Tästä tulee pitkä tarina, toivottavasti edes joku tälle sivulle eksynyt jaksaa lukea tämän loppuun saakka...
Olen ollut hoikkavartinen jo aivan pienestä pitäen, koska koko tähänastisen ikäni (16wee) ajan olen rakastanut kaikenlaista liikuntaa. Olen harrastanut aktiivisesti joukkuevoimistelua jo kahdeksan vuotta, jonka ohella tulee käytyä myös paljon kuntosalilla ja lenkillä. Kaiken lisäksi olen auttamaton perfektionisti, ja täydellisyyteen tähtäävät pyrkimykseni kohdistuvat paitsi kouluun, mutta myöskin ulkonäöllisiin seikkoihin. En tarkalleen tiedä, milloin aloin tarkkailla painoani ja peilikuvaani... Mutta joka tapauksessa silloin kaikki alkoi mennä pieleen. Tilanne "karkasi" käsistä tämän vuoden alussa, jolloin isästäni eronnut äiti muutti yhteen miesystävänsä kanssa vieden minut tietenkin mukanaan. Aloin vihaamaan äitiäni, hänen miesystäväänsä, ja sitä, että hän sotki elämäni viemällä minut perässään keskelle asfalttiviidakkoa, vaikka luonto on urheilun ohella yksi tärkeimmistä henkirei'istäni. Masennuin ja se johti syömättömyyden puhkeamiseen. Ruoka etoi ja oksetti. Heinäkuuhun asti elin lähes pelkän veden voimalla. Kuitenkin minun oli pakotettava itseni syömään, että jaksaisin urheilla. Sen vähäisen ruokamäärän, jonka söin, söin yksin. En halunnut muita lähelleni. Se vain ärsytti minua ja etenkin äitini läsnäolo sai minut jättämään ruokani koskemattomaksi. Vähitellen kuitenkin nälän tunne heikkeni olemattomaksi, eikä syömisestä tullut juuri mitään.
Noin kuukauden päivät takaperin tilanteeni sai uuden käänteen, kun minulle maailman rakkain ihminen, itseäni muutaman vuoden vanhempi sisareni (itsekin bulimian ja anoreksian läpikäyneenä) ilmaisi huolensa laihtumistani kohtaan. Sanoi, että minun pitäisi syödä, etten kuihtuisi kokonaan pois. Hän jatkoi vielä, että nainen on se, jolla on muotoja. Ei sellainen hento olio, jonka vähäinenkin tuulenpuuska saa hajoamaan.
Ne olivat pienet sanat, mutta ne koskettivat syvältä. Todella. Puheellaan hän sai minut tajuamaan, että minun olisi todella yritettävä syödä. Edes vähäsen ja aina asteittain enemmän. Nyt olenkin saanut jo hieman otetta syömisrutiinista, mutta aamupalaa en edelleenkään syö. Alas menee ainoastaan pari pientä kupillista kahvia ja nekin vain sen takia, että herääminen olisi helpompaa. Olen yrittänyt lisätä painoani (ennen "lihotuskuuria" 39kg/166cm, nyt 42kg/166cm) hitaasti, mutta varmasti. Pyrin syömään proteiineja, kaikenlaisia kasviksia ja marjoja sekä vähän leipääkin. Vatsani on kuitenkin niin pieni, että voin syödä kerrallaan vain pieniä määriä ruokaa. Sen takia olenkin aloittanut makeisten napostelun pitkin päivää. Se on kyllä huono tapa, enkä suosittele sitä kenellekään, mutta anorektisen laihan olemuksen poistamisen tiellä se on auttanut eteenpäin.
Nykyään suurin haaveeni ja tavoitteeni on vielä tulla sopusuhtaiseksi ja sopivasti muotoja omaavaksi naiseksi. Se päätökseni pitää, ja jos totta puhutaan, niin kadulla vastaan kävelevät silmiinpistävän laihat henkilöt saavat minut tuntemaan itseni onnekkaaksi. Onnekkaaksi sen takia, että tajusin oman tilani vakavuuden ajoissa ja huomasin, että laihuus ei ole kaunista. Olen myös ymmärtänyt sen, että ihminen itse on se, joka päättää, mitä omalla elämällään tekee. Ketä tahansa meistä voi johdatella suuntaan jos toiseenkin, mutta päätöksiä ei kukaan muu tee puolestaan. Minulla on vielä koko ihana elämä elettävänäni, ja minä haluan elää sen täysillä! Nautiskellen.
Kaikki kunnia Sinulle, kun jaksoit lukea koko pitkän tarinani loppuun saakka. Kiitos!
P.S. Kommentteja saa ja pitääkin lähettää, jos siltä tuntuu.
Haluan elää!
15
986
Vastaukset
- nadie
Tarinasi tuntui tutulta sillä olen itse sairastanut syömishäiriöitä 6 vuotta, 15-vuotiaasta lähtien. Ensin bulimiaa joka muuttui anoreksiaksi ja jälleen bulimiaksi.
Oli mukava huomata että siskosi sanat saivat sinut tajuamaan asian vakavuuden, saat olla onnellinen että ymmärsit sen ennen kuin oli liian myöhäistä :)
Toivon sulle kaikkea hyvää ja jatka samaan malliin, liiallisessa laihuudessa ei ole mitään tavoiteltavaa. Hyvää syksyä..:)- Kyllikki
Oli mukavaa, että edes joku jaksoi vaivautua muuhunkin kuin pelkkään lukemiseen. Olet oikeassa kirjoittaessasi, että 'liiallisessa laihuudessa ei ole mitään tavoiteltavaa'. Onko kukaan koskaan sanonut, että anorektikon vartalo on vastustamattoman kaunis ja tavoittelemisen arvoinen? En usko, että on. Laihimmillani ollessani suorastaan vihasin peilikuvaani, siitä näkemääni ruipeloa ja kuihtunutta vartaloa, jonka halusin olevan kaunis. Sitä se ei todellakan ollut. Halusin tehdä asialle jotain, mutta en kertakaikkiaan pystynyt. Voimani eivät riittäneet siihen, kun oman mieleni koossapitämiseen kului niin paljon energiaa. Itkin lähes päivittäin, mutta en antanut muiden ikinä nähdä minua surullisena. Se olisi ollut ennenkuulumatonta! Minunhan tuli aina olla se ilopilleri ja vitsinveistäjä. Nyt olen kuitenkin huomannut, ettei näin tarvitse olla. Omat tunteensa tulee pystyä tuomaan esille - olivat ne sitten hyviä tai pahoja. Jos sulkee kaiken katkeruutensa ja kokemansa pahan sisälleen, se paatuu rintaan ja tuntuu ainaisena palana kurkussa. Ajan kuluessa se syöpyy aina vain syvemmälle, kunnes lopulta niiden esille tuominen on käynyt mahdottomaksi. Ne kalvavat mieltä aina uudestaan, uudestaan ja uudestaan, kunnes kaikki se paha menettää voimistuessaan sanat jääden rintaan käsittämättömän viiltäväksi tuskaksi, jota vastaan omin avuin taisteleminen on tuomittu epäonnistumaan.
Surukseni saan huomata tällä sivulla surffaillessani paljon sellaisia syömishäiriöistä kärsiviä kirjoittajia, jotka eivät ole läheskään yhtä onnekkaita kuin itse olen. Suorastaan hävettää, että edes ylipäätään kirjoitin tänne mitään "onnellisesta loppuelämäni alusta". Toisaalta tunnen osoittavani kaikille oravanpyörään joutuneille, että niin kauan kuin on elämää, on myöskin toivoa. Aika kliseistä, mutta ellei se olisi totta, niin ei sanottaisi.
En todellakaan halua ajaa ketään epätoivoon, ajattelemaan ettei pysty. Totuushan on , että jokainen pystyy, jos ei yksin, niin jonkun läheisen tai vaikka lääkärin avustuksella. Enhän minäkään yksin elämäni suuntaa kääntänyt, vaan tarvitsin tiennäyttäjän. Ei hän tehnyt päätöstä puolestani, minä itse astuin tielle, jota hän osoitti. Olen aina tiukasti vannonut, että en ole johdateltavissa, sillä haluan itse päättää omasta elämästäni enk tanssia kenenkään pillin mukaan. Nyt joudun kuitenkin syömään sanani, sillä sokealla hetkellä johdattelu ja pillinsoitto veivät minut oikeaan suuntaan.
Hyvää syksyä sinullekin ja kaikkea muutakin hyvää, mitä nyt toiselle ihmiselle vain voi toivoa! ;) - nainen30v
Kyllikki kirjoitti:
Oli mukavaa, että edes joku jaksoi vaivautua muuhunkin kuin pelkkään lukemiseen. Olet oikeassa kirjoittaessasi, että 'liiallisessa laihuudessa ei ole mitään tavoiteltavaa'. Onko kukaan koskaan sanonut, että anorektikon vartalo on vastustamattoman kaunis ja tavoittelemisen arvoinen? En usko, että on. Laihimmillani ollessani suorastaan vihasin peilikuvaani, siitä näkemääni ruipeloa ja kuihtunutta vartaloa, jonka halusin olevan kaunis. Sitä se ei todellakan ollut. Halusin tehdä asialle jotain, mutta en kertakaikkiaan pystynyt. Voimani eivät riittäneet siihen, kun oman mieleni koossapitämiseen kului niin paljon energiaa. Itkin lähes päivittäin, mutta en antanut muiden ikinä nähdä minua surullisena. Se olisi ollut ennenkuulumatonta! Minunhan tuli aina olla se ilopilleri ja vitsinveistäjä. Nyt olen kuitenkin huomannut, ettei näin tarvitse olla. Omat tunteensa tulee pystyä tuomaan esille - olivat ne sitten hyviä tai pahoja. Jos sulkee kaiken katkeruutensa ja kokemansa pahan sisälleen, se paatuu rintaan ja tuntuu ainaisena palana kurkussa. Ajan kuluessa se syöpyy aina vain syvemmälle, kunnes lopulta niiden esille tuominen on käynyt mahdottomaksi. Ne kalvavat mieltä aina uudestaan, uudestaan ja uudestaan, kunnes kaikki se paha menettää voimistuessaan sanat jääden rintaan käsittämättömän viiltäväksi tuskaksi, jota vastaan omin avuin taisteleminen on tuomittu epäonnistumaan.
Surukseni saan huomata tällä sivulla surffaillessani paljon sellaisia syömishäiriöistä kärsiviä kirjoittajia, jotka eivät ole läheskään yhtä onnekkaita kuin itse olen. Suorastaan hävettää, että edes ylipäätään kirjoitin tänne mitään "onnellisesta loppuelämäni alusta". Toisaalta tunnen osoittavani kaikille oravanpyörään joutuneille, että niin kauan kuin on elämää, on myöskin toivoa. Aika kliseistä, mutta ellei se olisi totta, niin ei sanottaisi.
En todellakaan halua ajaa ketään epätoivoon, ajattelemaan ettei pysty. Totuushan on , että jokainen pystyy, jos ei yksin, niin jonkun läheisen tai vaikka lääkärin avustuksella. Enhän minäkään yksin elämäni suuntaa kääntänyt, vaan tarvitsin tiennäyttäjän. Ei hän tehnyt päätöstä puolestani, minä itse astuin tielle, jota hän osoitti. Olen aina tiukasti vannonut, että en ole johdateltavissa, sillä haluan itse päättää omasta elämästäni enk tanssia kenenkään pillin mukaan. Nyt joudun kuitenkin syömään sanani, sillä sokealla hetkellä johdattelu ja pillinsoitto veivät minut oikeaan suuntaan.
Hyvää syksyä sinullekin ja kaikkea muutakin hyvää, mitä nyt toiselle ihmiselle vain voi toivoa! ;)..harvinaisen kypsä ja fiksu tyttö ikäiseksesi. Kaikkea hyvää sinulle! :)
- Kyllikki
nainen30v kirjoitti:
..harvinaisen kypsä ja fiksu tyttö ikäiseksesi. Kaikkea hyvää sinulle! :)
... sillä tuo pieni kommentti lämmitti mieltä todella. :) Olen todellakin nähnyt, kuinka syömishäiriö voi riuduttaa. Sivusta katsominen sattuu etenkin silloin, jos tämä itseään kiduttava on oma sisko... Toinen siskoni selvisi (kuten jo mainitsinkin) anoreksiabulimiastaan erinomaisen hyvin ja on nyt terveempi kuin koskaan. Asiaan vaikuttaneen kuitenkin melko vahvasti se, että siskoni on kohta valmis lääkäri eli hän on siis nähnyt osastoilla hoitoon otettuja syömähäiriöpotilaita ja sen mukana myöskin tajunnut sen todellisuuden, että syömishäiriö voi TODELLA tappaa. Itse olin aina siskoni tukena ja autoin häntä parhaani mukaan selviämään, enkä olisi ikinä uskonut moisen vitsauksen hiipivän itseeni. Toisin kuitenkin valitettavasti kävi. Mutta onneksi siskoni, jota kerren olin auttanut, teki vastapalveluksen ja auttoi puolestaan minua. Olen siitä niin kiitollinen! :)
Minulla on vielä toinenkin sisko, joka sairasti myöskin monta vuotta sitten bulimian, mutta selvisi hänkin siitä. Sairaus kuitenkin uusi muutaman vuoden jälkeen ja hän on sairastanut uusimisvaihetta jo reilut kaksi vuotta. Yritän auttaa häntäkin, mutta tämä toinen siskoni on luonteeltaan niin itsepäinen, että jos joku edes yrittää neuvoa häntä, kun hän luulee tekevänsä oikein, hän huutaa niin että ei edes uskalla mainitakaan asiaa uudelleen. Ja jos kovin monesti uskaltaudut 'kielletylle alueelle', niin se on välit poikki. Nykyään hän ei pidäkään minuun yhteyttä juuri lainkaan, vaikka itse ainakin yritän... Hän ei halua apua. Se on pelottavaa, sillä syömishäiriöinen itse uskoo elävänsä terveellisesti, vaikka todellisuudessa hänen ruumiinsa kärsii. Ja kärsimys ja ahdistus vain pahentavat tilannetta... Aion kuitenkin joka tapauksessa soitella siskolleni ja jutella aivan arkipäiväisistä asioista, kuten ketkä tahansa tavallisetkin ihmiset. Toivottavasti se ainakin auttaa edes jollain tapaa..
Näiden asioiden (vanhempien ero, siskojen sairaudet oma) kanssa on kyllä todellakin ollut pakko vain selvitä, ja ennenkaikkea OPPIA niistä, kasvaa viisaammaksi. Ja ennenkaikkea käyttämään omaa järkeään ja tajuamaan sen, että elän vain kerran. Ja sen ainoan kerran haluan olevan täynnä elämää! En nimittäin halua, että elämä vain valuu sormieni läpi ilman, että tarttuisin yhteenkään hetkeen ja tilaisuuteen, joita sillä on tarjota minulle. Elämää täytyy tuhlata elämiseen ja se on jo hyvä lähtökohta elämysrikkaalle tulevaisuudelle, jollaisen minä haluan! :)
- minä vain..
mulle tuli kyyneleet silmiin kun luin sun jutun.
hienoa,että olet parantunut.
(mulla olisi niin paljon sanottavaa, mut en keksi sanoja..) :(
sä olet todella,todella onnekas. :)
jaksamista ja hyvää alkusyksyä sulle ja muille..! :)- Kyllikki
... joskus sanoja on niin vaikea löytää, tiedän sen. Ja vaikka itsellänikin niiden löytäminen oli vaikeaa, niin kirjoitin silti.
Hyvää alkusyksyä sinullekin! :) - KYLLIKKI!!!
Kyllikki kirjoitti:
... joskus sanoja on niin vaikea löytää, tiedän sen. Ja vaikka itsellänikin niiden löytäminen oli vaikeaa, niin kirjoitin silti.
Hyvää alkusyksyä sinullekin! :)Mä luin sun tarinan, mutta en mitä muut ovat kommentoineet että toivottavasti olen edes jotenkin ajan hermoilla!
TOi kuulosti tutulta :/ Mä oon ny 16 ja hirveet paineet ulkonäköni kanssa! 165/57kg ja näen itseni JÄRKYTTÄVÄ läskinä ja tiedän että sitä myös olen! Olen kolme vuotta sitten painanut tasan 72kg joka on täysin totta! Olen laihduttanut... laihdutan edelleen! Tiedän miltä sinusta on aikoinaan tuntunut... :( Mutta onneksi olet paranemassa :) KAikkea hyvää ja jatkoa sinulle! Hyvää syksyä! - aurinko
KYLLIKKI!!! kirjoitti:
Mä luin sun tarinan, mutta en mitä muut ovat kommentoineet että toivottavasti olen edes jotenkin ajan hermoilla!
TOi kuulosti tutulta :/ Mä oon ny 16 ja hirveet paineet ulkonäköni kanssa! 165/57kg ja näen itseni JÄRKYTTÄVÄ läskinä ja tiedän että sitä myös olen! Olen kolme vuotta sitten painanut tasan 72kg joka on täysin totta! Olen laihduttanut... laihdutan edelleen! Tiedän miltä sinusta on aikoinaan tuntunut... :( Mutta onneksi olet paranemassa :) KAikkea hyvää ja jatkoa sinulle! Hyvää syksyä!SORISORISORI!!! Laitoin noi äsken väärinpäin!
- Kyllikki
aurinko kirjoitti:
SORISORISORI!!! Laitoin noi äsken väärinpäin!
Täytyy muistaa, että ihminen on erehtyväinen, eikö niin? Joten ei tarvitse pyytää anteeksi... Ü
Hyvää kevättä sinullekin, Aurinkoiseni! Ja yritä jaksella parhaasi mukaan, vaikka illat pimenevätkin. :) - Kyllikki
aurinko kirjoitti:
SORISORISORI!!! Laitoin noi äsken väärinpäin!
... kuten varmaan huomasitkin, itsekin kirjoitin "hyvää KEVÄTTÄ" vaikka tarkoitus oli toivottaa "hyvää SYKSYÄ". Nooo, ei se elämä ole yhdestä sanasta kiinni... :)
- aurinko
Kyllikki kirjoitti:
... kuten varmaan huomasitkin, itsekin kirjoitin "hyvää KEVÄTTÄ" vaikka tarkoitus oli toivottaa "hyvää SYKSYÄ". Nooo, ei se elämä ole yhdestä sanasta kiinni... :)
Heheh :) Kevättäpä tosiaan! :D Otetaan syksystä kuitenkin kaikki pienikin ilo irti! Oikein JOUKOLLA! :)
- Terveystieteilijä
viesti "Omega-3 auttoi 3 kuukaudessa". Siitä voi olla apua sinullekin.
- Kyllikki
Kiitos vinkistä! Kävinkin jo lukemassa ko. viestin... Eikös lohessa ainakin ole omega3:a? Nykypäivinä ruokavaliooni kuuluukin lohi (yleensä graavina), sillä olen oikeastaan aina pitänyt sen mausta. Ja lohenhan rasva ei ole "huonoa", vaan terveellistä ja tekee hyvää iholle. Itse olen ainakin huomannut, että alettuani syömään lohta muutaman kerran viikossa, iho ei ole niin kuiva vaan ihanan pehmeä. Suosittelen! :D
En ole kylläkään aiemmin tiennyt, että omega3:a käytetään myös anoreksian hoidossa... Uutta juttua minulle!
Vielä kerran kiitokset vinkistä ja hyvää syksyä! - Kyllikki
Kiitos vinkistä! Kävinkin jo lukemassa ko. viestin... Eikös ainakin lohessa ole omega3:a? Nykypäivinä ruokavaliooni kuuluukin lohi (yleensä graavina), sillä olen oikeastaan aina pitänyt sen mausta. Ja lohenhan rasva ei ole "huonoa", vaan terveellistä ja tekee hyvää iholle. Itse olen ainakin huomannut, että alettuani syömään lohta muutaman kerran viikossa, ihoni ei ole niin kuiva vaan ihanan pehmeä. Suosittelen! :D
En ole kylläkään tiennyt, että omega3:a käytetään myös anoreksian hoidossa... Uutta juttua minulle!
Vielä kerran kiitokset vinkistä ja hyvää syksyä!
- Samanpituinen
Olen samanpituinen kuin sinä ja painan 69 - 70 kg ja olen tyytyväinen. Vaatekokoni on 42 ja yleensä löydän mukavia, istuvia vaatteita, joita ylpenä pidän ylläni. En siis ole laiha, pikemminkin pulleahko ( =) !! ) mutta pidän vartalostani ja niin myös puolisoni, jonka kanssa olemme olleet yhdessä 26 vuotta!!!!!!! Yksi syy, miksi hän ihailee ja ihastuu aina uudelleen minuun, ovat juuri naiselliset muotoni ja se, etten häpeä ja peittele niitä vaan pidän itseäni täysin normaalina naisena. Hieno, että olet sinäkin ymmärtänyt, että laihuus ei ole mikään saavuteltava ominaisuus; me naiset olemme eri kokoisia ja - näköisiä ja kaikkia meitä tarvitaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399245Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3748100Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681625895William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542420Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62135Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821775Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan201719Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista
Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt71498Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921494Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4401399