Minuun otti yhteyttä mies, joka halusi pikaista tapaamista. Ei juurikaan liikoja itsestään avautunut, niitä näitä joku hetki kirjoiteltiin, lyhytsanaisesti ja varsin varovasti.
En antanut numeroa, en paljastanut edes etunimeä, koska tuli tunne siitä, että minua ahdistetaan, lähes pakotetaan tapaamaan, koko ajan kysellään ja väliin jopa tentataan. Skeptikkona ja varsin herkkänä erilaisille tuntemuksille päätin sitten laittaa pisteen koko stoorille ja orastavakin uusi tuttavuus sai jäädä taakse.
Tuskin tuli virhettä tehtyä, sen verran katkeran viestin vielä boxiini sain, mutta helpotuksesta huokaisten voin hyvillä mielin ja turvallisesti jatkaa sinkkuelämääni.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Luotatko ennakkoaavistukseen?
singleladybird
22
1207
Vastaukset
Ennen ensimmäistä tapaamista ei pidäkään antaa yksityiskohtaisia tietoja itsestään, mutta tapaaminen kannattaa kyllä järjestää mahdollisimman pian. Ja aina julkisella paikalla ja lyhyenä, jotta tilanteesta pääsee helposti pois. Kahvit tai kävelylenkki puistossa/torilla.
- Miksi?+09787tuyfghvb
Miksi tapaaminen pitäisi olla mahdollisimman pian? Tosi moni toitottaa tätä, ja kaikkihan nykyään pitää heti tapahtua, mutta miksi? Jos ihminen osaa kirjoittaa ja sen kanssa on hauska tutustua hitaammin, mitä pahaa siinä on? Miksi pitää heti tavata, tietoja saa tarkastettua muutenkin ja jokaisella lienee turvallistakin kerrottavaa ja kirjoitettavaa elämästään: ettei tartte heti avautua yksityiskohdista, intiimielämästään ja antaa pankkitilin numeroa, vaan kuten normaalissakin keskustelussa, tutustua, vaihtaa mielipiteitä ja kysellä ja kertoa ilman kyselemistäkin.
Ennen kirjeitä odoteltiin hyvinkin viikko eikä heti oltu kinuamassa tapaamista vain siksi, että nyt pitää heti nähdä. Mikähän siinä on, ettei se sama kärsivällisyys onnistu enää millään vaan on heti huono merkki?
Itse just en halua heti tavata, mä olen tosi hyvä katsomaan kirjoitetusta tekstistä haluanko tavata vai en, mä itse kirjoitan mielelläni ja jotkut jopa viestii paremmin kirjoittamalla, kun on aikaa. Lisäksi sen alun saa hitaammaksi, jos ei ole heti-treffeille-heti-seksiä-tyyppi eikä tartte heti paikalla varmuutta siitä, että tuleehan tästä nyt varmasti heti suhde.
Mutta siis... Miksi pitää tavata pian jos ei ole kiire minnekään?
- on kokemusta
Voi kyllä omiin aavistuksiin kannattaa ehdottomasti luottaa!
Hienosti toimit, etkä varmasti menettänyt yhtään mitään. - 2+4
En tiedä tarkemmin miten tämä mies viestitti ja ilmaisi itseään. Mutta tottakai yleisesti halutaan pikaista tapaamista. Eikä myöskään avauduta kaikkea itsestä. Miksi pitäisi kertoilla kaikenlaista ja kirjoitella pitkään aivan täysin tuntemattoman tyypin kanssa, jota ei ole edes tavannut? Alkuun kirjoitellaan muutamat viestit, joissa katsotaan sujuuko juttelu niissä ja vaikuttaako toinen sellaiselta ihmiseltä, jonka voisi ajatella tapaavansa. Eli ollaanko hakemassa samaa ja löytyykö yhteisiä asioita ja samanhenkisyyttä. Tällaisia asioita selviää jo profiilin ja muutaman viestin myötä, joten turha sitä on jauhaa viesteissä pidempään. Ei täällä mitään kirjekurssia olla hakemassa, vaan ihan aitoa kahden ihmisen välistä suhdetta, jossa toinen ihminen täytyy kokea ihan elävänä ihmisenä läsnäolollaan eikä minään tekstinä ruudulla. Ihan turhaa ajan haaskausta kirjoitella esim. viikkotolkulla, kun se ei ratkaise sitä kiinnostaako toinen livenä. Tosiasia on myöskin se, että harvemmista kohtaamisista ja tutustumisista syntyy mitään sen enempää. Siksi on syytä tavata mahdollisimman pian. Ne jotka eivät halua tavata jääkööt sitten ihmettelemään nettiin. Kyllä jos seuraa on hakemassa, niin pitää olla rohkeutta myös tavata.
Itseäni kummastuttaa aina, jos toinen ei voi kertoa viesteissään edes etunimeään. Etenkin kun itse allekirjoitan viestini jo ensimmäisestä viestistä lähtien, niin myös hieman epäkohteliaalta, jos itse olen kertonut ja toinen haluaa piilotella. Tulee helposti myös mielikuva ihmisestä, joka on liian varovainen eikä mahdollisesti myöhemminkään osaa kertoa itsestään avoimesti ja tällöin tutustuminen on erittäin hankalaa. Toki sopiva varovaisuus on ok, mutta jos nyt ei ihan muutaman ihmisen tuppukylässä asustele ja etunimi ei ole mikään maaiman harvinaisuus, niin aika vaikea kenenkään henkilöllisyyttä on sen perusteella selvittää.- singleladybird
Ymmärrän pointtisi täysin.
Tapaamiseen olisi ollut ihan hyvät mahdollisuudet, mutta kirjoitinkin intuitiosta, niistä tuntemuksista, jotka jostain syystä heräsivät ja saivat minut kipsiin, epäröimään tapaamista ja epäröimään sitä, haluaisinko oikeastaan tutustuakaan tähän ihmiseen paremmin.
Luotan siis edelleen siihen tunteeseen, mikä tulee jopa rivien välistä. En halua pakoilla ketään ja minusta on varsin hauskaa lähteä vilpittömin mielin kahville ja katsomaan, millainen mies siellä on.
Luonteeltani olen yleensä varsin avoin, katselen elämää myös avoimin silmin ja joskus jopa sinisin silmin, siksi itseänikin hämmentää nämä tuntemukset. Voisi kai verrata siihen, että joskus kun ihmisen tapaa ensimmäistä kertaa, tulee joku tietty ensivaikutelma, mistä on hankalaa päästä irti ja jos ja kun pääsee, joskus eteen tulee tilanne, että olisi sittenkin pitänyt luottaa siihen tunteeseen.
Tulikos tarpeeksi hankalasti selitettyä? - että silleen
Ei etunimeä voi kannata kertoa, jos se ei ole tusinatavaraa, muutoin jo pelkän etunimen perusteella voi tulla jäljitetyksi.
- Paljon kirjoittava
Jaa, ajattelen aikalailla toisin. Meillä kirjoiteltiin pari viikkoa ihan höpelönä, melkein puolen kirjan paksuuden verran. Useita kertoja päivässä jopa eikä todellakaan mitään pikaviestejä. Silti halusin tavata jo noin nopeasti, vaikka etukäteen ajattelin, että muutama kuukausi tulisi ensin kirjoiteltua.
Se, että kumpikin oli kirjoittanut mielettömän paljon, ei millään tavalla haitannut vaan päinvastoin. Tiesi, että kannattaa lähteä treffeille (itse en koskaan ollut treffejä harrastanut). Silti samat asiat pystyi vielä puhumaan läpi, eiväthän ne nyt yhden kerran jälkeen vielä saa tympäistä (kun tulevien yhdessä vietettävien vuosikymmenten aikana puhutaan vielä kymmeniä kymmeniä kertoja samat asiat).
Olemme olleet nyt vuosia yhdessä, onnellisina kuin mitkä, sormukset sormissa, elämä edessä, kaikki mahtavasti. - jep jep
Paljon kirjoittava kirjoitti:
Jaa, ajattelen aikalailla toisin. Meillä kirjoiteltiin pari viikkoa ihan höpelönä, melkein puolen kirjan paksuuden verran. Useita kertoja päivässä jopa eikä todellakaan mitään pikaviestejä. Silti halusin tavata jo noin nopeasti, vaikka etukäteen ajattelin, että muutama kuukausi tulisi ensin kirjoiteltua.
Se, että kumpikin oli kirjoittanut mielettömän paljon, ei millään tavalla haitannut vaan päinvastoin. Tiesi, että kannattaa lähteä treffeille (itse en koskaan ollut treffejä harrastanut). Silti samat asiat pystyi vielä puhumaan läpi, eiväthän ne nyt yhden kerran jälkeen vielä saa tympäistä (kun tulevien yhdessä vietettävien vuosikymmenten aikana puhutaan vielä kymmeniä kymmeniä kertoja samat asiat).
Olemme olleet nyt vuosia yhdessä, onnellisina kuin mitkä, sormukset sormissa, elämä edessä, kaikki mahtavasti.Juuri näin on hyvä aloittaa. Ketjun käynnistäjällä viestitys oli ollut lyhyttä ja tapaamiseen kova kiire. Kyllä siitä jotain kannattaa päätellä.
Pitkä viestittely antaa pohjaa ja kertoo toisen tavasta suhtautua asioihin. Jos viesteissä ei kerro itsestään, on jotain salattavaa... - singleladybird
jep jep kirjoitti:
Juuri näin on hyvä aloittaa. Ketjun käynnistäjällä viestitys oli ollut lyhyttä ja tapaamiseen kova kiire. Kyllä siitä jotain kannattaa päätellä.
Pitkä viestittely antaa pohjaa ja kertoo toisen tavasta suhtautua asioihin. Jos viesteissä ei kerro itsestään, on jotain salattavaa...Henkilököhtaisesti pidän pitkistä ja verbaalisista viesteistä, koska niistä kuvastuu kuitenkin paljon sitä, mitä ihmisen pään sisällä liikkuu, melkeinpä se on tärkeämpää kuin mikään kuva. Jos viestit ovat lyhyitä, utelevia, lähes kysymyksiin pidättäytyviä, eipä siinä itsekään tahdo paljon itsestään antaa.
Olen varsin huono ikinä kyselemäänkään mitään, koska mielestäni dialogin pitäisi olla molemminpuolista ja kyselemättäkin saa ihmisestä paljon selville, ajatusmaailmasta ja muustakin. Kaikille se vaan ei tunnu luonnistuvan.
Tosin eipä kaikkia ole sanasepoiksikaan luotu. - seger1
En täysin ymmärrä.Mutta kuitenkin,näin mennään toivon mukaan eteenpäin!
- kirjoittaminen on la
singleladybird kirjoitti:
Henkilököhtaisesti pidän pitkistä ja verbaalisista viesteistä, koska niistä kuvastuu kuitenkin paljon sitä, mitä ihmisen pään sisällä liikkuu, melkeinpä se on tärkeämpää kuin mikään kuva. Jos viestit ovat lyhyitä, utelevia, lähes kysymyksiin pidättäytyviä, eipä siinä itsekään tahdo paljon itsestään antaa.
Olen varsin huono ikinä kyselemäänkään mitään, koska mielestäni dialogin pitäisi olla molemminpuolista ja kyselemättäkin saa ihmisestä paljon selville, ajatusmaailmasta ja muustakin. Kaikille se vaan ei tunnu luonnistuvan.
Tosin eipä kaikkia ole sanasepoiksikaan luotu.Hyviä pointteja pitkästä kirjoittamisesta! Lisäksi tuosta sanaseppoudesta, että jotkut ujommat ovat parempiakin ilmaisemaan itseään kirjallisesti, eli voi tutustua aivan mahtaviin tyyppeihin, joita ei ehkä livenä tapaisi.
Joidenkin on helpompi kertoa asioita kun kirjoittaa. Siinä saa miettiä kuitenkin samalla.
Hyvä kirjoittaja ei myöskään koskaan ole tyhmä. Ja en puhu ehdottomasta kieliopista, vaan sisällöstä, ihminen joka osaa kertoa asioita, tarinoita, kuvailla, on myös oikeastaan aina fiksu. Pitääkö nyt vielä tarkentaa, etten tarkoittanut myöskään yksitoikkoista jauhamista itsestä, tai ylipitkiä vuodatuksia, epärealistisia maalailuja suhteesta tms. vaan elämäntarinoita, mielipiteitä ja näkemyksiä.
Myös luonnevikaiset saa selville helpolla, ne kun käsittää kirjoitukset aina oman maailmansa kautta eikä tartte olla kovinkaan montaa kertaa eri mieltä, niin johan alkaa tekstiä tulemaan :D
Joten, kyllä pitkään kirjoittelussa on puolensa minunkin mielestä ja jotkut meistä ihastuu lopulta mieleen enemmän kuin ulkonäköön ja ulkonäköön sen ajatuksen juoksun kautta.
Kärsimättömyyttä ei aina palkita ;)
- karkuun......
Juurikin oikein teit ! Mulla on niin paha kokemus takana tästä... kirjottelin parinkin ei kiinnostavan kanssa jotka ruinusi kuvaa ja numeroa... blääh... no sitten tuli taas 1 kpl kehiin ja arvelin annas olla kun katson mihin se kuvan ja numeron antaminen johtaa. Mikä RIESA prkl ! Ihan eka puhelussa tuli kommenttia ulkonäöstäni (että ei paha) ja sitten että millonka ooon eronnut (vuosia sitten) ja sitten jatkui jonkin aikaa juttelu ihan yleisellä tasolla. Jonka jälkeen tsädäm, alkoi tenttaus mun seksielämästä , niin että mimmosta se on ollut ja kenenkä kanssa ja millon viimeks. Ja että minkälaisesta miesvartalosta tykkään (hän lyhyt ja pallomahainen ja harvahiuksinen) Sitten koitti vielä elvistellä että hälläpä on mökki, vene ja passatti (vau, joo...) Ja aamusin löyty viestejä suukkoja ja haleja ynnä muuta saissee. YÖK en paremmin sano. Kyllä nykyään oon aika tarkka siitä kelle annan mitään tarkempia tietoja itestäni
- Helsingissäkö?
Varmaan samaan ollaan törmätty! Mökistä ja veneestä en tiedä, mutta ulkonäkö täsmää..
- meninkö halpaan
Apua, olisinko törmännyt samaan mieheen? Tavattu muutaman kerran ja koko ajan hälytyskellot soineet ja kovaa. Välillä monta päivää ei kuulu mitään ja sitten päiviä että soittelee monta kertaa ja kova ikävä on kova jne.....
- karkuun.....
meninkö halpaan kirjoitti:
Apua, olisinko törmännyt samaan mieheen? Tavattu muutaman kerran ja koko ajan hälytyskellot soineet ja kovaa. Välillä monta päivää ei kuulu mitään ja sitten päiviä että soittelee monta kertaa ja kova ikävä on kova jne.....
Jos nyt puhutaan samasta tyypistä kun mitä mulla niin ne pari päivää kuluu venäjän naistarjontaa katsastaessa. siinä välissä sillä on sua kova ikävä. Sanoi nimittäin käyneensä vastikään labratesteissä varmistaakseen ettei ole sp tauteja. Tää oli siis jo niin naurettava "iskurepliikki" että sormet kurkkuun vaan...
- konepajan valssaaja
Onko tommosia miehiä, siis ihan tosissaan?
- skraga kasi
Intuitio toimii aina kuhan ei päästä "järkeä" sitä sotkemaan. Ensimmäinen tunne on aina oikea. Toiseksi miehiä ja naisia on kaikenlaisia, rehellisiä ja kusettajia. Se ei ole sukupuoliasia. Ihmiset tekee kaikkea ja kaikenlaista muille, hyvää ja pahaa.
- Eksynyt enkeli
Olen joskus törmännyt vastakkaiseen sukupuoleen joka on alusta asti tehnyt selväksi, että häneltä saa kaikki ja ilman ehkäisyä, jotekin kummasti vaikka toisella tapaamis halukuutta oli vaikka kuinka, niin ei vain jostain syytä sytyttänyt joten tipautin hänet FZ yksin tein. Eikä se, että hän löysi minut taas jollain kumman tavalla lisännyt yhtään halukuuttani tavata. Asetuin vaan kovempaa siilipuolutukseen. Hullu on hullu ja pelaan todella paljon intuution varassa se voi olla virhe, mutta usein olen saanut huomata, että vaisto varoitta jopa jo tekstissä epäkelvosta yksilöstä. Itsesuojeluvaiston idea on hälyttää kun joku alkaa menemään pieleen.
Ja toistaiseksi olen selvinnyt kaikista henkilöistä voittajana, tosin tämä toimii molempiin suuntiin myös kohdallani joku on joskus katkaissut kommunkaation nähtävästi samanlaisilla syillä ,enkä syytä toista osapuolta siitä koska teen samaa itse vaistoon kannattaa luottaa!!
Ylipäätään jos joku oman sosiaaliluokkani ulkopuolelta lähestyy niin ammun katapultilla ensin! Tietyn näköinen ja tietystä sosiaaliryhmästä ei vaan lähestytä.
Ja tämä jolle toistuvasti olen antanut pakkeja on ehdottomasti kauneinta mitä kukaan on koskaan nähnyt, mutta ulkokuoresta huolimatta niskavillat nousee pysytyyn aina kun keskuktelemme joten kiitos ,mutta ei kiitos. - intuitiittori
No mitäs jos intuitio sanoo, että tässä se on, mun elämäni mies... mutta miehen intuitio on ilmeisesti hiljaa... :(
- näin se menee
Ei miehellä ole intuiitioita. :) Mies odottaa että juttelet hänelle ja ohjaat keskustelua oikeaan suuntaan. Naisilla on intuitiot ja miehet ovat niistä hämillään.
- ritarinuhri
Vuosia sitten eräs ritari valkoisella ratsullaan karautti treffeille omakotitalotyömaaltaan. Olisi pitänyt ensitreffeillä lähteä metsäkävelylle, kun hän ei viihdy kahviloissa tms. No en lähtenyt pois ihmisten ilmoilta. Hän kehui, imarteli, oli kuin iilimato koko treffien ajan. Tuli vähän ikävä intuitio joten ilmoitin sitten ihan nätisti etten usko meidän pariutuvan jne. Huh mikä vainoaminen, yösoittelut, sähköpostia, karmeaa haukkumista, toivoi minulle kuolemaa pahempaa kohtaloa, juoppoa miestä ym. Onneksi aavistin ajoissa, että ei ollut ihan kaikki palikat kohdallaan sillä miehellä.
Sen jälkeen tulin todella varovaiseksi, ja uskoin entistä vahvemmin aavistuksiin ja muihin tuntemuksiin. - ei eristäytyvä
Tapasimpa hänen (yht ottona) nainen, ensivaikutelma oli ihan ok, sitten ilmeni hän ei avautunut itsestään, kertonut mitä haluaa ja mitä yhdessä voimme tehdä, yhteydenpito takelteli, tuli tunne että tää juttu onkin hälle aivan yhdentekevä. Eikä varmaan huomaakkaan kun tästä häivyn, Sitten alkoi yht. pidon rajoittaminen, Kun kysyin koska mennään mökille, vastaus oli en nyt tiedä, tuntui hassulta ettei aikuinen ihminen tuota tiedä, katso kalenteriaan ja vastaa vaikka illalla koska sopii, johtopäätös oli, läheisyys kiinnosti alkuun sitten sekin lopahti, touhusi pihallakin omia juttujaan, illalla sisällä ollessa en saanut yhteistä keskustelua aikaiseksi yleismailmallisista asioista, tai jos johonkin menisimme vaikka viikon päästä, 5-7 illalla oli hälle tärkeitä, ekaks kauniit ja korkeet sitten emmentaali, hän oli kun naulattu telkkariin kiinni. Antoi kylmän viileän vaikutelman itsestään, yhdes tekeminen puuttui täysin. Oli aika ankara kokemus mulle. Mahtoiko huomata että olin häipynyt. Syyttelemättä häntä, oli tietynlainen persoonatyyppi. Viileän etäinen vaikutelma jäi, Lämminhenkisyys ja läheisyys puuttui.
Yhteydessä pitää olla ystävään puolin ja toisin mikäli halutaan jotta homma toimii, Alkuun on turha kirjoitella viikkotolkulla, sehän ei johda mihinkä, vaan tapaaminen sopia vaikka muutaman breivin jälkeen, kyllähän meidän tarvii tietää haluammeko tutustua vai ei. Tietenkin kiinnostus pitää olla molemminpuoleinen. Pitää puhaltaa samaan hiileen jotta tuli syttyy,
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomi on täysin sekaisin
Jo ties monettako päivää hirveä itku ja poru jostain helvetin nilviäisistä. https://www.is.fi/taloussanomat/art-20000104244655Ensimmäisestä kohtaamisesta saakka
minulla on ollut hämmentynyt olo. Miten voit tuntua siltä, että olisin tuntenut sinut aina? Sinun kanssasi on yhtä aikaa141660Aivan täysin tahallinen teko
Ei mitään puolusteluja, eikä selittelyitä. Kuljettajalle kerrottiin asiasta siinä paikanpäällä, mutta silti hän ajoi ves911401Suomussalmi saatu vihdoin maailmankartalle!
Nyt kun Suomussalmi on vihdoin viimein saatu ennennäkemättömällä tavalla maailman tietoisuuteen niin voitaisiin järjestä521309Olet saanut minut sekoamaan
Tunteiden ristiaallokossa vellominen on ollut melkoinen kokemus. Ei kukaan ole saanut minua niin raiteiltaan kuin sinä.171204Mainehaitta metsäkonefirmalle
Hukkajoen tapahtumista liikkuu paljon huhuja. Eikö kannattaisi julkaista raakkuja tuhonneen metsäkoneyrityksen nimi, kos501141Oho! Maajussi-Kallelta pakit saanut morsioehdokas Miss Suomi -kisoissa! Tunnistaisitko hänet nyt?
Hmm, tunnistaisitko?!? Onnea missihulinoihin! Lue lisää ja katso kuvat: https://www.suomi24.fi/viihde/oho-maajussi-01055Myönnän sinulle nyt
Että olen erittäin mustasukkainen sinusta jo nyt. Ikävä on tämä tunne, kun tietämättömyyden solista nousee myrkkyä miele54950Olen käyttäytynyt ristiriitaisesti
eikä minusta varmaankaan ota mitään selvää. Se johtuu siitä, kun järki sanoo ei, ei, ei ja sydän sanoo kyllä, kyllä, kyl60829Pysytäänkö nainen
edelleen yhtä viileän tyynenä kun nähdään. Uskotko että tahtoessani saisin murettua tyyneytesi hyvin helposti.54827