Mitkä asiat...

..mielenkiintoni kohteena ihmiset ja elämä.

Tähän vahvasti liittyneenä taide (näyttämö- ja kuvataide ym.), joka oivasti kuvaa aikansa ilmiöitä, epäkohtia ja myös kauneutta.

Psykologia on aina kiinnostanut. Ihmisten toiminta ja mielenliikkeet. Kansankiihottajista mietiskelijöihin..;)

Hyvyys ja oikeus ovat myös olleet matkakumppaneinani läpi elämän. Nuorena teininä kirjoitin päiväkirjaani; Olen oikeustaistelija.

Enpähän ole ihan varma, onko minulla ollut koskaan minkäänlaista johtotähteä elämässä ohjaamassa tietäni. Olen kuunnellut vaihtelevasti sydäntäni ja käyttänyt välillä myös päätäni. Suurin osa elämästäni on ollut jonkinlaista odottelua. Olen aina odottanut jotakin, parempia aikoja, sitten kun jne. Samalla olen ollut huolissani ja pelännyt sitä, että elämäni muuttuu. Olen kai tavallaan aika vähään tyytyväinen, ja ehkä minunkin pitäisi pyrkiä selkiyttämään omat tavoitteeni ja opetella tekemään työtä niiden saavuttamiseksi. Eihän mitään tapahdu omia aikojaan, muuta kuin vanheneminen.

Minullakin oli aikoinaan paha kolmenkympin kriisi, jolloin pohdiskelin omaa elämää ja saavutuksiani. En tiedä vieläkään, mikä tässä elämässä on tärkeinta, mutta pienilläkin asioilla on merkitystä. Monesta pienestä asiasta saa sisältöä elämäänsä ihan riittämiin. Tajusin joskus teini-ikäisenä, etten voi olettaa saavani vastausta elämän ongelmiin muilta ihmisiltä, vaan vastaus pitää löytyä itseltä. Nyt vähän vanhempana ymmärrän, ettei vastauksia tarvitse etsiä aina ihan yksin, vaan joskus myös toisten avulla ja yhdessä toisten kanssa. Ihminen aina välillä luulee päässeensä johonkin päätepisteeseen pohdinnoissaan ja etsinnöissään, mutta kaikki nuo päämäärätkin ovat vain välivaiheita. Olemme matkalla jonnekin, ehkä kohti ymmärryksen rauhaa, jolloin kaikki selviää.

Maku on hieman vaihtunut teiniajoista, mutta itsessään musiikin kuuntelu on ollut aina intohimoni. Yhditän kaikki tapahtumat biiseihin ja löydän biiseistä myös ihmisiä. Joku tietty biisi tuo mieleen jonkin ihmisen tai tapahtuman - parhaassa tapauksessa molempia.

Tiedän ainakin sen, että vanhat kiinnostuksen kohteeni, ja eritoten intohimoni kuvalliseen luomistyöhön, ovat säilyneet 16-vuotiaasta lähes muuttumattomina, elleivät jopa voimistuneet. Viimeisen vuoden aikana elämä on vain puristanut minusta ulos kaiken energian niin että hädin tuskin edes muistan millaista on kiinnostus, saati intohimo. :(

Uskoisin joskus kuitenkin tästä vielä toipuvani, ja tuskin muutun sen kummemmaksi. Edelleenkin, jos vain saan kerättyä siihen tarpeeksi energiaa, onnistunut luomistyö herättää niitä samoja ilon, ylpeyden ja innostuksen tunteita kuin ennenkin. Veistosta voi vuolla ja hioa, mutta puu säilyy samana.