En ole käynyt luokiota, pelkästään ammattikoulun.Nyt on vain tullut halu lähtä opiskelemaan historianopettajaksi, koska olen aina rakastanut historiaa ja se on kiinnostanut ja kiehtonut minua pienestä pitäen.
Ainut mutta tässä asiassa on ehkä se, että tarviiko tässä ammatissa kuinka paljon hyvää kielipäätä ja onko osa kirjamateriaalista englanninkiellisiä? Muuten uskosin pärjääväni opinnoissa, mutta minulla on todettu erittäin vaikea lukihäiriö 9-vuotiaana joka on osaltaan vaikkuttanut siihen että englannin kieli tuottaa minulle vaikeuksia.
En haluaisi, että unelmani kaatuisi tuohon minun lukihäiriön aiheuttamaan kompastuskiveen.
Ainut mutta tässä asiassa on ehkä se, että tarviiko tässä ammatissa kuinka paljon hyvää kielipäätä ja onko osa kirjamateriaalista englanninkiellisiä? Muuten uskosin pärjääväni opinnoissa, mutta minulla on todettu erittäin vaikea lukihäiriö 9-vuotiaana joka on osaltaan vaikkuttanut siihen että englannin kieli tuottaa minulle vaikeuksia.
En haluaisi, että unelmani kaatuisi tuohon minun lukihäiriön aiheuttamaan kompastuskiveen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Pelkäänpä että millä tahansa alalla yliopistossa joudut opiskelemaan myös, ja usein pääasiassa, englanniksi. Kirjallisuus saattaa olla vaikealukuista myös omalla äidinkielellä, joten ilman englannin kielen taitoa opiskelu vaatii erityisen paljon vaivannäköä :/ Mahdotonta ei kielen oppiminen kuitenkaan ole edes vanhemmalla iällä. Toki varsinkin vaikea lukihäiriö saattaa olla jopa esteenä. Suosittelen kuitenkin yrittämään; saatat löytää oman tavan oppia vaikeuksista huolimatta. Jos ei kuitenkaan onnistu, niin voit aina pitää historian harrastuksena, jolloin ei ole pelkoa rakkaan harrastuksen muuttumisesta epämiellyttäväksi opiskelun pakon ja kiireen vuoksi.
Kiitos kannustavasta mielipiteestä! :) Olen jotunut aina tekemään enemmän töitä lukihäiriöni takia opiskelujen suhteen. Omalla kohallani opettajat pitivät ala-ja yläasteella ihmeenä sitä, että miten minulla vahvimpia aineita oli juuri realiaineet jotka kaikki olivat 10, koska ne ovat lukuaineita niin niissä minun olisi pitänyt olla todella huono. Englankielessä ymmärrän kyllä mitä minulle puhutaan, mutta puhuminen ja tekstin kirjottaminen tuottaa sitä ongelmaa :/
Kannattaa rohkeasti yrittää, yliopistoenglannin lukeminen on hyvin erilaista kuin lukion englannin. Tarkoitus on ymmärtää, ei kääntää. Ja kirjoja ei välttämättä enkuksi niin kovin paljon ole.
Kiitos kannustavasta vastauksesta, tämä ei ainakaan menetä sitä toivoa etteikö minusta olisi siihen! :)
Ongelmasi ei ole englannin osaaminen, vaan sisäänpääsy yliopistoon.
Miten luulet pärjääväsi pääsykokeessa? Siinä vaaditaan lukion kurssien erinomaista hallintaa sekä erinomaista esseen kirjoittamista, katso vaikka tuo allaoleva, joka on kopioitu Helsingin yliopiston sivuilta.
Hakukohteen "historia (opetus suomeksi)" kokeen tehtävät koskevat Suomen ja Pohjoismaiden historiaa aikakautena 1100–1600 sekä yleistä historiaa aikakautena 500–1500. Koetta varten ei ilmoiteta mitään erityisteoksia. Koulukurssitietojen hallitsemisen lisäksi sinun on syytä tutustua myös muuhun edellä mainittuja aikakausia koskevaan kirjallisuuteen.
Kokeessa on kolme tehtävää. Tehtäviin 1 ja 2 sinun on vastattava esseetyyppisesti. Kummastakin tehtävästä voit saada 0–30 pistettä. Tehtävä 3 on soveltava tehtävä, joka perustuu koetilaisuudessa jaettavaan materiaaliin. Voit saada siitä 0–40 pistettä.
Sinun on vastattava tehtäviin suomeksi tai ruotsiksi. Olet suorittanut kokeen hyväksyttävästi, jos saat kokeesta yhteensä vähintään 40 pistettä
Ammattikoulunkin käynyt ihminen on sinne kelpaava opiskelemaan,vaikkakin juuri pääsykokeet on tehty siltä pohjalta että olet käynyt lukion! Mikä on toisaalta väärin, niitä kohtaa jotka ovat käyneet ammattikoulun, mutta haaveilevat akateemisesta ammatista. Tämä tarkoittaa sitten sitä jos kerta halajan päästä sinne yliopistoon, että minun on tehtävä enemmän töitä sen eteen.
Ja eihän se tarkoita sitä, ettenkö osaisi esseitä kirjottaa kyllähän siellä ammattikoulussakin opiskeltiin äidikieltä!
Pelkästään tarvittavan perusosaamisen testaamisesta pääsykokeissa on kyse, ei siitä, miten osaaminen on hankittu. Jos ihminen on fiksu ja viitseliäs, hän saavuttaa riittävän osaamistason vaikka omaehtoisesti. Työtä se varmasti vaatii, mutta tuo ei kai ollut mikään outo asia.
Koska kuitenkin valtaosa pyrkijöistä on ylioppilaita, niin ei liene suuri yllätys, että pääsykokeet on laadittu lukion oppimäärien mukaisesti. Vähemmistön on mukauduttava enemmistön menettelyihin.
Lähtötaso on lukion kurssien erinomainen hallinta ja siinä ei amis auta. Pitäisikö yliopistossa ensin muka kurssittaa amis-opiskelijat lukion tasolle?
Amiksen äidinkielen opetus ei vastaa lukion tasoa.
Mene vaikka aikuislukioon ja katso, miten siellä pärjäät.
Sinulla on tosiaan tässä asiassa semmonen asenne, että sinne yliopistoon kuuluvat vain lukion käyneet ihmiset. Tosi asiahan se on ettei amiksen äidinkieli ole samaa tasoa, mutta ei se tee meistä huonompi oppimaan ja opiskelemaan yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa.
Se huonompi kielenhallinta näkyy valitettavasti harjoitustyöraporteissa ja opinnäytetöissä. Tosin ei tilanne ylioppilaidenkaan osalta hurraahuutoja kaipaa. Joskus suorastaan ihmettelee, miten ihminen on voinut selvitä äidinkielen ylioppilaskokeesta, niin kökköä on tuotettu teksti.
Humanistisella puolella kielenhallinta on lisäksi kaiken a ja o, koska kaikki pohjautuu tuotettavaan tekstiin. Luonnontieteessä ja tekniikassa voi onneksi pyöritellä vähän myös matemaattisia yhtälöitä, vaikka sielläkin hyvä tekstintuottaja on etulyöntiasemassa.
Mutta ei tilanne ole korjaamaton: Lukemalla paljon muutakin kuin oppikirjoja sekä kirjoittamalla muutakin kuin pelkkää opintoihin liittyvää kielenkäyttökyky paranee olennaisesti. Tietysti kannattaa tutustua lisäksi kielenhuollon materiaaleihin, joita verkossakin on kiitettävästi saatavilla, niin voi päästä todella hyvälle tasolle.
Kukaan ei "kuulu" yliopistoon, ja siellä opiskelevat pääsykokeessa paikan saaneet.
Kannattaa olla myös realisti ja myöntää tosiasiat. Historiaa pääsee opiskelemaan vain n. 10% pääsykokeissa tosissaan olleista. Kun pohjatietoina edellytetään lukion historian osaamista ja käytännössä hissan yo-kokeesta hyvää arvosanaa, niin mistä amiksessa ne tiedot hankitaan?
Äikän kursseja lukiossa käydään 9 + pakollinen yo-koe, jota varten harjoitellaan runsaasti. Amiksessa 4 pakollista, kyllä siinä on taidoissa eroa. Amiksessa opitaan ammattiin tarvittavia taitoja, lukiossa keskitytään korkeakouluopinnoissa tarvittaviin asioihin.
Olisiko kivempi, jos kaikki täällä vain hehkuttaisivat, "joo, ihan helposti pelkällä amispohjalla yliopistoon, ei siinä tarvita kuin lähihoitajan/lvi-asentajan/kampaajan/suurtalouskokintutkinto. Koko opetus tähtää käytännölliseen, eikä niin teoria/lukupainotteiseen ammttitutkintoon. Itse et taida ammattitutkintoa kovin korkealle arvostaa.
Pyri ihmeessä, mutta yritä tajuta, että yksin et tarvittavia tietoja ja taitoja kyken hankkimaan.
"Kun pohjatietoina edellytetään lukion historian osaamista ja käytännössä hissan yo-kokeesta hyvää arvosanaa, niin mistä amiksessa ne tiedot hankitaan?"
Kyllähän ihminen ne tiedot hankkii ihan itse, ei se lukio-opettaja niitä kenenkään päähän kaada! On ne tiedot varmasti helpompi opiskella lukion penkillä, mutta mahdotonta se ei tosiaankaan ole itsenäisesti muun opiskelun taikka työn ohessa.
Ap:lla on hieno asenne, hän tietää, että töitä tarvii lujasti tehdä, jos opiskelemaan haluaa. Miksi lannistaa häntä väittämällä, että se on mahdotonta pelkän itseopiskelun varassa? Amis ei tee kenestäkään tyhmää tai kykenemätöntä hankkimaan tietoa itse.
Anne muistutti hyvin, että muitakin vaihtehtoja on, jos yliopiston ovet eivät aukea. Kannustan ap:ta kuitenkin panostamaan unelmaansa kunnolla, jos ei onnistu, niin ei ainakaan tarvitse katua sitä, että jätti yrittämättä.
En omaa kokemusta lukihäiriöstä, mutta uskoisin, että siinäkin tilanteessa englanninkielisen kirjallisuuden lukeminen helpottuu, kun siihen tottuu. Kun kerta olet kiinnostunut aiheesta, niin ota vaikka jokin mielenkiintoinen kirja iltalukemiseksi, niin totut tekstiin nopeammin. :) Pidän peukkuja, että pääset opiskelemaan haluamaasi alaa!
Kyllä minä kuule sitä ammattitutkintoa arvostan! Miksi muuten olisin käynyt amiksen, ja valmistunut sieltä luokkani toiseksi parhaimmilla papereilla ravintolakokiksi! Neljä vuotta olen tehnyt töitä kokkina, ja suurella intohimolla. Enkä ole kyllästynyt työhöni edelleenkään. Haluan vain uutta haastetta elämääni ja opiskella minulle rakasta historiaa lisää. Ja en tosiaankaan ole odottanut seuraavaa hehkutusta kaikilta"joo, ihan helposti pelkällä amispohjalla yliopistoon, ei siinä tarvita kuin lähihoitajan/lvi-asentajan/kampaajan/suurtalouskokintutkinto. Kerta se on nuilla kaikilla ammattinimikkeen omaavilla ihmisillä mahdollisuus hakea ja päästä sinne yliopistoon. Ja jotka ovat sinne päässeet osoittavat sen, että se onnistuu vaikka voikin olla vaikiampaa.
Eli voithan harkita siis myöhemmin työpaikkaa esim. museossa, museovirasto, opas jossain historiallisessa kohteessa, arkeologi
mene avoimeen yliopistoon lukemaan historian kursseja
vaihtoehtoja on, kannattaa laajentaa tota sun valintaasi, koska jos intohimo on historia niin työpaikkoja on siinäkin paljon.
lykkyä tykö.
Ja jos et pääse yliopistoon aina on perus ja ammatti tai erikoisammattitutkinot.
Aluksi haluan sanoa, että olen iloinen siitä, että olet unelmoiva ihminen. Kuitenkin meidän täytyy miettiä asiaa realistisesti.
Aloitetaan pääsykokeiden arvostelijoista. He kiinnittävät huomiota asiasisältöön, tekstin johdonmukaisuuteen ja eheyteen. Lisäksi se kiinnittävät huomiota myös kirjoitusasuun. Sanoit, että sinulla on vaikea lukihäiriö. Se vaikuttaa niin kirjoitustaitoon kuin myös luetun ymmärtämiseen ja lauserakenteiden havaitsemiseen. Vaikka pystyisit omaksumaan tarpeeksi tietoa pääsykokeisiin, niin pääsykoetilanne on ajallisesti rajattu. Joudut tuottamaan tekstin nopeasti. Voit lähteä miettimään asiaa tältä kannalta: kuinka kauan sinulla kesti kirjoittaa tämä palstakirjoitus? Löydätkö virheet tästä sinun kirjoittamasta otsikosta? : "Halutaan tietää että minkälaista on opiskelle historianopettajak"
Toiseksi sanoit, että haluat opettajaksi. Opettajan ammatissa sinun pitäisi pystyä tarkistamaan toisten teettämät tekstit ja korjaamaan virheet. Lisäksi sinun pitäisi pystyä tekemään eheät tuntikokonaisuudet ja oppimateriaalit sekä näyttämään malliesimerkkiä hyvästä suomen kielen käytöstä.
Kaiken kaikkiaan toivon sinulle kaikkea hyvää. Jos historia on todella oma alasi, niin voithan aina kehittää itseäsi menemällä lähimpään kirjastoon ja lainaamalla sinua kiinnostavia historian kirjoja. Voihan olla, että olet ajan saatossa saavuttanut asiantuntijatasoisen tietotason, ja se taas tuo sinulle lisää mahdollisuuksia opiskelujen ja uran suhteen.
Kyllä minä ne virheet huomasin, heti kun olin painanut enteriä. Pilkku sieltä puuttuu, A:aan olen painanut vahingossa e:eksi ja opettajaksi on sen takia jäänyt tuollaiseksi koska kenttään ei voinut enään kirjottaa. Muiden teksteissä huomaan kirjotusvirheet heti. Ja voin sanua, että elämäni kouluajalle on sattunut muutama opettaja, joilla ulossaanti oli erittäin vaikeeaa ja heillä oli paljon paljon enemmän kirjotusvirheitä kuin minulla. Kiitos muuten kannustavasta mielipiteestä! :)
historia on tosiaan ihan semihaluttu ala että voit inohtaa saman tien.....
Mutta minkä takia se on haluttu? Ei ainakaan työllistymisen, vaikka historia on tässäkin suhteessa hivenen parempi ala kuin kulttuuriantropologia tai teoreettinen filosofia.
Voihan historian opiskelu tietysti olla kivaa, mutta kun se elantokin pitäisi ihmisen hankkia.
Kannustan sinua tekemään parhaasi, jotta pääset opiskelemaan haluamaasi alaa. Aikaisemmiin mainittu avoin yliopisto, ja niin sanotut "väyläopinnot" voivat auttaa sinut yliopistoon. Tämä tarkoittaa sitä, että tietyn opintopistemäärän suoritettuasi, voit hakea yliopistoon ns. erilliskiintiössä vaikka et ylioppilas olisikaan.
Nykyään pääsykokeissa otetaan erityisryhmät huomioon, ja kokeen tekemiseen on mahdollista saada lisäaikaa.
Erityisoppijoille on myös tehty äänikirjoja, jos lukeminen on hankalaa.
Kannattaa käydä tsekkaamassa esim. http://www.celia.fi/korkeakouluopiskelijat.
Tsemppiä!!
Terveisin itsekin lukihäiriöinen yliopisto-opiskelija, joka valmistuu kohta opeksi
Kerro enempi, miksi se on semihaluttu ala? Kerta työllistyminen ei tosiaan ole hyvä ja, kun kaikki loppujen lopuksi "vihaa" ja se on niin turha aine
Olet varmasti käynyt lukion vai.....? Jos olet käynyt sen, jouduitko kärsimään lukihäiriöstäsi? Missä yliopistossa opiskelet, valmistutko luokanopettajaksi vai aineenopettajaksi?Itse en 23-vuotianaa kärsi siitä muuten, kuin vain matiikan ja vieraiden kielten saralla (puhuminen ja kielioppi). Ymmärrän kyllä mitä minulle esim. englanniksi puhutaan ja tekstiä osaan suomentaa, mutta se puhuminen takaisin ja kirjoittaminen (kielioppi) Yläasteella minulla oli todella inhottava englanninopettaja (3 vuotta sama), joka ei ymmärtänyt lukihäiriötäni ollenkaan.Hän vähätteli sitä.Kun pyysin, että haluan erityisopetukseen englannista, että oppisin etes jotain. No sinne erityisopetukseen pääsin vasta 9-luokalla. Kiitos tuosta linkistä uskon, että siitä on minulle apua! :) Ja kiitos paljon tsempistäsi! Ihailen sinua kyllä valtavasti, että olet elävä esimerkki siitä, että meistä lukihäiriöstä kärsivistä on myös opiskelemaan yliopistoon ja opettamaan. Sinusta tulee hyvä opettaja,koska pystyt ymmärtämään ja samaistumaan ihmiseen jolle oppiminen on vaikeea! :) Mehän emme kerta itse voi tälle lukihäiriölle mitään, ja että meillä oppiminen kestää joissakin asioissa kauemmin! Ja onhan esim. Ruotsin kuninkaalla ja Albert Einsteinilläkin lukihäiriö,ja heitä ei kukaan ole pitänyt tyhminä!
Ammattikoulupohjalta on täysin mahdollista päästä yliopistoon, ei siihen lukiota tarvita. Itselläni pohjalla ammattikoulu, ja nyt gradua vaille valmis maisteri. Filosofiaa, psykologiaa ja elämänkatsomustietoa olisi pätevyys sekä tarkoitus alkaa opettamaan, lukiossa tietenkin, koska pedagogiset opinnotkin tuli siinä samassa suoritettua. Älä vain lannistu, kaikkea hyvää sinulle :)
Mihin ammattiin valmistuit ammattikoulusta, ja missä yliopistossa opiskelet? Mitä muita vinkkejä sinulla olisi minulle?
Ja en tosiaankaan lannistu! Sinullekki kaikkea hyvää ja toivottavasti saat gradun pian valmiiksi! :)
Itsekin yliopistosta valmistuneena voin sanoa, että ei siellä tarvita jotain yli-inhimillistä älykkyyttä tai vastaavaa. Ahkeruus, kiinnostus ja työntekomainen asenne auttavat tosi pitkälle. Se, ettei aamulla ensimmäiseksi mieti, että kiinnostaako opiskelu tänään vai pitäisikö luppopäivän vaan nousee ylös ja alkaa hommiin.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mikä sinua historiassa kiehtoo? Jokin tietty aikakausi, maa...?
Kuinka paljon olet jo aiheeseen perehtynyt?
Se on vaan niin ihana aine, ja siinä oppii aina jotain uutta! Ja on ihan sama minkä maan historia tai aikakausi on kyseessä! Ja ilman historiaa, meillä ei olisi mitään ja meitä ei olisi olemassa! Ja asiaan en ole nyt ehtinyt hirveäti perehtyä, koska minulla on ollut tässä muutto.Mutta aioin perehtyä nuihin avoimen yliopiston tarjontaan, ja hakea ensi keväänä sinne yliopistoon.
Missä aineessa yliopistoissa opetetaan poikkeuksellisesti lopullinen totuus, ettei tarvitsisi uutta oppia? Teologiassa?
Matematiikassa
Kerropa sitten, mikä on viidenkymmenen vuoden päästä matematiikkamaailmaa puhuttavin ja tuoreimman Fieldsin mitalin saanut läpimurto, kun lopullisen totuuden tiedät.
Perehdy nyt ensin lukion historian kursseihin, niin saat pohjaa opinnoillesi. Lukihäiriöinen jos olet, suosittelen vakavasti aikuislukiota, jossa saat myös kokeiden kautta harjoitusta kirjoittamiseen.
Yliopiston historian opetus poikkeaa aika lailla tähän astisista opinnoistasi. Pääpaino on lukemisessa, ei käytännössä.
Kannattaa katsoa vanhoja ylioppilaskoetehtäviä, niin tietää hieman lähtötasoa. Jos osaa vastata kiitettävästi niihin, osaa vastava melko varmasti kiitettävästi myös pääsykoe kysymyksiin.
Tässä linkki vanhoihin historia kokeisiin http://abitreenit.yle.fi/yo-kokeet/Historia
Kannattaa myös katsoa asiantuntijan vastauksia ja miettiä olisiko itse tullut vastattua samalla tavalla.
Oletko muuten ajatellut historian aineenopettajuutta vai ihan luokanopettajan ammattia? Mihin yliopistoon veinasit hakea (tällä ajattelen vain hakijamäärää, yliopiston kokoa, jne)?
ei tuu onnistumaan mikset menny lukioon urpo
samaa voisi sanoa niistäkin jotka ovat käynneet lukion,ja menevät sen jälkeen amikseen että he ovat urpoja! sen ajan minkä haaskasi lukioon, olisi siinä ajassa jo opiskellut itselleen ammatin!
se on totta kannattaisi miettiä vähän että mitä haluaa ennen kuin lähtee opiskelemaan. minusta lukio ja amis on ihan yhtä arvokkaita ja arvostettavia mutta jos historianopettajaksi haluaa niin silloin amis on aika huono valinta :)