja käyttäytyvän väärin muita kohtaan, vaan ummistaa muka tietämättömänä silmänsä, tai -"en halua puuttua" asenteella ei halua tahrata omaa äiti mainettaan tai pahoittaa kenenkään lapsensa mieltä.

Vaikea tilanne ja vaikeaa on tuo äidin rooli silloin, kun pitäisi olla lojaali kaikkia kohtaan, mutta myöskin uskaltaa sanoa oma mielipiteensä ja asettua rohkeasti puolustamaan ja tukemaan kaikkia lapsiaan, eikä olla kenenkään puolella.

Ehkä parempi tapa olisi puhua kaikkien kanssa yhdessä, jos puhuttavaa ja epäselvyyttä asioissa on. Äitisi haluaa miellyttää kaikkia, joten et voi käyttää sinäkään häntä hyväksi, siitä ei ole sinulle mitään hyötyä, sillä hän on puun ja kuoren välissä. Sinä et myöskään saa hallita ja manipuloida äitiäsi vaan keskustele ja anna hänen sanoa oma mielipiteensä, älä uhkaile häntä, äläkä painosta, se on väärin.

Auta äitiäsi, mutta tee se hänen ehdoillaan, älä omillasi. Sinun pitäisi korjata sinun ja siskosi välit, äitisi ei voi sitä tehdä. Voit auttaa mummoa, jos ensin hoidat välisi siskoon kuntoon. Asiat pitää hoitaa yhdessä ei erikseen toisien selän takana juonien.

Lue lisää

Ei auta!
Jos hän on ikänsä ollut narsistin kanssa, niin hän on läheisrriippuvuus tai vastaava mielenterveysongelma. Ei häntä saada sieltä irti "hänen ehdoillaan", koska hänellä ei ole omaa tahtoa!

Tiedän millaiseksi narsisti tai pelkästään narsistinen henkilö saa puolisonsa!

Todella kova sanoa, mutta sinä olet vastuussa omista lapsistasi ja niin kauan kuin tilanne on tämä, niin on varmaan parempi, ettei lapsesi näe kumpaakaan sinun vanhempaasi tai siskoasi. Heidän tekemä tuho voi olla todella vaikeasti korjattavissa (kokemusta on).

Hallita, manipuloida äitiä... Ymmärrätkö, että vaikka se olisikin "väärin" niin se on ainoa kieli, mihin hän vastaa? Nyt puhutaan ihmisestä, joka on elänyt helvetissä viimeiset vuosikymmenensä ja menettänyt viimeisetkin rippeensä omasta tahdosta. Ymmärrätkö mitä eroa on ihmisellä ja varjolla?

Tiedätkö, mikä Tukholman syndrooma on ja miten se liittyy narsistin uhreihin? Tiedätkö minkä takia panttivangit pelästyvät ja kertovat heti kaappaajalle, jos näkevät poliisin?

Kärsimystä seuraava kirjoitti:

Huh. Tuossa teidän tilanteessa on perinteiset persoonallisuushäiriöisten kanssa toistuvat jutut. Persoonallisuushäiriöiset ns. pelaavat eri korteilla kuin normaalit ihmiset, he luovat riitoja, kääntävät omat tekemisensä muiden tekemisiksi, omat huonot piirteensä muiden piirteiksi, ns. tahallaan väärin ymmärtävät sen minkä katsovat sopivaksi. On hyvä että olet katkaissut välis isääsi ja siskoosi (joka selvästi on perinyt isäsi piirteet).

Tuo oli aloitukseni pääpointti tuo äitisi tilanne. Narsisti voi olla siis vaikuttanut jo pitkään, tai olla vasta luikerrellut uhrinsa elämään. En tiedä onko mahdollista noin pitkäaikaisen uhrin edes tajuta tilannettaan enää, vai onko hän menetetty tapaus.. :(

Olisi mielenkiintoista myös kuulla entisten uhrien mielipidettä siitä, mikä heidät olisi voinut saada heräämään, tai ovatko he tunteneet katumusta läheisilleen aiheuttamastaan kärsimyksestä (esim. että ovat laiminlyöneet lapsiaan ja ylipäänsä tuoneet narsistisen henkilön muidenkin elämään ja altistaneet muitakin hänen vaikutuspiiriinsä).

Lue lisää

No tässä tulee pyytämäsi tarina.

Olin narsisti naisen kanssa yhdessä lähes kaksikymmentä vuotta. Minulla oli todella paha olla, oli erilaisia psykosomaattisia oireita, mutta en tiennyt mistä se johtui. Meidän elämämme oli täysin päätöntä ja jokaisella lapsellemme tuli psyykkisiä ongelmia. Itse tulin alkoholisti perheestä ja olin kasvanut siihen, että kaikki oli minun syytäni ja narsisti nainen tarjosi "tutun" ympäristön, sen mihin olin kasvanut.

Minä oikeasti kuvittelin olevani onnekas kun olin saanut hänet!
Yritin välillä (tai paremminkin alitajunta) joillain tavoilla irtiottoa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Minusta tuli huomaamaton, joka osasi pitää suunsa kiinni, mennä omaan yksinäisyyteensä kun vieraita tuli...
Jotkut ilmeisesti yritti joskus auttaa, mutta en ymmärtänyt sitä ja nämä ihmiset joutuivat entisen puolisoni mustamaalaamiksi.

Minä en usko, että olisin itse ikinä pystynyt ottamaan irtiottoa ja minun onnekseni koitui se, että hän löysi "paremman" ihmisen, jolla oli julkisuuden henkilöitä sukulaisina ja sen seurauksena huonompi (eli minä) sai lähteä. Se tuntui silloin maailmanlopulta, mutta kuntoutuksen jälkeen olen ymmärtänyt sen olleen elämäni pelastus.

Minulle hän oli elämäni sisältö, jonka kautta elin. Minä sain ostaa hyväksyntää vuodesta toiseen, suojella häntä, korvata hänelle hänen kauheaa lapsuuttansa, jonka hänen (narsisti) äitinsä oli aiheuttanut kaikilla teoillaan. Ei minua ollut olemassakaan, olin jäänyt vangiksi omaan lapsuuteeni ja siellä olleeseen kaltoinkohteluun... Olen aika vakuuttunut, että en olisi itse päässyt irti!

yksmiesvaan1 kirjoitti:

Kiitos vastauksesta. Tämä toimisi silloin jos vastapuoli haluasi keskustella rakentavassa hengessä. Olen jo koittanut keskustella heidän kanssaan.

Esimerkkejä: Isäni oli kummisetäni kanssa ohikulkumatkalla (ennen kuin katkaisin välit) ja pysähtyivät kylään. Tämä ei siis ollut ensimmäinen keskustelu hänen kanssaan, mutta nyt halusin että paikalla on todistaja. Vanhempani ja siskoni perhe olivat juuri tulleet yhteiseltä lomamatkaltaan josta me kuultiin vasta lähtöpäivänä (ei ensimmäinen kerta). Otin loman puheeksi ja kysyin että millon he voisivat käydä lomalla meidän perheen kanssa koska eivät ole yhtään lomaa käyttäneet meidän kanssa (puhuttu aiemminkin mutta nyt paikalla todistaja). Normaalisti isäni olisi vetänyt keskustelun päättömyyksiin ja muka suuttunut ja poistunut paikalta. Nyt hänen oli pakko kuunnella mitä kerroin ja hänen oli pakko vastata asiallisesti, koska todistaja kuuntelee. Hän joutui myöntämään paljon asioita ja pyysikin anteeksi. Otin kuitenkin puheeksi myös erään tapahtuman milloin me oltais oikeasti tarvittu heidän apua, kun meillä oli eka pieni lapsi, niin silloin he järjestivät "ison riidan" mistä saivat syyn katkaista välit kesäksi jotta saivat olla rauhassa siskoni perheen kanssa. Niin otin siis tämän puheeksi jolloin isä ei enään jatkanut keskustelua vaan sanoi että nyt ei pysty enään puhumaan ja lähti. Ilmeisesti olis ollu liian paha tunnustaa se todistajan kuullen. No tästä parinviikon päästä halusin tietenkin jatkaa keskustelua isäni kanssa koska kuvittelin että voisimme rakentavasti jatkaa tästä mihin oltiin jääty. Soitin siis hänelle ja aloimme puhumaan. Aluksi hän käytti omia kieroja tyylejään vaihtaa keskustelun aiheita yms. Mutta palasin aiheeseen, jolloin hän kiisti kaiken. Hän sanoi että hän tunnusti koska minä olin kuulemma ollut uhkaava ja agressiivinen. No jotenkin tämän arvasinkin ja siksi siellä oli todistaja, ammatiltaan lakimies. Tämän lakimiehen kanssa olen asiasta keskustellut ja hänen mukaan en ollut agressiivinen.

Toinen esimerkki:
Yritän keskustella siskoni kanssa puhelimessa tapauksesta jossa hän oli antanut katteettoman lupauksen ja jonka johdosta perheeni oli joutunut tekemään turhaan asioita eikä siskoni edes vaivautunut pahoittelemaan. Hän alkaa huutamaan ja sanoo että ei olla sitten missään tekemisissä ja hän lyö luurin korvaan. Tästä parinkuukauden jälkeen tavataan ja koitan keskustella. Hän olikin vääntänyt tarinan niin että kaikki mitä hän teki olikin minun perheeni tai minun sanomisia. Jopa se että katkaistaan välit oli minun sanomisia..

Täytyy sanoa että rakentava keskustelu on mahdotonta jos vastapuoli ei halua välejä kuntoon ja yrittää nimenomaan estää rakentavan keskustelun.

Lue lisää

lohduttavaa kuulla että on muitakin joilla on samat kokemukset. itse olen kanssa päättänyt etten juttele ilman todistajia ja puhelinkseskustelut täysin loppu !

huomasin että hän puhuu sitä sun tätä minulle esim. elä kiroile saatta hän sanoa vaikken ole kiroillutkaan ja kun sen sanon hän vaikenee. lopulta ymmärsin hänen takaajatukset jotka on että ne jotka kuulee hänen keskustelun minun kanssaan luulevat että minä olen hankala häntä kohtaan ! tämän puhelinhomman hän on tehnyt niin monta kertaa mut nyt se on loppu. että meninkin aikaa ennen kuin ymmärsin. vaikeahan se on ymmärtää kun ei itse tulis mieleenkään tehdä noin.

joten varohan sinäkin puhelinta.

näinmenäää kirjoitti:

lohduttavaa kuulla että on muitakin joilla on samat kokemukset. itse olen kanssa päättänyt etten juttele ilman todistajia ja puhelinkseskustelut täysin loppu !

huomasin että hän puhuu sitä sun tätä minulle esim. elä kiroile saatta hän sanoa vaikken ole kiroillutkaan ja kun sen sanon hän vaikenee. lopulta ymmärsin hänen takaajatukset jotka on että ne jotka kuulee hänen keskustelun minun kanssaan luulevat että minä olen hankala häntä kohtaan ! tämän puhelinhomman hän on tehnyt niin monta kertaa mut nyt se on loppu. että meninkin aikaa ennen kuin ymmärsin. vaikeahan se on ymmärtää kun ei itse tulis mieleenkään tehdä noin.

joten varohan sinäkin puhelinta.

Lue lisää

Hyvä huomio. Nyt ymmärrän lisää tätä aihetta. Tällaistakin tapahtui muinoin:

Isäni 60 vuotis syntymäpaivät oli tarkoitus viettää lomailun merkeissä mihin meidänkin perhe pääsisi ja sovittiinkin asiasta. Vanhempani olivat siis viettäneet kaikki lomansa aiemmin siskoni perheen kanssa. Kun lomalle lähtö koitti niin soitin isälleni ja kysyin että lähdetäänkö sinne, niin hän sanoi että ei ole fiiliksiä. Siis eka kerta kun monien pyyntöjen jälkeen he olisivat ottaneet myös meidät mukaan niin ei ole fiiliksiä.

No soitin seuraavana päivänä siskolleni koska ounastelin heidän kieroilevan jotain, niin hän oli perheineen isäni luona viettämässä 60v syntymäpäiviä. Tietenkin siinä kysyin että olisiko ollut syytä pyytää myös meidän perhettä sinne, niin vastaus oli huutamalla, elä raivoa! No koitin selittää että sinähän se raivoat ja sain luurin korvaan. Ihmettelin käytöstä mutta tiesin jo silloin heidän narsismista joten ei ollut yllätys. Nyt ymmärrän myös että varmaan äitini, eli siskoni ja isäni uhri oli varmaan vieressä kuuntelemassa ja hän jäi siihen uskoon että minä raivoan.

yksmiesvaan1 kirjoitti:

Kiitos vastauksesta. Tämä toimisi silloin jos vastapuoli haluasi keskustella rakentavassa hengessä. Olen jo koittanut keskustella heidän kanssaan.

Esimerkkejä: Isäni oli kummisetäni kanssa ohikulkumatkalla (ennen kuin katkaisin välit) ja pysähtyivät kylään. Tämä ei siis ollut ensimmäinen keskustelu hänen kanssaan, mutta nyt halusin että paikalla on todistaja. Vanhempani ja siskoni perhe olivat juuri tulleet yhteiseltä lomamatkaltaan josta me kuultiin vasta lähtöpäivänä (ei ensimmäinen kerta). Otin loman puheeksi ja kysyin että millon he voisivat käydä lomalla meidän perheen kanssa koska eivät ole yhtään lomaa käyttäneet meidän kanssa (puhuttu aiemminkin mutta nyt paikalla todistaja). Normaalisti isäni olisi vetänyt keskustelun päättömyyksiin ja muka suuttunut ja poistunut paikalta. Nyt hänen oli pakko kuunnella mitä kerroin ja hänen oli pakko vastata asiallisesti, koska todistaja kuuntelee. Hän joutui myöntämään paljon asioita ja pyysikin anteeksi. Otin kuitenkin puheeksi myös erään tapahtuman milloin me oltais oikeasti tarvittu heidän apua, kun meillä oli eka pieni lapsi, niin silloin he järjestivät "ison riidan" mistä saivat syyn katkaista välit kesäksi jotta saivat olla rauhassa siskoni perheen kanssa. Niin otin siis tämän puheeksi jolloin isä ei enään jatkanut keskustelua vaan sanoi että nyt ei pysty enään puhumaan ja lähti. Ilmeisesti olis ollu liian paha tunnustaa se todistajan kuullen. No tästä parinviikon päästä halusin tietenkin jatkaa keskustelua isäni kanssa koska kuvittelin että voisimme rakentavasti jatkaa tästä mihin oltiin jääty. Soitin siis hänelle ja aloimme puhumaan. Aluksi hän käytti omia kieroja tyylejään vaihtaa keskustelun aiheita yms. Mutta palasin aiheeseen, jolloin hän kiisti kaiken. Hän sanoi että hän tunnusti koska minä olin kuulemma ollut uhkaava ja agressiivinen. No jotenkin tämän arvasinkin ja siksi siellä oli todistaja, ammatiltaan lakimies. Tämän lakimiehen kanssa olen asiasta keskustellut ja hänen mukaan en ollut agressiivinen.

Toinen esimerkki:
Yritän keskustella siskoni kanssa puhelimessa tapauksesta jossa hän oli antanut katteettoman lupauksen ja jonka johdosta perheeni oli joutunut tekemään turhaan asioita eikä siskoni edes vaivautunut pahoittelemaan. Hän alkaa huutamaan ja sanoo että ei olla sitten missään tekemisissä ja hän lyö luurin korvaan. Tästä parinkuukauden jälkeen tavataan ja koitan keskustella. Hän olikin vääntänyt tarinan niin että kaikki mitä hän teki olikin minun perheeni tai minun sanomisia. Jopa se että katkaistaan välit oli minun sanomisia..

Täytyy sanoa että rakentava keskustelu on mahdotonta jos vastapuoli ei halua välejä kuntoon ja yrittää nimenomaan estää rakentavan keskustelun.

Lue lisää

Luin tekstiäsi ja jollei nimimerkki Yksmies olisi paljastanut, olisin luullut kirjoituksen olevan omasta elämästäni.
Vanhempani matkustavat siskoni perheen kanssa, viettävät siellä joulut ja selityksenä on, että mieheni ei halua sinne ja on siis meidän syy ettemme vietä pyhiä yhdessä.
Jos yritän keskustella jostain mikä on tapahtunut tai mitä ovat sanoneet minulle, kaikki kiistetään ja jos kerron näistä sukulaisille ja sukulainen kyselee vanhemmiltani mitä tällainen puhe on, niin minusta tehdään valehtelija- viimeksi minua nimitti valehtelijaksi kummitätini eli äidin vanhempi sisko.
Tukijoita ei ole juurikaan, minua ei uskota. Äidin ja isän veli kuuntelee minua ja uskoo, tädit eivät.

Tulee kolmas joulu ilman vanhempia ja siskon perhettä. Niin, ja vikahan on meissä kun kerran olemme kieltäytyneet sinne menemästä. Olemme heidän mukaansa itse aiheuttaneet tulehtuneen tilanteen- yritin kysyä heitä kanssani psykologin puheille puhumaan ja (todistajan läsnäolo), mutta he raivostuivat ja haukkuivat minut vielä siitä syystä tyttärelleni. Heillä ei ole psykologille kerrottavaa, mutta minulla on koska mieheni pahoinpitelee minua ja pitää väkipakolla kotona. Tytär ei tiedä ketä uskoa, joten suhteet häneen ovat myös koetuksella.

Tulipa selostus, mutta enpä ole tilanteessa yksin..:(

marjut kirjoitti:

Luin tekstiäsi ja jollei nimimerkki Yksmies olisi paljastanut, olisin luullut kirjoituksen olevan omasta elämästäni.
Vanhempani matkustavat siskoni perheen kanssa, viettävät siellä joulut ja selityksenä on, että mieheni ei halua sinne ja on siis meidän syy ettemme vietä pyhiä yhdessä.
Jos yritän keskustella jostain mikä on tapahtunut tai mitä ovat sanoneet minulle, kaikki kiistetään ja jos kerron näistä sukulaisille ja sukulainen kyselee vanhemmiltani mitä tällainen puhe on, niin minusta tehdään valehtelija- viimeksi minua nimitti valehtelijaksi kummitätini eli äidin vanhempi sisko.
Tukijoita ei ole juurikaan, minua ei uskota. Äidin ja isän veli kuuntelee minua ja uskoo, tädit eivät.

Tulee kolmas joulu ilman vanhempia ja siskon perhettä. Niin, ja vikahan on meissä kun kerran olemme kieltäytyneet sinne menemästä. Olemme heidän mukaansa itse aiheuttaneet tulehtuneen tilanteen- yritin kysyä heitä kanssani psykologin puheille puhumaan ja (todistajan läsnäolo), mutta he raivostuivat ja haukkuivat minut vielä siitä syystä tyttärelleni. Heillä ei ole psykologille kerrottavaa, mutta minulla on koska mieheni pahoinpitelee minua ja pitää väkipakolla kotona. Tytär ei tiedä ketä uskoa, joten suhteet häneen ovat myös koetuksella.

Tulipa selostus, mutta enpä ole tilanteessa yksin..:(

Lue lisää

Hei narsisti vanhemmat eivat koskaan muutu. Ja heillä toimii tämä "suosikkijärjestelmä". Joten mitä enemmän yrität, sitä kovemmin niskaasi kaadetaan suvun synnit.

Joulun voi viettää ilman sukua ja vanhempiakin. Itse asiassa, joulu omien lapsien kanssa on parasta, mitä tiedän. Voi vain olla, eikä tarvitse koko ajan kulkea "varpaillaan".

Muistutan sinua vielä. Että narsisti on todella ovela. Ja hän yleensä kääntää omat pahat sanomiset ja tekemiset muiden suusta tulleeksi. Hän ei koskaan kanna vastuuta teoistaan, tai sanoistaan. Älä välitä anna olla.

Hei, olisiko mahdollista jutella?

En ole aiemmin miettinyt tuota harrastusteni syytä mutta voi tuossa huomiossasi olla perääkin. On ollut helpompi kohdata tämä narsistien tiimi, kun tietää että jos he raivoamisen lisäksi käyvät vielä käsiksi minuun tai perheeseeni niin voimme ainakin puolustautua ja se on voinut olla meidän pelastuskin. He tietävät että eivät voi pärjätä fyysisesti niin eivät ole myöskään lähteneet sille tielle.

"Jokainen ihminen on vastuussa omasta elämästään. Ihmisen elämään voi kuitenkin kuulua aikoja, jolloin hän menettää suhteellisuuden tajunsa"

Niimpä...minullekkin taisi käydä niin...

mutta onnekseni se kuitenkin on palannut...

mutta en ole välttämättä tullut pelkästään tänne tuomitsemaan...Ännäksi nimeämääni henkilöä, vaan etsimään "tietoa", että ymmärtäisin häntä/tapahtunutta ja sitä kautta itseänikin...

mitä tulee ihmisen tuomitsemiseen...niin siihen tuskin kellään on valtuuksia, voimme tuomita vain tekoja...

oikeusistuimissakin tuomiot tulevat teoista...
eivät ihmisyydestä...

No ehkä puhutaan vähän eri termeillä. "Tuomitseminen" ja se että odottaa jokaisen kantavan vastuun teoistaan/paheksuu tekoja, on vähän sama asia. Kyllä oikeussalin ulkopuolellakin ihminen on vastuussa teoistaan ja muut ihmiset voivat hänen tekonsa mielessään (ja reaktioissaan) arvottaa.

Se että narsisti saa aikaan pahoja tuhoja (henkisiä, taloudellisia, jopa henkilövahinkoja), kyllä oikeuttaa mielestäni "tuomitsemaan" narsistin. Mitä pohdin oli se, missä määrin nämä teot (muillekin kuin itselleen) mahdollistava narsistin uhri on vastuussa.

Kiitos muuten kaikille, jotka ovat kommentoineet. Vaikka onkin raastavaa ja turhauttavaa lukea ihmisten kärsimyksistä, on hienoa että kokemuksia jaetaan. Se voi auttaa avaamaan jonkun samankaltaisessa tilanteessa olevan silmät.

Kärsimystä seuraava kirjoitti:

No ehkä puhutaan vähän eri termeillä. "Tuomitseminen" ja se että odottaa jokaisen kantavan vastuun teoistaan/paheksuu tekoja, on vähän sama asia. Kyllä oikeussalin ulkopuolellakin ihminen on vastuussa teoistaan ja muut ihmiset voivat hänen tekonsa mielessään (ja reaktioissaan) arvottaa.

Se että narsisti saa aikaan pahoja tuhoja (henkisiä, taloudellisia, jopa henkilövahinkoja), kyllä oikeuttaa mielestäni "tuomitsemaan" narsistin. Mitä pohdin oli se, missä määrin nämä teot (muillekin kuin itselleen) mahdollistava narsistin uhri on vastuussa.

Kiitos muuten kaikille, jotka ovat kommentoineet. Vaikka onkin raastavaa ja turhauttavaa lukea ihmisten kärsimyksistä, on hienoa että kokemuksia jaetaan. Se voi auttaa avaamaan jonkun samankaltaisessa tilanteessa olevan silmät.

Lue lisää

Hei,

Kärsimystä seuraava.

Käytit termiä tuomitseminen

"Toisaalta jos uhrin tekoja ja käytöstä ei tuomitse, vahvistaako se uhrille sitä, että narsisti on oikeassa ja siten hänkin on toiminut oikein totellessaan narsistia?"

Ja ymmärrän kyllä sanasi merkityksen lauseessasi. Joten en usko, että termistössä on epäselvyyksiä.

Itse näen asian niin, että vastasin (tosin vähän eri sanoilla kuin nyt), että ensinnäkin en näe mitään mieltä uhrin käytöksen tuomitsemisessa;

Koen, että uhri on nimenomaan uhriutunut asemaansa niin kauan kunnes hän tiedostaa tilanteensa. Hän on uhrin asemassa ja toisen armoilla. Vastuu alkaa mielestäni siitä kohtaa kun uhriutuminen loppuu. Valitettavasti tiedostaminen ei yleensä tapahdu hetkessä, joten on vaikea määrittää milloin vastuu alkaa. Miksi tuomita tai arvottaa? Tärkeintä lienee auttaa

Auttaako ketään se, että paksunahkainen narsisti tuomitaan tai arvotetaan yhteiskunnassa tai pikemminkin yhteiskunnan jäsenten mielissä henkisistä, taloudellisista tai henkilövahingoista?

Se, että minä paheksun mielessäni jotakin ihmistä (=vaikkapa tuollaista henkilövahinkoja aiheuttavaa narsistia), ei kerro tuosta toisesta ihmisestä yhtään mitään - vaan ainoastaan minusta tai tässä tapauksessa Sinusta).

Mikä sitten auttaa?

Paksunahkainen narsisti tuskin silmäänsä räpäyttää, vaikka kuinka paheksuisin hänen tekojaan. On olemassa ihmisiä, ketkä eivät halua ottaa vastuuta teoistaan.
Tästä syystä toiseksikin koen, että on energian tuhlausta käyttää voimavaroja tällaisen ihmisen paheksumiseen tai tuomitsemiseen.

(Viha on kuitenkin eri asia. Uhrilla on oikeus vihata kiduttajaansa. Viha antaa voimaa ja tervehdyttää.)

Uhri käyttää voimavaransa tiedostamisen alettua paranemis- ja eheytymisprosessiin - kärsimystä seuraava voi tukea uhria ja vapauttaa voimavaroja toisen käyttöön (siis tietenkin vain, jos haluaa ja mikä tärkeämpää, mikäli uhri haluaa ottaa apua vastaan) .

Paheksuminen ja tuomitseminen ei vain auta oikeussalin ulkopuolella tehtynä ketään.

syyttömänä syntynyt kirjoitti:

Hei,

Kärsimystä seuraava.

Käytit termiä tuomitseminen

"Toisaalta jos uhrin tekoja ja käytöstä ei tuomitse, vahvistaako se uhrille sitä, että narsisti on oikeassa ja siten hänkin on toiminut oikein totellessaan narsistia?"

Ja ymmärrän kyllä sanasi merkityksen lauseessasi. Joten en usko, että termistössä on epäselvyyksiä.

Itse näen asian niin, että vastasin (tosin vähän eri sanoilla kuin nyt), että ensinnäkin en näe mitään mieltä uhrin käytöksen tuomitsemisessa;

Koen, että uhri on nimenomaan uhriutunut asemaansa niin kauan kunnes hän tiedostaa tilanteensa. Hän on uhrin asemassa ja toisen armoilla. Vastuu alkaa mielestäni siitä kohtaa kun uhriutuminen loppuu. Valitettavasti tiedostaminen ei yleensä tapahdu hetkessä, joten on vaikea määrittää milloin vastuu alkaa. Miksi tuomita tai arvottaa? Tärkeintä lienee auttaa

Auttaako ketään se, että paksunahkainen narsisti tuomitaan tai arvotetaan yhteiskunnassa tai pikemminkin yhteiskunnan jäsenten mielissä henkisistä, taloudellisista tai henkilövahingoista?

Se, että minä paheksun mielessäni jotakin ihmistä (=vaikkapa tuollaista henkilövahinkoja aiheuttavaa narsistia), ei kerro tuosta toisesta ihmisestä yhtään mitään - vaan ainoastaan minusta tai tässä tapauksessa Sinusta).

Mikä sitten auttaa?

Paksunahkainen narsisti tuskin silmäänsä räpäyttää, vaikka kuinka paheksuisin hänen tekojaan. On olemassa ihmisiä, ketkä eivät halua ottaa vastuuta teoistaan.
Tästä syystä toiseksikin koen, että on energian tuhlausta käyttää voimavaroja tällaisen ihmisen paheksumiseen tai tuomitsemiseen.

(Viha on kuitenkin eri asia. Uhrilla on oikeus vihata kiduttajaansa. Viha antaa voimaa ja tervehdyttää.)

Uhri käyttää voimavaransa tiedostamisen alettua paranemis- ja eheytymisprosessiin - kärsimystä seuraava voi tukea uhria ja vapauttaa voimavaroja toisen käyttöön (siis tietenkin vain, jos haluaa ja mikä tärkeämpää, mikäli uhri haluaa ottaa apua vastaan) .

Paheksuminen ja tuomitseminen ei vain auta oikeussalin ulkopuolella tehtynä ketään.

Lue lisää

"Mitä pohdin oli se, missä määrin nämä teot (muillekin kuin itselleen) mahdollistava narsistin uhri on vastuussa"

Niin...kyllä uhrikin on vastuussa omista valinnoistaan/teoistaan ja tekemättä jättämisistään siinä kuin narsistikin...

Itseäni ajatellen...tuo mielipide pohjautuu avioliittoni aikoihin...jolloin olin alkoholistin puoliso....ja ajattelisin, että sitä voinee verrata myös narsistin uhrina olemiseen...vaikka entistä puolisoani en narsitiksi ole nimennytkään/ajatellutkaan...

Mutta tiedostan kyllä...miten se "kaikki" on vaikuttanut lapsiini...ja oman vastuuni siitä kannan...että annoin sen "kaiken" tapahtua...

että tavallaan välttelin siinä kohtaa vastuuta...tehdä jotain sen "kaiken" loppumiseksi...asettautumalla vuosiksi sen kärsivän alkoholistin puolison rooliin...

nyt kun lapseni ovat aikuisia olemme monesti keskustelleetkin asiasta...ja hyvin napakoita heittojakin on tullut...tyyliin teit sitten vielä lapsenkin siihen helvettiin...

mutta tuominneet he eivät ole minua, koska minä ny kuitenkin jossain vaiheessa kannoin lopulta sen vastuuni ja erosin...

enkä ole koskaan sillä tavoin syyllistänyt puolisoani kaikesta...että sekin olisi ollut hänen vikansa...että minä sallin sen kaiken tapahtua...kyllä se kärsimyskin on joskus ihan oma valinta...

"Koen, että uhri on nimenomaan uhriutunut asemaansa niin kauan kunnes hän tiedostaa tilanteensa"

Niin...allekirjoitan tuon mielipiteen...painotuksella, tiedostaa OMAN tilanteensa...siitähän se sitten lähtee...

Sitä vaan on helpompaa keskittyä siihen toiseen, tiedostaa HÄNEN tilanteensa...puhua/pyöritellä sen ongelmia...spekuloida, että jos se toinen ei tekisi/tekisi niin tai näin...niin MINUNKIN elämäni muuttuisi...MINÄ en joutuisi kärsimään...

Että joo...on se joskus vaikeaa, katsoa itseään/omaa elämäänsä ikäänkuin ulkopuolisen silmin...nähdä itsensä millainen sitä itse on...millaisen osan itse on valinnut...ja mistä syystä...

Lapsillenikin...olen yrittänyt painottaa sitäkin, että nyt kun olette aikuisia, teillä on itsellänne mahdollisuus valita...että oli se lapsuus ny mitä tahansa...niin senkään taakse ei voi kokonaan mennä...jos joku asia menee "metsään"...

Eikä taas sekään, että joskus on valinnut ns. väärin...ollut alkoholistin puoliso/haksahtanut narsistiin tarkoita, että siinä pitäisi pysyä ikuisesti ja aamen...tai etteikö tulevaisuudessa voisi/osaisi valita toisin...

Joskus mietin niinkin...että uhrin suurin ongelma taitaa olla se...ettei hän joko tiedä mitä itse elämältään haluaa...

tai uskoo, että jos kerran on valinnan tehnyt niin sitä ei voi enää muuttaa...siinä on pysyttävä vaikka miten huonolta tuntuisi...

No joo...tämmöstä ny taas tuli tähän kohtaan...

20+19=39 kirjoitti:

"Mitä pohdin oli se, missä määrin nämä teot (muillekin kuin itselleen) mahdollistava narsistin uhri on vastuussa"

Niin...kyllä uhrikin on vastuussa omista valinnoistaan/teoistaan ja tekemättä jättämisistään siinä kuin narsistikin...

Itseäni ajatellen...tuo mielipide pohjautuu avioliittoni aikoihin...jolloin olin alkoholistin puoliso....ja ajattelisin, että sitä voinee verrata myös narsistin uhrina olemiseen...vaikka entistä puolisoani en narsitiksi ole nimennytkään/ajatellutkaan...

Mutta tiedostan kyllä...miten se "kaikki" on vaikuttanut lapsiini...ja oman vastuuni siitä kannan...että annoin sen "kaiken" tapahtua...

että tavallaan välttelin siinä kohtaa vastuuta...tehdä jotain sen "kaiken" loppumiseksi...asettautumalla vuosiksi sen kärsivän alkoholistin puolison rooliin...

nyt kun lapseni ovat aikuisia olemme monesti keskustelleetkin asiasta...ja hyvin napakoita heittojakin on tullut...tyyliin teit sitten vielä lapsenkin siihen helvettiin...

mutta tuominneet he eivät ole minua, koska minä ny kuitenkin jossain vaiheessa kannoin lopulta sen vastuuni ja erosin...

enkä ole koskaan sillä tavoin syyllistänyt puolisoani kaikesta...että sekin olisi ollut hänen vikansa...että minä sallin sen kaiken tapahtua...kyllä se kärsimyskin on joskus ihan oma valinta...

"Koen, että uhri on nimenomaan uhriutunut asemaansa niin kauan kunnes hän tiedostaa tilanteensa"

Niin...allekirjoitan tuon mielipiteen...painotuksella, tiedostaa OMAN tilanteensa...siitähän se sitten lähtee...

Sitä vaan on helpompaa keskittyä siihen toiseen, tiedostaa HÄNEN tilanteensa...puhua/pyöritellä sen ongelmia...spekuloida, että jos se toinen ei tekisi/tekisi niin tai näin...niin MINUNKIN elämäni muuttuisi...MINÄ en joutuisi kärsimään...

Että joo...on se joskus vaikeaa, katsoa itseään/omaa elämäänsä ikäänkuin ulkopuolisen silmin...nähdä itsensä millainen sitä itse on...millaisen osan itse on valinnut...ja mistä syystä...

Lapsillenikin...olen yrittänyt painottaa sitäkin, että nyt kun olette aikuisia, teillä on itsellänne mahdollisuus valita...että oli se lapsuus ny mitä tahansa...niin senkään taakse ei voi kokonaan mennä...jos joku asia menee "metsään"...

Eikä taas sekään, että joskus on valinnut ns. väärin...ollut alkoholistin puoliso/haksahtanut narsistiin tarkoita, että siinä pitäisi pysyä ikuisesti ja aamen...tai etteikö tulevaisuudessa voisi/osaisi valita toisin...

Joskus mietin niinkin...että uhrin suurin ongelma taitaa olla se...ettei hän joko tiedä mitä itse elämältään haluaa...

tai uskoo, että jos kerran on valinnan tehnyt niin sitä ei voi enää muuttaa...siinä on pysyttävä vaikka miten huonolta tuntuisi...

No joo...tämmöstä ny taas tuli tähän kohtaan...

Lue lisää

Vielä tekee mieli sanoa sellainenkin asia itsestäni...liittyen menneeseen suhteeseen ihmisen kanssa jota täällä olen nimittänyt Ännäksi...

Että se suhde ei vaikuttanut mitenkään sivullisiin minun kannaltani katsoen...lapsetkin tiesivät siitä vaan, että minulla oli epämääräinen suhde jonkun miehen kanssa...

Mutta tosiaan näin jälkeenpäin ajateltuna...kyllä minua vieläkin joskus veetuttaa...miten minä saatoinkaan olla niin tyhmä...

mutta siitä olen iloinen, etten minä sentäs ollut niin tyhmä etten olisi sitä jossain vaiheessa itsekin tajunnut...

Nykyään jo alkaa tuo oma todettu tyhmyys ja sen tunnustaminen hymyilyttämäänkin...häpeä on poistunut...

Että joo...on se uhrinkin kädessä se sormi kohtalon...
että ne "pakolliset" Tuuret taas...meille uhreille...

http://www.youtube.com/watch?v=CWwiu_p1ef0

syyttömänä syntynyt kirjoitti:

Hei,

Kärsimystä seuraava.

Käytit termiä tuomitseminen

"Toisaalta jos uhrin tekoja ja käytöstä ei tuomitse, vahvistaako se uhrille sitä, että narsisti on oikeassa ja siten hänkin on toiminut oikein totellessaan narsistia?"

Ja ymmärrän kyllä sanasi merkityksen lauseessasi. Joten en usko, että termistössä on epäselvyyksiä.

Itse näen asian niin, että vastasin (tosin vähän eri sanoilla kuin nyt), että ensinnäkin en näe mitään mieltä uhrin käytöksen tuomitsemisessa;

Koen, että uhri on nimenomaan uhriutunut asemaansa niin kauan kunnes hän tiedostaa tilanteensa. Hän on uhrin asemassa ja toisen armoilla. Vastuu alkaa mielestäni siitä kohtaa kun uhriutuminen loppuu. Valitettavasti tiedostaminen ei yleensä tapahdu hetkessä, joten on vaikea määrittää milloin vastuu alkaa. Miksi tuomita tai arvottaa? Tärkeintä lienee auttaa

Auttaako ketään se, että paksunahkainen narsisti tuomitaan tai arvotetaan yhteiskunnassa tai pikemminkin yhteiskunnan jäsenten mielissä henkisistä, taloudellisista tai henkilövahingoista?

Se, että minä paheksun mielessäni jotakin ihmistä (=vaikkapa tuollaista henkilövahinkoja aiheuttavaa narsistia), ei kerro tuosta toisesta ihmisestä yhtään mitään - vaan ainoastaan minusta tai tässä tapauksessa Sinusta).

Mikä sitten auttaa?

Paksunahkainen narsisti tuskin silmäänsä räpäyttää, vaikka kuinka paheksuisin hänen tekojaan. On olemassa ihmisiä, ketkä eivät halua ottaa vastuuta teoistaan.
Tästä syystä toiseksikin koen, että on energian tuhlausta käyttää voimavaroja tällaisen ihmisen paheksumiseen tai tuomitsemiseen.

(Viha on kuitenkin eri asia. Uhrilla on oikeus vihata kiduttajaansa. Viha antaa voimaa ja tervehdyttää.)

Uhri käyttää voimavaransa tiedostamisen alettua paranemis- ja eheytymisprosessiin - kärsimystä seuraava voi tukea uhria ja vapauttaa voimavaroja toisen käyttöön (siis tietenkin vain, jos haluaa ja mikä tärkeämpää, mikäli uhri haluaa ottaa apua vastaan) .

Paheksuminen ja tuomitseminen ei vain auta oikeussalin ulkopuolella tehtynä ketään.

Lue lisää

Hmmm. Silti minusta tuntuu, että puhumme hieman eri asioista. Jonkun teon tuomitseminen tarkoittaa, että pitää tekoa vääränä. Tietynlaisen käytöksen tuomitseminen sitä, ettei hyväksy toimintaa jne.

Itse koen että vihaaminen on kyllä paljon kuluttavampaa kuin tuomitseminen. Onko vain uhrilla oikeus vihata ja onko hän todella täysin tahdoton ja tekemisistään vastaamaton tahdoton nukke? Vai onko kyseessä vähän alkoholismin kaltainen riippuvuussairaus uhrilla? Siitähän voidaan olla montaa mieltä, onko alkoholisti vastuussa alkoholismistaan, vai onko kyseessä vain sairaus.

Tietynlainen marttyyriasenne ei ole aivan niin epäitsekästä kuin uhri itse kuvittelee. Se aiheuttaa turhaa huolta ja kärsimystä läheisille. Aikuisen ihmisen pitäisi tajuta tämä. Samalla tavalla kuin muutoinkin itsetuhoiset ihmiset kuvittelevat aiheuttavansa tuskaa vain itselleen, vaikka todellisuudessa siinä on kyse todellisesta itsekeskeisyydestä ja itsekkyydestä.

Itselleni on aivan sama kuka tuomitsee tai vihaa ketä, jokaisella on oikeus tunteisiinsa. Tuosta olen kyllä samaa mieltä, että uhria täytyy tukea jne. jne. Mutta totuus on, että maailma ei pyöri VAIN uhrin ympärillä. Tuhoa ja kärsimystä aiheutuu myös heille, joilla on paljon vähemmän mahdollisuuksia vaikuttaa. Siksi nostan esiin uhrin vastuuta.

20+19=39 kirjoitti:

"Mitä pohdin oli se, missä määrin nämä teot (muillekin kuin itselleen) mahdollistava narsistin uhri on vastuussa"

Niin...kyllä uhrikin on vastuussa omista valinnoistaan/teoistaan ja tekemättä jättämisistään siinä kuin narsistikin...

Itseäni ajatellen...tuo mielipide pohjautuu avioliittoni aikoihin...jolloin olin alkoholistin puoliso....ja ajattelisin, että sitä voinee verrata myös narsistin uhrina olemiseen...vaikka entistä puolisoani en narsitiksi ole nimennytkään/ajatellutkaan...

Mutta tiedostan kyllä...miten se "kaikki" on vaikuttanut lapsiini...ja oman vastuuni siitä kannan...että annoin sen "kaiken" tapahtua...

että tavallaan välttelin siinä kohtaa vastuuta...tehdä jotain sen "kaiken" loppumiseksi...asettautumalla vuosiksi sen kärsivän alkoholistin puolison rooliin...

nyt kun lapseni ovat aikuisia olemme monesti keskustelleetkin asiasta...ja hyvin napakoita heittojakin on tullut...tyyliin teit sitten vielä lapsenkin siihen helvettiin...

mutta tuominneet he eivät ole minua, koska minä ny kuitenkin jossain vaiheessa kannoin lopulta sen vastuuni ja erosin...

enkä ole koskaan sillä tavoin syyllistänyt puolisoani kaikesta...että sekin olisi ollut hänen vikansa...että minä sallin sen kaiken tapahtua...kyllä se kärsimyskin on joskus ihan oma valinta...

"Koen, että uhri on nimenomaan uhriutunut asemaansa niin kauan kunnes hän tiedostaa tilanteensa"

Niin...allekirjoitan tuon mielipiteen...painotuksella, tiedostaa OMAN tilanteensa...siitähän se sitten lähtee...

Sitä vaan on helpompaa keskittyä siihen toiseen, tiedostaa HÄNEN tilanteensa...puhua/pyöritellä sen ongelmia...spekuloida, että jos se toinen ei tekisi/tekisi niin tai näin...niin MINUNKIN elämäni muuttuisi...MINÄ en joutuisi kärsimään...

Että joo...on se joskus vaikeaa, katsoa itseään/omaa elämäänsä ikäänkuin ulkopuolisen silmin...nähdä itsensä millainen sitä itse on...millaisen osan itse on valinnut...ja mistä syystä...

Lapsillenikin...olen yrittänyt painottaa sitäkin, että nyt kun olette aikuisia, teillä on itsellänne mahdollisuus valita...että oli se lapsuus ny mitä tahansa...niin senkään taakse ei voi kokonaan mennä...jos joku asia menee "metsään"...

Eikä taas sekään, että joskus on valinnut ns. väärin...ollut alkoholistin puoliso/haksahtanut narsistiin tarkoita, että siinä pitäisi pysyä ikuisesti ja aamen...tai etteikö tulevaisuudessa voisi/osaisi valita toisin...

Joskus mietin niinkin...että uhrin suurin ongelma taitaa olla se...ettei hän joko tiedä mitä itse elämältään haluaa...

tai uskoo, että jos kerran on valinnan tehnyt niin sitä ei voi enää muuttaa...siinä on pysyttävä vaikka miten huonolta tuntuisi...

No joo...tämmöstä ny taas tuli tähän kohtaan...

Lue lisää

Herättipä ajatuksia ja hienosti osaat analysoida omaa menneisyyttä. Huomaa että olet käynyt asioita läpi. Täytyy muistaa, ettei varmaan löydy yhtään ihmistä, joka ei olisi virheitä tehnyt ja toisaalta monesti ihminen saattaa tehdä väärät päätökset uskoen niiden olevan sillä hetkellä oikeita. Jälkeenpäin on helpompi nähdä missä meni vikaan, kuin tilanteen keskeltä.

Alunperin aloitukseni tarkoituksena ei ollut missään nimessä syyllistää uhria. Tietyllä tavalla vain pohtia, mikä on oikein ja missä menevät ymmärtämisen rajat. Ne asiat kun ovat tällaisissa tilanteissa todella vaikeita, eikä oikeita vastauksia välttämättä ole olemassakaan.

Olen myös samaa mieltä tuosta, ettei virheitään tarvitse toistaa ja aina voi valita oikein toisella kertaa. Tämä edellyttää itsensä tutkiskelua ja rohkeutta kohdata menneet. Muuten vaarana on, että tunnistaa tutun tunteen tai olosuhteen ja erehtyy luulemaan sitä "omaksi" ja turvalliseksi. Sitten helvettti on taas käynnissä uudelleen..

Kärsimystä seuraava kirjoitti:

Hmmm. Silti minusta tuntuu, että puhumme hieman eri asioista. Jonkun teon tuomitseminen tarkoittaa, että pitää tekoa vääränä. Tietynlaisen käytöksen tuomitseminen sitä, ettei hyväksy toimintaa jne.

Itse koen että vihaaminen on kyllä paljon kuluttavampaa kuin tuomitseminen. Onko vain uhrilla oikeus vihata ja onko hän todella täysin tahdoton ja tekemisistään vastaamaton tahdoton nukke? Vai onko kyseessä vähän alkoholismin kaltainen riippuvuussairaus uhrilla? Siitähän voidaan olla montaa mieltä, onko alkoholisti vastuussa alkoholismistaan, vai onko kyseessä vain sairaus.

Tietynlainen marttyyriasenne ei ole aivan niin epäitsekästä kuin uhri itse kuvittelee. Se aiheuttaa turhaa huolta ja kärsimystä läheisille. Aikuisen ihmisen pitäisi tajuta tämä. Samalla tavalla kuin muutoinkin itsetuhoiset ihmiset kuvittelevat aiheuttavansa tuskaa vain itselleen, vaikka todellisuudessa siinä on kyse todellisesta itsekeskeisyydestä ja itsekkyydestä.

Itselleni on aivan sama kuka tuomitsee tai vihaa ketä, jokaisella on oikeus tunteisiinsa. Tuosta olen kyllä samaa mieltä, että uhria täytyy tukea jne. jne. Mutta totuus on, että maailma ei pyöri VAIN uhrin ympärillä. Tuhoa ja kärsimystä aiheutuu myös heille, joilla on paljon vähemmän mahdollisuuksia vaikuttaa. Siksi nostan esiin uhrin vastuuta.

Lue lisää

"Vai onko kyseessä vähän alkoholismin kaltainen riippuvuussairaus uhrilla?"

Noh...itse olen jo monesti täälläkin tunnustautunut läheisriippuvaiseksi...jota voi kaiketi pitää opiittuna mallina...ihmissuhteisiin liittyen...keinona selvitä...toistamalla jo lapsuudessa opittua käyttäytymismallia...

"Siitähän voidaan olla montaa mieltä, onko alkoholisti vastuussa alkoholismistaan, vai onko kyseessä vain sairaus."

Tuosta asiasta olen sitä mieltä, että alkoholismi on sairaus...
mutta ihminen viime kädessä kuitenkin on vastuussa siitä, nostaako sen pullon huulilleen vaiko ei...

"Tietynlainen marttyyriasenne ei ole aivan niin epäitsekästä kuin uhri itse kuvittelee. Se aiheuttaa turhaa huolta ja kärsimystä läheisille"

Mitä taas tuohon tulee...niin tiedetään...kuten jo mainitsin..lapseni ovat joutuneet kärsimään isänsä alkoholismin lisäksi myös siitä...että äitikään ei tehnyt asioille mitään...vaan anto sen "kaiken" jatkua...ihan liian kauan...

Nyt aikuisina ovat myös kertoneet pelänneensä, että mitä sitten...miten heille käy...jos isä tappaa äidin...että joo...sitä ei silloin valitettavasti osannut ihan ajatella niitä muita...miltä heistä tuntuu missäkin kohtaa...

Noh...meilläkin kyllä elettiin välillä arkeakin. puolisoni ei sentäs juonut 24/7 ja koti oli siisti, lapset kävi koulua jne...

Että sitä kaiketi luuli, että se ns. näennäisen normit kuviot sitten riittivät lapsille...sillä tavoin etteivät kantaneet huolta vanhemmistaan...korkeintaan vain isänsä juomisesta...

totuus sitten on paljastunut paljon myöhemmin...ovat jopa suoraan kysyneet...miksi en puolustanut itseäni...miksi annoin kohdella itseäni siten...

ja ei ole vielä kauaakaan siitä, kun vanhempi tyttäreni vielä sanoi...kun oltiin samassa baarissa ja asia pikkusen vaivasi minua, että sopiiko minun hakea juotavaa...että nauti ny äiti elämästäsi, kun olet päässyt siittä helvetistä...

että kyllähän se kirpaisee...kun lapsetkin käyttävät kuvaamaan helvetti sanaa...kun puhuvat lapsuutensa perheestä...

Että totta tuokin...

"Tuhoa ja kärsimystä aiheutuu myös heille, joilla on paljon vähemmän mahdollisuuksia vaikuttaa."

mutta omia lapsiani ajatellen...olen ymmärtänyt etteivät he sillä tavoin ole jääneet menneisyytensä vangeiksi...että se olisi tehnyt heistä itsestään katkeria tai omaksumaan marttyyrin roolia...

tiedä sitten...voisiko tuohon olla syynä se, että me olemme kuitenkin kyenneet puhumaan asioista suoraan...sellaisina kuin me itse kukin olemme ne kokeneet...

Ja tiedän myös, että lapset ovat puhuneet lapsuutensa ikävistä kokemuksista myös keskenään...kuin myös joidenkin ystäviensä kanssa...

"Siksi nostan esiin uhrin vastuuta."

Että empä tiedä...mitä muuta enää voisin tehdä...
tuon oman vastuuni kannalta...itseäni ja niitä ihmisiä kohtaan...joita asia kipeimmin kosketti...

Kun taas katson että Ännä suhteestani olen vastuussa vain itselleni...

Sitä en tiedä...millaista tuhoa se aikaan Ännäni elämässä, varmaan kyllä vaikutti hänen muihin suhteisiinsa kun joutui valehtelemaan ja peittelemään pettämisiään ja minun kanssani vietetty aika/seksi oli joltain muulta pois...

mutta noiden asioden suhteen...jätän kyllä vastuun yksinomaan hänelle...

9+7=16 kirjoitti:

"Vai onko kyseessä vähän alkoholismin kaltainen riippuvuussairaus uhrilla?"

Noh...itse olen jo monesti täälläkin tunnustautunut läheisriippuvaiseksi...jota voi kaiketi pitää opiittuna mallina...ihmissuhteisiin liittyen...keinona selvitä...toistamalla jo lapsuudessa opittua käyttäytymismallia...

"Siitähän voidaan olla montaa mieltä, onko alkoholisti vastuussa alkoholismistaan, vai onko kyseessä vain sairaus."

Tuosta asiasta olen sitä mieltä, että alkoholismi on sairaus...
mutta ihminen viime kädessä kuitenkin on vastuussa siitä, nostaako sen pullon huulilleen vaiko ei...

"Tietynlainen marttyyriasenne ei ole aivan niin epäitsekästä kuin uhri itse kuvittelee. Se aiheuttaa turhaa huolta ja kärsimystä läheisille"

Mitä taas tuohon tulee...niin tiedetään...kuten jo mainitsin..lapseni ovat joutuneet kärsimään isänsä alkoholismin lisäksi myös siitä...että äitikään ei tehnyt asioille mitään...vaan anto sen "kaiken" jatkua...ihan liian kauan...

Nyt aikuisina ovat myös kertoneet pelänneensä, että mitä sitten...miten heille käy...jos isä tappaa äidin...että joo...sitä ei silloin valitettavasti osannut ihan ajatella niitä muita...miltä heistä tuntuu missäkin kohtaa...

Noh...meilläkin kyllä elettiin välillä arkeakin. puolisoni ei sentäs juonut 24/7 ja koti oli siisti, lapset kävi koulua jne...

Että sitä kaiketi luuli, että se ns. näennäisen normit kuviot sitten riittivät lapsille...sillä tavoin etteivät kantaneet huolta vanhemmistaan...korkeintaan vain isänsä juomisesta...

totuus sitten on paljastunut paljon myöhemmin...ovat jopa suoraan kysyneet...miksi en puolustanut itseäni...miksi annoin kohdella itseäni siten...

ja ei ole vielä kauaakaan siitä, kun vanhempi tyttäreni vielä sanoi...kun oltiin samassa baarissa ja asia pikkusen vaivasi minua, että sopiiko minun hakea juotavaa...että nauti ny äiti elämästäsi, kun olet päässyt siittä helvetistä...

että kyllähän se kirpaisee...kun lapsetkin käyttävät kuvaamaan helvetti sanaa...kun puhuvat lapsuutensa perheestä...

Että totta tuokin...

"Tuhoa ja kärsimystä aiheutuu myös heille, joilla on paljon vähemmän mahdollisuuksia vaikuttaa."

mutta omia lapsiani ajatellen...olen ymmärtänyt etteivät he sillä tavoin ole jääneet menneisyytensä vangeiksi...että se olisi tehnyt heistä itsestään katkeria tai omaksumaan marttyyrin roolia...

tiedä sitten...voisiko tuohon olla syynä se, että me olemme kuitenkin kyenneet puhumaan asioista suoraan...sellaisina kuin me itse kukin olemme ne kokeneet...

Ja tiedän myös, että lapset ovat puhuneet lapsuutensa ikävistä kokemuksista myös keskenään...kuin myös joidenkin ystäviensä kanssa...

"Siksi nostan esiin uhrin vastuuta."

Että empä tiedä...mitä muuta enää voisin tehdä...
tuon oman vastuuni kannalta...itseäni ja niitä ihmisiä kohtaan...joita asia kipeimmin kosketti...

Kun taas katson että Ännä suhteestani olen vastuussa vain itselleni...

Sitä en tiedä...millaista tuhoa se aikaan Ännäni elämässä, varmaan kyllä vaikutti hänen muihin suhteisiinsa kun joutui valehtelemaan ja peittelemään pettämisiään ja minun kanssani vietetty aika/seksi oli joltain muulta pois...

mutta noiden asioden suhteen...jätän kyllä vastuun yksinomaan hänelle...

Lue lisää

"Mutta totuus on, että maailma ei pyöri VAIN uhrin ympärillä. Tuhoa ja kärsimystä aiheutuu myös heille, joilla on paljon vähemmän mahdollisuuksia vaikuttaa. Siksi nostan esiin uhrin vastuuta"

Niin...korostat uhrin vastuuta...
aiheuttamastaan tuhosta ja kärsimyksestä...ketä kohtaan?

kenelle sinun mielestäsi uhrin pitäisi anteeksi pyyntönsä ja mahdolliset hyvityksensä kohdentaa ?

20+17=37 kirjoitti:

"Mutta totuus on, että maailma ei pyöri VAIN uhrin ympärillä. Tuhoa ja kärsimystä aiheutuu myös heille, joilla on paljon vähemmän mahdollisuuksia vaikuttaa. Siksi nostan esiin uhrin vastuuta"

Niin...korostat uhrin vastuuta...
aiheuttamastaan tuhosta ja kärsimyksestä...ketä kohtaan?

kenelle sinun mielestäsi uhrin pitäisi anteeksi pyyntönsä ja mahdolliset hyvityksensä kohdentaa ?

Lue lisää

No, esimerkiksi on tilanteita, joissa uhri laiminlyö lapsiaan narsistin pyynnöstä/toiveesta/painostuksesta. Hän voi katkaista välit entisiin läheisimpiin ihmisiinsä aiheuttaen suurta tuskaa ja kaipausta. Hän voi narsistia miellyttääkseen tuhlata lastensa perinnön, pantata omaisuuden tai myydä/juottaa maat. Hän voi narsistin haukkuessa hänelle läheisiä ihmisiä mennä mukaan haukkumiseen/esittää olevansa samaa mieltä mielistelläkseen narsistia.. Vain eräitä esimerkkejä mainitakseni.

Kärsimystä seuraava kirjoitti:

No, esimerkiksi on tilanteita, joissa uhri laiminlyö lapsiaan narsistin pyynnöstä/toiveesta/painostuksesta. Hän voi katkaista välit entisiin läheisimpiin ihmisiinsä aiheuttaen suurta tuskaa ja kaipausta. Hän voi narsistia miellyttääkseen tuhlata lastensa perinnön, pantata omaisuuden tai myydä/juottaa maat. Hän voi narsistin haukkuessa hänelle läheisiä ihmisiä mennä mukaan haukkumiseen/esittää olevansa samaa mieltä mielistelläkseen narsistia.. Vain eräitä esimerkkejä mainitakseni.

Lue lisää

"Vain eräitä esimerkkejä mainitakseni."

niin...voisin ajatella,
että esimerkkiesi ihminen on itsekin sillä tavalla niin sairas ettei ymmärrä...tekojensa luonnetta...

Toki jos ihminen tuntuu olevan täysin vastuuton mm. on vaara, että hukkaa kaiken omaisuutensa/antaa toiselle...niin että lasten laillinenkin omistusoikeus...toisen vanhemman puolelta on vaarassa...

niin on toki olemassa yksi keino...
yrittää saada hänet holhouksen alaiseksi...

niin voiko silloin ns. terveemmät odottaa häneltä,
että hän kantaisi vastuunsa...

Kun ymmärrämme ettei alkoholisti tai narsisti siihen kykene...niin siltä pohjalta voimme ymmärtää ettei jokainen uhrikaan aina siihen kykene...

Voimme vain surra menetettyä vanhempaamme tai omaisuuttamme...

Tuosta omaisuuden menetyksestä minulla on omakin kokemus...puolen hehtaarin tontti ja talo jossa asuimme avioliittoni aikaan, joka oli lasteni syntymäkoti...myytiin pakkohuutokaupalla puolisoni velkojeni vuoksi...

mutta en katso olevani olevani vastuussa siitäkään...
ja loppujen lopuksi...se ratkaisu oli meille kaikille helpotus...niin lapsille kuin minulle...vaikka taloudellisesti menetimme paljon...

En tiedä...joskus se syyllisen etsintä tuntuu turhaltakin...koska tuskin on olemassa yhtä ihmistä ja asiaa joka yksin olisi syyllinen kaikkeen...taustalla voi olla niin monta vaikuttavaa tekijää...

vastoinkäymiset/väärät valinnat ovat monien tekijöiden summa...aina joku kärsii tavalla tai toisella...toivottavasti kärsivä ei kuitenkaan muutu katkeraksi...ja anna toisten ihmisten väärien valintojen pilata koko omaa elämäänsä...

Jos tuntuu siltä, että asiat ovat sellaisia ettei niihin voi mitenkään itse vaikuttaa...niin ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä ne sellaisenaan...

joka toki on helpommin sanottu kuin tehty...

11+18=29 kirjoitti:

"Vain eräitä esimerkkejä mainitakseni."

niin...voisin ajatella,
että esimerkkiesi ihminen on itsekin sillä tavalla niin sairas ettei ymmärrä...tekojensa luonnetta...

Toki jos ihminen tuntuu olevan täysin vastuuton mm. on vaara, että hukkaa kaiken omaisuutensa/antaa toiselle...niin että lasten laillinenkin omistusoikeus...toisen vanhemman puolelta on vaarassa...

niin on toki olemassa yksi keino...
yrittää saada hänet holhouksen alaiseksi...

niin voiko silloin ns. terveemmät odottaa häneltä,
että hän kantaisi vastuunsa...

Kun ymmärrämme ettei alkoholisti tai narsisti siihen kykene...niin siltä pohjalta voimme ymmärtää ettei jokainen uhrikaan aina siihen kykene...

Voimme vain surra menetettyä vanhempaamme tai omaisuuttamme...

Tuosta omaisuuden menetyksestä minulla on omakin kokemus...puolen hehtaarin tontti ja talo jossa asuimme avioliittoni aikaan, joka oli lasteni syntymäkoti...myytiin pakkohuutokaupalla puolisoni velkojeni vuoksi...

mutta en katso olevani olevani vastuussa siitäkään...
ja loppujen lopuksi...se ratkaisu oli meille kaikille helpotus...niin lapsille kuin minulle...vaikka taloudellisesti menetimme paljon...

En tiedä...joskus se syyllisen etsintä tuntuu turhaltakin...koska tuskin on olemassa yhtä ihmistä ja asiaa joka yksin olisi syyllinen kaikkeen...taustalla voi olla niin monta vaikuttavaa tekijää...

vastoinkäymiset/väärät valinnat ovat monien tekijöiden summa...aina joku kärsii tavalla tai toisella...toivottavasti kärsivä ei kuitenkaan muutu katkeraksi...ja anna toisten ihmisten väärien valintojen pilata koko omaa elämäänsä...

Jos tuntuu siltä, että asiat ovat sellaisia ettei niihin voi mitenkään itse vaikuttaa...niin ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä ne sellaisenaan...

joka toki on helpommin sanottu kuin tehty...

Lue lisää

Totta, ettei syyllisten etsintä johda mihinkään, varsinkaan vanhoissa asioissa se monesti on aivan turhaa. Ja katkeruus pilaa minkä tahansa elämän. Vastoinkäymiset ja valinnat tosiaan ovat monen eri tekijän summa ja monesti niin alitajuisia, ettei sitä kukaan ymmärrä.

Ehkä elämässä parasta olisi vain pyrkiä itse hyvään ja hyväksymään tyynesti sellaiset asiat, joihin ei pysty vaikuttamaan.

Kuten aiemminkin totesin, tavoitteenani ei ollut syytellä ketään, vain pohdiskella. Kaikkea hyvää elämääsi!

Kärsimystä seuraava kirjoitti:

Hmmm. Silti minusta tuntuu, että puhumme hieman eri asioista. Jonkun teon tuomitseminen tarkoittaa, että pitää tekoa vääränä. Tietynlaisen käytöksen tuomitseminen sitä, ettei hyväksy toimintaa jne.

Itse koen että vihaaminen on kyllä paljon kuluttavampaa kuin tuomitseminen. Onko vain uhrilla oikeus vihata ja onko hän todella täysin tahdoton ja tekemisistään vastaamaton tahdoton nukke? Vai onko kyseessä vähän alkoholismin kaltainen riippuvuussairaus uhrilla? Siitähän voidaan olla montaa mieltä, onko alkoholisti vastuussa alkoholismistaan, vai onko kyseessä vain sairaus.

Tietynlainen marttyyriasenne ei ole aivan niin epäitsekästä kuin uhri itse kuvittelee. Se aiheuttaa turhaa huolta ja kärsimystä läheisille. Aikuisen ihmisen pitäisi tajuta tämä. Samalla tavalla kuin muutoinkin itsetuhoiset ihmiset kuvittelevat aiheuttavansa tuskaa vain itselleen, vaikka todellisuudessa siinä on kyse todellisesta itsekeskeisyydestä ja itsekkyydestä.

Itselleni on aivan sama kuka tuomitsee tai vihaa ketä, jokaisella on oikeus tunteisiinsa. Tuosta olen kyllä samaa mieltä, että uhria täytyy tukea jne. jne. Mutta totuus on, että maailma ei pyöri VAIN uhrin ympärillä. Tuhoa ja kärsimystä aiheutuu myös heille, joilla on paljon vähemmän mahdollisuuksia vaikuttaa. Siksi nostan esiin uhrin vastuuta.

Lue lisää

Läheisenä voin kertoa mitä tuskaa aiheuttaakaan uhri sisaruksilleen ja vanhemmilleen uskoessaan valheet. Yht´äkkiä varoittamatta katkaistaan suhde kotiperheeseen kertomatta syytä.Vain haukkumisia mitä taas onkaan tehty ja ettei hyväksytä. Ei ole tehty mitään koitettu ola hiljaa,hälytyskellot omassa päässä soiden. Ajan kanssa selviää,että tex viestit,sähköposti,puhelut ovat olleet jonkun muun käytössä kuin meidän.Niillä kerrottu uhrille kuinka me muka solvataan.Voi sitä huijauksen määrää.Tarkoituksena erottaa tämä rakas ihminen välittävästä perheestään.Hän uskoo kaiken! Ei saa nähdä lapsenlapsia eikä olla missään tekemisissä . Yritetty on ei siitä mitään tule tämä liero keksii aina uuden kolttosen jonka suorittajia olemme me,läheisemme perhe. Tuskaa,pelkkää tuskaa viikosta viikkoon ja kuukaudesta toiseen.Kuinka kauan tämä uhri jaksaa tuskallista hänenkin uskoa näitä asioita todeksi,tunteehan hän meidät omat vanhempansa ja pikkusiskonsa ja muut.

9+7=16 kirjoitti:

"Vai onko kyseessä vähän alkoholismin kaltainen riippuvuussairaus uhrilla?"

Noh...itse olen jo monesti täälläkin tunnustautunut läheisriippuvaiseksi...jota voi kaiketi pitää opiittuna mallina...ihmissuhteisiin liittyen...keinona selvitä...toistamalla jo lapsuudessa opittua käyttäytymismallia...

"Siitähän voidaan olla montaa mieltä, onko alkoholisti vastuussa alkoholismistaan, vai onko kyseessä vain sairaus."

Tuosta asiasta olen sitä mieltä, että alkoholismi on sairaus...
mutta ihminen viime kädessä kuitenkin on vastuussa siitä, nostaako sen pullon huulilleen vaiko ei...

"Tietynlainen marttyyriasenne ei ole aivan niin epäitsekästä kuin uhri itse kuvittelee. Se aiheuttaa turhaa huolta ja kärsimystä läheisille"

Mitä taas tuohon tulee...niin tiedetään...kuten jo mainitsin..lapseni ovat joutuneet kärsimään isänsä alkoholismin lisäksi myös siitä...että äitikään ei tehnyt asioille mitään...vaan anto sen "kaiken" jatkua...ihan liian kauan...

Nyt aikuisina ovat myös kertoneet pelänneensä, että mitä sitten...miten heille käy...jos isä tappaa äidin...että joo...sitä ei silloin valitettavasti osannut ihan ajatella niitä muita...miltä heistä tuntuu missäkin kohtaa...

Noh...meilläkin kyllä elettiin välillä arkeakin. puolisoni ei sentäs juonut 24/7 ja koti oli siisti, lapset kävi koulua jne...

Että sitä kaiketi luuli, että se ns. näennäisen normit kuviot sitten riittivät lapsille...sillä tavoin etteivät kantaneet huolta vanhemmistaan...korkeintaan vain isänsä juomisesta...

totuus sitten on paljastunut paljon myöhemmin...ovat jopa suoraan kysyneet...miksi en puolustanut itseäni...miksi annoin kohdella itseäni siten...

ja ei ole vielä kauaakaan siitä, kun vanhempi tyttäreni vielä sanoi...kun oltiin samassa baarissa ja asia pikkusen vaivasi minua, että sopiiko minun hakea juotavaa...että nauti ny äiti elämästäsi, kun olet päässyt siittä helvetistä...

että kyllähän se kirpaisee...kun lapsetkin käyttävät kuvaamaan helvetti sanaa...kun puhuvat lapsuutensa perheestä...

Että totta tuokin...

"Tuhoa ja kärsimystä aiheutuu myös heille, joilla on paljon vähemmän mahdollisuuksia vaikuttaa."

mutta omia lapsiani ajatellen...olen ymmärtänyt etteivät he sillä tavoin ole jääneet menneisyytensä vangeiksi...että se olisi tehnyt heistä itsestään katkeria tai omaksumaan marttyyrin roolia...

tiedä sitten...voisiko tuohon olla syynä se, että me olemme kuitenkin kyenneet puhumaan asioista suoraan...sellaisina kuin me itse kukin olemme ne kokeneet...

Ja tiedän myös, että lapset ovat puhuneet lapsuutensa ikävistä kokemuksista myös keskenään...kuin myös joidenkin ystäviensä kanssa...

"Siksi nostan esiin uhrin vastuuta."

Että empä tiedä...mitä muuta enää voisin tehdä...
tuon oman vastuuni kannalta...itseäni ja niitä ihmisiä kohtaan...joita asia kipeimmin kosketti...

Kun taas katson että Ännä suhteestani olen vastuussa vain itselleni...

Sitä en tiedä...millaista tuhoa se aikaan Ännäni elämässä, varmaan kyllä vaikutti hänen muihin suhteisiinsa kun joutui valehtelemaan ja peittelemään pettämisiään ja minun kanssani vietetty aika/seksi oli joltain muulta pois...

mutta noiden asioden suhteen...jätän kyllä vastuun yksinomaan hänelle...

Lue lisää

""Sitä en tiedä...millaista tuhoa se aikaan Ännäni elämässä, varmaan kyllä vaikutti hänen muihin suhteisiinsa kun joutui valehtelemaan ja peittelemään pettämisiään ja minun kanssani vietetty aika/seksi oli joltain muulta pois...""

Siis kuvitteleeko joku, että sekstailu hänen kanssaan olisi ollut pois joltakin toiselta/ jopa joiltakin toisilta??

Mistä voi tietää, jos hänellä oli panokavereita joka sormelle vaikka ympäri Suomea?

Miksi on niin vaikea ymmärtää, että jos on jonkun pettäjän panokaveri, olisi yhtään sen parempi kuin ne tusina muutakaan.

9+7=16 kirjoitti:

"Vai onko kyseessä vähän alkoholismin kaltainen riippuvuussairaus uhrilla?"

Noh...itse olen jo monesti täälläkin tunnustautunut läheisriippuvaiseksi...jota voi kaiketi pitää opiittuna mallina...ihmissuhteisiin liittyen...keinona selvitä...toistamalla jo lapsuudessa opittua käyttäytymismallia...

"Siitähän voidaan olla montaa mieltä, onko alkoholisti vastuussa alkoholismistaan, vai onko kyseessä vain sairaus."

Tuosta asiasta olen sitä mieltä, että alkoholismi on sairaus...
mutta ihminen viime kädessä kuitenkin on vastuussa siitä, nostaako sen pullon huulilleen vaiko ei...

"Tietynlainen marttyyriasenne ei ole aivan niin epäitsekästä kuin uhri itse kuvittelee. Se aiheuttaa turhaa huolta ja kärsimystä läheisille"

Mitä taas tuohon tulee...niin tiedetään...kuten jo mainitsin..lapseni ovat joutuneet kärsimään isänsä alkoholismin lisäksi myös siitä...että äitikään ei tehnyt asioille mitään...vaan anto sen "kaiken" jatkua...ihan liian kauan...

Nyt aikuisina ovat myös kertoneet pelänneensä, että mitä sitten...miten heille käy...jos isä tappaa äidin...että joo...sitä ei silloin valitettavasti osannut ihan ajatella niitä muita...miltä heistä tuntuu missäkin kohtaa...

Noh...meilläkin kyllä elettiin välillä arkeakin. puolisoni ei sentäs juonut 24/7 ja koti oli siisti, lapset kävi koulua jne...

Että sitä kaiketi luuli, että se ns. näennäisen normit kuviot sitten riittivät lapsille...sillä tavoin etteivät kantaneet huolta vanhemmistaan...korkeintaan vain isänsä juomisesta...

totuus sitten on paljastunut paljon myöhemmin...ovat jopa suoraan kysyneet...miksi en puolustanut itseäni...miksi annoin kohdella itseäni siten...

ja ei ole vielä kauaakaan siitä, kun vanhempi tyttäreni vielä sanoi...kun oltiin samassa baarissa ja asia pikkusen vaivasi minua, että sopiiko minun hakea juotavaa...että nauti ny äiti elämästäsi, kun olet päässyt siittä helvetistä...

että kyllähän se kirpaisee...kun lapsetkin käyttävät kuvaamaan helvetti sanaa...kun puhuvat lapsuutensa perheestä...

Että totta tuokin...

"Tuhoa ja kärsimystä aiheutuu myös heille, joilla on paljon vähemmän mahdollisuuksia vaikuttaa."

mutta omia lapsiani ajatellen...olen ymmärtänyt etteivät he sillä tavoin ole jääneet menneisyytensä vangeiksi...että se olisi tehnyt heistä itsestään katkeria tai omaksumaan marttyyrin roolia...

tiedä sitten...voisiko tuohon olla syynä se, että me olemme kuitenkin kyenneet puhumaan asioista suoraan...sellaisina kuin me itse kukin olemme ne kokeneet...

Ja tiedän myös, että lapset ovat puhuneet lapsuutensa ikävistä kokemuksista myös keskenään...kuin myös joidenkin ystäviensä kanssa...

"Siksi nostan esiin uhrin vastuuta."

Että empä tiedä...mitä muuta enää voisin tehdä...
tuon oman vastuuni kannalta...itseäni ja niitä ihmisiä kohtaan...joita asia kipeimmin kosketti...

Kun taas katson että Ännä suhteestani olen vastuussa vain itselleni...

Sitä en tiedä...millaista tuhoa se aikaan Ännäni elämässä, varmaan kyllä vaikutti hänen muihin suhteisiinsa kun joutui valehtelemaan ja peittelemään pettämisiään ja minun kanssani vietetty aika/seksi oli joltain muulta pois...

mutta noiden asioden suhteen...jätän kyllä vastuun yksinomaan hänelle...

Lue lisää

""Sitä en tiedä...millaista tuhoa se aikaan Ännäni elämässä, varmaan kyllä vaikutti hänen muihin suhteisiinsa kun joutui valehtelemaan ja peittelemään pettämisiään ja minun kanssani vietetty aika/seksi oli joltain muulta pois...""

Siis kuvitteleeko joku, että sekstailu hänen kanssaan olisi ollut pois joltakin toiselta/ jopa joiltakin toisilta??

Mistä voi tietää, jos hänellä oli panokavereita joka sormelle vaikka ympäri Suomea?

Miksi on niin vaikea ymmärtää, että jos on jonkun pettäjän panokaveri, olisi yhtään sen parempi kuin ne tusina muutakaan.

Huoh. Olen pahoillani että olet kärsinyt. Totuus on kuitenkin tavallaan, että jos tunnustat itsellesi - sinullakin olisi ollut monta mahdollisuutta valita toisin.

Se, jos joku yrittää pyytää sinua ottamaan vastuuta teoistasi, mikset lähtenyt aiemmin? Mikset tarjonnut lapsillesi vakaampaa elinympäristöä ja eväitä elämään? Vastaus on "minä olen kauhea syyllinen joooooo, syyttäkää vaan kaikki minua, voi kauheaa" (marttyyri)

Kuten raitistuva alkoholisti, myös narsistin uhri voi käydä läpi elämäänsä, todeta tehneensä myös väärin valitessaan alistua (ja samalla alistaa monet muut, jotka eivät ole "ongelmia kerjänneet") narsistiin ja tilanteeseen. Se että ottaa jatkuvan ja päättymättömän marttyyrin roolin ei johda mihinkään. Se että ajattelee reippaasti jatkossa elämän olevan paremmin, ja viisastuneen virheistään, johtaa.

Aikuisella on vastuu huolehtia itsestään. Henkisesti ja fyysisesti.

Kärsimystä seuraava kirjoitti:

Huoh. Olen pahoillani että olet kärsinyt. Totuus on kuitenkin tavallaan, että jos tunnustat itsellesi - sinullakin olisi ollut monta mahdollisuutta valita toisin.

Se, jos joku yrittää pyytää sinua ottamaan vastuuta teoistasi, mikset lähtenyt aiemmin? Mikset tarjonnut lapsillesi vakaampaa elinympäristöä ja eväitä elämään? Vastaus on "minä olen kauhea syyllinen joooooo, syyttäkää vaan kaikki minua, voi kauheaa" (marttyyri)

Kuten raitistuva alkoholisti, myös narsistin uhri voi käydä läpi elämäänsä, todeta tehneensä myös väärin valitessaan alistua (ja samalla alistaa monet muut, jotka eivät ole "ongelmia kerjänneet") narsistiin ja tilanteeseen. Se että ottaa jatkuvan ja päättymättömän marttyyrin roolin ei johda mihinkään. Se että ajattelee reippaasti jatkossa elämän olevan paremmin, ja viisastuneen virheistään, johtaa.

Aikuisella on vastuu huolehtia itsestään. Henkisesti ja fyysisesti.

Lue lisää

"Se, jos joku yrittää pyytää sinua ottamaan vastuuta teoistasi, mikset lähtenyt aiemmin? Mikset tarjonnut lapsillesi vakaampaa elinympäristöä ja eväitä elämään?"

niin käsittelin asiaa jo tuossa aiemmassa vastauksessani tähän tapaan...

"kuten jo mainitsin..lapseni ovat joutuneet kärsimään isänsä alkoholismin lisäksi myös siitä...että äitikään ei tehnyt asioille mitään...vaan anto sen "kaiken" jatkua...ihan liian kauan.."

Että kyllä minä vastuuni kannan omista virheistäni...ja tosiaan ny erosinkin jo silloin kun kaksi lastani oli vielä alaikäisiä...ja tuosta kaikesta on aikaa jo reilusti yli 10 vuotta...

"Mikset tarjonnut lapsillesi vakaampaa elinympäristöä ja eväitä elämään?"

että tuohon voin kyllä vastata, että tarjosin minä sitten...kun älysin lähteä...ettei lasteni suhteen sentäs "kaikki" pilalle mennyt jos niin luulet...

eikä minua ole kukaan syytellyt sillä tavoin...että itseni kauheaksi olisin tuntenut...että itse olen ollut itseni pahin tuomari ja syyttelijä...

ja marttyyrin roolia en ole enää kantanut vuosiin...

syytellyt ketään omista virheistäni...sen jälkeen kun olen tiedostanut mistä ne johtuvat...ja tajusin, että jos en pidä jalanjäjistä kasvoillani...miksi makaan lattialla...

että joo...haukut ny väärää vastoin parempaa tietoasi...ja haluat syyllistää ja pilkata uhreja... tuolla ..."minä olen kauhea syyllinen joooooo, syyttäkää vaan kaikki minua, voi kauheaa" (marttyyri)...

on ensimmäinen kerta kun luen tuollaisen lauseen täällä...enkä ole koskaan noin ajatellut...enkä kenenkään kuullut noin sanovan...

että jään miettimään...mikä sai sinut ny enemmänkin syyllistämään uhreja...

pelkkä turhautuminenko , siitä että joudut vaan keskustelemaan minun kanssani...joka ei hauku/syyllistä sen kummemmin narsisteja kuin uhrejakaan...syystä etei kiinostavampaa/seuraa tekemistä ole...

"Aikuisella on vastuu huolehtia itsestään. Henkisesti ja fyysisesti"

niin allekirjoitan tuon täydellisesti...

Mutta miten on itsesi laita...ikäänkuin et hyväksyisikään tuota ajatusta...kaikkia koskevaksi vaan yrität ikäänkuin keksiä keinoja vaikuttaa toisten ihmisten elämään...päätellen tuosta aloituksesi kysymyksestä...

"Miten tällaisessa tilanteessa tulisi toimia ja mikä on narsistin uhrin vastuu?"

Että voisin päätellä että sinulla on jotain hampaan kolossa ns. uhriksi kokemiasi ihmistä kohtaan...että ikäänkuin hänen kauttaan joudut sitten itsekin alisteiseen asemaan ja ottamaan osaa toisen ongelmiin...

tulemaan tänne pohtimaan heidän ongelmiaan...
mutta joku ongelma kaiketi on itselläsikin...

16+3=19 kirjoitti:

"Se, jos joku yrittää pyytää sinua ottamaan vastuuta teoistasi, mikset lähtenyt aiemmin? Mikset tarjonnut lapsillesi vakaampaa elinympäristöä ja eväitä elämään?"

niin käsittelin asiaa jo tuossa aiemmassa vastauksessani tähän tapaan...

"kuten jo mainitsin..lapseni ovat joutuneet kärsimään isänsä alkoholismin lisäksi myös siitä...että äitikään ei tehnyt asioille mitään...vaan anto sen "kaiken" jatkua...ihan liian kauan.."

Että kyllä minä vastuuni kannan omista virheistäni...ja tosiaan ny erosinkin jo silloin kun kaksi lastani oli vielä alaikäisiä...ja tuosta kaikesta on aikaa jo reilusti yli 10 vuotta...

"Mikset tarjonnut lapsillesi vakaampaa elinympäristöä ja eväitä elämään?"

että tuohon voin kyllä vastata, että tarjosin minä sitten...kun älysin lähteä...ettei lasteni suhteen sentäs "kaikki" pilalle mennyt jos niin luulet...

eikä minua ole kukaan syytellyt sillä tavoin...että itseni kauheaksi olisin tuntenut...että itse olen ollut itseni pahin tuomari ja syyttelijä...

ja marttyyrin roolia en ole enää kantanut vuosiin...

syytellyt ketään omista virheistäni...sen jälkeen kun olen tiedostanut mistä ne johtuvat...ja tajusin, että jos en pidä jalanjäjistä kasvoillani...miksi makaan lattialla...

että joo...haukut ny väärää vastoin parempaa tietoasi...ja haluat syyllistää ja pilkata uhreja... tuolla ..."minä olen kauhea syyllinen joooooo, syyttäkää vaan kaikki minua, voi kauheaa" (marttyyri)...

on ensimmäinen kerta kun luen tuollaisen lauseen täällä...enkä ole koskaan noin ajatellut...enkä kenenkään kuullut noin sanovan...

että jään miettimään...mikä sai sinut ny enemmänkin syyllistämään uhreja...

pelkkä turhautuminenko , siitä että joudut vaan keskustelemaan minun kanssani...joka ei hauku/syyllistä sen kummemmin narsisteja kuin uhrejakaan...syystä etei kiinostavampaa/seuraa tekemistä ole...

"Aikuisella on vastuu huolehtia itsestään. Henkisesti ja fyysisesti"

niin allekirjoitan tuon täydellisesti...

Mutta miten on itsesi laita...ikäänkuin et hyväksyisikään tuota ajatusta...kaikkia koskevaksi vaan yrität ikäänkuin keksiä keinoja vaikuttaa toisten ihmisten elämään...päätellen tuosta aloituksesi kysymyksestä...

"Miten tällaisessa tilanteessa tulisi toimia ja mikä on narsistin uhrin vastuu?"

Että voisin päätellä että sinulla on jotain hampaan kolossa ns. uhriksi kokemiasi ihmistä kohtaan...että ikäänkuin hänen kauttaan joudut sitten itsekin alisteiseen asemaan ja ottamaan osaa toisen ongelmiin...

tulemaan tänne pohtimaan heidän ongelmiaan...
mutta joku ongelma kaiketi on itselläsikin...

Lue lisää

Kuten olen moneen otteeseen todennut, minulla ei ole mitään tarvetta syytellä ketään. Älä ota tällaisia keskustelupalstakirjoituksia niin henkilökohtaisesti. Toisaalta jatkuva puolustuskannalla olosi kertoo siitä, ettet ole oikeasti kohdannut omaa rooliasi ja hyväksynyt vastuutasi siinä. Voin olla väärässäkin, enhän sinua tunne.

"Että voisin päätellä että sinulla on jotain hampaan kolossa ns. uhriksi kokemiasi ihmistä kohtaan...että ikäänkuin hänen kauttaan joudut sitten itsekin alisteiseen asemaan ja ottamaan osaa toisen ongelmiin..."

No aivan! Siksihän kysynkin ja kirjoitan. Ei ole mitään "hampaankolossa" tai muuten samanlaisessa kilpailu/riitelyasetelmassa, mitä yrität koko ajan luoda. Ainoastaan olen turhautunut ja huolestunut läheiseni puolesta, joka on narsistin uhri. Samalla hän kuitenkin uhriutumalla aiheuttaa kärsimystä myös koko lähipiirilleen, joka ei haluaisi olla missään tekemisissä narsistin tai hänen oireilunsa kanssa.

"tulemaan tänne pohtimaan heidän ongelmiaan...
mutta joku ongelma kaiketi on itselläsikin..."

Kyllä, tämä on ongelmani, kuten olen todennut. Tämä on keskustelu(!)palsta, ja siksi tulen tänne pohtimaan heidän ongelmiaan.

Kärsimystä seuraava kirjoitti:

Kuten olen moneen otteeseen todennut, minulla ei ole mitään tarvetta syytellä ketään. Älä ota tällaisia keskustelupalstakirjoituksia niin henkilökohtaisesti. Toisaalta jatkuva puolustuskannalla olosi kertoo siitä, ettet ole oikeasti kohdannut omaa rooliasi ja hyväksynyt vastuutasi siinä. Voin olla väärässäkin, enhän sinua tunne.

"Että voisin päätellä että sinulla on jotain hampaan kolossa ns. uhriksi kokemiasi ihmistä kohtaan...että ikäänkuin hänen kauttaan joudut sitten itsekin alisteiseen asemaan ja ottamaan osaa toisen ongelmiin..."

No aivan! Siksihän kysynkin ja kirjoitan. Ei ole mitään "hampaankolossa" tai muuten samanlaisessa kilpailu/riitelyasetelmassa, mitä yrität koko ajan luoda. Ainoastaan olen turhautunut ja huolestunut läheiseni puolesta, joka on narsistin uhri. Samalla hän kuitenkin uhriutumalla aiheuttaa kärsimystä myös koko lähipiirilleen, joka ei haluaisi olla missään tekemisissä narsistin tai hänen oireilunsa kanssa.

"tulemaan tänne pohtimaan heidän ongelmiaan...
mutta joku ongelma kaiketi on itselläsikin..."

Kyllä, tämä on ongelmani, kuten olen todennut. Tämä on keskustelu(!)palsta, ja siksi tulen tänne pohtimaan heidän ongelmiaan.

Lue lisää

Toisaalta jatkuva puolustuskannalla olosi kertoo siitä, ettet ole oikeasti kohdannut omaa rooliasi ja hyväksynyt vastuutasi siinä"

Tottakai olen puolustuskannalla...jos minulle tarjotaan tuollaista marttyyrin roolia...kuin sinä esitit tuolla..."minä olen kauhea syyllinen joooooo, syyttäkää vaan kaikki minua, voi kauheaa" (marttyyri)"

Koska en ole ollut sellainen...ja kuten jo aiemminkin totesin, en ole koskaan kuullut kenenkään toisen sanovan noin, en täällä kuin reality elämässäkään...

tunnetko sinä jonkun tuollaisen aikuisen ihmisen, joka käyttäytyy noin...

ennemminkin se minun marttyyriyteni oli sellaista...että minä vaan yritin ja yritin olla hyvä ja killti...en noussut puolustamaan oikeuksiani...

jotenkin minä uskoin/ajattelin, että puolisonikin sen huomaa ja raitistuu minun vuokseni...hän usein sanoikin humalassa että kun sä oot niin ssstanan pyhä...

noh...jossain vaiheessa tuo oma pyhyys alkoi itseäkin ällöttää niin paljon...että aloin inhota itseäni ...kun tajusin etten jaksa ja koin että ny on pakko valita...joko minä tai hän...

niin...en tiedä...noista toisten ongelmista...voiko niiden suhteen tehdä mitään...

itse ainakin olen sitä mieltä, että jos ihminen itse ei koe tarvetta muutokseen...niin ulkopuolisen muutos yritykset on tuhoon tuomittuja...

että mielummin ajattelisin että sinun asemassasi yrittäisin minimoida ne omat kärsimykseni ehkä niin etten olisi misssän tekemississä ko. ihmisten kanssa...jos ei ole aivan pakko...

Olen miettinyt samaa. Onko se miellyttämisen tarve esim. perua torjuvan vanhemman hyväksynnän hakemisesta? Mutta jos kellään ei ole mitään vastuuta mistään, vaan kaikki ovat oman lapsuutensa/traumojensa uhreja, miten mikään voi toimia? Siirrämmekö vain samaa hulluuden kehää eteenpäin? Eikö kaikilla ainakin olisi vastuu kohdata ongelmansa ja yrittää hoitaa niitä?

"Narsistin uhri (siis ihan oikean narsistin) ei käytännössä koskaan ole mieleltään täysin "terve" vaan siellä on taustalla läheas aina lapsuuden kaltoinkohtelua"

niin ehkä totta tuokin...
vaikka voimme puhua vain omasta puolestamme...

Kärsimystä seuraava kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. Onko se miellyttämisen tarve esim. perua torjuvan vanhemman hyväksynnän hakemisesta? Mutta jos kellään ei ole mitään vastuuta mistään, vaan kaikki ovat oman lapsuutensa/traumojensa uhreja, miten mikään voi toimia? Siirrämmekö vain samaa hulluuden kehää eteenpäin? Eikö kaikilla ainakin olisi vastuu kohdata ongelmansa ja yrittää hoitaa niitä?

Lue lisää

"Eikö kaikilla ainakin olisi vastuu kohdata ongelmansa ja yrittää hoitaa niitä?"

niin tuostakin olen samaa mieltä...

mutta painotus nimenomaan...omat ongelmansa...

me ihmiset usein syyllistymme siihen että yritämme hoitaa toisten ongelmia...syystä ettemme voi/uskalla kohdata omia ongelmiamme...

mutta mitä tuohon tulee...

"Mutta jos kellään ei ole mitään vastuuta mistään, vaan kaikki ovat oman lapsuutensa/traumojensa uhreja, miten mikään voi toimia? Siirrämmekö vain samaa hulluuden kehää eteenpäin?"

niin sanotaanhan jo isossa kirjassakin...isien synneistä jotka periytyvät aina kolmanteen ja neljänteen polveen saakka...

ettei se niin helppoa ole kun kaikki vaikuttaa kaikkeen...

12+5=17 kirjoitti:

"Narsistin uhri (siis ihan oikean narsistin) ei käytännössä koskaan ole mieleltään täysin "terve" vaan siellä on taustalla läheas aina lapsuuden kaltoinkohtelua"

niin ehkä totta tuokin...
vaikka voimme puhua vain omasta puolestamme...

Lue lisää

Yhdellä narsistilla on paljon uhreja, jokaisessa yhteydessä ihmisiin syntyy uhrisuhde.
Narsistia ei voi kaikissa tapauksissa paeta, joten olet pakotettu uhriksi.

ei ole totta kirjoitti:

Yhdellä narsistilla on paljon uhreja, jokaisessa yhteydessä ihmisiin syntyy uhrisuhde.
Narsistia ei voi kaikissa tapauksissa paeta, joten olet pakotettu uhriksi.

"jokaisessa yhteydessä ihmisiin syntyy uhrisuhde."

Ei kai ny sentäs...

minun näkymykseni uhri on ihminen...joka on itse kokenut itselleen tapahtuneen jotain pahaa/vääryttä...jonkun toimesta...

mutta tuskin narsistikaan ny ihan sellainen on, että jokaisellle kohtaamalleenn ihmiselle pahaa tekee...

"Narsistia ei voi kaikissa tapauksissa paeta, joten olet pakotettu uhriksi"

mitä taas tuohon tulee...
niin uhrin osakin on oma valinta...ei siihen kukaan pakota...

käsittääkseni jotkut pystyvät pitämään riittävää etäisyyttä, eivät edes kiinostu narsistista...vaikka sellainen esim. työpaikalla olisikin...

ja pysyminen parisuhteessa on oma valinta sekin...ja aikuisina vanhempaankin voi pitää etäisyyttä jos ei tyystin kykene/halua välejä katkaista...

ettei ny anneta narstille edes puheissa niin suurta valtaa, että kaikista kohtamistaan ihmisistä saisi uhreja tehtyä...

Se narsismi, mistä täällä yleensä puhutaan, on varhaisessa lapsuudessa syntynyt persoonallisuushäiriö, joka on pysyvä.

En ole alan ihminen, joten en pysty tuohon kovin hyvin vastaamaan.

Persoonallisuushäiriöitä on monia erilaisia ja niille on omat tyypilliset piirteet lueteltu. Ehdotan, että ihan googletat niin löytyy moniakin linkkejä asiasta.

En ole alan kirjoitti:

En ole alan ihminen, joten en pysty tuohon kovin hyvin vastaamaan.

Persoonallisuushäiriöitä on monia erilaisia ja niille on omat tyypilliset piirteet lueteltu. Ehdotan, että ihan googletat niin löytyy moniakin linkkejä asiasta.

Lue lisää

Itselläni diagnosoitiin vuosia sitten "depressiivinen persoonallisuushäiriö". Testi tehtiin vakavan masennuksen syvimmässä vaiheessa koska sillä haluttiin tarkempaa tietoa tilanteestani. Hoitava psykiatri sanoi jälkeenpäin, että tulos ei suinkaan tarkoita sitä, että olen kroonisesti sairastunut ko. häiriöön. Paranin masennuksesta, ja jos tuo testi tehtäisiin minulle nyt, tulos olisi hyvin toisenlainen.

Patologisen narsismin kohdalla tilanne on ymmärtääkseni toisenlainen. Häiriö on pysyvä.

Vilja-Erikan iskä oli tossukka joka ei saa minulta yhtään säälipistettä. Vaikka olen itsekin narsistien uhri niin noin vakavassa tilanteessa olisin mennyt turva-kotiin. Vilja-Erikan isä laiminlöi tyttärensä turvallisuuden täysin vaikka turvakoti tai pakeneminen olisi ollut hänellä vaihtoehtona. Asumme kuitenkin Suomessa missä on mahdollista poistua kotoa lapsen kanssa turvakotiin. Ja kun kyseessä oli äitipuoli ei hänellä olisi ollut lapseen oikeuksia.